Newsletter 1/2011

newsletter

1

maailmanvaihto ry:n j채senlehti 1/2011

2

Näkökulmia Afrikasta ja Afrikkaan Etelä-Sudanin itsenäistyminen, mielenosoitukset Tunisiassa, Egyptissä ja lähivaltioissa, Ugandalaisen aktivistin David Katon murha. Suuri osa viimeaikaisista ulkomaanuutisista on käsitellyt Afrikan mantereelle sijoittuvia tapahtumia ja muutosprosesseja.

Toisenlaisia totuuksia Afrikasta voit lukea seuraavilta sivuilta.

Kokemuksistaan ja havainnoistaan kirjoittavat Keniassa, Ugandassa ja Ghanassa vapaaehtoisohjelmaan osallistuvat tai osallistuneet nuoret aikuiset. Kangasalassa elokuusta eteenpäin asunut ja työskennellyt Fiona Gacheru kertoo myös elämästäään täällä ja Välimeren toisella puolen.

Tämänkertainen Newsletter on tarkoituksellisesti Afrikka-painotteinen.

Vuoden seuraavissa numeroissa keskitytään vuorollaan muihin maanosiin: Latinalaiseen Amerikkaan, Aasiaan sekä Eurooppaan. Maanosateemasta huolimatta tässä ja tulevissa lehdissä tulee olemaan myös artikkeleita muilta maailman suunnilta. Toivomme kuitenkin kuhunkin teemalehteen juttuja erityisesti senhetkisestä teemamaanosasta!

Vuoden 2011 alkumatkalle mahtuu myös Maailmanvaihtoon liittyviä uutisia. Uusi hallitus on aloittanut toimintansa, Suomeen on saapunut muutama uusi vapaaehtoinen ja Oikokadun toimistolle on jalkautunut uusi harjoittelija sekä siviilipalvelusmies. Maailmanvaihdon uudet verkkosivut julkaistiin muutamaa päivää ennen vuodenvaihdetta, ja niiden käytössä on vielä opettelemista ainakin uudella kokoonpanolla aloittaneella tiedotustiimillä.

Tänä vuonna newsletterkään ei välty uudistuksilta. Yksi suurimmista liittyy seuraavaan lehteen, jonka nimi ei enää ole Newsletter. Lehti kaipaakin oivaltavia

pääkirjoitus

nimiehdotuksia, joita voi lähettää osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.fi Valinnan uudesta nimestä tekee Maailmanvaihdon hallitus maaliskuussa.

Mutta takaisin Afrikkaan. Vaikka maanosan tapahtumista uutisoidaan medioissa, monet aiheet, alueet ja ilmiöt jäävät uutispimentoon. Media ei myöskään ole kaikkivoipainen maailman kuvaajana. Tämän lehden tarkoituksena ei ole etsiä yhtä Afrikan määritelmää, vaan tarjota puheenvuoroja erilaisille näkemyksille suuresta mutta käsittämisen rajoissa olevasta maanosasta. Hienoa, jos lehti virittää itse kutakin pohtimaan mielikuviaan Afrikasta.

Maanosateemojen lisäksi Newsletterillä on myös pitkäkestoisempia teemoja. Lehden tavoitteena on tukea Maailmanvaihdon tarkoitusperiä eli edistää kulttuurien välistä oppimista ja vuorovaikutusta. Kirjoittaminen on yksi tapa jäsentää omia kulttuurisia kokemuksia. Tähän Newsletter on tarjonnut mahdollisuuden jo vuosien ajan – ja tarjoaa jatkossakin.

Toivotan kaikille lehden lukijoille hyvää kevään alkua ja mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Suvi Lindgren jäsenlehdestä vastaava Maailmanvaihdon hallituksen jäsen

3

Viewpoints on and from Africa

The independence of Southern Sudan, the demonstrations in Tunis, Egypt and the regions nearby, the murder of Ugandan activist David Kato. Issues and processes taking place in Africa have hit the headlines in Finland quite often in the recent times.

Truths of different kind are available on the following pages. Young adults participating or having participated in a volunteering programme share their experiences and perceptions on ie. Kenya, Uganda and Ghana. Fiona Gacheru, who has worked and lived in Kangasala since August, tells about her life here and on the other side of the Mediterranean.

In this Newsletter emphasis is laid purposefully on Africa. The next three issues will focus on other continents: Latin America, Asia and Europe. Articles related to each of the thematic continent are most welcome but we are glad to publish writings beyond this continent distinction or on the other directions of the world.

In the first months of 2011 there are quite a few news dealing with Maailmanvaihto. The new Board has started its work, we have a few newcomers to Finland and the office in Oikokatu, Helsinki, now accommodates a new intern and a sivil servant. The Maailmanvaihto website got a new look a couple of days before the year changed. The English version will be updated during the spring.

Neither Newsletter will go unchanged this year. One turning point relates to the following issue which will not carry the name of Newsletter anymore.

Insightful suggestions for the new name are more than welcome! (Please, send yours to tiedotus@maailmanvaihto.fi) The Board

editorial

of Maailmanvaihto will choose the name among the suggestions received in March.

But back to Africa. Although some events of the continent are dealt in the media, many topics, regions and phenomena are rarely covered. Media is not an omnipotent describer of the world. The purpose of this Newsletter is not to search for one and only definition of Africa but to give the floor to different kinds of views on it. Great, if the articles spur each one to elaborate the ideas he/she has on Africa.

In addition to the continent related themes Newsletter has also other, more fundamental and long-term themes such as promoting the intercultural learning and dialogue. This is indeed one of the core objectives of Maailmanvaihto and the ICYE. Writing is a means to sort out ones cultural experiences. Over the years Newsletter has provided a chance to do this – and will provide the same possibility in the future as well.

I wish you a pleasant spring and moments of interest as you keep on reading this issue!

Suvi Lindgren the editor and a Board member of Maailmanvaihto

4

SISÄLLYS pääkirjoitus / Editorial Sisällys Maailmanvaihto lyhyesti Uusia kasvoja

2 4 5 6

Teemana Afrikka: Maailmanvaihtoa Afrikassa Labyrinttireitillä Kumasissa / Ghana Terveisiä sadekauteen siirtyvästä Keniasta Kulttuuriannoksia Länsi-Afrikassa Oppimistaajuudella Ugandassa Tajunnan virtaa ja katkoksia Ghanassa Contours of two cultures

8 10 12 14 16 18 20

Kohti uutta, tasa-arvoisempaa Boliviaa?

Musiikin ja lasten ehdoilla Brasiliassa Leipuri, korva, ystävä, läksytsemppari Kun Ternopil sai suomalaismaustetta

22 24 26 28

Maailmanvaihdon uutisia Kutsu kevätkokoukseen Tapahtumakalenteri Lisää uutisia Lehden tiedot

30 32 33 34 35

5

m a a i l m a nva i h d o n t o i m i n t a Maailmanvaihto eli Suomen ICYE on yli 50-vuotias nuorisovaihtojärjestö.

Maailmanvaihto lähettää suomalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja Oseaniaan sekä vastaanottaa ulkomaisia vapaaehtoistyöntekijöitä. Lähetämme ja vastaanotamme 3040 vapaaehtoistyöntekijää vuodessa.

Toiminnan tarkoituksena on kulttuurien välisen ymmärryksen edistäminen ja oppimismahdollisuuksien tarjoaminen nuorille aikuisille.

m is sion s tat e me n t

of the International Cultural Youth Exchange (ICYE) ICYE’s mission is: • To provide challenging intercultural learning experiences for young people.

• To promote their social and personal development through international volunteer programmes.

• To promote intercultural understanding, equality of opportunity, tolerance and peace among people in the world.

6

Saana

hallituslainen, harkkari, taittaja,

Jenny

Sivari ...

Ja

akko

na An

Uusi vuosi on tuonut Maailmanvaihtoon muutamia uusia toimijoita. Lue ja ota selvää siitä, keitä he oikein ovat.

A nna A nttila hallituksen jäsen,

vastuualueena kotimaiset vapaaehtoiset ”Oma historiani Maailmanvaihdon kanssa alkaa vuonna 2005, jolloin lähdin EVS-vapaaehtoiseksi Ukrainaan.

Kokemus teki lähtemättömän vaikutuksen, ja jätti myös kipinän jatkaa vapaehtoistyötä jossakin muodossa. Sen jälkeen olen ollut toiminnassa enemmän ja vähemmän aktiivisesti mukana esimerkiksi tukihenkilönä, tehnyt haastatteluja valintapäivässä ja ollut mukana muutamalla leirillä. Odotan innolla mitä vuosi hallituslaisen tehtävässä tuo mukanaan!”

Sal

Vi r va

la

Saana M aunu harjoittelija ”Olen Saana Maunu, viime keväänä valmistuin Metropolia AMK:sta medianomiksi. Olen Maailmanvaihdon toimistolla harjoittelijana, työtehtävinä nettisivujen sisällöntuotanto ja graafiset suunnittelutyöt. Harjoittelun kesto on kolme kuukautta näin alkuun, ehkä pidempäänkin. Odotan Maailmanvaihdolta kivoja työtehtäviä mukavassa porukassa.”

7 Salla Hyppönen hallituksen jäsen,

Virva Hautala hallituksen jäsen, vastuualueena kotimaan tiedotus ”Olen Raumalta kotoisin oleva haaveileva vapaaehtoisaktiivi. Minulla on sosiaalialan tutkinto ja monenlaista järjestötaustaa. Teen yhteisötyötä, johon vapaaehtoistoimintakin läheisesti liittyy. Viime talven sain viettää EVS-vapaaehtoisena EteläEnglannissa tutustuen englantilaiseen koulumaailmaan ja monikulttuuriseen elämänmenoon. Lähdin mukaan Maailmanvaihdon toimintaan, koska ICYE tekee mielestäni mahtavaa työtä kulttuurien välisen kohtaamisen ja oppimisen edistämiseksi.”

Jaakko Hyytiä siviilipalvelusmies ”Olen noin 27-vuotias alunperin järvenpääläinen, sittemmin tamperelaistunut, nyttemmin helsinkiläistynyt, suurin piirtein valmis kasvatustieteiden maisteri. Parhaiten viihdyn veden äärellä (usein myös alla tai päällä), vuorilla tai viidakossa. Tämän vuoden loppuun asti viihdyn (ja viihdytän) kuitenkin sivarina Maailmanvaihdon toimistolla.”

Jenny A santi taittaja

vastuualueena tukihenkilötoiminta ”Olen Salla Hyppönen, yhteisöpedagogi-opiskelija Humanistisesta Ammattikorkeakoulusta. Olen ollut Maailmanvaihdon toiminnassa mukana keväästä 2010 lähtien ja toiminut mm. tulovalmennusleirin vetäjänä sekä harjoittelijana Maailmanvaihdon toimistolla syksyllä 2010. Maailmanvaihdon toiminta tuntui mielenkiintoisalta ja antoisalta ja siitä syystä päätin lähteä mukaan hallitustoimintaan.

Hallituksessa vastaan tukihenkilötoiminnasta. Oikein hyvää alkanutta vuotta 2011 kaikille, tehdään tästä hyvä vuosi :)

”Lähdin vuonna 2006 ICYE -ohjelmaan Boliviaan. Vuosi vapaaehtoisena muutti ajatusmaailmaa ja tapaa katsella ympärilleen. En jäänyt koukkuun vain koko Etelä-Amerikan meininkiin vaan vähän myös Maailmanvaihdon toimintaan. Olen ollut mukana haastattelemassa uusia innokkaita hakijoita enemmän tai vähemmän vuodesta 2007. Ensimmäisen Newsletterini taitoin viime vuoden lopulla ja homma jatkuu ainakin tämän vuoden. Odotan ihania matkajuttuja ja kertomuksia kokemuksista, sekä tietysti ihania kohtaamisia uusien ihmisten kanssa!”

8

MAAILMANVAIHTOA

AFRIKASSA

ICYE-ohjelma toimii seitsemässä Afrikan maassa.

Vuonna 2010 – 2011 Suomesta Afrikkaan ja Afrikasta Suomeen lähteneitä vapaaehtoisia on kahdeksan.

Kumasi, Ghana Tuulia Perttula avustaa opetuksessa, koulukeittiössä ja toimistossa. Noora Kallioranta toimii avustavana opettajana ja Iida-Maria Ruusukallio englannin ja liikunnan apuopettajana koulussa.

teemajuttu

9 Lahti, Suomi Ruth Natukunda tekee vapaaehtoistöitä Sylvia-kodissa. Hän on kotoisin Ugandasta.

Kampala, Uganda Niina Vihavainen toimii apuopettajana esikoulussa. Heidi Saarinen tekee vapaaehtoistöitä myös Ugandan pääkaupungissa.

Kangasala, Suomi Kenialainen Fiona Gacheru avustaa Kangasalan englanninkielisessä leikkikoulussa.

Nairobi, Kenia Helena Huhta työskentelee esikoulussa kaupungin slummialueella.

Lu� Tuu�ian, H���nan, Ii�a-Marian, H�i�in ja Fionan kuu�u�isista s�uraavi�ta sivui�ta!

10

LABYRINTTIREITILLÄ

KUMASISSA

Reilu kolme kuukautta takana Ghanassa. Asun ja työskentelen koulussa Effiduasen kylässä, joka on tunnin ajomatkan päässä maan toisiksi suurimmasta kaupungista Kumasista.

Kiumasista Effiduaseen pääsee trotrolla eli paikallisella bussilla, mutta ensin on patikoitava trotrojen lähtöasemalle.

Kävelymatkani alkaa Vodafone-internetkahvilan luota, joka on yksi harvoista länsimaalaistyylisistä paikoista Kumasissa. Kahvilan ilmastointi on aina säädetty aivan liian kylmälle. Kuljen postitoimiston ohi, joka tarkoittaa satoja pieniä luukkuja vierivieressä. Paketin voi noutaa viereisestä toimistosta, mutta noutamiseen kannattaa varata ainakin tunti aikaa.

Poikkean ostamaan lounasta ”chop barista”, eli pienestä kadun varrella olevasta kojusta, jollaisia löytyy joka kadunkulmasta. Ostan riisiä ja tomaattikastiketta, ja syön ruoan suoraan pakastepussista imien. Ostan myös limun, mutta takanani jonottava vanha mies vaatii saada pistää sen piikkiinsä, koska olin puhunut myyjälle muutaman sanan twitä. Aina kun ”obroni” eli valkoihoinen puhuu paikallista kieltä, saa nähdä hämmästyneitä ja huvittuneita ilmeitä.

Jatkan matkaa ja kuljen vakkariravintolan ohi, jonka edessä kauppa käyvät rastafarit tulevat moikkaamaan, tervehtivät nimellä ja kutsuvat

teemajuttu

bileisiin ensi viikolla, pelleilevät, kyselevät kuulumisia ja tarjoutuvat kantamaan ostoksiani.

Matka jatkuu alamäkeen pitkin katua, jolta voi ostaa melkein mitä tahansa. Kadulle levittäytyneiltä kauppiailta voi ostaa mm. hyppynaruja, joulukuusia, puhelimia, saldoa, kattiloita, henkareita, adaptereita, taskulamppuja, ruokaa, kenkiä ja ruumisarkkuja. Moikkaan myyjille, jotka saattavat tuntea mut, mutta joita en itse muista kasvojen perusteella.

Ylitän kadun, pujottelen autojen välistä ja käännyn muutamaan kertaan. Saavun pahanhajuiselle ja epätasaiselle kujalle, jonne Kumasin Keskustori haarautuu. Tässä osassa toria on pari kampaajaa, muutama vaatekauppias ja ruoka-aineksia.

Kampaamon tytöt huutavat ja tahtovat jutella mun kanssa. Yritys piiloutua,

11 katsoa varpaisiin ja kulkea nopeasti ohi ei onnistu. Naureskelen ja vaihdan kuulumisia. Meteli ja innostus yltyy, kun sanon t wiksi olevani matkalla kotiin.

Vaikein haaste on keskustorin lihaosasto. Joudun kulkemaan lankkujen päällä, ylittämään junaradan ja väistämään kuoppia samalla kun pidätän hengitystä ja yritän välttää ympärille katsomista. Kuljen pimeän talon sisällä olevan käytävän läpi ja tulen torin toiselle puolelle autotien varteen.

Sitten pitää ylittää enää tie, näyttää autoille, että nyt on mun vuoro ja odottaa että auto Effiduaseen tulee.

Odotellessa moni kysyy, minne olen matkalla ja tarjoutuu auttamaan trotron etsimisessä. Kun trotro löytyy, kuskin apulainen huutaa ”Effiduase, Effiduase, Effiduase” ja

paikkaa kärkkyvät asiakkaat taistelevat paikoista kuin viimeistä päivää. Pääsen sisälle ja ostan muovipussiin pakattua vettä, joka maksaa kaksi senttiä puolelta litralta. Pyyhin hikeä otsalta, naureskelen itsekseni ja huokaisen.

Koko maailma, kadulla kävelemisestä lähtien, tuntuu toisinaan yhdeltä isolta videopeliltä. Ensin menin lentokoneeseen HelsinkiVantaalla ja muutaman tunnin päästä olin Afrikassa, toisessa maailmassa, mutta kuitenkin tässä samassa. Sitten kävelin Kumasin kadulla, pieniä tehtäviä suorittaen, päästäkseni eteenpäin seuraavalle tasolle. Trotrossa odottaa helpotus.

Teksti ja kuvat: Tuulia Perttula

SITAATIT: “Yritys piiloutua, katsoa varpaisiin ja kulkea nopeasti ohi ei onnistu. Naureskelen ja vaihdan kuulumisia.”

“Koko maailma, kadulla kävelemisestä lähtien, tuntuu toisinaan yhdeltä isolta videopeliltä.”

12

TERVEISIÄ SADEKAUTEEN SIIRTYVÄSTÄ KENIASTA!

Takana on nyt hiukan yli kuukausi eloa kolmen miljoonan asukkaan Nairobissa. Lähtiessä oli vaikea kuvitella, minkälainen kokemus olisi edessä. Monta kertaa olen yllättynyt kulttuurisista erilaisuuksista asioissa, joita olen pitänyt yleismaailmallisina, ja yhtälailla olen törmännyt yhteneväisyyksiin siellä, missä olen odottanut kulttuuristen rikkauksien lymyävän.

Tässä vaiheessa en edes uneksi kuuden kuukauden riittävän kenialaisen mentaliteetin ymmärtämiseen.

Olen töissä valtaisassa

teemajuttu

katolilaisessa järjestössä, jonka nimi on Don Bosco Boys. Nairobissa järjestöllä on 500 pojan sisäoppilaitos, rehabilitointikoulukoti kadulta tuoduille pojille ja pieni esikoulu sadan perheen slummissa aivan kaupungin keskustan tuntumassa. Aamupäivisin opetan 3 – 5 -vuotiaita lapsia esikoulussa. Esikoululaisia ei pidetä leikkivinä lapsina kuten meillä vaan koululaisina, joille jankutetaan asioita, joihin heidän kognitionsa tai motoriikkansa ei pysty.

Opettajat lyövät lapsia, kun he eivät jaksa keskittyä 60 minuuttia kerrallaan tai kun he eivät opi liian vaativia asioita. Olen yrittänyt muuttaa pieniä asioita vähitellen ja opettajat ovat olleet myötämielisiä. Nyt muun muassa

13 pesemme kädet kaksi kertaa päivässä saippualla ja pidämme taukoja oppituntien aikana. ”Pikkuhiljaa”, toistelen itselleni.

Iltapäivisin kuljen yhden työntekijän kanssa Nairobin laitamilla jututtamassa katupoikia. Kerromme heille mahdollisuudesta päästä kouluun. Halukkaita on enemmän kuin voimme auttaa. Yleensä pojilla on perhe tai sukulainen jossakin kaupungin slummissa. Menemme vierailulle heidän luokseen ja kerromme tarvittavista dokumenteista. Lain mukaan tarvitsisimme 14 erilaista todistusta, mutta käytännössä tämä on mahdotonta.

Parhaimmillaan saamme hankittua lapsen syntymätodistuksen ja vanhempien henkilö- tai kuolintodistuksen. Kun paperit ovat kasassa, viemme

pojan rehabilitointikoulukotiin.

Katupojat ovat kauttaaltaan harmaita liasta ja he haisevat pistävästi liimalta. Liimapullo roikkuu kaiken aikaa huulesta ja taskussa odottaa vaihtelun vuoksi tärpättiä. Osa pojista on niin sairaita tai sekaisin, etten haluaisi mennä lähelle. Ja he ovat kuitenkin vain lapsia! On vaikea arvioida kuinka paljon poikien aivoista on jäljellä, ja onko heidän ylipäätään mahdollista oppia koulussa uusia asioita.

Don Bosco Boys:in koulu ei ole mikään paratiisi, mutta ero kadulla elämiseen on valtava. Olen nähnyt, kuinka paljon lapsi voi muuttua muutamassa viikossa, kun hän saa saippuaa, unta, ruokaa ja turvaa. Työ on raskasta, mutta ehdottomasti palkitsevaa.

Teksti ja kuvat: Helena Huhta

14

KULTTUURIANNOKSIA

LÄNSI-AFRIKASSA

Lausetta ”Afrikka on…” on lähes mahdotonta jatkaa lisäämättä selvennykseksi ainakin muutamaa maata, kieliryhmää tai maanosaa. Afrikka ei rajoitu vain 53:een valtioon vaan se käsittää myös satoja kulttuureja, uskontoja ja heimoja. Matkustamalla yhteen Afrikan maahan voi ikään kuin avata ikkunan mantereen saloihin.

Asuin vuonna 2008–2009 Ghanassa, Länsi-Afrikassa, ja tein vapaaehtoistyötä paikallisessa koulussa sekä orpokodissa.

Vuotta myöhemmin matkustin takaisin Ghanaan – junalla, bussilla, lautalla ja hevoskärryillä. Matkaa Helsingistä Ghanaan kertyi noin 6000 kilometriä ja istumista erinäisissä kulkuneuvoissa yli 200 tuntia.

Kuukauden aikana tapasin lukemattomia ihmisiä, jotka avasivat minulle oven koteihinsa, jakoivat ruokansa ja arkielämänsä. Länsi-Afrikka näyttäytyi minulle noina henkilöinä, jotka tapasin. He ovat kasvot sille Afrikalle jonka minä tunnen.

Matkallani tarkastelin Marokon, Mauritanian, Senegalin, Guinea Bissaun, Malin ja Burkina Fason kulttuureja ja ihmisiä Ghanan – tuon ”kodin” – kulttuurien pohjalta. Päältä päin monet maista näyttävät samalta; vaikka maisemat hieman muuttuvat, torialueet ovat yhtä ruuhkaisia,

teemajuttu

ja riisi ja kala monen maan perinteinen ruoka. Sisäisesti erot ovat kuitenkin suuria. Jokaisesta Länsi-Afrikan maasta löytyy useita kymmeniä erilaisia ryhmittymiä, joilla on oma kielensä ja historiansa. Myös uskonnot ja siirtomaahistoria vaikutuksineen näkyvät ihmisten tavoissa ja ajattelussa. ”Haluaisin ihmisten ymmärtä vän, että myös me olemme osa Afrikkaa”, sanoo marokkolainen Fatima. Hän on vaaleaihoinen muslimi, eikä siksi kuulu itsestään selvästi afrikkalaisiin. Fatima on 21-vuotias ja asuu erään Marokon turistikaupungin laitakaupungilla.

Hän puikkelehtii ruuhkaisella torilla ketterästi ihmisten ja autojen välissä.

Kotiin päästyään hän riisuu huivin päästään ja istahtaa tietokoneelle.

Marokko on yksi Afrikan maista, joissa ’digitaalinen kuilu’ muuhun maailmaan on joiltain osin jo ylitetty.

Mohamed asuu Mauritanian pääkaupungissa Nouakchotissa. Hän omistaa perheravintolan, jota pyöritetään neljän sukupolven voimalla. Saharan autiomaan ja Atlantin valtameren välissä sijaitseva hiekkainen kaupunki herää eloon vasta iltaisin, kun päivän kuumuus helpottaa pimeyden laskeuduttua. ”Ihmisten tulisi herätä Mauritanian tilanteeseen.

15 Maassa vallitsee yhä laajalti orjuus eri ihmisryhmien välillä”, Mohamed suree. Hän joutui perheen painostuksen takia jättämään ensimmäisen vaimonsa joka kuului orjien sukuun.

Catricoto on rastoineen ja kitaroineen leppoisuuden perikuva. Hän asuu Guinea Bissaun pienessä pääkaupungissa.

Runsaan vehreyden keskellä kukoistava kaupunki sulautuu luontoon; sähkövaloja on harvassa ja illan pimetessä pieniä öljylamppuja ja kynttilöitä syttyy katujen varsille. Tämä ei hiljennä menoa, vaan ohi ajavat autot paljastavat katujen vilkkaan seuraelämän.

Yllättävä rankkasade saa ihmiset kiirehtien hakemaan ämpäreitä ja sankoja: sadevesi on kerättävä talteen.

Catricoto suojaa rastansa muovipussilla ja peseytyy katolta juoksevan veden alla. ”Ihmiset muistavat Guinea Bissausta vain sodan. Mutta me emme halua mitään pahaa, olemme ystävällisiä ja rauhaa rakastavia ihmisiä.”

Yvés on kotoisin Burkina Fasosta, mutta on viettänyt kaksi vuotta Senegalin yliopistossa. Hän matkustaa takaisin kotiinsa Africa Tour -bussilla, joka ajaa päiväkausia laajojen valtioiden läpi kohti itää.

Yvésin perhe on varakas, äiti on lakimies ja isä toimitusjohtaja. Hän iloitsee kotiin

pääsystä: perheen näkemisen lisäksi mielessä pyörivät kotona odottava oma auto, ystävät – ja ennen kaikkea oma kulttuuri ja kieli.

Matkustaessani Länsi-Afrikan maiden läpi huomasin ymmärtäväni paikallisista kulttuureista paljon. Monet asiat olivat kuitenkin täysin ristiriidassa siihen nähden, miten olin oppinut asioiden toimivan Ghanassa. Päästyäni perille Ghanaan tuntui siltä kuin olisin saapunut kotiin: niin maisemat, ihmiset kuin paikallinen kieli olivat minulle jo ennestään tuttuja. Koen, etten voi laajentaa Ghanassa kokemaani koskemaan koko LänsiAfrikkaan – puhumattakaan koko Afrikasta. Uusien asioiden oppiminen tuosta suuresta mantereesta palauttaa minut kerta toisensa jälkeen maan pinnalle: yhtenä päivänä luulen tietäväni jotain, seuraavana huomaan etten ymmärräkään yhtään mitään.

No, mitä se Afrikka on? Afrikka on vastakohtien maanosa; sota ja rauha, viha ja rakkaus, rumuus ja kauneus, köyhyys ja rikkaus. Afrikka on mysteeri.

Teksti ja kuva: Saana Porshanger

”Uusien asioiden oppiminen tuosta suuresta mantereesta palauttaa minut kerta toisensa jälkeen maan pinnalle: yhtenä päivänä luulen tietäväni jotain, seuraavana huomaan etten ymmärräkään yhtään mitään.”

16

O p p i m i s ta a j u u d e l l a U g a n da s s a Heidi Saarinen osallistuu vapaaehtoisohjelmaan Kampalassa, Ugandassa. Teksti on julkaistu aiemmin osoitteessa http://kaukokaipuutajakulttuurishokkeja.blogspot.com 15.1.2011

Olen täällä työssäni puhunut pienten asioiden puolesta, joilla yritän altistaa ihmisiä ja varsinkin naisia uudenlaiselle ajattelutavalle.

Täällä keskitytään lähinnä lasten tekemiseen, eikä sitten niinkään kasvattamiseen.

Vanhemmuudesta ja lapsen tarpeista puhuminen on uusintauutta, sitä kehitystä.

Yleensä lähden keskustelemaan ihan perusasioista, kuten lapsen itkemisestä, imettämisestä, kehittymisen virstanpylväistä, leikkimisen tärkeydestä jne. Nämä asiat tulevat äidille yleensä ihan puskista ja he ihmettelevät kovasti, että pitääkö jo vauvan kanssa luoda jotain suhdetta.

Toinen lempiaiheeni täällä onkin ehkäisystä ja suojautumisesta puhuminen.

Ihmiset noin yleisellä tasolla tietävät kondomin olemassaolosta ja että ” hyvähän se varmasti olisi mutku...”. Varsinkin miehet ovat negatiivisia kondomin käyttöä kohtaan ja usein pitkässä suhteessa syyllistävät naista, jos nainen haluaa käyttää ehkäisyä. HIV on täällä vakava ja konkreettinen uhka jokaiselle ihmiselle, mutta harva sitä miettii sen tarkemmin.

Olen vieraillut melko eristyksissä elävässä kalastajakylässä, jonka asukkaista melkein 70% on HIV-positiivisia. Maan hartaasta uskonnollisuudeta huolimatta moniavioisuus ja avioliiton ulkopuoliset suhteet kukoistavat. Konkreettista tietoa ja neuvotaa seksuaaliterveydestä erityisesti naisille ei ole saatavilla. ARVlääkkeitä täällä saavat hyvin harvat, koska niiden saapuminen lahjoituksina länsimaista on hyvin epävarmaa ja vaihtelevaa.

Olen kunnostautunut täällä Ugandassa myös opettaja-Heidinä. Olen opettanut Sunrisen alakoulussa kerran viikossa koko viime syksyn. Koulu on joustavasti

teemajuttu

17 tarkoitettu niille, joilla muuten ei olisi todellista mahdollisuutta koulunkäymiseen. Täällä on joitakin hallituksen ylläpitämiä kouluja, mutta ei läheskään tarpeeksi. Yksityisiä kouluja, kuten Sunrise, ei hallitus tue mitenkään, vaikka juuri ruohonjuuritasolla tehdään tärkeää työtä tämän maan paremmman tulevaisuuden eteen, lasten syrjäytymisen estämiseksi.

24.1.2011 Ensimmäisen kerran ajattelin viime viikolla, että en pysty tulemaan takaisin Suomeen. Liian moni asia epäselvänä odottaa siellä ja niiden ajatteleminenkin tuottaa puristusta kurkkuun. Apua! Miten sitä selviää laskujen maksamisesta, kaupassakäymisestä, ilmeettömistä ihmisistä ja kontrolloidusta elämästä kaikin puolin! Tyytyväinen olo täällä saa aikaan sen, että alkaa jännittämään päinvastaisia asioita kuten kiirettä, suorittamista ja yltiöpäistä tehokkuutta.

Huomaan, että reppuun on tarttunut täältä kärsivällisyyttä (paljon!!), itsevarmuutta, ymmärrystä ja jotenkin syvempää pohdintaa elämästä. Nyt asun muslimiperheessä, joten kunnioitus erilaisia maailmankatsomuksia kohtaan on löytänyt uuden suunnan. Silti riittämättömyys on läsnä jokaisessa päivässä ja sen hyväksyminen on vaikeaa.

Kun näkee kamalia asioita, joille ei voi tehdä mitään, se tekee surulliseksi.

Järkyttävätkin asiat jatkuvat ennallaan kuukaudesta ja vuodesta toiseen, eikä kukaan jaksa välittää.

Lannistavaa ja surullista nähdä sellaista. Silti uskon, että asioiden tunteminen ja kokeminen itse on ollut hedelmällisempää, kuin lukea kirjoista tai kuulla kerrottavan esim. köyhyydestä. teksti ja kuvat: Heidi Saarinen

”Autoimme asukkaita vetämään verkkoja rantaan. -

18

Tajunnan virtaa ja katkoksia Ghanassa Iida-Maria Ruusukallio vietti puoli vuotta Ghanassa opettaen englantia ala- ja yläasteella maan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Kumasissa. Teksti on julkaistu aiemmin osoitteessa http:// siiskatsovaan.blogspot.com.

24.10.2010

”Kotona soi arabimusiikki, en tiedä miksi. Tänä viikonloppuna juhlimme kaverin synttäreitä ja törmäsimme sattumalta suomalaiseen pariskuntaan. Meitä on siis ainakin viisi tässä maassa! Pyörimme myös kaupungilla toisesta kaupungista vierailulle tulleiden toisten vapaaehtoisten kanssa.

Kaupunki alkaa vähitellen tulla tutuksi, mutta koska karttoja ei liiemmin ole saatavilla, en silti oikein hahmota kokonaiskuvaa ja eksymisen vaara on olemassa. Onneksi kuitenkin kadulla kulkijat ovat niin ystävällisiä kuin ovat. Jos kysyy jonkin paikan sijaintia, moni lähtee omin jaloin saattamaan perille, vaikka olisi itse matkalla toiseen suuntaan!

Eräs kokemus kaupungilla on Kumasi Central Market, Länsi-Afrikan suurin tori. Alue on valtava, ja kun se on yleensä aina tupaten täynnä ihmisiä, on ahtaanpaikankammoisen painajainen valmis (mitä itse en onneksi ole). En ymmärrä miten siellä voi tehdä ostoksia, sillä kun kerran hyppää ihmismassan

teemajuttu

kyytiin, ei muuta voi kuin vain hilautua pieniä kujia pitkin ja väistellä ihmisten päidensä päällä kantamia lasteja.

Meille valkoisille lisäohjelmaa tuovat kaikkien myyjien obroni (nimitys valkoihoiselle) ja How are you? -huudot ja käsivarteen tarrautuvat kaupustelijat. Myytävänä on tavaroita kuten sandaaleja, munalukkoja ja saippuaa sekä ruokaa. Lihaosasto on aikamoinen näky! Siinä ollaan kaukana vakuumipakatusta vähärasvaisesta Pirkka-jauhelihasta.”

17.1.2011

”Onnellista uutta vuotta!

Tänne tammikuu toi tullessaan kuivat kädet ja lähestulkoon viileät yöt. Kuivan kauden eli harmattanin olemukseen kuuluvat myös sumuiset aamut ja illat sekä oppilaat, jotka käyttävät huulikiiltoa.

Joululoma saatiin kunnialla päätökseen.

Vuotta vaihdoimme suurella kalpeanaamajoukolla Cape Coastin merituulahduksissa. Yhtenä päivänä kävelimme Marien kanssa pitkällä tyhjällä rannalla. Kun vastaan tuli pikkuruinen kylä, autoimme asukkaita vetämään verkkoja rantaan.

Siinä onkin päivälle ohjelmaa; kylän kaikki kaksilahkeiset vetävät köyttä yksissä tuumin useamman tunnin ajan. Rytmikkäät työlaulut ovat paikallaan siivittämään välttämätöntä rutiinia!

Nyt on päästy taas arkeen kiinni. Oppilaat ovat loman jäljiltä vähän pitelemättömiä, mutta vähintäänkin kohisten lähestyvä loppu

- Rytmikkäät työlaulut ovat paikallaan siivittämään välttämätöntä rutiinia”

saa minut antamaan paljon anteeksi.

Tällä hetkellä meillä on enää kaksi viikkoa koulua jäljellä. On vaikea käsittää, että kohta vedetään viimeisiä tunteja ja valmistaudutaan jättämään hyvästejä 500 oppilaalle ja mainioille kollegoille. Vaikka matkanteko onkin ihan uskomattoman antoisaa ja hienoa, surullista on se, että sydämestä pala jää tälle mantereelle, mutta palata ei voi vierailemaan ihan tuosta vaan.

Tiedän, että kaikista eniten tulen kaipaamaan tätä omintakeista ja hulvatonta kansaa. On niin viihdyttävää, kun julkisilla alueilla ihmiset ovat oikeasti tekemisissä toistensa kanssa, vaikka olisivatkin vieraita keskenään. Jos ghanalainen kokee tai näkee vääryyttä, ei hän lainkaan epäröi älähtää ellei jopa ryhtyä solvaamaan pahantekijää.

Jos kuski hänen edessään törttöilee, pistää hän päänsä ulos ja huutaa, ”Driver why?” Jos hän näkee jotain kummallista trotron ikkunasta, hän kommentoi sitä kovaan ääneen muiden kanssa ja tuijottaa perään niin pitkään kuin voi (tähän kummalliseen sisältyy myös valkoinen ihminen).

Kaikki tämä takaa sen, että jos lähdet kotiovestasi ulos, tylsistymisen vaaraa ei ole. Vitsailussa ghanalaiset ovat ihan omaa luokkaansa. Joka päivään sisältyy niin monta hauskaa kohtaamista, että hupia niistä riittää vielä jälkeenkin päin. Toki monet jutut

19

ovat samaa kauraa: joka ikinen kerta Marien esittäytyessä vastapuoli heittää: ”Mary, Jesus’ mother!”. Mutta yhden kerran vastalaukaus yllätti: ”Mary Christmas!”

Ghanalaisten englannissa on tietyt maneerit, joita kaikki noudattavat yksissä tuumin. ”Small small” tarkoittaa vähän, ”Do you hear what I’m saying?” Ymmärrätkö mitä tarkoitan?, ”It’s sweet” se on herkullista.

Ruokaillessa ruoattomalle sanotaan”

You are invited”. Monien ilmausten todellisen merkityksen olemme jo oppineet tuntemaan. ”I’m coming back very soon” tarkoittaa että puhujaa ei kannata odottaa takaisin moneen tuntiin tai jopa saman päivän aikana. ”One day one day” on avoin futuuri, enemmänkin tarua kuin totta.”

Teksti ja kuvat: Iida-Maria Ruusukallio

20

”Some people think that our country is like a bush with no houses and facilities.”

Hanni, Fiona ja Livia

Heljä ja Fiona.

”I have tried ice swimming.”

Jutta ja Fiona

teemajuttu

21

Contour s of t wo cultures Since August 2010 Fiona Gacheru is assisting at an english speaking day care centre in Kangasala. I asked her to share some thoughts about her stay in Finland and about her home country, Kenya. This is what she wrote me back.

I was born and raised in Kenya, and my family lives there. Kenya is not a very big country though it has a high distrubed population. We have 42 tribes of which each has their own cultural, religious and political values.

Some people who haven´t been in Kenya think that our country is like a bush with no houses and facilities. Others imagine Kenya as a country which has lots of wildlife and a nice weather.

I have travelled around most areas in Kenya. People are actually very friendly, caring, talkative and outgoing so it is easy to meet new people.

Our official languages are english and swahili.

Finland has a culture of it’s own. It is very clean and quiet here - and cold aswell. I have even tried skating, skiing and ice swimming. And I´ve seen ice fishing too!

During the last months I have learnt some Finnish and how to keep in time. I have also learnt to like some new foods.

I have enjoyed my stay will my host family - had a few hitches but we are fine. The project has been awesome as the kids and the people in the project have been really nice. I felt happy about the little christmas (pikkujoulu) which was really fun!

After the summer I plan to start studying though I´m not sure yet whether to do it at home or in Finland. Now I am a kenyan secondary graduate.

Text and photos: Fiona Gacheru

22

¿K o h t i

Bolivian valtiolla on kaksi virallista lippua: kolmiraitainen lippu vuodesta 1851 lähtien ja alkuperäiskansoja edustava Wiphalalippu vuodesta 2009 lähtien.

u u t t a , t a s a - a r v o i s e m pa a

B ol i v i a a?

Uusi laki saattaa vauhdittaa rasismin ja syrjinnän vastaista työtä maassa. ”Ainoastaan vakioasiakkaille”. Tämä on vastaus, jonka ystäväni saa lokakuussa kuulla kysyessään sitä, miksi häneltä evättiin pääsy paikalliseen yökerhoon. Käy ilmi, että ovet aukenevat kaikille, jotka sattuvat olemaan vaaleahipiäisiä ulkomaalaisia tai paikallisia nuoria, joilla on keskivertoa eurooppalaisemmat piirteet.

Varallisuus ja valta ovat kulkeneet Boliviassa perinteisesti käsi kädessä eurooppalaisten sukujuurten kanssa, vaikka suurin osa bolivialaisista kuuluu johonkin maan 36:sta alkuperäiskansasta. Vuosi 2006 oli kuitenkin käännekohta, sillä tuolloin astui valtaan Bolivian ensimmäinen intiaanitaustainen presidentti Evo Morales Ayma.

Viimeisten viiden vuoden aikana maassa on toteutettu sarja muutoksia, joiden kautta pyritään rakentamaan uutta tasa-arvoisempaa Boliviaa.

Evolla ja hänen ajamallaan muutosprosessilla on alusta lähtien ollut vannoutunut kannattajajoukkonsa ja yhtä vannoutunut vastustajajoukko. Tavoitteena on ollut ”perustaa Bolivia uudelleen”, joten tehtävää siis

23 riittää. Reformeja toteutetaan nopeassa tahdissa ja poliittinen debatti käy jatkuvasti kiivaana.

Syksyn 2010 kuumin kiistakapula oli syrjintää ja rasismia koskeva lakiesitys, joka hyväksyttiin viimein 8. lokakuuta, vaikkakaan ei ilman soraääniä. Vuonna 2009 Boliviassa astui voimaan uusi perustuslaki, joka YK:n ihmisoikeusjulistusta mukaillen kieltää syrjinnän kaikissa muodoissa.

Tämän rikoslaillinen vastine on siis ehdotuksen mukainen syrjinnän ja rasisminvastainen laki (La Ley contra el Racismo y Toda Forma de Discriminación). Laki on maailmankin mittakaavassa edistyksellinen. Sen nojalla voidaan esimerkiksi erottaa ja jopa tuomita vankeuteen ne valtion virkamiehet, joiden todetaan syyllistyneen syrjintään.

Kysymysmerkkejä riittämiin Tiedotusvälineet ja toimittajat ovat vastustaneet uutta lakia kaikkein kiihkeimmin, sillä sen myötä he voivat joutua vastuuseen julkaistessaan rasistiseksi tulkittavaa materiaalia. Keskeisenä huolena on ollut se, että laki rajoittaisi sananvapautta ja että sitä voitaisiin käyttää poliittisiin tarkoitusperiin.

Vielä jää nähtäväksi, mitä lakiuudistus käytännössä tuo mukanaan. Mahdotonta ei ole, että joku

väärinkäyttäisi lakia päästäkseen eroon vastustajistaan. Mahdollista on myös, että laki ei juurikaan vaikuta ihmisten syvään juurtuneisiin asenteisiin.

On kuitenkin selvää, että Boliviassa ei enää voi loukata toisen ihmisen omanarvontunnetta ilman pelkoa seurauksista.

Ystäväni kokemus ei ole poikkeuksellinen, eikä edes harvinainen: Bolivia on täynnä bolivialaisia, jotka kokevat itsensä toisen luokan kansalaisiksi omassa maassaan. Heitä muistot nöyryytyksestä, häpeästä ja vihasta tulevat seuraamaan pitkään, ehkä jopa ikuisesti.

Jos tuon lokakuisen yön tapahtumat toistuisivat nyt, ystävälläni olisi laki puolellaan ja hän voisi kyseenalaistaa yökerhon perusteet valita asiakkaansa.

Mennyttä ei voi kuitenkaan muuttaa, mutta siihen, millaisia muistoja meillä on tulevaisuudessa, ehdimme vielä vaikuttaa. Rasismin ja syrjinnän kierre ei katkea yhdessä yössä, mutta ehkä tulevat sukupolvet elävät jo tasa-arvoisemmassa Boliviassa.

Teksti ja kuva: Hanna Rajala Kirjoittaja osallistuu vapaaehtoistyöohjelmaan Boliviassa ja työskentelee Sucressa paikallisessa kansalaisjärjestössä lasten oikeuksien parissa.

24

M u sii ki n

ja

l a sten

B r a silia ssa

eh d o ill a

Tulin juuri kuukauden mittaiselta Buenos Aires/ Uruguay-reissultani takaisin ja tuntuu siltä, etta aika vain lentää. Viisi kuukautta Brasiliassa ovat menneet erittäin nopeasti.

Täällä olen päässyt näkemään elämää köyhässä ja samalla vaarallisessa elinympäristössä. Köyhyys näkyy kaduilla ja vaarallisuus kuuluu tarinoista, joita paikalliset minulle ovat kertoneet. Jopa Wikipedia nimeää lähiön, jossa työskentelen, Canoaksen vaarallisimmaksi lähiöksi!

Jotakuta puukotettiin uutena vuotena ja pari päivää myöhemmin toisen henkilön talo pistettiin matalaksi.

Yleensä näitä riitoja syntyy siitä, että on satuttu puhumaan jonkun toisen tyttöystävälle.

Projektissani olen tutustunut mitä ihanimpiin kakaroihin (kyllä – kakara on niistä riehuvista mölyapinoista oikea sana). He ovat välillä raivostuttavia ja välillä ihania.

En tiedä, miten suhtautua, kun he eivät oikein anna mennä edes vessaan rauhassa, vaan jäävät ovenkahvaan roikkumaan. Onneksi tässä maassa lukot toimivat!

Parasta lapsille suunnattua toimintaa on täällä musiikinja englanninopetus.

Tykkään projektistani, koska lapset tulevat tänne vapaaehtoisesti. Jos he siis osallistuvat opetukseen, he tekevat sen koska haluavat ja näin ollen opetus on yleensä mennyt varsin helposti.

Poikkeuksia tosin aina löytyy. Vaikka musiikin- ja englanninopetus on ehkä itse projektin kannalta se paras juttu, niin olen itse tykännyt myös vapaamuotoisemmasta hengailusta ja juttelusta lasten kanssa varsin paljon.

Osa lapsista oppii jo pienestä pitäen ennakkoluuloja

”Täällä oleskeluni on avannut oman tajuntanikin ihan uusille taajuuksille.”

25 miesten ja naisten rooleista.

Tyttönä, jolla on lyhyt tukka ja joka ei aja karvoja tai käytä meikkiä, olen usein kummastuksen kohteena heistä monille. Niin pienille kuin isoillekin. Toisaalta rento asenteeni on saanut monet lapset avaamaan käsityksiään ja miettimään, etta tytöille ja pojille ei välttamättä erikseen suunnitella juttuja vaan kaikkien pitää tehdä siten kuten heistä tuntuu kivalta.

Tuntuu siis todella mahtavalta, etta vielä on noin kuusi kuukautta aikaa viettää aikaa täällä ja halailla näitä kakaroita ja todistaa heille, etta kaikki aikuiset eivät ole tylsiä, välinpitämättömiä tai väkivaltaisia. Täällä oleskeluni on avannut oman tajuntanikin ihan uusille taajuuksille. Olen kokenut asioita, joita en ikinä ajatellut kokevani, ja tavannut ihmisiä, ystäviä, joita en ikinä ajatellut tapaavani.

Teksti ja kuvat: Outi Klang Kirjoittaja osallistuu vapaaehtoistyöohjelmaan Brasilian Porto Alegressa.

”En tiedä, miten suhtautua, kun lapset eivät oikein anna mennä edes vessaan rauhassa, vaan jäävät ovenkahvaan roikkumaan.”

26

Leipur

i,

y s t ä vä

,

k o r va

Lastenkodissa työskentelevällä vapaaehtoisella on monta roolia.

Uudenlaisiin arjen kuvioihin tottuu nopeasti, kirjoittaa Meksikoon viime elokuussa lähtenyt Linda.

Nyt on helmikuun alku. Olen kohta ollut Meksikossa puoli vuotta, jonka aikana olen rakentanut elämäni uusiksi uuden maan, kaupungin, ystävien ja työn myötä. Myös perhe, jossa olen asunut koko ajan, tuntuu jo itsestäänselvyydeltä. Meksiko ei ole enää vain valkoinen läiskä kartalla vaan toinen kotimaa.

Meksikossa ei ole paljon ulkomaalaisia (lukuunottamatta turistirysiä kuten Cancunia). Kotikaupungissani Tolucassa, joka asukasmäärältään on suunnilleen Helsingin kokoinen,

Lastenkodissa pidetään juhlat aina kun joku lapsista pääsee ripille.

,

se l äksy t

m p pa r i

ulkomaalaiset voi melkein laskea yhden käden sormilla. Välillä melkein nauran ääneen, kun metrin päässä joku pyöräilee hitaasti ohitseni ja samalla tuijottaa minua häpeämättä.

Alussa huomionkohteena olo oli todella hämmentävää.

Asioihin, jotka joskus ottavat päähän, kuuluvat myös epävarmuus (vaikka asunkin rauhallisessa Tolucassa, en pimeän tultua saa olla yksin liikenteessä) ja byrokratia (esim. kirjakaupassa käyt yhdellä kassalla pyytämässä tuotetta, toisella maksamassa ja kolmannella hakemassa tuotteesi). Olen kuitenkin oppinut rakastamaan ystävällisiä meksikolaisia, meksikolaista ruokaa, maan monimuotoisuutta ja montaa muuta asiaa.

Mieleenpainuvia tuttavuuksia

Käyn töissä lastenkodissa, jossa juuri nyt asuu kolmetoista tyttöä, jotka ovat 5 – 19 -vuotiaita. Syyt tyttöjen siellä oloon vaihtelevat. Osa heistä on laiminlyötyjä, pahoinpideltyjä tai seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.

Pidän paljon työstäni, vaikka osan työpäivästäni tytöt ovat koulussa ja silloin leivon leipää, jota tytöt myyvät, ja lajittelen vaatteita tai papereita. Mutta minä viihdyn todella hyvin. Kun tytöt tulevat kotiin koulusta, pelaamme jalkapalloa, teemme läksyjä, syömme tai puhumme.

Kulttuurishokkia minulla ei

”

Lastenkodissa on sellaiset säännöt, että jos joku kerran karkaa, hän ei enää voi tulla takaisin.

Minusta se on ymmärrettävää, mutta toisaalta todella kauheaa.”

ole pahemmin ollut. Ehkä tähänastinen suurin shokki on ollut käsittää, että pari päivää sitten lastenkodista karkasi yksi tyttö. Työpaikkani on ns. ”avoin lastenkoti” eli lapsiin luotetaan.

Kodissa on sellaiset säännöt, että jos joku kerran karkaa, hän ei enää voi tulla takaisin. Minun mielestäni se on ymmärrettävää, mutta toisaalta todella kauhea ajatus, että jos karkaa, ei paluuta enää ole. Karkailevat lapset lähetetään toiseen lastenkotiin, mutta se on suuri yksikkö, eikä sitä voi verrata minun työpaikkani lähes kodinomaisiin olosuhteisiin.

Tyttö, joka karkasi, on kuukauden päästä täyttämässä 15 vuotta.

Meksikossa on perinne, jonka mukaan tytön täyttäessä 15 vuotta hänelle pidetään suuret juhlat (pojille kun he täyttävät 18 vuotta). Karannut tyttö odotti jo kovasti näitä juhlia. Hän opiskeli yläastetta vastaavassa koulussa ja olisi kohta ollut valmis lastenhoitaja.

Hän jätti kaiken kesken, koska keksi

27

yhtäkkiä karata perheensä luo. Se on vain niin surullista! Tapaus kosketti minua paljon, koska tyttö tuli lastenkotiin pari viikkoa ennen kuin aloitin siellä syksyllä ja olen ollut todella paljon hänen kanssaan...

Hetkessä elämistä

Nuorin tytöistä, 5-vuotias Paola, kertoi minulle vitsin matkalla päiväkotiin. Hän oli kuulemma oppinut sen kotoaan. ”Ensin minulla oli koti ja sitten sanottiin, että ei voida asua siellä ja sitten muutin toiseen paikkaan ja tutustuin sinuun”, hän selitti. Minusta se oli todella maanläheisesti sanottu. Näin näihin asioihin täytyy suhtautua, muuten tulee hulluksi.

Aion jatkaa samalla linjalla loppuvuoden rakkaiden tyttöjeni kanssa.

Yritän muistuttaa itselleni, että puolen vuoden päästä palaan takaisin Suomeen ja jätän kaiken taakse.

Ajatus on kauhistuttava, sillä en tiedä milloin (jos koskaan) tulen näkemään meksikolaisen perheeni ja ystäväni uudelleen.

Samaan aikaan olen iloinen, koska Suomessa on perhe, jonka tiedän ottavan minut avosylin vastaan kun palaan.

Teksti ja kuvat: Linda Karvonen

Linda meksikolaisten veljiensä kanssa Malinalcossa paikalla, jossa pitäsi olla hyvä ”energiapiste”.

28

kuN

terNopil

sai

Viime kesänä löysin itseni ilman tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia. Mietintämyssy päähän ja keksimään, mitä tekisi seuraavaksi.

Yhdeksän kuukautta töitä ukrainalaisessa peruskoulussa, miten olisi? No mikäs siinä, ajattelin, sillä en ollutkaan kokeillut sellaista. Kuukausi tästä eteenpäin taitoin pikkubussissa matkaa Kiovasta pitkin Ukrainan kuoppaisia maanteitä kohti Ternopilin kaupunkia.

Suomi-tietouteni joutui koetukselle heti ensimmäisinä päivinä koululla. Sain tehtäväkseni kiertää luokkia läpi ja kertoa Suomesta ja itsestäni. jokaisen esitelmän jälkeen oppilaat esittivät mitä mielikuvituksellisimpia kysymyksiä. Ensimmäisenä viikonloppuna kävimme myös luokkaretkellä Kamyanets podilskyn linnoituskaupungissa ja bussimatkat

suomalaismaustetta

kuluivat rattosasti vastaillessa oppilaiden uteluihin.

Tällaisen tavallisen suomalaisen pulliaisen sai kovin ymmälleen se ”julkkis-asema”, mikä täällä lyötiin saman tien otsaan. Koulun käytävillä tervehditään kuin kuuluisampaakin henkilöä, halutaan ottaa valokuvia yhdessä, kilpaillaan siitä kuka saa viedä kävelylle ja esitellä kaupunkia. Niin, ja facebooknimimerkki on totta kai myös kysyttävä heti alkuun.

Pantomiimia junassa Suomessa on tottunut siihen, että jos huomataan, ettei yhteistä kieltä ulkomaalaisen kanssa ole, niin ollaan hiljaa. Täällä reaktio on yleensä ihan vastakkainen ja kielitaidottomuus vain lisää kysymystulvaa.

Eräälläkin Kiovan reissulla paitsi junahytin kanssamatkustajat niin myös bussissa vieressäni istuneet naiset että taksikuski innostuivat kyselemään vaikka mitä, kun heille selvisi, että olen ulkomaalainen.

Mutta onneksi hätä keinot keksii, ja tällaisissa tilanteissa kehitellään vaikka minkälaisia pantomiimiesityksiä, jotta tullaan ymmärretyksi.

Vastaavia tilanteita tulee eteen koulullakin melkein päivittäin. ryhmä oppilaita pohtii yhdessä kysymystä, kerää rohkeutensa ja tulee ujosti

29 kysymään, minkä ikäinen olen tai onko minulla lemmikkejä. Tämä onkin yksi tärkeimpiä tehtäviäni: Saada lapset puhumaan englantia ja vielä ihan omaaloitteisesti. ”Hello, how are you?” on alku sekin.

Kylämäinen valokuvakaupunki paikallisten mukaan Ternopil on kuin suuri kylä. jos tämä tarkoittaa sitä, että kaikki mahdolliset tavarat ostetaan torilta tai että kerrostalolähiössä voi tulla vastaan mummo ulkoiluttamassa vuohtaan, niin on kyllä pakko olla samaa mieltä. Täällä kuulee myös paljon valitusta siitä, miten kaikki täällä on vanhaa, tylsää, rumaa tai huonossa kunnossa.

Valokuvaajan näkökulmasta Ternopil on ennemminkin paratiisi. jokainen rakennus on erilainen kuin viereinen ja yksityiskohtia on paljon.

Ympärillä on muutenkin koko ajan jotakin uutta, mielenkiintoista ja ihmeellistä. Kunpa vain vuorokaudessa olisi tarpeeksi tunteja (ja valoa) sen kaiken ikuistamiseen!

Ensimmäisten kuukausien aikana monet kyselivät sitä, että onko täällä ihan kamalaa ja haluaisinko takaisin Suomeen. Epäilivät kai, että Suomen tasoisessa hyvinvointivaltiossa kasvaneena olisi ongelmia elää täkäläisissä olosuhteissa.

Välillä täällä istutaan iltaa kynttilän valossa kun sähköt ovat poikki, ollaan ilman juoksevaa vettä muutama päivä putkeen tai pidetään

oppitunteja ulkovaatteet päällä, koska koulun lämmitys ei toimi. Mutta ei se mitään, suomalaisella sisulla mennään, vaikka sisällä olisikin enemmän pakkasasteita kuin ulkona. päätin heti kalkkiviivoilla, että todistan näiden kyselijöiden pelot vääriksi. projektiani on jäljellä vielä kolmisen kuukautta. En tiedä, ovatko tulevaisuuden suunnitelmani vieläkään viime kesäistä selvemmät, mutta ainakin olen oppinut tänä aikana todella paljon maailman menosta, kulttuureista, ihmisistä ja ennen kaikkea itsestäni.

Yllä: Valokuvauskerhon oppilaat ja Katariina tutkimassa aikaansaannoksiaan.

Viereisellä sivulla: Ternopilin keskusaukion näkymä tuo mieleen Hitchcokin Linnut.

Teksti ja kuvat: Katariina Aakkonen Lisää Ukrainan kokemuksista blogissa www.lentavalehema.blogspot.com

30

UUTISET

Uudet kotisivut Maailmanvaihdon kotisivujen ilme muuttui vuodenvaihteessa. Sivuilla on nyt aiempaa enemmän kuvia ja vapaaehtoisten kertomuksia. Käy tutustumassa osoitteessa www.maailmanvaihto.fi Palaute sivuista on tervetullutta.

Kiitos isäntäperheille Ulkomaalaisten vapaaehtoisten isäntäperheet tapasivat tammikuun lopulla Kulttuurikeskus Caisassa. Kokemukset vaihtuivat Maailmanvaihdon tarjoaman illallisen lomassa.

Leiriopas ilmestyi HuMakin opiskelija Salla Hyppönen on koostanut Maailmanvaihdolle kattavan leirioppaan. Oppaassa on tietoa ja vinkkejä Maailmanvaihdon kansainvälisten leirien järjestämiseen. Opasta voi kysellä toimistolta sähköisenä.

Uusia ICYE-lähtijöitä valintapäivässä Valintapäivään 12.2. osallistui kahdeksan ICYE-ohjelmaan hakenutta. Hakijoita haastattelivat Maailmanvaihdon ohjelmiin aiemmin osallistuneet. Ensi syksystä alkaviin ICYE-ohjelmiin on vielä muutamia paikkoja vapaana. Hakea ehtii vielä huhtikuun alkupuolelle asti.

Matkamessut Maailmanvaihto oli ensimmäistä kertaa mukana tammikuisilla matkamessuilla, ystävyysseurojen osastolla. Messuilla vieraili tänä vuonna yli 80 000 kävijää.

Aktiivista tiedotusta Vuoden vaihteen jälkeen Maailmanvaihto on ehtinyt olla mukana myös HaagaHelian Going Abroad -tapahtumassa, Anna Aikaa -tapahtumassa sekä Vapaaehtoiseksi? Uskalla innostua ja ajatella uusia -tapahtumassa.

31

K y nä ,

pa per i ja k ehit ysm a at ?

Kuinka kirjoittaa vapaaehtoistyökokemuksista? Tammikuisen kirjoittajakoulutuksen vinkit kelpasivat kolmen järjestön aktiiveille.

Maailmanvaihto järjesti 29.1. kirjoittajakoulutuksen, joka veti puoleensa kolmetoista osallistujaa Maailmanvaihdon, KVT:n ja CIMO:n riveistä. Vapaaehtoisena kouluttajana toimi Maailmankuvalehti Kumppanin entinen päätoimittaja Heta Muurinen.

Osallistujat pääsivät harjoituksen kautta analysoimaan sitä, millainen on hyvä ja huono lehtijuttu.

Koulutuksessa käytiin myös läpi sitä, miten juttuun liittyvät odotukset eroavat järjestölehdissä ja muissa viestimissä ja kuinka lehtijuttuja kannattaa markkinoida tiedotusvälineille.

Kirjoitti juttua viestimeen kuin viestimeen, näkökulman rajaamiselta ei voi välttyä. Järjestölehdissä kehitysmaista kirjoitetaan usein omakohtaisen kokemukseen viitaten.

Tiedotusvälineissä kehitysmaista tarkastellaan usein etäämmältä asiajutuissa. Subjektiivisia äänenpainoja voi esittää esimerkiksi henkilökuvassa, kuvareportaasissa tai kolumnissa.

Kehitysmaista kirjoittavan olisi hyvä pohtia ainakin seuraavia asioita ennen kuin lähtee työstämään julkaistavaksi tarjoamaansa juttua. Asioiden selventäminen itselle helpottaa myös kirjoittamista. Tässä raapaisu koulutuksessa esiin nousseista huomioista.

Kirjoittamisen iloa! teksti: Suvi Lindgren

• Mitä aihetta juttu käsittelee ja kuinka oma kokemuksesi (tai muu lähde) kannattelee sitä?

• Missä juttu on tarkoitus julkaista ja ketkä sitä lukevat? Rajaa jutun näkökulma näiden huomioiden pohjalta.

• Sovita jutun tyyli ja aiheen käsittelytapa lukijoiden odotuksiin sopivaksi.

• Pidä huoli, että jutun otsikko, ingressi, teksti, kuvat ja mahdolliset muut osatekijät muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.

• Pohdi, millaisia arvoja ja asenteita tekstisi takana piilee. Ovatko sanavalintasi loppuun mietittyjä? Mikä esitetään eksoottisena ja millä keinoin?

• Yllätä, kerro jotain uutta koukuttavasti. Luo lukijalle mahdollisuus oppia jotain lukemastaan. Kirjoita vertaisellesi ja samalla tarpeeksi yksinkertaisesti.

32

KUTSU KEVÄTKOKOUKSEEN Olet lämpimimmin tervetullut Maailmanvaihdon kevätkokoukseen kuulemaan tuoreimmat uutiset toiminnastamme.

Aika: Tiistaina 22.3.klo 17.30 Paikka: Maailmanvaihdon toimisto Oikokatu 3, Helsinki Asiat: Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen hyväksyminen

TERVETULOA !

Maailmanvaihdon hallituksen puolesta Anni Koskela pääsihteeri

33

TULEVIA TAPAHTUMIA 15.4.

Viimeinen tilaisuus ehdottaa uutta nimeä Newsletterille

13.5.

Newsletterin deadline

12. – 15.5.

Valmennuskoulutus vapaaehtoistyöohjelmaan lähteville ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille, Antaverkan leirikeskus, Ylöjärvi

28. – 29.5.

Maailma kylässä –tapahtumassa Maailmanvaihto esittelee toimintaansa, Helsinki 2.6.

Maailmanvaihto esittelee toimintaansa Tampereen mahdollisuuksien torilla 11 – 21.8.

Tulovalmennus ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille

Elo-syyskuu

Tukihenkilökoulutus (aika ja paikka varmistuvat myöhemmin)

29. -30.10. Palanneiden tapaaminen ICYE-ohjelmaan ulkomailla osallistuneille, Espoo 30.11. – 1.12. Maailmanvaihto esittelee toimintaansa Studia messuilla

Maailmanvaihdon messuesittely-, muu tiedotus-, leiri-, tukihenkilö- ja isäntäperhetoiminta hoidetaan suurilta osin vapaaehtoisvoimin. Olet tervetullut mukaan!

34

Isäntäperheitä ja vapaaehtoistyöpaikkoja syksyksi 2011 Haluaisitko tutustua uuteen ihmiseen ja kulttuuriin kotisohvallasi ja samalla vahvistaa kielitaitoasi? Elokuussa Suomeen saapuvien vapaaehtoisten sijoituksia ryhdytään valmistelemaan jo maaliskuussa. Järjestösihteeri vastaa mielellään ulkomaalaisen vapaaehtoisen majoittamisesta ja työllistämisestä kiinnostuneiden kyselyihin, p. 09-774 11 01 hosting@maailmanvaihto.fi.

Viimeinen newsletter – ja uudella nimellä eteenpäin Newsletterille etsitään uutta nimeä. Lähteä nimiehdotuksesi 15.4. mennessä Maailmanvaihdon tiedotustiimille osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.fi.

Maailmanvaihdon hallitus valitsee jäsenlehdelle uuden nimen huhtikuussa. Valituksi tulleen nimen ehdottajaa muistetaan yllätyspalkinnolla.

?

35 Tietoa lehdestä Newsletter on Maailmanvaihto ry:n jäsenlehti, jonka tarkoitus on toimia kanava kulttuuristen kokemusten jakamiseen ja niistä oppimiseen. Lehdessä julkaistaan järjestön vapaaehtoisohjelmiin ja muuhun toimintaan osallistuvien kirjoituksia.

Lehti lähetetään kaikille yhdistyksen jäsenille ja sitä myös jaetaan tiedotustapahtumissa. Viime vuosien Newsletterit löytyvät myös Maailmanvaihdon verkkosivuilta. Jäsenlehti ilmestyy neljästi vuodessa.

Julkaisija: Maailmanvaihto ry Vastaava toimittaja: Suvi Lindgren Taitto: Jenny Asanti Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus Seuraava aineistopäivä: 13.5.2011 Juttuehdotukset ja jutut osoitteeseen suvi.lindgren@maailmanvaihto.fi Toimituskunta lehdessä 1/2011: Katarina Aakkonen Anna Anttila Fiona Gacheru Virva Hautala Helena Huhta Salla Hyppönen Jaakko Hyypiä Linda Karvonen Outi Klang Anni Koskela Suvi Lindgren Saana Maunu Tuulia Perttula Saana Porshanger Hanna Rajala Iida-Maria Ruusukallio Heidi Saarinen

36

”Paikallisten mukaan Ternopil on kuin suuri kylä. Jos tämä tarkoittaa sitä, että kaikki mahdolliset tavarat ostetaan torilta tai että kerrostalolähiössä voi tulla vastaan mummo ulkoiluttamassa vuohtaan, niin on kyllä pakko olla samaa mieltä.”

” Kotikaupungissani Tolucassa, joka asukasmäärältään on suunnilleen Helsingin kokoinen, ulkomaalaiset voi melkein laskea yhden käden sormilla. ”

”Lapsi voi muuttua paljon muutamassa viikossa, kun hän saa saippuaa, unta, ruokaa ja turvaa.”

”Lukemattomia ihmisiä, jotka avasivat minulle oven koteihinsa, jakoivat ruokansa ja arkielämänsä. He ovat kasvot sille Afrikalle jonka minä tunnen.”

”

Jos tuon lokakuisen yön tapahtumat toistuisivat nyt, ystävälläni olisi laki puolellaan ja hän voisi kyseenalaistaa yökerhon perusteet valita asiakkaansa.”

”Olen täällä työssäni puhunut pienten asioiden puolesta, joilla yritän altistaa varsinkin naisia uudenlaiselle ajattelutavalle.”

Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki. tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org