Syysmatkis 2019: hyviä tuulia

Kirjoittaja: Julius Karjalainen

Perinteinen ja pitkään odotettu syysmatkis oli edessä lokakuun lopulla. Heinänokan partiovenesatamaan oli kokoontunut keskiviikkoiltana 15 innokasta purjehtijaa, joista osalle syysmatkis oli tämän vuoden ensimmäinen purjehdus, kun taas joillekin kauden mailimäärä lähenteli tuhatta.

Tämän vuoden syysmatkis oli poikkeuksellinen, sillä samoajat loistivat poissaolollaan. Samaan aikaan järjestetty valtakunnallinen samoajaexplo (kts. s. 12) oli houkutellut myös kohopäitä Riihimäelle. Esittelyjen jälkeen ja purjehduskassien löydettyä sisään, irtosi koulutusaluksemme s/y Henrika Heiniksen laiturista ja lähti etenemään kohti Airiston eteläpäätyä.

Purjehduksilla pyritään välttämään koneen käyttöä ja pian lähdön jälkeen matka jatkuikin kolmen purjeen purjekerralla. Sisällä päällystö ja miehistö jaettiin vahtivuoroihin. Pidemmilllä purjehduksilla aluksen arki jakaantuu ajo- ja vapaavahteihin, jotka vuoroin vastaavat aluksen ohjaamisesta ja sisätilojen siisteydestä unohtamatta tietenkään ruoanlaittoa.

Kesän valoisat illat olivat takana ja pimeyden laskettua nopeasti pääsivät kohopäät ja hetalaiset harjoittelemaan käytännössä koloilloissa opittuja taitoja. Saaristo on ihan oma maailmansa öisin ja navigointi pimeällä vaatiikin erityistä tarkkaavaisuutta. Ohi lipuvat ruotsinlaivat täydessä valaistuksessaan sekä useat merimerkit ovat komeaa katseltavaa.

Ensimmäisen yön yöpymispaikaksi valikoitui keskellä Kihtiä sijaitseva Jungfruskär, jotta matkiksen pääkohteeksi suunniteltu Maarianhamina ei olisi tavattoman pitkän matkan takana seuraavana päivänä. Jungfruskärin saaret ovat toimineet vuosisatoja turvasatamana ja pysähdyspaikkana merenkulkijoille. Reilun seitsemän tunnin purjehtimisen jälkeen Henrika kiinnittyi Metsähallituksen ylläpitämään saareen ja miehistö pääsi kömpimään omiin punkkiinsa ansaituille yöunille ennen kahta.

Syysmatkiksen miehistö Maarianhaminan Bahusbergetillä.

Jukka Koskelainen

Kohti Mariebadia

Matkiksen ensimmäinen täysi päivä alkoi maittavalla aamupalalla. Kannelle ensimmäistä ulkovahtiaan suorittamaan lähteneet alkoivat valmistelemaan alusta lähtökuntoon ja Jungfruskär näyttäytyi viehättävänä saarena päiväsaikaan. Yöpaikan jäätyä taakse lähti rautarouva etenemään kohti länttä purjehduskertanaan iso ja jib. Sisällä miehistö pääsi vuorollaan tutustumaan aluksen turvallisuusvälineisiin, joita on hyvä aina kerrata ja painaa varmasti mieleen. Kolean syksyisen kelin aikana päästiin myös ulkoiluttamaan genoaa, kun jib päätettiin laskea alas tuulen hieman lepyttyä. Jotta Maarianhaminaan saavuttaisiin ihmisten aikaan, päätettiin purjeet laskea kannelle ja viimeinen kaksi tuntia konettaa.

Syysmatkikselle on turha lähteä etsimään solkenaan muita purjeveneitä ja nytkin ahvenanmerellä vastaan tuli ainoastaan yksi purjealus. Autio saaristo on lumoava paikka, minkä soisi kaikkien joskus kokevan. Iltakuudelta saavuttiin viimein Maarianhaminan itäsatamaan, jonka jälkeen edessä oli enemmän ja vähemmän rivakkaan tahtiin nautittu päivällinen. Päivän kruunasi reissun odotetuin kohde, Mariebadin kylpylä. Maarianhaminan varmasti yksi tunnetuimpia aktiviteettejä ainakin kohopäiden keskuudessa on pitkään ollut Mariebadin legendaarinen vesiliukumäki, missä on mahdollisuus kellottaa oma suoritusaika. Valitettavasti tällä kertaa kello meni jumiin puolivälissä uintiaikaamme, mutta se ei Henrikan miehistöä hidastanut! Ansaitun kylpyläillan jälkeen oli aika suunnata nukkumaan.

Jurmo ja Jurmon alpakat

Perjantain aamupäivä oli pyhitetty kaupunkiin tutustumiseen. Maarianhamina on viehättävä kaupunki ja erityisesti komeat puistotiet olivat hienoa katseltavaa. Länsisatamassa pääsimme laiturilta käsin ihailemaan vanhaa museolaiva Pommernia, joka on aikoinaan toiminut rahtipurjealuksena. Suurin osa miehistöstä tavattiin vapaa-ajallaan paikallisessa Hesburgerissa, jossa hampurilaiset upposivat nopeasti parempiin suihin. Kahdentoista maissa oli aika jättää Maarianhamina nopean huoltotauon jälkeen taakse. Päivän kohteeksi otettiin Jurmo, jossa muutama miehistöstä olikin yllättäen jo tänä kesänä vieraillut yhteisalus Eivorilla.

Henrika lähti kulkemaan kohti itää genoan ja ison siivittämänä sankan sumun keskellä. Ruotsinlaivojen sumutorvet ilmoittivat alusten läsnäolosta ja pian ne lipuivatkin esiin sumuverhon seasta. Vauhdin lisäämiseksi ylös nostettiin vielä staysail sekä mesaani ja matka kohti Jurmoa etenikin tasaiseen tahtiin. Ruskan eri värit näyttivät parastaan saaristossa ja suurin osa miehistöstä olikin noussut kannelle nauttimaan kirkkaasta syyskelistä sumun hälvennettyä. Jurmo ilmestyi näköpiiriin illan jo tultua ja Henrika löysi oman paikkansa tyhjästä laiturista iltakymmenen aikaan.

Hyvien yöunien jälkeen saari avautui meille sen kaikkine hienouksineen. Jurmo on syntynyt jääkaudella ja pitkulainen saari on III:n Salpausselän jatke. Saarta lähdettiin tutkimaan innostuneesti ja saaren vuonna 1846 valmistuneen kirkon näkemisen jälkeen osa miehistöstä lähti etsimään alpakoita. Jurmon alpakat on ainakin kerran mainittu länsimaisessa kirjallisuudessa, jonka Sauvan ansioituneet lukijat varmasti muistavat. Miehistö pääsi myös tutustumaan saaren omaan saaristomuseoon, jossa käsiteltiin saaren tarinaa. Tällä hetkellä saarella vakituisesti asustaa kymmenkunta asukasta ja liikkuipa saarella muutama autokin. Jurmoa on syytä suositella, eikä kesä todellakaan ole ainut ajankohta sinne mennä.

Jukka Koskelainen

Illallinen ja löylyt Lahjiksessa

Alpakoiden ja saaren läpikoluamisen jälkeen Henrika lähti kulkemaan kohti Lahjasaarta. Matkiksen viimeisen täyden päivän kunniaksi keli oli mitä mainioin ja hetken päästiin myös kikkailemaan virsikirjan kanssa. Tälläkin kertaa miehistö päätti ottaa kelistä kaiken irti ja kannella nähtiin monta hyväntuulista purjehtijaa. Lahjikseen saavuttuamme osa päällystöstä aloitti illallisen valmistuksen, kun taas miehistö suuntasi saariston parhaimman puusaunan lämmitykseen. Puuvarasto ja saunan vedet hoituivat reippaiden tarpojien toimesta alta aikayksikön, jonka jälkeen Henrikan dinetissä nautittiin maittava pihvi-illallinen. Ennen viimeistä yötä aluksen apukoneen miellyttävän äänimaailman keskellä, suuntasi miehistö Lahjiksen saunaan. Saunan löylyt ovat meripartiolainen keskuudessa jo ilmiö ja päivän, ellei vuoden hyvä työ päästiin myös tekemään, kun saareen tuotiin uusi vieraskirja kahden vuoden vajauksen jälkeen.

Sunnuntaina jälkemme saarella siivottuamme osa miehistöstä pääsi soutamaan laivastomme soutuveneellä. Henkarin mukaan ottaminen pidemmille purjehduksille onkin ollut hauska lisä, joka on ollut erityisesti nuorison mieleen. Matkalla Heinikseen harjoittelimme mies yli laidan -tilanteita, jotka miehistö hoiti mallikkaasti.

Kotisatamaan päästyämme koulutusalus koki muodonmuutoksen syysmatkikselta syntyneiden sotkujen jälkeen ja siivotulta alukselta poistui joukko uusia asioita oppineita purjehtijoita mukanaan muisto mahtavasta purjehduksesta ja ne niin tärkeät 194,5 mailia. Partiossa toiminta on nousujohteista ja olikin upeaa nähdä, kuinka syysmatkiksen miehistö veti yhtä köyttä. Toivottavasti tämäkin matkis tartutti innostuksen kipinän miehistöön, jotta ensi kaudellakin näemme runsaan määrän uusia ja vanhoja purjehtijoita Henrikalla ja Helvillä!