Korkea kullan hinta – enemmän "yrittäjiä"

Aina on ollut epäaitoa materiaalia tarjolla nopeita tienestejä haluaville. Romukullan sekaan on aika ajoin tarjottu epäaitoa kultaa huijausmielessä. Usein on myös kyse siitä, että tarjoaja/asiakas on ostanut lomamatkalta ”kultakoruja”, jotka osoittautuvat myöhemmin korjauksen tai myynnin yhteydessä epäaidoiksi. Tuotteissa on usein kullan leimat, ja monet meistä muistavat isot kantasormukset, joissa oli jopa kultainen kolikko koristeena. Niitä on myös tarjottu maksuna palveluista ja yritetty myydä suoraan kultasepänliikkeisiin huijausmielessä.

Nyt kullan hipoessa huippuhintoja on markkinoille tuullut uusia ”kultatuotteita”, nimittäin kultaharkkoja ja -kolikoita. Ne ovat hämmentävän oikeannäköisiä teksteineen ja numeroineen.

Myös paino on lähellä oikeaa. Esimerkiksi aito unssin kultaharkko painaa 31,1 grammaa, jolloin päivän arvo noin 1720 euroa. Lehden toimittajalle on kantautunut tieto feikkiharkosta,

joka painaa 32 grammaa ja jonka hinta Kaukoidästä ostettuna on ollut 2–4 euroa. Tämän tyyppisiä tuotteita myydään Kaukoidän nettikaupoissa koriste-esineinä, samoin kaikkia mahdollisia kolikoita sekä eri kultabrändien, kuten UBS, Johnson Matthey ja Credit Suisse, harkkoja.

Alan liikkeisiin on aina tarjottu monenlaista aitoa ja epäaitoa kultaa, mikä sinänsä ei ole suuri ongelma, koska alan liikkeet voivat testata ja todentaa kullan aitouden. Mitä sitten tapahtuu, kun kuluttajat keskenään tekevät kauppaa? Kuluttaja voi tulla huijatuksi tarkoituksella tai vahingossa.

Vahinko voi tapahtua, jos arvoton tuote on tullut markkinoillemme tietämättömien ihmisten tuliaisina, kun heitä on huijattu esimerkiksi lomamatkoilla. Osa tuotteista on kuitenkin tuotettu täysin huijaustarkoituksessa.

K A Rasmussenin liikkeeseen Helsingin Etelärannassa tuodaan epäaitoa kultaa myyntitarkoitukseen aika harvoin. Niin sanottuja parkkipaikkasormuksia tulee tasaisesti vastaan, mutta yleensä asiakkaat ovat jo tuodessaan niistä epäileväisiä. ”Joskus meille tuodaan ketjuja, jotka asiakkaat ovat ostaneet kultana, ja epäaitous tulee heille yllätyksenä. Silloin kysymme asiakkaalta, voidaanko koru heittää metallinkeräykseen, jotta saadaan väärennös pois markkinoilta, ja yleensä tähän suostutaan”, kertoo Rasmussenin Kalle Linnakko.

Onko kultasepänliikkeillä mitään mahdollisuutta puuttua tällaisiin tuotteisiin testatessaan niitä asiakkaille? Voiko epäaidosta tuotteesta tuhota kullan leimat? Pitääkö asiasta ilmoittaa viranomaisille? Miten voidaan välttää, että epäaidot tuotteet eivät jatka matkaa ihmisten välisessä kaupankäynnissä?

Kysyimme Tukesin jalometalliosastolta ja poliisilta, miten liikkeiden tulisi toimia, kun ne saavat väärennetyn tuotteen käsiinsä.

Väärennöksessä sisus on eri metallia kuin pinta.

Kuvassa näkyy yksi oikea kultaharkko ja kaksi väärennöstä. Tunnistatko väärennökset? TUKES ELI TURVALLISUUS- JA KEMIKAALIVIRASTO VASTAA:

Jalometallisäädökset eivät ota kantaa väärennöksiin. Tukes on jalometallituotteiden valvontaviranomainen eli silloin, kun tuote katsotaan jalometallituotteeksi, esim. kultapitoisuus vähintään 375 (laki jalometallituotteista 3 §). Niissäkin tapauksissa Tukes tekee markkinavalvontaa eikä tutki yksityisten ihmisten koruja.

Väärennökset ovat poliisiasia, ja niistä voi tehdä rikosilmoituksen. Tukes kuitenkin ottaa tiedon tuotteista mielellään vastaan, jotta osaa markkinavalvonnassa huomioida paremmin mahdolliset tuoteväärennökset. Tukesiin voi tehdä ilmoituksen vaarallisesta/ puutteellisesta tuotteesta: https://marek.tukes.fi/ilmoitus.aspx.

KESKUSRIKOSPOLIISIN VIESTINTÄSUUNNITTELIJA VASTAA:

Tällaiset tapaukset tutkitaan lähtökohtaisesti poliisilaitoksissa (paikallispoliisi). Mikäli esimerkiksi kultasepänliikkeessä havaitaan tällainen epäaito tuote, oikea toimintatapa on tehdä rikosilmoitus, jonka perusteella poliisi selvittää mikä mahdollinen rikos tulee kyseeseen.