Newsletter 3 / 2010

Newsletter Maailmanvaihto RY:n j채senlehti 3/10

Raila Costa Ricassa, lue juttusarja alkaen sivu 16

Sisällysluettelo

Sisällys Pääkirjoitus

4-7

Uusia kasvoja Maailmanvaihdon toimistossa

8

Tulovalmennusleirillä tanssittiin tangoa ja taivutettiin sijapäätteitä

9-11

Kuulumisia Ugandasta

12-15

Juttusarja: Raila Costa Ricassa

16-22

Oi maamme Suomi synnyinmaa - kuvareportaasi Nepalista

23-26

Pieniä askelia kaupungissa nimeltä Canoas

27-28

Infoilta kiinnosti

29

Kutsu vuosikokoukseen

30

Yleisiä asioita: Kirjoita Newsletteriin ja liity sähköpostilistalle

31

Tapahtumakalenteri

32-34

Contributors

35

ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

2

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

VASTAVUOROISUUSPERIAATE Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet.

Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

Sis채llysluettelo

Suomi 9-11 Nepal 23-26

Costa Rica 16-22

Uganda 12-15 Brasilia 27-28

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

3

pääkirjoitus

Kulttuurishokkeja omalla maaperällä

O

len nyt kuukauden ajan tehnyt Maailmanvaihdon järjestösihteerin töitä Oikokadun toimistolla, Kruunuhaan kauniiden talojen keskellä. Sanoimme edeltäjälleni Reeta Kaikumolle haikeat jäähyväiset elokuun lopulla, kun hän suuntasi kohti uusia seikkailuja. Onneksi Reeta ehti ennen lähtöään hieman opastaa minua kävelemään järjestösihteerin saappaissa.

Opeteltavaa onkin ollut paljon ja välillä on tullut mieleen, että uuden työn aloittamista voi melkein verrata uuteen kulttuuriin muuttamiseen. Kummassakin tilanteessa on alussa paljon uutta ja

4

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

ihmeellistä ja välillä voi melkein eksyä uusien merkitysten maailmassa.

Aloitin työni elokuussa täynnä intoa.

Olin jo pitkään haaveillut työstä, jolla voisin nähdä laajemmankin tarkoituksen kuin vain oman leivän ansaitsemisen. Työ, jonka tavoitteena on rauhan ja kulttuurien välisen ymmärryksen lisääminen, kuulostaa hienolta ja ylevältä. Arjen tasolla se tarkoittaa siltojen rakentamista ja tasapainoilua erilaisten ihmisten, yhteisöjen, odotusten ja kulttuurien välillä. Rauhankyyhky olkapäälläni vastailen siis sähköposteihin, organisoin uusia yhteistyökuvioita, lasken vapaaehtoisten taskurahoja ja metsästän uusia isäntäperheitä. Kulttuurivaihto ei kuitenkaan ole ainoastaan kivaa, vaan siihen saattaa liittyä myös ikäviä väärinkäsityksiä ja ajatusmaailmojen törmäyksiä. Järjestösihteeri on toisinaan myös diplomaatti ja valtakunnansovittelija.

Yllätyin siitä, että työn aloittaminenkin voi aiheuttaa lievän kulttuurishokin.

Järjestökulttuuri, työpaikan toimintakulttuuri, ICYE- ja EVS-käytännöt…

Kaikki nuo saivat pääni pyörälle ensimmäisinä työviikkoina. Silmissäni vilisi IE:t, AA:t, IO:t, VET:it ja IP:t ja aivan kuin uutta kieltä tapaillessa, sain keskittyä kunnolla, että ymmärsin mistä milloinkin on kysymys.

pääkirjoitus

Suomeen tulevat ulkomaalaiset vapaaehtoiset saattavat kokea kulttuurishokkeja isäntäperheissä, työpaikoilla, vapaa-aikana. Kulttuurin käsite on monitasoinen ja omassa kotimaassaankin voi joskus olla vaikea ymmärtää esimerkiksi johonkin alakulttuuriin kuuluvan henkilön ajatuksia tai toiselta puolen Suomea olevalla voi olla erilaiset käsitykset vaikkapa. Parhaimmillaan kulttuurisista väärinymmärryksistä syntyy oppimiskokemuksia puolin ja toisin.

Kulttuurishokki on oppimisprosessin alku ja sen voi kääntää voitokseen.

Yksi parhaista puolista järjestösihteerin työssä on varmasti erilaisten ihmisten tapaaminen. Kohtaamisissa on mahdollista oppia paljon maailmasta ja myös itsestään. Tiesittekö muuten, että Moldovassa puhutaan pääasiassa romanian ja venäjän kieliä? Tänä syksynä Suomessa asuu ja työskentelee yhteensä 28 Maailmanvaihdon kautta tullutta vapaaehtoista. EVS-

vapaaehtoisia on perinteisten Euroopan maiden lisäksi nyt myös Indonesiasta, Moldovasta, Armeniasta ja Turkista.

ICYE-vapaaehtoisia on tänä vuonna mm. Ugandasta, Keniasta, Japanista Taiwanista, Boliviasta, Kolumbiasta, Hondurasista ja Meksikosta.

Suomeen saapuvien vapaaehtoisten tulovalmennusleiri järjestettiin elokuun lopulla Jämsän Jumijärvellä. Pääsin siis vauhdikkaasti mukaan toimintaan ja hakemuspapereissa vilisseet nimet saivat kasvot. Oli antoisaa tavata ympäri maailmaa tulleet nuoret vapaaehtoiset, jotka suorastaan puhkuivat intoa ja energiaa.

Tuolla energialla jaksaa pitkälle syksyyn.

Toivotan kaikille mielenkiintoista ja antoisaa syksyä, olitte sitten kotomaassa tai kaukana maailmalla!

Mari Takalo Maailmanvaihdon järjestösihteeri 9.8.2010 lähtien

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

5

pääkirjoitus

Culture shocks on a safe ground S

ince August 2010 I have been working as the program coordinator of Maailmanvaihto in our office in Helsinki; surrounded by beautiful, historical buildings of Kruunuhaka. We said our bye-byes to my predecessor Reeta Kaikumo in the end of August, when she headed for new adventures in Joensuu. Luckily Reeta had time to work as my guide and helped me to adjust to my new role. There have been many new things for me to learn and sometimes I have thought that beginning a new job is almost like a step to a new culture. In both situations, there are a lot of new and miraculous to experience. Sometimes you might even get lost in the world full of new meanings.

I began my work in August full of motivation. For a long time I had dreamt of an occupation, in which I could also see some greater meaning, not only earning livelihood. Work with aims to build peace and understanding amongst different cultures sounds beautiful and noble. In the everyday life it means building bridges, balancing between different cultures, communities, people and expectations. So there is a dove of peace sitting on my shoulder when I answer to e-mails at the office, when I organize new cooperation projects, when I count volunteers pocket 6

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

money and when I search for new host families. Although culture exchange is not always only fun, but sometimes there is also misunderstandings and collisions of different minds related.

Sometimes program coordinator is also diplomat and conciliator general.

I was surprised by the fact, that even starting a new job can cause a light culture shock. Organization culture, culture of your workplace, ICYE and EVScustoms… All of these got my head to spin during my first few weeks. There were different shortcuts of words flashing in my eyes, as if learning a whole new language. I really had to focus so that I was able to understand what was going on.

The foreign volunteers coming to Finland may experience culture shocks in host families, in work placements and on their free time. The concept of culture has many meanings and even in your home country it is sometimes hard to understand some matters related to subcultures. For example in Finland a person from the other side of country can have different opinions for example of family life. On their best, cultural misunderstandings can create learning experiences from one side to another.

Culture shock is the beginning of a

pääkirjoitus

learning process and it can be turned to a profit.

One of the best sides of program coordinators work is definitely meeting different people. From diverse encounters you are able to learn about the world and also of yourself. Did you know by the way, that in Moldova they speak mainly Romanian and Russian languages? This autumn we have all together 28 volunteers living and working in Finland, who came here trough Maailmanvaihto. In addition to the traditional European countries, we have EVS volunteers also from Indonesia, Moldova, Armenia and Turkey. ICYE volunteers are coming for example from Uganda, Kenya, Japan, Taiwan, Bolivia, Columbia, Honduras and Mexico.

The On-arrival training for the volunteers coming to Finland was held in Jumijärvi, Jämsä in the end of August.

So right from the start I got drawn into the action and the names from the application forms got a real face for me.

It was rewarding to meet all the young volunteers all around the world, who were so eager and energetic to start their adventure. With that energy we can all manage the coming autumn.

I wish you all interesting and productive autumn, in your home countries or far away in the world!

Mari Takalo Program coordinator of Maailmanvaihto from 9.8.2010

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

7

UUSIA KASVOJA MAAILMANVAIHDON TOIMISTOSSA

Mari Takalo on 31-vuotias maailmanparantaja, joka on tehnyt elämässään luultavasti enemmän vapaaehtoistyötä kuin palkkatyötä. Mari iloitsee uudesta työstään Maailmanvaihdon järjestösihteerinä. Vapaa-ajallaan Mari rentoutuu lukemisen ja puutarhanhoidon parissa sekä lastensa Tuiskun ja Sisun kanssa puuhaten.

Nimeni on Tiina Heikka ja olen Maailmanvaihdossa työharjoittelijana syksyn 2010. Työtehtäviini kuuluu muun muassa avustaminen Maailmanvaihdon tiedotuksessa ja markkinoinnissa sekä marraskuun valintapäiväjärjestelyissä. Vastailen myös suomalaisten ja ulkomaalaisten vapaaehtoiseksi haluavien nuorten sähköpostikyselyihin.

8

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

Olen Salla Hyppönen ja aloitin harjoittelijana Maailmanvaihdon toimistolla 13.9. Teen harjoittelun ohessa opintoihini liittyvää kehittämishanketta, joka keskittyy Maailmanvaihdon leiritoimintaan ja sen kehittämiseen.

Lisäksi avustan järjestösihteeriä muun muassa ulkomaalaisten vapaaehtoisten asioissa.

Suomesta

Tulovalmennusleirillä tanssittiin tangoa ja taivutettiin sijapäätteitä Maailmanvaihdon tulovalmennusleiri järjestettiin tänä vuonna 16-28.8 välisenä aikana Jumijärven leirikeskuksessa Jämsässä. Leirille kokoontui jälleen ympäri maailmaa Suomeen tulleita vapaaehtoisia opiskelemaan suomea, valmistautumaan tulevaan vapaaehtoistyövuoteensa ja ennen kaikkea tutustumaan toisiinsa.

Maailman maanosat olivat tänäkin vuonna leirillä monipuolisesti edustettuina. Vapaaehtoisia oli saapunut tänä vuonna esimerkiksi Hondurasista, Taiwanista, Ranskasta ja Ugandasta.

Leiripäivät täysiä mutta hauskoja

Tulovalmennusleirin päätarkoitus opettaa vapaaehtoisille suomea, ja suomen sijapäätteitä harjoiteltiinkin useaan otteeseen kymmenen päivän aikana suomen opettajien johdolla.

Vapaaehtoiset tutustutettiin myös suomalaiseen saunakulttuuriin jokailtaisten saunavuorojen avulla. Leirin aikana moni vapaaehtoinen hehkuttikin suorastaan addiktoituneensa saunaan.

Leiripäivät täyttyivät myös yleisestä hauskanpidosta, johon kuului erilaisia

Kuva, Sanna Raita-Aho: Japanilaiset tytöt Yukie Kojo ja Ayumi Matsuda poseeraavat leiripaikan pihamaalla.

pelejä, musiikin kuuntelua ja yleistä keskustelua. Eri puolilta maailmaa tulleilta mutta samassa tilanteessa olevilla vapaaehtoisilla riitti paljon keskustelua keskenään. Vapaaehtoisille ei ainoastaan esitelty suomalaista kulttuuria, vaan he saivat myös kertoa oman maansa kulttuurista jokailtaisissa maaesittelyissä.

Toisena iltana järjestettiin myös ”World Vision Song Contest”, johon vapaaehtoiset saivat tuoda oman maansa musiikkia ja sen jälkeen arvioida muiden maiden musiikkia euroviisujen tapaan. Kilpailu oli menestys, ja illan aikana tanssittiin muun muassa ugandalaisten ja turkkilaisten rytmien tahdissa.

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

9

Suomesta

Kuva, Yukie Kojo: Ryhmäkuva uusista Suomeen saapuneista vapaaehtoisista Hiki virtasi lavatanssikurssilla

suomalaisia lavatansseja lavatanssiopettajan vieraillessa leirillä. Tanssitunnilla virtasi hiki ja askeleissa riitti opeteltavaa, mutta monilla tuntui olleen hauskaa.

Leirin viimeinen ilta huipentui gaalaillalliseen, jossa vapaaehtoiset saivat herkutella kasvisbuffetin antimilla.

Huolimatta ajoittaisista sähkökatkoista ja muusta draamasta leiri sujui hyvin ja yhteishenki pysyi korkealla jatkuvasti. Kiitoksia siis leiritiimille, keittiötiimille ja kaikille leiriläisille mahtavasta leiristä. Toivottavasti tavataan vielä vuoden aikana!

Teksti: Sanna Raita-Aho, leiriohjaaja

Vapaaehtoisia tutustutettiin suomalaiseen kulttuuriin myös opettamalla heille

Kolme koulutusta yhdellä kertaa Ulkomaalaisten vapaaehtoisten tukiverkosto kouluttautui 4. syyskuuta Maailmanvaihdon toimistolla pidettiin yhteinen koulutustilaisuus tänä vuonna ulkomaalaisten vapaaehtoisten parissa toimiville isäntäperheille, vapaaehtoistyöpaikoille ja tukihenkilöille.

Kolmoiskoulutukseen osallistui 12 tukihenkilöä sekä seitsemän isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen edustajaa.

Tänä vuonna tukihenkilöitä on 27. Mukana on myös yksi tukiperhe.

Pidempiaikaisia isäntäperheitä on kymmenen, eli suurin osa Suomeen tulevista 10

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

vapaaehtoisista asuu työpaikan yhteydessä. Tukihenkilöitä, isäntäperheitä ja työpaikkoja on ympäri (erityisesti eteläistä) Suomea, kuten vapaaehtoisiakin.

Koulutuksessa käsiteltiin isäntäperheiden, vapaaehtoistyöpaikkojen sekä tukihenkilöiden odotuksia, pelkoja ja mahdollisia haasteita vuoden aikana.

Tukihenkilöt myös muun muassa ideoivat, mitä vapaaehtoisten kanssa voisi tehdä. Moni pohti, että parhaat ideat syntyvät vasta, kun vapaaehtoinen on mukana ideoimassa.

Kokeneetkin pääsivät koulutuksessa myös ääneen. Kati Tolvanen oli tullut

Suomesta

Marjatta Kekkonen (kuvassa oikeassa reunassa) jakoi kokemuksiaan isäntäperheenä olemisesta.

pistäytymään Ruskeasuon koululta, Marjatta Kekkonen kertoi viime vuoden kokemuksistaan isäntäperheenä toimimisesta ja Karita Blom jakoi ajatuksiaan tukihenkilönä olemisesta.

Kouluttajina toimivat järjestösihteeri Mari Takalo, harjoittelija Linnéa Biström ja tukihenkilövastaava Suvi Lindgren.

Teksti: Suvi Lindgren

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

11

Kuulumisia Ugandasta

JUURI PALANNEENA UGANDASTA

10. Heinäkuuta 2010

Valmistaudun jalkapallon maailmanmestaruuskisojen huipentumaan kotistudiossani. Shakiran noustessa lavalle on Tv-pussini tyhjentynyt jo puolilleen ja mietin, miten tästä lukuisia kuukausia himoitsemastani herkusta on jo muutamassa päivässä tullut täysin arkipäivää.

Hetken kuluttua unohdan kuitenkin karkkini, kun lavalle nousee joukko afrikkalaisia artisteja. Heistä karismaattisin saa minut hihkumaan: siellähän se on, Ugandan oma poika Chameleon!

Sydämeni valtaa ylpeys oman kylän pojasta (olenhan sentään todistanut kyseisen herran lähikauppareissua) ja haluan heti soittaa jollekin jakaakseni iloni.

Samassa televisio simahtaa. Tuijotan mustaa ruutua äimistyneenä - tätä olisin kyllä osannut odottaa jatkuvien sähkökatkosten Kampalassa, mutta en Suomessa! Tartun hätäisesti luurin ja soitan ystävälleni. Vuoden kohutuimman ja odotetuimman matsin ohimeno ei tule kuuloonkaan: “Olen kohta siellä!” huudahdan ja nappaan samalla Kampalasta laittomasti hankkimani cd:n mukaani.

Autossa ilahdutan kanssamatkustajia avoimista ikkunoista pauhaavilla Afrikan rytmeillä ja olemattomilla laulutaidoillani. Vaikka keskikesän aurin12

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

Tiina Juvonen ja 10-vuotiaat koululaiset joka torstaisen jalkapallopelin äärellä.

ko paistaakin edelleen, näyttävät tyhjät kadut melko vaisuilta päiväntasaajan värikkyyteen ja ajoittaiseen kaaokseen verrattuna. Punaisten valojen saadessa minut seisahtumaan huomaan sivusilmällä, kuinka viereisen auton matkustajatkin hytkyvät musiikkini tahdissa.

Kääntyessäni autoon päin näen, että se on täynnä hymähteleviä Somalian kansalaisia. Minuakin alkaa pian hymyilyttää koko koominen tilanne, vaikka rehellisesti sanottuna en vielä muutama vuosi sitten ollut innoissani, että suitsukkeet muuttuisivat yhdeksi kotiseutuni ominaistuoksuksi.

Ehdin kuin ehdinkin määränpäähäni ennen kuin pilliin on puhallettu ava-

Kuulumisia Ugandasta

uksen merkiksi. Mietin, kuinka ottelun Kotimatkallani annan cd-soittimen olla tuijottaminen kotisohvalta eroaa vie- hiljaa ja muistelen kuluneita, elämälä muutama viikko sitten kokemaani ni parhaimpia torstaipäiviä ja mietin, Ugandan jalkapallohuumaan. Ainakin kuinka saisin yksinkertaisilla asioilla tv-ruutu on nyt kunnolla nähtävissä, oman arkeni täällä Suomessa näyttämutta kieltämättä kaipaan jalkapal- mään yhtä värikkäältä ja tuntumaan lon kulttiasemaa ja yhtä arvokkaalta. peliin liittyvää ylireagointia.

Seuraavana aaQ Ugandalaisen muna herään ”Maailmalta kantautuvat, kotipolkuni hyttysverkkoennen niin kaukaisilta tunvarrella sijaitja torakkavasevassa lautapaasta sängystuneet ulkomaanuutiset ovat baarissa olisi täni puhelitulleet askeleen lähemmäksi” varmasti nyt men ääneen. naisten (ja miTokkurainen Q nun) hermoja oloni häipyy koettelevat juhlat hetkessä, kun käynnissä, samalla kuulen uutisen: kun Töölöntorilla avoimesta ikkunasta Kampalassa on räjähtänyt kaksi pomkantautuu yksinäinen vuvuzelan-soi- mia edellisyönä. Menen sanattomaksi. tanta.

Päivä kuluu sumussa läheisille soitellessa ja uutisia lukiessa. 74 kuollutta.

Vain muutama viikko sitten vapaaehtoistyöpaikallani kymmenvuotiaiden Kaikki läheiseni ja tuttuni ovat seloppilaideni tunteet kuumenivat ruo- vinneet somalialaisen kapinallisryhmä hokentällä joka torstaiseen tapaan, kun al-Shabaabin iskuista fyysisesti vahinManchester kohtasi punaisissa paidois- goittumattomina. Iskun tarkoituksesaan pelätyn Arsenalin. Lahjonta, hui- na on ajaa ugandalaiset paikallishallijaaminen, vastustajan ja joskus oman- tusta tukevat rauhanturvajoukot pois kin joukkueen pelaajien solvaaminen, Somaliasta. Kapinallisjohtajan kaameat rumat sanat, ilkeät katseet ja reilun sanat jäävät kaikumaan päähäni: “Mikä pelin vastaiset tönimiset kuuluivat joka saa vihollisemme surulliseksi, tekee viikkoiseen otteluumme. Vaikka sain meistä iloisia” ja mietin samalla, kuinka välillä vääntää reilun pelin sääntöjä rau- murskaava viime yön uutisen on täytalangasta, ei kellään Sunrise-koulun tynyt olla myös eilisiltana nähneilleni oppilaista silti ollut epäselvyyttä viikon somaleille, joiden kotiinpaluuhaaveet kohokohdasta. saavat kapinallisten otteen vahvistuessa varmasti taas takapakkia.

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

13

Kuulumisia Ugandasta

Maailmalta kantautuvat, ennen niin kaukaisilta tuntuneet ulkomaanuutiset ovat tulleet askeleen lähemmäksi ja loikkauksen koskettavimmiksi. Kampalan kiihkeä rummutus, kannatushuudot, äkillinen räjähdys, hiljaisuus ja huudot ovat nyt harvinaisen totta minulle. En edes uskalla ajatella, minkälaista arki on al-Shabaabin jatkuvan uhan alla Mogadishussa, Somalian pääkaupungissa.

Harvinaisen totta ovat kuitenkin myös kylmät väreet, jotka nousevat ihoni pintaan muistellessani kulunutta vuottani banaanipuiden ja pölyisten katujen

varsilla. Tunnen oloni etuoikeutetuksi, mieleni nöyräksi ja vatsani täydeksi muistellessani, kuinka kotikyläni bodaboda-miehet, banaaneja ja avokadoja kauppaavat tädit, naapurin lapset ja paikallinen perheeni toivottivat minut joka ilta tervetulleeksi kotiin. Toivon, että meitä, - vieraiden humpparytmien tahdissa hetkuvia - jotka näemme pakolaisvitsien ja maahanmuuttokritiikin kohteet entistä selkeämmin ja ymmärrämme ulkomaanuutisten taustat ja kehitysavun kiertokulun ainakin hitusen entistä paremmin, olisi jatkossa entistä enemmän.

Kirjoittaja on valtiotieteiden ylioppilas, joka teki tähänastisen elämänsä suurimman, pelottavimman ja parhaimman päätöksen lähtiessään vuodeksi vapaaehtoistöihin Itä-Afrikan Ugandaan. Lisää vuoden aikana nähdystä ja koetusta voi lukea blogista: www.getjealous. com/tiinajuvonen.

14

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

Tiina Juvonen

Kuulumisia Ugandasta



 Leijonaa mä metsästän   ”Leirillä pääsi hyvin ja pikkuhiljaa sisälle ugandalaiseen tapaan olla ja elää, kaikki tanssii ja laulaa koko ajan. Se paikka missä oltiin, on yleinen ranta, joten siellä soi ugandalainen musiikki aamusta iltaan. Ugandalainen musiikki on sekoitus dancehallia ja afrikkalaista rappia, perusregeitä ja diskomusiikkia kuunnellaan myös paljon. Ja ne muuvit! Mulla on nyt vuosi aikaa afrikkalaistua. Näytin paikallisille miten Suomessa jorataan black woman’s muuvsseja, eihän ne voinut kuin tykätä.” ”Mun host-äiti käski sanoa sulhaskandidaateille, että äiti haluaa sata lehmää ja auton. ”If you take her, who’ll gonna take me to the hospital? I need a car.

My daughter is not cheap!” On ihmeellistä, miten nopeasti toisiin ihmisiin voi kiintyä. Kun ne on ottanut minut vastaan niin kuin perheenjäsenen, niin mitäs siinä voi antaa paitsi kaiken.” ”Suurin haaste on tällä hetkellä reikään pissiminen ja kieliongelma. Paikalliset puhuu englantia hyvin ja epäselvästi. Ehkä siihen tottuu. Jaksan ihmetellä sitä, että mun perheellä on sähköt ja tv, mutta ei oikeata vessaa.” ”Oon ollut täällä nyt kuukauden, ja oon ihan hirvittävän ylpeä itestäni. En oo ollut koskaan näin pitkään pois Suomesta, en varmaan ees pois Kouvolasta.”

Lue lisää Niina Vihavaisen kokemuksista vapaaehtoistyöstä Ugandassa hänen blogistaan Leijonaa mä metsästän: http://nintsi.blogspot.com Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

15

Raila Costa Ricassa

Vuoristoja, piikkilanka-aitoja ja värikkäitä rakennuksia

Costa Ricassa pidän erityisen paljon sen värikkyydestä. Suomessa talot ovat usein hyvin hillityn värisiä ja asuinalueiden rakennukset samantyylisiä. Täällä talot ovat kirkkaanvärisiä. Lähes jokainen rakennus on myös ympäröity massiivisilla metalliaidoilla ja porteilla, sekä piikkilangalla.

Tuloerot ovat hyvin vaihtelevia, minkä ehkä selvimmin huomaa juuri asuintaloista. Aivan lähekkäin saattaa olla hyvinkin ränsistyneitä ja pieniä erilaisista materiaaleista tehtyjä rakennuksia sekä uusia, tyylikkäitä taloja.

Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että Costa Rican kaduilla näkee huomattavan paljon kylttejä erilaisista klinikoista ja yksityisvastaanotoista. Kaikkea löytyy, on hammasklinikoita, ortopedian klinikoita ja luonnonlääketieteen klinikoita.

Costa Rica on täynnä ääniä. Suomessa olen tottunut siihen, että lounasta ja päivällistä syödessä radio suljetaan tai ainakin laitetaan hiljaisemmalle.

Isäntäperheessäni ruokailun ajaksi radion volyymit käännetään täysille ja kuunnellaan uusimpia hittilauluja.

Huoneeni ikkunan alla taas on bussipysäkki, sekä vilkas katu, joten pitkin päivää ja yötä kuuluu ohi paahtavien autojen äänet, stereoissa raikuva musiikki, äkkijarrutusten äänet sekä torvien toito-

tus. Joskus tuntuu, että hiljaista hetkeä on vaikea löytää.

Liikennekulttuuri on todellakin mainitsemisen arvoinen asia.

Jalankulkijana saa kulkea silmät selässä.

Autot paahtavat ohi sellaista vauhtia, että välillä tulee ihmetelleeksi, kuinka ne pysyvät tielläkään.

Isäntäperheeni äidin ajotaidot herättävät myös kunnioitusta. Suuren kyläjuhlan aikaan hän ajeli täpötäysiä, kapeita ja hyvin mutkaisia teitä hurjalla vauhdilla osumatta kehenkään.

Yksi suuri ero Suomen ja Costa Rican välillä on myös yleinen päivärytmi. Koulu

Montezuma.

16

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

Raila Costa Ricassa alkaa usein seitsemältä aamulla, joka tarkoittaa monille lapsille ja nuorille heräämistä 4-5 aikoihin aamulla, että he ehtivät koulubusseihinsa. Vastaavasti iltaisin elämä jatkuu huomattavasti myöhemmälle kuin Suomessa.

Costa Ricassa sanotaan olevan kolme uskontoa - katolilaisuus, jalkapallo ja televisio. Saippuasarjoja tulee usealta kanavalta pitkin päivää ja niitä katsotaan

paljon. Television katselu onkin kaikenikäisten costaricalaisten mielipuuhaa.

San Jose sekä Escazú, jossa asun, sijaitsevat niin kutsutussa Keskusvuoristossa.

Usein television katselun sijasta ihailenkin mahtavia, usein pilvien verhoamia vuoria, jotka ympäröivät aluetta. Haaveenani on kiivetä jonkin vuoren huipulle jonain kauniina päivänä.

Oikeaa työtä lomailun sijasta Työskentelen vapaaehtoistyöntekijänä katolisessa keskuksessa, jonka toimintaperiaatteena on tarjota asuinpaikka tytöille, joilla on ongelmia kotonaan.

Ongelmien taustalla ovat usein köyhyys, varkaudet, huumeet sekä pahoinpitelyt ja hyväksikäyttö.

Costa Ricassa on hieman Suomen sosiaalihuoltoa vastaava järjestelmä, PANI, joka lähettää syrjäytymisvaarassa olevia lapsia keskuksiin asumaan ja opiskelemaan. Keskukset eivät kuitenkaan aina ole valtion omistamia, vaikka valtio nii-

den toiminnan enimmäkseen rahoittaakin.

Esimerkiksi oma projektini on nunnien pyörittämä.

Kun aloitin keskuksessa, tyttöjen luottamuksen saaminen vei aikansa.

Ensimmäiset kaksi viikkoa sain päivittäin osakseni espanjankielisiä solvauksia ja tönimistä keskuksen nuorimmalta, 5-vuotiaalta, tytöltä. Eräänä aamuna hän kuitenkin hyppäsi syliini ja kysyi voisiko tulla kanssani kirjastoon piirtämään.

Samankaltaisia hetkiä on ollut muitakin, ja aina ne saavat yhtä iloiseksi.

Läksyjen lukua espanjaksi Jokainen päivä töissä on erilainen.

Aikaisin aamulla useimmat tytöt menevät kouluun, joten aamupäivät vietän monesti keskuksen kirjastossa niiden lasten kanssa, jotka eivät ole koulussa. Työtehtäviini kuuluu pienimpien lasten kanssa kouluun käveleminen, askartelua, leikkimistä, käsikorujen tekemistä, lukemaan opettelua espanjaksi ja läksyjen teossa avustamista.

Läksyissä auttaminen espanjaksi oli varsinkin aluksi haastavaa. Nykyisin osaan jo paremmin selittää asiat, joita tytöt eivät ymmärrä ja auttaa heitä vastauksissa. Työ on myös tuottanut tulosta, koska monien tyttöjen numerot ovat kohonneet. On todella palkitsevaa, kun joku tytöistä juoksee kirjastoon englannin ko-

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

17

Raila Costa Ricassa keensa kanssa ja näyttää kuinka hyvin se on mennyt.

Aloitin myös oman pienen projektin, jossa tavoitteenani on parantaa tyttöjen maantieteen tuntemusta. Monet tytöistä eivät osaa näyttää kartalta missä on Costa Rica, tai kertoa millä mantereella he asuvat. Päätin tehdä ison maailmankartan, josta yritän tehdä riittävän yksinkertaisen ja kiinnostavan.

Vaikka työ ei ole fyysisesti raskasta, se on henkisesti välillä hyvinkin uuvuttavaa. Nunnat eivät juuri lasten kanssa ole, joten päävastuu tyttöjen kanssa päivisin olemisesta on minulla ja kahdella muulla vapaaehtoistyöntekijällä. Kun täydellistä yhteistä kieltä tyttöjen kanssa ei ole, on sääntöjen ja rajojen tekeminen välillä hankalaa. Iltaisin ei heti jaksaisi seurustella isäntäperheen kanssa, kun itse tarvitsisi hetken aikaa olla omissa oloissa ja rauhoittua työpäivän jälkeen.

Töihin on kuitenkin mukava mennä, koska pidän kovasti työstäni ja se on hy-

Minä + maailmankarttani 18

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

Läksyjä ja piirtelyä. vin palkitsevaa. Muiden vapaaehtoisten kanssa tulemme todella hyvin toimeen ja olemme tehneet monia pieniä projekteja, kuten muistipelin ja korutyöpajan tyttöjen iloksi.

Raila Costa Ricassa

Totta se on - kieltä oppii puhumalla Ennen Costa Ricaan lähtöäni suurin jännityksen aiheeni oli, kuinka selviän espanjallani. Osasin jonkun verran espanjankielen alkeita, kiitos Alkio-opiston kurssin, sekä sanoa ”Estoy perdida” - olen eksynyt.

Etukäteen tiesin, että minulla olisi espanjan intensiivikurssi ja sen, että isäntäperheeni puhuu myös englantia.

Isäntäperheen englannintaito on tosin kääntynyt nyt hieman itseään vastaan, kun edelleenkin puhumme useimmiten englantia. Pyynnöistäni huolimatta perhe vastaa minulle englanniksi, 16-vuotiasta sisarta lukuun ottamatta. Isäntäperheeni tytöt opiskelevat kansainvälisessä koulussa ja perheen äidillä taas on useiden kou-

lutustensa ansiosta melko hyvä englannin kielentaito. Olen siis täydellinen harjoittelukumppani heille, vaikka tilanteen täytyisi olla päinvastoin.

Intensiivikurssini oli nimensä mukaisesti intensiivinen. Kävin viikon ajan yksityistunneilla opettajan kanssa, joka puhui vain ja ainoastaan espanjaa. Opetus lähti aivan alkeista - mikä on nimesi, mistä olet, sekä käytännön asioista - meneekö tämä bussi Eszacú centroon? Kurssilla huomasin jo edistymistä varsinkin kuullunymmärtämisessä. Puhuminenkin alkoi pikku hiljaa sujua yksittäisin sanoin ja peruslausein.

Pelkkää espanjaa töissä Taitoni joutuivat testiin heti ensimmäisellä työviikollani, kun olin viikon ajan ainut vapaaehtoistyöntekijä. Alusta asti oli siis tultava toimeen pelkällä espanjalla ja pystyttävä opastamaan läksyissä sekä selittämään sääntöjä itselle lähes vieraalla kielellä.

Minä ja keskuksen nuorimmainen.

Olen useamman kerran kävellyt kouluun 5-vuotiaan tytön kanssa, joka puristaa kättäni ja itkee äitiä. Niinä hetkinä tuntuu pahalta, että kaikki mitä pystyn sanomaan on ”Todo bien Dulce” - kaikki hyvin Dulce. Tai kun samaisen tytön kanssa kävelee kouluun niinä päivinä, jolloin hän on pahalla päällä ja kiukkuaa koko matkan, eikä itsellä tunnu sanavarasto riittävän kaikkiin miksi en voi tehdä tätä -kysymyksiin.

Mielenkiintoinen kokemus oli myös se, kun opetin ensimmäisillä viikoillani 13-vuotiasta tyttöä lukemaan -espanjaksi.

Tilanne oli huvittava. Minä, espanjanalkeet jotenkuten hallitseva, opetan lukemaan sekä erottamaan kirjoituksen ja ääntämisen eroja espanjaksi.

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

19

Raila Costa Ricassa Lasten kanssa työskennellessä joutuu sanoja kuuntelemaan todella tarkasti, koska monet heistä puhuvat nopeasti ja lapsenomaisesti. Toisaalta he ovat myös ihanan kärsivällisiä, kun en ymmärrä ja selittävät uudelleen. Muistan päivän, jolloin

kaksi tyttöä kysyi kellonaikaa. Yleensä joudun miettimään numeroita pitkään, mutta sillä kertaa vastasin saman tien.

Tyttöjen välitön ja iloisen yllättynyt vastaus kuului ¡Que rápido!” -kuinka nopeaa!

Viimeinen päivä töissä.

Pieni pala maailmaa - Día International ACI Costa Rica eli costaricalainen vastaanottava organisaationi järjestää vuosittain kansainvälisen päivän, joka on avoin ja ilmainen yleisölle. Päivän tarkoituksena on tarjota costaricalaisille mahdollisuus tutustua muihin maihin ja kulttuureihin sekä jakaa tietoa vapaaehtoistyös-

tä. Kaikki ACI:n vapaaehtoistyöntekijät osallistuvat tapahtumaan rakentamalla haluamansa esittelyn kotimaastaan. Tänä vuonna edustettuna oli 15 maata. Luin kansainvälisestä päivästä jo ennen Costa Ricaan tuloani, joten osasin kerätä mukaani erilaisia Suomi -esitteitä ja valokuvia.

Muumipeikko maailmalla Kansainvälinen päivä on yksi suurimmista ACI Costa Rican järjestämistä tapahtumista ja sen valmisteluun käytettiin aikaa yksi kokonainen viikko. Minun lisäkseni Costa Ricassa on vain yksi suomalainen 20

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

vapaaehtoistyöntekijä, joten työtä riitti.

Piirsimme, leikkasimme, liimasimme, maalasimme ja rakensimme kattavan esittelyn Suomesta. Teimme ison Suomen kartan ja järvimaiseman sekä lukuisia ju-

Raila Costa Ricassa listeita eri aihealueista - vapaa-aika, ruoka, kulttuuri, design, luonto, sauna ja suomenkieli. Osastomme vetonaula oli kuitenkin tekemämme jättikokoinen Muumipeikko, joka hauskuutti kaikkia muita vapaaehtoistyöntekijöitä ja houkutteli paikallisia tutustumaan Suomen osastoon.

Työntuloksia katsellessa ei voinut kuin ihailla kaikkien ryhmien kekseliäisyyttä. Näyttelystä löytyi muun muassa ICE -juna Saksasta, Eiffel-torni Ranskasta, purkautuva tulivuorimaisema Islannista, Buckingham Palace ja Big Ben Iso-Britanniasta vartioineen ja kuningattarineen, Peppi Pitkätossu ja viikinki Ruotsista, smurffeja Belgiasta, neljän eri vuoden ajan teemassa tehdyt puut Tanskasta sekä amerikkalaisista elokuvista tuttu suukko - ja limonadikoju Yhdysvalloista.

Minä ja saksalainen Hannah, joka oli samassa projektissa töissä.

Kanelipullaa ja suomen kieltä Jokainen maa tarjosi myös jotain omalle maalleen tyypillistä syötävää. Päätimme leipoa pullaa, joka osoittautuikin suhteellisen haastavaksi tehtäväksi. Leipominen paikallisista aineista vaati pientä soveltamista, mutta lopputulos oli kuitenkin hyvin maukas kanelipulla, joka olikin oikea suurhitti. Lisäksi tarjosimme tummaa leipää voin ja tuorekurkun kanssa.

Maistiaisina oli myös turkinpippureita, joista yllättävän monet tykkäsivät!

Paikalliset kävijät olivat hyvin kiinnostuneita suomalaisista perinteistä ja tavoista, joita selitimme luonnollisesti espanjaksi. Esittelypäivän suurin yllätys oli kuitenkin se, kun costaricalainen nuori

mies alkoi puhua minulle lähes virheetöntä suomea. Hän oli asunut ja opiskellut Suomessa kaksi vuotta, ja oli hyvin iloinen voidessaan puhua kanssani suomea.

Día International noteerattiin koko Costa Ricassa, sillä kansallinen tv-kanava tuli tekemään tapahtumasta ison jutun TVuutisiin. Suomen osasto oli jutussa mukana kaksi kertaa ja uutisten juttukooste päättyi kuviin Suomesta. Nyt vain sitten odottelemaan tulevaa turistiryntäystä!

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

21

Raila Costa Ricassa

Costa Rica



•



Montezuma

22

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

San Jose

Nepal

Oi maamme Suomi synnyinmaa… …hoilattiin nepalilaisen paKuvat ja teksti: Annukka Helander

Näin meitä viedään! Takamukset olivat kovilla kieliluokan lattialla istumisesta, mutta välillä pääsimme retkeilemään ympäri maakuntaa. Eturivissä Tapani, Annukka ja kieliope Keshav.

kettiauton lavalla elokuun loppupuolella. Kyse oli tietenkin siitä, että vapaaehtoiskaverimme halusivat kuulla eri maiden kansallislauluja. Mikäpäs sitä oli vedellessä moniäänisesti. Meitä on Nepalissa kolme vapaaehtoista; Tapani, Markus ja Annukka.

Mitä oli tapahtunut ennen tuota hetkeä? Kymmenen kuukauden vapaaehtoistyö aloitettiin kahden viikon kieli- ja kulttuurikoulutuksella.

Muutamia tähtihetkiä matkanvarrelta.

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

23

Nepal

Dudh chiyaa? Kaalo chiyaa? Maitoteetä?

Mustaa teetä? Ben ja Markus nauttimassa yhteisestä teehetkestä.

Tapani ja Markus Heathrown lentokentällä. Vaikka matkatavaroiden katoamisesta oli jo olemassa pieni epäilys, emme voineet uskoa, että tavarat saavuttaisivat Kathmandun 11 vuorokautta myöhemmin kuin me.

Tapani pääsi aamulypsylle!

Apinat innostuivat hyppynäytökseen.

24

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

Nepal Tavoitteena nepalin kielen alkeet.

Opiskelua aloiteltiin jo Suomessa, ja jatkettiin lentokoneessa.

Rafting!

Niin hauskaa, että nauratti ääneen! Ja tuli nieltyä hiekkaista vettä. Kumiveneessä Tapani, Annukka ja Sarah.

Kerran elämässään on hyvä nähdä Bollywood-elokuvan kuvaukset.

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

25

Nepal

Viidakkoretki nähty ja koettu, Annukka kahlaa takaisin ruuheen.

Annukka työskentelee lastenkodissa Kathmandussa NEPAL Kathmandu • •Chitwan

Tapanin ja Markuksen vapaaehtoistyöpaikat sijaitsevat Chitwanissa

Tapani ja rukousmylly.

26

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

Pieniä

Brasilia askelia kaupungissa

nimeltä

Canoas

Kylmyys ei ole se ensimmäinen ei olisi ollut ystävällinen, mukava ja asia mikä tulee mieleen, kun ihmi- ennen kaikkea kärsivällinen minun siltä kysytään ajatuksia Brasiliasta. puutteellisten portugalintaitojeni Täällä sitä kuikanssa. Myös muut tenkin ollaan vapaaehtoiset, joiQ ja hytistään. hin sain tutusEnsimmäiset tua alkuleiril”Isäntäperheeni on aiyöt sain nuklä, ovat olleet kua makuuvan mahtava ja he teke- todella ihania. pussissa parin Heistä olen vät kaikkensa, jotta tunpeiton alla ja saanut mukavia vieläkin ulos tovereita, joitisin oloni kotoisaksi.” mentäessä on den kanssa on parempi olla helppoa lähteä Q takki ja hanskat seikkailemaan ja mukana. Onneksi tehdä asioita uudesainoa asia, joka täällä on jättänyt sa kaupungissa. kylmäksi onkin ollut vain sää.

Toisenlainen todellisuus, jota Saavuin Brasiliaan pari viikkoa lähdin vapaaehtoistyölläni etsimään, sitten ja jo ensimmäinen viikonlop- on käynyt varsin selväksi Porto puni São Paulossa osoitti minulle Alegressa, São Paulossa ja projekbrasilialaisten vieraanvaraisuuden. tissa, jossa suoritan vapaaehtoistyöSen jälkeen hyvät kokemukset ih- täni. Porto Alegre on iso kaupunki misistä täällä ovat vain jatkuneet. ja yksi varakkaimmista suhteessa Isäntäperheeni on aivan mahtava ja ihmismäärään, joka kuulostaa varsin he tekevät kaikkensa, jotta tuntisin hyvältä, mutta köyhyys silti täälläkin oloni kotoisaksi. Olen myös ehtinyt kukoistaa. Kodittomia näkyy välillä tutustua ihmisiin omien intressieni isoinakin keskittyminä pääkaduilla parista (poliittiset ambitiot, kasvis- nukkumassa vilttien ja pahvilaatiksyönti, jne.) ja pakko myöntää, että kojen kanssa. vielä en ole tavannut ihmistä, joka Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

27

Brasilia

São Paulo taas on 12 miljoonan ihmisen kaupunki ja Brasilian taloudellinen keskus, mutta kuitenkin kodittomat nukkuvat rauhallisina kaupungin kaduilla eivätkä paikalliset hätkähdä moisesta. Projektini taas sijaitsee kaupungissa nimeltä Canoas keskellä villaa (slummia), joka ei itse asiassa näyttänyt ihan pahimmalta painajaiseltani, mutta ei myöskään muistuta Suomen ”slummiparatiiseja”.

Projektissani käy lähinnä köyhiä lapsia, jotka pystyvät olemaan sosiaalisessa ympäristössä, jossa he saavat päättää osallistuvatko esim. matematiikan opetukseen tai johonkin liikunnalliseen toimintaan jne.

Lapset ovat erittäin suloisia ja täy-

28

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

sin ymmällään käsitteestä Suomi ja suomalainen. Kaikesta huolimatta he ovat omineet minut koko pienillä sydämillään Outshi-tädikseen (ellei jopa äidikseen) ja pitävät sitä erittäin tärkeänä, kun saavun paikalle ja olen heidän kanssaan. Nyt kunhan portugalintaitoni paranevat, pääsen tekemään jotain mielenkiintoista, kuten antamaan englannin opetusta tai auttamaan läksyjen kanssa.

Kaiken kaikkiaan ensimmäiset viikkoni ovat olleet täynnä uskomattomia kokemuksia. Sydämeni on iloinen valitsemastani tiestä ja sieluni on malttamaton uusien seikkailujen edessä...

Teksti: Outi Klang

Uutisia

Infoilta kiinnosti Maailmanvaihto järjesti yhdessä Kepan ETVO ohjelman, KVT:n ja Allianssin Nuorisovaihdon kanssa infotilaisuuuden vapaaehtoistyöohjelmista elokuun lopussa Helsingissä. Infoon osallistui hieman yli 100 henkeä. Maailmanvaihdosta Milla Hyvärinen toimi illan juontajana ja Tuomas Alatalo kertoi vapaaehtoistyökokemuksistaan Meksikon Pueblassa.

Teksti: Anni Koskela

Milla Hyvärinen juontamassa infoiltaa.

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

29

KUTSU VUOSIKOKOUKSEEN

Olet lämpimimmin tervetullut Maailmanvaihdon syyskokoukseen päättämään toiminnan kehittämisestä. Syyskokouksessa valitaan myös uudet hallituksen jäsenet.

Mikäli olet kiinnostunut vaikuttamaan Maailmanvaihdon asioihin ja saamaan arvokasta kokemusta kansalaisjärjestötoiminnasta, kannattaa asettua ehdolle hallituksen jäseneksi.

Aika:

Sunnuntaina 7.11. klo 15:00 Paikka: Maailmanvaihdon toimisto, Oikokatu 3, Helsinki Miellämme annamme lisätietoja hallituksen jäsenen tehtävistä ja vastuista.

Asiat: • Toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2011 • Hallituksen ja puheenjohtajan vaali.

• Tilintarkastajien valinta • Jäsenmaksut vuodelle 2010 TERVETULOA !

Anni Koskela pääsihteeri 30

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

Muuta

KIRJOITA NEWSLETTERIIN Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mielen. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.fi. Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

WRITE FOR NEWSLETTER Readers’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also happily receive your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork also gives you a pleasant mind. If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto.fi. Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.

Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen; icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilla ”Toimintaa Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

JOIN OUR E-MAIL LIST By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, international seminars, trainings, parties, etc. etc.

You can either join by..

1) sending an blank message to: icyelista-subscribe@maailmanvaihto.fi 2) or through the link that can be found on our web page in the section of ”Toimintaa Suomessa”.

LIITY POSTITUSLISTALLE Liittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne.

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

31

Tapahtumakalenteri

Moduulikoulutus 6 – 7.11

Moduulikoulutuksen tarkoituksena on antaa tietotaitoa Maailmanvaihdon toiminnasta kiinnostuneille tai jo mukana oleville.

Jo nyt kannattaa varata kalenterista viikonloppu 6. – 7.11. Maailmanvaihdon moduulikoulutukseen osallistumiseen.

Viikonlopun aiheina ovat: 6.11. Vapaaehtoistyöohjelmiin hakeneiden valintatyö

1 moduuli: Valintatyön haasteita

2 moduuli: Maailmanvaihdon valintakäytännöt 6.11. Pienryhmäohjaajakoulutus

3. moduuli: Fasilitaattorin rooli

4. moduuli: Maailmanvaihdon leirikäytännöt 7. 11 Moduulit vahvistetaan myöhemmin.

Seuraa kotisivujamme www.maailmanvaihto.fi tai icye-listaa

Uudet ja “vanhat” aktiivit lämpimästi tervetuloa!

32

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

Tapahtumakalenteri

TAPAHTUMAKALENTERI

7.10

Tampereen infopäivä

13.10

Helsingin infopäivä

16 – 17.10

Palanneiden tapaaminen, ICYE - ohjelmaan osallistuneille Lärkans, Espoo (Nuuksio)

6 – 7.11

Moduulikoulutus

7.11

Maailmanvaihdon vuosikokous, Oikokatu 3, klo 15

12.11

Newsletter deadline

20.11

Valintapäivä vapaaehtoistyöhön hakeneille

1 – 2.12

Studia Messut, Helsingin Messukeskus Maailmanvaihto esittelee toimintaansa

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

33

Tapahtumakalenteri

Seuraava julkaisu 4/2010 on teemanumero.

Teema: VAPAAEHTOISTYÖSTÄ UUSI SUUNTA ELÄMÄÄN

Maailmanvaihdon kautta lähtenyt vapaaehtoinen: Kirjoita tarinasi!

Oletko ollut Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöissä vuosi sitten tai 40 vuotta sitten? Antoiko kokemus jonkin uuden käänteen elämällesi?

Esim. innosti opiskelemaan uutta alaa mahdollisti työpaikan jätti sinuun ikuisen matkakärpäsen…

Vai tapahtuiko jotain aivan muuta?

Kirjoita meille miten vapaaehtoistyökokemus muutti elämääsi!

Muistilista kirjoittajalle: Teksti on vapaamuotoinen, mutta muutaman asian olisi hyvä tulla jutussa esille.

Missä ja milloin teit vapaaehtoistyötä? Mikä sai lähtemään maailmalle?

Miten vapaaehtoistyökokemus muutti elämääsi? Missä olet / mitä teet tällä hetkellä?

Seuraavan lehteen tulevien juttujen viimeinen lähetyspäivä on 12.11.

Voit kysyä lisää tai lähettää valmiin jutun osoitteeseen: karita.blom@maailmanvaihto.fi Terveisin syksyn muutosten tuulien tahdittamana Karita Blom Newsletterin päätoimittaja

34

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

Contributors

Julkaisija: Toimittaja: Taitto: Painopaikka: Seuraava aineistopäivä Ilmestymisaikataulu: Tilaushinta:

Maailmanvaihto ry Karita Blom Noora Ohvo Itä-Helsingin Monistus 12.11.2010 4 kertaa vuodessa Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun

Newsletteriin 3/2010 kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet: Anni Koskela Annukka Helander Mari Takalo Niina Vihavainen Outi Klang Raila Turunen Salla Hyppönen Sanna Raita-Aho Suvi Lindgren Tiina Heikka Tiina Juvonen Yukie Kojo

Maailmanvaihdon Newsletter 3/2010

35

Yhteystiedot: Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki. tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org