Newsletter 3 / 05

Newsletter

3/2005

Is채nt채perhekoulutus Kavalahdessa s.10

Newsletter

Maailmanvaihto ry:n tiedotuslehti

Letter from the chairperson

Pääkirjoitus puheenjohtajalta

Dear Newsletter readers,

Hyvät Newsletterin lukijat,

Summer has turned into autumn. Every autumn across the Northern Hemisphere, daylight hours diminish, temperature falls and the formerly green leaves turn to brilliant shades of yellow, orange and red. While we can all experience the magnificent changes in nature around us, most of our Newsletter readers are going through some drastic changes on a more personal level.

Syksy on saapunut ja pohjoisella pallonpuoliskolla päivät lyhenevät, ilma viilenee ja vihreät lehdet muuttuvat hiljalleen kirkkaiksi punaisen, oranssin ja keltaisen sävyiksi. Samalla kun luonto käy lävitse tätä henkeäsalpaavaa muutosta, myös osa Newsletterin lukijoista on oman henkilökohtaisen elämän muutoksen syövereissä.

letter tiimiä heidän työstään kuin myös kaikia muita, jotka ovat antaneet oman panoksensa tälle lehdelle.

Tänä syksynä Suomeen on tullut noin 30 vapaaehtoista kaikkialta maailmasta kun taas 26 suomalaista on puolestaan lähtenyt omalle matkalleen. Näiden lisäksi kaksitoista suomalaista perhettä on saanut uuden perheenjäsenen ja 24 työyhteisöä on saanut uuden työtoverin maasta, jota eivät välttämättä tunne entuudestaan.

Toivotan teille nautinnollisia lukuhetkiä ja upeaa syksyä kaikkine muutoksineen!

This autumn about 30 young volunteers from all over the world have moved to Finland to do voluntary work and equally 26 young Finns have started to volunteer in those countries from where our volunteers are from. Adding on, about 12 families have received a new brother or sister and 24 work places will have a new colleague from a country that they possibly do not know anything about.

In terms of simple mathematics, it means that this year, through Maailmanvaihto, at least 100 people will experience something different from their everyday lives, something that will most likely stay with them for the rest of their lives.

The theme of this newsletter is change.

It is produced by our Newsletter team, which comprises of Ella Douhevyx, Saana Lehtonen and Meri Tennilä. They are the ones who work hard in order to document your stories for all of us to share.

4

I would like to take this opportunity to thank our Newsletter team for their great work and all of you who have contributed to it.

I will not keep you for longer as I am sure you are as eager as I am to start reading this Newsletter as well as the stories in the forthcoming Newsletters that deal with adjustment, communication and tolerance.

I wish you all enjoyable reading moments and a brilliant autumn with all the changes it brings!

Katri Suomi chairperson

Pienten yhteenlaskutoimitusten jälkeen tämä tarkoittaa, että Maailmanvaihdon kautta ainakin 100 ihmistä kokee tällä hetkellä muutoksia arkipäivässään – muutoksia, jotka kulkevat heidän kanssaan vielä loppuelämänsä.

En pidättele teitä kauempaa, vaan päästän teidät syksyn ensimmäisen Nesletterin pariin. Tulevien Newlettereiden teemat käsittelevät sopeutumista, kommunikaatiota ja suvaitsevaisuutta.

Katri Suomi puheenjohtaja

Tämän Newletterin teemana on muutos ja se kehiteltiin uuden Newsletter tiimin aivoriihissä. Tiimiin kuuluvat tällä hetkellä Ella Douhevyx, Saana Lehtonen ja Meri Tennilä. He ovat kovalla työllä keränneet lukijoiden kertomuksia tähän julkaisuun kaikkien meidän luettavaksi. Haluaisin nyt käyttää tilaisuuden ja kiittää News-

5

Sheepfarm

s.14

Mosfellsbaer, Iceland Volunteerworker Sanna gets to assist in a labour, learns knitting and falls in love with mountains.

Clubes de Juveniles

Bogota, Kolumbia Alku on aina hankalaa.

Jenni etsii perhettään ja tapaa Bogotassa lapsia heidän ongelmiaan, ilojaan ja surujaan. s.24

Sisältää: Kesän riennot

Bussimatka

s.10

vapaaehtoiset, Suomi Kesäfestarit, vierailut, leirit ja muu toiminta.

s.22

Elämänmuutos

Madrid, Espanja Ylioppilaslakki vipattaen hän s.18 maailmalle lähti ja sinne jäi. Emilia pohtii mistä sai rohkeutta uuden kokeilemiseen ja riittääkö sitä intoa vielä vanhempanakin

ICYEN TOIMINNAN LÄHTÖKOHTA ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

6

Katmandu, Nepal Nauti värikkäistä maisemista ja matkatovereista jos pystyt.

Ahdasta kyytiä.

”En kiipeä vuoria valloittaakseni niiden huiput. Kenelle ne muka valloittaisin?

Antaudun äärimmäiset kykyni vaativiin tilanteisiin kokeakseni pelkoni, epäilyni ja ylevimmät tunteeni.”

Reinhold Messner

VASTAVUOROISUUSPERIAATE Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä.

Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

Letter from the chairperson/ Pääkirjoitus Uuden hallituksen esittely Kesän kuulumiset Volunteering in Iceland Muutoksia Changes Bussissa Nepalissa Interview with program coordinator Mila Nuorisotyössä Bogotassa Uutisia Volunteer’s guide to Finland Tapahtumakalenteri

4 8 10 14 18 22 23 25 28 30 31 7

”Olen Helsingissä asusteleva FM. Olin vuonna 2002 Keniassa vapaaehtoistöissä ICYEn kautta.

Upean kokemuksen innoitElla Douhevyx tamana suuntakotimaiset vapaaehsin vielä pariin toiset ja tiedotus otteeseen Länsi-Afrikkaan.

Suomeen palattuani halusin mukaan Maailmanvaihto ry:n toimintaan ja olen nyt sen hallituksessa.” ”Olin vuoden 2001 Belgiassa vapaaehtoisena nuorisotalolla. Palattuani Suomeen jäin Maailmanvaihto ry:hyn vapaaehtoiseksi, olemalla aluksi mukana haasMeri Tennilä tattelutiimis- tiedotus sä ja leireillä.

Hallituksessa olen nyt toista vuotta. Vapaaehtoistyö tukee hyvin kasvatustieteen opintojani Helsingin Yliopistossa.”

”Olen 20-vuotias tyttö Helsingistä. Olin Italiassa EVS -vapaaehtoisena 6 kuukautta 2003-2004 kehitysvammaisten päiväkeskuksessa. Tällä hetkellä työskentelen liikuntavammaisten avustajana. Pidän ruoanlaitosta, Inka Granqvist kielistä ja matkustiedotus tamisesta”

8

Uuden hallituksen jäsenet esittäytyvät: valittiin yleiskokouksessa maaliskuussa -05

”Aloitan nyt uutena ja innokkaana hallituksessa. Olen viettänyt muinoin vuoden EVS:nä Espanjassa, ja sen jälkeen asunut muutamia vuosia niin eri puolilla Espanjaa kuin Liettuassakin. Suomessa olen ollut mukana Maailmanvaihdon Anna-Sofia Joro isäntäperheet, vapaaehtoistyöpaikat ja tiedotus vierailuryhmässä. Hallituksessa toimiminen ja järjestötyön oppiminen on vastapainoa arjen puurtamiselle, sillä pähkäilen parhaillaan mediatutkimuksen gradun parissa Turun yliopistossa. Turkulaisuus, ei tosin synnynnäinen, on toivoakseni myös pikantti lisä hallituksen koostumukseen.”

”Olen, sosionomi ja kirkon nuorisotyönohjaaja -opiskelija Järvenpäässä. Olin EVS -vapaaehtoisena Irlannissa v. 2003 ja sen jälkeen olen puuhaillut leiri- ja haastattelutiimeissä.”

Mari Toivanen isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat

Marika Heinonen ulkomaalaisten vapaaehtoisten ohjelma ”Olin vapaaehtoisena Bayerisch Gmainissa Saksassa, 2003-2004. Tällä hetkellä asun Turussa ja opiskelen kauppakorkeakoulun kansainvälisellä linjalla. Maailmanvaihdossa olen jaksoni jälkeen toiminut projektivierailuryhmässä ja tukihenkilönä.”

”Olen Sanna, 24-vuotias tyttö Vantaalta. Olin vuoden vapaaehtoisena Italiassa 2003-2004.

EVS-projektini oli vanhainkodissa lähellä Torinoa. Nyt opiskelen lähihoitajaksi Espoossa ja olen uusi jäsen Maailmanvaihdon hallituksessa.”

Sanna Nerola ulkomaalaisten vapaaehtoisten ohjelma

”Vietin vaihtovuoteni eri puolilla Costa Ricaa 1995-1996 ja olen ollut Maailmanvaihdon toiminnassa siitä asti, parilla välivuodella maustettuna. Tällä hetkellä teen väitöskirjaa Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian laitokselle ja toimin Kira Sjöberg Maailmanvaihdon haljärjestösuhteet lituksessa työn antoisuuden ja monipuolisuuden tähden!”

”Olin vapaaehtoistyössä nykytaiteenkeskuksessa Quitossa, Ecuadorissa v. 2001.

Ecuadorista palattuani olen ollut Maailmanvaihdon hallituksessa ensin tiedotusvastaavana ja nyt puheenjohtajana. Vapaaehtoistyön lisäksi työskentelen ympäristöministeriössä kansainvälisten asiKatri Suomi ain yksikössä.” puheenjohtaja

”Vietin vapaaehtoisvuoden Maputossa, Mosambikissa 20032 0 0 4 .

Työskentelen Nordea Niina Airikka kotimaiset vapaaehtoiset ja talous Pankki Suomi Oyj:ssä Cash Management konsulttina sekä opiskelen aikuiskasvatustiedettä Helsingin Avoimessa Yliopistossa.”

9

KESÄ kuulumiset

Maailmanvaihdon vapaaehtoiset ahkeroivat kesälläkin.

Projekti- ja isäntäperhevierailujen lisäksi on ehditty mm. kirjoittaa raportteja Newsletteriin isoimmista leireistä, tapahtumista ja koulutuksista.

Vanhempien info 5.7 Maailmanvaihto ry järjesti infoillan lähtevien vapaaehtoisten vanhemmille.

Tilaisuus pidettiin Helsingissä Ruoholahden nuorisotalolla. Illan vetivät pääsihteeri Anni Koskela ja hallituksen jäsen Ella Douhevyx. Kauniin helteisenä kesäiltana vapaaehtoisten perheenjäseniä saapui paikalle yli kymmenen.

Inka, Ella ja Meri kokoustavat toimistolla

KESÄ kuulumiset Faces etnofestarit 28-30.7 Maailmanvaihdon vapaaehtoistiimi kävi tiedottamassa, taiteilemassa, ja edustamassa järjestöä heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Bilnäsin etnofestareilla.

Aurinko lepatti ja hiki lensi ulkona, kun tiimiläiset päivystivät vanhassa ruukkirakennuksessa sääolosuhteilta suojassa.

Ständillä vieraili kaikenikäisiä, näköisiä ja kokoisia perheitä, teinejä, pariskuntia, aikuisia ja koira. Porukka heitti pöytään kysymyksiä mm. siitä että pääseekö meiltä Afrikkaan, saako lapset ja miehen ottaa mukaan ja miten voi ryhtyä isäntäperheeksi. Kiinnostuneita virtasi infopisteelle lauantaina iltamyöhään asti.

Viereisellä lavalla ja hallissa tarjolla oli sekalainen kuoro esiintyjiä: pyörätuoliflamengoa, sirkusta, kutomisperformanssia, etnoa, heviä, rokkia, humppaa ja kaikkea sekaisin. Edustustiimi tarkkaili tapahtumia pöytänsä takaa kunnes eväät loppuivat ja oli aika tutustua ruo-

Maailma Kylässä 28-29.5

Mika Salovaara, MV ry:n ent. pj. bongattiin toukokuun festareilla

10

Kesä alkoi toukokuussa, kun aurinko ja etnofestarit Kaisanniemen puistossa houkuttelivat tiedostavia nuoria ja aikuisia tutustumaan erilaisten järjestöjen toimintaan. Järjestöesittelyiden lisäksi tilaisuudessa tarjoiltiin etnomusiikkia ja -ruokaa.

Samaan aikaan Turussa oli käynnissä samantapainen ilmiö nimeltä Mahdollisuuksien Tori. Maailmanvaihdon vapaaehtoiset päivystivät molemmissa tapahtumissa.

Aamulla he huomasivat muurahaisleirin teltan alla

kakojujen tarjontaan. Pitkän edustusrupeaman jälkeen tiimi kohotti kuppia vapaaehtoistyölle, tiimihengelle ja ennen kaikkea tulevaisuudelle. Kuten eräs

Newsletterit ja esitteet lähtivät ihmisten matkaan

ryhmästä maljapuheessaan totesi: “En ole huolissani siitä mitä minulle tapahtuu, enemmän väliä on sillä mitä maailmalle kuuluu” Artistit lauloivat omiaan ja rummuttivat bongojaan. Teltta säädettiin pystyyn tihkusateessa, sytkäreiden valaistuksella ja puhtaasti naisvoimin. Bongo soi läpi yön.

Solidaarisuus hallitsi koko festareiden ajan. Vessajonoissa ei etuiltu ja konserteista selviytyi ilman mustelmia. Koirat, lapset, aikuiset ja teinit kulkivat sovussa ja yhteisymmärryksessä esityksestä ja kojusta toiseen. Käytännön järjestelyt toimivat ilman turhia muodollisuuksia ja ongelmat hoituivat joustolla. Ella, Meri, Anna-Sofia ja Saana suosittelevat. Ensi vuonna uudestaan.

11

KESÄ kuulumiset

KESÄ kuulumiset

Isäntäperhe koulutus Kavalahdessa 20–21.8 Uusien vapaaehtoisten kielileirin yhteydessä järjestettiin Inkoon Kavalahdessa koulutus isäntäperheille ja projekteille.

Koulutus oli kaksipäiväinen jotta pitkämatkalaisetkin pääsisivät mukaan, ja yhteensä 11 aikuista ja 13 lasta saapuivat tutustumaan toisiinsa leirikeskuksen kauniissa luonnossa.

Ilmassa oli jännitystä, sillä suurin osa perheistä tapasi uuden jäsenensä nyt ensimmäistä kertaa. Tervetuliaismaljojen jälkeen ilta sujui joutuisasti jutustelun, vapaaehtoisten ohjelmanumeroiden ja herkullisten makujen säestämänä. Heti alusta alkaen perheillä oli paljon kysyttävää ja keskusteltavaa.

Sunnuntain koulutuksessa perheet ja projektit pääsivät jakamaan toiveitaan ja pelkojaan, samalla kun vastuullinen maailmanvaihtolainen leikitti lapsia. Vuodelta perheet odottivat ennen kaikkea kansainvälisyyt-

tä, kielitaitoa ja lisämaustetta arkielämään. Samalla vapaaehtoisen toivottiin olevan aktiivinen ja itsenäinen uusi sisko/veli omille lapsille.

Mitä tehdä jos vapaaehtoinen ripustautuu liikaa tai toisaalta eristäytyy täydellisesti? Entäpä jos hän rakastuu täällä?

Kysymyksiä oli laidasta laitaan ja niihin yritettiin yhdessä pohtia vastauksia.

Huolenaiheita olivat oma jaksaminen, vapaaehtoisen sopeutuminen perhekulttuuriin ja elintapojen yhteensopivuus ylipäänsä. Vireä keskustelu sai perheet ja projektit helpottuneina ymmärtämään kuinka kaikkien huolet ovat loppujen lopuksi hyvin samanlaisia. Avoimuudella, kommunikaatiolla ja aidolla välittämisellä uskottiin päästävän jo pitkälle.

Isäntäperheenä aikaisemmin ollut Lehtinevan perhe jakoi

Kielileiri 2005

Ei saa koskettaa maata

kokemuksiaan. ”Kansainvälisyys pöllähtää täysillä oman keittiönpöydän ääreen ja vapaaehtoisen maata koskevat uutiset tulevat uudella tavalla eläviksi”, he kommentoivat. ”Samalla tajuaa oman suomalaisuuden suhteellisuuden maailman mittakaavassa ja oppii paljon myös itsestään.” ”Vapaaehtoisen kanssa koko perheen kielitaito, kommunikaatio ja rohkeus kasvavat huomattavasti”, Lehtinevat kannustavat ja jäävät odottamaan mitä tuleman pitää tänä vuonna taiwanilaisen Yi-Li Changin kanssa – edellisillan perusteella ainakin eksoottisia herkkuja!

Paluumatkalle perheet lähtivät yhtä jäsentä rikkaampina.

Tämänvuotinen kielileiri uusille vapaaehtoisille järjestettiin 11-21.8 Kavalahden leirikeskuksessa Inkoossa.

Päivät kuluivat yhteisten ohjelmien ja yhdessäolon parissa. Pienryhmissä opiskeltiin mm. Suomen kieltä, kulttuuria ja tapoja.

Säät suosivat lähes koko leirin ajan; aurinko paistoi ja kaikki saivat kokea hieman suomalaista kesää ennen syksyn saapumista.

Yhtenä päivänä oli retki Tammisaareen, jossa vapaaehtoiset pääsivät harjoittelemaan asioimista esim. pankissa, postissa ja kirjastossa. Päivään kuului myös paljon vapaa-aikaa kaupungilla.

Leirin aikana tiimiläiset pyrkivät järjestämään vapaaehtoisille hieman vaihtelua päivärutiineihin esim. opettajien ryöstöllä ja muilla jekuilla.

Leirin lopussa saapuivat isäntäperheet Kavalahteen isäntäperhekoulutukseen. Heille vapaaehtoiset järjestivät hienon kansainvälisen illan tarjoten omien maittensa ruokia sekä esityksiä.

Palanneiden leiri 9.-11.9

Tiskaamisen riemua leirikeskuksessa

12

Etvon (Etelän vapaaehtoistyöohjelma) ja Maailmanvaihto ry:n yhdessä järjestämä palanneiden vapaaehtoisten leiri pidettiin Nurmijärvellä Märkiön leirikeskuksessa. Viikonlopun vetivät pääsihteeri Anni Koskela ja Kepan Etvo-koordinaattori Sari Markkanen.

13

VOLUNTEERING

VOLUNTEERING

VOLUNTEERING

in

ICELAND

having sheepheads for barbeque, I was panicking. But the family, being understanding and kind, cooked me fishballs instead. They made me realize that you don’t have to adjust to everything. So up untill now I have been able to avoid eating these popular treats; so popular that near the airport you can find a 24 hours open sheephead-take-away-place.

Some like it cold

The summer here is almost like in Finland. One day you have a wool shirt and a jacket, next day you can survive with a t-shirt. There are not that many warm days and quite often, even if it is sunny, the wind is blowing. The days are long.

I find it hard hard to sleep with so much light though I’ve lived with the same phenomenon in Finland.

The typical summer is also rainy. We spent the whole Jónsmessa (Midsummer) enjoying very wet climate. Despite the rain villagers gathered around a big bonfire to celebrate. Bonfires are a Midsummer Eve tradition also back home, but thats where the similarities end. In Iceland it’s not a big partynight like in Finland and there’s no rolling in the grass still wet from the dew. Besides the bonfires there was nothing special happening except in the Women’s club of Kjós, who had Kvennarida (women’s ride) on friday night.

teksti: Sanna Siltasaari

When Sanna, 24, from Finland, had finished her studies in polytecnic she decided to go for her dreams and work in a foreign country for half a year.

I

wanted to work on a farm. I have always lived in a city so for me this trip was about both living in a different environment and a different country. It’s been a success. I don’t miss traffic and noise, flathouses, people running around or shops where to spend your money. Here I feel relaxed.

14

Food adjustments

My Icelandic family is warmhearted and kind, witch makes it easy for me to adjust to their way of life.

Before arriving here I was scared about the food. I had discovered an article from the Internet, that revealed frightning suppers like rotten shark fin and ram’s testicles. So when my family was

Between the Mountains

My farm, Medalfell (=between mountains), is located in Kjós, rural area inside municipility of Mosfellsbaer. “Mossmountaintown” has 6000 inhabitants and approx. 20 minutes drive to centre of Reykjavík. Kjós area is popular place for reykjavikers to have a summer house and summertime the population grows three times bigger compared to wintertime.

15

VOLUNTEERING

Farm Medalfell has approximately 130 big misunderstanding. sheep, 30 milking cows, 70 horses and The critical “birth season” is during small group of chickens. There is also April and May, meaning the sheep have a dog, Tanni, and a stable cat, Chandler. most of their lambs then. We kept them We live in between a circle of mountains on a small paddock and inside the sheep and there is a mountainlake, house until they gave birth.

Medalfellvatn, in the middle And the hrúturs and gimpurs ”Near the of this ring. From my window really just pop out like mushairport just a few meters from the rooms! (hrútur = boy lamb, you can house I can see the foot of gimbur = girl lamb). It’s a the mountain and the living bloody work and quite an room window gives a view experience to an-officeworover the lake. ker-kind-of-a-girl, like me, A little river called Bugdá to assist in a labour. I got to flows from the lake and next deliver new life – sometimes to the river we have a selfhaving to deal with death at made pond for salmon growthe same time. There’s happifind a 24 ing. When the fish are big ness, when a little lamb fights hours open enough they will be released it through and lives. On the sheepheadto the river. Bugdá combines other hand strong lamblings, take-awaywith a bigger river, Laxá (lax who survive the delivery, place” = salmon, á = river), that is may die because their mother very famous for good flyfishignores them afterwards. ing all the way in America. Even Kevin Blood is shed also with the earmarking, Costner has been spotted here paddling when the farmer cuts his sign and puts with his rubber boots. But the fishes have the identification number on the sheep. I not been part of my job description, I know the farmer had fun, when I squeehave mostly worked with the hairier and led more than the lamb, while it’s ears feathery animals. were cut.

Medicating the sheep wasn’t easy eiWorking with sheep ther, but there wasn’t so much blood.

On the farm I get to work with animals, They got worm medicine orally and sywhich I enjoy. Though there are times ringe shots on the when our four-legged friends can really neck. I was the one, get on your nerves. who had to hold During first months I mostly worked them down. Some with sheep. Some big sheepfarms, that sheep really put on have around 600 animals or so, keep a fight against the nightwatch, but luckily our farm is so system and at times small, that we get to sleep during night there was a real time. Though first I was told, that my job rodeo going on. would be exactly that, a nightwatch over Moreover I worked with cows, getting birthing sheep, so the farmers could have them in for evening milking and washa good night sleep and wake up fresh for ing the cowhouse daily, feeding horses milking. But fortunately that was just a and helping move them around between

16

VOLUNTEERING

different fields and paddocks, feeding words similar to Finnish! I have found chickens and getting the eggs etc. quite a few: rúsina (raisin), pora (drill), Now, when the herra (sir, mister) and rotta summer is here, In Iceland knitting is a must (rat) to name there is less and less a few. Finnwork with animals, ish names also because they are all out and about day quite often and night working have meaning as lawnmovers, havin Icelandic ing vacation from and my host family asked, us. Horses have if they could been let out on a big use my second valley and sheep are name Johanna, running all over the island Iceland. Bewhich is a comware if you are drivmon name here, ing! I feel a bit sad, that I’m not here in because they found my first name a bit autumn, when it comes the time to gath- amusing. An icelandic beverage compaer the sheep back from the fields. It is a ny has a lemonade bottel label that says mission, that sounds impossible. On the “Detta eina sanna”, which has caused a other hand I am happy, that I don’t have few jokes on me. to do it, because I know how the sheep are like. Working with them is not a treat, I’ll be back sheep not beeing the smartest animal on I love the mountains here. Wish I could the planet. You could think that it is an take one with me. I am sure I’ll come advantage, but trust me, it is not. back to Iceland, hopefully next summer.

This country has left its mark on me and People and the language I will miss Iceland, my family and knitThe Icelandic people are warm and wel- ting; my host mom kindly teached me coming and they can party. I have prob- some tricks with the sticks. ably never seen so many people dancing It’s been one of the best times of my on the tables and benches at the same life and I’ve made a new dear friend. For time than I saw in Sirkus, a bar in down- all the volunteers now in Finland, enjoy town Reykjavík. Bars are open here til 6 the time and make best of it! When ever o’clock in the morning! seeing me somewhere, come and say Icelandic language is interesting, but I “Moi!”. must warn people, there is a big difference between how a word is written and Kulkekaa pystypäin ja hymyilkää, how you are suppoused to pronounce it. niin maailma hymyilee takaisin. Lykkyä For me, it was difficult to put these two tykö! things together. But the grammar makes sense, at least for people, who know Swedish or German. And the most amazKjós, elokuu -05 ing thing with Icelandic is, that you have

17

Changes

Muutoksia

Sisällön puutos?

– ratkaisuna elämänmuutos

Ystävä Poika odottaa minua sateenvarjon alla.

Tarkoitukseni on tervehtiä häntä Taiwanin Pingtongissa, mutta tästä tulee terapiaistunto. *** Poika nostaa kehitysvammaisen miehen lattialta ja palaa syömään keittoaan. Hymyä. Mies kiittää kehonkielellä.

Sade taukoaa. Syötyään poika palaa pihan toiselle puolen pesemään tulvavesia pois kerhohuoneesta. Iltapäivällä on teeveetuokio. Päivän ehtii elää mielessään useasti ennen kuin se päättyy.

Odottelua ja rupattelua. *** Aamulinnut laulavat uneliaan hereille.

Moskiitot haistavat länsimaisen veren ja ilman täyttää mongerrus ja vaikerrus. ”Minä asun täällä”, poika sanoo.

Muutamien kirosanojen jälkeen hämmästelemme kiinan kielen äänteitä ja haikailemme olutta. Voisimme juoda eurooppalaisittain, jos pääsisimme ihmisten ilmoille. Kaipaan suurkaupungin mölyä.

-Liisa Turja, Kaohsiung Taiwan-

18

teksti: Emilia Ahvenjärvi

J

onnekin kauas oli päästävä ja kiireesti, sillä lounaislappalaisen pikkukaupungin ympyrät olivat käyneet aivan liian ahtaiksi. Elämä oli alkanut tuntua tylsältä, suoraan sanottuna sisällöttömältä. Emilia toivoi hartaasti muutosta ja niinpä tuosta keväästä ja sitä seuraavasta vuodesta tuli hyvin merkittävää aikaa tämän kaikkitietävän teinin elämälle. Oli kyse ensimmäisestä suuresta muutoksesta, oikeasta elämänmuutoksesta, johon oli tarvittu omat haaveet, omaa päättäväisyyttä ja iso annos rohkeutta. Muutoksen nimi oli vaihto-oppilasvuosi Espanjassa.

Aikaa on nyt kulunut sen verran, että asiaa voi tarkastella melkeinpä näin ul-

Elettiin kevättä 1994. Emilia oli silloin viittä vaille 16vuotias. ”Huima ikä”, tuumi hän itsekseen, kun koulujakin oli tullut käytyä jo yhteensä yhdeksän vuotta eli enemmän kuin tarpeeksi jotta pärjäisi maailmalla. kopuolisen näkökulmasta. Elämässä on hyvä välillä pysähtyä ja katsoa taaksepäin. Näin voi selvittää, mihin on tultu ja mikä on menosuunta. Tämä kesä, joka ei vielä asuinkaupungissani Madridissa ole ohi, on antanut minulle oivan tilaisuuden pohtia tuota muutosta ja sitä seuranneita kokemuksia. Tänä kesänä nimittäin vietin yli kaksi kuukautta Suomessa, jolloin aikaa riitti muuhunkin kuin tukkaputkella läpivietyyn sukulaiskierrokseen.

Madridissa olen asunut viimeiset kahdeksan vuotta, joten vaihtarivuodella todellakin oli kauaskantoiset seuraukset.

Minulle se toi kokonaan uuden suunnan elämään. Kun lähdin olin hyvin nuori ja toki palasin vielä muutamaksi vuodek-

si Suomeen suorittamaan lukio-opinnot. Tein ne kovalla innolla, sillä yksi tärkeimmistä asioista, jonka vuosi tässä maassa opetti minulle oli, että en oikeastaan tiennyt maailman menosta yhtään mitään. Halu palata tänne takaisin oli niin voimakas, että yleissivistävän koulutuksen saatuani, melkeinpä suoraan lukion kevätjuhlasta ryntäsin ylioppilaslakki päässä lentokoneeseen.

Miettiessäni nyt mitä on tuloksena elämisestä toisen kulttuurin piirissä, huomasin, että minun kannaltani ei voi enää puhua toisesta kulttuurista. Oleellista olisi ehkä kysyä kumpi on se toinen kulttuuri.

Olen sopeutunut espanjalaiseen elämään erittäin hyvin. Minulle onkin usein sanot-

19

Muutoksia

tu täällä ”olet jo enemmän espanjalainen vain pienten muutosten kautta. Meillä kuin suomalainen”. Omasta mielestäni kaikilla on päivittäin ajatuksia niistä asiminusta ei ole tullut espanjalaista ja tus- oista, joiden toivoisimme sisältyvän eläkin koskaan tuleekaan. Suomessakin olo määmme. Jos nyt pyytäisin kaikkia lukituntui hyvin kotoisalta muutamien päivi- joita kirjoittamaan paperille kymmenen en sopeutumisjakson jälkeen, mutta tiet- asiaa, jota muuttaa omassa elämässään, ty yhteenkuuluvuuden tunne, jota uskon luultavasti jokainen pystyisi siihen muusuurimman osan ihmisistä tuntevan koti- tamassa minuutissa. Jostain syystä harva paikkakuntaansa ja kotimaataan kohtaan, kuitenkaan toteuttaa unelmiaan tai edes oli kokonaan poissa. Minulla oli hyvä listansa pienimpiä parannusehdotuksia. olla suomalaisten kanssa Hyvin usein kuulen sanottavan: ”voi kun olisin mutta tunsin itseni silti “Pelko epäonsilloin toiminut niin” tai hieman ulkomaalaiseknistumisesta on ”miksi en silloin lähtenyt si. Ensi kädeltä tällainen tuntemus voi vaikuttaa ei ainoa todellinen tuonne” tai ”olisinpa aikoinaan aloittanut sen”. toivotulta tai jopa pelottasyy elämiseen valta. Ainakin minun kohAivan kuin eläisimme tilanteissa, jotka vanhojen tottumuksien dalla siihen liittyi tiettyä haikeutta siksi, että tunsin vankilassa, jonka uloseivät meitä käynti on liian monen kadottaneeni osan suomatyydytä” laista kulttuuri-identiteetlukon takana. Mielestäni tiäni. Kuitenkin mielespelko epäonnistumisesta täni on parempi nähdä asian positiiviset on ainoa todellinen syy elämiseen tilanpuolet, esimerkiksi se, että minulla ei teissa, jotka eivät meitä tyydytä. Muuole sidoksia johonkin tiettyyn paikkaan, tokseen liittyvän turvattomuuden tunteen vaan voin tuntea olevani kotona minne takana on ajatus, jonka mukaan ”minä en sitten menenkin. Luulisinpa, että melkein voi, en osaa, enkä pysty.” missä vain.

Päätelmäni on, että samoin kuin on hyToinen asia, joka mielessäni muodos- vin tärkeää osata arvostaa niitä elämän tui vieläkin merkittävämmäksi oli päät- pieniä asioita, joita meillä jo on, myöskin täväisyys ja ennakkoluulottomuus, joi- omien unelmien ja päämäärien tavoittelu den avulla pääsin matkaan jo hyvinkin pitäisi kuulua arkipäivään. Haluan tehdä nuorena. Oikeastaan kyseessä oli valinta muutoksesta turvallisen tavan elää, sen siitä, millä tavalla halusin elää. Halusin tavan, joka ei johda ”voi kun, olisinpa” olla vapaa peloista uusia asioita, tunte- tai ”miksi en” –valitteluun. ICYE-vuosi matonta tulavaisuutta ja sen mukanaan Espanjassa merkitsi minulle oman tien tuomia muutoksia kohtaan. Tuohon ai- etsimistä, uskallusta hakea muutosta eläkaan luottamus siihen, että elämä tarjoaa mäntilanteeseen, johon kaipasin lisää siparastaan, oli täydellinen. Uskonpa, että sältöä.

Toivotan oikein hyvää syksyä ja muutämä asia tuli mieleeni siksi, että nyt hieman yli kymmenen vuotta vanhempana, tosten tuulia kaikille rohkeille ICYEläisamanlainen pelottomuus ja luottamus sille! tulevaan eivät aina olekaan itsestäänselvyyksiä.

Kuitenkin vireys elämässä pysyy yllä Madrid, syyskuu -05

20

Changes

”On käytävä kaukana nähdäkseen lähelle”, kirjoitti viisas vuorikiipeilijä aikoinaan ja niin haluan minäkin uskoa. En ole likinäköinen, mutten aina osaa arvostaa sitä mitä minulla on. Näköni on valikoiva; näen vain oman elämäni epäkohdat. Toivon, että välimatka avaa silmäni, jotta voisin nähdä sen hyvän, minkä maailma minulle tarjoaa.

Suuri muutos on edessäni. Niin suuri, ettei sen taakse näe, vaikka kuinka yrittää. Mutta tarvitseeko nähdäkään?

Koko elämäni olen kaiken suunnitellut etukäteen, välillä huonommin, välillä paremmin, mutta yrittänyt kumminkin.

Nyt se on mahdotonta.

Olen lähdössä maapallon toiselle puolelle. Olen innoissani, mutta hirvittää.

Tiedän mihin olen lentämässä ja miten pitkäksi aikaa. Muuta en sitten tiedäkään. Tulevaa projektiani en tiedä, tulevasta kotikaupungista ja asumisjärjestelyistä puhumattakaan. Entä sitten? Aika näyttää.

-Tanja Saari, Taiwan-

Dear reader, I’m still a person who hasn’t experienced the cultural shock yet. That could be the reason of my strangely positive attitude towards Finland. When I think about Finland, EVS and change, the following things come to my mind:

CH A N G E

like like like like like

CHOICE ADVENTURE NEW GREAT EXPERIENCE

I chose Finland for my EVS, hoping to have the adventure of my life. I still want to learn something new about cultural differences. I think that Finnish language is great, even if you have to learn it. And last, but not least, here I’m going to gain experience uncomparable to anything else. Wishing you happy EVS. -Ewa Slawek, Poland-

21

i

kuva ja teksti: Enni Mikkonen

Tervetuloa bussimatkalle Katmanduun, Nepaliin!

A

jopeli on vanha, mustaa pakokaa- hedelmäkärryjään työntävän miehen, hysua syöksevä, vaivalloisesti liik- vää onnea 200 rupialla toivottavan, hindukuva, yksilöllisen värisekoituk- jumalille omistautuneen värikäsasuisen sen omaava. Avoimesta ovesta roikkuu vanhuksen, ylikuormitetun rekan, saripurahankerääjäpoika, joka taputtaa bussin kuisen naisen tika otsassaan (punaisekkylkeä, viheltää kuskille merkkejä py- si värjätty riisimöhkäle), kaatopaikkana sähtymisesta, huutaa matkan päämäärää käytetyn lähes kuivan joen, kadunkulman hindutemphoukutellakseen pelin, jonka ruolisää matkustajia. koushyrriä vanha Mukaan otetaan nainen pyörittää jokainen haluava.

Eroa ei tehdä ihelääkseen mahmisen ja vuohen, dollisimman pitkän elämän, vaatkanan, riisisäkin teitaan ja lapsiaan tai autonrenkaan pesevän naisen. välille. Tungoksen vuoksi asenSeuraat jännitosi saattaa olla tyksellä, miten mitä epämääräikuskin onnistuu sin, seisot iho pujotella kulkukoirien, vuohien, vasten ihoa, ellet Jos näköalaasi ei peitä toinen ihminen tai saat käännettyä niskasi alaspäin nähdäksesi ikkukanojen, lehmien, pääse takapusnasta ulos, voit seurata monenlaisia tuntemukkurille tai katolmuiden autojen, sia herättävää katuelämää. le. Matkanteko polkupyöräriksoon epätasaista, kuoppainen tie heiluttaa jen, ”tuk-tukkien” (kolmipyöräisiä julkimatkustajia puolelta toiselle. Välillä py- sia moottoriajoneuvoja), tietä rohkeasti sähdytään tankille tai vaihtamaan rahaa. ylittävien ihmisten keskellä. Tähän tottuMoottori huutaa ja vauhti on hurjimmil- mattoman silmin liikennesääntöjen sijaan laan n.50km/h. Mausteena soi nepalilai- torventoitotus määrää ajojärjestyksen. nen musiikki korviavihlovan kovalla; Matkanteon viihteellisyydestä huolirytmikkäästi eteenpäin soljuva kimeä-ää- matta väsyneellä ololla liian lähelle liisninen laulanta. kautunut isovatsainen mies, varpaita talJos näköalaasi ei peitä toinen ihmi- lova vuohi tai kiinnipitämisestä johtuva nen tai saat käännettyä niskasi alaspäin kipu kämmenissä saa ikävoimaan Oulun nähdäksesi ikkunasta ulos, voit seurata Koskilinjojen hiljaista hurinaa ja sen simonenlaisia tuntemuksia herättävää ka- sältä ikkunasta ulos tuijottavia katseita. tuelämää. Näet rauhallisesti märehtivät takkuiset lehmät tien varrella ja keskellä, Katmandu,toukokuu -05

22

nterwiew

Any place in the world is the best place in the world to live in, says Mila Sell, the new program coordinator of ICYE-Finland. She started in april as a maternity leave stand-in for Sinikka Biose and has been very busy since. Mila takes care of arranging hostfamilys and jobs for the volunteers coming to Finland and organizes training and camps.

Who are you, where do you come from and where are you going?

I’m Mila. I come from a travelling family, with our roots deeply in the Finnish soil, but interest in all cultures and people. At the moment I’m only going between Käpylä and Hakaniemi, but who knows what the future might bring – I’m always ready for interesting surprises...

What kind of organization- and volunteerwork have you done before?

ICYE is my organisation – the one I started doing voluntary work through, more specifically by going on an exchange to Nigeria and really learning to live in a completely different situation. After that I’ve tried also other continents and organisation, but here I am back at ICYE. How does this job differ from your previous ones?

Working in such a small office means being responsible for a lot of very different types of issues. It means keeping a thousand little things in your head and being a real organiser.

What kinds of so called sidejobs does your work include? Coffee making?

Help-line for volunteers?

The job includes everything you can imagine that needs to be done. Anything I don’t do doesn’t get done.

What kind of survival tips did you get from Sinikka, who retired for maternity leave?

Her main tip was - don’t give your private telephone number to the volunteers!!

Apparently she had been woken up a few times...

Have the tips been of any help?

I don’t know how many phonecalls I

23

i

nterwiew

would have gotten otherwise, but so far it seems ok.

What was your latest day at work like?

It was Monday, so the phone was ringing all the time. A few volunteers came to visit the office, which is always a nice change to the daily routine. My main deadline of the day was getting all the paperwork for the first pocket money payments redy.

What languages do you speak? What languages have you needed in this job?

I speak Swedish as my first language, Finnish and English more or less fluently, too little bit of Spanish and a few words of German. In this job I get away with just Finnish and English.

What’s the most difficult part of the work?

The difficult part is to be in charge of everything, it means I shouldn’t be sick or tired or lazy to many days.

The good and the ugly sides of the job?

The good part is that the job is fun and international and I get to meet a lot of fun new people all the time. The ugly side is more or less the same as the difficult part.

Is it mastering the chaos or retaining the order?

The situation has not quite reached chaos yet, so it is still just retaining order.

Who knows what it will look like when Sinikka returns from her Maternity leave, though...

How do you feel that you have improved the system?

So far I haven’t had time to make any major changes, but one thing I will deffinetly do, is to organise the files!

What kind of problems have you encountered? An example?

Not many problems yet – and make sure you don’t cause any!

24

teksti: Jenni Kivistö Attitude that helps in problem situations?

We’re all human, so most of the time things work out if you just sit down and discuss them.

Have you lived abroad and where?

Yes, in USA, Nigeria, Saudi Arabia, Scotland, Denmark, Bolivia, Zimbabwe Is Finland the best place in the world to live in?

I think any place in the world is the best to live, if you just focus on the good sides of that particular place and decide to be happy about your life there. All places are best in some way. So yes, Finland is the best place in the world to live, since I’m living here.

How does tending the volunteers differ from childcare?

I have two children of my own and I have to say that fortunately the volunteer are a bit more independant, they don’t cling to my leg and expect me to make them food.. Unlike children, they also believe what they are told without having to repeat it a million times – I hope.

Do you have a voluntary worker at home or are you planning to get one?

I think it would be a bit of a conflict to be working as the coordinator for volunteers and having one living with me. Also we have no extra space. But I would deffinetly consider it in the future, if my situation is different.

Would you stay at a hostfamily on your next trip abroad?

Do you think there is a hostfamily who would like to take my whole family in? If so, I would love to.

What have you learned working at ICYE? So far perhaps to be a bit more responsible than before, but I hope to learn a lot more during the coming year!

VOLUNTEERING

Kolumbian nuorisokerhot (ja kuinka löysin uuteen kotiini)

Saavuin Bogotaan kaaottisesti. Kentällä ei ollut ketään vastassa, sillä Gustavolla oli väärät tiedot lennosta.

Mikään puhelinpaikka ei ollut auki enään siihen aikaan ja ihmiset yrittivät tarrautua kiinni tarjoten taksia, hotellia tai puhelintaan.

P

äädyin käyttämään yhden perässä roikkuvan miehen puhelinta ja soitin kaikkiin annettuihin numeroihin. Ne olivat ainoastaan toimistojen numeroita. Soitin jopa Berliinin numeroon, jossa herätin Stefanon, joka ei ollut Berliinissä ja jolla ei ollut mitään tietoa oikeista numeroista.

Lainapuhelimen omistaja pyysi älyttömiä hintoja kännykkänsä käytöstä, eikä minulla ollut rahaa maksaa, saati mitään

tietoa lähimmästä hotellista. Ahdistuneena istuin itkien tavaroitteni kanssa kentän ulkopuolella vältellen ihmiskaaosta.

Poliisi tuli kysymään mikä oli hätänä.

Mielikuvani poliisista oli, että älä luota niihin, joten sanoin etten tarvitse mitään.

Poliisi, joka ilmeisesti oikea sellainen, yritti hätääntyneenä näyttää kaikki mahdolliset virkamerkkinsa ja aseensa. Kolumbialainen tyttö huomasi poliisin ja tuli katsomaan mitä tapahtui. Pian koko

25

VOLUNTEERING

tyttöä lentokentälle vastaan tullut suku kerääntyi ympärille. Poliisi tarjosi nenäliinoja ja lupasi etsiä tätä Gustavoa koko yön, jos vain luottaisin häneen ja lopettaisin itkemisen. Tytön äiti taputti minua päättäväisesti selkään ja sanoi että tulen heille yöksi. Heidän luonaan nautin iltaateriaksi paikallista pastantapaista, papaijaa ja kolumbialaista kahvia.

Naisten perhe

Oikea perhe löytyi seuraavana päivänä ja on vähintäänkin yhtä kummalllinen kokemus. Perheeni on naisvaltainen. Talon ainoa ”mies” on yksivuotias Carlitos, pieni intiaanin näköinen poika, joka kiipeää kaikkialle. Äiti on opettaja paikallisessa koulussa ja pitää paljon matkustelusta ja keskusteluista. Isoäiti on sympaattinen nainen, jonka innostus on urheilu, erityisesti jalkapallo. Isoisä viihtyy enimmäkseen kotona, mutta lähtee kävelyille aurinkoisina päivinä.

Kolumbialainen siskoni, 25-vuotias Susana, opiskelee psykologiaa yliopistossa ja on saanut lapsen kuusitoistavuotiaana.

Hän sanoo hymyillen, että latinot ovat

VOLUNTEERING

olin ensikertaa tavannut isän, äiti sanoi jälkeenpäin virnistäen, ”On se aika mielenkiintoinen tapaus”.

Bogota

Bogota on valtava. Varsinkin ylhäältä katsottuna. Kiipesimme eräänä päivänä vuorille. Puolivälissä matkaa pysähdyimme juomaan ”chichaa”, ikivanhaa intiaanien olutta. Opin vanhan sanonnan ”Que dicha que me lo dan la chicha”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”Mikä ilo, kun antoivat minulle chichaa!” Seuraavana aamuna, ollessani varma että muistan sanonnan, hymyilin leveästi perheelleni ja sanoin ”que ducha que me lo da la chucha!”, joka tarkoittaa ” mikä suihku, kun antoi minulle hajun!”.

Kaikki täällä ovat järkyttyneitä elokuvasta ”Mr & MS Smith”. Sen alussa näytetään kuvaa Bogotasta, jossa bikinipukuiset tytöt tanssivat kadulla salsaa ja pommit räjähtelevät ympärillä. Tuskin olisin hengissä, jos tuo pitäisi paikkansa, mutta kadulta on mahdotonta löytää taloa ilman kaltereita ikkunoissa tai ovea ilman kolmea lukkoa.

Ensimmäisellä viikolla hankkimaa-

Clubes de juveniles on lapsille, joilla on paljon ongelmia; vanhemmat ovat aggressiivisia, poissa kotoa tai myyvät huumeita vaarallisia. Susana seurustelee edelleen lapsen isän kanssa. Susanan lapsi, Sarita, on kahdeksanvuotias vitsikäs tyttö, joka laulaa, soittaa ja tanssii paljon. Hän tulee usein halaamaan ja sanoo, ”Jeni, te queiro”. Tyttö on opetellut jo englantiakin ja vilkuttelee usein yläkerran rappusilta, ”Hello! How are you today?”.

Perheen äiti on naimisissa, mutta hänen miehensä, lasten isä, asuu erillään. Kun

26

ni kolumbialaiseen henkilötodistukseen tarvitsin tiedon veriryhmästä, kolme valokuvaa, peukalon ja etusormen sormenjäljen sekä nimmikirjoituksen. Baareissa ja isoimmissa toimistoissa on ruumiintarkistus ja poliisit ovat yleinen näky kaduilla. Kaikesta huolimatta nämä varotoimenpiteet näkyvät vain vähän ihmisten elämässä.

Ydinkeskusta on modernien rakennuk-

sen ja pilvenpiirtäjien peitossa, mutta suurinosa Bogotasta on täynnä kuluneita, matalia, värikkäitä taloja. Asukkaat maalaavat talot sisältä ja ulkoa uudella värillä noin joka toinen viikko. Köyhiä alueita on paljon. Hallitus on yrittänyt ratkaista ongelmaa sulkemalla vaarallisimpia alueita ja rakentamalla tilalle puistoja, jolloin kodeistaan häädetyt köyhät siirtyvät muualle kaupunkiin. Valtaosa Bogotalaisista on kuitenkin hyvin toimeentulevia. Ihmiset ovat elegantteja ja pukeutuvat tyylikkäästi. Miehet ovat tyypillisia latinoja, joiden suusta kuulee enemmän kuin kerran päivässä, ” Tus ojos son muy lindos!”. Siis kehuja silmieni vihreää väriä kohtaan.

Kaupungin halki kulkee moderni ilmestys nimeltä transmilenio. Se on ns. metrobussi, jossa matkustaminen on varsinainen kokemus, sillä ihmiset rynnivät täpötäysiin vaunuihin ja tunnelma on tiivis. Minibusseista en kuitenkaan voi olla pitämättä. Ne täyttävät kaikki kadut ja ovat ehkä vaarallisin asia Bogotassa; ne kaasuttavat täysillä, pysähtyvät missä vain kun joku näyttää sormea ja kun on ruuhkaa, saattavat valita aivan toisen reitin kuin mitä kuvittelit. Kaikesta huolimatta bussissa salsa soi ja ihmiset ovat tyytyväisiä.

Lehmästä ruokaa

Kolumbialainen ruoka on yksinkertaista; tyypillinen aamiainen sisältää kahvin ”tinto”, paistetun kanamunan ja leipää,

päivällinen ja illallinen on perunoita, riisiä, lihaa ja paljon lihaa! Kolumbialaiset syövät mitä vain lehmästä irti saa. Eräänä päivänä luulin syöväni porsasta, mutta se olikin rapeaksi paistettua utaretta. Hedelmiä on enemmän kuin voi kuvitella; en tiedä puolienkaan nimiä. Kadulta voi ostaa mm. paistettua maissia, mangoa, papaijaa sekä ”arepoja”, jotka ovat kanalla, juustolla tai millä tahansa täytettyjä lettuja. Kadulta voi ostaa myös jääkahvia, joka näyttää pirtelöltä ja maistuu mahtavalta.

Lapsia ja sotilaita

Työ lasten parissa on mielenkiintoista; ajan kulkua ei edes huomaa, vaikka päivät venyvät usein pitkiksi. Työskentelen Kenedyssä, n. 2 miljoonan asukkaan kaupunginosassa, jossa on 36 lasten kerhoa. Clubes de juveniles on tarkoitettu 712 vuotiaille lapsille, joilla on paljon ongelmia; vanhemmat ovat aggressiivisia, poissa kotoa tai myyvät huumeita, lasten koulutus on puutteellinen, heillä on oppimisvaikeuksia, ravitsemusongelmia ja he ovat erityisessä vaarassa syrjäytyä.

Kerhoja vetävät 20-30 vuotiaat vapaaehtoiset ja idea on ennaltaehkäisevä. Kerhoissa luodaan tiivin yhteenkuuluvuuden tunne, leikitään, keskustellaan arvoista, kehitetään omia kykyjä ja autetaan yhteisöä. Jokaisella kerholla on oma projekti,

27

VOLUNTEERING

jonka lapset itse päättävät. He miettivät oman asuinpaikkansa ongelmia ja miten voisivat niitä parantaa. Yhden kerhon lapset ovat järjestäneet ja rakentaneet kirjaston, toiset maalanneet ja siivonneet puistoja. Voisi kuvitella että näin monia ongelmia kohdanneet lapset olisivat hankalia, mutta päin vastoin. Lapset joita tähän mennessä olen kohdannut ovat ollet uteliaimpia ja posiVierailin tiivisimpia kolumnuorten bialaisia joita olen nähnyt. talossa, Tähän mennesjossa asuvat sä olen vieraillut lapset ovat työtoverini Juan kaikki olleet Carloksen kanssa kerhoissa, kertosotilaina nut Suomesta esFARCin panjaksi, opettanut suomea, englantia ja tai ELN:n origameja, leikkinyt joukoissa ja jutellut erilaisista arvomaailmoista ja ongelmista. Vierailin myös nuorten talossa, jossa asuvat 13-17 vuotiaat lapset ovat kaikki olleet sotilaina FARCin tai ELN:n joukoissa. He ovat opetelleet tappamaan ja jotkut ampuneet ihmisiä. Yksi poika näytti minulle lehtiartikkelia, jossa oli kuva sotilaasta ja sanoi, ”Se olen minä”.

Toistaiseksi espanjan kielen jatkuva miettiminen on hyvin energiaa vievää.

Ensimmäisellä viikolla en voinut osallistua keskusteluihin ja eksyin ihmisten avustuksesta huolimatta monesti. Puhumme töissä joka toinen päivä englantia ja joka toinen espanjaa.Kaikki ovat olleet hyvin kannustavia ja auttaneet. Toisinaan jopa tuntuu kuin olisin isokin kuuluisuus; ulkomaiset vierailijat eivät ole yleisiä täällä ja monille olen ensi kosketus Eurooppaan.

Bogota, heinäkuu -05

28

UUTISET Newsletter tiimi vaihtui Uudessa tiimissä hiihtelee kaksi hallituksen jäsentä: Ella Douhevyx ja Meri Tennilä. Päätoimittaja-taittajana stressaa järjestön ulkopuolelta lehtityö-vapaaehtoiseksi tullut Saana Lehtonen. ”Yritimme uudistaa lehteä lukupaketiksi, jonka sisältö olisi helpommin sulatettavissa ja ulkoasu houkuttelevampi”, selittää uusi pt. Saana ”Musti” Lehtonen.

Näin Musti luonnehtii itse itseään ja suhdettaan vapaaehtoistyöhön: “Ikä ja kantti kestäisi, mutta tällä hetkellä en pysty lähtemään vaihtariksi vaikka mieli tekisi. Yritän laajentaa maailmankuvaani pysymällä paikoillaan.

Vapaaehtoistyö, järjestöissä toimiminen, kirjoittaminen ja muu taiteilu ovat saanet viihtymään paremmin aloillaan, vaikka menojalka vipattaa. Olen opiskellut lehtityötä ja taittamista, mutta tällä hetkellä leipätyönäni on kartanpiirtäminen. “ Ellan ja Merin esittelyt voi tarkistaa sivuilta 6-7.

Syksy tulee ja uudet hakijat!

Hakijoille järjestetään marraskuussa valintapäivä, jonne haemme nyt uusia haastattelijoita. Uusille haastattelijoille järjestetään koulutuspäivä marraskuun 2. klo 17-20 Maailmanvaihdon toimistolla.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset sähköpostitse osoitteeseen: maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi tai puhelimitse 09-774 1101.

SM-päivät marraskuussa Syysmasennuksen poistopäivät ulkomaalaisille vapaaehtoisille järjestetään 19-20 marraskuuta. Kysy lisää: marika.heinonen@maailmanvaihto.fi tai sanna.nerola@kolumbus.fi

Write for Newsletter

Kirjoita Newsletteriin

Readers’ writings wanted. Be it a short story or an extensive report on your personal thoughts and life, all writings are more than welcome. We would also like your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork rewards you with a pleasant mind.

If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto.fi.

Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part from around the world.

Lukijoiden kirjoitukset aina lyhyistä jorinoista laajoihin mietteihin asti ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, aforismit, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saa hyvän mielen.

Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.fi. Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten lehden tekoon voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

29

Volunteer’s

Guide

TOIMINTAKALENTERI 11.10.

Maailmanvaihdon infoilta klo 18.30 kulttuurikeskus Caisassa

to Finland

15.–16.10.

1.

Save water, drink kalja!

2.

Expect to meet drunks

3.

When warm be outside as much as possible, winter hybernate

4.

Try to get to a Finnish course, give the language a chance!

5.

Always carry condoms

6.

Be prepared to live alone and spend time with yourself

7.

8.

9.

13. Be prepared for the darkness & remember warm clothes

Tammikuussa vaihtoon lähtevien valmennus, Helsinki

14. Try to get a finnish student card, evs can get isic

Haastattelutiimin koulutus Lisätietoja Maailmanvaihdon toimistolta

17. Think positive even if feeling negative 18. Buy a sim-card in Rkioski

Take initiative to start discussion

20. The weather can change from year to year

Find hobbies

21. People will stare if you speak loudly in public places 22. Ask questions about Finland

12. People are liberal

advices given by been-there volunteers at evaluatin camp on 12-15.5.2005

30

Ensimmäinen hakuaika 06–07 ohjelmiin päättyy

16. Keep contact to other volunteers

19. Buy ”OFF” –mosquito repellent

11. Try the Finnish things : ice-skating, ice-swimming, crosscountry skiing etc.

1.11.

15. When sun is up, go out!

Prepare to be naked in the sauna

10. Travel a lot!

29.10.

2.11.

Valintatiimin koulutus klo 17-20 Maailmanvaihdon toimistolla Liittymällä Maailmanvaihdon postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista: tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne.

Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen: icye-lista-subscribe @maailmanvaihto.fi.

Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilta ”Toiminta Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

12.11.

Valintapäivä, Helsinki Lisätietoja Maailmanvaihdon toimistolta

19-20.11 Syysmasennuksen poistopäivät Kysy lisää: marika.heinonen@maailmanvaihto.fi tai sanna.nerola@kolumbus.fi

21.11 Seuraava Newsletter deadline

5.12.

Kansainvälinen vapaaehtoistyön päivä

Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Pitkänsillanranta 11 00530 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 , fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org

31

Tähän numeroon ovat kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet: Enni Mikkonen, Sanna Siltanen, Emilia Ahvenjärvi, Jenni Kivistö, Tanja Saari, Liisa Turja, Ella Douhevyx, Meri Tennilä, Anna-Sofie Joro, Mila Sell, Ewa Slawek, Sanna Nerola, Anni Koskela, Veera Marjamaa, Jari Käkelä, Katri Suomi

JULKAISIJA: PÄÄTOIMITTAJA/ KUVITUS/TAITTO:

Maailmanvaihto ry Saana Lehtonen

PAINOPAIKKA: Itä-Helsingin Monistus

32

SEURAAVA AINEISTOPÄIVÄ: 21.11.05 ILMESTYMISAIKATAULU: Neljä kertaa vuodessa, seuraava numero joulukuussa TILAUSHINTA: Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun