Libero 1/2018 by Libero

1/2018 | 32. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

KEVÄT:SIS ÄLLIS S OTA

Toisen asteen maksuttomuus toimisi myös digimateriaaleihin Libero kertoi helmikuun lopulla toisen asteen koulutuksen kustannuksien aiheuttamista harmeista opiskelijoille. Lukion ja ammattiopistojen opetuksesta ei peritä maksua, mutta tarvikkeista syntyy kustannuksia. Kansalaisaloite maksuttoman toisen asteen koulutuksen puolesta keräsi yli 52 000 kannatusilmoitusta ja etenee eduskunnan käsittelyyn. Aloitteen mukaan koulutus ei saisi asettaa nuoria eriarvoiseen asemaan, ja erityisesti vähävaraisille perheille usean tuhannen euron kirja- tai tarvikemaksut aiheuttavat suurta painetta. Suomessa nuorista jopa 15 prosentilla 25-vuotiaista ei ole toisen asteen koulutusta, ja keskeyttäneistä neljäsosa kertoo sen johtuneen maksuista. Jos asia korjattaisiin, se vaikuttaisi siis suoraan nuorten koulutuspolkuun ja työllistymiseen. 15 prosenttia tai neljäsosa keskeyttäneistä voi kuulostaa pieneltä, mutta kyse on tuhansista nuorista, joiden elämässä tilanteella on suuri merkitys. LUKIOLAISTEN LIITOSSA ASIA HUOMATTU Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Alvar Euro on huomannnut oppimateriaalien kustannusongelman. ”EU-lainsäädäntö tekee hinnasta korkeamman. Arvonlisäverokanta on matalampi painetussa kuin sähköisessä materiaalissa. Lisenssit ovat todella pitkiä, pitäisi saada myös lyhyempiä lisenssejä.” Euron mukaan aihe nousee toistuvasti esiin, ja sitä on syytä nostaa vieläkin. Painetta kuuluu osoittaa hänen mukaansa kustantajien suuntaan. Kysymyksestä muutaman suuren kustantamon dominoimista lukion kirjamarkkinoista Euro on samaa mieltä. Hän kuitenkin nostaa myös esiin opettajien roolin, joka on hyvin merkityksellinen. Euro on kiinnostunut siitä ajatuksesta, että myös digimateriaaleja voisi jollakin tapaa kierrättää. ”Opiskelijan pitäisi myös pystyä määrittelemään lisenssin aikaa.” On ilmennyt tapauksia, joissa opiskelija on joutunut ostamaan samaan materiaaliin lisenssin kaksi kertaa olosuhteiden johdosta. Yleisesti Euro toivoo, että digimateriaaleja viedään parempaan suuntaan. ”Haluan myös korostaa, että kurssi ei ole sama asia kuin kirja. Ei pitäisi olla niin kirjaorjallisia.” 23. KANSALAISALOITE EDUSKUNNASSA Opiskelun maksuttomuutta ajavan aloitteen takana oli useita järjestöjä kuten Pelastakaa Lapset ry, Lukiolaisten liitto sekä ammatillisten opiskelijoiden SAKKI. Järjestöt laittoivat kansalaisaloitteen liikkeelle yhdessä, mikä onkin usein tehokas tapa. Kansalaisaloitteita tulee eduskuntaan jo niin paljon, että niille on ehdotettu omaa valiokuntaa sekä keskusteltu vaaditun allekirjoitusmäärän nostamisesta. Ensimmäinen hyväksytty kansalaisaloite oli eduskuntakäsittelyssä vuonna 2013. Aloite maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta oli 23. aloite, joka keräsi vaaditun määrän allekirjoituksia. Kaksi aloitetta on onnistunut muuttamaan lainsäädäntöä.

Opetusmateriaalit sähköistyvät toisen asteen koulutuksessa. Tämä kuitenkin tulee usein opiskelijoille kalliimmaksi, koska digimateriaaleja ei voi vielä myydä käytettynä eteenpäin. teksti Iiris Penttilä

U S IT J O IR K Ä PÄ

Muistellaan sitä sotaa ”Suomi 100” pilasi viime vuoden lisäksi tämän vuoden, sillä yltiönationalistisen 1917-hehkutuksen jälkeen ihmiset eivät jaksa enää muistella sitä seuraavaa vuotta. Vuoden 1918 sisällissodan muistoihin tutustuminen on kuitenkin tärkeää, sillä silloin kärjistyneen kahtiajaon kaiut kuuluvat vieläkin. Ne kuuluivat kitkerissä kommenteissa, joita esittivät jopa kansanedustajat ja puolustusministeri, kun Yle uutisoi heidän mielestään liian vähän Vaasassa järjestetystä jääkärijuhlasta. Nuorisojärjestöt ovat käyneet kannanottosotaa sodan muistomerkeistä, ja valtiolta on vaadittu anteeksipyyntöä sodan uhreilta. Punavankien teloituskuvan kaivertaminen juhlarahaan repi haavoja auki jo vuosi sitten. Täytyy kuitenkin todeta, että sisällissodasta on puhuttu vuoden alkukuukausina enemmän ja monipuolisemmin kuin koskaan tähänastisen elämäni aikana. Se on hyvä,

sillä vielä 90-luvulla peruskoulun käyneenä olen saanut enimmät tietoni sodasta Täällä Pohjantähden alla -kirjatrilogiasta, joka lisäksi antoi tapahtumista paljon kouluhistoriaa monipuolisemman kuvan. Libero osallistuu sisällissodan muistelemiseen Tuomas Suihkosen kirjoittamalla kansiartikkelilla (s. 28). Kuka tahansa voi osallistua sodan muistojen selvittämiseen, säilyttämiseen ja käsittelemiseen. Yhä useammalle Liberon lukijallekaan sota ei ole vain kertomus sadan vuoden takaa vaan omia ja läheisten kokemuksia Syyriasta, Palestiinasta ja muista maailman konflikteista. Kalle Erkkilä kuvasi Turkin hyökkäyksen kohteena olevan Afrinin puolustajia Helsingissä (s. 10). Elina Sandelin haastatteli palestiinalaisia nuoria, jotka ovat kokeneet Israelin miehitysjoukkojen mielivaltaiset pidätykset ja väkivaltaiset kuulustelut (s. 22).

Sortoa on myös ilman sotaa. Silja Nieminen tutustui Vapauden museoon, joka kokoaa työväenliikkeen vapausponnisteluja yli sadan vuoden ajalta (s. 31). Aivan tavallisina pidetyt normit taas sortavat aivan huomaamatta, kuten selviää Saana Lindin kirjoittamasta jutusta (s. 14). Henkilö-palstalla haastattelussa on Petra Laiti, joka ajaa opiskelijoiden etujen lisäksi oman kansansa, saamelaisten, oikeuksia (s. 8). Laitia haastateltiin maaliskuussa myös Suomesta Jäämerelle kaavaillusta rautatiehankkeesta kertovaan juttuun Liberon verkkolehteen. Seuraava Libero ilmestyy kesäkuussa. Kansiaiheena on ysäri. Oletpa kasarin, ysärin tai nolkytluvun lapsi, tarjoa juttuideaasi! Yhteystiedot alla.

Niko Peltokangas päätoimittaja

Nuorten kulttuuri- ja mielipidelehti • Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen Kustantaja: Libero ry • Päätoimittaja: Niko Peltokangas • AD: Kai Arponen • Osoite: Hämeentie 29, 6.krs, 00500 Helsinki • Palaute ja juttutarjoukset: toimitus@liberolehti.fi, 050 501 9721 • Tilausasiat: tilaukset@liberolehti.fi, 045 348 5499 • Painopaikka: Waasa Graphics, Vaasa, painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa • ISSN 0783–6198 • Vasemmistonuoria lähellä oleva, journalistisesti riippumaton aikakauslehti • Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 € • www.liberolehti.fi

Korjaus

Kevät-Libero

2018

vuodesta 1987

Liberon edellisessä numerossa (4/2017) sivulla 6 olleeseen juttuun "Ennen oli Uusi Valta" oli jäänyt ingressi ja tekijätieto vielä vanhemmasta lehdestä. Jutun oikea kirjoittaja on Jasu Setälä ja ingressin piti kuulua: "Uusi Valta oli Liberon ei niin hyvin menestynyt ja lyhytikäiseksi jäänyt edeltäjä." Toimitus pahoittelee virhettä.

ALKU 1 Kannen suunnitteli

Kiina-kritiikin

40 Leffa: Shape of Water

22 Lapsia Israelin vankina

41 Kirja-arviot: ruokareseptejä,

2 Lukion digikirjat

Palestiinassa

6 Uusi kalenteripalsta:

24 Syrjäytyminen kannattaa

taloussarjakuvaa

26 Punaisten vihreys:

44 Lautasellinen vastarintaa:

7 Libero tuottaa vastuullista

27 Tiina Turunen:

journalismia

#Metoo ei ole

tarpeeksi pitkällä

Kai Arponen

Maailmanparantajan kevät

Hylätään totuudet!

politiikkaa ja

näin teet kaalipiirakan

45 MC Kajo runoilee

VASEMMISTONUORET 46 Järjestöuutisia

YHTEISKUNTA 8 Henkilö: SYL, SSN, YK ja

KANSIAIHE

28 Muistatko sisällissodan?

menneisyydestä

10 Afrinia puolustetaan

31 Vierailulla Vapauden

48 Hanna-Marilla Zidan:

Helsingissä

museossa

Röyhkeämmin politiikan

12 Tällaisia ovat

32 Karvapallo-sarjakuva

tila haltuun

Petra Laiti

tulevaisuudesta ja

49 Vasemmistonuoret

ekomodernistit 14 Pullopyöritystä normeilla

KULTTUURI

16 Etelä-Amerikan

34 Jamie MacDonald on

50 Esittelyssä Vanu:

vaalivuosi paketissa

koominen feministi

mediassa & yhteystiedot

yhdeksän piirityöntekijää

19 Lukijakirje: Meidät on

36 Taiwanin Che Guevara

52 Sini Al-Musawi:

38 Peliskooppi:

53 Palvelulomake

kasvatettu kilteiksi

20 Pandadiplomatia hiljentää

Tetris on aktiivimalli

pätkäpääsihteerin kolumni

Maailmanparantajan kevät Huhtikuu

Toukokuu

Helsinki 12.4. klo 18–21. Leffailta / Movie Screening: Earthlings Animalian opiskelijaryhmä näyttää Kupolissa eläinoikeusliikkeen klassikkomaineen saaneen dokumentin Earthlings. Elokuva ei sovi herkimmille tai kaikenikäisille. Tila on esteetön. Tarjolla kahvia, teetä ja pientä vegaanista purtavaa. Mannerheimintie 5 B, 7. krs.

Joensuu 16.–19.5. Pohjois-Karjala Pride 2018 Luvassa puistojuhla, kulkue, drag-kilpailu, keskusteluja, taidetta, työpajoja, erityisohjelmaa lapsille, nuorille ja senioreille. pohjoiskarjalapride.fi/

Suomi 7.4. Kukaan ei ole laiton – valtakunnallinen toimintapäivä. Vasemmistonuorten maahanmuuttopoliittinen kampanja jalkautuu ja vaatii pakkopalautusten lopettamisesta sekä turvapaikanhakijoiden oikeusturvan parantamista. vasemmistonuoret.fi/kukaaneiolelaiton Helsinki 21.–22.4. Suomen sosiaalifoorumi Sosiaalifoorumi kutsuu järjestöt, verkostot ja ryhmät miettimään ratkaisuja tämän päivän polttaviin haasteisiin. Arbis, Dagmarsgatan 3. sosiaalifoorumi.fi

menet tuhannet ihmiset Helsingin ydinkeskustaan oikeudenmukaisen maailman puolesta. Pääteemana Agenda 2030 – Kestävä kehitys. Vapaa pääsy. www.maailmakylassa.fi/ Kesä-heinäkuu

Tampere 19.5. klo 15–16. Yleisöopastus Vapauden museoon Kierroksella tutustutaan Suomen historiaan tavallisen kansan näkökulmasta.Kuinka poliittiset vapaudet, sananvapaus ja maksuton koulutus ovat vaikuttaneet Suomeen? Vapaa pääsy, kesto noin tunnin. werstas.fi/ Pori 25.–27.5. Sinun täytyy tietää kaikki maakuntavaaleista -kurssi Vasemmistonuorten teemaviikonlopussa valmistaudutaan syksyksi suunniteltuihin maakuntavaaleihin. vasemmistonuoret.fi Helsinki 26.–27.5. Maailma kylässä Perinteinen tapahtuma kokoaa esiintyjät, kansalaisvaikuttajat ja kym-

Suomussalmi 6.6. klo 9. Hiljaisen kansan kesävaatteiden vaihto Hiljaisen kansan niityllä. Viitostie 547. Vapaa pääsy. Talkoolaisille lettukahvit, puh. 050 3620 609. Kainuu 2.–8.7. Vasemmistonuorten kesäleiri 2.-8.7. vasemmistonuoret.fi Ehdota tapahtumaa maailmanparantajan kalenteriin osoitteella toimitus@liberolehti.fi!

Tämä on vastuullista journalismia Tällä sivulla näet ilmoituksen Vastuullisen journalismin merkistä. Merkki on jatkossa myös Liberon tekijätietojen vieressä sivulla 4. Vastuullisen journalismin merkki julkaistiin Julkisen sanan neuvoston eli JSN:n 50-vuotisjuhlan kunniaksi. JSN:n piirissä olevana lehtenä Liberollakin on oikeus käyttää sitä. MITÄ VASTUULLISEN JOURNALISMIN MERKKI TARKOITTAA? Konkreettisesti merkki kertoo, että media on sitoutunut Journalistin ohjeisiin. Ne sisältävät ohjeita toimittajan vastuista ja oikeuksista, tietojen hankkimisesta ja julkaisemisesta, haastateltavan oikeuksista, virheiden korjaamisesta sekä yksityisen ja julkisen rajanvedosta. Kuka tahansa voi kannella Journalistin ohjeiden rikkomisesta Julkisen sanan neuvostolle, joka ratkaisee, onko kyseinen media rikkonut ohjeita vai ei. Jos päätös on langettava, median on julkaistava se sellaisenaan. JSN perustettiin vuonna 1968, mutta Journalistiliitto laati ensimmäiset etikettiohjeet toimittajille jo vuonna 1957. Nykyiset ohjeet on vahvistettu JSN:n kannatusyhdistyksessä viimeksi vuonna 2014. Neuvostoa ja Journalistin ohjeita kutsutaan median itsesääntelyksi, jonka ideana on valvoa journalismin laatua mieluummin itse kuin esimerkiksi tuomioistuinten välityksellä. MITEN VASTUULLINEN JOURNALISMI NÄKYY LIBEROSSA? Libero on jäsenenä Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitossa, joka puolestaan on allekirjoittanut JSN:n perussopimuksen. Liberon toimitus on sitoutunut Journalistin ohjeisiin

ja lehden jutuista voi tarvittaessa kannella neuvostolle. Merkin käyttöönoton myötä Liberon verkkosivuille on koottu yksinkertaiset ohjeet sekä kantelun tekemisestä että oikaisun tai oman kannanoton vaatimisesta. Oikaisu tarkoittaa virheen korjaamista ja oma kannanotto sitä, että erittäin kielteiseen julkisuuteen joutuvalla on oikeus esittää oma puheenvuoronsa. Liberon tapauksessa erityishaaste vastuulliselle journalismille on läheinen suhde Vasemmistonuoriin. Lehti jaetaan jäsenetuna nuorisojärjestön jäsenille ja se saa suurimman osan rahoituksestaan Vasemmistonuorten yhdeksältä piirijärjestöltä, jotka muodostavat lehteä julkaisevan Libero ry:n. Päätoimittajan työsopimus on solmittu Vasemmistonuoret ry:n kanssa, ja perinteisesti päätoimittaja on toiminut myös nuorisojärjestön tiedottajana. Journalistisesti Libero on kuitenkin Vasemmistonuorista riippumaton. Jutuista näkökulmineen, haastateltavineen ja lähteineen päättää toimitus. Kuluneen talven aikana riippumattomuus on vahvistunut myös siten, että päätoimittaja on ollut sivussa tiedottajan tehtävistä ja keskittynyt pelkästään Liberon toimittamiseen. Riippumaton journalismi merkitsee valintojen tekemistä. Liberon valinta on tarkastella maailmaa lukijoidensa – suurelta osin Vasemmistonuorten jäsenten – näkökulmasta. Libero käyttää myös erityisasemaansa luodakseen avoimuutta järjestön toimintaan. Lehden ja nuorisojärjestön suhde tuodaan esiin järjestöä käsittelevissä jutuissa. Paperilehdessä järjestösivut on merkattu Vasemmistonuorten logolla.

Liberon päätoimittaja kertoo, mikä on Vastuullisen journalismin merkki ja mitä se tarkoittaa Liberossa? teksti Niko Peltokangas

Uudelleenkehystäjä Petra Laiti on paitsi päivystävä saamelainen myös SYL:n varapuheenjohtaja, joka uudistaa yliopisto-opiskelijoiden kehyä eli kehitysyhteistyötä. teksti ja kuva Niko Peltokangas

Suomen ylioppilaskuntien liiton suunnitelmissa on tälle vuodelle neljä pääprojektia. Eduskuntavaalien, EU-edunvalvonnan sekä koulutus- ja työelämäpolitiikan rajojen luotaamisen lisäksi SYL haluaa uudistaa omaa kehitysyhteistyön toimintamalliaan. Kehy on varapuheenjohtaja Laitin vastuulla. Hän kirjoittaa liitolle kehy-vaikuttamissuunnitelmaa ja hahmottelee vaikuttamistyön kärkitavoitteita. Työ on aloitettu analysoimalla kehy-sektorin aikaisempaa toimintamallia ja käyttämätöntä potentiaalia. ”Aiemmin kehy on ollut hankepohjainen sektori. SYL on koordinoinut hankkeita ja ylioppilaskunnat ovat oman kapasiteettinsa mukaan osallistuneet niihin. Kaikilla ylioppilaskunnilla ei ole ollut mahdollisuuksia osallistua hankkeisiin, jolloin on herännyt herkemmin kysymys, miksi SYL tekee kehitysyhteistyötä.” Tähän kysymykseen kehittämistyöllä halutaan vastata, Laiti kertoo. ”SYL on koulutuksen ja opiskelijat tunteva organisaatio, joten meillä paljon sellaista tietämystä, jota ei ole aiemmin hyödynnetty kehitysyhteistyöhön liittyvässä vaikuttamisessa. Kehyyn keskittyvissä organisaatioissa 8

trendi on profiloitua johonkin, ja SYLlillä on suuret edellytykset hyödyntää opiskelijataustan ja koulutuspolitiikan tuntemusta.” RISTIRIITAISTA SAAMELAISPOLITIIKKAA 22-vuotias Laiti on edennyt kauppatieteen opinnoissa Hankenilla eli ruotsinkielisessä kauppakorkeakoulussa maisterivaiheeseen. Viime vuonna hän toimi ylioppilaskuntansa hallituksessa. Ylioppilaskuntien joukossa hankenlaiset on Laitin sanoin ”verrattain pieni ääni” mutta se ”hengaa enemmän” muiden ekonomiopiskelijajärjestöjen kanssa. Opiskelijatoimintaa paremmin Laiti on tähän saakka tunnettu ”päivystävänä saamelaisena” – tittelin on antanut saamelaiskäräjien jäsen Neeta Jääskö. Laiti toimii Suomen saamelaisnuorten (Suoma Sámi Nuorat ry) puheenjohtajana ja muun muassa YK:n alkuperäiskansanuorten foorumin (GIYC) puheenjohtajistossa. Saamelaisten oikeudet ovat olleet mediassa esillä esimerkiksi Tenon kalastussopimuksen ja Lappia halkovan rautatiehankkeen vuoksi.

Myös keskustelu kulttuurisesta omimisesta ja rasismista on nostanut alkuperäiskansaa otsikoihin. Laitin mielestä taustalla on suomalaisten vähäiset tiedot saamelaisista. ”Jo se, että uskaltaa kantaa omaa kulttuuriaan avoimesti ja ylpeästi, riittää valitettavasti tässä valtiossa herättämään ihmisten uteliaisuuden, koska ihmiset ei tiedä. Toinen juttu on, että meidän sukupolvi on poliittisesti valtavan valveutunut ja kynnys puhua on matalammalla kuin se on ollut aiemmin.” Lisääntynyt julkisuus ei kuitenkaan tarkoita, että saamelaisten asema olisi paranemaan päin, Laiti sanoo. ”Vuonna 2015 saamelaiskäräjälaki kaatui, ILO169 jäi ratifioimatta, 2016 metsähallituslaki tuli ja siitä pyyhkäistiin pois kokonaan saamelaiskulttuurin heikentämiskielto, 2017 voimaan astui Tenon sopimus ja nyt ollaan neuvottelemassa Jäämeren radasta ja taas uudistamassa saamelaiskäräjälakia. Näiden huomattavan raskaiden tapahtumien ohella Suomi on perustamassa totuus- ja sovintokomissiota. Tässä on ymmärrettäviä ristiriitoja tässä Suomen saamelaispolitiikassa.”

Afrin-aktivismia Helsingissä teksti ja kuvat Kalle Erkkilä

Helmikuussa Suomen kurdien kulttuurikeskus piti tiedotustelttaa Narinkkatorilla Helsingissä. Kurdit jakoivat tietoa Turkin armeijan tammikuussa aloittamasta hyökkäyksestä Pohjois-Syyrian kurdialueille Afriniin, jossa on kuollut satoja siiviilejä ja tuhannet ovat menettäneet kotinsa.

”Vähintä, mitä voi tehdä, on luoda mediapainostusta valtioon päin, että he miettisivät suhteensa Turkkiin uudestaan, pitäiskö poliittisia ja kauppasuhteita muuttaa nykytiedon perusteella”, Suomen kurdien kulttuurikeskuksen Said Moradi sanoo. “Kyse on isosta sodasta. Se ei ole kahden valtion välistä sotaa, vaan Naton toiseksi suurin armeija vastaan Afrinin maakunta”, hän sanoo.

Afrin on osa Pohjois-Syyrian demokraattista federaatiota, eli ruohonjuuritason demokratian, sukupuolten tasa-arvon ja sekularismin periaatteiden mukaan toimivaa itsehallintoaluetta. Kurdit, turkmeenit, arabit, kristityt ja muut pienemmät uskonnolliset ja etniset vähemmistöt ovat rauhassa rakentaneet demokraattista ja vapaata yhteiskuntaa sisällissodan runtelemassa maassa.

Eduskuntatalon edessä järjestettiin mielenosoitus Turkin laajentumispyrkimyksiä ja kurdivastaista politiikkaa vastaan kurdijohtaja Abdullah Öcalanin vangitsemisen muistopäivänä 15.2.2018. Öcalanin vangitsemista on kulunut nyt 19 vuotta. Vastaavia mielenosoituksia järjestettiin ympäri maailmaa.

LUE JUTTU MYÖS NETTILEHDESTÄ: MAAPALLON KANSALAISILTA TOIVOTAAN TUKEA AFRINIIN! LIBEROLEHTI.FI

Ekomodernistit ovat ympäristöstä huolissaan olevia ihmisiä, jotka eivät ole löytäneet kotia vakiintuneista ympäristöjärjestöistä. Yksi erottavista tekijöistä on, että he tukevat voimakkaasti ydinvoimaa. teksti Oskar Lindman kuvaaja Pertti Nisonen

Ekomodernistit toivovat ydinvoimaa ympäristön vuoksi Aatteessa ydinvoima nähdään välttämättömäksi välineeksi ilmastonmuutoksen torjunnassa, koska päästötöntä energiaa on jollain tavalla tuotettava. Ekomodernistit käyttävät kaikkia keinoja ilmastonmuutos-kamppailussa. On esimerkiksi vähennettävä lihansyöntiä. Lisäksi on silti taattava ihmisille mahdollisuus elää kohtalaisen laadukasta elämää. Suomalainen yhdistys on saanut nimensä kansainvälisesti julkaistusta ekomodernistisesta manifestista. Ekomodernismin sijaan voitaisiin puhua myös ekopragmatismista. Ekomodernismi on osa poliittista metamodernismia, joka liikkuu laajemmin koko yhteiskunnan tasolla. Yhdistyksen perustamisen aikoihin vuonna 2015 alkoi myös perustajajäsenten Rauli Partasen ja Aki Suokon kirjaprojekti. Se sai nimen Energian aika (WSOY). Kirjan esipuheessa sanotaan, että kirjoittajat ovat liberaaleja, minkä täytyy näkyä myös jäljessä. Energian aika esittelee energian historiaa. Esimerkkinä kirjan hengestä käy ompelukoneen ajatus; kone syö energiaa, mutta käyttää sitä tehokkaammin, ja säästää siten ihmistyötä. Tämä tiivistää kirjan sanoman.

SUOSTUVATKO IHMISET TINKIMÄÄN ELINTASOSTAAN? ”Monilla muilla ympäristöjärjestöllä on menneisyyden taakkaa. Ydinasevastaisuus on jossain vaiheessa muuttunut ydinvoimavastaisuudeksi”, sanoo Rauli Partanen. Hän näkee ympäristöjärjestöissä myös ihmisen hyvinvoinnin vastaisuutta – kaikkien oletetaan kärsivän osansa. Partanen ja muut eivät usko, että laajemmassa mitassa ihmiset suostuisivat tinkimään elintasostaan. Varsinkin köyhille pitäisi antaa tilaisuus tavoitella parempaa elintasoa. ”Ei ole todisteita, että elintason alasajo olisi vapaaehtoisesti onnistunut juuri missään, vaikka siitä on puhuttu vuosikymmenet.” Ydinvoiman puolesta on paljon tietoa, jota ei saa selville, jos lue tutkimuksia. Se on ylivoimaisesti tehokkain keino vähentää sähköntuotannon päästöjä. Ekomodernistien mukaan ongelmat ydinjätteen sijoittamisessa tai ydinvoimalaonnettomuus kohtaavat ylimitoitettuja pelkoja. ”Kyllä sitä voi hysteriaksi sanoa, se on aika ikävää pelonlietsontaa. Tietysti monet järjestöt ovat rahalli-

Rauli Partasen ja Aki Suokon Energian aika -kirja sai Vuoden tiedekirja -palkinnon. Vuosittain jaettavan palkinnon myöntävät Tieteellisten seurain valtuuskunta ja Suomen tiedekustantajien liitto.

sia riippuvaisia kampanjastaan ydinvoimaa vastaan. Ne ottavat ihmisiltä lahjoituksia. Jotkut jopa ottavat rahaa yrityksiltä, jotka tuottavat fossiilista energiaa, tästäkin on esimerkkejä maailmalta.” HIILENPOLTOSTA EROON Ilmastoskeptikkoja ekomodernistit eivät ole, vaan heillä on konsensus Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) linjoista. He pyrkivät seuraamaan tieteen valtavirtaa. Aihe toki on varsin politisoitunut. Ilmastopäästöjen jakoperuste suosii nykyään kehittyneitä maita. Afrikassa, Intiassa ja Aasiassa asuu miljardeja ihmisiä, jotka köyhyydestä pois pyrkiessään käyttäisivät fossiilista energiaa. Reilua olisi, että hiilen polttaminen loppuisi länsimaissa ja täällä siirryttäisiin päästöttömään energiaan. On täyttä utopiaa, että esimerkiksi sota-alueilla pystyttäisiin tuottamaan ydinenergiaa. Ekomodernistien mielestä Saksa näyttää huonoa esimerkkiä sulkiessaan ydinvoimaloita. Lisäksi se polttaa hiiltä vielä päälle, kun energia ei muuten ota riittääkseen.

”Budjettiajattelun mukaan meillä ei ole varaa nirsoilla ratkaisujen suhteen. Moraalisesti ja eettisesti olisi mielestäni reilua luovuttaa hiilibudjetti kehittyvien maiden käyttöön mahdollisimman täysmääräisesti, jotta ne nostaisivat elintasoaan, ja jokainen kehittyvä yhteiskunta rakentuisi järjestäytyneemmäksi”, Partanen pohtii. Samaa sarjaa ovat geenimanipuloidut organismit. Tutkimusnäyttö kertoo, että GMO ei itsessään ole haitaksi. Sen voi ymmärtää lähinnä

työkaluksi, jota voi käyttää hyvin tai huonosti. Jalostustoimintaa on kuitenkin valvottava kuten nykyäänkin. Mitä energiaan tulee, sitä voi tuottaa periaatteessa rajattomasti, jos haitat rehellisesti mitattuna eivät kasva ja hyödyt kasvavat. ”Esimerkiksi energiatehokkuus ja -säästö ovat tärkeässä roolissa, myös kirjassamme. Mutta usein niiden vaikuttavuutta on liioiteltu, sillä tehokkuus johtaa usein myös kulutuksen lisääntymiseen, emmekä usko, että energiansäästäminen onnistuu siinä

mitassa kuin villeimmissä visioissa ajatellaan”, Partanen kertoo. Partasella on motto, ”on sotkuisia ratkaisuja sotkuisiin ongelmiin”, mikä tarkoittaa, että paikallisesti ainutlaatuinen tilanne ei korjaannu globaaleilla ”kaikkien on tehtävä näin tai noin” -ratkaisuilla. On nähtävä vaivaa tutkia paikallisia olosuhteita, ja miettiä hyvää tapaa toimia eli mitkä ovat toimenpiteiden vaikutukset ja käytettävissä olevat vaihtoehdot.

”Nää ihmiset oikeesti elää näin”, ihmettelivät Normipyörityksen pelaajat. teksti ja kuvat Saana Lind

Näin opetellaan haastamaan normeja Ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestö Seta julkaisi alkuvuodesta Normipyöritys-menetelmän, jonka avulla voi käsitellä sukupuoliin, seksuaaliseen suuntautumiseen sekä pari- ja perhesuhteisiin liittyviä normeja. Normit ovat käsityksiä siitä, millaisia ihmiset ovat ja millaisia heidän tulisi olla. Ne vaikuttavat meihin kaikkiin, huomasimme sitä tai emme, ja saatamme syrjiä ihmisiä ja asettaa heitä eriarvoiseen asemaan normien perusteella. Tämän takia normeja on tärkeä tunnistaa ja haastaa. Normien tunnistaminen ja haastaminen on yksi askel kohti tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa maailmaa. Normipyörityksessä on käsittelyssä viisi normia: sukupuoli-, hetero-, suhde- , perhe- ja binäärinormi. Menetelmässä on viisi vaihetta ja sen kulkua ohjaa fasilitaattori, joka huolehtii pelin kulusta, materiaalien jaosta ja varmistaa, että kaikki pääsevät osallistumaan keskusteluun. Noppaa heittämällä tai pulloa pyörittämällä arvotaan kullekin osallistujalle työstettävä normi. Osallistujat valitsevat haluavatko he totuuden vai tehtävän: totuuden valinneet kertovat oman kokemuksensa tai keksivät fiktiivisen esimerkin, tehtävän valinneet taas saavat materiaalin, josta etsiä normia kuvastava näkökulma. 14

Normipyörityksen taustamateriaaliksi Seta on kerännyt esimerkiksi otteita erilaisista artikkeleista ja oppikirjoista, mutta fasilitaattori voi kerätä myös omaa materiaalia. Purkukierrokselle käydään kunkin normi lävitse ja keskustellaan mitä tulisi muuttaa tai tehdä toisin ettei tehtävämateriaali tai tilanne olisi normittava. MONI ELÄÄ NORMIEN MUKAAN Kokeilin Normipyöristystä kahden ryhmän kanssa. Ensimmäisellä kertaa pelaajia oli kuusi ja pelaajat olivat alle 30-vuotiaita nuoria ja toisella kertaa pelaajina oli neljä noin 30-vuotiasta henkilöä. Kokeilimme Normipyöritystä tutussa ja luotettavassa porukassa, joten esimerkiksi totuuden kertominen ja kokemusten jakaminen oli helppoa. Molemmissa ryhmissä oli henkilöitä, jotka olivat jo perehtyneitä normeihin ja tunsivat ne hyvin ja joille normien haastaminen oli tuttua. Tehtävämateriaaleista normit löytyivät helposti ja ratkaisut, miten materiaalia tulisi muuttaa ei-normittavaksi, syntyivät nopeasti. ”Nää ihmiset oikeesti elää näin,” kuului kommentti, kun taustamateriaalia läpikäydessä saatiin muistutus siitä, että osa ihmisistä todella elää

normien mukaista elämää. Luetaan lehdestä artikkeli, joka kertoo, että nuorella ihmisellä on yhden illan juttuja, josta siirrytään seurusteluun ja parisuhteeseen ja sitoudutaan toiseen henkilöön sillä ajatuksella, että yhdessä ollaan koko loppuikä, jonka jälkeen perustetaan yhteinen koti. Toinen artikkeli kertoo, että suomalainen nainen on hyvin vaativa ja miehen on päästävä miesporukkaan vapautumaan uhrauduttuaan ensin perheensä hyvinvoinnin puolesta. Kolmannessa artikkelissa kerrotaan, että tytöt ovat parempia käsitöissä ja pojat tykkäävät esiintyä suurelle joukolle. Näiden artikkeleiden antaman tiedon kyseenalaistaminen voi olla hyvin vaikeaa, mikäli normit eivät ole tuttuja eikä ole tietoa siitä, että normeja ei tarvitse noudattaa. AVUKSI YLÄKOULULAISILLE Ryhmissä oli aikuisia henkilöitä, jotka ovat jo aikansa seuranneet yhteiskunnan normittunutta keskustelua ja jotka ovat kohdanneet itsekin syrjintää normien vuoksi. Osa taustamateriaalista saikin osallistujia turhautumaan ja useaan tehtävänä olleeseen artikkeliin paras ratkaisu olisi ollut se, ettei sitä olisi alun perin tarvinnut

kirjoittaa tai julkaista ollenkaan tai sen kirjoittaminen olisi pitänyt aloittaa täysin alusta. Normipyöritys-menetelmä on suunnattu nuorimmillaan yläkouluikäisille, joten keskustelua heräsi siitä, miten itse olisi osannut nuorempana käsitellä normeja. Keskustelussa nousivat esille myös omat kokemukset koulujen huonosta ja puutteellisesta seksuaalikasvatuksesta ja toivottiin, että omina kouluaikoina olisi ollut jotain Normipyörityksen kaltaista. Menetelmä saa aikaan hyvää keskustelua, mutta saattaa myös saada aikaan turhautumista ja tuoda mieleen huonoja muistoja kouluajoilta tai itse koetusta syrjinnästä. Setan tarjoamia taustamateriaaleja on 18 kappaletta; materiaaleissa on muun muassa uutisia, kolumneja, artikkeleita eri medioista ja otteita oppikirjoista. Vaikka otos on melko pieni ja aiheet rajattuja, tulee materiaalia läpi käydessä selväksi, miten vahvasti normit näkyvät mediassa ja oppimateriaaleissa. Normipyörityksen avulla on mahdollisuus oppia normien tunnistamisen ja haastamisen lisäksi myös medialukutaitoa ja mediakriittisyyttä. Normit eivät synny tyhjästä ja medialla on suuri vaikutus normien luomisessa ja ylläpitämisessä. Koska normit vaikuttavat vahvasti yhteiskunnassamme ja ohjaavat ja rajaavat elämäämme niin sukupuolten, seksuaalisuuden kuin ihmissuhteidenkin osalta, olisi Normipyöritystä hyvä ja tarpeellista kaikkien kokeilla. Parhaimmillaan opit, mitä normit ovat, miten ne vaikuttavat sinuun ja muihin, miten yhteiskunta, media ja jokainen itse normittaa ihmisiä ja miten normeja voi haastaa. Kirjoittaja on Vaasan Setan puheenjohtaja. Normipyörityksen ja taustamateriaalin voi ladata osoitteesta www.seta.fi/normipyoritys. 15

Latinalaisen Amerikan supervuosi Vuosi 2018 on Latinalaisessa Amerikassa todellinen supervaalivuosi. Lauri Lindén kokosi yhteen kuuden maan kiinnostavat vaaliasetelmat. teksti Lauri Lindén

Kuudessa maassa, mukaan lukien Latinalaisen Amerikan suurimmissa maissa Brasiliassa, Kolumbiassa ja Meksikossa, järjestetään presidentinvaalit. Vaalit ovat koko suuren alueen vasemmistolle todella tärkeät, koska latinalaisen Amerikan poliittinen suunta on viime vuodet ollut oikealle. Vielä kymmenen vuotta sitten Latinalaisen Amerikan vasemmistolla näytti todella hyvältä. 2000-luvun alusta puhuttiin yleisesti vasemmiston vuosikymmenenä. Vuosituhannen vaihteessa Venezuelan johtoon oli noussut sosialisti Hugo Chavez. Hän kansallisti maan öljyvarannot, ja antoi maan köyhälistölle toivoa paremmasta huomisesta. Boliviassa presidentiksi valittiin 2006 intiaanitaustainen Evo Morales, joka puolestaan kansallisti maansa kaasukentät. Yhä vallassa oleva ”Evo” on parantanut huomattavasti köyhän maan valtion taloutta, ja nostanut huomattavasti köyhien elin- ja koulutustasoa. Myös Brasiliassa, Argentiinassa ja Chilessä oli 2000- luvun puolivälissä vasemmistolainen, joskin vähemmän radikaali johto. Yksi iso syy vasemmiston voittokulkuun 2000- luvun alun vaaleissa

oli tyytymättömyys oikeiston harjoittamaan politiikkaan, joka johti tuloerojen syvenemiseen. Lisäksi uudelleensyttynyt inho Yhdysvaltojen harjoittamaa imperialistista politiikkaa kohtaan yhdisti montaa vasemmistolaista johtajaa, joten myös sillä saattoi olla vaikutusta presidentinvaaleissa. Viime vuosina trendi on ollut kuitenkin aivan päinvastainen: vasemmistolaisen johdon vaihtuminen keskustaoikeistolaiseen tai oikeistolaiseen johtoon. Muun muassa Etelä-Amerikan merkittävissä maissa, Brasiliassa ja Argentiinassa on presidentiksi noussut oikeistolainen ehdokas. Syistä oikeiston uuteen nousuun voi olla montaa mieltä. Ainakin viennin heikkeneminen vuosituhannen alun huippuvuosista ja Kiinan talouden heikommat ajat ovat haitanneet vasemmistohallituksia. Talousvaikeuksiin joutuneissa maissa vasemmistohallituksilla ei ole ollut enää samanlaisia varoja hyvinvointipalveluiden ja tasa-arvon edistämiseen kuin hyvinä aikoina. Lisäksi sosialistisen Venezuelan ongelmat ovat heijastuneet koko Amerikan vasemmiston kannatukseen.

VENEZUELA Venezuelan inflaatio on viime vuodet ollut maailman suurin. Maan tilannetta voi jo perustellusti kutsua humanitaariseksi kriisiksi, koska pulaa on elintarvikkeista lähtien lähes kaikesta, ja ihmisiä pakenee maasta pois. Venezuelassa on jo pitkään harjoitettu aivan liian yksipuolista ja huonoa talouspolitiikkaa. Valtavista öljyvaroistaan tunnettu maa sai suuret tulot öljyn hinnan ollessa korkealla 2000-luvun alkupuolella. Chavezin hallinto teki kyllä saaduilla rahoilla tärkeitä sosiaalisia uudistuksia, mutta öljyrahojen himoissa muu kotimainen tuotanto unohdettiin, ja raaka-aineita ostettiin lähinnä ulkomailta. Lisäksi Venezuelan olisi pitänyt investoida öljystä saatuja varoja pitkälle tähtäimelle, mutta tätä ei tehty. Kun öljyn hinta romahti, tilanteesta tuli kestämätön. Nykyiseen häpeälliseen tilanteeseen on kuitenkin jouduttu vasta Chavezin kuoltua 2013. Hänen seuraaja Nicolas Maduro on hallinnut viime vuodet itsevaltaisesti, ja monella sosiaalisen hyvinvoinnin mittarilla

Venezuela on mennyt taaksepäin. Maduron lähipiiri on sekaantunut rikosiin, ainakin huumekauppaan ja korruptioon. Myös Maduro itse on tiettävästi kerännyt miljoonaomaisuuden. Lisäksi Yhdysvaltojen harjoittama taloussota ja pakotteet ovat pahentaneet entisestään Venezuelan kriisiä ja kurjistanut kansalaisten oloja. Venezuela aikoo järjestää presidentinvaalit huhtikuun lopulla. Presidentti Madruro on ilmoittanut olevansa ehdolla, ja on tällä hetkellä ainoa ehdokas. Monen oppositiopoliitikon pääsy ehdolle on estetty oikeuden päätöksellä.

CHILE Supervuoden aloitti jo Chile, jossa oikeisto sai ensimmäisen erävoiton. Miljardööri Sebastian Piñera nousi presidentiksi vasemmistolaisen Michelle Bacheletin paikalle. Vasemmiston ehdokas Alejandro Guillier hävisi Piñeralle niukasti toisella kierroksella. Muualla oikeiston menestys tuskin jatkuu. Oikeistolaiset presidentit Brasilian Michel Temer, Meksikon Enrique Peña Nieto ja Kolumbian Juan Manuel Santos ovat kaikki ennätyksellisen epäsuosittuja. Trendinä näyttäisi useassa maassa olevan jälleen vasemmalle siirtyminen.

BRASILIA Korruptioskandaalin keskellä rypevässä Brasiliassa, Michel Temer nousi varapresidentin paikalta presidentiksi vuonna 2016, kun silloinen työväenpuolueen Dilma Rouseff syrjäytettiin korruptiosyyteiden takia. Viraltapano oli alusta asti ideologisesti värittynyt ja oikeistolaisen eliitin masinoima. Sitä voi perustellusti kutsua vallankaappaukseksi. Dilman syyllisyyttä korruptioskandaalissa ei ole pystytty todistamaan. Viraltapanon jälkeen valtaan noussut Temer on tehnyt päinvastaista politiikkaa kuin Rouseff, ja keskittynyt lähinnä leikkaamaan kaikista tärkeistä sosiaaliohjelmista. Kansan keskuudessa epäsuosittu Temer rypee itsekin korruptioskandaalissa, mutta on toistaiseksi välttynyt oikeustoimilta.

Brasilialaisten keskuudessa ylivoimainen suosikki lokakuun vaaleissa on ”työväenpuolueen isä”, entinen presidentti Lula da Silva. Hänen osallistumisensa on kuitenkin erittäin epävarmaa, sillä myös hän on saanut syytteet korruptiosta. Lulan viime kesänä saama vankeustuomio pidennettiin tammikuussa 12 vuoteen. Lula aikoo tuomiostaan huolimatta pyrkiä presidentiksi, ja hänen vaalikelpoisuuden päättää lopullisesti vasta vaalilautakunta. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että työväenpuolueella ei toistaiseksi ole varteenotettavaa vaihtoehtoa siltä varalta, että Lula ei saa osallistua. Äärioikeiston nousua myös Brasiliassa kuvastaa se, että tällä hetkellä toiseksi suosituin ehdokas on oikeistopopulisti Jair Bolsonaro, jota on sanottu ”Brasilian Trumpiksi”. Hän haikailee vanhoja sotilasjuntan aikoja, ja häntä on syytetty muun muassa rasistiseksi ja seksistiseksi. Vaikka Bolsonaro on suosittu, hänen mahdollisuutensa lepäävät lähinnä siinä, että Lula ei saa osallistua ehdokkaaksi.

MEKSIKO Meksikossakin vasemmiston ehdokas on tällä hetkellä suurin suosikki uudeksi presidentiksi. Vahvasti Yhdysvaltoja vastustava Andrés Manuel López Obrador on johtanut mielipidemittauksia alusta asti. Imperialismia vastaan taisteleva Obrador on kritisoinut muun muassa Yhdysvaltojen roolia huumeiden vastaisessa sodassa Meksikossa sekä sen pitkään harjoittamaa imperialistista politiikkaa Latinalaisessa Amerikassa. Obradorin voitto voisi siis huomattavasti muuttaa maiden suhteita, jotka ovat perinteisesti olleet hyvät. Esimerkiksi hänen suhtautuminen Pohjois-Amerikan NAFTA -vapaakauppasopimukseen on huomattavasti nykyistä presidentti Penã Nietoa kielteisempi. Obradorin voitto voisi johtaa jopa tälle vuodelle suunniteltujen uusien neuvottelujen kariutumiseen varsinkin, kun myös Donald Trump on kritisoinut sopimusta. Jos Obrador voittaa vaalit, Trump voi myös lopullisesti unohtaa sen, että

Meksiko maksaisi missään muodossa Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle suunniteltua muuria. Obradorin suurimmat haastajat heinäkuun 1. päivän vaaleissa keskustaoikeistolaisina pidetyt Ricardo Anaya ja José Antonio Meade. Entinen talousministeri Meade on nykyisen presidenttipuolue PRI:n ehdokas ja Anaya puolestaan keskustaoikeistolaisen PAN:n entinen puheenjohtaja. Obradorilla on ollut gallupeissa reilun 10 prosentin johto näihin kahteen.

KOLUMBIA Kolumbiassa järjestetään ensimmäiset presidentinvaalit hallituksen ja marxistisen sissijärjestö Farcin välillä vuonna 2016 syntyneen rauhansopimuksen jälkeen. Sopu lopetti viisi vuosikymmentä kestäneen sodan, jossa kuoli yli 200 000 ihmistä. Rauhanneuvottelut toivat Farcille pääsyn politiikkaan, ja presidentti Juan Manuel Santosille Nobelin rauhanpalkinnon. Rauhanprosessin toteutumisessa on ollut palkinnoista huolimatta suuria ongelmia. Sopimuksen mukaan aseet riisuneille sisseille tarjotaan viljelymaita, ja kuukausittain jaettavaa rahallista korvausta. Nyt kuitenkin entiset sissit ovat jääneet tyhjän päälle, ilman työtä ja koulutusta. Sopimuksessa luvattuja viljelmiä ovat saaneet vain harvat. Hallituksella ei ollut poliittista tahtoa todelliseen maareformiin, ja näin suurtilallisten maat jätettiin rauhaan. Maakysymyksen lisäksi suuri ongelma on rikollisryhmien määrän ja vaikutusvallan kasvu entisillä Farcin hallitsemilla alueilla. Hallitus ei ole onnistunut myöskään pitämään sopimuksessa sovittua kohtaa Farcin johtajien turvallisuuden takaamisesta. Rauhanprosessin aikana murhia on tapahtunut kymmeniä, ja monesta puolueen johtohahmon murhasta maksettaisiin jopa miljoonia dollareja. Murhien kohteina on ollut myös vasemmistoa kannattavia ihmisoikeusaktivisteja ja yhteisönjohtajia. Kyse on pitkälti siitä, että rikollisjärjestöt taistelevat alueiden talouden ja huu-

mekaupan hallinnasta. Myös politiikan kentältä on alusta asti kuulunut vastustusta rauhanprosessille, ja kevään vaalit voivatkin vaarantaa sovun. Gallupeja johtaa Gustavo Petro, jota pidetään yleisesti kovan luokan vasemmistolaisena, ja hänen voitto olisi maanomistuksesta kiistelevien kannalta iloinen asia. Hänen johdollaan voitaisiin mahdollisesti tulevaisuudessa toteuttaa todellinen maareformi. Myös Farcin ja toisen sissijärjestön ELN:n kannalta Petron voitto olisi todennäköisesti parempi kuin hänen suurimpien haastajiensa Sergio Fajardon ja etenkin German Vargas Llerasin voitto. Perinteistä talousliberalismia kannattava Vargas Lleras on jäänyt gallupeissa Petron, ja keskustavasemmistolaisena pidetyn Fajrardon taakse. Entisen varapresidentin suosiota on syönyt yleinen tyytymättömyys presidentti Santosin ja hallituksen politiikka. Presidentinvaalien lisäksi Kolumbiassa pidetään keväällä myös parlamenttivaalit. Farcille on ennustettu vaaleissa reilun prosentin kannatusta. Suosiota nakertaa vielä puolueen vanha maine, ja sodan jättämät haavat. Mielipidemittauksia on johtanut oikeistopopulistinen Centro Democrático, jota voidaan pitää myös osittain äärioikeistolaisena. KUUBA Myös Kuubassa 2018 on muutoksen vuosi. Vuoden 1959 vallankumouksesta asti jatkunut Castron veljesten hallintajakso tulee tänä vuonna virallisesti päätökseensä, kun nuorempi veli Raul on ilmoittanut luovuttavansa presidentin tehtävän. Toisin kun muualla, Kuubassa ei vaaleja tarvita, vaan presidentiksi nousee todennäköisesti varapresidentti Miguel Diaz-Canel. Suuria muutoksia on tuskin luvassa, sillä Castro jatkaa näillä näkymin kommunistisen puolueen pääsihteerinä. Diaz-Canel puolestaan jatkanee Castron kanssa samalla linjalla uusien taloutta, ja samalla pitäen kiinni kommunistipuolueen yksinvallasta.

J E IR K IJ A LU K

Meidät on kasvatettu kilteiksi Anteeksi. Sana joka tuntuu olevan ensimmäinen, mitä vanhemmat opettavat sanomaan. Anteeksi että olemme myöhässä, anteeksi että rikoin toisen lelun ja anteeksi että en ollut samaa mieltä. Sen ymmärrän, minkä vuoksi kahdessa ensimmäisessä tilanteessa anteeksipyyntö on tarpeellinen. Mutta miksi pyytää anteeksi sitä, että ei ole samaa mieltä muiden kanssa? Meidät on kasvatettu kohteliaisuuteen, vaatimattomuuteen ja anteeksi pyytämiseen. Voisimme melkein sanoa, anteeksi että olemme olemassa. Me naiset. Homoseksuaalit. Vähemmistöt. En ole feministi, vaikka voisin ajatusteni puolesta olla. Feminismiin liittyy leima vain naisten oikeuksien edistämisestä vaikka kaikkien oikeuksia tulisi edistää. Silti haluan kirjoittaa vähemmistöön kuulumisesta, naiseudesta, häpeästä ja oikeudesta olla sanomatta anteeksi enää kertaakaan. Vaikka tasa-arvo on edistynyt yhteiskunnassa, meillä on paljon tehtävää. Ajatusmalleissa on paljon muutettavaa, jotta voidaan saavuttaa aito tasa-arvo. Salakuuntelin kahvilassa viereistä pöytää, jossa nainen kertoi yläasteen liikuntatuntien kokemuksista. Esiin tuli muisto siitä, miten pojat saivat aina kaukalon, koska pojat pelaavat jääkiekkoa. Tytöt saa pelata jollain helvetin kepeillä ja rinkulalla, kun niillähän on vaan ne kaunokit jalassa. Eihän niillä voi

pelata lätkää. Mennään arkipäiväisistä asioista vielä syvemmälle asioihin, joita liian moni ihminen kokee. Häirintä. Vihjailut. Raiskaus. Annoinko jollain tavalla luvan? Kannustinko siihen? Kyllä se taisikin olla oma syy. Ja kenellekään ei voi kertoa, häpeä leimaa liikaa. Minusta tulee likainen, eikä kukaan halua olla tahritun ihmisen kanssa. Kukaan ei saa tietää. Ihmisoikeudet, perusoikeudet, tasa-arvo. Meidän arvomaailmamme perusta. Kuinka tuoda nämä asiat entistä vahvemmin käytäntöön? Jokainen ihminen jonka elämä rikotaan, on liikaa. Joskus tähän rikkomiseen riittää se, että on nainen. Homoseksuaali. Vähemmistöön kuuluva. Minä sitoudun tekemään kaikkeni, jotta saamme tämän ajatusmallin pois. Sitouduthan sinäkin? Suvi Syrjä 21, Tampere

Kirjoita Liberoon! Julkaisemme tällä palstalla valikoituja lukijoiden mielipidekirjoituksia. Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen toimitus@liberolehti.fi ja liitä mukaan ikäsi ja asuinpaikkakuntasi. Julkaistuista kirjoituksista maksetaan palkkio.

Pandadiplomatia vaimentaa Kiina-kritiikin Suomen ensimmäiset pandat saapuivat alkuvuodesta Ähtärin eläinpuiston vetonauloiksi. Pandoille on annettu hellyttävät nimet Lumi ja Pyry, ja kotimainen media maalaa pandoista maskottimaista kuvaa. Mutta herättävätkö pandat keskustelua Kiinan huonosta ihmisoikeustilanteesta? teksti Iiris Penttilä

"Lumi ja Pyry 24/7 – seuraa suorana pandapariskunnan elämää" "Pandojen suomenkieliset nimet selvillä" "Maksaisitko näin paljon, Ähtärin lippujen hinnat kuohuttava" "Pyry ja Lumi pääsivät ensi kertaa lumihankeen" "Pandat hauskuuttivat yleisöä avajaisissa kuperkeikoilla – katso video" "Pandakuume on vallannut Ähtärin yrittäjät – miljoonatalo vaatii miljoonatulot" Otsikoita seuratessa on helppo ym-

märtää median rooli eläinkäsitysten muodostumisessa. Eläinoikeusjärjestö Animalia on puhunut pandoista useaan otteeseen viime vuosien aikana. Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs kertoi Animalian tiedotteessa (18.1.2018), etteivät Suomen olosuhteet sovi pandoille. Hän pitää pandojen tuomista Suomeen vastuuttomana. Kiinan ilmasto on Suomea lauhkeampi. Suomessa pandat joutuvat olemaan talvella sisätiloissa, bambukin joudutaan kuljettamaan ulkomailta. Pandat lisääntyvät vaikeasti tarhoissa, minkä vuoksi Kivekäs ei pidä suojelunäkökulmaa merkittävänä. Suojelua tulisikin tukea Kiinassa. Pandojen vuokraaminen eläintarhoihin saattaa myös lisätä pyydystämistä jo ennestään pienestä kannasta. Isopandoja on Kiinassa vain 1800 yksilöä. PANDOJEN ALKOI

PUOLUSTAMINEN

Turun Sanomissa eräs toimittaja arvioi, että Ähtärin eläinpuiston pandat

alkavat kiinnostaa eläinoikeusaktivisteja. Animalia onkin nostanut pandat esiin jo useampi vuosi sitten, sekä myös viime syksynä. Järjestön mielestä pandoja ei olisi pitänyt tuoda Suomeen ollenkaan. Oikeutta eläimille -järjestön Kristo Muurimaa kertoo, että OE on jo aktivoitunut pandojen suhteen. Ainakin Seinäjoen paikallisryhmä on herännyt asiaan. Hän pitää pandojen tarhaamista ylipäätään ongelmallisena. "Eläintarhat ovat joka tapauksessa ongelmallisia, oli kyse sitten pandoista, karhuista tai ketuista. Pandat pitäisi palauttaa luontoon tai luonnonmukaiselle turva-alueelle." Muurimaa kertoo eläinten hyvinvoinnin suurimmaksi ongelmaksi sen, ettei eläin pysty siihen itse vaikuttamaan. "Pahinta on vankeus. Suurin osa eläintarhoista toimii pelkästään yleisölle näyttämisen ehdoilla." Molemmat eläinoikeusjärjestöt toivovat, että ihmiset menisivät katsomaan eläimiä luonnossa tai eläinten turva-alueilla. Vankeusympäristö

johtaa usein eläinten puutteelliseen taitojen oppimiseen ja motorisiin kykyihin sekä aivojen alikehittymiseen. KILTTI SUOMI SAI PANDAT Kun Särkänniemen delfinaario suljettiin, voisi uskoa, että sama myötätunto kohdistuu myös pandoihin. Herääkin kysymyksiä: Olisiko Suomi voinut kieltäytyä pandoista? Jos leikitään tulevaisuusleikkiä ja kuvitellaan ihan mahdollinen skenaario, jossa eläintarhat on Suomessa suljettu, siinä tapauksessa kai Kiina ehkä ehdottaisi jotain muuta tilalle? Tuskin Suomen kannattaa eläinten ja ihmisten kohtelua säätää vain Kiinan-bisnestä edistäväksi. Keskisuomalaisessa (17.1.2018) Turun yliopiston Kiina-tutkija Jukka Aukia arvioi, että pandat päätyivät Suomeen, eikä esimerkiksi Norjaan tai Ruotsiin siksi, että Suomi on ollut hiljaa Kiinan ihmisoikeustilanteesta. Sitä vastoin Norjan parlamentin Nobel-komitea myönsi rauhanpalkinnon vuonna 2010 kiinalaiselle toisinajattelijalle Liu Xiaobolle.

Kiinasta tuotuja pandoja on noin 15 maassa ympäri maailmaa. Perimmäisenä tarkoituksena on Kiina-kritiikin vaimentaminen ja kommunistisen puolueen yksinvalta-aseman pönkittäminen. Kun läntistä kritiikkiä torjutaan, samalla estetään länsimaisten arvojen valumista Kiinaan. Tutkija myös muistuttaa, että samaan tapaan Suomellakin on maabrändi-työryhmä. Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Anu Tuukkasen mukaan yksittäisiä ihmisoikeusloukkausia voisi tuoda enemmänkin esiin. Vankeudessa menehtyneestä rauhannobelisti Xiaobosta on uutisoitu Suomessa, mutta hänen leskestään, kotiarestissa pidetystä runoilija Liu Xiasta paljon vähemmän. Myös EU:n jäsenmaana Suomi voisi toimia äänekkäämmin. Tuukkanen kertoo, että Suomen ja Kiinan väliset suhteet ovat aika varovaiset. Kiinan ihmisoikeustilanne on ennemminkin heikentynyt viime vuosina, mutta pandadiplomatia ei juuri nostanut aihetta keskusteluun Suomessa.

ELÄINOIKEUSJÄRJESTÖT TOIVOVAT, ETTÄ IHMISET MENISIVÄT KATSOMAAN ELÄIMIÄ LUONNOSSA TAI ELÄINTEN TURVA-ALUEILLA.

Israelin miehityspolitiikkaa: lapset vankilaan! Israelin sotilaat pidättävät vuosittain satoja palestiinalaislapsia. Islam ja Ala vietiin väkivaltaisiin kuulusteluihin kotoaan keskellä yötä. teksti ja kuvat Elina Sandelin

”Sotilaat tunkeutuivat kotiimme puolikahden aikaan lauantaiyöllä. He rikkoivat oven, huusivat ja käskivät koko perheen olohuoneeseen. Meillä oli vain yövaatteet päällä. Olohuone oli täynnä sotilaita. Lapset olivat peloissaan. Sotilailla oli mukana jokin paperi ja kannettava tietokone ja he kyselivät, kuka on Ala. He vaativat nähdä henkilöllisyystodistukset, käskivät Alan pukeutua ja esittivät kaikenlaisia kysymyksiä hänestä. Sitten he käskivät myös Islamin panna vaatteet päälle. Lopulta he veivät molemmat. Huusin hädissäni perään, että miksi otitte molemmat pojat, mutta en saanut vastausta.” Näin kuvailee seitsenhenkisen palestiinalaisperheen äiti yöllistä pidätysoperaatiota, jossa joukko Israelin armeijan sotilaita pidätti perheen 15- ja 16-vuotiaat pojat keskellä yötä Husanin kylässä miehitetyllä Länsirannalla Palestiinassa. Husan on noin 6000 asukkaan

kylä kymmenen kilometriä Betlehemin kaupungista länteen. Kylä sijaitsee Israelin rakentaman apartheidmuurin sekä Länsirantaa ja Israelia erottavan vihreän linjan välittömässä läheisyydessä. Husanissa armeijan yölliset kotietsinnät ja pidätykset ovat tavallista arkea. Usein pidätyksen kohteena on alaikäinen lapsi tai nuori. Lähes puolet kyseisen kylän teini-ikäisistä pojista on ollut vangittuna Israelin armeijan vankilassa tai pidätyskeskuksessa. Vuosittain keskimäärin 500-700 alaikäistä palestiinalaista pidätetään ja asetetaan syytteeseen Israelin sotilastuomioistuimessa. Helmikuun 2018 lopulla Israelin vankiloissa olevasta 6119 poliittisesta palestiinalaisvangista 330 oli alaikäisiä. Yleensä lasten vangitsemisen syyksi esitetään on kivien heittely. Vuodesta 2016 lähtien alaikäisiä on pidätetty yhä useammin myös facebook-päivitysten vuoksi. Palestiinalaisten vankien oikeuksia ajavan Palestinian Prisoners Society -järjestössä työskentelevän Abdallah Zhagrin mukaan pidätykset ovat osa Israelin armeijan politiikkaa, jolla palestiinalaisväestöä kontrolloidaan ja pelotellaan. ”Pidättämällä lapsia ja nuoria yritetään kukistaa miehityksenvastainen vastarinta”, Zhagri selostaa.

PAINOSTUSTA JA PAHOINPITELYÄ KUULUSTELUISSA Alan ja Islamin pidätysoperaatio oli tyypillinen: sotilaat tunkeutuvat perheen kotiin keskellä yötä, käskevät koko perheen yhteen huoneeseen, ottavat kiinni pidätettävän, sitovat kädet, peittävät silmät ja vievät pidätettävän pidätyskeskukseen yöllisiin kuulusteluihin, joissa väsyttämällä ja väkivallalla painostetaan tunnustuksiin. ”Sotilaan laittoivat minut rautoihin ja peittivät silmät. Ensin meidät vietiin Beitar Illit’n sotilastukikohtaan. Siellä he kysyivät onko meillä jotakin sairauksia tai terveysongelmia ja pyysivät allekirjoittamaan paperit, jonka mukaan todistamme, etteivät sotilaat ole kuulusteluissa pahoinpidelleet meitä. Kun olimme allekirjoittaneet paperit, sotilaat aloittivat hakkaamisen”, kertoo 16-vuotias Ala ilmeettömänä. ”Kuulustelut kestivät kahdesta aamukuuteen. Sotilaat kyselivät kivien heittämisestä. Hakkasivat ja väittivät minun heittäneen kiviä. Yrittivät saada minut tunnustamaan jotain, mitä en ole tehnyt. Aamulla minut vapautettiin ja pääsin kotiin,” Ala jatkaa. 15-vuotias Islam ei päässyt yhtä

helpolla. Yöllisten kuulusteluiden ja pahoinpitelyn jälkeen Islam vietiin Gush Etzioniin, jossa Islam odotti iltakahdeksaan saakka. Tämän jälkeen alkoi kuljetus seuraavaan paikkaan Oferin vankilaan. ”Oferissa minulle annettiin vangit vaatteet. En tiennyt yhtään, kuinka kauan joudun olemaan siellä. Seuraavana päivänä minut vietiin sotilastuomioistuimeen. Oikeuskäsittelyä siirrettiin kolme päivää. Lopulta sanoin oikeudelle heittäneeni kerran yhden kiven”, Islam kertoo. Miehitetyllä Länsirannalla vallitsee samanaikaisesti kaksi päällekkäistä oikeusjärjestelmää. Länsirannalla asuvia palestiinalaisia kohdellaan armeijan sotilasmääräysten mukaisesti. Kansainvälisen oikeuden mukaan laittomien siirtokuntien asukkaat elävät taasen samalla alueella käytännössä Israelin siviililain etujen ja suojelun alaisina. VANKILA JÄTTÄÄ JÄLJET Islam pääsi vapaaksi vietettyään yhteensä viisi päivää vangittuna. Poikien pidätys ja Islamin aika vankilassa jätti jälkensä koko perheeseen. Pidätyksen jälkeen vanhemmat ovat rajoittaneet lasten ulkonaliikkumista. ”Lähden töihin aamuviideltä ja

yleensä palaan kotiin iltakuuden jälkeen. Soitan kaksi kertaa työpäivän aikana kotiin varmistaakseni, että pojat ovat turvassa,” isä kertoo. Tarkastuspisteet tekevät siirtokunnassa rakennusmiehenä työskentelevän isän työpäivästä pitkän. Isän huolena onkin, ettei pysty olemaan riittävästi kotona lastensa tukena ja turvana. ”Pelkäämme aina, kun lapset ovat ulkona. Kun sotilaat tulevat kylään, lasten on tultava sisälle. Sotilaat tulevat tänne vartavasten luomaan ongelmia”, perheen äiti kertoo. Monella vankilassa olleella nuorella on todettu posttraumaattisia oireita, kuten painajaisia, paniikkikohtauksia, keskittymishäiriöitä ja koulunkäynnin vaikeuksia. Vaikka pidätykset toimivat pelotteena, vangitseminen ja kaltoinkohtelu kasvattaa nuorissa palestiinalaisissa myös lisää vihaa ja turhautumista miehittäjiä kohtaan. Palestiinalaislasten kaltoinkohtelu ja systemaattinen lasten oikeuksien rikkominen israelilaisissa vankiloissa ja sotilastuomioistuimissa on laajasti todennettu ja useiden ihmisoikeusjärjestöjen raportoima. Kyse on tietoisesta politiikasta, jossa miehittäjä riistää palestiinalaisilapsilta oikeuden turvalliseen lapsuuteen.

Viisi päivää vankilassa viettänyt 15-vuotias Islam kotitalonsa pihalla.

Lasten pidätyksiä vastustava graffiti muurissa Betlehemissä.

Beitar Illit'n siirtokuntaa, jonne Islam ja Ala vietiin öisiin kuulusteluihin.

Sanottava se on: syrjäytyminen on osoittautunut elämänlaatuani verrattomasti parantaneeksi tekijäksi.

Olen piikki kansantalouden lihassa teksti Riia Colliander

Raflaavasta alkulauseesta siirrymme latteampaan jatkoon. Kuljemme kauan sitten pienituloisessa työkyvyttömyystaloudessa kynäillyn tulo- ja menotaulukon kautta pohdintoihin elämänlaadun osatekijöistä ja miten sitä pienin numeroin ylläpitää. Muistelemme hetken ajatuksenjuoksua, joka leikkasi läpi pääkaupunkiseudun vuokratason, seilasi vaihtoehdon haja-asutussektorista ja päätyi itsetutkiskeluun: kumpi tätä oikeastaan pohtii, sinä vai numerotaulukko? Loppupiste piirtyy silkkaan filosofiaan: kuka on syrjäytynyt, kuka downshiftaa, kuka laatii määritteet? ”Syrjäytynyt” on negatiivisesti värittynyt ilmaisu. Se sisältää ajatuksen yksilöstä, joka teoillaan on ajanut itsensä paariaksi, yhteiskuntakelvottomaksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö lainasi vuonna 2010 norjalaiskollegoiltaan korvaavaa ilmaisua ”ulkopuolinen” viitaten, ettei syrjäytyneen määreeksi riittäisikään sijainti työ- tai koulutuspaikkojen ulkopuolella; jos talous ja sosiaaliset suhteet, elämän palikat, olivat kunnossa, ei ”putoamista” ole syytä pelätä. Lähestymistapa oli liki vallankumouksellinen. ”Syrjäytetty” putkahtaa toisinaan

pintaan. Sen sävy kääntää pöydät ja katsoo, että syrjäyttäjänä onkin yhteiskuntarakenne. VÄHEMMÄN ETUOIKEUTETTUJEN TODELLISUUS Kun on suorittanut vuosia, on tavasta vaikea oppia pois. THL Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan 17 prosenttia naisista ja 14 prosenttia miehistä on kokenut ”merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta”. Joka neljäs työntekijä on kokenut työuupumusta. Hetken hengitettyään yksilö – syrjäytynyt, syrjäytetty, ulkopuolinen, jokin muu ja jos niin mikä – hahmottaa vaihtoehtoja. Ne ovat niitä juttuja, joista tulee vähän parempi olo. Työkyvyttömyystalouden ajatuskierrosta lihallistui pienten numeroiden ja arkisten tavoitteiden nimissä asunnon irtisanominen, muutto pakettiautoon ja ennen kokematonta mielenrauhaa. Suoritus- ja kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa tehty valinta on herättänyt kysymyksensä: Enkö toivo toipuvani voidakseni palata oravanpyörään? Miten voin ulkopuolisena ja osattomana, toteuttaa kunnianhi-

moani? Ja raha – miten pärjään, entä tulevaisuus? Ei käy kiertäminen: raha helpottaa monia asioita ja tuo siten myös mielenrauhaa, mutta paljonko sillä lopulta saa ja mihin oheishintaan? Mikäli kantaa etuoikeutenaan kansalaisuutta valtiossa, joka verokertymällään – vaatimaton panokseni mukaanlukien – on ainakin teoriassa kyvykäs tuottamaan peruspalvelut ulottuvilleni, ei ekstraa lopulta tarvita paljon. Puuntainten tökkiminen sateiseen savipeltoon ei saanut unelmoimaan paluusta kiireisiin kokoushuoneisiin. Jos jotakin, se teki herkemmäksi vähemmän etuoikeutettujen todellisuudelle. ULKONA ON LEPPOISAMPAA Yksittäinen hetki voi tiivistää paljon. Ukulelen rämpytys kadunkulmassa toi lounastunti toisensa jälkeen juttusilleni naisen salkkuineen. Kysyttiin, miten olen siihen päätynyt. Anekdootteja ahmittiin kuin keitaan vettä: ”Sinä olet niin rohkea! Sinun pitäisi perustaa yritys, antaa luentoja, niin moni voisi oppia sinulta niin paljon.” Kysyessäni eikö se veisi minut ta-

kaisin lähtöruutuun nainen hiljeni. ”Niin. Ehkä se olen minä, joka katsoo tätä liikaa laatikon sisältä.” Suomen Kuvalehti tiivisti vuonna 2011 yhteiskunnan kannalta vaarallista syrjäytymistä olevan ulkopuolisuuden, josta käsin yksilö ”katselee toimistojen ja ostoskeskusten hyörinää ulkoa päin ja ihmettelee, miten on joskus pitänyt sitä tärkeänä”. Tulkintaa vasten downshiftausta tutkineen dosentti Pia Heilmannin näkemys johdattaa sanaleikin äärelle. Hän kuvaa Iltalehdelle, että mikäli tarkoitetaan työstä luopumista kokonaan, ei yhteiskunta sitä suuressa mittakaavassa kestä. THL:n tutkimuksen työuupumusluvut ovat vain alku. Tarkasteltaessa pelkästään alle 35-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkelukuja, opiskelutahdin tihennystä ja työurien pidentämistä hinnalla millä hyvänsä – sanavalinta tarkoitushakuinen – voitaneen luonnehtia oravanpyörän muuttuneen lihamyllyksi. Rakenteista on versonut ihmisen ja planeetan resurssit kitaansa ahmiva moolok. Olisiko vaihtoehtoja helpompi aivoriiheillä olotilassa, jossa useimmissa kalentereissa olisi leppoisasti tilaa?

Hylätään totuus,valitaan ymmärrys!

Luonnontieteilijänä minut on opetettu ajattelemaan, että tiede pyrkii objektiivisuuteen. Historiallisesti tiede korvasi uskonnon eräänlaisena totuuden antajana. Kaipaamme arkiajattelussamme totuuksia, joihin pohjata näkemyksiämme elämästä, itsestämme tai vaikkapa politiikasta. Aikakaudella, jolla teknologia on olennainen osa kaikkia toimintojamme, tieteelliset kertomukset ovat merkittävässä roolissa selittämässä toimintaamme. On syytä muistaa, että tieteessäkin koeasetelmia tekevät ihmiset, joilla on aatteita ja mielipiteitä. Varsinkin hyvin pitkään kulttuurissamme säilyneet käsitykset asettavat rajoja mielikuvitukselle ja sille, millaista tutkimusta tuotamme. Hyvänä esimerkkinä toimivat biologian evoluutioteoria ja taloustieteen kapitalistinen teoria, jotka ovat molemmat syntyneet teollistumisen tiimellyksessä ja saavuttaneet sittemmin aseman, jonka johdosta niillä selitetään jopa ihmisen

perusluonnetta. Yksilöiden lisääntymiskilpailun perusperiaatteen voi muotoilla vastaamaan nykyhallituksemme tavoitteita: geneettinen sopeutuvuus on maksimoitava, sillä vain tehokkaimmat yhdistelmät jatkavat kehitystään. Teorioiden samankaltaisuus ei ole sattumaa, sillä sekä luonnontiede että taloustiede peilaavat yhteiskuntaamme siinä missä historian tutkimus tai sosiologiakin. Haastajia sekä taloustieteen että luonnontieteen vallitseville käsityksille on syytä etsiä niin ikään aikamme aatteista. Tieteenfilosofi ja feministi Donna Haraway osoitti, että ihmisen evoluutiota käsittelevät teoriat muuttuivat sitä mukaa kuin 1900-luvun ideologiatkin. Yhä edelleen vahvana säilynyt mielikuva homo sapiens -metsästäjästä ihmisen evoluution eteenpäin sysääjänä ja muiden lajien voittajana pohjautui kädellistutkimukseen, joka aikanaan keskittyi lähes yksinomaan tarkastelemaan alfaurosten vaikutusta

kädellisyhteisöissä. Kun feministinen liike eteni yhteiskunnan eri alueilla, ihmisen evoluution tutkimukseen tuotiin näkökulma äidin ja lapsen välisen hoivan merkityksestä. Myös talousteorioita muotoiltiin uudelleen sisältämään hoivan suuri merkitys. Vaikka totuuksien murtuminen on hidasta ja uusien näkökulmien käytäntöön siirtyminen vielä hitaampaa, murtumista tapahtuu ja näkökulmat monipuolistuvat. Uuden ajatuksen hyväksyminen pakottaa meidät hylkäämään aiempien oletustemme totuudellisuuden. On vapauttavaa nähdä luonto, talous ja oma itsensä vailla totuuden – painostavan ja ideologisen – tuomia rajoitteita. Hylätkäämme totuus ilomielin, saammehan tilalle jotain paljon parempaa, nimittäin mielikuvitusta ja ymmärrystä. Tähti Oksanen Kirjoittaja on biologi ja feministi.

TU R U N EN TI IN A

#Metoo ei mennyt liian pitkälle – miksi sitä pelätään? Tätä kirjoittaessani on naistenpäivä, ja maailma on ehkä hieman tasa-arvoisempi kuin vuosi sitten. #Metoo-kampanja on aiheuttamassa valtavia asennemuutoksia. Suomen poliitikot pohtivat tosissaan, pitäisikö rikoslain raiskaustunnusmerkistön kivijalaksi kirjata suostumuksen puute. Etenemme hyvään suuntaan, vaikka seksuaalisen itsemääräämisoikeuden luulisi olevan sen tason itsestäänselvyys, että sen toteutuminen olisi turvattu jo aikoja sitten. Edistyvää tilannetta varjostaa se, että joka päivä kuulee huolestuneita mietteitä siitä, onko #metoo mennyt liian pitkälle, onko feminismi mennyt liian pitkälle tai onko tasa-arvo mennyt liian pitkälle. Pitkälle menemisestä ovat huolissaan, yllättävää tai ei, enimmäkseen aikuiset miehet. Pitkälle menemisen pelko on helppo pelko. Melkein minkä tahansa yhteiskunnallisen ja kulttuurisen muutoksen voi pyrkiä mitätöimään sanomalla, että nyt on menty liian pitkälle. Pitkälle menemisen pelko on yleensä myös juuri niiden pelko, joille muutos tarkoittaa jotain epämuka-

vaa – yleensä itsereflektointia, peiliin katsomista ja oman valta-aseman kyseenalaistamista. Ja pitkälle menemisestä varoittelijat saavat tilaa. Minusta on merkillistä, että kun vihdoinkin olemme saaneet hiljennettyjen äänet kuuluviin ja vaadittua oikeuden toteutumista seksuaalisen väkivallan ja häirinnän uhreille, huomio keskittyy yhtäkkiä siihen, mitä huolestuneet sedät ovat asiasta mieltä. Ikään kuin se ketään kiinnostaisi. Kun Ateneumin johtaja Susanna Pettersson kirjoitti blogiinsa saavansa ”aika ajoin” kysymyksiä Aino-triptyykin välittämästä viestistä ja sen oikeutuksesta, #metoo-kampanjaa oli helppo syyttää liian pitkälle menemisestä. Monessa julkaisussa oli jonkun huolestuneen sedän kirjoitus siitä, että feministit ovat menneet liian pitkälle ja että taiteen kieltäminen kuuluu totalitarismiin. Varoittelijat vastustivat väitteitä, joita kukaan ei tosiasiassa ollut esittänyt. Siksi kirjoitusten argumentit olivat niin ontuvia ja niiden analogiat niin kaukaa haettuja, että niiden läpi oli helppo nähdä. Va-

roittelijat tarttuvat lillukanvarsiin mitätöidäkseen kampanjaa ja sen tarvetta – aivan kuin pelkäisivätkin jotain muuta, esimerkiksi oman valta-asemansa menettämistä. Samanlaista ontuvaa argumentointia kuulee myös Suostumus 2018 -kampanjasta keskusteltaessa. Jotkut – enimmäkseen aikuiset miehet – vetoavat seksilomakkeiden kaltaisiin kaukaa haettuihin mielikuviin, koska jostain syystä he pelkäävät kampanjaa. On järjetöntä käyttää aikaa keskusteluun siitä, onko tasa-arvotaistelu mennyt liian pitkälle, kun me elämme sellaisessa maailmassa, jossa epätasa-arvo on mennyt liian pitkälle jo vuosisatojen ajan. Raiskauskulttuuri on mennyt liian pitkälle, ja sitä ylläpitävät rakenteet ovat menneet liian pitkälle. Sitä vastassa on nyt vahva intersektionaalinen liike, jonka on tarpeen edetä vielä tästä paljon pidemmälle. Tiina Turunen Kirjoittaja on Vasemmistonuorten hallituksen jäsen.

A EM TE

Muistatko sisällissodan? Suomen sisällissodan kahtiajako näkyy sodan muistoissa ja muistelemisessa. Olisiko jo aika pystyttää yhteinen muistomerkki? teksti Tuomas Suihkonen

Suomen sisällissota ei jättänyt jälkeensä ainoastaan vankileirejä ja kymmeniä tuhansia kuolleita vaan se jäi elämään vahvasti ihmisten traumaattisissa muistoissa ja tarinoissa. Sotaa on yritetty pitkään häivyttää ihmisten mielistä, koska se ei ole sopinut myyttiseen kuvaan yhtenäisestä kansakunnasta. Sisällissota on haluttu unohtaa Venäjän sorron jälkeen tapahtuneen itsenäistymisen ja ”kunniakkaan” ulkovaltaa vastaan käydyn sodan tieltä. Vuonna 1918 tapahtuneet väkivaltaisuudet ovat kollektiivinen rikos, jonka haavat ovat yhä näkyvissä. Miten yksityiset ihmiset ja valtiot selviävät väkivaltaisista konflikteista? Yhteisesti koetun väkivallan käsittelyyn on monia ratkaisuja. Jotkut valtiot vain unohtavat menneisyytensä ja kannustavat ihmisiä kansalliseen muistinmenetykseen. Uhrit sen sijaan eivät voi unohtaa. Asiat voivat olla myös liian kipeitä muistaa ja liian vaikeita unohtaa. On välttämätöntä, että väkivaltaisuuksia tuodaan esiin julkiseen käsittelyyn, otetaan vastuu tapahtumista ja pyritään sekä oikeudenmukaisuuteen että totuuteen. Sisällissodan muistoja yritettiin aktiivisesti unohtaa punaisten puolella, koska ne koettiin häpeällisinä. Valkoisten muistoja ylistettiin ja niitä kiinnitettiin osaksi kansakunnan historiaa. Monet punaiset vaikenivat muistoistaan ja yrittivät unoh-

Entiset Punakaartilaiset ry:n puheenjohtaja Oiva LundĂŠn puhuu punakaartilaisten muistomerkillĂ¤ Santahaminassa syyskuussa 1964. (Kansan Arkisto)

taa sisällissodan, koska se yksinkertaisesti helpotti arkielämää. Vaikenemisen syynä saattoi olla osittain mielen suojeleminen ja luonnollinen tarve puolustautua. Punaiseksi leimaantuminen saattoi lisäksi vaikeuttaa työnsaantia tai aiheuttaa jopa potkut työpaikalta. Eräs 64-vuotias sukututkijanainen kertoi, kuinka punakaartilaisuutta salailtiin ja hävettiin hänen perheessään. ”Isoisäni punakaartilaisuus oli sukulaisille niin suuri häpeä, että hänen kuolemastaankin on yks ja toinen kehittänyt oman ”punakaartilaisuutta peittelevän” tarinan. - - Vasta 1990-luvulla äitini elämäkertaa varten arkistoista tietoja etsiessäni sain tietää, että isoisäni oli punakaartilaisena teloitettu. Isoisäni hautapaikkaa en tiedä, eikä minulla ole olemassa tietoja hänen hautajaisistakaan.” Punaisiin – eli niin sanotusti väärälle puolelle – kuulumiseen saattoi liittyä häpeäntunne, mikä johti puhumattomuuteen ja oman taustan salailuun. Sisällissodan traumaattisia kokemuksia auttoivat käsittelemään siihen liittyvien muistojen kertominen. Sisällissodan muistojen ylläpitämiseen ja surun käsittelyyn auttoivat muistomerkit. Muistomerkkien kautta sisällissota on edelleen käsinkosketeltavissa tämän päivän elämässämme. MUISTOMERKIT, MUISTAMISEN PAIKAT Suomen kansa repeytyi kahtia sisällissodassa, mutta toisesta maailmansodasta selviytyminen vaati kansan yhtenäisyyttä. Valkoisten oli täten annettava myös punaisten muistella sisällissotaa ja pystyttää muistomerkkejä. Sisällissodan aikana ja sen jälkeen punaisia haudattiin lähinnä metsiin ja joukkohautoihin. Hautapaikkojen puuttumisen takia muistomerkit olivat erityisen tärkeitä punaisille, sillä ne tarjosivat uhrien omaisille konkreettisen paikan suremiselle. Punaisten muistomerkit ovat muutakin kuin historiallisia jäänteitä ja vappuisin tapahtuvan vasemmistopuolueiden muodollisen kukittamisen kohde. Muistomerkit ovat todisteita ja muistutuksia menneestä.

Ne asettavat meidät katsomaan suoraan synkkään puoleen historiassamme. Valkoisten ja punaisten muistomerkit symboloivat vuoden 1918 tapahtumia, jotka näkyvät asutuskeskuksissa ja hautausmailla, kuitenkin edelleen jakautuneesti. MITEN VAALIA MUISTOA? Kenen tahansa on mahdollista toimia sisällissodan muistojen selvittämiseksi ja säilyttämiseksi. Helpointa ja kenties kiinnostavinta on selvittää kotipaikkakuntansa tapahtumia sekä tiedustella omilta isovanhemmilta omien sukulaisten osallisuutta sisällissotaan. Digitalisaation aikakaudella sodassa olleiden ihmisten kohtaloiden selvittäminen käy varsin helposti jo pelkän sukunimen avulla. Suomen sotasurmat 1914–1922 -sivustolta löytyvät sotaoloissa surmansa saaneet. Punaisista tuomituista löytyvät tuomiopöytäkirjat Kansallisarkiston digitaaliarkistosta (löytyy helposti myös Googlella). Niistä voi saada sellaista tietoa, jota edes omilla isovanhemmilla ei ole. Sota-ajan tapahtumiin tutustuminen on voimakasta ja hyödyllistä oman suhteen luomista sisällissotaan. Sen kautta saa myös uuden näkökulman ja yhteyden punaisten muistomerkkeihin. Tutkimukset ja sisällissodan muistaminen jatkuvat vahvasti koko tämän vuoden, kun sodasta tulee kuluneeksi 100 vuotta. Suurin saavutus, jonka tämä vuosi voisi tuoda, olisi pohjan luominen valkoisten ja punaisten yhteisen muistomerkin pystyttämiselle. Sisällissodan kollektiivinen muistaminen olisi avain sisällissodan sijoittamiseen osaksi historiaamme ja näin se myös rakentaisi identiteettiämme. Tekstin lähteinä on käytetty Ulla-Maija Peltosen teosta ”Muistin paikat - Vuoden 1918 sisällissodan muistamisesta ja unohtamisesta” (SKS, 2003), Jorma Kalelan ja Ilari Lindroosin (toim.) teosta ”Jokapäiväinen historia” (SKS, 2001) ja Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 27.2.2018 järjestettyä ”Sota 1918” luentomaratonia.

Marginalisoidut ryhmät eivät ilmestyneet tyhjästä maailmaan sillä hetkellä, kun historiankirjoitus heidät ensimmäistä kertaa salli mainita.

Vapauden vitriinit Silja Nieminen jäi kaipaamaan Vapauden museossa vielä enemmän sorrettujen näkökulmaa. teksti ja kuvat Silja Nieminen

Vapauden museo on viime syksynä Tampereen Työväenmuseo Werstaalla avattu näyttely, joka käy läpi suomalaista historiaa 1800–1900-lukujen taitteesta tähän päivään saakka nimensä mukaisesti vapauden näkökulmasta. Aihetta lähestytään yhteiskunnallisesti kertomalla työväenliikkeen ponnisteluista vastuullisemman ja demokraattisen maan luomisen eteen. Lisäksi tämän vierellä kulkee esimerkkejä siitä, mitä vapaus on merkinnyt ihmisille arjen tasolla. Historiasta nousevat esiin poliittisten vapauksien, äänioikeuden, sananvapauden ja maksuttoman koulutuksen merkitys Suomen kehittymiselle. Lähemmäs nykyaikaa saavuttaessa näyttelyssä kosketaan myös monien marginalisoitujen ihmisryhmien elämää tavalla, jota ei ole monessa museossa nähty. Lopussa pääsee vielä pohtimaan kysymystä ”mitä vapauksia emme ole vielä edes saavuttaneet?”

kin kaipaamaan vielä enemmän, sillä todellisuudessa marginalisoidut ryhmät eivät ilmestyneet tyhjästä maailmaan sillä hetkellä, kun historiankirjoitus heidät ensimmäistä kertaa salli mainita. Toivottavasti tulevaisuudessa näemme näyttelyitä transihmisten, seksuaalivähemmistöjen, rodullistettujen suomalaisten ja vammaisten henkilöiden historiasta pitäen mielessä, että heidän historiansa ei ole erillään muusta vaan on osa koko ihmisyyden historiaa. Tarvitsemme myös rohkeutta näyttää historiamme rumat ja väärät puolet. Näyttelyssä, jonka kantava ajatus on vapaus ja sen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa, on harmillista huomata, että esimerkiksi Suomen saamelaisiin kohdistama sorto loistaa poissaolollaan. Se, jos mikä, olisi ollut kiinnostava ja tarpeellinen lisä näyttelyyn pohdittavaksi.

EI ERILLISTÄ HISTORIAA

HÄTKÄHDYTTÄVÄ YHTEYS MENNEESEEN

On hienoa, että Werstaalla pidetään tärkeänä esittää historiaa myös sorrettujen ihmisten näkökulmasta. Tämä saa kuiten-

Vapauden museo on visuaalisesti näyttävä ja käyttää teknologiaa hyväkseen erittäin onnistuneesti. Museo osallistaa erilaisilla

kuunnelmilla ja kysymyksillä, lapsillekin on oma leikkipaikkansa 1970-lukulaisessa päiväkodissa. Näyttelyn parasta antia ovat arjesta kertovat tarinat ja esineet. Sotilaiden vaatteet, vankilasta perheelle lähetetyt postikortit ja puhdetyöt sekä muistot mielenosoituksista ja lomamatkoista luovat yhteyden historian ja nykyhetken välillä hätkähdyttävän voimakkaasti. Näyttely vie mukanaan ensi askelista lähtien, se koskettaa ja naurattaa ja lähtiessä pää pulppuaa valtavasta määrästä tietoa, joka museon seinien sisään mahtuu. Ainakin vuoden 2019 loppuu saakka avoinna oleva näyttely perustuu Työväenmuseo Werstaan, Työväen Arkiston ja Kansan Arkiston kokoelmiin. Näyttelyyn liittyy verkkosivu www.tyovaenliike.fi, jossa on oppimateriaalia, historiallisia aineistoja ja tietoa työväenliikkeen tapahtumista. Museoon on vapaa pääsy.

KOHTA ON VAPPU – HYVÄÄ VAPPUA! Toverillista vappua!

toivottavat Vasemmistofoorumi ja Peruste-lehti

MAAILMAN KIRJAT

Helsingin Rautatientorilla 26.–27.5. MAAILMANTalouden

Käsikirja

Rauhan ja rahan geopolitiikka La 26.5. klo 14.20

Railakas rahakirja La 26.5. klo 14.00

T LOAJA AUKIO LO 11–21 .5. K –19 LA 26 .5. 11 SU 27 PÄÄSY VAPAA

Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry tuo Kulttikiska.fi -lehtimyyntipisteensä Maailman kirjat -tapahtumaan. Sunnuntaina klo 12.30 Kultin järjestämässä Valtamedian katveet ja haastajat -paneelissa Tuomas Rantanen (Voima) haastattelee Hannele Huhtalaa (Iso Numero), Tero Karstenpäätä (Tulva) ja Anu Silfverbergiä (Long Play) median monimuotoisuuden merkityksestä ja mediakustantamisen uusista ideoista.

Diplon vapaakauppadebatti: Populismin geopolitiikka La 26.5. klo 16.00

Maailman kirjat järjestää Into Kustannus, Kepa ja Rosebud Books KIRJAMYYNTIÄ, KIRJALLISTA OHJELMAA, KAIKEN MAAILMAN KIRJALLISUUTTA 30 NÄYTTEILLEASETTAJAN JA YLI 50 ESIINTYJÄN KERA

Sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi luotettavan tiedon pohjalta. vastuullistajournalismia.fi

Illan hauskin Jamie MacDonald on 40-vuotias helsinkiläinen koomikko, joka toi feministisen stand upin Suomeen. teksti Ida Akkila

MacDonald pyörittää Feminist Comedy Night -nimistä stand up -klubia Helsingin Korjaamolla sekä järjestää vuosittain Feminist Comedy Academy -kursseja. Kursseilla tutustutaan ja opetellaan tekemään feminististä komiikkaa. Kursseilta onkin ponnistanut monia uusia kiinnostavia nimiä muuten melko heteronormatiiviselle koomikkokentälle. Illat ja kurssit ovat aina täynnä, ja kiinnostuneita olisi kokoajan vain enemmän ja enemmän. Jamie voisi järjestää kursseja omien sanojensa mukaan vaikka kuukausittain, mutta pelkona on, että alasta kiinnostuneet uudet lupaukset eivät kurssin jälkeen pääsisi tarpeeksi esiintymään stand up -klubeille, koska tarjontaa koomikoita on jatkuvasti enemmän. MacDonald muutti Kanadasta Suomeen 15 vuotta sitten, stand upin tekemisen hän aloitti seitsemän vuotta sitten. Ensimmäisen keikan hän teki Molly Malones -ravintolassa englanninkielisellä open mic -klubilla. MacDonald tunsi entuudestaan muutamia koomikoita ja oli käynyt katsomassa keikkoja. Hän ajatteli, että kyllä hän tuon verran ainakin osaa. Open mic eli vapaa mikrofoni, on yksi stand up -komiikkaklubin muoto. Siinä ennakkoon ilmoittautumalla pääsee myös ensikertalaisia lavalle kokeilemaan taitojaan. ”On olutta ja vitsejä, tai oikeastaan paljon olutta ja ehkä vitsejä”, lausahdus kuvaa hyvin klubin henkeä MacDonaldin siellä aloittaessa. Ensikertalaisena hän sai kuusi mi-

nuuttia lava-aikaa ja muistaa edelleen yhden kertomansa jutun, joka käsitteli sitä, että hän oli samalla viikolla saanut suomalaisen henkilökortin ja ihmetteli, että suomalaisilla kortti on sininen ja ulkomaalaisilla ruskea. ”Mikä teitä vaivaa? Kenen mielestä tämä jako on ollut hyvä idea?” Heti ensimmäisen keikan jälkeen hän innostui lajista. Hän ei ole tarkkaan laskenut tekemiään keikkoja, mutta tällä hetkellä niitä on varmasti kertynyt lähemmäs 500. Ensimmäisistä sadasta keikasta hän muistaa, että tekeminen tuntui helpolta ja uskomattomalta. PAREMPI KUIN SEKSISTISET KOOMIKOT Kun kilometrejä on tullut lisää, vastuuntunto onnistumisesta on kasvanut. Se näkyy myös MacDonaldin motivaatiossa tehdä Feminist Comedy Night -iltoja. Hän toivoo, ettei katsoja pettyisi, vaikka myöntää, että yksittäiset vitsit saattavat ärsyttää. Samalla hän uskoo, että illoista löytyy aina sisältöä, joka saa uskomaan, että oli hyödyllistä tulla paikalle. Nykyään Jamie keikkailee viikoittain kahdesta viiteen kertaa ympäri Suomea. Vaikka kokemusta ja taitoa on karttunut, edelleenkin ennen keikan alkua Jamie epäilee osaamistaan. Lavalle noustuaan epäilykset kaikkoaa. Vastaava on tuttua myös muilla koomikoilla, koska lavalle nousee hauskempi versio kyseisestä ihmisestä ja onnistuminen mitataan suoralla palautteen annolla, eli ylei-

sön reaktioilla. Feministi MacDonald on ollut aina. Hän kokee olonsa epämiellyttäväksi, jos kuulee kollegoidensa esittävän esimerkiksi seksistisiä, rasistisia tai stereotypisoivia vitsejä lavalla. Jos yleisö nauraa heille, MacDonald pohtii: ”Todellako he haluavat tällaista?” Esimerkiksi, jos joku aloittaa lauseen lavalla: ”Tiedättehän, kun panen tyttöystävääni...”, on Jamien reaktio: ”Ei, en tiedä. En tiedä tyttöystävistä tai sinun panoistasi yhtään mitään”. Hän karttaa itse määrittelemästä itseään kysyttäessä, onko hän feministinen koomikko. ”Olen kriittinen ja haluan tehdä erilaista komiikkaa. Tavoitteenani on olla parempi kuin rasistiset tai seksistiset koomikot. Pyrin aina olla illan hauskin.” Hän tähdentää, että vaikka ei pitäisi joidenkin koomikoiden materiaalista lavalla, koomikkoyhteisö on tiivis ja lämmin ja kaikki ovat kavereita keskenään ja yhteiset keikkamatkat ovatkin työn huippuhetkiä. MIKÄ ON KOMIIKAN ETIIKKA MacDonald itse kuuluu useampaan vähemmistöön, mutta ei koe ongelmaksi, että joku, joka ei samoihin ryhmiin kuulu, puhuu aiheista lavalla. Hän vain toivoo, että he ovat tehneet kotiläksynsä aiheen tiimoilta. Esimerkkinä hän nostaa amerikkalaiskoomikko Dave Chapellen, jonka pitkässä sooloesityksessä on vitsejä transnaisista. Mieskoomikko saa puhua transnaisista lavalla, jos hän

puhuu omista reaktioistaan ja käsittelee asiaa omien kokemuksiensa kautta, mutta aina, kun puheeseen tulee transfobiaa, sitä ei voi millään perustella. Ei etenkään väittäen olevansa kyseisen ihmisryhmän tukija. Aloittaessaan komiikan hän halusi vain viihdyttää yleisöä, mutta nyt kun hän tietää, miten ihmiset saa nauramaan, hän haluaa saada katsojat ajattelemaan ja nostaa itse tärkeitä aiheita keskusteluun. Hän ei myöskään tyydy helppoihin tapoihin käsitellä eri aiheita. Vitsaillessaan esimerkiksi homoudesta, MacDonald ei halua antaa vitsin pääkohdaksi vaikkapa anaaliseksiä, mikä olisi helppo ja stereotyyppinen keino. Sellainen vahvistaisi stereotypioita ja vähemmistön edustajille tulisi olo, etteivät heterot ymmärrä homoudesta mitään nauraessaan asialle. Hän tarjoaa mieluummin homojen seksielämästä jonkin sellaisen kulman, joka ei tulisi mieleen kenellekään. Haasteena hänestä onkin, että samojen vähemmistöjen edustajat eivät kokisi oloaan yksinäiseksi ja hylätyksi, vaan voisivat samalla tavalla yllättyä aiheen käsittelyn monipuolisuudesta. Jamie myöntää ylpeänä käyttäneensä aikaa pohtiessaan komiikan etiikkaa ja vähemmistöjen asemaa siinä. Jamie on transmies ja aina hän ei haluaisi mainita asiasta lavalla. Hän saa kuitenkin jatkuvasti palautetta, miten voimauttavaa hänen transmateriaalinsa lavalla ovat esimerkiksi heille, jotka itse eivät olet vielä kertoneet omasta prosessistaan läheisilleen. Toisinaan hän huomaa myös, että häneltä odotetaan asian mainitsemista. Tiettyjen yleisöjen edessä Jamiella tulee olo, että hänen täytyisi kertoessaan transaiheisia vitsejä todistaa olevansa kuin muut ja ettei asia vaivaisi. ”Feministinen komiikka tulee katoamaan, se tulee osaksi komiikkaa.”

Taiwanin Che Guevara Kahden eri presidentin murhasuunnitelmat tilillään sata vuotta täyttävä Su Beng on pyörätuolissaan edelleen radikaali "Taiwanin Che Guevara". teksti Markku Väisänen

Qing-dynastian jälkeisen Kiinan kauan kestänyt kaaos sai jonkinlaisen päätöksensä vuonna 1949, kun Kiinan kommunistisen puolueen puheenjohtaja Mao Zedong julisti nykyisen kansantasavallan perustetuksi pohjoisen rauhan nimeä kantavassa kaupungissa, Peipingissä, joka sittemmin nimettiin Pekingiksi. Aikaisemmin vallassa ollut tasavaltalaishallinto, johtajanaan generalissimus Tsiang Kai-sek, vetäytyi tappion kärsineen armeijansa kanssa meren yli etelään, Japanin vuoteen 1945 asti hallinnoimalle Taiwanin saarelle. Japanin hävittyä toisen maailmansodan Kiinan tasavaltalaisarmeijan siirtyminen Taiwaniin oli sodan voittajaosapuolten siunaama, väliaikaiseksi tarkoitettu miehitys liittoutuneiden joukkojen edustajina. Liikkeen myötä Taiwanin, pinta-alaltaan noin 10 prosenttia Suomesta, asukasluku kasvoi lopulta neljännesvuosisadan aikana kuudesta miljoonasta neljääntoista miljoonaan.

Taiwanin saaren muuttuessa enenevissä määrin Kiinan tasavallaksi, Su Beng perusti Taiwanin itsenäisyyttä ajavat asevoimat tehtävänään kunnianhimoinen hanke: tasavallan presidentti Tsiang Kai-sekin murha. Petyttyään ensin Maon kommunistien raakuuksiin toisinajattelijoita kohtaan, Su Beng totesi, etteivät Tsiangin nationalistien toimintatavat juurikaan niistä poikenneet. Murhahanke olisi onnistuessaan mutkistanut Taiwanin saaren ja kahden kiinalaisvallan välistä tilannetta entisestään, mutta Su Bengin joukkojen asekätkö paljastui hänen isoäitinsä omistamasta kiinteistöstä.

ENSIMMÄINEN MURHASUUNNITELMA Yksi mantereelta Tsiangin joukkojen mukana vetäytyneistä oli takaisin kotisaarelleen palaava taiwanilaissyntyinen 31-vuotias Su Beng (s. 1918), joka oli sodassa toiminut salaa yhteistyössä vihollisen, eli Maon kommunistisen puolueen kanssa. Vuotta myöhemmin, 1950, 36

Itsenäisyysaktivistin oli kadottava maan alle. Taiwanissa vallitsi tuolloin valkoisen terrorin vuodet; tuhansia tuomittiin kuolemaan – usein

kommunisteina – Tsiang Kai-sekin sotilaallista poikkeustilaa ylläpitävän valtakoneiston vastustamisesta. Toukokuussa 1952 Su Beng onnistui kätkeytymään Japaniin matkaavan banaanilastin joukkoon. Japanissa valtiotieteitä ennen sotaa opiskelleena hän sai maasta turvapaikan poliittisin perustein. Alkoi Su Bengin 41 vuotta kestänyt maanpako. HISTORIAN KIRJOITTAJA Tokion Ikebukurossa avattiin uusi nuudeliravintola vuonna 1954. Se toimi Su Bengin tukikohtana Taiwanin maanalaiselle itsenäisyysliikkeelle. Tuhannen henkilön kerrotaan saaneen muun muassa räjähdekoulutusta. Liike on vastuussa ainakin kahdesta tuhopoltosta sekä Tsiang Kai-sekin pojan, myöhemmän presidentin, Tsiang Tsing-kuon murhan suunnittelusta. Aloittaessaan pääteoksensa kirjoitustyötä Su Beng, syntymänimeltään Shih Chao-hui, päätti ottaa kirjailijanimekseen Su Beng, joka tarkoittaa selkeää historiaa. Päivät Su Beng työskenteli ravintolassa ja illat hän kirjoitti teostaan, joka julkaistiin ensimmäisen kerran japaniksi vuonna 1962. Yli seitsemänsataasivuisen kirjan nimeksi tuli kattavasti Taiwanin 400-vuotias historia. Muutamaan eri aikakauteen jaetulla teoksella on yksi viesti: Taiwan on aina ollut vahvasti luokkaistunut kolonialistien ja imperialistien strategisesti

Su Bengin taistelu Taiwanin itsenäisyyden puolesta jatkuu.

tärkeä pelimerkki – viimeisimpänä Tsiangin kiinalaisten. Kolmetoista vuotta myöhemmin, vuonna 1975, Kiinan tasavallan presidentti Tsiang Kai-sek kohtasi luonnollisen kuolemansa. Taipein keskustan mahtailevassa, 76 metriä korkeassa mausoleumissaan Tsiangin ruumis odottaa yhä pääsyä kotimantereelleen. Generalissimuksen kuolemasta huolimatta sotilaallinen poikkeustila Taiwanissa päättyi vasta vuonna 1987. Siitäkin kesti vielä kuusi vuotta ennen kuin Su Beng palasi Japanista kotisaarelleen 75-vuotiaana. Edesmenneen Tsiang Kai-sekin nationalistipuolue pysyi vallassa yhtäjaksoisesti vuoteen 2000 saakka. Vasta sen jälkeen alkoivat poliittiset muutokset demokratian tiellä: valtiovalta pyysi anteeksi valkoisen terrorin aikoja ja toukokuussa 2016 presidentiksi nousi oppositiosta ensimmäistä kertaa sekä Taiwanin aboriginaalitaustainen että nainen, Tsai Ing-wen.

Su Beng nuorena valtio- ja taloustieteiden opiskelijana japanilaisessa Wasedan yliopistossa 1940-luvun alkupuolella.

Su Beng kannattaa istuvaa presidentti Tsaita, joka otti lämpimin halauksin osaa vanhan itsenäisyysmiehen 99-vuotisjuhlallisuuksiin marraskuussa 2017. VALLANKUMOUS ON KESKEN Marraskuisessa Taipeissa oli satoja ihmisiä kuuntelemassa, kun 99-vuotissyntymäpäiviään viettävä, marxilaiseksi mielletty Su Beng pyysi nuorilta anteeksi sitä, miten hän ja aikalaisensa eivät onnistuneet taistelemaan Taiwania itsenäiseksi. Pyörätuolissaan hän varoittaa päästämästä kolonialistisia nationalisteja takaisin valtaan. Hän näkee heidät Taiwania miehittävänä ulkomaalaisvoimana. ”Meidän on vietävä vallankumous loppuun, koska olemme täysin eri kansa kuin kiinalaiset", hän perustelee. Vaikka Taiwanilla onkin omat asevoimat, poliisi, raha ja demokratiaksi tunnustettu parlamentaarinen

Su Bengin autosaattue on kiertänyt Taiwanin pääkaupunkiseutua säännölli sesti vuodesta 1994 lähtien. Keulan viesti kuuluu: ”itsenäinen Taiwan”.

hallinto, Su Bengin huoli on ymmärrettävä, sillä ”miehittävän ulkomaalaisvoiman”, eli Kiinan tasavallan olemassaolon Taiwanissa tunnustaa yhä 19 YK:n jäsenvaltiota sekä Pyhä istuin, eli katolisen kirkon ylin hallinto. Vastoinkäymisistä huolimatta Su Bengin mukaan ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Taiwan itsenäistyisi tulevaisuudessa. Hän ei kuitenkaan usko sen tapahtuvan jäljellä olevan elämänsä aikana. Paras aika itsenäistyä on Su Bengin mukaan nyt, sillä myönteisemmin Taiwanin itsenäisyyteen suhtautuvalla puolueryhmittymällä on istuvan presidentin lisäksi enemmistö sekä lakia säätävässä että toimeenpanevassa portaassa.

I P P O O K IS L E P

Ideologisinta on osallistuminen Valtavirran videopelit ohjaavat fantasioihin palkkatyöstä ja keskiluokkaisesta elämästä. teksti Pontus Purokuru

Ei ole mikään uutinen, että viihde ja taide ovat aina jollain tavalla “ideologisia”, siis että ne näyttävät tietyt elämäntavat ja valtasuhteet luonnollisina ja toiset kyseenalaisina. Hollywood-elokuvia tuotetaan amerikkalaisen sotapropagandan välineeksi. Kirjallisuudessa rakennetaan kyseenalaisia kuvia kansallisuuksista. Valtaosa pop-musiikista perustuu äärimmäisen sovinnaisiin sukupuoliskripteihin. Vastaavasti videopeleistä on liiankin helppo sanoa, että Call of Dutyt mainostavat Nato-mielistä militarismia, Sims-pelit opettavat tavoittelemaan keskiluokkaista elämää ja Grand Theft Autot romantisoivat rikollisten machoilua. Pelien kanssa ideologiakritiikki

törmää kuitenkin piirteeseen, joka erottaa pelit suuresta osasta pop-kulttuuria. Kun elokuva, kirja tai kappale kulutetaan tyypillisesti valmiina alusta loppuun, peleissä pelaaja on itse aktiivisemmin mukana työstämässä kokemusta. PALIKAT OVAT POLIITTISIA Pelaaminen, siis valintojen tekeminen ja jatkuva reagoiminen tapahtumiin sääntöjen puitteissa, on jotakin enemmän kuin katsomista, lukemis-

ta tai kuuntelemista. Siksi pelien analysoiminen täytyy ulottaa pelien ilmeisen sisällön lisäksi myös niiden sääntöihin ja systeemeihin. Sen lisäksi, mitä peli sanoo, täytyy siis seurata, mitä pelaaja tekee ja kokee. Klassinen esimerkki tällaisesta pelikritiikistä on Janet Murrayn analyysi Tetriksestä kirjassa Hamlet on the Holodeck. Myrrayn mukaan Tetriksen kiihtyvästi putoavat palikat kuvaavat nykyelämää, jossa meitä pommitetaan huomiota vaativilla tehtävillä. Työt, velvollisuudet ja lepo on soviteltava hätäisesti toisiinsa, jotta pöytä ehditään raivata tyhjäksi juuri ennen seuraavan aallon iskemistä. Koko elämä alistetaan yhdenmukaiselle ruudukolle, jonka voisi tulkita vaikkapa CV:ksi.

Murray ehkä ylitulkitsee Tetristä, mutta hänen analyysinsa on kiinnostava. Se ehdottaa, että myös täysin abstraktilta ja “puhtaalta” näyttävän pelin säännöstö onkin itse asiassa poliittinen ja tekemisissä arkikokemuksen kanssa. KAPITALISTISIA FANTASIOITA Miten pelit mallintavat kapitalismissa elettävälle elämälle tyypillisiä mekanismeja? Tuhoaminen on tyypillinen pelillisen vuorovaikuttamisen tapa. Tappaminen on niin tavallista, ettei siihen kiinnitä huomiota kuin teknisenä toimenpiteenä – ellei peli erikseen vieraannuta pelaajaa Spec Ops: The Linen tapaan ja alleviivaa, että ei se nyt ihan merkityksetöntä ole, että yksi toimintapelin läpipeluukerta tuottaa satoja ruumiita. Toinen perusmekanismi on omistaminen ja omaisuuden kerääminen. Civilizationeista roolipeleihin tavoitteena on omien resurssien maksimointi tavalla, joka olettaa yk-

sityisen omistusoikeuden luonnolliseksi ja ylihistorialliseksi instituutioksi. Kolmanneksi pelit tapaavat opettaa, että tylsä ja pitkäjänteinen puurtaminen kannattaa. Kunhan tarpeeksi kauan grindaa kokemuspisteitä, niin tasot nousevat ja voimat kasvavat. Erityisesti roolipelit ovat fantasioita siitä, että työnteko kannattaa ja palkkatyöllä vaurastuu. Neljänneksi ehdottomasti yleisin toimija peleissä on ylivoimaiseksi esitetty miehinen subjekti, joka pystyy menemään minne tahansa ilman rajoituksia. Avoimen maailman pelit Skyrimistä Zeldaan heijastavat valkoihoista ja ylempiluokkaista maskuliinista kokemusta, kun taas vähemmistöjen kokemukset maailmassa liikkumisen rajoitteista ja hauraudesta ovat täysin marginaalissa.

vatiivista. Miksi juuri pelifanit vaikuttavat erityisen kiivailta, äärioikeistolaisilta ja naisvihamielisiltä? Ehkä selitys liittyy siihen, että pelaajat osallistuvat itse niin aktiivisesti pelien sisältämään ideologiaan. Pelaaja ei vain seuraa ideologiaa vaan toteuttaa sitä itse. Muu todellisuus seuraa pelejä, kun esimerkiksi sosiaaliturvaa muutetaan yhä pelimäisempään suuntaan. Työttömyysturvan aktiivimalli on nykyajan Tetris: kiihtyvällä tahdilla tulee yhä mahdottomampia vaatimuksia, joita on keinotekoisesti soviteltava naurettaviin lokeroihin, ja koko peli on tilastollisesti tuomittu päättymään pelaajan häviöön.

PELIT, TODELLINEN AKTIIVIMALLI Isossa osassa pop-kulttuuria kannustetaan fanaattisuuteen, esitetään oikeistolaisia maailmanselityksiä ja ollaan sukupuolten suhteen konser-

I K K II IT R K Shape of Water tuo mieleen nykyajan vihapuheet ja poliisiväkivallan. teksti Mikko Pihkoluoma

Oscarvoittajassa rakkaus voittaa pelon Guillermo del Toro on paksupohjaisiin silmälaseihin sonnustautunut, pyöreä ja hempeä meksikolainen elokuvaohjaaja, joka vastaanotti tänä vuonna parhaan elokuvan Oscarin lukemalla ensin, että kuoressa luki todella Shape of Water. Vuosi sitten Warren Beatty avasi väärän kuoren ja aiheutti pienen skandaalin, joka korjattiin kesken lähetyksen. Scifin ja fantasian lajityypeillä uransa luonut ohjaaja on päässyt tekemään niin megaluokan tuotantoja (Pacific Rim) kuin pienempiä projektejakin (Pan’s Labyrinth). Shape of Water muistuttaa enemmän jälkimmäistä, mutta voitettuaan tärkeimmät Oscar-palkinnot sitä on ehditty jo pitää liian klassisena Hollywood-elokuvana. Toisaalta se oli tällä vuosituhannella vasta kolmas Oscar-voittaja, jonka pääosassa on nainen ja taatusti kaikkien aikojen ensimmäinen, missä päähenkilö harrastaa seksiä vesihirviön kanssa.

MONENLAISIA MUUKALAISIA Elisa Esposito (Sally Hawkins) on mykkä siivooja, joka työskentelee valtion koelaboratorion tiloissa yhdessä afroamerikkalaisen naisen (Octavia Spencer) kanssa. Kylmä sota on kuumimmillaan ja Yhdysvallat pyrkii saamaan yliotteen Amatsonista löydetyn kidukset ja keuhkot omaavan vesiolennon avulla. Sähköiskuilla kurittava ja vihapuhetta lietsova Richard Strickland (Michael Shannon) ei näe olennon inhimillisiä piirteitä, minkä vuoksi Elisa päättää viedä sen kotiinsa. Syy, miksi del Toron nörttimäinen ulkomuoto oli syytä mainita on se, että elokuvan epätodellisen koskettavaa rakkaustarinaa seuratessa on vaikea olla ajattelematta del Toron samaistumista vesimieheen. Se on del Toron tavoin samasta ilmansuunnasta Yhdysvaltoihin päätynyt muukalainen. Tarina käsittelee ennen kaikkea

rakkautta, mutta myös toiseuden pelkoa. Elokuvassa on monia ulkopuolisia (mainitsematta on ainakin Elisan homoystävä sekä venäläinen vakooja), joiden asema ei ollut 60-luvulla kummoinen. Heidän valkoiselta mieheltä saamansa kohtelu peilautuu muukalaisen asemaan elokuvassa. Olento on monisyinen toiseuden symboli, johon voi oivasti lukea monta eri kulmaa. Stricklandin loukkauksia kuunnellessa ei voi myöskään olla ajattelematta nykyilmapiiriä ja ymmärryksen puutetta. Stricklandin sähköpamppu saa myös miettimään Yhdysvalloissa pinnalle noussutta rasistista poliisiväkivaltaa. KUVIEN VOIMAA Silläkin uhalla, että elokuvan henkilökavalkadi koostuu kliseisesti tyypillisimmistä vähemmistöjen edustajista, niiden läsnäolo on perusteltua del Toron perusteeman kannalta. Elisaa kuten muitakin pelottaa ottaa kontaktia laboratorion vieraaseen, mutta hän lähestyy sitä silti myötätunnolla. Shape of Water on erityisen varmaotteista elokuvakerrontaa. Ohjaajana del Toro on ollut aina lahjakas, mutta tällä kertaa palaset ovat loksahtaneet paikoilleen entistä varmemmin. Elokuvallisuutta luo myös rakastavaisten mykkyys. Elisan romanssi antaa tilaa kuvakerronnalle, kun kaikkea ei voi eikä tarvitse ilmaista sanoin. Elokuva perustuu J. Miles Dalen kirjoittamaan romaaniin, mutta se on täysin ohjaajansa näköinen elokuva. Aiemmin urallaan del Toro on yrittänyt tehdä Mustan laguunin hirviön (1954) uusintafilmatisointia. Shape of Waterin ja 50-luvun elokuvan hirviöt muistuttavat erehtymättömästi toisiaan. Guillermo del Toron luomuksen vahvuutena on, että sen monitasoiset teemat ilmaistaan tunteiden kautta varsin suoraan. Elokuvaa voi analysoida loputtomiin, mutta sen keskeisin ajatus rakkauden yhdistävästä voimasta tulee läpi kaikille elokuvan nähneille.

Oikeistohallituksen seuraaminen ja suomalaisen yhteiskunnan tila motivoivat toimimaan ja miettimään, miten voi omalta osaltaan edistää paremman maailman rakentumista. Jossain vastaan tuli viime vuonna ilmestynyt kirja Puhun niin totta kuin osaan – politiikka faktojen jälkeen. Teoksen ovat toimittaneet Politiikka-lehden aiempi päätoimittaja ja Eurooppa-tutkimuksen tutkijatohtori. Tämän kaiken keskelle on mukava saada aiheesta tiukkaa faktaa pöytään. Ja sitä lukija sitten saakin. EU-instituutioiden luottamus on laskenut, ennen talouskriisiä luottamus oli 55 prosenttia, kun se vuonna 2013 oli enää 39 prosenttia. Luottamus pitää kuviteltuja yhteisöjä koossa. Tässä kohtaa herää varmasti monenlaisia kysymyksiä. Teknologia ja tietoverkot ovat tehneet valheiden levittämisestä helpompaa. Jonkinlaista valehtelua harrastavat lähes kaikki poliitikot. Totuuden kertominen ei aina edes kannata; Le Bon on puhunut siitä, kuinka johtajaksi nousee helposti rakentamalla illuusioita. Kirjan loppupuolella pohditaan kiinnostavasti totuudenjälkeistä aikaa, ja analysoidaan erilaista usko-puhetta viimeaikaisten kansanedustajien puheenvuorojen avulla. Lukiessa hätkähtää itsekin, kuinka helposti ansoihin lankeaa.

Eduskunnassa päätöksiä olisi hyvä perustella tiedolla ja arviolla päätösten vaikutuksista, mutta monin osin ollaan siirretty esimerkiksi henkilökohtaisiin kokemuksiin ja usko-puheeseen, joita varmaan jossain määrin voidaankin käyttää. Laajemmin tämä voi liittyä Eurooppaa vallinneeseen poliittiseen apatiaan ja kunnianhimottomaan politiikkaan, kuten kirjassa esitetään. Vasemmistotoimijoille tämä kirja olisi mielestäni hyvää luettavaa. Totuus on politiikassa vain yksi keino, ja pärjätäkseen on käytettävä hyvin strategisia ja monimutkaisia keinoja, etenkin pienellä budjetilla. Kirjasta nousseina esimerkkeinä tulee mieleen esimerkiksi (ja tätä varmasti käytetäänkin) luottamuksen viestiminen ja välittäminen siinä määrin, kun puolue voi siihen tunteeseen vaikuttaa lupaamatta liikoja. Kun suomalaisessa yhteiskunnassa myllertää, tulisi päättäjien puhua kansalaisille myös rauhoittavasti, ja toki useat näin tekevätkin. Esimerkiksi Li Andersson on korostanut Facebook-viestinnässään ystävien tärkeyttä. Paul-Erik Korvela, Johanna Vuorelma: Puhun niin totta kuin osaan – Politiikka faktojen jälkeen (Docendo 2017)

Usko-puhe lisääntyy politiikassa Puhun niin totta kuin osaan -kirja tarjoaa lääkettä totuudenjälkeiseen aikaan. teksti Iiris Penttilä

Enemmän kuin pintaremontti Hyvinvointivaltio iskee vastaan, sanovat Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen. teksti Oskar Lindman

Hyvinvointivaltion vastaisku on Jauhiaisen ja Mäkisen kirja, johon he ovat haastatelleet vasemmistointellektuelleja ympäri maailmaa: Noam Chomsky, Robien Hahnel, Matt Bruenig, Gar Alperovitz, Juliet Schor, Stephen Shalom ja Michael Albert. Hyvinvointivaltion alkuperäisiä arvoja tasa-arvoisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta on ajettava käytännön teoilla eikä korupuheilla. Hyvinvointivaltio ei selviä pintaremontilla, vaan sen kunnioitettavien arvojen varaan on rakennettava uusi perusta, näkevät kirjan kirjoittajat. Vastakkain kilpailevat Amerikan yrittäjähenkinen maailma ja eurooppalainen sosiaalivaltio, josta Suomi ja pohjoismaat ovat parhaita esimerkkejä. Amerikkalainen vasemmisto pitää pohjoismaita esikuvanaan. Nouseva kiina nojaa autoritaariseen yksipuoluevaltaan. Suhtautuminen työntekijöiden oikeuksiin vaihtelee näiden välillä vahvasti. Suomessa ylläpidetään työelämän sääntelyä, kun Amerikassa kaikkien on saatava tehdä työtä, hinnasta eli palkasta riippumatta. Liberaali oikeisto ei ole Suomessa vahva. Noam Chomsky huomauttaa, että suomalaisten tulisi ottaa klassisen liberalismin opit silti vakavasti. Vapauspuheella usein ymmärretään vain taloudellista vapautta, mutta on se tarkoittanut naisten

oikeuksien parantamistakin. Liberalismin esittämät uudistukset käsitetään vasemmistossa uusliberalismiksi. Suomessa vahvoilla on milliläinen vasemmistoliberalismi, joka Amerikassa ymmärretään sosialismina. Suomen oikeisto on päällisin puolin konservatiivinen, ei liberaali. Se korostaa kyllä taloudellista vapautta mutta on arvokysymyksissä konservatiivinen. Vapaus taloudessa toimii parhaiten, mutta ei enää ihmisten yksityiselämässä. Amerikan ja Euroopan välillä on suuri henkinen ero. Yhdysvallat on ollut valtioonsa pettyneiden pakopaikka. He varmistivat, että tällaista ei saisi enää uudessa maassaan tapahtua, siksi julkiselle vallalle oli asetettava tiukat rajat. Myös Suomessa hyvinvointivaltion skaala on muuttumassa. Sen sijaan, että ylläpidetään suurta suoraa palveluntuotantoa, pyritään ihmisten valintoja ohjailemaan haluttuun suuntaan. Sote tuo tämän terveysmarkkinoille. Tie on auki lobbarien ja etujärjestöjen ajamille kartellisoimispyrkimyksille. Suomen nykyinen terveydenhuollon malli on paitsi tehokas myös halpa. Osallisuustalous on kirjoittajien ratkaisu ongelmiin. Siinä parannettaisiin työntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia työpaikoilla. Uudemmat vasemmistolaisiksi ymmärrettävät aatteenparret kuten libertaarinen sosialismi tai jopa paternalistinen libertarismi korostavat täysiä yksilönoikeuksia. Individualismi ja yksilönvapaus nähdään tienä myös vasemmiston edistymispyrkimyksille. Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen: Hyvinvointivaltion vastaisku – Keskusteluja tulevaisuuden yhteiskunnasta (Like 2017)

Vegaanin aamupalakirjasta herkkuja talviaamuihin Jos haluat oppia tekemään esimerkiksi tofukokkelia tai porkkalaa, kannattaa tutustua Vegaanin aamupalakirjaan teksti Iiris Penttilä

Turun Vegekaupan kauppias Elina Innanen on myös Chocochili-blogin kirjoittaja ja vegaaniruokakirjailija. Hän on julkaissut jo useampia vegaanisia keittokirjoja. Aamupalakirja keskittyy erityisesti vegaanisiin aamupaloihin. Innanen lähestyy ruokakirjoittajana aihetta bloggarina ja kauppiaana. Olisikin mielenkiintoista kuulla, miten kokit näkevät hänen vegaanireseptinsä. Kenties reseptejä on mietitty kokkienkin kanssa. Kirja on tyyliltään tuttua Innasta, myös ulkoasussa on samaa verrattuna edeltäjiin, kuten Vegaanin keittokirjaan. Kirjoittaja on itse ot-

tanut myös valokuvat kirjaan. Kuten ehkä yleistä keittokirjoissa, Innanen ei tuo hirveästi tarinoita tai itseään esille, mutta minua alkoi kiinnostaa tarinallisetkin keittokirjat. Lisää mielikuvitusta tähän maailmaan! Olen kokkaillut aiemminkin Innasen resepteillä, ne ovat usein tyyliltään lämminhenkistä kotiruokaa. Lähdin aamupalakirjan kanssa liikkeelle kokeilemalla reseptejä sopivalla hetkellä. Kokeilin niin amerikkalaisia pannukakkuja kuin kaakaolättyjä. Molemmat olivat oikein maukkaita. Lättyihin lisätty pieni osa tattarijauhoa toi todella erilaisen tuntuman taikinaan, koostumus sai välillä lätyt myös tarttumaan paremmin pannuun kiinni. Tattarijauholla ja kaakolla höystetyt lätyt, joihin lisäsin tarjoillessa kirsikkahilloa, parhaat päivänsä nähneitä banaanikiekkoja sekä siirappia, olivat kyllä todella herkullisia. Selailin kirjaa myös sillä silmällä, kun kutsuin kaverini aamupalalle luokseni. Ajattelin silloinkin tarjota lättyjä, ja kirja tarjoaakin hyviä ideoita tällaisille kutsuille. Kiinnostuin myös kovasti esimerkiksi tofukokkelista, en tiennyt, että sitä lähdetään tekemään ihan maustamattomasta tofusta. Vegaanin aamupalakirja jatkaa Innasen aiempien keittokirjojen linjaa, ja ainakin itse aion ottaa sen käyttöön. Innasella on oma vegaaninen ruokamaailma ja tyylinsä. Varmasti monenlaiselle muullekin vegaaniruokakirjallisuudelle voisi olla tilausta. Vegaanin aamupalakirja kuuluu myös kategoriaan "blogista kirjaksi". Monet Innasen resepteistä ovat myös sellaisia, joista saa aika edullisesti kokkailtua. Elina Innanen: Vegaanin aamupalakirja (Bonnier 2017)

Talousteoriaa niin, että kaikki ymmärtää Economix-sarjakuva tekee taloudesta jopa hauskaa. teksti Taija Roiha

Sanotaan se nyt suoraan: talousteoria on hankalaa. Erityisen hankalaa se on meille, jotka emme ole opiskelleet sitä esimerkiksi yliopistossa. Politiikkaa kuitenkin tehdään yhä enemmän talouden ehdoilla. Tällä hetkellä mikä tahansa yhteiskunnallinen avaus on helppo torpata kuin seinään yhdellä ainoalla ”mistä rahat?” -kysymyksellä. Talouden ylivalta rajoittaa kriittistä yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa, ja on siten haaste myös demokratialle. Tästä syystä pyrkimykset taloustieteellisen keskustelun popularisoimiseksi ovat enemmän kuin tervetulleita. Erityisen ansiokkaan kansantajuisen esityksen talouden teoriasta ja historiasta tarjoilee Economix – Sarjakuva siitä kuinka talous toimii (ja ei toimi). Michael Goodwinin kirjoittama ja Dan E. Burrin piirtämä sarjakuva vuodelta 2012 on nyt saatavilla myös suomeksi Päivi Antilan kääntämänä. Sarjakuva tarjoilee selkeän esityksen taloushistoriasta ”kaukaisesta menneisyydestä” (eli noin 1600-luvulta) aina 2010-luvulle saakka. Teos ei tyydy ainoastaan raportoimaan tapahtumia, vaan pysähtyy myös selittämään monia talouteen liittyviä keskeisiä käsitteitä ja teorioita. Teoksen ansiot ovat lukuisat. Ensiksikin se on helposti lähestyttävä taloudesta entuudestaan tietämättömille. Toiseksi teos on erittäin informatiivinen – Goodwinin sen eteen

tekemän pohjatyön määrää ei voi muuta kuin hämmästellä. Teos on myös hauska, mikä ei liene turhan usein taloutta käsitteleviin teoksiin liitetty adjektiivi. Kenties suurin teoksen ansioista on tapa, jolla se historiasta kertomalla haastaa lukijaa tarkastelemaan myös nykypäivää. Teos osoittaa, ettei taloudessa ole koskaan ollut kysymys vääjäämättömästä kehityksestä laissez-fairen hengessä, vaan asioihin on aina vaikutettu politiikan kautta. Niin myös tänä päivänä. 300-sivuiseen sarjakuvaan mahtuu huikea määrä historiaa, tietoa ja tulkintaa. Kaikkea se ei kuitenkaan ymmärrettävästi onnistu kattamaan. Teoksen perspektiivi on länsi- ja erityisesti Yhdysvallat-keskeinen. Näkökulma talouteen on myös mieskeskeinen: naisia ja naisten tyypillisesti tekemää työtä ei teoksessa juuri käsitellä. Jyväskyläläinen pienkustantamo Kampus Kustannus on tehnyt todellisen kulttuuriteon kääntäessään Economixin. Suomentaja Päivi Antila on tehnyt käännöksen kanssa tarkkaa työtä. Suomennoksen osakseen saama huomio on jäänyt kuitenkin vähäiseksi. Se on sääli, sillä tämä teos kuuluisi postittaa jokaiselle niin koululaiselle kuin kansanedustajalle. Michael Goodwin, Dan E. Burr: Economix – Sarjakuva siitä kuinka talous toimii (ja ei toimi), suomentanut Päivi Antila (Kampus Kustannus 2017)

L A V UT A S AS TA E R LL IN I TA N E A N

Lämmin kaalipiirakka teksti ja kuva Silja Nieminen

Kun ulkona on vain kevättalven loskaa, on hyvä aika pysyä sisällä ja haudutella kunnon kaalitäyte herkulliseen kaalipiirakkaan. Leivo yksi iso piirakka tai useampi pieni evääksi sopiva pala, ripottele päälle valitsemiasi siemeniä ja nauti kuumana esimerkiksi teekupillisen kanssa!

Taikina 200 g maustamatonta Alpro Go On -soijarahkaa 150 g sinistä Keijua 5 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta Täyte 1 kg kaalia 1 iso sipuli 3 rkl öljyä 1 kasvisliemikuutio 2–3 rkl siirappia 2 tl meiramia ½ tl mustapippuria ½ tl paprikajauhetta 1 tl suolaa Voiteluun 2 rkl siirappia 4 rkl vettä (auringonkukan-, seesamin- tai pellavansiemeniä)

Yhdistä soijarahka ja pehmeä Keiju. Sekoita jauho ja leivinjauhe keskenään ja lisää rahkaseokseen nopeasti sekoittaen. Kääri taikina kelmun sisään ja laita jääkaappiin. Hienonna kaali ja sipuli ja kuullota öljyssä tilavassa kattilassa. Lisää joukkoon liemikuutio, siirappi ja mausteet. Hauduta, kunnes kaali on

pehmeää. Tarkista täytteen maku, lisää mausteita tarvittaessa. Kauli taikina kahdeksi levyksi. Nosta pohjalevy leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Levitä pohjan päälle jäähtynyt täyte ja peitä piirakka kansilevyllä. Painele reunat haarukalla kiinni. Sekoita siirappi ja vesi ja voitele piirakka seoksella. Ri-

pota halutessasi pinnalle valitsemiasi siemeniä. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia. Vinkki! Voit tehdä piirakan myös vegaanisesta valmispiirakkataikinasta.

Runo mediasta Saispa selattavaksi luotettavan lehden, työväenluokkaisen ja tuon tiettäväksi tehden, ei mantraa markkinoiden raosta sen rivien. Kävis kirjaimet sen kilvestä kärsivien. Tahdon tuijotettavaksi uutiset uudenlaiset. Pois puheet poliisin, opit oikeistolaiset, nuo säkeet seksismin, harhakuvat hallituksen, viel viimein vaadin pois rasistien ruikutuksen. Mä mielin median, joka kengi ei ketään, meille maailman, mis yhteisöllisyyttä ymmärretään, silkkaa solidaarisuutta ois someprofiilinne, mis on se media joka kannustais mua sinne? MC Kajo

_ TARJOUS LIBERON LUKIJOILLE

Nuorekas ja vaarallinen



KUUDESTI VUODESSA EDISTYKSELLISTÄ KULTTUURIA JA AJAN HENGEN KRITIIKKIÄ

UUSIN NUMERO KAKSI SEURAAVAA NUMEROA NYT VAIN

9,90

Vasemmistohenkinen aikakauslehti.

euroa

TILAA: tilaus@kulttuurivihkot.fi / 09 4114 5369 Mainitse Libero-tarjous

_ * Määräaikainen tilaus, koskee vain uusia tilaajia. Vasemmistonuorten jäsenet: tarjouskauden jälkeen mahdollisuus kestotilaukseen 25 %:n alennuksella, vain 33 e / vuosi.

DIGILEHDET, BLOGIT, VIDEOT, KIRJAT

www.kulttuurivihkot.fi

Järjestöuutiset ENSIMMÄINEN 6+6+6-PÄÄTÖS TEHTIIN Vasemmistonuoret sai helmikuussa käsiinsä asiakirjan tulevaisuudesta, kun järjestön Facebook-tilillä julkaistiin Kelan päätös vanhempainvapaasta toukokuulta 2021 (ks. viereisen sivun kuva). Päätöksen mukaan Vallu Vasemmistonuorelle on myönnetty syntyvän lapsen hoitamiseen 6+6+6-mallin mukainen vanhempainvapaa sekä 85 euron vanhempainpäiväraha. Perustelujen mukaan 6+6+6-mallissa työnantajalle a i heutuvat kustannukset jakautuvat tasaisemmin nais- ja miesvaltaisten alojen työnantajien välillä. Mallissa yhdelle vanhemmalle on kiintiöity 6 kuukauden vanhempainvapaa, toiselle vanhemmalle omat 6 kuukautta ja viimeisen puolen vuoden pätkän käytöstä vanhemmat voivat päättää itse. Tarkoituksena on lisätä isien käyttämää osuutta vanhempainvapaista, sillä esimerkiksi vuonna 2013 isien osuus vanhempainpäivärahan saajista oli 8,8 prosenttia. Nykyinen kotihoidon tuki on alimmillaan 342,53 euroa kuukaudessa. Vasemmistonuorten haaveilemassa tulevaisuudessa päivärahaa saisi noin 1800 euroa kuukaudessa. Se lisäisi miesvaltaisilla, paremminpalkatuilla aloil-

la työskentelevien mahdollisuutta käyttää vanhempainvapaansa. Toivottavasti Vallun ei kuitenkaan tarvitse asua Vasemmistonuorten toimistolla vuonna 2021!

TONI ASIKAINEN PÄÄSIHTEERIKSI Vasemmistonuorten uudeksi pääsihteeriksi on valittu Toni Asikainen, joka siirtyy tehtävään Helsingin ja Etelä-Suomen Vasemmistonuorten toiminnanjohtajan työstä. 30-vuotias kahden lapsen isä on työskennellyt myös Vasemmisto-opiskelijoiden osa-aikaisena pääsihteerinä ja toimi ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien liiton puheenjohtajana vuonna 2014. Asikainen aloittaa työnsä huhtikuun alussa. Lue pääsihteerin haastattelu verkko-Liberosta!

TAMPEREEN KORKEAKOULUSÄÄTÖ KIRVOITTI MANIFESTIN

korkeakoulun manifestin huolestuttuaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen itsehallinnosta demokratiasta. Innoittajana toimi Tampereen kolmen korkeakoulun yhdistymiseen liittyvä huoli opiskelijoiden ja henkilökunnan vaikutusmahdollisuuksien katoamisesta. Nelikohtaisessa manifestissa vaaditaan opetus-, tutkimus- ja muun henkilöstön sekä opiskelijoiden edustajien enemmistöä kaikkiin korkeakoulun toimielimiin. Manifesti on luettavissa järjestön sivuilla osoitteessa vasemmisto-opiskelijat.fi.

LOBBAUSOPPIA VASEMMISTOLLE KSL-opintokeskus julkaisi alkuvuodesta järjestölobbaajan oppaan. Vaikuta vallanpitäjiin -niminen opas kertoo, miten lobataan ja ketä kannattaa lobata. Opinnollistetussa oppaassa on tehtäviä ja kysymyksiä lukijaa oman lobbaustyön edistämiseksi. Punavihreille puolue- ja järjestötoimijoille laaditun oppaan voi tilata maksutta tai ladata suoraan opintokeskuksen sivuilta osoitteesta ksl.fi.

Vasemmisto-opiskelijat (Vasop) julkaisi helmikuussa autonomisen

H A N N A -M A R IL LA

Röyhkeästi tila haltuun ja oikeistohegemonia alas Vaikuttaminen muuttuu ja muutos haastaa perinteiset poliittiset toimijat. Politiikan hierarkisuus ja byrokraattisuus eivät houkuttele etenkään nuoria mukaan. Kun nuori lähtee mukaan, useimmiten motiivina on halu vaikuttaa, mutta vaikuttamismahdollisuudet ovat usein kovan työn ja joskus tuurin takana. Ulospäin politiikasta näkyvimmin välittyvät usein huonoimmat puolet, lautakasa-kohuista pääministerin lentonäytöksiin. Nuoret ovat kuitenkin poliittisesti aktiivisia asioiden ajamisessa kuten kansalaisaloitteiden kampanjoissa, joissa pääsee tekemään jotain käytännössä itselle tärkeiden asioiden eteen. Kansalaisaloitteet ja somevaikuttaminen tarjoavat mahdollisuuden osallistua, tehdä jotain ja saavuttaa nopeitakin voittoja. Kansalaisaloitteet haastavatkin politiikan flegmaattisuuden. Esimerkiksi ilman Tahdon 2013 -kampanjaa ja kansalaisaloitetta tasa-arvoista avioliittolakia olisi jouduttu varmaan odottamaan vielä vuosia. Nuoret haluavat toimia asioiden puolesta ja muuttaa maailmaa, mutta eivät halua tehdä sitä hitaiden ja hierarkkisten rakenteiden kautta. Uskon, että vasemmistonuoret, joilla on hieno ja pitkä toiminnallisen politiikanteon historia, voivat olla tulevina vuosina edelläkävijöitä siinä miten politiikan tekoa uudistetaan osallistavammaksi tulevaisuudessa. Vaikuttamisen muotojen muuttuessa avautuu myös uusia mahdollisuuksia murtaa oikeistohegemonia. 48

Toimistollamme kävi pari Britannian Labour-puolueen aktiivia kertomassa heidän somekampanjoistaan. He kertoivat siitä, kuinka olivat tajunneet, ettei media tule antamaan Labourille tai sen puheenjohtaja Jeremy Corbynille tilaa tai positiivista huomiota, jota Tory-puolue usein saa. Siksi he rakensivat viime vaalikampanjansa vahvasti kahdessa paikassa: sosiaalisessa mediassa ja perinteisellä ihmisten kohtaamisella. Sosiaalisen median sisältöjä tuotti joukko nuoria vapaaehtoisia, samaan aikaan kun Toryt käyttivät miljoonia some-sisältöönsä. Labourin uusien ideoiden kokeilu ja innokkuus näkyi lopulta vaaleissa. Nuoruus ja idearikkaus näkyivät myös ihmisten kohtaamisessa, sillä ihmisten kohtaamista varten on tehty pelejä ja vastavuoroisuuttaa hakevia kampanjoita. Uskon, että meidän tulisi omalla tavallamme seurata esimerkkiä ja elää järjestönä ajan mukana. Tarvitsemme lisää rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta toteuttaa uusia poliittisia ideoita eikä vain toistaa vuodesta toiseen samoja kaavoja, koska ”tätä Vasemmistonuorten toiminta on aina ollut”. Meidän tulee miettiä, miten voimme ottaa röyhkeämmin tilaa haltuun, miten saavutamme ne ihmiset, joita emme nyt saavuta. Uskon, että sillä me rikomme perinteisen oikeistohegemonian. Hanna-Marilla Zidan Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Yhteystiedot

VASEMMISTONUORET Hämeentie 29, 6. krs, 00500 Helsinki 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi

Vasemmistonuoret mediassa

Puheenjohtaja Hanna-Marilla Zidan 050 590 2771, hanna@vasemmistonuoret.fi

Jäsen- ja toimistosihteeri Valter Söderman 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret. fi

Myös Vasemmistonuoret lakkauttaisivat presidentin viran. Oskar Olaussen Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorista sanoo, presidentti-instituutio henkilöi ja epäpolitisoi politiikkaa. - Nykyisillä valtaoikeuksilla presidentti on tarpeeton, mutta enemmän vallan keskittäminen yhdelle henkilölle olisi epädemokraattista. Presidentti on jäänne ajalta, jolloin haikailtiin vahvoja johtajia ja sellaisena sen paikka on historian romukopassa. Valitettavasti presidentin toimea ei saatane lakkautettua ennen tammikuun 28. päivää. Vaalisloganinamme onkin "Merja Kyllösestä Suomen viimeinen presidentti!"

Talouspäällikkö Pirkko Holappa 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi

Kaleva 14.1.2018

Pääsihteeri Toni Asikainen 045 644 7880, toni@vasemmistonuoret.fi Järjestö- ja koulutussihteeri Laura Pohjola 045 662 8206, laura.pohjola@vasemmistonuoret.fi Tiedottaja Kalle Erkkilä 040 770 8653, kalle@vasemmistonuoret.fi

PIIRIJÄRJESTÖT Etelä-Suomen Vasemmistonuoret Päijänteentie 35, 00510 Helsinki toiminnanjohtaja Mikael Kinanen, 044 019 5901, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi Hämeen Vasemmistonuoret Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere toiminnanjohtaja Petteri Kiponoja, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi Itä-Suomen Vasemmistonuoret Pohjoiskatu 6, 80100 Joensuu (käyntiosoite Kauppakatu 44) piirisihteeri Viljami Vaskonen, 044 976 2830, ita@vasemmistonuoret.fi Kainuun Vasemmistonuoret piirisihteeri Juuso Parviainen, 040 968 9039, juupar203@gmail.com Keski-Suomen Vasemmistonuoret Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä piirisihteeri Miika Korpi, 044 0776637, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi Lapin Vasemmistonuoret Lapinkatu 2, 96190 Rovaniemi piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 7000 219, lappi@vasemmistonuoret.fi Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret Kauppurienkatu 8B, 3.kerros, 90100 Oulu piirisihteeri Anna-Maija Räihä, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi Satakunnan Vasemmistonuoret Eteläpuisto 14 B, 28100 Pori piirisihteeri Jonna Jylhäsaari, 050 590 2417, satakunta@vasemmistonuoret.fi Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret Hakakatu 12, 20540 Turku piirisihteeri Amro El-khatib, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

Speciellt inom vänsterkretsar som vuxit upp kring Vänsterunga och andra medborgarorganisationer ser [Teivo] Teivainen en stark kapitalismkritisk eller -analytisk ådra. Man kan kanske notera att kapitalismanalysen har en stark ställning också inom den akademiska grenen världspolitik – Teivainens kollega i arbetsrummet mittemot är professor Heikki Patomäki, före detta vänsterpolitiker och författare till flertalet ekonomiska böcker. Ny Tid 22.1.2018 Nuorisojärjestöjen jyrähdys Suomen ulkopoliittiselle johdolle: ”hampaattomuus Turkin aggressiivista toimintaa kohtaan on täysin pöyristyttävää.” Demari- ja vasemmistonuorten mielestä Suomen tulisi tuomita Turkin sotatoimet Syyrian kurdialueilla. Iltalehti.fi 24.1.2018 Vasemmistonuoret laittaa Turussa kielletyn abilakanan näytille toimistonsa ikkunaan Turkulainen 16.2.2018 Poliittisten puolueiden nuorisojärjestöjen puheenjohtajat esittävät, että Suomessa siirrytään niin sanottuun kaksi kolmesta -malliin, jolloin tulevaisuudessa päättäjät eivät voisi toimia päätöksentekijöinä kaikilla kolmella eri hallinnon tasolla. Kuntalehti 23.2.2018

a j i a M a n n

A Mona

Am ro

Jonna 50

Esittelyssä vanu Palstalla esitellään tällä kertaa Vasemmistonuorten piirijärjestöjen työntekijät.

o s u u J

Viljami

Miika i r e t t e P l e a k i M

Mikael Kinanen Helsinki, 28, kuvataiteilija (AMK) Etelä-Suomen Vasemmistonuorten toiminnanjohtaja Mikael aloitti toiminnanjohtajana Liberon mennessä painoon. Hän kannustaa jäseniä osallistumaan Eteläja Itä-Suomen Vasemmistonuorten yhteiselle kevätleirille Pieksämäellä 18.–20.5.2018. Petteri Kiponoja Tampere, 29, kulttuurituottaja (AMK) Hämeen Vasemmistonuorten toiminnanjohtaja ”Tampereella on alkanut alkuvuodesta uusi konsepti, Kupillinen vastarintaa -politiikkakahvila. Kahvilaan voi tulla keskustelemaan vapaamuotoisesti itseä kiinnostavasta poliittisesta aiheesta. Voi myös tulla juomaan kupillisen kahvia ja kuulostelemaan, mikäli ei halua jutella! Kahvilat järjestetään joka toinen viikko piiritoimistolla osoitteessa Näslinnankatu 22A, 5 krs. Seuraava kahvila järjestetään 18.4.” Viljami Vaskonen Joensuu, 33, yhteiskuntatieteiden maisteri Itä-Suomen Vasemmistonuorten piirisihteeri ”En malta olla mainostamatta kahta tapahtumaa: Perjantaina 4. toukokuuta Joensuun Seudun Vasemmistonuoret

järjestää järjestyksessään kuudennen Vallankummousklubin Kulttuurikahvila Laiturissa. Klubin teema on tänä vuonna runous. Musiikkiesitysten lisäksi ohjelmassa ainakin runokaraoke. 18.–20. toukokuuta pidetään Itä- ja Etelä-Suomen vasemmistonuorten yhteisleiri Pieksämäellä. Ohjelma on vielä auki, mutta odotan paljon ensimmäiseltä piirien yhteistyöllä järjestettävältä leiriltä.”

kandidaatti, mediakasvatuksen maisteriopiskelija Lapin Vasemmistonuorten piirisihteeri

Juuso Parviainen Kajaani, 19, lukiolainen Kainuun Vasemmistonuorten piirisihteeri

Anna-Maija Räihä Oulu, 28, medianomi (AMK) Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten piirisihteeri

Juuso on piirisihteerinä luottamushenkilönä eikä palkattuna. ”Tapahtumia ei ole vielä suunniteltu huhtikuulle. Piirin vuosikokous on 30.3.”

”Toiminta on aika hiljaista, joten kiinnostuneet voi ottaa yhteyttä sähköpostitse, jos tulevaan toimintaan osallistuminen kiinnostaa. Sitä on kyllä tulossa!”

Miika Korpi Jyväskylä, 24, yhteiskuntatieteiden ylioppilas ja valtio-opin opiskelija Keski-Suomen Vasemmistonuorten piirisihteeri

Jonna Jylhäsaari Pori, 24, sosionomi (AMK) Satakunnan Vasemmistonuorten piirisihteeri

”Tässä vaiheessa ei ole vielä päätetty tarkkoja päivämääriä huhtikuun kaikkiin tapahtumiin, mutta olemme suunnitelleet 1) vegekokkausiltaa, 2) kannaripajaa ja 3) lautapeli-iltaa. Kartoitamme myös mahdollisuutta järjestää yhteistapahtumaa jonkin toisen piirin kanssa!” Mona Eskelinen Rovaniemi, 26, yhteiskuntatieteiden

”Meillä on tulossa 20.–22.4. leiri Hoikkajärvellä Sallassa, johon muidenkin piirien jäsenet voivat osallistua. Leiripaikkana toimii vanha kyläkoulu ja paikanpäältä löytyy ulkosaunaa, avantoa, kotaa sekä upeat ulkoilualueet.”

”Satakunnan Vasemmistonuoret toimii paljon yhteistyössä paikallisten Vasemmistoliiton toimijoiden kanssa, ja viime vuonna alkanutta uutta perinnettä kunnioittaen järjestämme 13.4. banderollitalkoot tulevaa vappumarssia silmällä pitäen. Mukaan toivomme kaikenlaista osaamista korkealentoisesta ideoinnista aina banderollien toteutukseen saakka. Osallistuminen ei kuitenkaan vaadi sinulta muuta, kuin mukaan

rohkenemista ja hauskaa yhdessäoloa! Talkoot järjestetään piiritoimistollamme osoitteessa Eteläpuisto 14 klo 17.30 alkaen. Lämpimästi tervetuloa!” Amro El-khatib Turku, 27, tietojenkäsittelytieteen opiskelija Varsinais-Suomen Vasemmistonuorten piirisihteeri ”Vaikka vuosikokouksen aikoihin kevät on hädin tuskin alkanut, on aika suunnitella jo kesää: Kesäkaverit tulee taas ja haluamme sinut mukaan tekemään tämän vuoden kesäkiertuetta! Viime kesänä Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret kiersi ympäri maakuntaa erilaisissa tapahtumissa Kesäkaverit-kiertueen merkeissä. Kiertueen aikana jalkauduimme muun muassa Laitilan Munamarkkinoille, Yläneen Säpinöille ja Ruisrockin festarihumuun etsimässä uusia jäseniä ja kertomaan vasemmistonuoruudesta. Mukaan tuleminen saattaa tuntua uudesta tai vähän vanhemmastakin jäsenestä jännittävältä, mutta mitään ei tarvitse osata tai tietää, sillä koulutamme sinut kiertueen tehtäviin. Olet oikea henkilö meidän kesäkaveriksi juuri tuollaisena; seuraa siis ilmoitteluamme ja lähde rohkeasti mukaan!”

I IN S

Käännöskukkasista ei saa surukimppua pakkopalautuksen uhreille “Viranomaisprosesseja turvapaikkahakemusten käsittelyssä nopeutetaan, päätökset palauttamisineen tehdään viipymättä ja väärinkäytöksiä torjutaan.” Muun muassa näin hallitus linjasi kesällä 2015 hallitusohjelmassaan maahanmuuttopolitiikkaa EU:n ja ETA:n ulkopuolelta tulevan maahanmuuton osalta. “Nopeutuksilla” on toki seurauksensa. Hyvä esimerkki tällaisesta nopeuteen tähtäävästä tehostamisesta on Maahanmuuttoviraston (Migri) tulkkauspalveluiden kilpailutus, jonka seurauksena olemme saaneet ihastella käännöskukkasia kuten “Pentti Kasken seurakunta” (helluntaiseurakunta, pentacostal church) ja “kamelitaistelu” (historiallinen al-Jamalin taistelu, käytiin nykyisen Irakin Basrassa vuonna 656). Äkkiseltään näille naurahtaa, mutta sitten muistaa että Pentti Kasken seurakunnan olemattomuudesta on kiinni jonkun nuoren kristityn elämä. Pentti Kaski on sittemmin kadonnut Migrin papereista ja korvattu helluntaiseurakunnalla. Valitettavasti kaikkia tulkkausvirheitä ei korjata yhtä reippaasti. Väärinkäytöksiä emme ole torjuneet. Ainakaan omiamme. Perustuslain yhdeksäs pykälä kieltää ulkomaalaisen henkilön karkotuksen, luovuttamisen tai palauttamisen maahan, jossa häntä voi uhata kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Palautuskiellon tulisi olla ehdoton, sillä sen tarkoitus on suojata ihmiselämää ja varmistaa, että päätöksissä on var-

masti käytetty riittävää harkintaa ja varovaisuutta. Palautusten osalta Suomi on tehokas. Palautamme turvattomiin maihin – maihin, jotka eivät voi tai edes halua ottaa pakkopalautettuja vastaan – ja ohjaamme kokonaisia perheitä palaamaan “vapaaehtoisesti” vainon ja väkivallan keskelle. Vapaaehtoinen paluu on turvapaikkaprosessin uuskielen riemuvoitto. Vapaaehtoista paluuta ja siihen kuuluvaa rahallista kannustinta markkinoidaan aktiivisesti ja tarjotaan joskus jopa jo ensimmäisen kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Voiko päätös, jota pohjustetaan viranomaisten painostuksella ja lupauksilla rahasta, siis todella olla vapaaehtoinen? Noin 2500 merkkiä ei riitä kertomaan kaikkia niitä syitä joiden takia Maahanmuuttoviraston toimintaan on suoritettava puolueeton tutkinta, jossa selvitetään turvapaikkaprosesseissa tapahtuneita järjestelmällisiä virheitä ja vuoden 2016 lakimuutosten seurauksia. Siksi Vasemmistonuoret kutsuu Kukaan ei ole laiton-kampanjassaan allekirjoittamaan ja keräämään nimiä Migri-tarkastusta vaativaan adressiin. Oikeusturvan tulee olla kaikille sama, se ei voi riippua hallituspohjasta. Sini Al-Musawi Kirjoittaja on Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja ja työskenteli pääsihteerin sijaisena maaliskuussa.

oikomaan vääryyksiä, puolustamaan sorrettuja, pelastamaan maailman… ottakaa minuun pikimmiten yhteyttä alle rastimani vaihtoehdon merkeissä.

kyllä, olen kiinnostunut

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

TILAUS

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön. Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms. Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku. En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa. Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite. Roxane Gay: bad Feminist (Like 2017) Koko Hubara: Ruskeat Tytöt (Like 2017)

Haluamani tilaajalahja: (sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Vastaanottaja maksaa postimaksun

VASTAUSLÄHET YS TUNNUS 5003551 00003 HELSINKI

JÄSENEKSI

Nimi............................................................................................................................................................................................................................................ Lähiosoite............................................................................................................................................................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka....................................................................................................................................................................................... Puhelinnumero.................................................................................................................................................................................................................... Sähköposti............................................................................................................

Liityn sähköpostilistalle.

Syntymäaika ..................................... Päiväys............................... Allekirjoitus..........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

JHL ON SUOMEN SUURIN AMMATTILIITTO

NUORISOALAN AMMATTILAISILLE! Liity helposti netissÃ¤ jhl.fi/liity

KOHTUUDEN PUOLELLA.

184x128_Libero_k2018.indd 1

15.3.2018 15:29:31

KADUILLA JA TUULIKAAPEISSA 2/2018 MAALISKUU | VOIMA.FI

1/201

–TAM UKUU 7 JOUL 10/201 A.FI VOIM

MIKU

8 HELM

IKUU

| VOIM

A.FI

LIITE: KANSA TAISTELI – KESKENÄÄN

ti Voima-leh kijoille Liberon lu

29€ €)

(Norm. 39

AmeebA

Hippiräppäri

Vallanku

mous ven

äläisittäi

Tilaukset kauppa.voima.fi spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 0442385109

NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Näkymätön sukupuoli on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista, joissa kerrotaan, miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän keskellä. Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta!

T A AA ILA

ITL

Tilaukset www.kauppa.voima.fi, spostilla tilaukset@voima.fi tai puhelimitse 044 238 5109.

25€

TY NNY

PIDÄ HUOLTA OIKEUKSISTASI TYÖELÄMÄSSÄ. Liity ammattiliittoon. @pamliitto