MaailmanVaihtoa – Volunteers' Voices 1/2015 by Maailmanvaihto Maailmanvaihto

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 1/2015

Volunteers´ Voices

löTukihenki ta toiminnas en iloa Arke s.22

henkilöt i k u T a J t ntäperhee t Persons ä r s o I p : p A u M S E E d T milies An a F t s o H : THEME Perheenjäsen Boliviasta:

Isäntäperheen kokemuksia s.12

Volunteer’s Story:

Living in a Host Family p.26

PÄÄKIRJOITUS

Kullanarvoisia Tekoja Omasta vapaaehtoistyöjaksostani on jo niin kauan aikaa, että voin sanoa sen olleen ”noin vuosikymmen sitten”. Oma hieno kokemukseni on syynä siihen, että olen vieläkin mukana Maailmanvaihdon toiminnassa. Vieraaseen kulttuuriin sopeutumistani helpotti se, että minulla oli vastassa hyvä tukiverkosto – tukihenkilöt, uudet tuttavat, isäntäperhe ja järjestön tuki. Ulkomailla asiat, jotka olisin hoitanut Suomessa minuuteissa, eivät kielitaidottomana onnistuneetkaan niin helposti. Postipaketin noutaminen, junalipun ostaminen, puhelinliittymän avaus – mikä tahansa asioimista vaativa tuntui ylitsepääsemättömältä ja sai olon tuntumaan kömpelöltä. Onnekseni sain apua verkostoltani. Sain kysyä hölmöjä kysymyksiä ja apua käytännön asioihin. Sain näkökulmaa tavalliseen arkeen ja juhlaan ja napakkaa ohjeistusta tapakulttuuriin (esimerkiksi silloin kun tervehdin väärin tai kuorin banaanin väärästä päästä). Uusien asioiden pyörteissä oloa rauhoitti tieto siitä, että minun ei tarvitse pärjätä yksin. Ajan myötä luottamus omiin taitoihin kasvoi ja ymmärsin kulttuuria syvemmin. Mutta alkuun minulle riitti se että joku kertoi, miten saan puhelinkorttiini lisää saldoa. Kiitos teille, isäntäperheet ja tukihenkilöt! Vaikka teot ja asiat tuntuisivat pieniltä, voivat ne olla jollekin kullanarvoisia. Ehkä joku jossakin kaukana muistaa ne vielä vuosikymmenenkin päästä.

Anna Anttila Maailmanvaihdon hallituksen tukihenkilövastaava 2015 Vapaaehtoistyössä Ukrainassa 2005–2006

My volunteering period happened already so long ago that I can say it was ”about a decade ago”. My wonderful experience is the reason I’m still active in Maailmanvaihto. I had a good network taking care of me and helping me in adapting to a foreign culture – my support persons, host family and my hosting organization. The things that would have taken few minutes in Finland were not that easy abroad without knowing the language. Buying a train ticket, getting a sim card or picking up a parcel from the post office – everything felt impossible to do and I felt just clumsy. Luckily I got help from my network. I was allowed to ask silly questions and got help with practical matters. I got to see the everyday life and celebrate the holidays with them, and I was notified when I did something strange (for example when I used the wrong greeting or opened a banana from the wrong end). It made me feel easier because I knew I didn’t have to cope alone. As time passed I got more confidence in my skills and began to understand the culture more deeply. But in the beginning it was enough just to understand how to get extra credit to my prepaid account. So thank you, host families and support persons. Even though your actions might feel small, they may be worth gold to somebody. Maybe somebody somewhere far away still remembers them, even after a decade.

Anna Anttila Member of the Maailmanvaihto board, responsible for support persons 2015 Volunteer in Ukraine 2005–2006

EDITORIAL

Actions worth gold

Tässä lehdessä In this Magazine

SISÄLLYSLUETTEO / CONTENTS

2 Pääkirjoitus 3 Editorial 5 Kutsu kevätkokoukseen 6 Ajankohtaista 9 Kolumni: AT Home in Finland 10 Uusia tuulia ulkomaalaisten leirillä TEEMA: Isäntäperheet ja tukihenkilöt THEME: Host families and support persons 11 Isäntäperheiden tärkeä rooli 12 Yhteistuumin isäntäperheeksi bolivialaiselle vapaaehtoiselle 16 10 kysymystä isäntäperhe-elämästä 20 Tukiperheen kokemuksia: kokkailupäiviä ja kielikylpyä 22 Iloa ja uusia näkökulmia tukihenkilötoiminnasta 26 The Other Side of the Door

29 34 38 40 42 44 45 46 47

Home, away from home Kuvareportaasi meksikosta Vapaaehtoisen päivä hanoissa A warm welcome to brazil Kohtaamisia luokkahuoneissa TULE MUKAAN TOIMINTAAN! Haastattelussa kouluvierailija Maailmanvaihdon toiminnan lähtökohtia Tulevat tapahtumat

Kannen kuva: Intialainen vapaaehtoistyöntekijä Sharon (vas.) ja hänen tukihenkilönsä Annukka. Lue Annukan kokemuksista tukihenkilönä sivulta 22.

Olet lämpimimmin tervetullut Maailmanvaihdon kevätkokoukseen. Aika: Keskiviikkona 25.3. kello 16.30. Paikka: Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki. Asiat: • Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen vuodelta 2014. • Uudistettu talousarvio vuodelle 2015 • Uusien hallituksen jäsenten valinta. Hallituksen jäsenen Tim Küverin Saksaan muuton vuoksi valitaan hallitukseen yksi varsinainen jäsen ajalle 26.3.–31.12.2015. Valitaan hallitukseen lisäksi 1–2 varajäsentä. Maailmanvaihdon hallituksessa on tällä hetkellä kaksi varajäsentä. Varajäseniä voi sääntöjen mukaan olla 2–4. TERVETULOA! Maailmanvaihdon hallituksen puolesta

Anni Koskela pääsihteeri

5 AJANKOHTAISTA

Kutsu kevätkokoukseen

AJANKOHTAISTA

AJANKOHTAISTA Ensi syksynä Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan tai Oseaniaan? Muutamia paikkoja jäljellä Olisitko kiinnostunut lähtemään ensi syksynä vapaaehtoistyöhön Eurooppaa etäämmälle? Menivätkö haut ICYE-ohjelmaan ohi? Ei hätää, vielä ehdit hakea! Juuri päättyneen toisen hakukierroksen jälkeen paikkoja (6 tai 12 kk) on vielä muutamiin maihin! Kurkkaa kohdemaat kotisivuiltamme ja hae pian! Paikat täytetään hakujärjestyksessä. Lue lisää: maailmanvaihto.fi > Vapaaehtoistyöhön ulkomaille

Vapaaehtoismahdollisuuksia Euroopassa uudessa tietokannassa! Oletko 18–30-vuotias? Etsitkö vapaaehtoistyömahdollisuuksia Euroopasta? Euroopan nuorisoportaaliin on avautunut uusi tietokanta avoimista paikoista Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun (EVS)! Avoimista paikoista on ilmoittanut vasta muutama vapaaehtoistyöpaikka, mutta tietokantaan kannattaa tutustua jo nyt. Vapaaehtoisia haetaan mm. Portugaliin ja Saksaan. europa.eu/youth/vp/opportunity_list

Vapaaehtoistyössä ulkomailla ennätysmäärä nuoria Maailmanvaihdon kautta lähti viime syksynä ICYE-vapaaehtoistyöhön Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Oseaniaan 35 nuorta. Alkuvuodesta lähtijäjoukko täydentyi vielä seitsemällä vapaaehtoisella, ja ulkomailla on parhaillaan ennätysmäärä osallistujia viime vuosiin verrattuna. Vapaaehtoisia suuntasi yhteensä 19 maahan, joista ensimmäistä kertaa mm. Togoon ja Vietnamiin. EVSvapaaehtoistyöhön osallistui yhteensä kuusi nuorta viidessä maassa. Kokonaisosallistujamäärä on nyt historiallisen suuri, 48 osallistujaa. Viimeksi Suomen ICYE on lähettänyt yli 40 osallistujaa ulkomaille 1990-luvun alkuvuosina, jolloin suuri osa osallistujista oli vaihtooppilaita, ja vain yhtenä vuonna (1990) on lähetetty enemmän osallistujia kuin tänä vuonna.

Tukea tarvitaan! Tukihenkilöksi Seinäjoen seudulla

34-vuotias Jashuva saapui viime elokuussa Intiasta vapaaehtoistyhön Seinäjoen kupeeseen Lehtimäelle. Haemme nyt Jashuvalle kevääksi ja kesäksi paikallista tukihenkilöä tai -perhettä tutustuttamaan häntä paikalliseen arkeen ja juhlaan. Asutko Seinäjoen tai Valkeakosken seudulla? Haluaisitko ryhtyä Jashuvan tukihenkilöksi? Ota yhteyttä! Tukihenkilönä tapaat vapaaehtoista säännöllisesti hänen vapaaehtoisjaksonsa ajan. Lue lisää: maailmanvaihto.fi > Ajankohtaista

7 AJANKOHTAISTA

Viisi ulkomaalaista vapaaehtoistyöntekijää saapui Suomeen Ta m m i k u u s s a S u o m e e n s a a p u i Maailmanvaihdon kautta viisi uutta vapaaehtoistyöntekijää. Kuvan Guillermo Gutierrez (kuvassa yllä oik.) tuli Brasiliasta vapaaehtoistyöhön Savonlinnan kristilliseen opistoon ja Ai Iwashita (kuvassa yllä vas.) Japanista Päivölän opistoon Valkeakoskelle. Guillermo on aiemmin työskennellyt vapaaehtoisena Saksassa ja hänen perheensä on majoittanut suomalaista vapaaehtoistyöntekijää. Guillermo halusi nyt jatkaa auttamistyötä ja yhdessä oppimista. Suomeen hän suuntasi mm. siksi, että on kiinnostunut maan kulttuurista. Aita vapaaehtoistyöhön Suomeen vetivät

etenkin halu viipyä Suomessa lyhyitä lomareissuja pidempään ja oppia lisää suomea, jota hän on opiskellut kaksi vuotta kotimaassaan. Suomeen tulivat myös mosambikilainen Ladino, meksikolainen Jorge ja hondurasilainen Marcela. Ladino saapui vapaaehtoistyöhön Länsi-Suomen opistoon Huittisiin, Jorge Kirkonseudun kouluun Nakkillaan ja Marcela Savonlinnan kristilliseen opistoon. Toivotamme uudet vapaaehtoiset lämpimästi tervetulleiksi!

AJANKOHTAISTA

Vuoden 2015 hallituksen jäseniä: Mirjami Ylinen (vas.), Maria Kinnunen, Kaisu Kinnunen, Hanna Rajala, Anna Anttila, Titta Tuovinen, Mikko Lipsanen ja Lily Huuhtanen

Maailmanvaihdon hallitus jakoi vastuualueensa Maailmanvaihdon tämänvuotinen hallitus on jakanut vastuualueensa. Suomesta ulkomaille vapaaehtoistyöhön lähtevien ohjelmista vastaavat Kaisu Kinnunen ja Hanna Rajala, vapaaehtoistyöhön Suomeen tulevien ulkomaalaisten ohjelmista Lily Huuhtanen, Maria Kinnunen ja Anna Anttila ja järjestön tiedotuksesta Liisa Veikkolainen, Titta Tuovinen ja Mirjami Ylinen. Hallituksen puheenjohtajana toimii Mikko Lipsanen. Tutustu hallitukseen: www.maailmanvaihto.fi/maailmanvaihto/ hallitus-ja-tyontekijat

Elokuussa vapaaehtoistyöpaikaksi? Hae maaliskuun loppuun mennessä Kaipaisiko työyhteisösi apua arjen askareisiin tai uusia mahdollisuuksia kulttuurien välisiin kohtaamisiin? Ryhtykää ensi syksynä vapaaehtoistyöpaikaksi nuorelle ulkomaalaiselle! Vapaaehtoiset saapuvat maahan elokuussa ja työskentelevät vapaaehtoisena 6–12 kuukautta. Heidän vapaaehtoistyöpaikakseen voi hakea maaliskuun loppuun mennessä. Vapaaehtoiset työskentelevät useimmiten sosiaali- ja koulutusalalla lasten tai vammaisten parissa, esimerkiksi päiväkodeissa ja vammaisten työpajoilla, mutta periaatteessa mikä tahansa yleishyödyllinen taho on tervetullut hakemaan vapaaehtoistyöpaikaksi. Tärkeintä on, että tarjolla on mielekkäitä tehtäviä ja tukea niiden tekemiseen. Lisätietoja: maailmanvaihto.fi > Vapaaehtoisyöpaikaksi

9 COLUMN

At Home

in Finland Text and Photo: Nana Amoah

“

Daddy, why Nana always has to go somewhere?” Hearing my host brother say this almost broke my heart. It showed me how he sees me as a part of the family and how he would like to spend more time with me. At the same time, I feel like I should go out more, do more and make the most out of my stay here. But somehow, I come home and spend time with my host family... and suddenly, it’s late evening. My host family is one of the best things that’s happened to me here in Finland. The moment I heard that there would be six kids (aged one to nine), I started liking them. Ok, I have to admit that I wasn’ t very impressed by the two naked cats, but I get along with them. The host parents are incredible, always coming up with new extraordinary ideas. So, we are ten people: the parents, the six kids, the au-pair and me. Since the dad is British, everyone speaks English and Finnish. This makes the communication with the children much easier, but demands more self-initiative of mine to learn Finnish. After all, I don’ t have the need to be able to speak Finnish at home. Home. This is how they managed to make me feel from the first day on. I already fear the day I will leave them – honestly, I miss them even after a week! At first it was hard for me to find my role because it is none that I knew before: I’m not a child and not a parent either. But now, everything feels so normal and routine has

come to my life: not only at home but also in getting along in Finland. On the one hand this is comforting, but on the other it is so much more exciting when completely new things keep happening. I had a little crisis about the routine life, but now I’m happy it happened. It showed me the things I needed to change and rendered me the energy to do so. And when is the pure feeling of happiness and freedom more precious than after they had gone astray for a while? One source of positive energy were my Mid-Term Camps. It is amazing to feel how they “refill the batteries” as Mari [Takalo, Programme Coordinator of Maailmanvaihto] so metaphorically said. The best part of the camps is always meeting all the other volunteers together. The harder one is to accept that some of the friends I made will be leaving soon. Well, in Germany we have this saying that you always see someone twice a life. This gets even truer with the travelling opportunities getting easier nowadays. Others leaving makes me think about my departure as well. I’m starting to think about what to do after my EVS, making my head feel both here and in Germany. I still have lots of time here, though. It will fly like the past months have, especially with all the ideas popping into my mind all the time. Yet, it is time – precious time – and I will enjoy it.

Uusia

tuulia

ulkomaalaisten leirillä Kuva: Leiritiimiläinen Helena Teksti: Minna Räisänen

MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU

Maailmanvaihdon tämän kauden ulkomaalaiset vapaaehtoistyöntekijät kokoontuivat tammikuun lopulla nelipäiväiselle puolivuotisleirille. Useimmilla heistä olivat tuolloin edessään ja takanaan puoli vuotta Suomessa. Ylöjärvellä pidetyllä leirillä vapaaehtoiset reflektoivat kokemuksiaan ja orientoituivat vapaaehtoisjaksonsa loppuosaan. Leiriohjelmassa oli tänä vuonna mukana myös uusia teemoja ja menetelmiä. Vapaaehtoisille esimerkiksi ohjattiin stressinhallintaa ja he pääsivät esittelemään omia erityistaitojaan. Leirille osallistui 31 vapaaehtoista, joista 26 oli saapunut Suomeen elokuussa ja viisi äskettäin. Jälkimmäisille leiri toimi tulovalmennuksena. Maailmanvaihto

kiittää lämpimimmin kaikkia osallistujia sekä leirin järjestänyttä tiimiä: leiriohjaajia sekä keittiötyöntekijöitä. Toivottavasti leiri antoi energiaa kevääseen! Puolivuotisleiri on yksi Maailmanvaihdon vuosittaisista valmennusleireistä, joihin lukeutuvat myös tulovalmennus- ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoisille sekä lähtövalmennus ja paluun jälkeinen tapaaminen suomalaisille osallistujille. Leirit järjestetään pääasiassa vapaaehtoisvoimin, ja leiritiimeihin otetaan mielellään mukaan uusia jäseniä. Jos olisit kiinnostunut osallistumaan, lue lisää kotisivuiltamme! www.maailmanvaihto.fi/toiminta/kansainvaliset-leirit

11 arkeen:

Isäntäperheiden tärkeä rooli

aailmanvaihdon kautta saapuu vuosittain Suomeen noin 35–40 ulkomaalaista ICYE- ja EVS-vapaaehtoista. Noin kolmasosa heistä saa kodin isäntäperheessä ja loput asuvat työpaikkansa yhteydessä. Tällä hetkellä Suomessa on Maailmanvaihdon kautta 33 vapaaehtoista, joista 12 asuu isäntäperheessä. Isäntäperheissä asuvat vapaaehtoiset työskentelevät Suomessa yleisimmin kouluissa, päiväkodeissa ja järjestöissä. Myös ulkomaille vapaaehtoistöihin lähtevät suomalaiset nuoret majoittuvat usein paikallisissa isäntäperheissä. Paikalliset isäntäperheet Suomessa ovat Maailmanvaihdolle erittäin tärkeitä. Tarjoamalla kodin ulkomaalaiselle vapaaehtoiselle perheet mahdollistavat vapaaehtoisyhteistyön toteutumisen silloinkin, kun vapaaehtoistyöpaikalla ei ole mahdollisuutta majoitukseen. Ilman isäntäperheiden kallisarvoista panostusta toimintamme ei olisi nykyisessä laajuudessaan mahdollista. Isäntäperheet ovat kooltaan hyvin erilaisia, mukana on niin yksinasuvia eläkeläisiä kuin lapsiperheitä. Perheen koostumuksella ei olekaan väliä, vaan tärkeää on aito kiinnostus jakaa oma arki ulkomaalaisen nuoren kanssa ja tarjota hänelle koti Suomessa. Kaikissa perhemuodoissa on hyvät puolensa: lapset ovat usein parhaita kieliopettajia ja nuorisosta voi olla vapaaehtoiselle seuraa, kun toisaalta taas aikuisten perheyhteisössä on ehkä enemmän aikaa

keskustella vapaaehtoisen kanssa. Suomalainen perhe-elämä on perinteisesti melko ydinperhekeskeistä ja kynnys kutsua kotiin uusi perheenjäsen maailmalta saattaa olla korkea. Onneksi löytyy kuitenkin vieraanvaraisia perheitä, jotka ovat valmiita avaamaan ovensa ulkomaalaiselle nuorelle ja lähtemään yhteiselle löytöretkelle – myös suomalaisuuteen! Vapaaehtoisen kautta oma kotiseutu ja suomalainen elämänmeno voivat näyttäytyä uudessa valossa, mikä voi olla piristävä kokemus. Isäntäperheessä asuminen antaa vapaaehtoisille ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua suomalaiseen kulttuuriin arkisesta näkökulmasta. Arjen jakaminen on paras keino kulttuurienväliseen oppimiseen. Ulkomaalainen vapaaehtoinen tarjoaa myös koko perheelle mahdollisuuden vahvistaa kielitaitoa ja avartaa maailmankuvaansa. Perheet löytävät Maailmanvaihdon usein puskaradion ja tuttavaverkoston kautta, mutta myös sosiaalisella medialla on tässä kasvava merkitys. Olemme vakuuttuneita, että Suomessa on paljon ihmisiä, joita kiinnostaisi kulttuurienvälinen oppiminen omalla kotisohvalla, mutta kuinka tavoittaa nämä ihmiset? Kaikki siis mukaan välittämään sanaa – tai olisiko teillä kenties mahdollisuus kutsua maailma kotiinne kylään? Mari Takalo Maailmanvaihdon järjestösihteeri

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

Löytöretkiä

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

12 Yhteistuumin isäntäperheeksi bolivialaiselle vapaaehtoiselle

Ullamaija Luokkala epäröi aluksi ryhtyä isäntäperheeksi. Nyt hän iloitsee nuoren ulkomaalaisen vapaaehtoistyöntekijän majoittamisesta. Teksti: Minna Räisänen Kuvat: Luokkalan perheen albumi

”

Täytyy myöntää: ajatus siitä, että kotiimme tulisi vieras ihminen, ei ensin houkuttanut”, sanoo Ullamaija Luokkala, joka perheineen majoittaa Helsingissä bolivialaista vapaaehtoistyöntekijää, Carlos Villaroelia. Carlos, 22, tuli Suomeen viime elokuussa. Hän saapui tuli vuodeksi vapaaehtoistyöhön espanjankieliseen päiväkotiin. Isäntäperheeksi ryhtymistä ehdotti Ullamaijalle ja hänen miehelleen heidän tyttärensä Viola Luokkala, ensimmäisen kerran puolisentoista vuotta sitten. Viola oli tuolloin itse lähdössä Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön Boliviaan. Tilaa viiden huoneen ja keittiön kodissa olisi ollut, mutta Ullamaija vieroksui ajatusta. ”Kai kaikki uusi tuntuu ensin vaikealta.” Kun Viola jatkoi suostuttelua, vanhempien mieli alkoi muuttua. Violan Suomeen paluun aikoihin

Maailmanvaihto etsi Helsingistä isäntäperhettä bolivialaiselle nuorelle joka oli tulossa vapaaehtoistyöhön Suomeen seuraavana syksynä. Yhteistuumin perhe päätti ryhtyä isäntäperheeksi. Kesällä Maailmanvaihdon järjestösihteeri kävi tutustumassa perheeseen ja sopimassa käytännön asioista. Tuolloin kolmikon into vastaanottaa vapaaehtoinen oli jo kova. Ullamaija muistelee huvittuneena, että puhe vapaaehtoisesta kajahteli kuin neuvolatyöntekijän sanat odottavalle: ”Poika on tulossa.” Tuntui vähän kuin perheen kolme tytärtä, joista kaksi on jo muuttanut pois kotoa, olisivat olleet saamassa veljen. Helppoa yhteiseloa

Elokuussa vapaaehtoinen sitten saapui. Bolivialainen nuori mies solahti Ullamaijan mielestä helposti mukaan

13 Violan roolina on toisinaan ollut toimia kääntäjänä: Viola taitaa Carlosin äidinkieltä espanjaa, ja vaikka Luokkalat ja Carlos osaavat englantia, joskus kommunikoidaan myös siten, että Viola on kääntää vanhemmilleen Carlosin puhetta espanjasta suomeksi ja päinvastoin. Yhteiselossa Ullamaijaa on yllättänyt lähinnä se, miten helppoa nuorta ulkomaalaista on ollut majoittaa. Carlosin kanssa kaikki on loksahtanut helposti paikoilleen – mikä ei välttämättä olisi tapahtunut jonkun toisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa, Ullamaija pohtii. Jakson alussa Ullamaija kävi orientoitumassa isäntäperhe-elämään Maailmanvaihdon isäntäperheille järestetyssä koulutusillassa. ”Oli mukavaa, että asioita piti pysähtyä miettimään.”

Kuvassa: Ullamaija (oik.), Carlos ja Viola.

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

Luokkalan perheen elämään. ”Eipä siinä sen kummempia ollut. Lähinnä yritimme tukea Carlosta paikallisiin ihmisiin tutustumisessa. Viola esimerkiksi esitteli hänelle kavereitaan. Viola on myös opettanut Carlosille suomea.” Luokkalat ovat puuhanneet uuden perheenjäsenensä kanssa monenlaista. Perheen isä ja Carlos ovat esimerkiksi käyneet yhdessä sienimetsällä ja jääkiekko-ottelussa ja koko porukka keilaamassa. ”Pääjuonena” yhteiselossa Ullamaija kuitenkin pitää sitä, että perhe on antanut Carlosin tutustua paikallisiin oloihin ja ihmisiin omaa tahtiaan. Nuoren ulkomaalaisen majoittaminen on Ullamaijan mukaan lähentänyt perheenjäseniä toisiinsa. ”Tämä on meidän yhteinen projektimme.” Projektissa

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

Eri vinkkeleitä nuoren vapaaehtoisen majoittamiseen Aiemmin Ullamaija on tutustunut isäntäperhetoimintaan toisesta näkökulmasta: Viola majoittui vapaaehtoistyöjaksollaan Boliviassa paikallisessa isäntäperheessä, ja kun Ullamaija jakson aikana viesti Violan kanssa, äiti ja tytär pohtivat toisinaan yhdessä myös isäntäperhe-elämän kiemuroita. Omasta jaksostaan isäntäperheenä Ullamaija kokee saaneensa etenkin ihmistuntemusta. Hän sanoo seuraavansa Carlosin elämää samalla innolla, jolla hän seuraa tytärtensä kuvioita. Niitä, jotka harkitsevat isäntäperheeksi ryhtymistä Ullamaija kannustaa

mukaan toimintaan. ”Ei kannata pelätä ottaa nuorta vapaaehtoista luokseen asumaan vaan tulla mukaan toimintaan, jos vain on tarjota vapaaehtoiselle oma tila. Lisäksi täytyy olla varautunut auttamaan vapaaehtoista aina tarvittaessa.” Tärkeänä huomioida jo etukäteen Ullamaija pitää myös tätä: vapaaehtoiseen kiintyy. Ullamaija ennakoi, että Carlosin paluu Boliviaan tulee surettamaan, mutta tätä ennen on onneksi edessä vielä puoli vuotta yhteiseloa, ja ajatuksissa siintää jo vierailu vapaaehtoisen kotimaahan.

Isäntäperheen väkeä ja Carlos keilaamassa.

Text: Minna Räisänen

ne of the volunteers who have lived in a host family this season is French Jocelyn Haumesser who volunteered in Helsinki in ”Radio Valo”, a media workshop for people with disabilities. The workshop is run by Lyhty ry. Jocelyn stayed in two host families. He now tells how he felt about host family living in advance and what his feelings are towards it now, after spending nearly a year in families. Before: I was not very happy to hear that I would be living in a host family because I was very used to having my own private space. In France I was sharing an apartment with my mother, but we were not

often home at the same time so it felt almost like living alone. Especially the idea of me in a host family with children scared me. After: I feel happy about the accommodation arrangements I had! I think it is definitively a plus to stay in a host family. In the family one gets a unique chance to, for instance, familiarize oneself with family traditions and take part in them. I also felt very secured living in families. In my first host family I was faced with my fears: kids! But luckily these kids were easy to get along with. My host families differed much from each other but were both very nice.

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

Host family living – before and after

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

Saman katon alla Ranskalainen Esther Bailleul on asunut puolisen vuotta Kirsi Lehikoisen perheessä. Nyt hän ja Kirsi kertovat elämästään samassa kodissa. 1. Hi Esther! Could you briefly introduce yourself? I am Esther Bailleul from France. I came to Finland in September to volunteer for ten months in EKOEnergy which promotes the use of renewable energy in Europe. This is my first longer period abroad. 2. What motivated you to stay in a host family? I thought that it would be a good way to see how local people live and to discover

communicating with people who are different from you. On the other hand I considered staying in a host family a risky thing: it could be very stressful if things did not go well. But the positive possibilities outweighed the negative ones.

3. How did moving into a host family change your daily life? In France I was living on my own. In a host family you do not have to worry about the daily life issues in the same way, in a way you become like a child again. I had to build a relationship with each family member and get adjusted to many new things, e.g. different food and hours of daily life.

4. What has been most rewarding? The family members are nice and openminded. I have got many new ideas out of our discussions on cultural differences, politics, education... Topics have varied from Finland’s upcoming elections to nuclear plants. My host family has also helped me to find free-time activities. They have made stay here in Finland a bit more interesting. 5. What about most challenging? It takes time to learn to understand each person of the family. I also had to learn again to respect rules and routines of a family and find a balance between (continues on the page 18)

1. Hei Kirsi! Kertoisitko hieman kodistasi? Asun mieheni, kahden nuorimman lapsemme ja koiramme kanssa Helsingin Oulunkylässä vanhassa puutalossa. Myös jo kotoa muuttaneet aikuiset lapsemme ja mieheni tytär vierailevat meillä ja ovat osa arkeamme. 2. Mikä motivoi ryhtymään Estherin isäntäperheeksi? Meillä oli huoneita tyhjillään, joten ajattelimme, että miksei. Kuulimme mahdollisuudesta tyttäremme Alinan lukion kautta. Ajattelimme, että ranskaa opiskellut Alina pääsisi puhumaan kieltä kotonakin. Pari vuotta sitten majoitimme vaihto-oppilasta, mikä oli avartavaa. Olen aina tykännyt kuunnella nuorten ajatuksia.

3. Miten arkenne muuttui vapaaehtoisen saapumisen myötä? Esther humpsahti helposti osaksi perhettämme. Toisaalta hän on myös elänyt itsenäisen nuoren naisen elämää omine menoineen. Heti aluksi sovimme sellaisista asioista kuin pyykinpesusta ja siivoamisesta, joskin aika vähän meillä on tiukkoja sääntöjä. Esther on tuonut uusia ajatuksia keskusteluihin, ja puhumme kotona nyt myös englantia. 4. Mikä on ollut antoisinta? Esther on tosi kiva tyyppi! Hän on antanut arkeemme oman mausteensa. On ollut kiva nähdä, miten nuori ulkomaalainen

kiinnostuu suomalaisesta kulttuurista ja ottaa sitä haltuunsa.

5. Entä haasteellisinta? Yhteistä aikaa on aika vähän. Olin etukäteen huolissani siitä, ettei Esther vain jäisi yksin, mutta hän on etsinyt harrastuksia ja tehnyt reissuja ystäviensä kanssa. Esther on käyttäytynyt todella kypsästi. Vapaaehtoistyöntekijää on siinä mielessä helppoa majoittaa, että tämä on aikuisena vastuussa itsestään. (jatkuu sivulla 19)

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

Teksti: Minna Räisänen, kuvat: Kirsi Lehikoisen albumista

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

18 (continuing from the page 16) spending time with family members and having time for myself. In my point of view the family also at times needs some time just for themselves.

6. What have you learned? I have learned about the Finnish way of life. Not just about the present living but also about the life of older generations. We have been talking much, and I have got to see how this one family lives.

7. Which kind language training has living in a host family offered for you? In the autumn I took a Finnish course to learn the basics, but it is still hard to express myself in Finnish. We use English at my voluntary workplace, which, I think, has affected to the fact I mostly use English with my host family, too. So, I have been able to train my English skills. 8. Which of your activities together are especially memorable? Christmas time was very nice. The cozy Christmas atmosphere at the house got me through the winter dark and cold winter time. I have also enjoyed watching movies together and going to Vanhojen tanssit event of daughter Alina. Alina studies French and it has been nice to talk French with her. In the evenings we gather together for some tea and coffee. This is also nice.

In the photo: French volunteer Esther Bailleul (second from left) lives together with her host family in Helsinki. In the photo there are with Esther host dad Matti Penttilä, host mum Kirsi Lehikoinen and host sister Alina Lehikoinen.

9. Has anything surprised you? I have been surprised by how well it is going. I was expecting difficulties but we have not had any big troubles. In the beginning I was very careful so that we would not face troubles. I have had a lot of freedom in the family and I have felt lucky to live in a family with many people in it. 10. Your greetings for those thinking staying in a host family abroad? The most important is to know who you are. By this I mean to know whether you are able to live with a host family. You must really think about it in advance. While being in a host family it is good to communicate about the rules and experiences starting from the beginning. At best living in a host family can be an amazing experience! It is a nice way to discover a country.

7. Millaista kielitreeniä jakso on tarjonnut? Esther puhuu todella hyvin englantia, mikä oli minulle yllätys. On ollut hyödyksi viestiä hänen kanssaan päivittäin englanniksi. Aluksi Esther opiskeli suomea kielikurssilla, mutta on vaikeaa saavuttaa kielitaito, jolla pystyisi keskustelemaan. Suomen puhuminen onkin jäänyt vähemmälle.

Mitä tulee ranskaan, Alina järjesti yhdessä Estherin kanssa ystävilleen ranskankielisen lautapeli-illan. 8. Mitkä yhteisistä puuhistanne ovat erityisesti jääneet mieleen? Lautapeli-ilta vaikutti kauhean kivalta! Mukavaa on ollut myös esimerkiksi katsoa yhdessä leffoja. Esther on myös kokannut meille ranskalaista ruokaa ja ollut mukana katsomassa Alinan Vanhojen tansseja.

9. Onko jokin yllättänyt? Tutut ovat olleet kauhean kiinnostuneita isäntäperhejaksostamme. Nuorten aikuisten vapaaehtoistyövaihto on ollut mukava löytö, ja Maailmanvaihdon toiminta on yllättänyt iloisesti: olemme saaneet kattavasti tietoa, yhteydenpito on ollut sopivan aktiivista ja kaikesta on sovittu yhdessä. 10. Terveisesi isäntäperheeksi ryhtymistä harkitseville? Isäntäperhejakso tuo paljon iloa ja väriä arkeen! Suuria odotuksia ei kannata olla, koska ihmiset ovat erilaisia, ja asioista on hyvä keskustella avoimesti. On tärkeää, että koko perheelle sopii ryhtyä isäntäperheeksi. Aikaisemmin mietin, pystyykö perheemme tarjoamaan ulkomaalaiselle huippukohtia suomalaisuudesta, mutta olen oivaltanut, ettei se ei ole se pointti. Olemme eläneet tavallista elämää, ja se on tuntunut riittävän.

Kuvassa: Kirsi Lehikoinen (toinen oik.) perheineen majoittaa ranskalaista vapaaehtoistyöntekijää, Esther Bailleulia (toinen vas.) Helsingissä. Kuvassa ovat myös perheen isä Matti Penttilä ja tytär Alina Lehikoinen.

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

(jatkoa sivulle 17) 6. Mitä olet oppinut? Eshter on esimerkki siitä, että toisessa kulttuurissa voi pärjätä omalla asenteella ja aktiivisuudella. Olen oppinut häneltä etenkin pieniä uusia tietoja ja näkökulmia, joiden kautta olen alkanut ajatella joistain asioista toisella tapaa. Yhteisessä arjessa oppii suvaitsevaisuutta ja joustavuutta vaivihkaisesti.

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

20 Tukiperheen kokemuksia:

kokkailupäiviä ja kielikylpyä “En tiennyt, mihin ryhdyin, kun kerran tukiperheeksi lupauduin”, toteaa tukiperheen äiti Minna Kekkonen. Perhe innostui toiminnasta ja on ollut vapaaehtoisten tukena jo useamman vuoden ajan. Aika tukiperheenä on antanut mukavia yhdessäolon hetkiä ja kansainvälisiä ystäviä. Teksti: Minna Kekkonen

hkä vuonna 2011 tutustuin mahdollisuuteen toimia Maailmanvaihdon tukiperheenä, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tukiperhetoiminnan kautta perheemme on saanut tutustua erilaisiin, mielenkiintoisiin kulttuureihin ja ihmisiin. Monien kanssa yhteydenpitoa on jatkettu myös vapaaehtoisjakson jälkeen. Olen kertonut monille, että toimin ta antaa paljon ja ottaa hyvin vähän. Me olemme mahdollistaneet nuorille vapaaehtoisille viikonlopun viettopaikan poissa työpaikalta: kaikki tukemamme nuoret ovat siis asuneet vapaaehtoistyöpaikoillaan. Halutessaan nuoret ovat voineet osallistua perheemme aktiviteetteihin. Suurin osa vapaaehtoisista onkin nauttinut muun muassa saunomisesta – suomalaista saunaahan ei voi verrata muiden maiden saunoihin! Lisäksi olen ollut puuhaamas sa Lahden seudulla työskenteleville

Vapaaehtoisia laittamassa ruokaa. Ana (vas.) paistaa hellan levyllä munakoisoja ja Levon valmistaa karjalanpiirakkataikinaa.

vapaaehtoisille kansainvälisiä kokkailutapahtumia. Olemme kokoontuneet nyt kolme kertaa kotiimme kokkailemaan useamman vapaaehtoisen ja tukihenkilön voimin. Nämä ovat olleet todella lämminhenkisiä tapahtumia. Ensimmäistä kokkailuviikonloppua olivat viettämässä itävaltalainen ja unkarilainen vapaaehtoinen sekä vaihtarit Saksasta ja Sveitsistä. Silloin teimme ja söimme mm. omenapiirakkaa, suklaakakkua ja tietenkin karjalanpiirakoita. Seuraavalla kerralla osallistujat olivat Saksasta, Ecuadorista, Slovakiasta, Ranskasta ja Keniasta. Nautimme mm. kylmää kalakeittoa, jota varten sain ohjeeksi hankkia vaaleaa kalaa ja paljon sitruunoita. Oli haastavaa tietää, montako sitruunaa on paljon, ja jouduimmekin lopulta lähtemään sunnuntaiaamuna ostamaan lisää sitruunoita. Sitruunoiden avulla vapaaehtoinen kypsensi kalan,

Aurelie valmistaa alkupaloja.

toteuttanut koskaan aiemmin, mutta päivä sujui hienosti ja karjalanpiirakoitakin tuli rypytettyä. Yhdessä tekeminen ja oppiminen on ollut tukiperheenä toimimisen suola. Yhdessä on opeteltu erilaisia suomalaisille tuttuja tapoja kuten luistelua, hiihtämistä, neulomista, virkkaamista, pilkkimistä ja kalojen perkaamista. Useat Suomessa asuneet vapaaehtoiset taitavat tätä nykyä suomen kielen, joten voimme viestitellä heidän kanssaan suomeksi. Heidän Suomessa ollessaan käytimme kommunikointikielenä kuitenkin pääsääntöisesti englantia. Melkoista kielikylpyäkin olemme siis harrastaneet.

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

joksi päätyi pakastesei. Toinen haastava tuote hankintalistalla oli laardi eli sianihra. Sitä en kuitenkaan pyynnöstä huolimatta ostanut vaan tyydyin margariiniin. Suomalaisesta keittiöstä teimme ja söimme tietenkin taas karjalanpiirakoita. Tänä talvena kokoonnuimme taas laittamaan ruokaa yhdessä. Mukana olivat vapaaehtoiset Makedoniasta, Armeniasta, Ranskasta ja Kanadasta. Tällä kertaa hirvitystä aiheutti makedonialainen tapa laittaa munakoisot suoraan hellan levylle, jotta kuoret irtosivat niistä helpommin, mutta siitäkin selvittiin pienen hajun kera. Jokainen vapaaehtoinen oli valinnut ohjeen, jota ei ollut

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

Iloa ja uusia näkökulmia tukihenkilötoiminnasta

Tukihenkilöt auttavat Suomeen vapaaehtoistyöhön tulevia nuoria ulkomaalaisia tutustumaan uuteen ympäristöön ja nauttimaan siinä elämisestä. Millaista puuhaa tämä on? Tukihenkilöt Annukka ja Helena kertovat kokemuksistaan. Koonnut: Minna Räisänen Kuvat: Annukka Helanderin albumista

Kirppislöytöjä ja kikatusta

”

Maailmanvaihdosta kysyttiin kiinnostustani ryhtyä tukihenkilöksi nuorelle intialaiselle naiselle, Sharonille, joka oli ollut Suomessa jo yli puoli vuotta, mutta

vaihtanut nyt työpaikkaa ja tullut lähelle kotiseutuani. Ryhdyin hänen tukihenkilökseen, koska olin itse ollut Aasiassa vapaaehtoisena. Koin, että minulla voisi olla annettavaa, koska tunnen aasialaista kulttuuriympäristöä. Minulla oli myös mukavasti aikaa tälle vapaaehtoistoiminnalle. En ole osallistunut tukihenkilöiden koulutukseen, mutta koin, että minulla on työelämän kautta hyvät valmiudet toimintaan. Tulimme heti hyvin juttuun. Vapaaehtoiseni oli yllättävän avoin ja otti minut hyvin vastaan. Kutsuin hänet kotiini viikonlopuksi, sillä surin vähän hänen askeettista asuinympäristöään. Teimme intialaista ruokaa, jonka laittamista hän opetti mielellään minulle ja avopuolisolleni. Kysyin myös ennalta, onko jotakin Annukan avopuoliso Simo (vas.) ja Sharon kokkaamassa.

23 TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

Annukka (oik.) toimi intialaisen vapaaehtoisen Sharonin tukihenkilönä.

suomalaista ruokaa, jota hän haluaisi oppia tekemään. Täytekakku oli sellainen, joten leivoimme porukalla kakun. Kirpputorit ovat varmaankin hintatasonsa vuoksi vapaaehtoistyöntekijöille mieluisia ostospaikkoja Suomessa. Tuttavuutemme aikana kiersimme monet kirppikset ja teimme hyviä löytöjä. Autoin myös ompelemalla joitakin vaatteita sopivammaksi. Onneksi itselleni ei ole mitenkään vastenmielistä koluta kirppiksiä vaan tykkään käydä niissä muutenkin. ;) Toisinaan tapasimme myös kaupungilla, kävimme syömässä ja juu – kirppiksillä. Oikeastaan oli hauska kikatella ”tyttöjen juttuja” ja hypistellä ja miettiä ostoksia. Menin myös kouluvierailulle mukaan saattajana. Sharon tuli hyvin juttuun myös

avopuolisoni kanssa, jolla ei aasialaisia ystäviä tainnut entuudestaan ollakaan. Emme varmaan kumpikaan osanneet arvata, miten antoisaa olisi avata kotinsa toisen kulttuurin eläjälle. Kaiken kaikkiaan tukihenkilökautemme kesti noin neljä kuukautta. Se oli mukava aika. Tulimme tutuiksi, mutta homma ei alkanut kiertää liiaksi samaa rataa tai väsyttää kumpaakaan. Toivon, että tapaamme vielä. Uskon, että saan vierailla hänen kotonaan jos menen Intiaan. Ja jos hän palaa Suomeen, haluamme olla ystäviä täällä. Kun juna lähti Turusta kolkuttamaan Helsinkiä ja Delhiä kohti, heitimme pitkät hyvästit silmäkulmia pyyhkien. Varmaa oli silti tunne, että tapaamme vielä.”

Annukka Helander

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

24 Nähtävyyksien ja postikorttien äärellä

”

Olen tavallinen Suomessa yksin asuva ja kohta eläkkeellä oleva sairaanhoitaja. Tutustuin Maailmanvaihdon toimintaan viime toukokuussa Maailma kylässä -festivaalilla ja toimin nyt tukihenkilönä japanilaiselle vapaaehtoiselle, joka saapui Suomeen elokuussa. Kouluttauduin tehtäviini tukihenkilöiden koulutuksessa, joka pidettiin ulkomaalaisten vapaaehtoisten tulovalmennusleirin yhteydessä. Olen käynyt vapaaehtoiseni kanssa museoissa ja näyttänyt hänelle nähtävyyksiä. Käyntikohteita miet-

”Tukihenkilö-

toiminnassa minua on auttanut varmasti se, että olin etukäteen kiinnostunut vapaaehtoiseni kotimaasta ja sen kulttuureista.”

tiessäni olen tutustunut uusiin paikkoihin sekä löytänyt uudestaan tuttuja kohteita. Olen myös ajatellut näyttää vapaaehtoiselleni lumikenkäilyä, mutta talvi ei suostu tulemaan kunnolla.

Tukihenkilötoiminnassa minua on varmasti auttanut se, että olin etukäteen kiinnostunut vapaaehtoiseni kotimaasta ja sen kulttuureista. Toisinaan meidän on vaikeaa kommunikoida, sillä vapaaehtoiseni ei puhu paljoa suomea eikä englantia. Silti yritämme. Oma poikani kavereineen puhuu hieman japania ja tietää melko paljon japanilaisista ja heidän kulttuuristaan. He ovat antaneet minulle vinkkejä, jotka ovat auttaneet paljon. Japanilaiset ovat usein vähäpuheisia eivätkä eleile paljon. Vaikka tiesin asian etukäteen, tämä on ollut minulle haasteellista, sillä puhun ja elehdin itse enemmän. Sattumalta vapaaehtoiseni ja minä olemme molemmat sairaanhoitajia. Emme ole paljoa keskustelleet ammatistamme, mutta sen verran olen oppinut, että Japanissa ei ole juurikaan vanhusten- tai vammaistenkoteja kuten Suomessa, koska perhe hoitaa heitä kotonaan. Sairaanhoitajan työ on Japanissa huomattavasti vaativampaa kun Suomessa. Eräs perheeni jäsen muuten matkusteli Japanissa vuosina 1900– 1910. Minulla on postikortteja silta ajalta. Katselimme vapaaehtoiseni kanssa internetistä, miltä korttien paikat näyttävät nykyään.” Helena

hy should a Finnish person become a support person for a foreign volunteer? What can a support person bring into a volunteer’s life? This is something foreign volunteers are experts to tell about. We asked Jorge Lara Pino, a young Mexican who arrived in Finland in January to volunteer for half a year in a school called Kirkonseudun koulu in Nakkila. He has known his support person for about a month now. ”For a volunteer having a support person is very important. He or she is the one who is going to try to introduce you new things and will always help and assist when you need. When I arrived in my voluntary workplace, my support person – who also works there himself – showed me

the classrooms, made me feel welcome and showed me the way I can teach the kids. In the school I assist and support the kids who need extra help. My support person has also helped me in my daily life in Nakkila. He has given me tips for activities to try and on places to visit, for instance. He always tries to chat and introduce me new things, such as cross country skiing and snowboarding, so that I would not get bored in this small town. He lend me his skates and showed me how to skate. I have had a great time with him. A support person is somebody that will make your volunteering life way different.”

Volunteer Jorge Lara Pino arrived in Finland in January.

THEME: HOST FAMILIES AND SUPPORT PERSONS

Volunteer’s point of view: A support person makes a difference

THEME: HOST FAMILIES AND SUPPORT PERSONS

The Other Side of the Door Volunteering is a culture of its own and those who are currently a part of a volunteer program or have had a volunteer experience in the past have their own success story to tell. Here we have an inspirational story about Merve Şanlıdağ, originally from Aydin – Turkey, who decided to spend a full year as a volunteer in Finland and explore the unique culture on her own. Text: Zarrin Fatima Photo from the album of Merve Sanlıdag

elsinki. A cosmopolitan city of 1,25 million inhabitants is bustling with activities and whether we talk about spending a week in the capital or a year, there is something here for everyone. As we busy ourselves with the everyday schedules, it is also worth noticing and appreciating the small things happening around us. Sitting in one the lively cafes downtown in Hakaniemi, Merve began to tell about her experiences. She is volunteering through the EVS program and works at Lyhty Ry, an organization that offers activities and services for people with disabilities. She arrived in August 2014 and plans to stay until next summer. Upon asking her how she decided to come volunteer in Finland, she replied that she had been

volunteering from an early age and feels the need to be useful to people. In her opinion, volunteering is the best option.

The family has been extremely supportive and helps Merve feel at home as much as they can.

Interestingly, this is the first time she is volunteering for people with certain disabilities, and while it is natural to encounter some challenges, Merve found it extremely easy to adjust to the new work environment.

27 THEME: HOST FAMILIES AND SUPPORT PERSONS

Merve (left) and her host family.

But it is her host family Merve is most grateful for. The family has been extremely supportive and helps Merve feel at home as much as they can. Merve recalled that when she first arrived, the host mother helped her with all the practicalities such as the Local Register Office (Maistraatti) and important places around town. Later on, Merve also took a trip to Seurasaari with the host family and it was a great way for them to get acquainted with one another. She also had the chance to celebrate the name day of one of the host family’s grandkids! “I moved away from my home town six years ago and have been by myself in Istanbul”, Merve explained. She had been slightly nervous about adjusting to living with a new family in Helsinki, but everything went smoothly for her.

Wine Nights and Other Highlights

Asking Merve how she spends time at home, she replied enthusiastically that the host family always waits for her to come home for dinner and that they have set aside Friday or Saturday nights as Wine Nights. “It is something we always do together”, Merve said. She has different working days, but usually works seven hours for five days a week, and for her coming home and having dinner prepared is absolutely wonderful. And the Wine Nights are not the only highlights of Merve’s experience. The host parents also took care of buying some presents for Merve’s family when she went back to visit Turkey for a few days. She also received chocolates from the host family’s trip to Sweden and also

THEME: HOST FAMILIES AND SUPPORT PERSONS

28 some Christmas presents! She also recalled the time when she was looking to buy a bike in the summer, and her host mother’s sister was kind enough to borrow her own bike to Merve for the time being. “Do you think your time here as a volunteer will change something when you go back home?” I asked. Thinking quietly for a while, Merve replied that she feels she will now be able to handle critical situations better and is more patient now. She also felt that she has more time for herself living in Finland, something that she feels different about as she compares her life in Turkey. “But that is mostly because Finland is a beautiful, quiet and a peaceful country”, says Merve. “Life is very fast paced in Turkey and in Finland everything is in order, but I am used to the Turkish way of life.” Working at Lyhty also gave Merve a chance to get to know more about disabled people and when she goes back to Turkey she hopes she will be able to contribute to the society more and inspire others to do the same.

Through Different Eyes

‘What do you think about your work here at Lyhty?’ I asked further and the reply I got will probably stay in mind forever. Merve does have a huge responsibility. She has to take care of the daily tasks such as helping around the house, taking the people out for a walk, communicating with them in Finnish as best she can, and most importantly always being there as a support person and giving the people a chance to integrate into the society the best way possible. Some people are very fond of Merve and ask about her

when she is not at work. One person she takes care of always hugs her and happily calls her ‘Kulta’ which translates to gold or sweetheart in English. As I conclude this article, I cannot help but think that volunteering to work

“Do you think your time here as a volunteer will change something when you go back home?” I asked. Thinking quietly for a while, Merve replied that she feels she will now be able to handle critical situations better and is more patient now.

with people with disabilities is the most challenging task and not everyone will be able to do it as perfectly. However, it is no doubt one of the most real, eyeopening and life changing experiences you are ever able to get and most importantly, you see the world through different eyes. Merve’s story is definitely fascinating and her time here until next summer is likely to unravel more stories that not only Merve, but also those who worked and lived with her will always cherish and remember.

“Having lived in Finland for nearly six months now, it has been a second home to me”, says ICYE volunteer Albert Marreddy Gali, who has been working in South Ostrobothnia Folk High School in Ilmajoki since autumn 2014. Read what he writes about his impressions on Finland and the Finnish people. Text: Albert Marreddy Gali Photos: Tuija Palomäki and Pedro Valerio

aving lived in Finland for nearly six months now, it has been a second home to me. It is a wonderful country to be in but I feel it is not properly marketed around the globe. Being in Finland has been super awesome. I am growing up here. It’s funny when you look back and still feel the same… Yet I feel I’m growing in myself and cannot explain it. Well, in time I guess my people will see that my knowledge base and personality have been enhanced positively. I personally think that Finns are well educated, well informed and knowledgeable. When I say I am Indian, unlike many of their European counterparts, they never confuse me for being an Indian. Finns are generally known to be quiet and like to remain low profile. This is true to some extent, but once mingled, Finns have a great sense

of humor and hospitality. Nevertheless, they are always ready for some friendly banter and tongue-in-cheek replies. Finland maintains one of the best living standards in the world. Finns are very pragmatic and the simplest of issues are taken care of, which is not always the case even in many of the developed countries. For example, it is very easy to clean windows in Finland, as all the windows open inwards. Even in developed countries many windowcleaning companies earn their livelihood just because windows open outwards. Finland is a country with high moral values and honesty. Also, the obedience of values is a high priority as seen in a recent test where Helsinki residents returned 11 of the 12 wallets that were purposely dropped – the best result in the world. Adherence to law is so high

VOLUNTEERS IN FINLAND

Home, Away from Home

VOLUNTEERS IN FINLAND

Albert and Satu Korpela from South Ostrobothnia Folk High School.

that people do not cross the street on a red light even if no vehicles are seen on the horizon. Every hill has a valley, so everything is not rosy in Finland. First and foremost is the language. There are many jokes about difficulties of Finnish language like: “Which is the most heavenly language? Finnish, because it takes an eternity to learn.” The second important issue would be the weather. Also, social life in Finnish is what makes it a difficult place to live in. Even people living in the same apartment hardly talk to each other and young ones live away from their parents. Unlike in most Eastern countries, you will find most of the students living in student apartments despite their parents’ beautiful house

being located nearby. Having said that, every rose has a thorn and Finland has been a wonderful second home to me. When I first got to Finland, Helsinki, it was in the middle of August and the capital city was vacant… No one! Shoo that was a horrible time for Mr. Joshuva and me! We would walk in town and barely see anyone interesting. The journey to the destination was great but did not improve the situation much. The accommodation was in a host hamily: Mr. Mathews and Mrs. Vilma were happy to welcome us from the Vantaa International Airport. They were so happy with us! The next day I went for sightseeing with another Indian volunteer and a Nepali volunteer and we had lots of fun in the city centre.

31 to the school. Wednesday the 27 of August was a memorable day in my life because I joined the students who were having snacks at the pond. I felt one among them and happy to be with them. I had local support persons from whom I learned a bit more about the town, and they were really friendly and supportive. The most challenging thing about being in Finland was trying to make peace with how much I missed my home; it was terrible at times. We skyped of course, but at times it made things worse... Especially when we had to hit that ”hang up” button. We had our challenges of sulking and misunderstandings due to the loneliness, but I appreciate that through the Lord we proved that we are stronger than three months apart. Not easily broken…. Living in Finland is a mixture of joy and happiness. I was super exited to go back to classes with international students, and sad to be leaving my friends way back home. The looks on their faces will haunt me forever. My college mates and my professors, my students, I miss all of them very badly. I am also grateful for my parents Gali Prathap Reddy and Florence Gali, and my soulmate Shruthi Geethika Gali. I am here with the help of my uncle Gali Kaspareddy and Penta Reddy Jaya Prakash Reddy to mention a few back home. I am also grateful to my motherly mentors Katariina and

”It was a sensitive moment for every one of us when the training camp came to an end as we had become good friends. ”

VOLUNTEERS IN FINLAND

Few days later we had delightfulness in our hearts: the orientation program brought a stream of international cultural youth ambassadors from all over the world and it got richer and richer in Tampere. There we stayed together for two weeks on a preparation camp about the ICYE program and about our roles and responsibilities. It was an accurately systematized preparation in which we got enough information and useful tips for the voluntary work period. It was a sensitive moment for every one of us when the training camp came to an end as we had become good friends. After the camp we all headed to our voluntary work places with many expectations and hopes for a unique experience. Slowly my pain of being away from home got better…. I was leaving my family members way back home. I was sad, too… But my heart was aching for the future I love, that’s my main driving force in life. I reached the Seinäjoki railway station at late in the afternoon. I had been waiting to see my mentor, and all my friends had been departed along with their support persons, mentors and host family members. There came a big car, a women with pure smile on her face and so enthusiastic in her walk. She welcomed me with joy and happiness. We finally reached the long awaited destination after a few minutes’ journey. They gave me a double bed room and I got all the stuff necessary for my stay at the workplace. I lived in the house next

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

32 Satu, who have been taking care of me as their own child. The principal who is always there to support me to learn new things; I have never seen such a good and dynamic educationalist in my journey. He is so good and enlightens all the students at the school. My teachers Annukka, Alina and Johanna, who have been teaching me the language classes. My other teacher Eija, who is teaching me how to cook Finnish food, she has been so kind in her words and approach too. My friends Chris, Mads, Don, Francis, Tony, Minna, Kristiina, Leilani, Nazike; this list does not mean I did not appreciate other people I came across at school, but these friends I always hang out with hence I know them better than most of the international students. I appreciate all of them awesome people. My first adventure was on the first week of September. I was invited by my mentor for a walk, and you know how long? It was 11 kilometers. My language skills have been proved many times: it is not so simple to translate from Finnish to English, you really need to focus well in every single word. I also visited some places like Lehtimäen Opisto, Museum at Vaasa, Kauhajoki Vocational College and disabled homes in Seinäjoki and Ilmajoki to name some. South Ostrobothnia Folk High School provides universal education for all school students without discrimination, including school meals, vocational studies for free and other educational compensation costs depending on the program. Also basic health care is provided. Classroom administration and discipline are very good. In my view, there is room for improvement in the school’s atmosphere and in the

communication and socialization. A teacher should have a positive impact on the students’ sense of safety and on the atmosphere in school as well as on students’ motivation to study. The purpose is to adopt a proactive and preemptive approach instead of an ex post facto disciplinary approach. Interactive educational discussions are the primary new means of addressing disruptive behavior and misconduct of students. The trend at our school is towards a more effective and meaningful educational approach. The tasks and exercises are appropriate and ones that support learning, instruction and development. The new knowledge from teachers must be applied with discretion and respect. The lessons are designed to better enable pupils and students to participate and have a sense of belonging, and thus reduce disruptive behavior. The school has a student body which helps the students with problems and encourages the individuals to participate in all the programs being organized at the school. I found that there is a friendlier environment between the students and the faculty. They are the creators of knowledge, like blooming buds. There are many activities that are being designed and implemented to form an integral part of the school community’s operating environment. The school offers educational and vocational programs in campus like dance, drama, make-up, rhythm music, writing program, languages, educational and psychological program, medical and natural sciences, health education and youth and leisure instructors training, which will enable the youth to promote sustainable development, international

Students of the Maakari group.

court. We have good homes to stay in, the students can stay in single rooms or double bed rooms. I love to be part of Maakari I [a group for immigrants to learn about the Finnish language and culture], because I feel like home. We have students from all over the world, I have good friends from 12 countries, and they help us a lot while learning. The basic rule in Maakari class is to speak, speak, speak always. Whether it’s right or wrong, we speak something. The teachers are so kind and helpful, they are like spoon feeding mothers. They train us in a basic, easy and humble way. I spent hard times in the beginning with the language but later I’ve tried to be part of the students at all times. I feel the South Ostrobothnia Folk High School is like I am in the palms of my mother, feeling to be at home, away from home.

TEEMA: ISÄNTÄPERHEET JA TUKIHENKILÖT

and cultural awareness, equal rights with equal respect, open interaction and a healthy lifestyle. The task is to create an environment of flexibility, effective communication, high motivation, networking and co-operation. These factors encourage personal development, which is an important part of the experience. The school campus includes fast broadband, laundry facilities, common rooms, saunas and kitchens. Moreover, there is a restaurant offering breakfast, two meals and coffee per day and a fitness center with a gymnasium, stage, squash court, weight room and kiosk. Also available for use are meeting rooms, a teaching kitchen, home economic facilities and a handcraft classroom. There are two reception halls, administrative offices with postal services and an outdoor volleyball

TERVEISIÄ MAAILMALTA

Vapaaehtoisen elämää MEKSIKOSSA Teksti ja kuvat: Ulrika Walter

Ulrika Walter työskenteli kuusi kuukautta meksikolaisessa päiväkodissa. Hyppää mukaan kuvakierrokselle vapaaehtoisen arkeen! Kulkueita järjestetään aina kun löytyy hyvä syy. Tässä olemme työporukan kanssa joulukulkueessa. Työilmapiiri on muutenkin ollut mahtava ja olen nauttinut työskentelystä kovasti!

Olen töissä DIF Ocotlán -nimisessä päiväkodissa. Espanjantaidon puutteen vuoksi minut laitettiin ensin vauvojen ryhmään. Viihdyin ja hoidin työni yllättävän hyvin, ja samassa ryhmässä ollaan vieläkin. Lapset tulevat erittäin nuorista tai köyhistä perheistä. Päiväkodissa pidetään huolta, että he saavat terveellistä ruokaa ja tarpeeksi läheisyyttä ja hoivaa.

35 TERVEISIÄ MAAILMALTA Vapaaehtoistyöjakson loppusuoralla äitini tuli käymään Meksikossa. Matkustelimme kaksi viikkoa ja näimme monenlaista maan tarjoamaa kauneutta. Kiipesimme muun muassa Auringon pyramidin 365 porrasta.

Itsenäisyyspäivänä työpaikalla pidettiin pienet Lapset olivat pukeutuneet kansallispukuihin.

juhlat.

TERVEISIÄ MAAILMALTA

Vapaaehtoistyöjakson aikana tukihenkilöstäni Lilistä on tullut minulle todella tärkeä. Hän on vienyt minut lääkäriin ja hoivannut minua kun olen ollut kipeänä. Yhdessä on myös leivottu korvapuusteja. Kuvassa myös saksalainen vapaaehtoinen Rebecca.

Viikonloppuisin ei tekemisestä ole puutetta. Sveitsiläisen vapaaehtoisen anssa kävimme tarkastamassa, miten täällä Meksikossa ratsastetaan.

37 TERVEISIÄ MAAILMALTA

Meksikossa lasten syntymäpäiväkutsuilla on usein pahvista tehty piñata, joka on täytetty karkeilla.

Elokuussa sadekausi oli juuri alkanut, ja välillä vettä tulikin sitten vähän enemmän. Kuva on otettu melkein kotini ulko-oven edestä.

TERVEISIÄ MAAILMALTA

Vapaaehtoisen päivä

HANOISSA Teksti: Pauliina Myöhänen

Kirjoittaja työskenteli vapaaehtoisena Vietnamissa kaudella 2014–15. Miten työmatka taittuu miljoonakaupungin ruuhkassa ja mitä muuta kuului vapaaehtoisen työpäivään Hanoissa? Teksti löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta maailmanvaihto.fi/node/859.

erätyskelloni pirahtaa soimaan 6.45. “Suomessa on vasta aamuyö”, ajattelen unisena. Hanoi on kuitenkin jo herännyt, kadulta kuuluu liikenteen melua, autojen torvien tööttäyksiä, huutoja ja puhetta. Huonetoverini ovat vielä unessa, joten yritän hiipiä ulos mahdollisimman hiljaa. Asumme vapaaehtoisille tarkoitetussa asuntolassa, ja jaan huoneeni kolmen muun pitkäaikaisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Yhteensä talossa asuu 20–30 vapaaehtoista: toiset viipyvät vain muutaman viikon, osa viettää Hanoissa koko vuoden. Aamupalan jälkeen nappaan polkupyöräni ja sukellan aamuruuhkaan. Autot, skootterit, bussit, polkupyörät, ihmiset ja joskus eläimetkin pyrkivät eteenpäin ruuhkaista tietä. Ensikertalaisen silmin liikenne vaikuttaa kaoottiselta, mutta vietettyäni

täällä jo useamman kuukauden olen oppinut kolme tärkeintä liikennesääntöä: 1) väistä isompaa ajoneuvoa, 2) pysy liikkeessä ja 3) huolehdi vain itsestäsi. Työpaikkani on nimeltään Friendship Village. Se on “kylä”, joka tarjoaa asunnon, ruoan ja koulutuksen lapsille, jotka ovat synnynnäisesti vammautuneet. Tänään menen auttamaan oppilaita käytännön taitojen luokkaan, jossa he laittavat ruokaa. Yleensä minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä olemme valmistamassa, mutta onneksi lapset tietävät mitä tehdä. Iltapäivällä opetamme matema tiikkaa. Suurin osa ajasta menee tehtävien kirjoittamiseen oppilaiden vihkoihin. Yritän myös (yleensä tuloksetta) komentaa oppilaita istumaan paikoillaan ja olemaan heittelemättä toisiaan pyyhekumeilla ja

39 TERVEISIÄ MAAILMALTA Kuva Ha Long Baysta, jossa Pauliina (kesk.) vieraili muiden vapaaehtoisten kanssa.

liituväreillä. Aluksi luulin, että ongel- hän on erityisen kiinnostunut kuulema on kielitaitoni puute, mutta nyt maan Suomesta ja kertomaan minulopittuani vietnamiksi tärkeitä lau- le tyttärensä opiskeluista. seita (“Istu alas”, “Tee tämä tehtävä”, Joskus on uuvuttavaa, kun talosta “Älä tee sitä!”, “Pyydä anteeksi”) olen ei tahdo löytyä paikkaa, jossa saisi käsittänyt, että äänenviettää hetken yksin. sävy ratkaisee. Toisaalta varmasti ” Pyöräilen kotiin Pyöräilen kotiin ausuurin syy siihen, ettringon laskiessa ja os- auringon laskiessa en ole vielä juurikaan tan matkalla tutulta potenut koti-ikävää ja ostan matkalla rouvalta eksoottisia on se, että olen jathedelmiä. Kotona päi- tutulta rouvalta kuvasti ystävieni ymvällinen on jo valmis, päröimänä. Vaikka eksoottisia mutta vastustan vielä talomme asukkaat hedelmiä.” ruoan houkutusta ja ovat kotoisin muualsuuntaan joogatunnilta, elämme silti vietle vastapäiseen taloon. Siellä kaikki namilaiseen tapaan yhteisöllisesti. jo tuntevat minut ja uteliaiden kat- Vaihdamme vielä päivän kuulumiset seiden sijaan saan vastaani iloisia huonetoverieni kanssa ennnen kuin käden huiskautuksia ja tervehdyk- hiljaisuus laskeutuu huoneeseemme siä. Tunnin jälkeen jään vielä juttele- ja vaivun uneen öiseltä kadulta kanmaan joogaopettajani kanssa. Hänen tautuvia ääniä kuunnellen. tyttärensä opiskelee Suomessa, joten

ICYE AROUND THE WORLD

A Warm Welcome to Brazil In this series we catch up with staff members of the International Cultural Youth Exchange offices around the world. Text: Minna Räisänen Photo: Danila Baravalle

Hi Danila! Could you briefly introduce yourself?

My name is Danila Baravalle. I am an Italian pedagogue and I have worked for ICYE Brasil since 2005. In the beginning I worked as coordinator of the programmes of incoming volunteers and nowadays I work as general coordinator.

possibility to get to know everyone deeply and to be closely involved with the kids. The volunteer participates in the daily activities of the centre and can according to his/her skills and interests develop workshops on dance, theatre or games, for instance.

How did you end up working for ICYE Brazil?

Volunteers mostly stay in host families in Brazil. What kind of feedback have you got from the families?

In many of the Brazilian ICYE voluntary workplaces volunteers work among children or adolescents. Could you introduce a voluntary workplace you find especially interesting yourself?

How does ICYE Brasil train and support its host families?

In 2003 I did an EVS period in Spain and later, participating to a European youth seminar, I got to know a staff member of ICYE Italy who put me in contact with ICYE Brasil. I came to Porto Alegre to do a staff exchange for one year, but because I liked the work and the place and met my husband... I decided to stay here.

I particularly like “Casa Madre Giovanna”, a small centre for about 70 disadvantaged and poor kids aged at 6–16 years. The project is our smallest and poorest one and the staff member number small. The voluneer is received like into a family, having the

Here in Brazil people are very friendly and like to have contact with foreign cultures. Our host families are volunteers so they receive the exchangees because they really want to do it, and normally we receive very good feedback from them. They say the experience was very interesting and that they got to know another culture, practise another language, feel good to help – even if indirectly – the disadvantaged projects and communities and share a bit of Brazilian culture.

After the first contact by e-mail and phone, we visit the family in order to get to know its members, the house and district and to answer to all their questions. Later we normally invite the family to a meeting with other families and during the time they host

41 ICYE AROUND THE WORLD

the exchange we maintain contact monthly. Sometimes we organize visits or events in which they are invited, too.

You hosted a Finnish volunteer yourself. How was it opening your home door for a foreign volunteer?

I have always liked the Finnish volunteers a lot. Generalizing (but it also has always been like this for me personally) I find them very nice, spiritous, polite and easy to live with. So, when Petra needed a host family for some weeks, I had no doubt: I wanted to receive her. Hosting her was very nice for me and my husband. By the way, in a week a former exchangee from Finland, Hanna, will come to stay some days with us. We have been friends since for some ten years now!

Your greetings for families thinking of becoming a host family?

I know that it can appear strange to open your house to a youngster you do not now, but it is a great experience that will enrich your family by bringing another, sometimes very different, culture, inside your daily life and creating durable friendship. I strongly recommend becoming host family!

Finally, what would you tell someone thinking of volunteering in Brazil? Well... be welcome to a beautiful country that will receive you with open arms!

MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU

Kouluvierailijoita yhteiskuvassa. Herbert Karamagi eturivissä kolmas vasemmalta.

Kohtaamisia luokkahuoneissa Helsingistä Tornioon Maailmanvaihdon kouluvierailuilla kurkistellaan arkitodellisuuksiin ulkomailla. Teksti: Minna Räisänen, Kuva: Mikko Nygrén

aailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijät ovat tänä lukuvuonna käyneet kouluvierailuilla mm. Helsingissä, Lohjalla, Pieksämäellä, Savonlinnassa, Turussa, Torniossa ja Valkeakoskella. Vierailuja ovat tehneet niin vapaaehtoisena ulkomailla työskennelleet kuin ulkomailta vapaaehtoistyöhön Suomeen tulleet nuoret. Järjestön kouluvierailujen tarkoituksena on tarjota peruskoulun ja toisen asteen oppilaille mahdollisuuksia kuulla ja kysyä elinolosuhteista ja kulttuuriympäristöistä niissä maissa, joista vapaaehtoiset ovat kotoisin tai joissa he ovat työskennelleet vapaaehtoisena. Näitä ovat tänä lukuvuonna esimerkiksi Bolivia, Costa Rica, Kenia ja Japani. Kouluvierailijaksi kouluttautui syksyn alussa 24 vapaaehtoista. Yksi heistä

on Herbert Karmagi, joka saapui elokuussa Ugandasta vapaaehtoistyöhön Kotimäen pienryhmäkotiin Sipooseen. Lokakuussa Herbert vieraili lukiossa Helsingissä ja helmikuussa ammattikoulussa Espoossa. ”Ammattikoulussa opiskelijat innostuivat esityksestäni niin, että kyselivät lisää vielä välitunnillakin”, hän iloitsee. Herbert sanoo, että ryhtyi kouluvierailijaksi, jotta saisi itse lisää näkymiä kulttuurisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin sekä oppisi Suomen koulutusjärjestelmästä. Jälkimmäisestä hän kertoo nyt, että hänen mielestään Suomessa tarjotaan laadukasta maksutonta koulutusta, minkä myötä kaikkien on mahdollista oppia ja käyttää taitojaan tehokkaasti. Opettajat ovat palautteissaan maininneet osana vierailujen tärkeintä antia

43 43 MAAILMANVAIHDOSSA TAPAHTUU

esimerkiksi mahdollisuuden olla vuorovaikutuksessa ulkomaalaisen nuoren kanssa. Joillain vierailuista vapaaehtoiset ovat tavanneet yhden luokallisen oppilaita, toisinaan taas he ovat esiintyneet useille ryhmille. Vierailut ovat oppilaitoksille maksuttomia. Kehittyvissä maissa vapaaehtoisena työskennelleiden suomalaisten nuorten ja näistä maista kotoisin olevien ulkomaalaisten vapaaehtoisten kouluvierailuja on tänä lukuvuonna tukenut ulkoasiainministeriö.

Näin kutsut vapaaehtoisen kouluvierailulle 1. Tutustu kouluvierailutoimntaamme osoitteessa maailmanvaihto.fi/ toiminta/kouluvierailut. Kurkkaa etenkin, asuuko kouluvierailijaksi kouluttautuneita vapaaehtoisia paikkakunnallasi tai sen lähistöllä. 2. Laadi vierailukutsu. Ohjeistuksen löydät kotisivuiltamme. Vastaanotettuamme kutsusi olemme yhteydessä vapaaehtoistyöntekijään. Kun ajankohta on lyöty lukkoon, välitämme sinulle vapaaehtoisen yhteystiedot ja päinvastoin.

TULE MUKAAN TOIMINTAAN

Tule mukaan toimintaan! Kiinnostuitko Maailmanvaihdon toiminnasta? Alta löydät tietoa osallistumismahdollisuuksista. Lisää vaihtoehdoista voit lukea osoitteesta www.maailmanvaihto.fi. Viereisellä sivulla Katri Kortelainen kertoo kokemuksistaan kouluvierailijana.

Vapaaehtoistyöntekijäksi maailmalle

Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Oseaniaan voi lähteä vapaaehtoiseksi ICYE-ohjelman kautta. EVSvapaaehtoispalvelun kautta Maailmanvaihto lähettää vapaaehtoisia lähinnä Eurooppaan. Jaksot kestävät 6–12 kuukautta ja ne ovat 18–30-vuotiaille suunnattuja.

Kirjoittajaksi MaailmanVaihtoa -lehteen

Lukijoiden kirjoitukset Maailmanvaih-don toiminnasta ovat lämpimästi tervetulleita lehteen. Halutessasi voit sitoutua kirjoittamaan useampaankin lehden numeroon tai osallistua lehden tekoon valokuvaamalla tai taittamalla juttuja.

Ryhdy kouluvierailijaksi

Maailmanvaihdon kouluvierailutoiminta tarjoaa vierailijoita eri luokka-asteille alakoulusta lukioon. Kouluvierailuja tekevät vapaaehtoistyössä ulkomailla olleet nuoret sekä Suomessa vapaaehtoisena työskentelevät ulkomaalaiset. Ota yhteyttä, jos haluaisit ryhtyä kouluvierailijaks!

Isäntäperheeksi vapaaehtoiselle

Isäntäperheeksi voi alkaa kuka tahansa – tärkeintä on halu rikastuttaa arkeaan toisesta kulttuurista tulevan henkilön kanssa. Suurin osa vapaaehtoisista saapuu Suomeen elo– syyskuussa, mutta isäntäperheitä etsitään ympäri vuoden.

Vapaaehtoisen tukihenkilöksi

Kansainvälisty omalla maaperälläsi ja solmi uusia ystävyyssuhteita! Tukihenkilö on ihminen, joka auttaa ulkomaalaista vapaaehtoista verkostoitumaan ja tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Vapaaehtoisen tueksi voivat ryhtyä myös perheet.

Hakijoita haastattelemaan

Tule mukaan haastattelemaan vapaaehtoistyöhön ulkomaille hakevia nuoria! Haastattelijat ovat tärkeässä roolissa, sillä Maailmanvaihdolle on keskeistä löytää vapaaehtoistyöntekijöiksi motivoituneita henkilöitä, jotka pystyvät sitoutumaan tehtäviinsä.

Leiriohjaajaksi tai -keittiötiimiin

Tule ohjaamaan toimintaa tai auttamaan ruoanlaitossa vapaaehtoisten valmennusleireille! Maailmanvaihto järjestää leirejä niin Suomesta vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähteville kuin vapaaehtoiseksi Suomeen saapuville nuorillle.

Maailmanvaihdon hallitukseen

Maailmanvaihdolla on puheenjohtajan luotsaama hallitus, joka koostuu vapaaehtoisista aktiiveista. Hallituksen jäsenet toimivat työryhmien vetäjinä tai heillä on jokin muu vastuualue.

Mukaan tiedotustyöhön

Maailmanvaihdon tiedotustyöryhmä tiedottaa ajankohtaisista tapahtumista sekä esittelee järjestöä yleisemmin. Tule mukaan harjaannuttamaan viestintätaitojasi sekä tutustumaan kansalaisjärjestön toimintaan ja uusiin ihmisiin!

Miksi ryhdyit kouluvierailijaksi? Olen työskennellyt vapaaehtoisena Ghanassa. Kun olin viime syksynä aloittamassa puheviestinnän opintoja, ajattelin, että vierailut voisivat olla hyvää harjoitusta esiintymiseen. Mietin myös, että toisille puhuminen saattaisi auttaa jäsentämään omia kokemuksia. Halusin myös antaa kasvot vapaaehtoistyöntekijälle: tällaisia tavallisia tyyppjä me olemme. Suvaitsemattomuus kumpuaa tiedonpuutteesta. Halusin osaltani tuoda tutummaksi Ghanaa ja sen asukkaita.

Lapset ja nuoret voivat saada tietoa arkitodellisuuksista ulkomailla monista lähteistä. Miksi vierailuilla on mielestäsi paikkansa lähteiden joukossa? Kouluvierailut mahdollistavat vuorovaikutuksen tiedonlähteen kanssa: vierailijalta voi kysyä. Jos lukee Wikipediaa tai katsoo dokkaria, suhde tietoon voi jäädä etäiseksi tai kylmäksi. Ihminen luokkahuoneessa helpottaa ja lämmittää tilannetta. Kohtaamisessa vierailijan kanssa on vaikeampaa kääntää katsetta pois.

Vierailit taannoin lukiossa. Mikä oli haasteellisinta? Entä antoisinta? Haasteellisinta oli ehkä miettiä, kuinka kertoa omista kokemuksista siten, että ne välittyisivät kuulijoille mahdollisimman hyvin. Omia kokemuksia kun ei koskaan voi siirtää toisille sellaisinaan. Antoisinta oli se, että oppilaat jaksoivat kuunnella ja esittää kysymyksiä siitä huolimatta, että kävin lukiossa perjantai-iltapäivänä. On hieno tunne, kun kuulijat innostuvat.

Teksti: Minna Räisänen Kuva: Lisa Kalinka

Vinkkisi kouluvierailijoille? Diat on hyvä tehdä visuaalisesti kiinnostaviksi, jotta kuulijat jaksavat keskittyä. Kuvat voivat myös helpottaa muistamista ja asioiden jäsentämistä. On tärkeää puhua nimenomaan kyseiselle yleisölle: katsoa silmiin, kohdistaa puhetta, hymyillä ja elehtiä avoimesti. Kiirehtiä ei kannata. On hyvä varautua siihen, että yleisö voi esittää kysymyksiä laidasta laitaan. Terveisesi mukaan kouluvierailutoimintaan tulemista harkitseville? Rohkeasti mukaan vaan! Kouluvierailut voivat auttaa jäsentämään omia kokemuksia ulkomailta. Itse tykkään puhua Ghanasta ja vierailulla pääsin tekemään tätä. Vierailupäivän päätteeksi olin tosi väsynyt, mutta yhtä antoisaa kokemusta rikkaampi.

TULE MUKAAN TOIMINTAAN

Kouluvierailija Katri Kortelainen

TOIMINTAPERIAATTEET JA TOIMITUSKUNTA

Toimituskunta lehdessä 1/2015:

Maailmanvaihdon toiminnan lähtökohtia Vastavuoroista vaihtoa

Maailmanvaihto ry lähettää nuoria vapaaehtoistyöhön ulkomaille ja vastaanottaa ulkomaalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä Suomeen. Maailmanvaihto siis järjestää kulttuurien välisiä kohtaamisia niin ulkomailla kuin Suomen maaperällä. Järjestö lähettää ja vastaanottaa 30–40 nuorta vuosittain. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja työyhteisöt vastaanottavat järjestön ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki uuteen ihmiseen ja kulttuuriin tutustumisesta kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat yleishyödylliset yhteisöt.

Osa kansainvälistä ICYE-järjestöä

Maailmanvaihto kuuluu jäsenenä kansainväliseen International Cultural Youth Exchange -järjestöön. ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yhteensä yli 40 maassa viidessä maanosassa.

The Mssion Statement of ICYE

ICYE’s mission is: - to provide challenging intercultural learning experiences for young people. - to promote their social and personal development through international volunteer programmes. - to promote intercultural understanding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world.

Nana Amoah Anna Anttila Zarrin Fatima Albert Marreddy Gali Minna Kekkonen Pauliina Myöhänen Minna Räisänen Mari Takalo Ulrika Walter Julkaisija: Maailmanvaihto ry Vastaava toimittaja: Mirjami Ylinen Taitto: Minna Räisänen ja Roosa Verkasalo Painopaikka: Tim1Digipaja Oy ISSN 2342-2629 (Painettu) ISSN 2342-2637 (Verkkojulkaisu) Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia. Artikkelit edustavat kirjoittajiensa kantaa. Lehti julkaistaan Maailmavaihdon verkkosivuilla ja se lähetetään sähköisesti yhdistyksen jäsenille. Lisäksi lehteä jaetaan tapahtumissa. Haluaisitko osallistua MaailmanVaihtoalehden tekoon? Katso ohjeet Maailmanvaihdon nettisivuilta ja tule mukaan toimituskuntaan! Lehden 2/2015 aineiston DL on 19.4. Lehden teema ja ohjeet kirjoittamiseen osoitteessa maailmanvaihto.fi/ ajankohtaista/maailmanvaihtoa-22015

47 TULEVAT TAPAHTUMAT

MAALISKUU 25.3.

Järjestön kevätkokous Maailmanvaihdon toimistolla Helsingissä, Oikokatu 3. Kokous alkaa klo 16.30.

HUHTIKUU 19.4.

MaailmaVaihtoa 2/2015 -lehden deadline.

TOUKOKUU 7.-10.5.

Lähtövalmennusleiri ICYE-vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähteville ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille ICYE-vapaaehtoistyöntekijöille. Antaverkka, Ylöjärvi.

23.-24.5.

Maailmanvaihto mukana Maailma kylässä -festivaalilla Helsingin Kaisaniemessä. La klo 11–20 ja su klo 11–18. www.maailmakylassa.fi

ELOKUU 18.-27.8.

Tulovalmennusleiri ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille. Antaverkka, Ylöjärvi.

SYYSKUU

MaailmanVaihtoa-lehden 3/2015 deadline.

Psst! Onko kotonasi tyhjää tilaa? Kiinnostaako kulttuurivaihto kotisohvalla? Uusia isäntäperheitä tarvitaan syksyllä 2015, kun ulkomaalaiset vapaaehtoiset saapuvat Suomeen. Etsimme isäntäperheitä ainakin Helsingistä, Kotkasta ja Tampereen seudulta, mutta myös muualta päin Suomea voi hakea mukaan toimintaan. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan: maailmanvaihto.fi/isantaperheeksi

Maailmanvaihto ry — ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki +358-9-774 11 01 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org www.facebook.com/maailmanvaihto