
1 minute read
Kertomus Naparetkeltä
Kirjoittaja: Pauli Engblom
Perjantai 4.10.2019 Henrikinkirkko, 60.433281 N 22.296673 E
Advertisement
Jo Henrikinkirkon pihalla on arktinen tunnelma, kun raekuuro toivottaa naparetkeläiset tervetulleeksi. Onneksi tavarat eivät ehdi pahemmin kastua, kun jo päästään nousemaan bussiin. Matka kohti Kupittaan Henrikinpoikien ja Henrikin Tapulityttöjen syysretkeä voi alkaa.
Ennen Ahtelaa samoajia kohtaa yllätys. Ulos bussista, rinkat selkään ja haikille – kohti yötä. Mitä kaikkea yön aikana tapahtui ja mitä rasteja kohdattiin. Se selviää samoajaikäkaudessa. Sen verran kerrottakoon, että reipas joukko samoajia saapui pirteänä pääleiriin lauantaina puolen päivän aikaan.

Johanna Seulu
Ahtelan leirikeskus, 60.263242 N 22.793088 E
Seikkailijat, tarpojat, vaeltajat ja aikuiset aloittavat illan leirin rakentamisella. Kahdeksan teltan perusleiri rakentuu tällä kertaa Ahtelan leirikeskuksen metsään. Puolijoukkueteltat kohoavat sujuvasti, vaikka osa on telttailemassa talviteltassa ensimmäistä kertaa. Työn äänet hiljentyvät, kun retkikunta siirtyy ruokailemaan herkullisia hot dogeja ruokalaan.
Seuraavaksi onkin aika siirtyä kohti Ahtelan rantaa. Sieltä tapaamme tutkimusmatkailijan, joka valmistautuu lähtemään Koillisväylälle. Partiolaiset saavat auttaa tutkimusmatkailija ensin nuotion tekemisessä ja sitten valitsemaan matkalle tarpeelliset varusteet.
Lopuksi paistetaan vaahtokarkkeja – tosin osa taitaa malttamattomina syödä karkit kylmänä.
Tähtitaivas on kirkas retkeläisten palatessa leiripaikalle. Kipinävuorot jaetaan johtajien tuella. Yö puolijoukkueteltoissa sujuu mukavasti.

Johanna Seulu
Lauantai 5.10.
Kartta käteen ja reppu selkään. Aamiaisen jälkeen seikkailija- ja tarpojavartiot suuntaavat päivähaikille vartioissa. Osa rasteista löytyy läheltä leirialuetta, osa kauempaa. Sauvon kuulaassa säässä on hyvä tarpoa, eikä tule liian kuuma.
Rasteilla päästään tutustumaan geologiaan, pakenemaan virtuaalitodellisuudessa olevasta pakohuoneesta, rakentamaan jäänmurtaja ja kiipeilemään esteradalla. Osalla rasteista on rauhallisempaa: tehdään lounasta tai jutellaan seurakunnan nuorisotyöntekijä Markon kanssa erilaisista elämän retkistä.
Rastikierros vie suurimman osan päivästä. Iltapäivällä ja illalla on kuuluisaa vapaa-aikaa, leikkimistä ja mahdollisuus saunoa. Tämän jälkeen on Pohjoismaa-teemainen iltaohjelma. Sitten leiri rauhoittuu yöpuulle.
Samaan aikaan vaeltajat ja retkellä koko viikonlopun viettävät aikuiset ovat omassa ohjelmassaan. Ohjelmassa saadaan kiitosta retken järjestämiseen osallistumisesta sekä tutustutaan vapaaehtoisen pelastuspalvelun etsintätoimintaan ja siihen, miten luottamus rakentuu yhteiskunnassa. Lopuksi saunotaan ja nautitaan paljusta.

Johanna Seulu
Sunnuntai 6.10.
Aamiaisen jälkeen puretaan leiri reippaasti. Huoltotiimin iskujoukko lähtee jo aamupäivällä palauttamaan kalustoa.
Purun jälkeen pelataan kasvihuonekaasu-aiheista maastopeliä ja muutama kierros eeppistä lipunryöstöä.
Kun paluubussi saapuu, nousee siihen väsyneitä, mutta monta kokemusta rikkaampia naparetkeläisiä.

Johanna Seulu