Pääkirjoitus

Elämää koronan raunioissa

Sami Simonen

A320/A330-kapteeni

Tajusin tuossa muutama päivä sitten, että olen istunut liikennelentokoneen ohjaamossa jo liki 21 vuotta. Kun siihen lasketaan mukaan Ilmavoimien herkkuhetket, on lentäminen täyttänyt yli puolet elämästäni. Tälle minunkin uralleni mahtuu kolme selvää ajanjaksoa, jossa lentoliikennettä on kuritettu ilman armoa. Muistan vieläkin, kun lennon aikana nuorena ATR-perämiehenä saimme tiedon ensimmäisestä WTC-torniin lentäneestä koneesta. Keskustelu meni kutakuinkin ajatuksella: ”Eikö ne amerikkalaiset osaa yhtään lentää”. Turvallisuus olikin ollut silmälumetta ja kaukaisen maan tapahtumien jälkivaikutukset vyöryivät läpi koko ilmailukentän. Loppu onkin historiaa, joka jätti suuren jäljen lentoyhtiöiden toimintamalleihin. Turvatarkastukset ja terrorismin pelko aiheuttivat lentoliikenteen notkahduksen. Vuonna 2003 saimme vielä pienen SARS kriisin, mutta se onneksi jäi pelättyä pienemmäksi tappaen vain 774 ihmistä. Lentäminen jatkui ja juuri kun oli saatu vauhti päälle, iski Wall Streetin kieroilijoiden aiheuttama finanssikriisi, joka jälleen heijastui lentoliikenteeseen maailmanlaajuisesti. Muistan, kun ollessani FPA:n puheenjohtajana esittelemässä kattojärjestöä Suomen Ilmailuopistossa, sain kysymyksen yhdeltä oppilaalta: ”Ajan vapaa-ajallani taksia, ei vissiin kannata heti lopettaa?”

Tästäkin kriisistä selvittiin ja kun seuraavan kerran oli vauhti taas päällä, oli pulaa opettajista, koneista, ajasta ja vaikka mistä. Vauhti oli kova, kunnes yhtenä kauniina päivänä mies Wuhanissa aivasti. Jos WTC torniin ajo oli vaikuttava törmäys, oli törmäys pieneen virukseen vaikutukseltaan vieläkin suurempi. Tuskin kukaan olisi arvannut sen nopeita, mutta myös pitkäaikaisia vaikutuksia. Olemme tilanteessa, jossa Koronavirus on ehkä tullut jäädäkseen. Sen vanhempi serkku SARS-CoV-1 (lempinimeltään SARS) katosi itsestään, mutta uuden sukupolven SARS-CoV-2(lempinimeltään COVID-19) on jo mutatoitunut niin, että rokotteet joko toimivat tai sitten eivät. Osalle se on tappava, osa ei edes huomaa tartuntaa.

Maailmalla puuhataan jo koronapasseja sekä muita jatkuvan seurannan menetelmiä, jotta ihmiset saadaan liikkumaan. Ehkä pian pääsee tarkastamaan oman korona-altistus statuksensa ja jos pisteet eivät riitä, turha yrittääkään päästä sisään kauppaan tai ravintolaan, lentokoneesta puhumattakaan. Ehkä minunkin aikaisemmin kirjoittamani tekstit arvioidaan ja koska en lähtökohtaisesti halua pelätä koronaa, silläkin on jonkinlainen kerroin korona-score yhtälössä. Utopiaa tai ei, mutta varmasti maailma taas muuttuu ja jälleen aloitetaan nousukiito kohti seuraavaa estettä. Velkakupla? Juomaveden puute? CO2 katoaminen ilmasta ja kasvien kuoleminen? Ilmansaasteiden tappavat vaikutukset. Arvauksia kaikki…

Maskipakosta ja ihmisten kohtaamisesteistä huolimatta toimituksemme on jälleen tuottanut teille hienon lukupaketin. Merikarhu Huusela varmisti koronaeristyksen purjehtimalla yksin ja Ilmailumuseotarkastaja samoili kotimaan pusikoissa maskin kanssa. Toimittaja Hult raportoi miljardikaupoista(lentokoneita) ja IFALPA piti vuosi-digi-kokouksen. Lentäjäfiilistä nostetaan avaruussukkulan peruskurssilla sekä Kapteeni Rainesalon koelentokurssi kertomuksella. Mukana myös ”lentäjien lomautus bisnekset” eli kapteeni Nieminen matkailuautoineen sekä tietysti Juniori IMT Antti ja ”joku vanha alumiiniputki”. Kirsikkana kakussa on kokonaisuudessaan julkaistu ”Cleared for take off” -opas, joka antaa hyviä askelmerkkejä lentotöihin paluuseen. Edessä se on – varmasti.

Iloa ja onnen tunnetta lehden parissa!