kolumni Maslow’sta on moneksi

kolumni / kaija plit

Lööpin kolumnisarjassa HSJ:n toiminnanjohtaja emerita Kaija Plit fabuloi koukuttavaa tv-sarjaa journalistien ammattijärjestösäpinöistä. Mallina tv-sarja Le Bureau, jonka yhtymäkohdat todellisuuteen ovat niin ikään sattumaa.

maslow’sta on moneksi

kun vuonna 1989 valtiotieteen ylioppilaana hain kilauttavat yhdistyksen toiminnanjohtajan Kaarina Aikakauslehdentoimittajain Liiton asiamiehen pestiä, Hazardin tuomaan lisää virvoittavia juomia. Ja ilmoitin, että haluan tehdä graduni aikakauslehtipyyhkeistäkin on näemmä pulaa. journalistien ay-aktiivisuudesta. Aikomukseni kiin Itsearvostuksen ja muilta saadun kunnioituksen nosti ja toi minut journalistien pariin. tarpeeseen ay-järjestösarjalla olisi käytössään pal

Yliopistokin innostui aiheesta. Ainoa mikä kiikasti, jonkin paikkoja. Usean jakson verran katselisin Jani oli Maslow’n tarvehierarkia, jota professori tuputti Volasen ja Oona Airolan kamppailua puheenjohtagraduni teoriaksi. Jäpitin vastaan. Mielestäni yhdysjan pestistä. Erityisesti heidän kiihkeät kannattajanvaltalaisen psykologin Abraham Maslow’n vuonna sa tarjoaisivat yöunia jyrsiviä cliffhangereita. 1943 julkaisema motivaatioteoria oli loppuun kaluttu Lisää journalistien kanssa samaan työttömyysja vanhanaikainen. kassaan kuuluvia näyttelijöitä saataisiin työllis

Nyt 30 vuotta myöhemmin tunnustan: väärässä tettyä MADin hallitusta valittaessa. Kun järjestön olin! Maslow on yhä ajankohtainen. Teoriaa hyödynhallituksessa olisivat vaikkapa graafikko, toimittaja, netään muun muassa markkinoinnistoimituspäällikkö, assistentti, valosa, työpsykologiassa ja johtajakoulutuksessa. Voisikohan sitä hyödyntää ”media-alan kuvaaja ja kustannustoimittaja, myös alati kiinnostava mediamaailma konkmyös ay-järjestöstä tehtävän tv-sarammattiretisoituisi sanoina, kuvina ja tekoina. jan synopsiksessa? Kyllä! Pitkän ay-työurani aikana olen ollut näkijä, joskus myös tekijä, ja saajärjestöstä tulisi Tietenkin sarjassa pitäisi olla myös järjestön henkilökuntaa. Siis niitä ihmi siä, jotka kipuillen vääntävät asioita nut elää todeksi kutkuttavia juonenehdottomasti varjossa ja samalla kapuilevat omien käänteitä. Joskus vauhtia ja vihuria on ollut kuin ranskalaisen Le Bureau tehdä leffa.” tarpeidensa eri tasoilla. Nyyhkin nenäliinani märäksi katsoessani perintäkoh-tv-sarjan agenteilla konsanaan. tausta pankkiautomaatilla, jossa mon

On suoranainen ihme, ettei ammattijärjestöta jaksoa talouspäällikkö Hannu-Pekka Björkmania säpinä ole kiinnostanut filmiteollisuutta. Pitäisi jallittanut jäsen Tommi Korpela lopulta maksaa osalkiinnostaa! Media-alan ammattijärjestöstä tulisi listumismaksunsa tuiki tärkeään tapahtumaan. ehdottomasti tehdä leffa. Eikä pelkästään sitä, sillä Ja mitä mainosta yhdistyksillemme olisikaan, kun aineksia kyllä riittäisi kansainväliseen levitykseen tiukka työmarkkinajuristi Tiina Lymi konkretisoisi yltävään sarjaankin. Sen nimeksi ehdotan Sisutiimiammattijärjestöön kuulumisen etuja! Meille voisi MAD, media-alan ammattilaiset. pian tulvia jäsenhakemuksia samaan tapaan kuin

Kestojännitettä sarjalle toisivat työntekijä- ja työntyöhakemuksia tiedustelupalvelu DGSE:n rekryantajajärjestöt kiinnostavine henkilöhahmoineen. tointiosastolle Le Bureaun innoittamana. ● Jaksosta toiseen tähtinäyttelijät vääntäisivät kättä ihmisen perustarpeiden edellytyksistä – rahasta ja JK. Syyskuun alussa jätin kiinnostavan ay-järjestöpalkoista. työn ja ryhdyin eläkeläiseksi. Tämän Lööpin ilmes

Kuplivaa vastapainoa tiukalle edunvalvonnalle tymisen aikoihin olen kenties siirtynyt pysyvästi tarjoaisi ihmisten ryhmään kuulumisen tarve. Näen Maslow’n vähemmän tunnetulle itsensä ylittämisen silmissäni kohtauksen, jossa rakkautta jacuzzissa tasolle. Sen tuomaa euforiaa maistoin jo männäporeileva, ay-toiminnassa toisensa löytänyt semikesänä suolla rämpiessäni, kun hyvän marjasadon naaripari Mari Perankoski ja Mikko Leppilampi ansiosta sain kerätyksi lakkoja yli ämpärin laidan!