Tammelan Aani #9

Sinikaartin Fanzine 02/2005 (nro 9)

Tässä numerossa: - Maarianhaminan matkaraportti - Jari Niemen haastis - Blasts from the past – Sinipaitojen ulkomaalaiset kautta aikojen

Pääkirjoitus Paljon on ehtinyt tapahtua sitten edellisen Tammelan Äänen, niin positiivista kuin negatiivista.

Peruspessimistinä päätoimittaja päättää kertoa positiiviset uutiset ensin. Nimittäin, Sinikaartin väkimäärä on ollut ilahduttavassa kasvussa. Oikeastaan ensimmäistä kertaa sitten päätoimittajan ensiesiintymisen Tampuriinin (r.i.p.) riveissä, on kannattajien sektiossa henkilöitä, joiden taustaa, tai edes nimeä, ei tiedä. Tämä on erittäin positiivinen ilmiö, sillä tällaisella toiminnalla on tapana jähmettyä hyvinkin helposti vain kaveripiirin puuhasteluksi. Väkimäärän kasvu luo lisää kasvua, ehkäpä tästä saataisiin se paljon puhuttu positiivinen kierre aikaiseksi. Sen eteen suurimman työn tekevät nimenomaan ne tavalliset ”rivijäsenet”, eivät ns. porukan johtajat, vain olemalla paikalla matseissa! Vierasmatsitkin ovat olleet suositumpia kuin aikaisemmin. kotkassa oli, arkipäivästä huolimatta, yli parikymmentä kannattajaa. Seuraava vieraspeli, tornio, olikin astetta häpeällisempi, sillä tähän maanantaina (miksi vitussa?) pelattuun peliin matkusti vain pari SK:n tyyppiä. Kaikki kunnia heille. Kuitenkin, aivan loistavaan, ehdottoman legendaariselle maarianhaminan reissulle otti osaa reippaasti yli 50 henkeä, itseasiassa yli täyden bussillisen. Sama ”täysi bussi vieraspeleihin”-trendi jatkui Kuopiossa, joka onkin viimeisin vieraspeli. Ok, bussi on kuopion reissulla parikymmentä paikkaa pienempi kapasiteetiltaan, mutta 34 henkeä ei ole huonosti, ei missään nimessä. Eteenpäin ON menty. Toivottavasti kaikki jaksatte olla yhtä aktiivisia tulevaisuudessa, päätoimittaja ja toimituskunta kiittää ja kumartaa syvään!

Kuten todettua, väkimäärä Sinikaartin sektiossa on siis kasvanut, vaikka pöllöliitto kuinka yrittää estää kannatuskulttuurin kasvamista Suomessa, aivan kuten sama instituutio pyrkii noin ylipäätään ajamaan Suomifutista alaspäin. Sakkoja on taas jaettu ja niitä varten vedellään yhtäsuuruusmerkkejä seuran ja sen epävirallisten kannattajien välille ties millä perustein. Olkaa muuten hyvinkin varovaisia mitä linkkejä sivuillenne laitatte, sillä pöllöliiton saunakassa kolisee tyhjyyttää ja hämäläisen pekun vaimon rusketuskin esittää heikentymisen merkkejä. Kuulostaa uskomattomalta, mutta näin pöllöliitto on kaikessa viisaudessaan päättänyt, siis linkki seuran nettisivuilta asettaa seuran vastuuseen. Uskomatonta! Toimiikohan tämä myös muihin tahoihin, kuin epävirallisiin kannattajiin päin? Mitenkähän tällainen kestää päivänvaloa, saatikka sitten oikeussalin keinovaloa?

Varsinkin kun päätöksestä EI voi valittaa… Miten ainakin päätoimittajalle tulee mieleen romania ja ceaucescu tuosta pöllöliiton ja hämäläisen toiminnasta. Suomifutiksen suurimpia jarruja, jotka pitäisi, jos ei aivan laulun sanoin teloittaa, niin ainakin erottaa. Kerralla. pöllöliiton toiminta poiki sekä maaottelun yhteydessä olleen, lähinnä muurisvastaisen mielenosoituksen, sekä mikä kulttuurillisesti tärkeämpää, myös ns. vakavasti otettavien kannattajien masinoiman protestin. Tähän protestiin ottivat osaa niin Sinikaarti ja forza hjk, huolimatta siitä, että porukat eivät varsinaisesti ole ylimpiä ystäviä keskenään. Joskus vain typeryys saavuttaa sellaiset mittasuhteet, että keskinäiset kaunat on syytä unohtaa ainakin hetkeksi. Tämä suht’ hyvin onnistunut yhteisprotesti oli toimituskunnan tietojen mukaan ensimmäinen laatuaan, siis yli ryhmien toimineista protesteista. Toteutustavat poikkesivat hieman toisistaan, mutta periaate oli sama. Valitettavasti media ei reagoinut asiaan juuri mitenkään, pl. toinen iltapäivälehdistä julkaisi otteita Sinikaarti ja forzan identtisestä tiedotteesta. Noh, median reaktio ei ihmetytä, hehän tunnetusti keskittyvät perse pystyssä kuolaamaan kaikelle kulttuurille mikä tulee laivalla, lentokoneella tai ihan millä vaan mannerSuomen rajojen sisäpuolelle. Lisää ehdokkaita uudelleenkoulutusleirille.

Mitä muuta kuin tämän itkuvirren tämä lehti pitää sisällään? No ainakin Niemen Jarin haastattelun, raportin loistavasta maarianhaminan reissusta.

Lukuhetkiä, toivottelee Päätoimittaja.

Sinipaitojen historia ei-sinivalkoisin silmin – eli ulkomaalaiset Unitedissa kautta aikain Vuosien saatossa on Sinipaidoissa nähty jos monenmoista pelaajaa, ja yllätys yllätys, on näiden joukossa ollut sekalainen seurakunta myös ulkomaalaisia yrittäjiä. Nyt, uuden kauden ja uuden kroaattihyökkääjä Velibor Kopunovicin liityttyä joukkueeseen, on hyvä aika muistella kautta aikain siniseen paitaan verhoutuneita vierastyöläisiä. Joukkoon mahtuu sekä mestareita että oppipoikia, pelaajia jotka ratkoivat otteluita ja toisaalta ”vahvistuksia”, joiden hankinnasta on mitä ilmeisimmin sovittu saunatilojen kosteissa höyryissä, sen enempää pelaajan taitoihin huomiota kiinnittämättä.

Katsaus etenee kausi kaudelta, summaten ja tiivistäen ketkä ulkomaalaispelaajat joukkueessa pelasivat ja kuinka he pärjäsivät. Varsinkin ykkösdivarikauden tilastot ja tapahtumat olivat vailla kunnollista dokumentointia ja vaikeasti saatavilla, joten intohimoa ja outoja mielihaluja pilkkuja kohtaan tuntevat: pitäkää mielitekonne omana tietonanne ja keskittykää vain törkeimpiin asiavirheisiin!

Kausi 1999 Tampere Unitedin historian ensimmäiseen kauteen oli tarkoitus lähteä pääsääntöisesti pirkanmaalaisin pelaajin, ja joukkueen markkinointikoneisto käyttikin tätä kauden alla tehokkaasti hyväkseen. Valittu linja sai vahvistusta mm. nykyisen United-ikoni Kari Sainion siirryttyä Nokian Pyrystä Sinipaitoihin, sekä muutaman muun pitkänlinjan pelaajan liityttyä joukkueeseen. Kauan ei kuitenkaan kestänyt siihen, että joukkueen kapeaa kärkiosastoa ryhdyttiin vahvistamaan, ja kun tarpeeksi tasokkaita suomalaisia ei tunnetusti ole helppo haalia, etenkään Ykköseen, oli katseet käännettävä ulkomaille.

Kuin puskista Rotta-Hape toi takaisin Tampereelle Veikkausliigan maalikuninkaan vuosimallia 94’, TPV:ssa ja FC Jazz:ssa (RIP) Suomen mestaruuden voittaneen Dionision. Kun tämän lisäksi vielä tuntematon espanjalainen kärkimies Iban Parra Lopez hankittiin, ja myöhemmin kesällä myös brassi Rodrigo, Dionision kavereita jo Jazz-ajoilta, saapui ilahduttamaan Tammelan yleisöä tempuillaan.

Sanomattakin on selvää, että tuolla kaudella Tammelassa tehtiin ennätysmäärä maaleja vastustajan verkkoon. Kookkaana ja voimakkaana, jopa tilantekijämäisenä tunnettu Parra Lopez dominoi ilmatilaa ja pystyi samalla myös nerokkaisiin, oivaltaviin läpisyöttöihin, joihin länkisäärinen Dionisio kirmasi ja viimeisteli kliinisesti. Kärjen takana hääri Rodrigo, joka jo pelkällä jalkaterän heilutuksella pallon päällä pystyi harhauttamaan vastustajansa ulos tilanteesta. Parhaiten tämä kolmikko toimi heinäkuisessa ottelussa Närpes Kraftia vastaan, joka päättyi lopulta murskaaviin 7-1 lukemiin Sinipaitojen hyväksi. Huikean maalimääränsä ohella Dionisio muistetaan akrobaattisesta ja järkyttävää notkeutta vaativasta rangaistuspotkujen laukomistyylistään, joka kaikessa vetelyydessäänkin muistutti ”vetreän viekasta kettua saaliinsa ääressä”. Yhteensä tämä kolmikko tehtaili Ykkösessä 43 maalia ja lukuisia syöttöjä.

Unitedin historian ensimmäisen kauden päätyttyä riemukkaisiin nousujuhliin, saivat kaikki ulkomaalaisvahvistukset jatkaa joukkueessa myös seuraavalla liigakaudella; olihan nousu hyvin pitkälti etenkin Parra Lopezin ja Dionision maalien ansiota.

Tilastot kaudelta 1999: Dionisio Iban Parra Lopez Rodrigo

ottelut 32 31 11

maalit 24 15 4

Kausi 2000 Kauteen 2000 Tampere United lähti hankkimatta ennen kauden alkua yhtään uutta ulkomaalaispelaajaa jo edelliskaudelta tutun kolmikon seuraksi. Mutta kun kausi vanheni, alkoivat uudet, mielenkiintoiset ajatukset ilmasta ja erilaisista silloista heräillä valmennusjohdon päissä, eikä aikaakaan kun kentällä kirmasi miehiä kuten Dean Dodds (NZL), Alexandru Marca (ROM), Attila Plokai (HUN) ja Brian Waltrip (USA). Aivan juntusmaiseen rulettiin eivät Hape ja Zico lähteneet, ja näiden neljän kokelaan flopattua enemmän tai vähemmän, nähtiin kaudella 2000 enää yksi uusi ulkomaalaispelaaja, joka osoittautuikin todelliseksi vahvistukseksi, nimittäin toppari Lee Jones (NZL).

Kaikkien uusien pelaajien keskellä myös vanhat vierastyöläiset joutuivat taistelemaan peliajasta.

Edelliskauden maalitykki Dionisio jatkoi melko vahvaa suorittamistaan laukoen kauden aikana yhdeksän osumaa, kun taas Iban Parra Lopez jumittui vaihtopelaajan rooliin, jääden tehottomaksi.

Hänelle kirjattiin kaudella 2000 ainoastaan kolme maalia. Rodrigo taasen ehti pelata 20 ottelua ennen kuin polvivamma koitui miehen kohtaloksi loppukesästä, päättäen miehen uran Tampereella. Rodrigo pelasi viimeiset kautensa FC Jazz:ssa.

Rodrigon lisäksi kaudella 2000 Sinipaidoissa nähdyistä ulkomaalaisista uraansa joukkueessa eivät jatkaneet Dean Dodds, joka vielä nykyäänkin edustaa uusi-seelantilaista Glenfieldin joukkuetta, Alexandru Marca, joka jo kesken kauden vuokrattiin Närpiöön ja pelaa siellä tiettävästi tälläkin kaudella, Attila Plokai, jonka otteista ei ole mitään tietoa, lienee jo lopettanut pelaamisen, ja Brian Waltrip, joka edustaa Norjan toiseksi ylimmällä sarjatasolla pelaavaa FK Mandalskamrateria ja on tehnyt kuluvalla kaudella kuudessa ottelussa jopa yhden maalin. Myös Iban Parra Lopez jätti joukkueen ja siirtyi Espanjan alasarjoihin. Huhujen mukaan Lopez toimii tällä hetkellä baarimikkona jossain päin Espanjaa, onnea hänelle!

Tilastot kaudelta 2000: Dionisio Rodrigo Iban Parra Lopez Alexandru Marca Lee Jones Dean Dodds Brian Waltrip3 Attila Plokai

ottelut 25 20 15 15 11 9 0 1

maalit 9 0 3 0 0 0 0

Kausi 2001 Kaudelle 2001 lähdettäessä pelasi Tampere Unitedissa enää kaksi ulkomaalaista, seuran perustamisesta saakka mukana ollut Dionisio, sekä edelliskaudella hankittu Lee Jones. Siinä missä Dionision alkukautta leimasi aneemisuus ja surumieliset esitykset, jotka heijastelivat kulissien takaista henkilökohtaista ongelmavyyhtiä, pelasi Lee Jones itsensä nopeasti avainasemaan joukkueen menestyksessä. Hän ja Janne Räsänen muodostivat liigan pitävimmän puolustuksen Jussi Kuoppalan pelatessa heidän yläpuolellaan Kari Sainion kanssa. Dionision kohtaloksi jäi vaihtopelaajan rooli, eikä hän pelannut kuin seitsemässä ottelussa, tehden vain yhden, mutta sitäkin tärkeämmän, maalin MyPa:n verkkoon toukokuun lopulla. Dionisio pakkasi tavaransa ja lähti selvittelemään ongelmiaan Brasiliaan pian tuon ottelun jälkeen, jättäen kannattajat kaipaamaan koikkelehtivaista

maalinsylkijäänsä. Tämän jälkeen ei ole Dionisiota kentillä ilmeisesti nähty, ellei sitten Brasiliassa jossain alasarjassa jäähdyttele.

Syksyllä, mestaruustaiston käydessä kuumimpana ja HJK:n jo otettua kärkipaikan tilapäisesti itselleen, saapui Tampereelle muuan uusi-seelantilainen maajoukkuepelaaja. Noah Hickey tuli joukkueeseen ilmeisesti Lee Jonesin suosittelemana ja aloitti heti räväkästi KuPS.aa vastaan.

Parhaiten Noah kuitenkin muistetaan upeasta tahtomaalistaan h*kan verkkoon, jota jotkut katkeroituneet tumppupojat tehtaalta pitävät yhä edelleen käsimaalina. Oli miten oli, mutta kauden jälkeen sarjataulukkoa katsellessa saattoi todeta Hickeyn tulleen Tampereelle hyvään saumaan, melkein yhtä hyvään kuin revähdys erääseen porilaiseen takareiteen.

Tilastot kaudelta 2001: Lee Jones Noah Hickey Dionisio

ottelut 27 9 7

maalit 0 4 1

Kausi 2002 Lee Jonesin ja Noah Hickeyn lisäksi kauteen 2002 valmistauduttiin hankkimalla h*kasta kokenut kettu Oleg Ivanov. Venäläistaiturin piti tuoda luovuutta ja kokemusta keskikentälle, mutta toisin kävi. Ivanovin saldoksi Tampereella jäi nolla ottelua, loukkaantumisia ja jatkuvia lainasiirtoja lähiseuroihin. Kahden uusi-seelantilaisen sävyttämä joukkue pelasi tasaisen tappavia tasapelejä ottelu toisen perään ja maalinteko tökki pahasti. Jos ei maalivahti ehtinyt väliin, otti pallo virhepompun nurmesta ja kilpistyi tolppaan. Jotain oli tehtävä. Zico päätti avata ilmasillan, mitä ilmeisimmin (ja onneksi) viimeistä kertaa, niin laihoja olivat tulokset jälleen kerran. Lyhyellä aikavälillä joukkueeseen saapuivat sellaiset nimet kuin Levent Osman ja Gerard Davis. Ensiksi mainittu osoittautui kankeaksi keskikentän jyräksi, jota arvioidessaan osoitti Aamulehti hienosti tasoaan nimeämällä tämän ”todelliseksi vahvistukseksi ja työmyyräksi”. Maarasen asiantuntemuksen tuntien tämä ei yllättänyt. Vähemmälle huomiolle jäänyt Gerard Davis sen sijaan pelasi puolustuksessa ihan kelvollisesti, onnistuen ainakin joskus myös keskityksissään. Noah teki kärjessä mitä pystyi ja olikin viidellä maalillaan yksi joukkueen parhaista maalintekijöistä, mikä valitettavasti kertoo jotain tuon kauden kulusta.

Harmittavin takaisku koettiin, kun Lee Jones sai riesakseen jatkuvat selkävaivat, jotka ajoivat myös topparilegenda Kimmo Kuulan tuhon partaalle. Jones ei pystynyt edustamaan Sinipaitoja kuin vain vaivaisessa yhdeksässä ottelussa, ja siirtyikin elokuussa FC Jokereihin. Miehen nykyisestä olinpaikasta ei ole allekirjoittaneella mitään havaintoa, toivottavasti elämä hymyilee! Myöskään Leventin ja Gerardin kohtaloista ei tarkempaa tietoa ole, mutta tuskinpa heistä mitään koskaan tuli.

Tilastot kaudelta 2002: Noah Hickey Lee Jones Gerard Davis Levent Osman Oleg Ivanov

ottelut 19 9 8 8 0

maalit 5 0 0 0 0

Kausi 2003 Kaudella 2003 joukkueessa pelasi vain ja ainoastaan kaksi ulkomaalaista, joista toinen oli jo kaikille tuttu Noah Hickey, ja toinen uusi vahvistus Porista, Vasile Marchis. Romanian lahja kaikille syöksyrintakuoletuksia suosiville puolustuslinjoille. Vaikka mies hasardoi aina välillä, pelasi hän kuitenkin vähintään kelvollisesti ja paikkasi hyvin Räsästä ja Kuoppalaa. Harmittavasti myös Marsu kärsi loukkaantumisista, eikä pelejä näin ollen kertynyt kuin tusina. Kauden jälkeen Vasile teki paluun paprikapaitoihin.

Hickey puolestaan jatkoi kohtalaisia esityksiään, mutta pelipaikka oli muuttunut puhtaasta hyökkääjästä enemmänkin laitajuoksijaksi, jonne hän nopeutensa ansiosta hyvin sopikin.

Loukkaantumiset tulivat kuitenkin myös Noahin riesaksi ja miehen viimeinen kausi Sinipaidoissa meni penkin alle. Otteluita kertyi vähän päälle kymmenen, eikä jatko Suomessa ollut enää vaihtoehto.

Hickey palasi isiensä maille Uusi-Seelantiin, missä ainakin viime kaudella vielä pelasi Football Kingz:n riveissä. Noah on myös jonkinasteinen tv-julkimo kotimaassaan osallistuttuaan paikalliseen tosi-tv-kilpailuun.

Tilastot kaudelta 2003 Noah Hickey Vasile Marchis

ottelut 14 12

maalit 4 1

Kausi 2004 Joukkueessa ei pelannut yhtään vieraan valtion edustajaa!

Kausi 2005 Kuluva kausi on alkanut myös ulkomaalaisten osalta hienosti. Vaikka alun perin joukkueen piti jatkaa puhtaasti suomalaisella linjalla, jouduttiin pakon sanelemina hankkimaan ensin puolustukseen jo tuttu Vasile Marchis, ja hyökkäykseen kroatialainen Velibor Kopunovic. Ennen kautta joukkueessa kävi näytillä liuta afrikkalaisia neppailijoita, mutta onneksi Zico piti maltin mukana eikä tehnyt hätäisiä hankintoja. Velibor on tehnyt kahdessa pelaamassaan ottelussa yhden maalin ja paljon tilaa sekä syöttänyt Vasile Marchisin ainokaisen tähän mennessä. Kookkaan ja kokeneen pelaajan tulevaisuus näyttää siis varsin valoisalta, kuten koko joukkueen!

- Vasari

Sinikaarti remilitarisoi Ahvenanmaan Armon vuonna 2005, aikaisin sunnuntai-aamuna 29.5. Sampolan pihassa riittää sutinaa. Edessä on ehkä kauden odotetuin vierasreissu liigaan nousseen mifkin vieraaksi. Porukkaa valuu paikalle vähitellen, jotkut suoraan Tampereen yöstä, toiset omasta sängystään. Joka tapauksessa, porukka on koomaista. Kuin ihmeen kaupalla kaikki reissuun ilmoittautuneet ovat paikalla hyvissä ajoin, joten matkaan päästään jopa kolme minuuttia etuajassa. Järjestelyt aloitettiin vasta paria viikkoa ennen matsia, mutta siitä huolimatta bussi on muutamaa paikkaa vaille täysi. Edessä on siis häpeällisen railakas reissu.

Aikaisesta herätyksestä huolimatta muutamat reissulaiset suhauttelevat bussissa jo lasisten arvoesineidensä korkkeja. Muuten on ymmärrettävistä syistä hiljaista. Matka vedetään ilman pysähtymisiä, sillä bussin on oltava laivassa tuntia ennen laiturista irtautumista. Satamaan saavutaan kuitenkin sen verran ajoissa, etteivät lippuluukut ole edes vielä auki. Satamassa porukkaan liittyvät turusta mukaan tulevat alajaostot. Terminaalin baarissa tunnelma jo nousee, ja varovaisimmatkin uskaltautuvat jo matkalle päihteiden petolliseen maailmaan. Alkoholi, mitä se on?

Menomatkan laiva on Silja Festival, eli ei mikään luksus-kruiseri. Muutamat keräävät voimia päivän koitokseen baarin sohvilla nukkuen, toiset etsivät sitä tuopista. Jotkut jopa syövät jotain kiinteää laivan buffetissa. Buffetin pöydissä on varmaan suunniteltu Sinikaartin maailmanvalloitusta katkarapujen tirkuessa suupielissä. Todennäköisesti ruokailijat oli kuitenkin paikalle houkutellut olut, jota saa buffetissa litkiä niin paljon kuin napa vetää. Kuin sonta kärpäsiä, olut kaartilaisia...

Laiva saapuu Maarianhaminan satamaan aikataulun mukaisesti klo 14.45. Bussi jätetään suosiolla sataman parkkiin, mutta sitä ennen kapasiteettiyksiköstämme napataan mukaan banderollit ja muut vermeet. Matsiin on aikaa vielä nelisen tuntia, joten suunnistamme keskustaan ruokailemaan ja tsillailemaan. Näky on komea, kun viisikymmentä kaartilaista vaeltaa Maarianhaminan kaduilla rikinkatkun ja laulun täyttäessä ilman. Löydämme kaupungin itärannalta puistonläntin, jonne asetumme odottelemaan matsia. Nälkäisimmät vierailevat paikallisessa pitsajointissa, toiset nauttivat virvokkeista puistossa tai pubeissa. Hieman ennen sovittua lähtöä stadionille valtaamme vielä fiinin näköisen ravintolan terassin. Henkilökunta ei oikein diggaa kun röyhkeät suomalaiset ottavat paikan haltuun ja pilkkaavat paikallisia lauluin.

Reilua tuntia ennen lähdemme stadionille. Kaupunki vaikuttaa kuolleelta – olemme nähneet päivän mittaan vain muutamia paikallisia. Stadionia lähestyessämme kuhina kuitenkin lisääntyy, ja stadionilla onkin jo useita satoja paikallisia. Liput kouraan ja stadionille. Paikkamme sijaitsevat pääkatsomon laidassa, mikä on harvinaista herkkua vieraskannattajille. Virittelemme banderollit ja vähän lauluakin. Joukkueiden saapuessa lämmittelemään desibelit stadionilla nousevat. Paikalliset katsojat GMM:n johdolla laulavat kilpaa Sinikaartin kanssa. Mies mikrofonin kanssa haastattelee kentällä livenä joukkueiden valmentajia. Joukkueiden vetäytyessä pukuhuoneiden suojiin mikrofonisti huudattaa kotiyleisöä saksalaiseen tapaan. Koska mantereella?

Joukkueiden tullessa viralliseen esittelyyn Sinikaartin sektiossa paljastetaan banderolli, joka julistaa Ahvenanmaan olevan nyt Sinikaartin remilitarisoima. Konfettia ja lippuja, tunnelma on korkealla.

Desibelit lähentelevät ennätyslukemia, vaikka äänijänteitä on koeteltu päivän mittaan jo ahkerasti.

Sinipaidat hallitsevat ottelua, mutta kotijoukkuekin lähentelee vaarallisesti Kavènin maalia. Mifk saa selvästi virtaa äänekkäästä kotiyleisöstä, mutta rutinoituneempi Tampere vie. Kumpikaan joukkue ei saa maalia aikaan, joten pisteet tasataan. TamU on kuitenkin toistaiseksi ainoa joukkue, joka on ottanut pisteen Maarianhaminasta.

Ottelun jälkeen marssimme kohti satamaa ja sen lähettyvillä sijaitsevaa baaria. Kurkkua kuivaa armottoman kannustuksen jälkeen - stadionillakaan myyty mitään kannattajien eliksiirejä. Matkalla satamaan eräät Sinikaartilaiset joutuvat naurettavan drive-by -hyökkäyksen kohteeksi, kun eräästä ohi ajavasta riisikupista heitetään kananmunia. Eipä tuo vakavaa ole, mutta kalliit merihenkiset takit joutuvat pesuun.

Lähes kaikki reissulaiset pakkautuvat sport-baariin, jonka omistaja venyttää kiltisti aukioloaikaa, sen verran olutta menee. Baarin katto on ajoittain ilmassa, kun voimansa takaisin saaneet kannattajat esittelevät lauluarsenaaliaan tj. Waldenille. Yhdentoista maissa reissun ansiokkaasti järjestänyt Harmaa Eminenssi saapuu lippunivaskan kanssa baariin ja muistutuksen omaisesti työntää jokaiselle maihinnousukortin käteen. Terminaalin vessassa eräät etsivät apua ja helpotusta arabialaisesta, ja ilmeisesti saavatkin sitä, sillä laivaan nouseminen onnistuu, joskin haparoivin askelin. Terminaalin putkessa kajahtavat vielä viimeiset laulut, laivahenkilökunta on varautuneen oloista.

Hyttimme ovat kakkoskannella, eli käytännössä ihan pohjalla. Dieselmoottorit jyskyttävät jossain lähellä. Hyttiemme läheisyydessä partioi myös ihan oma vartija, joka käy aina välillä tsekkailemassa tilannetta käytävillä ja hyteissä. Hellyttävää huolenpitoa. Puhdistautumisen jälkeen ilta jatkuu tietysti laivan monissa baareissa. Jotkut vetävät urhoollisesti kolmatta päivää viihteellä, mutta se ei tunnu menoa haittaavan.

Seuraavana aamuna shokkiherätyksen jälkeen hyppäämme taas bussiin. Tuntuu vähän siltä, että porukka on aika koomassa, en ole varma - olen niin koomassa. Saan silti jotenkuten tarkastettua listat, joiden mukaan kaksi henkilöä puuttuu kyydistä. Syyllisiä yritetään tavoittaa puhelimitse ja kuulutuksin. Ei vastausta. Iso-G:llä on kiire Tampereelle, joten joudumme lähtemään kohti Tamperetta. Isot miehet osaavat kyllä huolehtia itsestään. Muutaman minuutin kuluttua puhelin kuitenkin soi, ja joukosta jääneet henkilöt osoittavat elon merkkejä. Pysäytämme kisahallin kohdille, ja odottelemme taksilla satamasta saapuvia ei-niin-iloisia sankareita. Kymmenen minuutin odottelun jälkeen porukka on taas täysivahvuisena kasassa. Seuraava muistikuva onkin sitten Tampereelta ja henkilöautosta...

Legendaarinen reissuhan se oli. Bussi oli täynnä, ja meno letkeää. Ottelutapahtuma oli Maarianhaminassa rakennettu kerrassaan erinomaisesti, enkä olisi ollenkaan yllättynyt, jos mifk ei häviä kertaakaan kotonaan. Tosin ihan sen valtavan hypetyksen arvoista tunnelma idrottsparkenilla ei ollut. Toivottavasti mifk säilyy liigassa – seura on selvä piristysruiske liigalle, ja olisihan se mukavaa näyttää joka vuosi saariapinoille, kuka on isäntä...

- Benito

Fine wines and Belgian chocolate Tammelan Äänen edellisessä numerossa haastateltiin FFK:ssa nykyään leipäänsä ansaitsevaa Tero Koskelaa. Nyt on aika kurkistaa, mitä kuuluu toiselle maailman tuuliin lähteneelle entiselle Sinipaidalle eli Jari Niemelle. Niemihän lähti Koskelan tavoin kauden 2003 päätteeksi jatkamaan uraansa ulkomaille. Jarin tie vei Belgian pääsarjan pienen seuraan RAEC Monsiin kevätkaudeksi 2004.

Kevät Monsissa oli menestys ja niinpä Niemi sai sopimuksen astetta suurempaan belgialaisseuraan Standard Liegeen. Kausi 2004-2005 olisi saattanut olla todellisen läpimurron kausi, mutta Jari ei onnistunut vakiinnuttamaan pelipaikkaa Liegessä vaan matka Belgiassa jatkui joulun 2004 nurkilla jälleen uuteen seuraan. Nyt Jari pelaa putoamista vastaan taistelevassa Sint Truidenissa. Mies ei kuitenkaan sano olevansa pettynyt aikaansa Belgiassa, ei edes aikaan Standardissa.

- No, voin sanoa että olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Olen tyytyväinen ratkaisuun, vaikka kaikki ei olekaan mennyt odotusten ja suunnitelmien mukaan.

- Standard on iso seura jolla on hyvät puitteet, hyvä stadion ja innokkaat fanit. Siellä olisi ollut kiva jatkaa, mutta en saanut kunnon mahdollisuutta pelata. Halusin peliaikaa, joten ratkaisut oli tehtävä sen mukaan. Mitään katkeruutta ei jäänyt, vaan se oli hyvä kokemus ja opetus kaikesta huolimatta.

Toivon seuralle kaikkea hyvää tulevaisuudessa.

Standardissa Niemi ei siis päässyt hänelle tuttuun asemaan, jossa peliminuutteja riittää. TamU:ssa ja Monsissa Jari oli valmentajan luottomiehiä. Nyt on taas toinen ääni kellossa, STVV:n laidassa kiitävä tamperelainen on tyytyväinen peliaikaansa.

- Laidalla olen pääasiassa pelannut ja minuutteja on yhtä peliä lukuun ottamatta tullut hyvin.

Tästä huolimatta aika Sint Truidenissa ei suinkaan ole ollut ongelmatonta.

- Päävalmentajana kauden aloittanut Mark Wilmots sai potkut helmikuussa, kun ajautui erimielisyyksiin seuran johdossa olevan henkilön kanssa, joka on nykyinen päävalmentaja. Tämä oli harmi, sillä tämä nykyinen valmentaja pitänee minua ”Wilmotsin pelaajana”, joka taas vaikuttaa hänen suhtautumiseensa minuun.

Jari tunnustaa nykyään keltaista väriä.

Tässä mies poseeraa STVV:n kotiasussa.

Belgia tunnetaan Suomessa kai maana, jossa on Bryssel ja Brysselin virkakoneisto. Lisäksi mieleen tulevat suklaa, vaalea olut sekä pommes frittes eli suomalaisittain ranskalaiset perunat. Miten mustan

makkaran mies on päässyt mukaan belgialaiseen kulttuuriin? Joko kieli taipuu flaamin tai ranskan mukaisesti?

- Pärjään englannin kielellä ihan hyvin. Sint Truiden ei järjestä flaamin kielen kursseja, joten sitä kieltä ei ole tullut sen enempää opiskeltua. Standardissa järjestettiin suunnilleen kerran kuukaudessa ranskan oppitunnit ulkomaalaisille pelaajille. Tuollainen tahti ei paljoa kielitaitoa kartuttanut, vielä kun sielläkin pärjäsi englannilla treeneissä. Ranska olisi kyllä ollut kiva oppia ja ehtiihän sitä sanavarastoa vielä kartuttaakin.

- Belgiahan on jakautunut periaatteessa kulttuurisesti kahteen alueeseen, ranskankieliseen etelään ja flaaminkieliseen pohjoiseen. Lisäksi Belgiassa on vielä saksankielinenkin alue Saksan rajalla.

Väestöpohjakin on alueilla erilainen. Ranskankielisellä alueella on paljon maahanmuuttajia mm.

Marokosta ja muista ranskankielisistä Afrikan maista, jotka osaltaan vaikuttavat kulttuuriin.

- Flaaminkielinen alue on ilmeisesti enemmän pohjoismaalaisten makuun. Itse olen asunut koko ajan ranskankielisellä alueella, joten minulla on kokemusta vain tästä alueesta. Itse olin yllättynyt siitä miten täällä kaikki toimii, tai siis miten kaikki ei toimi. Sovitut asiat ja aikataulut eivät pidä ja pienien asioiden järjestäminenkin voi olla hyvin hankalaa verrattuna siihen, mihin on tottunut Suomessa.

Ihminen on sopeutuvainen, joten kun menee vain muiden mukana niin pärjää. Kokonaisuudessaan tämä on ollut opettavaista ja kaikki on mennyt ihan hyvin.

Jarin ekskursio ranskankieliseen Belgiaan jatkuu vielä ainakin seuraavan kauden ajan, sillä miehellä on sopimus STVV:n kanssa myös ensi kaudesta. Tästä huolimatta on Sinipaitojen kannattajan pakko kysyä, mihin TamU sijoittuu Jarin tulevaisuuden suunnitelmissa. Vastaus on tutun diplomaattinen.

- Mikään tässä elämässä ei ole itsestään selvää. Kuka tietää onko TamU edes kiinnostunut minusta?

Nämä asiat riippuvat niin monesta asiasta. Päätökset tehdään aina tilanteen mukaan.

Nähdäänkö tätä näkyä enää koskaan?

Belgian liigan sarjataulukkoa ja historiaa nopeasti vilkaisten syntyy käsitys kovin epätasaisesta sarjasta. Niemi on ehtinyt kokea jalkapalloa sekä isossa että pienessä seurassa. Millaiselta liiga vaikuttaa pelaajan silmin?

- Belgian pääsarjassa muutama isompi seura eli Anderlecht, Club Brugge, Standard ja Genk, jotka ovat aina sarjan kärkipäässä. Nämä seurat ovat myös toiminnaltaan ja puitteiltaan selvästi muita seuroja edellä. Kärkijoukkueiden jälkeen muut joukkueet ovat keskenään aika tasaisia, joten sijoitukset voivat kausittain vaihdella paljon. Esimerkkinä tästä Charleroi, joka oli viime vuonna muistaakseni kuudestoista, mutta tänä vuonna taistelevat eurokentille pääsystä.

Aina ja iänkaikkisesti Suomessa pohditaan, miten pelin tasoa voitaisiin nostaa lähemmäs muiden eurooppalaisten sarjojen tasoa. Koskela arvioi Tammelan Äänessä, että ero Tippeligan ja Veikkausliigan välillä on aika iso. Lienee paikallaan kysyä vastaavaa arviota Jupiler-liigan suhteen.

- Belgiassa pelin tempo on parempi kuin Suomessa. Kaikki joukkueet yrittävät pelata jalkapalloa, eikä tee niin kuin jotkut joukkueet Suomessa, jotka tulivat Tammelaan potkimaan palloa katsomoon ja puolustamaan omaa aluettaan. Pelin tempohan oikeastaan muodostuu juuri siitä, että molemmat joukkueet yrittävät hyökätä ja tehdä maaleja.

- Myös pelaajien keskimääräinen taitotaso saattaa olla täällä hivenen parempi. Siksi pallo pystytään pitämään omalla joukkueella paremmin.

Tästä me hänet parhaiten muistamme.

Jari tuulettaa mestaruuden tuonutta maaliaan Jazzia vastaan lokakuussa 2001.

Antti Pohjan siirtyessä Sinipaidoista Sveitsin kakkosliigaan, pohdittiin Sinikaartin ja muidenkin suomalaisten jalkapallon ystävien keskuudessa kuinka suuri palkkaero voi olla veikkausliigaseuran tappioksi. Jalkapalloa ei varmasti Belgian pääsarjassakaan joudu pelaamaan aivan ilmaiseksi?

- Kyllä siirtyminen voi tuoda myös pientä rahallista hyötyä. Belgiassa on paremmat palkat, tosin vaihtelu seurojen välillä on luonnollisesti aika suurta. Lisäksi kannattaa huomioida ulkomaalaisten kevyempi verotus.

Siinäpä oiva vinkki kaikille nuorille futaajille. Belgiasta oluesta ja suklaasta innostuneille kerrottakoon, että Sinikaarti tekee matkan Belgiaan heinäkuun alussa, jolloin TamU (toivottavasti) kohtaa belgialaisjoukkueen Intertoton toisella kierroksella.

Jarin nykyisen seuran kotisivut löytyvät osoitteesta: www.stvv.com Belgian liigan sarjataulukkoa voi katsella osoitteesta: http://www.sport.be/nl/jupilerleague/0405/ranking.html?comp=2041 (nokkela löytää myös pelaajakohtaiset tilastot) - Harmaa Eminenssi

Eurohistoriaa ja maalinteon juhlaa €-pelit ovat jälleen täällä, jo neljäntenä vuonna peräkkäin. Tätä kirjoitettaessa Sinipaidat ovat pelanneet jo yhden ottelun, Färsaarilla paikallista Skálaa vastaan, tuloksena vierasvoitto, 0-2.

Kyseessä on seuran historian kolmas vieraissa otettu voitto. Kuinka ottelut ovat aikaisempina vuosina

menneet, siitä seuraavassa tilastopläjäyksessä. Koska United:n maalinteon ongelmista on ollut puhetta, luodaan vielä pieni silmäys siihen, kuinka maalit viime kaudella jakaantuivat.

2002: UCL esikarsinta: Tampere United

Fin Pyunik Yerevan

Arm

0-4 0-2 0-6

2003: Tampere United Fin Ceahlaul Piatra Neamt Rom 1-0 1-2 2-2 a [Kari Sainio][Henri Scheweleff] Tampere United Fin Sutjeska Niksic SeM 0-0 1-0 1-0 [Tero Koskela] Tampere United Fin Cibalia Vinkovci Cro 0-2 1-0 1-2 [Janne Räsänen] 2004: CS Grevenmacher Lux Tampere United [Jarkko Wiss 64] Tampere United Fin Xazar Univ. Baki [Henri Scheweleff, Antti Pohja, Jarkko Wiss] Tampere United Fin OFK Beograd 2005: Skála Far Tampere United [Antti Hynynen x2]

Fin 1-1 0-0 1-1 a Aze 3-0 0-1 3-1 SeM 0-0 0-1 0-1

Fin 0-2 - -

Sinipaitojen parhaat maalintekijät europeleissä ovat siis: Scheweleff, Wiss, Hynynen 2 Sainio, Koskela, Räsänen, Pohja 1 Kokonaisuutena siis seuraavasti: Ottelut: 15 Voitot: k: 2 v: 3 yht: 5 Tappiot: k: 2 v: 4 yht: 6 Tasapelit: k: 3 v: 1 yht: 4 maalisuhde: ”pisteet”: 19, joista kaudella 2003 pelkästään 10. Kotona voittoja ei ole tullut kuin 2, mikä on hieman yllättävää, kun tasapelejä on ollut 3. Vierasvoittoihin on pystytty ilahduttavat kolme kertaa, vieläpä suht’ vaikeissa paikoissa.

Lopuksi vielä viime kauden maalintekijät, ihan vain muistutuksena siitä, kuinka ne maalit jakautuivatkaan. Melko yksipuolista luettavaa tuo: Antti Pohja: 16 Mika Lahtinen: 4 Sakari Saarinen: 4 Henri Scheweleff: 4 Jarkko Wiss: 4 Janne Räsänen: 3 Antti Hynynen: 1 Toni Junnila: 1

Pasi Salmela: 1 vastustaja: 1 Yhteens채: 39 kappaletta, joista Ato Pohjan osuus siis n. 41%.

L채hteet: www.rsssf.com www.tamperefc.com Jalkapallokirja 05 - Spede