kolumni / kaija plit Lööpin kolumnisarjassa HSJ:n toiminnanjohtaja emerita Kaija Plit fabuloi koukuttavaa tv-sarjaa journalistien ammattijärjestösäpinöistä. Mallina tv-sarja Le Bureau, jonka yhtymäkohdat todellisuuteen ovat niin ikään sattumaa.
kun vuonna 1989 valtiotieteen ylioppilaana hain kilauttavat yhdistyksen toiminnanjohtajan Kaarina Aikakauslehdentoimittajain Liiton asiamiehen pestiä, Hazardin tuomaan lisää virvoittavia juomia. Ja pyyhkeistäkin on näemmä pulaa. ilmoitin, että haluan tehdä graduni aikakauslehti Itsearvostuksen ja muilta saadun kunnioituksen journalistien ay-aktiivisuudesta. Aikomukseni kiinnosti ja toi minut journalistien pariin. tarpeeseen ay-järjestösarjalla olisi käytössään palYliopistokin innostui aiheesta. Ainoa mikä kiikasti, jonkin paikkoja. Usean jakson verran katselisin Jani oli Maslow’n tarvehierarkia, jota professori tuputti Volasen ja Oona Airolan kamppailua puheenjohtagraduni teoriaksi. Jäpitin vastaan. Mielestäni yhdys- jan pestistä. Erityisesti heidän kiihkeät kannattajanvaltalaisen psykologin Abraham Maslow’n vuonna sa tarjoaisivat yöunia jyrsiviä cliffhangereita. 1943 julkaisema motivaatioteoria oli loppuun kaluttu Lisää journalistien kanssa samaan työttömyysja vanhanaikainen. kassaan kuuluvia näyttelijöitä saataisiin työllisNyt 30 vuotta myöhemmin tunnustan: väärässä tettyä MADin hallitusta valittaessa. Kun järjestön olin! Maslow on yhä ajankohtainen. Teoriaa hyödynhallituksessa olisivat vaikkapa graafikko, toimittaja, netään muun muassa markkinoinnistoimituspäällikkö, assistentti, valosa, työpsykologiassa ja johtajakoulukuvaaja ja kustannustoimittaja, myös ”media-alan tuksessa. Voisikohan sitä hyödyntää alati kiinnostava mediamaailma konkmyös ay-järjestöstä tehtävän tv-sarretisoituisi sanoina, kuvina ja tekoina. ammatti jan synopsiksessa? Tietenkin sarjassa pitäisi olla myös järjestöstä Kyllä! Pitkän ay-työurani aikana olen järjestön henkilökuntaa. Siis niitä ihmi tulisi ollut näkijä, joskus myös tekijä, ja saasiä, jotka kipuillen vääntävät asioita nut elää todeksi kutkuttavia juonenehdottomasti varjossa ja samalla kapuilevat omien käänteitä. Joskus vauhtia ja vihuria tarpeidensa eri tasoilla. Nyyhkin nenätehdä leffa.” liinani märäksi katsoessani perintäkohon ollut kuin ranskalaisen Le Bureau tausta pankkiautomaatilla, jossa mon-tv-sarjan agenteilla konsanaan. ta jaksoa talouspäällikkö Hannu-Pekka Björkmania On suoranainen ihme, ettei ammattijärjestö jallittanut jäsen Tommi Korpela lopulta maksaa osalsäpinä ole kiinnostanut filmiteollisuutta. Pitäisi listumismaksunsa tuiki tärkeään tapahtumaan. kiinnostaa! Media-alan ammattijärjestöstä tulisi Ja mitä mainosta yhdistyksillemme olisikaan, kun ehdottomasti tehdä leffa. Eikä pelkästään sitä, sillä tiukka työmarkkinajuristi Tiina Lymi konkretisoisi aineksia kyllä riittäisi kansainväliseen levitykseen ammattijärjestöön kuulumisen etuja! Meille voisi yltävään sarjaankin. Sen nimeksi ehdotan Sisutiimipian tulvia jäsenhakemuksia samaan tapaan kuin MAD, media-alan ammattilaiset. Kestojännitettä sarjalle toisivat työntekijä- ja työn- työhakemuksia tiedustelupalvelu DGSE:n rekry tointiosastolle Le Bureaun innoittamana. ● antajajärjestöt kiinnostavine henkilöhahmoineen. Jaksosta toiseen tähtinäyttelijät vääntäisivät kättä JK. Syyskuun alussa jätin kiinnostavan ay-järjestö ihmisen perustarpeiden edellytyksistä – rahasta ja työn ja ryhdyin eläkeläiseksi. Tämän Lööpin ilmespalkoista. tymisen aikoihin olen kenties siirtynyt pysyvästi Kuplivaa vastapainoa tiukalle edunvalvonnalle Maslow’n vähemmän tunnetulle itsensä ylittämisen tarjoaisi ihmisten ryhmään kuulumisen tarve. Näen tasolle. Sen tuomaa euforiaa maistoin jo männä silmissäni kohtauksen, jossa rakkautta jacuzzissa kesänä suolla rämpiessäni, kun hyvän marjasadon poreileva, ay-toiminnassa toisensa löytänyt semi ansiosta sain kerätyksi lakkoja yli ämpärin laidan! naaripari Mari Perankoski ja Mikko Leppilampi 10 lööppi 3 / 2020
kuva pekka holmström
maslow’sta on moneksi
