Kronikka 4/22

Kolumni: Saisinko olla helpottuneen sijaan iloinen?

Sarah Kuismanen

Älä katso ketään silmiin, ole tietoisena ympäristöstäsi, ole valmiina soittamaan jollekin - kenelle tahansa joka puhelimestasi löytyy. On monia tapoja pyrkiä välttämään epätoivotut kohtaamiset, mutta niitä silti tapahtuu.

Minua aidosti hämmentää, miksi täysin tuntemattomia ihmisiä olisi hyväksyttävä lähestyä tai huudella satunnaisille ohikulkijoille. Eikä välttämättä edes illan hämärtyessä vaan keskellä kirkasta päivää vilkkaalla kadulla. Tai jos tällainen käytös ei olekaan hyväksyttävää, niin mikä ajaa astumaan ei-hyväksyttävän käytöksen rajan toiselle puolelle? Huonoja vastauksia ovat tämän häirinnän kohteen ulkonäkö tai pukeutuminen tai vaikka kellonaika. Muka harmiton vitsi tai hetken mielijohteesta tehty teko voi toiselle tarkoittaa pitkäänkin jatkuvaa turvattomuuden tunnetta tai vanhojen traumojen esiin nousemista. Erilaiset tilanteet voivat päättyä nopeastikin, mutta turvattomuuden tunne, tunne kontrollin menettämisestä jäävät seuraamaan.

Ihmiset ovat erilaisia ja vain harvoin täysin tuntemattomasta ihmisestä pystyy sanomaan päältä päin yhtään mitään. Itse asiassa minulle ei tähän hätään tule tällaisesta tapauksesta yhtäkään esimerkkiä mieleen. Et siis voi automaattisesti olettaa toisen henkilön haluavan keskustella kanssasi tai edes olla lähelläsi riippumatta esimerkiksi henkilön ulkonäöstä tai mistään muustakaan.

Katuhäirintää on monenlaista, mutta ehkä yleisimpiä muotoja ovat suhteellisen nopeasti ohimenevät tilanteet, kuten tien tukkiminen, hetkellinen seuraaminen tai huutelu. Tilanne saattaa ratketa toisen (ahdistuneemman) osapuolen poistuessa paikalta, yleensä leimautuen epäkohteliaaksi tai pelokkaaksi, koska ”ei mua tarvitse pelätä”. Minä koen ahdistavana tuntemattoman henkilön tukkiessa tieni ensin sanaakaan sanomatta. Hakeutuessani pois tilanteesta tämä henkilö saattaa valittaa, ettei jutellakaan enää saa ihmisille tai huokaus nykynuorison käytöstavoista. Toimintaani voisin toki perustella tämän Z-sukupolven epäsosiaalisuudella, mutta ehkä myös minun henkilökohtaisen tilani rikkominen voisi olla toimiva argumentti.

Minusta olisi ihan mahtavaa, jos tuntisin oloni niin turvalliseksi että osaisin odottaa hauskan illan päättyvän rauhallisissa merkeissä. Hauskasta (opiskelija)tapahtumasta voi lähteä hyvillä mielin ja päätyä nukkumaan edelleen iloisena eikä ensisijaisesti helpottuneena siitä, että pääsi turvallisesti perille.