Libero 2/2018

2/2018 | 32. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

KES Ä:YS ÄRI

Omistaminen tekee hyvää Tradeka on moderni 230 000 jäsenen omistajaosuuskunta, jonka johtoajatus on merkityksellinen omistajuus.

Uskomme, että omistajana voimme edistää liiketoimintaa, joka tuottaa sekä hyvää tulosta että hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle. Jaamme tänäkin vuonna merkittävän osan tuloksestamme yhteiseen hyvään: lahjoituksistamme iso osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön.

2

www.tradeka.fi

i ole e a l l i s i a l a Gaz tävää t e t e n e m mitään KUUTA

KO 17. TOU

Vasemmiston uo Asetetaan tav rten Zidan: oit ovat porvareil teita, jotka le liikaa!

1. TOUKOK

UUTA

ksi o u v n ä m ä T jat a t t e p o n a h ista e lastentar d o k ä v i ä p los marssivat u IKUUTA

26. HUHT

4

Puheenjohtajakausi alkoi kohulla Kysyimme SAKKIn puheenjohtajalta, pitäisikö ammattiliitoilla olla vähemmän äänivaltaa ammattiin opiskelevien liitossa? teksti Iiris Penttilä kuva Kalle Erkkilä

Ammattiin opiskelevien järjestön SAKKIn puheenjohtajavaalista aiheutui pieni kohu huhtikuussa.

Liittokokouksessa ja sitä kommentoineissa sosiaalisen median keskusteluissa kyseenalaistettiin sitä, että ammattiliitoilla, kuten PAMilla ja Teollisuusliitolla, on noin puolet liittokokouksen päätösvallasta. Loput on opiskelijoilla itsellään.

Asiasta tuoreeltaa uutisoineen Ylioppilaslehden mukaan useampi kokousedustaja oli järkyttynyt, kun Elias Tenkanen valittiin puheenjohtajaksi ei-opiskelijoiden äänillä. ”Jokaisella liittokokoukseen osallistuneella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksi, oli sitten oppilaitoksen tai yhteisöjäsenen delegaation kautta menossa mukana.

Jos joku on tuntenut olonsa painostetuksi, se ei ole ok, ja seuraavassa liittokokouksessa pitää tehdä enemmän töitä, ettei näin kävisi,” Tenkanen sanoo.

Tenkasen mukaan somekeskustelusta saattoi saada todellista dramaattisemman kuvan tapahtumista,

sillä moni esimerkiksi Twitter-keskusteluun osallistuneesta ei ollut paikalla Kiljavalla pidetyssä kokouksessa.

herättäviä henkilövalintoja omien intressiensä edistämiseen.

KOVIA VUOSIA AMIKSILLE

ASIAAN AIOTAAN PALATA Tenkasen mielestä kohu ei lopulta henkilöitynyt häneen tai uuteen liittohallitukseen. Hän muistelee Liberon olevan ensimmäinen media, joka on häneen asiasta yhteydessä.

Puheenjohtaja kannattaa opiskelijakortin vaatimista osallistujilta.

Asiaa käsitellään jatkossa, kun uusia sääntöjä valmistellaan.

Väistyneen puheenjohtajan Jasmina Khabbalin mielestä ammattiliitot naulaavat omia arkkujaan tukehduttamalla nuorten äänet.

Tenkanen toivoo, ettei kohu vienyt huomiota pois tärkeämmiltä asioilta, kuten ammatillisen koulutuksen laadusta ja opiskelijoiden hyvinvoinnista. Hänestä jotkut some-kommentit vaikuttivat siltä, että ammattiyhdistysliikkeeseen nuivasti suhtautuvat tahot käyttivät tunteita

Uusi puheenjohtaja pitää menneitä vuosia ammattiin opiskeleville kovina.

"Suuret resurssileikkaukset eivät varmasti ole menneet keneltäkään ohi. Myös ammattikoulutuksen reformi tuo tullessaan suuria muutoksia, töitä riittää. Taustalla häämöttävät myös jo eduskuntavaalit."

Tenkanen kertoo, että Suomen koulutuspolitiikan tulevista suuntaviivoista päätettäessä SAKKI on valppaana, juhlapuheet eivät riitä takaamaan ammatillisen koulutuksen laatua.

"Vasemmistonuorilta toivon, että he jatkavat keskusteluun osallistumista aktiivisesti, ja lähtevät myös SAKKI:n toimintaan mukaan. Meillä on varmasti paljon yhteisiä ajatuksia maailman parhaimman ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta."

5

U S IT J O IR K Ä PÄ

Ysäri kultaa muistot Parhaiten muistan 90-luvun ikoneista Frendit. Tv-sarja imaisi aikanaan mukaansa niin voimakkaasti, että olen yllättänyt itseni miettimästä, mitähän Monicalle, Chandlerille, Joeylle, Phoebelle, Rossille ja Rachelille nykyään kuuluu, ja käyvätköhän he koskaan Central Perk -kahvilassa.

Pikku-uskonnon kahleissa kasvaneelle oululaisteinille sarjan homohahmot, erilaiset perheet ja etninen moninaisuus olivat jännittäviä yksityiskohtia hauskan ja romanttisen perusjuonen lomassa.

Tai siis siltä se silloin näytti.

Sarjan läpikatsominen kolmekymppisenä paljasti toisenlaisen todellisuuden: homo- ja transfobiset vitsit, ableistisen kiusaamisen, ydinperhenormin sekä valkoisuuden, jota pari ei-valkoista hahmoa ei moninaisuudeksi muuta.

Nostalgia on kuitenkin poliittisesti epäkorrekti. Vaikka Frendit-maraton ei kiinnosta enää lainkaan, valtaa minut tätäkin kirjoittaessa kaipuu, jonka tunnistan parinkym-

menen vuoden takaa. Muistot eriparisista kahvikupeista, lankapuhelinvastaajista ja naapurin alastomasta miehestä limittyvät haaveisiin aikuisuudesta, vapaudesta ja rakkaudesta.

Keskiaukeamalta alkavassa teemaosiossa matkustetaan ysärille.

Ensin Joonas Pulkkisen essee muistelee Tamagotchia, lelulemmikkiä, joka kiellettiin kouluissa niin kuin kännykät nykyään (s. 24). Sitten eritellään professori Heikki Hiilamon kanssa talouskasvun ja eriarvoisuuden suhdetta ysärin ja ”nolkytluvun” lamojen jälkeen (s. 26) Itse kiinnostuin nostalgian mekaniikasta. Miksi ysäri houkuttaa minua nyt? Tekikö Ultra Bra paluun, koska minulla on nyt varaa maksaa keikkalipuista? Haastattelin kulutustutkija Terhi-Anna Wilskaa aiheesta (s. 28). Jasu Setälä tekee puolestaan lyhyen katsauksen 90-luvun Vasemmistonuoriin (30).

Tämän päivän jutuissa tutustumme länsiraharalaiseen taiteili-

jaan Mohamed Sulaimaniin (s. 32) sekä bolivialaiseen feministiin Maria Galindoon (s. 10). Haastattelussa on myös Voitto 2019 -liikkeen edustaja, joka kertoo, miksi punavihreää hallitusta Suomeen haluava liike on perustettu (s. 20).

Aktivistipiireissä kuumin media tuntuu juuri nyt olevan podcastit.

Jenni Lindvall raportoi podcast-festareilta ja haastattelee Omaa luokkaa -podcastin toista tekijää Taija Roihaa (s. 16). Järjestöuutisissa haastattelussa on ysärin lapsi, Vasemmistonuorten uusi tiedottaja Pinja Nikki (s. 40).

Syksyn maakuntavaalit on peruttu, mutta maakunnat ovat syksyn Liberon kansiaihe. Juttuja voi ehdottaa ja tarjota Lapista Uudellemaalle ja kaikkien rajojen ylikin!

Niko Peltokangas päätoimittaja

Nuorten kulttuuri- ja mielipidelehti • Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen Kustantaja: Libero ry • Päätoimittaja: Niko Peltokangas • AD: Kai Arponen • Osoite: Hämeentie 29, 6.krs, 00500 Helsinki • Palaute ja juttutarjoukset: toimitus@liberolehti.fi, 050 501 9721 • Tilausasiat: tilaukset@liberolehti.fi, 045 348 5499 • Painopaikka: Waasa Graphics, Vaasa, painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa • ISSN 0783–6198 • Vasemmistonuoria lähellä oleva, journalistisesti riippumaton aikakauslehti • Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 € • www.liberolehti.fi

6

Kesä-Libero

Kai Arponen taiteili kanteen tamagotchin. Ysärin hittilelu toi keksijälleen taloustieteen Ig Nobel-palkin-

2018

vuodesta 1987

non – parodia-Nobelin keksinnölle, joka saa ihmisen ensin nauramaan ja sitten miettimään.

ALKU

KANSIAIHE

VASEMMISTONUORET

4 Ammattiliitoilla on valtaa

24 Tamagotchi oli piippaava

40 Järjestöuutisissa uusi

amisjärjestössä

jumala

8 Maailmanparantajan

26 Talous ja eriarvoisuus

42 Hanna-Marilla Zidan:

kesä on prideä täynnä

kasvavat yhdessä

tiedottaja Pinja Nikki

Suostumus 2018 vaatii

9 GDPR muuttaa

28 Näin syntyy nostalgia

itsemääräämisoikeutta

systeemejä

30 Ysärin vanut

43 Esittelyssä vanu: puheen-

31 Karvapallo-sarjakuva

YHTEISKUNTA

johtajat Riitu ja Mika

44 Toni Asikainen:

10 Henkilö: Maria Galindo

KULTTUURI

14 Ilmastovaikutuksia

32 Siirtomaataiteilija

45 Yhteystiedot

start-upeista

46 Palvelulomake

16 Tämän päivän ääni tulee

34 Peliskooppi: Peliteollisuus

podcasteista

näännyttää

20 Tavoitteena voitto 2019

36 Leffa: BlacKkKlansman

22 Punaisten vihreys: Oikeus

38 MC Kajo runoilee ja

onnistua

23 Tiina Turunen:

satuja

Mohamed Sulaiman

pääsihteerin ensimmäinen

kapinalliset tytöt lukee

Kehitysyhteistyö toiseuttaa

7

Maailmanparantajan kesä Kesäkuu Helsinki 25.6.–1.7. Helsinki Pride Kulkue lauantaina 30.6. helsinkipride.fi.

Heinäkuu Helsinki 2.–14.7. Ruokaa ei aseita -työleiri Aseistakieltäytyjäliiton kansainvälisen Ruokaa ei aseita -työleirin aikana ulkomailta tulleet vapaaehtoiset jakavat ilmaista kasvisruokaa kuudessa tapahtumassa eri puolilla Helsinkiä. akl-web.fi Kainuu 3.–7.7.

Vasemmistonuorten kesäleiri vasemmistonuoret.fi Kajaani 7.–8.7.

Kainuu Pride facebook.com/kainuupride Itävalta, Wien 11.–15.7. Euroopan Vasemmistopuolueen kesäyliopisto

8

Tapahtuman keskustelujen teemoja ovat tänä vuonna mm. dialogi Euroopan kehityksestä sekä muistovuodet: Karl Marxin syntymästä 200 vuotta ja ensimmäisen maailmansodan päättymisestä 100 vuotta. www.european-left.org/summer-university-2018 Lohja 14.7. Lohja Pride facebook.com/lohjapride Oulu 18.–22.7. Oulu Pride facebook.com/oulupride2018 Elo-syyskuu Turku 4.8. Turku Pride turkupride.fi Helsinki–Tallinna-Helsinki 18.-19.8. Vasemmistoristeily Vasemmistoliitto järjestää risteilyn.

Lue lisää nettisivuilta sekä tästä lehdestä sivuilta 40–41.

vasemmisto.fi/vasemmistoristeily2018/ Lisää Pride-juhlia!

Lahti 14.8.–2.9. Lahti Pride, lahtipride.fi Porvoo 25.8. Porvoo Pride / Borgå Pride Tornio 27.8.–2.9. Border Pride, borderpride.fi Karjaa 1.9. Raseborg Pride, raaseporipride.fi Häme 28.–30.9. Vasemmistonuorten Opi perusasiat -kurssi vasemmistonuoret.fi Ehdota tapahtumaa maailmanparantajan kalenteriin osoitteella toimitus@liberolehti.fi!

GDPR parantaa yksilön tietosuojaoikeuksia EU:n tietosuoja-asetuksen siirtymäaika loppuu 25.5.2018. Siihen mennessä kaikkien järjestöjen, yritysten ja muiden organisaatioiden on päivitettävä tietosuojakäytäntönsä.

Tietosuoja-asetuksen, josta käytetään myös nimitystä GDPR eli General Data Protection Regulation, tarkoituksena on saattaa tietosuojaan liittyvä sääntely digiaikaan. Asetus suojelee entistä paremmin kansalaisten tietoturvaoikeutta ja säätelee henkilötietojen käsittelyä ja siihen

liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia.

Tietosuoja-asetus mahdollistaa sen, että luonnolliset henkilöt voivat pyytää henkilötietojaan poistettaviksi erilaisista rekistereistä.

teksti Rita Dahl

Mitä järjestöjen pitäisi huomioida GDPR:n suhteen, FinFamin asiantuntija Arto Bäckström? ”Järjestötoimintaan liittyvät tietosuojariskit ovat järjestökohtaisia. Poliittiset järjestöt ja potilasjärjestöt käsittelevät arkaluonteisia henkilötietoja ja nuorisojärjestöt toimivat lasten kanssa. Muilla yhdistyksillä saattaa olla vain lakisääteinen jäsenluettelo.

Yleisesti kannattaa tehdä riskiarviointi: millaisia riskejä henkilötietojen käsittely voi aiheuttaa rekisteröityjen oikeuksille. Sen mukaan laaditaan dokumentaatio ja prosessit kuntoon.”

Rekisteröidyillä tulee olla oikeus päästä käsiksi kaikkeen tietoon, joka hänestä on tallennettu. Järjestöjen tulee toteuttaa tämä oikeus rekisteröidyn pyynnöstä tietoturvallisesti. ”Erityistä varovaisuutta pitää noudattaa, jos käsitellään arkaluonteisia henkilötietoja, joita ovat rotu, etninen alkuperä, poliittinen mielipide, uskonnollisen tai filosofinen vakaumus, ammattiliiton jäsenyys, terveydentila, seksuaalinen käyttäytyminen tai geneettinen tai biometrinen informaatio, josta henkilön voi tunnistaa.”

MITÄ JÄRJESTÖN TULEE MUISTAA? 1. Valitkaa tietosuojavastaava.

2. Tunnistakaa eri henkilöryhmät ja henkilötietojen käsittelytilanteet.

Yhdistyksen jäsenet on yksi selkeä henkilöryhmä.

3. Selvittäkää henkilötietojen käsittelyprosessit ja dokumentoikaa ne.

4. Varmistakaa, että kaikille henkilötietojen käsittelylle löytyy laillinen peruste. Näitä löytyy yhdistyslainsäädännöstä ja työlainsäädännöstä.

- saada pääsy omiin tietoihin - tietojen oikaisemiseen - tulla unohdetuksi (eli tietojen poistamiseen) - siirtää tiedot järjestelmästä toiseen - rajoittaa tietojen käsittelyä - vastustaa käsittelyä - vastustaa automatisoituja yksittäispäätöksiä (sis. profiloinnin) 7. Määritelkää ja dokumentoikaa, miten informoitte rekisteröityjä henkilötietojen käsittelystä.

8. Laatikaa ja päivittäkää sopimukset.

5. Tehkää ja dokumentoikaa riskienhallintasuunnitelma. Käsittelyvaiheisiin liittyvät tietosuoja- ja tietoturvariskit on dokumentoitava.

6. Selvittäkää, miten toteutatte rekisteröityjen oikeudet. Jokaisella on oikeus - läpinäkyvään tietoon henkilötietojen käsittelyä koskien

9. Määritelkää tietoturvaa koskevat käytännöt.

10. Kootkaa dokumentaatio yhteen ja valmistautukaa päivittämään sitä jatkuvasti.

Lähde: Arto Bäckström, https://finfamilaatu.fi/tietosuoja-kuntoon/

Boliviassa joka kulman takana on neitsyt Andeilla sijaitseva Bolivia on omintakeinen maa. Evo Moralesin 12-vuotisen hallintokauden aikana köyhyys on vähentynyt, sanovat YK:n tilastot.

Hallinto on saanut kiitosta vanhusten ja alkuperäiskansojen aseman parantamisesta. Toisaalta Morales on pidentänyt omaa hallintokauttaan ennalta määrittelemättömäksi ajaksi.

Kongressiedustajista 53 prosenttia on naisia ja perustuslaki kieltää syrjinnän sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Toisaalta tilastollisesti Bolivia on naiselle yksi Latinalaisen Amerikan väkivaltaisimmista maista. ”NAISTEN MURHAT OVAT PATRIARKAALISEN VALTION RIKOKSIA.” Bolivialainen aktivisti ja anarkofeministi Maria Galindo istuu La Pazissa autonomisen kulttuurikeskuksen kahvilassa ja latelee kritiikkiä. 53-vuotias Galindo on koulutukseltaan psykologi. Hän aloitti aktivistiuransa Evo Moralesin puolueessa, mutta tuskastui ja perusti yhdessä muiden bolivialaisnaisten kanssa oman anarkofeministisen Mujeres Creando (Naiset luovat) 10

Naiset ovat uusliberalismin patja, joka ottaa vastaan taloudelliset iskut. Porvarillisesta naisliikkeestä ei ole mihinkään, on toimittava autonomisesti, sanoo Latinalaisen Amerikan tunnetuin feministi ja Bolivian ainoa julkilesbo. teksti Kukka-Maria Ahokas kuvat Fiódor Ramírez

-kollektiivinsa. Se pyörittää autonomista kulttuurikeskusta, jossa toimii muun muassa sosiaalitoimisto, naisten itsepuolustusryhmiä ja ilmainen lakineuvontapalvelu. Pääasiallisina poliittisina tavoitteina on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen, abortin dekriminalisoiminen ja prostituoitujen sekä homojen aseman kohentaminen.

Galindo tunnetaan Bolivian ”ainoana julkilesbona” ja kapitalismikriitikkona, mutta myös Moralesin teräväsanaisena arvostelijana.

Galindo julkaisee tasaiseen tahtiin, käy puhumassa konferensseissa ja esiintyy mediassa. Eniten huomiota ovat herättäneet kuitenkin hänen masinoimansa lakot, suora toiminta ja taideperformanssit.

ja pakotettua naisihannetta. Naisen tulee olla paitsi hetero ja lisääntymiskykyinen, myös kuuliainen ja hyveellinen. ”Sen taakse kätkeytyy myös vainoa ja kaltoinkohtelua. Ottaisin mieluusti koko naiseuden käsitteen ja heittäisin sen roskakoriin.”

Roskiksessa on jo tavaraa. Mujeres Creando on laatinut perinteisestä katolilaisesta kuvastosta omia feministisiä, herjaavia tulkintojaan.

Kulttuurikeskuksen seiniä koristavat neitsytkuvien uudelleentulkinnat.

Kahviosta voi ostaa päiviensä piristykseksi asiakirjakansion, jota koristaa masturboiva paavi.

NAISEUDEN KÄSITE ROSKIKSEEN

Boliviassa toimii useita kansainvälisiä kehitysapujärjestöjä, joiden virallisena tavoitteena on naisten aseman parantaminen ja naisten oikeudet.

Galindo kritisoi järjestöjen eurosentrismiä. ”Eurooppalaisten naisten ongelma on, että he luulevat omistavansa feminismin. Myös Euroopan sisällä feminismi on keskittynyttä: teillä on keskieurooppalaisten hegemonia,

Latinalaisessa Amerikassa naisten asemaa ei voi ymmärtää puhumatta perinteisestä katolilaisesta naisihanteesta. Boliviassa joka maakunnassa on oma versionsa Neitsyt Mariasta. ”Joka kulman takana on joku neitsyt”, Galindo sanoo.

Hänen mukaansa neitsytkuvasto edustaa kolonialistista hallintoa

NAISET OTTAVAT UUSLIBERALISMIN ISKUT

11

UUSLIBERALISMI ON NAAMIOITU VAPAUSAATTEEN JA NAISTEN VOIMAANNUTTAMISEN KAAPUUN.

englantilaisten, ranskalaisten ja saksalaisten reduktionistinen näkemys, joka keskittyy vain naisten oikeuksiin.” ”Eikä kyse on vain eurosentrisyydestä, vaan uusliberaalista tarkastelutavasta ylipäänsä: meille annetaan ymmärtää, että kaikki on muuten hyvin, mutta naisten pitäisi vain päästä osalliseksi systeemiä. Uusliberalismi on naamioitu vapausaatteen, edistyksen ja naisten voimaannuttamisen kaapuun,” hän kritisoi.

1980-lukua, jolloin Galindo aloitti poliittisen aktivisminsa, nimitetään Latinalaisessa Amerikassa ”hävityksi vuosikymmeneksi”.

Monet maat joutuivat vaikeaan talouskriisiin, jota koetettiin korjata Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston uusliberaaleilla rakennesopeutusohjelmilla. Valtionvelan lyhentämisen ehdot olivat kovat.

Myös Boliviassa markkinat avattiin 1980- ja 1990-luvuilla ulkomaisille yrityksille, valtionomaisuutta yksityistettiin ja tullimuureja purettiin.

Galindon mukaan seuraukset iskivät etenkin naisiin. ”Latinalaisessa Amerikassa naiset ovat toimineet rakennesopeutusohjelmien patjana, joka on ottanut vastaan taloudelliset iskut.

12

Valtionyrityksiä suljettiin ja miehet menettivät työpaikkansa, mutta naiset joutuivat taistelemaan perustoimeentulosta paljon rankemmissa olosuhteissa kuin miehet.”

Kansalaisjärjestöjen ja finanssilaitosten myöntämät, Euroopassa suitsutetut mikrolainat ovat yksi esimerkki uusliberaalin politiikan ongelmista. Mujeres Creando on järjestänyt protesteja Bolivian mikrolainaohjelmia vastaan, sillä niiden korko saattoi nousta jopa 70 prosenttiin, mikä pahensi köyhien naisten asemaa entuudestaan. ”Mikrolainat olivat ja ovat edelleen hyvin kyseenalaisia naisten velkaannuttamisohjelmia. Finanssijärjestelmän intresseissä on lainata naisille mieluummin kuin miehille, sillä heistä voi saada suurempia hyötyjä irti.”

VALTIO SUOJELEE PARITTAJIA Morales on muuttanut uusliberalismin kurssia valtaannousunsa jälkeen vuonna 2006. Hän on kansallistanut energia-, kaivos- ja viestintäteknologiayrityksiä sekä eläkelaitoksia.

Uuden eläkelain myötä kaikkein köyhimmät bolivialaiset alkoivat saada minimieläkettä. Parhaiten ai-

marapresidentin hallinto tunnetaan alkuperäiskansojen asemaa korostavasta politiikastaan. Galindon kuitenkin sanoo, että sanoja on paljon, tekoja vähän. ”Tiukan muodollisessa mielessä päätöksentekoelimissä ovat edustettuina kaikki yhteiskunnan sektorit alkuperäiskansoja, ammattiyhdistysliikettä ja naisasialiikettä myöten.

Käytännössä mitään ei tapahdu. Ja meillä on ollut sama hallitus 12 vuotta.”

Galindo ottaa esimerkiksi prostituution. ”Valtio ja poliisi ovat parittajaorganisaatioita, koska ne vainoavat seksiä myyviä siskoja, jotka työskentelevät ilman parittajaa.”

Hänen mukaansa muutamat naiset ovat perustaneet autonomisesti hallinnoituja ilotaloja, joita pyöritetään osuuskuntamaisesti, ilman parittajia. Perinteisesti ilotalot ovat olleet poliisille hyvä tulonlähde, sillä parittajat maksavat viranomaisille paljon korruptiorahaa, jotta he jättäisivät paikat rauhaan. Autonominen prostituutio rikkoo tätä perinnettä. ”Heillä on mielenkiintoinen toimintaperiaate: he tarjoavat prostituutiota ilman alkoholia, päiväsaikaan ja ilman parittajia.”

nen radikaalia toimintaansa arvostellaan Boliviassa jatkuvasti. Hallituksen lisäksi häneen ovat suuttuneet ainakin kirkko, muut naisjärjestöt ja alkuperäiskansa-aktivistit. Miten hän viitsii tökkiä hankalia aiheita vuodesta toiseen? ”Uusliberalismin toistama viesti sanoo ’miksi kamppailla ja kärsiä, kun voit saada kaikkea kivaa’, mutta minä olen eri mieltä”, hän vastaa ja korostaa, ettei tee työtään yksin. ”Kamppaillessamme meillä on hauskaa yhdessä, tupakoimme tämän pöydän ääressä, nauramme ja jatkamme taas taistelua.”

Ikään kuin toimistotyönä? ”Kyllä, he kutsuvat paikkoja toimistoiksi.”

Galindo ei kuitenkaan väitä, että prostituutio olisi vain ammatti muiden joukossa. Yksikään nainen ei synny huoraksi on myös hänen aihetta käsittelevän kirjansa nimi. Hän tukee prostituoitujen tukijärjestöä ja

toimii sen kasvoina, sillä naiset eivät halua tulla omalla nimellään julkisuuteen. ”Normaalisti en halua puhua kenenkään muun puolesta, mutta prostituutio on poikkeus.”

Suorapuheinen Galindo on joutunut sanomistensa vuoksi jatkuvasti kahnauksiin virkavallan kanssa. Hä-

YHTEISKUNNALLINEN KAMPPAILU ON HAUSKAA: TUPAKOIMME VÄLISSÄ, NAURAMME JA JATKAMME TAAS.

13

Liiketoimintaa ilmaston hyväksi

Climate KIC auttaa startuppeja, jotka auttavat ilmastoa. teksti Oskar Lindman

Otaniemen kampuksella on punatiilinen A-gridiksi nimetty rakennus, joka on ennen ollut sähkötekniikan laitoksen rakennus. Paikan kahdesta työntekijästä Ville Luukkanen esittelee paikkoja. Rakenus on Climate KIC:n pesä, jossa startup-yrityksiä kasvatetaan parantamaan ympäristöä.

Knowledge and Innovation Community, KIC on Euroopan komission synnyttämä innovaatioinstituutti. Se tukee ja vahvistaa tietoyhteisöjen aloitteita isojen yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi innovaatioiden avulla.

Ohjelmassa pyörii satoja miljoonia euroa vuosittain Euroopan tasolla. Suomessa mukana ovat Aalto-yliopisto ja Helsingin yliopisto, Helsingin kaupunki ja maakuntaliitto. Rahoitus hajoaa pienemmiksi puroiksi, joista Suomesta vastaa Ville Luukkanen. Hän vastaa yrittäjyydenkehittämisestä, jonka budjetti on noin 150 000 euroa.

Yhteensä on tehty yhteistyötä jo parinkymmenen suomalaisen yrityksen kanssa, Luukkanen kertoo. ”Yrittäjyyskehitystoiminnat tarjoavat mahdollisuuden lähteä rakentamaan yrittäjyyttä alkupisteestä, pelkästä liikeideasta. Ohjelma tarjoaa tukea yrityskehityksen eri vaiheille, liikeidean hautomiselle, käynnistämiselle ja yrityksen kasvattamiselle.”

Kaikki alkaa esiyrityshautomosta nimeltään Greenhouse. Kun keksii loistavan idean, kuten vaikka miten

mitata hiilipäästöjään tarkemmin, saa hautomosta mentoreita, hiukan rahaa ja apua sen miettimiseen, miten ideasta voisi tulisi liiketoimintaa.

Seuraavaksi voi osallistua kilpailuun nimeltä Climate Launchpad, jossa vertaillaan ideoita koko Euroopassa.

Tämän läpäistyään voi päästä kiihdyttämöohjelmaan, jonka tarkoituksena on tehdä yrityksestä kannattava. ”Jos haluamme että meillä on elinkelpoinen ympäristö, oikeastaan kaikkien yritysten on pystyttävä määrittämään ja maksimoimaan oma ilmastovaikutuksensa. Koko ajan tulee enemmän niitä, joiden pääsyy liiketoiminnanharjoittamiseen on tuottaa ilmastovaikutus”, Tolvanen sanoo.

BIOMASSALLA KORVATAAN HIILTÄ Yritysideat voivat olla monenlaisia: yksi kehittää sähköautoilua, toinen tekee sähkövaihteita, kolmas puhdistaa vettä kehittyvillä markkinoilla.

Yksi Climate KIC:stä hyötynyt yritys on Dustcomb. joka tuottaa ratkaisuja biopolttoaineen jalostukseen ja tuotantoon. Toimitusjohtaja Henri Lohilahti näkee biopolttoaineet osaksi monipuolista ja uusiutuvaa energiantuotantoa. ”Aurinko- ja tuulivoima ovat hyviä sähköntuotantomenetelmiä, mutta niillä ei vielä voi korvata kuin vain pieni osa energiantuotantotarpeesta.”

Niin kauan kun sähkön pidem-

piaikainen varastointi on tehotonta ja kannattamatonta, tarvitaan polttoaineisiin sidottua energiaa, jota voidaan käyttää aina tarvittaessa.

Kivihiili on maailmalla edelleen tärkeä polttoaine energiantuotannossa.

Koska laitokset ovat aika uusia, niillä on käyttöaikaa vielä kymmeniä vuosia eikä kannustinta ole korvata niitä uusiutuvalla energialla. ”Biomassaa jalostamalla ja käyttämällä polttoaineena näissä hiilivoimalaitoksissa voidaan korvata suuriakin määriä kivihiiltä ilman muutosinvestointeja voimalaitoksiin”, Lohilahti sanoo.

Hän toivoo, että poliittiset päättäjätkin ymmärtäisivät biopolttoaineiden roolin. Niiden tuotantoketju pitää saada tehokkaammaksi, aina metsänkasvatuksesta jalostukseen ja loppukäyttöön. Suomessa tämä toimii kohtuullisen hyvin ja siitä on kilpailueduksi.

Pari vuotta toiminut Dustcomb tähtää kunnon käynnistymiseen parissa vuodessa. Climate KIC:stä on avautunut startup-maailma ja -kulttuuri. On luotu myös eurooppalaisia kontakteja ja pienestä taloudellisesta avusta on ollut paljon hyötyä.

Lohilahden mukaan tehokkain tapa pelastaa ympäristöä on tehdä siitä kannattavaa liiketoimintaa. Suuryritysten toiminta on avainasemassa, mutta heidän ydintoimintaansa ei välttämättä ole muutokseen johtavat ideat ja innovaatiot, vaan ne tulevat usein yhtiöiden ulkopuolelta.

15

Podcasteissa on äänessä tulevaisuus Korjaamon vintti kuhisee helmikuisena lauantai-iltapäivänä. Yleisöä kerääntyy vielä tyhjän lavan eteen asetetuille tuoleille verkkaiseen mutta tasaiseen tahtiin. Istuin toisensa jälkeen täyttyy, ja yllätyksekseni huomaan, että tilaisuuden ikä- ja sukupuolijakauma on ilahduttavan monipuolinen: tämä tapahtuma kiinnostaa niin nuoria kuin vanhojakin. Vihdoin tohina asettuu ja odottava hiljaisuus laskeutuu saliin.

Dramaattinen musiikki kajahtaa soimaan, ja esiintymislavalle nousee varmoin askelin innostuneelta vaikuttava mies. Hän puhkuu tarmoa ja harppoo ympäri lavaa näyttäen paikoin miltei leijailevan sen yllä – niin tiheään käy intoa säteilevän miehen askel. ”Tervetuloa Jaksohaliin, Suomen ensimmäiseen podcast-festivaaliin!”, hän kajauttaa. Tämä kyseinen tarmonpesä on Olli Sulopuisto, Suomen podcast-keisariksikin tituleerattu ammattilainen.

Hän on perustanut toimittaja Veera Luoma-ahon kanssa sisältötoimisto Toimituksen sekä podcast-yhteisön ja -verkoston nimeltä Jakso.fi. Jakso.fi tarjoaa asiakkailleen laadukasta podcast-tuotantoapua mutta on myös sitoutunut edistämään podcastien asiaa Suomessa yleisellä tasolla. Nyt tehokaksikko on kuitenkin vienyt toimintansa uusiin ulottuvuuksiin – käynnissä on Jaksohali, Suomen historian tiettävästi ensimmäinen podcast-festivaali.

16

Kuten kaikki hyvä, myös podcastit ovat rantautuneet meille länsinaapuristamme käsin. Ruotsissa podcast eli verkossa tilauspohjaisesti julkaistava ja jaettava äänite on ollut suuri ilmiö jo kymmenisen vuotta sitten, mutta tavanomaisesti Suomessa trendiin on herätty hitaammin.

Suomen ensimmäisiä podcasteja toki tuottivat jo vuonna 2007 esimerkiksi YLE ja Stara.fi-verkkolehti, mutta ilmiön populaaristumista saatiin odotella vielä pitkään. Kenties viime vuotta 2017 voisi sanoa podcastin vuodeksi – itsenäisiä podeja syntyi kuin sieniä sateella, ja esimerkiksi monet suositut bloggaajat laajensivat omaa mediaansa äänen maailmaan.

Jakso.fi järjesti viime syksynä kuulijaäänestyksen Suomen suosituimmasta podcastista. Ylivoimaiseksi voittajaksi nousi taloutta, säästämistä ja sijoittamista käsittelevä Nordnetin podcast #rahapodi.

Kakkossijalla komeili pelipodi Pelaajacast ja kolmannelle sijalle ylsi Päivystävät dosentit. Jo kärkikolmikko antaa ymmärtää, että podcastien aiheiden kirjo on laaja. Listan kärjestä ovat poimittavissa myös esimerkiksi Sivumennen-kirjallisuuspodcast, Radio Helsingin julkaisema yhteiskunnallis-feministinen Omaa luokkaa sekä Voima-lehden Mikä meitä vaivaa?

Podcastit alkavat siis pikkuhiljaa löytää kuuntelijansa myös kotimaassa. Tilastokeskuksen tekemän

väestön tieto- ja viestintätekniikan käytön mittauksen mukaan vuonna 2017 podcast-palveluja on puhelimella käyttänyt 16–89-vuotiaista suomalaisista 8 prosenttia. Luku ei tunnu vielä päätähuimaavalta, mutta kuten Sulopuisto informatiivisessa esitelmässään toteaa, se tarkoittaa jo suurpiirteisesti laskettuna noin 360 000 kuuntelijaa.

Podcasteja kuuntelevat eniten 25–34-vuotiaat, joista podcast-palveluja on käyttänyt jo 19 prosenttia eli miltei viidennes. Ainakin nuorten aikuisten keskuudessa podcast on siis jo vakiintunut ilmiö.

Mikä podcastista sitten tekee niin suositun? Useissa podcasteja käsittelevissä uutisissa nousevat toistuvasti esiin samat asiat. Ensimmäinen niistä on vapaus: podcast on miltei nollabudjetin puuhastelua. Karkeimmillaan tarvitaan vain nauhuri ja alusta, jolle tiedosto ladataan.

Koska podcastit ovat usein ainakin aluksi puhdasta indie-tuotantoa, ei niissä tarvitse noudattaa esimerkiksi radio-ohjelmien valmiita kaavoja, ja toiminta voi äityä niin hulvattomaksi kuin tuottaja itse haluaa. Tästä jo klassikkoesimerkiksi on muodostunut yhdysvaltalainen Reply All -podcast, jossa isännät päättivät ottaa lähetyksessä mikroannoksen LSD:tä ja raportoida kokemuksistaan kuulijoille.

Pesäeroa perinteisiin radio-ohjelmiin tehdään myös paikoin suurellakin spesifiydellä: Sulopuisto toteaa

Podcastien suosio selittyy vapaudella, erikoistumisella ja toissijaisen ajan täyttämisellä. Mutta miten käy tee-se-itse-podcastien kaupallisuuden aikakaudella? teksti Jenni Lindvall

podcastien erikoistumisen tiettyyn aihealueeseen kuten esimerkiksi sijoittamiseen, pelaamiseen tai kirjallisuuteen toimivan hyvin. Niiden ei ole tarkoituskaan toimia kaikille kaikkea -periaatteella, vaan oletusarvona on, että kun aiheesta kiinnostunut kuulija löytää itselleen mieleisen podcastin, tuottaa se juuri hänelle relevanttia tietoa. Tämä taas motivoi kuulijaa palaamaan saman podcastin pariin yhä uudestaan.

Toinen pointti liittyy kuunteluun: nykyään miltei jokaisella on oma kannettava viihdekeskuksensa, internetyhteydellä varustettu älypuhelin, jonka kautta podcasteja voi kuunnella. Niitä jaetaan muun muassa iTunesissa, Soundcloudissa ja Spotifyssä. Jakeluverkosto on siis jo lähes jokaisen tavallisen tallaajan ulottuvilla.

Kuuntelijoihin liittyy Sulopuiston mukaan myös mielenkiintoinen seikka, niin sanottu toissijainen aika, secondary time: ”Nykyihminen elää ruutuärsykkeiden maailmassa, jossa on jatkuva kiusaus scrollata maanisesti uutisfeediä, päivittää sometilejään tai uppoutua Netflixin kaltaisten suoratoistopalveluiden maailmaan. Mutta mitä tehdä sillä ajalla, jolloin ruudun vaatimat silmät ja kädet ovat varattuja, esimerkiksi autoa ajaessa tai kotitöitä tehdessä?”

Podcast on täydellistä viihdettä ajalle, jolloin periaatteessa jo teemme jotakin, usein yksitoikkoista tai pakollista askaretta, mutta mielemme

vaeltaa kuitenkin joutilaana. Kuten Sulopuisto toteaa, ainakaan vielä lähitulevaisuudessa tällaisen ”luppoajan” häviämistä ihmisen päivittäisestä elämästä ei ole havaittavissa.

Kun sisällöntuotanto on edullista, vapaata ja erikoistunutta ja kuuntelu miltei kaikkien ulottuvilla, kasvaa tietysti myös kaupallisten tahojen kiinnostus. Podcast on kulu-hyötysuhteeltaan täydellinen alusta mainostajille. Nykyään yhä useampi yritys onkin ymmärtänyt tämän tuottavuuden päälle ja perustanut tai perustamassa omaa asiaansa ajavia podcasteja. Lisäksi jo nyt useat – erityisesti ulkomaiset – podcastit toimivat mainosrahoilla.

Lyhyesti ilmaistuna podcastit ovat siis hyvin tuottava väline näkyvyyden saamiselle. Samalla kun podcastien suosio nousee ja rahaa alkaa virrata niihin, kiinnostuvat myös taitavat tekijät aiheesta, ja laadun voi odottaa nousevan entisestään.

Mutta mitä jos kaupallisuus kaappaa jälleen kerran uuden vapaan median? Katoaako podcastin tietynlainen demokraattisuus, jopa kumouksellisuus, kaupallisuuden jalkoihin kilpailun kasvaessa? Näinhän on tietyssä mielessä käynyt esimerkiksi blogimaailmassa, jossa aloitteleva bloggaaja ei voi oletusarvoisesti yltää lainkaan samalle tasolle kuin tasokkaimmat, ammattikuvaajilla ja -kameroilla varustellut mainosrahoitteiset blogit.

Tähän kysymykseen vastaa kai vain aika. Sillä välin kaikki me kahdeksaan prosenttiin kuuluvat podcast-intoilijat voimme kuitenkin näperrellä harrastuksemme parissa, jatkaa intohimoisesti tuotetun erikoistiedon tuottamista ja podcastien ilosanoman levittämistä. Ehkä parasta podcasteissa tällä hetkellä onkin se innostus ja tee-se-itse-henki, jota myös sympaattinen Jaksohali-festivaali edustaa.

Päivän kääntyessä iltaan ja innostavien esiintyjien seuratessa toistaan Jaksohali palkitsee vielä illan päätteeksi yleisöäänestyksen suosituimmat podcastit. Kuten todettua, on voittokolmikko aiheiltaan hyvin erilainen, mutta silti jokaisen suusta tuntuu kuuluvan sama viesti: Jos olette innostuneita jostain, niin menkää ja tehkää! Ideat on tehty jaettaviksi, ja podcast on nyt, vuoden 2018 Suomessa, mitä mainioin jakamisen alusta.

Viimeisten aplodien jälkeen alkaa taas kuhina, tällä kertaa rauhallisempi ja verkkaisempi, kun ihmiset nousevat penkeistään pitkän päivän jälkeen. Vähä vähältä vintti tyhjentyy: Suomen ensimmäinen podcast-festivaali on nyt virallisesti ohi.

Korjaamo saattaa hiljentyä, mutta ääni ei. Mikäli kaikki merkit pitävät paikkansa, emme ole vielä kuulleet viimeistä podcasteista.

Kirjoittaja toimittaa itse kirjallisuusaiheista Lukuvika-podcastia.

17

”Kaikessa ei tarvitse olla valmis” Omaa luokkaa -podcastin Taija Roiha kyllästyy Tärkeiden Miesten puheista ja kehottaa toimimaan keskeneräisyydestä huolimatta. teksti Jenni Lindvall

Miten Omaa luokkaa -podcast syntyi?

Jaoimme Mian (Haglund) kanssa saman työhuoneen alkuvuodesta 2017.

Taukojen aikana jutustelumme laajenivat usein pitkiksi keskusteluiksi, jotka sisälsivät mielestämme sen verran kelvollisia pointteja, että niitä voisi hyvin jakaa muillekin ihmisille.

Olimme molemmat kuunnelleet podcasteja aikaisemmin, joten saimme idean ihan vain lähteä kokeilemaan.

Meitä molempia oli vaivannut jo jonkin aikaa se, että sen hetkiset toiminnan tavat eivät tuntuneet aina kovin mielekkäiltä, ja kaipasimme uudenlaista toimintamuotoa.

Millä tavoin rajasitte podcastinne aiheen, ja onko se mielestäsi toiminut hyvin?

Rajaus on meille jatkuva projekti.

Hommaa lähdettiin tekemään tyylillä ”puhutaan mistä huvittaa”, ja välillä se on johtanut aikamoiseen rönsyilyyn. Radio Helsinki -yhteistyön myötä rajausta jouduttiin miettimään tarkemmin, mikä on ollut hyvä juttu. Meille on tärkeää toimia siten, että sisältö on helposti lähestyttävää muillekin kuin niille, jotka ovat jutuissa todella syvällisesti mukana. Näin päästään keskusteluissa syvemmälle.

Podcastia itsenäisesti tuottaessa on vapaa esimerkiksi radio-ohjelmien ajallisista ja sisällöllisistä vaatimuk18

sista. Miten tekemisen vapaus on näyttäytynyt sinulle?

Minulle se näyttäytyy siten, ettei tarvitse olla kaikessa niin huoliteltu ja valmis, jolloin uusien juttujen kokeilu tulee mahdolliseksi. Se on minulle todella tärkeää. Tällainen on helpompaa juuri äänityössä, koska kuulija voi äänen sävyistä ja painotuksista päätellä joissain tilanteissa enemmän kuin tekstistä. On vapauttavaa, että saan hakea sanoja tai käyttää vaikkapa täytesanoja eikä kukaan tule sanomaan minulle, että puhun jotenkin ”väärin”.

Vapauteen voi liittyä myös valtavirran äänien haastaminen. Omaa luokkaa -podcastissa kaksi naista keskustelee muun muassa politiikasta, joka on usein ollut kovin miehinen keskustelun kenttä. Miten koet podcastien vapauttavan potentiaalin tästä näkökulmasta?

Minusta tässä on todella suurta potentiaalia. Olen hieman kyllästynyt kuuntelemaan Tärkeiden Miesten puhetta milloin mistäkin asiasta. Se on siinä mielessä huono juttu, että ne Tärkeät Miehet puhuvat usein merkittävistä asioista. Luulen että se, että meidän kaltaisemme tyypit puhuvat siitä mistä me puhumme, voi toimia parhaimmillaan esimerkkinä myös muille sellaisille tyypeille, jotka ovat aina ajatelleet etteivät koe jotakin kenttää omakseen, koska eivät

samastu kentällä yleensä toimiviin henkilöihin.

Samalla pitää kuitenkin todeta, että minä ja Mia olemme monessa muussa suhteessa juuri niitä, joiden ääntä usein kuullaan: korkeasti koulutettuja, pitkään poliittisesti toimineita, valkoisia, cis-sukupuolisia…

Näkemyksemme on useassa suhteessa kapeasta positiosta kerrottu.

Pyrimmekin aktiivisesti lukemaan muiden kuin kaltaistemme ihmisten tekstejä, viittaamaan niihin ja kutsumaan ihmisiä vieraiksi jaksoihimme.

Kannustamme myös ihmisiä antamaan meille palautetta, ja olemme avoimia myös meitä haastaville näkökulmille. Niiden kautta myös me opimme.

Mitä mieltä olet podcast-kentän ammattimaistumisesta: koetko sen uhkana vai mahdollisuutena?

Se on molempia. Itseäni tietynlainen DIY-meininki kiehtoo ja inspiroi. Ammattimaistuminen varmasti nostaa tasoa ja lisää kilpailua, jolloin aloittamiselle on korkeampi kynnys.

Toisaalta se tuo myös podcasteille lisää näkyvyyttä ja kuulijoita – tällä hetkellähän Suomessa kuunnellaan podcasteja vielä aika vähän. Toivon, ettei liika ammattimaistuminen johda siihen, että jotkut hylkäävät ajatuksen podcastin aloittamisesta, koska eivät ole ”tarpeeksi hyviä”. Tekemällä oppii, ja usein mielenkiintoinen sisältö on tärkeämpää kuin ammattimainen ulkokuori.

Entä podcastien potentiaali kaupallisena mediana: näetkö sen positiivisena vai negatiivisena tekijänä?

Ajattelen, että se on molempia. Olen yhteistöille avoin niin kauan kun saamme itse päättää, mitä mieltä tuotteista olemme. Parhaimmillaan promootiot voivat laventaa sitä mistä puhumme, koska saatamme tarttua silloin johonkin, mistä emme muuten olisi puhuneet.

Kaupallisuuteen liittyy tietenkin myös haasteita. Miten säilytetään itsenäisyys ja oma päätösvalta? Vaikka meillä olisikin ”lupa” olla kriittisiä jotakin sellaista juttua kohtaan, jon-

Omaa luokkaa on Mia Haglundin ja Taija Roihan luotsaama podcast yhteiskunnasta, kulttuurista ja feminismistä. Podcastia tuotetaan yhteistyössä Radio Helsingin kanssa.

ka olemme saaneet podcastin kautta, niin ohjaisiko sosiaalinen paine kuitenkin hiljentämään kritiikin? Ohjaisiko se liikaa sitä, mistä puhutaan ja mitä suositellaan? Nämä ovat hankalia rajanvetoja.

Onko sinulla vinkkejä omasta podcastista haaveilevalle?

Aloita vain jostain! Jos aiot tehdä podcastia jonkun toisen ihmisen kans-

sa, kannattaa valita sellainen tyyppi, jonka kanssa oikeasti synkkaa. Mieti podcastillesi konsepti –kuulijoita helpottaa, jos jonkinlainen kehys on olemassa. Ole avoin palautteelle ja kiitä ihmisiä siitä ajasta ja vaivannäöstä, jonka he podcastillesi antavat.

Vinkkaa vielä lukijoille oma suosikkipodcastisi!

Voi, näitä on niin paljon! Tämänhet-

kinen suosikkini on kuitenkin Laurie ja Eleanor Pennyn The Sisterhood -podcast. Se on samaan aikaan todella hauska, älykäs sekä poliittisesti skarppi ja ajankohtainen.

”Huomiota ei pidä pelätä vaan syleillä” Keväällä monen vasemmistoaktiivin Twitter-tileille ilmestyi uusi seuraaja.

Voitto 2019 -niminen tili alkoi jakaa Vasemmistoliiton kansanedustajien tviittejä ja ilmoitti esittelytekstissään oleva itsenäinen ruohonjuuritason liike, jonka tavoitteena on mainitun puolueen voitto sekä punavihreän hallituksen muodostaminen.

Liike löytyy myös Facebookista, jossa se – runsaan emoji-kuvien käytön lisäksi – rekrytoi riveihinsä vapaaehtoisia some-viestijöitä ja koordinaattoreita koulutusten, tempausten ja varainhankinnan järjestämiseen.

Taustalla on Vasemmistonuorista tuttuja aktiiveja, jotka haluavat pysytellä nimettöminä, ”jotta liikkeen on mahdollista mennä asiat edellä”. ”Olemme joukko uudenlaisen politiikan tekemisen tavoista kiinnostuneita ihmisiä. Meillä on kokemusta voittamisesta niin opiskelijapolitiikassa, ammattiyhdistysliikkeessä kuin kaupungeissakin”, eräs toimijoista kertoo.

VAIN VOITTO KELPAA Liikkeen tunnukseksi on valittu ’voitto’, koska Vasemmiston on alettava voittaa valtakunnallisissa vaaleissa

20

saavuttaakseen yhteiskunnallisia tavoitteitaan. Kannatuspotentiaalista ja puheenjohtaja Li Anderssonin henkilökohtaisesta suosiosta huolimatta puoluetta ei pidetä todennäköisenä hallituspuolueena. ”Kampanjoimalla punavihreän hallituksen puolesta tämä mielikuva on mahdollista muuttaa.”

Voitto onkin liikkeen ainoa tavoite. Edustajansa mukaan aktiivit jakavat nykyisen puoluejohdon punavihreät ja feministiset arvot. Liike haluaa kuitenkin vapautua puolueeseen liitettävistä symboleista, retoriikasta ja puoluetoiminnan tavoista ja ”kirittää Vasemmistoliittoa uudistuneen jäsenistön näköiseksi ketteräksi puolueeksi”.

LIIKE UUDISTAA PUOLUETTA Sosiaalisesta mediasta alkanut voitontavoittelu laajenee muuhun toimintaan, jos vapaaehtoisia ja kiinnostusta riittää. Toritelttailun lisäksi halutaan saavuttaa uusia kohderyhmiä sekä synnyttää otsikoita ja someilmiöitä. ”Meidän mielestämme olisi kiinnostavaa tuoda kampanjointiin mukaan elementtejä esimerkiksi

Voitto 2019 haluaa punavihreän hallituksen seuraavissa vaaleissa. teksti Niko Peltokangas

flashmobeista ja mielenosoituksista.

Huomiota ei tule pelätä, vaan sitä tulee syleillä.”

Vapaaehtoisporukkaan haetaan varainhankinnan koordinaattoria, mutta rahaa ei aiota kerätä Voitto 2019 -liikkeelle vaan puolueelle.

Vasemmistoliiton puolelta on kuulemma suhtauduttu hankkeeseen erittäin kannustavasti. ”Voitto 2019 konkretisoi 2000-luvun aikana käytyjä keskusteluja puolueen uudistusmistarpeista.

Vasemmistoliiton jäsenmäärä kasvaa ja jäsenistä puolet on liittynyt vuoden 2011 jälkeen, tässä on valtava potentiaali voittavalle, innostuneelle ja politiikkaa uudistavalle joukkoliikkeelle”, liikkeen edustaja sanoo.

Uusilta vapaaehtoisilta toivotaan muun muassa kansainvälisten poliittisten liikkeiden seuraamista.

Liike onkin selvästi ammentanut brittiläisestä Momentum-liikkeestä.

Momentum syntyi Labour-puoluetta tukevaksi ruohonjuuritason ja osallistuvan demokratian liikkeeksi pian sen jälkeen, kun Jeremy Corbyn oli noussut puolueen puheenjohtajaksi.

21

Oikeus onnistumisiin Voimaantuminen, valtaantuminen – rakkaalla lapsella on monta nimeä ja myös kritisoijaa. Poliittisena nuorisojärjestönä Vasemmistonuoret on sitoutunut tukemaan ja mahdollistamaan nuorten poliittista toimintaa. Usein kuitenkin itsestäni on tuntunut, että poliittisen toiminnan kautta olen vain oppinut, kuinka paljon ja miten monenlaista sortoa on maailma pullollaan. Voimaantumisen sijaan päällimmäisenä tunteena on ollut oma pienuus suurien kysymysten edessä.

Erityisesti ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien ongelmien kohdalla olo on usein voimaton. Eetu Viren ja Juhani Vähämäki kiteyttävät asian mielestäni hyvin: “[--] maailmassa, johon ei ole minkäänlaista kosketusta, jota pää ei ymmärrä eivätkä kädet pysty muuttamaan, lamaannuksen ja kyvyttömyyden tila on lähes väistämätön.”

Viime päivinä olen kuitenkin ollut täpinöissäni. Ympäristöjärjestö, jossa toimin, on saanut perustettua metsäkysymyksiin keskittyvän toimintaryhmän. Heti ensimmäinen

22

metsäkartoitusretki johti uhanalaisen metsän hakkuun keskeyttämiseen ja metsärikostutkintaan. Ryhmän onnistumiset tarttuvat myös kaltaiseeni vierestä seuraajaan ja voimistavat tunnetta, että tässä ollaan oikealla asialla ja asioihin pystyy vaikuttamaan.

On varma, ettei yhden hakkuun keskeyttäminen lopulta kapitalismia kaada – mutta tarvitseeko sen?

Kestävänä poliittisena liikkeenä meidän tulee luoda poliittisia kamppailuja ja konflikteja, jotka luovat ihmisille yhdessä tekemisen, oppimisen ja onnistumisen kokemuksia poliittisten tavoitteiden etenemisen lisäksi. Lopulta on hyvin inhimillistä, että aktivistitkin kaipaavat tunnetta, että heillä ja heidän toimillaan on väliä.

Minulle tärkeimpiä kokemuksia ovat olleet hetket, joissa olen tuntenut, että ääneni kantaa ja yhdessä muiden kanssa toimiessa toimillani on vaikutusta. Oli kyse sitten puhtaasti symbolisesta kansalaisyhteiskunnan voimannäytöstä päättäjille, tai kun pääministeri juoksi pakoon mielenosoitustamme.

Onnistumisen kokemukset ovat niitä, jotka kantavat yli pimeämpien hetkien. Mielestäni näitä hetkiä ja kokemuksia meidän tulee entistä voimakkaammin tarjota, muistaen kuitenkin poliittisten kysymysten olevan se, minkä takia tätä teemme.

Ehkä isojen ympäristökysymysten kohdalla hyödyllisintä on jakaa pienempiä välitavoitteita, unohtamatta kuitenkaan lopullista utopiaa.

Yksittäisten kysymysten ja taistelujen välille kuitenkin pitää pystyä rakentamaan linkkejä. Rakentakaamme pienten taistelujen ketju, joka saa vanhan järjestyksen pohjan horjumaan. Muuttaaksemme kaiken, on aloitettava mistä vain.

Antti Saarelainen Kirjoittaja on joensuulainen ympäristöaktivisti, jonka mielestä tärkein kysymys järjestötoverille on, “kuinka voit”.

TU R U N EN TI IN A

Kehitysyhteistyö toiseuttaa vieläkin Lähes vuosi sitten suosittu vaatesuunnittelija Paola Suhonen suunnitteli erikoisen malliston: äitiysvaatteita 12-vuotiaille lapsille. Mallisto luotiin Plan International Suomen kehitysyhteistyökampanjaa varten, taistelemaan lapsiäitiyttä vastaan.

En ollut ensimmäinen, joka kohotti kulmiaan nähdessään mainoksia lapsiäidistä muotivaatteissa.

Muun muassa tutkija Liina Mustonen on huomauttanut AntroBlogissa, että kampanjan hyvä tarkoitus peittyy sen eksotisoivan, jälkikolonialistisen luonteen alle. Tutkija Faith Mkwesha Åbo Akademista on ruotinut Ylelle kampanjaa kovin sanoin: hänen mukaansa kampanjakuvasto pitää yllä valheellisia käsityksiä rodullistetuista ihmisistä ja jopa seksualisoi heitä – tässä tapauksessa lapsia.

Kritiikistä huolimatta äitiysvaatekampanja on ollut huippusuosittu ja varmasti myös varainhankinnallinen menestys. Suhosen kanssa yhteistyötä teki tunnettu valokuvaaja Meeri Koutaniemi, joka kuvasi kampanjan mallia, 13-vuotiasta Fri-

dahia. Koutaniemi on suomalaisille kehitysyhteistyöjärjestöille tärkeä kumppani, koska suomalaiset rakastavat hänen työtään. Koutaniemeä pidetään rohkeana, epäitsekkäänä ja vilpittömänä sankarina, jonka elämäntyö on pelastaa kaikki kehitysmaiden lapset.

Ja siinä se ongelma itse asiassa onkin. Valkoisille ihmisille ei ole mitenkään uutta nostaa itsensä hyväntekijän jalustalle: onhan valkoisen miehen taakasta puhuttu jo vuosisatoja. Nykyään valkoiset eurooppalaiset eivät tietenkään – omasta mielestään – pyri kolonialisoimaan tai eksotisoimaan kolmansien maiden (sic) asukkaita, mutta vanhat asenteet tuntuvat silti pitävän kutinsa.

Otin Planin kampanjan esiin tässä siksi, että se lienee räikein esimerkki siitä, mitä kehitysyhteistyön kuvastossa jatkuvasti tapahtuu.

Kysymys on toiseuttamisesta: siitä, että asetetaan Fridah ja muut hänen kaltaisensa objektin asemaan, uhreiksi, joita valkoiset ihmiset uljaasti haluavat auttaa. Tällainen kuvasto

tietysti vetoaa kehitysyhteistyön rahoittajiin, keskiluokkaisiin valkoisiin ihmisiin. Olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää keskittyä pohtimaan, onko tällaisessa markkinointiviestinnässä sittenkin jotain kehitettävää.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on juurruttanut länsimaiseen ajatteluun tuntuvasti lapsen edun käsitteen. Lapsen etu on otettava huomioon aina ja kaikkialla, kun tehdään lasta koskevia päätöksiä.

En ole täysin vakuuttunut siitä, että lapsiäitien, silvottujen tyttöjen tai nälkää näkevien taaperoiden markkinointiperusteinen kuvaaminen varmistaa lapsen edun parhaalla tavalla. Varteenotettava kysymys on myös se, hyväksyisimmekö eettisesti kestäväksi ratkaisuksi valkoisen länsimaalaisen tytön kärsimyksen riepottelemisen samalla tavalla.

Yhtäkään sellaista kuvausta en ole vielä nähnyt.

Tiina Turunen Kirjoittaja on Vasemmistonuorten hallituksen jäsen.

23

A EM TE

Taskussa piippaava jumala Ennen kännyköitä taskussa piipitti toinen huomionvaatija. Tamagotchi teki elämästä kauppatavaraa, toteaa Joonas Pulkkinen esseessään.

TAMAGOTCHI OLI ENSIMMÄISIÄ KULTTUURITUOTTEITA, JOISSA IHMISEN ELÄMÄ KESKITTYI ”TOISSA-OLOON”.

Kultaisella 90-luvulla maailman suosituin lelu oli hetken aikaa lemmikki. Se oli virtuaalinen ystävä nimeltään tamagotchi, jonka alkuperäisen idean sai Yokoi Akihiro vuonna 1996.

Idean laitteeseen hän sai nähtyään tv-mainoksen, jossa pieni poika pakkaa kilpikonnan matkalaukkuunsa lomamatkalle.

Hän myi ideansa jatkokehiteltäväksi Bandai-lelukorporaatiolle, joka on tunnettu esimerkiksi Digimoneista, Power Rangersista ja animesarja Sailor Moonista.

Tamgotchi oli pieni munan muotoinen laite ketjulla, jonka led-näytöllä sen omistaja seurasi virtuaalisen ystävänsä elämää kuolemaansa asti. Koska kyse oli kuitenkin lemmikistä, joka ei pärjää ilman hoivaa, piti tamagotchia muistaa syöttää, paskattaa, viihdyttää leikkimällä sen kanssa sekä valvoa, että bittinen ystävä nukkuu tarpeeksi.

Sekä tietysti vastata sen piippauksin ilmoittamiin tarpeisiin, joita oli loputtomasti.

Jos näin ei tehnyt, lemmikki kuoli.

Tamagotchi oli ensimmäisiä kulttuurituotteita, joissa ihmisen elämä keskittyi ”toissa-oloon”. Walkmanin tavoin se ilmensi

24

teksti Joonas Pulkkinen

teknologian uusia mahdollisuuksia simuloida digitaalisia unelmia myös kodin ulkopuolella. Se oli kompakti, mukana kulkeva virtuaalinen laite kuten Walkman, mutta myös ”olio”, joka yhdistää käyttäjänsä ruumiin tunteineen siihen.

Toki tamagotcheja oli erilaisia omine persoonallisuuksineen. Jos se olisi homogeeninen olio, ei simulaatio onnistuisikaan. Pokemonien tavoin tamagotchi muutti myös muotoa vanhetessaan. Se kulki mukana, esimerkiksi kouluun. Muistan ala-asteelta, että tuote onnistui osumaan täydellisesti pääsegmenttiinsä eli 8–10-vuotiaisiin lapsiin. Laitteen käyttö oli koulussa kielletty, mutta silti sitä näppäiltiin välitunnilla salaa, koulun vessoissa, jopa oppitunnilla. Tietenkin, koska muuten lemmikki kuolisi.

Kuten Slavoj Žižek on ymmärtänyt pelin tai leikin (japaniksi tamagotchi kattaa kummankin merkityksen) koko tamagotchin idea on, että laite määrää vaatimuksillaan koko pelin. Jos laitteen vaatimuksiin ei vastaa, peli päättyy kuolemaan. Toki vaihtoeh-

tona on aina tappaa lemmikki itse ruokkimalla tätä liikaa tai lääkitsemällä väärin.

Tunne tamagotchin kuolemasta on latistava ja tyhjä. Helpompaa on olla pelaamatta kokonaan.

Monet yhdysvaltalaiset psykologit olivat hämmästyneitä siitä, kuinka kova hoitovietti lapsilla oli virtuaaliolentoihin. Laitteen jatkuva ja turhauttava piippailu saa kenet tahansa turhautumaan. Itse asiassa tämän takia laitteeseen kehitettiin myöhemmin erillinen pause-nappi, koska vanhemmat ja opettajat kyllästyivät piippaukseen. Yhdysvaltojen markkinoille tehdystä versiosta puuttui myös lemmikin kuoleman jälkeen ilmestyvä hautakivi. Žižek vertaa suhdetta tamagotchiin suhteeseen Jumalan kanssa. Tamagotchi piippaa meille vaatiessaan tarpeidensa tyydytystä, vastaavasti omatuntomme värähtää Jumalan asettamien laintaulujen vaatimuksista.

Tamagotchin esittämät vaateet sekä siihen liittyvä tietty rituaalisuus, sen piippauksin esittämät vaateet hoidon tarpeesta, ilmentävät kuitenkin Žižekin mukaan,

OLLAKSEEN KAUPPATAVARAA SÄHKÖISTEN TODELLISUUKSIEN TULEE VASTATA JOTENKIN ELÄMÄÄ TAI RUOKKIA MIELIKUVITUSTA.

miten laite yhdistää taiteen ja uskonnon takaisin yhteen. Tässä se onnistui globaalisti yli kulttuurirajojen, vaikka olikin japanilainen kulttuurituote. ”Pyhän” merkityskenttä onnistui niin hyvin, että virtuaalieläimille pystytettiin jopa omia hautausmaita.

Kapitalismin historian näkökulmasta, yhtään moralisoimatta, tamagotchi näytti hetken aikaa ennen matkapuhelimien kehittymistä, miten kapitalismi tekee elämästä kauppatuotteen. Tämäkään ei ole historiallisesti niin ainutlaatuista; kapitalismin tuottavin tuotantomuoto on historiallisesti orjuus.

Luonnonvarojen ehtyessä ja kapitalismin kohdatessa vaateita ihmisarvoisesta elämästä, on kauppatavara löydettävä muualta. Internetin ja sähköiset todellisuudet eivät kuluta luontoa sellaisenaan. Ollakseen kauppatavaraa niiden tulee kuitenkin vastata jotenkin elämää tai ruokkia mielikuvitusta.

Antropologi Arjun Appadurai on esittänyt, että teknologista kehitystä myös sosiaalisen elämämme kannalta ei voi sivuttaa. Mielikuvitus on yksilöllistä, samoin myös sen tapa käyttää digitodellisuuksien sekä internetin tilaulottuvuuksia. Ihmiset ympärillämme kuitenkin käyttävät näitä tiloja samanaikaisesti omalla tavallaan.

Hämmästely on varmasti ihmiskunnan vanhimpia ihmisiä yhdistäviä toimisen muotoja. Kun tekniikka kehittyy, ero toden ja mielikuvituksen välillä kaventuu. Tekniikka tekee mielikuvituksemme näkyväksi.

Kysymys on kuitenkin myös siitä, missä määrin se mahdollistaa yhteisen ja yhdessä hämmästelyn. Kuinka paljon haluamme vielä antaa mielikuvituksen lentää myös toistemme välillä?

Doris Betzin tamagotchin omistajille kirjoittama opas kehoitti uutta tamagotchin omistajaa pitämään siitä huolta, jotta virtuaalinen ystävä ei tuota häpeää sosiaalisen elämän estradilla. Ihmisyyden näkökulmasta meillä on tapana myös uhriutua tamagotcheiksi ja herättää oma hämmästyksemme; hakea ihmissuhteista isän, siskon tai opettajan kaltaisia rooleja.

Tamagotchista tehty Dazen 90-luvun euro dance -renkutus Tamagotchikin (1997) tämän ymmärtää. Laulun kertoja heittäytyy tunteissaan tamagotchiksi ja olettaa, että hoitaja–potilas- tai holhoaja– holhottu-suhde kestäisi lopun elämän.

Tamagotchin ehdollistavan piippaukseen perustuvan suhteen rajat on jossain määrin annettu jo ennen kuin laitteen paapominen alkaa. Ne ovat yksinkertaisesti ihmisen muistissa. 11-vuotias englantilainen koulupoika onnistui muistamaan pitämään lemmikkinsä hengissä jopa 59 vuorokautta.

Mielikuvituksen vapaa leikki on eri asia kuin elämä ja sen piiriin mahtuvat kokemukset vapaana kauppatavarana. Elämään kuuluu kuvittelu ja mielikuvitus ja sen piiriin kuuluvien pelien, jäljittelyn ja leikin kautta oppivat niin lapset kuin aikuisetkin.

Kaikki tästä ei tähtää suoraan hyötyyn tai oppimiseen. Mielikuvitus tekee ylipäätänsä elämästämme rikkaampaa.

Tamagotchien hautausmaillakin virtuaaliystävät haudattiin yhdessä. Kun tekniikka kehittyy, on välillä hyvä kysyä, mitä kaikkea me voimme vielä tehdä yhdessä?

25

Harva poimii kasvun hedelmiä Talous kasvaa, mutta vaarana on myös eriarvoisuuden kasvu. Ketä kasvu hyödyttää? Miten eriarvoisuus syntyy? Libero haastatteli Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professoria Heikki Hiilamoa. teksti Joonas Pulkkinen

Maailmantaloudessa on meneillään ensimmäinen yhtäaikainen nousukausi sitten viime vuosikymmenen lopun finanssikriisin.

Maailmantalouden kasvu kasvattaa myös Suomen taloutta sekä työllisyyttä. Nopea kasvu lisää kotimaisen viennin kysyntää, jonka mahdollistaa investointien jatkuvuus.

Kotimainen kilpailukyky on lisäksi parantunut johtuen maltillisista palkankorotuksista. Inflaatiovauhti on ollut kotimaassa hidasta, vaikkakin palkankorotukset ja kysynnän kasvu tulevat sitä ennusteiden mukaan nostamaan.

Suomalaiset ovat kyselyiden mukaan olleet perinteisesti huolissaan eriarvoisuuden kehityksestä. Lähivuosina erilaisissa kyselyissä ovat korostuneet huolenaiheina myös esimerkiksi Euroopan pakolaiskriisi, terrorismin pelko sekä ilmastonmuutos.

Bruttokansantuote eli BKT tai talouden kasvu eivät ole suoria hyvinvoinnin mittareita. Korkean BKT:n maissa alkoholia juodaan enemmän, masennus on muita maita yleisempää sekä elintasosairauksia esiintyy.

1990-luvun lamaa seurannut talouskasvu, kuva Suomesta Nokian matkapu-

26

helinten siivittämänä tuhkimotarinana, ei kerro varallisuuden ja eriarvoisuuden kehityksestä kaikkea. Esimerkiksi vuosina 1993–2000 käytettävissä olevien tulojen kokonaiskasvusta meni tulonsaajien ylimmälle yhdelle prosentille noin viidesosa.

Varakkaimpien osuus kokonaisvarallisuudesta jatkoi kasvuaan vielä viimeisimmän taloustaantuman jälkeenkin.

NOPEA TALOUSKASVU LISÄÄ ERIARVOISUUTTA Huoli eroarvoisuudesta on Suomessa ymmärrettävä ilmiö. Vaikka viimeisten hallitusten politiikka tai poliittiset voimasuhteet eivät olisi sitä ilmentäneetkään, on Suomi arvoiltaan vahvasti sosialidemokraattinen maa. Esimerkiksi Taloudellisen tiedotustoimiston ja T-Median teettämän Kansan Arvot 2017 -kyselyn mukaan puolet suomalaisista olisivat valmiita maksamaan enemmän veroja, jos hyvinvoinnin ylläpitäminen sitä vaatii.

Suomessa on vahva konsensus tasa-arvosta ja tasapuolisuudesta. Julkisuudessa eriarvoisuuden kehityksessä

on ollut huolissaan myös sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo Helsingin yliopistosta. Häntä ovat huolestuttaneet esimerkiksi työttömyyden pitkittyminen sekä etuuksien leikkaaminen. Hiilamo näkee nykyisessä talouskehityksessä kuitenkin myös lupaavia piirteitä. ”Perinteisillä eriarvoisuuden mittareilla eriarvoisuus ei ole lisääntynyt. Sosiaalisen aseman periytymiseen liittyvän työttömyyden aleneminen on ollut positiivinen merkki.”

Hiilamo kuitenkin tiedostaa, että nopealla talouskasvulla on tapana lisätä eriarvoisuutta. ”Talouskasvussa ovat perinteiset ulkoisvaikutuksiin liittyvät ongelmat, esimerkiksi ympäristön saastuminen ja asuntojen hinta. Kun talous kasvaa nopeasti, on reagoitava progressiivisella verotuksella, jotta kasvun hedelmää on mahdollista jakaa.”

Professori muistuttaa 90-luvun lopun nopean talouskasvun hedelmien epäoikeudenmukaisesta jakamisesta. Kasvu suosi hyvin toimeentulevia.

Hiilamo nostaa verojärjestelmän ratkaisevaksi tekijäksi yleiselle varallisuuden kasvulle. Tämä johtuu siitä, että ihmisten lähtökohdat ovat jo ennestään hyvin erilaiset. ”Voittajia ovat yleensä ne, joilla on rahastollista investointipääomaa tai inhimillistä pääomaa. Ne joilla on parhaimmat kyvyt, pystyvät hinnoittelemaan oman työnsä, ja ne, joilla on valmiiksi pääomaa, saavat pääomatuloja.”

KANNUSTAMISTA TAI IHMISARVOISTA ELÄMÄÄ Vaikka 90-luvun ja 2000-luvun veropolitiikalla ei olisikaan suoraan yhteyttä eriarvoisuuden kehitykseen, tätä kuvaavia piirteitä voi kuitenkin 2000-luvun puolelta esittää. ”Pitkäaikainen toimeentulotukiasiakkuus lisääntyi, samoin pitkäaikaisen toimeentulotuen saamisen ylisukupolvisuus.

Se on myös nyt huolena.”

Eriarvoisuuskehityksen kannalta keskeiseksi tekijäksi hän nostaa perusturvan. ”Miten se rakennetaan ja mille tasolle se asettuu. Puolueet haluavat selkeämpää mallia ja yhdistää etuuksia, mutta etuuksien tasoista näyttää olevan aika paljon erimielisyyttä. Niillä on kuitenkin aika paljon vaikutusta.”

Asiaa voi lähestyä kahdella tavalla, kannustamisen tai ihmisarvoisen elämän

näkökulmasta. ”Kannustamisen näkökulmasta tiputetaan etuisuudet alas, vaikka siellä on ryhmiä, joilla ei ole mahdollisuutta osallistua työmarkkinoilla. Toinen painottaa ihmisläheisyyttä ja uskoo, että ihmiset ovat yleisesti aktiivisia työmarkkinoilla.”

HUOLENA TERVEYSEROJEN KASVU Tämän hetkisessä talouskasvussa ja poliittisessa tilanteessa hän näkee yhteyksiä 90-luvun loppuun ja 2000-luvun alkuun. ”Se, mitä nyt tulee tapahtumaan on jossain määrin avoin kysymys. Tuntuu, että verotusta ei haluta käyttää elementtinä ja jakaa talouskasvun hedelmiä nyt mitenkään aktiivisesti. Melkein kuitenkin ennustaisin, että on tapahtumassa samanlainen kehitys kuin mainittuina talouskasvun aikoina.”

Tämän takia hän näkee nykyisen hallituksen muotoilemassa ja paljon kritisoidussa aktiivimallissa myös positiivisia puolia. ”Tulot tuovat mahdollisuuden osallistua yhteiskuntaan, joten kyllä näen, että yhteiskunnallinen hyvinvointi siten lisääntyy. Työttömäksi jääminen saattaa hetkellisesti parantaa ihmisen terveyttä, mutta pitkäaikaistyöttömyys heikentää sitä.”

Sote-uudistuksen valmistelun asiantuntijanakin toiminut Hiilamo mainitsee eriarvoisuuden näkyvän myös suomalaisten terveyseroissa. Kansalaiset ovat eriarvoisessa asemassa. ”Terveyserojen suhteen Suomessa huolestuttavaa on ollut erojen kasvu, vaikka julkilausutun terveyspolitiikan tavoitteena on ollut jo pitkään kaventaa niitä. Meillä on epäoikeudenmukainen järjestelmä, joka johtuu esimerkiksi työterveyshuollosta.

Ihmiset, jotka osallistuvat työmarkkinoille saavat parhaita terveyspalveluita ja maksavat vähiten niiden käytöstä. Suomessa järjestelmä on kasvanut ikään kuin omaksi käen poikaseksi ilman, että taustalla olisi ohjattu terveyspolitiikka.”

Hiilamo muistuttaa, että tämän hetkinen terveysjärjestelmä Suomessa poikkeaa monesta muusta maasta. ”Muualla on universaali avohoitojärjestelmä, jossa kaikki ovat saman järjestelmän piirissä.”

Lähteitä: Alho ym: PTT-ennuste – Kansantalous 2018/kevät, Riihelä ym: Varallisuus & Varallisuuserot Suomessa 2/2017, T-Media: Kansan arvot 2017

27

Joel Melasniemi kitaroi Ultra Bran paluukiertueella Ilosaarirockissa heinäkuussa 2017.

28

Nostalgia on maksukykyisten juttu 90-luvulla peruskoulun käyneellä on saattanut olla kotoisa olo jo jonkin aikaa, kun ysärinostalgia tuntuu vallanneen kulttuuritarjonnan ja muodin. On tullut elokuvaa vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruuskisoista, viime kesänä keikkoja tekivät ysäribändit Taikapeilistä Ultra Brahan ja kahden vuosikymmenen takaisesta ajasta muistuttavat myös revityt farkunpolvet, lappuhaalarit ja Eestpakin reput.

Kyse on sekä ajan kulumisesta että rahasta, sanoo sosialogian professori, kulutustutkija Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta. ”Iso tekijä on se, että ysärisukupolvi on keski-ikäistynyt ja alkaa olla maksukyisempää porukkaa.”

Toisaalta suhde musiikkiin ja muuhun estetiikkaan muotoutuu pitkälti nuoruudessa. ”Monien teorioiden mukaan musiikkimaku määräytyy koko loppuelämäksi sen mukaan, mitä on nuorena kuunneltu. Nuoruudessa koetaan myös merkittäviä elämäntapahtumia, joiden muistelu synnyttää nostalgiaa.”

Kulttuuri- ja muotiteollisuus tietää, milloin nostalgianarusta kannattaa vetää.

Vaatemuodissa tietyn aikakauden piirteet saattavat kertautua moneenkin kertaan.

Wilskan mukaan nuorisokulttuurin nostalgista paluuta on tapahtunut 50-luvun nuorista lähtien.

Nyt hän on nähnyt jopa ”nollarinostalgiaa” eli 2000 ensimmäisen vuosikymmenen nuorisosukupolven kaipuuta nuoruuteensa. ”Kun vaatemuodissa jokin on ohi, se on

välittömästi vahaa ja takapajuista. Kun on kulunut tarpeeksi aikaa, siitä tulee ensin nostalgista, ja kun vielä kuluu aikaa, tulee vintagea. Nuoret voivat nyt omaksua kasarin lopun ja ysärin muotia, koska he eivät itse muista sitä.”

VANHENEMINEN LOPPUI 80-LUVULLA Nuorikulttuuri on entistä pirstaleisempaa ja se käsittää entistä enemmän alakulttuureja. Valtakulttuuri on Wilskan mukaan vähemmän voimakasta kuin aiemmin. Suomen kokoisessa maassa nuoriso ei itsessään edes riitä tekemään jostain valtakulttuuria vaan siihen tarvitaan myös vanhempia ikäluokkia.

Vanhemmat ja lapset kuuntelevat yhä enemmän samaa musiikkia ja käyttävät samanlaisia vaatteita. Ikäkausikulttuurin rajat alkoivat hämärtyä 80-luvulla, kun ensimmäinen nuorisosukupolvi – vuosina 1945–1950 syntyneet suuret ikäluokat – tuli keski-ikäisiksi. He kieltäytyivät vanhenemasta ja alkoivat omaksua piirteitä sen ajan nuorisokulttuurista. Wilskan mukaan tämä on globaalisti tai ainakin länsimaisesti yleinen ilmiö.

80-luvulla nuorisokulttuuri ylsi myös entistä nuorempiin ja tämä kehitys on jatkunut nykypäiviin saakka. Dingo oli ensimmäinen bändi, jota kuuntelivat lapsetkin ja sitä jopa paheksuttiin. ”Ei sitä enää paheksuttu, kun minun lapset neljävuotiaina kuuntelivat Maija Vilkkumaata, tai kun nyt pikkulapset diggailee jotain Isaac Elliotia”, Wilska sanoo.

Ysärimuodin paluusta saa kiittää uusia keski-ikäisiä, kertoo kulutustutkija. teksti ja kuva Niko Peltokangas

KULUTUKSEN HISTORIAA ALKAA KERTYÄ Nykynostalgia ei palvele vain nelikymppisten muistelutarpeita vaan vuosikymmenten aikana on kertynyt jo runsaasti kulutettavaa. Isoja kiertueita tekevät myös 60- ja 70-lukujen rokkarit jotka keräävät omaa nuoruuttaan fiilistelevää 50–70-vuotiasta yleisöä. ”Kun uusi porukka keski-ikäistyy, se on aina näkyvin. Kulutuksen historia alkaa kuitenkin olla niin pitkä, että alkaa löytyä jokaiselle jotakin.”

Eikä comebackeja tehdä sattumalta vaan ne ovat yleensä bändien ja levy-yhtiöiden tarkkaan harkitsemia. Wilska painottaa. Tämä ei sulje pois sitä, että artisteilla itselläänkin saattaa olla menneisiin kulta-aikoihin jo sopivaa etäisyyttä, jotta paluu tuntuu tarpeelliselta.

Aina syntyy myös klassikoita, joita uudet kokijat ja näkijät eivät liitä erityisesti tiettyihin vuosikymmeniin. Autoradiossa soineen Alphavillen Forever Youngin tunnistivat Wilskan perheessä äiti ja 19-vuotias tytär eikä nuorempi tiennytkään, että se oli 80-luvulla suosittu kappale. ”Ilmeisesti se on yleinen synttäribiisi eikä nuoret edes tiedä, kuinka vanha se on.”

30 ja 40 ikävuoden välissä alkava nostalgia ei ole välttämättä ikäkriisi vaan positiivinen nuoruuden muistelu voi olla aivan paikallaan. Ja parhaiten se toimii samanikäisten kanssa koettuna.

29

Vasemmistonuoret politisoitui ysärillä uudelleen Nuorisoliitolla kesti puoli vuosikymmentä ratkaista suhteensa Vasemmistoliittoon. teksti Jasu Setälä

1990-luku oli muutosten aikaan vasemmistolle. Vuosikymmen alkoi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) toiminnan päättymisellä ja Vasemmistoliiton perustamisella (1990) sekä Neuvostoliiton hajoamisella (1991).

Vasemmistonuoret eli silloinen Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto (SDNL) oli ottanut 1980-luvulla pikkuhiljaa etäisyyttä puoluepolitiikkaan kahtiajaon leimaaman 1970-luvun seurauksena. Tämä johti siihen, ettei nuorisoliitto ollut mukana uuden puolueen perustamisessa ja jäi sen ulkopuolelle.

Nuorisoliitolla kesti viisi vuotta ennenkuin se sai ratkaistua suhteensa uuteen puolueeseen. Vuoden 1995 liittokokouk-

sessa järjestö päätti ryhtyä tekemään Vasemmistoliiton nuorisotyötä. Päätös johti kuitenkin järjestön pienimuotoiseen hajoamiseen, kun päätöstä vastustaneet ja puolueen hallitustyöstä suivaantuneet nuoret erosivat järjestöstä ja perustivat Kommunistinuoret.

Trotskilaisia vaikutteita saanut Kommunistinuoret vaihtoi nimensä vuonna 1998 Sosialistiliitoksi ja luopui samalla nuorisojärjestöstatuksesta.

Järjestön asemaa täyttämään perustettiin vuonna 2000 Kommunistinen nuorisoliitto. Myös SDNL:n puolella koettiin nimenmuutos, kun järjestö otti vuoden 1999 liittokokouksessa käyttöön nykyisen Vasemmistonuoret-nimensä.

Vasemmistonuorten mielenosoitus Tampereella vuonna 1999. (Kansan Arkisto)

30

Taidetta siirtomaasta Länsisaharalainen taiteilija ja aktivisti Mohamed Sulaiman vieraili Helsingissä huhtikuun lopussa. Suomalaisessa mediassa Länsi-Saharan miehitys on vieläkin aliuutisoitu aihe. teksti Iiris Penttilä

Sulaiman on itse syntynyt ja kasvanut 12-vuotiaaksi saakka pakolaisleirillä. Yliopisto-opinnoistaan ulkomailla hän on valmistunut muutama vuosi sitten. Hän tulee taiteilijoiden perheestä.

"Lapsesta asti olen luonut ja leikkinyt eri jutuilla."

Suleiman on tehnyt myös käännöksiä työkseen, mutta palasi taiteisiin, ja aikoo pysyäkin niiden parissa.

Hän käyttää projekteissaan paljon kierrätysmateriaaleja, koska pitää siitä, että voi oppia erilaisista materiaaleista.

Sulaiman myös valokuvaa. Valokuvia alueelta onkin esillä hänen Facebook-sivullaan. Sulaiman ajattelee, että taide on myös tapa luoda positiivista energiaa yhteisöihin.

"Tykkään tehdä myös yhteistyötä muiden kanssa."

"Opiskelijana kärsin siitä, kuinka paljon joutui istumaan ja kuuntelemaan. Opinahjon ja oikean elämän välillä on iso kuilu."

Taiteilijan teoksia oli esillä Sosiaalifoorumissa. Hän kertoo, että sahrawilaisessa kulttuurissa visuaaliset taiteet eivät ole olleet kovin vahvoja.

32

Vanhempi väestö pitää enemmän musiikista ja runoudesta.

VASTARINTA TYÖNNETTY MAAN ALLE Afrikan viimeiseksi siirtomaaksi sanotussa, Marokon miehittämässä Länsi-Saharassa esimerkiksi työkaluja on vaikea saada. Sulaiman odotti kuusi kuukautta poraa ja sahaa USA:sta. Näillä työkaluilla hän sitten itse rakensi studionsa. Myös etäisyyydet aavikolla ovat hyvin pitkät.

Koulut eivät riitä kaikille lapsille, joten suurin osa saa koulutuksensa muualla, kuten Algeriassa. Alue voi olla hyvin vaarallinenkin, vapautetulla alueella ja pakolaisleirien läheisyydessä on esimerkiksi maamiinoja, sateella ne saattavat siirtyä eri paikkaan.

Sananvapaus on Marokon miehittämällä Länsi-Saharan alueella vain rajoitettua.

"Alueella järjestetyt mielenosoitukset on tukahdutettu. Myös kansainvälisen median on vaikea päästä alueelle. Poliittisia vankeja on pal-

jon. Kokoontumiset ovat paljon maanalaisia."

Kokonaisia sukupolvia on syntynyt pakolaisleireillä Algeriassa. He odottavat kansanäänestystä itsenäisyydestä YK:n vuonna 1991 tekemän päätöslauselman mukaan.

Sulaimanin Suomen-vierailua oli järjestämässä Sosiaalifoorumin lisäksi Kansainvälinen Solidaarisuustyö ry. Järjestön Laura Kumpuniemi kertoo, että nuoret ihmiset leireillä eivät usko politiikkaan. Länsi-Saharan peruskysymys on oikeus itsemäärittelyyn.

"Suomessa teemme asian eteen työtä järjestöissä, mutta tarvetta olisi enemmän, järjestöt ovat pieniä. Näitä järjestöjä ovat esimerkiksi Rauhanpuolustajat ja Friends of the Western Sahara. On myös muita pohjoismaisia järjestöjä, jotka tekevät kehitys- ja vaikuttamistyötä. Järjestöt tarvitsisivat enemmän rahaa valtiolta."

Joskus Marokon kansalaisia on tullut tapahtumiin, joita Kumpuniemi on ollut järjestämässä Länsi-Saharan hyväksi. Ilmassa on ollut jopa väkivallan uhkaa.

TIETOA JA TOIMINTAA LÄNSI-SAHARAN PUOLESTA Järjestöjä: Rauhanpuolustajat, Friends of the Western Sahara, Kansainvälinen solidaarisuustyö Kirjoja: Stephen Zunes ja Jacob Mundy, Western Sahara – War, Nationalism and Conflict Resolution (Syracuse Studies on Peace and Conflict Resolution 2010), Hannu Pesonen, Hiekalle rakennettu elämä –Taistelu Länsi-Saharasta (Like 2007), Clas Olsson: Länsi-Sahara – viimeinen siirtomaa (Like 2004) Mohamed Sulaimanin valokuvia: facebook.com/MohamedSulaimanPhotography 33

I P P O O K IS L E P

Peliteollisuus on esimerkki tietotyön hengestä, jossa työntekijöille tarjotaan “kokemuksia” kestävien työolojen sijaan. teksti Pontus Purokuru

Kun intohimosta tehdään velvollisuus Lapsena ihannetyöpaikkani oli videopelien suunnittelija. Luin, kuinka pelifirmassa työskentelevä koodaaja teki töitä yöhön asti, nukkui työpöydän alla ja heräsi suoraan töihin.

Saisipa työskennellä näin intohimoisella alalla!

Työstä unelmointi on helppoa silloin, kun työllä ei tarvitse elättää itseään. Jos kyse olisi vain palavasta innosta, pitäisin pelialaa edelleen hienona. Pelintekijöiden mukaan todellisuus on kuitenkin synkempi.

Scott Benson, yksi Night in the Woods -pelin tekijöistä, kertoi kevään GDC-konferenssissa, että hän oli kirjaimellisesti kuolla tuotantoprosessin aikana. Niukat olosuhteet ajoivat pienen tekijäjoukon ylivelkaantumaan, työpäivät venyivät äärimmäisiksi ja maratonvaihe kesti yli kolme vuotta.

“Emme me pelintekijät aja itseämme näännyksiin siksi, että rakastamme työtä”, Benson sanoo Games Industry -lehden haastatte-

lussa. “Kerromme kyllä kaikille, että kyse on intohimosta. Olen kuitenkin intohimoinen monien asioiden suhteen, enkä silti ole henkihieverissä niiden takia. Tappotahdin syitä ovat raha ja aikataulut.”

XSEED-studiossa työskentelevä Jessica Chavez kertoo Kotaku-sivustolla tehneensä töitä pahimmillaan 14 tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa, yhdeksän kuukauden ajan.

Aikaa ei ollut edes parturissa käymiseen, ja painosta lähti kymmenesosa.

Pelialan kyselyjen mukaan suurin osa pelintekijöistä on kokenut vastaavaa. Moni pitää “crunchaamiseksi” kutsuttua, jopa kuukausia jatkuvaa ylityötä normaalina.

SAATAT OLLA TEKIJÄ Se, mitä työntekijä kutsuu kelvottomiksi työoloiksi ja tai suoraviivaiseksi riistoksi, on mainospuheissa intohimoa.

Työntekijän “intohimo” tarkoittaa osakkeenomistajalle voittoa. Yrityksen näkökulmasta työntekijästä saa enemmän irti, kun työpaikalla vallitsee ilmapiiri, jossa työtä on pakko rakastaa siten, että työtekijä laittaa koko persoonallisuutensa peliin.

Intohimoinen työläinen ei laske työtunteja tai liity ammattiliittoon, puhumattakaan siitä, että yrittäisi vähentää työn määrää.

Intohimon työetiikka näkyi harvinaisen paljaassa muodossa matalapalkkaisia freelancereita välittävän Fiverr-palvelun mainoksessa viime syksynä. Julisteessa oli mustavalkokuva lommoposkisesta naisesta ja teksti: “Syöt kahvia lounaaksi. Ylität tavoitteesi. Unenpuute on sinun huumeesi. Saatat olla tekijä.”

Kun työntekijöille ei ole tarjota riittävää palkkaa tai edes varmaa työsuhdetta, yritykset ovat oppineet tarjoamaan tunteita ja mielikuvia.

Nouse näköalapaikalle ja toteuta itseäsi!

I K K II IT R K #ILOVEMYJOB Miten parantaa työoloja? Scott Benson suosittelee työntekijöitä järjestäytymään. Se on hyvä vastaus niille, jotka ovat töissä Electronic Artsin tai Rockstar Gamesin kaltaisessa suuryrityksessä. Mutta miten freelancer järjestäytyy?

Indie-pelintekijöiden, freelance-toimittajien, taiteilijoiden, kampaajien ja keikkatyöläisten tyypillinen ongelma on yksinäisyys.

He löytävät itsensä markkinoilta kilpailemasta toisiaan vastaan pienillä tuloilla. Silloin työntekijä muuttuu pienoisyritykseksi ja alkaa alistaa itse itseään intohimon voimalla.

Hankalaa nykytyössä on, että siihen todella liittyy myös mielekkäitä asioita. Itsensä kehittäminen ja riisto sekoittuvat. Lisäksi osa työntekijöistä on niin hyvässä asemassa, että he voivat vilpittömästi tweetata “#ilovemyjob”.

Ongelmana on, että menestyjän voittoselfie venytetään kaiken työn päälle.

Vuonna 2012 julkaistu Indie Game: The Movie -dokumentti seurasi kolmen indie-pelin (Braid, Fez, Super Meat Boy) kehitystä. Tekijät eristäytyivät maailmasta, käyttivät kaikki rahansa työhön ja uhrasivat sosiaaliset suhteensa. Pelit olivat lopulta menestyksiä, mutta panokset olivat erittäin kovat.

Myös Night in the Woods nousi lopulta taiteelliseksi ja kaupalliseksi menestykseksi. Oliko pelin tekeminen sen arvoista?

“Uusia malleja täytyy kehittää, koska muuten ihmiset alkavat kuolla ylitöihin”, Benson sanoo. “Avioliitot menevät pilalle. Ihmiset eivät näe lapsiaan. Tämä on huono juttu, mutta sitä pidetään hyvänä, koska ‘sinä uhrasit!’”

Intohimon ja rakkauden hehkuttaminen piilottaa ne, jotka kitkuttavat epäterveellisissä työoloissa vuositolkulla, kunnes romahtavat.

“Why”, Benson kysyy. “Fucking why?”

Sarjakuvat, aikansa videopelit 50-luvun vasemmisto vastusti sarjakuvaa, koska Amerikka. teksti Jasu Setälä

Sarjakuvasensuuri on kattava yli neljäsataasivuinen teos, joka nimensä mukaisesti käsittelee sarjakuvien sensuroinnin historiaa. Aihetta käsitellään niin kansainvälisestä kuin kotimaisestakin näkökulmasta. Pääpaino kirjassa on toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa, jolloin sarjakuvat löivät isosti läpi ja joka oli myös sarjakuvasensuurin kulta-aikaa. Muita aikakausia ei kuitenkaan unohdeta: kirjan tuoreimmat tapaukset käsittelevät muun muassa japanilaisten sarjakuvien aiheuttamia kohuja Euroopassa.

Kirjaa lukiessa ei voi olla vertaamatta sotien jälkeen käytyä sarjakuvakeskustelua 2000-luvulla käytyyn keskusteluun väkivaltaisten videopelien vaikutuksista nuoriin. Sarjakuvia syytettiin nuorten väkivaltaisista teoista niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin samalla tavalla kuin kouluammuskeluihin on nyt etsitty syitä videopeleistä. Sarjakuvat ovatkin olleet aikanaan ensimmäinen laajalle levinnyt media, josta on päässyt seuraamaan esimerkiksi väkivaltaa ja seksiä sisältäviä tarinoita.

Mielenkiintoista kirjassa on myös se, että monien muiden tahojen ohella laitavasemmistollakin on ollut oma roolinsa sarjakuvien sensuroinnissa sotien jälkeisenä aikana.

Kirjassa on kokonainen luku, jossa käsitellään alunperin Britannian kommunistisen puolueen organisoimaa sarjakuvien vastaista näyttelyä, jota Suomeen olivat tuomassa vasemmistolaiset yhdessä kristillisten tahojen kanssa. Luonnollisesti myös kylmän sodan aikainen suomettuminen näkyi sarjakuvissa, ja neuvostokritiikkiä sensuroitiin samalla lailla kuin muissakin medioissa.

Myös vasemmistolaisella nuorisolehdistöllä on ollut oma panoksensa. Pari vuotta sitten Facebookissa liikkui kuva Liberon edeltäjän Terä-lehden vuoden 1955 artikkelista, jossa kritisoitiin sarjakuvaa rajuin ja nykykontekstissa jopa melko absurdein sanakääntein. Artikkelissa (amerikkalaiset) sarjakuvat nähtiin valmistautumisena kolmanteen maailmansotaan ja nuorison kypsyttämisenä "uutta joukkomurhaamiskautta varten".

Terä-lehden kirjoitus tuo oivasti esille sen, että laitavasemmiston kriittinen suhtautuminen sarjakuviin liittyi hyvin vahvasti Amerikka-vastaisuuteen. Sarjakuvien nähtiin levittävän militaristista ja kulttuuri-imperialistista sanomaa muun amerikkalaisen populaarikulttuurin rinnalla. Onneksi kuitenkaan nykypäivänä vasemmiston keskuudessa tai Liberossa sarjakuvia ei nähdä enää vain amerikkalaisena kulttuuri-imperialismina.

Jos kylmänsodan aikainen vasemmistolainen sarjakuva-analyysi kiinnostaa enemmänkin, kannattaa metsästää käsiinsä 70-luvulla kirjoitettu Kuinka Aku Ankkaa luetaan (Para Leer al Pato Donald). Kirjassa tarkastellaan Disneyn sarjakuvia chileläisten vasemmistolaisten näkökulmasta.

Severi Nygård: Sarjakuvasensuuri (Jalava 2017)

35

I K K II IT R K Ohjaaja Spike Lee (vasemmalla) elokuvan kuvauksissa Adam Riverin kanssa.

Spike Leen paluu Jasper Pääkkönen näyttelee klaanilaista turhankin ajankohtaisessa elokuvassa. teksti Mikko Pihkoluoma

Amerikan tunnetuin poliittinen elokuvaohjaaja Spike Lee teki näyttävän paluun Cannesin kilpasarjan toiseksi arvokkaimman palkinnon pokanneella elokuvallaan BlacKkKlansman. Elokuvassa näyttelevät John David Washington, Adam Driver, Topher Grace ja Jasper Pääkkönen.

Kyllä, suomalaistähti on päässyt keskelle niminäyttelijöiden kansoittamaa amerikkalaista elokuvaa.

Lee on tehnyt urallaan elokuvia niin Katrina-hirmumyrskystä kuin Malcolm X:stäkin. Tällä kertaa aiheena on 70-luvun Ku Klux Klan -liikehdintä, jonka johtohahmona toimi David Duke (Grace). Ron Stallworth (Washington) käynnistää poliisitutkinnan paikallisen KKK-soluun, jossa Pääkkösen esittämä Felix on aggressiivisin vaikuttaja.

Ihonväristään johtuen Ron ei voi

36

lähteä mukaan peiteoperaation, mutta hän soittelee tiuhaan puhelimella johtohahmoille ja esittää rasistia.

Fiksun poliisin kautta rasistien öyhötys pääsee varsin koomiseen valoon.

Rasismia tiukasti vastustavasta sanomastaan huolimatta elokuvan tarina on tehty varsin kevyellä otteella.

Pääkkösen rooli on yllättävän keskeinen ja hänellä on useita kohtauksia Adam Driverin kanssa – jopa kahdestaan. Siis uusien Star Wars -elokuvien myötä yhdeksi maailman tunnetuimmaksi elokuvatähdeksi nousseen näyttelijän kanssa. Vaikka Pääkkösen suoritus ei ole lainkaan parhaimmasta päästä, pelkästään näin ison roolin saaminen näin onnistuneeseen elokuvaan on saavutus sinänsä.

Driver esittää juutalaispoliisia, joka ei ole aiemmin joutunut miet-

timään identiteettiään ennen kuin hän joutuu soluttautumaan Ku Klux Klaniin. Hän tekee sen puhelinsoittoja tekevän Ron Stallworthin nimissä. Klaani antaa siis jäsenyyden juutalaiselle, jonka valenimi on tummaihoinen poliisi.

70-luvun ilmapiiri sopii hyvin elokuvan aiheeseen. Mukana on myös Mustat pantterit -liike ja poliisien keskuudessa tuntuu olevan enemmän huolenaiheena, että se uhkaa Coloradon rauhaa. Ron joutuu myös soluttautumaan heidän joukkoon.

Oikeisiin tapahtumiin pohjaava Blackkklansman kytkeytyy nykypäivään David Duken puheiden kautta.

Duke on korkeasti koulutettu rasisti, jonka käyttämistä lausahduksista moni on löytänyt tiensä Donald Trumpin suuhun. ”America first” -huudot kaikuvat elokuvassa ja Spike Lee päättää elokuvansa hienoon montaasiin Charlottesvillen uutiskuvista.

Dokumentaarisen materiaalin käyttö muutoin perinteisen fiktioelokuvan lopussa sopii erinomaisesti juuri Leelle. Kylmiä väreitä herättävä jakso vakuuttaa täysin, että Ku Klux Klanista on syytä tehdä elokuvia juuri nyt.

Blackkklansmanin Suomen ensi-ilta on 10. elokuuta.

Kymmenen artikkelia Rancièrestä Artikkelikokoelma filosofi Jacques Rancièrestä kokoaa tekstejä eri alojen tutkijoilta. teksti Joonas Pulkkinen

Jacques Rancière (s. 1940) on Slavoj Žižekin mukaan yksi aikamme tärkeimmistä filosofeista, jonka monipuolisen tuotannon teemoja ovat tieto ja valta, estetiikka, politiikka sekä hänen oma emansipaation käsitteensä. Kuten Anna Tuomikoski toimittamansa kirjan johdannossa toteaa, ei Rancièren ajattelua kyetä kuitenkaan typistämään yksittäisiin piirteisiin tai kiinnostusten kohteisiin. Hänen ajattelunsa piirre on välttämättömyyden välttely.

Rancière opiskeli filosofiaa 60-luvulla strukturalistisen marxilaisuuden oppi-isän Louis Althusserin johdolla. Hän osallistui aktiivisesti vuoden 1968 ranskalaisten yliopisto-opiskelijoiden poliittiseen liikehdintään. Liikehdinnän näivettyminen ja siihen osallistuneiden ryhmien kykenemättömyys ymmärtää toisiaan muodostaa pohjan Rancièren filosofiselle ajattelulle.

Rancièrelta on suomennettu ai-

kaisemmin Tutkijaliiton julkaisemat Vapautunut katsoja sekä pääteoksena pidetty Erimielisyys. Politiikka ja filosofia. Suomenkielinen kirjallisuus on rajoittunut ennen Tuomikosken toimittamaa artikkelikokoelmaa yksittäisiin artikkeleihin sekä Ari Hirvosen sinänsä kattavaan Rancière-esittelyyn artikkelikokoelmassa Yhteiskuntateorioiden oikeus.

Tuomikosken kokoelman pohjana ovat pitkälti Tutkijaliiton Rancière-seminaarissa 2016 pidettyjen esitelmien pohjalta muotoillut artikkelit. Kirjoittajien akateemisen taustan kirjo ulottuu oikeustieteistä taiteen tekemiseen. Tämä kuvastanee hyvin Rancièren ajattelun monipuolisuutta.

Artikkeleiden aiheena on esimerkiksi emansipaation käsite (Ari Korhonen), filosofin suhde tekniikkaan aistisen jaon käsitteen näkökulmasta (Susanna Lindberg), Rancière ja maolaisuus (Jussi Palmusaari) sekä hänen politiikkakäsityksensä Ranskan terrori-iskujen ja EU:n maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan näkökulmasta (Ari Hirvonen).

Koska Rancière onnistuu varsin hyvin pakenemaan kaikkia määritelmiä ja leimoja, koskee monimerkityksisyys myös hänen käsitteitään ja näkemyksiään politiikasta ja yhteis-

kuntajärjestyksestä. Emansipaatio, aistisen jako, subjekti, estetiikka ja tasa-arvo eivät ole arkikieltämme vastaavana annettuja käsitteitä. Jotain perustavaa Rancièren ajattelusta kuitenkin voi yrittää sanoa.

Hänen ajattelussaan poliittinen kamppailu tuntuu olevan jatkuvaa toimintaa, jossa vaaditaan tasa-arvoon pyrkiviä muutoksia. Poliittinen vääryys taas voi olla luonteeltaan oikeudellista (lakeihin perustuvaa) ja poliittista (esimerkiksi poliittisen toiminnan rajoitettuja mahdollisuuksia). Poliittinen subjekti syntyy kollektiivisesti politiikan kamppailussa ja sen ”erimielisyydessä”, joka on koko politiikan edellytys. Tämä on ikään kuin yhteiskuntasopimusteorioiden luonnon tilaan verrattavissa oleva tila. Kiistojen näyttämö, joissa toisten ääntä kuulla, toisia välttämättä ei.

Mutta ketä kuunnellaan ja miksi? Kaikkia tyydyttävä ratkaisu ei usein ole politiikassa mahdollinen.

Politiikka on muuta kuin laki ja järjestys. Se pyrkii muuttamaan niitä, mutta tämä vaati yleensä myös kiistojen sovittelua ja kompromisseja.

Anna Tuomikoski (toim.): Jacques Rancière ja erimielisyyden näyttämöt (Tutkijaliitto 2018)

37

I K K II IT R K

Pelottomia runoja Lavarunoilija kätkee henkilökohtaisuudet vaivattomuuteen. teksti Ida Akkila

Helsinkiläinen 33-vuotias runoilija Harri Hertell julkaisi toukokuussa viidennen runokokoelmansa, Pelotta. Kahdessa ensimmäisessä kokoelmassaan hän kuvailee urbaania elämää ja kahdessa jälkimmäisessä hän siirtyy aforisminomaisiin luontorunoihin. Pelotta poikkeaa merkittävästi edeltäjistään.

En tiedä, kykenenkö katsomaan teoksen kantta objektiivisesti, koska puna-musta-keltainen värimaailma ja grafiikka tuovat ensimmäisenä mieleen propagandajulisteen. Toisaalta, se saa minut innostuen tarttumaan kirjaan.

Teos koostuu kolmesta luvusta: Lapset Alepassa, Perhe joka ei koskaan voi haihtua ja Kuinka kerrostalot sortuvat. Lukuihin nivoutuu pitkälti kaikki elämän ja tunteiden kaaret lapsuudesta kuolemaan. Sen lisäksi Hertell käsittelee teksteissään monia ajankohtaisia asioita, kuten esimerkiksi pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan järjettömyyttä ja ihmisten eriarvoistumista osoittaen muutamalla pienellä sanalla, huomioilla tai ajatuksilla miekkansa valtaapitäviin.

Ennen ensimmäistä lukua on Anna minulle rohkeutta, jota Hertell itse tituleeraa rukoukseksi. Se onkin hyvä avaus teokselle, sillä siinä esitetyt vilpittömät pyynnöt on hyvä

38

pitää mielessä runoja lukiessaan sekä ihan oikeassa elämässä. Viimeinen säkeistö: Anna minun yrittää tehdä parhaani / anna minun ajatella ja sanoa / se mistä ei voi vaieta, on teoksen ensimmäinen inspiroiva kohta.

Hertell on aktiivinen lavarunouden saralla ja hänen ansiokseen voidaankin nostaa 2010-luvun lavarunouden uusi aikakausi etenkin Helsingissä. Hertellin esikuvina on lavarunouden pioneereja, kuten Pentti Saarikoski ja Teemu Hirvilammi, joten on luonnollista, että Hertellin kirjallista tuotantoa lukiessa voi helposti kuvitella tekstin ääneen lausutuksi. Teksti on rytmiltään lennokasta, tarkoin valittuja sanoja ja sanapareja, mutta silti helppoa, vaivatonta ja mukaansatempaavaa.

Hertellin kyky havainnoida asioita ja yhdistää ne toisiinsa luo jopa draamankaarellisia mielikuvia teksteissä.

Teos on eheä kokonaisuus, joka johdattaa loogisesti alusta loppuun.

Lukiessa tuntuu kuin Hertell piilottaisi hyvin henkilökohtaisia, kipeitä ja ajankohtaisia asioita vaivattomaan sanailuun. Se saa teoksen tuntumaan erittäin harkitulta ja merkitykselliseltä, ja lukijan tämän tajutessaan oivaltavalta kokijalta.

Harri Hertell: Pelotta (Enostone 2018)

Minja Peltokangas, oletko sinä kapinallinen tyttö?

Kyllä olen!

Mitä odotit kirjalta, kun aloit lukea sitä? Vastasiko se odotuksia?

Koukuttavia iltasatuja Toimittajan yhdeksänvuotias jälkeläinen luki Iltasatuja kapinallisille tytöille. teksti Niko Peltokangas

Eka ajattelin, että se olis supertylsä – että siinä luetellaan vain nimiä ja kerrotaan tyypeistä, jotka on tehneet jotain minun mielestä tylsää. Mutta se oli hyvä ja koukuttava!

Mikä tai mitkä iltasaduista on jäänyt parhaiten mieleen? Miksi?

Painonnostaja (Amna Al Haddad) sekä mopo-tyyppi (Ashley Fiolek), joka oli kuuro ja silti osasi mopon tärinästä tajuta, milloin pitää vaihtaa vaihdetta.

Onko joku kertomus aiheuttanut sellaisen tunteen, että haluaisit tehdä samanlaisia juttuja kuin kertomuksen henkilö?

Ehkä vuorikiipeily. Naiset (Cholita-kiipeilijät) lähti vuorelle, kun ne halus näyttää, että nekin voi kiipeillä.

Suositteletko kirjaa muille luettavaksi? Kenelle?

Kyllä! Pikkusiskolle, koska sen pitää oppia olemaan kapinallinen!

Elena Favilli & Francesca Cavallo (suomentanut Maija Kauhanen): Iltasatuja kapinallisille tytöille (Kustantamo SS 2017)

Katsaus kevääseen Kansa kauhistelee, kun Siltsu vetää kamaa, sitten lapsillenne syötätte melkein sitä samaa, kun ei resurssit riitä ja Suomi tarvii sisua, on apteekeilla jemmassa muutakin kuin risua.

Euroviisuvoitostakin on jo liian kauan, mut Israel saa juhlia vaiks murhaamalla vauvan, kun Suomi sulkee silmänsä kera länsimaiden, niin jatkuu Palestiinan päättymätön painajainen.

Kääntyy herrain takki kuin köyhän toinen poski, niin tuskin samat rajoitteet sua Susanna koski, jos se hummeri on päässyt loppumaan jo Stockan Herkulta, lainata voit lisää vaikka Sipilän serkulta.

Jos huolehdi ei köyhistä suomalainen sika, pitää varmaan pyytää taas keikalle Metallica.

Jos ne Hurstinkaan varat enää riitä ei, niin onko kohta muita leipäjonoja kuin Subway?

Mc Kajo 39

siirtynyt päätoimisesti journalismin pariin ja jatkaa osa-aikaisena Liberon päätoimittajana.

Järjestöuutiset

HALUATKO RAKENTAMAAN PALESTIINAA?

PINJA NIKKI TUO MONIPUOLISUUTTA VASEMMISTONUORTEN VIESTINTÄÄN Vasemmistonuorten uusi tiedottaja Pinja Nikki haluaa tuoda järjestöä esiin inspiroivalla, ihmisläheisellä ja mukaansatempaavalla viestinnällä.

Sen tulee kannustaa jäseniä toimintaan sekä nostaa jäsenmäärää ja mediahuomiota. ”Vasemmistonuorten sosiaalisen median presenssi vaatii reippaasti enemmän aktiivisuutta ja näkyvyyttä. Viestinnän alustojen ja toimintatapojen monipuolistumisessa ja uusiutumisessa on pysyttävä mukana”, Nikki sanoo.

Media-assistentiksi valmistunut 23-vuotias Nikki on aiemmin työs40

kennellyt muun muassa valokuvaajana sekä valokuvaaja Meeri Koutaniemen assistenttina. Hän kuuluu konfliktinratkaisujärjestö CMI:n nuorten rauhanryhmä Lennoneihin, joka tekee some-kampanjointia rauhantyötä edistämiseksi. Vasemmistonuoriin Nikki siirtyy työharjoittelusta Vasemmistoliiton puoluetoimistolta.

Työharjoittelua lukuunottamatta Nikki ei ole ollut aktiivinen puoluepolitiikassa. Hän on kuitenkin harrastanut kansalaisaktivismia järjestöissä ja mielenosoitusten kautta.

Sysmästä kotoisin oleva Nikki on asunut Helsingissä seitsemän vuotta. Valokuvaamisen ja muun luovan työskentelyn lisäksi vapaa-aika kuluu luonnossa retkeilyn, lukemisen, musiikin ja kulttuuritapahtumien parissa.

Vuodesta 2012 saakka tiedottajana toiminut Niko Peltokangas on

ICAH Finland järjestää rakennusleirin ja kiertueen Länsirannalla Palestiinassa 21.-31. lokakuuta. Haku leirille on käynnissä 1. elokuuta saakka.

Rakennusleirit ovat osa väkivallatonta vastarintaa palestiinalaisalueiden miehitystä vastaan. ICAHD Finland on Israeli Committee Against House Demolitions -järjestön suomalainen haara. Järjestö vastustaa miehitysjoukkojen harjoittamaa palestiinalaisten kotien tuhoamista ja heidän häätämistään.

Leirillä osallistutaan ekologisen yhteisökeskuksen rakentamiseen Jordanin laaksossa Länsirannalla.

Keskus palvelee 15 pientä palestiinalaista yhteisöä, jotka kamppailevat kotiensa tuhoamista vastaan.

Leiriläiset tutustuvat myös paimentolaisperheiden olosuhteisiin ja keräävät oliiveja palestiinalaiskylässä.

Kiertueseen sisältyy opintomatkoja Bethlemiin, Jerusalemiin, Hebroniin, Negevin autiomaahan, Jaffaan ja Tel Aviviin.

Leirimaksu 1060 euroa kattaa majoituksen, ruokailut, opintomatkat ja materiaalit, mutta ei esimerkiksi lentoja. Leiriläisten tulee olla englannin kielen taitoisia ja vähintään 18-vuotiaita leirin aikaan.

Ilmoittautuminen ja lisätiedot: icahd.fi/rakennusleiri-2018

HAE MATKATUKEA VASEMMISTORISTEILYLLE! Vasemmistoliitto järjestää Vasemmistoristeilyn 18.-19. elokuuta. m/s

Europalla. Helsingistä lähtevä ja Tallinnan satamassa yöpyvä risteily maksaa halvimmillaan 30 euroa, ja Vasemmistonuorten jäsenille on tarjolla myös matkatukea nuorisojärjestöltä.

Risteilyllä koko laiva on varattu vasemmistoväen käyttöön.

Ohjelmassa on seminaareja ja ryhmätapaamisia sekä vapaa-ajan viettoa muun muassa työväenlaulukaraoken parissa. Laivalla esiintyvät Vuokko Hovatta, Maija Kauhanen, Paleface, Jonna Pirttijoki ja Kengurumeininki.

Vasemmistonuoret järjestää risteilyllä paneelikeskustelun otsikolla ”Kabineteista kaduille”. Paneeli käsittelee puoluetoimintaa, uusia vaikuttamisstrategioita ja ulkoparlamentaariseen vaikuttamiseen osallistumista.

Vasemmistonuoret tukee 50 ensimmäiseksi tukea hakeneen jäsenen osallistumista risteilylle 30 eurolla. Tukea voi hakea ilmoittautumisen jälkeen osoitteessa extra. vanu.fi/vasemmistoristeily.

Risteilyn ilmoittautuminen ja lisätiedot: vasemmisto.fi/vasemmistoristeily2018/

LIBERON EDUSTUS KULTISSA JATKUU Liberon päätoimittaja Niko Peltokangas valittiin Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultin hallituksen jäseneksi kevääseen 2019 kestävälle kaudelle. Liiton puheenjohtajaksi valittiin Voiman kustantaja Tuomas Rantanen.

Kultti on noin 200 pienlehden kattojärjestö, joka muun muassa ylläpitää Kulttikiska-nettikauppaa ja on julkaissut Iso Numero -lehteä.

Kultti kuuluu myös Julkisen Sanan Neuvostoon, minkä ansiosta Liberokin on neuvoston kanteluoikeuden piirissä.

Vasemmistonuoret mediassa ”Siihen, miten ihmiset sinua kohtelevat, vaikuttaa valta-asema. Eduskunta on raadollinen paikka. Asema politiikan sisäisessä hierarkiassa vaikuttaa siihen, kuinka paljon tytöttelyä ja epäasiallista puhetta tulee. Tytöttelyä oli ennen enemmän. Nyt sitä on selkeästi vähemmän. Huomaan eron aikoihin, jolloin olin Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja myös esiinnyin mediassa”, [Li] Andersson kertoo.

Aamulehti 14.4.2018 ”Hallitus haluaa kuitenkin lisätä tätä epävarmuutta antamalla työnantajalle oikeuden tehdä määräaikaisen työsopimuksen ilman perusteltua syytä sellaisen alle 30-vuotiaan nuoren kanssa, joka on ollut vähintään kolme kuukautta työttömänä. Yksilöllisen irtisanomisen kriteereitä kevennettäisiin 20 henkeä tai sen alle työllistävissä yrityksissä.” ”Päätöstä on perusteltu ontuvin esimerkein huonoista työntekijöistä, joista pienten yritysten on vaikea päästä eroon. Joillekin työnantajille huono työntekijä on se, joka tietää oikeutensa. Tiedän jo nyt nuoria, nollatuntisopimuksella työskennelleitä, joiden tunnit ovat vähentyneet kun he ovat kyselleet saamatta jääneiden palkkojen ja lisien perään”, [Vasemmistonuorten puheenjohtaja Hanna-Marilla] Zidan totesi.

Karjalainen 2.5.2018 Vasemmistonuorten aktiivisuus näkyi vappumarssilla, jonka pääairueena oli Kajaanin Vasemmiston puheenjohtaja Sari Kyllönen.

Kansan Tahto 2.5.2018 Juhlapuhuja, Vasemmistoliiton nuorten puheenjohtaja Hanna-Marilla Zidan peräsi yhteiskunnan kehitykseen suunnanmuutosta. ”Olen käynyt koko elämäni vappumarsseilla, mutta marssiminen ei ole koskaan tuntunut yhtä tärkeältä kuin tänään”, Zidan summasi.

Hän perusteli sanomaansa sillä, että hallitus on työnantajapuolta suosivilla toimilla kyykyttänyt nimenomaan pienipalkkaisia työntekijöitä.

Outokummun seutu 3.5.2018 Hanna-Marilla Zidan: Kädet pois taskuistamme – hallitus leikannut tulevilta sukupolvilta Kansan Uutiset 6.5.2018

41

H A N N A -M A R IL LA

Lupalappuvitsit loppuivat Vasemmistonuoret on ollut perustamassa Suostumus 2018 -kansalaisaloitetta ja siihen liittyvää kampanjaa. Vasemmiston tavoitteena on kautta aikojen ollut tarkoitus rikkoa epäoikeudenmukaisia rakenteita yhteiskunnassa ja vapauttaa.

Ei ole vapautta ilman tasa-arvoa. Ilman tasa-arvoa yhteiskunnassa kaikkea toimintaa rajoittavat vanhat valtarakenteet. Ne näkyvät siinä, kenellä on oikeus määrätä omasta kehostaan. Siksi meillä on voimassa translaki, joka loukkaa transihmisten ihmisoikeuksia. Siksi meillä on rikoslaki, jossa raiskaus määritellään väkivallan tai sen uhan, eikä suostumuksen, kautta.

Olin vuosia sitten Ruotsin Vasemmistonuorten järjestemällä feministisen itsepuolustuksen kurssilla. Kurssi sai minut tiedostamaan uudella tavalla, kuinka ahtaat sukupuoliroolit, joihin meidät kasvatetaan, vaikuttavat kaikessa kanssakäymisessä. Aloin tiedostaa, kuinka sedät eivät kunnioita henkilökohtaista tilaani vaan tulevat malttamattomina kassajonossa liian lähelle, tai kuinka minulle puhutaan sen perusteella mitä olettamuksia sukupuoleeni liittyy. #Metoo-, #dammenbrister- ja #memyös-kampanjat herättivät pitkään kaivattua keskustelua ihmisten itsemääräämisoikeudesta. Nyt on aika saada tämä keskustelu muutosvoimaksi.

Laulu Opi perusasiat käskee meitä kysymään, “miksi tämä on näin?”

Epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo eivät ole ylhäältä alaspäin annettuja, vaan ne on 42

vuosien saatossa rakennettu. Tämä tarkoittaa, että ne voidaan myös purkaa.

Suostumus 2018 on kampanja itsemääräämisoikeutta kunnioittavan raiskauslainsäädännön puolesta. Tavoitteena on, että raiskaus määriteltäisiin rikoslaissa jatkossa suostumuksen puutteen kautta eikä väkivallan tai sen uhan.

Teen kampanjaa pikkusiskoni ja joka ikisen nuoren vuoksi, joka joutuu miettimään puolustusmekanismejaan, kun hänen kehollista itsemäärämisoikeuttaan loukataan.

Itsemäärämisoikeuden tulisi olla itsestäänselvyys eikä etuoikeus. Nyt on aika puolustaa jokaista raiskauksen uhria ja päättää hiljentämisen ja häpäisemisen kulttuuri, joka yhteiskunnassa on ollut valloillaan.

Kun kampanjan valmistelu alkoi, se sai osakseen vähättelyä ja tyhmiä vitsejä. Aktiivien ja eduskunnan naisverkoston työllä aloite on lyönyt läpi siten, että on yhtäkkiä valtavirtaa vaatia lain muuttamista. Kommentit lupalapuista tai siitä, että suostumus olisi elämälle vierasta, eivät enää toimi.

Innostavaa kampanjassa on ollut nähdä, miten suurella palolla eritaustaiset ihmiset yli puoluerajojen ovat sitä tehneet. Jo ennen kansalaisaloitteen julkaisemista julkinen paine on saanut oikeusministerin pyörtämään sanojaan. Tämä osoittaa millainen vahva halu muutokselle kampanjan takana on.

Hanna-Marilla Zidan Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Esittelyssä vanu Palstalla tutustutaan vasemmistonuoriin.

Riitu

Mika

Riitu Mäkeläinen 21-vuotias Liittyi Vasemmistonuoriin vuonna 2017.

Opiskelee ja toimii Kainuun Vasemmistonuorten puheenjohtajana.

Mika Leminen 22-vuotias Liittyi Vasemmistonuoriin vuonna 2015.

Toimii Etelä-Suomen Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

Opiskelee liiketaloutta ammattikorkeakoulussa viimeistä vuotta.

Kun liityit jäseneksi, oliko Vasemmistonuoret ainoa vaihtoehto vai yksi monista?

Riitu: Vasemmistonuoret oli ainoa vaihtoehto. The thing.

Mika: Vaalikeväänä 2015 minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko vasemmisto tai vihreät. Vihreissä on myös sinivihreitä, joten päädyin vanuun.

Kerro ikimuistoisen hyvä tai huono kokemus Vasemmistonuorten toiminnasta.

Riitu: Ikimuistoisen hyvä kokemus oli viime liittokokous. Jännitti kovasti lähteä valtakunnalliseen tapahtumaan jossa oli osallistujina muidenkin piirien jäseniä mukana.

En nimittäin tuolloin ollut juurikaan tutustunut muiden kuin Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan piirien jäseniin. Olin positiivisesti yllättynyt siitä miten mahtavia tyyppejä meidän järjestössä on, ja miten rennosti ja rohkeasti ihmiset lähestyivät ja tulivat juttelemaan. Tuli kotoisa olo: ”nyt olen oikeassa paikassa”.

Mika: Lukuisat Helsingin lautapeli-illat ovat jääneet erityisesti mieleen.

Ne ovat kivoja tilaisuuksia tutustua paremmin jengiin ja ottaa rennosti.

Mikä sinua on innostanut viime aikoina?

Riitu: Minua on innostanut meidän piirin jäsenten loputon jaksaminen ja tarmo toiminnan edistämiseksi ja kehittämiseksi. On ihanaa toimia yhdessä näin reippaiden ja rakkaiden tyyppien kanssa.

Mika: Olen ollut innoissani siitä, että tuntuu, että olen saanut asiat jälleen mallilleen. Minulla on ollut epävarmuutta ja vaikeuksia henkilökohtaisessa elämässäni, mutta nyt ne alkavat hälvetä. Olen myös innostunut

musiikista, erityisesti punk-rockista.

Vanu kaipaa enemmän punk-asennetta ja häikäilemättömyyttä!

Missä olisit, jos et olisi koskaan liittynyt Vasemmistonuoriin?

Riitu: Se, etten olisi koskaan liittynyt Vasemmistonuoriin, ei ole vaihtoehto.

Mika: Olisin varmaan Vihreissä.

JOKO-TAI: Kaduilla vai kabinetissa?

Riitu: Kaduilla.

Mika: Kabineteissa, koska siellä ne päätökset tehdään.

Ysäri- vai kasarimuoti?

Riitu: Ysäri.

Mika: Tukkametalli mielummin kuin grunge ja nu-metal, eli ehdottomasti kasaristaili.

Maakuntavaalit kiinnostaa vai ei?

Riitu: Kiinnostaa.

Mika: Kiinnostaa.

Kesätyöt vai vapaus?

Riitu: Kesätyöt.

Mika: Kesätyöt!!!!! Rakastan työntekoa harjoittelupaikassani.

Juhannuksena maalle vai kaupunkiin?

Riitu: Maalle.

Mika: Meidän perheellä on perinne, että lähdemme aika juhannuksena Luviaan kesämökillemme. Jotkut perinteet on pidettävä.

Reilun kaupan kahvi vai luomutee?

Riitu: Reilun kaupan kahvi.

Mika: Luomutee, koska kahvissa on kofeiinia, joka aiheuttaa riippuvuutta.

43

TO N I

”Tietosuojasi on meille tärkeää” Tätä kirjoittaessani siirtymäaika EU:n tietosuoja-asetuksen käyttöönottoon päättyy noin kuuden tunnin kuluttua. Julkisen keskustelun perusteella kyseessä on valtava muutos, vaikka tosiasiassa pääosa asetuksen sisällöstä on ollut voimassa tähänkin asti. Muutos koskee erityisesti tietosuojaa koskevien säädösten rikkomisesta seuraavia sanktioita, jotka voivat nousta kymmeniin miljooniin euroihin.

Vaikka monissa järjestöissä ja yrityksissä uusi tietosuoja-asetus on herättänyt kysymyksiä toimenpiteiden kohtuullisuudesta, pääosin henkilötietojen asianmukaisen käsittelyn vaatiminen tarvittaessa sanktioiden uhalla on yksilön kannalta tärkeä asia. Viime kädessä muutos antaa meille yksilöinä enemmän valtaa meistä kerättävän tiedon hallinointiin ja samalla rajoittaa eri tahojen valtaa hyödyntää meistä kerättävää tietoa ilman erillistä lupaa.

Käytännössä suuret verkossa toimivat palveluntarjoajat edellyttävät luvan myöntämistä, jotta palvelua pääsee hyödyntämään, mutta nyt luvan ehdot täytyy luetella käyttäjälle ymmärrettävällä kielellä, mikä sekin on edistystä.

Vasemmistonuoret on järjestönä aina suhtautunut erittäin vakavasti kerättyjen tietojen luottamukselliseen käsittelyyn. Poliittisena nuorisojärjestönä meillä on erityinen vastuu hallussamme olevista henkilötiedoista ja olemmekin suhtautuneet positiivisesti käynnissä oleviin muutoksiin.

44

Meillä on aikaisempaa selkeämpi kokonaiskäsitys hallussamme olevista henkilötiedoista, kuten tapahtumien osallistujaluetteloista tai sähköpostilistoista. Jokaista henkilötietorekisteriä kohden olemme laatineet selkeän selosteen tietojen käyttötarkoituksesta, hallussapitoajasta sekä niihin liittyvistä käsittelyehdoista. Lisäksi jokaisen Vasemmistonuorten jäsenen oikeus tarkastaa hänestä kerätyt henkilötiedot on kirjattu osaksi rekisteriselostetta tietosuoja-asetuksen edellyttämällä tavalla.

Aloitin Vasemmistonuorten pääsihteerinä huhtikuussa ja olen edelleen innoissani edessä olevista haasteista. Olen tehnyt jo useamman vuoden töitä nuorisojärjestöjen parissa ja pitkistä työpäivistä ja tietynlaisesta järjestötyölle ominaisesta epävarmuudesta huolimatta on suoranainen etuoikeus tehdä töitä Vasemmistonuorten kaltaisessa moniarvoisessa ja solidaarisessa yhteisössä.

Pääsihteerinä työskentely on myös mukava tapa pitkittää viime vuonna päättynyttä omaa vasemmistonuoruutta. Kaduilla tai kabineteissa, toivon työni kautta tutustuvani mahdollisimman monen uuden ja vanhan vasemmistonuoren kanssa.

Toni Asikainen Vasemmistonuorten pääsihteeri

Yhteystiedot

HANKI UUSIA TIETOJA & TAITOJA VASEMMISTONUORET Hämeentie 29, 6. krs, 00500 Helsinki 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi Puheenjohtaja Hanna-Marilla Zidan 050 590 2771, hanna@vasemmistonuoret.fi Pääsihteeri Toni Asikainen 045 644 7880, toni@vasemmistonuoret.fi Järjestö- ja koulutussihteeri Laura Pohjola 045 662 8206, laura.pohjola@vasemmistonuoret.fi Tiedottaja Pinja Nikki pinja@vasemmistonuoret.fi Jäsen- ja toimistosihteeri Valter Söderman 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret. fi Talouspäällikkö Pirkko Holappa 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi PIIRIJÄRJESTÖT Etelä-Suomen Vasemmistonuoret Päijänteentie 35, 00510 Helsinki toiminnanjohtaja Mikael Kinanen, 044 019 5901, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi Hämeen Vasemmistonuoret Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere toiminnanjohtaja Petteri Kiponoja, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi Itä-Suomen Vasemmistonuoret Pohjoiskatu 6, 80100 Joensuu (käyntiosoite Kauppakatu 44) piirisihteeri Viljami Vaskonen, 044 976 2830, ita@vasemmistonuoret.fi Kainuun Vasemmistonuoret piirisihteeri Juuso Parviainen, 040 968 9039, juupar203@gmail.com Keski-Suomen Vasemmistonuoret Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä piirisihteeri Miika Korpi, 044 0776637, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi Lapin Vasemmistonuoret Lapinkatu 2, 96190 Rovaniemi piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 7000 219, lappi@vasemmistonuoret.fi Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret Kauppurienkatu 8B, 3.kerros, 90100 Oulu piirisihteeri Anna-Maija Räihä, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi Satakunnan Vasemmistonuoret Eteläpuisto 14 B, 28100 Pori piirisihteeri Jonna Jylhäsaari, 050 590 2417, satakunta@vasemmistonuoret.fi Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret Hakakatu 12, 20540 Turku piirisihteeri Amro El-khatib, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

VISUAALISUUTTA VIESTINTÄÄN CANVALLA Tutustut maksuttomaan Canva-työkaluun, jolla voi tehdä kuvia ja grafiikoita esim. someen.

Helsingissä 20. ja 27.9. (2 iltapäivää)

VAIKUTA VALLANPITÄJIIN -LOBBAUSKOULUTUS Opit käytännönläheisesti mm. miten lobbauksen kohteet kannattaisi valita ja miten tehokkaasti suunnittelet ja toteutat lobbausprosessia.

Helsingissä 22.9.

TOIMINNALLISUUTTA KOULUTUKSIIN Opit valitsemaan yhdistyksen koulutuksiin sellaisia toimintatapoja, jotka tuovat kaikkien osallistujien osaamisen hyödynnettäväksi.

Tampereella 29.9.

ESIINTYMISJÄNNITYS KURIIN Opit olemaan esiintymistilanteessa oma itsesi ja hallitsemaan esiintymiseen liittyvää jännitystä.

Oulussa 6.10.

EUROT OJENNUKSEEN Saat perustiedot siitä, miten järjestön taloutta tulee hoitaa ja millaista on hyvä taloussuunnittelu.

Jyväskylässä 6.-7.10.

JÄRJESTÖ SOSIAALISESSA MEDIASSA Tutustut sosiaalisen median kenttään ja otat haltuun oman yhdistyksesi tarpeisiin sopivat välineet niin ulkoiseen kuin sisäiseen viestintään.

Tampereella 13.10.

LUE LISÄÄ JA ILMOITTAUDU: ksl.fi/koulutuskalenteri, ksl@ksl.fi tai 040 197 4209. tutustu

tykkää

f

ksl.fi kslry tutustu

ksl.fi

45

oikomaan vääryyksiä, puolustamaan sorrettuja, pelastamaan maailman… ottakaa minuun pikimmiten yhteyttä alle rastimani vaihtoehdon merkeissä.

kyllä, olen kiinnostunut

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

TILAUS

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön.

Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms.

Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku.

En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa.

Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite.

Roxane Gay: bad Feminist (Like 2017) Koko Hubara: Ruskeat Tytöt (Like 2017)

Haluamani tilaajalahja: (sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Nimi............................................................................................................................................................................................................................................

Lähiosoite...............................................................................................................................................................................................................................

Postinumero ja -toimipaikka.......................................................................................................................................................................................

Puhelinnumero....................................................................................................................................................................................................................

Sähköposti............................................................................................................

Liityn sähköpostilistalle.

Syntymäaika .....................................

Päiväys............................... Allekirjoitus..........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

Vastaanottaja maksaa postimaksun

VASTAUSLÄHET YS TUNNUS 5003551 00003 HELSINKI

46

JÄSENEKSI

TaskuTurva – Turva aina mukanasi

UU S I aTaskuTur v yt sovellus n ! sa ladattavis

Kotona, matkalla, tien päällä...

Vakuutusturva kulkee kätevästi aina mukanasi, kun lataat uuden TaskuTurva-sovelluksen. Sen kautta voit asioida kanssamme vaivattomasti missä ja milloin vain.

Elä täysillä, Turva turvaa.

Lataa ilmainen TaskuTurva-sovellus Google Play Kaupasta tai App Storesta. Lue lisää osoitteesta turva.fi/taskuturva

Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva • www.turva.fi • puh. 01019 5110

0,5 X

X

0,25 X 0,5 X

0,5 X

2,75 X

0,5 X

47

Liitossa on hyvä olla!

Kesäduunari, pätkäduunari, nollasopparilainen tai vakkari, liity oman alasi ammattiliittoon.

Mitä enemmän meitä on, sitä enemmän meillä on voimaa vaatia kunnon työehtoja.

48