Lesotho

Mies ratsastaa maatilaltaan kaupunkiin neljä muulia perässään. Hän sitoo eläimet kiinni ja astuu kauppaan, josta ostaa pari säkkiä viljaa sekä muutamia muita peruselintarvikkeita ja lastaa ne muulien selkään. Tämä kuulostaa kohtaukselta villistä lännestä 1850-luvulta, mutta se on nykypäivän elämää Frasers-supermarketissa, Semonkongin kylässä, Lesothon keskiosissa eteläisessä Afrikassa.

Lesotho on yksi maailman köyhimmistä maista – ainakin jos mitataan hyödykkeillä, joita me olemme tottuneet keräämään täyttääksemme kotimme. World Factbookin mukaan Lesothon BKT asukasta kohden on noin 2200 dollaria vuodessa, mikä oikeuttaa 191. sijaan maiden välisessä vertailussa ja noin puolet väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Kukaan ei silti näytä näkevän nälkää.

Kokonaan Etelä-Afrikan sisällä sijaitseva kuningaskunta on edelleen maatalousyhteiskunta, jossa noin kolme neljäsosaa väestöstä harjoittaa kotitalousviljelyä ja muita luontaiselinkeinoja.

Korkealla ilma on puhdasta Lesothossa ei juurikaan ole teollisuutta tai saastuttavaa liikennettä, joten ilmanlaatu on erinomainen ja kun maan alin kohta on 1400 metriä merenpinnan yläpuolella, voidaankin puhua todellisesta pilvien valtakunnasta.

Saavuimme poikani Erikin kanssa Lesothoon Sanin solan kautta, joka toimii hyvänä kulkureittinä Etelä-Afrikan puolelta tultaessa. Kannattaa ehdottomasti vuokrata maastoauto, sillä teiden kunto vaihtelee rajusti ja korkeuserot ovat suuria.

Solan alaosassa sijaitsevan Etelä-Afrikan raja-aseman ja huipulla 2874 metrissä sijaitsevan Lesothon maahantulovalvonnan erottaa noin kahdeksan kilometriä ja 1330 korkeuserometriä serpentiinitietä ei kenenkään maalla.

Upeita sävyjä jylhissä maisemissa

Olemme Lesothon ylävimmällä seudulla ja täällä sijaitsee maan korkein vuori, Thabana Ntlenyana, joka kohoaa 3482 metrin korkeuteen. Upeat vihreän, ruskean ja punaisen sävyt vuorottelevat vuorten ja harjanteiden seinämillä auringon paistaessa syvänsiniseltä taivaalta.

Pysähdyimme aika ajoin ihailemaan maisemia, mutta mitä alemmas menimme, sitä enemmän näimme maansiirtokoneita työssä. Työmiehet kertoivat, että heillä oli tarkoitus päällystää tämä reitti lähitulevaisuudessa kokonaan. Vaikka asfaltoitu tie luokin turvallisemman kulkuyhteyden kahden maan välillä, vie se varmasti myös seikkailutunnelmaa eräistä maailman jännittävimmistä ajomatkoista.

Rinteitä ilman lunta

Vain muutaman kilometrin päästä rajalta Lesothon kartalleni on kirjoitettu sanat ”laskettelurinteet”. Päätämme ajaa rinnealueen ohi,

Lesotho jotta saisimme jonkinlaisen käsityksen siitä, millaisia rinteitä maassa ylipäätään oli.

Samalla tavalla kuin Lesothon maatalouden elämäntapa on kuin 150 vuoden takaisesta villistä lännestä, nämä rinteet ovat kuin aikojen alusta. Ei ole minkäänlaista hissiä, ei hotellia tai rakennusta eikä lomakeskusta.

Kun katselimme noiden rinteiden suuntaan, näimme jyrkkiä, kumpuilevia kukkuloita, jotka olisivat varmasti antaneet hyviä käännöksiä, jos lunta olisi ollut. Lesotho kuitenkin sijaitsee siinä osassa maailmaa, jota ei ole siunattu runsaalla lumella. Talvi on täällä kuiva kausi ja vaikka maa on sateisen kesän jälkeen vihreiden niittyjen peitossa, on Lesothon talvi usein kuiva ja aurinkoinen.

Kesä-, heinä- ja elokuun talvikuukausina lämpötilat laskevat usein alle nol- lan. Lesothon turistiesitteissä vuoret näytetään usein valkoisina, mutta todellisuudessa luonnonlumi on täällä harvinaista herkkua. Offarilaskettelu ja haikkaaminen voitiin siltä istumalta unohtaa.

Villin vision toteutus Huolimatta luontoäidin taipumuksesta hyljeksiä Lesothoa hiihtomaana ryhmä eteläafrikkalaisia sijoittajia toteutti villin visionsa laskettelukeskuksesta vuonna 2004. Maan pohjoisosaan, noin viiden tunnin ajomatkan päässä Johannesburgista, rakennettiin kilometrin mittainen ankkurihissi, kolme aloittelijahissiä ja hiihtomaja. Afriski-niminen hiihtokeskus oli syntynyt.

Mietimme, miksi joku ajaisi viisi tuntia Johannesburgista laskemaan noin 170 korkeuserometriä useimmiten tekolunta, mutta paremmat vaihtoehdot ovat kaukana. Lähin suurempi hiihtokeskus on Oukaïmeden Marokossa, joka sijaitsee linnuntietä noin 7500 kilometrin päässä tai yli 11 000 kilometrin päässä maanteitse.

Maatilamajoituksessa

Afriskin vierailullemme Erik ja minä asettuimme itsepalvelumökkiin Glen Skyen maatilalle, joka sijaitsee Etelä-Afrikan puolella Fouriesburgin kylän laidalla. Kun saavuimme paikalle, oli auringonlasku kuin sadusta sen värjätessä Lesothon upeat Maluti-vuoret aivan maatilan eteläpuolella.

Suurin osa vuoristoalueesta on vailla ihmiselämää, mutta siellä täällä on pyöreitä taloja, joita kutsutaan rondaveliksi tai mokhoroksi, jotka oli tehty kivestä ja laastista ja peitetty olkikatoilla. Niissä asustivat basothot eli paikallisen heimon jäsenet. Heitä elää Lesothon ja Etelä-Afrikan alueella noin viisi miljoonaa. Basothoilla on omaleimainen kulttuurinsa, ja he ovat sopeutuneet hyvin elämään kylmässä ympäristössä.

Päivä Afriskissä

Majoituksestamme oli noin tunnin ajomatka Afriskihin. Oli viikonloppu, ja parkkipaikka hissien juurella oli melko täynnä. Pieni valkoinen kaistale tekolunta kiinnosti selkeästi paikallisia harrastajia. Onneksemme suurin osa laskijoista miehitti aloittelijarinteitä, ja saimme Erikin kanssa nauttia pidemmistä rinteistä kaksistaan.

Lumi oli hyvässä kunnossa, ja päätimme laskea niin paljon kuin mielekkäästi jaksaisimme. Laskeminen muistutti puitteiltaan ja lumeltaan Etelä- ja KeskiSuomen keskuksia. Sen sijaan ilmapiiri oli sen verran erikoinen, että nousimme aina uudestaan ylös, vaikka olimme aiemmin puhuneet lähtemisestä. Ihmiset ihmettelivät varusteitamme ja kyselivät uteliaana, mistä kaukaa olimme tulleet. Moni halusi ottaa yhteiskuvankin kanssamme.

Aika kului nopeasti eksoottisessa tunnelmassa ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme matkalla takaisin kohti Glen Skyen majapaikkaamme jälleen kerran upeassa valaistuksessa.

Kulttuurielämyksiä

Afriskissä aistimme hieman tuttua omaa kulttuuriamme, sillä ne, joilla on varaa harrastaa täällä laskettelua, kuuluvat ylempään yhteiskuntaluokkaan. Sen sijaan muualla Lesothossa aika tuntuu pysähtyneen, ja kulttuuri on hyvin perinteistä. Koska laskettelu ei mielettömiä elämyksiä tarjonnut eikä lumenpuutteen johdosta vapaille rinteille ollut asiaa, päätimme tutustua Lesothon kulttuuriin.

Kulttuuriin tutustuminen meidät pitkälle ajomatkalle Semonkongin kylään. Täällä Lesothon ytimessä vetovoima ei ollut niinkään aurinko vaan itse kyläläiset. Heräsin aamulla ja kävelin ympäri kylää ihmetellen elämänmenoa, joka on säilynyt lähes muuttumattomana vuosisatojen ajan.

Täällä sain hyvän tilaisuuden tarkkailla ihmisten perinteistä pukeutumista. Kahden ja puolen tuhannen metrin korkeudessa asuminen on usein kylmää, ja jokaisen vaatekaapin peruskappale on basotho-viitta.

Viitoissa on lähes yhtä monta eri väriä ja kuviota kuin maassa on ihmisiä. Viitat ovat todella upeita ja saivat oman kevytuntuvatakkini näyttämään aika ankealta.

Tutustumista Basotho-kulttuuriin

Juttelimme muutaman kyläläisen kanssa ja he vinkkasivat meitä lähtemään katsomaan 192 metrin korkuista Maletsunyane Fallsia, joka on eteläisen pallonpuoliskon kolmanneksi korkein vesiputous. Samalla voisimme tutustua toden teolla aitoihin basothoihin.

Vähän ennen kuin saavuimme putouksille, törmäsimme poikiin, jotka paimensivat karjaa. Lähestyimme heitä, vaihdoimme muutaman sanan ja pyysimme lupaa ottaa heistä muutaman kuvan. Ehkäpä muutamat pojista nauttivat hetkestään valokeilassa kameran edessä ja ryhtyivät tappelemaan keskenään perinteisillä mulamu-sauvoilla. Lesothossa paimenet kantavat mukanaan tätä perinteistä sauvaa, jota voidaan käyttää myös taistelussa tai villieläinten hätistelyssä.

Mietin nahistelua katsellessani, mitä paikallisten poikien mielessä liikkui, kun he tapasivat poikani kaltaisen nuoren miehen, jolla oli rajusti erilainen elämä kuin heillä. Olivatko he kateellisia hänen kameralleen ja matkapuhelimelleen? Ymmärsivätkö he koulutuksen eron niiden koulujen välillä, joissa he olivat käyneet ja niiden koulujen välillä, joissa Erik oli opiskellut?

Voisivatko he kuvitella hänen kotinsa ja elämänsä, ja olisivatko he halunneet vaih- taa rauhallisen elämäntahtinsa nykymaailman kiireiseen elämään? Tiedä häntä, mutta ei heidän elämänsä kovin onnettomalta vaikuttanut. Istuimme hetken nauttien koskemattomasta luonnosta ja upeasta yksinäisyyden tunteesta, joka meitä täällä ympäröi.

Häivähdys valkoista erämaassa on erikoinen näky. Afriskin mäellä on mittaa kilometrin verran ja hiihtokeskus voi majoittaa 320 rakennuksiinsa henkeä. Afriski pyörittää hissejään eteläisen pallonpuoliskon talviaikaan kesäkuusta elokuulle.

Onko kaikki kehitys hyvästä?

Tulevina vuosina asfaltin on määrä peittää monet Lesothon soratiet.

Onko se hyvä vai huono asia? Kehitys on aina kaksiteräinen miekka. Hyvin suunniteltu kehittäminen voi varmasti tuoda mahdollisuuksia ja parempaa elintasoa paikallisille ihmisille. Toisaalta on vaikea ennustaa, missä määrin kehitys saattaisi muuttaa lesotholaisen elämäntavan rauhallista ja omavaraista luonnetta.

Modernisaatio vie epäilemättä osan niistä Lesothon ominaisuuksista, jotka tekevät vierailusta siellä niin ainutlaatuisen kokemuksen. Loma Vailissa tai Aspenissa ei eroa kovinkaan paljon 20 vuoden kuluttua nykyisestä, mutta Lesothon loma voi hyvinkin näyttää aivan erilaiselta muutaman vuoden päästä.

Aspenissa voit nauttia villin lännen historiallisesta tunnelmassa samalla kun nautit 2000-luvun hiihtokokemuksesta, mutta Lesothossa astut kirjaimellisesti 1800-luvun yhteiskuntaan, jossa miehet ja naiset hoitavat maatilojaan hevosen selässä. Suosittelen käymään Lesothossa – mahdollisuuksien ikkuna ei ole avoinna ikuisesti.

Jimmy Petterson on Kalifornialaissyntyinen elämäntapahiihtäjä, joka asuu milloin Itävallassa, Ruotsissa tai Kaliforniassa. Kesäisin Pettersonin matka suuntautuu Suomeen, jossa miehen parempi puolisko pitää majaansa. Mainittakoon, että Pettersonilla on hallussaan maailmanennätys hiihdettyjen maiden määrässä. Etsiessään hiihtonirvanaa, on maita missä mies on seissyt suksien päällä kertynyt muutama enemmän kuin mitä miehellä on ikää. Tällä hetkellä Petterson on lasketellut 73 maassa. Pakonomainen täydellisen laskun metsästys on johdatellut hänet tekemään töitä milloin milläkin hiihtoon liittyvällä alalla. Herra Petterson on työskennellyt mm. hiihdonopettjana, off-pisteoppaana, matkaoppaana, afterskilaulajana ja viihdyttäjänä. Näiden lisäksi Petterson on ollut baarinomistajana, hotellinpitäjänä, matkanjärjestäjänä sekä hiihtovalokuvaajana, että -kirjailijana.