2/ 2 0 0 7
Evaluaatioleiril채iset keskustelivat vapaaehtoisvuoden kokemuksistaan
Pääkirjoitus
Moninaisuus
– kulttuurivaihdon ilo ja haaste
V
almennusleiri elokuussa vapaaehtoistyöhön lähteville suomalaisille ja loppuarviointileiri ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille on juuri takana. Ulkomaiset vapaaehtoistyöntekijät arvioivat kulttuurivaihtokokemuksensa Suomessa sujuneen hyvin tai erinomaisesti. He ovat oppineet avoimuutta, toisten kulttuurien tuntemista, uusista työtehtävistä. Useimmat kokivat myös muuttuneensa jonkin verran Suomessa vietetyn yhdeksän kuukauden aikana. Joka vuosi saa huomata miten erilaisiksi vapaaehtoisten kokemukset muodostuvat samoissakin työpaikoissa. Valmennuksessa korostamme jokaisen kokemuksen yksilöllisyyttä. Aiemmin vapaaehtoistyössä olleiden kokemukset voivat olla kaukana siitä mitä valmennuksessa olleet tulevat kohtaamaan. Persoona, elämänkokemukset, sattuma… muokkaavat kokemusta. Kulttuurinvaihdon kirjon monivivahteisuus, erilaisten persoonallisuuksien, ajattelutapojen, tottumusten ja tilanteiden kohtaaminen on Maailmanvaihdon työn ilo ja haaste. Se on tietysti myös ohjelmaan osallistujien haaste. Kuinka oppia ymmärtämän toisenlaista ajattelutapaa ja käytöstä; kuinka voi olla tarpeeksi avoin ottamaan vastaan erilaisia näkemyksiä; kuinka tiedostaa omat kulttuuriset silmälasit, joiden läpi suodattaa toisenlaista todellisuutta ja kuinka löytää uudessa kulttuurisessa ympäristössä itselleen roolin, jossa on hyvä olla. Näiden ajatusten myötä toivotan nykyisille ja tuleville vapaaehtoistyöntekijöille antoisaa oppimiskokemusta sekä kaikille lukijoillemme oikein onnellista kesää. Anni Koskela pääsihteeri
Letter from the Secretary General
Diversity
– joy and challenge of cultural exchange
J
ust recently we had the pre-departure camp for the Finnish exhangees, who will start their voluntary work experience in August and the final evaluation camp for the foreign exchangees. According to the evaluation forms the cultural exchange experience of the foreign exchangees has been good or excellent. They have learned about Finnish and other cultures, about the tasks they have had at their work places well as to be more open. Most of them think that they have changed during the 9 months they have spent in Finland. Every year we may realise that the experiences of volunteers vary a lot even in the same work places. During the pre-departure preparation we do emphasis individuality of the experience. Personality, life experiences, co-incidences‌. do influence the experience. Diversity of the cultural exchange: when different personalities, different ways of thinking, different habits and different situations meet, is the joy and challenge of ICYE work. That is as well the challenge of the programme participants. How to be open enough to meet different views; how to realise one’s own cultural eyeglasses, through which one interprets different realities; how to find a pleasant role for oneself in a new cultural environment. With these thoughts I wish to all the present and future volunteers very fruitful learning experiences and to all our readers very happy summer. Anni Koskela Secretary General
Suvi Autiosaari Meksikossa
SISÄLTÖ
s.24
“Learning the language was one of the exhausting and frustrating things I experienced in the beginning. I felt like a child not being able to express my feelings or participate in “serious conversations”. ”
Senja Kortelainen Saksassa
”Pelko etenkin kielen suhteen
ennen tänne tuloani muhi - että apua, saanko vain ylitsepursuavan migreenin joka tuutista taukoamatta suoltavan saksankielen kanssa. ”
s. 19
“Milli” Mokkila Boliviassa
s. 26
”Capoeiran löysin sattumalta marssiessani
Pradoa jooga tunnin jälkeen ja eksyin armeijan paikkaan, Circulo Militariin. Olin todella innoissani siitä hetkestä lähtien, jo monta päivää ennen ensimmäisiä treenejä. Lajia en ollut aiemmin edes nähnyt... ”
Anna-Lena Ström Brasiliassa “Min dröm de senaste åren har varit att åka till Brasilien för att jobba som volontär. Drömmen gick i uppfyllelse och nu är jag här, i Porto Alegre som beläget i södra Brasilien. Staden har cirka 1,3 miljoner invånare och med mina finländska ögon sett är detta en otroligt stor stad.”
s.24
SISÄLTÖ
Fusayon tunnelmia loppuarviointileiriltä “Those activity was very good to look back myself, and also very good to know what the others thought and got in Finland...The other volunteers always make me more clearly and surely. They are very sure about themselves and have very nice opinion. Their opinions always take mine breath away. I really regard them.”
s. 24
Pääkirjoitus .............................. s. 2 Hallitus esittäytyy .................... s. 6 Keväällä tapahtunutta ............. s. 8 Isäntäperheitä haetaan ......... s. 23 Volunteering .......................... s. 24 Uutisia .................................... s. 40 Tapahtumakalenteri .............. s. 41 Lehden tiedot ......................... s. 39
ICYEn toiminnan lähtökohta ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 3040 nuorta vuosittain.
Vastavuoroisuusperiaate Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.
Maailmanvaihto ry:n uusi hallitus esittäytyy “Moi, olen
Sanna Nerola
“Heippa, nimeni on
Anna Huovila
ja olen tullut mukaan Maailmanvaihdon (tai silloisen ICYE:n) toimintaan vuonna 1999 kun lähdin itse vaihtoon Costa Ricaan. Palattuani autoin parina vuonna tänne saapuvien espanjankielisten vapaaehtoisten perehdyttämisessä. Tällä hetkellä kirjoitan pro gradu –tutkielmaani uskontotieteen laitokselle Helsingin yliopistossa. Aiheeni löysin Latinalaisesta Amerikasta – kirjoitan uskonnon vaikutuksesta lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen Nicaraguassa. Toivotan oikein riemukkaita hetkiä Maailmanvaihdon toiminnassa mukana oleville – nähdään pian!”
ja aloitin juuri kolmannen vuoteni Maailmanvaihdon hallituksessa. Aikaisempina vuosina olen ollut ulkomaalaisvastaavana, mutta tänä vuonna tulen olemaan vastuussa kotimaisista vapaaehtoisista. Ammatiltani olen lähihoitaja ja asustelen Espoossa. Oikein hyvää kevään jatkoa kaikille, ja toivottavasti nähdään leireillä ja muissa ICYEn tapahtumissa!”
“Hei! Olen
Anna-Sofia Joro
ja vastaan hallituksessa isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen asioista. Asun Tampereella, kuvankauniissa Pispalassa, ja olen töissä Tampereen Musiikkijuhlien tiedottajana. Tervetuloa Suomeen, uudet vapaaehtoiset! Nauttikaahan ajastanne ja maamme tarjonnasta täysillä, sillä aika kuluu nopeammin kuin osaatte kuvitellakaan...”
“Tervehdys!
Meri Tennilä
olen nimeltäni ja nyt starttasi neljäs vuosi Maailmanvaihdon hallituksessa. Myös tämä vuosi tulee menemään jossain määrin tiedotuksen kanssa puuhastellessa. Newsletterin kuitenkin luovutan luottavaisin mielin Topiaksen osaaviin käsiin ja haluankin nyt osaltani kiittää kaikkia toimituksessa avustaneita JA ennenkaikkea kirjoittajia! Muuten elämään kuuluu kasvatustieteiden gradun kirjoittelua ja töitätöitä. Aurinkoista kesää kaikille! Ehkä törmäillään pyöräteillä (toivottavasti ei kirjaimellisesti)!”
The Board of finnish ICYE “Morjens! Nimi on
Topias Hirvonen
ja ikä 23. Työskentelin viime vuoden Maailmanvaihdossa sivarina, tutustuin touhuun ja päätin jäädä kuvioihin mukaan. Hallituksessa mun vastuualueisiin kuuluu lähinnä isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat sekä tiedotus. Mut saattaa myös löytää leireillä keittiöstä kauha kädessä ja muissa tapahtumissa aina sen puitteissa mitä taidekasvatuksen opintoni antavat myötä.”
”Olen Anniina Lahtinen ja toimin hallituksen puheenjohtajana. Hallitustehtävien ohessa viimeistelen sosiaalipsykologian graduani Helsingin yliopistolle ja ihmettelen maailman menoa yhdessä puolivuotiaan esikoiseni kanssa. Toivottavasti hänen vilpitön innostuksensa ja uteliaisuutensa kaikkea uutta kohtaan on tarttunut oikein syvälle äitiinkin ja meillä on edessämme tosi tarmokas ja intoa täynnä oleva hallituskausi Maailmanvaihdossa.”
Hanna Gustafsson
aloittaa nyt toisen hallituskautensa, mutta on ensimmäisen kerran tullut Maailmanvaihdon toimintaan mukaan jo vuonna 1998. Hannan pääasiallisena vastuualueena ovat kotimaiset vapaaehtoiset.
Riikka Mannelin “Heippa! Olen
Marika Heinonen
ja olin Saksassa vapaaehtoisena 20032004. Kokemukseni Saksassa oli ikimuistoinen ja halusin olla Maailmanvaihdon toiminnassa mukana myös sen jälkeen. Nyt olen kolmatta vuotta Maailmanvaihdon hallituksessa ja vastuualueeseeni kuuluvat ulkomaalaiset vapaaehtoiset. Toivotan kaikille oikein ihanaa ja lämmintä kesää!”
tuli Maailmanvaihdon toimintaan mukaan piipahdettuaan vuosi sitten Maailma Kylässä festareilla Maailmanvaihdon ständillä. Siitä alkoi työntäyteinen vapaaehtoistyövuosi mm. leirivetäjän ja haastattelutiimiläisen rooleissa. Nyt Riikka starttaa ensimmäisen kautensa Maailmanvaihto ry:n hallituksessa ja vastaa tiedotuksesta.
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
Uusi kasvo toimistolla Nyt kun Topiaksen isänmaanvelvollisuudet on suoritettu ja herra siirtyi sivarin roolista hallituslaiseksi, tuli aika toivottaa uusi sivari tervetulleeksi. Ladies and Gentlemen.. may we present You.. Miika Pihlajaharju!
Kuka olet? Miika, yrittäjä ja ex-vaihtari Sambiassa. Mihin asti Maailmanvaihdossa? Tammi-helmikuuhun 2008. Mitä sun sivarin työnkuvaan kuuluu? Ulkomaiset vapaaehtoiset yhdessä Tiinan apuna sekä erilaisia tehtäviä laidasta laitaan mm. isäntäperheiden etsintä, vapaaehtoistyöpaikat, tapahtumat, leirijärjestelyt ja keittiövastuu. Mitkä fiilikset? Kesämielellä. Maailmanvaihto on
luotettava ja hyvin toimiva järjestö, jota voin suositella kenelle tahansa vaihtovuotta suunnittelevalle nuorelle. On ollut viihtyisää ja kaikin puolin vaihtelevaa. Leirit ja tapahtumat tuovat raikkaan tuulahduksen toimistojobin keskelle. Kansainvälisyys ja vapaaehtoisten auttamisen halu yhdistettynä aitoihin kokemuksiin kulttuurien välisestä vuorovaikutuksesta on kova juttu. Miten aiot viettää kesäsi (paitsi Maailmanvaihdossa..)? Työnteon lisäksi muutamat festarit on tiedossa ja mökkeilyä suomen suvessa.Grillailua ja chillailua :) Kiitos Miika ja tervetuloa Maailmanvaihdon porukkaan!
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
HALLITUKSEN JÄSENTEN RUOTSIN MATKA
Marika, Hanna, Mari ja Meri tapasivat Tukholmassa Ruotsin ICYEn edustajia 17.3. Päivän aikana vaihdettiin kokemuksia hyvin konkreettisella tasolla. Seuraavia suunnitelmia tehtiin:
n pidetään yhteinen puolivuotisarviointitapaaminen / teemaleiri 2008 Ahvenanmaalla
n internetpohjaisen yhteistyöver-
n järjestetään yhteinen matka Suo-
Yhteisen puolivuotisarviointitapaamisen järjestämistä pidetään ensisijaisena. Ruotsin ICYEltä meillä on opittavaa erityisesti heidän alueryhmätoiminnastaan. Heillä alueryhmät toimivat itsenäisesti ja harjoittavat omia aktiviteettejään, kuten nuorisovaihtoa, alueellisia tilaisuuksia.
messa ja Ruotsissa vapaaehtoistyössä oleville ulkomaalaisille järjestetään ”summer school” ensin Suomen ja Ruotsin ICYEiden jäsenille, hallituksen jäsenille ja työntekijöille. Myöhemmin mahdollisesti kutsuttaisiin Tanskan ICYE mukaan. n
koston luominen Suomen ja Ruotsin ICYEiden aktiiveille
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
From Russia with love
Claudia: Preevet in Russia!!! Russia? St. Petersburg? Hermitage, Catharine Palace, Mariinsky theatre, its metro? Sounds like music in our ears and we, Andrea, Fuhsu, Fusayo and me, just wanted to go there. Possible? Sure! Finally we managed to go there at Eastern and we had so much fun. This city is just incredible and if you’ve the possibility to go there – go! It’s totally different from Finland because of religion, history, people, language.
10
Oh yeah, language is a good point. It’s so different and you feel so stupid, because you even can’t read anything. You should have seen us with our little book which says how every Cyrillic letter is pronounced! But don’t think afterwards we’ve got the point, it just made it even funnier. But luckily people, except those official workers who even can’t smile, are so nice and we never felt lost in this huge city (All Finns could meet there). If they couldn’t explain in English they
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
just took you and brought you where you wanted to go or they used exaggerations like: “Go straight and straight and straight and straight and then right!” Mitä? The next day we’ve go to know why, because it was so far away where we actually wanted to go eating the day before. There are so many cultural sights that we just could visit the most important ones. The Hermitage was one of our highlights and we really forget the time. In these huge rooms, which belonged to the Tsar, you feel like a little and that is on the way to discover the world. Besides the size you can see everywhere gold. You’re getting in one of these rooms and it’s just shining. Every one is different and for a special occasion. I’m sorry, but I’m still thinking if the Tsar really needed all these rooms?! But at least the cleaners had a save job. Furthermore the Hermitage became also an art exhibition and you can find artists like Picasso, Matisse, Van Gogh … there. You see, there is a lot to see and if you want to do it carefully you would need 7 years and you just have one minute in front of every work. “La traviata” was our programme in Mariinsky. Even it wasn’t in Russian, we couldn’t understand anything, because nobody of us speaks Italian. Luckily we had Fu-hsu with us who printed the story in our languages. During the performance we got to know why it is one of the best theatres in the world. The amber room in the Catherine Palace was amazing, but in the whole we were a bit disappointed from the building and our guides.
What’s the best way of transport? We tried almost everything. And for us one of the most exciting ways was the “illegal” taxi. Actually almost every Russian use this way of transport and on the cars is just the taxi sign missing, but we still felt a bit scared. While sitting in the taxi we where thinking where the guy is driving. We passed some factories and we thought it is the best to stop thinking, but than we luckily arrived at the hotel. It was pure excitement. To use the metro was very funny, especially because of the ban on taking pictures and a young lady who didn’t know that. In this way we got to know Russian police who showed us the rules of the metro. The only thing was – it was in Russian. After the first shock we start smiling and they still forgot to delete the picture from the cam. Even it was an expensive one we still have it =) Eating was also exciting and we tried to try Russian food. For this we stopped at a Bliny story, tried them with different fillings and thought it is just a pancake. Furthermore we went to a restaurant where the waiters couldn’t really speak English. For this they couldn’t explain what Pelmeni is, but we just ordered. Finally we found out it’s like a Chinese meal. But maybe Polish or Estonian for instance would say it’s from their country. In the whole we really had nice four days in St. Petersburg and got to know how small the world is! Thank you girls for your company. I never will forget this trip!
11
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
Andrea: Funny, great, incredible, unforgettable, special, and there are so many word that can describe the trip, well as you read already in the previous lines, our trip was full of new and exciting things, we always ending very tired, after to walk and walk all those long streets, and specially if you get lost you walk like two or three times the same way. The streets look like never are going to end. Actually we always were so tired that when we arrive to the hotel in the night we got problems to open the doors, and it was very difficult for some of us to get up early.
Well with this amazing and fantastic trip I finally noticed that the world can be very different, but depend of us how nice and wonderful we can make a trip wherever you go, because in the beginning can be maybe a bit difficult or you can have stress because maybe you can’t understand the people, or you don’t know the language, so we just forget all that and we enjoyed the trip and try to learn as much as we can and have a nice time together. I just want to said also kiitos paljon, for you girls, you made it special and wonderful.
Fu-hsu: It was Easter, the most important holiday in the Russian Orthodox Church! Even the breakfast in the hotel had Easter eggs and cakes! Although many stores were closed because of the holiday, we got to see Easter ceremonies in the churches. Elders, youngsters, families with little children carrying Easter cakes and baskets of colourful Easter eggs, praying and listening to the ceremony created a warm and peaceful atmosphere in
the church, even though the weather outside was actually freezing and terribly windy. Four days was just too short to visit such an amazing city like St.Petersburg, but we did experienced a lot! It’s funny that, to tell the truth, for me, the best moment in St.Petersburg was to see Henri Matisse’s paintings in the Hermitage Museum. Well, you never know. Travelling is always full of surprises!
Fusayo: That was me who took the picture in Metro and pay 10 rubles for the scared metro man. I even took picture in Russian pancake First Food shop, and in that case I should erase the picture. I don’t know why Russian people so hate the 12
pictures. Pictures are so good for your memory of travel. Voi voi St.Petersburg. It is only one point which I can’t understand about them. And that was also me and Fu-hsu who couldn’t wake up some morning and late to breakfast. well,it’s
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
not so much late,we still have time to eat full of breakfast. Thank you for everything girls that your kindness even I wasn’t so good behaviour. The travelling was nice, as we knew another country. But for me it’s more worth that we know each other more deeply and got fun together!!
Claudia Carl Andrea Ruiz Velasco Garcia Fu-Hsu Tsai Fusayo Yamamoto 13
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
The Final Evaluation Camp 17.-20.5.2007 in Inkoo. Otteita leirinvetäjän päiväkirjasta: Torstai 17.5. Ensimmäinen leiripäivä on alkamassa. Bussi peruuttaa vehreää metsätietä pitkin Inkoon leirikeskuksen alueelle. Ihmeellisen kaunis, idyllinen järvimaisema odottaa meitä. Olen saanut työoppimiseni lomassa leirinvetäjän tehtävän ulkomaalaisten vapaaehtoisten loppuarviointileirillä. Ensivaikutelma on kutkuttavan innostava; vapaaehtoiset tuntuvat avoimilta, energisiltä ja yhteistyöhaluisilta. Koen itseni onnekkaaksi saadessani työskennellä heidän kanssaan. Perjantai 18.5. ”Lets do and then…” nuoret ryntäilevät toteuttamaan hullulta näyttäviä tehtäviä improvisaatioon perustuvassa ”Giving and receiving” -työpajassa. Leiri on täydessä käynnissä. On helppoa huomata, että vapaaehtoiset ovat muodostaneet tiiviin, lämminhenkisen ryhmän. Jo ensimmäisessä piirissä, jossa vapaaehtoisvuoden kokemuksia evaluoitiin, havaitsin avoimen, tukea antavan ilmapiirin. Ryhmää on palkitsevaa ohjata, sillä vapaaehtoiset ovat halukkaita yhteistoimintaan ja varsinkin pienryhmissä keskustelusta kumpuaa syviä pohdintoja. Olen haltioitunut kokemusten kirjosta. 14
Lauantai 19.5. Evaluaatioleiriläisten suunnittelemat läksiäisbileet saivat veren hetkeksi hyytymään, sillä teema oli muodostettu pelon ympärille. ”Jälkeen keskiyön: Welcome to the house of fear! Sydän lyöden tiimimme avaa ”kauhujen taloksi” naamioidun majoitusrakennuksen oven. Kukaan ei halua olla viimeinen. Pelonsekainen hysteria valtaa nelikkomme. Kammottaviksi hahmoiksi muuntautuneet vapaaehtoiset ovat kaukana päivällä niin valoisista nuorista.” Jännittävät hetket kauhujentalossa vaihtuivat iloon ja nauruun yön ja bileiden edetessä. Sunnuntai 20.5. Viimeiset halaukset, kauniita sanoja, rohkaisevia katseita, hymyjä. Kiitos! Näyttää siltä, että kaikki olennainen on saanut tapahtua. Onnistunut tunne hehkuu leiritiimissämme. Olemme valmiita jatkamaan matkaa.
Annukka Toivonen
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
(Kirjoittaja on työoppimassa Maailmanvaihto ry:ssä Humanistinen ammattikorkeakoulun opiskelijana. Leirin vetivät Annukka Toivonen, Hanna Särkkä ja Jenni Kivistö. Keittiössä pääkokkeina häärivät Topias Hirvonen ja Maaret Roschier, Miika Pihlajaharju ja Calvin Tsatsa avustivat)
15
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
S
OUR INKOO CAMP
ome of the most precious thing that we have in life are the good memories, I think. Happy memories can keep you up when you are sad and make you remember that, afterall, even if full of obstacles and troubles life is not so bad! So, today is thuesday and two day after the end of Inkoo final camp I´m still glad and smiling all the time thanks to all the good feelings that I´ve had from there! It´s really difficult to try to find the words to describe all the happiness that these four days in the middle of the real Finnish forest gave me. But I can say that when people ask me about my time in Finland I will tell them about my friends from alll over the world, about the warm evening nuotio, about makkara and pulla that always when they finally seem to be ready they suddenly fall in the fire :), about the pleasure of a little chat in a sauna, about a frightening and funny wooden house and about Felipe shouting “Give me the apple!”...
16
Yes my dear friends, I will always remember the time in Inkoo as one of the best in my life because you are so nice people and I could have never expected that I would have met so great and pure persons as you all are! Time goes so fast... and soon Finland will be over for us but I am sure that a great time is waiting us wherever we will be... I ´m sure that we all can manage with this crazy and funny life! kiitos kiitos ja kiitos vielä kaikkille! You are among the best persons I´ve ever met! Your energy, your way to think positive and your curiosity... I hope we can be always like that! P.S..... It was not so bad Hanna´s idea to work until we have money enough to buy Inkoo and live all there :-) Tairin Biasci
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
Viimminen Leiri Oli tosi kiva leiri. Ei ikinä unofdän!! I’m still seems like on the dream of the camp. It was so nice and exciting camp. And it was also great that there were also the first camp place Inkoo. Because it’s easy to remember where we talked at first, where we laughed, where we learned Finish and so and so…Our Finish life started to there. And it was also great that now, we have
another friends also who came later than us to Finland. Nowadays, we are great friends also and it’s very nice they like Inkoo as we like. Inkoo is very good place for the camp. Many forest, nature, fresh air, lake, wood sauna, wood cottage, sounds of birds, very organic toilet… Every situation made us fresh and peaceful. We did some activity about how to ready to go back home, and what we learned from Finland.
17
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
For me, it’s very hard to image that I should come back to home. Because the life in Finland is already very normal for me. But now, for me it’s clear what should I do and what I can do when I come back to Japan. The finish life make me simple and strong. Those activity was very good to look back myself, and also very good to know what the others thought and got in Finland. The other volunteers always make me more clearly and surely. They are very sure about themselves and have very nice opinion. Their opinions always take mine breath away. I really regard them. We are also did surprise program for Finish people. It was “Haunted house”. The
18
place was the house where we stay, and we are standby three points. Each points we scared and ordered 1) TAKE THE APPLE! 2) PEEL THE APPLE! 3) EAT THE APPLE! We were all kind of ghost, and it looks so scary. On first corner, there were Felipe, Tairin, and Robin. They were scary big men. They were making up seems black, and when people came they shouted “Take the apple!”. Well, actually Tairin and Robin said Felipe is most scary and perfect one. And the second corner, I and Fu-hsu stood by. We were hung our hair on mirror, it looks like “Ring”or something asian horror movie. Well, first they were scared,but during the people peeling apple, we are nothing to doing, and it wasn’t scared anymore…we are not so talented about scary things. Final corner, there
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
were Manoj, Nasser, and Kristina. Actually, they are most peaceful member of volunteers. So when they scared the people, it was so funny. We heard laughter on the corner. Anyway, fortunately, some of Finish SO scared, I can say it succeeded. And the best things were we volunteers made one big program together. It was very meaningful and great things. We also did a bit special scary for the kitchen team, and send great thank for them and camp leaders. We really appreciated what they did for us during the camp(of course the other time also!). We also did the program which we say how we like the others and say good bye each other, person to person. It was very annoy that I couldn’t exactly explain what I feel for the others. For me, it takes long time to explain something. But I received so many good things and feelings from the others. Kiitos paljon kaikille. Hope I also could send many my thanks and precious feeling for the others. I don’t wanna forget every moment with yours. Well, but it’s impossible. Because as you know, I have very bad memory for everything. But I know, that feeling which I feel now, very satisfy, comfortable, happy, a bit sad because of parting, clear mind…etc…these things are never go away from me. For everyone who were involved in the camp I wanna send to you many many happiness!! Thank you for great moment with you.
And for everyone who I met in Finland, host family, working friends, children, friends… For you, I wanna send really my best!!! Regards you, always. You all make my life such a wealthy and fruitiful. Thank you so much. Kiitos paljon paljon. See you again! Even we have such a long distance each other, We are together, we are the world, we help the world!!!!! Fusayo Yamamoto
Suomi Se on tosi kaunis maa. Miksi? Ihimiset elävät luonnon kanssa. Luonnot on tosi ihana ja hieno. On tosi ihana ja hieno lapset. Lapset ovat mukava ja kiltti. Mukava ja kiltti lapsesta tulee mukava ja kiltti ihimisia. Jos ihimiset ovat mukava ja kiltti, Tietysti maa on kaunis!- kyllä! Vaikea selittaa.mutta kyllä sä ymmärtat. Ihan kaikille, kuka mä tuttuin tassa suomessa, Paljon kiitoksia ja onnea ja hyvaa jatkoa! T; Fusayo- japanilainen
19
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
VALMENNUSLEIRI INKOOSSA 17.05.-20.05.2007
20
Lukiessani kutsukirjettä tulevien vapaaehtoisten valmennusleirille mieleeni palautuivat muistot vuosien takaisesta rippileiristä. Varustelistan sisältämä makuupussi ynnä muut tavarat kuin myös ohjelman melko tiheät ruokailuajat toivat silmieni eteen eläviä välähdyksiä viimeiseltä leirikokemukseltani. Erilaisilla leireillä viettämieni päivien lukumäärä ei siis päätä huimaa enkä ole koskaan pitänyt itseäni varsinaisena ”leireilijänä”. Ja tosiaan, kun edelliset leirimuistoni ovat 15-kesäisten parissa hankitut, niin asenteeni valmennusleiriä kohtaan oli lievästikin ilmaistuna skeptinen.
riä porukkaan toi vielä Suomessa vapaaehtoisena toimivien ulkomaalaisten ryhmä, joka tuli viettämään viimeistä yhteistä leiriään ennen vapaaehtoistyöjakson päättymistä ja paluuta kotimaahan. Kansalaisuuksien kirjo oli huomattava: meidän suomalaisten lisäksi oli edustettuna kansalaisuuksia muun muassa Japanista, Costa Ricasta, Meksikosta, Saksasta ja Intiasta. Kommunikointi tapahtui pääasiassa englanniksi ja espanjaksi ja erityisen hatunnoston ansaitsevat muutamat ulkomaalaiset vapaaehtoiset, jotka käyttivät rohkeasti vuoden aikana oppimaansa suomen kieltä!
Yhtäläisyydet rippileiriini päättyivätkin sitten varustelistaan ja ruokailujen määrään. Lähtöpaikallamme Helsingin rautatientorilla ei näkynyt yhtään ujoa, kenkiensä kärkiä tuijottelevaa teini-ikäistä, vaan joukko iloisia ja puheliaita nuoria aikuisia tai jo ”varsinaisia” aikuisia. Lisävä-
Leiripaikkamme sijaitsi Inkoossa, Kavalahden retkeilyalueella. Maisemat retkeilyalueen ympärillä olivat hyvin perisuomalaiset: järven ranta vihreine koivuineen ja rantasaunoineen, punainen puutalo sekä kolme pienempää hirsimökkiä. Ruokailutilana toimiva entinen navettarakennus kruu-
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
nasi maalaisidyllin täydellisesti. Tässä vaiheessa haluan nopeasti poiketa aiheesta ja esittää suurkiitoksen leirin keittiöryhmälle: kuten 80- vuotiaalla isoäidilläni on tapana todeta, ”ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi!” Leiriympäristö tarjosikin oivan kontrastin kaikelle sille kuvamateriaalille, jota meille suomalaisille vapaaehtoisille esiteltiin valmennuksen aikana. Afrikan slummija Nepalin orpokotikuvien katsomisen jälkeen astuminen ulos hirsimökistä edellä kuvattuun maisemaan konkretisoi tulevaisuudessa odottavan elinympäristön muutoksen täydellisesti. Tulevien vapaaehtoisten päivät täyttyivät monipuolisesta valmentautumisesta tulevaa koitosta varten. Faktatiedon jakamisen lisäksi teimme draamaharjoituksia, jolloin käsite ”piinapenkki” tuli varmasti jokaiselle selväksi. Lisäksi saimme osallistua Albatrossi-yhteisön seremoniaan, jossa allekirjoittanut valittiin heimon uudeksi jäseneksi jalkojen kosketuksen (!) perusteella. Pelkkää draamaa ei kuitenkaan leirimme ollut, vaan saimme kuulla entisten vapaaehtoisten mielenkiintoisista kokemuksista vieraassa kulttuurissa kuin myös lääkärin luennon matkailuun liittyvistä terveysriskeistä. Haluaisinkin kiittää lääkäri Taneli Puumalaista asiantuntevasta esitelmästä!
Lisäksi jokainen tuleva vapaaehtoinen sai spesifimpää maa- tai maanosakohtaista tietoa joko jo maassa olleelta vapaaehtoiselta tai Suomessa olevalta ulkomaalaiselta vapaaehtoiselta. Ulkomaisiin vapaaehtoisiin tuli tutustuttua muun muassa yhteisten pelien ja leikkien välityksellä. Pääsimme myös mittelemään paremmuuttamme leiriolympialaisissa. Iltaisin oli mahdollisuus saunomiseen ja uimiseen sekä yleiseen ”hengailuun” muiden leiriläisten kanssa. Viimeisenä iltana ulkomaiset vapaaehtoiset järjestivät bileet, joissa pääsi tutustumaan eri maiden ”bileruokiin” ja juomiin. Samaisena iltana myös kummitusjutut heräsivät eloon ja päärakennus olikin muutettu kummitustaloksi. Itse en valitettavasti päässyt tutustumaan kyseiseen taloon, mutta kylmät väreet hiipivät pitkin selkäpiitä pelkästään seuraavan aamun juttuja kuunnellessa! Ilmeisesti myös sangria oli ajanut asiansa, kun sunnuntai-aamuna poikkeuksellisen usean päätä kivisti... Kaiken kaikkiaan leirin anti oli kerrassaan mahtava! Vaikka ajatukset tulevaan lähtöön liittyen saattoivat ajelehtia laidasta laitaan ja tiedon sulatteleminen sekä prosessointi oli välillä rankkaa, jäi päällimmäiseksi tunteeksi 21
KEVÄÄLLÄ TAPAHTUNUTTA
kuitenkin luottava ja innostunut mieli lähteä maailmalle. Ajateltavaa jäi varmasti kaikille osallistujille vielä hyväksi toviksi ja uskoisin sen olevan myös yksi valmennuksen tavoitteista. Valmennustiimi onnistui antamaan realistisen kuvan vapaaehtoistyöstä ja ainakin omalla kohdallani varmentamaan entisestään, että päätös lähteä vapaaehtoistyöntekijäksi on oikea. Valmennustiimille voin varmasti kaikkien tulevien vapaaehtoisten puolesta sanoa, että parempaa valmentautumista emme olisi voineet saada :). Kiitos ja kumarrus teille! Jottei rippileirivertaukseni jäisi vain kirjoituksen alkuretoriikaksi, niin todettakoon, että seuraavaa vaihetta vapaaehtoistyöprosessissa, eli varsinaista vapaaehtoisuuden toteuttamista, voisi verrata konfirmaatioon. Valmistelut itse päätapahtumaan on tehty ja ajattelemisen aihetta annettu. Jokainen vapaaehtoinen on taatusti luonut oman henkilökohtaisen suhtautumisen tulevaan vapaaehtoistyöjaksoon, jota suurin osa pääsee toteuttamaan elokuussa tai sitten vuoden vaihteessa. Vaikkei neljän päivän aikana kovin syvällisiä ihmissuhteita luoda, niin koin tulevien vapaaehtoisten joukon mielenkiintoiseksi: lähtökohtamme 22
ja perustelumme vapaaehtoiseksi ryhtymiseen olivat hyvin erilaiset. Toivonkin näkeväni mahdollisimman monen syksyllä 2008 järjestettävällä paluuleirillä. Tällöin on mahdollista kuulla, miten jokainen on henkilökohtaisesti onnistunut oman koitoksensa kanssa. Toivon tuleville vapaaehtoistyöntekijöille kaikkea hyvää; vapaaehtoistyö ei taatusti tule olemaan ruusuilla tanssimista, mutta kokemuksena varmasti ainutlaatuinen! Nauttikaa siitä ja pitäkää huolta itsestänne. Suomesta lähteville vapaaehtoisille haluan sanoa, että olkaa ylpeitä itsestänne! Olette taatusti saaneet elämänikäisiä muistoja ja ennen kaikkea selviytyneet hienosti vieraassa maassa. Maailmanvaihto ry:n tiimille esitän vielä suuren kiitoksen kaikesta!! Aurinkoista kesää kaikille!! Toivottaa Linda Reinikainen
Valmennusleiristä vastasivat: Kati Huttunen, Anni Koskela, Mila Sell ja Tiina Sohlman. Leirin vetämisessä avusti Suvi Autiosaari. Matkailulääketieteen erikoisasiantuntija Taneli Puumalainen antoi tietoa terveysriskeistä eri kohdemaissa.
Oletko kiinnostunut toimimaan isäntäperheenä? Etsimme isäntäperheitä eri puolelta Suomea elokuussa 2007 saapuville ulkomaalaisille vapaaehtoisille! Pääkaupunkiseudulta etsimme isäntäperheitä seuraaville vapaaehtoistyöntekijöille: Nooralle ---- Noora on 18-vuotias hollantilainen tyttö. Hän on luova, joustava ja ymmärtäväinen nuori nainen. Nooran tuleva vapaaehtoistyöpaikka on Ruskeasuon liikuntavammaisten erityiskoulu Helsingissä. Janalle ---- Jana on 19-vuotias saksalainen tyttö. Hän on musikaalinen ja urheilullinen nuori nainen. Jana tulee työskentelemään vapaaehtoisena Ruskeasuon liikuntavammaisten erityiskoulussa Helsingissä. Jaimelle ---- Jaime on 24-vuotias espanjalainen poika. Jaime on taiteellinen nuori, jolla on suuri auttamisen halu. Jaime tulee työskentelemään vapaaehtoisena Helsingin Malmilla sijaitsevassa Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhdyssä. Ledalle ---- Leda on 26-vuotias italialainen tyttö. Hän on visuaalisesti lahjakas ja sosiaalinen nuori nainen. Leda tulee työskentelemään vapaaehtoisena Helsingin Malmilla sijaitsevassa Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhdyssä. Etsimme eri paikkakunnilta ympäri Suomea isäntäperheitä seuraaville vapaaehtoistyöntekijöille: Ernestolle ---- Ernesto on 17-vuotias poika Hondurasista Väli-Amerikasta. Hän tulee suorittamaan lukion vaihtovuotta Suomeen. Ernesto
on rento, rauhallinen ja huumorintajuinen nuori persoona. Hän harrastaa mm. tennistä. Geraldille ---- Gerald on 19-vuotias saksalainen poika. Hän tulee suorittamaan siviilipalvelustaan Suomeen. Hän on luonteeltaan avoin, ystävällinen ja tykkää urheilla monipuolisesti. Wen-Hsinille ---- Wen-Hsin on 24-vuotias nuori nainen Taiwanista. Hän on rauhallinen ja ystävällinen nainen. Wen-Hsin haluaa työskennellä nuorten parissa. Hän harrastaa mm. patikointia. Dandalle ---- Danda on 25-vuotias nepalilainen nuori mies. Hän on välittävä, ystävällinen ja vastuullinen ihminen. Danda on kiinnostunut vapaaehtoistyöstä ja yhteiskunnallisista ja sosiaalisista aiheista. Josélle ---- José on 29-vuotias nuori mies Meksikosta. Hän on kiinnostunut yhteiskunnallisista aiheista. José on vegetaristi. Hänen harrastuksiin kuuluu mm. pyöräily ja valokuvaus.
23
Volunteering
Moi! Hola!
My name is Suvi Autiosaari, I’m a volunteer from Finland. I’m 19 years old and I have been working in Puebla, Mexico for six months. Although I lived with a host family, and I really liked living there, I prefer to write about my voluntary work placement, because that’s where I have had my most important intercultural learning experiences. That’s also where I’ve experienced the strongest feelings I’ve had here and where I have my best memories. My project is called Fundación JUCONI, and I was working in one of their “houses” called Centro Juconi with children at risk of being street children. The project is behind one of the biggest (and poorest) market places here in Puebla called Mercado Hidalgo and my children were kids from this market place: their families sell things in the market place and can bring their children to the project so that they aren’t in the street all the time. All this families have some kind of problems: alcoholism, young/teenage parents, single moms, families with more than 10 children, etc. I was taking care of kids between 3 and 6 years old with one teacher and another volunteer worker. Our job was to play with them, teach them numbers and to some of the older ones letters, help them to work with different kinds of material, give them breakfast or lunch and also all the care that they were not receiving at home. In 24
the beginning everything was rather difficult for me: I hardly knew any Spanish and could not understand what the kids were saying, and to get them to respect me. But little by little I learned how to handle the kids, what strings to pull, to be patient with them, to try to understand them and basically just to learn how to talk to them and to be around them. The most important thing I learned was that they were kids just like any other I had met from rich families in Mexico, Finland, and that I shouldn’t try to behave any different and just be myself. Learning the language was one of the exhausting and frustrating things I experienced in the beginning. I felt like a child not being able to express my feelings or participate in “serious conversations”. I couldn’t even talk in past tense! Not being able to communicate with people made me sometimes so frustrated that I wanted to cry! But that was my first lesson here: having to be patient and not to be too hard with myself. I’m so grateful to the teacher with whom I was working: she was always ready to answer my questions about the kids, Mexican culture, and was always there to support me when the job sometimes got too hard. I became very sensitive, and on a bad day even the smallest thing could make me cry. Also, occasional home-sickness and problems with the foreign culture made some days harder than
Volunteering
the others. On my last day we were both crying saying Good bye. The kids, who in the beginning were the most difficult ones, became the ones that, in the end, I loved the most and will always remember. Seeing them grow more confident and emotionally mature made me feel so good and proud of them and myself too. And even though they might not know it, they helped me grow enormously. So when it comes to learning, I’ve done a lot of it here. Having to leave the culture you’ve worked so much to adapt to is really difficult, but an equally important part of intercultural learning. And perhaps one of the hardest lessons I still have to learn. I’m still not able to accept that I have to leave this country that I’ve learned to love so much. Suvi Autosaari, Finnish volunteer in Mexico 25
Volunteering Toinen näkökulma machokulttuuriin
M
oni asia Latinalaisen Amerikan maissa pääpiirteissään sopii myös Boliviaan, mutta ilokseni olen törmännyt myös poikkeuksiin. Ehkä monen länsimaisen osakseen saama huomio liittyy myös naisten omaan naisellisuuteen, sillä itse en voi väittää kärsineeni machokulttuurista.
asti tervehtimään minua, ei poskisuukoin, vaan kättä läiskäisemällä ja nyrkit yhteen lyömällä. Tämä on Topazio capoeira ryhmän, ja yleisesti ottaen vain miesten kesken tehtävä juttu. Naisia, myös Topazioon kuuluvia muita naisia, tervehditään edelleen poskisuukoin. Olen monesti naureskellut ennakolta kuulemiani suomalais-
Naisen asemasta Bolivian machokulttuurissa
Mitä taas naisten esineellistämiseen tulee, niin siihen omien kokemusteni mukaan voi hyvin paljon itse vaikuttaa, ja toisinaan olen huomannut, että torvien tööttäilyt kenties liiankin herkästi otetaan itseen. Sen mitä minä kuskeja olen seurannut, johtuvat tööttäilyt valtaosaltaan liikenteestä, eikä niinkään vähäpukeisista mimmeistä, joita täällä kuitenkin riittää ympäri vuoden toisin kuin pohjolassa. Itse koen olevani kuin jätkä jätkien joukossa, ja miehet oppivat varsin nope26
copyright Fil-Millinen Productions / Milli Mokkila
On minuakin toki pari kertaa ”gringaksi” huudeltu, mutta nekin huutelut loppuivat tukan kaljuksi leikkaamiseen. Ja silti uskallan väittää, ettei minua kovin moni mieheksi luule. Vain kerran vanhempi bolivialaisrouva toivotteli ”buenas tardes, señor” (=hyvää iltapäivää, herra) kun kaljuna jätkämäisissä vaatteissa koiraa ulkoilutin.
Ystäväni, yhteistyökumppanini ja capoeira opettajani Alan Robles Alvarez puolivuotiaan Oliver kissansa kanssa.
Volunteering ten täällä olleiden tarinoita, jotka eivät kohdallani pidä lainkaan paikkaansa. Minulle mm. mainittiin, että ”sinusta tulee siellä nainen, hankit ne elämäsi ensimmäiset korkokengät ja alat sipsuttaa kimalle paidoissa ja minihameissa”. Toisin kuitenkin kävi; harrastan kollien kanssa capoeiraa, brasilialaista, tanssillista itsepuolustuslajia kolmesti viikossa, pukeudun edelleen vähintään yhtä jätkämäisesti, ajoin tukan kokonaan pois, ja löysinpä cancholta halvalla käsiraudatkin nahkakotelolla… (tarpeen mm. järjestyksenvalvonta työkeikoilla, sekä elokuvien teossa). Iskuyritykset tai esineellistäminen eivät ole vaivanneet, enemmän minulla täällä miespuolisia ystäviä on kuin naisia, ja mikä parasta, minut otetaan porukoihin mukaan ihmisenä. Naisen asema on toki erilainen kuin Suomessa, mutta ainakin omassa sijaisperheessäni äiti työskentelee perheyrityksessä siinä missä isäkin, tytär opiskelee yliopistossa ja kotityöt ovat lähinnä palvelijoiden harteilla. Omalla työllään omaisuutensa hankkinut perheeni hallitsee kuitenkin kotityöt itsekin ja olen nähnyt heidänkin vapaa-aikanaan niihin osallistuvan. Vähävaraisemmat sitten raatavat normaalisti n. 12 tuntia päivässä, seitsemänä päivänä viikossa, n. 70 €:n kuukausipalkalla. Mutta toki laiskempaakin väkeä löytyy ja vastuullista palvelusväkeä esimerkiksi on vaikea löytää. Kotityöt yleensä ovat toki naisten harteilla, mutta tunnen kyllä bolivialaisia miehiä, jotka osallistuvat siivouksiin ja ruoanlaittoon siinä missä naisetkin. Itse olen huomannut kotitöiden jakautumisen
olevan ehkä enemmänkin taloudellinen kuin tasa-arvo kysymys. Jos perheellä on varaa palkata palvelijoita, ei perheen tarvitse kotitöihin aikaansa käyttää, mutta vähävaraisemmissa perheissä kotityötkin jaetaan tasapuolisemmin. Tämäkään asia ei siis ole niin mustavalkoinen kuin länsimaalainen herkästi yleistää ja uusi sukupolvi on entistä tasa-arvoisempi. Uusia harrastuksia, työtä ja tuttavuuksia Capoeiran löysin sattumalta marssiessani Pradoa jooga tunnin jälkeen ja eksyin armeijan paikkaan, Circulo Militariin. Olin todella innoissani siitä hetkestä lähtien, jo monta päivää ennen ensimmäisiä treenejä. Lajia en ollut aiemmin edes nähnyt, vain kuullut jotain hyvin yleistä. Parit ensimmäiset treenit todella tunsin lihaksissani, mutta keho tottui kissamaisen liikkumiseen ja pää alaspäin olemiseen yllättävän nopeasti. Kuukauden capoeiraa kolmasti viikossa treenattuani huomasin joogatunnilla venyväni yllättäviin asanoihin. Lajina capoeira on hauska ja mukaansatempaava ja porukka on kuin toinen perhe. Laji ei ole pelkkää rhodaa tai treenaamista, vaan myös yhdessä hengaamista, musiikkia, birimbaon tekemistä ja soittamista, oikeastaan yksi kulttuuri. Enpä arvannut Boliviassa tutustuvani portugalin kieleen ja Brasilian kulttuuriin, saati että uuden harrastuksen myötä syntyisi myös uusi elokuvaidea. Kansainvälisen Topazio ryhmän sivut löytyvät osoitteesta www.capoeiratopazio.com.br. 27
Volunteering
copyright Fil-Millinen Productions / Milli Mokkila
copyright Fil-Millinen Productions / Milli Mokkila
Työkseni teen täällä videota ja muuta markkinointimateriaalia Mosoj Yan nimiselle organisaatiolle minkä myötä olen tutustunut moniin näyttelijöihin, teknikoihin ja muusikoihin. Organisaationa Mosoj Yan auttaa katulapsia, köyhiä ja kodittomia naisia, sekä narkomaaneja kolmen eri keskuskuksen voimin. Calle Bolivarilla on toimisto ja kadulla työskentelevien lasten päiväkeskus, jossa lapset saavat opetusta ja ruokaa, sekä käyttää peseytymistiloja ja oppivat mm. kotitöitä ja tietokoneen käyttöä, sekä käsitöitä. Motivacion auttaa narkomaaniäitejä pienten lastensa kanssa, ja Albergue de Restoration taas asuu enimmäkseen seksuaalisesti hyväksikäytettyjä ja pahoinpideltyjä naisia lapsineen. www. mosojyan.org sivustoja olemme uudistamassa tämän kevään aikana.
Diegot rhodassa näyttämässä miten capoeiraa “pelataan”. Plaza de las Banderas, Cochabamba joulukuussa -06
28
Ihmisiin luottamisen suhteen olen tullut siihen tulokseen, että on parasta olla liikaa luottamatta bolivialaisen sanaan. Aikataulut ja yhteydenottolupaukset ovat monesti katteettomia, mutta löytyy täältä niitäkin ihmisiä, joiden sanaan voi luottaa. Ainakin kun kerran näpäyttää odottamisen turhauttamisesta ja toisen kunnioittamisesta. Itse en lähtenyt Boliviaan poikakaveria etsimään, mutta sen mitä omien ystävieni suhteita olen sivusta seurannut, löytyy täältä käsittääkseni varsin luotettaviakin miehiä. Sen sijaan suhteet aloitetaan ja lopetetaan varsin heppoisin perustein, ja aika harva nuori harrastaa muutamia viikkoja tai kuukausia pidempiä suhteita. Olen myös saanut huomata, että minulle rajat voivat olla jotain aivan muuta kuin tyttöystäville. Ystävälle esitellään talo, perhe, oma men-
Volunteering neisyys, kun tyttöystävää ei välttämättä päästetä vierailemaan porttien sisäpuolelle vanhempien tapaamisesta puhumattakaan! Niin metsä vastaa kuin sinne huhuillaan – olen itsekin ollut varsin avoin, joskin varovainen täkäläisissä ihmissuhteissa. Mutta hattua täytyy nostaa täkäläisille kavereilleni, jotka huolehtivat turvallisuudestani, liikkumisestani ja viihtymisestäni, sekä eläinten hyvinvoinnista. Bolivian perustuslakiuudistuksen myötä Cochabambassa on tällä hetkellä levotonta, Bolivian ICYE on kysellyt halukkuudesta jatkaa asumista kaupungissa ja paikallisten pelko on toisinaan käsin kosketeltavaa. Aiemmin en ole Boliviaa vaaralliseksi kokenut vaikka tiedän aggressiivisen ääriryhmän lietsovan sisällissotaa. Valtaosa bolivialaisista ei sitä kuitenkaan halua, joten odotan levottomuuksien laantuvan. Väkijoukossa keskustassa töihin kävellessä on monesti vaikea edes huomata mielenosoittajia, ennen kuin olen jo joukon keskellä, joten se siitä välttelemisestä. Perhe-elämää Bolivialaisittain Muiden kulttuurinvaihdon kokemuksia on erityisen mielenkiintoista lukea nyt kun itsekin ulkomailla asun. Tosin oma Bolivian oleskeluni ei ole auttanut minua itsenäistymään vaan pikemminkin välillä tuntuu kuin olisin palannut lapsuuteen. Liki vuosikymmenen itsenäisen asumisen jälkeen perheeseen sopeutuminen opettaa aivan uusia asioita. Perheen kanssa on pääosin mennyt erittäin mukavasti, enkä voi väittää heidän olevan hirveän konser-
vatiivisia. Toisinaan paikallisille itsestään selviä rajoja tulee kuitenkin ylitettyä kun en vain tullut ajatelleeksi, että portaissa menee yksityisyyden ja luottohenkilöiden raja. Monimuotoinen maa Ilmasto Cochabambassa (Cbba) on mitä ihanteellisin, kuin Suomen kesä. Perheelläni on mökki Chaparessa, viidakossa, ja vaikka pidänkin kovasti viidakon energioista, äänistä, eläimistä en voi väittää kaipaavani kosteaan kuumuuteen, jossa kaikki homehtuu ja on aina tukalaa. En myöskään kaipaa vaikkapa La Pazin raakaa vuoristoilmaa, kuivuutta, auringon paahdetta, kylmiä öitä tai petollista lämpöä päivisin. Ilokseni olen saanut kaikkien näiden koirien lisäksi leikittää myös ystäväni kissoja, joista toinen nimettiin suomalaisittain ”Kissaksi”. Kuten varmaan jokainen pitkään ulkomailla asunut voi vahvistaa, kulttuuriasioissa, eroissa ja yhtäläisyyksissä on aina monta puolta ja jokainen tulkitsee näkemäänsä ja kokemaansa omien kokemustensa ja asenteidensa läpi. Niinpä machokulttuurikaan ei ole pelkkää epätasa-arvoa, jossa nainen saa taistella asemastaan. Ottakaamme tämä kulttuurinvaihdon kokemus elämää ja asenteita rikastuttavana ja antoisana kokemuksena ja nauttikaamme siitä. Kaikkea hyvää, sekä sinne Suomeen, että muille suomalaisille, maailmalla oleville, kanssasisarilleni! Mirkka ”Milli” Mokkila 29
Volunteering Dear All, I am Manoj Kunniyur , ICYE exchangee from India, arrived here in Finland August 15th ,2006. I am coming from Kerala in South India. I met many Finnish people who travelled to this place. I think Finnish people travel so much especially during winter. Until the final camp, my project was in Pokrova Orthdox Monastery in Kirkkonummi and now i am in Suonenjoki. I have somany memorable experiences in the Monastery. It is a beautiful area of Kirkkonummi. There were 2 monks, a beautiful Church and some old and new houses. My works were help the monks in the kitchen, gardening, farming, prepare the wood, clean the snow and many other works like waiting food for the guests. Since one of the monks is a famous cheff, we had so many groups who come to eat in the Monastery. So I had an opportunity to be as a waiter as well. I got plenty of work experiences threre and I used different kinds of machines which I had not operated before. If one day I use motor saw to cut the wood, next day I had to use grass cutter and weed cutter. Another day i had to prepare hundreds of liters borsh (Russian soup) with the big army machine. Chopping the wood with axe was new for me. I enjoyed painting the rooms and machines. Robin (German civil servant) , was my covolunteer in the Monastery. The Christmas celebrations of Finland, I had watched in our TV was the reason that i chose Finland to volunteer eventhough some other countries were available for me. I wanted to know about this culture, see this snow and feel the cold. Now...at the ending periods of this programme I feel that I was right to select Finland. I could stay with this people who are punctual, polite 30
Volunteering
and honest. I have got plenty of things from here to follow in my rest of life. Sauna was the ´cultural shock´ I got from Finland during early days. People in my country would not believe this unless I show the picture. The darkness had not affected me badly as I had affraid. Young people going away from parents after their 1820 ages is strange for me. In India, the parents are happy as long as the children stay with them. Also I can see here that old people are staying alone. Started drinking is an affect of Finnish culture to me. Eventhough we have millions of drinkers in India, still drinking even beer is treated as bad in that culture. It is true that I heard Finland is one of the best ICYE National committees. The camps provided were excellent. We had 4 camps during the year. A sum of talented young people were the leaders of different camps. Also, all the incoming exchangees from different countries were so nice. The organisation in their countries sent the best people to Finland. I am so thankful to the ICYE personnels and the volunteers who were interested to hear about Indian culture and way of living. Because of their interests, I am started to study more about our own culture. This is an adorable programme which breaks the barriers between nations, culture, people, races and sexes. Every young people must do it. Thank you. Manoj Kunniyur Indian volunteer in Finland 31
Volunteering Loppurutistuksia
Elämä – vaikea ja haastava tehtävä. Sellainen, jonka tahdon todella kohdata, käydä läpi, toteuttaa omani. Niin kuin on myös tämä kirjoittaminen kuluneesta vajaasta vuodestani News Letteriin. Alussa edessäni oli kuin suuri vuori; paljon opittavaa, ja vaikka kuinka tahdoin, en pystynyt näkemään kovin pitkälle eteenpäin. Tällä vaellusmatkallani olen käynyt monenmoisia asioita läpi, sekä kasvanut toivoakseni lisää siihen suuntaan, johon ihmisyyteni (/inhimillisyyteni) mitat yltävät. Olen kavunnut ja rymynnyt eteenpäin, usein melko sokkonakin. Ja nyt on sijaintini jo jossain aivan muualla. Ihmeellisesti olen nyt todella vuoren paremmalla puolella - tältä osalta elämän vuoristoa. Puoliväli on jo kauan sitten ylitetty, vieläkin on on oppimista jokainen hetki, niinkuin elämän kuuluukin, mutta samalla on aika korjata hedelmää, nauttia ja elää jokaista pientä hetkeäkin maistellen. Tosin, paineena alkaa jo häämöttää maaliviiva, jota edeltäen on vielä monia monia työstön alla olevia asioita. Monet varmasti tuntevat myös sen, kun viimeisenä iltana ahertaa vielä aamun pikkutunnitkin läpeensä. Voikohan vielä oppia niin elämään, että asiat hoituvat lähes aina ajallaan, sen kummem32
min stressaamatta, aina suht lunkisti? Mahdollistako? Kuitenkin yksi asia, joka on ehkä kaikkein tärkeintä kaikesta, on sellaista, jota on hyvin vaikea sanoin selvittää, puristaa ulos itsestäni tarkasti artikuloiden. Ja juuri se on se punainen lanka, jota lähdin jo alussa seuraamaan, silloin, kuin kaikki sai alkunsa, kun kuulin koko EVS-vapaaehtoistyö mahdollisuudesta. Siitä lähtien olen kuin hurahtanut siivilleni (ehkäpä joskus enemmänkin kanan pyrähdyksiä muistuttaen), mutta aina lähellä maata pysytellen. Seuraten jyväsiä; etsien, mikä on todella merkityksellistä minulle? Jo aivan alusta lähtien on kaikki tapahtunut niin äkkiä, juuri niin nopeasti, että nippanappa olen pysynyt kuitenkin kärryillä – jopa tällä ihmetteleväisellä pohtivaisela luonnollani. Yhä edelleen se välillä lähes yllättää minut, minäkö - Saksassako? Olen nyt nimittäin jo useiden kuukausien ajan löytänyt itseni maasta, johon minulla ei koskaan aiemmin, rehellisesti sanoen ole ikinä ollut minkäänlaista suurta tunteiden roihua - eikä mielenkiintoa. Pelko etenkin kielen suhteen ennen tänne tuoloani muhi - että apua, saanko vain ylitsepursuavan migreenin joka tuutista taukoamatta suoltavan saksankielen kanssa. Siispä jo Suomen
Volunteering päässä, alkoi taisteluni ennakkoluuloja vastaan, alussa se vaati jonkinlaisia itsepsyykkauksia tietenkin. ALITAJUNNAN VIRTAA JA ALKUA Kaikki asiat ovat jokatapauksessa napsahtaneet niin kohdilleen, että tämän kaiken on täytynyt olla jotain täysin sellaista, jonka on pitänytkin tapahtua. Olen ihan alku hetkistä lähtien tutustunut aivan ihastuttaviin ihmisiin. Lentoni Helsingistä 4.9.2006 hurahti suht nopeasti Berlinin Tegel kentälle, josta kyyti jatkui autolla ICJA:n (Saksan ICYE) poikien kanssa pienempään Storkown kylään ICYE:n kansainväliselle ensimmäiselle leirille, jossa alkoi ns. valmentautuminen tulevaan. ja täysin hyvässä hengessä. Leirin noin 50:stä ympäri maailmaa saapuneista vapaaehtoisista löytyi jo aikamoisia ystäviä ja tovereita. Monen kanssa olemme olleet paljonkin yhteyksissä ja järjestäneet tapaamisia. Jokatapauksessa, noin puolentoista viikon päästä maahanlaskeutumisesta olivat saapuneiden leiri ja seminaari ohitse ja junamatka kohti etelää edessä. Ajatuksina mielessäni, kuinka nyt kotopesäkkeen – Suomen lisäksi pieniä palasia sydämestäni oli erkanemassa eripuolille ympäri Saksan maata. Myös saapumiseni Stuttgartiin sujui ongelmitta ja perhe, jonka luona vietin ensimmäiset 6kk, oli yksinkertaisesti sanoen melko mahtava ja tosi sydämellinen. Se oli yksi suuri tekijä, joka sai tämän ajan oloni tuntumaan todellakin lähes vakaimmalta ja tasapainoisimmalta, koko tähän astisen elämäni aikana – huolimatta siis kaikista eriskummallisista tosiasioista, että olin yhtäkkiä
keskellä aivan uutta ympäristöä, kulttuuria, kieltä – ja niin, perhettä. Kuitenkin musta yksi ihan pää-perusasia uuteen kulttuuriin saapuessa on mahdollisuus oppia ja mahdollisimman itsenäisestikkin tutustumaan uuteen ympäröivään maailmaan – avuttomuuden-, kuin myös aliarvioitavaksi tulemisen tunne on jotain sellaista, johon oma ylpeys puskee vastaan. JUGENDFARM MÖHRINGEN Projektissani Jugendfarm Möhringenissä oli myös alku vaikeutensa, ja tietysti, niinkuin elämässä yleensä, erilaiset kumpuilut seuraavat toinen toistaan. Alkuni tapahtui todella liian vähäisillä keskusteluilla, ja jonkinlainen alku palaveri olisi ollut todella tärkeä, niin minulle, kuin varmasti farmillekkin. Sitä odotin, ja odotin ja kyse-
33
Volunteering
lin ja odotin. Taas oli siis kysymys kommunikointiongelmista, sekä todellisuudelta pohjattomista ennakkokäsityksistä. Jonka mukaan ihmiset olettivat asioiden hoituvan, ilman todellista ihmisten välistä kohtaamista. Kuitenkin, on nousu ollut jokseenkin vakaata alusta lähtien, ja nyt olen erittäin onnellinen, että minulla on vielä, mutta todellakin ENÄÄN reilu kuukausi aikaa täällä jaettavaksi. Olen myös saanut paljon vastuuta, sekä selviytynyt tehtävistäni kunnialla - kannustavan palautteen maustein - se on tärkeää. Tämän Jugend-
34
farm konseptin löydän itse todella hienoksi ja nerokkaaksi, enkä tiedä, kuinka tunnettu se Suomen sosiaalialalla onkaan, mielestäni tässä olisi aivan loistavaa kehitys ideaa kaiken kaikkiaan! Vaikka meillä Suomessa on paljon enemmän luontoa, erkanevat polvi polven jälkeen lapsetkin yhä enenemmän Markkina-/mediatuotannon ihmeellisiin paloihin. Jokatapauksessa, omat unelmani jatkavat yhä aina määrätietoista kulkuaan, ja uskoisin, että tämän kaltaisella konseptilla olisi paljon annettavaa myös Suomessamme. (Minulla on vielä työn alla itse sitomani kirja, josta teen ns. JuFa- kirjan, johon koostan mm. monia oppimiani perinteisiä käsityötaitoja, sekä muuta hyödyllistä tietoa ja materiaalia – kaikesta siitä missä olen täällä mukana ollut). Kysymys Jufalla on siis pedagokisesta ja todella luonnonläheisestä lasten- ja nuorten seikkailufarmista joka painottuu kouluikäisten, 6-18-v lasten ja – nuorten vapaa-aikaan,
Volunteering
pitäen myös aamupäivisin terapia-ryhmiä mm. kehitysvammaisille, sekä oppimisvaikeuksia omaaville sisällään. Lapset tulevat siis vapaasti koulun jälkeen viettämään farmille aikaansa erilaisten puuhailujen parissa. Kaikki pohjautuu yhdessä tekemiseen, vapaaehtoisuuteen ja lasten mielenkiintoon sekä motivoimiseen, se siis jos sinänsä kertoo hyvin ihan kaiken ikäisiä todellakin aktivoivasta ja hyvin inhimillisestä yleistunnelmasta. TOTEUTUKSIA, PÄÄSSÄNI PYÖRII Olen kiitollinen siitä, kuinka paljon olen oppinut uutta, työskentelemään eläinten
kanssa, huovuttamaan, värjäämään villaa, työskentelemään niin monien uusien ihmisten sekä lasten kanssa - ja tietysti uudella kielellä. Saan olla mukana ja seurata tätä paljolti vapaaehtoispohjalta ja todella hyvin toimivaa toimintaa. Olen myös uskoakseni tuonut vähintäänkin oman “lisämausteripaukseni” mukaan. Joulun alla toteutimme Suomalaisen Adventti-kalenterin, jossa lapset oppivat päivittäisten vaihtelevien kalenteritehtävien lisäksi myös numeroita suomeksi. Muutama viikko sitten toteutimme myös minun oman Maailmakollaasi- projektini ns. prototyyppinä. Sen ideointi sai alkunsa viime syksynä. Tarkkailimme 35
Volunteering lasten kanssa maailman karttaa sekä palloa, pohdimme, mitä kaikkea telluksemme pitääkään sisällään ja rakensimme yhdessä eri luonnonmateriaaleja, puuta, savea, olkia, kukkia, simpukoita, sahanpurua, eri värejä, paperimassaa yms. ja tietysti mielikuvitusta käyttäen oman 1x2m kattavan maailma- kollaasimme, jonka ripustimme vihdoin viikolla eräälle ulkoseinälle. Olen kiitollinen tästä ajasta, ja siitä, että sitä vielä jäljellä on. Vakaa päätökseni siitä, että tahdon elää lähempänä luontoa, vain voimistuu. Syksyn alkaessa on minulla onnenani jo opiskelupaikka Pekka Halosen Akatemiassa, kauniin Tuusulanjärven kupeessa odottamassa, sitä ennen vielä kuukauden loma, johon toiveeni, haaveeni vapauden ja matkailun nauttimiseen yltävät. Berliiniin jäi jo heti ensileirin jälkeen suhteellisen paljon ystäviä, ja sinne olen Suomen lisäksi ikävöinytkin kuin myös muutamaan otteeseen jo visiitillä vierailutkin - viimeksi Uudenvuoden yli kera muutaman ihanan suomesta saapuneen ystävän! Myös isäni perheineen olivat viettämässä täällä ihanaa kesäistä huhtikuun puolivälin pitkää viikonloppua. Kontakti ystäviin ja perheeseen, aina siinämäärin kuin mahdollista, olen kokenut todella tärkeäksi - se myös auttaa taas tulevaisuudessa asioiden jakamista - kun joku on todella nähnyt myös hieman, mitä elämäni Saksassa on sisältänyt, ja millainen paikka tämä loistava Jugendfarm oikein onkaan. Se on myös yksi syy, jonka takia koen niin tärkeäksi jakaa ajatuksiani sekä elämääni myös News Letterin lukijoille. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö tämä 36
aikani täällä olisi todella merkityksellinen elämäni janalla! Kuin ei siitäkään, jotteiko kotiinpaluu, monet jälleennäkemiset todellakin sydäntäni lämmitä. Eikä siihen enään pitkää aikaa olekkaan! Olen miettinyt usein, miksi olen täällä, voinko saada jotain hyvää aikaan, syitä ja seurauksia. Mutta harvoinpa elämä on niin yksiselitteistä. Uskon, että ehkäpä tämä vuosi onkin kuin suuri lahja minulle. Aika vahvistua itsessäni, vakauttaa askeleitani, sekä avata sydäntäni. Kasvaa todella omaan elämääni, aivan jo konkreettisestikin suurta välimatkaa menneisiin ottaen. Meillä on myös kasvanut hieno tämän vuotinen Jugendfarm-tiimi. Monia vahvasti uskoakseni jatkuviakin ihmissuhteita on syntynyt. Täällä olen minä, omia rajojani ja muotoja hahmottamassa. Itseni löytämisessä mukana myös tärkeät asiat kirkastuvat entisestään, joskus pohdin asiaa, voisinko todella elää niin kaukana kotoSuomesta, niistä tärkeistä ja hienoista ihmisistä, sekä omasta äidinkielestäni. Ja onneksi sitä minun ei nyt tarvitse tietääkkään. Alitajunnassa odotan jo kovasti Elokuuta, siellä, minne ikävänikin on jo osittain piiloon lomittautunut. Aina kuitenkin, kun asiaa ajattelen, vähintään kostuvat silmäni. Elokuussa taas tavataan! Rakkain terveisin Senja Kortelainen (tai täällä vaihtoehtoisesti sigia tai swenja huolestuttavan ruotsalaiselta kuulostaen ;) www.jufa.de - löytyy kotisivut projektiini
Volunteering
Olá! Min dröm de senaste åren har varit att åka till Brasilien för att jobba som volontär. Drömmen gick i uppfyllelse och nu är jag här, i Porto Alegre som beläget i södra Brasilien. Staden har cirka 1,3 miljoner invånare och med mina finländska ögon sett är detta en otroligt stor stad. Efter att ha bott här i snart tre månader så har jag dock börjat vänja mig vid alla människor och den så gott som livsfarliga trafiken. Jag har äntligen också lärt mig att både förstå och tala portugisiska ganska bra. Detta har varit en stor utmaning för mig, eftersom jag när jag kom hit endast kunde några få ord portugisiska. Att inte tala språket var ett stort handikapp i början. Lyckligtvis kunde jag göra mig förstådd i min värdfamilj, eftersom båda föräldrarna talar relativt bra engelska. Men i projekten var det svårare, eftersom de flesta som arbetar där inte talar engelska. Detta ledde till att en del personer på projekten till en början undvek att tala med mig, när de trodde att jag inte skulle förstå dem. Detta var otroligt frustrerade eftersom det ledde till att jag tillbringade en hel del tid ensam. Jag tänkte många gånger att jag aldrig kommer att lära mig språket, men så smånin-
gom började det fungera bättre och ju mera jag lär mig av språket desto lättare är det också att skapa sociala kontakter. Alla volontärer här i Porto Alegre har två projekt. Mitt första projekt är vid en organisation för afrobrasilianska kvinnor, Maria Mulher – organização de mulheres negras. Här jobbar psykologer och socialarbetare med fattiga familjer. Familjerna erbjuds professionell hjälp och de problem som främst fokuseras på är familjevåld och HIV. En av mina uppgifter här är att erbjuda Taktil Stimulering till kvinnorna. I Finland har jag genomgått en kurs och kan nu titulera mig beröringspedagog. För mig är det en stor upplevelse att kunna erbjuda detta till kvinnorna på projektet, trots att jag är tvungen att använda mig av begränsade resurser. Tillsammans med en psykolog har jag också fått göra hembesök till en del av familjerna och det är oerhört intressant och lärorikt att se under vilka förhållanden en del mãnniskor tvingas bo här. Därtill har jag nyligen börjat ge engelskalektioner till en grupp tonårsflickor. Mitt andra projekt är på det federala universitetet här i Porto Alegre. Tillsammans med en grupp psykologistuderande gör vi forsking kring ung37
Volunteering domars mentala hälsa. Språket utgjorde i början ett stort problem för mig i detta projekt, eftersom det dessutom är ett komplext ämne som behandlas. Men när spåket inte längre utgör ett lika stort hinder är det ett väldigt intressant projekt, där jag också har fått några goda vänner. Till en början hade jag dock alldeles för få timmar på projekten och således fick jag ett tredje projekt också. Det här är en skola för barn i åldern två till tio år. Skolan heter Escola da Vida, vilket betyder livets skola. Här hjälper jag lärarna att undervisa barnen. Det här projektet är det mest krävande, eftersom barnen kommer från fattiga hemförhållanden och att få dem att visa respekt är oerhört svårt eftersom de testar gränser hela tiden. Undervisningen går dessutom inte att jämföra med undervisningen i Finland. En stor del av tiden går till att ropa med barnen, vilket naturligtvis inte gör dem lugnare. Det här känns ibland väldigt olustigt, eftersom jag inte är van att sådana metoder används i skolsammanhang. Jag försöker hitta andra sätt att få barnen att lyda mig och lyssna till mig, vilket minsann är en utmaning. Jag har haft turen att få en värdfamilj som jag trivs mycket bra hos. Familjen består av mamma, pappa och två systrar som är fyra och tio ár. Föräldrarna talar som sagt engelska, men med flickorna får jag öva portugisiska varje dag. Jag får ha mitt eget rum med eget badrum och vi har dessutom en hemhjälp som 38
kommer hit varje dag, så fõr mig känns det verkligen lyxigt. Tillsammans med familjen har jag redan fått uppleva en hel del roligt, bland annat har vi varit på två kortare resor tillsammans och jag har fått gå på både möhippa och bröllop tack vare dem. Emellanåt träffas hela släkten och då är det churrasco som gäller. Churrasco är grillat kött och mycket traditionellt i Brasilien. Pricken över i är chimarrão, som är en het dryck som dricks genom ett metallrör. Här i Porto Alegre finns det alltid något att göra. Det finns flera alternativa tetrar och filmer som ofta är gratis. Dessutom ordnas det fester jämt och ständigt här. Brasilienare älskar att festa och de är dessutom mycket stolta över sin musik. Jag har planerat att ta danslektioner här för att lära mig typiska brasilianska danser såsom samba och pagode. Några goda vänner har jag också fått redan, dels övriga volontärer men också en del brasilianska vänner. Det har varit förvånansvärt lätt att få vänner här och de flesta människor är mycket gästvänliga. Nu har vardagen börjat komma in i livet här och jag ser saker och ting med andra ögon än jag gjorde i början då allt var nytt och spännande. Brasilien är ett land med många problem, korruptionen är hög och skillnaderna mellan olika sociala klasser är otroligt stor. Jag är tvungen att reflektera över mina egna värderingar och jag har lärt mig att acceptera livet här,
Volunteering
Porto Alegre
trots att orättvisorna är många. Plötsligt inser jag att Finland är ett otroligt bra land och att vi finländare borde uppskatta vårt land mera än vi gör. Tiden går otroligt fort här och snart kommer det här äventyret att vara över. Jag har endast cirka två månader kvar att arbeta vid projekten, sedan åker jag på resa i Brasilien tillsammans med en annan volontär i sex veckor. Därefter åker jag hem till Finland igen och då är äventyret slut. Men till dess ska jag passa på att njuta de månader jag har kvar här i Brasilien! Beijos e abraços! Anna-Lena Ström
Jättechimarrão
39
UUTISIA
Euroopan neuvoston “Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia” -kampanjan tapahtuma Latviassa!
Non-Stop Europe on 9 eri Euroopan neuvoston jäsenmaan (Latvia, Bulgaria, Puola, Unkari, Turkki, Norja, Ranska, Portugali ja Suomi) yhdessä järjestämä moninaisuutta ja kansalaisaktiivisuutta edistävä projekti, joka huipentuu kolmessa Latvian kaupungissa järjestettävään 48-tunnin katutapahtumaan. Suunnittelutyö aloitetaan kussakin osallistujamaassa, itse toteutus tapahtuu Latviassa 18–28.8.2007. Ohjelma alkaa yhteisellä seminaarilla moninaisuudesta ja kansalaisaktiivisuudesta, ja myös katutapahtumaa suunnitellaan yhdessä. Itse katutapahtuman jälkeen on vielä varattu pari päivää aikaa yhteiselle reflektoinnille ja palautteelle tapahtumasta. Itse projektiin osallistuminen ei maksa mitään, matkakustannuksista Latviaan korvataan 70 % - eli itse maksetaan 30 % matkoista Latviaan. Latviassa asuminen ja ruoat ovat osallistujille ilmaisia. Suomen ryhmään mahtuu vielä mukaan, sillä päivämäärämuutosten vuoksi muutama osallistuja joutui perumaan osallistumisensa. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen - kysy lisää tai ilmoittaudu porukkaan! Ystävällisin terveisin,
Kv. kuulumisia
Suurin ICYE järjestö Saksan ICYE lopettaa ICYE ohjelman kautta vapaaehtoistyöntekijöiden lähettämisen. Saksan hallitus on käynnistänyt täysin tuetun vapaaehtoistyöohjelman Saksasta etelän maihin (kehitysmaihin). Itävallassa on vastaava ohjelma käynnistymässä.
40
Anna Huovila, anna.huovila@helsinki.fi, 050-3711634
Seminaareja
AVSO (Association of Voluntary Serv ice Organisations) järjestää seminaarin “Hand in Hand - reinforced Mentorship in voluntary service projects” Roo massa 25. -29.9. Seminaarin tarkoitus on parantaa kans ainvälisessä vapaaehtoistoiminnassa vapaaehtoisten tuen laatua. Seminaari on tarkoitettu vapaaehtoistyöpaikko jen sekä vapaaehtoistyöjärjestöjen edustajille. Seminaa rin järjestäjä vastaa ohjelma- ja majoituskustannuksista sekä korvaa 70 % matkakustannuksista. Maailmanvaihdo n kautta seminaariin hakeville osallistumismaksu on 80 euroa, lisäksi osallistuja maksaa 30% matkakuluistaan. Seminaariin tulee hakea viimeistään 15.6. Hakulomakkeet voi pyytää Maailmanvaihdosta.
TAPAHTUMAKALENTERI 30.6.
hallituksen koulutuspäivä 9. - 19.8.
Tulovalmennus maahan elokuussa saapuville ulkomaalaisille vapaaehtoistyöntekijöille Syyskuussa
Postitustalkoot (ajakohta varmistuu myöhemmin) Lisätietoja: topias.hirvonen@gmail.com.
13. - 14.10.
Palanneiden leiri Villingin saaressa Helsingin edustalla Lokakuussa
SM, Syysmasennuksen poistopäivät (päivä vielä avoinna) 1.11.
Ensimmäinen hakuaika elokuussa 2008 alkaviin ICYE vapaaehtoistyöohjelmiin ja yhteistyökumppaneiden EVS paikkoihin päättyy.
EVS vapaaehtoistyöhön Aasiaan tai Afrikkaan
Yksi suomalainen vapaaehtoinen voi lähteä kauttamme Aasiaan ja yksi Afrikkaan EVS vapaaehtoistyöhön kansainvälisen ICYEn toimiston koordinoimien monenkeskisten EVS hankkeiden kautta. Aasiassa kohdemaina ovat Intia, Kiina, Nepal ja Vietnam; Afrikassa Ghana, Kenia, Mosambik, Nigeria, Uganda ja Etelä-Afrikka. Vapaaehtoistyöjaksot kestävät 9 kk. Afrikassa vapaaehtoistyö alkaa syyskuun alussa ja Aasiassa syykuun lopussa. Vapaaehtoistyötä tehdään molemmissa maanosissa sosiaalialalla. Lisätietoja vapaaehtoistyökohteista ja hakuajoista lähiaikoina kotisivuillamme sekä sähköpostilistamme kautta. EVS vapaaehtoistyö on tarkoitettu 18–28 (-30-vuotiaille) nuorille aikuisille. Ensisijaisesti sellaisille nuorille, kenellä on muita heikommat mahdollisuudet saada kansainvälistä kokemusta.
41
Liity postituslistalle!
Join our E-mail List!
Liittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen;
By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, international seminars, trainings, parties, etc. etc. You can either join by..
icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi
1) sending an blank message to: icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi
Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilla “Toimintaa Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.
2) or through the link that can be found on our web page in the section of “Toimintaa Suomessa”.
Kirjoita Newsletteriin
Write for Newsletter
Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mielen.
Readers’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also happily receive your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork also gives you a pleasant mind.
Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen: tiedotus@maailmanvaihto.fi. Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.
If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto.fi. Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.
Viimeinen leiri on ohi ja vapaaehtoisten on kohta aika sanoa hyvästit Suomelle.
42
Tähän numeroon kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet: Milli Mokkila Meri Tennilä Claudia Carl Fu-Hsu Tsai Fusayo Yamamoto
Senja Kortelainen Anni Koskela Miika Pihlaharju Annukka Toivonen Tairin Biasci
Taittajan terveiset Näin se taittokausi vierähti ja pestini lähestyy loppua. Tämä on viimeinen lehti jonka taitan. On aika suunnata kohti uusia haasteita. Newsletteriä on ollut mukava taittaa. Suomalaisten vaihtareiden ulkomaan kokemukset ovat olleet mielenkiintoisia lukea, samoin ulkomaalaisten vaihtareiden fiilarit Suomesta. Tulee suorastaan ikävä näitä kirjoittajien tarinoita. On pakko käydä Maailmavaihdon nettisivuilla vilkaisemassa seuraavaa Newsletteriä, että näen millaisia persoonia seuraavassa suomeen tulevassa vaihtariryhmässä on. Työniloa ja jaksamista vapaaehtoistyöhön. Kiitokset Merille sujuvasta yhteistyöstä ja hyvää kesää kaikille vapaaehtoisille! Raija
Linda Reinikainen Suvi Autiosaari Manoj Kunniyur Anna-Lena Ström Andrea Ruiz Velasco Garcia
Painotiedot
Julkaisija Maailmanvaihto ry Päätoimittaja Meri Tennilä Taittaja Raija Ojanen Painopaikka Itä-Helsingin Monistus
Seuraava aineistopäivä 11.9.2007 Ilmestymisaikataulu 4 kertaa vuodessa Tilaushinta Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun Yhteystiedot kts. takakansi 43
Maailmanvaihto ry - ICYE Finland Pitk채nsillanranta 11, 00530 Helsinki tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org