Libero 1/2021 by Libero

1 / 2021 3

KUPLAT JA YHTEISÖT

PÄÄKIRJOITUS

JOONAS PULKKINEN

24 VALTA KUNNASSA, KAIKKI HYVIN?

TikTok-demokratiaa kuplissa

Päijät-Hämeessä sijaitsee kriisikunnan rajaa lähentelevä Kärkölän kunta. Siellä asuu reilu 4 000 ihmistä, suurin valtuustoryhmä on paikallisista aktiivisista kuntalaisista koostuva Kärkölä-ryhmä, ja kunnassa on käytössä pormestarimalli.

PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI

Nuorille ja opiskelijoille kestävämpää yhteiskuntaa rakentamassa LIBAN SHEIKH

IRRALLISTA

Kaikillahan on omat näkemyksensä ja elämänkokemukseen perustuva subjektiivinen käsitys elämästä, joten eikö kaikki elä vähän omassa kuplassa? Vai tarkoittaako se sitä, että on täysin kyvytön pohtimaan asioita, jotka eivät istu omiin näkemyksiin? En ymmärrä, ja olen aina ihmetellyt tätä. Selittäkää!

8 DIALOGI – TODELLISUUDEN TUTKIJOIDEN KIRJALLISET NYYTTIKESTIT Esitystaitelijoiden seikkailullinen kollektiivi Todellisuuden tutkimuskeskus julkaisi alkuvuodesta esseekokoelman Jokin meissä valvoo. Kokoelman kirjoittamisprosessiin osallistuneet kirjoittajat pohtivat dialogissa kirjan kirjoitusprosessia ja kollektiivisen tekemisen dynamiikkaa.

JOEL HAAPAMÄKI

KUVA: ADELE HYRY

Nykytanssifestivaali Sivuaskeleella Potentiaalinen näyttämö -työpajan pitäneet Niko Hallikainen ja Sonya Lindfors pohtivat haastattelussa näyttämöä vallan ja mahdollisuuksien tilana.

LAURA KÄRKÄS & VILMA MANKONEN

36 DAVID FOSTER WALLACEN KIVETTYNEEN KULTIN LOUHINTAA Yli tuhatsivuinen järkäle edellyttää intensiivistä ja jatkuvaa lukuprosessia, ja siitä menevät niskat jumiin. Mutta onko se todellakin hankala romaani?

HEIDI BACKSTRÖM, TITTA HALINEN & JOHANNA MATRUKA

JOHANNA OSVÁTH

10 VENÄJÄN 14-VUOTIAAT MINECRAFT-”TERRORISTIT” Aleksei Navalnyin ohella Venäjällä on satoja

poliittisia vankeja. ANTTI RAUTIAINEN

KUVA: HENRI SALONEN

42 HOMEHTUNEET RAKENTEET

Mitä Sisäilmaa-sarja kertoo hyvinvointivaltiosta tai julkishallinon muutoksesta?

12 KULTTUURISESTIKIN KESTÄVÄÄ MATKAILUA

TUUKKA BRUNILA & VIHTORI

Matkailu voi heikentää paikallisyhteisöjä ja -kulttuureja monella tapaa. Kestävä matkailu ei ole pelkästään ekologisesti kestävää, vaan huomioi myös kulttuurisen kestävyyden. JANI KOSKINEN

14 MAKE AMERICA (NEO)LIBERAL AGAIN

32 NÄYTTÄMÖN LAAJENEVAA HUMUA JA SAVUA

SUOMINEN KUVA: YLE

KRITIIKKI

Joonas Pulkkinen yrittää ymmärtää kasvien näkökulmaa maailmaan

Emanuele Coccian Kasvien elämän pohjalta. Iiris Penttilä esittelee

brittiläisen, vasemmistolaisen politiikan kommentaattori Owen Jonesin uusimman teoksen This Land: Story of a Movementin.

Kuinka paljon vasemmistolla on todella syitä juhlia Joe Bidenin vaalivoittoa?

46 JÄRJESTÖSIVUT Vasemmistonuorten ekososialistisen Kitke kapitalismi luonnosta! -kampanjan työryhmä teetätti testin, jossa jokainen Liberon lukija voi testata, millainen ekososialisti sattuu olemaan!

PINJA VUORINEN

18 KEHITYS RAITEILLA KUVA: JUULIA TERHO Tampereella elokuussa liikennöinnin aloittava raitiovaunulinja ei kerro ainoastaan joukkoliikenteen murroksesta, vaan koko kaupungin muutoksesta.

SAMU KUOPPA

KANNEN KUVA JAAKKO PALLASVUO

KUVA: MIKKO RIKALA

PÄÄKIRJOITUS

TIKTOK-DEMOKRATIAA KUPLISSA TÄTÄ KIRJOITTAESSANI, MAALISKUUN puolivälin tienoilla, kuntavaalit on

R PÄ

ISTÖME

R KK

päätetty edellisviikonloppuna siirtää juhannuksen kynnykselle. Monien ehdokkaiden kampanjointi sotkeutuu, siirto laittaa uusiksi aikataulut ja jopa henkilökohtaiset budjetit. Laajemmin on kyse kuitenkin suuremmista demokratian toimivuutta koskevista kysymyksistä. Vaalien siirtämisestä huolimatta ei ole takuita siitä, että kesäkuussakaan vaalit voitaisiin turvallisesti järjestää. Epäluulo voi paitsi laskea äänestysintoa, myös rapauttaa laajemmin uskoa demokratian toimivuuteen. Vaalien osuminen myös kesälomakaudelle on muutenkin äänestysprosentiltaan muita vaaleja matalalampien kunnallisvaalien kannalta huono ajoitus. Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Emilia Uljas on esimerkiksi kantanut huolta nuorten äänestysaktiivisuudesta johtuen siirrettyjen vaalien ajankohdasta. Viime vaaleissa nuorimmasta äänestäjäryhmästä, 18–24-vuotiaista nuorista, käytti ääni oikeutensa vain yksi kolmasosa. Media on tehnyt huomion tai johto päätöksen, että vaaleista tulee somevaalit. Huomion uutisarvo on suhteellista. Sosiaalisella medialla on ollut vaali vaalilta suurempi merkitys. Tämä on muuttanut ehdokkaiden mahdollisuuksia tasaarvoisemmiksi, kun suuryritysten tai mediakonsernien kalliille mainostilalle on tullut vaihtoehtoja. Sosiaalisella medialla on suuri merkitys äänestyspäätökselle. Ylen Taloustutkimuksella tammikuussa teettämän kyselyn mukaan suomalaisista 43 prosenttia arvelee poliitikon toiminnan ja näkyvyyden sosiaalisessa mediassa vaikuttavan tulevien vaalien äänestyspäätökseen erittäin paljon tai jonkin verran. Erityisesti nuoret, naiseksi identifioituvat ja uusmaalaiset kertovat someaktiivisuudella olevan väliä ehdokasta puntaroidessa. Vaikka vaalit eivät olisi siirtyneetkään, olisivat ne olleet monin tavoin poikkeuksel-

ILJ

ÖMÄRK

liset. Pohdin monia vanhan tavan kampanjointiin keskittyneitä poliitikkoja: Hakaniemen torilla ihmisiä kahvittavia piirijärjestöjen perusraatajia, autonsa tai mönkijänsä tarroin liimaavia kylän kasvoja, Ben Zyskowiczia (ei ehdolla) kävelemässä kotikulmillaan Pohjois-Haagan asemalla niin itsevarman karismaattisesti, että jopa minä erehdyn ottamaan flaijerin. Sukupolvierot ovat todella rajut, kun eläkeiän ylittänyt poliittinen sukupolvi opettelee vaalien alla ”vähän twiittaamaan” ja millenniaali vain ”tykittelee contentia” bittisfääreihin. Edessä on kieltämättä murros, jossa sukupolvien erot tavassa tehdä politiikkaa tulevat eri tavoin näkyväksi. En ole koskaan ollut vakuuttunut TikTokista, Instagramista tai Tinderistä politiikan tekemisen välineinä. Poliittinen sisältö muovautuu näissä kanavissa mielessä spektaakkeliksi siinä mielessä, mitä Guy Debord tarkoitti hyperkyynisessä klassikossaan Spektaakkelin yhteiskunta. Politiikka muovautuu paitsi konkreettisiksi kuviksi, myös jo olemassa oleviksi sisällöiksi. Tarjotut sisällöt ovat luonteeltaan sellaisia, mitä ihmiset odottavat kuvina saavansakin. Debordin perusteeseihin kuului myös, että spektaakkelin yhteiskunta eristää ihmiset toisistaan, tekee kohtaamiset, vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden tuotannolle ja lisäarvon luomiselle alisteiseksi ulkoiseksi pakoksi. Debordia seuraten onkin järisyttävää, että me emme elä millään tavoin yhteisöllisyyden mahdollisuuksien aikaa. Ihmiselämien suojelemiseksi perusoikeuksiamme on rajoitettu, erilaisia asetuksia säädetty ja ohjeistuksia annettu, että välttäisimme ihmiskontakteja. Tämän lisäksi poliittinen julkisuus on digitalisaation myötä muodostunut poliit-

tisten kuplien sfääriksi. Vaalien siirtämistä vastusti eniten puolue, joka voi yhtäkkiä vedota länsimaihin ja siihen, miten vaalit on onnistuttu järjestämään koronasta huolimatta. Todellisuudessa Suomi ei ole tässä tapauksessa eurooppalaisella mittapuulla mitenkään poikkeus. Aika näyttää, onko koronan jälkeinen aika uuden yhteisöllisyyden aika. Olin itse kuntavaaliehdokkaana kymmenisen vuotta sitten, jolloin sain yhteisöllisyydestä hyvän oppitunnin. Luonnostelin Helsingin Vaasankadulla terassilla mahdollista vaali sloganiani ja ajatusta uusyhteisöllisyydestä tai vastaavasta. Kun kymmenennen vuoden sosiologian opiskelija kysyi, mitä tämä tarkoittaa, en osannut vastata. Jouduin myöntämään, että se kuulosti ajatuksena vain raflaavalta ja myyvältä. Kuplan ja yhteisön välinen raja on suhteellinen. Kumpikaan ei ole mielestäni kategorisesti hyvä tai huono, mutta politiikka herättää epäilyksiä vähän kummastakin.

Joonas Pulkkinen

Päätoimittaja

Nuorten kulttuuri- ja mielipidelehti • Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen • Kustantaja: Libero ry • Päätoimittaja: Joonas Pulkkinen • AD: Kaarina Tammisto • Fontit: Lyyra / Schick Toikka, Happy Times at the IKOB / Velvetyne • Osoite: Lintulahdenkatu 10, 2. kerros, 00500 Helsinki • Palaute ja juttutarjoukset: toimitus@liberolehti.fi, 040 067 8839 • Tilausasiat: tilaukset@liberolehti.fi, 045 348 5499 • Painopaikka: Waasa Graphics, Vaasa, painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa • ISSN 0783–6198 • Libero on Vasemmistonuoria lähellä oleva, journalistisesti riippumaton aikakauslehti. • Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 € • www.liberolehti.fi • Taiteen edistämiskeskus on tukenut Liberoa kulttuurilehdille suunnatulla avustuksella. LIBERO 1 / 2021

KOLUMNI LIBAN SHEIKH

KUVA: PINJA NIKKI

NUORILLE JA OPISKELIJOILLE KESTÄVÄMPÄÄ YHTEISKUNTAA RAKENTAMASSA

VASEMMISTONUORET JA VASEMMISTO-OPISKELIJAT julkaisivat helmikuussa

2021 kuntavaaliohjelmansa. Punavihreä kuntavallankumous -nimeä kantava ohjelma vaatii takuuta kestävämmälle ja inhimillisemmästä tulevaisuudesta – eli samanaikaista panostusta kuntalaisten hyvinvointia tukevaan politiikkaan sekä konkreettisiin ilmastotekoihin. Ohjelma peräänkuuluttaa rohkeaa siirtymää hiilinegatiiviseen yhteiskuntaan sekä sitoo inhimillisen hyvinvoinnin turvaamisen osaksi oikeudenmukaista ekologista jälleenrakentamista. Kestävämmän tulevaisuuden turvaamiseksi valtuustoissa tulee olla ymmärrys siitä, kuinka 1990-luvun lama-ajan virheitä ei toisteta. Ratkaisut siihen tuntuvat kuitenkin vaihtelevan puolueiden välillä. Yleisesti jaettu ymmärrys on, että yrityk-

siä ei saa päästää konkurssiin ja pande mian riepottelemia keskisuuria sekä pieniä yrityksiä tulee tukea niin, että selviävät kriisivaiheen yli. Kestävän tulevaisuuden politiikka kiinnittää huomion sukupolvien ja luokkien väliseen oikeudenmukaisuuteen. Korona on iskenyt vahvimmin palvelualoille, jotka työllistävät paljon nuoria sekä vähävaraisia naisia. Talouskriisin lisäksi elämme samal la terveyskriisiä – joka on erityisesti nuorten kohdalla myös mielenterveyskriisi. Etäopiskelun ja sosiaalisten kontaktien puutteen aiheuttamiin vahinkoihin pitääkin kunnissa puuttua tukemalla kouluja sekä lisäämällä resursseja opiskelijoiden mielenterveyspalveluihin. Vasemmistonuoret ja Vasemmistoopiskelijat katsovat, että yksilöiden sijaan valtion tulee ottaa isku terveys- ja ilmasto

kriisistä vastaan – vaikka velkaantumalla. Oikeiston suosimalla talouskurilla tai leikkauspuheilla ei luoda hyvinvointia. Velkaraha on tällä hetkellä lähestulkoon ilmaista, joten nyt tarvitaan vain malttia velkaantua. Päättäjät tarvitsevat ennen kaikkea ymmärrystä elpymisen painopisteistä eli nuorten tarpeista sekä talouden pitkän aikavälin kehityksestä. Kestävämmän tulevaisuuden takuussa onkin kyse politiikasta, jossa taloudellisen eriarvoisuuden vähentäminen on sidottu yhteiskuntamme jälleenrakentamiseen. Hyvinvoinnilla ja ekologisuudella ei ole valmista hintalappua, vaan se vaatii asettamaan ihmiset sekä ilmaston ennen pääomaa. Tämä periaate, jos mikä, on investointi tulevaisuuteen sekä tapa välttää 1990-luvun laman virheet.

Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

LIBERO 1 / 2021

Ammattiliitto Pro on suomalaisen työelämän ja työmarkkinoiden vahva ja vastuullinen vaikuttaja. Tehtävämme on parantaa jäsentemme toimeentuloa, lisätä heidän hyvinvointiaan sekä parantaa heidän kehittymis- ja työllistymismahdollisuuksiaan. Ammattiliitto Pron jäseniä ovat ammattilaiset, asiantuntijat ja esimiehet alaan katsomatta. Toivotamme tervetulleeksi myös opiskelijat ja yksinyrittäjät. Lue lisää ja liity meihin! www.proliitto.ﬁ

LIBERO 1 / 2021

IRRALLISTA

Yksilön ja yhteiskunnan välinen suhde pohjautuu yhteisyyden tunteelle. Se pitää yhteiskunnat koossa. Yhteisöllisyys, yhteisöt ja yhteisöllinen elämä ovatkin välttämättömiä ihmisen olemassaololle ja toiminnalle.

Avoin ilmapiiri, muiden huomioiminen, muiden rajojen kunnioittaminen. Ihana kupla onkin, kateelliset on kateellisia!

Tutkimuksen mukaan toistensa Facebook-kavereiksi hakeutuvat useimmiten arvoiltaan liberaalit. Eli kaksi liberaalia on todennäköisemmin kavereita keskenään kuin kaksi konservatiivia.

Sellainen yhteisö, joka kannustaa ja rohkaisee elämään unelmiensa mukaista elämää on hyvä. Mulla ainoa kupla on noussut otsaan, kun kalja kusetti niin maan perusteellisesti.

Kuplan eri ominaisuudet tekevät siitä usein käytetyn vertauskuvan. Koska nesteeseen syntynyt ilmakupla paisuu ja särkyy herkästi, se on äkillisen romahduksen vertauskuva, kuten talouden hintakupla. Kuplan umpinaisuudella viitataan ihmisen ideologisesti rajoittuneeseen maailmaan tai sosiaaliseen kuplaan, samanmielisten yhteisöön. Kupla on tyhjää täynnä, joten sillä viitataan perättömään juttuun tai valheelliseen ihmiseen. Kuplan muodosta ovat saaneet nimensä esimerkiksi kuuma kupla ja paikallinen kuuma kupla, erilämpöisten kaasujen alueet tähtienvälisessä aineessa sekä sarjakuvassa hahmojen repliikkien taustan puhekupla.

LIBERO 1 / 2021

Yhteisöllisyys pelastaa kirkon, väitetään.

Mä kuuluin yhteisöön ”Ajattelen, siis oon saletisti” koska olin niin tiedostava pikkufilosofi, että ihan Descartes oli tuttu. :D

Leidit landella. Ei siis ollut kyse ihanasta Paris Hiltonin ohjelmasta, vaan maaseudun junttimuijien oma yhteisö <3

Hah :D Nää on ehdottomasti mieleenpainuneimmat yhteisöt: Elämä pitkä, matikka lyhyt Älä ala vittuilee, oon pelannu tekkeniä Oon kaukaa viisas mut läheltä lihava Nosta sinä penkistä, minä nostan pankista

Aivan järkyttävää shaibaa. Yleisökään ei jaksa nauraa, joten ”vitsailijat” nauraa itse yksin itselleen. Anni Hautala, Petelius ja Hirviniemi samassa ohjelmassa, ja ”huippuvieraana” Anna Puu. Yöks.

Kuplia ja

5 minuuttia uutta Kupla-ohjelmaa tv4: ei pysty enää katsomaan yhtään! Vierailija klo 21:08 | 2.4.2018

Jos kaupan saippuakupla-ainetta ei ole saatavilla, nesteen voi sekoitella kotitarpeista. Pelkästä vedestä ja tiskiaineesta ei synny kestäviä kuplia, mutta ripaus sokeria auttaa jo paljon.

Mitä enemmän yhteisössä on sosiaalista pääomaa, sitä paremmin toimii myös talous. Sosiaalisen pääoman tärkein elementti on luottamus. -- Sosiaalisen pääoman nähdään myös sisältävän konservatiivisia elementtejä, paluuta vanhaan velvoitemoraalin yhteisöön.

Asuntokupla vai ei? Kuplatyökalu paljastaa. Kuplatyökalu on tarkoitettu asunto- ja osakemarkkinoiden virhehinnoittelun analysointiin. Osakemarkkinoiden kuplien havainnointi on asuntokuplia helpompaa.

Trance-musiikki soi tunnin ajan ja yhteisö räjähtää tanssin maailmaan. Illalla istutaan nuotion äärellä, soitetaan kitaraa ja lauletaan. Yöllä keinutaan riippukeinussa, ihastellaan tähtitaivasta ja nukahdetaan erämaan hiljaisuuteen. Täysin omavaraisesti ei tämä yhteisö kuitenkaan pysty elämään, sillä harvat kasvit kasvavat aavikolla. Miten tämä yhteisö sitten elää, ja mistä he saavat rahaa elintarvikkeisiin? Yhteisö pitää viikonloppuisin meditointikursseja ja silloin tällöin erilaisia festivaaleja ulkopuolisille. Viime viikonloppuna yhteisö järjesti nudisti-/seksifestarit, joihin itsekin osallistuin. Neljä päivää nakuilua, orgioita ja seksuaalisuuden saloja.

Kun Kallion punavihreät naitetaan Töölön sinivihreiden kanssa, saadaan kantakaupungin punasinivihreä kupla.

yhteisöjä

Itse muistan, että aluksi kaikilla oli tosi paljon yhteisöjä. Just näitä missä sekoiteltiin isoja ja pieniä kirjaimia ja välimerkkejä. Sama nimimerkeissä. Se oli sitä aikaa, kun olin itse yläasteella. Myöhemmin tuli itsellä ainakin se vaihe, että cooleja oli ne tyypit, joilla oli vähän yhteisöjä ja tosi ”tarkasti harkittuja”. Noloja oli sellaiset yhteisöt, joissa oli isoja ja pieniä kirjaimia ja välimerkkejä sekaisin, ja tuplanoloa jos sulla oli miljoona yhteisöä. Kaikilla cooleilla tyypeillä oli tosi lyhyet ja yksinkertaiset nimimerkit, pienellä alkukirjaimella ja piste perässä.

Kukaan ei tule mun kuplaani sisälle ellei sen passissa oo viisumii Useimmat sisällöt auttavat kääntyvät ne on ku rikki hiisusi Kimaltaa pinnalta, kauniisti sisältä arvotonta skeidaa Kuplan pinnalla gangsta kävelee ei skeittaa saati bleidaa bleidaa...

LIBERO 1 / 2021

DIALOGI

LITTEROINTI

HEIDI BACKSTRÖM

EDITOINTI

HEIDI BACKSTRÖM & TITTA HALINEN

KUVAT: TITTA HALINEN & JANNE SAARAKKALA

DIALOGI

JOHANNA MATRUKA: Mä taisin ehdottaa menetelmäksi, että aina olisi joku harjoite, jonka joku vetää vuorollaan, ja että kirjoittaa saa ainoastaan kerran kuussa, silloin kun kokoonnutaan yhteen. Siitä muotoutui ajatus, että lähestytään kirjoittamista kuin esityksen tekoa, yhteisöllisesti.

DIALOGI

DIALOG

DIALOGI LIBERO 1 / 2021

keskus on koko historiansa ajan julkaissut kirjoja ja taidejournalismia esitysten tekemisen ohella. Kun juhlavuotta alettiin suunnitella vuonna 2018, ehdotti Janne, että alettaisiin kirjoittaa uutta essee kokoelmaa. Kaikki asiasta kiinnostuneet saivat tulla mukaan ja tuoda tapaamisiin itseään kiinnostavia aiheita, joista hän sitten

DIALOGI

TITTA HALINEN: Se oli Janne Saarakkalan idea! Todellisuuden tutkimus-

seuloi tämän hallinnan ja hallitsemattomuuden teeman. Se tuntui jollain tavalla yhdistävän kaikkia teksti-ideoita. Teemaan liittyi myös huomio siitä, että meidän aikaa määrittää jonkinlainen kontrollin ihanne, ja että kuitenkin meidän oma todellisuus – joka kirjoittui sitten ulos niissä esseissäkin – näyttäytyy usein jonain ihan muuna; aika arvaamattomana ja kaoottisenakin.

DIALOGI

ALOGI

HEIDI BACKSTRÖM: Miten me päädyttiin tähän, että meillä on nyt käsissämme kahdeksan kirjoittajan yhteisöllinen esseekokoelma, jonka kirjoitusten lähtökohtana on hallinta ja hallitsemattomuus?

DIALOGI

TODELLISUUDEN TUTKIJOIDEN KIRJALLISET NYYTTIKESTIT Todellisuuden tutkimuskeskus eli TTK on helsinkiläinen esitystaidekollektiivi, joka viettää parhaillaan 20-vuotisjuhlavuottaan. Juhlavuoden käynnisti tammikuussa julkaistu esseekokoelma Jokin meissä valvoo (Like). Kolme kokoelman kirjoittajista – Heidi Backström, Titta Halinen ja Johanna Matruka – kokoontui keskustelemaan yhteisöllisestä kirjoittamisesta.

DIALOGI

LOGI

DIALOGI

Titta: Tässä prosessissa oli jotain poikkeuksellista kepeyttä, vaikka meillä olikin aina kirjoituspäivissä tiukka rakenne, että milloin kirjoitetaan, milloin pidetään tauko tai mennään lounaalle ja milloin tehdään jotain harjoitetta. Tästä ei koskaan poikettu.

DIALOGI

Johanna: Ilmavuus varmaan liittyy siihenkin, että kaikki sai tehdä omaa teosta osana isoa yhteistä projektia. Se lienee aika poikkeuksellinen yhteisen taideteoksen prosessi! Mun haaste kirjoittamisessa on aina ollut se tyhjä seinä. Ei mikään tyhjä paperi, vaan todella tyhjä seinä siinä tietokoneen takana. Kirjoittamisen kontakti on erilainen kuin teatterissa, siitä puuttuu yhteisö. Teatterissa – kaikessa hankaluudessaankin – se porukka on aina tosi konkreettisesti läsnä. Heidi: Oliko tämä tyypillinen TTKproggis? Millainen yhteisö se on?

DIALOGI

Titta: Todellisuuden tutkimuskeskus ei oikeastaan ole ryhmä, vaan jonkinlainen erimielisten taiteilijoiden kollektiivi. Iso osa perustajajäsenistä ja aktiiveista on joko ohjaajia tai dramaturgeja koulutukseltaan. Että pistäpä kahdeksan ohjaaja miettimään, että mitä täällä nyt sitten tehtäisiin... TTK on dynamiikaltaan kummallinen ja välillä riitaisakin yhteisö. Erilaisia toiminta- ja johtamismalleja on kokeiltu lukuisia. Nykyinen taiteellisen johtajan ja toiminnanjohtajan malli on minusta paras; tykkään, kun joku johtaa ja jokainen ottaa vastuun osaamisestaan ja tontistaan. Tässä esseeprosessissa ei toki tarvittu johtamista an sich, koska kaikilla oli se oma teksti, jota ne työsti. Tarvittiin vain kollegiaalista kannustamista. Mutta mitä te ajattelette, ollaanko me jonkinlaisessa kuplassa? Johanna: Minusta on itsestään selvää, että ollaan aina jossain kuplassa. Oma viitekehys on aina rajoittava. Titta: Tai vapauttava.

DIALOGI

Johanna: Vaikuttiko yhteisö teidän omaan tekemiseen Jokin meitä valvoo -kokoelman esseetä kirjoittaessanne?

DIALOGI

Heidi: Mä tulin myöhemmin mukaan, niin en ollut luomassa sitä yhteisöä – tai kuplaa –, mutta siihen oli helppo liittyä. Mulla oli turvallinen olo oman aiheeni suhteen. Turva liittyi siihen, että oli kirjoittaessa poikkeuksellisen vahvassa dialogissa muiden kanssa. Titta: Yhteisöt on aina olleet mulle tosi tärkeitä, se niissä syntyvä synergia. Yhteen tuleminen esityksen tekemisen kontekstissa on mulle niin tuttua, että on ihan sama, onko siinä uusia vai vanhoja kollegoita vierellä. Yhteen tultaessa mä pystyn olemaan tosi vapaa. Se on vähän niin kuin hyvää seksiä. Teatterissa kutsutaan yliheittoharjoituksiksi sitä, että harjoituskausien välissä on pitempi tauko. Se tekee yleensä tosi hyvää teokselle. Tässä oli joku sama taika. Kun ei saanut kirjoittaa muulloin kuin silloin kun nähtiin, niin sen kuukauden yli heiton aikana hahmottui, miten sen tekstin pitää mennä. Siitä puuttui pusertamisen maku. Myös palautteen antaminen ja saaminen oli kaikille tärkeää. Jokainen pyrki löytämään toisten teksteistä sen jonkin olennaisen mihin siinä pyritään. Mehän aloitettiin kokoelman kirjoittaminen maaliskuussa 2019, eli oltiin kirjoitettu sitä jo vuoden verran ennen kuin tuli korona. Viimeiset tapaamiset jouduttiin sitten pitämään Zoomissa, niin että jokainen kirjoitti kotonaan tai työhuoneellaan. Se oli kyllä ihan erilaista; onneksi ei jouduttu siihen kuin vasta ihan viime metreillä. Johanna: Korona-ajan alettua mä havahduin, että multa puuttuu lauma. Ajattelen, että ihminen on yksilöllinen laumaeläin, ja jos siltä katoaa lauma, niin se voi huonosti. Tässä kirjoitusprosessissa oltiin samoissa tiloissa fyysisesti ja meidän hermostot alkoivat toimia synkassa. Niin käy aina, kun ihmiset on yhdessä. Ja se mun tekstihän on niin intiimi, että en olisi koskaan kirjoittanut sitä valmiiksi esseeksi, jos olisin kirjoittanut sitä yksin kotona.

DIALOGI

tämä tapa kirjoittaa oli. Minusta on mielenkiintoista, miten toisten tekstit alkoivat uida tai ujuttautua kuin varkain omaan tekstiin sen kuukauden kirjoitustauon aikana. Titta: On enää vaikea tavoittaa, että mitä kaikkea siinä prosessissa tapahtui. Muistan esimerkiksi, että kun Heidi kerran luki ääneen jotain versiota kosketusta käsittelevästä esseestään, niin huomasin, että tossahan on toi sama lause tai ajatus kuin mulla, että mehän käsitellään osittain samaa aihetta. Johanna: Vanha kunnon kollektiivinen alitajunta! Heidi: Mun on tärkeä sanoa ihmisille, jotka lukee meidän kirjaa, että se pitää lukea kokonaan. Ei välttämättä just siinä järjestyksessä, mutta kokonaan. Sen voima ei niinkään ole yksittäisissä teksteissä, toisin kuin perinteisissä essee kokoelmissa, joissa jokainen teksti seisoo omillaan. Tässä kaikki tekstit nojaavat jotenkin toisiinsa, ja se teos syntyy siitä. Johanna: Erilaisia yhteisöjä on tutkittu paljon. Freelancer-porukka on yleensä katoava yhteisö: Proggis tehdään ja sitten kaikki hajaantuu seuraaviin juttuihin. Pitkäkestoisissa yhteisöissä ihmisiä yhdistää samat arvot, joku yhteen tuova vakaumus. Meidän yhteisössä makeeta oli se, että meillä ei ollut mitään aatetta, vaan se yhdistävä tekijä oli ammattilaisuus, joka ei välttämättä liity edes kirjoittamiseen. Meillä kaikilla on omanlaisia taitoja, ja me tuotiin ne tosi anteliaasti yhteisön käyttöön. Vähän nyytti kestimäisesti jaettiin kontaktit, ajatukset, mielipiteet ja taidot. Mikäpä sen arvokkaampaa.

Heidi: Mulla on joku pusertava halu toitottaa kaikille, kuinka mahtavaa

DIALOGI

DIALOGI LIBERO 1 / 2021

DIAL

ANTTI RAUTIAINEN

Venäjän 14-vuotiaat Minecraft”terroristit”

KUVAT: NIKITA UVAROVIN OMAISTEN LUVALLA

TEKSTI

DE N I S M I H A I L E N K O

N I K I TA U VA R O V

Harmittomalta tuntuvan Minecraftin pelaaminen voi johtaa Venäjällä poliittiseksi vangiksi alaikäisenäkin. KANSK ON VAJAAN 90 000 asukkaan kaupunki Siperiassa, Venäjällä. Lähin miljoonakaupunki on Krasnojarsk 250 kilometriä lännempänä. Kaksi viime vuonna viisitoista vuotta täyttänyttä nuorta, Nikita Uvarov ja Denis Mihailenko, on istunut viime kesästä vankilassa ”terrorismista syytettynä”. Syytteen mukaan he halusivat muun muassa rakentaa Mine craftissa Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n pääkonttorin ja räjäyttää sen. Neuvostoliiton aikana FSB tunnettiin muilla nimillä, joista viimeisin ennen Neuvostoliiton hajoamista oli KGB. Nikita ja Denis otettiin kiinni heidän levitettyään julisteita, joissa vaadittiin Moskovassa vangitun anarkistin ja matemaatikon Azat Miftahovin vapauttamista. Yksi julisteista kiinnitettiin FSB:n rakennukseen Kanskissa. Denis ja Nikita suunnittelivat myös järjestävänsä Kanskis sa Ruokaa ei aseita -tapahtuman, jossa kodittomille jaettaisiin ruokaa. Nikita ja Denis pidätettiin jo kesäkuussa, mutta tieto tapauksesta levisi vasta marraskuussa Novaja Gazetan ja Baza-verkkolehden kirjoitettua tapauksesta. Tämä kirjoitus

LIBERO 1 / 2021

perustuu pääosin The Insider -verkkolehden Jevgenia Tamartšenkon kirjoittamaan artikkeliin tapauksesta. Nikita ja Denis ovat tunteneet toisensa tarhaikäisistä lähtien. Heidän lisäkseen otettiin kiinni Bogdan Andreev, rinnakkaisluokkalainen, johon he tutustuivat yläasteella. Bogdan on tällä hetkellä kotiarestissa, eli hän ei saa käydä ulkona eikä käyttää puhelinta tai internetiä. Kaikkia kolmea syytetään ”opiskelusta tarkoituksena tehdä terrori-isku” sekä ”terroristijärjestön perustamisesta ja siihen osallistumisesta”. Minecraftin pelaamisen ja julisteiden liimaamisen lisäksi kolmikko on valmistanut pieniä paukkupommeja. Täysi-ikäiset joutuisivat näistä syytteistä vankilaan vähintään 15 vuodeksi, ja maksimituomio on elinkautinen. Koska Denis, Nikita ja Bogdan ovat alaikäisiä, maksimituomio on 10 vuotta vankeutta. Tutkijat valehtelivat ja manipuloivat Denisin ja Bogdanin tunnustamaan terrori-iskun valmistelun esimerkiksi lupaamalla, ettei heitä syytettäisi terrori-iskusta, mikäli he tunnustaisivat teot. Tätä lupaus ta ei tietenkään pidetty. Nikita ei tun-

nustanut mitään, mutta hän ei myöskään syytä Denisiä ja Bogdania tapahtuneesta. Nikitan mielestä päävastuu on kuulustelijoilla, jotka saivat valehtelemalla ja manipuloimalla Denisin ja Bogdanin todistamaan häntä vastaan. Venäjällä rikosvastuun alaikäraja on neljätoista vuotta, ja Krasnojarskin alueella FSB on vuoden aikana vanginnut useita 14-vuotiaita pian näiden syntymäpäivien jälkeen. Heitä on usein seurattu kuukausien ajan ennen vangitsemista. Kahdessa tapauksessa lapset olivat keskustelleet kouluampumisista netissä. Kanskin ta paus on erilainen kuin koulumurhaajista kiinnostuneiden, koska se liittyy yhteiskunnalliseen aktivismiin. Nikitan äiti on varma, että hänen poikansa vangitseminen on osittain myös opettajan syytä. Lokakuussa 2019 äiti kutsuttiin kouluun kasvatuskeskusteluun, jossa äiti kertoi Nikitan kiinnostuneen anarkismista ja katsovan 100 vuotta sitten eläneestä anarkistikasakka Nestor Mahnosta kertovaa TV-sarjaa. Tähän opettaja reagoi sanomalla, että ”kenties he valmistelevat jotain terrori-iskua,

tilanne pitää ottaa kontrolliin”. Tuolloin Nikita vain naureskeli koko keskustelulle. Nikitan luokanopettaja Sofia Pozytšuk kirjoitti syyttäjän pyynnöstä Nikitasta kielteisen arvion, jolla perusteltiin Nikitan vangitsemista. Koulu kuraattori olisi ollut valmis kirjoittamaan Nikitasta myönteisen arvion, mutta rehtori kielsi häntä. Vangitsemispäätöksen perusteluiden mukaan ”rehtori kertoo, että Nikitan mielestä koulu on vihamielinen ympäristö, hän ei reagoi kasvatustoimenpiteisiin asianmukaisesti, ei löydä yhteisymmärrystä ja kieltäytyy noudattamasta yhteiskunnan normeja ja sääntöjä”. Nikitan asianajajan mukaan koulun työntekijät voivat olla tulevassa oikeudenkäynnissä syyttäjän avaintodistajia Nikitaa vastaan. Nikitan äidin mukaan konfliktit koulussa alkoivat vuotta ennen kiinniottoa. Opettajat eivät voineet hyväksyä sitä, että kahdeksasluokkalaisilla voisi olla myös omia mielipiteitä. Esimerkiksi kerran englanninopettaja kysyi oppilailta, mikä on maailman korkein rakennus, ja Nikita vastasi aivan oikein, että se on Burj Khalifa

Dubaissa. Opettaja ei uskonut tätä, ja Nikita alkoi todistelemaan, mutta opettaja määräsi Nikitan olemaan hiljaa. Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin vangitseminen on saanut Suomessa paljon huomiota, mutta poliittisia vankeja on Venäjällä satoja, ja he ovat yhä nuorempia. Myös vähemmän tunnetut poliittiset vangit tarvitsevat tukea, ja Kanskin Minecraft-vangeille ollaankin järjestämässä tukikampanjaa. Toistaiseksi tukikampanjan sivustolla kanskdelo.com on päivityksiä vain Venäjäksi, tulevaisuudessa tulee materiaalia myös englanniksi.

Nikitalle ja Denisille voi kirjoittaa postia vankilaan, tosin tutkintavankeudessa postia sensuroidaan kovakätisesti ja poliittisia aiheita kannattaa välttää. Kirjeiden pitää lisäksi olla venäjäksi, mutta Googlen kääntäjällä pystyy usein kääntämään postia ymmärrettäväksi. Mikäli et luota automaattikäännökseen, voit lähettää esimerkiksi valokuvia tai piirroksia. Osoitteet kirjeitä varten (nimet ja osoitteet on translitteroitu venäjän kyrillisistä kirjaimista englanniksi, joten nimet ovat eri muodossa kuin suomeksi): Uvarov Nikita Andreevich, 2005 g.r. SIZO-5 ul. Kaytymskaya 122, g. Kansk 663600 Krasnoyarskiy Kray Russia Mikhaylenko Denis Sergeevich 2005 g.r. SIZO-5 ul. Kaytymskaya 122, g. Kansk 663600 Krasnoyarskiy Kray Russia

TILAA

ANTIMILITARISTI 4 numeroa vuodessa 15€/vuosi tilaukset sähköpostitse toimisto@akl-web.fi tai osoitteesta kulttilehdet.fi/ antimilitaristi

LIBERO 1 / 2021

TEKSTI KUVA

JANI KOSKINEN JUULIA TERHO

KULTTUURISESTIKIN KESTÄVÄÄ MATKAILUA YHÄ USEAMPI ON viime vuosina alkanut kiinnittää huomiota lomamatkojensa ekologiseen kestävyyteen. Tämä näkyy esimerkiksi lentojen välttämisenä ja muiden matkustustapojen suosimisena. Facebook-ryhmä Maata pitkin matkustavat on kasvanut räjähdysmäisesti. Koronapandemiakin on saanut ihmiset pohtimaan entistä enemmän, milloin matkustelu on ylipäänsä tarpeellista ja oikeutettua. Matkailu elää murroskauttaan, eikä kukaan vielä oikein tiedä, mitä tapahtuu pandemian jälkeen. Ryntäävätkö kaikki entiseen tapaan kaukomaille heti, kun se on mahdollista – vai muuttuuko jokin pysyvästi? Olisiko nyt otollinen paikka pohtia

LIBERO 1 / 2021

matkailuun liittyviä eettisiä kysymyksiä laajemminkin? Matkailun kulttuurisesta kestävyydestä on toistaiseksi puhuttu paljon vähemmän kuin sen ekologisesta puolesta. Suomessa aihetta ovat nostaneet esiin lähinnä saamelaiset. Ehkä yksi tunnetuimmista esimerkeistä liittyy kulttuuriseen omimiseen, valtaväestön edustajien harjoittamaan saamenpuvun hyväksikäyttöön matkailubisneksessä ja muutenkin saamelaisten stereotypisoimiseen ja kaupallistamiseen heidän itsensä ohi. Matkailu voi heikentää paikallisyhteisöjä ja -kulttuureja monella tapaa. Jos matkailijoille rakennetaan paikallisuu-

desta irrallista rinnakkaistodellisuutta tai alueen palvelut suunnitellaan pikemminkin matkailijoiden kuin paikallisten tarpeita ajatellen, on sillä kielteinen vaikutus paikalliskulttuurin elinvoimaisuuteen. Suomessa ainakin pääkaupunkiseudulla on yleistynyt tapa nostaa englanti kotimaisia kieliä näkyvämpään asemaan tai jopa ainoaksi kieleksi opastekylteissä, ruokalistoissa ja mainoksissa. Varsinkin Helsingin keskustassa aukioloajat kerrotaan liikkeiden ovissa usein ainoastaan englanniksi. Helsinki-Vantaan lentoasemalla englanti on nykyään kaikissa opasteissa järjestelmällisesti kotimaisia kieliä ylemmällä rivillä ja isokokoisemmalla

tekstillä, ja joistain opasteista kotimaiset kielet puuttuvat kokonaan. Perusteluna käytetään ulkomaisten matkailijoiden suurta määrää. Jos matkailun lieveilmiöt näkyvät jopa kansallisvaltion pääkielen syrjäyttämisenä joissain yhteyksissä, niin miten sitten käykään pienemmille alueellisille alku peräiskielille, jotka ovat jo valmiiksi vähemmistöasemassa omassa valtiossaankin? Kulttuuriseen vastuullisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota aina, oli sitten omassa kotimaassaan tai matkalla – mutta aivan erityisen paljon siihen soisi kiinnitettävän huomiota silloin, jos sattuu asumaan tai matkailemaan alueella, jonka alkuperäiskieli on jokin muu kuin valtion valtakieli. Espanjan hallitsema saariryhmä Baleaarit käy esimerkiksi matkailun tuhovoimasta. Baleaareihin kuuluvat Mallorca, Menorca ja Eivissa (esp. Ibiza). Saarilla on puhuttu alun perin katalaania – ja puhutaan toki edelleenkin saarten niissä kolkissa, joita ei ole vielä muutettu turistien teemapuistoksi. Matkailijat elävät omassa kuplassaan ja kuluttavat palveluita, joissa paikalliskulttuurilla ja -kielellä ei ole osaa eikä arpaa. Tosin suurin osa matkailijoista tuskin itsekään tajuaa asiaa. Huolella matkaopaskirjansa lukeva saattaa löytää jostain kohtaa lyhyen maininnan siitä, että Baleaareilla puhutaan katalaania, mutta kirjan keskustelufraasiosio sisältää takuuvarmasti vain espanjaa. Hotellin allasbaarissa soi eteläespanjalainen ja espanjankielinen flamencomusiikki. Katalaaniksi laulavan mallorcalaisen Maria del Mar Bonetin kappaletta Què volen aquesta gent siellä on turha toivoa kuulevansa. Laulu kertoisi Espanjan vähemmistökansojen kokemasta poliittisesta vainosta. Turisteille tuskin tarjoillaan myöskään mallorcalaisen, katalaaniksi räppäävän Valtònycin tuotantoa. Hän joutui vuonna 2018 lähtemään maanpakoon Belgiaan, koska sai Espanjassa kolmen ja puolen vuoden ehdottoman vankeustuomion ”kuninkaan uhkailusta” laulun sanoissa. Paitsi että matkailijat elävät omassa kuplassaan käyttäen alkuperäistä paikallisyhteisöä hyödyttämättömiä palveluita, niin myös matkailusta elävät yrittäjät ja heidän työvoimansa saattavat olla suurelta osin muualta muuttaneita. Hekin elävät usein omassa kuplassaan omaksumatta paikallista kieltä – eikä aikaakaan, kun jo hämärtyy käsitys siitä, mikä yli-

MATKAILUSTA SEURAA USEIN PAIKALLIS KULTTUURIEN HEIKKENEMISTÄ, MUTTA ASIAN EI TARVITSE AINA OLLA NIIN, JA MATKAILIJA VOI OMILLA KIELI- JA KULUTUSVALINNOILLAAN KÄÄNTÄÄ ASIAN TOISINKIN PÄIN.

päänsä on paikallinen kieli ja kenelle alue alun perin kuului. Näin ollen matkailun edistäminen tietyillä alueilla voi pahimmillaan olla osa valtion tietoista (mutta ääneen lausumatonta) assimilaatio politiikkaa, joka tähtää kansallisten vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen heikentämiseen. Matkailijoille saatetaan joskus esitellä sinällään aitoakin paikalliskulttuuria, mutta näytösluonteisesti ja kyseenalaisin motiivein. Venäjällä vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen kulttuurit on ”folklorisoitu”. Niitä kelpaa esitellä vaikkapa kansantanssiesityksen muodossa ikään kuin todisteeksi siitä, että vähemmistöjen kulttuurit kukoistaisivat ja että puheet syrjinnästä olisivat puppua. Mutta samaan aikaan poliittisella tasolla heikennetään mahdollisuuksia esimerkiksi omakieliseen kouluopetukseen. Matkailusta seuraa usein paikalliskulttuurien heikkenemistä, mutta asian ei tarvitse aina olla niin, ja matkailija voi omilla kieli- ja kulutusvalinnoillaan kääntää asian toisinkin päin. Sen sijaan, että nielisi mukisematta valtion valtakielellä tai ylikansallisella englannilla tyrkytetyt palvelut, matkailija voi päinvastoin pyrkiä opettelemaan paikallista alkuperäiskieltä ja lähteä tietoisesti hakemaan palveluita juuri tällä kielellä. Kieltä ei tarvitse osata ”täydellisesti”, mutta jo ennen matkaa voi opiskella kieltä (tarvittaessa vaikka omatoimisestikin) sen verran, että pystyy käyttämään sitä yksinkertaisimmissa ja rutiiniluonteisimmissa asiakaspalvelutilanteissa, kuten hotellin vastaanottotiskillä tai ravintolassa tilatessa. Vaikkei kieltä tulisi opeteltuakaan, voi silti päättää suosia sellaisia palveluita, jotka ovat tarjolla (ainakin) paikalliskielellä.

Useasta ravintolasta voi valita sen, jossa on ruokalista (ainakin) paikalliskielellä tai hotelleista sen, jonka verkkosivuista löytyy (ainakin) paikalliskielinen versio – käytti sitten itse tätä kieliversiota tai ei. Kaupan hyllyltä voi valita sen tuotteen, jossa on paikalliskieliset pakkaustekstit. Kielialueesta riippuen tämän periaatteen noudattaminen voi olla helpompaa tai vaikeampaa. Useilla vähemmistökielisillä alueilla paikallista kieltä ei käytetä käytännössä missään kaupallisissa palveluissa, kun taas toisilta alueilta voi löytää paikalliskielen näkyvyyttä ylläpitäviä palveluntarjoajia ja tuotteita, jos vain vähän vaivautuu etsimään. Asiakaspalautteen antaminen on suositeltavaa. Jos on valinnut palvelun tai tuotteen (edes osittain) kielen perusteella, tästä kannattaa kertoa sekä suoraan yritykselle että myös omalle tuttavapiirilleen. Näin tehdään näkyväksi sitä, että edes osalle kuluttajista (ja jopa ulkomaisista matkailijoista!) paikalliskielellä on merkitystä kulutusvalintoja tehdessä. Markkinatalouden hallitsemassa maailmassa minkä tahansa kielen elinvoimaisuus on vahvasti kytköksissä siihen, että yritykset hahmottavat kielen kilpailuvaltiksi. Siksi kannattaa valita aina ensisijaisesti paikalliskieltä käyttävä palveluntarjoaja. Jos kuitenkin päätyy paikalliskieltä käyttämättömän yrityksen asiakkaaksi, kriittisen palautteen antaminen on vähintä, mitä voi tehdä.

Kirjoittaja on koulutukseltaan kielitieteilijä (FM) ja julkaissut kulttuurisesti kestävää matkailua edistävän kirjan Unohda Wales, lähde Kymrinmaahan! (2020).

LIBERO 1 / 2021

TEKSTI KUVA

PINJA VUORINEN MITJA LEHTEVÄ

MAKE AMERICA (NEO)LIBERAL AGAIN

LIBERO 1 / 2021

Bernie-meemit olivat ja tulivat. Capitol Hillin valtauksesta huolimatta Joe Biden vihittiin virkaan Yhdysvaltojen presidentiksi. Jos katsoo vain viimeistä neljää vuotta, voi tämä tuntua uuden lehden kääntämiseltä Yhdysvalloissa. Mutta jos katsoo pidemmälle, enteilee Obaman varapresidenttinä toimineen Bidenin presidenttikausi Yhdysvaltojen paluuta status quohon, joka alunperinkin nosti Trumpin presidentiksi.

UUSI TOIVO?

Mediaa seuratessa tätä voisi luulla hyväksi asiaksi pundiittien huokaillessa sitä, kuinka ihanaa on, kun maailman vaikutusvaltaisin mies on jälleen salon kikelpoinen. Siitä huolimatta johtavan tartuntatau tien asiantuntijan Antonio Faucin helpottunut toteamus, että presidentti uskoo jälleen tieteeseen, jää seitinohueksi: Bidenin hallinnolla ei ole kiirettä hyväksyttää kattavaa elvytyspakettia tai aloittaa laaja mittaista rokottamista. Tähän tiivistyy moni Yhdysvaltoja koskevaan uutisointiin liittyvistä ongelmista – vain sillä on väliä, miltä asiat näyttävät, ei sillä mitä ne todellisuudessa ovat. Biden nähdään vasemmistolaisena vaihtoehtona repub likaanipresidentille, vaikka hän on Euroopan mittakaavassa keskusta oikeistolainen. Bidenin varapresi dentti Kamala Harris nähdään lasikattoja rikkovana esikuvana samalla, kun hänen perintönsä on trans naisten laittaminen miesten vankilaan ja huume rikoksista tuomitseminen kovalla kädellä, kun hän itse puhuu haastatteluissa pilven polttamisesta. Myös Suomessa usea kommentaattori poliittisesta keskustasta liberaaleihin on pitänyt vaalitulosta symbolina Yhdysvaltojen paluusta ”demokratian mallimaaksi”. Olikin hätkähdyttävää nähdä, kuinka kova tarve monella vasemmistolaisellakin oli puolustel la riemuitsemistaan Bidenin ja Harrisin voitosta. Iloitsemista ei kukaan ole kieltänyt, mutta on hämmentävää ajatella, että kritiikki maailman

vaikutusvaltaisimpia ihmisiä kohtaan poistaisi sen. Biden on ollut ajamassa sosiaaliturvan leikkauksia koko poliitikkouransa ajan, ja vaikka hän on sanonut aikovansa edistää terveydenhuoltoreformia, on hän myös erikseen korostanut estävänsä universaalin terveydenhuollon etenemisen. Kun Bidenin enti nen kampanjatyöntekijä Tara Reade syytti häntä seksuaalisesta väkivallasta, sanoi Biden, että Readea uskovien ei tulisi äänestää häntä. Hänen vastauksensa poliisiväkivaltaan Yhdysvalloissa on ollut ehdottaa, että poliisien ei pitäisi ampua epäiltyjä kuoliaaksi – vaan jalkaan. Black Lives Matter -liikkeen poliisi reformivaatimuksien kontekstissa tämä on lähinnä vitsi. Vastaavia esimerkkejä löytyy kasoittain. Nämä esimerkit eivät tarkoita, että Trump oli Bidenia parempi presidentti. Mutta vasemmistolaisilla ja marginalisoiduilla on lukuisia syitä sille, että he eivät usko Bidenin politiikan olevan Trumpia merkittävästi parempaa. UUSLIBERALISMIN VASTAISKU

Biden ei alun perinkään päätynyt demokraattien pre sidenttiehdokkaaksi hänen valtavan suosionsa puoles ta. Demokraattipuolueen esivaalit aloittaneessa Iowan osavaltiossa Biden tuli vasta neljänneksi Sandersin saadessa eniten ääniä. Tilanne selkeästi huolestutti demokraattipuolueen keskustaa, sillä mediamylly San dersia vastaan alkoi kahta kovempana tämän jälkeen. Useampi oikeistolaisempi ehdokas alkoi jättäytyä pois kisasta tarjoten tukensa Bidenille ja näin järjestäytyen Sandersia vastaan. Lopulta koronapandemian leviämi nen löi naulan arkkuun kampanjalle, joka oli pitkälle perustunut kasvokkain tapahtuvaan kampanjointiin.

LIBERO 1 / 2021

BIDENIN VOITTO ON NÄILLÄ NÄKYMIN JOHTAMASSA AINOASTAAN SEN STATUS

QUON YLLÄPITÄMISEEN, JOKA ALUN PERINKIN NOSTI TRUMPIN VALTAAN JA JOHTI BREXITIIN.

Mutta edes Bidenin voitto ei riittänyt. Demok raattipuolueen keskustalaisimmilla poliitikoilla ja aisankannattajilla oli vaalitulosten ollessa vielä epä selviä – ja niiden varmistuttuakin – kova kiire alkaa syyllistämään puolueen progressiivisia toimijoita niukemmasta kuin toivotusta voitosta. Alexandria Ocasio-Cortezin kritiikki kampanjointitapojen epäonnistumisesta koettiin hyökkäyksenä puoluet ta kohtaan, ja poliittisten ideoiden kuten poliisi- ja vankilareformin tai minimipalkan kannattamisen väitettiin pahentaneen tulosta. Sama toistui vielä tammikuussa käytyjen Georgian osavaltion senaattivaalien aikana, kun demokraattipuo lueen ehdokas John Ossoff irtisanoutui haastattelus sa kerralla niin Green New Dealista kuin universaalista terveydenhuollosta. Tämä ei kuitenkaan ollut syynä demokraattipuolueen tuplavoittoon kyseisissä vaa leissa. Todellisuudessa eräs keskeisin syy demokraat tien ehdokkaiden menestykselle oli puolueen lupaus koronatukipaketista, joka antaisi kahdentuhannen dol larin edestä rahaa jokaiselle Yhdysvaltalaiselle aikuisel le samaan malliin kuten Trumpin kauden aikana jaetut 1 200 dollarin tukipaketit. Ja eipä aikaakaan, kun lupaus kahdentuhannen dollarin shekistä muuttui pian 1 400 dollariin Bidenin astuttua valtaan. Perusteluna tähän oli se, että joulu kuussa 2020 jaettiin 600 dollarin shekit. Tämä ei kuitenkaan vastaa sitä, mitä vaalikampanjan aikana luvattiin. Elvytyksen toimeenpanon viivästymistä on perusteltu sillä, että sille halutaan demokraattien lisäksi kannatusta myös republikaaneilta – vaikka tälle ei mitään tarvetta ole. Tuleekin olemaan mielen kiintoista ja turhauttavaa seurata, miten demokraatit välttelevät vaalilupausten toteuttamista siitä huolimat ta, että heillä on enemmistö kaikilla vallan tasoilla.

LIBERO 1 / 2021

Kuten väitteet siitä, että progressiivisten aloit teiden tukeminen vaikutti negatiivisesti vaalitulok seen, on myös elvytyksen viivyttely yhtenäisyyden nimessä vain savuverhoa. Todellisuudessa tilanteessa, jossa työttömyys on ennennäkemättömän korkeaa ja tappava virus leviää leviämistään, se mitä ihmiset tarvitsevat on rahallinen tuki ja universaali terveyden huolto. Tämä näkyi vaaleissa. Floridan osavaltiossa republikaanit saivat enemmistön äänistä, mutta läpi meni myös aloite minimipalkan nostamisesta viiteen toista dollariin osavaltiotasolla. CAPITOL HILL – TERRORISMIA VAI EI?

Loppiaispäivänä Trumpin kannattajat kokoontuivat Washington DC:hin osoittamaan mieltä Bidenin nimitystä vastaan. Mielenosoitus äityi pian rajuksi, ja protestoijat tunkeutuivat kongressirakennukseen pakottaen kongressiedustajat evakuoimaan. Osa kutsui tapahtumia vallankaappausyritykseksi, toiset mielenosoitukseksi. Suomessakin Capitol Hillin valtausta käytettiin esimerkkinä tapahtumien vaarallisuudesta. Tämän sijaan olisi tullut keskittyä puhumaan toimijoiden ideologiasta. Mielenosoittajat olivat äärioikeistolaisia ja Q-ajatteluun indoktrinoituja. Kuten moni kommen taattori osasi huomauttaa, tämä ei myöskään olisi onnistunut, jos protestoijat eivät olisi olleet valtaosin valkoisia. Mielenosoittajien pääsyä Capitol Hillille ei selitä kuitenkaan ainoastaan valkoinen etuoikeus, vaan myös valkoisen ylivallan kannattaminen. Val koisia BLM-protestoijia tai anarkisteja ei kohdella samalla tavoin, mikä nähtiin jo viime kesän mielen osoituksissa. Tapahtumissa pahaa ei ollut, mitä teh tiin – vaan kuka teki ja kuka antoi tehdä. Mahdolliset mielenosoitukset kyseiselle päivälle olivat tiedossa,

mutta valmistautuminen oli siitä huolimatta kevyttä. Poliisivoimat ovat ideologisesti lähempänä Trumpin kannattajajoukkoja kuin poliisireformin puolesta mielenosoittaneita, mikä selittänee tätä. Äärioikeistolaisen toiminnan vahvistumisen lisäksi on huolestuttavaa, millaisia terrorismilain tiukennuksia tapahtumien pohjalta tullaan pyrki mään tuomaan läpi. Siksi tapahtumien leimaaminen terrorismi-termin alle pohdituttaa. Yhdysvaltalaiset vasemmistolaiset karttoivat termiä juuri tästä syystä ja kritisoivat liberaaleja pelonlietsonnasta. Sen sijaan suomalaisessa keskustelussa paheksuttiin tapahtu mien kyseenalaistamista vallankaappausyrityksenä tai terrorismina. Eniten tämä kertonee eri maiden toimijoiden luottamuksesta valtioon ja sen instituu tioihin. Jos luottoa ei ole, ei ole syytä puolustaa myös kään näitä instituutioita. MITÄ ON TEHTÄVÄ?

Sandersin häviö demokraattien esivaaleissa heijasteli myös talven 2019 parlamenttivaaleja Isossa-Britan niassa, jossa Jeremy Corbynin työväenpuolue hävisi roimasti Boris Johnsonin konservatiiveille siitä huolimatta, että konservatiivipuolueen Brexitstrategia on ollut pelkkää kaaosta. Tilalle nous sut puheenjohtaja Keir Starmer on huolimatta aiemmista yhtenäisyyspuheistaan edustanut lähinnä puolueen Blairite-siipeä ja jopa erotti Corbynin het kellisesti. Angloamerikkalaisissa maissa uudelleen vahvistuneella vasemmistolla ei ole enää Corbynin ja Sandersin tappioiden jälkeen selkeää johtohahmoa, ja jäljelle jää kysymys: mitä seuraavaksi? Tilanne voi olla niin siunaus kuin kirouskin vasemmistolle. Vasemmiston kohdattua tappion sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa on tietynlai nen asema parlamentaarisessa toiminnassa menetet ty. Siitä huolimatta kamppailu on kaikkea muuta kuin ohi. Sosialismi ei ole enää kirosana maassa, joka niin kylmän sodan aikana kuin tänäänkin on antisosialis min symboli. Yhdysvaltojen kulttuurillisen hegemo nian myötä tämä tulee näkymään myös Euroopassa. Kapitalismin kriiseille ei myöskään ole näkymässä loppua. Bidenin voitto on näillä näkymin johtamassa ainoastaan sen status quon ylläpitämiseen, joka alun perinkin nosti Trumpin valtaan ja johti Brexitiin. Yksi merkittävimmistä tekijöistä sekä Sandersin että Corbynin häviöissä on ollut heidän puolueidensa sisällä toimineen oikeistosiiven vastustus. Kumpi kin pyrki luomaan siltoja puolueiden oikeistoon: jopa esivaalien ollessa käynnissä Sanders suhtautui hyvin suopeasti Bideniin, eikä Corbynkaan erot tanut työväenpuolueen jäseniä, jotka avoimesti hyökkäsivät tätä vastaan. Siitä huolimatta kumpikin koettiin puolueidensa uhiksi eivätkä oikeistosiivet kohdelleet heitä yhtä suopeasti. On tullut julki, että 2017 parlamenttivaalien aikaan työväenpuolueen oikeisto sabotoi omaa vaalikampanjaansa. Sanders maalattiin misogyyniksi hänen uskallettuaan asettua

vastaehdokkaaksi Hillary Clintonille 2016 presi dentinvaaleissa. Suomen puoluejärjestelmä ei johda samanlaiseen puolueiden sisäiseen fragmentoitumi seen, mutta täälläkin tulee ymmärtää, että poliittisia vastustajia on turha kohdella pehmohansikkain. Ei ole mitään syytä olettaa vastustajiemme suhtautuvan meihin samoin. Puolueiden sisäisen kamppailun lisäksi media on ollut keskeinen este vasemmistolaisen ”vallan kumouksen” onnistumiselle. Corbyn maalattiin valtion antisemiitiksi numero yksi hänen Israelkritiikkinsä vuoksi. Vaikka asia ei toki ole yksinker tainen, ei media luonut kohua tukeakseen juutalaisia, mikä näkyi kaikkein selvimmin sen sivuuttaessa vasemmistolaiset, Corbynia tukevat juutalaiset. San dersin väitettiin olevan vain vihaisten miesten ehdo kas, vaikka hänellä oli monien kyselyiden mukaan kaikkein monipuolisin kannattajapohja, jossa oli muun muassa eniten nuoria, rodullistettuja ja naisia. Suomalainenkaan vasemmisto ei ole vapaa median otteesta. Journalistinen kritiikki kuuluu demokratiaan, mutta ei vaadi paljoa vertailua nähdä, kuinka eri tavoin Sipilän ja Marinin hallituksia on kohdel tu. Jos angloamerikkalaisista tapauksista on jotain opittavaa, se on se, että myöskään median paineeseen ei tule taipua, vaan tulee uskaltaa tehdä rohkeasti omaa politiikkaansa. Lisäksi on syytä rakentaa omaa mediaansa, jolla on kyky ja asema vastata hyökkäyk siin ja rakentaa vastahegemoniaa. Lisäksi hyvä esimerkki on Sandersin kampanja, joka on ottanut kritiikin ja kääntänyt sen hyödykseen tekemällä vaali mainoksia muiden pelotteluksi tarkoitetuista puheista. Suomessa vasemmisto tällä hetkellä on vallankah vassa. Mutta myös täällä joudumme tekemään komp romisseja hallitusyhteistyön nimissä. Siksi onkin hyödyllistä tutkia ja ymmärtää poliittista toimintaa puoluejärjestelmissä, jossa kamppailuja käydään kärjistetymmin puolueiden sisällä. Heikkouksien lisäksi on kuitenkin opittavaa myös vahvuuksista. Näistä tärkein on ruohonjuuritason organisointi. Sekä Sanders että Corbyn ymmärsivät, että vasemmisto ei saa valtaansa puolue-eliittien ja instituutioiden kautta vaan aivan tavallisilta ihmisiltä. Se on voimavara, jota vasemmisto kaikkialla voi hyödyntää. Siksi kabinet tien lisäksi on järjestäydyttävä myös kaduilla, työpai koissa ja kouluissa. Kamppailu paremman maailman puolesta ei pääty äänestyskoppiin – se alkaa sieltä.

Kirjoittaja on Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa asunut, taloustiedettä ja politiikan tutkimusta opiskeleva vasemmistonuori ja tuore Etelä-Suomen Vasemmistonuorten jäsenlehti Astalon päätoimittaja.

LIBERO 1 / 2021

TEKSTI KUVA

SAMU KUOPPA HILMA TOIVONEN

Kehitys

LIBERO 1 / 2021

raiteilla

Ratikan saapuminen Tampereelle on saanut paljon huomiota niin hyvässä kuin pahassa. Sen tuomassa muutoksessa on kyse laajoista teemoista, jotka ulottuvat pitkälle ratikan sähkölinjojen kantamattomiin. Murroksessa ei ole vain liikenne, vaan koko kaupungin elämä.

päivänä vuonna 2016 Tampereen ratikka nousi M valtakunnalliseksi puheenaiheeksi. Kaupunginvaltuuston keskustelu ratikkahankkeen hyväksymisestä paisui kuuden tunnin mittaiseksi episo ARRASKUUN 7.

diksi, jota seurattiin livenä ja käytiin Twitterissä reaaliajassa läpi. Hankkeen vastustajat osoittivat mieltään kaupungintalon ulkopuolella. Puheenvuoro jen värikkyys ja nykyisin pääministerinä toimivan Sanna Marinin tiukka puheenjohtajuus jäivät seuraajien mieliin. Marinin kohdalla tämä tapaus nostettiin esiin myös hänen noustessaan pääministeriksi esimerkkinä hänen kyvyistään johtaa vaikeissakin paikoissa. Marinille vaikean istunnosta teki se, että hanketta vastustavat edustajat pyysivät jatkuvasti puheenvuoroja toistaakseen samat lauseet kerta toisensa perään. Kokouksen aikana esimerkiksi Ilmari Rostila (ps.) totesi aikovansa käyttää vastustavia puheenvuoroja, kunnes hänet kannetaan ulos valtuusto salista. Ratikan vastustajat vetosivat monenlaisiin seikkoihin estääkseen hankkeen. Ratikan esitettiin kirskuvan kammottavasti, mutta samalla sen sanottiin olevan niin hiljainen, että kuurot eivät kuule sitä ja jäävät alle. Yksi sitkeimmistä perusteista oli virheellinen väite, jonka mukaan ratikan rakentaminen rahoitettaisiin Tampereen Sähkölaitoksen yksityistämisellä. Edustajat pelkäsivät myös sitä, että ulkopaikkakuntalaiset eivät ratikan takia pääse teatteriin. Huolta aiheutti myös kaupungin velan aiheuttama asun tojen hintojen lasku, Audi-miesten oikeudet ja ratikan eteen heittäytyvien ihmisten määrä. PÄÄTÖKSEN YHTEYDESSÄ puhuttiin vihreiden ja kokoomuksen lehmän kaupoista, joissa toinen saa ratikan ja toinen rantatunnelin autoille. Tämä ei kuitenkaan äänestyksen perusteella pitänyt paikkaansa. Kokoomus SDP:n ohella hajautui äänestyksessä, ja ainoastaan vasemmistoliiton ja vihreiden ryhmät äänestivät kokonaisuudessaan hankkeen puolesta muiden ryhmien vastustaessa. Istunnon päätteeksi valtuusto hyväksyi lopulta raitiotien raken tamisen äänin 41–25 ja hanke päästiin aloittamaan vuosien väännön jälkeen. Yksi istunnossa kuultu puheenvuoro kuvaa kokonaisuutta hyvin: ”Älkää tulko esittämään minulle faktoja tai tosiasioita, minä olen jo oman mieli piteeni asiasta päättänyt.” Koko vääntö hankkeesta hajosi farssinkaltaisek si teatteriksi, jolla ei ollut itse äänestystuloksen kannalta väliä edustajien päätettyä kannoistaan jo aikaisemmin ja jossa faktoilla ei ollut merkitystä. Kaupungin asukkaana tästä myyttiseksi nousseesta keskustelusta on vaikea päästä eroon – puhuttaessa ratikasta on puhuttava myös Tampereen kunta politiikasta, halusi tai ei. Valtuustoteatteri taustoineen nousee aina esiin, ja vain sen kautta raitiotietä koskevaa, kummallista keskustelua voi jäsentää.

LIBERO 1 / 2021

MUUTOKSEN SÄHKÖINEN SYNTIPUKKI

Raitiotie oli suuri poliittisen keskustelun ja väittelyn aihe valtuustosta kahvi loihin koko 2000-luvun. Puolustajien mukaan moderni katuraitiotie varmis taisi liikenteen toimivuuden, joukkoliikenteen operointikulujen vähenemisen ja sekä ekonomisen että ekologisen kaupunkirakenteen muodostumisen. Yksi merkittävin puolustajien argumentti oli se, että raitiotien ensimmäinen pää linja yhdistäisi lähes kaikki Pirkanmaan suurimmat käyntikohteet toisiinsa yhdellä ainoalla linjalla. Raitiotietä on esitetty niin ekologisen, saavutettavan kuin viihtyisänkin kaupungin joukkoliikennevälineeksi. Ratikkahankkeen työmaat alkoivat Tampereella Hämeenkadulta. Keskus tan pääkadun liikenteestä oli jo aiempina vuosina käyty kiihkeää keskustelua. Kokeilu kadusta vain joukkoliikenteelle edellisinä vuosina loi jakolinjat kes kusteluun – halutaanko pääkadusta kehittää keskieurooppalainen kävelykatu keskellä kulkevine joukkoliikenteineen vai halutaanko se pitää henkilöautojen käytössä? Jo tuo kokeilu sai aikaan ratikkahankettakin varjostaneen myytin Hämeenkadun konkursseista. Kriitikoiden mukaan henkilöautojen kieltämi nen keskustan pääkadulta veisi sen varrella toimivat yritykset konkurssiin. Tässä ajatusmallissa väliä ei ollut kadun olemattomilla parkkipaikoilla tai sivu katujen sijainnilla kymmenien metrien päässä. Työmaiden vallatessa osia kadusta nähtiin sen olevan syy vaatekauppojen poistumiselle kadun varrelta ja korvautumisella ravintoloilla. Samaan aikaan kuitenkin keskustan kauppakeskukset, Ratina ja Koskikeskus, olivat jo vuosia houkutelleet vaatekauppoja lasirakennuksiinsa. Ratikkahankkeesta tuli eräänlainen syntipukki keskustan liike-elämän muutokselle tämän kehityksen vastustajien silmissä. Rakentamisen aikana Tampereella oli runsaasti ratikkavastaisuutta joh tuen pitkälti sen rakentamisen aiheuttamista haitoista. Taloudellisten huolien ohella jatkuvat kiertotiet niin autoilijoille kuin muille liikkujille kiristivät hermoja ja meluhaitat häiritsivät. Ratikan kannattajanakin ajat olivat välillä hankalia, sillä keskustassa ei voinut muutamaan vuoteen kävellä pelkäämättä päätyvänsä työmaiden keskelle umpikujaan. Keskustelussa on kyse myös laajemmasta asiasta, kaupunkien tulevai suudesta. 1960-luvulla Suomeen omaksuttiin ajatus amerikkalaisesta auto kaupungista, jossa henkilöautot ovat kaupunkien keskustojenkin liikenteen keskiössä. Taustaa voi hakea elintason noususta, johon liittyi auton hankki minen ja sen tuoma vapaus. Nämä loivat aikanaan vakaan käsityksen liiken teestä, jollaisesta ei haluta vieläkään luopua. Joukkoliikenteen nostaminen yksityisautojen edelle uhkaa monien silmissä yksilönvapautta. Osin vastustuksen taustalla ovat myös vallankäytölliset syyt: siinä mis sä auto on erityisesti keskiluokkainen miehinen väline, on joukkoliikenne ollut enemmän naisten, lasten ja alempien luokkien käytössä. Kun raitiotie lohkaisee yhtä aikaa niin kaupungin investointibudjetista kuin katutilastakin suuren osan, on yksityisautoilijoiden hegemonia vaarassa. Lohduttavia esimerkkejä voidaan nostaa maailman metropoleista, joissa keski-ikäiset miehet luontevasti käyttävät joukkoliikennettä. Kaupunkitilan muutoksen aiheuttaman ahdistuksen pohjimmaista syytä ne eivät silti poista: tuo maailma on vieras verrattuna siihen, johon on tottunut. Pukumies Lon toon metrossa ei lohduta tamperelaista autoilijaa, joka on tottunut liikku maan vain autonsa yksityisessä rauhassa. KAUPUNGIN UUDET SUUNNAT

Ratikkahanke symboloi muutosta, siksi se herättää niin paljon tunteita ja reaktioita. Muutos pelottaa, mutta se on Tampereella jopa pakon sanelemaa. Jatkuva muuttovoitto luo vaateita kapealle kannakselle rakennetulle kau pungille, joka on vuodesta toiseen maan suosituin muuttokohde. Samalla, kun ratikka on ainoa keino kasvattaa joukkoliikenteen kapasiteettia Tam pereen keskustassa, sen on laskettu tukevan myös muuta kasvua. Raitio

LIBERO 1 / 2021

tiehen laitetut eurot tulevat tutkimusten mukaan moninkertaisina takaisin, kun väestö kasvaa entisestään, verotuotot nousevat ja kaupungin palvelut skaalautuvat suurempaan kokoon. Tampereen huima kasvu näkyy ulospäin raitiotiehankkeen lisäksi valta vana rakennusbuumina, joka synnyttää kaupungin keskustaan tornitalojen rykelmän. Tähän rykelmään kuuluu myös Uros Live, ongelmallisella nimi valinnallaan häpeän tunnetta monelle kaupunkilaiselle aiheuttanut moni toimiareena. Näillä kaupungin suurhankkeilla on myös symbolista arvoa. Niiden myötä Tampere siirtyy eurooppalaisten kaupunkien asteikolla uudelle tasolle. Muutosta voi kuvata siirtymäksi suuresta pikkukaupungista pieneksi metropoliksi. Hankkeiden merkitystä korostaa niiden rakenteellisten elementtien ajal linen pysyvyys kaupunkitilassa: vaikutukset ympäröivään kaupunkiin ja sen toimintoihin ulottuvat vuosikymmenien ja -satojen päähän. Mittaluokkansa vuoksi nämä hankkeet myös suuntaavat kaupunkikehityksen fokusta. Kun tornitalot suuntaavat kehityksen ylöspäin, määrittää ratikka linjoineen mate riaalisen perustan kaupungin kasvulle maan tasolla.

Le Corbusierin ihmisille ankea, mutta teoreettisesti toimiva utopia näkyy Tampereellakin leveiden moottoriteiden yhdistäessä asumislähiöt yrityskortteleihin ja kauppakeskuksiin.

KUTEN Eetu Viren ja Jussi Vähämäki esittävät kapitalismia ja metro polia tarkastelevassa teoksessaan Seutu joka ei ole paikka (2015), kaupunki suunnittelu on aiemmin pitäytynyt funktionalismissa ja tayloristisen mallin mukaisessa jaossa, jossa elämisen eri funktiot eriytetään ja kytketään liuku hihnamaisesti toisiinsa. Asumiselle, työlle, viihtymiselle ja liikkumiselle on luotu omat sektorinsa, joiden välillä liikutaan suoraviivaisesti. Ranskalais arkkitehti Le Corbusierin ”Ville radieuse” on tämän funktionaalisuuden huipentuma, jonka vaikutuksesta voi nähdä viitteitä jokaisessa maailman suurkaupungissa. Le Corbusierin ihmisille ankea, mutta teoreettisesti toimiva utopia näkyy Tampereellakin leveiden moottoriteiden yhdistäessä asumislähiöt yrityskortteleihin ja kauppakeskuksiin. Vaikka tämä rakentami sen malli on laajalti todettu toimimattomaksi, sen vaikutus näkyy edelleen uudisrakentamisessa. Muutos on kuitenkin onneksi jo vireillä. Tampereen ratikka onkin vain yksi Suomen kaupunkiseutujen mer kittävistä hankkeista, joihin on sisäänrakennettu laajempia kaupunkikehi tystavoitteita. Nämä hankkeet muuttavat kaupunkikuvaa ja käsitystä sen muodoista. Tehdään sitten kaupunkiraitiotiehankkeita (Raide-Jokeri) tai raskaampaa raideliikennettä (Länsimetro), on ajatus liikennejärjestelmän kehittämisestä saanut rinnalleen myös muunlaisia tavoitteita esimerkiksi kaupunkirakenteen elävöittämisestä, tiivistämisestä ja uusien kaupungin osien rakentamisesta. Ratikkaa ei voidakaan pelkistää ekologisemmaksi ja esteettömäksi joukkoliikenneratkaisuksi, sillä on vaikutusta myös viihtyvyy teen, kaupungin ilmapiiriin ja esteettisyyteen sen ollessa mukana luomassa uudenlaisia elämisen malleja.

IHAILUA JA SUURIA SUUNNITELMIA

Hämeenkadun valmistuessa kommentit vaihtuivat työmaiden kritisoinnis ta yllättyneisiin ihailuihin. Monille oli yllätys, miltä katu saattoi näyttää. Uudella Hämeenkadulla on haluttu varata väljyyttä jalankululle ja oleske lulle. Kadulla on leveät jalkakäytävät ja terassialueet, puurivien välissä on tilaa istuskelupaikoille. Pyöräilijöillekin on oma kaistansa. Henkilöautojen ja kadunvarren parkkipaikkojen poistaminen sai synninpäästön valmiin ja viihtyisän kadun paljastuessa työmaa-aitojen takaa. Uudistettu Hämeenkatu on kävelypainotteinen joukkoliikennekatu, ja sitä voi luonnehtia myös rauhallisen liikkumisen kaduksi, sillä nopeusrajoitus on 20 km/h. Tunnelmaltaan se on täysin erilainen aikaisempaan verrattuna: pakokaasujen käry, tööttäykset ja kiire ovat vaihtuneet rauhalliseen flanee raukseen. Hämeenkatu on Tampereella keskeinen ja arvokas kulttuuriympä ristö, joka on saanut arvoisensa roolin. Kadulla kävellessä on vaikea kulkea ihailematta ympäristöä, kadun avaruutta ja vanhoja rakennuksia, joiden

LIBERO 1 / 2021

Elävän kaupunkikulttuurin merkitys vetovoimatekijänä lienee laajalti tunnustettu asia, mutta voiko ratikka todella synnyttää houkuttelevuutta?

katselulle on vihdoin myös tilaa. Lopulta tunnelman luovat kadun käyttäjät ja kulkijat, mutta ainakin rakenteet on suunniteltu viihtymistä varten. Ajatus uudesta Hämeenkadusta auringonpaisteessa täynnä elämää saa korona vapaan kesän kaipuun vielä suuremmaksi. JOS OVAT ratikkaa koskevat mielipiteet kaduilla kääntyneet positiivisem miksi, niin samoin on käynyt myös kaupunginvaltuustossa. Viime syksy nä päätettiin äänestyslukemin 56–11 jatkaa raitiotien rakentamisen toiseen vaiheeseen, mikä tarkoittaa Pyynikintorilta länteen kulkevaa rataa. Tämäkin osuus on herättänyt oman keskustelunsa, joka päätyi aina hallinto-oikeuteen lähetettyyn valitukseen asti. Valituksen aiheena oli suureellinen Näsijärven täyttösuunnitelma: ratikalle aiotaan rakentaa rannan viereen tekosaari, jotta sen rata saadaan kulkemaan Länsi-Tampereelle sujuvasti. Toistaiseksi tilanne on vielä auki ja ilman lainvoimaista päätöstä, mutta valtuuston enemmistön halu on saada tekosaari rakenteille, mikä tarkoittaa samalla uuden asuinalueen raken tamismahdollisuutta. Saaren tulevaisuus on kuitenkin epäselvä, sillä sen ympäristövaikutukset on selvitettävä tarkkaan. Tämä suunnitelma kuvastaa hyvin sitä, kuinka kaupunki rakentuu nyt raiteiden varrelle. Ratikan varsi täyttyy sekä täydennys- että uudis rakentamisesta, ja ratikka itsessään muokkaa näiden alueiden arkkitehtuu ria. Vanhan sellutehtaan ympärille tekosaaren toiselle puolelle rakentuva Hiedanranta suunnitellaan alusta alkaen tiiviiksi ja käveltäväksi raitiotie kaupunginosaksi. Samanlaisia suunnitelmia on myös itäiselle Tampereelle, jossa Lamminrahkan alue rakentuu kävelyn ja raitiotien ympärille. Näitä kahta aluetta yhdistää raitiotien keskeisyyden lisäksi niiden yhteinen tavoite: keskustan ulkopuolisen luovan talouden ja urbaanien, aktiivisten alueiden muodostaminen. Raitiotien olemassaolo nähdään kaupungin suunnitelmissa välttämättömänä tekijänä tälle kehitykselle.

LIBERO 1 / 2021

RATIKKA ELÄMÄN MUOVAAJANA

Tampereen ratikka aloittaa liikennöintinsä virallisesti tämän vuoden elo kuussa, ja testiajojen kyytiin voi hypätä huhtikuusta alkaen. Ratikka ja sen sähkölinjat ovat olleet ottavina osapuolina muutamissa onnettomuuksissa jo nyt harjoitusajojen aikana reittien ollessa valmiita. Näissä tapauksissa hen kilöautot eivät ole huomioineet ratikkaa tai ovat pyrkineet raitiotien kautta oikaisemaan päätyen kuitenkin jumiin jäisille raiteille tai lumihankeen. Opet telu elämään ratikan kanssa on siis vielä kesken. Vaikka projekti on kesken, jatkaa ratikan kannatus silti kasvuaan. Se nähdään kaupunkilaisten kommenteissa hienona lisänä kaupunkikuvaan ja tärkeänä muutoksena. Paikallislehti Tamperelaisen mielipidekirjoituksessa (10.11.2020) kuvataan Hämeenkadun muuttuneen ”moderniksi eurooppa laiseksi pääkaduksi”. Tampereen Raitiotie Oy:n kuluttajatutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia kaupunkilaisista suhtautuu ratikkaan myönteisesti. Tamperelaiset ovatkin kasvavalla ilolla liittymässä ratikkansa kanssa euroop palaisten kaupunkien raitiotierenessanssiin. Raitiotierenessanssilla viitataan maailmanlaajuisesti vuoden 1985 jälkeen alkaneeseen raitiotiejärjestelmien rakentamistrendiin. Perimmäinen syy buu miin löytyy kaupunkikeskustojen elvyttämisestä. Koska keskustoista kadon nutta elämää haluttiin elvyttää, keinoksi keksittiin kävelykadut ja raitiotie. Suunnitelma onnistui: autot katosivat, elämän syke palasi. 1980-luvun puoli välin jälkeen lähes sataan Euroopan kaupunkiin on rakennettu uusi raitiotie. Raitiotiet voidaankin nähdä osana kaupunkien välistä kilpailua näkyvyydes tä. Poliittisesti raitiotien katsotaan olevan tulevaisuusorientoituneen ja ekolo gisen kaupungin symboli, jolla on tärkeä vaikutus kaupungin brändiin.

ELÄVÄN KAUPUNKIKULTTUURIN merkitys vetovoimatekijänä lienee laajalti tunnustettu asia, mutta voiko ratikka todella synnyttää houkuttele vuutta? Tulevaisuuden kaupunkeja tutkivan BEMINE-hankkeen mukaan voi. BEMINE on ollut mukana Tampereen raitiotiesuunnitelmissa ja antanut suuntaviivoja kaupungin kehitykselle. Heidän raporteissaan raitio tietä on pidetty uudenlaisen urbaanin elämäntavan synnyttäjänä. Kisko jen läheisyyteen rakentuva elämä muodostaa uusia elämisen malleja ja kaupunkiaktivismia. Tampereella pysäkkejä itsessään koristellaan taiteella, joka saa ne väri loistossaan tuntumaan jännittäviltä ja viihdyttäviltä. Pysäkkiympäristöistä voidaan kehittää käyntikortteja, jotka tuovat esiin paikallisia erityispiirtei tä. Kyse ei tässäkään tapauksessa ole vain raitiotiestä kulkuvälineenä, vaan kokonaisten alueiden uudenlaisesta suunnittelusta. Kaupunkien mielenkiin toisimmat kokemukset löytyvät niiden pienistä yksityiskohdista, monimuo toisuudesta, eteen sattuvista yllätyksellisistä paikoista ja ainutlaatuisista kokemuksista. Ne tekevät kaupungista myös kodikkaamman – autojen vili nän ja betonikuutioiden sijaan valitsen aina lähestyttävyyden ja tilan, jossa voi kohdata ihmisiä. Kaupunkiaktivismi ja sen kautta syntyvät uudenlaiset julkiset tilat voivat toimia niin siltoina yrittäjyyteen kuin laajempinakin elämänlaadun lähteinä. Paikallisen yhteisöllisyyden kautta syntyneet konseptit kiinnittävät ihmisiä kaupunkeihin mielekkään tekemisen ja yhdessäolon kautta luoden myös hyvinvointia. Kerran urbaaneiksi muodostuneista tottumuksista voi tulla monen uusi normaali. Ehkä kaupungeista kuitenkin ryhdytään lopulta kehittämään viihtyisiä, tiiviitä ja erilaisia toimintoja sekoittavia yhdyskuntia. Siksihän kaupungit on alun perin keksittykin.

LIBERO 1 / 2021

TEKSTI

JOEL HAAPAMÄKI

KUVAT

ADELE HYRY

Kriisikunnan rajaa hätyytelleessä Kärkölässä on etsitty ratkaisuja puoluepolitiikan ulkopuolelta, pormestarista ja positiivisesta asenteesta. Siinä sivussa pitäjässä on tehty poliittista historiaa.

LIBERO 1 / 2021

Valta kunnassa, kaikki hyvin?

LIBERO 1 / 2021

”

KÄRKÖLÄ UUSIKSI.”

Markku Koskinen aloitti tilapäivityksensä Facebookissa tammi kuun 11:nä 2017 kuin reformin. Koskinen oli ehtinyt haudutella tur hautumistaan kotikuntansa politiikkaan jo pitkään. Kärkölän suurimman työllistäjän, perheyritys Koskisen Oy:n entisenä toi mitusjohtajana hän oli nähnyt korkealta, kuinka 4 500 asukkaan kunta ympärillä näivettyy. Koskinen moitti päivityksessään päät täjien tapaa hoitaa asioita ”ihan katastro fiksi” ja perusteli: ”Hyvät ajatukset tuhotaan yksittäisten valittajien toimesta ja kaikki pitkän tähtäi men ajattelu puuttuu.” Myös Koskisen omat pitkän tähtäimen suunnitelmat olivat murroksessa, sillä hän oli saanut yllätyspotkut perheyrityksestä vain muutamaa kuukautta aiemmin. Potkujen jälkeen Koskisella oli ollut aikaa miettiä Kärkölän kunnan politiikan viheliäisyyttä, mutta myös vaihtoehtoja sille. Tilapäivitys päättyi toiveikkaasti: ”Haluan viedä kotikuntaani eteenpäin, klikkaa tykkää, jos haluat lähteä mukaan.” Koskinen oli kunnassa tunnettu hen kilö, jonka päivitykset tapasivat kerätä kolminumeroisia tykkäysmääriä, ja niin kävi nytkin. Myös kannustavia komment teja alkoi sadella oitis. Vielä samana yönä yhdessä niistä ehdotettiin uuden poliit tisen ryhmän perustamista. Koskinen vastasi nopeasti: ”Hemmetti, lähdetään toimeen :)”.

LIBERO 1 / 2021

Sitten asiat etenivät joutuisasti. Koski nen keräsi kiinnostuneet ryhmäksi, jonka tavoitteeksi kirkastui tähdätä vielä saman kevään kuntavaaleihin sitoutumattomien liittona. Mukaan haalittiin 25 muutos myönteistä ehdokasta. Nimeksi keksittiin Kärkölä-ryhmä. Jokainen ehdokkaista tilitti sata euroa yhteiseen vaalikassaan, josta kustannettiin nopea, mutta tehokas kampanja: järjestet tiin yleisötilaisuuksia, julkaistiin lehti-ilmoi tuksia ja tarjoiltiin torilla kebabia ja paellaa. Isojen teiden varsille nousivat banderollit tekstillä ”ÄÄNESTÄ UUSI ALKU!” Kolme kuukautta myöhemmin sitoutu maton ryhmä rohmusi kunnallisvaaleissa yli puolet kunnan äänistä jättäen perintei set puolueet vähemmistöön. Sellaista ei ole tapahtunut Suomessa koskaan aikaisemmin.

hupeneminen alkoi näkyä kuntalaisten arjessa. Kunnassa oli kuljettu vuosikymmenet pääasiassa keskustan ja kokoomuksen johdolla. Puolueilla oli tapana liittoutua valtuustossa ja jakaa kunnan tärkeimmät luottamustehtävät keskenään. Niis sä olevat ihmiset tekivät monia kipeitä päätöksiä. Välttääkseen kriisikuntamenettelyt Kärkölä möi 2010-luvun alussa rahoitus yhtiö Danske Financelle muun muassa kunnan paloaseman ja vanhainkodin. Lisäksi Kärkölän lukio ja yksi kolmesta peruskoulusta suljettiin. Jäljelle jääneissä kouluissa kärsittiin homevaurioista. Kun Kärkölä-ryhmä kiilasi vaalitorille ja tarjosi vaihtoehdoksi positiivista pää töksentekoa, elvyttämistä ja uutta alkua, oli moni kiinnostunut kuulemaan lisää.

JÄRVELÄ ON juna-asema ilman asema rakennusta Lahden ja Riihimäen välissä, Päijät-Hämeen puolella. Se on myös Kär kölän kuntakeskus, se osa Kärkölää, missä tapahtuu. Järvelää halkoo Hähkäniementie. Sen varrella kärköläläiset käyvät koulua, teke vät töitä ja viettävät vapaa-aikaansa. Tien varrella ovat aseman lisäksi valtaosa kun nan keskeisistä instituutioista: kunnan virasto, terveysasema, koulut, päiväkoti, kirjasto, uimahalli, elokuvateatteri, nuorisotalo, pankki, apteekki ja baari. Hähkäniementieltä nousee silta juna radan yli. Se vie Koskisen Oy:n tehtaalle. Tehdas on osa konsernia, joka valmistaa puutavaraa muun muassa rakennus- ja huonekaluteollisuuden tarpeisiin noin 270 miljoonan euron liikevaihdolla. Koskisella työskentelee liki tuhat työntekijää, joista arviolta puolet asuu Kärkölässä. Työstä kuuluva ääni kantau tuu lähialueelle kellon ja vuoden ympäri lukuun ottamatta heinäkuuta, jolloin teh taalla lomaillaan ja Järvelässä muistetaan miltä kuulostaa hiljaisuus. Järvelässä on viime aikoina kolissut myös toisesta syystä. Nuorisotalon ja uimahallin välissä ammottaa aukko, jonka ympärillä hyörii ihmisiä ja työmaakonei ta. Aukko on tarkoitus täyttää uudella koululla ja liikuntahallilla. Niihin tiivistyy Kärkölässä paljon.

MARKKU KOSKISEN auto on mennyt epäkuntoon, mutta onneksi matka kotoa töihin on lyhyt. Koskinen saapuu Kärkö län kunnanvirastolle sovittuun aikaan, ter vehtii ja ohjaa valtuustosaliin. Hän ottaa paikan salin takarivistä. Koskinen sai vaaleissa 2017 mandaa tin valtuustoon 414 kärköläläiseltä, noin joka kuudennelta kunnassa äänestäneeltä. Suurempaan prosenttiosuuteen kotikun nassaan ylsi ainoastaan pietarsaarelainen nykyinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.). Koskinen on asunut suurimman osan elämästään Kärkölässä ja sen liepeillä. Ennen potkuja hän ehti toimia isoisänsä Kalle Koskisen perustamassa kon sernissa 30 vuotta, joista viimeiset neljä toimitusjohtajana. Potkuistaan huolimat ta Koskinen on yhä yhtiön passiivinen osaomistaja. Politiikasta Koskisella ei ollut aikai sempaa kokemusta lukuun ottamatta kauden mittaista varavaltuutetun pestiä Kärkölän entisessä naapurikunnassa Hämeenkoskella. Tuolloin Koskinen pyrki valtuustoon sitoutumattomana kokoomuk sen listalta. Koskisen tavoin suuri osa Kärköläryhmän 15 valtuutetusta on ollut varsinai sessa valtuustotyössä nyt ensimmäistä kertaa. Viimeiseen neljään vuoteen on mahtunut paljon yhdessä opettelua kunta lain ja valtuustoetiketin kiemuroissa. ”Kunnallisen päätöksenteon proses sien määrä ja hitaus tuli ehkä monelle yllätyksenä”, Koskinen sanoo.

VAALIVUOTEEN 2017 lähdettiin Kär kölässä apeissa tunnelmissa. Pitäjän väki luku oli laskenut jo pitkään, ja verotulojen

KUN KÄRKÖLÄ-RYHMÄ KIILASI VAALITORILLE JA TARJOSI VAIHTOEHDOKSI POSITIIVISTA PÄÄTÖKSENTEKOA, ELVYTTÄMISTÄ JA UUTTA ALKUA, OLI MONI KIINNOSTUNUT KUULEMAAN LISÄÄ.

KÄRKÖLÄN NUORISOVALTUUSTON

Yksinkertaisen enemmistönsä turvin Kärkölä-ryhmä on kuitenkin saanut teh dä kunnassa pitkälti mielensä mukaista politiikkaa. Kärkölässä onkin puhuttu itse valtaisesta gallialaisesta kylästä viitaten Asterixin ja Obelixin maailmaan. Koskinen näkee ryhmän suurimpi na saavutuksina liikuntahallin ja uuden yhtenäiskoulun rakentamisprojektit sekä alakoulun homeongelman selvit tämisen. Koulurakentaminen olisi tosin todennäköisesti ollut edessä valtuuston voimasuhteista riippumatta, sillä terveys viranomaiset antoivat vuonna 2019 ukaa sin, jonka mukaan koulut menevät kiinni, ellei homeongelmiin puututa. Kunnan asioista, niin isoista kuin pienistä, käydään avointa keskustelua Kärkölässä tapahtuu -nimisessä Facebookryhmässä. Ryhmässä on liki yhtä paljon jäseniä kuin Kärkölässä asukkaita. Esimer kiksi juuri koulujen homeongelmat saivat laajempaa näkyvyyttä osin oppilaiden äitien aktiivisen Facebook-kirjottelun myötä. Myös Koskinen hyödyntää Face bookia työssään niin keskustelufoorumina

kuin tiedotuskanavana. Kärkölä-ryhmä on saanut kuntalaisilta kiitosta ihmisläheises tä viestinnästään. ”Kuntien tiedottaminen on usein sel laista, että laitetaan nettisivuille tiedote. Aika harva sellaisia käy varmaan luke massa”, Koskinen sanoo. Myös Kärkölä-ryhmällä on oma, kai kille avoin Facebook-sivunsa. Keskustelu siellä on kuitenkin ollut viime aikoina vähäistä. Tammikuussa sivulla julkaistiin esitys ryhmän tärkeimmistä saavutuksista ja edessä olevista tavoitteista. Listattuna oli koulurakentamisen lisäksi myös muuta kunnallisen päätöksenteon kovaa ydintä: urheilukentän remonttia ja etsivän nuoriso toiminnan laajentamista. Sivulla on myös kuntavaaliteemoja 2021 esittelevä julkaisu. Sen kannessa piirroshahmot pomppivat ekstaattisina liikuntahallin ja yhtenäiskoulun havainne kuvien lomassa. Hahmojen lienee tarkoitus esittää nuoria. Heistä on ikärakenteensa kanssa kamppailevassa Kärkölässä pulaa.

puheenjohtaja Aatu Soininen esittäy tyy reippaasti nuorisotalo Nuokun tuvas sa. Hän on yksi Kärkölän muutamasta kymmenestä lukioikäisestä. Heistä joku nen viettää tiistai-iltaansa nuorisotalolla. Soininen näkee, ettei taannoinen Kärkölän lukion sulkeminen ollut yksin omaan huono asia. ”Se on pakottanut paikalliset nuoret hakeutumaan esimerkiksi Lahden huippu lukioihin, joista he valmistuvat objektiivises ti paremmin paperein.” Soininen itse käy lukiota Lahden yhteis koulussa ja tähtää opiskelemaan psykolo giaa Itä-Suomen yliopistoon. Hän on juuri täyttänyt kahdeksantoista ja on ikäisistään siinä mielessä vähemmistössä, että aikoo äänestää tulevissa kunnallisvaaleissa. Kär kölän kunnanpolitiikkaa Soininen ei tosin kerro seuranneensa erityisen tarkasti. Koskisen vaneritehtaalta radan toiselle puolelle nuoriso-ohjaajaksi siirtynyt Jussi Lahti näkee, että Kärkölä-ryhmä on teh nyt hyvää kunnalle. ”Tuntuu, että viimeisen neljän vuoden aikana täällä on tapahtunut enemmän

LIBERO 1 / 2021

”KÄRKÖLÄ-RYHMÄ ON TUONUT SÄPINÄÄ HOMEISEEN PUOLUEPOLITIIKKAAN. ENNEN SANOTTIIN, ETTÄ KUNNALLA EI OLE RAHAA, EIKÄ MITÄÄN SAATU AIKAAN. ”

LIBERO 1 / 2021

asioita kuin koko sinä aikana, kun olen asunut täällä. Nämä kouluhommat ja muut.” Yli 20 vuotta nuoriso-ohjaajana toimi nut Merja Joutjärvi on samaa mieltä. ”Kärkölä-ryhmä on tuonut säpinää homeiseen puoluepolitiikkaan. Ennen sanottiin, että kunnalla ei ole rahaa, eikä mitään saatu aikaan. Nyt uudet raken nukset valmistuvat, ja se on pääasia. Kyllä niistä veloista selvitään.” Joutjärvi ja Lahti ovat molemmat asu neet Kärkölässä liki koko elämänsä. He näkevät kunnan viehätyksen etenkin sen rauhallisuudessa, hyvissä yhteyksissä ja riittävissä palveluissa. Samoilla linjoilla ovat Hähkäniemen tietä kävelevät Mikko Lahti ja Juhani Vahovuori. He laskevat asuneensa Kär kölässä yhteensä yli 120 vuotta. Molemmat ovat olleet tyytyväisiä Kärkölä-ryhmän toimintaan ja aikovat äänestää heitä vastaisuudessakin. ”On se hyvä, että täällä on valta vaih tunut. Ennen vaan kinattiin ja riideltiin. Jos edellisiin valtuutettuihin olisi oltu tyy tyväisiä, niin ei kai niitä olisi äänestetty pois”, Lahti sanoo. KÄRKÖLÄ-RYHMÄN MENESTYS

näkyi jyrkkänä syöksynä perinteisille puolueille. Niistä vain vasemmistoliitto säilytti asemansa, yhden valtuustopaikan. Hähkäniementieltä pääsee käänty mään Kukonmäentielle. Siellä asuu Mari Tommiska, vasemmistoliittoa edustava ensimmäisen kauden kunnanvaltuutettu. Tommiska huokaa syvään viimeisestä neljästä vuodesta kysyttäessä. ”Turhautuminen on päällimmäinen tunne. Kyllähän tämä on ollut sellaista pään hakkaamista seinään. Mielipiteitään valtuustossa voi kyllä esittää, mutta eivät ne johda mihinkään.” Kärkölä-ryhmän yksinvaltaakin enem män Tommiskaa on harmittanut kunnioi tuksen puute ryhmän valtuustotyössä. ”Kärkölä-ryhmän käyttäytyminen val tuustosalissa on ollut ala-arvoista. Avointa naureskelua ja väheksyntää. Heillä ei tunnu olevan kosketuspintaa esimerkiksi pienituloisten lapsiperheiden tai mielen terveysongelmaisten elämään.” Muissa valtuustoryhmissä on jaettu huoli Kärkölä-ryhmän tavasta käyttää kunnan rahoja. Uusi koulu oli välttämät tömyys, mutta kookas liikuntahalli ei. Mikäli kunnan vetovoima ei kasva tulevi

S I T O U T U M AT T OM A N K Ä R K ÖL Ä-R Y H M Ä N P E R U S TA JA M A R K K U K O S K I N E N S A I K U N N A L L I S VA A L E I S S A 2017 L I K I 17 P R O S E N T T I A K U N N A N Ä Ä N I S TÄ .

nakaan vuosina, voivat jo kertaalleen väis tetyt kriisikuntaneuvottelut ajankohtaistua korkojen kera. Alakynteen joutuneet puolueet ovat tiivistäneet yhteistyötään valtuustokauden aikana. Tommiskan mukaan valtuustossa on noussut taistelutahto. Yksi signaali siitä saatiin alkuvuodes ta, kun Kärkölän entinen kunnanjohtaja Seppo Huldén ilmoitti asettuvansa ehdolle kuntavaaleissa kokoomuksen riveistä. Myös Huldénin päätöksen taus talla on pelko kotikunnan velkaantumises ta ja sen seurauksista. ”Josko tällä omalla kokemuksella kunnallisessa päätöksenteossa voisi vielä vaikuttaa asiaan”, Huldén sanoo. Kaikki eivät kuitenkaan jaksa enää yrittää. Kärkölä-ryhmän esiinmarssista eniten kärsi keskusta, jonka valtuustopaikat tippuivat yhdeksästä kolmeen. Yksikään keskustan tämänhetkisistä valtuutetusta ei aio asettautua ehdolle kesän vaaleissa. Jopa paikallisen kunnallispolitiikan voimahahmo, vuosikymmeniä Kärkölän valtuustossa vaikuttanut keskustan kun nallisneuvos Matti Torkkel on jättäyty mässä sivuun. Kysyttäessä haastattelusta Torkkel kieltäytyy kohteliaasti. ”Ymmärtänet haluttomuuteni kom mentoida tätä asiaa.” Ensimmäisen kauden keskustan val tuutettu Sini Sivo suostuu haastatteluun

sähköpostitse. ”Vaikutusmahdollisuudet valtuustossa ovat olleet aika vähäiset. Kärkölä-ryh män suhtautuminen on ollut ylimielistä ymmärtääkseni jokaiseen puolueeseen”, Sivo kirjoittaa. Sivon mukaan Kärkölä ja sen poliitti nen kenttä on jakautunut kahtia. ”Osa kuntalaisista on innoissaan uudesta, mutta osa on huolissaan niin velkaantumisesta kuin korkeasta veroprosentista.” Kärkölän kunnallisveroprosentti on jo pitkään ollut yksi Suomen korkeimmista. Sitä nostettiin entisestään nykyiseen 22 prosenttiin marraskuussa 2018. Koro tuksen puolesta äänesti Kärkölä-ryhmä yksimielisesti. Tommiskan tavoin myös Sivo on kokenut Kärkölä-ryhmän käyttäytymisen paikoin jyräävänä ja epäasiallisena. Hän kertoo kohdanneensa valtuustossa myös ikäänsä ja sukupuoleensa kohdistuvaa vähättelyä. Markku Koskinen suhtautuu väittee seen vakavasti. Hänen mukaansa Kärköläryhmään on kohdistunut etenkin vaalien alla paljon liioiteltua ja totuuteen pohjaa matonta kritiikkiä. ”Ryhmän perussäännöissä on, että arvostetaan ja kunnioitetaan kaikkia valtuutettuja. Aluksi emme välttämättä aina ymmärtäneet, että asemassamme odotetaan tietynlaista asiallista käytöstä

LIBERO 1 / 2021

ollut läpi valtuustokauden harvinaisen yhdenmukaista, semminkin kun ryhmän sääntöihin ei ole kirjattu niin kutsuttua ryhmäkuria. Liki täydellisen rikkoutumaton linja on löytynyt Koskisen mukaan aktiivisella viikoittaisella keskustelulla. Maahanmuuttopolitiikan kaltaisissa laa jemmissa kysymyksissä ryhmän sisällä on ollut hajontaa, mutta erimielisyydet on jätetty kokousten ulkopuolelle ja on pitäydytty kunnan kehittämistä koskevis sa asioissa. Sellaisissa kuin uudet rakennus projektit, kunnan tiedon- ja taloushallin nan uudistaminen tai pormestarimallin käyttöönotto.

M A R I T O M M I S K A N ( VA S .) M U K A A N P E R I N T E I S E T P U OLU E E T O VAT T I I V I S TÄ N E E T Y H T E I S T Y Ö TÄ Ä N K Ä R K Ö L Ä-R Y H M Ä N J O H TA M A S S A K U N N A N VA LT U U S T O S S A .

ihan kaikissa tilanteissa. On ikävää, jos hyväntahtoinen huumori on koettu noin, ei siinä ole ollut mitään pahaa aikomusta.” KÄRKÖLÄ EI ole ainoa suomalaiskunta, jossa sitoutumaton ryhmittymä on saa vuttanut menestystä. Esimerkkejä löytyy muun muassa Tuusulasta, Keminmaalta ja Kärkölän naapurikunnasta Orimattilasta. ”Riippumattomuus puoluepoliittisis ta linjauksista tekee sitoutumattomista erityisen houkuttelevan vaihtoehdon äänestäjille, jotka eivät välttämättä ole kiinnostuneita valtakunnan politiikasta tai koe perinteisten puolueiden kuvastavan heidän arvojaan” kertoo kunta- ja alue johtamiseen erikoistunut tutkijatohtori Anni Jäntti Tampereen yliopistosta. Hän uskoo ryhmien tulleen jäädäkseen. ”Sitoutumattomien ryhmien suosio heijastelee politiikan laajempia trendejä, joissa jako liberaalien ja konservatiivien välillä on alati oikeisto–vasemmisto-jako linjaa relevantimpi.” Myöskään Kärkölä-ryhmä ei Markku Koskisen mukaan asetu luontevasti perin teiselle akselille. Hän kertoo jäsenistöllä olevan taustaa niin vihreistä kuin dema reista, mutta arvelee, että eniten ryhmässä on kuitenkin ”kokoomuksen ja keskustan kantoja jakavia”. Poliittisten taustojen erot huomioi den ryhmän äänestyskäyttäytyminen on

LIBERO 1 / 2021

PERJANTAINA 12. tammikuuta 2018 juhlittiin Järvelän juna-aseman kupeessa sijaitsevassa Silver Arrow -ravintolassa railakkaasti. Musiikista vastasi Kansan Ruusut -trio ja tarjolla oli olutta, liha piirakkaa ja kakkua. Juhlien keskipisteenä oli Markku Koskinen. Kärkölän kunnanvaltuusto oli aiemmin samalla viikolla päättänyt hallintosäännön muutoksesta, jonka turvin Koskinen nimi tettiin kesken valtuustokauden Kärkölän ensimmäiseksi pormestariksi. Ratkaisua edelsi Kärkölän kunnanjohtajan Seppo Huldénin siirtyminen muihin tehtäviin. Pormestarin kannalla oli yksinomaan

Kärkölä-ryhmä. Mallia perusteltiin muun muassa päätöksenteon sujuvoittamisella. Ratkaisevassa valtuustokokouksessa 14 valtuutettua kannatti pormestarimalliin siirtymistä ja 13 vastusti sitä. Äänestyk sessä Kärkölä-ryhmän yhtenäinen linja murtui hetkeksi, sillä yksi sen jäsenistä vastusti mallia ja erosi samalla ryhmästä. Pormestarin roolissa yhdistyvät kun nanjohtajan ja kunnanhallituksen puheen johtajan tehtävät. Sen myötä kunnassa tehtävä valmistelutyö ja päätöksenteko nivoutuvat entistä tiiviimmin yhteen. Eri tyisen rahakas johtotehtävä ei Kärkölässä ole, sillä pormestari Koskisen palkkaus on asettunut noin 3 600 euroon. Vertailun vuoksi: Jan Vapaavuori tienaa Helsin gissä noin 16 000 euroa kuukaudessa. Aloite pormestarimalliin tuli Koskisen mukaan alun perin kunnanjohtajan tontil ta väistyneeltä Huldénilta. ”Pormestarimalli on ihan yhtä hyvä kuin kunnanjohtajan malli, se riippuu vain siitä, kuka tehtävää hoitaa”, Huldén sanoo nyt. ”Pormestarin pitäisi pystyä olemaan vielä kunnanjohtajaa yhteistyökykyi sempi. Hänen pitäisi pystyä kokoamaan joukot yhteen. Tällä hetkellä tilanne on kaiketi se, ettei valtuustoryhmien välinen keskusteluyhteys ole paras mahdollinen.” Vallan keskittyminen yhä vahvem min Kärkölä-ryhmälle on sapettanut

M I K K O L A H T I JA J U H A N I VA H O V U OR I O VAT A S U N E E T K Ä R K ÖL Ä S S Ä Y H T E E N S Ä Y L I 120 V U O T TA .

vasemmistoliiton Tommiskaa ja keskus tan Sivoa. Myös vuodesta 1999 kunnan johtajana toimineen Huldénin lähdön myötä tilapäisesti heikentynyt kuntalain osaaminen on herättänyt harmitusta. ”Kunnantalolla ei ole tällä hetkellä kuntalain taitajaa, ja sen huomaa. Kysy myksiin vastataan mututuntumalla”, Sivo sanoo. Kärkölästä tuli pormestarimalliin siirtymisen myötä viides suomalaiskun ta, jota johtaa pormestari. Tutkijatohtori Anni Jäntti näkee taustalla kansainväliset trendit. Hän uskoo, että pormestareita valitaan tulevaisuudessa yhä useammassa suomalaiskunnassa. Kärkölän jälkeen por mestarimalliin siirtymisestä on päätetty Puolangalla ja Turussa. ”Perusteluiksi annetaan usein poliit tisen johtajuuden vahvistamien tarve”, Jäntti sanoo. ”Ja kyllähän pormestarimalliin siirty minen myös lisää kunnan näkyvyyttä ja antaa kunnalle ja sen johdolle kasvot.” KOSKISEN PORMESTARIJUHLIEN

näyttämön, ravintola Silver Arrow’n etu oven lasi on yritetty iskeä sisään, mutta

sisällä on rauhallista. Neljän jälkeen paikalle alkaa saapua tehtaan työntekijöitä keltaisissa huo mioasuissaan. Heillä ei ole kiinnostusta osallistua haastatteluun eikä liioin lupaa kommentoida konsernin asioita. Oloneuvokseksi esittäytyvällä Pertti Rantalalla juttua sen sijaan riittää. Rantala näkee, että Kärkölä-ryhmän suosio viime valeissa perustui ”helvetin hyvään ehdokasasetteluun” sekä aktii viseen vaalityöhön. Koronapandemian takia ihmisten kohtaaminen jää väistä mättä vähemmälle ennen vaaleja, mistä syystä Rantalalla ei ole luottoa uuteen äänivyöryyn. ”Ei sitten millään!” Tiskin takana ravintoloitsija Sanna Manner kertoo keskustelevansa poli tiikasta asiakkaidensa kanssa päivittäin. Mannerin mukaan tyytymättömien määrä on vakio. Riippumatta kunnan päätöksen tekijöistä ja päätöksistä, valittamisen aihetta on aina. Omia poliittisia näkökulmiaan Man ner varjelee. Järvelän tunnetuimmalta ravintoloitsijalta se on ymmärrettävää.

HÄHKÄNIEMENTIEN VARRELLE

keväällä 2017 nousseet Kärkölä-ryhmän banderollit pölyttyvät pormestari Koski sen autotallissa. Uusia ei olla näillä näky min tilaamassa. Tuleviin vaaleihin Koskinen suhtau tuu rauhallisesti. Tarkempia suunnitelmia mahdollisen vaalitappion ja pormestarin tittelistä luopumisen varalle ei vielä ole. ”En ole vielä keksinyt mitä tekisin isona”, Koskinen naurahtaa ja vakavoituu sitten. ”Ehkä sitä tulisi kartoitettua insi nöörihommien ja yritysjohtamisen mahdollisuuksia.” Ensisijaisesti Koskisen tavoittee na on saada jatkaa matkaa kunnallisen päätöksenteon ytimessä. Ajoittaisista vaikeuksista huolimatta hän kokee, että Kärkölä-ryhmä on ainakin osin onnistu nut tavoitteissaan. ”Näkisin että kunnan vetovoima on kehittynyt viime vuosina myöntei seen suuntaan. Eräskin Kärkölään vasta muuttanut eläkeläisrouva kertoi, miten hienoa se on, että täällä kuntalaiset ovat päätöksenteon keskiössä.”

LIBERO 1 / 2021

TEKSTI

LAURA KÄRKÄS & VILMA MANKONEN

KUVAT

HENRI SALONEN

NÄYTTÄMÖN LAAJENEVAA HUMUA JA SAVUA 32

LIBERO 1 / 2021

”

YSTÄVÄT HYVÄT, ottakaa paperi, tai jotakin, mihin voitte kuvitella. Ei tarvitse kirjoittaa lineaarisesti, saa piirtää. Jos tulee runomitta, poesis, niin tervetuloa”, ohjeistaa lempeästi Sonya Lindfors, koreografi, taiteellinen johtaja ja unelmoinnin ammattilainen. Vuosittain helmikuussa järjestettävä nykytanssifestivaali Sivuaskel toteutettiin tänä vuonna esityk sineen päivineen pandemiatilanteen vuoksi kokonaan verkossa. Osallistuimme festivaalin Potentiaalinen näyttämö -työpajaan, jota Lindfors fasilitoi yhdessä lavarunouden ja esitystaiteen perinteitä monologiesityksissään yhdistävän, myös kirjailijana tunnetun Niko Hallikaisen kanssa. Paja kokosi viikonlopun ajaksi Zoom-mosaiikin esitystai teen parissa toimivista ihmisistä keskustelemaan, kirjoittamaan ja ihmettelemään näyttämön mahdollisuuksia. Unelmoinnin ja kirjoitusharjoitusten avulla tunnistimme ja hoidimme näyttä mön aiheuttamia hiertymiä sekä etsimme näyttämön potentiaa lia valtarakenteiden ja normien ravistelijana, tilana toiseuden kokemuksille. Jututimme pajan jälkeen Lindforsia ja Hallikaista vielä lisää näyttämön normeista, haamuista ja hiertymistä sekä potentiaa lin piilopaikoista. Siitä, miten huojuttaa hegemoniaa elämän ja esitystaiteen näyttämöillä.

”Voisiko näyttämö olla sellainen paikka, jossa ei ole keskustaa eikä marginaaleja?”

NÄYTTÄMÖN MAHDOLLISUUKSISTA JA FIKTION VOIMASTA

”Mitä tehdä sen jälkeen, kun taidetta ei enää tarvitse tehdä vastaiskuna kaikelle?” kysyy Lindfors. Hän näkee näyttämö taiteissa valtavaa potentiaalia epätasa-arvoisuuksien purka miseen. Näyttämöllähän voi ehdottaa ja esittää vaihtoehtoisia todellisuuksia. Hänen omat teoksensa näyttämöllistävät maail moja, joissa rasistiset rakenteet ovat romahtaneet jo vuosisatoja sitten. Näyttämöstä toden ja fiktion yhtäaikaisen läsnäolon tilana Lindfors puhuu innostuneesti: ”Vielä vuosienkin työn jälkeen on niin vaikea ymmärtää, että meillä on maailmassa tämä maagi nen tila, jossa asiat ovat sekä todellisia että fiktiivisiä. Totta kai tämä liittyy laajasti taiteen olemukseen, mutta näyttämöllä elävä ihminen samanaikaisesti sekä esittää että elää jotakin asiaa, se on magical. ”Kirjoittamisen opettajana työskentelevästä Hallikaises ta puolestaan kirjoittaminen on potentiaalinen työväline, jolla esiintyjä voi tunnistaa näyttämön mahdollisuuksia. Ja toisin kuin näyttämöllä, tekstissä voi tehdä asioita, jotka ylittävät fyysisen maailman rajoja. ”Kirjoittaminen on äärimmäisen potentiaalista. Tekstissä todellinen, kuvitteellinen ja symbolinen kohtaavat toi sensa, ja parhaimmillaan ne limittyvät”, kuvaa Hallikainen. Pajan aikana teimme useita kirjoitusharjoituksia, jotka myös ottivat näyttämön roolin tilanteessa, jossa yhteisten fyysisten näyttä möllisten harjoitusten tekeminen ei etätyöskentelyn vuoksi ollut mahdollista. ”Voisiko näyttämö olla sellainen paikka, jossa ei ole keskus taa eikä marginaaleja?” kysyy Lindfors. Sunnuntai-iltapäivänä pajan loppupuolella lähestyimme näyttämöä ihmeiden tekemisen tilana kirjoittamisen keinoin. Lindfors ja Hallikainen ohjasivat meitä unelmoimaan paperille tulevaisuuksista, joissa eletään ilman binäärejä ja sortavia rakenteita. Miltä tuntuisi tilanteessa, jossa maailma ei enää perustuisi jyrkkärajaisten vastinparien kes kinäisille sortaville asetelmille? Mistä unelmoisin, jos ei tarvitsisi enää unelmoida patriarkaatin kaatumisesta, turvatusta toimeen tulosta, menestyskilpailun päättymisestä, maailmasta ilman rasismia? Tämä spekulatiivisen fiktion harjoitus paljasti tottumat tomuutemme aktiiviseen unelmointiin, mutta Hallikaisesta juuri toisten todellisuuksien kuvittelu avaa ovia mahdollisuuksien tun nistamiselle. ”Spekulatiivinen fiktio on potentiaalinen työkalu, koska se ei perustu pelkkään puutteesta käsin paremman visioin tiin vaan lähestyy unelmointia tuottavana asiana”, hän kertoo. Fiktion voima ja toiseuden representaatiot näyttämöllä vah vistavat ja luovat uusia rakenteita. Näyttämön potentiaali piilee leikkisästi myös siinä, että mahdollisuus näyttämöstä piilee kaik kialla ”Näyttämö voi olla mitä vain, mikä näyttämöksi kehyste tään. Kyse on rajauksesta”, Lindfors sanoo. Hän ehdottaa myös potentiaalin käsitteen sisällön uudelleenajattelua. Mitä jos se nousevien ja puskevien mielikuvien sijasta olisikin mahdollisuuk sien ”laajenevaa humua ja savua”? Lindforsista uudenlaista näyttämöä kohti pääsemme ainoas taan, jos tunnistamme syrjivät rakenteet. ”Sellainen katse, joka näkee historian haamut ja ymmärtää, mistä tulemme, on ihan valtavan tärkeä”, hän huomauttaa ja kuljettaa keskustelun poten tiaalia varjostavien haamujen pariin.

LIBERO 1 / 2021

TEATTERIN KUMMITUKSET JA NÄYTTÄMÖN HAAMUT

Näyttämö voi avata näkymiä mahdollisiin maailmoihin ja toi siin todellisuuksiin, mutta normien suhteen näyttämö on kapea lokero täynnä historiallisia haamuja, jotka kohdalle osuessaan aiheuttavat hiertymiä normiin kuulumattomille. Näyttämöllä kummittelevat vallan ja sorron diskurssit, jotka aineellistuvat muun muassa keskiluokkaisena makuna, valkoisuutena, virtuoot tisina kehoina ja akateemisina taiteilijoina. Hallikaisen sanoin: ”Näyttämö paljastaa, mikä on neutraalia.” Hallikainen toteaa, että näyttämön haamut eivät ole pelkästään kanonisoituja, ne ovat myös vallankäytön haamuja. ”Flow-festivaalilla esiintyes säni esiintymispalkkiot olivat niin kohtuuttoman pieniä, että niistä jopa uutisoitiin. Siitä tulikin välittömästi sellainen olo, että tosiaan, olen näyttämöllä. Jos esiinnyn esimerkiksi toimisto tiloissa, ei siitä tule samanlaista näyttämöoloa. Ehkä enemmän kin tuntuu, että käytän jotakin esityksen omaa potentiaalia. Mutta näyttämön klangin voi synnyttää yksistään se, että olen vallankäytön kohteena”, hän kertoo. ”Normit ja haamut hiertävät aina, kun spesifiin normiin ei mahdu”, sanoo Lindfors ja jatkaa: ”Kysymys ei ole vain siitä, kuka menee näyttämölle. Normit liittyvät myös siihen, keitä katsomossa on, keitä rahoittajat ovat, ketkä pääsevät kouluun... Ne liittyvät ihan kaikkeen! Sen takia kollektiivinen unelmointi ja sortavien rakenteiden purkaminen ja ravisteleminen on tärkeää työtä. Se luo meille tilaa kuvitella toisenlaisia tapoja olla näyttä möllä ja katsomossa, moninaisia kehoja, identiteettejä, traditioi ta. Uusia tapoja olla taiteen äärellä, teosten erilaisia muotoja... Ja ehkä tulevaisuudessa näyttämön ja katsomon raja ei ole niin tarkkarajainen.” Molempien mielestä näyttämöllä tapahtuvat toistot ovat oivallista lääkettä, jolla voi väsyttää normin mukaisen estetiikan haamuja. Ongelmaksi muodostuu, keiden toistot noteerataan. ”Uudenlaisia variaatioita toistoista, estetiikasta tai praktiikoista on helpointa tehdä, jos itse kuulut sellaiseen ihmisryhmään, joka tunnistetaan ja tunnustetaan välittömästi taiteilijaksi. Traditiosta, kaanonista ja vallan diskursseista ulkopuolella pidettyjen margi naalisten ryhmien on vaikeampaa saada tunnustus muutoksesta”, kertoo Hallikainen. Hänestä myös esiintyjän työn opiskelun tra ditio ja pedagogiset lähtökohdat toimivat normia vahvistaen, eikä toisenlaisia toistoja pääse syntymään, kun esitysten tekemiseen on sisäänkirjoitettu materiaalin loputon hiominen, jalostaminen ja toistaminen. Hallikainen kertoo opetustilanteesta Teatteri korkeakoulussa: ”Ehdotin opiskelijoille, että kokeilkaa joskus tehdä soolo treenaamatta. Entä jos näyttämölle meneminen olisikin yhteentörmäys näyttämön kanssa? Se voisi olla ainakin energialtaan merkittävää.” ”Uusista estetiikoista saavat kiitosta normin mukaiset kehot. Sellaiset, jotka ovat jo sisäistäneet kaanonin ja osoittaneet kelpoi suutensa sen piirissä. He voivat sitten milli kerrallaan muuttaa taidemuodon suuntaa”, summaa Hallikainen turhautuneesti näyt tämön kankeutta muutoksen edessä. Hän kutsuu kuvaamaansa tilannetta kulttuurisen appropriaation strategiaksi, jossa taiteen valtadiskurssiin ja neutraalin piiriin kuuluvat tekijät omaksuvat marginaalista keksintöjä ja käyttävät niitä omissa töissään. Näyt tämötaiteen normikeskiöissä innovaatiot tehdään siis kapitalis min logiikalla: sielläkin kaikki rediytyy, kun itseorganisoituneen toiminnan ideat omitaan voitontavoittelun välineeksi.

LIBERO 1 / 2021

Lindforsia huvittaa, kuinka nykytanssin käsite ei aina todel lisuudessa sisällytä itseensä uusia tanssin tekemisen tapoja. ”Contemporary dance sanana ehdottaa, että mikä vain juuri nyt tapahtuva tanssi on nykytanssia. Mutta todellisuudessa se ei ole niin. Todellisuudessa puhumme tietynlaisista pohjoisamerikkalai sista tai eurooppalaisista traditioista ja tanssitekniikoista. Tämä johtaa siihen, että meillä on nykytanssia, katutanssia ja kansan tanssia, vaikka joskus katutanssi saattaa olla paljon enemmän contemporary kuin se, että teemme nykytanssitunnilla jotain 60-luvun postmoderneja klassikoita. Miten 60-luvun postmoderni tanssi on nyky-, kun se on 60-luvulta?” kyselee Lindfors nauraen. Näyttämön normien horjuttaminen ja kummitusjahti edes keskustelun tasolla aiheuttavat normien keskiössä vastarintaa. Se on Lindforsista pelottavaa: ”Viime syksynä kävi monta kertaa niin, että vähemmistöön kuuluvat taiteilijat esittivät huomioita ongelmallisista seikoista. Heti tuli hegemonian vastaisku, etab loituneet taiteilijat tulivat paikalle ja alkoivat huutaa, että taiteen vapaus on uhattuna. Ihan kuin identiteettipolitiikka ja feminismi riistäisivät taiteen vapauden. Siitä jo huomaa, kuinka unelmointi on vaarallista hegemonialle. Kun tulemme yhteen unelmoimaan, tuloksena voi olla, että me hylkäämme heidän rakenteensa.” Kyse onkin juuri tunnustetuksi ja tunnistetuksi tulemisesta, ei normin piiriin astumisesta. Hallikaisesta hyvä kysymys kuu

luu, miten asioista voi tehdä neutraaleja normalisoimatta niitä. ”Miten olla vapaa ilman, että ajamme itsemme toiseutetusta positiosta normiin? Miten mennä näyttämölle niin, että tulisim me nähdyiksi sellaisina kuin olemme ilman, että meidän pitää osoittaa kelpoisuutemme siinä historiallisessa, kummittelevassa valtahierarkiassa?” hän kysyy. YHDESSÄ YSTÄVYYDEN PUOLESTA

Tunnistamalla omia etuoikeuksia voi raivata tilaa muillekin.

Taiteen kentän rakenteet puskevat yksilöitä kilpailemaan toisiaan vastaan, olemaan kateellisia toisilleen ja tuotteistamaan itsensä. Kun kysymme, mitä tehdä tilanteelle, kuinka jakaa ja miten liittoutua ystävyyden puolelle, saamme aikaan hetken hiljai suuden. ”Ihan jo pelkästään sen kysymyksen äärellä oleminen, että mitä tehdä, tuntuu tärkeältä. Itse olen yrittänyt pitää kiinni ilosta ja yhdessäolosta. Mitä jos tulisimme yhteen unelmoimaan? Oma strategiani on luoda tiloja ja alustoja, joissa ihmiset voivat kohdata”, kertoo Lindfors. Hän on kysymyksen äärellä olon seurauksena perustanut UrbanApa-yhteisön, joka luo ja ylläpitää feministisiä praktiikoita sekä jakamiseen nojaavia toimintatapoja. Tyytymättömyys hierarkioita ylläpitäviin rakenteisiin on kuitenkin jaettu kokemus. ”Meillä on paljon taiteentekijöitä, jotka eivät ole kiinnostuneita hierarkkisesta työskentelystä vaan haluaisivat toimia toisin. Tuotannon ja rahoituksen rakenteet eivät pysy perässä eivätkä ole kiinnostuneita muuttumaan. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että ne sopivat koko ajan väheneväl le joukolle ihmisiä. Mikä on taideinstituution funktio, jos se ei pysty vastaamaan todelliseen tarpeeseen?” kysyy Lindfors. Hallikaisesta vastuu muutoksesta vyöryy herkästi marginaa liin. Se on viheliäinen ongelma. ”Kokonaisuudessaan tilanne on vaikea, mutta onko mahdollista edes jollain tasolla kieltäytyä kilpailemasta? Olisiko mahdollista liittoutua tekemään yhdessä, kävi miten kävi?” Lindfors toteaa. Risteävät erot saattavat taiteentekijöitä eriarvoisiin asemiin esimerkiksi suhteessa instituutioihin. Voisiko erojen huomaami nen keskinäisen kilpailun synnyttämisen sijaan olla lähtökohta solidaarisuudelle? Tunnistamalla omia etuoikeuksia voi raivata tilaa muillekin. Lindfors ehdottaa oman osaamisen, työkalu jen ja resurssien jakamista siinä määrin kuin se on mahdollista. ”Haluatko sinä, ystävä, jolla ei ole pääsyä tänne, tulla kanssani?” Lindfors kysyy. Avaavaa voi olla myös, kun huomaa, että etu oikeuden ja toiseuden positiot toteutuvat yksilössä rinnakkaisina tiloina. ”Minulla on tiettyjä käyttöliittymiä, joiden avulla olen päässyt tähän pisteeseen, mutta vähemmistöattribuutit kulkevat rinnalla samaan aikaan”, sanoo Hallikainen havainnollistaen yhteiseloa. Kun hegemonian haamut ja yksin pärjäämisen oletukset riepottelevat, on tärkeää pysytellä lähekkäin. Lindfors vertaa yhdessä selviämistä pingviinien tapaan lämmittää toisiaan suu ressa piirissä: ”Uupuneimmat voisivat kömpiä sisemmille kehille toipumaan ja enemmän voimissaan olevat asettua ulommas suo jaamaan viimalta.” Hallikaisestakin yhteisö voi muuttaa voimal lisesti suhdetta hiertymiin ja hankauksiin. ”Jos et kuulu normiin, hiertymän aiheuttaminen voi olla tuskallista tai rampauttavaa. Yhdessä hiertymien aiheuttaminen voi puolestaan olla positiivi nen ja potentiaalinen kokemus.”

LIBERO 1 / 2021

DAVID FOSTER WALLACEN

KIVETTYNEEN KULTIN LOUHINTAA

LIBERO 1 / 2021

TEKSTI

JOHANNA OSVÁTH

KUVA

ANNA NEVA

David Foster Wallacea palvova kultti väittää Päättymättömän riemun olevan paksu ja vaikea kirja, mutta todellisuudessa paksua on lähinnä väite teoksen älyllisestä ylivertaisuudesta. Miten lukea juuri suomennettua

Päättymätöntä riemua 2020-luvulla, ja taipuuko kirja myös muuhun kuin sen ympärille asetettuun kiviseen muottiin?

o sivulla 268 huomaan hartioideni lähettävän minulle piinallista valitussignaalia kehnosta lukuasennosta. Säännöllisillä kävelyillä, punner ruksilla ja vanhan rullalle käärityn patjan hakkaa misen ansiosta sivut 311–524 menevät helpommin. Sitten asentoni sulaa taas keloksi ja selkäni kivettyy. Käärmepäiset gorgot, jollainen esimerkiksi Medusa oli, muuttivat ihmisen katseellaan kiveksi. Onko Päättymätön riemu Medusa? 1 Palataan tähän myöhemmin. Nyt haluaisin kysyä Sinulta: PySTyTkö LuKEmaAn näin PiTkäÄ ja VaiKEaA KiRjaA? David Foster Wallacen Päättymättömässä riemussa (alkuteos Infinite Jest, 1996) seurataan nel jää eri tarinalinjaa: Enfieldin hienosto-tenniskoulua, siellä opiskelevien Halin ja Marion sekä heidän isoveljensä Orinin perhe-elämää, tenniskoulun lähellä sijaitsevaa päihdekuntoutujien asuntola Ennetin huo netta sekä Pohjois-Amerikan liittovaltiota ONANia terrorisoivaa kanadalaista separatistiryhmittymää. Lähitulevaisuudessa kalenterivuodet on korvattu suuryritysten tuotteiden nimillä, kuten Dependaikuisalusvaatteen vuosi, johon suurin osa kirjan tapahtumista sijoittuu. Tarinalinjoja yhdistää monikin seikka, mutta ilmeisimmällä tasolla niitä yhteen kutoo eräs tietty moduuli (elokuvanauha), jonka on ohjannut Halin, Marion ja Orinin edesmennyt isä James O. Incandenza. Moduulin tiedetään suistavan sitä katsovan yksilön tiedottoman katatoniseen tilaan, jossa kaikki hänen inhimilliset tarpeensa ja halun sa katoavat. Katsoja lopettaa syömisen, juomisen ja vessassa käymisen menehtyen lopulta ruudun ääreen. Kyseinen moduuli on todennäköisesti nimeltään Päättymätön riemu (V?), mutta se tunnetaan yksin omaan peitenimellä Viihde.

LIBERO 1 / 2021

Teos on rakennettu matemaattisen fraktaali kuvion2 mukaan, ja tärkeä osa kokonaisuutta ovat noin sadan sivun pituiset loppuviitteet. Kirjan markki noinnissa onkin painotettu jostain syystä nimenomaan kunnianhimoista muotoa: niin alkuperäinen kustantaja Little, Brown and Company kuin suomennoksen jul kaissut Siltala (ehkä pastissinomaisesti?) toivat esiin, kuinka vaikeasta ja pitkästä kirjasta oli kyse. Päättymätön riemu on toki suhteellisen paksu – alkukielinen 1079, suomenkielinen käännös 1052 sivua) ja muodoltaan poukkoilevan epäkonventionaa linen, mutta erityisen vaikeaa siitä ei saa tekemällä kään. Pikemminkin Wallace teki kaikkensa, että teos olisi kirjallisen kunnianhimonsa ohella ymmärrettävä, kiinnostava ja mukaansatempaava mahdollisimman monelle. Päättymättömän riemun kertoja toistaa asioita moneen kertaan varmistaen, etteivät tär keimmät ajatukset ja tarinalliset vihjeet jää lukijalta huomaamatta. Kieli on ennen kaikkea palvelevan viihdyttävää. Vai tarkoittivatko kustantamot, että teos on fyysi sesti vaikea, kenties jopa kangistavan vaikea? Tämän voin allekirjoittaa. Harva romaani on saavuttanut kirjallisissa neu vonpidoissa niin vankan aseman kuin kiusallisesti ”hipsteriraamatuksi” ja ”millennium-ajan Odysseukseksi” luonnehdittu Päättymätön riemu. Jenkkikes kustelussa toistuvat teoksen muoto, sisältö, tekijä ja vastaanotto – mutta valitettavasti meillä Suomessa viimeinen on jäänyt lähes huomiotta. Siispä vastaanotosta.

LIBERO 1 / 2021

iltalalle Kimi Räikkösen elämäkerran rustan nut Kari Hotakainen halusi lukea Infinite Jestin suomeksi, sillä hänen englannin kielen taitonsa eivät riittäneet alkuperäiseen. Hotakainen ohjasi kääntämiseen sen verran Räikkös-pääomaa, että sai Päättymättömän riemunsa. Kiitos, Kari! Suomessa David Foster Wallacella on ollut pitkään vakiintunut fanikuntansa. Näkyviä DFW-faneja ovat olleet esimerkiksi Tommi Melender ja Samuli Knuuti, ja onpa meillä julkaistu muutama vuosi sitten faniteoskin, joka nöyrästi kysyy, mitä David Foster Wallace tarkoittaa 3. Vastaanotto on siis nou datellut meillä samantyyppistä miehistä kaavaa kuin Yhdysvalloissa, jossa DFW-fanitus on ollut meemien aihe jo pitkään. Yleisen vitsin mukaan Päättymätön riemu löytää tiensä lukijan luo DFW-fanipojan suosi tuksen kautta4. Kun tämä ”vitsi” yhdistetään tunnet tuun tosiasiaan siitä, että Wallace ahdisteli ja vainosi naisia, koko kuvion problemaattisuus on ilmiselvä. Suomen Twitterissä vastaanotto ja sisältö sanaili vat. Nuoren Voiman silloin-vielä-tuleva päätoimittaja Taija Roiha kritisoi NV:n kolumnissaan5 teoksen kritiikitöntä ja miehistä vastaanottoa, joka ylistää teoksen vaikeutta ja sivuuttaa Wallacen kyseenalaisen, naisvihamielisen henkilöhistorian. Hän toteaa, että Wallace itse inhosi vaikeuden palvontaa ja nyky keskustelu voisi saada kirjailijan ”kääntymään haudas saan”. Päättymättömän riemun kustannustoimittaja Antti Arnkil vastasi Twitterissä närkästyneesti Roihan kolumniin vastaanoton merkitystä vähätellen: ”Sanomalehdissä julkaistiin laadukkaita kritiikkejä romaanista. NV päätti tökkiä väsyneesti kirjaa ympä röivää metapuhetta. Valintoja.”6

Päättymätön riemu kyllä kestää kritiikin, mutta ilmeisesti sitä puolustava kultti ei. Vastaanotto määrittää tulkittavan sisällön, joka määrittää vastaanoton, jota määrittävät muoto ja tekijä. Mitä muuta Infinite Jestille rakennettu ikioma wikisivu7 on kuin sisältöön vaikuttavaa vastaanottoa? Entä olisiko vastaanotto niin suoraviivaisen masku liinista, ellei Wallacen misogyynisiä tendenssejä olisi hiljaa samastuen (ja siksi kieltäen) tunnistettu? Päättymätön riemu sisälsi itsellenikin luo taantyöntäviä piirteitä ja kuvauksia, jotka liittyvät ennen kaikkea sukupuoleen, miehiseen katseeseen ja rasisimiin. Mutta vielä luotaantyöntävämmäksi koen tavan, jolla David Foster Wallacen misogyniaa on vähätelty ”ongelmiksi naisrintamalla”. Samaan roskakoriin heitän vaikeuspuheen, jonka ilmiselvänä tarkoituksena on korostaa rationaalis-maskuliinisen kerronnan ylivertaisuutta. Mukaviisasten kivi. Mutta tylsää, harmaata kiveä louhimalla voi löytää vaikkapa opaalin. Toisaalla on päästy jo DFW-fanituksen seuraavalle tasolle, jossa litboy-/ litbro-meemit ja Wallacen misogynia kieltämisen sijaan ymmärretään erottamattomaksi osaksi hänen kirjallista presenssiään. Wallace-tutkija Clare Hayes-Brady toteaa haastattelussa8, että ajat muuttuvat: Wallacea tutkivat Yhdysvalloissa nykyään myös esimerkiksi värilliset naiset, ja tutkimus on alkanut saada uusia sävyjä ja näkökulmia sukupuolija rodullistamiskysymysten herättelemänä. HayesBrady ehdottaa, että Wallacea tulisi lukea suhteessa sen jälkeen9 julkaistuihin kirjoihin. Hän itse luetuttaa opiskelijoilleen Wallacea esimerkiksi kera amerikan iranilaisen Porochista Khakpourin, joka on nimennyt Wallacen tärkeäksi vaikutteekseen. Eikö Wallacea sitten ole jo tutkittu tarpeeksi? Ehkä, mutta niin kauan kuin julkisessa keskuste luissa Wallacen taidetta kommentoidaan vain tutun sementoituneesta näkökulmasta käsin eikä vastaan oton merkitystä tulkinnalle tunnisteta, jää kirjallinen keskustelu auttamattoman vajaaksi.

os teos on kommentti aikaansa, on käännös kommentti omaansa – kielellisesti ja sisällölli sesti. Unkarissa vuonna 2018 ilmestynyttä Végtelen tréfa -käännöstä analysoitiin suhteessa Unkarin vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen. Jos teos olisi ilmestynyt vuoden 1996 Unkariin, sitä olisi luettu amerikkalaisten kulutustuotteiden sanelemana dys topiana, kommentoi teoksen kääntäjä Lili Kemény. Kemény ja kanssakääntäjänsä Balázs Sipos kerto vat opiskelleensa käännöstä varten erityisen tarkasti nykyunkarin vivahteita. He eivät halunneet kirjoit taa romaaniin mitään, mitä eivät itse voisi sanoa (Kemény ja Sipos olivat käännöksen ilmestyessä 25ja 27-vuotiaita). Myös Päättymättömän riemun kieli on uskot tavaa: se kuulostaa Wallacelta kuulostamatta liikaa englannilta. Erityisen vaikutuksen tekevät päihde

kuntoutujien mielenliikkeitä ja sisätarinoita kuvaile vat jaksot, joiden katukieliselle rekisterille ei löydy suomen kielestä kulttuurista vastinetta. Suomi antaa kerronnalle monessa kohtaa väistämättä pehmeäm män10 sävyn, muuttamatta kuitenkaan tunnelmaa. ”Quality sober time with the kid. So on and so forth. So I’m all on the happy wagon and like that, about seeing the kid, you know what I’m saying?” 11/ ”Raitista laatu aikaa kakaran kanssa. Ja niin pois päin ja edespäin. Eli meikäläisellä on hyvä meno päällä kun pääsee näkemään kakaraa, kai te ymmärrätte?” 12

2020-luvun Suomessa amerikkalaisen viihde kulttuurin kritisoiminen tuntuu jo konservatiivisel ta. Haluan siirtyä eteenpäin. Viihdekulttuurimme on eriytynyt, koukuttavin ”viihteemme” on muut tanut muotoaan ja ylhäisen ja alhaisen musta valkoinen erottelu ymmärrettiin elitistiseksi jo viime vuosituhannella. Viihdekulttuurin infantiiliuden sijaan teemat riippuvuudesta, yksinäisyydestä, läheisyyden ja äidinrakkauden kaipuusta sekä sosiaalisesta näkymät tömyydestä tuntuvat edelleen ajankohtaisilta. Aiheita käsitellään Päättymättömässä riemussa sellaisella vil pittömyydellä, ettei aiheiden omakohtaisuus jää epä selväksi. Ennen itsemurhaansa vuonna 2008 Wallace luopui masennuslääkkeistään toivoen lopettamisen selkeyttävän hänen ajatteluaan ja kirjoittamistaan. ”Melkein kaikki on vähäpätöistä ja ajan mittaan, kasaantuessaan, epämiellyttävää.”13

uritan kivettynyttä selkääni Päättymättömällä riemulla kahden kuukauden ajan14. Koko tuon pitkän neoliittisen jakson kaupungin uima- ja urheiluhallit pysyvät suljettuina, en pääse Töölön uimahalliin enkä Kisikselle hakkaamaan säkkiä. Puo lisoni käy pari kertaa pelaamassa tennistä. Valaisen häntä: tennis tulee ymmärtää shakin ja nyrkkeilyn välimuotona15. Väliin luen muitakin kirjoja, mutta sellaista lähestymistapaa en voi varsinaisesti suosi tella, sillä lopulta Päättymättömässä riemussa on ainakin itselleni kyse nimenomaan sen viihteeseen uppoutumisesta. Teos on loppuviitteineen niin ladattu mikrotarinoilla, että huomaan usein puntaroivani, olenko uneksinut jotain vai kenties sittenkin lukenut sen romaanista. Kiinnitän lukiessa huomiota lukiessa erityisesti teoksen kerrontaan ja fokalisaatioon. Kuka puhuu milloinkin, kenen mielenliikkeitä seuraamme? Foka lisaatio tuntuu tapahtuvan jokaisen hahmon sisältä vuorotellen loppuviitteiden edustaessa tarkkailijaa, korkeamman tason puhetta korjaavana kommentaat toria. Wallace leikkii fokalisaation mahdollisuuksil la: Hal Incandenza on kykenemätön tunnistamaan itseään muiden silmissä (ja ylipäätään tuntemaan

LIBERO 1 / 2021

mitään). Siksi luemme Halin päänsisäisistä ajatuksis ta aivan eri tarinaa kuin muiden reaktioista ja dialo gista. Nimenomaan teoksen moninaiset kerronnalliset ratkaisut saavat minut huokailemaan tyytyväisyy destä. Ne muistuttavat kirjallisen ilmaisun erityisistä mahdollisuuksista suhteessa muihin taiteenlajeihin. Päättymättömän riemun sisällön herättämät paljonpuhutut affektit ovat toki tärkeä osa lukukoke mustani, mutta ylimalkaisen koskettavan sijaan teos näyttäytyy minulle ensisijaisesti leikkisänä. Joskus telmiminen kutittelee ja naurattaa, joskus se äityy rajuksi ja loppuu kyyneliin. Elämä on haikea leikki, tuntuu romaani sanovan. Teoksen sivuilla aaveena vaeltavan elokuva ohjaajan J.O. Incandenzan eräs ohjaus on nimeltään Medusa vastaan odaliski. Elokuvassa myyttiset nais hahmot käyvät kaksintaistelua hologrammeina ylei sön kivettyessä katsoja kerrallaan. Päättymättömässä riemussa kohdataan molemmat ruumiillistuneina: läkähdyttävän kaunis Joelle van Dyne sekä seuraa vassa katkelmassa esiintyvä naiseksi naamioitunut miesagentti Hugh ”Helen” Steeply. Steeply sanoi: ”Monikulttuurisen myytin ydin on siis, että odaliski on niin kaunis, etteivät kuolevaiset quebeciläissilmät sitä kestä. Jokainen, joka häneen katsoo, muuttuu timantiksi tai jalokiveksi.”

2 3

Carlie, 23, sairastaa äärimmäisen harvinaista sairautta – muuttuu vähitellen kokonaan ”kiveksi”: ”En osaa olla katkera”. Mieti, jos et saisi nostettua käsiäsi ylös. Tai mieti, miltä tuntuisi, jos saisit tietää, ettet voisi koskaan ajaa autoa tai harrastaa liikuntaa. Carlie Henrotayn, 23, ei tarvitse kuvitella tällaista tilannetta – se on hänelle arkipäivää. […] Koska Carlien oikea lonkka on pahasti luutunut, hän joutuu seisomaan flamingomaisessa asennossa. (MTV Uutiset 24.08.2019 07:04) Sierpińskin kolmio. Ville-Juhani Sutinen (toim.): Mitä David Foster Wallace tarkoittaa? Savukeidas 2015

”Opaaliksi useimmissa versioissa.” ”Käänteinen Medusa, näin kai voi sanoa.” Kumpikin mies, joka tunsi aiheen erinomaisesti, nauroi ilottomasti. Marathe sanoi: ”Kreikkalaiset, he eivät pelänneet kauneutta. He pelkäsivät rumuutta. Siksi ajattelen että kauneus ja nautinto, ne eivät olleet kohtalokkaita kiusauksia kreikkalaiselle ihmistyypille.” ”Tai ehkä pikemminkin Medusan ja Kirken yhdistelmä, tämä odaliski siis”, Steeply sanoi.16

Minulle Päättymättömässä riemussa on kyse ennen kaikkea tästä, Medusan ja odaliskin yhteis pelistä. Yleisön fyysisen kivettäjän ominaisuudessa tiiliskivi on ilmeisen ansioitunut, mutta sivutuotteena koen myös jonkinlaisen aineettoman kiinnittymisen teokseen. Se kivettyy alitajuntaani ja uniini – joku voisi kutsua tätäkin vastaanoton ja sisällön sekoittu miseksi. Opaali on intuitiivinen ja leikkisä kivi.

Now, when getting into book discussions with a certain kind of man, I often say “I can’t read” as soon as possible, kirjoittaa Deidre Coyle esseessään Men Recommend David Foster Wallace to Me (Electric Lit, 2017) 5 Taija Roiha: Suuri ja mahtava David Foster Wallace. Nuori Voima, 2020 6 Arnkil myöhemmin pahoitteli tapaansa osallistua keskusteluun. 7 infinitejest.wallacewiki.com 8 Steve Paulson: David Foster Wallace in the #MeToo Era: A Conversation with Clare HayesBrady. Los Angeles Review of Books, 2018 9 (oma ehdotus: myös sitä ennen) 10 Ehkä pehmeys johtuu humoristisesta vivahteesta: suomalaisille epätyypillinen 4

11 12 13 14 15 16

täytesanojen käyttö kuulostaa jokseenkin sympaattisen hassulta ja letkeältä. David Foster Wallace: Infinite Jest, 1079 s. Little, Brown and Company, 1996. s. 958 David Foster Wallace: Päättymätön riemu. Suom. Tero Valkonen. 1061 s. Siltala, 2020. s. 932 Päättymätön riemu, s. 583 Wallace itse suositteli, ainakin joidenkin lähteiden mukaan, teokselleen kahden kuukauden lukuaikaa. Ajatus tuodaan esiin Päättymättömässä riemussa useaan otteeseen. Päättymätön riemu, s. 518

vasemmistolainen ajatuspaja vasemmistofoorumi.fi tutkimukseen nojaavia puheenvuoroja ja konkreettisia avauksia Tutustu julkaisuihimme maksutta verkkosivuillamme!

LIBERO 1 / 2021

Liity Aseistakieltäytyjäliiton jäseneksi Liity sähköpostitse: toimisto@akl-web.fi

Jäsenmaksut:

Perusmaksu 10 € Alennettu maksu 5 € Tukimaksu väh. 20 €

Jäsenenä saat mm. Antimilitaristi-lehden neljä kertaa vuodessa ja tuet AKL:n toimintaa. Tietoa osoitteesta: https://akl-web.fi/fi/osallistu/liity-jaseneksi

LIBERO 1 / 2021

KRITIIKKI TUUKKA BRUNILA & VIHTORI SUOMINEN

KUVA: YLE

HOMEHTUNEET RAKENTEET

Sisäilmaa. Kolmiosainen draamakomedia. Ohjaus: Tiina Lymi. Käsikirjoitus: Tiina Lymi & Juha Lehtola. Rooleissa: Elina Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman, Jarkko Niemi, Milka Ahlroth, Sari Siikander, Satu Tuuli Karhu. Tuotantoyhtiö: Solar Films.

Sisäilmaa on viihdyttävä toimistosarja, jossa käsitellään leikkauspolitiikan, valtion talouden tuottavuusohjelmien ja uusliberalististen prinsiippien muokkaaman TE-toimiston kafkamaista arkea. Sarja kuvaa todentuntuisesti työllisyyspolitiikan erilaisten vaatimusten kohdistumista ruohonjuuritasolla asiantuntijoiden harteille, toimiston hautautumista valtavaan työmäärään sekä reaktiivista hyvinvointipalveluiden puolustamista, joka johtaa pitkässä juoksussa näivettymiseen. YLEN ESITTÄMÄ JA Tiina Lymin

ohjaama Sisäilmaa on onnistunut herättämään keskustelua hyvinvointivaltion nykytilasta. Lymin ja Juha Lehtolan käsikirjoittamassa sarjassa seurataan työvoimatoimiston virkailijoiden työskentelyä ristiriitaisten vaatimusten, ylemmän portaan asettamien tavoitteiden ja ”asiak kaiden” välisessä ristivedossa. Homehtuva ja reistaileva virastotalo toimii sekä sarjan tapahtumapaikkana että oivallisena kuvauksena rapautuvasta hyvinvointivaltiosta. Homeen alkuperää on vaikea paikallistaa, ja ongelmana se kehittyy salakavalasti. Homeen huomaa usein vasta, kun on jo liian myöhäistä. Hyvinvointi valtion hajottaminen ei samaan tapaan paikannu yksittäiseen ongelmaan. Homeen kaltainen ongelma ei ole välttämättä pahantahtoisuus, vaan välinpitämättömyys ja haluttomuus tehdä korjauksia. Kun ongelmat ovat tarpeeksi kasautuneet,

LIBERO 1 / 2021

ryöpsähtävät ne pinnalle liian myöhään – eikä niitä yksi demarijohtoinen hallitus onnistu 30 vuoden välein korjaamaan. HYVINVOINTIVALTION RAPPIOTILA Sisäilmaa-sarja alkaa, kun Annelin (Elina Knihtilä) johtaman erityistuen työllistämisen toimipisteen palveluasiantuntija Eelis (Juho Milonoff) hakee apua uupumukseensa. Hiljan käyttöön otettu supermahdollistajamalli lisää tuntuvasti jo äärimmilleen venytettyjen asiantuntijoiden työtaakkaa. Eelis hakee tilanteeseensa apua Annelilta, joka ei kiireiltään taivu muuhun kuin esimiehen varhaisen puuttumisen mallin mukaisesti ohjeistamaan häntä ottamaan yhteyttä työterveyteen ja nostamaan jaksamisen esille seuraavassa kehityskeskustelussa. Eelis päätyy epätoivoisena tekemään ratkaisunsa ja jää kummittelemaan työtovereilleen sarjan ajaksi.

Sarjassa politiikka katoaa taustalle erilaisiksi vaatimuksiksi ja velvoitteiksi, jotka eivät kuitenkaan henkilöidy tai paikallistu selkeästi mihinkään. Byrokratialle ominaisesti ihminen ja vastuu katoavat, tai sitten vastuu henkilöityy absurdilla tavalla. Sarja kuvaa hyvin tätä absurdiutta, kun Annelin harteille vyörytetään vastuuta niin johtoportaan yläpäästä kuin työntekijöiden ja abstraktimmin yhteiskunnan toimesta. Anneli, kuten Reijo (Pertti Sveholm) selittää asian, pitää pystyssä koko hyvinvointivaltiota. Sarja kuvaa onnistuneesti julkisen sektorin tuottavuusohjelmien ja leikkausten köyhdyttämää palveluinfrastruktuuria: toimiston arkea hallitsevat loputtomat IT-ongelmat, Kekkosen aikaiset sähköt ja ränsistyvä rakennus. Homeen piinaamaa toimistoa ei ole varaa perusteellisesti korjata, vaan saneerauksessa päädytään lopulta ”pintatutkimuksiin” ja kosmeettisiin korjauksiin. Paineet ovat myös kovat: työttömän kohtaaminen ihmisenä, taloudelliset ”realiteetit”, poliittiset ideaalit ja tehokkuuden vaatimus ovat hankalia sovittaa keskenään. Sarja onnistuu juuri tämän yhtälön mahdottomuuden kuvaamisessa erittäin hyvin. Asiakkaiden liukuhihnamainen, minuuttiaikataululla tapahtuva kohtaaminen, jatkuva kiire, keskenään ristiriitaiset eri virastojen ohjeet, lisääntyvät velvoitteet ja mahdottomuus ”ihmiskeskeiseen” kohtaamiseen työssä nakertavat työntekijöiden uskoa. Nuori ja dynaaminen Pasi (Jarkko Niemi) purkaa tuntojaan työssään kuvaamalla työttömiä spurguiksi ja luusereiksi, joiden kukaan ei oleta työllistyvän. Työn tekijöillä ei ole itselläänkään enää siis uskoa, vaan kyynisyydestä on muodostunut viraston ja aikamme johtava mentaliteetti. Julkisen sektorin lopulliseen tappioon hyvinvointipalveluiden tuottajana uskova Pasi on myös valmis ”hetken koittaessa” perustamaan start-up-yrityksen ja tuottamaan dynaamisesti ostopalveluita TE-toimistolle. Julkishallinnon toisinaan kafkamaisten kehittämishankkeiden kustannuksella myös nauretaan sarjassa oivallisesti, kun subjektiivisen päivähoito-

oikeuden poistamista kompensoidaan perustamalla TE-toimistoon leikkinurkka, jossa ”Lakto-nalle” (Tommi Korpela) viihdyttää työttömien lapsia. Kosmeettisia korjauksia tai voittoja on jälleen tarjolla maanjäristyksen tasoisiin leikkauksiin. YHTEISKUNTA-ANNELI STRIKES BACK Sarjan kiinnostavin tapahtuma on, kun toimistossa päädytään pilotoimaan hypermahdollistajamallia, joka muuntaa asiantuntijoiden palkkauksen tulospohjaiseksi. Annelin kuppi menee viimein nurin, ja hän rakentaa ympärilleen yhteiskunnallisen liikkeen, joka tähtää mallin kaatamiseen. Liike onnistuu tavoitteessaan, ja yhteiskunta-Annelista tulee halki valtakunnan tunnettu vaikuttaja. Annelin rakentama liike on kiinnostava, koska se ei sarjassa onnistu laajenemaan valtionhallintoa ja sitä näivettäneitä doktriineja haastavaksi liikkeeksi, joka ratkaisisi homeongelman purkamalla rapautuneen palvelujärjestelmän ja rakentamalla sen uusiksi, entistä kunnianhimoisemmin. Anneli palaa päinvastoin tunnollisesti supermahdollistajamallin pillin tahdissa pyörittämään toimistoaan, jonka katto hajoilee edelleen ja jossa työttömän kohtaaminen tapahtuu seitsemässä minuutissa. Anneli tyytyy siis reaktiivisesti puolustamaan pahasti hajalla olevan järjestelmän jo halkeilevia perustuksia. Anneli onkin poliittisen johtajan sijaan influensseri, joka lupautuu vieläpä kaupalliseen yhteistyöhön lanttulonkeron naamaksi. Ratkaisu homeeseen tarjotaan sarjan lopussa, kun Eelis palaa kummituksena Annelin luokse ja vaatii tätä uhrautumaan messiaanisesti työttömien puolesta. Home kaikkoaakin lopulta, ja sarja päättyy kauniiseen kuvaan, kun ihmiskasvoinen työttömien kohtaaminen voi viimein jälleen alkaa uuden päivän kajastaessa toimiston ulko-ovella. Mutta miksi byrokraatin tehtävä oli lopulta uhrautua? Miksei sosialismin kummitus vaatinut tilille järjestelmää vaan yksittäisen ihmisen, jonka toimijuuden muotin rakenteet valoivat? Miksi Eelis sotkeutuu myös muiden työntekijöiden

arkihuolten moralisoijaksi, kuten esimerkiksi työntekijä Kaijan (Sari Siikander) parisuhdehuolten? Sarja jättää paljon kysymyksiä ilmaan ja tuntuukin lopulta typistyvän erittäin viihdyttäväksi toimistokomediaksi, jossa Elina Knihtilälle on annettu vapaat kädet tykitellä niin paljon kuin sielu sietää. Sitä seuraa onneksi erittäin mielellään. PALUU VANHAAN Sarjassa poliittinen mielikuvitus katsookin vain taaksepäin menneisiin saavutuksiin, kuten esimerkiksi käy ilmi uuden työntekijän Hannan (Satu Tuuli Karhu) puheissa siitä, miten hän haluaa säilyttää hänelle itselleen suodut yhteiskunnan ylläpitämät mahdollisuudet lapsilleen. Annelin uhrautuminen työyhteisönsä puolesta on vain paluu vanhaan, ja siten se hävittää ongelman väliaikaisesti. Annelin teko säilyttää sen, miten asiat olivat ennen katastrofia, mutta vanhaan palaaminen on kuitenkin vain väliaikaista. Tulevan katastrofin edessä niin Anneli, jonka ainoa lepohetki on käydä naapurissa olevassa vuodeliikkeessä ostoksen tekosyyllä ottamassa nokoset, kuin myös hyvinvointivaltio selviävät väliaikaisesti ostetun ajan turvin. Sarjan ansioksi voidaankin todeta juuri se, miten hyvin se muistuttaa katsojaa 90-luvulta alkaneesta politiikan jojoliikkeestä. Oli kyse sitten oikeisto- tai sateenkaarihallituksesta, niin yhtä lailla otetaan dunkkuun, järjestelmä murenee pala palalta, tai sitten saavutetaan pieniä voittoja, joista iloitaan, vaikkei minkäänlainen systeeminen muutos ole edes horisontissa.

LIBERO 1 / 2021

KRITIIKKI JOONAS PULKKINEN

VEGETATIIVISEN ELÄMÄN ELVYTYS JA HENGITYS

Emanuele Coccia: Kasvien elämä. Sekoittumisen metafysiikkaa. Suom. Jussi Palmusaari. 2020. Tutkijaliitto. Alkuperäisteos: La vie des plantes: une métaphysique du mélange. 2016. Editions Payet & Rivages.

JUSSI PALMUSAAREN SUOMENTAMA Kasvien elämä on merkillinen kirja.

Emanuele Coccian kirjassa raken-

telemaa filosofista positiota voi verrata Tutkijaliiton viime vuonna julkaisemaan Jacques Derridan Eläin joka siis olen -teokseen (arvosteltu Liberossa 2/2020) siinä mielessä, että hän vie Derridan muotoileman eläineron koskemaan kysymystä kasvien näkökulmasta. Laajemmin Coccia pyrkii muotoilemaan positiota käsittää elämä ja maailma kasvien näkökulmasta ja osoittamaan, kuinka ihmisen maailmassa olo on aistimellisesti ja ulottuvaisuudessaan kasveihin verrattuna rajoitetumpaa. Coccia toimii apulaisprofessorina Pariisin EHESS-yliopistossa. Hän on väitellyt andalusialais-arabialaisen Aristoteleskommentaattori Averroësin filosofiasta, tutkinut kuvien ontologista luonnetta osana elämäämme sekä toimittanut yhdessä Giorgio Agambenin kanssa kirjan enkeleistä kristillis-juutalais-islamilaisessa kontekstissa. Teini-ikänsä maanviljelyyn erikoistuneessa lukiossa opiskelleen Coccian kirja on myös sukellus suureen joukkoon nykyantropologian ja botaniikan filosofisesti virittäytynyttä kirjallisuutta. Coccia kuitenkin kommentoi myös luon-

LIBERO 1 / 2021

tevasti länsimaisen filosofian historiaa sekä kritisoi nykyfilosofiassa ontologiaa uudelleen avannutta spekulatiivista realismia. Samalla välittyy koko elämän ajan jatkunut perehtyneisyys ja rakkaus kasveja kohtaan. Coccian lähtökohta on, että kasvit ”havaintoasemina” ovat maailmallisempia kuin ihmisten aistimellisuus. Ne fotosynteesin kautta pitävät huolen elämämme yleisistä ehdoista, mutta toisaalta ne ulottuvat juurineen maan alle ja kurottavat kohti taivaita luoden elämän. Kasvit myös poikkeavat muista eliöistä suhteessa tilaan ja toisiin olentoihin. Ne tarvitsevat maailmaa, mutta niiden maailmallisuus perustuu elämän perustaviin elementteihin: kiviin, veteen, ilmaan ja valoon. Kasvien elämä jakautuu kolmeen kasveja koskevaan ”teoriaan”: teorioihin lehdestä, juuresta ja kukasta. Lehdet ovat ilmaston ja ilmaston mahdollistavan sekoittumisen ehto, sekoittuminen tapahtuu fluideissa, osana universaalia kiertokulkua, jossa myös me ihmiset hengitämme maailmaa, nautiskelemme siitä. Juurien kautta kasvit saavat paitsi ravinteita myös informaatiota toisistaan sekä yhdistävät maailman tilallisuudet ja miljööt toisiinsa. Juuret ovat siinä mielessä kosmisia, että kasvien ulottuessa niiden kautta maan alle samalla hahmottuvat maan ja auringon väliset suhteet. Kukat luovat kasvimaailman värien moninaisuuden ja sulauttavat sukupuolet ja kasvimaailman ilmiöt toisiinsa. Ne ovat sekoittumisen aktiivinen instrumentti, kohtaamisen muoto ja viime kädessä kaiken elämämme järki yksinkertaisimmassa ilmaistussa muodossaan. Vaikka Coccian luoma positio ja sekoittumisen metafysiikka ovat mahdollisuus ajatella ei-ihmisorientoituneesti ympäröivää todellisuutta, voi perustellusti kysyä, tarjoaako tämä kuitenkaan mitään uutta verrattuna muihin post-humanistisiin tai antroposeeneihin teorioihin. Miten Cocciaa tulisi tai olisi mahdollista tulkita? Jos tarkkoja ollaan, niin Coccia väittää positionsa olevan yritys elvyttää antiikista keskiajalle jatkunut perinne ja periaate,

josta hän käyttää nimitystä vegetatiivinen elämä, ”kaikille kuuluva elämä”. Coccia laajentaa tämän alueen koskemaan laajemmin kosmisuutta, joka nähdäkseni on osa maailmaa koskevaa liikettä ja luonnollisuutta, joka ei ole täysin ihmisjärjen tavoitettavissa, vaikkakin tunnustettu tiedon piirissä. Coccian voi tulkita myös tarjoavan fenomenologiseen traditioon tavan paitsi ymmärtää ihmisen maailmallisuutta laajemmin kasvien tavasta kohdata maailma, niin myös kasvien kautta ymmärtää vaikkapa maailmallisuus Martin Heideggerin ajattelusta lähtevässä perinteessä. Kasveja ei voi ymmärtää ilman maailmaa, mutta ne ovat myös kapinetta laajempi tapa ymmärtää maailmallisuutta. Yksi lähestymistapa Cocciaan on myös kysymys itse tiedon luonteesta sekä oppi alojen välisistä suhteista. Filosofian historian näkökulmasta Coccia on oikeassa siinä, että filosofian piiriin kuului 1800-luvulle asti vielä kaikkeus – kosmos, luonto laajassa mielessä, erillisine ilmiöineen ja lainalaisuuksineen. Tieteellisen kehityksen myötä filosofia eriytyi osaksi ”ihmistieteitä”, ja luonnontieteet kärsivät Coccian mukaan tieteistä eniten, kun luonto suljettiin pois filosofian piiristä. Tieteellisen kehityksen myötä luonnolla ei ole ollut henkeä eikä subjektiviteetin mahdollisuutta. Kasvit ovat hyvin konkreettinen tapa kuroa umpeen tämä silta. Ne ovat tehneet maailmamme, edeltäneet elämää, ja ihmisen elämä on niistä jokaisella hengityksellä kiitollisuudenvelassa.

KRITIIKKI IIRIS PENTTILÄ

YRITYS YMMÄRTÄÄ BRITANNIAA

Owen Jones: This land, the Story of a Movement. 2020. Allen Lane / Penguin Books Ltd.

PANDEMIA ON KOHDELLUT Englantia rankasti. Vuosikymmenen lopussa viruksen uusi versio leviää alueella. Owen Jones kirjoittaa Facebookpäivityksessään, että maan hallituksen pitää kantaa vastuu pandemiakuolemista. Professori Devi Sridhar kertoo Jonesin videossa, että 80–90 prosenttia korona kuolemista olisi voitu välttää. Pandemia on aiheuttanut vakavan lommon julkiseen sektoriin Britanniassa. Ollaanko Suomessa oltu tarvittavan kriittisiä virukseen liittyvää päätöksentekoa kohtaan? Voisiko Pohjolassa olla empatiaa Pohjanmeren saaren olentoja kohtaan?

Maa liittyi Euroopan talousyhteisöön 1973. EU-eron taustalla on ainakin pelkoa pakolaiskriisien johdosta liikkeelllä olevista pallon kanssa-asujista. Turvallisuuden tunne elämässä ja työssä. Moni Suomesta ja ympäri palloa haluaisi opiskelemaan ja töihin Britanniaan, mitä voimme tehdä? Suomessa terveydenhoidon alan ihmiset ovat joutuneet joustamaan usein ilman erillistä korvausta. Mitä ajattelette joustavuus-termistä työelämässä? Kirja lukeutuu yhteiskunnan ja politiikan aloihin. Jones on vasemmistosuuntautunut toimittaja ja kirjailija, joka työskentelee eri alustoilla. Fox Newsissa häntä on kutsuttu sanoilla braying jackal, kiljuva sakaali. Jones on laittanut verkkoon kuvia kissoistaan Keirista ja Rickmanista. Edellisen vuoden lopulla Jones tarttui isoon kysymykseen yritysmedioista. Huomasin kysymyksen 2010-luvun alussa. Toimitusalan monitoimija Jones on Wikipedian artikkelin mukaan huhkinut neljä kirjaa. This Land on Jonesin neljäs. Hän on käynyt aikaa leimaavien aiheiden kimppuun kirjojen muodossa vuodesta 2011. Teemat liittyvät työväkeen, vallitseviin ryhmiin ja tulevaisuuden tekemiseen. Toivookohan moni, että kirjojen tekijät saisivat oikeudenmukaisesti palkkiot niin ääni- kuin kirjamuodossa ilmestyvistä hengentuotteista? Tuli huono omatunto asiasta.

Kirjan mukaan Jeremy Corbyn on aito, ja hänen kiinnostuksensa maailmaa kohtaan on intohimoista. Ihmiset pitivät hänestä. Politiikka tietyllä tasolla on kovaa peliä. Uskoisin, että Jones arvioi Corbynin työtä rehellisesti. Liikkeillä, kuten Another Europe is Possible, on aidosti merkitystä. People’s Vote liittyi Brexitiin. Jones kirjoittaa, että 400 000 ihmistä osallistui demonstraatioihin. This Landista sai hurjasti infoa. Havahtui, alkoi ikävöidä tapahtumia, joissa ajatellaan yhteiskunnan ja maailman tulevaisuutta. Keskusteluja ja intoa hommiin. Milloin Jonesinkin nostama työ, josta ei vielä saa kahisevaa, tulee maksujen piiriin? Mitä se on? Pandemia on aiheuttanut vakavan lommon julkiseen sektoriin Britanniassa. Rokotteet tuovat valoa. Jos huomaa ympärillään hädän merkkejä, pitää puuttua sopivasti. Murhat ja väkivalta on pystyttävä estämään.

Oletko SAK:laisen liiton jäsen tai työntekijä ja ehdolla kuntavaaleissa? Ilmoittaudu mukaan ehdokasgalleriaan www.kuntavaalikone.fi/ilmoittaudu/ Galleria aukeaa huhtikuun alussa osoitteessa www.kuntavaalikone.fi Terveisin SAK:laiset vasemmistoryhmät

LIBERO 1 / 2021

TEKSTI: MATLEENA KÄPPI, AKSELI EKOLA KUVA:

KAARINA TAMMISTO

Testaa millainen ekososialisti olet 1. Mitä ekososialismi sinulle merkitsee? a. Paikallista ja omavaraista luontaistaloutta b. Marxin kuvaamaa luonnon ja yhteiskunnan välisen metabolian tasapainoa c. Ilmastotekoja nyt nyt nyt!! d. Demokratiaa, ekologisuutta ja tasa-arvoa e.

Työntekijöiden hallinnoimia yhteisomisteisia yrityksiä

2. Mikä näistä poliittisista tavoitteista on sinulle tärkein? a. Suomen vanhojen metsien säilyttäminen b. Kapitalismin ja eriarvoisen luokkarakenteen purkaminen c. Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2025 mennessä d. Turvallinen elinympäristö ja vakaa ilmasto lapsenlapsilleni e. Oikeudenmukainen talousjärjestelmä ja pienyrittäjien toimeentulon parantaminen 3. Kenen tehtävä on pelastaa maailma? a. Kaikkien, joilla on mahdollisuus luoda ekologisempaa taloutta arjessaan b. Historiallisista syistä moraalinen vastuu ilmastonmuutoksesta on ensisijaisesti rikkaiden maiden yläluokalla, joka on tuottanut suurimman osan päästöistä c.

Muutos on poliittisten päättäjien ja globaalien suuryritysten tehtävä d. Se on kaikkien tehtävä e. Yritysten, koska ne ovat maailman suurimpia saastuttajia, mutta niillä on myös ratkaisujen avaimet 4. Entä kuinka itse pelastaisit maailman? a. Irrottautumalla jatkuvaan kasvuun perustuvasta talousjärjestelmästä omavaraisuuteen b. Murtamalla kirjoissa ja somessa myyttejä talouskurista ja kapitalismin toimintalogiikasta c. Vaatimalla aktivismin keinoin valtiolta suoraa demokratiaa ja hiilineutraaliutta d. Pienillä arjen teoilla e. Perustamalla ekologisia ratkaisuja innovoivan yrityksen

5. Missä asuisit mieluiten? a. Maalla luonnon helmassa b. Yliopistokaupungin keskustassa c. Kommuunissa d. Omassa kodissa esikaupunkialueella e. Firman toimistossa 6. Missä aktiviteeteissa vietät eniten aikaa arjessasi? a. Metsässä samoillen tai puutarhatöissä b. Kirjoja lukien ja apurahahakemuksia kirjoittaen c. Järjestötoiminnassa ja kokouksissa d. Töissä ja kotona e. Markkinoimassa ja ideoimassa uusia liiketoimintasuunnitelmia 7. Ystäväsi kysyy sinulta ekovinkkiä. Mitä vastaat? a. ”Perusta oma kasvimaa, poimi marjoja ja sieniä tai idätä ituja astiakaapissa.” b. Tarjoan luettavaksi Pääoman ja Vasemmistonuorten ekososialistisen pamfletin. Ensin pitää ymmärtää perusteet ympäristön ja talouden suhteesta! c. Pyydän häntä mukaan ilmastomarssille d. ”Osta tavarasi kirpparilta, syö kasvisruokaa, kulje lihasvoimin tai julkisilla.” e. ”Perusta osuuskunta, joka luo vihreitä innovaatioita.” 8. Viime kesän huippukohta? a. Luontohavainnot b. Marx-seuran kesäleiri c. Väkivallaton suoran toiminnan aktio d. Kotimaan matkailu yhdessä läheisten kanssa e. Onnistunut liikelounas terassilla 9. Paras podcast? a. Ylen luontoilta b. Poliittinen talous c. Omaa luokkaa tai Mikä meitä vaivaa d. Auta, Antti! e. Politiikkaradio

Eniten a-vastauksia: Omavarainen syväekologi Puolustat koskemattomia ekosysteemejä henkeen ja vereen ja ahdistut metsien avohakkuista. Mielestäsi omavarainen luontaistalous on kestävin elämäntapa ja haluaisitkin elää irti yhteiskunnan oravanpyörästä. Ehkä viljelet omaa kasvimaata tai harrastat vaellusta ja lintubongausta. Alueellinen oikeudenmukaisuus ja maaseudun asukkaiden huomioiminen on sinulle tärkeää. Unelmiesi maailmassa luonnon hyvinvointi on asetettu ihmisten hyvinvoinnin rinnalle eikä talouskasvua tai ylikulutusta tarvita. Ethän kuitenkaan erakoidu yksin korpipirttiin, vaan muistat osallistua myös kollektiiviseen toimintaan luonnon puolesta!

Eniten b-vastauksia: Akateeminen talousnörtti Mielestäsi talous vaikuttaa kaikkeen ja ärsyynnyt aina, kun joku väittää, ettei luokkayhteiskuntaa ole enää olemassa. Vietät paljon aikaa lukien yhteiskunta tieteellistä kirjallisuutta, mutta innostut aina sopivan paikan tullen myös väittelemään talouspolitiikan kiemuroista. Sinulle on tärkeää, että keskustelussa pysyvät faktat suorina ja arvot esillä. Uskot, että ympäristökriisi ei ratkea kapitalismia kaatamatta ja haluat, että muut ymmärtäisivät tämän myös. Muistathan siis välillä nostaa nenäsi kirjoista ja lähteä kaduille osoittamaan mieltä!

Eniten c-vastauksia: Kapinoiva katuaktivisti Olet ilmastoliikkeen ytimessä. Ymmärrät, että ympäristökriisin taustalla ovat taloudelliset valtarakenteet. Siksi järjestät ilmastomarsseja, kansalaisadresseja, aktioita ja kampanjoita tuomaan painetta valtaapitäville sekä medialle. Mielestäsi ekokriisin estämiseksi tarvitaan myös väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta, sillä muut keinot ja vallitsevat instituutiot eivät ole tuoneet riittävää muutosta. Muista kuitenkin, että monet tärkeät yhteiskunnalliset päätökset tehdään lopulta kunnanvaltuustoissa ja eduskunnassa.

Eniten d-vastauksia: Arjen sankari Päivittäisen elämän kiireiden vuoksi poliittiset kysymykset eivät ole sinulle kaiken keskiössä. Sinulle on kuitenkin tärkeää turvata elinkelpoinen maapallo tuleville sukupolville. Haluat estää vanhusten terveyttä uhkaavat helleaallot ja säilyttää lumileikit myös lapsenlapsillemme. Ymmärrät, että jokainen meistä voi muuttaa maailmaa kestävämmäksi omilla teoillaan ja valinnoillaan. Haluat suojella ympäristöä omalta kotisohvaltasi käsin ja tuet mielelläsi ilmastoaktivistien toimintaa esimerkiksi lahjoittamalla rahaa ympäristöjärjestöille. Pidä mielessä, että osallistuminen järjestöihin ja liikkeisiin on suora tuki ja kannanotto kestävämmän maailman puolesta!

Eniten e-vastauksia: Innovoiva osuuskuntayrittäjä Suuryritykset tuottavat noin kaksi kolmasosaa maailman kasvihuone kaasupäästöistä, joten yrityksillä on merkittävä vastuu tehdä muutos. Samaan aikaan vihreästi toimivilla yrityksillä on myös ratkaisujen avaimet käsissään. Eri kokoiset yritykset voivat tuottaa uusia innovaatioita, jotka vievät maailmaa kohti ekologista kestävyyttä. Sinulle on tärkeää, että yritykset toimivat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Siksi liputatkin osuuskuntien ja työpaikka demokratian lisäämisen puolesta – vihreän teknologian innovaatioita ja rohkeita tulevaisuusvisioita unohtamatta. Varo kuitenkin, ettet kyynisty ja jää jumiin systeemin rattaisiin!

Arkistointia vuodesta 1945 www.kansanarkisto.fi

Tietoa työstä ja yhteiskunnasta Sörnäisten rantatie 25 A 00500 HELSINKI www.tyovaenperinne.fi

Liity liittoon!

Vapaus oppia! Vasemmistolaisten oma opintokeskus.

SINÄ TEET HÄVIKISTÄ HYVIKKIÄ Yhdessä voimme vähentää ruokahävikkiä. Punalaputettu tuote on edullinen ekoteko.

VASEMMISTONUORET YHTEYSTIEDOT Lintulahdenkatu 10, 2. krs, 00500 Helsinki 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi

Puheenjohtaja Liban Sheikh 050 501 9721 liban@vasemmistonuoret.fi

Tiedottaja Laura Tolvanen 050 472 1046 laura@vasemmistonuoret.fi

Pääsihteeri Henrik Jaakkola 045 644 7880 henrik@vasemmistonuoret.fi

Toiminta- ja toimistosihteeri Viljo Ylirautalahti 045 348 5499 viljo@vasemmistonuoret.fi

Järjestö- ja nuorisotoiminnan koordinaattori Arto Leinonen 045 662 8206 arto@vasemmistonuoret.fi

PIIRIJÄRJESTÖT Etelä-Suomen Vasemmistonuoret Lintulahdenkatu 10, 2. kerros 00500 Helsinki Toiminnanjohtaja: Mikael Kinanen, 044 019 5901 etela-suomi@vasemmistonuoret.fi Hämeen Vasemmistonuoret Näsilinnankatu 22 a 27 33210 Tampere Toiminnanjohtaja: Oskari Jokinen, 040 837 34 67 hame@vasemmistonuoret.fi Itä-Suomen Vasemmistonuoret Pohjoiskatu 6 80100 Joensuu (käyntiosoite Kauppakatu 44) Piirisihteeri: Emmi Rajavuori, 044 976 2830 ita@vasemmistonuoret.fi Kainuun Vasemmistonuoret Piirisihteeri: Saara Karjalainen, 040 828 4620 kainuu@vasemmistonuoret.fi Keski-Suomen Vasemmistonuoret Vaasankatu 10 40100 Jyväskylä Piirisihteeri: Miska Seppälä, 0400 671 686 keski-suomi@vasemmistonuoret.fi

Lapin Vasemmistonuoret Lapinkatu 2 96190 Rovaniemi Piirisihteeri: Mona Eskelinen, 040 7000 219 lappi@vasemmistonuoret.fi Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret Pakkahuoneenkatu 19 90100 Oulu Piirisihteeri: Anna-Maija Räihä pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi Satakunnan Vasemmistonuoret Eteläpuisto 14 28100 Pori Piirisihteeri: Jesse Peltonen satakunta@vasemmistonuoret.fi Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret Hakakatu 12 20540 Turku Piirisihteeri: Amro el-Khatib, 045 1312 552 varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

Ammattiliitossa olet vahvempi. jhl.fi/liity

Tekevälle sattuu. Entäpä jos ei sattuisi?

Herättelevä otsikko? Tutustu kuntavaaliohjelmaamme ja olet pian samaa mieltä.

Äänestä kuntavaaleissa kotimaisten elintarvikehankintojen puolesta!