MaailmanVaihtoa 4/2014 by Maailmanvaihto Maailmanvaihto

Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti numero 4/2014

Volunteers´ Voices

VALOKUVATERVEISET

Mosambikista ja ugandasta s.19 ja 28

KAKSI TARINAA GHANASTA s.14 ja

MAKING A DIFFERENCE– footsteps from uganda to finland p.10

INSPIRATION FROM VOLUNTEERS: greetings from icye kenya p.38

TEEMA: AFRIKKA THEME: AFRICA

PÄÄKIRJOITUS

Ylpeys ja ennakkoluulo

älleen kerran kohtasin epäilijän, hänet, jolle vapaaehtoistyö on maailman pelastamista. Tällä kertaa vakuutin hänet hyvin nopeasti, ja kerroin, että kyse oli pienen ihmisen

suuresta matkasta, siitä, että oli tehnyt jotain tavallista mutta niin erikoista ja kaikki tämä oli tapahtunut ulkomailla.

Jälkeenpäin mietin, miksi omia kokemuksia piti vähätellä. Omat kokemukseni

vapaaehtoisuudesta ovat minulle suuria. Miksi minun pitäisi vähätellä Taiwanissa kokemaani maanjäristystä, esiintymistäni televisiossa tai kiinankielistä puhettani opiskelijoille, jotka pohtivat tulevaa. Niistä hetkistä haluan kertoa ylpeydellä. Suomalaisena sitä kuitenkin helposti hautaa asioita itseensä ja vähättelee kokemaansa. ”Ihan pikkuisen jännitti se puhe (lue: treenasin viikon!), mutta meni ihan jees...”

Suuret asiat tupsahtavat usein eteen pienissä paketeissa, sellaisissa, että niitä

ei edes huomaa ennen kuin paketin avaa. Maailmanvaihto oli minun pieni pakettini, sellainen, joka kasvoi jokaisella avaamisella ja kasvatti yhdessä tekemiseen ja myöhemmin johtajuuteen. Terveiseni sinulle ovatkin: usko aina itseesi ja tekemisiisi ja ole ylpeä vapaaehtoinen. Sinä olet pieni paketti mutta suurempi lahja. Ilman sinua ainakin yksi hymy olisi jäänyt jakamatta. Tämän lehden teemana on Afrikka. Tarjolla on värejä, makuja ja lämpimiä tarinoita, hetkiä iloksesi pimeään kaamokseen. Nauti!

Liisa Veikkolainen Hallituksen puheenjohtaja 2012–2014 ICYE-vapaaehtoisena Taiwanissa 2005–2006

nce again I met a skeptic, someone who thinks volunteering means saving the world.

This time I convinced him fast, and told about a small human who had a grand journey,

who did something ordinary but still so extraordinary and that it all just happened abroad.

Later on I was thinking about why do we understate our experiences. I’ve got great

experiences from volunteer work. Why should I understate the earthquake I experienced in Taiwan, a television show where I was performing in or the speech that I gave in Chinese for university students wondering about their future? These are the moments that I want to tell about with pride. But as a Finn, it seems easy to bury things inside and understate the moments we’ve experienced. “Perhaps I was a bit nervous while having my speech in Chinese (read: I had practiced for a week!), but it went okay...”

Great things often pop up in small packages, ones you may not even recognize

before you open the box. For me, Maailmanvaihto has been one those small packages that has given great experiences. I have grown with our organization as a volunteer but have also had a chance to grow into working together and into leadership. My greetings for you are: believe in yourself and be a proud volunteer. You are a small package but a great gift. Without you, at least one smile less would have been shared.

The theme for this issue is Africa. It offers you colours, flavours and warm stories, moments to share during the dark polar night. Enjoy!

Liisa Veikkolainen

Chairman of the board 2012–2014 ICYE-volunteer in Taiwan 2005–2006

EDITORIAL

Pride and prejudice

4 SISÄLLYS/CONTENT

Tässä lehdessä In this Magazine 2 4 6 8 9 10 12 14 17 19 22 25 28

Pääkirjoitus/Editorial Tässä Lehdessä/ In this magazine Ajankohtaista TEEMA: AFRIKKA THEME:AFRICA Vapaaehtoistyöstä ulkomailla rohkeutta viedä elämää oikeaan suuntaan Olen aina tahtonut afrikkaan! FoostepsFrom Uganda to Finland Vapaaehtoisena ugandassaIkimuistoinen ja ihana kokemus Käsienpesukampanjointia ja trotrolla ajelua:vapaaehtoisen arkea Kumasissa Changing lives by volunteering Kukvareportaasi: Kasvun paikka Lämmön jälkeen Muistoja Makondosta Kuvareportaasi: Unohtumattomia hetkiä Ugandasta

Kannen kuva: Anna Lemström työskentelee ICYE-vapaaehtoisena Ghanassa, Kumasin kaupungissa. Kuvassa lapsia hänen vapaaehtoistyöpaikaltaan Christlove Educational Complex -koulusta. Lue Annan juttu sivulta 14.

Support from others when things go wrong Minun Japanini: Digimonia ja hiraganoja My new life in Finland: Kids, More kids and so many possibilities! ICYE Around the world: In Kenya inspiration from voluteers connecting with people Tule mukaan toimintaan! Hakijoiden haastattelija Maailmanvaihdon toiminnan lähtökohtia Tulevat tapahtumat

SISÄLLYS/CONTENT

32 34 37 38 40 41 42 43

AJANKOHTAISTA

AJANKOHTAISTA EVS-vapaaehtoistyöhön Islantiin? Kuusi työpaikkaa etsii vapaaehtoisia Kiinnostaako vapaaehtoistyö Islannissa? Oletko 18–30-vuotias? ICYE-verkoston jäsenjärjestö AUS etsii nuoria EVS-vapaaehtoistyöhön vanhainkotiin, mielenterveysongelmista kärsineiden kuntoutumiskeskukseen, vammaisten keskukseen, lasten päiväkotiin, Islannin Punaiseen Ristiin sekä omaan järjestöönsä eli AUSiin. Jaksot alkavat elokuussa 2015. Haku paikkoihin päättyy 31.12.2014.

m a a i l m a nva i h t o . f i / a j a n ko h t a i s t a / evs-vapaaehtoistyohon-islantiin

Aasiaan, Afrikkaan, kaan tai Latinalaiseen Amerik ynä? Oseaniaan ensi syks sä! es nn me 15 20 HAE 1.2. Hae Ensi syksynä vapaaehtoistyöhön Eurooppaa etäämmälle? Toinen hakukierros ICYE-vapaaehtoistyöhön on käynnistynyt! Kohdemaat ilmoitetaan Maailmanvaihdon kotisivuilla joulukuun puolivälin tienoilla. Vapaaehtoistyömahdollisuuksia on tarjolla ympäri maailmaa etenkin lasten ja nuorten parissa koulutus- ja sosiaalialalla. Jaksot kestävät 6 tai 12 kuukautta. Lähetä hakulomake 1.2.2015 mennessä. maailmanvaihto.fi/ajankohtaista/ICYE-haku

Helsingistä, Lieksasta ja Tuusulasta isäntäperheitä ensi vuodelle

Tukihenkilöitä haussa: Lieksan, Nakkilan, Savonlinnan, Seinäjoen ja Valkeakosken seutu

Uusi vuosi ja uudenlainen arki kotiisi? Maailmanvaihto etsii neljää perhettä majoittamaan nuoren ulkomaalaisen vapaaeh toistyöntekijän. Helsingistä haemme isäntäperhettä 22-vuotiaalle ranskalaiselle Estherille (1.3. alkaen) ja 24-vuotiaalle turkkilaiselle Mervelle (1.4. alkaen). Lieksasta haemme isäntäperhettä 26-vuotiaalle taiwanilaiselle Yu-Shinille (2.1. alkaen) ja Tuusulasta 30-vuotiaalle taiwanilaiselle YuJulle (1.2. alkaen). Isäntäperhe tarjoaa vapaaehtoiselle majoituksen ja päivittäiset ateriat. Kaikenlaiset perheet ovat tervetulleita hakemaan mukaan toimintaan.

Ryhdy sinäkin tukihenkilöksi! Etsimme tukihenkilöitä Lieksan, Nakkilan, Savonlinnan ja Seinäjoen seudulta. Tukihenkilönä autat ulkomaalaista vapaaehtoistyöntekijää sopeutumaan uuteen ympäristöön ja tarvittaessa myös hoitamaan arkipäivän asioita. Osa vapaaehtoisista saapui Suomeen elokuussa, osa taas aloittaa vapaaehtoisjaksonsa ensi vuoden alussa. Vapaaehtoiset ovat kotoisin eri puolilta maailmaa Brasiliasta Intiaan. Toiminta soveltuu kaikille kulttuurienvälisestä vuorovaikutuksesta ja uuteen ihmiseen tutustumisesta kiinnostuneille. Myös perheet voivat hakea nuoren vapaaehtoistyöntekijän tueksi.

m a a i l m a nva i h to . f i / a j a n ko h t a i s t a / isantaperheeksi-Helsinki-Tuusula

m a a i l m a nva i h t o . f i / a j a n k o h t a i s t a / tukihenkiloksi

7 Maailmanvaihdolle uusi hallitus, puheenjohtaja vaihtuu

Maailmanvaihdon koulutusviikonlopussa 1.–2.11. järjestettiin osallistavien menetelmien koulutus, jossa opittiin esimerkiksi pelejä ja menetelmiä leiri- ja tukihenkilötoimintaa varten. Koulutus järjestettiin yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun, Keskuspuiston ammattiopiston ja Kalliolan setlementin yhteisen KAMU-hankkeen kanssa, ja sen veti draamakouluttaja ja osallistamisen asiantuntija Jouni Piekkari. Toinen koulutus käsitteli ulkomaille vapaaehtoistyöhön hakeneiden vapaaehtoisten valintatyötä. Koulutuksen vetivät vapaaehtoisena itse työskennellyt Aino Itkonen ja Maailmanvaihdon pääsihteeri Anni Koskela. Koulutusviikonloppuun osallistui yhteensä 21 henkilöä. Kiitokset kaikille inspiroivasta viikonlopusta!

Maailmanvaihdon vuoden 2015 hallitus valittiin järjestön syyskokouksessa 2.11. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Mikko Lipsanen. Nykyinen puheenjohtaja Liisa Veikkolainen luopui puheenjohtajuudesta, mutta jatkaa hallituksen jäsenenä. Uusina jäseninä hallitukseen valittiin Kaisu Kinnunen, Anna Anttila ja Hanna Rajala. Nykyisestä hallituksesta jatkamaan valittiin Lily Huuhtanen, Maria Kinnunen, Liisa Veikkolainen ja Mirjami Ylinen. Mikko Lipsasen, Tim Küverin ja Titta Tuovisen kaksivuotinen hallituspesti jatkuu ensi vuonna. Uusi hallitus aloittaa työskentelynsä vuoden alussa.

alo ari Tak Kuva: M

Seriously – Let’s play! Osallistavien menetelmien koulutus järjestettiin yhteistyössä KAMU-hankkeen kanssa, johon voi tutustua osoitteessa kamu.metropolia.fi.

Vapaaehtoisten vierailuja luokkahuoneisiin Tänä syksynä Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijät ovat kyläilleet luokkahuoneissa mm. Helsingissä, Lohjalla, Turussa ja Valkeakoskella jakamassa lasten ja nuorten kanssa kokemuksiaan arkitodellisuudesta ulkomailla. Vierailuilla, joita ovat tehneet niin suomalaiset kuin ulkomaalaiset vapaaehtoiset, on kuultu elämästä esimerkiksi Boliviassa, Costa Ricassa, Japanissa ja Ugandassa. Maailmanvaihto kiittää lämpimimmin kouluvierailijoita sekä heidät vastaanottaneita oppilaitoksia ja toivottaa alaja yläkoulut, lukiot sekä ammattikoulut eri puolilta Suomea tervetulleiksi kutsumaan vapaaehtoisia kylään kevätlukukaudella. Vierailut ovat oppilaitoksille maksuttomia

AJANKOHTAISTA

Koulutusviikonlopussa opittiin osallistamisesta ja hakijoiden haastattelemisesta

AJANKOHTAISTA

8 Vapaaehtoistyöstä ulkomailla rohkeutta viedä elämää toivottuun suuntaan

apaaehtoistyössä ulkomailla olleet tapasivat palanneiden leirillä Nuuksion kupeessa lokakuun puolivälissä. Leirillä jaettiin vapaaehtoistyöhön ja paluuseen liittyviä kokemuksia sekä pohdittiin, mitä kokemus on antanut vapaaehtoistyöntekijöille itselleen, vapaaehtoistyöpaikoille ja kohdemaille yleisemmin. Leirin tärkeimpänä antina osallistujat näkivät vertaistuen oman kokemuksensa jäsentämiseen. Palaajat saivat jakaa kokemuksia samojen ihmisten kanssa, joiden kanssa he olivat jännittäneet matkaan lähtöä reilua vuotta aiemmin. Leiri auttoi sulkemaan ympyrän. Leirillä puhuttiin paljon monissa maissa yleisestä lasten ruumiillisesta kurituksesta sekä siitä, millaisia keskusteluja vapaaehtoiset olivat käyneet asiasta työpaikoillaan. Yhteinen vahva toive oli, että lasten kohtelu muuttuisi. Myös yhteisöllisten ja yksilöllisten kulttuurien erojen sisäistäminen mietitytti: mitä oikeastaan tarkoittaa laittaa yhteisön etu oman edun edelle? Palanneet kokivat, että ulkomaankokemus kaikkine haasteineen oli antoisa. Kun he kohdemaassaan katsoivat asioita toisenlaisen kulttuurin näkökulmasta, he oppivat näkemään niissä enemmän monimuotoisuutta. Lisäksi itsetuntemus ja itsevarmuus lisääntyivät ja halu itsensä kehittämiseen ja ekologinen ajattelutapa vahvistuivat. Jotkut saivat myös varmuuden siitä, mitä tahtovat tehdä tulevaisuudessa. Työelämässä vapaaehtoistyökokemus hyödyntää monia hyvin konkreettisestikin: työkalupakkiin tuli lisää taitoja. Lisäksi yksi osallistujista totesi vapaaehtoistyökokemuksen ulkomailla

Kuva: Juhani Kabanen Teksti: Anni Koskela

antaneen hänelle rohkeutta viedä omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. Nämä kaikki voivat olla varsin merkittäviä asioita nuoren ihmisen elämässä. Ulkomaisten vapaaehtoistyöpaikkojen todettiin hyötyneen ulkomaalaisen nuorten vastaanottamisesta etenkin siten, että ne saivat vapaaehtoisilta uusia näkemyksiä ja taitoja. Lisäksi työpaikoilla oli yksi käsipari lisää apuna. Vapaaehtoiset näkivät, että kohdemaat hyöytyivät heistä myös sen tiedotustyön kautta, jota he tekevät jälkikäteen: vapaaehtoistyöntekijöiden tarinat monipuolistavat kuvaa maista, joissa he ovat olleet, ja mahdollisesti myös tuovat uutta näkökulmaa asioihin suhtautumiseen. Lämmin kiitos mukavasta ja antoisasta tapaamisesta leiriläisille, leiriohjaajille Lily Huuhtaselle ja Aino Itkoselle sekä Pasi Virtakarin johdolla toimineelle keittiötiimille.

Suomalaisten nuorten kiinnostus lähteä ICYE-vapaaehtoistyöhön Afrikkaan on kasvanut. Monella mielenkiinto Afrikkaa kohtaan on herännyt jo lapsena.

len lähettänyt vapaaehtoisia ICYE-vapaaehtoistyöhön eri puolille maailmaa pian kahdenkymmenen vuoden ajan. On ollut mielenkiintoista huomata, että kiinnostus lähteä Afrikkaan on syntynyt usein jo lapsuudessa. Afrikassa käyneiden tarinat, elokuvat tai afrikkalaisen ihmisen tapaaminen ovat tehneet voimakkaan vaikutuksen, ja Afrikan maiden kulttuurit ja elämänilo kiehtovat. Monet lähtijät ovat halukkaita haastamaan itseään vaatimattomissa oloissa ja erilaisessa kulttuurissa. Heillä on myös usein vahva halu auttaa ja nimenomaan auttaa lapsia. Kansainvälisen ICYEn toiminnassa on ollut mukana Afrikan maita jo 1960-luvulla: ICYE-vapaaehtoisia lähti mantereelle ensimmäisen kerran vuonna 1961. Vapaaehtoiset suuntasivat tuolloin Kongoon. Suomen ICYEn vaihto Afrikan maiden kanssa oli kuitenkin vähäistä ennen vuosituhannen vaihdetta. Koko 1980-luvulla Suomeen saapui Afrikan maista vain seitsemän vapaaehtoista ja

vapaaehtoistyövuoden mantereella vietti kuusi nuorta. Vaihto vilkastui hieman 1990-luvulla: Afrikkaan lähti kymmenkunta suomalaista nuorta ja parikymmentä afrikkalaista nuorta saapui Suomeen. Vaihtoa oli pääasiassa Ghanan, Kenian, Nigerian ja Sierra Leonen ICYE-järjestöjen kanssa. Kiinnostus lähteä Afrikkaan vapaaehtoistyöhön on lisääntynyt 2000-luvulla. Ghana on pitkään ollut suosituin kohdemaa. Tällä hetkellä Ghanassa on kolme Maailmanvaihdon lähettämää vapaaehtoistyöntekijää. Lisäksi Keniassa, Mosambikissa, Togossa ja Ugandassa on kussakin yksi vapaaehtoinen. Suomessa puolestaan on parhaillaan kaksi vapaaehtoista Keniasta ja yksi Ugandasta: kenialainen Jane työskentelee Peräpohjolan opistossa Torniossa ja Sarah Seurakuntaopistossa Pieksämäellä. Ugandalainen Herbert työskentelee Kotimäen pienryhmäkodissa Sipoossa. Itselleni Afrikan manner on erityisen läheinen. Vietin Sambiassa kehitysyhteistyössä kolme vuotta ennen kuin aloitin työni Suomen ICYEssä. On ollut erityinen ilo tehdä yhteistyötä Afrikan maiden ICYE-järjestöjen kanssa. Anni Koskela, pääsihteeri

TEEMA: AFRIKKA

”Olen aina tahtonut lähteä Afrikkaan”

TEEMA: AFRIKKA

Footsteps

–from Uganda to Finland

Text: Zarrin Fatima Photo: Herbert Karamagi

Herbert Karamagi has travelled from Uganda to Finland to work as a volunteer at a Roma Mission center in Sipoo. Read the interview to learn about his thoughts on volunteering, motivation and the difference each and every one of us can make.

or some people, travelling abroad is a way to escape from their everyday routine. It could also be as simple as being successful in finding a low-cost flight to an exotic destination. But volunteering in a different country for months in a row takes more than just “fondness of travelling”. It is about passion, courage, exploring, and finding your hidden talent. Every volunteer has a great story to tell and every story changes the person in one way or another. Here we have a story about Herbert Karamagi, who has travelled from Eastern Africa to the northernmost country in Europe to volunteer at a Roma Mission for children, called Kotimäki. I n an ideal situation, an interview for a magazine is conducted over the cling clang of platter in a popular coffeehouse downtown. However, our busy work schedules left us with only one option to communicate with – and that was skype! We started off the conversation with a simple introduction, followed by: “So tell me about yourself, Herbert. How did you become interested

At his voluntary workplace, Herbert works with youngsters aged between 14 and 17. ”It is just a matter of time until they start to see you as a good fun-loving person,” he says.

sking about his work and schedule for the A week, Herbert explained that the Mission takes care of youngsters aged between 14– 17 years and provides them with a home if families have difficulties in raising children. He usually helps cleaning and managing the house and his Mondays, Tuesdays and Fridays are occupied with work from early morning until late in the evening. It was also interesting to know that every day one of the kids would help Herbert with the chores around the house after coming back from school. “The kids take their time to get to know you”, says Herbert, “and it is just a matter of time until they start to see you as a good fun-loving person!” Sometimes, Herbert would also play soccer with the children – teach them a few tricks perhaps – and take them swimming or to the gym for some exercise. pon asking more about the children, U Herbert said that one of the kids had recently won a boxing championship and there had been a big celebration at the house on that very day. “The children miss their families. Today was a big day and all the family members came to visit”, said Herbert. “Cultural shock is an inevitable aspect of living abroad, but volunteering for a cause has a much bigger impact on our lives. These children need good nurturing and you work as an example for them. If we teach them to make a difference by helping others, they will do the same”, he told. o what do you do when you are not worS king? “Last weekend I went to a gig in

downtown Helsinki with a couple of friends. The weekend is the time to party!” he laughed. Herbert seems to have settled well into the Finnish way of life and enjoys his time in the Nordic country as much as he can. He also takes Finnish lessons once a week and finds the Finno-Ugrian language just as amusing and mysterious as most of the foreigners do in Finland. Just hang in there, Herbert! ur conversation continued and navigated O through many interesting encounters and stories. Living in a far-away place encourages a person to realize and be grateful for many things in their own country and ponder upon characteristics of their culture. Asking Herbert to tell about some of his experiences, the classical was the everlasting silence in Finland. He also said that since the children speak Finnish, he has to communicate with them in broken English – so at the end of the day you become an expert in broken English! But Finland is unique and precious in its own way, and the experiences encountered by the person will be cherished for the rest of their lives. owards the end of the interview, I asked T Herbert what message he would like to send out, especially to those who are new to volunteering and to those who want to get ideas about what to volunteer for. However, perhaps in his thoughts there is something for all of us out there. I t is important to be patient and not be afraid. But even more important is to realize that there are a lot of people in the world who need our help. There are those who ask for help and those who remain quiet but are in a dire need of help. Everyone can make a difference and everyone should try to contribute in one way or another, because at the end of the day it is for a better community and a better world.

11 TEEMA: AFRIKKA

in coming to Finland?” Smiling, Herbert narrated his previous experience of volunteering with Uganda Volunteers for Peace (UVP) and his responsibilities of organizing preparation camps for those who arrived in Uganda to volunteer. He also explained that UVP has a partnership with ICYE, which meant that upon becoming a member of UVP you would also become a member of ICYE. That is how he came to know about Maailmanvaihto, the ICYE representative in Finland.

Vapaaehtoisena Ugandassa – ikimuistoinen ja ihana kokemus! Teksti ja kuvat: Riitta Strandberg

Riitta Stranderg oli vapaaehtoistyössä Ugandassa maaliskuusta elokuuhun 2014. Hän työskenteli sairaalalaboratoriossa ensin maaseudulla ja myöhemmin maan pääkaupungissa Kampalassa. Seitsemän kuukautta pitivät sisällä ikimuistoisia hetkiä.

Riitta ja hänen paras ystävänsä Joan Reach Out AIDS -tukikeskuksesta, joka oli toinen Riitan vapaaehtoistyöpaikoista.

TEEMA: AFRIKKA

nsimmäiset neljä kuukautta olin ei Ugandassa tunneta. Suurin osa potöissä maaseudulla, katolisten nun- tilaista oli pieniä lapsia, jotka sairasnien pyörittämässä pienessä terveys- tivat malariaa tai keuhkokuumetta tai keskussairaalan laboratoriossa. Meillä tulivat rokotettaviksi. Sairaalassa oli ei ollut sähköjä, käyttövesi kerättiin myös pienet osastot yöpymistä varten: taivaalta sadeUgandassa omaivedestä isoihin set yöpyvät aina tankkeihin ja potilaan kanssa “Maalta pääsin matkaan kimppataksilruoka valmisja huolehtivat täla, jossa neljä matkustajaa ahtautui tettiin puun juumän ruokailusta pikkuisen Toyotan etupenkille ja parrella nuotiolla. ja perushoivasta. haimmillaan kahdeksan taakse. Asuin sairaalan Synnytyksiä oli läVoi arvata, että tunnelma oli tiivis, kun tiloissa, synnyhes joka yö, joten lämpötila hipoi välillä tyshuoneen vienukkuminen oli neljääkymmentä astetta.” ressä. Minulle usein mahdotonta oli eristetty vasynnytyshuoneen nerilevyllä oma pieni soppi nunnan vieressä. omasta huoneesta: kalusteina olivat Ruoka oli todella hyvää. Nunnilla sänky, pöytä ja muovituoli ja seinällä oli oma puutarha, kymmenkunta lehnauloja, joihin sain ripustettua vaattee- mää ja vuohta sekä sikoja – ruoka oli ni. Luksusta oli se, että minulle lämmi- siis aina tuoretta. Tarjolla oli aina usetettiin iltaisin pesuvesi. ampaa lajia; lempiruokani oli peruna ja Kaikki päivät olivat suunnilleen sa- maapähkinäkastike. Pimeä tuli iltaisin manlaisia. Potilaita tuli tasaiseen tah- puoli kahdeksan maissa ja sen jälkeen tiin, mutta työtahti oli leppoisa, kiirettä ei ollut muuta tekemistä kuin virittäytyä

Ensimmäiset neljä kuukautta Riitta asui maaseudulla. Tässä eräs naapuruston lapsista veden haussa.

antoisaa. Liikkuminen Kampalan vilskeessä oli yllättävän helppoa. Töihin kuljin mopotaksilla (bodaboda) ja muuten keräilytaksilla (= pakettiautosta tehty kahdentoista hengen pikkubussi). Kaikki pääsivät kyytiin kantamuksista riippumatta; niitä saattoivat olla esimerkiksi elävä kana, rasvainen auton moottorin osa, patja tai monta pientä lasta. Aina löytyi tilaa, ja se ehkä kuvastaa ugandalaisten suvaitsevaisuutta ja avuliaisuutta. Ketään ei jätetty kantamuksineen tienposkeen ihmettelemään. Ugandassa viettämäni seitsemän kuukautta olivat ikimuistoiset. Ajattelen ja ikävöin Ugandaa ja tapaamiani ihmisiä päivittäin, ja voin lämpimästi suositella vapaaehtoisvuotta maassa kaikille halukkaille.

Haluatko tietää lisää Riitan ICYE-vapaaehtoisjaksosta Ugandassa? Kirjoittaja vastaa mielellään kysymyksiin sähköpostitse, riitta.strandberg@gmail. com. ICYE-ohjelmaan voit tutustua osoitteessa www.maailmanvaihto.fi.

13 TEEMA: AFRIKKA

malariaverkon alle lukemaan otsalampun valossa. Viikonloppuisin matkustelin ympäri Ugandaa. Kävin lähikaupungissa Masakassa diskossa tai pääkaupunki Kampalassa ostamassa luettavaa illan pimeisiin tunteihin. Kävin myös useammalla safarilla, laskemassa Niilin koskia ja jopa golfaamassa. Matkustaminen Ugandassa oli luku sinänsä. Maalta pääsin matkaan kimppataksilla, jossa neljä matkustajaa ahtautui pikkuisen Toyotan etupenkille ja parhaimmillaan kahdeksan taakse. Voi arvata, että tunnelma oli tiivis, kun lämpötila hipoi välillä neljääkymmentä astetta. Matka jatkui bussilla, joka lähti matkaan kun kaikki paikat olivat täynnä, ilman varsinaisia aikatauluja. Parasta Ugandassa ovat ehdottomasti ystävälliset ja sympaattiset ihmiset, rento ja positiivinen ilmapiiri, ilmasto ja gorillat. Varjopuolena voisi pitää pölyä; sitä on joka paikassa ja se tunkeutuu kaikkialle. Lisäksi virittäytyminen joka yö malariaverkon alle oli joskus todella tuskaista kuumuudessa, mutta se kannatti, sillä sain pysyä terveenä koko matkan ajan. Maassa pärjää pääsääntöisesti englannilla. Maaseudulla naiset eivät puhuneet englantia, koska eivät olleet käyneet koulua. Opettelin lugandan kieltä, ja paikalliset pitivät kovasti siitä, että osasin joitakin sanontoja heidän kielellään. Vietettyäni neljä kuukautta maaseutukylässä banaanipeltojen keskellä vaihdoin maisemaa ja vuokrasin asunnon Kampalasta, Ugandan pääkaupungin vilskeestä. Menin töihin Reach Out AIDS -keskukseen laboratorioon. Työ AIDS-potilaiden parissa oli todella mielenkiintoista ja

TEEMA: AFRIKKA

Käsienpesukampanjointia ja vapaaehtoisen arkea Kumasissa

Teksti ja kuvat: Anna Lemström

Olen Anna, 19-vuotias helsinkiläinen, tuleva sosiologian opiskelija. Elokuussa 2014 suuntasin kuudeksi kuukaudeksi Ghanaan vapaaehtoistöihin. Työskentelen Kumasin kaupungissa sijaitsevassa Christlove Educational Complex -nimisessä koulussa muun muassa opettajan apulaisena 2–5 -vuotiaiden luokassa. Kuulumisia ja valokuvia reissultani voi seurata blogistani: www.annaghanassa.blogspot.fi.

erään siihen, että ikkunani alla joku pitää autonsa tööttiä pohjassa. Naurattaa. Vilkaisen kelloa, 6.48. Yritän tunkea korvatulpat syvemmälle ja nykäisen silmälaput takaisin alas otsalta. Tööttäys loppuu ja nukahdan vielä hetkeksi ennen herätystäni kello seitsemän. Aamiaiseksi syön mysliä ja ihania paikallisia minibanaaneja ja kahdeksaksi kiiruhdan samassa rakennuksessa sijaitsevaan luokkaani. Luokassa opettaja laskee ruokarahoja, joten laulatan lapsia. Head, shoulders, knees and toes! Grace osaa kaikki laulut ulkoa. Nauratan lapsia laulamalla erityisen matalalla ja korkealla äänellä. Yhdeksän aikaan aloitan käsienpesukampanjani. Laitan luokan eteen kaksi vatia: toisessa saippuavettä ja

toisessa tavallista. Sitten kutsun lapset yksitellen pesemään kätensä. Henry on luokan taitavin käsien pesijä. Käsienpesun jälkeen on aamiaisen aika. Ihmeellistä, miten tiukasti eväsrasiat voivatkaan olla kiinni. Kolmella lapsella ei ole ruokaa mukana, joten pihistän muiden eväsrasioiden kansille muutaman kukkurallisen riisiä, jotta kaikki saavat syötävää. Ruoan jälkeen jaan lapsille vettä. Iniesta sylkee vedet Urslan päälle, mutta ilahdun, kuinka moni muistaa jo kiittää pyytämättä. Osa muistaa myös pestä kätensä vessassa käymisen jälkeen muistuttamatta. Aamiaisrumban jälkeen piirrän kaikkiin läksyvihkoihin sivullisen katkoviivallisia seiskoja, joiden päälle lapset voivat harjoitella numeroa. Samaan aikaan opettaja jakaa liituja joillekin lapsista ja käskee heidät taululle harjoittelemaan. Hernan syö hänelle annetun liidun ja sylkee valkoista kuolaansa pitkin liitutaulua. Muut taululla olevat lapset piirtelevät epämääräisiä ympyröitä ja viivoja tauluun, ja muutaman seinään. Keskityn auttamaan tänään erityisesti Adutwumwaata, joka ei osaa vielä edes pidellä kynää. Kello 11:30 suuntaamme ruokalaan lounaalle. Perjantaille tyypillisesti ruokana on mausteista, paistettua riisiä. Jaan lapsille ruoat ja siirryn syömään ruokalan perälle opettajien pöytään. Riisi on hyvää, vaikka kaksi kuukautta sitten se olisi vielä ollut minulle niin tulista, että suusta olisivat suihkunneet

liekit. Kello 14 suuntaamme kämppisteni kanssa pihalle, jotta pääsisimme koulubussin kyydillä käymään postissa. Aurinko paistaa, kun odotamme portailla. Lapset vetävät minua hiuksista, koska eurooppalaiset hiukset ovat niin erikoiset. Shortsien lahkeista pikaisesti vilahtanut tatuointi herättää myös suurta mielenkiintoa. Postin pihassa tiemme tukkii joukko tappelevia lehmiä. Eikä mitä tahansa lehmiä: näiden jättiläisten rinnalla suomalaiset Mansikit näyttävät hiiriltä. Kun lehmät ovat hetken puskeneet sarvillaan toisiaan, ne köröttelevät pois tieltä. “Kävelemme Postin jälkeen lähimmän suukävelemme lären tien varteen himmän suuodottamaan ren tien varteen trotroa, paikalodottamaan lista minibussia. trotroa, paikalHetken odottelun lista minibussia. jälkeen mahdumHetken odotteme yhden kyytiin. lun jälkeen mahPääsen istumaan dumme yhden etupenkille. Suljen kyytiin. Pääsen oven ja kahva jää istumaan etukäteeni.” penkille. Suljen oven ja kahva jää käteeni. Laitan sen takaisin paikalleen. Juutumme ruuhkaan. Seisomme risteyksessä, jossa liikenteenvalvojana toimivaa naispoliisia ei työnteko kiinnosta. Seisomme risteyksessä kaksikymmentä minuuttia ennen kuin hän päästää meidät liikkeelle. Vaihdamme Atonsussa trotroa ja ostamme siinä välissä muutaman banaanin vakiokojustamme.

TEEMA: AFRIKKA

trotrolla ajelua:

TEEMA: AFRIKKA

Kunto-ohjelmamme mukaan perjantaina luvassa on lenkki, joka sisältää kävelyä ja juoksua. Lähdemme liikkeelle puoli kuudelta, jotta pahin helle on jo ohi, mutta ehdimme kotiin ennen pimeää. Juoksemme kuin maratonin kärkikolmikko. Kadun varsilla ihmiset huutelevat meille kannustuksia ja muutama juoksee hetken rinnallamme. Autot tööttäilevät ja ohi ajavista trotroista tuijottaa toistakymmentä silmäparia. Puolen tunnin kuluttua palaamme punaisina ja hikisinä kämpille. llalliseksi on riisiä ja herkullista kananmunatomaattikastiketta. Asettelemme läppärin sohvapöydälle ja laitamme Sinkkuelämää-jakson pyörimään ruokailun seuraksi. Iltaruoan aikana ulkona on alkanut tyypillinen iltaukkosmyrsky ja sähköt katkeavat, mutta onneksi puhelimessa on vielä akkua. Ennen nukkumaanmenoa skypetän hetken siskoni kanssa ja suihkutan huoneeni täyteen ilmanraikastajaa peittämään sateen esiin tuoman viemärin hajun. Onnellisena menen nukkumaan tavalliseen aikaan eli jo ennen kymmentä. Jälleen yhden päivän kokemuksia rikkaampana!

Sarah Ooko is a Kenyan EVS volunteer who works in Pieksämäki. Before becoming an EVS volunteer she had already done a lot of voluntary work in her home country. Her family has also hosted foreign volunteers. Text and photo: Sarah Ooko

y name is Sarah. I’m from Kenya, which is in Eastern Africa. We are bordered by two countries, Tanzania and Uganda. I am twenty years old and am the youngest in my family. I started voluntary work when I was eight years old. I went to a school where there were many students with different problems and that is where I got the motivation to start voluntary work. When I was in high school I used to organize different events where we could go to visit orphaned children or help old people to clean their house and make them food. I really enjoyed these activities because I met different people and we had fun and also socialized, which is very important. I chose this because I also wanted to encourage my friends, “Staying positive in life is important because it gives you the morale to focus on what you are doing.” telling that it’s very important to use our free time to help those who need help.

With this we can change peoples’ lives and mentality. I have worked with disabled people, blind students, old people and orphaned children, which was a very great feeling, and this also helped me to know what I would love to do in future. I like working with the disabled or people with special needs because they don’t hide their feelings and they are very loving. My aunt introduced me to ICYE Kenya which is a very good organization. I was assigned to work with orphaned children who were very young, from one day to six months old, and it was a good experience because I learnt a lot about how to handle a small baby. Some of my duties were feeding the children, changing their diapers and cleaning them. I did this for a long time. Then I got a chance to come to Finland to do voluntary work with EVS, European Voluntary Service, which I’m still doing and really enjoying. I’m currently working in Eastern Finland in Pieksämäki, in a school called Seurakuntaopisto. I’m helping students with special needs to read and write and we also play together during free

TEEMA: AFRIKKA

Changing lives by volunteering

TEEMA: AFRIKKA

18 time. The students only speak Finnish but I have no problem with it because through them I have learnt so much Finnish. “It’s very important to use our free time to help those who need help. With this we can change peoples’ lives and mentality.” In Kenya my family hosts short term volunteers and my brother and sister are also volunteers and contact persons to other volunteers who come to Kenya. We decided to do voluntary work together so that we could change peoples’ lives and mentality. Nobody wants to join us because we are working for free but in our hearts we know our work will be rewarded. My EVS project is good: during arrival I had many challenges with language and family problems, but in life there is no giving up. You have to stay strong because problems are temporary, not permanent. I also discovered that staying positive in life is so important because it gives you the morale to focus on what you are doing. I appreciate what Maailmanvaihto has done for me and I’ve got encouragement from very friendly people.

Teksti: Emmi Hynninen Valokuvat: Emmi Hynninen, Clara Busin ja Lion Schulz

Lomaviikonlopulta Bilenen rannalta

Taustalla Mosambikin pääkaupunki, uusi kotikaupunkini Maputo

Olen haaveillut vapaaehtoistyöstä Afrikassa lähes kymmenen vuotta. Kesällä 2013 otin viimein asiakseni tämän pitkäaikaisen haaveen toteuttamisen ja aloin googlettaa erilaisia mahdollisuuksia lähteä ulkomaille. Aikani surffailtuani törmäsin Maailmanvaihtoon,

1.8. kello 20 astuin pitkän odotuksen ja jännittämisen jälkeen lentokoneeseen kohti Maputoa, Mosambikin pääkaupunkia. Afrikassa oli useita vaihtoehtoja vapaaehtoisjakson viettämiseen. Mosambikissa projektit kuulostivat kuitenkin mielenkiintoisimmilta ja päätin siksi suunnata Afrikan kaakkoisosaan. Tuntui jännältä

TEEMA: AFRIKKA

Kasvun paikka

TEEMA: AFRIKKA

20 Työkavereita ja muksuja Centro de Recuperação Juvenil Ingrid Chawnerin pihalla

Lähtiessäni Suomesta hyvästelin perheen, kaverit ja poikaystävän. Lähdin työpaikastani ja irtisanoin vuokrasopimuksen. Luovuin suuresta osasta tavaroitani ja pakkasin kaiken tarvittavan yhteen matkalaukkuun. Mosambikissa vastassa oli kuitenkin unohtumattomia hetkiä, hyvää huolta pitävä host-perhe, lukematon määrä uusia tuttavuuksia, täysin uusi kulttuuri ja elämänasenne sekä mahtava työpaikka. Pääsin työskentelemään katulapsille suunnatussa projektissa Ingrid Chawner -keskuksessa. Chopalin

asuinalue, kotini vapaaehtoisvuoden ajan

Ilman shokkia en toki selvinnyt. Ensimmäiset viikot kärvistelin koti-ikävän ja kulttuurishokin kourissa. Asiat eivät toimineetkaan niin kuin olin odottanut niiden toimivan. Järjestelyt oli mosambikilaiseen tapaan jätetty hieman viime tippaan enkä osannut kieltä, jolla voisin ottaa asioista selvää. Ympärillä ihmiset toistelivat ”take it easy!”. Ota siinä sitten rauhassa suomalaisella ”kaiken on oltava tiptop” -asenteella.

Ensimmäinen mosambikilaiskontaktini Kulttuurishokki laantui pikkuhiljaa. Aloin saada uusia kavereita. (Tämä kävi hitaanlaisesti kaikkien puhuessa ympärillä joko portugalia tai – muiden vapaaehtoisten tapauksessa – saksaa.) Työpaikka osoittautui mahtavaksi. Löysin Maputosta suomalaisia. Opin liikkumaan chapoilla (pikkubusseilla). Opin hiljalleen kieltä (sekä portugalia että saksaa). Yhtäkkiä huomasin viihtyväni ja nauttivani maan sekamelskasta ja yllätyksellisyydestä.

Rannalla kookosmaitoa suoraan pähkinästä Nyt olen ollut Mosambikissa reilut kolmisen kuukautta. Olen muun muassa loikoillut rannoilla, syönyt eksoottisia hedelmiä, juhlinut syntymäpäivääni mosambikilaisittain, käynyt tosi kummallisessa jumalanpalveluksessa, ihastellut paikallisten käsityötaitoja, viettänyt mahtavia hetkiä keskuksen muksujen kanssa, valmistanut maissijauhoja, seurannut Afrikan cupin jalkapallo-ottelua Mosambik vastaan Kap Verde (Mosambik voitti 2–0), saanut lukuisia kavereita ja alkanut pikkuhiljaa ymmärtää maan

Centro de Recuperação Juvenil Ingrid Chawner on hanke, joka auttaa huono-osaisia, pääsääntöisesti kadulla asuneita poikia. Pojat haetaan kadulta ja he asuvat keskuksessa kolmesta neljään vuotta. Tänä aikana poikien kanssa työskennellään niin, että heidät olisi mahdollista sijoittaa asumaan takaisin perheidensä ja sukulaistensa luokse. Keskuksessa lapset saavat turvallisen elinympäristön sekä mahdollisuuden työntekoon ja koulunkäyntiin. Vapaaehtoiset antavat lapsille tukiopetusta ja apua läksyjen teossa sekä huomiota ja aikaa, jota paljosta vaille jääneet lapset kipeästi kaipaavat. Tällä hetkellä keskuksessa asuvien poikien ikähaarukka on 8–16 vuotta. Keskus tukee myös jo pois muuttaneita poikia tarjoamalla heille työtä ja avustamalla heitä taloudellisesti opiskelussa.

TEEMA: AFRIKKA

Centro de Recuperação Juvenil Ingrid Chawner

TEEMA: AFRIKKA

LÄMMÖN JÄLKEEN Mitä vastata kyselijöille, kun on palannut vapaaehtoisjaksolta Suomeen? Miten vapaaehtoistyö vaikuttaa käsityksiin omasta itsestä ja ympäröivästä maailmasta? Näitä ja monia muita asioita pohtii Ghanassa vapaaehtoisena ollut Katri Kortelainen. Teksti: Katri Kortelainen Kuva: Lisa Kalinka

iltä tuntuu palata Afrikasta? Mitä kokemuksesta jäi käteen? Onko surullista muistella Ghanan kuumuutta, kun ulkona sataa räntää? Nämä kaikki kysymykset minulle on esitetty palattuani vapaaehtoistyöstä. Enkä varmasti ole ainoa maailmanvaihtolainen, joilta ainakin joku vanhempi sukulainen tivaa vastauksia näihin pohdintoihin. Nyt, etäisyyttä asioihin otettuani, halusin kuitenkin yrittää kirjoittaa omanlaiseni vastauksen teille. Ghanaan lähtiessäni minua valmiiksi jo vähän hirvitti sieltä palaaminen. Olin kuullut tarinoita siitä, miten vapaaehtoiset kokevat identiteetin muutoksen, miten heidän arvonsa kääntyvät ylösalaisin ja miten heidän parisuhteensa kaatuvat. Jäisikö minullakin Ghanaan puolet sydämestä? Särkisinkö minäkin itseni niin, että aina Suomessa ollessani kaipaisin Ghanaan ja Ghanassa ollessani Suomeen? Ja ennen kaikkea, miksi tuottaisin itselleni vapaaehtoisesti sellaista tuskaa? Onnekseni voin kertoa, että yllätin itseni positiivisesti. Ghana toki muutti ja kasvatti minua, muttei

perustavanlaatuisella tavalla. Olen aivan sama tyttö kuin lähtiessäni, nautin samoista asioista, noudatan samoja periaatteita ja rakastan samoja ihmisiä. Tämä ei toki tarkoita sitä, että vapaaehtoisjaksoni olisi ollut minulle jollain tavalla yhdentekevä kokemus! Päinvastoin, se oli merkittävin ja opettavaisin kokemus, joka elämässäni on ollut. En osaa sanoa oliko Afrikkaan lähtö paras päätös jonka olen tehnyt, mutta se on ehdottomasti TOP 3:ssa. Jokaisen vapaaehtoisen kokemus kohdemaassaan on ainutlaatuinen ja varmasti jo sinällään arvokas. Omani sujui aivan niin hyvin kuin mahdollista, eikä minulla ole siitä juuri mitään negatiivista sanottavaa. Koin toki tavalli”Pääasiassa olin Ghanassa hirveän onnellinen. Siinä elämässä riitti, että piti huolta vapaaehtoistyöpaikan lapsista, eikä muuta oikeastaan tarvittu.” set kulttuurishokit ja ruokamyrkytykset, mutta vältyin suuremmilta vastoinkäymisiltä. Pääasiassa olin Ghanassa hirveän onnellinen. Siinä elämässä riitti, että piti huolta vapaaehtoistyöpaikan lapsista, eikä muuta oikeastaan tarvittu. Se oli mahtavaa, yksinkertaisempaa elämää. Toki fiiliksiä paransivat myös matkustelu, aurinko, vapaaehtoiskaverit… Kuitenkin myös Suomessa asiat ovat hyvin. Sen huomasin varsin selvästi ollessani poissa. Arvostan suomalaista järjestelmää, suomalaisia ruokakauppoja, jopa suomalaista hiljaisuutta. Täällä ei ainakaan tarvitse olla koko ajan

puuttumassa toisten asioihin! Lisäksi minun täytyi lähteä melkein päiväntasaajalle, jotta ymmärsin pohjoisen luonnon kauneuden. Toki vapaaehtoistyökauteni toi ajat”Kunpa voisin kuiskata entisen itseni korvaan: ”Kultaseni, tietäisitpä millaisilla tavoilla olet matkustanut puolen vuoden päästä. Ei paljoa yksi eurooppalainen lentokenttä hetkauttaisi…” teluuni myös muuta hyvää. Olen huomattavasti rohkeampi kohtaamaan haasteita. Ajattelen vain, että mistäpä en selviäisi, kun olen elänyt puoli vuotta kehitysmaassa! Melkein naurattaa kun muistelen lähtöjännitystäni, sillä suurin huolenaiheeni vaikutti olevan se, miten pärjäisin Madridin lentokentällä, kun

TEEMA: AFRIKKA

Kirjoittaja työskenteli vapaaehtoisena lasten parissa. Kuvassa Katri ja Thomas.

koneen vaihtamiseen olisi aikaa vain tunti. Kunpa voisin kuiskata entisen itseni korvaan: ”Kultaseni, tietäisitpä millaisilla tavoilla olet matkustanut puolen vuoden päästä. Ei paljoa yksi eurooppalainen lentokenttä hetkauttaisi…” Tämän lisäksi ymmärtäväisyyteni ja kärsivällisyyteni on lisääntynyt. Ymmärrän paremmin, että useimmat asiat ovat oikeasti kulttuurisidonnaisia, ja että mustavalkoisuus on harvoin oikea tapa suhtautua yhtään mihinkään. On niin monenlaisia tapoja elää elämää ja niin monenlaisia käsityksiä siitä, mikä on hyvää elämää. Jos meidän tapamme on ainoa oikea, niin miksi maassamme on näin paljon pahoinvoivia ihmisiä? Ghana lisäsi siis myös kriittisyyttäni tiettyjä toimintamalleja kohtaan. Miksi näin tehdään? Onko se tarpeellista? Voisiko sen tehdä helpommin? Voisiko sen tehdä paremmin? Minulla ei aina ole vastauksia näihin kysymyksiin, mutta koen, että yleinen ymmärrykseni on parempi kuin lähtiessäni. Myös tämä teksti on tehnyt hyvää. Kyllä, on surullista muistella Ghanan kuumuutta kun ulkona sataa räntää. Kuitenkin, jos en aika ajoin muistelisi kokemuksiani, ne vaipuisivat äkkiä unenomaisiksi ajatuksiksi. Mielestäni yksi tärkeimmistä vapaaehtoistyöhön liittyvistä prosesseista onkin sen käsitteleminen ja jäsenteleminen jälkikäteen. Saatamme viettää puoli vuotta tai vuoden vapaaehtoistyössä, mutta tuosta ajasta syntyvän muiston kanssa vietämme lopun elämäämme. On siis syytä pitää siitä hyvää huolta.

TEEMA: AFRIKKA

24 Between cultures: Memories of a childhood in Ghana Text: Nana Amoah

“It’s a cool movie, but all the kids there are naked – because it is in Africa“. This description my five-year-old host brother gave about a movie set in Africa made me aware of an important part of international volunteering: sharing your culture. As my mum is German and my dad is Ghanaian, I have two cultures to tell about. Born in Germany, I moved to Ghana as a child and stayed there for eight years. When people hear about that, some ask rather weird questions like “Were there any cars?”, “Did you live in a clay hut and have lions in your backyard?” or “Oh, I know someone who lives in South Africa. His name is Peter. Do you know him?”. During my EVS period, I should make a big effort in order to broaden many people’s image of Africa – even though my memories are limited to everyday life in Accra, Ghana’s capital city. Since I haven’t been there in the last four years, my stories aren’t up to date. Nonetheless, they are closer to the truth than the pictures in many people’s heads. I guess a lot has changed by now because also in the eight years I spent there, I could follow rapid changes in terms of modernization. For example, in 2002 it was a feast for my family to buy butter. Ghanaians don’t traditionally milk the cows, but in 2010, it was only a Toisen vapaaehtoisen muistoja Ghanasta. Kirjoittaja Nana Amoah työskentelee vapaaehtoisena Kangasalan englanninkielisessä leikkikoulussa.

thing of going to the next supermarket. There we could easily find milk, and cheese and jam as well. On the way home, most likely standing in traffic, mobile vendors would be offering us apples and grapes alongside the local plantain chips and ice cream. Even though many people are getting access to the western lifestyle, there are also huge problems that come along: the neglect of own traditions, extreme poverty alongside extreme wealth, corruption and expensive education to name only some. My father used to say that Germans speak so much about the weather because they have no other problems. Looking at the social security we have in Germany, and even more in Finland, I get his point. The most amazing thing about the people I met in Ghana is that even though they might have problems, they are able to have happy moments and stay optimistic. I guess “I am fine” and “Don’t worry” are two of the most repeated phrases! The memories I have are from the eyes of a child, plainly seeing and accepting, not analyzing. Now that my mind has been broadened by meeting so many different people and cultures, I feel an urgent need to visit Ghana again and to explore this part of my identity.

25 25

TEEMA: AFRIKKA AFRIKKA TEEMA: TEEMA: AFRIKKA

MUISTOJA MAKONDOSTA Vapaaehtoisena työskentely merkitsi Emmi Yli-Houhalalle mahdollisuutta toteuttaa pitkäaikainen unelma ja oivaltaa uutta. Muistot vapaaehtoisjaksolta johdattavat myös lukijan vierailulle maahan, jossa kuu loistaa taivaalla kallellaan ja matkaa taitetaan banaanipuiden ja kahvipensaiden katveessa. Teksti: Emmi Yli-Houhala Kuvat: Emmi Yli-Houhala ja Nassuuna Rosette

ietin viime syksyn ja vähän seuraavaa kevättäkin vapaaehtoistyöntekijänä pienessä orpokodissa Makondon maalaiskylässä Ugandassa. Puolen vuoden jakso täytti pitkäaikaisen unelmani, sillä olin haaveillut asumisesta Itä-Afrikassa jo vuosien ajan. Viivyttelystä huolimatta tiesin kyllä joskus lähteväni matkaan. Lähtöni syynä oli lopulta paitsi halu tutustua uuteen kulttuuriin ja olla avuksi, myös toteuttaa itseäni sellaisena ihmisenä kuin koen olevani. Lähtöä suunnitellessani minua muistutettiin asumisolojen kehittymättömyydestä ja maan verisestä historiasta. Sukulaisten ja ystävien huoli oli toki luonnollista, mutta ei kenelläkään ollut kummempaa kokemusta sen paremmin Afrikasta kuin Ugandastakaan. Itse ajattelin, että oloihin tottuu, eikä maan tarvitse olla historiansa vanki. Lähtöön liittyi toki jännitystä: minua mietityttivät lähinnä hyönteiset, trooppiset sairaudet ja liikenteen vaarallisuus. Kun sitten vihdoin pääsin Makondoon päiväntasaajan tuntumaan, huolet hälvenivät. Totuin nopeasti kohtalaisen alkeellisiin asumisoloihin,

yksipuoliseen ruokaan, kylmään pesuveteen, ulkovessaan ja käsipyykkiin. Täyteen sullottuja taksejakin opin sietämään. Hyvin pian kuljeskelu ugandalaisella kylänraitilla banaanipuiden ja kahvipensaiden katveessa alkoi tuntua oudonkin luontevalta, vähän kuin olisin ollut siellä aina. En kokenut kulttuurisokkia mennessäni, enkä kyllä saanut sitä kotiin palatessanikaan. Tietenkin kaikki oli Makondossa hyvin erilaista kuin kotona Tampereella. Elämisen ulkoiset puitteet ovat toisenlaiset ja myös ihmisten tavat toimia ja ajatella ovat osin erilaisia. Aikani Ugandassa oli täynnä oppimista ja oivaltamista, mutta suuria yllätyksiä ei kuitenkaan juuri tullut. Tiesin jo mennessäni, millaisena köyhyys saattaa näyttäytyä ja kuinka epäoikeudenmukainen maailma voikaan olla, mutta myös sen, että tulen varmasti kohtaamaan paljon iloa. Paikan päällä kirkastui myös aikaisempi ajatus: ihmiset todella ovat samanlaisia, vain kulttuurit eroavat toisistaan. Pääsin hyvin kiinni makondolaiseen arkielämään, koska asuin orpokodin pihapiirissä. Päivärytmi syntyi luonnostaan: heräsin aamuisin seinän takana asuvan kukon kieuntaan ja menin nukkumaan, kun päivä oli painunut

mailleen ja illallinen syöty. Töihini kuului orpokodin arkisissa askareissa auttaminen, hyötypuutarhan perustaminen ja hoito sekä orpokodin oman esikoulun opettajana toimiminen. Työ oli paljolti myös ajan viettoa orpokodin lasten kanssa pelaillen ja jutellen. Toivon olleeni heille turvallinen ja välittävä aikuinen, ja puutarhakin tuotti satoa tomaateista kaalinpäihin. Silti koen saavuttaneeni eniten opettajana, sillä pienet lugandankieliset lapset todella oppivat hiukan englantia; aakkoset, numerot ja sanastoa. Osa pärjäsikin loppukokeissamme erinomaisesti ja lukukauden päätteeksi pidimme juhlat,

Emmi p ie laiste nten esikou nsa ka luns kodin pihama sa orpoalla.

joissa kaikki saivat todistuksen ja pienen lahjan. Toivon voivani joskus palata Makondoon, koska ajatukseni lentävät sinne muutenkin. Sadekauden jälkeen luonto on siellä tavattoman kaunis kumpuillessaan vihreän eri sävyissä. Aurinko on huumaavan polttava, kuu taas on kummasti kumollaan. Yö laskeutuu aina yllättäen, ja tähtitaivas ulottuu maahan asti. Kaikista sykähdyttävintä olivat silti ihmiset, pienet ja isot. Tunnen surua, että joudun olemaan heistä erossa. Päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus siitä, että olen saanut heihin tutustua.

27 TEEMA: AFRIKKA

Makondolaisia koululaisia esiintym채ss채 koulunsa juhlassa.

TEEMA: AFRIKKA

UNOHTUMATTO UGANDA

Teksti ja kuvat: Emmi Yli-Houhala

a uhal li-Ho Y i m : Em li vuotta issä KUKA Puo oistö ildren’s : aeht MITÄ vapa akimu Ch issa d b Kiyum e -orpoko g a a l il V ik ass ä-Afr t I , a Ä: dass MISS Ugan en

ääse OIN: systä kev L L I M Syk –14 2013

Ensimmäisiä töitäni vapaaehtoistyöntekijänä oli hyötypuutarhan perustaminen. Maanmuokkaus oli kovaa hommaa, mutta onneksi orpokodin muut työntekijät auttoivat. Tässä olen jo päässyt täyttämään istutuslaatikoita, joita ei varmaan aiemmin ollut Makondossa nähty!

Sanotaan, että kun Ugandassa laskee puisen kävelysauvan maahan, se juurtuu ja alkaa versoa. Maaperän hedelmällisyys todella hämmästytti. Puutarhassamme tomaatit, kaalit, kurpitsat ja vesimelonit kasvoivat huimaa vauhtia. Harmiksemme Ugandassa viihtyvät myös monet tuhohyönteiset. Kukapa olisi arvannut, että termiitti tykkää melonista! Onneksi satoa riitti silti ruokapöytäänkin. Kuvassa puutarhaa ihailee Nulu.

Orpokodin omassa esikoulussa oppimisen riemua koettiin joka päivä. Lähes kaikki oppilaat viittasivat molemmin käsin, kun tuli aika vaikkapa luetella numeroita, laulaa aakkoslaulu tai toimia apuopettajana. Kuin kuorossa kuului hokema: ”Me, teacher! Me, teacher!” Kuvassa olemme siirtyneet luokkahuoneesta pihamaalle harjoittelemaan päättäjäisjuhlan lauluesityksiä.

Esikoulun päättäjäisjuhlassa kaikki pääsivät esiintymään. Yleisönä olivat lasten äidit ja sisarukset sekä orpokodin väki. Opettelimme juhlaa varten lugandan- ja englanninkielisiä laululeikkejä. Tässä on vuorossa Old McDonald -laulu: Ticia esittää nokkivaa kanaa ja Patrick isosarvista lehmää.

TEEMA: AFRIKKA

OMIA HETKIÄ ASSA

TEEMA: AFRIKKA

Leivonta oli orpo kodissa suurta hu pia ja aina toivott ua iltaohjelmaa. Herkulliset leipä set toivat mukavan lisän ilta-ate riaan, joka useim miten koostui pa pukastikkeesta ja maissipöperöstä. Kuvassa leipomisvuoroon ovat pääs seet Obed (vas.), Stephen ja Stevo. Erityisesti Obedin muistan olleen oike a mestarileipuri!

vat Toinen leivontasuosikki oli Ne et. äre daddies-nimiset nök sina taik a ast sam valmistettiin itam pais ta mut t, äse ta kuin leip ja n ttii sen sijaan ne uppopaiste sit kieriteltiin sokerissa. Daddie a, kku her a mpa olivat harvinaise saa ut oll a ain ei eria sillä sok isuuh tavilla. Kanssani paistop ja sa nuotiolla ovat Herman Aisha.

31 TEEMA: AFRIKKA

Tiettynä hetkenä sadekaudella tuli aika metsästää heinäsirkkoja. Kiipesimme vehreälle kukkulalle, jossa viljeltiin maissia, heinäsirkat kun piileskelivät syvällä maissinlehtien poimuissa. Tarkkasilmäisimmät löysivät sirkkoja pussillisen, itsekin yhytin muutaman. Kotona saalis paistettiin ja syötiin hyvällä halulla. Itse en lopulta tohtinut maistaa ensimmäistäkään. Kuvassa kameraan katsovat orpokodin lapset Stephen (vas.), Stevo ja Nulu, muut lapset ovat naapuritaloista.

Orpokodin toimistossa on muutama hyllymetrillinen kirjoja, joiden lukemiseen lapsia kovasti kannustimme. Usein etenkin poikia kiinnosti enemmän jalkapallon pelaaminen, joka kokosi omalle pihalle tai läheiselle niitylle koko joukon kylän lapsia. Kuvassa Nulu (vas.), Helen, Obed, Aisha, Fahad ja Ibra ovat saaneet seurakseen japanilaisen Akarin, joka vietti kanssamme muutaman viikon.

NÄKÖKULMA

Support from Others When Things Go Wrong Text: Minna Räisänen Picture: Charlotte Kauer

Support from the surrounding people can make facing difficult situations feel a bit easier. This is how German volunteer Charlotte Kauer felt when she got in Finland a disease which took her into hospital. You volunteered in the English Kindergarten of Kotka. What did you do there? Hmm... A lot of different things. I played with the kids and helped out in outher daily routines of the kindergarten. The activities I liked most were making origamis with the pre-schoolers, eskarit, and reading out books in English as well as in Finnish. During your voluntary work year you suddenly faced an illness. What happened? I had mononocleosis, the ”kissing disease”, which turned into tonsilitis later. My throat was completely swollen to the point where I hardly could breathe. Because my condition did not seem to improve I was sent to hospital where my tonsils were removed.

Especially in the beginning I was very scared: it was my first time to stay in a hospital for longer than one night and I was far away from my parents and my home. Finland had felt very much like home to me, but to be in a place which is like home is still different from being at home. That period of my voluntary year was definitely the hardest for me. Sometimes it was hard to keep in mind that nothing could have prevented me from getting the virus causing mononucleosis and that I could have got it in any place. Which sorts of things helped you to cope with the situation? Luckily I was not alone. I want to thank the people who were with me in that time. It is a special thing to find good friends, no matter where

In the hospital I soon I started to be glad I was there. I knew I was in the right place. If you spend two weeks with someone in a hospital room, there will be some kind of connection between you. At least that was how I felt with my roommates, five ladies aged between 60 and 90 years. When one of them entered the room a few days after her 9-hour leg surgery, announcing proudly that she had made the way across the corridor all by herself, I forgot my worries and felt nothing but joy about her progress. In addition to that, I kept repeating a song in my head (”Chicago” by Clueso) in order to keep myself distracted. And I had made a drawing of a penguin-like bird. Whenever I felt lonely or homesick, I looked at that funny thing. Did you learn something from your difficulties? I learned that instead of fighting against self-made windmills in our

heads or around us it is sometimes easier to try using the windmills’ power in order to cope with life’s essentials. Which kinds of memories do you now carry with you on your voluntary year? Beautiful ones! About understanding each other, friendship and small success that can be a big step if you look at it from the right point of view. One thing I especially like to keep in mind is that not every day may be good but there is something good in every day.

33 TEEMA: AFRIKKA

you are. My host mum drove me to the hospital in the middle of the night and sat in the waiting hall with me for hours. When I felt like crying, she cried with me. Others kept me distracted in conversations during a car drive to the hospital, and others picked me up from the hospital and fed me ice cream and milk shakes for the following week. And there were many more who visited me, took me for walks and offered to bring me smoothies.

Be there for a volunteer Being ill, feeling homesick, facing language barriers or getting lost in an unfamiliar place. These are just a few occasions in which foreign volunteers of Maailmanvaihto, just as anyone else, might enjoy having there someone to give them support and to share the moment with them. As are moments of learning, being happy and feeling at home, too. Would you like to be there for a foreign volunteer? Become a support person, a friend to meet regularly during the voluntary period! No special skills are required – motivation to become a part of the network of a volunteer is enough. Families are welcome to join in the support activities, too. Maailmanvaihto yearly organizes a training for all the new support persons and families.

TERVEISIÄ MAAILMALTA

MINUN JAPANINI: DIGIM Teksti: Juhani Kabanen Kuvat: Juhani Kabanen ja Mitsunaka Kanemoto

Juhani Kabanen työskenteli ICYEvapaaehtoisena Japanissa kevätkaudella 2014. Kohdemaan valintaan vaikutti jo varhain syntynyt kiinnostus maan kieleen ja kulttuuriin. Vapaaehtoisjakso tarjosi tilaisuuden oppia lisää paikan päällä.

apaaehtoistyöjaksoni Japanissa kesti maaliskuusta elokuuhun. Jakson aikana työskentelin kahdessa eri lastentarhassa. Työtehtäviini kuului leikkiä lasten kanssa, auttaa englannin opetuksessa sekä avustaa tarvittaessa myös muissa puuhissa. Ensimmäinen työpaikkani sijaitsi Kusatsussa, noin 130 000 asukkaan kaupungissa, joka on vain kahdenkymmenen minuutin junamatkan päässä Kiotosta. Toinen projektini sijaitsi Kasugaissa, aivan Japanin neljänneksi suurimman kaupungin, Nagoyan, kupeessa. Työjaksoni aikana opin paljon kaikenlaista, esimerkiksi lasten kanssa työskentelyä ja tietenkin japanin kieltä. Aluksi se oli hankalaa, mutta loppua kohden oli kiva vertailla, kuinka pitkälle japanin kielen taitoni oli kehittynyt verrattuna siihen, kun vietin ensimmäistä kokonaista päivääni Tokiossa Japaniin saavuttuani.

VARHAISIN JA TÄRKEIN M UISTO JAPANISTA

Tässä välissä täytyy paljastaa yksi syy siihen, miksi Japani on kiinnostanut minua jo tarhaikäisestä asti: Digimon. Kyllä, juuri tuo lastenohjelma on pysynyt mielessäni ja sydämessäni siitä asti kun katsoin sitä aamuisin ennen tarhaan lähtöä. Samoihin aikoihin alkanut Pokémon ei kiinnostanut juuri yhtään, mutta Digimonissa oli jotain taianomaista, joka teki minuun syvän vaikutuksen. Ehkäpä syynä oli se, että sarja opetti tärkeitä asioita ja arvoja kuten ystävyyttä, rakkautta, rohkeutta ja niin edelleen, vaikka kyseessä onkin pelkkä lasten sarja. Minua kiinnosti myös se, että sar jan tapahtumat keskittyivät osittain ”Japani on aina kiinnostanut minua. Siellä ikivanha kulttuuri ja perinteet sulautuvat yhteen nykypäivän modernin ja teknologisoituneen kulttuurin kanssa.”

Odaibaan, Tokiossa sijaitsevaan keinotekoiseen saareen, joka vaikutti jo silloin erittäin mielenkiintoiselta paikalta. Voitte vain kuvitella, miltä minusta Digimon-fanina tuntui, kun pääsin maaliskuussa ensi kertaa käymään Odaibassa (ja jälkeenpäin vielä elokuussa, kun vietin viimeisen viikkoni Tokiossa ennen kotiinpaluuta ja vierailin Odaibassa miltei päivittäin). Siellä vierailin kaikissa

niissä paikoissa, jotka olin nähnyt myös Digimonissa. Ne tunteet, kun seisoin Fuji-televisioaseman edessä ja kun tapasin kaksi cosplayeriä pukeutuneena Digimon-hahmoiksi, olivat ikimuistoisia. KIELEN JAPANIIN

KURSSEILTA

ITSE

Lapsuudessa Digimonin jälkeen Japani jäi kuitenkin noin vuosikymmeneksi unholaan ja ensimmäinen varsinainen kosketukseni maan kieleen ja kulttuuriin oli vasta se, kun kävin lukiossa kaksi Japanin kieli ja kulttuuri -kurssia. Opettajamme oli mukava, keski-ikäinen, japanilaissyntyinen nainen. Tunnit olivat aina mielenkiintoisia, koska opettajamme pystyi kertomaan omakohtaisesti ja tarkasti Japanin kulttuurista ja käytännöistä. Kieltäkin tuli opiskeltua, muttei kuitenkaan niin paljon kuin olisin toivonut, sillä opimme kahden kurssin aikana vain hiragana-tavumerkit. Opin kuitenkin paljon toisen maailmansodan vaikutuksista Japaniin sekä maan monista traditioista ja juhlapäivistä, joita vietetään vain siellä. Myös sumo- ja geisha-kulttuuri tulivat minulle paljon selkeämmiksi kurssien ansiosta. Lopulta pääsinkin itse todistamaan tätä kaikkea vapaaehtoistyöjaksoni aikana, mikä teki kaikesta opitusta palkitsevaa. Kurssit herättivät minussa valtavan mielenkiinnon Japania kohtaan. Maa on aina kiinnostanut minua. Siellä ikivanha kulttuuri ja perinteet sulautuvat yhteen

Yllä lause “watashi wa supootsu ga suki desu’’ eli ’’minä pidän urheilusta’’. Lause alkaa kanjilla ’’minä’’, ’’watashi’’. Wa (kirjoitetaan “ha”) ja “ga” ovat partikkeleita. Partikkelit kirjoitetaan hiraganoilla. Supootsu, ’’sports’’, on lainasana englannin kielestä, ja kirjoitetaan katakanalla. ’’Suki’’ eli ’’pitää’’ on verbi ja ’’desu’’ tarkoittaa ’’olla’’, mutta on myös kohtelias tapa lopettaa lause. Nämä kirjoitetaan kanjeilla tai hiraganoilla.

Japanin kieli Japanin kielessä käytetään kolmea kirjoitusjärjestelmää (myös roomajia, eli latinalaisia aakkosia käytetään, mutta harvemmin). Nämä ovat hiragana, katakana sekä kanji. Merkit äännetään yleensä niin kuin ne kirjoitetaankin. Hiragana-tavumerkeillä kirjoitetaan ’’simppeliä’’ japania sekä japanilaisia sanoja, joilla ei ole vastinetta kanji-merkeissä. Lapset oppivat yleensä hiraganan ensimmäisenä kirjoitusmerkeistä (tai samaan aikaan katakanan kanssa). Hiraganassa, kuten katakanassakin on 46 merkkiä. Merkeistä 40 koostuu kahdesta äänteestä, joista jälkimmäinen on aina a, i, u, e tai o. Loput kuusi merkkiä tarkoittavat äänteitä a, i, u, e, o ja n. Katakana-tavumerkeillä kirjoitetaan vieraskielisiä sanoja ja lainasanoja, yleensä englannin kielestä tulevia. Katakana-merkkejä on saman verran kuin hiraganojakin ja niitä koskevat samat säännöt. Katakana on kirjoitusjärjestelmistä helpoin, koska merkeissä käytetään paljon suoria viivoja ja teräviä kulmia. Kanji-merkit ovat kiinalaisperäisiä ja ne ovat kirjoitusmerkeistä vaikeimpia. Kanjeja on yhteensä yli kymmeniä tuhansia, mutta suurin osa niistä on harvoin käytettyjä. Jos esimerkiksi lehdessä jokin tietty kanji on suuremmalle osalle kansaa tuntematon, sen yläpuolelle kirjoitetaan hiragana-tavuilla kanjin merkitys. Yleisimpiä kanji-merkkejä on 2136 ja ne on määrännyt Japanin opetusministeriö.

TERVEISIÄ MAAILMALTA

MONIA JA HIRAGANOJA

TERVEISIÄ MAAILMALTA

Opin kuitenkin paljon toisen maailmansodan vaikutuksista Japaniin sekä maan monista traditioista ja juhlapäivistä, joita vietetään vain siellä. Myös sumo- ja geisha-kulttuuri tulivat minulle paljon selkeämmiksi kurssien ansiosta. Lopulta pääsinkin itse todistamaan tätä kaikkea vapaaehtoistyöjaksoni aikana, mikä teki kaikesta opitusta palkitsevaa. ”Sen jälkeen, kun japania oli kuullut jatkuvasti muutaman kuukauden ajan, olin oppinut jo huimasti kaikenlaista uutta.”

Kurssit herättivät minussa valtavan mielenkiinnon Japania kohtaan. Maa on aina kiinnostanut minua. Siellä ikivanha kulttuuri ja perinteet sulautuvat yhteen nykypäivän modernin ja teknologisoituneen kulttuurin kanssa ja se juurikin tekee Japanista niin mielenkiintoisen, ainakin minulle. Ennen viimeisiä ylioppilaskirjoituksia päätinkin sitten hakea Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöihin Japaniin, jotta voisin vihdoin toteuttaa unelmani ja tutustua maahan, kieleen ja kulttuuriin paikan päällä.

talkia ja perustilanteita varten. Harjoitin kielitaitoani myös vapaa-ajalla japanilaisen parhaan ystäväni Mitsun kanssa, ja siitä olikin paljon hyötyä. Sen jälkeen osasinkin muun muassa käydä keskustelua pyörävaraston vartijan kanssa, kun vein pyöräni sinne turvaan. Lyhyehköt keskustelut kaupoissa, ravintoloissa ja kahviloissa sujuivat myös hyvin. Japanissa opin hiraganan ja katakanan täydellisesti, mutta kanjia en edes yrittänyt opetella, sillä se tuntui turhauttavan vaikealta. Lukeminen onnistui kuitenkin ihan hyvin ilman kanjia ja lastenkirjoista oli hyvä harjoitella hiraganaa, kun lastentarhassa oli vapaata aikaa. Aion jatkaa japanin opiskelua tulevaisuudessakin. Olin ajatellut sitä jopa yhdeksi vaihtoehdoksi yliopistossa opiskeltavaksi aineeksi. Turha sitä on tähänkään jättää, kun kerran näin pitkälle on jo päästy.

KIELEN HARJOITTAMINEN

Kielitaitoni ei kuitenkaan ollut kovin vaikuttava maahan saavuttuani. Olin kertaillut japanin kursseilla läpi käydyt hiragana-tavumerkit ja niiden lisäksi opiskellut myös katakana-merkkejä sekä perussanastoa ja tervehdyksiä. Sen jälkeen, kun japania oli kuullut jatkuvasti muutaman kuukauden ajan, olin oppinut jo huimasti kaikenlaista uutta. Viimeistään silloin, kun luonani alkoi käydä japanin kielen opettaja kahdesti viikossa, opin kaiken tarvittavan small

Juhani Gifu-linnan oravapuistossa.

“

Olen valmis!” she says, cheekily smi-

ling. I look at her and a grin flashes across my face. “You are ready? What about your hat, gloves... and your shoes! You wouldn’t want to go out in socks!?” It’s another morning in the playschool and as every day, we are getting ready for going out to the forest. This keeps taking more time as it gets colder and colder. But even though I was told by many Finns that people would get grumpier as fall ends, I do not see that – especially with the children. Lying in bed in the mornings, it being dark and me being lazy to stand up, it is the thought of them that makes standing up easier. Not having a common language with the children is quite challenging, which I realize especially when I have my little projects with them and am trying to explain something. Nonetheless, we are able to laugh together, play and make many jokes. A fear I had in the first days was that my ideas couldn’t be realized due to an already existent schedule. Then I realized that it lies in my hands to take the initiative and to present my ideas, and eventually we would find a time to put them into action. Now that I see how I make an impact, my time in the kindergarten has been getting so much better. Every afternoon I’m surprised that the parents are already coming to pick their children up and my day there is over. Going home doesn’t mean not seeing kids for the rest of the day for me, though... The six children in my

KOLUMNI

My new life in Finland: kids, more kids and so many possibilities!

Text and Photo: Nana Amoah

Nana Amoah is a 19-year-old GermanGhanaian volunteer. She arrived in Finland in August 2014 and is doing her EVS in the English Playschool of Kangasala. She lives in a host family with six children and an au-pair.

wonderful, rather bohemian host family love spending time with me. But learning that they believe all kids in Africa run around naked amongst wild animals made me aware of the importance of sharing my culture during the international volunteer period. After all, volunteering isn’t only about being in the workplace. To me it is also about getting to know many interesting people, places and habits. It’s about motivation and communication. As I came straight from high school, it’s also a lot about being more independent and learning about my own priorities. It’s about making mistakes that render me experience. It’s about challenges, risks and fun. Had someone told me in advance that I would change from the rather shy and anxious girl I was into the adventurous, free and incredibly happy volunteer I am now in just a few weeks, I wouldn’t have believed the person. Although the time seems to fly really quickly, this is one of the things that make me realize how much has happened. And there is still so much I want to do – suddenly, the remaining seven months seem much too short!

In Kenya inspiration from Volunteers Connecting with Local People ICYE around the world! In this series we catch up with staff members of the International Cultural Youth Exchange offices around the world. Text: Minna Räisänen Photo: Kerubo Nyaribo

Hello Kerubo! Could you briefly introduce yourself ? My name is Kerubo Nyaribo and I am the Programme Director for ICYE Kenya. I hold a Bachelor in Science in Botany and Zoology and a post graduate diploma in education and I have taken several short courses in different disciplines. I am a Christian, a wife to one man and a mother to three beautiful girls. I have been involved in ICYE in different capacities since 1986. Right now I am the director and I supervise the other staff in the office running the programmes and I am in charge of the European Voluntary Service. I work half time in the ICYE office and half time in my fashion design shop. What attracted you to work for an international voluntary work organization? I started ICYE Kenya with a few others and at the time we just wanted to make sure we could get young people from other countries to come to Kenya and send our youth to other countries. Thinking of what has kept me working for ICYE: Meeting these youth and training them has been

very interesting for me, having been a teacher for many years. Also engaging with staff from other national committees of the ICYE network has been very enriching – especially the discussions we have and the different ways we view things because of our different cultural backgrounds. Which have been the most inspiring aspects in your work lately? This probably has not changed during the years, but seeing the volunteers connect with their host families and projects and seeing the changes that the volunteers’ presence can make in a community makes me want to continue to see it happening with different people in different ways! ICYE Kenya participated in “the volunteer activist” project in which young citizen in 17 ICYE countries seeked to raise awareness through campaigns of the social concerns of our time. What motivated ICYE Kenya to take part in the project? Volunteerism is not very highly rated in current Kenya, and we wanted to

39 sensitize more people about what we do and have people appreciate our local and international volunteers. To have people stop and listen, see and get involved. Could you tell a bit about the campaign actions you had in Kenya? Our campaigning happened around a football tournament involving volunteers and youth in Sindo, one of our rural towns in Homabay County. As a campaing action there was also painting Msekwa Border Primary school classrooms. We will still have another activity on the 7th of December to commemorate the International Volunteer Day which is on the 5th of December. Which of the “the volunteer activist” actions in other countries did you find the most interesting ones? Activities in Nepal on waste management and in Vietnam on reducing plastic paper bags seemed the most interesting ones to me. Which are the main sectors in which foreign long-term volunteers work in Kenya this season? Most of them are working in primary schools and children’s homes Your greetings for those Finnish young people thinking of volunteering in Kenya? KARIBU KENYA! Welcome to Kenya! There are lots of places to volunteer, we are quite friendly as a people, and ICYE Kenya’s aim is to make sure you have the experience of your life! We care and appreciate our volunteers and look forward to hosting you.

TULE MUKAAN TOIMINTAAN

Tule mukaan toimintaan! Kiinnostuitko Maailmanvaihdon toiminnasta? Alta löydät tietoa osallistumismahdollisuuksista. Lisää vaihtoehdoista voit lukea osoitteesta www.maailmanvaihto. fi. Viereisellä sivulla Aino Itkonen kertoo kokemuksistaan vapaaehtoistyöhön ulkomaille hakevien nuorten haastattelemisesta.

Vapaaehtoistyöntekijäksi maailmalle

Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Oseaniaan voi lähteä vapaaehtoiseksi ICYE-ohjelman kautta. EVSvapaaehtoispalvelun kautta Maailmanvaihto lähettää vapaaehtoisia lähinnä Eurooppaan. Jaksot kestävät 6–12 kuukautta ja ne ovat 18–30-vuotiaille suunnattuja.

Kirjoittajaksi MaailmanVaihtoa -lehteen

Lukijoiden kirjoitukset Maailmanvaih-don toiminnasta ovat lämpimästi tervetulleita lehteen. Halutessasi voit sitoutua kirjoittamaan useampaankin lehden numeroon tai osallistua lehden tekoon valokuvaamalla tai taittamalla juttuja.

Ryhdy kouluvierailijaksi

Maailmanvaihdon kouluvierailutoiminta tarjoaa vierailijoita eri luokka-asteille alakoulusta lukioon. Kouluvierailuja tekevät vapaaehtoistyössä ulkomailla olleet nuoret sekä Suomessa vapaaehtoisena työskentelevät ulkomaalaiset. Ota yhteyttä, jos haluaisit ryhtyä kouluvierailijaks!

Isäntäperheeksi vapaaehtoiselle

Isäntäperheeksi voi alkaa kuka tahansa – tärkeintä on halu rikastuttaa arkeaan toisesta kulttuurista tulevan henkilön kanssa. Suurin osa vapaaehtoisista saapuu Suomeen elo– syyskuussa, mutta isäntäperheitä etsitään ympäri vuoden.

Vapaaehtoisen tukihenkilöksi

Kansainvälisty omalla maaperälläsi ja solmi uusia ystävyyssuhteita! Tukihenkilö on ihminen, joka auttaa ulkomaalaista vapaaehtoista verkostoitumaan ja tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin. Vapaaehtoisen tueksi voivat ryhtyä myös perheet.

Hakijoita haastattelemaan

Tule mukaan haastattelemaan vapaaehtoistyöhön ulkomaille hakevia nuoria! Haastattelijat ovat tärkeässä roolissa, sillä Maailmanvaihdolle on keskeistä löytää vapaaehtoistyöntekijöiksi motivoituneita henkilöitä, jotka pystyvät sitoutumaan tehtäviinsä.

Leiriohjaajaksi tai -keittiötiimiin

Tule ohjaamaan toimintaa tai auttamaan ruoanlaitossa vapaaehtoisten valmennusleireille! Maailmanvaihto järjestää leirejä niin Suomesta vapaaehtoistyöhön ulkomaille lähteville kuin vapaaehtoiseksi Suomeen saapuville nuorillle.

Maailmanvaihdon hallitukseen

Maailmanvaihdolla on puheenjohtajan luotsaama hallitus, joka koostuu vapaaehtoisista aktiiveista. Hallituksen jäsenet toimivat työryhmien vetäjinä tai heillä on jokin muu vastuualue.

Mukaan tiedotustyöhön

Maailmanvaihdon tiedotustyöryhmä tiedottaa ajankohtaisista tapahtumista sekä esittelee järjestöä yleisemmin. Tule mukaan harjaannuttamaan viestintätaitojasi sekä tutustumaan kansalaisjärjestön toimintaan ja uusiin ihmisiin!

Teksti: Minna Räisänen Kuva: Aino Itkonen

Valintahaastattelija Aino Itkonen työskenteli itse vapaaehtoisena Boliviassa.

Miksi ryhdyit vapaaehtoistyöhön ulkomaille hakevien haastattelijaksi? Työskentelin itse Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijänä Boliviassa ja Suomeen paluun jälkeen tämä vapaaehtoistehtävä tuntui helpolta tavalta jatkaa vapaaehtoistyöaiheen parissa.

Miten valmistaudut kuhunkin haastatteluun?

Muutamia päiviä ennen haastattelua luen hakijan hakulomakkeen ajatuksella läpija mietin, millaiset kysymykset ovat tärkeitä juuri tämän hakijan kohdalla.

Millaisia taitoja tehtävässä vaaditaan?

Kykyä kuunnella. Kaikista tärkeintä on, että on aidosti kiinnostunut kuulemaan toista. Hyvät sosiaaliset taidot auttavat rentouttamaan haastattelutilannetta mikä puolestaan edistää mahdollisuuksia saada haastattelusta paljon irti. Omasta ulkomaankokemuksesta on hyötyä, mutta on myös tärkeää osata erottaa, etteivät hakijat ole menossa juuri samanlaiseen vapaaehtoisjaksoon ja -kokemukseen.

Mikä haastattelemisessa on haasteellisinta? Entä antoisinta?

Usein hakijat mieltävät haastattelun tilanteeksi, jossa tulisi antaa itsestä mahdollisimman hyvä kuva. Haaste piilee siinä, miten herättää hakija itsekin pohtimaan ja arvioimaan soveltuvuuttaan vapaaehtoistyöohjelmaan mahdollisimman realistisesti.

Terveisesi mukaan haastattelutyöhön tulemista harkitseville?

Kannattaa tulla kokeilemaan! Haastattelut ovat helppo tapa liittyä mukaan Maailmanvaihdon toimintaan, vaikka alkuun vaaditaankin koulutus. Ensikertalaista ei jätetä haastattelutilanteeseen yksin, vaan hän tekee haastattelunsa yhdessä toisen kanssa. Haastattelut tehdään yleensäkin pareittain, ja vastuu vapaaehtoisten valinnasta on pääsihteerillä.

TULE MUKAAN TOIMINTAAN

Hakijoiden haastattelija

TOIMINTAPERIAATTEET JA TOIMITUSKUNTA

Maailmanvaihdon

Toimituskunta lehdessä 4/2014: Nana Amoah Zarrin Fatima Emmi Hynninen Juhani Kabanen Katri Kortelainen Anni Koskela Anna Lemström Sarah Ooko Minna Räisänen Riitta Strandberg Liisa Veikkolainen Emmi Yli-Houhala

toiminnan lähtökohtia Vastavuoroista vaihtoa

Maailmanvaihto ry lähettää nuoria vapaaehtoistyöhön ulkomaille ja vastaanottaa ulkomaalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä Suomeen. Maailmanvaihto siis järjestää kulttuurien välisiä kohtaamisia niin ulkomailla kuin Suomen maaperällä. Järjestö lähettää ja vastaanottaa 30–40 nuorta vuosittain. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja työyhteisöt vastaanottavat järjestön ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki uuteen ihmiseen ja kulttuuriin tutustumisesta kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat yleishyödylliset yhteisöt.

Osa kansainvälistä ICYE-järjestöä

Maailmanvaihto kuuluu jäsenenä kansainväliseen International Cultural Youth Exchange -järjestöön. ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yhteensä yli 40 maassa viidessä maanosassa.

The Mssion Statement of ICYE

ICYE’s mission is: - to provide challenging intercultural learning experiences for young people. - to promote their social and personal development through international volunteer programmes. - to promote intercultural understanding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world.

Julkaisija: Maailmanvaihto ry Vastaava toimittaja: Mirjami Ylinen

Taitto: Roosa Verkasalo

Painopaikka: Tim1Digipaja Oy

ISSN 2342-2629 (Painettu) ISSN 2342-2637 (Verkkojulkaisu) Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n neljästi vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, jonka tarkoituksena on toimia kanavana kulttuuristen kokemusten jakamisessa ja niistä oppimisessa. Lehdessä julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia. Artikkelit edustavat kirjoittajiensa kantaa. Lehti julkaistaan Maailmavaihdon verkkosivuilla ja se lähetetään sähköisesti yhdistyksen jäsenille. Lisäksi lehteä jaetaan tapahtumissa.

Haluaisitko osallistua MaailmanVaihtoa-lehden tekoon? Katso ohjeet Maailmanvaihdon nettisivuilta ja tule mukaan toimituskuntaan! Lehden 1/2015 aineiston DL on 25.1. Lehden teema ja ohjeet kirjoittamiseen osoitteessa maailmanvaihto.fi/ajankohtaista/maailmanvaihtoa-12015

TAMMIKUU

9.12.

Maailmanvaihdon jouluglögitilaisuus. Klo 17-19, Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki.

14.1. 18:00-19:30 Maailmanvaihdon infoilta vapaaehtoistyöstä ulkomailla. Kulttuurikeskus Caisa (kokoushuone 1), Mikonkatu 17 C, Helsinki. 23.-24.1. Maailmanvaihto Educa-messuilla. Pe klo 10–18, la klo 10–17, Helsingin Messukeskus, Messuaukio 1 (www.educamessut.fi).

22.-25.1. Puolivuotisleiri ulkomaalaisille ICYE-vapaaehtois-työntekijöille. Antaverkka, Ylöjärvi.

HELMIKUU

HUHTIKUU

TOUKOKUU

25.1. MaailmanVaihtoa-lehden 1/2015 materiaalien deadline. 1.2.

Toinen hakuaika elo–syyskuussa 2015 alkaviin ICYE-vapaaehtoistyöjaksoihin päättyy.

7.2.

Valintapäivä elo–syyskuussa 2015 alkaviin ICYE-vapaaehtoistyöjaksoihin hakeneille, Helsinki.

19.4. MaailmaVaihtoa-lehden 2/2015 materiaalien deadline. 7.-10.5.

Lähtövalmennusleiri Suomesta ulkomaille ICYE-vapaaehtoistyöhön lähteville nuorille ja loppuvalmennusleiri Suomessa oleville ulkomaalaisille ICYE-vapaaehtoisille. Antaverkka, Ylöjä

23.-24.5. Maailmanvaihto Maailma kylässä -festivaaleilla Helsingin Kaisaniemessä. www.maailmakylassa.fi ELOKUU

18.-27.8. Tulovalmennusleiri ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille. Antaverkka, Ylöjärvi.

TULEVAT TAPAHTUMAT

JOULUKUU

Psst! Kiinnostavatko kuulumiset maailmalta? Tutustu kauden 2014–15 vapaaehtoisten blogeihin: maailmanvaihto.fi/blogit. Blogeista voi seurata vapaaehtoisarkea viidellä mantereella. Tervetuloa lukumatkalle vaikkapa Ghanasta Uuden-Seelannin kautta Itävaltaan ja Perusta Indonesiaan!

Maailmanvaihto ry — ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org