Tapio Pulkkanen

Mies hatun takana Tapio Pulkkanen

Mistä tämän karismaattisen kotkalaislähtöisen ja Kymen Golfin kasvatin menestys kumpuaa? Entä miten opitaan lyömään pitkälle hienolla ja vaivattomalla rytmillä?

Tapio Pulkkanen aloitti golfin yhdeksänvuotiaana. Vuosi sen jälkeen, kun isoveli Veli-Matti oli aloittanut saman lajin. Tapion perheessä golfia on harrastanut lähes koko suku, ja etenkin isoäiti on harjannut Imatran Golfin seniorimestaruuksia.

Lapsuus meni monipuolisesti urheillessa

”Ei sitä tosiaan oikein muuta tullut tehtyä kuin urheilua nuorena. Pelasin jalkapalloa 15-vuotiaaksi saakka ja muulla ajalla aina oli jotkin pihapelit käynnissä. Talvisin heti pakkasen tullessa isä hälytettiin jäädytyshommiin, jotta saatiin lätkäpelit käyntiin”, Pulkkanen muistelee.

Miksi sitten juuri golf vei nuoren kotkalaisen sydämen?

Tapion ollessa nuori Kymen Golf panosti isosti junioreihin. Seurassa juniorit harrastivat ilmaiseksi ja treenit pidettiin neljästi viikossa. Tuohon aikaan junioreilla oli monia hyviä seuran vanhempia pelaajia kirittäjinä. Tapio itse nostaa yhdeksi parhaimmaksi muistoksi amatöörivuosilta Kymen Golfin joukkueiden SM-kullan.

Valmentajana juniorivuosista asti Tommi Nousiainen

”Tapion kanssa tuli vietettyä paljon aikaa nuorena. Valmentajana olen ollut tarkka tekniikan kanssa heti nuoresta pitäen. Tapio oli junnuna pienikokoinen, ja pelasi 13- vuotiaaksi asti naisten mailoilla. Tapio löi pienestä asti aina kovaa, mutta loistavalla temmolla”, Nousiainen muistelee.

Golf oli Tapiolle vain harrastus muiden joukossa 15-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen menestystä alkoi tulla kilpailuissa. Siihen aikoihin palo golfiin kasvoi ja syntyi unelma US Mastersin voitosta. ”Oman unelman muodostumiseen on oikeastaan kaksi syytä. Nuoruuden idolini Tiger Woods ja lapsuuden hyvän ystäväni Ilari Piipposen unelma olympialaista. Yhdessä käytiin kävelyillä ja mietittiin miten ja milloin nuo unelmat voisi saavuttaa. Ilarin kanssa tuli nuorena myös pelattua pihapelejä ja kilpailullisuus lähti varmasti osittain siitä, kun ei halunnut hävitä vaan voittaa”, Tapio summaa.

Pulkkasen pallonlyöminen näyttää vaivattomalta ja sitä voisi katsella rangella tuntitolkulla. Hän on hyvä esimerkki pelaajasta, jolta löytyy se tietynlainen flow ja lyönnin helppous kuin itsestään. ”Ihannoin nuorena isoveljen ja hänen kavereidensa pitkiä lyöntejä. Ehkä yritin siinä sitten pysyä mukana, vaikka olin viisi vuotta nuorempi. Seuratreenien loppuun yritettiin aina lyödä rangen takalaidan yli ja sitä kautta tuli myös lyötyä paljon lyöntejä ihan täysiä”, Pulkkanen naureskelee.

Kysyin Tapion pitkäaikaiselta fysiikkavalmentajalta Eero Partiolta, että mikä tekee Tapiosta niin hyvän pelaajan, ja onko hänellä poikkeuksellisia fyysisiä ominaisuuksia. ”Tapsa ei ikinä selittele ja katsoo rehellisesti omaa tekemistä. On valmis tekemään töitä aina. Intohimo, jatkuva pohdinta, halu ja kiinnostus kehittyä. Tapio ei näe ongelmia, vaan ajattelee ratkaisulähtöisesti. Tapion luonne on analyyttinen ja jollain tavalla paljas. Tapio ei ikinä vaivu apaattiseen ajatteluun vaan ottaa hanskat käteen ja rupeaa hommiin. Fyysisistä ominaisuuksista en lähtisi nostamaan mitään poikkeuksellista, mutta Tapiolla on todella hyvä perusatleettinen asento. Hänellä on mieletön kyky tuottaa voimaa liikkeessä. Tapsa osaa käyttää kehoa ja mm. heittää palloa pitkälle. Ketjutus niin sanotusti toimii”, Partio analysoi.

Maajoukkueajoista on aistittavissa kiitollisuutta

”Golfliiton avulla tutustuin kansainväliseen amatöörigolfiin. Maajoukkuevalmentajista olen amatööriurani aikana imenyt tietoa, ja he ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, millainen pelaaja minusta on tullut. Erityismaininnan antaisin Staffan Johanssonille, joka maajoukkueessa ollessani panosti pieneen porukkaan pelaajia, ja olin yksi heistä. Opin myös Staffanilta paljon tavoitteellisesta harjoittelusta”, Tapsa kiittelee.

Maajoukkuevalmentaja Staffan Johansson antaa paljon krediittiä Tapiosta niin ihmisenä kuin urheilijana. ”Ensinnäkin Tapio on hieno ihminen. Fiksu, nöyrä ja välittää muista ihmisistä. Nämä asiat eivät aina kulje käsikädessä isojen urheilupersoonien kanssa, mutta elämä on aina isompi kuin golf. Tapio oli aina valmis kuuntelemaan ja

TAPIO PULKKANEN

"Reissuissa Tapsa tutki paljon tekniikkaa ja peliä ylipäätänsä. Kun päivän treenit oli treenattu, niin illalla tutkittiin taas, että mitäs huomenna testataan."

kokeilemaan asioita, mutta myös osasi muokata ne itselleen sopiviksi. Vahva persoona ja kyky valita oikeat asiat itselleen kaikesta ympärillä olevasta informaatiosta ovat menestyksen avain asioita”, Johansson summaa.

Maajoukkuekaveri Miro Veijalainen ylistää reissuseuraansa

”Tapsan kanssa oli todella mukava ja helppo reissata. Tapion motivaatio ja kehittymisen halu tarttui kanssakulkijallekin. Reissuissa Tapsa tutki paljon tekniikkaa ja peliä ylipäätänsä. Kun päivän treenit oli treenattu, niin illalla tutkittiin taas, että mitäs huomenna testataan. Kaiken kokeilun ja testailun ohella tuntui, että Tapiolla pysyi koko ajan oman pelin punainen lanka hyppysissä. Tykättiin myös yhdessä pohtia mentaalijuttuja ja elämää ylipäätänsä. Monesti kävi niin, että kello kymmenen laitettiin valot pois ja jatkettiin juttelua. Ja kuinka ollakaan, kello oli jo yli puolen yön. Tapio vähän niin kuin opiskeli golfia ja menestystä koko ajan. Kerran lukiessaan Zlatan-kirjaa hän totesi ääneen: Zlatan sanoi, että ”Elämä on kovaa”, eli siihen tässä pitää varautua ja asennoitua”, Veijalainen muistelee.

Konkari Kakko mukana Tapion ensimmäisillä Challenge Tour -vuosilla

”Ensimmäinen juttu mikä tulee mieleen, on se, että Tapio on hyvä ihminen, hieno mies. Tapion kanssa ei ole ikinä tullut mitään kahnausta, ja Tapion läsnäolo on aina antanut enemmän kuin se on ottanut. Ammattilaisuuden alkuvaiheina tuli paljon turpaan, mutta hyvin poika kesti iskut ja työnteko jatkui koko ajan samanlaisena ja tietty raikkaus tekemisessä säilyi. Tilannetta ei jääty voivottelemaan, vaan mietittiin lääkkeitä millä suosta noustaan. Oma muistikuva on, että Tapsalla oli nuorena poikana vaikeuksia wedge kädessä. Mutta fiksuna nuorena poikana hän ymmärsi, että pitkälyöntisenä pelaajana wedge tulee olemaan aika paljon kädessä. Nykyään Tapsa on rakentanut siitä vahvuuden. Tapsan ehdoton vahvuus on myös se, että hän on osannut ratsastaa menestyksellä. Kun peli kulkee, on osattu laittaa se myös tulostaululle”, Kakko analysoi.

Tapiokin kertoo hakevansa tietoa koko ajan kaikesta ja lukevansa artikkeleita golfista ja maailmasta ylipäätänsä. ”Yhdessä vaiheessa luin kaikki mahdolliset elämänkerrat. Golfkirjoista nostaisin esiin ”The Match” ja ”Seven Days at the links of Utopia” -teokset. Golfareista Jack Nicklaus on sellainen, jota on tullut seurattua enemmänkin. Sillä on hyvä näkemys pelistä, ja jollain tavalla olen koittanut ammentaa hänen ajattelutavastaan omaankin peliin. Jack kävi tsekkaamassa aina valmentajansa Jack Groutin kanssa perusasiat kuntoon, ja muuten kisoissa viritteli itsekseen omaa lyöntiä. Jollain tavalla tämä on ollut myös oma ohjenuora”, Pulkkanen selventää.

Ammattilaisuuden alkuajat koulivat - mikä ei tapa, se vahvistaa

Tapio kertoo olevansa niin sanotusti ”streak-pelaaja”, joka tarkoittaa sitä, että hyvinä viikkoina pelaaja yltää loistotuloksiin ja ratsastaa itseluottamuksella. ”Ammattilaiseksi siirtyessä mukaan tuli manageri Rauli Ylimäki. Rauli on varmasti yksi kulminaatiokavereis-

ta urallani. Ammattilaisuuden alkuun tuli haastavia vaiheita, ja ilman Raulin avulla saamiani yhteistyökumppaneita en olisi varmastikaan pystynyt kunnolla panostamaan harjoitteluun ja kilpailuihin. Ammattilaisuuden alkuvuodet opettelinkin niin sanotusti golfammattilaisen elämää. Mukana tukemassa oli monet yritykset Kotkasta, jotka ovat erittäin tärkeässä roolissa urallani”, Tapio kiittelee.

Pulkkanen nostaa myös oman perheen tuen merkityksen tärkeäksi vaikeina hetkinä. Avovaimo Terhi Mustonen on kulkenut mukana lukion jälkeisistä vuosista asti. ”Huonon kauden jälkeen olen hakeutunut omiin oloihin ja lähtenyt yksin ulkomaille leireilemään ja etsimään ongelmakohtia rauhassa. Olen hakenut onnistumisia enemmänkin pelin ja eri lyöntien kautta enkä vain tuottanut svingiä teknisesti”, Tapio kommentoi.

Nykyiseen Tapsan tiimiin on tullut vahvistusta. Mukana on edelleen pitkäaikaiset valmentajat Tommi Nousiainen ja Eero Partio, ja uusina lenkkeinä Mikko Ilosenkin manageritoimistona tuttu Sport Yard, sekä fysioterapeutti Pierre Johansson. ”Fyysisestä valmennuksesta on pitkään ollut vastuussa Eero, joka tuntee hyvin kroppani ja golfkauden vaatimuksen. Myös kisamatkoilla mukana oleva ruotsalainen Pierre on ollut tärkeä palanen viime vuosien pelivireeseen. Päivittäinen kehonhuolto hänen opastuksellaan on vähentänyt fyysisiä ongelmia kilpailutilanteissa”, Pulkkanen kertoo.

Valmentaja-Tommista on myös vuosien mittaan tullut hyvä ystävä, ja nykyään valmennus on enemmän etävalmennusta sekä svingivideoiden jakamista viestien välityksellä. Miesten vastauksetkin ovat aika samankaltaiset yhteystyöstä. ”Mä olen jotain mieltä ja Tommi jotain mieltä. Sitten väännetään ja keskustelun lopputuloksena aina imen jotain mukaan” Tapio summaa. ”Yleensä olen yhtä mieltä ja Tapsa toista mieltä. Tietenkin tarkkaan kuuntelen pelaajan tuntemuksia, sillä pelaaja omistaa oman svinginsä ja pelinsä. Svingistä saamme aikaan hyvää rakentavaa argumentointia. Vaikka vaikeitakin vaiheita on varmasti Tapsan uralla ollut, niin ikinä ei olla painettu paniikkinappulaa. On ollut täysi luottamus, että homma menee eteenpäin ja kehitytään” Tommi jatkaa.

Valmennussuhteen tarinaa kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen Junnu Vainion sanat ”Kotkan poikii ilman siipii, maailman myrskyt keinuttaa”. Välillä on palattu kotisatamaan hakemaan vahvistusta tekemiselle, ja ei kun uudestaan merille.

Ja koska innostun lukemaan Vainion muitakin hienoja sanoituksia, niin jotenkin osuvasti iskee myös tämä kappale ja säkeistö.

Harvinainen näky – Tapio Pulkkanen ilman hattua. Kuva: Getty Images / Andrew Redington

”Kun siemenen tuuli kantoi Otti pienen, mut’ vahvimman Kasvupaikan tuon karuimman antoi Koska puun uskoi juurtuvan”

Yksinäinen saarnipuu -Juha Vainio

Tapio on ainoana suomalaisena voittanut Challenge Tour kokonaisrankingin vuonna 2017. Sen kauden voitto tuli uusinnan kautta Kazakstanista. Tästä kisasta alkoi myös cädi Riku Mattilan kanssa pitkä yhteistyö, joka on jatkunut tähän päivään saakka. ”Voittoa edeltävänä iltana katselin Michael Jordanista inspiraatiovideoita ja hain hyvää virettä sunnuntaille. Sanoin Rikulle, että tehdään sillein, että sanot mulle vähintään 20 kertaa tänään, että sä oot kova äijä.”

Suomalaisessa cädissä Tapsa näkee paljon hyviä puolia. ”Isoin vahvuus on se, että meillä on paljon juteltavaa muutakin kuin golfia. Jos on tiukka paikka, niin voi vaikka puhua jääkiekosta tai olympialaisista. Kun valitsin itselleni cädiä tourille, niin halusin sellaisen, jonka kanssa voisin tehdä hommia pitkään. Nyt Riku on ollut cädinä viisi vuotta, ja hänellä on peliin jo paljon annettavaa. Cädin tärkein tehtävä on oikeas-

”Jollain tavalla tuli sellainen hyvä olo, että kuulun tänne.

TAPIO PULKKANEN

taan tajuta päivän olosuhteet ja antaa dataa pelistä tarvittaessa”, Pulkkanen selventää.

Rookie-vuosi Eurooppa Tourilla: kolmanneksi kauden tokassa kilpailussa

”Jollain tavalla tuli sellainen hyvä olo, että kuulun tänne. Pelasin kuitenkin koko kauden aika huonosti, kunnes ihan kauden lopussa onnistuin Dunhill Links- kilpailussa. Kaivoin pikku myrskyssä neljännen sijan sieltä, joka varmisti kortin seuraavalle kaudelle. Viimeiselle pelipäivälle sääennuste oli todella raju, ja luvassa oli kylmää ja tuulta. Sanoin cädilleni Rikulle, että tänään ei luovuteta. Ei sitten missään kohdassa. Ei anneta sitten tippaakaan periksi! Se oli sellainen taistelu voitto”, Hattu-Tapio muistelee. ”Tunne ei ensimmäisten ET-vuosien aikaan todellakaan ollut sellainen, että olisin kärkipelaajia tourilla, vaan on jouduttu tekemään kovaa duunia, että olen pitänyt kortin seuraavalle kaudelle. Nyt koen, että olen parempi pelaaja verrattavissa ensimmäisiin vuosiin. Ehkä suurin kehitys on tapahtunut rautapelaamisessa ja lyöminen on tullut vahvemmaksi. Draivaaminen on vähän tarkempaa, mutta ei vielä sillä tarkkuudella mitä haluaisin. Chippaaminen on ollut ehdoton vahvuus monta vuotta. Aina puhutaan, että olen pitkälyöntinen, mutta kyllä chippaaminen on mun parasta osaamista”, Pulkkanen analysoi.

Miten rautapelaamista on sitten kehitetty? ”Kokemus tuo iän myötä lisää ymmärrystä siitä, mitä missäkin tilanteessa kannattaa tehdä. Tuuli, ruffi, mihin suuntaan ruoho kasvaa, onko märkää ja miten saada mittoja haltuun? Tätä kautta mittakontrolli on parantunut raudoilla”, Pulkkanen valottaa.

Ammattilaisen vuosikalenteri on lähes ympärivuotinen ja palautuminen välttämätöntä

”Muistan, kun amatööriajoilta melkeinpä suoraan lennolta lähdettiin heti harjoittelemaan, eikä silloin todellakaan pidetty mitään välipäiviä. Nykyään jos on muutamat viikot taukoa kisoista, niin pari päivää touhuan ihan jotain muuta sporttia, mm. lenkkeilyä, tennistä, padelia tai biljardia. Avovaimon Terhin kanssa tulee jonkin verran oltua luonnossa, ja pari vuotta sitten käytiin vaeltamassa Karhun kierrosKuusamossa. Muutenkin on käyty yhdessä Lapissa kesäisin, ja mökillä viihdytään Kotkan saaristossa”, Tapio kertoo.

Kun Tapio Pulkkasen tähänastista uraa pohtii, niin tulee mieleen vertauskuva jääkiekkoketjusta. Usein näemme ainoastaan ne maalintekijät, mutta mitä on tapahtunut ennen maalia? Joku on blokannut vastustavan joukkueen pelaajan, joku syöttää lapaan, ja joku on pitänyt oman paikkansa puolustuksessa. Näiden tekijöiden summa antaa pelaajalle tilan loistaa. Yhteistyön merkitys on suuri etenkin pienessä maassa kuten Suomi. Jokaisen urheilijan kohdalla on monia pieniä näkymättömiäkin ylöspäin vieviä asioita, ja yhteisvaikutus on suuri.

Tähän väliin haluan kertoa Mikko Ilosesta pienen, mutta mielestäni merkittävän tapahtuman. Kun Mikko voitti British Amateur- kilpailun amatöörinä, niin tarina kertoo, että kilpailua edeltävänä iltana muuan mies oli seurannut Mikon kisaan valmistautumista rangella, ja todennut Iloselle näin: ”Olisin yllättynyt, jos et voita tällä viikolla”. Tarina ei kerro kuinka paljon tuo lause tuntemattomalta mieheltä vaikutti Ilosen ajatukseen, mutta kilpailun voitto toi paikan British Openiin ja US Masters -kisaan, josta Mikko sai hienon lähdön ammattilaisuralleen.

Voisi siis ajatella, että Tapion kohdalla tähdet ovat olleet kohdillaan eri uran käänteissä. Kymen Golfin panostus juniorigolfiin, hyvän ystävän kanssa jaetut unelmat urheilijoina, vankka valmennusyhteistyö Tommi Nousiaisen kanssa, maajoukkueen kova taso muissa pelaajissa, maajoukkueen iso satsaus pieneen ryhmään, joka mahdollisti monet kansainväliset peli kokemukset, tukihenkilö Kotkasta, joka luotti Tapsan tekemiseen alun hankaluuksista huolimatta, ja se tärkein: perheen vankkumaton tuki.

Voisimme myös todeta, että kun sydän johdattaa kulkijaa, niin kaikki tiet johtavat unelmaan. Jos pelaajalla on visio ja usko omaan unelmaan, niin hän vääjäämättäkin päätyy sinne. Matkalla voi olla mutkia, mutta intohimoinen ja utelias pelaaja kyllä löytää tien.

Se on varmaa, että tämä mies on täyttä kultaa, ja että taitopankki on valtava. Aika näyttää, saadaanko Tapion päälle vielä pukea vihreä takki. Unelma elää, ja minun tunteeni on se, että Tapio on vasta raapaissut oman potentiaalinsa rajoja. Tapio Pulkkanen elää ja hengittää golfia, eli tutkimusmatka jatkuu.

"Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa Ei estä kukaan kun matkaa teen Vain suvituulen, minä kutsun kuulen Se ottaa mukaan mun uudelleen"