Newsletter-4-06

4/2006 Vapaaehtoiset kävivät piristäytymässä SM-päivillä Haminassa

Pääkirjoitus

Hyvät

V

Newsletterin lukijat,

uosi on sekä lyhyt että pitkä aika. Lyhyt sen vuoksi että se menee ohi nopeasti, joskus lähes huomaamatta. Ja pitkä, koska sen aikana voi tapahtua ja toteuttaa paljon tärkeitä asioita.

Maailmanvaihdon kautta syksyllä maailmalle lähteneet ja tänne Suomeen tulleet vapaaehtoiset ovat lähes puolivälissä vapaaehtoistyövuottaan. Uskon, että aika syksystä jouluun on mennyt monen kohdalla kovin nopeasti. Siitäkin huolimatta että väliin on mahtunut varmasti myös vaikeita hetkiä joiden vuoksi aika on tuntunut matelevan. Puoli vuotta on ennättänyt olla täynnä uusia asioita, niiden opettelua ja oppimista, niihin tutustumista ja sopeutumista, niiden epäilyä ja hyväksyntää. Edessä on vielä toiset puoli vuotta. Sitä ei vielä uskoisi että kuusi tulevaa kuukautta vilahtavat ohitse hetkessä.

Mutta ne ovat jälleen täynnä uusia mahdollisuuksia, kokemuksia ja yllätyksiä.

Me kotoisemmassa arjessa elävät tarkastelemme mennyttä kalenterivuoden mukaan. Olemme saattaneet kohdata kuluneen vuoden aikana samankaltaisia asioita kuin vapaaehtoiset puolessa vuodessa uudessa kulttuurissa eläen. Olipa kyseessä sitten uusi työ, uusi perheenjäsen tai uusi opiskelupaikka, olemme 2

opetelleet, sopeutuneet, hyväksyneet. Ehkä olemme eläneet tavallista arkeamme ilman sen suurempia muutoksia mutta olemme taas menneen vuoden kuluessa kasvaneet ja kypsyneet. Odotamme tulevaa, uutta vuotta, sen tarjoamia mahdollisuuksia ja kokemuksia.

Toivon, että voisimme olla tyytyväisiä siihen mitä olemme menneiden kuukausien aikana oppineet, saavuttaneet ja kokeneet.

Ehkä asiat eivät ole aina sujuneet niin kuin suunnittelimme, ehkä haluamamme ei ole vielä täysin toteutunutkaan. Se ei kuitenkaan merkitse ettemme olisi monia kokemuksia rikkaampia. Ja se mitä vielä haluamme saavuttaa on mahdollista tulevina kuukausina ja vuosina.

Toivotan Maailmanvaihdon puolesta kaikille Newsletterin lukijoille rauhallista joulunaikaa sekä onnellista, kokemusrikasta vuotta 2007!

Ella Douhevyx Hallituksen jäsen

Dear readers

A

of the ICYE Newsletter,

year can feel both short and long. It may feel short because it passes by so quickly, from time to time almost unnoticed. And it may feel long because a lot may happen and many important things may be achieved during a period of one year.

The volunteers who went abroad and came to Finland through the ICYE Finland in the autumn are now almost half-way through their voluntary work period. I believe that this period seems to have flown by very fast, despite the fact that there undoubtedly have been many a difficult moment when it feels that time is really dragging by. Half a year full of new things, learning them, adopting them, getting acquainted with them, doubting and accepting them; and yet another half a year to go! At this point one would not expect that the coming six months will fly by in a split second. Nevertheless, those months will yet again be full of new opportunities, experiences and also surprises.

We, who live our daily lives in

our regular environment contemplate our past reflecting the calendar year. During the past year we may have encountered similar situations to those of the volunteers, who have spent the last six months in a new culture. Be it a new job, a new family member or a new school, we have learned, adopted and accepted. It may be that we have led our lives without any major changes, but we have definitely grown and matured during the past year. We are awaiting the future, the coming new year and all the possibilities and experiences it may offer.

I wish that we could feel content with what we have learned, achieved and experienced during the past months. Things may always not have gone as we planned; maybe our wishes have not come true quite yet. This does not mean, however, that we would not be many an experience richer and we still have all the possibilities for achieving the things that we are hoping to achieve in the coming months and years.

On behalf of ICYE Finland I wish all the readers of the Newsletter a peaceful Christmas and a happy New Year 2007 filled with new experiences!

Ella Douhevyx Board Member 3

SISÄLTÖ Mirkka Mokkila Boliviassa

s. 20

s. 15 4

”Boliviassa ihmisellä ei voi olla liikaa varasuunnitelmia, sen olen oppinut. Ja sitten kun asiat eivät vain kertakaikkiaan etene, on vain opittava rentoutumaan. ”

Tiina Ynnilä Azerbaidzhanissa

s. 24

”Paikallinen työkulttuuri on jotain muuta mihin Suomessa olen tottunut. Myöhästely on normaalia, eikä työtahti aina niin päätähuimaava. Pomoni on joskus voivotellut, kuinka surullista on nähdä minun toisinaan työskentelevän niin paljon!”

Susanna Jussila Costa Ricassa

Mari Wikholm Hondurasissa

”Macho-kulttuuri ilmenee täällä monin tavoin: sekä kotona, että kodin ulkopuolella, niin parisuhteissa kuin laajemmin yhteiskuntarakenteissakin.”

“Sademetsien rikkaus ja monimuotoisuus yllättävät joka päivä: vastaan lentää kämmentä suurempia, kirkkaansinisia perhosia ja peukalonmittaisia kolibreja....”

s.12

Hard Work

Hallelujah!

Juttusarjassa kerrotaan maailmanvaihdon aktiivien työstä.

Tässä numerossa tehtävistään kertoo AnnaSofia Noro.

s. 34 Pääkirjoitus ............................... s. 2 Syksyn kuulumisia ................... s. 6 Volunteering ........................... s. 12 Runoja .................................... s. 32 Hard Work Hallelujah! ............ s. 34 Tapahtumakalenteri ............... s. 37 Uutisia ..................................... s. 38 Kutsu glögille ......................... s. 39 Kielikukkasia .......................... s. 40 Lehden tiedot .......................... s. 44

Jaana Rajamäki Uudessa-Seelannissa

s. 15

”Täällä vuodenajat ovat päinvastaiset kuin siellä pohjoisella pallonpuoliskolla. Teillä on siellä tällä hetkella talvi ja lunta pakkasineen kun taas täällä odotellaan lämmintä kesää, jonka tarkoitus olisi alkaa joulukuussa ja jatkua ainakin maaliskuulle saakka…”

SISÄLTÖ

ICYEn toiminnan lähtökohta ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 3040 nuorta vuosittain.

Vastavuoroisuusperiaate Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

5

SYKSYN KUULUMISIA

Infoilta 3.10.

Ellan ja Merin emännöimään infoiltaan osallistui lokakuun alussa viitisentoista vapaaehtoistyöstä kiinnostunutta. Tilaisuus järjestettiin tuttuun tapaan kulttuurikeskus Caisan kokoushuoneessa.

Hallituksen virkistyspäivä 16.10.

Kerran vuodessa hallitus käy vähän virkistäytymässä, ja tänä syksynä päädyttiin keilaamaan. Onnistuneen kuluneen vuoden kunniaksi mentiin illan päätteeksi myös yhdessä syömään Kallion Soul Kitcheniin.

Palanneiden tapaaminen 20.-22.10.

Maailmanvaihdon ja ETVO ohjelmien kautta vapaaehtoistyöohjelmiin osallistuneille järjestettiin yhteinen paluuseminaari Nurmijärvellä 20. – 22.10. Leirillä jaettiin paluukokemuksia sekä saatiin tuhti annos paluusopeutumisen teoriaa. Leirille osallistui 31 palannutta, joista 8 oli osallistunut Maailmanvaihdon ICYE ohjelmaan.

6

Postitustalkoot 4.10.

Kymmenet näppärät sormet postittivat Maailmanvaihdon esitteitä 24.10. Kiitos Hannalle, Manojille, Ollille ja Topiakselle.

Valintapäivä 18.11.

Maailmanvaihdon syksyn info- ja valintapäivä pidettiin tänä vuonna 18.11.2006 Merikasarmin nuorisotalolla Helsingissä. Tilaisuudesta vastasivat pääsihteeri Anni Koskela sekä kotimaisten vapaaehtoisten tiimin valintaryöryhmän vetäjät Mila Sell ja Ella Douhevyx. Milan ja Ellan lisäksi vapaaehtoisiksi hakeneiden haastattelijoina toimivat Anna Huovila, Tiina Huttunen, Riikka Mannelin ja Hanna Mela. Topias Hirvonen vastasi jälleen muonituksesta.

Valintapäivään osallistui 11 ICYEohjelmaan ja 3 EVS-vapaaehtoistyöhön hakenutta. Vapaaehtoistyöpaikkoja on siis vielä jäljellä.

Mikäli haluaisit lähteä vapaaehtoistyöhön kauttamme ensi vuoden syksynä, järjestää Maailmanvaihto vielä toisen valintapäivän ensi vuoden helmikuussa.

Lämmin kiitos kaikille päivään osallistuneille; toimiston henkilökunnalle, haastattelijoille sekä haastatelluille!

SYKSYN KUULUMISIA

P

SM-päivät Haminassa 14.-15.10.

erinteeksi muodostuneet SM-päivät (SyysMasennuksen poistopäivät) alkoivat epävirallisesti perjantai-iltana suurimman osan vapaaehtoisista ja tiimistä saapuessa Haminaan Jamilahden opistoon. Ilta sujui leppoisissa merkeissä uusien ja vanhojen tuttavuuksien viettäen aikaa pelaillen ja jutellen.

Lauantaiaamun aikana saapuivat loputkin leiriläisistä ja ohjelma saattoi alkaa 17 hengen voimin. Ohjelmassa oli mm. erilaisia leikkejä, näytelmiä ja 7

SYKSYN KUULUMISIA

Jamilahdessa aikaisemmin vapaaehtoisena olleen Lauran kokemuksia Suomesta ja vinkkejä vapaaehtoisille. Auringon vihdoin tullessa esiin sadepilvien takaa pääsimme ulos nauttimaan raikkaasta syyssäästä. Illalla ohjelmassa oli tietenkin suomalaiseen tapaan saunomista.

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Kaunis

8

ilma houkutteli monet lähtemään kävelylle Haminaan ennen paluuta omiin projekteihin. Viikonloppu oli onnistunut ja kiva piristysruiske syksyyn. Tammikuussa taas tavataan!

Teksti: Marika Heinonen Kuvat: SM-tiimi

SYKSYN KUULUMISIA

Fiiliksiä SM-päiviltä Lokakuussa järjestetyillä SM-päivillä vaihtarit kirjoittivat taas seinällä oleville “up’s” and “down’s” fläpeille sen hetkisiä tunnelmiaan.. ja mehän tietty kerromme ne kaikille :)

UP’s Wee ke nd ! ith m y To m ee t ag ai n w m ore ow kn to d an s fr ie nd pe op le !

DOWN’s

So m an y fo od !

Th e ra in y w ea th er

Th e w ol f ga m e

N o co m pu te rs !

G oo d m us ic

G et tin g fa t!

(S om eo ne co m m en tin “s to p ea tin g” !) g

SA U N A ar m pe op le , C he er fu l, ni ce w he lp fu l, fu nn y, sp ec ia l, dr un k N ew bo yf ri en d e Vi si tin g ne w pl ac

Sl ee pi ng on th e flo or Vi lle Va lo is ge tti ng m ar rie d Wei rd dr un k pe op le , sh y Lo rd i C ol a

Th e pe op le he re

H IM

Be au ti fu l na tu re e G oo d ch oc ol at

N o se x C ol d H an go ve rs

9

SYKSYN KUULUMISIA

Sunny feelings

in the middle of darkness Hei! Well first I want to talk about my new friends. All of them are very nice. I spend nice time with them and also in the camps, they are very nice. I feel very happy to have these new friends and now they are special persons for me. When I don’t see them, I miss them very much. I love my friends and I’m never going to forget them.

Now the second thing.. I like Finland very much. Well maybe I don’t like when the day is very dark, but the other thing like the people, nature, places.. are perfect! I don’t have a lot of time here but I love it here. Also the culture is very intresting and the food is good. Finland is just perfect. Well.. In the beginning it was a little bit difficult when you try to make friends in the place you live because they are shy, but with the time they start to be more open and they are nice persons. So I don’t know how to explain, I

can just tell that I’m very very happy to be here.

And then my host family is perfect. I have four brothers and three sisters and all of them are very nice persons. They help me very much and also my parents are excellent persons. I like very much my new family. I feel like at home. They talk with me all the time so I never feel alone and I’m learning a lot of things with them.

The time goes very fast and is a thing that I never expect. I guess the reason is that it’s because I’m in a nice country and I have excellent friends and a perfect family and well.. because I enjoy every moment. Kiitos!

Andrea 14.10.2006

How is autumn in Finland?

Hammahammahaki kiipee langalle Tulee sade ranka - hammahaki vei Auringo arma kuiva sadehen Hammahammahaki kiipee udelen!

Just take it easy! The sun will come back!

Unknown poet from untidepression days

10

SYKSYN KUULUMISIA

EA:n seminaari

E

Belgian Bryggessä 1.-8.10.

A:n Bryggessä järjestämän seminaarin teemana oli tällä kertaa “By sharing we learn about ourselves and others!”. Teeman mukaisesti tarkoituksena oli jakaa kokemuksia yhdessä, ja näin oppia toinen toisiltamme. Osanottajia oli vajaat 20 ympäri Eurooppaa, joista monet olivat tuttuja jo viime vuoden Oxfordin seminaarista. Mikäs sen mukavampaa kuin päästä tapaamaan vanhoja tuttavuuksia!

ollut mahan täydeltä, pääsimme kokemaan myös karun puolen linnanneitona olemisesta, sillä monet meistä saivat viikon aikana flunssan rakennuksen kolkkoudesta johtuen. Päivät täyttyivät erilaisista ryhmätöistä ja keskusteluista, joiden avulla saimme uusia ideoita toinen toisiltamme sekä vinkkejä miten näitä uusia ideoita olisi mahdollista tuoda mukaan omaan toimintaan.

Majoituimme Bryggessä lähes kuninkaallisittain, sillä majapaikkamme oli sadunomainen moderni linna. Jottei makeaa olisi

Varsinaisen ohjelman lomassa pääsimme tutustumaan Bryggen kauniiseen kaupunkiin oppaan opastuksella sekä aitoon belgialaiseen olutpanimoon.

Seminaarin yhteydessä pidetyssä EAGA:ssa pohdittiin mm. EA:n tulevaisuutta sekä valittiin ExCom:in uudeksi puheenjohtajaksi tanskalainen Jakob Paaske.

Viikko meni kuin siivillä ja oli aika sanoa taas hyvästit, toivottavasti pian tavataan!

Marika Heinonen 11

Volunteering Vapaaehtoisena

Hondurasissa

K

un sain kuulla päässeeni vapaaehtoiseksi Hondurasiin, piti minun ensi töikseni pyöritellä karttapalloa: missä ihmeessä se Honduras oikein onkaan...? Pääkaupunki Tegucigalpan nimeä piti harjoitella moneen kertaan ennen kuin pystyin sanomaan sujuvasti, minne pitkä lentoni minut vie. Edessä oli totisesti hyppy tuntemattomaan.

Kaikki Hondurasin käärmeet eivät ole vaarallisia. Tämä kaveri oli hyvin kesy ja rauhallinen.

12

Nyt olen ollut Hondurasissa pari kuukautta, ja tunnen matkani olevan vasta alussa. Asun ja työskentelen pienessä ja köyhässä Las Mangasin vuoristokylässä lähellä maan pohjoisrannikkoa. Arkiaskareet kylässä ovat täynnä vastakohtia kaupunkilais-eurooppalaiseen elämäntapaan verrattuna. Herätyskellon virkaa hoitavat takapihan kukot, jotka aloittavat kiekumisen viimeistään aamuviideltä. Tienpenkoilla tonkii sikoja kaikkialla pyörivien koirien kiusattavina, ja kylänraitilla ajellaan yhtä sujuvasti maasturilla kuin muulillakin.

Volunteering

E Isäntäperheessäni on tämänhetkisen arvion mukaan 9 jäsentä, minä mukaanlukien. Ensimmäisen viikon aikana kysyin isäntäperheen äidiltä useita kertoja, montako lasta hänellä loppujen lopuksi on ja sain hämmästyksekseni aina eri vastauksen. Viimein ymmärsin, että doña Esperanza ei osaa sen enempää lukea, kirjoittaa kuin laskeakaan –eikä hän suinkaan ole kylän ainoa lukutaidoton.

Vapaaehtoistyöni Guaruma-nimisessä järjestössä on osoittautunut oikeaksi täysosumaksi, biologin unelmatyöksi. Teen pieniä luontoselvityksiä läheisessä Pico Boniton kansallispuistossa ja valmistan opetusmateriaaleja paikallisille nuorille turistioppaille tai kylämme lasten ympäristökasvatustunneille. Sademetsien rikkaus ja monimuotoisuus yllättävät joka päivä: vastaan lentää kämmentä suurempia, kirkkaansinisia perhosia ja peukalonmittaisia kolibreja ja puissa rääkyy arapapukaijoja sekä mölyapinoita. Pico Boniton kuningas jaguaari ei ole vielä näyttäytynyt, mutta paikalliset kertovat näkevänsä jälkiä tämän tästä.

A:n Bryggessä järjestämän seminaarin teemana oli tällä kertaa “By sharing we learn about ourselves and others!”. Teeman mukaisesti tarkoituksena oli jakaa kokemuksia yhdessä, ja näin oppia toinen toisiltamme. Osanottajia oli vajaat 20 ympäri Eurooppaa, joista monet olivat tut-

Kaipaako joku kyytiä uimapaikalle? Työkaverini Simon ja Mac ovat aina valmiina palvelukseen!

Esmeraldankolibri –pienempi kuin perhonen!

13

Volunteering

Maisemia Pico Boniton kansallispuistosta

Toki työhöni kuuluu muutakin kuin metsissä samoamista.

Autan silloin tällöin kylän lapsia Guaruman valokuvaus-, tietokone- ja ympäristökasvatustunneilla, ja lähes päivittäin tuntien jälkeen lapset kerjäävät meitä uimaretkille. Välillä järjestämme ympäristöaiheisia tapahtumia kylään. Voi millainen riemu voi syntyä esimerkiksi roskien lajittelusta ja kierrättämisestä! Muksut osaavat jo kiikuttaa biojätteen rakentamaamme kompostiin ja erotella muovin ja metallin omiin astioihinsa. Kun vain aikuisetkin oppisivat saman...

Iltaisin kylään laskeutuu rauha.

Taivaalla tuikkivat tähdet, tyystin toisenlaiset kuin Suomessa, ja ruohikossa kimaltavat kiiltomadot. Tiedän tulevani kaipaamaan kaikkea tätä vaihtovuoteni jälkeen: pehmeää tropiikin yötä ja sirkkojen alati samanlaisena toistuvaa laulua.

Mari Wikholm, vapaaehtoisena Hondurasissa 2006-2007 14

Volunteering

COSTA RICA –

Väliamerikan Sveitsi?

C

osta Rica on tunnettu väliamerikan turvallisimpana, demokraattisesti vakaana sekä kehitysmaiden joukossa edistyksellisenä valtiona. Vertaus väliamerikan Sveitsiin on kuitenkin harhaanjohtava ottaen huomioon, että noin 20% väestöstä elää yhä köyhyysrajan alapuolella.

Kulttuuristressiä ja sopeutumista Paikallinen poliisi piti meille vapaaehtoistyöntekijöille infotilaisuuden tämänhetkisestä turvallisuustilanteesta ja antoi ohjeita ulkona liikkumiseen. Poliisin mukaan rikollisuustilastot ovat täälläkin nousussa ja turvallisuus on enää suhteellinen käsite: Maata ei ole (ainakaan vielä) jaettu osiin mafioiden kesken kuten joissakin Latinalaisen Amerikan maissa. Sen johdosta murhat eivät ole rikostilastojen

kärjessä vaan suurin osa rikoksista kohdistuu henkilökohtaiseen omaisuuteen.

Saimme muun muassa seuraavanlaisia turvallisuusohjeita: Älä liiku ulkona yksin pimeän tullen (eli klo:18.30 jälkeen), piilota arvotavarasi eri puolille kehoa, älä käytä koruja, vältä hiljaisia katuja ja aukioita, pysy valppaana ja tarkkaile ympärilläsi kulkevia ihmisiä. Myöskään tyhjin käsin kulkeminen ei ole suositeltavaa, sillä ryöstetyksi tullessaan riski joutua väkivallan uhriksi on silloin todennäköisin.

Epävarmuuden tunteeseen totutteleminen onkin ollut sopeutumiseni kannalta raskain prosessi. Empä olisi aikaisemmin osannut kuvitella palaavani kuntosalilta kotiin taksilla! Vaikka asuinalueemme on kohtuullisen rauhallinen ja kadullamme on yksityinen valvonta, silti ensimmäisen kuukauteni aikana kaksi ihmistä ryöstet 15

Volunteering

tiin aivan kotinurkillamme. Mainittakoon myös, että tähän mennessä 22:sta vapaaehtoisesta jo kolme on joutunut ryöstön kohteeksi. Muihin kulttuurille ominaisiin piirteisiin kuten epämääräiseen aikakäsitykseen (”hora tica”) tai machismiin tottuminen on sujunut huomattavasti kivuttomammin. Vaikka täytyy myöntää, että jatkuva kadulla huutelu ylittää ajoittain ärsytyskynnyksen. Vaaleanruskeasta tukastani huolimatta yleisin lempinimeni

lienee ”Mácha” (suomeksi blondi), joka ironista kyllä sattuu olemaan myös isäntäperheeni kissan nimi.

Perhe-elämän ohella olen koittanut päästä lähemmäksi kulttuuria muun muassa osallistumalla juhliin (kuten äiteinpäivä, itsenäisyyspäivä ja perheen sukulaisten syntymäpäivät), ottamalla tanssitunteja (salsa, cumbia, merengue, bolero) ja tutustumalla maan ”toiseen uskontoon”

Cahuitan kansallispuisto

16

Volunteering

eli jalkapalloon. Jalkapallostadion onkin erinomainen näyttämö myös paikallisten sielunelämään, sillä tunteita ei piilotella pelin aikana. Ensimmäinen kokemukseni stadionilla tosin päättyi ennen aikojaan, kun kentälle alkoi sadella roskia fanien hermostuttua.

Vapaaehtoisena Vision Mundalissa: Töitö hyvän asian puolesta Työaikani humanitaariseen apuun, kehitysyhteistyöhön sekä erityisesti lasten oikeuksien ajamiseen keskittyvässä järjestössä noudattaa toimiston aukioloaikoja: kahdeksasta viiteen. Työskentelen assistenttina pääasiassa lasten oikeuksien osastolla, mutta esimieheni kolmelta eri osa-alueelta pitävät huolen, että tekemistä riittää vapaaehtoisellekin. Jaan työhuoneeni paikallisen työntekijän kanssa, mutta käytössäni on oma tietokone, puhelin sekä internet-yhteys. Ensimmäisten viikkojeni aikana työnkuvaani on kuulunut muun muassa: käännöksiä (eng-esp/ esp-eng), tiedonhakua, laskukaavakkeiden ja korvaushakemusten täyttöä, materiaalien inventointia ja tietojen päivitystä, kopiointia sekä puhtaaksikirjoituksia.

Työilmapiiri Vision Mundialissa on erinomainen, ja koska järjestö on kansainvälinen, voin tarvittaessa turvautua myös englannin kieleen. Vaikka arjen tilanteissa pärjäänkin jo sujuvasti espanjalla,

töissä joudun toisinaan kohtaamaan kielitaitoni rajoitteet. Vaikka olin etukäteen asennoitunut toimistotyön sijaan sosiaalityöhön, viihdyn erinomaisesti projektissani olen tyytyväinen mahdollisuudestani saada työskennellä Vision Mundialin kaltaisessa kansainvälisessä organisaatiossa.

Töiden alettua viikot tuntuvat kuluvan täällä entistäkin nopeammin: arkipäivät töissä ja viikonloput matkustaessa tai perheen parissa. Lähiympäristön päänähtävyydet tulivuoria, kansallispuistoja ja kirkkoja myöten alkaa jo olla koluttu, mutta ei hätää -Nähtävää täällä riittää niin paljon, että saa nähdä kumpi loppuu nopeammin: aika vai budjetti!

(Jotain perää lempinimessä ”väliamerikan Sveitsi” siis ainakin on: hintataso verrattuna naapurimaihin on kohtalaisen korkea...).

Reggaeta ja rastapäitä Costa Rica on jaettu maantieteellisesti seitsemään eri provinssiin, joista Karibian alue (Limonin provinssi) kattaa koko itärannikon. Se erottuu muista provinsseista afro-karibialaisen kulttuurinsa johdosta, sillä noin 35% alueen väestöstä omaa sukujuurensa Jamaicaan. Afro-karibialaisten ohella kulttuurien kirjoa kyseisessä provinssissa lisäävät kiinalai 17

Volunteering

nen vähemmistö sekä alkuperäiskansojen yhteisöt.

Vierailimme Limonin pääkaupungissa Puerto Limonissa vuoden suurimpien karnevaalien yhteydessä (lokakuun 2. viikolla). Pääasiassa musiikkiin ja tanssiin keskittyvän juhlaviikon aikana meidän kohdallemme osuivat lasten karnevaalit: Näyttävä paraati, live-musiikkia, värikkäitä vaatteita, pellejä, naamiaispukuja ja karuselleja. Viikon mittaan kaupungissa järjestettiin myös muun muassa konsertteja, erilaisia kilpailuja, ilotulituksia sekä lisää paraateja, jotka tuntuvat olevan olennainen osa lähes jokaista kansallista juhlaa. Karnevaalien ohella nautimme viiikonlopun ajan Karibian upeista hiekkarannoista, joita ei (ainakaan vielä)

ole pilattu massiivisilla hotellirivistöillä eikä liiallisella kaupallisuudella. Etenkin Cahuitan kansallispuistossa sijaitseva Playa Blanca on suorastaan pökerryttävän kaunis ja luonnonvarainen. Rannalla ei ollut ainuttakaan auringonvarjoa (eikä liioin vuokrattavia lepotuoleja); sen sijaan trooppinen sademetsä ulottuu lähelle vesirajaa ja tarjoaa suojaa auringolta sitä kaipaaville.

Monien ticojen mielestä Karibian puoli Costa Ricasta on kuin oma maailmansa, mutta myös turistin näkökulmasta katsottuna eroja on huomattavissa muutenkin kuin ihonvärin perusteella. Karibian rannikolla rastafarit syrjäyttävät latinot, reggae salsan ja jopa maan tyypillisin ruoka, gallo pinto (=paistettua riisiä ja papuja), valmistetaan eri tavoin.

Eri sukujuurista huolimatta ainakin yksi asia yhdistää maanmiehiä: machoilu. Naisille huutelu, viheltely, sihinä ja ääntely kuuluu asiaan Puerto Limonin kaduillakin.

Miesten maailmassa Macho-kulttuuri ilmenee täällä monin tavoin: sekä kotona, että kodin

18

“Tasa-arvovaunu” Limonin lasten karnevaaleilta

Volunteering

ulkopuolella, niin parisuhteissa kuin laajemmin yhteiskuntarakenteissakin. Yleisesti ottaen perheissä vallitsee edelleen hyvin perinteinen järjestys: Miehelle kuuluu sekä taloudellinen- että päätösvalta.

Nainen on tavallisesti kotona, huolehtii lapsista ja kotitaloudesta. Miehen sosiaalinen elämä on huomattavasti vapaampaa ja useimmiten heillä on vieläkin niin sanotusti ”vaiettuja etuoikeuksia” kuten oikeus avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin tai räikeimmillään jopa useampaan samanaikaiseen perheeseen. Tosin nykyiset perin-

teet ovat pikku hiljaa muuttumassa uuden sukupolven myötä. Nuoret naiset opiskelevat ja käyvät töissä myös kodin ulkopuolella; sen sijaan kotitöiden jakaminen on vielä varsin hatara käsite. Muita huomiota herättäviä piirteitä täkäläisessä yhteiskunnassa, ja uskoakseni laajemminkin Latinalaisessa Amerikassa, ovat kulttuurin seksistisyys ja naisen objektisoiminen. Sisäistä feministiäni järkyttää kerta toisensa jälkeen päivittäin ilmestyvä paikallinen Iltalehden vastike (El día Extra), joka julkaisee puolialastomien naismallien kuvia kansilehdestä alkaen. Omaa kieltänsä sukupuolten eriarvoisuudesta kertovat myös murheelliset parisuhdeväkivaltatilastot sekä tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön yleisyys.

Loppukevennykseksi kerrottakoon, että kyseisessä sanomalehdessa oli myös kirjoitus oman hautausmaan rakentamisesta Saprissan (=yksi Costa Rican isoimmista jalkapallojoukkueista) faneille. Ajatus on vielä rakenteilla, mutta nuoremmalla sukupolvella tulee olemaan mahdollisuus mennä hautaan asti lempijoukkueen pelipaita päällä, ja tietysti oikean värisessä arkussa. Futishullua kansaa siis, epäilemättä, mutta mikähän mahtaa olla sukupuolijakauma kyseisellä maaperällä?

Moutain-biking -retkellä Tapantin kansallispuistossa.

Välietappina vesiputous!

Teksti ja kuvat: Susanna Jussila 19

Volunteering

Muutos on väistämätön Teksti ja kuvat: Mirkka ”Milli” Mokkila

Miksi ihmisellä on tarve matkustaa kauas?

Onko kyseessä pako arjesta vai opettaako toisessa maassa asuminen jotain tärkeää, jota voi hyödyntää kotimaassaan, siinä ihan tavallisessa arkielämässä?

© Fil-Millinen / Mirkka ”Milli” Mokkila

O Kalju on viileä ja kätevä Cochabamban kuumuudessa, ja ehkä osaltaan viestittää myös henkisesta muutoksesta.

20

lin miettinyt Boliviaan lähtöä pikku likasta lähtien. Kun sitten julkaisin ensimmäisen täyspitkän elokuvani, Kohtalon kiemuroita, ja elämäntilanne näytti muutenkin sopivalta, tunsin tarvetta irrottautua pitkäaikaisesta asunnostani, muuttaa ja toteuttaa matkahaaveeni. Tämän vuoden aikana olen jo irrottautunut kahteen otteeseen Suomen kodistani, lemmikeistäni, TV:stä, kaikesta tutusta ja totutusta ystäviä ja kotitöitä myöten.

Tämä artikkeli poikennee monista vapaaehtoisten jutuista kenties siinä, että en halua tuoda esiin pelkkiä positiivisia puolia kulttuurinvaihdosta. Joidenkin ihmisten “pää aina pilvissä, hymy korviin jähmettyneenä” asenne ei mielestäni aidosti kuvaa tilannetta, sillä epäilen vahvasti, ettei kenenkään vaihtovuosi ole ainaista kaikesta nauttimista.

Minä en kokenut suuria tunnekuohuja ennen lähtöä tai lähdön aikaan. Matka sujui mallikkaasti, kuten ensimmäinen kuukausikin. Eipä niinä ensimmäisinä viikkoina hirveästi ollut aikaa pysähtyä, koska uusia ihmisia, paikkoja ja tapahtumia vyöryi sellaisella vauhdilla eteen. Kuukauden Boliviassa oltuani elämä alkoi tasoittua ja käytännön teknisistä ongelmista lähtien alkoivat myös vastoinkäymiset. Voisin toki kirjoittaa jutun ongelmista paikallisen järjestön kanssa,

Volunteering

kertoa koiratappelusta luetellen vastaantulleita asioita ja tapahtumia, mutta sen sijaan haluan keskittyä kulttuurinvaihtoon henkisen kasvun kannalta.

Ihmissuhteet opettajina Kotimaasta irrottautuminen ja uuteen kulttuuriin sopeutuminen on mitä suurin kasvuprosessi. Jokainen toki päättää mitä vaihtovuodeltaan haluaa, ja ajan voi tietenkin käyttää ravintoloissa bilettämiseen ja uusien ihmissuhteiden etsimiseen.

Opettaa se varmasti sekin. Itse kuitenkin haluan käyttää kotitöiltä vapautuneen ajan oppiakseni ymmärtämään omaa käyttäytymistäni. Mistä vanhoista, aikansa eläneistä tavoista ja asenteista olisi kenties aika päästää irti? Miten Suomen kulttuurista, ihmissuhteista, töistä ja elämästä irrottautuminen voi auttaa minua kasvamaan ihmisenä?

Katson olevani onnekas saadessani elää Poncen perheen kanssa. Ilmapiiri on lämmin, ihmiset välittävät aidosti toisistaan, ruumiillista kuritusta ei harrasteta vaan lasten kasvatuksessa ollaan äärimmäisen kärsivällisiä ja jaksetaan samalla huolehtia, bolivialaisittain hyvin, myös eläimistä. Natalia, perheen 20-vuotias tytär, on myös hyvä ystäväni. Hänen kanssaan vaihdamme ajatuksia Bolivian poliittisesta tilanteesta kierrätykseen ja kulttuu-

rien eroihin, sekä samankaltaisuuksiin.

Natalia on bolivialaiseksi hyvin suorasanainen ja ystävällisen rehellinen nuori nainen. Hän mm. sanoi minulle suoraan kriittisyydestäni ja kärsimättömyydestani.

Ihmettelen vilpittömästi hänen tapaansa tokaista tuonkaltaista kritiikkiä ihmisille siten, etten ainakaan minä loukkaantunut, vaan todella aloin ajatella asiaa tiedostaen sen entistä paremmin. Jälkeenpäin olen monesti kiittänyt Natia suoruudesta ja rehellisyydestä, joka on auttanut minua näkemään omaa käytöstäni selvemmin.

Monestihan asioita, jotka ovat liian lähellä, on vaikea nähdä. Nyt uudessa kulttuurissa eläminen tarjoaa erinomaisen tilaisuuden havainnoida seikkoja, jotka Suomessa sivuutettaisiin arjen kiireiden keskellä.

Muutoksen lähtökohdat Monesti olen tuntenut suunnatonta surua ja minun on ollut käsittämättömän vaikea ymmärtää ja hyväksyä esimerkiksi sitä, miksi köyhät ihmiset haluavat elää omien jätteidensä keskellä? Eläimet laiduntavat roskakasoissa ja oma ympäristö pilataan laskemalla kemikaalit vesistöihin. Näillä ihmisillä ei kuitenkaan ole koulutusta, he eivät kenties ole ikinä vessaa käyttäneet, joten heiltä puuttuu käsitys siitä, mikä on roskis tai mitä he itse voisivat oman lähipiirinsä olojen paran21

Volunteering

tamiseksi tehdä, tai miksi he sen tekisivät.

Tässä mielestäni valtion tukemat tiedotuskampanjat voisivat saada suuria muutoksia aikaan. Jotain parannuksia huomasin mm. puutarhamessujen roskakampanjan muodossa, mutta Bolivian hallituksella on muita asioita mielessä, etenkin nyt, kun uusi perustuslaki on valmisteilla. Ongelma ei käsittääkseni niinkään ole se, että nykyinen perustuslaki sinänsä olisi täysin kelvoton, vaan siinä, miten asiat saataisiin käytännön tasolle.

Suomesta etukäteen sain nykyisestä presidentistä, Evo Moralesista, lähinnä tietoa millaisissa laamanvillapaidoissa mies valtiovierailuille menee. Useiden paikallisten kanssa keskusteltuani minulle on muotoutunut käsitys, että hän oli ehdokkaista vähiten huono. Mestitsinä, ei siis täysin alkuperäisenä bolivialaisena, Morales on ottanut asiakseen ajaa paikallisten intiaanien ja maalaisten, campesinojen, asemaa ja vahvistaa perinteitä. Se on toki tärkeää, mutta haluaisitko sinä maasi johtajaksi koulut kesken jättäneen miehen, joka pitää kierrätyksen kehittämistä tärkeämpänä turvata kokan viljely?

Jos haluan vaikuttaa asioihin minun on oltava valmis muuttumaan ensin itse. Toisaalta muutosta ei myöskään tapahdu, jos yritän saada itseni muuttumaan. Minun on ensin oivallettava mikä ei toimi, tällöin muutos lähtee käyntiin kuin itsestään. Muutokset, olivatpa ne sitten kulttuuriin, ihmisten elämään tai 22

omaan käytökseen liittyviä, ovat omien ajatustemme luomaa todellisuutta. Tämänhetkinen älämäni on nykyisten ajatusteni, uskomusteni ja menneiden reaktioideni luoma kokonaisuus. Tätä ajatusta soveltamalla mm.

Bolivian ympäristöasioihin voidaan vaikuttaa nimenomaan ensin ymmärtämällä miksi asiat ovat nyt näin, ja sitten jakamalla tietoa, jotta ihmiset voivat osallistua muutokseen. Bolivian kulttuurilla ja ihmisillä ei ole ollut riittävästi aikaa sopeutua globalisoituvaan maailmaan. Tällä hetkellä kulttuuri on ovela sekoitus halveksuntaa vanhoja valloittajia kohtaan, ja samoista kulttuureista poimittuja ihanteita ja brändejä. ¿Miksi minä olen täällä?

Kieli on yksi tärkeä työkalu ymmärtämisessä, mutta täällä nyt kolme kuukautta asuttuani huomaan, ettei se ole syy, miksi tänne matkustin. Olen saanut sen varmuuden, uskalluksen hoitaa asioita espanjaksi ja englanniksi, joka minulta puuttui. Nyt puhun, sovellan ja käytän sekä englantia, että espanjaa arjessa sen minkä tarvitsen opiskellen toki yhä, mutten enää pakonomaisesti, kuten Suomessa.

Kun asiat täällä eivät ota hoituakseen vaan kaikki on lähinnä odottelua, silloin kaipaan Suomeen. Toisinaan myös mietin, miten haluan tämän Bolivian vuoteni käyttää? Mitä

Volunteering

tavia tilaisuuksia opetella kärsivällisyyttä, hyväksymistä, ymmärtämista, ihmisiin luottamista, koska toisinaan asioita on luotettava muiden ihmisten käsiin. Ja vaikka tiesin paljon Boliviasta jo ennen matkaani, on aivan eri asia nähdä kaikki omin silmin. Suomalaisuuden, meidän kulttuurin, valtion, luonnon todellinen arvostaminen on kasvanut ja saanut täysin uutta sisaltöä Boliviassa asuessani.

Uskon uuteen kulttuuriin sopeutumisen kasvattavan myös yleistä sopeutumis- ja stressinsietokykyä, mikä toivoakseni johtaa entistä positiivisempaan elämänasenteeseen. Joskus pitää matkustaa kauas nähdäkseen lähelle.

© Fil-Millinen / Mirkka ”Milli” Mokkila

täällä haluan tehdä, nähdä ja kokea? Vuosi ulkomailla on pitkä aika, vaikka se kokonaisuutta ajatellen onkin hyvin lyhyt. Välillä pelottaa viihdynkö todella täällä vuoden, ja välillä mietin kadunko tekemättömiä asioita jälkikäteen. Osittain suunnitelmallisuus on hyvä asia ja auttaa konkretisoimaan ja saavuttamaan tavoitteita. Mutta kehitysmaassa asuessa on myös osattava luopua suunnitelmistaan, päästettävä irti ja luotettava siihen, että elämä kantaa. Mitä tiukemmin suunnitelmista nimittäin yritän kiinni pitää, sitä todennäköisemmin ne menevät uusiksi. Boliviassa ihmisellä ei voi olla liikaa varasuunnitelmia, sen olen oppinut.

Ja sitten kun asiat eivät vain kertakaikkiaan etene, on vain opittava rentoutumaan.

Nauttimaan joutenolosta tai hyödyntämään senkin ajan lukemalla, opiskelemalla, pohdiskelemalla, kirjoittamalla, keskustelemalla paikallisten kanssa, harrastamalla.

Tekemällä niitä asioita joista nauttii, mutta joihin Suomessa niin kovin harvoin jää aikaa.

Bolivian vuoteni on jo tarjonnut minulle lois-

Rodolfo “Ralf” Fernandes ja Milli Mokkila La Pazin Semta Achocallassa

23

Volunteering

Tulen maassa,

tuulen kaupungissa

A

zerbaidzhan tarkoittaa tulen maata, Baku tuulen kaupunkia. EVS-projektini kohdemaa sijaitsee Kaukasuksella Euroopan ja Aasian rajamailla. Maan itäpuolella lainehtii Kaspianmeri, etelässä on Iran, lounaassa Armenia, luoteessa Georgia ja pohjoisessa Venäjä. Maaperä on öljy- ja kaasurikasta, ja ilmastotyypit vaihtelevat ääripäästä toiseen. Maailman yhdestätoista eri ilmastotyypistä Azerbaidzhanista löytyy kaikkiaan yhdeksän. Maa on hyvin kiinnostava paitsi maantieteellisesti myös kulttuurisesti ja poliittisesti.

Pastaa illalliseksi

24

Saavuin Bakuun syyskuun alkupuolella.

Kaksi kuukautta on takanapäin ja seitsemän vielä edessä. Multilateraalin EVSprojektini nimi on ”Europe and Human Rights – Youth Volunteering in Sensitive Contexts in EU and EECA Countries”. Samaan projektiin Bakuun saapui kanssani samaan aikaan myös toinen vapaaehtoistyöntekijä Italiasta. Asumme samassa asunnossa yhdessä aikaisemmin Bakuun tulleen suomalaisen ja saksalaisen EVS-vapaaehtoisten kanssa. Yhdessä asuminen on ollut antoisaa ja mielenkiintoista. Muun muassa italialainen ruokakulttuuri on tullut hyvin tutuksi, samoin saksalainen saituus ja suomalainen saunahulluus! Kotimme Karl-Marxina tunnetulla kaupunginosalla on kansainvälinen kommuuni, jonka ulkopuolella aukenee eksoottinen Azerbaidzhan.

Työskentelemme kaikki pakolaisten parissa, tosin eri paikoissa. Minä työskentelen kahdessa eri paikassa. Pääasiassa olen töissä UNHCR Refugee Women and

Volunteering

Youth Center -nimisessä toimintakeskuksessa, jossa opetan englantia, tietokonetaitoja ja piirustusta ja maalausta. Kursseilla kävijät ovat lapsia, nuoria ja naisia, suurin osa tšetšeeni- ja afgaanipakolaisia. Myös

irakilaisia, iranilaisia ja pakistanilaisia on joitakuita. Viikoittaisen opetustyön lisäksi olen suunnitellut erilaisia projekteja ja ollut mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia, esimerkiksi ihmisoikeussemi-

Kylänäkymä Kaukasus-vuoristosta

25

Volunteering

naareja pakolaisnaisille. Pakolaiskeskus on työpaikkana hyvin mielenkiintoinen. Kohtaaminen pakolaisten kanssa, inhimillisyyden jakaminen ja tunne siitä, että työ jota teen täällä on todella merkittävää, ovat parasta tässä vapaaehtoistyössä.

Pakolaiskeskuksen lisäksi olen ollut töissä UNHCR:n alaisessa lakitoimistossa. Olen kirjoittanut projektisuunnitelmia ja hakenut rahoitusta erilaisille pakolaisen ihmisoikeuksia tukeville projekteille. Lisäksi olen opettanut keskuksen henkilökunnalle englantia ja ollut mukana erilaisissa seminaareissa ja koulutuksissa.

Entisen ja nykyisen presidentin kuva löytyy joka paikasta - jopa erämaasta

26

Paikallinen työkulttuuri on jotain muuta mihin Suomessa olen tottunut. Myöhästely on normaalia, eikä työtahti aina niin päätähuimaava. Pomoni on joskus voivotellut, kuinka surullista on nähdä minun toisinaan työskentelevän niin paljon! Ja työkaverini ovat tulleet tietokoneeni viereen ihmettelemään että mitä oikein teen. Jutustelu ja oleskelu kuuluvat paikalliseen työkulttuuriin.

Työkaverini ovat kaikin puolin todella mukavia, avoimia ja sosiaalisia, ja heidän kanssaan olen päässyt näkemään ja kokemaan kaikenlaista. Esimerkiksi heti ensimmäisen työpäiväni päätteeksi minut otettiin mukaan erään työkaverini häihin.

Osaan venäjää, ja sillä Azerbaidzhanissa pärjää hyvin. Nuorimmat sukupolvet eivät tosin aina osaa venäjää. Englanti kovin suosittua, ja lähes päivittäin joku ystävä tai satunnainen vastaantulija saattaa tulla pyytämään yksityistä englannin opetusta. Olen sinnikkäästi pyrkinyt opiskelemaan azerin kieltä. Azerin kieli on hyvin lähellä turkin kieltä. Suomi ja

Volunteering

turkki/azeri lienevät kaukaisia kielisukulaisia. Minä on män, sinä sän, metsä meshä... Kuten suomen kielessä, azerissakin on paljon suffikseja. Kieli vaikuttaa melko helpolta oppia, kunhan sen oppimiseen jaksaa panostaa tarpeeksi.

Azerbaidzhan on maa idän ja lännen, etelän ja pohjoisen välissä. Lippu suunnataan länteen ja kontaktit Eurooppaan ovat kovassa arvossa. Tarve englannin opiskelulle tuntuu olevan mittaamaton.

Kovan länsimaalaisuuden ja modernisaation rinnalla vanhat perinteet pitävät pintansa. Azerbaidzhan on islaminuskoinen maa, tosin hyvin löyhä sellainen. Joidenkin nuorten keskuudessa uudenlainen uskonnollisuudesta kiinnipitäminen on toisinaan hyvinkin vahvaa. Rukousajoista pidetään kiinni.

Nuorten tyttöjen ja poikien väliset suhteet eroavat länsimaisesta elämäntavasta hyvin paljon. Käsitettä seurustelu ei tässä maassa juuri tunneta. Vasta avioliiton kautta suhde laillistuu. Edelleenkin avioliittoja solmitaan melko paljon sukulaisten kesken.

Alavaa maaseutumaisemaa

Vapaaehtoistyö Azerbaidzhanissa on avannut silmäni uudella tavalla näkemään Euroopan kartan ja maat Euroopan laidalla, Venäjän takapihalla. Kaukasuksella on nähtävissä mitä selkeimmin se likainen politiikka, jota suurvallat pelaavat pienten maiden ja kansojen kustannuksella. Vapaaehtoistyö pakolaisten ja ihmisoikeuskysymysten parissa on tarjonnut minulle hienon mahdollisuuden nähdä ja ymmärtää enemmän sekä konkreettisen mahdollisuuden toimia asioiden parantamiseksi.

Tiina Ynnilä 18.11.2006 27

Volunteering Seikkailua

T

Uudessa-Seelannissa

erveisiä Uudesta-Seelannista!

Täällä olen asunut nyt kohta jo puoli vuotta, ja täytyy sanoa, että en ole ennen kuin vasta täällä huomannut kuinka nopeasti aika oikeasti kuluu. Viikot menee ihan huomaamatta, enkä vieläkään voi uskoa, että kohta on joulu! Täällä joulu onkin erilainen kuin siellä talvisessa Suomessa. Ensinnäkään lumesta ei ole tietoakaan ja kaupoissa ei ole yhtä upeita koristeluja kuin kotoSuomessa. Täällä on siis kesä-aika, joten illat ovat aika valoisia, vaikkakin viileitä toisinaan ainakin. Joulupaketit lähetin tällä viikolla kotiin ja vielä pitäisi kirjoittaa kymmenittäin joulukortteja! :) Kaikenlaista olen jo nähnyt ja kokenut ja vielä on paljon edessäkin. Teen täällä siis vapaaehtoistyötä vuoden verran. Ensimmäiset puoli vuotta olen työskennellyt lasten parissa Uuden-Seelannin eteläsaarella Christchurchin kaupungissa. Työpaikkanani on Cholmondeley Children’s Home eli lastenkoti. Olen nauttinut täällä olostani ja lasten parissa tyoskentelemisestä erittäin paljon, vaikka välillä työ onkin aika raskasta ja haastavaa, mutta kuitenkin opettavaista ja palkitsevaa. Lapsia on yleensä n. 20 ja he ovat 3-12-vuotiaita. Lapset tarvitsevat paljon 28

huolenpitoa, mutta myös kuria ja sääntöjä, joita heillä ei välttämättä koskaan ennen ole ollut. Kärsivällisyyttä tämä työ kyllä ehdottomasti vaatii! Asumme myös täällä lastenkodin yläkerrassa ja välillä onkin hyvä päästä pois lasten hälinastä ja muutenkin työympäristöstä.

Meitä vapaaehtoisia on täällä lastenkodissa minun lisäkseni kolme. Teemmekin kaikenlaista hullua ja hauskaa yhdessä vapaa-ajallamme. Olen jo nauttinut esim. teatterista ja rugby-ottelustakin, joka oli jännä, vaikka aluksi ei ymmärtänyt mitään, mistä pelissä oikein oli kysymys!

Christchurchin kaupungissa on n. 350 000 asukasta ja yhteensä Uudessa-Seelannissa on n. 4 milj. asukasta eli hiukan vähemmän kuin Suomessa. Christchurch on todella kaunis puutarhakaupunki, vähän englantilaistyylinen.

Ihmiset täällä ovat todella mukavia, auttavat mielellään ja ovat kiinnostuneita myös minusta ja millaisesta paikasta minä olen kotoisin. Olenkin tavannut jo paljon ihmisiä ja kuullut monia erilaisia elämäntarinoita. Se onkin kaikkein hauskinta täällä seikkailemisessa, kun tapaa uusia ja erilaisia ihmisiä eri kulttuureista ja taustoista. Sillä tavalla oppii ehkä par-

Volunteering

haiten hyväksymään ihmisten erilaisuuden ja samalla oppii aina jotain uutta sekä muista että itsestä. Matkani tarkoitus sujuvan englannin kielen oppimisen lisäksi onkin myös, että itsenäistyisin ja saisin lisää itsevarmuutta huomatessani, etta pärjään missä vaan ja vielä ihan yksikseni.

Vaikka enhän minä täällä koskaan yksin ole; täällä on aina ihmisiä ympärillä. :)

Vuotemme täällä kaukana alkoi noin viikon leirillä pohjoissaarella Taurangan kaupungissa. Oli kivaa tavata kaikki vapaaehtoiset ympäri maailmaa ja tutustua heihin. Yhdessä teimme monia retkia tutustuen mm. Maorien eli UudenSeelannin alkuperäisväestön kulttuuriin.

Söimme heidän perinteistä maan alla kuopassa valmistettua ruokaa nimelta

Claire, Irene ja minä

29

Volunteering

Hangi ja olimme esityksessä, jossa Maorit esittivät meille heidän vanhan sotatanssinsa, Hakan. Uuden-Seelannin rugby-pelaajat, The All Blacks, esittävät sen aina pelin alussa tarkoituksena pelotella vastustajaa. Olemme nähneet myos geisiirejä ja muta-altaita. Uusi-Seelanti onkin paljolti tunnettu sen geotermisesta toiminnasta, mm. tulivuorista. Täällä on aivan mahtavat maisemat! Meiltä täältä lastenkodista on upeat näköalat merelle ja vuoria (vaikka paikalliset sanoo niitä mäkiksi) joka puolella.

Uudesta-Seelannista tulevat herkulliset kiivi-hedelmät, joita olenkin täällä syönyt enemmän kuin koskaan ennen.

Asukkaita täällä kutsutaan kiivi-ihmisiksi, ja Uuden-Seelannin kansallislintu on nimeltään kiivi-lintu. Sillä ei ole lainkaan siipiä eikä se siis osaa lentää; se onkin rauhoitettu. Lampaitakin on tosi paljon, ja ihmiset syövät paljon lampaanlihaa, joka on minusta aika sitkeää. Suomesta kaipaan eniten tuoreita kasviksia ja ruisleipää. Muuten tykkään kyllä kokeilla kaikkea uutta ja eksoottista, kuten mustekalaa (yök!) ja olen jäänyt ihan koukkuun japanilaisten sus30

hiin! (Nam!) Jälkiruoat ovat herkullisia…perinteinen kakku nimeltä Pavlova, jossa on paljon marenkia ja on siksi erittäin makeaa, mutta hyvää.

Uusi-Seelantilaiset ovat hyvin urheilullista kansaa, kuten suomalaisetkin.

Aina näkyy pyöräilijöitä oli sää millainen tahansa ja kuntosali on aina tupaten täynnä. Uusi-Seelantilaiset rakastavat kaikkia extreme-urheilulajeja, ja saavat niistä tarvitsemansa adrenaliinin.

Extreme-lajeista ehkä kuuluisin onkin benji-hyppy, joka siis on kotoisin täältä.

Sitä aionkin kokeilla tammikuussa, kun minulla on kuukauden kesäloma ennen seuraavaan projektiin siirtymistä.Täällä vuodenajat ovat päinvastaiset kuin siellä pohjoisella pallonpuoliskolla. Teillä on siellä tällä hetkella talvi ja lunta pakkasineen kun taas täällä odotellaan lämmintä kesää, jonka tarkoitus olisi alkaa joulukuussa ja jatkua ainakin maaliskuulle saakka…toivotaan ainakin näin! ;) Yksi isoista haasteista minulle täällä on ollut autolla ajaminen. En ole koskaan ollut mikään auto-ihminen, ja täällä jos haluaa lähteä kaupungin keskustaan pitää

Volunteering

ajaa n. 20 min. mäkien yli mutkaista tietä ja vielä vasemmalla puolella. Auton ratti on oikealla puolella ja vaihteita pitää vaihtaa vasemmalla kädellä. Kyllä kaikkeen näköjään tottuu ja niin ajamiseenkin…saapi nähdä miten tuo sitten sujuu taas Suomessa!

Uusia haasteita ja seikkailuja odotellessa toivotan kaikille sinne talviseen Suomeen lumista ja rauhallista joulua ja värikästä Uutta Vuotta 2007!!!

Terveisin, Jaana Rajamäki 19.11.2006

31

Runoja Matkaan maailman ääriin päästäkseni lähelle.

Lähelle sinua, lähelle itseäni.

Paljon odottamatonta vailla rauhaa Ystävä tulee kun sitä vähiten odotan ja eniten tarvitsen.

Kuu selällään, taustana korkeat vuoret.

Huimaavat maisemat, uudet ihmiset vain vierailijoita matkallani Terävän lehden viilto pureva koira ja kameraasi kyttäävä nisti Välitän, mutten pelkää Uusia ongelmanratkaisuja, joita tarjoilevat vieraat ihmiset kielimuurien takaa.

Otan ne kiitollisena vastaan ja huomaan, etten olekaan yksin - edes täällä!

Eksyksissä sanojen viidakossa luulet näkeväsi auringon, mutta seuraatkin varjoa joka johtaa tiesi erilaiseen metsään, keskelle ihmismerta Siellä, yksinäisyydessä, syvällä hälyssä, kaiken keskellä sinun täytyy etsiä etsia polku kotiin, joka sinä olet et näe rantaa hiekalta, et kasvoja ihmisiltä katsot ilmeettömiä ilmeitä, jotka kertovat liian paljon omia tarinoitaan joiden annat häiritä, kunnes käännät kasvosi pois, - ja näet itsesi.

Mirkka “Milli” Mokkila 32

Runoja Voi pikku annA Kun kadotit itsesi aarresaaren vuorille, Nyt olet eksynyt poluille, matkalla ylös huipulle.

Mutkikkailla, suorilla, kaikenlaisilla reiteillä, Naurusi kaikuu tuulen hiljaisuuden teillä.

Muttet ehkä huomaakaan, Jos vain elämäsi siellä loppuun viettää saat.

Oh, little annA, How you lost yourself in the mountains of the charming land.

Now you are lost with paths of climbing up to the peaks, But blindly happy about that!

Curly paths, sharp paths, all kind of mountain paths.

It is silent there among the wind and your laughter.

There you lived happily ever after

Anna Laitinen (kirjoittaja ollut Islannissa EVS-vapaaehtoisena 2003-04 ja asuu siellä yhä edelleen)

33

HARD WORK HALLELUJAH! Hard Work Hallelujah! -sarjassa tutustutaan Maailmanvaihto ry:n toiminnalle elintärkeiden vapaaehtoisten arkeen.

Tässä numerossa tutustutaan isäntäperheja projektitoiminnan koordinointityöhön.

Toimintaa esittelee Anna-Sofia Joro.

“Nimeni on Anna-Sofia Joro. Olin vuonna 2000 EVSvapaaehtoisena kehitysvammaisten parissa Espanjassa, ja siitä lähtien olen pysynyt eri tavoin mukana Maailmanvaihdon toiminnassa. Tällä hetkellä toimin järjestön hallituksessa, vastuu-alueenani ip-toiminta ja erityisesti isäntäperheille tiedottaminen.

Valmistuin vastikään Turun yliopistosta, mediatutkimuksen oppiaineesta, ja palasin saman tien juurilleni Tampereen Pispalaan. Nyt perehdyn työelämään Tampereen Musiikkijuhlien tiedottajana. Junamatkailu Helsingin kokouksiin tulee siis yhä tutummaksi!

Mitä on ip-toiminta?

I niin kuin isäntäperheet ja P niin kuin projektit. Eli toimintaan kuuluu uusien isäntäperheiden rekrytointia, kouluttamista, vierailuja ja yhteydenpitoa. Samankaltaista toimintaa myös projektien kanssa. Käytännössä siis jatkuvaa (kesää kohti kiihtyvää) tiedottamista, markkinointia (sähköpostilistojen kautta, messuilla jne.), koulutuksia/virkistyspäiviä ja säännöllistä yhteydenpitoa. Teemme myös säännöllisesti vierailuja sekä perheisiin että projekteihin. Vierailut ovat tärkeitä, sillä ne kuuluvat ICYE:n minimistandardeihin.”

34

HARD WORK HALLELUJAH!

Miksi toiminta on tärkeää ICYE:lle?

Maailmanvaihdon erityispiirre on, että niin monet tänne saapuvat vapaaehtoiset majoitetaan isäntäperheisiin.

Mielestäni tämä on erittäin positiivinen yritys sinänsä!

Tärkeä pointti on, että tällä tavoin kulttuurivaihto laajenee vapaaehtoisesta ja projektista myös koko perheeseen, heidän ystäviinsä ja sukulaisiinsa... Vapaaehtoiselle perheessä asuminen on hieno mahdollisuus tutustua tosi syvällisesti suomalaiseen arkeen, tapoihin ja ihmisiin.

Perheen arki puolestaan rikastuu uuden jäsenen myötä.

Usein vuoden aikana syntyy vahvoja ihmissuhteita, jotka säilyvät läpi elämän. : )

Anna-Sofia koordinoi. Suurin osa IP-työstä on yhteydenpitoa sähköpostitse ja puhelimitse.

35

HARD WORK HALLELUJAH!

Millaisia haasteita IP-toiminnassa kohtaa?

Isäntäperhetoiminta on monipuolista ja aikas haastavaa vapaaehtoistyötä! Erityisen vaikeaa on löytää joka vuosi uusia isäntäperheitä ja yrittää kehitellä väyliä, joiden kautta tavoittaa mahdollisesti kiinnostuneita perheitä erityisen tehokkaasti.

Kun elokuu lähestyy eikä isäntäperheitä tunnu olevan vielä nimeksikään, niin kyllä siinä kohtaa on aika stressaantunut olo.

Toinen haaste on perehdyttää uudet isäntäperheet vastaanottamaan tulokkaat, selvittää perheille Maailmanvaihdolle tärkeitä arvoja ja yrittää vastata mitä erilaisimpiin kysymyksiin.

Onneksi tästä on jo kokemusta ja pitkään isäntäperheinä toimineet ovat myös suurena apuna.

Toisaalta on mahtava tunne olla läsnä hetkellä, jolloin vapaaehtoinen ja isäntäperhe kohtaavat ensimmäistä kertaa, usein tuloleirin lopussa. Molemmat jännittävät kovasti, mutta yleensä jo parin tunnin päästä juttu luistaa eikä loppua näy.

Kolmas haaste on, että nykyään suurin osa EVS-vapaaehtoisista saapuu Helsinkiin, josta perheitä on erityisen vaikea löytää. Olemme myös yrittäneet järjestää yhteisiä ip-virkistyspäiviä ja tapaamisia, mutta yhteistä ajankohtaa ei tunnu millään löytyvän. Nytkin syksyllä 36

olemme joutuneet perumaan jo kaksi suunniteltua tapaamista, kun mukaan ei ilmoittautunut tarpeeksi perheitä.

Onneksi tästä kaikesta ei tarvitse (eikä voikaan) vastata yksin. Innostuneessa isäntäperhetiimissämme ovat mukana myös toinen hallituslainen Mari Toivanen sekä yleensä myös järjestösihteeri.

Mitä ip-toiminta on opettanut sinulle?

On oppinut tuntemaan yleisimpiä perheiden huolenaiheita, pelkoja ja toistuvia kysymyksiä. Nyt pystyy siis keskittymään entistä paremmin olennaisiin seikkoihin koulutuksissa. Lisäksi on kantapään kautta oppinut sen, että markkinointia, tiedotusta ja tehokasta perheiden haalintaa ei voi koskaan tehdä liikaa!

Nyt pitäisi vain oppia uusia, tehokkaita tapoja löytää perheitä sekä muistaa pitää yhteyttä perheisiin läpi vuoden. Oma kiire ja ajanjuoksu joskus aiheuttavat sen, että yhteyttä otetaan vasta kun ongelmia ilmenee. Näin ei saisi olla, vaan pitäisi muistaa kysellä perheiden kuulumisia myös, ja ennen kaikkea, silloin kun menee hyvin. Ja tämä pätee molempiin suuntiin!”

Teksti: Anna-Sofia Joro Kysymykset ja kuva: Meri Tennilä

TAPAHTUMAKALENTERI

2006 15.12.

Jouluglögit toimistolla toimistolla klo 18-20

2007

10.2.

Valintapäivä vapaaehtoistyöohjelmiin hakeneille

26.-27.2.

Educa messut

Kulttuurikeskus Caisassa klo 18 Lisätietoja Ollilta (olli.moilanen@gmail.com)

Maailmanvaihto osallistuu näytteilleasettajana Educa messuille muiden järjestöjen kanssa yhteisellä Kansalaisvaikuttamisen Torilla Lisätietoja: sivari@maailmanvaihto.fi

11.-14.1.

17.-19.3.

10.1.

Infoilta vapaaehtoistyöohjelmista kiinnostuneille

Puolivuotisleiri

Meriharjun leirikeskuksessa Helsingissä

Hallituksen matka Ruotsin ICYEn vieraaksi

37

UUTISIA

Uusi Nuoriso-ohjelma

a alkaa EU:n uusi nuoriso-ohjelm se tuo ön öh 2007. EVS vapaaehtoisty aaevap S merkittäviä muutoksia. EV teä läh a ess htoiseksi voi tulevaisuud lä kel het 18–30-vuotiaana. Tällä ee tul to kes ikäraja on 18–25. EVS:n isessä ohjelolemaan 2-12 kk. Nyky olleet vain massa alle 6 kk jaksot ovat erityissyistä mahdollisia.

Kouluttajien koulutus Ruotsissa

Tahdotko kehittyä kouluttajana, oletko innostunut kokeilemaan interaktiivista teatterimenetelmää.

ICYE Euroopan Assosiaatio järjestää kouluttajien koulutuksen “Learning deluxe; advanced training for trainers and facilitators in the Youth Programme” 10.-28.2.2007 Ruotsissa.

Koulutusta suositellaan erityisesti kaikille ICYEn koulutusten ja leirien vetäjille ja ohjaajille. Koulutus järjestetään EU:n nuoriso-ohjelman tuella.

Osallistujan maksettavaksi jää 30% matkakuluista Ruotsiin.

Koulutukseen tulee hakea viimeistään 20.12.2006. Pyydä lisätietoja ja hakulomakkeet Maailmanvaihdosta.

38

Isäntäperhettä etsitään Etsimme nyt isäntäperhettä italialaiselle tytölle, 22-vuotiaalle Tairin Biascille, joka on tulossa vapaaehtoistyöhön Montessori-päiväkotiin Helsingin Malmille tammikuussa 2007. Tairin tarvitsee pääkaupunkiseudulta isäntäperheen yhdeksän kuukauden ajaksi. Tairin on työskennellyt aikaisemmin mm. lapsenvahtina ja vammaisten lasten avustajana. Hän harrastaa joogaa, melontaa, uimista ja kirjallisuutta. Tairin puhuu äidinkielensä italian lisäksi hyvää englantia ja vähän espanjaa.

Hän kertoo olevansa hieman ujo, mutta empaattinen ja sopeutuvainen persoona.

Toivottavasti innostuitte harkitsemaan isäntäperheenä toimimista! Annan mielelläni lisätietoja asiasta.

Tiina Karro, Järjestösihteeri Maailmanvaihto ry puh: 09- 774 11 01, sähköposti: hosting@maailmanvaihto.fi

Euroopan Assosiaation yleiskokous

Marika Heinonen edusti Maailmanvaihtoa ICYEn Euroopan Assosiaation (EAn) kehittämisse minaarissa ja yleiskokouksessa Belgiass a 1. – 8.10.2006. EA:n uudek si puheenjohtajaksi valittiin Jakob Paaske Tanskasta ja jäseneksi Marcu s Vrecker Itävallasta. Rahastonhoita jana jatkaa Oscar Uscategui Islannin edustajana.

KUTSU

39

Kielikukkasia Osa 1 Istahtaessani hondurasilaiseen taksiin huomasin kuljettajan vilkuilevan minua kiinnostuneesti.

Ulkolainen on aina jännittavä tuttavuus, etenkin sellainen joka ainakin yrittää puhua espanjaa. Keskustelu alkoi ja eteni aluksi täsmälleen samalla tavoin kuin kymmenissä aikaisemmissakin takseissa.

- Mistä olet kotoisin?

- Euroopasta, Suomesta.

-¡Hombre! niin kaukaa! Oletko töissä täällä?

- Olen, vapaaehtoisena.

- Ihanko totta?... Oletko muuten sinkku?

- En, olen väsynyt (= cansada).

- Täh???

- Eikun siis olen naimisissa (=casada)....

40

Kielikukkasia Osa 2 Matkustin vapaaehtoisurani alkupuolella Guatemalaan nuorisotyöseminaariin. Innokkaan vaihtarin tapaan lähdin rohkeasti hieromaan tuttavuutta muiden osallistujien kanssa, ontuvalla espanjankielellani tietenkin. Viereeni istahti vaaleaan jakkupukuun sonnustautunut, viimeisen päälle tyylikäs nuori nainen.

- Olen ammatiltani biologi ja työskentelen pienessä nuorisojärjestössä Hondurasin Pico Bonitossa. Entä sinä? aloitin reippaasti.

- Työskentelen Guatemala Cityssä eräässä lakiasiaintoimistossa.

- Ihanko totta? Olet siis aivan pers’auki! (= acabada, hondurasilainen slangisana) mina väläytin innoissani.

- Anteeksi kuinka? kysyi keskustelukumppanini hieman hämmentyneenä.

- Pers’auki, kyllä sinä nyt tiedät. Niin kuin kaikki, jotka ovat opiskelleet oikeustiedettä.

- Tuota noin. Ehkä tarkoitat kuitenkin lakimiestä (= abogada).

Ja kylla vapaaehtoiselle naurettiin...

Mari Wikholm

Lisää kielikukkasia?

Oletko sinäkin mahdollisesti päästellyt suustasi sammakoita yli kielimuurin? Kaikki kielikukkaset tervetulleita Newsletterin toimitukseen - se parhaiten nauraa, joka yhdessä nauraa:=) 41

Liity postituslistalle!

Join our E-mail List!

Liittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen;

By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, international seminars, trainings, parties, etc. etc.

You can either join by..

icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi

1) sending an blank message to: icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi

Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilla “Toimintaa Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

2) or through the link that can be found on our web page in the section of “Toimintaa Suomessa”.

Kirjoita Newsletteriin

Write for Newsletter

Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mielen.

Readers’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome.

We would also happily receive your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork also gives you a pleasant mind.

kuva: SM-tiimi

Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen: tiedotus@maailmanvaihto.fi.

Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto.fi.

Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.

Leikin tiimellyksessä SM-päivillä

42

Tähän numeroon kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet:

kuva: SM-tiimi

Pihaleikkejä SM-päivillä

Mediatietoa

Kokosuosituksia lehteen tuleville kuville 10 x 13cm:n kuva (=lehden sivun levyinen vaakakuva) hyvä laatu: 1575x1181 pikseliä 5 x 6,5cm:n kuva (=puolet lehden leveydestä) hyvä laatu: 750x563 pikseliä Laadun heikentyessä tarkkuus heikkenee. Mitä heikompi laatu, sen pienemmässä koossa kuvaa voi käyttää.

Vielä parempi jos kuvat ovat isompia kuin edellä mainitut koska silloin niistä on varaa leikata yksityiskohtia kuvitukseen kuvan laadun kärsimättä.

Ella Douhevy Marika Heinonen Andrea Ruiz Velasco Garcia Mari Wikholm Susanna Jussila Mirkka Mokkila Tiina Ynnilä Jaana Rajamäki Anna Laitinen Anna-Sofia Joro Meri Tennilä Anni Koskela Topias Hirvonen

Painotiedot

Julkaisija Maailmanvaihto ry Päätoimittaja Meri Tennilä Taittaja Raija Ojanen Painopaikka Itä-Helsingin Monistus Seuraava aineistopäivä 13.2.2007 Ilmestymisaikataulu 4 kertaa vuodessa Tilaushinta Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun Yhteystiedot kts. takakansi

43

Maailmanvaihto ry - ICYE Finland Pitk채nsillanranta 11, 00530 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org