Miehet, jotka soutivat Atlantin yli

Talisker Whisky Atlantic Challenge -kilpailun voitto on hatunnoston arvoinen saavutus, mutta meitä veneilynystäviä myös hämmentää ja kiinnostaa kahden miehen älyttömän vakuuttava suoritus soutaa kahdestaan Atlantin yli. Annamme seisoen suosionosoitukset voitolle kilpailun pariluokassa ja mielenkiinnolla kysymme käytännön asioista merimatkalla.

TEKSTI LUSSI JÄRVINEN KUVAT WILHELM ÖHMAN, ATLANTIC CAMPAIGNS

Markus Mustelin ja Jolle Blässar osallistuivat tiiminimellä Two Rowing Finns soutukilpailuun, jonka lähtöpaikkana oli La Gomera Kanariansaarilla. Maaliin soudettiin Karibianmeren Antiguassa. Matkaa kertyi noin 4800 kilometriä, ja aikaa kului yli 41 vuorokautta. Markus ja Jolle keräsivät tempauksellaan rahaa John Nurmisen säätiölle ja Pidä Saaristo Siistinä ry:lle Itämeren hyvinvoinnin puolesta tehtävälle työlle. Keräys on edelleen käynnissä ja lähenee 100 000 euron tavoitesummaa.

Parivaljakon saapuminen maaliin tämän vuoden tammikuun 22. päivänä huomioitiin valtakunnallisesti lehdissä ja televisiossa. Voiton jälkeen miehet ovat levänneet ja huoltaneet kehojaan sekä osallistuneet lukuisiin tvohjelmiin ja tapahtumiin kertoakseen kokemuksestaan. Kompass-toimittaja sai yhteyden 61-vuotiaaseen Markus Musteliniin ja vastauksia muutamaan askarruttavaan kysymykseen. Teillä oli selkeät työvuorot koko kilpailun ajan: souditte kahden tunnin jaksoissa, jolloin toiselle jäi kaksi tuntia aikaa syödä, peseytyä, tehdä huoltotoimenpiteitä ja nukkua. Onko tämä kahden tunnin jaksotus yleisesti käytetty ja parhaaksi todettu? Mikä olisi ollut toinen vaihtoehto? – 2/2-rytmi ei ole meidän keksimämme, mutta kokemukset aikaisemmista kilpailuista osoittavat sen toimivan hyvin. Olimme harjoitussouduissa käyttäneet vain 2/2-rytmiä ja todenneet sen toimivan myös meille. Järjestelmän haittapuoli on, että pisin yhtäjaksoinen uniaika on korkeintaan puolitoista tuntia, mikä on liian lyhyt. Nyt jälkiviisaina mietimme, että olisimme voineet ainakin testata systeemiä, jossa on kolme tuntia soutua ja kolme lepoa. Kesken kisaa emme kuitenkaan uskaltaneet muuttaa systeemiämme. Koimme riskinä sen, että unirytmi olisi voinut mennä pahasti sekaisin.

Matkan aikana tuli varmaankin vastaan kymmeniä ongelmatilanteita ja haasteita, kerro vaikeimmasta tai mieleenpainuvimmasta. – Olimme varautuneet kaikenlaisiin ongelmiin: merisairauteen, rakkoihin, uupumukseen, sairauskohtauksiin, teknisiin ongelmiin ja niin edelleen. Lista oli aika pitkä. Suurin haaste oli kuitenkin unenpuute, jonka takia olimme koko ajan melko lähellä uupumusta. Muutaman kerran olimme molemmat todella lähellä täydellistä loppuunpalamista, mutta onneksi emme koskaan samaan aikaan. Totaalisen uupumustilan oireisiin kuuluu päänsärky, väsymys, lihaskipuja, apatiaa ja ruokahaluttomuus. Kävimme koko ajan avointa keskustelua omasta voinnistamme, ja tarvittaessa toinen auttoi ja otti esimerkiksi vartin kaverin soutuvuorosta. Toipumiseen kuului tarkka kuri syömisestä, juomisesta, nukkumisesta ja auringolta suojautumisesta. Näillä keinoilla pääsimme normaaleihin voimiin noin vuorokaudessa.

Entä ilon ja onnistumisen tilanteet matkan varrella? Mikä nousee ylitse muiden? – Olemme molemmat hyvin kilpailuhenkisiä, ja ylivoimaisesti vahvin motivaattori oli se tosiasia, että johdimme luokkaamme alusta loppuun. Tulimme neljä vuorokautta ennen luokan kakkosta maaliin, sillä soudimme koko ajan oma suorituskykymme maksimissa.

maali

Antigua startti

La Gomera

4800 km

Vietitte sekä joulun että uudenvuoden Atlantilla, ja kuuleman mukaan juhlistitte jouluaattoa ylimääräisellä suklaapatukalla. Miltä tuntui olla perheestä erillään niin pitkään ja varsinkin juhlapyhät kahdestaan? – Juuri näin, joulua ja uuttavuotta vietettiin soutukilpailun merkeissä, eivätkä nämä juhlapäivät juurikaan eronneet muista päivistä, joten ne eivät myöskään tuntuneet kovin erikoisilta. Tiesimme jo suunnitteluvaiheessa, että matka Atlantin yli on pitkä. Sekä läheisemme että me soutajat olimme varautuneet siihen. Perheemme olivat sekä La Gomerassa seuraamassa lähtöä että meitä vastassa Antigualla.

Miten merenkäynti ja aallot vaikuttivat soutamiseen? – Strategia lähdön jälkeen oli selvä: mahdollisimman nopeasti etelään, koska se venekunta tai ne venekunnat, jotka tulevat ensimmäisinä koillispasaatituulialueelle saavat siitä melkoista kilpailuetuutta. Soudimme ensimmäiset 9 päivää vaihtelevassa, enimmäkseen hyvin kevyessä tuulessa ja välillä tyynessäkin niin kovaa kuin vaan pystyimme. Onnistuimmekin hyvin strategiassa ja olimme luokan ensimmäisiä koillispasaatissa. Tämän jälkeen meillä oli tasaisempaa myötätuulimenoa maaliin asti. Parina yönä oli kova tuuli ja isoa aallokkoa, ja soutaminen oli silloin melko haasteellista. Toisaalta vauhti oli aina melko hyvä, ja kikkana oli lähinnä ylläpitää vauhtia ja suuntaa soutamalla. Käytännön asioista… Minkä kokoiset sisätilat ovat, mahtuuko sinne kunnolla nukkumaan? Tuliko uni helposti? – Veneessä on kaksi hyttiä, joista takana oleva toimi ”toimistona”. Siihen oli asennettu kaikki elektroniikka, satelliittipuhelimet, auto-pilotti sekä navigointilaitteet. Edessä oli ”salonki”, eli kaksi metriä pitkä ja leveimmillään metrin leveä nukkumatila. Jollen pituus on 195 cm, ja hän mahtui siis hyvin nukkumaan koko pituudeltaan. Uni tuli yleensä muutamassa sekunnissa. Herätyskello laitettiin soimaan varttia vaille seuraavaa vaihtoa, joten nukkumisaikaa jäi keskimäärin tunti ja kaksikymmentä minuuttia.

Faktaa:

R matka kesti 41 päivää, 11 tuntia, 14 minuuttia R miehet vetivät noin miljoonaa aironvetoa matkan aikana R soutuvene on malliltaan brittiläinen Rannoch R25, joka on 7,3 metriä pitkä ja painaa tyhjänä 250 kg, lastilla kilpailun alussa 900 kg R juomavettä kului matkalla 400-500 litraa, veneessä oli mukana makeavesikone R kaloreita kului 5000-6000 per päivä, miesten painot putosivat 5-7 kiloa matkan aikana Miten veneessä hoidetaan vessakäynnit? – Veneessä ei ollut asennettua vessaa, vaan ämpäri ja ”sorsa” toimivat vessana.

Miten isot lämpötilaerot olivat matkan aikana? Oliko kuumaa tai kylmää? – Lämpötilat olivat parhaat mahdolliset. Meillä oli päällämme alusta loppuun, päivät ja yöt, ainoastaan shortseja. Yöllä oli mukava pitää t-paitaa, mutta päivisin olimme yläkroppa paljaana. Välillä auringon säteily oli kuitenkin sen verran voimakas, että piti suojata itseään pitkähihaisella paidalla ja aurinkohatulla. Meillä oli runsaasti aurinkovoidetta, suojakerroin 50. Veden lämpötila oli Kanarialla noin kaksikymmentä ja Antigualla kaksikymmentäkuusi astetta.

Mistä unelmoit yksinäisinä pimeinä tunteina Atlantilla? – Vietimme paljon aikaa yksin, koska toinen souti ja toinen nukkui koko ajan. Oli siis aikaa ajatella kaikenlaista. Yksi havainto oli, että ihminen pärjää melko vähällä: meillä ei ollut minkäänlaista hätää, vaikka olosuhteet olivat vaatimattomat ja fyysisesti hyvin vaativat.

Pelkäsitkö missään vaiheessa? – Olimme ennen kilpailua huolissamme siitä, kestääkö kroppa ja kestääkö vene. Ensimmäisten parin, kolmen viikon jälkeen totesimme, että aikamoisesta rääkistä huolimatta fysiikka kestää. Tiesimme, että vene oli turvallinen, nopea, hyvin varustettu ja varsin merikelpoinen. Huoli veneestä oli lähinnä siinä, että jotakin rikkoutuu tai tulee teknisiä ongelmia jonkin laitteen kanssa. Kaikki toimi kuitenkin hyvin, ja sekä vene että soutajat tulivat hyväkuntoisina maaliin. Matkan aikana oli muutama kovatuulinen yö ja haasteellista soutua, jolloin olimme turvavaljaissa jatkuvasti kiinni, mutta meidän ei koskaan tarvinnut pelätä oman turvallisuutemme puolesta.

Tuleeko kilpailulle jatkoa, puriko kärpänen? – Onhan meillä joku seikkailugeeni, joka vei meidät seikkailuihin nyt ja on vienyt aikaisemminkin. Tuskin teemme enää ihan samaa soutukisaa senkään vuoksi, että tämä meni niin nappiin – paremmin ei olisi voinut onnistua. Seikkailut eivät kuitenkaan ole ohi, ja uskoisin, että kunhan olemme saaneet sulattaa tätä jonkin aikaa, eiköhän taas löydy joku vastustamaton haaste.

Jatkoa tulee myös roolissa Itämeren suojelutyön suurlähettiläänä. On ollut aivan mahtavaa nähdä, miten monet sekä somessa että perinteisen median kautta projektia seuranneet ovat lahjoittaneet varoja Itämeren suojeluun. Meillä oli tavoitteena kerätä 100 000 euroa, ja tavoite näyttäisi täyttyvän.

Kasnäs Kompass -lehden vanhemmat lukijat saattavat tietää kytköksesi Kasnäsiin, mutta kerro nuoremmillekin, mikä sinun yhteytesi Kasnäsiin on! – Kasnäs on meille molemmille hyvin tuttu paikka. Jollelle purjehtijana Kasnäs on tullut tutuksi satamaksi, ja hän on viettänyt paljon aikaa Hiittisten saaristossa. Minulla taas on paljon hyviä muistoja vuodelta 1995, jolloin toimin Kasnäs Paviljongin ravintoloitsijana.

Markus Mustelin, joka toimi kesänä 1995 Kasnäs Paviljongin ravintoloitsijana, toimii tänä päivänä puhujana tapahtumissa yrityksille ja organisaatioille. Teemoina ovat jaksaminen, motivaation ja riskien hallinta sekä tiimityö.

Med roddbåt över Atlanten

Markus Mustelin och Jolle Blässar, männen under teamnamnet Two Rowing Finns, vann Talisker Whisky Atlantic Challenge -tävlingen i sin klass där man rodde i en tvåpersoners roddbåt över Atlanten. Den 4800 kilometer långa sträckan räckte över 41 dagar. Med sitt deltagande i tävlingen ville männen samla in pengar till John Nurminens stiftelse och Håll Skärgården Ren till förmån för arbetet för en friskare Östersjö. Hundratusen euros gränsen kommer att nås inom kort.

Den äldre generationen av kasnäsvänner kanske minns Markus från tiden då han var krögare i Kasnäs Paviljong 1995. Även Jolle trivs i Hitis skärgård på sina seglingsresor.

10.–19.2.23

Laita päivät kalenteriin.

venemessut.fi facebook.com/venemessut #venemessut