Matkan varrelta

Kuva 1. Voimauttava valokuvaus mahdollisti itseensä katsomisen.

MATKAN VARRELTA

Matkan varrella on ollut monenlaisia harjoitteita, tehtäviä ja erilaisia ohjaajia. Kaikki ovat olleet osaavia ammattilaisia ja antaneet paljon. Itselle sopivimpia ovat olleet luonnossa tehdyt harjoitteet. Parhaat hetket olen kokenut ehdottomasti Viivin sekä Piritan vetämänä. Hetkistä on tehnyt parhaan se tunne, kun saa olla juuri sellainen kuin on, omaan tahtiin ja lempeästi itseään kuunnellen. Tässä kohtaa onkin hyvä hetki kiittää Viiviä. Olet niin loistava tyyppi ja teet kertakaikkisen upeaa työtä, parhaalla mahdollisella otteella. Mikäli sinun kanssasi jollain ei hommat luista tai etene, on sen ihmisen syytä katsoa peiliin ihan hartaudella. KIITOS KIITOS KIITOS! Oman itsensä tutkiskelun ja kuntoutumisen lisäksi upeinta ja palkitsevinta menneessä vuodessa ovat olleet matkan varrella kulkeneet/kulkevat ihmiset. On ollut kullanarvoista tutustua uusiin, mahtaviin persooniin ja tehdä heidän kanssaan tätä matkaa yhdessä. Ja mikä parasta, osa niistä tyypeistä on tullut näköjään elämääni

pidemmäksikin aikaa, kenties jopa jäädäkseen. Mieletöntä! Tämän vuoksi myös ryhmien jatkaminen itsenäisesti on ollut mahdollista. Korona on tietysti vaikeuttanut tätäkin asiaa, mutta tilanteen helpottuessa, en epäile hetkeäkään, etteikö uusia tapaamisia ja reissuja olisi suunnitteilla JA toteutettuna.

Päällimmäisenä tunteena on ehdottomasti kiitollisuus. Menneenä vuonna sain elämääni aivan valtavan paljon uutta sisältöä, suuntaa ja suoranaista draivia. Vaikka polkuni on ollut jo yli vuoden mittainen, koen, että tarinani on vasta alussa. Tästä on hyvä ponnistaa ja jatkaa kohti seuraavia etappeja ja haasteita!

Suosittelen ehdottomasti vastaavanlaiseen toimintaan osallistumista. Se kannattaa, vaikkei olisikaan juuri sitä kuuluisaa omaa mukavuusaluetta. Mukaan lähteminen ja itsensä haastaminen kannattaa, vaikkei voimia oikein olisikaan – prosessi antaa kyllä voimia!