KYLLIKORNERI
Kesätyön hakeminen on tosi kivaa, siis ihan oikeesti! Okei nyt etsitään mielenkiintoiset työpaikat, tsekataan Linkkari, Oikotie, Monster ja Googlataan ”Avoimet työpaikat”. Kirjoitetaan ainakin 37 työhakemusta miettien, miksi juuri tämä kyseinen työ on se ainut maailmassa, jonka haluan. Räätälöidään CV:tä vastaamaan työpaikkaa. Mietitään, onko tämä nyt hyvä, vai pitäisikö sitä vähän muuttaa. Päätetään, että eiköhän se nyt ole, ja laitetaan hakemus eteenpäin. Sitten odotetaan. Osasta paikoista ei kuulu mitään, osasta tulee surullisen kuuluisa ”Hakemusten määrä yllätti, mutta valitettavasti valintamme ei nyt kohdistunut sinuun.” Röyhkeimmät lisäävät vielä tähän perään kyselyn, jossa voimme kertoa, miten prosessi kaiken kaikkiaan meni. Oli tosi kivaa, etenkin se kohta, kun en päässyt töihin… Mutta joistain työpaikoista saattaa tulla jopa kutsu haastatteluun, siis kelaa, ihan oikeaan haastatteluun. Tässä vaiheessa viimeistään otetaan selvää kaikesta mitä tämä yritys on koskaan tehnyt. Selvitetään yrityksen historian käännekohdat, ketä kaikkia toimitusjohtajia sillä on ollut, mitä yrityskauppoja on tapahtunut ja toki opetellaan ulkoa tilinpäätökset Suomen itsenäistymisen ajoilta asti.
