Lööppi 2/2021

lööppi 2 / 2021 · hel singin seudun journalistit

salausten murtajat

28. vuosikerta

pekka holmström

helsingin seudun journalistien jäsenlehti

Vastaava päätoimittaja Marjaana Varmavuori puh. 050 545 4130 marjaana.varmavuori@gmail.com Tuottaja Annamari Typpö puh. 050 387 4005 annamari.typpo@gmail.com Graafikko Outi Kainiemi Muu julkaisuryhmä Pekka Holmström Salla Nazarenko Mia Palokallio Tuomo Väliaho Kannen kuvitus Outi Kainiemi Helsingin Seudun Journalistit Puheenjohtaja Marjaana Varmavuori hsj:n toimisto Lönnrotinkatu 25, 5. kerros 00180 Helsinki Toiminnanjohtaja Johanna Sillanpää

10 ” Lukijat ovat koronan aikaan ottaneet yhteyttä poikkeuksellisen paljon.”

Hallintopäällikkö Jaana Virtanen Ilmoitushankkija Erkki Hirvonen puh. +358 50 550 6172 eki.hirvonen@kolumbus.fi Painopaikka Grano issn-l 1455-0032

hsj tiedottaa tilai­suuksista sähköpostilla. varmista, että meillä on toimiva sähköpostiosoitteesi.

3 4 10 12 16 22 26 28 31

pääkirjoitus Salausten murtajat kolumni 10 yritystä löytää jotain hyvää koronavuodesta helmijuttu Illat suljetussa kaupungissa Marginaalia massoille Ei enää ilmasto­juttuja Pikamatkoilta maratonille Kun journalismi ei riitä huopaaja

pääkirjoitus

Koronapilvelläkin on hopeareunus on kulunut reilu vuosi siitä, kun koronapandemian ensimmäinen aalto pyyhki normaalin arjen mennessään.

Poikkeusaika on kohdellut ihmisiä hyvin eri tavoin. Monille HSJ:n jäsenkunnassa eli media-, kustannus- ja viestintäalalla se on merkinnyt työn osalta siirtymistä kotikonttorille. Osa etätyöläisistä on nauttinut joustavuudesta ja lisään­t yneestä vapaa-ajasta. Toiset taas ovat ajautuneet eri syistä voimiensa ääri­rajoille.

Journalistiliitto teki alku­ vuodesta yhteistyössä Åbo Akademin kanssa kyselyn koronan vaikutuksista journalistiseen työhön. Kolme neljästä vastaajasta koki olevansa uupunut tilanteen vuoksi.

Uupuminen voi johtua siitäkin, että moni on kyselyn mukaan tehnyt poikkeusaikana enemmän töitä kuin normaalisti. Kolmasosa vastaajista ilmoitti, että heillä on ollut enemmän työtehtäviä kuin yleensä.

Osa on paininut jaksamisongelmien kanssa jo ennen epidemiaa, eivätkä poikkeusolot ole helpottaneet tilannetta. Kotona työsken-

tely hämärtää työn ja vapaa-ajan rajaa. Päivä lipsahtaa helposti pitkäksi, kun läppäri on koko ajan nenän alla. Normaali työyhteisön tuki puuttuu, ja viestintä on etäajassa tavallista kuormittavampaa.

Epidemian vaikutukset media- ja kustannustalojen talouteen ovat myös lisänneet epä­varmuutta tulevaisuudesta ja huolta työpaikoista ja toimeksiantojen määrästä.

Mutta synkässä korona­ pilvessäkin on hopea­reunus: työpaikoilla on pakon edessä alettu pohtia enemmän jaksamiseen ja työhyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.

Myös uupumiseen liittyvä häpeä on varmasti hälvennyt, kun niin moni on käynyt jaksamisensa rajoilla.

Näitä oppeja ei sovi unohtaa nyt, kun rokottaminen on täydessä vauhdissa ja tunnelin päässä alkaa olla valoa. Uudenlainen arki on rakennettava niin, että se tukee parem­min työssä jaksamista. ●

”Moni on tehnyt poikkeusaikana enemmän töitä kuin normaalisti.”

Marjaana Varmavuori marjaana.varmavuori@gmail.com lööppi 2 / 2021 3

Salausten murtajat Pikaviestipalveluiden salaukset suojaavat niin tavallisten kansalaisten kuin rikollistenkin viestiliikennettä.

Miltä näyttäisi tulevaisuus, jossa viranomaisilla on lailliset keinot kiertää nämä salaukset? teksti antti kylmänen kuvitus outi kainiemi

lööppi 2 / 2021 5

”On vaikea sanoa, minkälaiseen yhteistyöhön palveluntarjoajat ovat valmiita.”

E

uroopan unioni on ryhtynyt taisteluun muuttuvia turvallisuusuhkia vastaan työkaluilla, joilla voi olla yllättäviä vaikutuksia journalistien työhön halki Euroopan.

Pariisiin, Brysseliin ja Berlii­ niin kohdistettujen terrori-isku­jen myötävaikutuksesta EU laati uuden turvallisuusunioni­strategian vuosille 2020–2025. Kysees­sä on valtava paketti, jossa korostuvat jäsenmaiden välinen viranomaisyhteistyö ja uhkien ennaltaehkäisy sekä toisaalta verkottuneen maail­ man monimutkaisuus ja uhkien torjumisen kasva­vat haasteet.

Journalistien työhön kenties konkreettisimmin vaikuttava osa piilee terrorisminvastaisessa ohjel­massa ja käsittelee turvallisuusviranomaisten pääsyä salattuun tietoon.

Monet journalistit Suomessa ja ulkomailla pitävät yhteyttä lähteisiinsä Whatsappin, Signalin tai Telegramin kaltaisten päästä päähän -salausta hyödyntävien pikaviestisovellusten välityksellä. Päästä päähän salaaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että vain henkilö, jolle viesti on tarkoitettu, pystyy avaamaan sen sisällön.

Edellä mainituista sovelluksista Telegramissa voi pika­ viestittelyn lisäksi seurata julkisia keskustelu­kanavia, joita seuraavat parhaimmillaan miljoonat muutkin ihmiset.

Lähdesuoja voi vaarantua Pikaviestisovellukset ovat jo niin arkisia, ettei niiden salaus­ ohjelmistojen merkitystä aina 6 lööppi 2 / 2021

tul­e ajatelleeksi. Aiemmin toimittajat ovat voineet pitää yhteyttä lähteisiinsä näitä palveluja käyttäen turvallisesti ja vaihtaa tietoja arkaluontoisiinkin aiheisiin liittyen melko levollisin mielin.

Tämä ei enää jatkossa päde, jos viranomaiset pääsevät käsiksi vaikkapa toimittajan ja tämän lähteenä toimivan oppositio­hahmon väliseen viestiliikenteeseen ja perustelevat toimintaansa ääriajattelun ehkäisemisellä. Se voi muuttaa toimittajien viestintä­y mpäristöä erityisesti ulkomailla ja vaarantaa lähdesuojan.

Turvallisuusunionistrategiassa ei eritellä konkreettisia keinoja salattuun tietoon pääsemiseksi.

Toistaiseksi Euroopan komissio on kertonut ainoastaan kartoittavansa ja tukevansa ”tasapainoisia teknisiä, operatiivisia ja oikeudellisia ratkaisuja” salauksiin liittyviin ”haasteisiin”.

Sisäministeriön poliisijohtajan Hannele Taavilan mukaan kyse ei ole salausten heikentämisestä.

– Kukaan sisäministeriössä tai tietääkseni muuallakaan Suomessa ei kannata salausten heikentä­ mistä. Salaukset ovat yritysten ja kuluttajien kannalta tärkeitä.

On kuitenkin tilanteita, joissa on konkreettisesti merkkejä siitä, että [rikosten] tekijät käyttävät vaikkapa Whatsappia, Taavila sanoo.

– Salaus pitää pystyä turvaamaan, mutta samanaikaisesti viran­omaisilla tulisi olla riittävät, laissa tarkkarajaisesti määritellyt edellytykset torjua vakavaa rikolli­suutta, mikä voi yksittäis­

tapauksissa edellyttää pääsyä salat ­t uun tietoon.

Taavilan mukaan EU:n aiemmissa sisäisen turvallisuuden strate­ gioissa on keskitytty pääasiassa lainvalvontaan. Turvallisuus­ unionistrategiassa otetaan huomioon uudenlaiset uhat, kuten hybridiuhat ja kyberuhat, jotka koskevat lainvalvonnan lisäksi yhteis­kuntaa laajemmin.

– Turvallisuusunionistrategia lähtee siitä, että toimintaympäristö on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut tosi paljon.

Yhä enemmän kaikki menee sähköiseen muotoon, mikä vaikuttaa suuresti myös poliisin työhön ja siihen, mitä poliisi voi tehdä.

Taavilan mukaan Suomella ei ole salausasiaan virallista kantaa.

Asian käsittely alkaa vasta sitten, jos Euroopan komissio myöhemmin laatii säädösehdotuksen asiasta ja velvoittaa jäsenmaat toimi­maan.

Viranomaisten ja kansalaisten kilpajuoksu Kansalaisten ”sähköisiä oikeuksia” ajavan Electronic Frontier Finland ry:n varapuheenjohtaja Elias Aarnio näkee, että viranomaisten pääsy salattuun tietoon on täydellisessä ristiriidassa koko salaamisen käsitteen kanssa. Oli keino mikä tahansa.

– Joko on salaus ja pyrkimys salaa­miseen tai sitten ei ole. Nyt puhutaan välimuodosta, jossa salaus olisi jonkun muunkin tahon avattavissa kuin viestin vastaanottajan. Se on salaamisen käsitteen väärinkäyttöä, Aarnio sanoo.

Hänen mukaansa perusongelma on seuraava: jos viranomaiset ryhtyvät murtamaan salauksia käyttämällä järjestelmään luotuja takaovia tai muita menetelmiä, on mahdollista, että muutkin tahot voivat käyttää luotua aukkoa hyödykseen viranomaisten tietämättä.

– Jos viranomaiset laillisin perustein pääsevät käsiksi salattuun viestintään, mitkä ovat viranomaisen ja yhteiskunnan velvol-

lisuudet yksilön suojelemisessa pahantahtoisten kolmansien osapuolien aiheuttamilta riskeiltä?

Aukkojen luomisen sijaan Aarnio vahvistaisi nykyisiä salausjärjestelmiä. Tämä tekisi myös toimittajien ja lähteiden välisestä viestinnästä turvallisempaa ja vahvistaisi lähdesuojaa.

Tietoturva ei ole tärkeää ainoas­taan yksittäisen toimittajan ja lähteen välisessä viestinnässä. › lööppi 2 / 2021 7

”Venäjällä on edelleen paljon ihmisiä, jotka haluavat puh

Aarnion mukaan tietoturvassa on parantamisen varaa myös suomalaismedioiden toimituksissa.

– Toimituksen tietoturvan taso ja toimittajan taidot vaikuttavat siihen, miten uskottava hän on sanoessaan ”kyllä sinun tietosi ovat turvassa täällä”.

Aarnio mainitsee keskeisenä tietoturvariskinä sen, miten suurissakin toimituksissa tietoja saate­taan tallentaa esimerkiksi Googlen tai Microsoftin pilvipalveluihin, joista tiedot ovat suoraan yhdysvaltalaisten teknologiayhtiöiden saatavilla. Yhdysvalloissa tämä voi tarkoittaa, että paikalliset viranomaiset pääsevät aiempaa helpommin käsiksi heitä kiinnostavaan teknologia­ yhtiöiden hallinnoimaan tietoon.

Komissio pohtii keinoja Pilvipalveluihin tukeutuminen on riski myös turvallisuusunioni­ strategian näkökulmasta. Strategiassa kerrotaan kyberhyökkäysten määrän olevan kasvussa. Ne ovat lisäksi kehittyneempiä kuin koskaan. Hyökkäysten taustalla on usein valtioita tai valtioiden tukemia toimijoita EU:n sisältä ja sen ulkopuolelta. Nämä voivat valita kohteikseen esimerkiksi suuria pilvipalvelujen tarjoajia.

Aputietosuojavaltuutettu Jari Råman tietosuojavaltuutetun toimis­tosta kertoo, että palvelun­ tarjoajien pääsyä salattuun tietoon voi rajoittaa käyttämällä itse hallinnoimiaan pilvipalvelun salaus­avaimia.

Kun pilvipalvelun käyttäjä ei käytä palvelun­tarjoajan salaus­ avainten hallintaa, palvelun­ 8 lööppi 2 / 2021

tarjoa­ja tai Yhdysvaltain viranomaiset eivät pääse yhtä helposti käsiksi salattuun tietoon.

– Avainten hallitseminen itse vaatii kuitenkin organisaatiolta osaamista ja resursseja, Råman sanoo.

Keskustelua salausten kiertämisestä ja sen sudenkuopista on käyty jo 1990-luvulta saakka, kun salausteknologia laajeni merkittävästi siviilikäyttöön. Siitä asti käynnissä on ollut teknologinen kilpajuoksu salausohjelmistoja murtavien viranomaisten ja uusiin, turvallisempiin kanaviin siirtyvien kansalaisten välillä.

Takaporttien rakentaminen tai muut heikennykset salausteknologiaan eivät kuitenkaan ole saaneet tuulta alleen eurooppalaisessa keskustelussa.

Råmanin mukaan mikään komis­sion terrorisminvastaisessa ohjelmassa esitetty vaihtoehto salaus­ten kiertämiseksi ei ole täysin turvallinen.

– Yleisessä tietosuoja-asetuksessakin juuri henkilötietojen salaus on asetettu yhdeksi keskeiseksi henkilötietojen käsittelyn turvallisuutta lisääväksi toimenpiteeksi, jolla pyritään suojaamaan yksityisyyttä ja henkilötietoja väärin­ käytöksiltä, Råman sanoo.

Hänen mukaansa turvallisuusviranomaisilla on tälläkin hetkellä keinoja saada salattuja aineistoja auki muun muassa käyttämällä salausohjelmistoista löytyviä heikkouksia.

Ongelma on kuitenkin se, että ohjelmistohaavoittuvuuksien etsi­ minen on liian hidasta. Rosvot ehtivät pakoon. Lisäksi haavoittuvuudet

ovat yhtä lailla myös rikollisten käytettävissä. Siksi komissiossa pohditaan tehokkaampia keinoja.

– Haavoittuvuudet tulisi saada mahdollisimman nopeasti korjattua. Ei voi olla niin, että turvalli­ suusviranomaiset löytävät haavoittuvuuden ja panttaavat tietoa itsellään eivätkä kerro asiasta salaus­ohjelman valmistajalle.

Råman ei usko, että Suomen olosuhteissa viranomaisten parem­pi pääsy salattuun tietoon tuottaisi ongelmia lähdesuojalle, koska lainsäädäntömme vuoksi viranomaisten pääsy lähdesuojattuun mate­ riaaliin on jo nyt hyvin rajattu.

Maassa, jossa lähdesuojasta ei ole lainsäädännön tasolla huolehdittu yhtä hyvin kuin Suomessa, kansalaisen täytyy olla tarkempi käyttämästään viestintäteknologiasta.

– Salattuun tietoon voidaan päästä kiinni viranomaisvoimin pyytämällä tiedot palvelun­tarjoa­jilta, joilla on monesti pääsy tietoon salaamattomana, Råman sanoo.

Kansa viestii yhä varovaisemmin Itänaapuristamme löytyy esimerkki viranomaisten palveluntarjoajiin kohdistamasta painostuksesta.

Venäläisen sosiaalisen verkko­ sivuston VKontakten (VK) ja myöhemmin Telegramin perustanut Pavel Durov sai vuonna 2014 potkut VK:n toimitusjohtajan paikalta, kun hän ei suostunut luovuttamaan Venäjän turvallisuuspalvelulle Ukrainan Euromaidan-sivujen ylläpitäjien tietoja.

Vuonna 2018 venäläinen oikeus­ istuin määräsi Telegramin

ua nimellään ja tiedostavat kaikki olemassa olevat riskit.”

suljettavaksi, kun yhtiö ei luovuttanut salausavaimiaan Venäjän tietoliikennettä valvovalle virastolle Roskomnadzorille. Sittemmin oikeuden päätös kumottiin Roskomnadzorin kerrottua yhtiön osoittaneen ”halukkuutta” auttaa terrorisminvastaisissa toimissa.

Ylen Moskovan-kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen suhtautuu epäilevästi kaikkiin salattuja viesti­palveluja tarjoaviin yrityksiin, myös venäläisten suosimaan Telegramiin.

– Venäjällä on jo nykyisen lainsäädännön perusteella aika isot mahdollisuudet murtaa salauksia.

On vaikea sanoa, minkälaiseen yhteistyöhön palveluntarjoajat ovat valmiita ja kuinka totuuden­ mukaisia julkisuuteen kerrotut asiat ovat, Mikkonen sanoo.

Hänen mukaansa venäläiset ymmärtävät hyvin, mihin ryhtyvät, kun toimittaja haastattelee heitä, ja tiedostavat heihin kohdistuvan valvonnan. Enemmistö haastateltavista käyttääkin salattuja viestisovelluksia luontevasti yhteydenpidossaan.

Mikkonen näkee viranomaisten valvonnan uhkana lähdesuojalle, mutta hänen tietääkseen kukaan hänen haastattelemistaan lähteistä ei ole joutunut ongelmiin puhut­t uaan toimittajalle.

Valko-Venäjällä yhteydenpito toimittajiin ilman salauksia on aidosti vaarallista. Maan autoritaarinen hallinto valvoo puhelinyhteyksiä ja on rajoittanut internetin toimintaa maassa viime elokuussa järjestetyistä, laittomina pidetyistä presidentinvaaleista saakka.

Siksi Telegram on noussut itse-

valtaisen presidentin Aljaksandr Lukašenkan eroa vaativien mielen­osoittajien tärkeäksi viestintäkanavaksi. Sortohallinto on kohdistanut kansalaisiin raakaa väkivaltaa, minkä takia salaukset ovat elintärkeä suoja valkovenäläisille lähteille.

Valko-Venäjän oppositio­ aktivistien lisäksi Telegramia käyttävät sen päästä päähän -salauk­sen takia esimerkiksi Saksan koronatoimia vastustavat ryhmät. Näiden ryhmien keskustelukanavilta Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtaja Suvi Turtiainen löytää toisinaan haastateltavia ja juttuaiheita.

Berliinissä asemapaikkaansa pitävä Turtiainen käyttää Telegramia pitääkseen yhteyttä esimerkiksi valkovenäläisiin ja unkarilaisiin lähteisiin. Saksassa hän sopii silti useimmat haastattelut puhelimessa tai sähköpostitse.

– Saksalaiset ovat perinteisiä.

Eivät he aina tykkää tekstiviesteistäkään, Turtiainen sanoo.

Tavallisesti Turtiainen pystyy työssään käyttämään yleisiä viesti­kanavia turvallisesti.

– En yleensä selvitä Saksan viran­omaisten toimia poikkeuksellisen tiedonhankintamenetelmin.

Kirjeenvaihtaja ei pääse niin syvälle saksalaiseen yhteiskuntaan kuin paikalliset toimittajat. Valtaosa työstäni on nimenomaan sellaista, ettei tarvitse miettiä muita kuin tavanomaisia salauksia.

Tietoturva on softan lisäksi rautaa Helsingin Sanomien Moskovan-­ kirjeenvaihtaja Jussi Nieme­

läinen on huomannut, että Venäjällä kirjeenvaihtajien lähteisiin kohdistuva uhkailu ja painostus liittyvät lähinnä paikallisiin kiistoi­hin.

– Venäjällä on edelleen paljon ihmisiä, jotka haluavat puhua nimellään ja tiedostavat kaikki olemassa olevat riskit. Mutta länsimaiselle toimittajalle puhuminen on ollut jo jonkin aikaa esimerkiksi Tšetšeniassa riski monille. Selvästi ihmiset eivät halua puhua nimellä, Niemeläinen sanoo.

Hän uskoo, että kilpajuoksu salaus­teknologiaa vastaan on viran­omaisille hankalaa. Nykyisten viestipalveluiden salausten murtaminen ei riitä, koska uusia tulee markkinoille kovaa vauhtia.

Venäjän viranomaiset ovat ennenkin perustelleet internetin valvonnan tiukentamista terrorismin ja ääriajattelun torjunnalla.

Niemeläinen uskoo sortohallintojen hyödyntävän terrorismin torjuntaa retoriikassaan jatkossakin, kun kansalaiset siirtyvät tietoturvallisempiin viestipalveluihin samaan tahtiin terroristien kanssa.

Niemeläinen muistuttaa, ettei­ vät salatut viestipalvelut tarjoa lopu­tonta suojaa toimittajillekaan. Kriisialueille kohdistuville juttukeikoille voi olla hyvä pakata erillinen matkakone ja puhelin sen varalta, että viranomainen pakottaa avaamaan laitteen ja tutkii sen sisällön.

– Pitää miettiä myös sitä rautaa eikä pelkkää softaa. Salatun viestinnän teho lakkaa siinä vaiheessa, kun joku laittaa aseen ohimollesi ja käskee avaamaan puhelimen. ● lööppi 2 / 2021 9

kolumni / heljä salonen Lööpin kolumnisarjassa Iltalehden terveystoimittaja Heljä Salonen summaa koronavuoden kokemukset.

10 yritystä löytää jotain hyvää koronavuodesta

2. epävarmuuden sietäminen Kun pandemia pääsi vauhtiin, kukaan oikea asiantuntija ei voinut sanoa uudesta viruksesta tai sen aiheuttamasta taudista mitään täysin varmaa. ”Emme vielä tiedä” on kirjoitettu koronajuttuihin lukemattomia kertoja. Asian toistaminen kertoi yleisöl­le, että näin asia tieteessä usein menee.

Kun tieto karttuu, se usein myös muuttuu. Tämä on hyväk­syttävä ja ymmärrettävä vastakin.

3. superloikka etätöihin Käsky kävi, ja opettelimme lennossa etätöiden aakkoset. Opimme mutettamaan, häivyttämään video­kuvan taustat, nostamaan animoidun käden ja sietämään pätkiviä yhteyksiä. Se oli superloikka, etenkin, kun samaan aikaan moni muukin asia elämässä muuttui radikaalisti.

4. kollegojen tuki Etäpalavereissa välimatka kollegoihin tuntui repeytyneen kuiluksi. Pirteinä kerroimme, miten kivasti töissä kuitenkin meni. Luulimme, että syksyllä palaamme konttorille. Talven lähestyessä ja etä­ töiden jatkuessa uskalsimme myöntää, että kaipasimme toisiamme, kollegoina ja ihmisinä. Se ei rikkonut meitä. Olemme olleet entistäkin mukavampia toisillemme, koska tiedämme, miten tärkeää tuki on.

5. kohtaamisen korvaamattomuus Kun olemme satunnaisesti tavanneet toisiamme konttorilla, olemme huokaisseet, miten paljon helpompaa on vaihtaa ajatuksia kasvokkain kuin etänä.

Oikeiden kohtaamisten merkitys on kristalloitunut.

Se ehkä muistetaan myös tulevaisuudessa, kun mietitään, onko ajanhukkaa tavata haastateltava puhelin- tai videohaastattelun sijaan.

10 lööppi 2 / 2021

6. raastepöydän rikkaus Työpaikan lounasruokalan ainainen porkkana­ raaste, tutuiksi tulleet salaatit, pinaattiletut, paistolämmin leipä ja intensiiviset pöytäkeskus­ telut ovat alkaneet tuntua luksukselta, sielun ja ruumiin keitaalta keskellä päivää.

7. lukijan tunteet Lukijat ovat koronan aikaan ottaneet yhteyttä poikkeuksellisen paljon. He ovat viisastelleet, piikitelleet, haukkuneet ja kettuilleet. Ahdistuneelle, pelokkaalle, väsyneelle, petetylle, jätetylle ja lasku­humalaiselle lukijalle tuntematon toimittaja voi olla likasanko, johon oksentaa. Kiitostakin on tullut runsaasti. On kiitetty jutuista, jotka ovat tehneet vaikeista asioista ymmärrettäviä.

8. mielenterveyden arvostaminen Oppineinkin meistä voi epävarmuuden ja ahdistuksen myötä narahtaa uskomaan vaikka mitä.

Oudoksi mennyt elämä ja aitojen kontaktien puute voi horjuttaa vakaaksi luultua mielenterveyttä. Enää ei naureta vagushermoon vaikuttaville hengitys­harjoituksille eikä pienille vinkeille, joilla pitää arkea kasassa. Mielenterveys on ymmärretty asiaksi, joka koskee kaikkia.

9. flunssaton työpaikka Nenä nokkuen tai ysköksiä ympäriinsä köhien ei ole avokonttoriin ollut meneminen. Puolisairaana toimitukseen raahautuminen on nyt varmasti ainakin vähän aikaa pannassa. Seuraavaksi voimme nähdä myös sermien paluun ja reilusti pienemmät toimitukset, kun osa meistä haluaa ja saa tehdä etätöitä ainakin osan työajasta.

10. kutominen ja koirat Esimiehen luvalla sain luvan kutoa viikoittaisessa, hieman epävirallisessa etäpalaverissa. Se on ollut kivaa. Kutoessani pystyn kuuntelemaan tarkasti. Etäpalavereissa olen tutustunut kolle­ gojeni koiriin. Toivon pääseväni joskus rapsut­ tamaan niitä, koska niistäkin on tullut vähän kuin kavereita. ●

kuva pekka holmström

1. erikoistoimittajien aika Jokainen aiemmin luotu kontakti infektiolääkäreihin, virustutkijoihin ja psykologeihin oli kullan arvoi­ nen, kun tarvittiin yhtäkkiä joka päivä monia hyviä haastateltavia uudesta, uhkaavasta viruksesta.

Tervey­teen ja tieteeseen erikoistuneista toimitta­ jista oli verratonta hyötyä, kaikille.

”terveyteen ja tieteeseen erikoistuneista toimittajista oli verratonta hyötyä, kaikille.”

Illat suljetussa kaupungissa Reportaasi nuorista kaupungilla koronatalvena syntyi ilman tarkkaa suunnitelmaa. teksti maria manner

helmijuttu Jutun kirjoittaja Maria Manner on ollut Helsingin Sanomissa toimittajana vuodesta 2012. Sitä ennen hän on työskennellyt Ylioppilaslehdessä, Taloussanomissa, Uutispäivä Demarissa ja freelance-toimittajana.

N

uorisotutkija Tommi Hoikkala kirjoitti marraskuun puolivälissä Facebook-sivulleen näin: ”Olisipa nyt herkullinen tilanne lähteä pörräämään vaikkapa neljäksi viikoksi ’jenginuorison ja myös tavisten’ suosimiin Stadin ja pääkaupunkiseudun eri pisteisin ja nimenomaan kriittisinä vuorokaudenaikoina, etenkin ilta- ja yöaikaan. Yhdistäisi journalismin, ’nuorisojengi’tutkimuksen ja etsivän nuorisotyön ja kävisi systemaattisesti lävitse eri tienooiden [sic] hotspotit.”

Kysyipä professori myös, ”kustantaisiko HS tämän harjoituksen kuitenkin Suomen lehtikentän pösöimpänä toimijana, teeman tämänkertaisena agenda setterinä ja tutkivan journalismin suosijana?”

Kirjoituksen kimmokkeena oli Hesarin syksyllä julkaisema uutinen joidenkin ulkomaalaistaustaisten nuorten väkivaltarikollisuudesta. Hoikkala tahtoi syventyä aiheeseen etnografisen tutkimuksen keinoin, siis menemällä sinne, missä nuoret kaupungilla liikkuvat.

Emme kustantaneet hänen harjoitustaan, mutta esihenkilöni Tuija Pallaste huomasi Hoikkalan kirjoituksen ja kiinnostui ajatuksesta. Hän viestitti Hoikkalalle, että Hesarin Sunnuntai-toimitus on kiinnostunut tulemaan mukaan.

mukaan omia juttuideoitaan. Tai tässä tapauksessa siis nuorisotutkija Hoikkalan ehdotuksen.

Pidin siitä kyllä. Mutta vaikka olen niitä ihmisiä, jotka yleensä luottavat asioiden jollain tapaa järjestyvän, oli myönnettävä, että jutun toteuttaminen vaikutti hankalalta. Alun perin ajatuksena oli olla kaupungilla monena iltana ja yönä viikossa. Se tuotti ongelmia lastenhoidon vuoksi. Isovanhempien tukeenkaan ei tänä talvena voinut nojata.

Päädyimme lopulta siihen, että tekisin jutun yhdessä kollegani Paavo Teittisen kanssa.

Hän on virallisesti Hesarin politiikan toimittaja, mutta koska Paavolla on taipumusta kirjoittaa pitkiä ja perusteellisia tutkivia juttuja, ne eivät aina mahdu uutissivuille, ja niinpä hän on kirjoittanut usein myös Sunnuntai-sivuille. Löysimme Paavon kanssa yhteistyön monta vuotta sitten, kun saimme samaan aikaan vinkin Maahanmuuttoviraston sisäisistä ongelmista. Sen jälkeen olemme tehneet useita juttuja yhdessä.

”Toimituksen perimä­tietoon kuuluu, että juttu­ ideoita on usein vaikea siirtää päästä toiseen.”

kuva mika ranta / hs

toimituksen perimätietoon kuuluu, että juttu­ideoita on usein vaikea siirtää päästä toiseen. Entinen pomoni tunnusti kerran, että vaikeinta pomon työssä oli sen hyväksyminen, että jutut tulevat hänen eteensä yleensä aivan erilaisina kuin hän on itse kuvitellut. Siksi pidetään suotavana, että toimittaja toteuttaa mahdollisimman paljon omia ideoitaan.

Aina joskus pomot kuitenkin yrittävät saada

alkuperäinen suunnitelma

tietysti muuttui paljon, kuten tavallista. Tutkijoiden liikkeellelähtöä hidastivat tutkimuseettiset lupakysymykset, EU:n tietosuojadirektiivin säännökset ynnä rahoitusasiat. Kävimme tutkijoiden kanssa juttuprosessin aikana Zoom-keskusteluja, mutta vastoin alkuperäistä ajatusta emme menneet kiertelemään kaupungille heidän kanssaan.

Halusimme taltioida nuorten elämää kaupungilla poikkeuksellisena pandemiatalvena emmekä voineet odottaa. Olimme myös yhtä mieltä siitä, että nuorten haastatteleminen olisi hankalaa, jos meitä on paikalla joukko-osasto tutkijoita ja toimittajia.

Oppaaksemme saimme Helsingin kaupungin jalkautuvat nuorisotyöntekijät, jotka olivat lupautuneet mukaan Hoikkalan projektiin. › lööppi 2 / 2021 13

Sunnuntaina 21.3.2021

B1 B2

VILLE MAALI

Helsingin Sanomat sunnuntaina 21.3.2021

Helsingin Sanomat sunnuntaina 21.3.2021

SUNNUNTAI

SUNNUNTAI

SU NN UN TA I

B3

ANT TI YRJÖNEN

Liukuportaat vievät alas asematunneliin, jossa monet nuoret usein viettävät aikaa.

B4

Helsingin Sanomat sunnuntaina 21.3.2021

SUNN UNTA I

Asematunnelin Kompassitason penkkien ympärille on vedetty oranssia huomionauhaa.

Maria Manner HS ja Paavo Teittinen HS, teksti Ville Maali, kuvat

O

n Suljetun kaupungi lapset Miska pukeutuu kuin "kiltti roadman. Hän on hänen roadman", sanoo ystävänsä.

n perjantai-ilta Helsingin asematunnelissa.

Kompassitason penkkien ympärille on kiedottu oranssia huomionauhaa. Ettei vain kukaan jäisi istumaan. Silti täällä istutaan.

Joukko nuoria on kokoontunut liukuportaiden yläpäähän saippuakaupan edustalle. He tervehtivät toisiaan, juttelevat, istuutuvat välillä lattialle, nousevat ja vaihtavat paikkaa. He ovat kuin kaleidoskoopin kuvio, kun he ryhmittyvät uudestaan.

On joulukuu, ja epidemian toinen aalto on alkanut. Pääkaupunkiseudulla on ilmoitettu, että nuorisotalot, skeittihallit ja nuorten Walkers-kahvila suljetaan taas.

Harrastustoiminta kaupungin tiloissa on pysähtynyt. Lukiot ja ammattikoulut on määrätty siirtymään taas etäopetukseen joulukuun alusta alkaen.

Emilia, 15, on tullut ystävänsä kanssa käymään Asematunnelissa. Hän on toistaiseksi yhä lähiopetuksessa. Iltaisin hän kaipaa silti seuraa. Tytöt seisovat tasanteella portaiden lähettyvillä. Tavallisesti täällä olisi selvästi enemmän ihmisiä, he sanovat, mutta on talvi ja korona. ”Kaikkien vanhemmat eivät päästä. Mekin ollaan oltu enemmän kahdestaan”, Emilia sanoo.

Jotkut järjestävät kotibileitä, tytöt sanovat. He näyttävät kuvia sellaisista Instagramista. Mutta bileitä on aika vaikea järjestää, kun vanhemmat eivät nyt anna, ja sitä paitsi nekin ovat kotona, he sanovat.

Oikeastaan heidänkin pitäisi olla menossa kotiin. He ovat vain tulleet matkalla katsomaan, jos täällä tapahtuisi jotain.

Niin kuin esimerkiksi mitä? ”No mitä vaan!”

Mutta juuri nyt ei ehdi selittää enempää.

Joukko tuttuja nuoria miehiä ilmestyy paikalle, ja siitä syntyy hälinä. Halataan, vaihdetaan poskisuudelmia. Joku pojista huomaa meidät. ”Tuleeks tää Youtubeen? Ai ei? Siis mihin tää oikein tulee?”

Juttu tulee Helsingin Sanomiin, mutta se ei ole nuorille miehille kovin tuttu julkaisualusta.

en viettivät Manner ja Paavo Teittin on ja toimittajat Maria parkkihalleissa. Siellä Valokuvaaja Ville Maali ostoskeskuksissa ja Helsingin asemilla, an-tyyliin kuuluu kallis koronatalven iltoja et, roadmanit. Roadm o. alternativet, tirriäis . Ja joskus myös puukk nuoriso: skeittarit, laukku y vedett yli ja olan toppaliivi, kireä huppu

B

SUNNUNTAI TALOUS

Sunnuntai | Englanti jyrää muut kielet G B 10–12

Talous | Miljoonatili NBA-videopätkillä

G B 16–17

Useimpina iltoina kiersimme kaupungilla yhdessä heidän kanssaan.

Etenkin loppuvaiheessa menimme kaupungille valokuvaajan kanssa myös ilman nuorisotyöntekijöitä. Silloin pystyimme viipymään pitkään yhdessä paikassa. HS kiinnitti projektiin kanssamme freelance-valokuvaaja Ville Maalin.

Usein toistellaan, että idea ja aihe ovat eri asioita. Ja että etenkin featurejournalismissa tärkeää on huolella mietitty juttuidea näkökulmineen.

Meillä oli lähinnä ajatus läsnäolosta kaupungilla ja nuorten tapaamisesta, ei muuta. Emme menneet kaupungille valmiiden kysymysten kanssa emmekä tienneet, miten juttu etenisi.

Ajattelimme, että jutun luonne hahmottuisi ajan mittaan. Emme etsineet erityisesti jenginuoria.

On onnekasta, että meillä on toimituksessa pomoja, jotka uskovat tällaiseen tekemiseen, vieläpä innostuvat siitä.

vaikka koronatilanne oli marraskuussa taas pahenemassa, tuntui ihanalta päästä etätöistä kaupungille ja tapaamaan ihmisiä. Samalla tuntui oudolta lähestyä heitä maski kasvoilla.

Nuorten kanssa oli silti helppo päästä juttelemaan, ja useimmiten he suostuivat keskustelemaan ainakin jonkin aikaa. Osa halusi kertoa näkemyksiään.

Vietimme aikaa metroasemilla ja junaradan varrella. Asematunnelissa, Triplassa, Oulunkylässä, Kampissa, Lauttasaaressa, Itä-Helsingin metroasemilla. Niissä paikoissa nuoret talvella 14 lööppi 2 / 2021

Lähihoitajaopiskelija Seita Kyllönen viettää ystäviensä kanssa aikaa liikekeskus Ogelissa Oulunkylässä.

Rautatieaseman asemahalli on suosittu kohtaamispaikka.

A

semalla on myös Elsi siskonsa ja ystävänsä kanssa.

Ohi kulkee nuoria ihmisiä, jotka tunnistavat Elsin ja tervehtivät.

Osa jää juttelemaan.

Elsi on viettänyt aikaa asemalla 15-vuotiaasta saakka. Hän on nyt 21-vuotias.

Aiemmin Elsi tuli Steissille usein viikonloppuiltaisin siskonsa kanssa. Nykyisin hän suosii asemaa vastapäätä olevaa Espresso Housea. Se on läpi talven iltaisin lähes täynnä väkeä. Tai sitten hän tulee tänne asemahalliin, ”tapaamaan nykynuorisoa”, kuten hän sanoo. Hänen vakiopaikkansa on asemahallin liukuportaiden vieressä, syvennyksessä rahanvaihtopisteen suljetun luukun edessä.

Enää hän ei käy asemalla niin usein kuin ennen. Vaunuissa istuu hänen 1,5-vuotias lapsensa. Toisinaan poika on hoidossa Elsin vanhemmilla tai siskolla, mutta tänään hän on mukana kaupungilla.

Asemahallissa on hajanaisia kaveriporukoita. Penkit on otettu pois, kuulemma häiriöiden vuoksi. On istuttava lattialla ja seinustalla olevissa syvennyksissä.

Nuoret tulevat asemalle koulun jälkeen tapaamaan kavereita, Elsi sanoo. Vaikka oikeastaan heidän ei hänestä pitäisi olla täällä, ei varsinkaan peruskouluikäisten. ”Tämä ei ole niille turvallinen paikka.

Täällä on huumeita, alkoholia ja väkivaltaa”, Elsi sanoo.

Elsi, 21, on tullut on Rautatieasemalle ystävänsä kanssa. Elsi on viettänyt aikaa asemalla 15-vuotiaasta saakka.

R

autatieaseman seutu on aina ollut levottoman paikan maineessa.

Niinhän asemat usein ovat. Ne ovat solmukohtia, jotka keräävät ihmisiä eri puolilta, tarjoavat suojaa ja mahdollisuuden satunnaisiin kohtaamisiin. Aikoinaan Helsingissä pelättiin Assan jengiä.

Tänä iltana kaikki näyttää rauhalliselta.

Mutta on asioita, joita monet aikuiset eivät havaitse. ”Nuoret tytöt tulevat usein puhumaan mulle siitä, että joku kosketteli mua tai ahdisteli mua tai tarjosi huumeita. Täällä näkee kolmekymppisiä miehiä, jotka yrittävät iskeä nuoria tyttöjä”, Elsi sanoo. ”Niin on käynyt mullekin. Mä osaan pitää puoleni, mutta kaikki eivät osaa.”

Ja hänellä on asemalla ystäviä, jotka pitävät hänen puoliaan.

Etenkin ulkomaalaistaustaiset nuoret miehet ovat valmiina auttamaan, jos jotain porukasta häiriköidään, Elsi sanoo. ”Jos tapahtuu jotain, sä vaan kerrot niille, mitä tapahtui ja kuka se oli, ja ne menee puhumaan sille ja kieltää sitä olemasta Steissillä.”

Tommo matkustaa lähijunalla keskustasta Pasilaan.

demmäksi aikaa. Jotkut vain moikkaavat pellut ja tehnyt asioita, joista hän ei ole yl15-vuotias Harri skeittaa parkkihallissa lyhyesti. peä. ”En tiedä, missä olisinPasilassa. ilman kavereiSkeittihallit, joissa hän tavallisesti onklikkerin, talvisin, ovat Robert kaivaa laukustaan pie- olleet kiinni. tani.”

Totta kai monet nuoret silti tulevat. Ja minne he sitä paitsi menisivät, etenkään näinä iltoina. ”Baarit ovat yhä auki. Täysi-ikäiset voivat mennä niihin”, Elsi huomauttaa.

Laskuri, jolla nuorisotyöntekijät pitävät kaupungilla liikkuessaan lukua kohtaamistaan nuorista.

Elsi on adoptoitu lapsena Suomeen eteläisestä Afrikasta. Hän on kuullut kommentteja ja solvauksia ihonväristään lähes niin kauan kuin muistaa. Suurin piirtein siitä asti kun hän ymmärsi, mitä ihmiset puhuivat, hän alkoi toivoa, että olisi valkoihoinen. ”Saan yhä kuulla jatkuvasti, että vittu mikä neekeri, painu takaisin sinne mistä tulitkin. Etenkin vanhemmat ihmiset ja alkoholisoituneet tulevat huutelemaan.

Mutta joskus myös vähän nuoremmat, jos ne näkevät, että mulla menee paremmin kuin niillä.”

On vaikea sanoa, mikä tarkalleen johtuu mistäkin, mutta Elsi kertoo kärsineensä masennuksesta, ahdistuksesta ja kouluvaikeuksista lapsesta saakka. Hän on ta-

K JATKOA EDELLISELTÄ nen metallisen laskurin. Sillä merkitään Elsi puhuu kaveriperheestä. Se tarkoitSIVULTA ylös illan aikana kohdatut nuoret. Rauhaltaa ihmisiä, jotka hän on ”tuntenut pitlisenakin iltana klikkauksia kertyy yleensä kään,sejoita voi kutsua siskoiksi ja veljiksi, ”Joitain nuoria tyyli kiehtoo ja joitain useita kymmeniä. ovat kuin toinen perhe”. Heitä hän pelottaa. Onjotka nuoria, jotka eivät tule SteisEtenkin viime vuoden ajan Helsingin katulee tapaamaan kaupungille. sille, koska heitä pelottavat roadmanit”, duilla on näkynyt roadman style, Robert Robert sanoo. Hän sanoo, että ei enää välitä rasistisessanoo. ta huutelusta, paitsi jos se kohdistuu häJuuri nyt asemahallissa ei nen lapseensa. tosin näy roSe on tuontituote Briteistä. Sana viittaa admaneja eikä muitakaan.

Asema on hil”Mä olen saanut hyväsydämisen, ihapukeutumistyyliin sekä kulttuuriin, jossa jentynyt. pienen pojan. Miksi ihmiset eivät näe ihannoidaan ”katujen elämää”. Ilmiö on Tommo janan Robert vaihtavat viestejä sitä,ssä vaan ainoastaan ennakkoluuloisesti saanut alkunsa etenkin grimesta, joka on Whatsapp-ryhmä muiden nuorisoihonvärin?

Se sattuu mua.”

Lontoossa syntynyt elektronista musiikkia työntekijöiden kanssa. He päättävät suunja hiphopia yhdistävä musiikkilaji. nata kauppakeskus Triplaan.

Ehkä Tommo siellä semahallissa ja Robert Toinen innoittaja on suosittu Top Boy olisi tänä iltana enemmän nuoria.

-sarja, joka kertoo huumekauppiaista LonMatka lähijunalla aloittelevat illan kierrosta. He veRautatieasemalta toossa.

Triplaan kestää neljä tävät kasvomaskit ylleen. minuuttia.

He ovat Helsingin kaupungin Tyyliin kuuluvat musta toppaliivi tai jalkautuvia nuorisotyöntekijöitä. He kul-takki, kireälle vedetty huppu ja olan yli kevat illan mittaan nuorten suosimissa vedetty laukku, Robert luettelee. Osa ihaipaikoissa. Rautatieasemalla, Triplassa, julee rikollista ja leveää elämää. Jotkut pitänaradan ja metron varressa. vät puukkoa taskussa vain siksi, että se on Oonayhä Raiteet vievät pääkaupunkiseudulla muotia. (kuvassa etualalla) tulee ystävineen päivittäin viettämään keskus kauemmas, ja niitä pitkin nuoretkin matKuten nuorisokulttuureissa lähes aina, jotkut Triplaan. riplan ylimmässä aikaa kauppakerroksessa on kaavat yhä enemmän. ovat mukana pinnallisemmin, jotkut imeyalue, jossa nuoret viihtyvät.

Asemahallissa on Viereivain muutamia arabityvät mukaan syvälle. Monet ottavat ainonen elokuvateatteri on koOonaTompoikiatakia. ja tyttöjäsuljettu mustissa takeissaan. astaan vaikutteita vaatetyylistä eivätkä liisanoo, että ronaviruksen kaupungilla saa yleenPenkit on täälsä olla nko kaupungista tullut mo ja Robert vaihtavat heidän kanssaan täkin otettu pois. tä siihen mitään sen kummempaa rikolliaika rauhassa. vaaralliOonan sempi? kuulumisia.

He esittäytyvät nuorille, mutsuuden ihailua.

Pitkän käytävän ja hänen kavereidensa perällä seisoskelee tyyli on al14- Heidät ternative, tiedeSiitä ja nuorten tekemistä Jalkautuva nuorisotyöntekijä Tommo eli Tuomas Leppäniemi ostaa nuorille vuotias kangas-Oona. ta useimmiten se on turhaa. he kertovat. Mutta siihenkin risisältyy kaikenlaisia koksista on puhuttu viime JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA K tään.

Jotkut nuoret jäävät juttelemaan pimerkkejä rotsin tuunaus -työpajaa varten. Koronan vuoksi työpajoja ei voi nytOona pitää.ja hänen tyylejä. ystävänsä Hiukset ovat aikoikokoontuvat na. vihreät, pinkit tai punaiset. aina tänne, ilman että Päällä on palsiitä tarvitsee edes Historiallisesti ottaen jon mustaa. Ketjua, niittiä, sopia. He tulevat melkein tilanne on hyvä. verkkosukkajoka päivä, eri Nuorten tekemien rikosten housuja, minihameita, puolilta Helsinkiä. määrä on laskorkeakorkoisia kenut 1990-luvulta ja kenkiä, pillifarkkuja, ”Tässä me oikeastaan 2000-luvun alusta. huppareita, naamahengaillaan vaan Vuonna 2016 rikosten lävistyksiä. Yksi kaveri ja kuunnellaan musiikkia. määrä laski ennäon pukeutunut Jos on hyvä paiktyksellisen alhaalle ja eläinkorviin. Se on japanilaista ka, sit ei hirveän usein on sen jälkeen pysyvaihdeta. Nurkat on tyyliä. nyt melko vakaana. Sellaisia ”Välillä roadmanit jotain sellaisia, mistä tyypit nuoria, jotka tykkää. Niihin on johuutelee, jos eivät tee lainkaan rikoksia, näyttää sellaselta kuin tenkin helppo leiriytyä”, me. Tai tulee vaation nykyään Oona sanoo. enemmän kuin koskaan maan rahaa tai tupakkaa. ”Tää on kätevä nurkka. mittaushistoriasJos mul ei sit oo Täällä on lataussa. Rikoksia tekevien nuorten mitään, niin monesti piste kans.” ne vaan lähtee.” osuus on ennätyksellisen matalalla Tässäkin joukossa on myös Vartija kävelee porukan tasolla. yksi roadman. ohi On silti viitteitä siitä, Hän on 14-vuotias Miska, Nuoret moikkaavat takaisin. ja nyökkää. että pieni joukko joka tappelee parHe kertovat nuoria tekee väkivallantekoja haillaan leikkimielisesti tykkäävänsä Triplasta, Makhain, 14, kansyhä enemkoska täällä saa olla män. sa. Kaksikko nauraa ja ilman, että vartijat tulevat näyttää ”roadmanhäätämään. MoLoppuvuodesta nuorisotutkija merkkiä”, kaksi sormea nessa paikassa ei saa. ilmaan ja tutkimusprofessori Tommi ti suonta. Aseet ja huumeet, ja kaksi koh”Mutta jos nähdään, että Hoikkala kiinnoshe selittävät. muualla on kitui siitä, mitä nuoret Miska on pukeutunut voja tyyppejä ja paikka pääkaupunkiseudun valkoiseen huppaei ole mitenkään yössä tekevät. Missä riin ja mustaan toppatakkiin. erityisen hyvä, niin me he liikkuvat? KimSelkäpuolelsaatetaan vaihtaa. mokkeen hän sai HS:n la roikkuu laukku.

Snäpistä näkee, missä uutisoinnista, jossa ihmiset ovat”, Oona kerrottiin ulkomaalaistaust Miska on aika kiltti roadman, sanoo. aisten nuorten Oona sarikollisuudesta. noo.

Monta kättä ojentuu näyttämään Tämä juttu puolestaan ”Ei ne muutkaan roadmanit limien ruutuja. Snapchat-palvelu puhesai alkunsa keshirveän pan käyttäkusteluista Hoikkalan hoja ole, mut vähän ehkä jät voivat jakaa kavereilleen ja tutkijoiden kanshuonokäytöksisijaintinsa. sa. He valmistelevat aiheesta siä. Yritetään olla koviksia.

Pienet hahmot ruuduilla tutkimusproEi sillä ole Suoovat jakautuneet jektia. messa mitään hirveän ympäri Helsinkiä. isoa merkitystä, Moni on sanonut, että tyypit vaan tykkää siitä.” katuväkivaltaa on Snapchat-sovelluksesta ollut aina. voi nähdä, missä päin kaupunkia kaverit ovat juuri nyt.

A

T

O

usein kokoontuivat, ja siellä myös nuorisotyöntekijät liikkuivat.

Nopeasti aloimme tunnistaa tapaamiamme nuoria kaupungilla. Samoja kasvoja näki tietyissä paikoissa useina iltoina.

Totesimme kuitenkin pian, että alkuperäiset ajatuksemme eivät oikein toimineet käytännössä. Nuorten kanssa oli monesti vaikea keskustella kunnolla kaupungilla kaveriporukan pörrätessä ja huudellessa ympärillä. Vaikka he suostuivatkin haastateltaviksi, heidän huomionsa oli helposti kavereissa. Vastaukset jäivät silloin usein puolikkaiksi sanoiksi. Toisinaan vain istuimme heidän kanssaan kyselemättä juurikaan mitään. Välillä parhaat jutut kuuli juuri niin. Mutta läheskään aina se ei ollut luontevaa.

Ajattelimme, että pyydämme nuorten yhteys­tietoja ja olemme yhteydessä heihin myöhemmin. Ehkä voisimme seurata heidän kuulumisiaan talven mittaan tai pitää yhteyttä sosiaalisen median kautta.

Saimme useasti huomata, että sekään ei sujunut kovin helposti. Puhelinnumerot vaihtuivat, monia ei vain tavoittanut. Tuli ohareita ilman sen kummempaa syytä. Oli vain jotain kiinnostavampaa tekemistä!

Olimme päätyneet jo juttuprojektin alkumetreillä siihen, että kävisimme kaupungilla vain iltana tai kahtena viikossa, mutta jatkaisimme seurantaa pidempään. Sovimme, että meistä vain toinen oli kerrallaan valokuvaajan kanssa liikkeellä.

Tyypillisestihän toimittaja menee reportaasia

B6

Helsingin Sanomat sunnuntaina 21.3.2021

Helsingin Sanomat sunnuntaina 21.3.2021

SUNNUNTAI

SUNNUNTAI

B7

VILLE MAALI

B8 Helsingin Sanomat sunnuntaina 21.3.2021

SUNN UNTA I

Helsingin Sanomat sunnuntaina 21.3.2021 B5

SUNN UNTA I valla kuin aiemmin.

Nuorisotyöntekijät ovat miettineet, liittyykö nuorten rikollisuuden väheneminen alkoholin käytön vähenemiseen.

Tommo on tehnyt jalkautuvaa nuorisotyötä kaupungilla kolme vuotta. Suurin yllätys työssä on ollut nuorten mielenterveysongelmien ja masennuslääkke iden määrä. Hän toivoo, että seuraava asia tulee lehteen:

On myös aikuisia, jotka kehuvat, että hyvä kun nuorilla on urheilullisia harrastuksia.

Toiset varoittavat, että siinä voi sattua.

Harri loukkasi jalkansa parkkihallissa ennen vuodenvaihdetta . Hän hyppi yhdellä jalalla metroon, ja äiti haki hänet metroasemalta. Kotona jalka oli turvonnut, ja he menivät lääkäriin.

”Mulla piti olla 1,5 kuukautta ”Toivoisin, että lääkärit kepit, muthuomioisivat ta kolmen päivän päästä sen, miten helposti nuorille pystyin jo juokseon nykyään maan. Olin kaksi viikkoa saatavilla pillereitä ja skeittaamatta ja huumeita, kun he alkoi masentaa. Kun määräävät serotoniinin pääsin takaisin skeitakaisinottolääktin päälle, ei ollut enää keitä, ja mitä yhteisvaikutuksia mitään masista.” niillä mahMikä skeittaamisessa dollisesti voi olla.” kiehtoo? ”Skeitatessa on niin paljon Se, että humalaa ei ihannoida vaihtoehtoja Itäkeskuksessa aikaa viettänytjaHayder on pukeutunut roadman-tyyliin. entiseen mahdollisuuksia tapaan, ei tarkoita sitä, , siinä ei ole rajoja tai etteikö pään sesääntöjä. Voi tehdä koittamiseen tarkoitettuja kaikkea, ihan mitä aineita olisi liikvaan itse keksit”, Harri keellä ja käytössä.

Nuorisotyöntekijät Tuomas Omarselittää. ja hänen työkaverinsa Keba ovat K JATKOA EDELLISELTÄ SIVULTA "Tommo" Leppäniemi ”Ja skeittarit ”Tämän ovat ja asemalla. päivän vanhemmat Robert Gill Oulunkylän ystävällisiä Helsingin jalkautuvan nuorisotyön pitkäja auttavat junamielellään. Jos yrität mättä tajua, miten helposti eivät välttäskeittipuistossa aikaisimpia työntekijöitä. huumeita on jo- Tänä helmikuitain temppua, yleensä nuorten saatavilla, jos kaikki yrittäähe niistä on kiinnostusena sunnuntaina ovat Itäkeskuksessa. antaa neuvoja.” nut.”

Täällä joka ikinen nuori tuntee heidät, silJos tekee hienon tempun, tä näyttää. Moni jää kanjuttelemaan tai tulee kaikki nustavat. Skeitatessa ei os menee ulos Triplan tosin taputetaNe, itse moikkaamaan. joilla on kiire muupääovista niin, vaan koputetaan laudalla maata. että nenä on Helsingin alle, tervehtivät lennosta. keskustaan päin ”Siitä tulee kipkip-ääni. ja ylittää tien vasemmalle, Se tarkoittaa, ayder poseeraa ItikNuoret puhuvat heille joskus raskaista löytää mi- kameralle että hienosti tehty.” täänsanomattoman liiketilan asioista, kuten itsetuhoisista ajatuksista tai sen seinää vasten ja esittelee tyysisäänkäynnin. seksuaalisen väkivallan kokemuksista. Osa liään: Canada Goosen liivi, Siinä on ovikoodi, jonka North Facen takki, Louis Vuittohaluaa kertoa, että on kyllästynyt vain istuasiaan vihkiytynyt nuori ihminen saa maan sohvalla ja pelaamaan pleikkaria. nin laukku.

Hän hymyilee iloisesti. kyllä tahtoessaan selville, ja oven takana pyöröportaat, Ja sitten on kevyempiä aiheita. Nyt puHayder pukeutuu kuin roadman. Hän jotka vievät parkkihallin ylimpään hutaan kalliista vaatteista. sanoo, etteikerrokseen. kyse ole mistään muusta kuin Sieltä palo-ovien takaa toisista porraskäy”Siis kaikilla on tollanen Canada Goose muodista. tävistä pääsee alempiin -takki!

Jotain 900 euroa”, Omar ihmette”Tää on mulle vaan trendi.

Melkein kaikkerroksiin, joissa liikkuu vähemmän autoja. lee. ki pukeutuu tällä tavalla nykyään. Perus unta sataa suurina hahtuvina.

Mitä alemmas menee, ”Mut muista, että ne piirtää, jolla on liikalliitsitä vaatteet, ja sinne on kovempaa ää- päin. Tää ilmiö net kuuluvat. Alemmilla Asemalaiturilla joukko tua”,on sanoo yksinuoria. nuorista. tullut Lontoosta taieriRuotsista.” tasoilla on ikäisiä skeittareita, useita He tervehtivät Tommoa Omar ei ymmärrä. ”Mitä?”

Hayder asuu lähellä, Hän ja Robertia, porukoita.

Yl- Kontulassa. häällä kadulla on pakkasta, nuorisotyöntekijöitä, mutta jolla on liitua.” ”Ne piirtää, viettää kavereidensa paljon aikaa mutta sisälläkanssa eivät ole kiinnostuneita juttelemaan parkkihallissa tarkenee t-paidassa. Seinus”Ne piirtää...” eri ostoskeskuksissa idässä. enempää.

Vitsit ovat talla lojuu poikien eväitä, joita kerrottiin ”MeLidlin vaan paistopusollaan jossain ja puhutaan, samoja, pa”...jolla on liitua.”

1980luvulla. Jollain pojalla seja ja limuja. on farkkujen ri meistä ehkä räppää. Pyöritään jossain ”Mitä se tarkoittaa?” taka- Omar kysyy. taskussa reikä. Tytöt Myös 15-vuotias Harri kikattavat. hetkion ja sitten muualle. ”Kaikki, joilla on on rahaa, ostaa.” ”Tolla tullut lähdetään skeittaa- johonkin reikä perseessä!” maan. Hän on skeitannut Välilläedellisenä käydään pelaamassa jalkapalloa.”

Myöhemmin nuoret kertovat Omarille, päiväSitten tapahtuu jotain. nä viisi tuntia, ja hänen jalkansa Tänä sunnuntai-iltana kiertäettä Kello oikeasti moni jutilaa netistä aidon näon 19.53, ovat mai- Hayder nan on on tohapoilla. määrä saapua 19.54. Nuoret nyt kavereidensa kanssa levät Kontulassa, Vuoköisiä mutta paljon pellei-halvempia kopioita. laiturilla. He tönivät ja Parkkihallikausi, hän jahtaavat kirjoittaa saaressa ja Itäkeskuksessa.

Korona huoletHarvalla on siis todellisuudessa niin kalliitoisiInstagraaan.

Yksi pitkä poika väistää missa skeittausvideon oheen. hyppäämällä taa silti häntäkin. merkkivaatteita kuin mielellään annekiskoille junaradalle.ta Eeppiset muuvit!

Sille ymmärtää. samalle, jolle ju”Mun ja kavereiden vanhemmat eivät taan nan on määrä Oispa halli mis skedee saapua aivan :( haluaisi päästää meitä ulos, koska niitä peOmarkohta. ja Keba näkevät tuttuja tyttöjä: 16Robert käskee karjaisten Tavallisesti Harri skeittaisi pojan lottaa, ettätalviaikaan meille kävis jotain vuotiaat Nelen ja raiRokarin. pois teilta.ja se tarttuis Kontulan skeittihallissa, niihin.”

Nele käy Itiksessä kaupoissa ja etenkin mutta se on kiinPoika havahtuu ja ponkaisee ni. Vallilassa on ollut tänä paljon muitaItiksen käytävällä tapaamassaylös. kavereita. talvena Hän vieläkävelee pudistelee avoinna yksi skeittihalli, vaatteitaan.

Samassaonkin kin mutta nuoria merkkivaatteissa. sanoo, ”Vaikka korona-aika, niin on hyvä juna saapuu. Omar Poika ehti täpärästi alta liikaa eli viisi euroa kahdelta se maksaa pois. tosi lähellä, koska ikinä ei voi ettei ollut tajunnut, miten kalliisiin merkpitää kaverit tunnilta.

Junan ovet avautuvat, Ulkona lumessa ja pimeässä ihmiset keihin nuoret pukeutuvat. tietää, mitätunkeutuseuraavana päivänä tapahtuu. taas on vaivat sisään. Nuoret jatkavat kea skeitata.

Pojalta on anastettu arvokas matkaa toisiin vyö lähijunassa. vaunuihin. ”Oon tosi kiitollinen siitä, että on pääsTommo ja Robert kävelevät syt edes parkkihalleihin lumisateesskeittamaan. Jos sa ostoskeskukseen niitä ei olisi, ei olisi talvella Oulunkylän aseman päässyt mihinlähellä. kään skeittaamaan”, Harri sanoo.

Siellä, suljetun kahvilan Parkkihallien suosio on Jalkautuvan nuorisotyön pöydän ääreshuomattu muutiimiin kuulusä, istuu joukko nuoria, allakin. Niihin on ilmestynyt valla Tommolla on siitä ja pöydän päässä talven aikana omakohtaista koon poliisi. skeittistoppereita, kiveyksen kemusta. Hän on oikeasti tai kaiteen nimeltään TuoHäntä on tarvittu paikalle, laitaan kiinnitettäviä mas Leppäniemi ja kotoisin metallipaloja, jotka sillä eräältä Rovaniemelpojalta on viety housuista estävät skeittilaudalla tä. Siellä sai 1980- ja 1990-luvulla vyö. Eikä mikä liukumisen. helposti tahansa vyö, vaan arvokas Emme ehdi kuvata turpaan, ainakin jos oli Louis Vuittonin parkkihallissa pitnuori punkkari kuvyö, niin hän kertoo. kään, kun vartiointifirman ten hän. auto saapuu.

Poika kertoo, että eräs ”Varmaan tiedätte, että ”Mua kiusattiin koulussa, vanhempi poika ette saa olla täälkun kasinotaoli pyytänyt saada katsoa lä”, vartija sanoo. lousvuodet olivat hehkeimmillään vyötä paikallis1980junassa. Kun poika oli Tietäväthän pojat. He luvun lopulla. Vanhemmilla pyytänyt sitä takaikeräävät tavaranei ollut hirvesin, hän oli saanut nyrkistä. sa ja lähtevät etsimään ästi rahaa. Sitten yläasteelle seuraavaa paikkaa.

Anastaja oli mennessä tuli poistunut junasta vyö Tavallisesti he palaavat iso lama ja kaikkien vanhemmat mukanaan. viimeistään seuolivat yhtPoikajoukko selittää, raavana päivänä. Mutta äkkiä työttöminä”, hän että vyö oli useiei samana päiväsanoo. den satojen eurojen arvoinen, nä, Harri sanoo.

Lama vaikutti henkiseen ilmapiiriin. lahjaksi saatu. He vakuuttavat,sukulaisilta Osa vartijoista on asiallisia, Kaupungilla näki Tommon että se oli osa taas huumukaan koko aito. Vaatteet ovat tälle taa. Harri ymmärtää, ajan tappeluita ja pahoinpitelyitä. porukalle tärkeitä, että parkkihalleja ei Hän lastietyt merkit etenkin. ole tehty skeittaamista kee saaneensa turpaan Kaikki haluavat Bavarten, niissä liikenemmän kuin ben hupparin. Se on kuu autojakin. Mutta puolen tusinaa kertaa. lyhennys ne ovat käytännössä ”Löin sitten myös Apesta, joka on kulttimaineessa Bathing ainoita paikkoja, joissa takaisin, mitä sitä kaunistelemaan.” nyt voi skeitata, oleva japanilainen ja monien hän sanoo. Eniten häntä ”Nuoret ryyppäsivät julkkisten suosima harmittavat sivulsilloin aivan valtakallis vaatemerkki. liset aikuiset, jotka tulevat vasti. Oli statusjuttu, että uhkailemaan. vedetään hirveät Poliisi kirjaa tapahtuman, ”Jotkut aikuiset tulevat perseet.” juttelee nuorsanomaan, että ten kanssa hetken ja lähtee. mä hajotan sun laudan.

Tässä on tapahtunut Kerran keskustan iso muutos, Tomparkkihallissa tuli kännisiä mo sanoo. Umpihumalassa aikuisia naisia oleminen ei huutamaan, että ne heittävät ole enää niin cool, ei ainakaan samalla tameidän skeitit pois.”

J

Nuorisotyöntekijä Keba (vas) ja 16-vuotias Nele Itäkeskuksessa.

hellä pistorasioiden luona, tietysti. Kännykät on saatava ladattua. Nuorimmat pojat kertovat olevansa 10- ja 11-vuotiaita. He ovat tulleet Keravalta ja Sipoosta saakka.

Ei ole mitään muutakaan paikkaa, he sanovat. ”On ihan sairaan tylsää”, yksi sanoo. ”Voitsä kirjoittaa, että tässä tulee seuraava suuri artisti! Räppii ja freestylee!”

Portaikossa ja ulko-ovien lähellä istuu porukkaa. Kaikki huolet eivät suinkaan liity koronaan, tylsyyteen tai tappeluihin. ”Se sanoi, että rakastaa mua. Se ei oo koskaan ennen sanonut niin”, eräs tyttö Juuri koulupaikan saanut Abdulkarim Lauttasaaren metroasemalla. selittää vieressä ystävilleen. ”Se salettiin pettää!”

Illan kohokohta koetaan aseman Burger Vartijat kertovat, että kaksi tyttöä lähti juuri umpihumalassa ja oksennellen pois Kingissä. Päihtynyt mies päättää tarjota Tallinnanaukiolta. Nuorisotyöntekijät löyvajaan parinkymmenen hengen poikajoutävät heidät viiden minuutin kävelymatkolle kaikille ruuat. Tilatkaa mitä haluatte, kan päästä portaiden alta istumasta. hän sanoo. Lasku on yli sata euroa.

Tytöt autetaan metrolle ja kohti kotia.

Pojat hihkuvat käytävällä hampurilaisMetron välähtäessä ohi takaikkunasta näpaikan paperikassit kädessään ja esittelekyy, että tyttöjen seuraan on liittynyt kavevät saalistaan. ri, joka on paremmassa kunnossa. Se on ”Mä ihan tärisin, mä en voinut uskoo sihyvä merkki. tä!”

Nuorisotyöntekijät vievät nuoria myös ”Mä olin koko päivän miettinyt, että kotiin saakka, jos nämä ovat liian huonoskunpa voisi mennä kavereiden kanssa syösa kunnossa menemään itse. Aina se ei kuimään Burger Kingiin, ja sit kävi näin! Ke17-vuotias Roope juttelee Robertin ja Tommon kanssa yös Tikkurila on uutisissa. Sen tenkaan ole mahdollista, sanoo Keba. laa!” kauppakeskus Triplassa, hänTikkurilassa on tullut kokeilemaan asemalle kerääntyy iltaisin jonneNyt ”Joissain muslimiperheissä ja myös krisei siis tapella vaan syötemppuja pyörällä. nuoria. Poliisi on selvittänyt tityissä perheissä alkoholi on sellainen hädään. Vaan entä juomat? Alkoholijuomia K JATKOA EDELLISELTÄ SIVULTA joukkotappeluita. On tehty ilpeä, että nuori saattaa pyytää, että älkää ei näy, lukuun ottamatta yhtä tyttöä, jolla Sitä kautta Omar moituksia ryöstöistä, pahoinpitelyistä ja viekö mua kotiin, en voi mennä sinne huon olutta muovikassissa.

Nuorisotyöntekitäällä Lauttasaaressa, sai vanhempien yhetsimässä ystävää, teystiedot. jät tietävät tytön, hän on täysi-ikäinen. autojen polttamisesta. malassa.”jolla on vara-avaimet. ”Sit sanoin, että hei, tästä Tänä talvisena perjantaina Tikkurilan Tällaisessa tilanteessaostoskeskuksessa nuorelle yriteLauttasaaren lähtien muistakaa kun hölmöilette, asemasillalla on kymmenittäin nuoria. tään etsiä majoitusta jostain Jos hengaa nuorisotyöntekij että mulla on teiöillemuualta. entuudestaan dän vanhempien numerot.

Portaiden sisäänkäynnin vierellä seisoo se ei onnistu, nuoren saattaa kotiin poliisi. tunte14-vuotias poika on joutunut pahoinmattomia ”tirriäisiä”, Se oli vähän kuten nuorempia trikki, joka toimi. Se kavereiden kanssa poika, jonka turvonKeban mukaan poliisin läsnäololla pyripidellyksi lähijunassa. sanotaan, rauhoitti koko tilanenergiajuomat käsissään.

Nuoteen. Ja se loi meille neessa silmäkulmassa on verinen ruhje ja tään rauhoittamaan tilanne. risotalo on kiinni. uosaaren tosi hyvän suhteen.

Columbus-kaupp akesMulla on niiden jätkien vaatteissa vaaleanpunaista kus on lähesspraymaalia. kanssa todella hyautio. Nuorisotyönvä suhde.” evään mittaan nuorisotyöntekijät ”Aikuiset ottaa junnuja mukaan, jotta Hän kertoo joutuneensa tuntemattomien tekijät Keba ja Omar menevät bdulkarim hymyilee Lauttasaaren kiertävät paikkoja huolestuneemniille itselleen ei koidu ongelmia. Ne on nuorten pahoinpitelemäksi lähijunassa. moikkaamaan kahta tyttöä, metroasemalla niin, alku. että sen huopina kuin alkutalvesta. On tullut täysikäisiä, niin ne joutuisi heti linnaan.”

Poikaistuvat oli junassa kavereiden kanssa mat- jotka aaliskuun lattialla.

Tytöt ovat Hallitus täällä lataamasmaa maskin takaakin.

Silmät vilk- julistaa sa puhelimia. huolestuttavia tietoja, sanoo TomÄskettäin Rokar näki, kun ulos liikkeeskalla Helsingistä Vantaalle, kun joukko väjälleen Suomen olevan poikkuvat. Maskissa lukee Fuck coroHiljaisuus mo. tä juossut, ryöstöaikeissa ollut poika puhän vanhempia tuli vaihtuu heidän luokseen. keusoloissa.

Yläkoulut hulinaan, kun aulaan määräsiellä, niin ehkä tämä na. ”Yks ilmestyy tyyppi läppäsi lippistä, ja Kaupungilla on liikkunut entistä enemdotti vahingossa aseen maahan. tään etäopetukseen. joukko,kaverini aiheuttaa enemmän josta osa kulkee kauppaMinisteheille häiriötä arkielämään. riöt valmistelevat Abdulkarim heiluttaa kädessään A4-pakeskuksen kaveri katsoi sitä. Tyyppi sanoi, että onko män ja entistä nuorempia lapsia, aina 10”En mä tiedä, oliko se aito vai ei.” läpi. Jotkut liikkumisrajoituk Vaikka aiheutjäävät katsomaan, taahan tämä häiriötä Instagramista periarkkia.

Hän on 19-vuotias ja hänet on sia. tapahtuuko sulla joku asia, ja sit mitään. se potkasi sitä vatsaan”, vuotiaista alkaen, hän kertoo.

Keskusrikospoliisi on ollut huolissaan kaikille.” voi huomata, assi kuvaa videokameralla Triplan että PasilasMutta missä on Abdulkarim? sa parkkihallissa juuri hyväksytty aikuisten perusopetuk”Tosi hän kertoo.

Häntylsää, ei halua nimeään lehteen.

Pysykää kotona, oli viesti jo pandemian siitä, että julkisissa tiloissa aikaa viettävät skeitannut yläkerroksessa. kun nuorisotaloon Nuori iraHarri on välilHänen kaverinsa ei pääkilaismies, joka iloitsi lä päässyt seen, siis peruskouluun.

Kuvan se”, silmäkulmasta julkaista. alkuaikoina. harjoittelevat Mutta entä jos kotona vannuoret saattavat joutua rikollisten värvääsanoo yksisaa skeittaamaan ulkona, peruskouluun pääpojista.

Hän on 14-vuotias ainakin portaikon luona systä. Hänestä ei ole kuulunut Eirassa Abdulkarim on saapunut Suomeen Iraja ja sanoo ”Mä kysyin, mitä kävi, ja mua potkaishemmat juovat tai käyttävät päihteitä?

Tai miksi.

Arabianrannassa viettävänsä temppuja BMX-pyörällä. mitään pitkäytännössä jokaisen . kään aikaan, eikä häntä ”Nytvuotta kista kolme sitten.

Hän on opiskelillan Itiksessä on paljon tiin naamaan.

Ne veti spraymaalilla jos kotona onon taloudellisia ja mieOmar sanoo, että ne nuoret, jotka ovat Lassi skeittareita näy kaupungilla. taimeitä 18-vuotias jahuolia Columbuksessa. lapioimassa käy yhtä aikaa lukiPuhelinsoitot Abdulkarimille skeittipaikkoja lut suomea, mutta nytlumesta”, hän pääsee perusja katosiKaikki Pasilaneivät asemalla.” lenterveysongelmia? saattaa olla tosissaan ajautuneet mukaan rikolliseen ota ja opiskelee Joillain ilahdu toimittajien läsnäohän menevät sähköasentajaksi kertoo pu. suoraan Hän onPoliisi vastaajaan, eivätkä viestit koulunhelimitse. penkille. Hän on innoissaan. losta. on kirjannut tapahtumasta heti ankaraollut faija, Tommo sanoo, eikä nyt ole toimintaan, eivät juurikaan hengaa ostosetäopetuksessa mene marraskuusta saakperille. ”TämäSkeittihallit on niin hienoa”, hän sanoo engrikosilmoituksen. paikkoja mennä. keskusten käytävillä. ka. minne tulitte kuitenkin kirjoittamaan ovat pysyneet Etenkin sähköasentajan opintoja asemalla”Te kiinni. Se viimeisTommo lupaa etsiä Abdulkarimia meinenkin, Vallilassa lanniksi. tä jotain kielteistä. on poliisin lisäksi useita Tavallisina nuorisotyöntekijät on Asemasillalla kuitenkinaikoina vaikea tehdä sijaitseva Että siellä ne somalit kaukalliimpi etänä. pungilla liikkuessaan. halli, Juuri nyt hänellä on tosin ongelma. Avaion menossa riehuu”, eräs nuorista tiksessä samat tyypit kulkevat Omarin nuorisotyöntekijöitä ja vartijoita mustissa järjestävät nuorille todella näiden toiveiden mu”Harmittaa Eräänä iltana Abdukiinni. sanoo. paljon”, karim löytyy, ja saamme sanoo.

Yhdeksäsluokkal met jäivät sisään asuntoon.

Siksi hän on Omar sanoo, että useat ja Keban ohi illan mittaan. Joukko nuomaskeissaan. kaan pitsaja leffailtoja tai vaikka hän rotsin ”Sähköalalla hänen uuden puainen Harri on paljon sanoo, että maahanmuuttakäytännön oppia helinnumeronsa viime vuonna etäkoulu tuntui ria tönii toisiaan. Keba menee toruOnjataustaiset nuorisoporukoita eri puolilta päätuunaustyöpajan.

Nyt niitä ei voi pitää. . ja näyttöjä. Siinä nuoret tuntevat, on vaikea hänestä kiettä päästäetei kotona Abdulkarimilla ei ole hyvää valta ajatukselta,SIVULLA ole paikkaa maan, ja he rauhoittuvat. kaupunkia.

Eniten ruuhkaa on hissien heille läNuorisotyöntekijät ovat havainneet, JATKUU SEURAAVALLA K edistymään.” mutta todellisuus tässä yhteiskunnassa. kerrottavaa. olikin Periaatteessa asiat ovat toinen. ”Monet nuoret nyt ylipäänsä Korona on vienyt häneltä kunnossa, mutta vähän sekoimyös työpaikoulunkäynti, josta hän ”Tunneilla ei jaksanut levat. On murrosikä, kan. Lassi teki koulun oli aiemmin niin keskittyä, kun oli ja he etsivät itseään. ohella töitä Subwailoinen, ei suju. omassa kodissa ja oli Maahanmuuttajataustaiset yssa. Työt loppuivat, paljon häiriöitä, pysnuoret saattavat kun ravintolat viime Koulu tyi on tehdä kokea, ollut muuta. pelkästään keväänä suljettiin, ja kun että yhteiskunta pitää Se oli aika sekavaa.” etäopiskelua. heitä vain uhne sitten lopulta Matematiikkaa, suomen Juuri kun etäkoulu oli kana. Kun he liikkuvat avattiin, vuoroja ei enää kieltä, englantia. loppumassa, Hartuolla yhdessä ja piriittänyt. Niin on Tunnit ovat suomeksi. ri alkoi tottua siihen. Rutiinit tävät ääntä vieraalla kielellä, käynyt monille. Pandemia löytyivät. Sikjotkut valtaväon lisännyt eni”Aiemmin kun olin suomen si hän suhtautuu uuteen estöön kuuluvat saattavat ten juuri nuorten työttömyyttä. kielen kursetäkoulujaksoon pelästyä.” silla, menin kouluun. toistaiseksi ihan myönteisesti.

Kaksi vuotta sitten Vuosaari Nyt pojat ovat tulleet Silloinkin ja AurinkoTriplaan kokeileti vaikea ymmärtää opettajan oli mones”Nyt osaan jo aloittaa lahti olivat uutisissa, joissa maan, onnistuisiko pyörällä puhetta. Nyt etäopiskelun järkerrottiin nuorajo portaista. kaikki on puhelimen kautta, kevästi.” ten käyttäytymisen karanneen Yleensä he ovat harjoitelleet enkä ymmärkäsistä. SilTriplan ulkorä oikein mitään”, hän Sähköasennusta ja lukiota minnäkijät kertovat muun puolella tasanteella. ”Oltiin kertoo. opiskeleva muassa aggresulkona ja koi”Avaan puhelimen, opettaja Lassi valmistautuu ylioppilaskirjoitu siivisesta käyttäytymisestä, tettiin keksiä tekemistä.” puhuu ja ksiin. uhkailusta, puhuu ja kun hän lopettaa, Koronan vuoksi niihin ventovieraiden parvekkeille Lassi sanoo viettävänsä suljen puhelion ollut enemmän kiipeilystä, ostavallista enemmen, koska en ole käsittänyt aikaa lukea, hän sanoo, toskärryjen työntelystä män aikaa kotona ja välttävänsä mutta sähköasenmitään. Josajotiellä ja pullojen turhia ihkus avaan puhelimen tajaopinnot seisovat. rikkomisesta ajotielle, miskontakteja etenkin ja vain nukun, kun Hän etsii työssäoppiHS kirjoitti ahtaissa sisätiloisopettaja puhuu.” mispaikkaa.

Sen jälkeen nuorisotyöntekij tuolloin. sa. ”Koitan tehdä edes oman osan koronan ä Omar teki Välillä ”Niin hänen suunnitelman. että ei menisi pelkäksi tyttöystävänsä auttaa. leviämisen estämiseksi.”

Hän tuntee Vuosaaren paikallaan Tähymä on ollut Suomessa istumiseksi.” vin, koska on tehnyt Hänellä on kaveripiiristä vähän pidempään ja nuorisotyötä lähes varoittava esiosaa kieltä paremmin.

Lassi on hakenut kesätöitä kaksikymmentä vuotta. merkki huolettomuudes ta viime Mutta hänkin on kiireinen moista ja puhelinoperaatto autokorjaaHän mietti, miten tilanteen ”Kaveri osallistui illanistujaisiin, syksyltä. omissa opinreilta. Hän on voisi ratkaisjoissa oli noissaan. jo saanut yhteydenottoja ta. myös yksi koronalle aiemmin kesätyöhakealtistunut ihTällä viikolla Abdulkarim muksiinsa. Hän on toiveikas, ”Oli joukko tosi vaikeita minen. Kaikki saivat koronan.” ei ole edes että kesätöitä nuoria, ja lupaavannut puhelinta. löytyy. sin, että vien heidät Lassin ystävä mittailee syömään ja leffaan. katsellaan pyö”Kun ei ymmärrä mitään, Hän arvelee, että korona-aika Mutta sanoin, etten voi rän päältä Triplan portaikkoa. tulee niin suviedä teitä leffaan, Mutta lorullinen olo.” la monille aikuisille vaikeampaa saattaa olellei mulla ole teidän pulta tila arveluttaa liikaa. vanhempien suostukuin nuoHyppyä ei tule.

Abdulkarimista tuntuu, rille. ”Jos on tottunut musta.” siihen, että käy töisettä kolme vuotta hän on vain kulkenut sä tiettyyn aikaan ja tapaa muita ihmisiä Itä-Helsingin ja Rautatieaseman väliä metrolla.

Päihtynyt mies tarjosi Tikkurilan asemalla aikaa viettäneille nuorille ruoat Burger Kingistä.

Aina jos on huono olla, niin kavereiden näkemisestä tulee hyvä mieli.”

Vuosi on ollut vaikea. ”Korona on vaikuttanut tosi paljon mun elämään. Just se, että missä voi liikkua ja mitä voi tehdä.”

Ei leffoja, ei matkustelua, ei bileitä. Eikä luokkaopiskelua. ”Etäopetus on ollut tosi haastavaa, kun ei ole opettajia vieressä auttamassa sua. Ja vanhemmat ei pysty auttamaan, jos ne on töissä tai tekee jotain muuta. Arvosanat on tippunut tosi alas. On tosi vaikea keskittyä kotona.”

Nele sanoo, että korona stressaa nuoria muutenkin. ”Kaikki miettii, että saakohan ne sen koronan vai ei. Kyl musta tuntuu, että ihmisiä ahdistaa se fiilis, että on tää todella vakava tilanne maailmassa.”

Puhe kääntyy taas roadman-tyyliin.

Melkein kaikki Itiksessä aikaa viettävät nuoret samaistuvat siihen, sanoo Rokar. ”Kaikilla on Niken tracksuitit, Monclerin liivi tai takki ja sit sellanen bägi.” ”Ja mustat Air Forcet”, heittää Omar. ”Joo ja ne. Ihmiset on kuitenkin erilaisia. Jotkut hakee vaan roolia, jotkut yrittää leikkiä jotain mitä ne ei ole, ja jotkut menee vähän yli”, Rokar lisää.

Rokaria ärsyttävät nuoret, jotka ”luulevat elävänsä kadulla”. ”Halutaan leikkiä kovaa ja tehdä tyhmiä juttuja. Vaikka on hyvät olosuhteet ja saa vanhemmilta rahaa.”

Rokar kertoo tietävänsä nuoria, joille aikuiset rikolliset ovat luvanneet rahaa erilaisista vakavista rikoksista. Hän puhuu pahoinpitelyistä, varastamisesta, huumeiden myynnistä.

K L

V

AM

VILLE MAALI

tehdessä paikalle ja viettää siellä korkeintaan päivän. Siitä saa kuvan tilanteesta jollain tietyllä hetkellä. Harvinaisempaa on, että saa seurata jotain aihetta kuukausien ajan.

jos olisimme tehneet reportaasin kaupungilta vain joulukuun perusteella, kuvasta olisi tullut erilainen.

Vielä alkutalvesta nuorisotyöntekijät suhtautuivat melko kriittisesti uutisointiin nuorten rikolli­suudesta. Heidän huolensa kuitenkin kasvoi selvästi talven mittaan. Nuoret vaikuttivat oireilevan entistä enemmän, monilla oli teräaseita.

Tuli tietoja häiriköinnistä ja huumekaupasta, jossa käytetään välikappaleina ihan nuoriakin, tirriäisiä, kuten nuorisotyöntekijät heitä kutsuvat.

Mikään tästä ei ollut sinänsä uutta, mutta tapauksia vaikutti olevan entistä enemmän. Etenkin lopputalvesta kohtasimme useita nuoria, joilta oli ryöstetty jotain tai joita oli pahoinpidelty.

Ilmeistä oli myös se, että koronatoi­mista maksoivat hintaa etenkin monet etäkoulua käyneet lukiolaiset ja ammattikoululaiset.

Etäkoulu sopii osalle, mutta varsinkin ammatti­ koululaisten opintoja on voinut olla mahdotonta tehdä etänä. Miten opiskella sähkö­asentamista yksin kotona? Talvi oli rankka myös niille, jotka eivät saaneet tukea opetukseen kotoa tai jotka

E

lsi on muuttanut pois Helsingistä asuakseen lapsensa kanssa lähempänä vanhempiaan.

Hän käy Helsingissä edelleen hoitamassa asioita ja tapaamassa kavereitaan. Silloin hän tulee usein myös Steissille, tapaamaan ihmisiä Espresso Houseen tai vain viettämään aikaa asemahallissa.

Elsin mielestä asemalla ei ole ollut mitenkään erityisen levotonta tänä talvena.

Teräaseita on näkynyt jo usean vuoden.

Mutta koronarajoitukse t näkyvät silti. ”Nuorilla ei ole mitään tekemistä, hengaamaan tänne kaupungille.” ne tulee

Elsin lapsi on aloittanut talvella päiväkodin. Elsi on suorittanut aiemmin lähihoitajaopintoja ja haaveilee tulevaisuudessa tekevänsä töitä nuorten parissa. Nuorisotyöntekijät ovat hänen mukaansa ”chillejä, ne jaksaa kuunnella”. ”Mä oon itse kokenut masennuksen, viiltelyn, ahdistuksen ja koulunkäynnin vaikeudet. Ehkä nuorille ois kivaa, että ois joku entinen saman kokenut, jonka kanssa voi puhua.”

K

Nuorisotyöntekijä Omar

pelaa nuorten kanssa

kivi-sakset-paperia Vuosaaren

kauppakeskus Columbuksessa.

M

I

JATKUU SEURAAVALLA SIVULLA K

B9

SUNN UNTA I

tä pienempiä nuoria käytetään myös huumausainekaupassa, käytännössä viemään aine diileriltä ostajalle. Se ei ole uusi asia, mutta tänä talvena siitä on tullut enemmän näyttöä. ”Lisäksi monet nuoret kantavat mukanaan teräaseita tai kuula-aseita, jotka näyttävät aidoilta”, Tommo sanoo.

Sekään ei ole uutta, mutta tapa näyttää olevan yleistymässä. Helmikuussa uutisissa on tapaus, jossa Uudellamaalla nuori nainen meni ryöstöön väliin, ja häntä ammuttiin kuula-aseella naamaan. ”Ei ole tullut tietoja, että teräaseilla tehdyt pahoinpitelyt sinänsä olisivat lisääntyneet, enemmän se on statuksen hakemista. Mutta on huono juttu, jos teräase on mukana. Jos tulee tökättyä jotain, siinä käy ikävästi”, Tommo sanoo. ”Toivoisin, että päästäisiin tästä koronaajasta yli niin, ettei tulisi enempää mitään vakavia ongelmia. Mutta huolettaa kyllä.”

M

H

L

Helsingin Sanomat sunnuntaina 21.3.2021

16-vuotias Rokar juttelee tuttujen nuorisotyöntekijöiden Keban ja Omarin kanssa Itiksessä. Rokar kertoo tietävänsä nuoria, joita aikuiset ovat yrittäneet värvätä rikoksiin.

15-vuotias Harri tekee

kickflipin parkkihallissa

Helsingin keskustassa.

Nuoria viettämässä aikaa Kampin kauppakeskukses monet muut paikat ovat sa helmikuussa. Nuorisotalot olleet tänä talvena kiinni. ja

ampissa on perjantaina hiljaista.

Toisessa kerroksessa, liukuportaiden oikealla puolella, näkee nurkan, jossa nuoret tapaavat viettää aikaa. Joukko nuoria istuu sekalaisessa piirissä seinän vierustalla.

Ennen koronaa he sanovat henganneensa usein Oodissa. Ja puistossa, jos ei ollut liian kylmä.

Hieman joukosta sivummalla seisoskelee Myrsky. Hän on 15-vuotias ja kertoo viettäneensä aikaa Kampissa 13-vuotiaasta asti. ”Tälleen rehellisesti oon aika yksinäinen, enkä ole kovin läheinen kenenkään kanssa silleen yksityisesti.

Mutta tä saa uusia tuttuja. Enemmän toki täälWalkersin puolella on tullut kaverisuhteita solmittua.”

aaliskuun alussa Triplan yläkerrokseen, jossa nuorilla on tapana hengata, on ilmestynyt portti.

Walkers-kahvila on Kampin Opetusministeri Jussi Saramo (vas) on kupeessa.

Se on nuorille tarkoitettu luvannut, että hallitus tila, mutta korositoutuu siihen, että nan takia kahvila on maaliskuun sulun jälkeen kiinni. Se harmittaa nuoria koskevia Myrskyä. rajoituksia ei aseteta, vaan ne kohdistuisi”Sieltä olen löytänyt vat aiempaa enemmän aikuiset, aikuisiin. voinut luottaa. Ne on tukeneet, joihin on Mutta vielä ei ole sen aika. jos on ollut kriisi tai jos on kaivannut On tutkijoiden vuoro ihan vaan kesselvittää, mikä on kusteluapua.” ollut koronan vaikutus nuoriin.

Myrsky asuu nuorisokodissa.

Nuorisorikollisuuden määrässä ei näytä Lastensuojelun tapahtuneen dramaattista asiat ovat puhuttaneet Suomessa muutosta, paljon tänä keväänä. sanoo tutkijatohtori Koskelan järkyttävä Markus surma on herättänyt Kriminologian ja oikeuspolitiikanKaakinen nuorten parissa palinstituujon keskustelua. tista. ”Varsinkin snapissa, Viime kevään sulkutoimien IG:ssä, mystoreisaikana nuorsa. Tappajien naamakuvat ten tekemät rikokset vähenivät. on jaettu snäpAlustavaspiin.” ti vaikuttaa kuitenkin siltä, että Omasta nuorisokodistaan väkivaltarikollisuus Helsingissä nuorten Myrsky lisääntyi sanoo, että se on ”hyvä viime vuonna jossain mesta”. määrin.

Silti välillä tulee olo, ”Sitä ei vielä tiedetä, onko että pitää päästä kyseessä pois, pariksi päiväksi. vava määrä nuoria rikoksentekijöitä kasHatkaan, vai le. Ajatus voi tulla impulsiivisesti karkuteilovatko samat nuoret tehneet entistä tai muhia mielessä hetken. enemmän rikoksia”, Markus Kaakinen sa”Hatkassa ollessa olo noo. on vainoharhainen, kun pelkää jäävänsä Asiantuntijat ovat huolissaan kiinni. Mutta silsiitä, ajauloin saa myös aikaa vain tuuko tietty pieni ryhmä olla. Siitä tule rauhuono-osaisia ha.” nuoria syvemmälle rikollisuuden kiertee”Päällimmäisenä mulla seen. on silloin fiilis, että olen ”Jos nuoret kasaantuvat vapaa.” D entistä enemmän ostoskeskusten kaltaisiin paikkoihin, G Haastatellut nuoret herää kysymys, voiko esiintyvät jutussa se luoda tilanteita, vain etunimillään etenkin joissa rikosalttiit nuoret alaikäisten tekevät entistä yksityisyydensuojan enemmän rikoksia. Se vuoksi. Heidän ei tarkoita, että kukoko nimensä ovat toimituksen ka tahansa naapurin nuori muuttuisi korotiedossa. Nuoristotyöntekijät nan takia rikoksille alttiimmaksi, Tuomas ”Tommutta silmo” Leppäniemi, Robert lä voi olla tiettyihin nuoriin Gill, Omar Abdi isompi vaikuja Ansumana ”Keba” tus.”

Sabally työskentelevät Helsingin kaupungin Nuorten kanssa työskentelevät jalkautuvassa sanovat, nuorisotyössä. Työssään että koulupudokkaiden he käyttävät määrä näyttää oleyleensä etu- tai lempinimiään, van lisääntymässä huolestuttavasti. minkä vuoksi niitä on käytetty jutussakin.

olivat hakeneet turvallista aikuista esimerkiksi Walkers-­kahvilasta.

Ehkä heihin oli helpompi kohdistaa rajoituksia.

Heillä ei ole vahvoja eturyhmiä puolellaan eivätkä he aja vastalauseeksi rekoilla Mannerheimintielle.

lopulta juttumme loksahti kasaan melko selkeäs­ti. Päätimme rakentaa sen kohtauksittain ja kertoa talvesta tapaamiemme nuorten kautta. Osan heistä tapasimme useita kertoja, joidenkin kanssa juttelimme myöhemmin puhelimitse.

Paljon kohtaamisia ja keskus­ teluja jouduimme myös rajaamaan pois.

Haastattelimme lisäksi nuorisotyöntekijöitä, nuoriso­ tutkijoita sekä Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkijaa Markus Kaakista.

Jos haastateltavat olivat alle 15-vuotiaita, kysyimme myös luvan heidän vanhemmiltaan.

Saimme reportaasista varsin runsaasti palautetta, etupäässä hyvää. Useat lukijat myös ottivat yhteyttä kysyäkseen, miten he voisivat auttaa joitain jutussa esiintyneitä nuoria tai tukea nuorisotyötä.

Jutun jälkeen Helsingissä on tapahtunut lyhyen ajan sisään useita puukotuksia, joissa tekijä ja usein uhrikin on ollut nuori. Vaikka rikollisuus ei ollut juttumme pääaihe, se voi ehkä antaa jonkinlaista taustaa näiden tekojen ymmärtämiseksi. ●

”Totesimme pian, että alkuperäiset ajatuksemme eivät oikein toimineet käytännössä.”

lööppi 2 / 2021 15

MARGINAALIA MASSOILLE Rajatieto, esoteria, marginaalit ja ääri-ilmiöt. Muun muassa näiden aiheiden ympärille oli rakennettu Perttu Häkkisen journalismi. Hänen kolme vuotta sitten tapahtunut yllättävä poismenonsa jätti aukon paitsi lukemattomien ihmisten elämään myös suomalaisen journalismin kenttään. teksti jukka vuorio kuvat mirja kolttola

’E

n mä mene johonkin Ruisrockiin, syö siellä bajamajoja tyhjäksi ja ole sitten aivan kiimassa”, selitti mieltymyksiään tabuja rikkova performanssitaiteilija ja muusikko Bizarre Uproar, jota kuvailtiin ”paskaa syöväksi natsiksi” Perttu Häkkisen radio-ohjelmassa syksyllä 2016.

Yle Puheen keskellä arki-ilta­ päivää esittämä ohjelma sai kuuntelijansa – etenkin satunnaiset – varmasti vetäisemään kahvit väärään kurkkuun useammin kuin kerran. Toisaalta juuri se houkutteli yleisöä kanavalle ja sai kanavan johdon tilaamaan aina uuden ohjelmakauden edellisen perään. Ohjelmaa esitettiin tammikuusta 2013 Häkkisen kuolemaan saakka.

Ohjelman toimittaja, elokuussa 2018 pyöräilyonnettomuudessa menehtynyt Perttu Häkkinen oli kuollessaan 39-vuotias. Hän oli perheenisä, muusikko, filosofian maisteri, yrittäjä, toimittaja ja kirjailija.

Vaikka Häkkinen muistetaan parhaiten Ylelle tekemästään ja hänen nimeään kantaneesta keskusteluohjelmasta, free­ lancerina Häkkinen työskenteli useille muillekin työnantajille, kuten Helsingin Sanomille, Radio Helsingille, Keskisuomalaiselle, Rumballe ja Long Playlle.

Taloudellisessa mielessä Häkki­sen tekemistä ohjasi kaksi perus­nuoraa: Ensinnäkään hän ei omien sanojensa mukaan 18 lööppi 2 / 2021

halunnut ”panna kaikkia munia samaan koriin” vaan valmistautua järjestelmällisesti siihen, että ”jos yksi tai kaksi duunia lähtee alta, niin aina on kuitenkin jotain”.

Toiseksi Häkkinen ja hänen yhtiökumppaninsa ja ystävänsä Panu Hietaneva pyrkivät työssä olemaan kuin pullonkerääjiä.

– Mielestäni pullonkerääjälle ja toimittajalle kannattavinta on löytää omat apajansa eli mennä sinne, missä muut eivät ole, sanoo Hietaneva.

Heillä oli Häkkisen kanssa kahden miehen tuotantoyhtiö nimeltä Vahvempi aines.

Journalismin harrastaja Vuonna 2015 Häkkinen antoi haastattelun tämän jutun kirjoittajalle. Juttu julkaistiin hyvin pienen painoksen omakustannelehdessä Viestinnän Tulevaisuudessa.

Haastattelun aikaan Häkkinen ahkeroi kahden radiokanavan toimittajana, teki tietokirjaa ja kirjoitti kolumneja, mutta sanoi silti haastattelussa, ettei oikeastaan aivan kirjaimellisesti identifioi itseään toimittajaksi. Eräs syy siihen oli kuulemma se, ettei hänellä ollut suoranaista ammatillista koulutusta toimittajan työhön.

Tämän vuoksi Häkkinen näki itsen­sä jossain määrin journalismin harrastajana.

– Enemmän olen ainakin tällä hetkellä kansanperinteen kerääjä ja levittäjä. Kansanperinteen tiedottaja, hän pyöritteli tuolloin.

Näistä ajatuksistaan huolimatta

Häkkisellä oli teräviä näkemyksiä journalismista, jossa on totuttu pitämään ihanteena tasapuoli­ suutta ja sitä, että vastakkaiset näkemykset pääsevät ääneen samas­sa jutussa.

Häkkinen ei sellaiseen uskonut, sillä hän näki järjestelyn johtavan usein polarisaatioon.

– Nykyään media on hyvin pitkälle sellaista, että se keskittyy polarisaatioon. Siis klassinen radio-ohjelmahan menee näin, että otetaan Umayya Abu-Hanna ja Jussi Halla-aho keskustelemaan maahanmuutosta. Sitten ne istutetaan saman pöydän ääreen ja

”Häkkinen ajatteli, ettei toimittajien tarvitse ryhtyä arvottamaan haastateltaviensa kokemuksia.” vähän usutetaan toistensa kimppuun. Ja mitä enemmän ne huutavat, niin ollaan, että vittu nyt on hyvä meininki, Häkkinen sanoi.

Kesken Perttu Häkkisen radio-­ ohjelman ensimmäisen kauden tekijät ryhtyivät kuitenkin miettimään, tarvitseeko kaikkea pola­ risoida.

– Ehkä voisimme sen sijaan ottaa ohjelmaan esimerkiksi ihmisen, joka uskoo, että arkkienkeli Rafael ilmaantuu hänelle keltaisessa kaavussaan ja kertoo, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Että jos otamme tämän tyypin stu­ dioon, niin pitääkö vastapainoksi

ottaa skeptikko, joka sanoo, että sinä olet mielenterveysongelmainen, Häkkinen kysyi kirjoitta­ massani jutussa.

Häkkinen ajatteli, ettei toimittajien tarvitse ryhtyä arvottamaan haastateltaviensa kokemuksia.

Arkkienkeli-kokemusta voitaisiin lähestyä sen sijaan vaikka folk­ loristiikan näkökulmasta.

– Sitten soitetaan dosentille, joka on tutkinut suomalaisten enkeli­ kokemuksia. Ja mitä kummallisimmista aiheista yleensä löytyy joku, joka todella on tutkinut sitä aihetta. Ohjelman insertissä tämä dosentti sitten kertoo, ettei Marja-­

Liisa ole ainoa suomalainen, joka on kohdannut arkkienkelin.

Heittäytyvä toimittaja Suurelle yleisölle Häkkinen tuli ensimmäisen kerran tunnetuksi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen jutuistaan, joita hän alkoi kirjoittaa vuonna 2007. Nykyään viestintä­ toimisto Milttonilla työskentelevä Ville Blåfield oli Nyt-liitteen esimies, kun Perttu Häkkinen tuli lehden kesätoimittajaksi.

– Kesätyöhaastatteluun tuli kummallinen filosofian opiskelija ja dj, joka sitten työssä osoittautui mainioksi kirjoittajaksi. Siitä › lööppi 2 / 2021 19

moja. Hän näki, että ihmisen sisä­avaruus voi olla hyvin moni­ muotoinen.

”Häkkinen oli toimittaja, jonka oli paras antaa itse ideoida juttunsa.”

yhteistyömme jatkui usean vuoden ajan. Kesätyön jälkeen hän jatkoi avustajana ja kolumnistina.

Blåfieldin mukaan Häkkinen oli toimittaja, jonka oli paras antaa itse ideoida juttunsa.

– Niitä juttuja hänet kannatti laittaa tekemään, sillä silloin hän työskenteli totaalisesti heittäytyen.

Heittäytymisreportaasien aiheita Häkkinen löysi hyvinkin arkisen näköisistä kohteista, joita saattoivat olla vaikkapa ”Oulu” tai ”Kuopio”. Hän teki muun muassa juttusarjan, jonka ideana oli pääpiirteittäin se, että Häkkinen ja valokuvaaja matkustivat junalla johonkin suomalaiseen kaupunkiin ja katsoivat mitä tapahtuu.

Nykyään tuskin ketään lähetetään juttukeikalle noilla eväin.

Eikä Häkkinenkään umpimähkäiseltä vaikuttaneella konseptillaan aina osunut napakymppiin.

– Täytyy myöntää, etteivät repparit aina olleet priimaa. Mutta kun tähdet olivat kohdillaan, ne olivat hauskoja, vetoavia ja toimivia lehtijuttuja.

Kaikesta voi tehdä jutun Toimittajana Häkkisen saavutuksiin kuului kyky tuoda marginaalisia ja eriskummallisia ilmiöitä ja henkilöitä valtavirtamediaan ja käsitellä aiheitaan siten, että suuri yleisökin pystyi ymmärtämään ja kiinnostumaan niistä. Rajatiedon aiheitaan Häkkinen onnistui käsittelemään niin, että kriitikot20 lööppi 2 / 2021

kin kuuntelivat ohjelmia suurella mielenkiinnolla.

Kirjailija ja tiedebloggaaja Tiina Raevaara istui aiemmin pitkään Skepsis ry:n hallituksessa. Yhdis­ tyksen tarkoitus on edistää kriittistä ajattelua sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maail­masta. Häkkinen teki usein journalismia aiheista, joiden olemassaolon Skepsis kiistää.

Raevaara näkee, että journalismia voi tehdä kaikenlaisista aiheista, vaikka toimittaja ei sinänsä pitäisikään vaikkapa ufokontaktihenkilön kertomuksia totena.

Tärkeä linjanveto kulkee Rae­ vaaran mukaan siinä, ettei esimerkiksi erilaisia uskomushoitoja kuten yksisarvisterapiaa esitellä lukijoille tai kuulijoille niin, että jutun kohde pääsisi hyötymään siitä kaupallisesti.

– Oleellisempaa on esitellä yksilön ajattelua ja sitä, kuinka hän on päätynyt näin ajattelemaan. Lukijaa varten juttu kannattaa kehystää niin, että tämä on tosiaan nyt yksilöllinen näkemys.

Raevaara uskoo Häkkisen ajatelleen suunnilleen niin, että maailmassa on hirveän paljon kaikkea mielenkiintoista, eikä sillä ole väliä, ovatko ne muille ihmi­sille kuin kokijalle itselleen totta. Yhden ihmisen kokemus riitti näkökulmaksi.

– Hänelle mielenkiintoista oli ihmisen kyky tuottaa erilaisia maailmankatsomuksia ja maail­

Lumoutumisen vaara Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri Ulla Järvi kirjoitti helmikuussa Journalistissa, että itseään vastuulliseksi mainostava journalismi ei voi flirttailla huuhaan kanssa ilman seurauksia.

Hän täsmentää tarkoittavansa huuhaalla varsinkin journalismin näennäistieteellistä juttutulvaa, jossa toimittajien tekemiä ylenmääräisiä yksinkertaistuksia tarjoillaan tieteenä. Nykyisin tämä koskee etenkin ravitsemuksen ja terveyden keskinäisistä vaikutuksista kertovaa journalismia.

Mutta kuten Häkkinen, myös Järvi uskoo siihen, että yksilöiden kokemusmaailma kannattaa huomioida tieteessä ja journalismissa.

– Jos tiede rajoittuu tutkimaan vain luonnontieteitä ja lääketiedettä sekä ihmisten käyttäytymistä ja yhteiskunnan toimintaa ja samalla unohtaa ihmisen kokemusmaailman rikkauden, niin se on kapea-alaista tiedettä.

Järvi kertoo Tiedetoimittajain liiton hallituksen tukeneen Turun yliopiston Kummastus-­ hanketta, jonka tarkoitus on käydä tieteellisen tiedon ja kokemustiedon välistä dialogia. Hankkeen saamat lukuisat yhteydenotot suomalaisilta osoittavat, että monilla suomalaisilla on arkiymmärryksen ylittäviä kokemuksia.

– Tieteen kasvukumppanina journalismi voi, tai sen pitääkin, käsitellä tieteen aiheita laajalla katsannolla.

Ongelmatonta tämä ei kuitenkaan ole.

Rajatietoa ja ääri-ilmiöitä käsiteltäessä toimittajan vaarana on hurmaantua haastateltavistaan ja lumoutua tavasta, jolla asiat esitetään. Liikkeiden tai piirien johtohahmot ovat nousseet johtoon valovoimaisuutensa vuoksi, ja se sama valo säkenöi tietysti myös toimittajan kanssa puhuessa.

– Ääriliikkeissä johtohahmojen karisman varaan rakentuu niin paljon, merkittävä osa koko toiminnasta. Eihän toimittaja ole toista ihmistä kummempi, vaan voi ihastua haastateltavaansa monilla eri tasoilla.

Häkkinen päästi ohjelmassaan ääneen monenlaisia ääniä mar­ ginaalista, mutta pidättäytyi samalla itse toimittajana neutraalin havainnoijan roolissa. Se on Järven mukaan täysin mahdollinen valinta.

– Niinhän esimerkiksi antropologit tekevät tieteessä.

Järven mukaan moni kokenut toimittaja saattaa suhtautua raja­ tietoaiheisiin huomattavan nega­ tiivisesti, mutta ei suosittelisi sitä­kään lähtökohdaksi.

– Toimittajan ei ole järkeä mennä juttukeikalle sillä asenteella, ettei usko mitään, mitä haastateltavat sanovat. Miksi mennä keikalle sitten ollenkaan? Silloinhan voisi kirjoittaa kolumnin.

Kenttään jäi aukko Häkkisen kanssa yritystä pyörittänyt Hietaneva on jatkanut radio-ohjelmien tekemistä. Hietaneva, Ylen tuottaja Heidi Laaksonen sekä jääkiekkoilija Topi Jaakola perustivat vuonna 2019 Perttu Häkkisen säätiön, jonka tarkoitus on tukea muun muassa marginaalisia kulttuuri-ilmiöitä ja salatieteiden ja uskontojen tutkimusta.

Nyt Hietaneva työskentelee Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa journalismin koulutusohjelman opettajana. Häkkisen kanssa tehty radio-ohjelma nousee edelleen usein puheenaiheeksi opiskelijoiden kanssa.

– Yleensä he kysyvät, mistä löysitte aiheet ja haastateltavat.

Vastaus siihen on, että pääasiassa lukemalla lehtiä ja kirjoja. Meitä yhdisti Pertun kanssa myös yleinen kiinnostus marginaaliin niin kulttuurissa kuin yhteiskunnassa yleisemminkin.

Hietaneva näkee Häkkisen poismenon jättäneen aukon suomalaisen journalismin kenttään.

– Marginaalissa tapahtuvien asioiden tarkkailu väheni huomattavasti. Totta kai edelleen on omaperäisiä toimittajia, mutta yksi todella persoonallinen tekijä on poissa. Se on journalismin moni­ äänisyyden kannalta menetys. ●

22 lööppi 2 / 2021

essee

Ei enää ilmasto­juttuja Media on ilmastolle pahempi kuin öljy, sanoo ilmastoaktivisti George Monbiot. Mutta media on myös ihmisten tärkein ilmastotiedon lähde. Riikka Suominen neuvoo, miten tehdä ilmastojournalismista kiinnostavaa. teksti riikka suominen kuvitus outi kainiemi

’M

edia on ilmastolle pahempi kuin öljy.”

Näin tylysti on journalismia kuvannut tunnettu tietokirjailija ja ympäristöaktivisti George Monbiot. Hänen mukaansa media täyttää julkisen keskustelun turhuuksilla ja harhauttaa katseet pois ekokriisistä.

Niin Suomessakin. Vaikka tiede- ja talous­ sivuilla voi olla laadukkaita ilmastojuttuja, ilmiö on mediassa marginaalissa. Media on kuitenkin ihmisten tärkein ilmastotiedon lähde, ja journalismilla on tässä tilanteessa valtavasti annettavaa yleisölle. Toimittajien velvollisuus on kertoa totuus. Tällä hetkellä velvoite ei toteudu. Uutisissa ei kerrota, että maapallon elin­olot ovat vakavasti vaarantumassa ja että se koskettaa myös suomalaisia.

Lukija voi ehkä päätellä, että kun miljardit ihmiset näkevät 30 vuoden päästä nälkää, rantatontteja ei enää tulvien vuoksi Suomessakaan vakuuteta ja jopa pohjoisnapa siirtyy jäätiköiden sulaessa, kaikki ei ole jatkumassa kuten tähän asti. Mutta kun samaan aikaan etusivun otsikot ja pääkirjoitukset huolehtivat lähinnä työllisyysprosentin kymmenyksistä tai poliitikkojen henkilökemioista, niin tuskin tilanne kovin vaarallinen on.

Ja jos nauttii uutisensa netin kautta, ympä-

ristötuhoa ei tarvitse nähdä senkään vertaa.

Jos ei ilmasto kiinnostanut eilen, tänään algoritmi säästää sinut aiheelta kokonaan.

Koronaa suurempi uhka Jotkut mediat ovat siirtyneet käyttämään sanaa ilmastokriisi. Termi on kädenojennus akti­ visteille, mutta tekoja odotellaan.

Koronavirus on näyttänyt, miten lehdistö suhtautuu ilmiöön, jota se oikeasti pitää kriisinä. Aihe on dominoinut uutisointia toista vuotta. Kaikkea inhimillistä toimintaa rokote­ patenteista deittailuun on katsottu pandemian näkökulmasta. Ilmastoaiheet ovat saaneet väistyä koronauutisten tieltä. Tämä siitä huolimatta, että asiantuntijat, muun muassa YK:n pääsihteeri ja suomalaiset lääkäriliitot, muistuttavat ekokriisin olevan terveydelle ja turvallisuudelle vielä paljon koronaa suurempi uhka.

Juonsin huhtikuussa Elokapinan journa­ lismipaneelin, jossa päätoimittajat Kaius Niemi ja Jouko Jokinen keskustelivat ilmastoaktivistien kanssa. Kävi ilmi, että uutisjäteillä on hyvää tahtoa ilmastoa kohtaan, mutta käytännössä uutisten maailman­kuva ja kriisi­ tietoisuus ovat valovuoden päässä ilmasto­ tieteen tilannekuvasta. › lööppi 2 / 2021 23

Elinolojen pelastaminen vaatii isoa muutosta, journalismi on luonteeltaan säilyttävää. Mediatutkijat ovat todenneet, että suomalaiset päätoimittajat kuuluvat eliitin verkostoon. Sen jäsenillä on, puoluetaustasta riippumatta, yhdenmukainen käsitys yhteiskunnallisista ongelmista ja niiden mahdollisista ratkaisuista. Niin kauan kun ilmasto ei ole näiden ongelmien kärjessä, ei median toiminta vastaa ilmastotieteen kuvaa.

Mutta yksittäinenkin toimittaja voi muuttaa tilannetta. Lukijat kiittävät, sillä heitä ympäristön tila tutkitusti huolettaa. Nimenomaan yleisön kiinnostuksen vuoksi ruotsalaislehdet ovat perustaneet ilmastotoimituksia. BBC on kouluttanut tuhansia toimittajiaan aiheesta.

Jopa brittien pahamaineiset iltapäivälehdet ovat kiinnostuneet ilmastosta.

Ei kannata jäädä kattokäsitteisiin ilmasto tai monimuotoisuus. Sen sijaan sää, muutokset Suomen luonnossa ja eläimissä, oma ja lasten turvallinen tulevaisuus, asunnon arvo, kaivokset ja hakkuut asuin- ja mökkipaikkakunnilla kiinnostavat ihmisiä jo nyt. Nämä asiat pitää sitoa ekokriisiin.

Osa ihmisistä suhtautuu ilmastonsuojeluun penseästi. Tutkimuksen mukaan heidät tavoittaa painottamalla ilmastojutuissa bisnesmahdollisuuksia, turvallisuuspolitiikkaa, riskien hallintaa, omavaraista energiantuotantoa ja paikallista luonnonsuojelua.

Mittakaava esiin Erillisiä ilmastouutisia ei välttämättä tarvita lisää. Sen sijaan median pitää huomioida muuten suurin käynnissä oleva ilmiö. Toimittajien pitää kysyä itseltään, ja usein myös haastatelluilta, miten uutisoitu asia vaikuttaa ekokriisiin.

Samalla tavalla kuin rahatalous näkyy kaikissa jutuissa viinivertailuista soteraportteihin, pitää päästöjen ja luonnon kantokyvyn olla näkyvissä.

Ilmastopäästöjen gigatonnit ovat yleisölle abstraktimpia kuin eurot. Onko 0,11 miljoonan tonnin päästölisäys merkityksellinen? Kaipaan itse uutisten kylkeen kuvallista esitystä siitä, millaista osaa Suomen päästöistä juttu koskee.

Jos tehdään uutinen siitä ”ekologisesta harppauksesta”, että formulakisoissa kielletään muovipullot, pitää kertoa, miten paljon (tai olemattoman vähän) se vähentää kisojen ympäristökuormitusta. Mittakaavaa pitää miettiä myös luontokadon kohdalla. Yleisöä innostetaan jatkuvasti auttamaan pörriäisiä hyönteishotelleilla. Mitä jos neuvottaisiin sen sijaan vaatimaan 24 lööppi 2 / 2021

torjunta-aineiden ja metsähakkuiden kieltoa?

Toimittajien tehtävä on kertoa, missä on todellinen valta pelastaa ilmasto. Se ei ole yksilön hampurilais- tai kierrätysvalinnoissa.

Ekokriisi on inhimillisesti ymmärrettävä vain, jos se suhteutetaan. Mutta se ei ole aivan helppoa, kuten tietokirjailija Juha Kauppinen on kuvaillut: – Esitetään grafiikka, että punasotkista on jäljellä enää X prosenttia ja laji häviää XX vuoteen mennessä. Mutta ei tiedolla ole merkitystä, kun ei tiedä, mikä punasotka on.

Siksi toimittajien pitää kertoa, miten luontokato koskee ihmistä. Norjan Yleisradion paikallistoimittajat selvittivät, miten lämpeneminen jo nyt näkyy Norjassa. Verkkoreportaasia on katsottu yli kaksi miljoonaa kertaa.

– Suosion salaisuus oli, että paikalliset ihmiset saivat äänensä kuuluviin. Samaa pitäisi tehdä äärisäiden kohdalla ja tuoda esiin ilmastonmuutoksen vaikutus niihin, sanoo ilmastojournalismia tutkinut James Painter Reuters Institutesta.

Tilaa tunteille Paikallismedia voi myös nostaa esiin ihmisiä, jotka tekevät käytännön toimia lämpenemisen hillitsemiseksi tai sopeutumiseksi.

Paikallislehtiä luetaan tarkkaan, mutta tällä hetkellä ilmastoa ei niissä juuri näy. Poikkeuksena Sulkava-lehti, joka asiallisesti kysyi helmikuussa, kuka kuumenemisen paikallisista muutoksista raportoi, jos ei se. Paikallistasoa on esimerkiksi se, kuinka paljon lumen­auraus maksaa ja mitä tarkoittaa, kun routa ei tule ajoissa tai kellarit tulvivat.

Juttuihin pitää tuoda tunteita ja ihmisiä.

Myös kuvituksiin! Jääkarhu ja tuulivoimala vievät ajatukset kauas. Jokaisella ihmisellä on suhde äärisäihin ja usein päästövähennysten vaikutuksiinkin. Ja kuten mielenterveysjärjestöt muistuttavat, ekokriisi uhkaa suomalaisten mielenterveyttä. Tavikselta voi kysyä yhtä lailla kuin toimitusjohtajalta, miten hän näkee tulevaisuuden. Mitä muutoksia hän on tehnyt, jotta lapsenlapsilla olisi hyvä maailma?

Toimittajat voisivat myös alkaa kysyä haittaveroista muiltakin kuin niiden maksajilta.

Esimerkiksi autoilun haitat, kuten huono ilmanlaatu, turvallisuusriskit ja ilmastopäästöt, koskettavat kaikkia. Siksi autoilun hinnasta on syytä kysyä muuallakin kuin bensapumpulla.

Erikoisosaamista tarvitaan, jotta voidaan teh-

dä tutkivaa journalismia esimerkiksi päästöjen laskentatapojen kikkailusta ja ilmastopolitiikan lobbauksesta. Kaikissa muissa Pohjoismaissa isot päivälehdet ovat selvittäneet kuluttajille markkinoidun ilmastokompensoinnin ongelmia. Suomessa asiasta ei ole kirjoitettu.

Toimijat näkyviin Ympäristö ei tuhoudu vaan jotkut tuhoavat sitä. Siksi kannattaa käyttää aktiivisia lauseita ja tuoda luonnonvarojen (liika)käyttö yleisöä lähelle ajassa ja paikassa.

Huomiota pitää kiinnittää myös termeihin.

Taakanjako, ahtaasti asuminen ja kulutusjuhla ovat esimerkkejä sanoista, jotka ylläpitävät fossiiliajan normia. Entä onko kesän lämpö­aalto edelleen viimein saapuva ihana helle?

Sanan kunnianhimoinen voi poistaa hallituksen ilmastotavoitteen edestä.

Ensinnäkin siksi, ettei muitakaan poliittisia päätöksiä kuvailla uutistekstissä arvolatautuneesti. Jos joku adjektiivi pitää lisätä, osuvampi on välttämätön.

Päästövähennykset ovat nimittäin välttämätön turvallisuustoimenpide. Kun lukijoille kerrotaan ilmastopolitiikan kustannuksista, on rehellistä mainita myös, mitä toimettomuuden aiheuttama lämpötilan nousu maksaisi.

Pidemmällä tähtäimellä uutiskriteereiden on muututtava niin, että päästöjen kasvu on poliittinen skandaali. Media on tottunut vahtimaan päättäjien rahankäyttöä, mutta päästöjä ei. Holtittomuudesta niiden suhteen ei edes voi jäädä kiinni, koska päästöistä ei vaadita vastuunkantoa. Mitä jos kunnanjohtajan kuittien sijaan kytättäisiin päästövähennysten tahtia?

Ilmastolle pitää raivata tilaa. Nykyisellään esimerkiksi jalkapallotulokset eivät joudu väistymään, vaikka Sussexin herttuatar antaisi kohuhaastattelun tai terapiayritykseen tehtäisiin

tietomurto. Tämä siksi että urheilulla on oma kiintiöity tilansa. Ympäristölläkin pitää olla.

Ei yksilölaji Yksilölle suunnatut ilmastovinkkilistat ovat lähes kadonneet suomalaismediasta, ja se on hyvä! Ilmastokriisin ratkaisu ei ole yksilölaji.

Siksi aiheesta tehty journalismikin voisi pyrkiä tuomaan ihmisiä yhteen.

Ilmasto ei ole yksilölaji myöskään toimituksissa. Jotta toimitukset eivät jää yksin keksimään pyörää, kannattaa niiden liittyä Guardianin kokoamaan uutistoimitusten ilmastoyhteistyöhön. Mukana ovat Ruotsista yleisradio SVT, TV4 ja Expressen, Suomesta ei vielä tätä kirjoittaessa yhtään toimitusta.

Lisäksi mediayhtiöiden strategiat pitää päivittää niin, että yrityksillä on valmiudet toimia ensi vuosikymmenellä hiilineutraalissa Suomessa. Kestävyyspaneelin jäsen, professori Lassi Linnanen on sanonut, että yli­kulutuksen katkaisuhoito vaatii median irrottamista mainostuloriippuvuudesta.

Ilmastojuttuihin peräänkuulutetaan usein toivoa. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei toimittaja vastaa yleisön hyvästä mielestä. Raportoimme myös väkivaltarikoksista ja kulkutaudeista, vaikka nekin aiheet kuormittavat yleisöä. Ilmaston kuumeneminen on isoin muutos, jonka me nyt elävät ihmiset koemme. Toivo syntyy siitä, että ilmiöön suhtaudutaan asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Dagens Nyheterin kulttuuripomo Björn Wiman on arvioinut, että ilmastokeskustelussa on käsillä sama käänne, joka aikanaan tapahtui ruumiillisen kurituksen, apartheidin ja orjuuden suhteen. Jokaisen toimittajan kannattaa miettiä, miltä nyt tehty journalismi näyttää siinä kolme astetta lämpimämmässä maailmassa, joka meitä muutamien vuosikymmenten päässä odottaa. ●

Korona on näyttänyt, miten lehdistö suhtautuu ilmiöön, jota se oikeasti pitää kriisinä.

lähteet: tiede.fi/artikkeli/uutiset/jaatikoiden-sulamisvauhti-kaksinkertaistunut • hs.fi/talous/ art-2000007946096.html • hs.fi/tiede/art-2000007955675.html • iltalehti.fi/formulat/a/f58425f20175-45f6-abf5-ae95546623a6 • sulkavalehti.fi/2021/02/03/5532/ • lut.fi/uutiset/-/asset_publisher/ h33voeufoqwn/content/kestavyyspanelisti-lassi-linnanen-mika-estaa-hyvaksymasta-ettatavallinen-elamamme-on-ylikulutustalööppi 2 / 2021 25

Pikamatkoilta maratonille HSJ:n tuore toiminnanjohtaja on aina ollut kiinnostunut erilaisista ilmiöistä. Media-alalla yksi sellainen on töiden pirstaleisuus.

Pätkätöistä Johanna Sillanpäällä on omaakin kokemusta. teksti tiiu pohjolainen kuva pekka holmström 26 lööppi 2 / 2021

A

amuisin Johanna ”Jos­i” Sillanpää tarkistaa, mitä NHL-jääkiekossa ja NBA-koripallossa on yön aikana tapahtunut. Fani hänessä iloitsee, jos esimerkiksi jääkiekkoilija Jani Hakanpää on onnistunut Carolina Hurricanes -joukkueessa.

– Urheilutuloksia lukee tunteva fani. Sitten mietin, miten urheilusta kerrotaan – ja lopulta, mitä urheilu kertoo meistä ja yhteiskunnasta.

Sillä ilmiöt, erityisesti ongelmalliset ilmiöt, kutkuttavat Sillanpäätä. Osansa tähän on varmasti koulutustaustalla kulttuurintutkimuksessa.

Urheilu on poliittista Kulttuurintutkija löytää urheilusta ja siitä kertovasta journalismista paljon havainnoitavaa.

Fanikulttuuri – ilmiö sekin – on kiinnostanut Sillanpäätä pitkään.

Se, joka väittää Sillanpäälle, ettei politiikka kuulu urheiluun, saa vastaansa tuhahduksen lisäksi laajat perustelut.

– Urheiluun kiteytyy lukuisia yhteiskunnallisia teemoja, kuten vallankäyttö ja rahoitus sekä median suhde niihin tai ihmisoikeuskysymykset, hän listaa.

Aiemmin Sillanpää työskenteli työosuuskunta Mediakunnan toiminnanjohtajan sijaisena. Perhevapaan sijaisuus, kuten kaikki muutkin Sillanpään siihenastiset työtehtävät, oli määräaikainen.

Työ HSJ:n toiminnanjohtajana on 39-vuotiaan Sillanpään uran ensimmäinen vakipaikka.

Omalla urakertomuksellaan hän haluaa valaa toivoa.

– Myös pätkillä voi tulla toimeen. Ja pätkätyöt voivat hyvinkin johtaa pysyvään työsuhteeseen.

Mahdollistaja Aiemmin Sillanpää on miettinyt vakituista työpaikkaa etäisesti, ei

välttämättä lainkaan omalle kohdalle osuvaksi.

– Ymmärrän nykymaailman työkenttää hyvin. Muutos on jatkuvaa.

Mediataloissakin vakituisia työsuhteita leimaa epävarmuus.

– Olen työskennellyt koko urani ajan siten, että tehtäväni on ollut tukea toisia tekemään omaa työtänsä. Olen huomannut, että siinä minulla on omat vahvuuteni.

Työskentely Journalistiliiton perustamassa Mediakunnassa oli erityisen mieluisaa sen tähden, että oma tekeminen mahdollisti toisille konkreettista työtä. Tehtävässä pääsi näkemään läheltä, mitä liitto tekee, ja tutustumaan tarkemmin ammattiyhdistyspuoleen.

Mediakunta jätti myös jälkensä.

– Herkistyin freelancereiden aseman osalta. Alalla on reippaasti kirittävää työsuhteisten ja freelancereiden välillä. Myös taide- ja kulttuurialan toimeentuloa olisi tuettava.

Lajinvaihto Toista koronakevättä toiminnanjohtaja on tarkastellut omille lähiseuduille suuntautuneilla juoksulenkeillä. Kotitoimiston läheltä löytyy niin Tussinkosken luonnonsuojelualue kuin ehdoton lempipaikka, Sipoonkorven kansallispuisto.

– Kyllä tässä on lähiluontoa mitattu ja Uudenmaan matkailua harrastettu.

Ainutlaatuista kuluneessa keväässä on ollut uusi työpaikka.

– Koen astuneeni liikkuvaan junaan. Koronatilanne aiheuttaa kompromisseja, mutta tulevaa suunnitellaan. Hyviä työkaluja siihen on saatu keväällä HSJ:n jäsenille ja luottamushenkilöille osoitetuista kyselyistä.

Aiemmin paljolti itsenäistä – ja yksinäistä – työtä tehnyt Sillanpää nauttii nyt työyhteisöstä, vaikka kasvotusten ei vielä olekaan juuri työskennelty.

– Tiesin jo etukäteen, että HSJ

Työ HSJ:n toiminnanjohtajana on 39-vuotiaan Sillanpään uran ensimmäinen vakipaikka. on aktiivinen yhdistys. Tiimi sekä tiivis yhteistyö niin puheenjohtajan kuin varapuheenjohtajan kanssa on suuri plussa.

Pohtiessaan ensimmäistä vakinaista työsuhdettaan toiminnanjohtaja löytää vertauksen urheilupuolelta.

– HSJ:ssä en ole pikajuoksumatkalla samalla tavoin kuin aiemmissa työtehtävissäni. Ajattelen toiminnanjohtajan pestiä ennemminkin maratonina, jonka aikana pyritään tekemään pitkäkestoisia ratkaisuja.

101-vuotisjuhlista vedenjakaja Yhdistyksen tulevaisuuden Sillanpää näkee toiveikkaana.

– Kun toimintaa on ollut sadan vuoden ajan, eri aikojen erilaisiin haasteisiin on aina löydetty ratkaisu.

Katse on jo HSJ:n loppuvuodelle suunnitellussa 101-vuotisjuhlassa.

Kenties se voisi toimia jonkinlaisena vedenjakana myös korona-ajan ja normaalimman arjen välillä.

Sillä Josi Sillanpää haluaisi jo päästä kohtaamaan ihmisiä, kuulemaan jäsenistöltä kasvotusten, mikä toimii ja mihin kaivataan parannuksia.

– Olen ihaillut sitä, miten sitoutuneita työntekijöitä maassamme on. Toivottavasti se huomataan myös työnantajapuolella. Jokaisen olisi syytä pysähtyä hetkeksi ja antaa arvostusta itselleen. ● lööppi 2 / 2021 27

Kun journalismi ei riitä Yhä useampi toimittaja kirjoittaa myös kirjoja.

Lööppi selvitti ilmiön syyt ja sudenkuopat. teksti kyösti hagert

K

markko taina

irjakatalogeista tuijottavat yhä useammin tutut kasvot. Sellaiset, jotka on tottunut näkemään avokonttorissa sermin takana – silloin kun toimituksissa vielä oltiin.

Helsingin Sanomien toimittajalta Satu Vasan­tolalta on ilmestynyt yksi tietokirja sekä kaksi romaania, En palaa takaisin koskaan, luulen vuonna 2018 ja Kaikki kadonneet vuonna 2020.

– Olen haaveillut yhdeksänvuotiaasta alkaen, että minusta tulisi kirjailija. Teini-ikäisenä päätin, ettei minusta tule toimittajaa, jos kirjailijahaave epäonnistuu. Se näyttäytyi wannabe-kirjailijoiden kakkosvaihtona, Vasantola kertoo.

Kirjailijahaaveet kuitenkin unohtuivat vuosikymmeniksi, kun kiinnostus yhteiskuntaa kohtaan vei valtiotieteellisen kautta toimittajaksi. Uusi herätys tapahtui, kun Vasantola oli lukuvuoden 2014–2015 Oxfordissa Helsingin Sanomain Säätiön stipendiaattina.

Satu Vasantola.

28 lööppi 2 / 2021

– Päähäni tulvi koko ajan uusia asioita ja onnistuin katsomaan maailmaan uusin silmin. Tajusin siellä, että voisin yrittää havainnoida maailmaa myös muun kuin journalismin keinoin.

Fiktio sopii isoille aiheille Vasantolalle kirjailijuus ja toimittajuus ovat erillisiä asioita, ja sellaisina hän haluaa ne pitääkin.

– Useimmat toimittajat kirjoittavat tietokirjoja, jolloin ne ruokkivat toinen toisiaan. Mutta minulle romaanien kirjoittaminen ei ole brändin rakentamista, vaan intohimon toteuttamista.

Vasantola näkee fiktion ja journalismin erilaisina keinoina lähestyä ympäröivää yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä. Joskus fiktio voi olla parempi keino käsitellä isoja aiheita kuin journalismi.

– Kaunokirjallisuuden ja fiktion isoin ero on suhde faktoihin. Journalismissa on varmistettava pienimmätkin faktat, fiktiossa tarina ja teema ratkaisevat. Esikoisteoksessani rinnastin luokka-aseman ja maahanmuuton toisiinsa. Pohdin lähtemistä ja irtautumisprosessia sekä hyväksytyksi tulemista. En koskaan journalismissa pystyisi rinnastamaan toisiinsa kahta noin isoa teemaa.

Romaanien kirjoittaminen on vaikuttanut featuretoimittajana työskentelevän Vasantolan työhön.

– Kirjoittamiseni on vapautunut. Uskallan ottaa enemmän vapauksia ja kirjoitan persoonallisemmin. En enää pysy niin asiapenttinä kuin aikaisemmin.

Vasantolan tapauksessa se tarkoittaa, että hän antaa enemmän tilaa kielen rytmille, asioiden kuvaamiselle ja vertauksien etsimiselle muistakin kuin niistä ilmeisimmistä asioista.

Mututuntuma sanoo, että toimittajien kirjoja julkaistaan enemmän kuin ennen. Luotettavaa tilastodataa asiasta ei ole, mutta kolmen suomalaisen kustantamon luvut tukevat käsitystä.

Atena Kustannuksen viestintäpäällikkö Hanna-Leena Soisalo laski toimittajien kirjoittamien kirjojen osuuden Atenan kirjoista viimeisen kuuden vuoden aikana. Otannan 327 kirjasta toimittajien kirjoittamia oli 70 eli 21 prosenttia kaikista kirjoista.

Kustannusosakeyhtiö Teoksessa toimittaja-kirjailijoiden määrä on viime vuosina kasvanut hiukan ja heidän osuutensa on vajaa kolmannes, kun sekä kauno- että tietokirjallisuuden tekijät lasketaan.

– Perinteisesti toimittajat ovat kirjoittaneet tietokirjoja, mutta nyt on tulossa monta romaaniakin, sanoo puolestaan WSOY:n markkinointi- ja viestintäjohtaja Reetta Miettinen.

Hän arvelee, että kasvuun voivat vaikuttaa keskeisesti neljä tekijää. Nykyään esikoiskirjailijat ovat koulutetumpia ja varttuneempia, ehkä keskiluokkaisempiakin, kuin menneinä vuosikymmeninä. Kirjallisesti lahjakkaat kouluttautuvat ensin johonkin päivätyöhön ja heittäytyvät vasta sitten kirjoittamaan.

Toimittajan työ on myös yksipuolistunut, mikä houkuttaa monia harjoittamaan kaunokirjallisia lahjojaan toimitustyön ulkopuolella.

– Moni toimittaja sanoo, että lehdissä on aiem­paa vähemmän tilaa pitkille jutuille, joita voisi tutkia ja taustoittaa rauhassa. Myös kertovan tietokirjallisuuden suosio on varmasti lisännyt toimittajien kirjoittamien kirjojen määrää.

Miettinen arvelee, että esimerkilläkin on merkitystä. Toimittajat osaavat kirjoittaa, ja kun kollega julkaisee kirjan, muutkin voivat rohkaistua kokeilemaan.

Toimittajasta voi tulla asiantuntija Toimittaja-kirjailija Saana Saarinen on kirjoittanut lähes 20 tietokirjaa ja toimittanut yli 40 teosta, joista monissa hän on ollut mukana myös kirjoittajana. Saarisen tuorein kirja, Elpo-kustannuksen julkaisema Valko-Venäjä ennen Stalinin terroria – Taiteilija Aleksanteri Ahola-Valon dramaattiset vuodet Valko-­ Venäjällä 1919−1930 valottaa aikakautta, josta on säilynyt niukasti dokumentteja. − Aikoinaan minua pyydettiin kirjoittamaan WSOY:lle terveyteen liittyvä hakuteos. Innos­ tuin sen tekemisestä, ja seuraavaksi kirjan

kati kajastus

Työ on yksipuolistunut

Saana Saarinen.

” Kun kollega julkaisee kirjan, muutkin voivat rohkaistua kokeilemaan.” aihe­piiri laajeni viisiosaisen tietokirjasarjan tekemiseen. Olin siinä mukana viisi vuotta.

Saarinen näkee tietokirjojen kirjoittamisessa ja journalismissa yhtymäkohtia, vaikka monia erojakin on. − Tietokirjat vaativat enemmän pitkäjänteisyyttä ja aikaa, ja työ tapahtuu usein omissa oloissa. Tietokirjan kirjoittaminen on pitkälti tutkimista, vaikkei se välttämättä akateemista olekaan.

Tietokirjoja kirjoittamalla voi myös rakentaa brändiä ja syventää osaamista jossakin aiheessa. Sitä kautta toimittajasta itsestään voi tulla asiantuntija, mikä voi johtaa uusiin projekteihin ja työtilaisuuksiin. − Tärkeää on, että olen saanut kirjojen kirjoittamisen myötä näkemyksellisyyttä ja kehittänyt omaa ajatteluani. Se on eri tavalla mahdollista kuin nopeatahtisessa lehtityössä, Saarinen sanoo.

Kirjoittajakoulutus vetää Innostus kirjoittamiseen näkyy luovan kirjoittamisen kurssien suosiona. Tunnettujen featuretoimittajien verkkojulkaisu Long Play järjestää sekä kaikille avoimia että organisaatioille räätälöityjä koulutuksia esimerkiksi › lööppi 2 / 2021 29

milka alanen

Anu Silfverberg.

romaanin, tietokirjan tai käsikirjoituksen kirjoit­tamisesta.

– Meidän koulutuksissa näkyy kaiken saaneita toimittajia. Olenkin miettinyt, että enhän minä voi heille mitään opettaa, koska he osaavat jo kaiken. Mutta sitten muistan, että itseänikin kiinnostaa, kun erilaiset ihmiset puhuvat kirjoittamisesta eri näkökulmista, kertoo Long Playn toimituspäällikkö Anu Silfverberg.

Silfverbergin mielestä on luonnollista, että monet toimittajat kirjoittajat myös kirjoja. Hänen mielestään toimittajat voidaan jakaa kahteen ryhmään kirjoittamisen suhteen.

– Osa toimittajista ei ole kirjoittamisorientoituneita. Heille toimittajuus on esimerkiksi tapa käsitellä yhteiskunnallisia asioita. Mutta se toinen puoli nimenomaan on kirjoittamisesta innostunut.

Bonnierin journalistipalkinnon saaneelle Silfverbergille itselleen kirjoittaminen on aina ollut tärkeää, ja hän on itsekin kirjailija. Lokakuussa ilmestyneessä Sinut on nähty -esseekokoelmassaan Silfverberg käsittelee muun muassa naiseksi kasvamista elokuvien kanssa.

Sen lisäksi hän on julkaissut romaanin, novelli­ kokoel­man ja kaksi muuta esseekokoelmaa.

– Nälkä kasvaa syödessä. Se pätee myös kirjoittamiseen. Töissä pääsee kirjoittamaan tietyllä tavalla ja tietyistä aiheista journalismin kautta, mutta sitten on muitakin tekstilajeja, joita haluaa kirjoittaa. ● Kirjoittaja on kirjoittanut nuorille suunnatun talous- ja sijoitusoppaan Kortinvartija – Opas itsenäiseen talouselämään (Atena 2018) yhdessä Pauliina Jokisen kanssa. Heiltä ilmestyy myös ensi vuonna työelämän murrosta käsittelevä teos, jonka kustantaa Atena.

30 lööppi 2 / 2021

Toimittaja ei kärsi kirjoitusjumista useiden toimittajien kirjoja kustannustoimittaneen Lari Mäkelän mukaan toimittaja-kirjailijoita yhdistää ammattimaisuus. Monet kirjailijat kärsivät tyhjän paperin kammosta tai kirjoitus­ jumista. Toimittajilla ei sitä ongelmaa ole.

– Toimittajat ovat sinut kielen kanssa ja ilmaisevat kirkkaasti ajatuksiaan. He ovat tottuneet tuotta­maan tekstiä.

Mäkelä aloitti huhtikuun alussa Otavan kauno­ kirjallisuuden kustannuspäällikkönä työskenneltyään sitä ennen 20 vuotta WSOY:llä kustantamisen parissa. Lisäksi hän opettaa Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa.

Urallaan Mäkelä on kustannustoimittanut muun muassa Antti Heikkisen, Pekka Hiltusen, Markus Leikolan, Sinikka Nopolan ja Annastiina Heikkilän teoksia. Hänen mukaansa toimittajataustaisilla kirjoittajilla on hyvät tiedonhankinta­ menetelmät, mikä auttaa teosten maailmojen raken­tamisessa.

– Toimittajat tuntevat arkistot ja tietävät, mistä löytää tarinaa tukevia mielenkiintoisia faktoja, jopa tarina­ideoita. Toimittajat eivät arkaile haasta­tella ihmisiä, ja he pystyvät löytämään mielenkiintoisia tarinoita ihmisten takaa.

Tietoon liittyy myös toimittajien pahin sudenkuoppa – tai oikeastaan tiedon määrään. Koska toimittajan työ on etsiä totuutta, on oleellista, että jutussa on tarpeeksi tietoa ja faktat kohdallaan. Sen sijaan kaunokirjallisuudessa pääpaino on päähenkilön sisäisen maailman tarkastelussa.

– Joskus joudun ehdottamaan, että faktakasat siirretään toiseen kohtaan tai kokonaan pois.

Juonen pitää kulkea tarinallisella jännitteellä.

Olennaista on, miten päähenkilö ratkaisee probleemansa eikä se, ovatko kaikki detalji­ tasoiset faktat mukana.

Entä miten se kustannussopimus sitten saadaan? Mäkelän mukaan tekstissä pitää olla vimmaa, omaa ääntä tai energiaa. Kokonaan valmista tekstiä ei kustannustoimittajalle tarvitse heti lähettää.

– Hyvästä tekstistä hyökyy voimakas sanomisen halu. Hyvä tapa lähestyä minua on kuusikymmentä sivua tekstiä ja synopsis kirjan tapahtumista.

Pystyn tekemään valintoja niiden perusteella.

Mutta positiiviseen päätökseen sen 60 sivun on oltava todella elävää tekstiä. ●

HUOPAAJA

OSA 8: Kasvukauden alussa...

... POLARISAATIOSTA EI OLE TIETOAKAAN, KUN KAIKKI KASVUKIIMAISET KUROTTAVAT YHDESSÄ MEDIASSA

KOHTI KONSENSUKSEN VALOA.

Sankarihumanistiyrittäjä JARI SARASVUO:

”Siellä missä ei ole talouskasvua, siellä alkaa heikon asema heiketä.”

Elinkeinoelämän puutarhatonttu AKI KANGASHARJU:

”Kylmä totuus on, että talouskasvulle ei ole vaihtoehtoa.”

Kirjanpitosyntinen piispa TEEMU LAAJASALO:

”Kirkko aikoo hakea kasvua muun muassa maahanmuuttajista.”

Uuniperunaspesialisti MATTI VANHANEN:

”Talouskasvu on tuplattava kahteen prosenttiin.”

Vakuuttava puoluejohtaja Li Andersson:

”Kokoomus on talouskasvun suurin vihollinen.”

Vakuuttava puoluejohtaja PETTERI ORPO:

”Talouskasvu on ainoa kestävä tapa pelastaa hyvinvointi.”

Taloustiedostava KANSALAINEN:

”Talouskasvu syntyy tuottavasta työstä.”

Puutarhaliiton tontut

Vakuuttava ex-puoluejohtaja PAAVO ARHINMÄKI:

”Talouskasvu ja inflaatio korjaavat velkasuhteen.”

lasse rantanen

”Puutarha-ala on kasvun ala.”

Vakuuttava varapuheenjohtaja MATIAS MÄKYNEN:

”Talouskasvu on tehokkainta työllisyyspolitiikkaa.”

lööppi 2 / 2021 31

VAKUUTUKSIA

LAINOJA

FINANSSIALA

HOUKUTTELEVIA TYÖPAIKKOJA

ihmisen arjessa

KORVAUKSIA

ELÄKKEITÄ

SUJUVIA MAKSUPALVELUJA

HYVIÄ SIJOITUSKOHTEITA

VIHREÄÄ RAHOITUSTA

OPASTUSTA & NEUVONTAA

Mediapuhelin 020 7934 240 @finanssiala @finanssiala

finanssiala.fi