Newsletter 2 / 09

Hallituslaisen tervehdys Osallistuin viime kesänä Latinalaisen Amerikan sukupuolentutkijoiden pohjoismaisen verkoston seminaariin Turun saaristossa. Jaoin huoneen islantilaisen espanjalaisen filologian professorin kanssa. Kävi ilmi, että hän itsekin oli lähtenyt ICYE:n kautta vapaaehtoistyöhön Costa Ricaan, jäänyt maahan töihin ja palattuaan aloittanut espanjan filologian opinnot. Nyt hän tutkii Costa Rican Karibian meren puolen kirjallisuutta. Hän oli itse ollut vapaaehtoisena, toiminut eri ICYE:n toimistoissa ja hallituksissa ja toiminut isäntäperheenä useammalle vapaaehtoiselle. Vapaaehtoisvuosi ilmiselvästi määritti hänen tulevia valintojaan ja kohdalle osuneita sattumia.

Odotellessamme bussia takaisin Helsinkiin kerroin muille osallistujille tästä hauskasta ICYE-yhteensattumasta ja osallistujajoukosta löytyi vielä yksi icyeläinen lisää! Hän oli puolestaan vaihtovuotensa jälkeen aloittanut Latinalaisen Amerikan tutkimuksen opinnot ja valmistunut aineesta maisteriksi.

Muutamaa viikkoa seminaarin jälkeen kävin läpi Maailmanvaihdon 50-vuotisjuhlan kutsulistaa. Työsähköpostiosoitteiden loput kiinnittivät huomioni: kansainvälisyys ja solidaarisuus olivat useita työpaikkoja yhdistävä tekijä. Valikoituuko Maailmanvaihdon vapaaehtoisiksi tietyn tyyppisiä lähtijöitä vai muokkaako vapaaehtoisvuosi lähtijöiden tulevaisuuden näkymät uudelle polulle? Molemmat varmasti pitävät paikkansa.

Ensi elokuussa lähetämme maailmalle ja vastaanotamme maailmalta taas uudet vapaaehtoiset. Toivottavasti heidänkin tulevaisuuden suunnitelmansa saavat ensi vuoden aikana uuden positiivisen käänteen!

Anna Huovila Maailmanvaihdon jäsen

2

hallituksen

Board Member’s Greeting Last summer I participated in a Latin American gender studies workshop in Turku archipelago. My roommate there was a professor in Spanish language and literature from Iceland. It turned out that she had been in ICYE exchangee in Costa Rica years ago. She had stayed in Costa Rica after her volunteer year working and after her return she started studies in Spanish language in literature. Now her research focus is in the literature of Costa Rican Caribbean side. She had herself been a volunteer, worked for several ICYE offices and boards and as a host family. It is obvious that her year as a volunteer has influenced her future choices.

While waiting for the bus back to Helsinki from the workshop I shared the funny story of an ICYE surprise gathering and we found even another old ICYE-volunteer! She had started studies in Latin American studies after her exchange year.

A few weeks after the workshop I went through the Maailmanvaihto 50 years anniversary mailing list. Quite a few of the people had their work email as their contact information. It was interesting to see how former exchange students and volunteers had ended up in such international and intercultural jobs! Does ICYE select certain type of people to their programme or does the experience change their future plans? Probably both of the scenarios make sense.

Next August we will again send and receive our new volunteers. Hopefully their experience will have a positive influence on their future plans as well!

Anna Huovila Member of ICYE Board

3

SISÄLTÖ

Värikästä elämää & villejä lapsia Costa Ricassa “Monet ihmiset täällä ovat sitä mieltä, että Costa Rica on ainoa oikea paikka maails.8 massa.”

Yhdet tulevat, toiset lähtevät...

Iloisia ja hieman haikeampia leiritunnelmia Ylöjärveltä s.22 ja s.24

Honduras especial!

A niin kuin aurinkoiset aamuhetket...

Aakkoset hondurasilaisittain s. 15 “Koska Hondurasin valtio ei tee mitään naisten elinkeinon hyväksi, on heidän pakko keksiä itse miten hankkia elantonsa.”

Naisvankeja auttamassa s. 18

4

SISÄLTÖ

1. toukokuuta, Meksiko “Nyt just mitään ei valu hukkaan.” s.11

Pääkirjoitus .............................. s. 2 Hallitus esittäytyy .................... s. 6 Vapaaehtoisten kokemuksia ... s. 8 Toimiston harjoittelijat .......... s. 20 Goodbye, Finland! ................. s. 22 Kohti maailmaa ..................... s. 24 Isäntäperheet kertovat ......... s. 26 Juhlajulkaisu ilmestynyt ...... s. 28 Tapahtumakalenteri .............. s. 29

ICYEn toiminnan lähtökohta ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 3040 nuorta vuosittain.

Vastavuoroisuusperiaate Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä.

Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet. Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

5

Uusi hallitus esittäytyy Namaste eli tervehdys kaikille!

Olen Karita Blom ja aloitin tänä vuonna Maailmanvaihdon hallituksessa. Vastuualueeni on tiedotuksen kotimaisessa markkinoinnissa. Helin kanssa autamme järjestämään osallistumista mm. Mahdollisuuksien Toreille ja Maailma Kylässä -festivaalille. Maailmanvaihto tuli tutuksi lähdettyäni 9 kuukauden vapaa-ehtoistyöjaksolle Nepaliin, josta palasin kesäkuussa 2008. Mahtavan kokemuksen innoittamana tuntui luontevalta tulla järjestöön. Palattuani olen toiminut tukihenkilönä Suomessa työskentelevälle ulkomaiselle vapaaehtoiselle ja ollut ohjaajana lähtevien leirillä. karitablom@maailmanvaihto.fi

Hei kaikille!

Nimeni on Anna Huovila ja aloitan kolmannen vuoteni hallituksessa vas-tuualueenani Suomesta lähtevät vapaaehtoiset. Odotan innokkaasti tulevaa hallituskautta! Valmistuin filosofian maisteriksi kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriohjelmasta viime kesänä. Työni Maailmanvaihdossa on mahdollistanut monta tärkeää ja unohtumatonta vuorovaikutustilannetta. Toivon, että pystyn nyt itse edistämään ja valmistamaan vapaaehtoisia kohtaamaan elämää rikastuttavia kulttuurienvälisiä kohtaamisia. Kohdataan! anna.huovila@maailmanvaihto.fi

Nimeni on Tiina olen Laitinen, 27-vuotias ja löysin tieni Maailmanvaihdon toimintaan ihan vahingossa. Olen itse ollut aupairina ja opiskellut englanniksi, joten kansainvälisyys on aina ollut lähellä sydäntä. On myös todella jännittävää tehdä jotain erilaista ja vapaaehtoisen isäntäperheenä on ollut juuri sellaista. Hyvän kokemuksen kautta oli kiva ryhtyä aktiivisemmaksi järjestöläiseksi Maailmanvaihtoon. Vastuualueeseeni hallituksessa kuuluu isäntäperhemarkkinointi. tiina.laitinen@maailmanvaihto.fi

6

Tervehdys, olen Emilia Niemi ja uusi Maailmanvaihdon hallituslainen. Järjestötoiminta on vetänyt minua puoleensa, ja olen iloinen, että voin olla mukana kansainvälisessä toiminnassa. Vapaaehtoistyövuoteni vietin Ghanassa 2007-2008, josta palasin monia kokemuksia rikkaampana ja maailmankatsomus avartuneena. Tulevana opettajana uskon, että voin hyödyntää kokemustani kansainvälisyyskasvatuksen näkökulmasta.

Hallituksessa vastuualueenani on isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat. ewniemi@mappi. helsinki.fi

Hei kaikille!

Olen Marika Heinonen ja olin EVS-vapaaehtoisena Saksassa vuonna 2003–2004. Mieleenpainuvan kokemuksen jälkeen Maailmanvaihdon toimintaan mukaan tulo oli helppoa ja nyt olen ollut hallituksen jäsen vuodesta 2005 lähtien. Vastuualueenani ovat kotimaiset vapaaehtoiset ja lisäksi olen mukana tiedotustiimissä. Uskon, että upean 50-vuotisjuhlavuoden jälkeen tästä on hyvä jatkaa innolla eteenpäin. marika.heinonen@maailmanvaihto.fi

Nimeni on Anna-Sofia ja olen ollut mukana ICYEn toiminnassa jo lähes kymmenen vuotta! Vaikea päästää irti? Nyt annan järjestölle panokseni nettinörttinä (vaikkei uskoisi) sekä newsletterin pilkunviilaajana. Tämän "ohella" työskentelen kulttuurialalla ja sisustan uutta kämppää ihanan boheemissa Kalliossa.

Vapaahetkinä kirjoitan, juoksen ja juhlistan mitä kulloinkin sekä pähkäilen, mihin ryhtyisin isona. anna-sofia.joro@maa-

Hei! Olen Maria I s o a h o ja toimin hallituksen varajäsenenä.

Olen mukana ulkomaalaistiimissä, jossa mietimme tukihenkilöihin liittyviä asioita.

Maailmanvaihdon toimintaan olen tullut mukaan vapaaehtoistyön kautta. Viime vuonna asuin Ugandassa kuusi kuukautta.

Suomeen palattuani olen jatkanut sosiaalityön opintoja Helsingin yliopistossa ja asunnon remontoimista Inkoossa, jonne muutan kesä-kuussa. maria.isoaho@helsinki.fi

ilmanvaihto.fi

Hei kaikki Newsletterin lukijat!

Hei vaan kaikille!

Olen Heli Tuovinen ja tämä on toinen vuoteni hallituksen jäsenenä. Viime vuoden tapaan hallituksessa on kaksi tiedotusvastaavaa ja olen toinen heistä. Karitan ja minun lisäkseni tiedotustiimiin kuuluu muita hallituslaisia. Otamme kuitenkin erittäin mielellämme tiimin jäseniksi muita, ja tiimityöskentely onkin mukava tapa päästä mukaan järjestön toimintaan. Jos tiedotustyö kiinnostaa Sinua, ota rohkeasti yhteyttä!

Olen Liisa Turja ja olin ICYE:n vapaaehtoisena Taiwanissa 2005-2006. Tulin toimintaan mukaan lähinnä haastattelemalla uusia maailmanvalloittajia. Hallituksessa olen ollut vuodesta 2008. Vastuualueeseeni kuuluvat ulkomaiset vapaaehtoiset ja erityisesti leiritoiminta. Jos haluat mukaan leiritiimiin tai vaikka kokiksi keittiöön, ota yhteyttä. liisa.turja@nic.fi

heli.tuovinen@maailmanvaihto.fi

Tervehdys kaikille, Meri Tennilä on nimeni, ja toimin nyt toista vuotta hallituksen puheenjohtajana. Tänä vuonna meillä on taas kerran mahtava hallitustiimi koossa, joka kuitenkin tarvitsee tuekseen suuren joukon aktiiveja (leiritiimiläisiä, messuesittelijöitä, haastattelijoita, postitustalkoolaisia, jne..). Mikäli Maailmanvaihdon toiminta kiinnostaa Sinua, ota rohkeasti yhteyttä toimistoomme tai vaikka suoraan tietystä toiminnasta vastaavaan hallituksen jäseneen. Hauskaa kesää kaikille ja toivottavasti näemme Maailmanvaihdon aktiviteeteissa! meri.tennila@maailmanvaihto.fi 7

Värikästä eloa ja villejä lapsia Costa Ricassa Työ. Työskentelen kolme päivää liikunnanopettajan kanssa, eli venyttelen lasten kanssa ja katson kun he leikkivät ja tekevät, mitä opettaja sanoo. Yritän puhua espanjaa. Jos mahdollista, lapset puhuvat vielä nopeammin kuin aikuiset, joten ymmärtäminen on välillä lähes mahdotonta.

Kerran minulla oli paljon tekemistä, kun yksi pojista mursi kätensä ja opettaja lähti viemään häntä sairaalaan ja jätti 22 noin 10-vuotiasta lasta kontolleni. En puhu espanjaa vielä paljoa eivätkä lapset kunnioita täällä sen enempää kuin Suomessa.

Olin tulla hulluksi ja kiitin luojaani, että tämä tapahtui päivän viimeisen tunnin aikana. Selviydyin, ja sain jopa lapset tekemään jotakin.

Opettajat, perheen sukulaiset ja kaverit, KAIKKI, haluavat kutsua minut joka paikkaan. Se on kivaa, mutta on vaikea selittää, että haluan matkustella viikonloppuisin ja olen väsynyt, kun joudun opettelemaan kieltä koko ajan.

Koti-ikävää on jonkin verran. Kaipaan itsenäisyyttä ja omaa elämää, sitä ettei tarvitse selitellä mitä tekee ja missä menee ja miksi on väsynyt. Onneksi espanjankielen opiskelu pitää mielen virkeänä.

Yllätän itseni jatkuvasti ymmärtäessäni espanjaa. Asennoidun yleensä siihen, etten 8

Teksti ja kuva Laura Wiik

ymmärrä mitään ja yllätyn jatkuvasti. Silloin, kun ihmiset puhuvat minulle ja haluavat minun ymmärtävän mitä he puhuvat, pystyn käymään pitkiäkin keskusteluja!

Perhe. Tulemme oikein hyvin toimeen.

Siskoni antaa minun myös olla yksin.

Nykyään vietän melkein kaikki illat kotona piirrellen, kutoen ja kirjoitellen. Äitini on töissä seitsemän päivää viikossa ja noin 12 tuntia päivässä ja siskoni auttelee häntä Soda-ravintolassa. Minä puolestani haluan olla iltaisin rauhassa vietettyäni päivän lasten kanssa.

Keksiviikkona olin viereisessä kylässä opettajakaverini Lennan luona. Lennan tädillä on uuni, joka ei ole mikään itsestäänselvyys.

Sain mahdollisuuden kokata makaronilaatikkoa ja saada suomalaista ruokaa ensimmäisen kerran puoleentoista kuukauteen. Olin ylpeä tuloksesta, jonka tekemiseen kului jonkin verran aikaa koska Lennan keittiössä ei ollut liettä. Vein vuoallisen ruokaa äidilleni, jotta he saisivat syödä suomalaista ruokaa. Ja äiti jatkoi makaronilaatikkoa salsalla ja vihanneksilla. Lopputuloksena se maistui aivan samalta kuin kaikki ruoka täällä!

Kävin siskon isän kanssa keskustelun siitä, mitä isäni tekee Suomessa työkseen. Loppujen lopuksi puhuttiin Costa Ricasta. Isä kertoi, ettei

Kulttuurierot.

tykkää muista maista, ja että hänelle riittää espanjan puhuminen. Monet ihmiset täällä ovat sitä mieltä, että Costa Rica on ainoa oikea paikka maailmassa. Äitini on 64-vuotias ja asunut koko elämänsä Tucurriquessa. Hän ei osaa lukea eikä kirjoittaa.

Viime viikolla kävimme juoksukilpailuissa. Suomalaiset lapset ja opettajat olisivat olleet kauhuissaan ja juoksut olisivat jääneet juoksematta. Kävelimme ensin viereiseen kylään noin tunnin 15 lapsen kanssa. Poimimme mukaan lisää lapsia ja kävelimme vuorille, jossa kilpailu pidettiin. Juoksurata oli melkein koko ajan ylämäkeä, maa niin kuivaa että se oli paikoittain lohkeillut niin, että tie

oli poikki. Lapset olivat silti innoissaan ja jokainen jaksoi juosta reippaasti maaliin.

Kilpailun jälkeen kävelimme takaisin Tucurriqueen. Eikä yksikään lapsi valittanut.

Lapset ovat villimpiä kuin Suomessa.

Heidän myös annetaan tehdä enemmän.

Lapset juoksevat koulussa, hyppivät, pomppivat, kiljuvat, huutavat, mutta kukaan ei kiellä heitä. Tunnen itseni välillä tympeäksi tädiksi, kun sanon lapsille jatkuvasti "ei" koska muut opettajat kuittaavat asiat olan kolautuksella.

Sanovat, että anna olla. Lapset ovat myös hyvin sympaattisia. Kun kävelen kaduilla koulun jälkeen, tuntuu että jokainen lapsi tervehtii Laura-niña, Laura-profe.

Paikallisen äidin kainalossa vapaaehtoistöissä Costa Ricassa.

9

Teksti Maarit Hänninen Vapaaehtoistyöntekijä Ecuadorissa

Quiton kuulumisia

Millaista on asua päiväntasaajalla?

Ei niin lämmintä kuin uskoisi, ei ainakaan täällä Quitossa. Auringon ja sateen taistelu on viime kuukausina kallistunut sateen voitoksi. Olen todennut paikkansa pitäväksi sanonnan, jonka mukaan Quitossa voi kokea neljä vuodenaikaa yhden päivän aikana.

rikkauden saarekkeita.

Työskentelen koulussa lähellä Quiton historiallista keskustaa. Koulu alkaa vasta kahdelta iltapäivällä, sillä suuri osa oppilaista työskentelee aamuisin kaduilla ja busseissa myyden muun muassa karamelleja ja mandariineja tai keräten pahvia.

Tätä kirjoittaessani juhlitaan maassa karnevaalia. Quito on hiljentynyt asukkaiden lähdettyä viettämään lomapäiviä rannikolle tai muihin kaupunkeihin, jotka tarjoavat tapahtumia juhlan kunniaksi.

Olen kolmannen luokan kouluavustaja.

Luokan ikäjakauma on kahdeksasta kahteentoista vuotta. Muutamat oppilaat käyvät hyvin epäsäännöllisesti koulussa ja monilla on ongelmia kotona, kuten alkoholismia tai väkivaltaa. Pitkät poissaolot ja ongelmat näkyvät usein esimerkiksi keskittymisvaikeuksina ja käytöshäiriöinä koulussa. Tässä vaiheessa kouluvuotta voi jo onneksi todeta, että pahimmat aggressiot on saatu hallintaan. Usein autan luokan enemmistön oppimistahdista tipahtaneita lukemaan, kirjoittamaan tai laskemaan ja kertaamaan unohtuneita asioita.

Sade oli vähällä sotkea lomalaisten suunnitelmat katkaisemalla kaikki rannikolle johtavat tiet mutavyöryin tai huuhto������� malla����������������������������������� osia teistä mennessään. Viime hetkellä teitä saatiin auki ja kaupunkilaiset pääsivät nauttimaan rantalomasta. En matkustanut rannikolle, kuten monet muut vapaaehtoiset, vaan menin päiväksi kylpemään lämpimässä vulkaanisessa vedessä. Papallacta on puolentoista tunnin matkan päässä Quitosta sijaitseva pieni kylä, joka elää kylpylän avulla. Vuorten uumenista kumpuavassa lämpimässä mineraalipitoisessa vedessä voi rentoutua täydellisesti ja nauttia kauniista vuoristomaisemasta.

Quito on särmikäs kaupunki. Vuoristolaaksoa myötäilevä kaupunki tuntuu jatkuvan loputtomiin. Eri osat ja asukkaat muodostavat pieniä maailmoja: köyhyyden ja 10

Kouluavustaminen on tärkeä tehtävä, mutta usein tunnen olevani vielä paljon tärkeämpi lapsille aivan toisella tavalla.

Monelta puuttuu rakastava perhe ja heillä on suuri tarve saada huomiota ja hellyyttä. Lasten kiintymys on todella palkitsevaa: suukkoja ja halauksia, jaettuja iloja ja suruja. Molemminpuolinen tunne siitä, että on tärkeä ja rakastettu. Uskon, että se jättää pysyvän jäljen meihin kaikkiin.

Onnekkaimpien elämä on valintoja Teksti ja kuvat Tuomas Alatalo

9. lokakuuta, 2007 Liimailin espanjankielisiä lappuja jääkaapin oveen ja ympäri kämppää. Pyrin vuodeksi Pueblaan tekemään vapaaehtoistyötä ja asumaan perheeseen.

Hurjaa. Olen juuri valmistunut, eikä ole hajua pääsenkö takaisin töihin. En juuri osaa kieltä. Vuosi on pitkä aika.

Saatan hajota perheessä asumiseen, yksinäisyyteen, kielimuuriin, selibaattiin tai johonkin muuhun. Työ on mahdollisesti lasten tai sairaiden hoitoa. Perhettä ja kavereita tulee ikävä.

Kuutioin motiivejani. Tulen oppimaan loistavaa espanjaa. Minulla voi olla reissussa armottoman hauskaa. Ehkä opin jotain suurempaa itsestäni, jos teen duunia vähäosaisten kanssa. Ja onhan se makiaa olla menossa Meksikoon vapaaehtoistyöhön vuodeksi. Asioita, joista konditionaalimies haikailee.

27. heinäkuuta, 2008

Työt loppuivat viime torstaina. Kävelin parin rinkan kanssa asemalle. Kaksi pultsaria huuteli minulle ja juttelin heidän kanssaan. Oma tilanne konkretisoitui.

Olen muuttamassa Meksikoon kuukauden päästä, omaisuus on myyty, kämppä ja duuni irtisanottu. Istuin alas ja laitoin Hotel Californian soimaan mp3-soittimesta. Olo oli uskomattoman kevyt.

Vapauden tunne tiivistyi. Istuin auringossa ja hymyilin.

20. elokuuta, 2008

Sain Meksikosta meilit, joissa minulle tarjottiin sijoituspaikkoja. Yksi oli Pueblassa ja asuinjärjestely "with a 38 gay man". Olin aluksi haavi auki, että mikä homokommuuni tämä on, kunnes älysin luvun tarkoittavan ikävuosia. Puebla oli ykköstoivekaupunkini, ja työ vastasi ajatuksiani. Ei olisi paremmin voinut natsata.

2. syyskuuta, 2008

Alku on ollut tosi rankka. Sunnuntai meni Arturon (Elen poikakaveri) ja Eleazarin kanssa, ja illalla käytiin perhepäivällisellä Arturon vanhuksilla. Armoton yritys ymmärtää ja tulla ymmärretyksi sekä jetlagista ja fiestoista johtuva univelka takasivat, että aivot olivat maitohapoilla illalla. Viime yönä otin noin yhdentoista tunnin nokoset ja nyt tuntuu jo aika selväpäiseltä.

Toisaalta on ollut älyttömän hienoa olla täällä. Kieltä oppii intensiivisesti. Yöllä tervetuloleirillä kellun selälläni porealtaassa. Vesi tulee maan sisältä ja on tummaa ja kuumaa. Muita vaihtareita sekä paikallisia lilluu altaassa. Kippaan tequilaa ja killitän tähtiä, jotka ovat eri kulmassa kuin kotona.

11

25. syyskuuta, 2008 Fiilikset ovat vaihdelleet. Viime perjantaina oli armoton Meksikomorkkis.

Lueskelin meilejä Suomesta ja kyräilin nettipaikassa. Vettä tuli kaatamalla, niin kuin joka ilta. Siis taivaalta. Hanasta mokomaa ainetta ei taaskaan kuulunut.

Päätin katsoa vielä pari kuukautta, ennen kuin teen ratkaisuja.

13. lokakuuta, 2008

Olimme toisen vaihtarin, Lizzien, ja muutaman kaverin kanssa viikonloppu telttailemassa Veracruzissa. Paikka oli kuin elokuvasta tai kirjasta.

Saavuimme perjantai-iltana pikkukylään.

Kun kävelin palmujen välistä rannalle, lepakot lensivät niin läheltä päätä, että koitin 12

osua niihin käsillä. Kuu valaisi hiekkarannalla viilettäviä rapuja. Viereinen ravintola oli auki koska henkilökunta, talon asukkaat, olivat huomanneet meidän parkkeeranneen tielle.

Aamulla herään aaltojen ääneen ja uin meressä. Aurinko nousee horisontista, koska olemme itärannikolla. Ravintolan äitimuori kokkaa aamupalan meille sekä teltan nurkalla leikkiville natiaisilleen.

Napostelemme tortilloita samalla, kun yllämme vaeltaa jatkuva virta erilaisia perhosia kohti pohjoista.

Jatkamme rannikkoa alaspäin. Meidät heitetään moottoriveneellä vähän matkaa sisämaasta kohtaan, jossa joki laskee mereen. Rannalla notskin valon ulkop-

uolella juoksee noin kymmenen koiraa ja muutama menninkäinen. Käyn yöllä uimassa ja kun sukellan joen pohjaan, tunnen, missä kohtaa viileämpi makeavesi vaihtuu lämpimäksi ja raskaammaksi suolaiseksi vedeksi.

22. lokakuuta, 2008 Teen töitä ala-aste- ja esikouluikäisten tenavien kanssa. Maanantai aloitetaan Ceremonia Civicalla, jossa natiaiset marssivat kansallislaulun tahdissa, kanniskelevat lippua ja pitävät pienen tanssin tai esityksen. Sitten vedän oppitunnit kolmelle esikouluryhmälle.

Tiistaisin auttelen englanninopettajaa alaasteen kanssa. Keskiviikko on vaativin päivä. Saan kehitellä ja pitää tunnit ala-asteen luokille 1–6. Pelaamme sanastopeliä tai piirtelemme pienempien kanssa. Torstai ja perjantai menevät toisessa koulussa, jossa toimin apuopena englannissa. Lisäksi pelaamme futista ja käymme uimassa.

Tuli yllätyksenä, että joudun yksikseni suunnittelemaan ja toteuttamaan oppitunteja. Varsinkin kun kokemusta lapsista ei ole pikkuveljen vertaa. Muutama viikko sitten otin jo stressiä töistä. Tuntui, etten millään keksi kersoille tekemistä edes seuraavaksi viikoksi, saati koko vuodeksi.

En saanut edes unta illalla. Karmeaa.

Seuraavana päivänä sain ideoita ja viime viikonloppuna tein suunnitelmat kuudelle viikolle. Nyt ei voi enää puhua stressistä, muttei vielä rutiinistakaan. Muutaman kerran on ollut makeat fiilikset, kun tenavat ovat tykänneet tunnistani.

18. marraskuuta, 2008

Kävin tutustumassa vaparikaverini projektiin. Tapasimme muutamia 16–24-ke-

säisiä nuoria poikia vankilassa. Kaverini jutteli minulle naisista, joille hän pitää taidetyöpajaa, ja jotka istuvat tuomioita pääasiassa aviomiestensä tai veljiensä rikoksista. Monet meksikolaiset ovat vangittuina ilman kaltereita köyhyytensä tai raskaan työnsä takia.

Ihmettelen ihmiskohtaloita, joihin olen törmännyt. Olen kokenut, nähnyt ja varsinkin ymmärtänyt sellaisen lastin asioita, etten tiedä olisinko koskaan Suomessa voinut sitä tehdä.

Näen selvästi, kuinka paljon vapautta ihminen saa syntyessään Skandinaviaan.

Aiemmin luulin, että itse tekee elämästään sellaisen kuin haluaa. Nyt täytyy tarkentaa, että tämä pätee vain siihen noin puoleen promilleen maailman etuoikeutetuimpia ihmisiä, joihin satun syntymälahjana kuulumaan. Onpas pulla käynyt.

7. joulukuuta, 2008

Suomalaisesta arkipäivästä kaipaan laatua. Pyörästäni ei hajoa kumi tai mutkistu vanne parin kuukauden käytön jälkeen. Viestit ja puhelut tulevat poikkeuksetta perille. Netti toimii. Google Maps löytää osoitteet ja toinen nettisivu kertoo, millä bussilla paikkaan pääsee ja mihin aikaan. Vettä tulee hanasta myös sunnuntaina. Kaikki tapahtuu juuri niin kuin kuuluu.

6. tammikuuta, 2009

Kävelen Oaxacan rannalla mustassa illassa ja mietin kaikkia luonnon hienoimpia asioita, joita olen päässyt näkemään niin usein, että alan melkein tottua. Auringonlaskut ja -nousut, vuoret, meri, aallot ja yöt. Istun alas ja itken.

13

Tähtien lomassa liikkuvat lentokoneen vilkkuvat valot ja kaipaan takaisin.

Toivon, että elämä jatkuisi aina tällaisena.

Että suurimmat ongelmat liittyisivät arkipäivän pieniin vastoinkäymisiin.

Että tuntisin ikävää, joka on ainoastaan suloinen muistutus siitä, että minulla on jotain ikävöimisen arvoista. Että kaikki tuntuisi olevan juuri siten, kuin olen aina toivonut, ja silti voisin odottaa tulevaisuudelta parempia asioita.

1. toukokuuta, 2009

Vuosi on ollut elämäni parhaimpia, tutkimusretki sekä itseni sisälle että kauas ulkopuolelle. En kokenut täydellistä valaistumista. Sen sijaan on rento tunne, että

kaikki on tällä hetkellä juuri niin kuin haluan. Nyt just mitään ei valu hukkaan.

Etäisyyden ja oman ajan ottaminen, rauhoittuminen ja tietoinen pähkäily on ollut oikea ratkaisu opintojen jälkeisessä taitekohdassa. Olennaisinta on löytää asiat, joita oikeasti haluaa tehdä. Suomalaisella on mahdollisuudet myös toteuttaa ne, mikäli kaivaa rohkeuden siihen.

Olen oppinut uskomaan unelmiini sekä oppinut arvostamaan suomalaisen perusinsinöörin elämää arjen oravanpyörässä.

Ja ymmärtänyt voivani tehdä mitä muuta tahansa silloin, kun haluan. Elämäni on valintoja.

Tuomas Alatalo Vapaaehtoistyöntekijä Meksikossa

“Muutaman kerran on ollut makeat fiilikset, kun tenavat ovat tykänneet tunnistani.”

14

Teksti ja kuvat Iina Lyytinen

Honduras-vuoteni aakkoset kiehtovia maita kulttuureineen ja upeine paikkoineen.

D don Juan -asenne. Machokulttuurin kuulee huuteluina kaduilla ja näkee miesten ja naisten vuorovaikutuksessa.

Vaikka ilomielisiä miehiä riittää, niin myös tarinoita pettyneistä yksinhuoltajaäideistä, perheväkivallasta ja parisuhteiden epätasa-arvosta.

E Elämänmyönteisyys. Huumorintaju ja avoin tapa suhtautua ihmisiin ovat osa elämäntapaa. Vaikka elämä tuo mukanaan ylä- ja alamäkiä, on aina asioita joista olla kiitollinen.

F Finlandia on ollut lukuisten keskusteluiden aiheena ja tärkeä lähtökohta, jota vasten peilata kokemaani.

G Gringa on sekä valkoihoista naista

Vapaaehtoiskokemukseni Hondu- tarkoittava nimitys että herkullinen torrasissa vetelee viimeisiään. Mistä tillaruoka. Kaupungissa, jossa meitä valkoihoisia asukkaita on yhteensä vain kaikesta vuosi koostui? kuusi, nimitys on tullut tutuksi.

A Aurinkoiset aamuhetket. Valoisaa tulee

niin aikaisin, että herään yleensä ennen kellonsoittoa. Aamupalan syöminen ystävien kanssa on parhaita hetkiä.

B Baleada on vehnätortilloista, kananmu-

nista, juustosta ja pavuista koottu edullinen hondurasilainen perusruoka.

C Centroamérica. Honduras on niin pieni

valtio, että muissa Keski-Amerikan maissa on päässyt usein reissaamaan. Guatemala, Nicaragua, Costa Rica ja Panama ovat

H Hierarkiat näkyvät selkeästi. Työpaikoilla kullakin ammattiryhmällä on omat univormunsa ja esimiesasema näkyy, perheessä isällä on omat oikeutensa ja paikkansa.

I IHNFA eli Instituto Hondureño de la Niñez y la Familia ylläpitää valtion lastenkoteja ja on tullut tutuksi työni kautta. Projektissani aliravittujen lasten hoitokeskuksessa olen oppinut lastensuojelusta ja tutustunut lukuisiin projekteihin 15

ja lastenkoteihin.

J Jenkit ovat olleet olennaisempi osa vapaaehtoisvuottani kuin osasin arvata.

Suurin osa kämppiksistäni on yhdysvaltalaisia. USA:n ihailu sävyttää monen hondurasilaisen käsitystä maailmasta.

K Kaipaus on kulkenut mukanani, enemmän positiivisena kuin ikävänä asiana. On ollut mielenkiintoista miettiä ikäväänsä ja oppia tasapainottelua Suomen elämäni ja maailmalla olemisen välillä. Ilahduttavaa hetkessä elämistä ja vapaaehtoiskokemukseen heittäytymistä – tietäen että Suomen tukijoukot eivät koskaan katoa.

L Lattarimusiikki sykähdyttää busseissa

ja kaduilla, töissä ja kotona. Kuunnellen, laulaen, soittaen ja tanssien.

M Muuttaminen. Ensin asuin kuukauden Tegucigalpassa, sitten 5 kk isäntäperheessä el Progresossa, sen jälkeen 4 kk ystävieni kanssa. En silti vaihtaisi kokemuksia helpompaan – joka vaiheessa opin uutta.

N Nauru antaa voimaa, yhdistää ihmisiä ja on olennainen osa elämääni täällä.

O Oivallukset. Jokainen päivä tarjoaa opittavaa ja ajateltavaa. Kulttuurien kohtaamisissa voi paitsi itse oivaltaa myös tuoda toisille ihmisille uusia näkökulmia.

P Pullovesi, piñat, polkupyörä, platanot... jokapäiväisiä tärkeitä asioita. Rahdattuani 5 gallonan vesipulloja ylös kierreportaita tein lupauksen olla jatkossa onnellinen puhtaasta kraanavedestä.

16

Q Que le vaya bien on yleinen hondurasilainen toivotus hyvästeltäessä.

R Ranta. Kun lämpötilat pysyttelevät 30

asteen tuntumassa, on onni asua meren lähellä. Karibianmeressä kelluminen, kauniiden rantakivien kerääminen tai muuten vaan leppoisien rantakylien tunnelmasta nauttiminen ovat omiaan poistamaan väsymystä.

S Säästä puhuminen. Satoi tai paistoi,

oli kuuma tai ei, ihmiset puhuvat säästä jatkuvasti.

T Turhautuminen & toiveikkuus. Toisinaan kulttuurierot, epäoikeudenmukaisuudet ja oma kyvyttömyyteni auttaa turhauttavat. Toisaalta on ollut suuri ilo nähdä, kuinka yrittämällä ja asiaansa uskomalla voi toivottomaltakin vaikuttavia tilanteita saada kääntymään parhain päin. Pieni apu voi olla suuri apu.

U Ulkopuolisuus. Tulen aina olemaan tietyllä tapaa ulkopuolinen, vaikka kuinka sopeutuisin. Välillä se on tuntunut vaikealta. Toisaalta olen saanut kokea yhteenkuuluvuutta mm. työyhteisössäni ja ystävien kesken.

V Verkkainen elämänrytmi on lattarikulttuurin tunnusmerkkejä. Välillä se on huvittanut, välillä ärsyttänyt.

Kiireetön oleskelu taitaa olla yksi parhaista oppimistani jutuista.

X (Roomalaisissa numeroissa luku 10.)

Vapaaehtoistyössä viettämäni aika kuukausissa.

Y Ystävät lähellä ja kaukana ovat suun-

Ä Äidillisyys on piirre, jonka olen löytänyt

nattoman arvokas asia. On ollut upeaa huomata, kuinka vahva yhteisymmärrys voi syntyä erilaisista elämäntilanteista tulevien ihmisten välille.

työskennellessäni lasten kanssa. Miltä elämä mahtaa tuntua ilman 30 pienokaista? Olen myös saanut äidillistä huolenpitoa lämminsydämisten hondurasilaisnaisten osalta.

Z Zancudos (eli hyttyset) ovat Hondurasissa vielä keljumpia kuin Suomessa: täällä ne eivät inise, jotta tietäisi varoa! Å Ååh! Tämän reaktion kuulee, kun

ihmiset saavat tietää ettemme Suomessa puhu englantia, vaan suomea ja ruotsia.

Usean kielen osaaminen on herättänyt ihmetystä ja kunnioitusta. Olen huomannut, kuinka suuri lahja kielten osaaminen on.

Ö Öinen pimeys, tähdet ja kaupunkien valot. Yöllä päivän kuumuus ja auringonpaahde vaihtuvat lempeään lämpöön ja salaperäisinä tuikkiviin valoihin.

Iina Lyytinen Vapaaehtoistyöntekijä Hondurasissa

17

Pienyrittäjyyttä hondurasilaisessa vankilassa ”Hei Olga, kiva että tulit, minulla on sinulle hyviä uutisia!”

40-vuotias nainen astuu pieni lapsi sylissään CEM-H:n (Centro de Estudios de la Mujer Honduras) toimistoon Tegucigalpan vankilassa ja istuu alas jännittyneenä. ”Tuotteesi myivät viime tapahtumassa hyvin ja tienasit 1400 lempiraa! Korusi olivat menestys!”

Naisen suu kääntyy hymyyn, hän ottaa rahat käteensä ja laskee niistä 300 lempiraa, katsoo minua ja sanoo ylpeällä äänellä: ”Haluan että ostat näillä materiaaleja käsityöryhmällemme, korvakoru-koukkuja, renkaita ja niitä pieniä eri värisiä helmiä.”

Juuri tämän takia tuen suoraan Olgaa ja muita ryhmien vetäjiä; jotta rahat menisivät useamman vangin hyväksi.

Kirjoitan ylös Olgan tilauksen ja lupaan tuoda materiaalit seuraavalla kerralla, rahat otan kuitenkin vastaan vasta kuittien kanssa.

Pyydän Olgaa vielä allekirjoittamaan paperin jossa lukee, että hän on vastaanottanut rahat, ja käyn samankaltaisen keskustelun kolmen muun naisen kanssa. Kerron mitkä tuotteet käyvät kaupaksi, mihin heidän kannattaisi panostaa ja selitän kuinka tärkeää on tulevaisuuden varalta, että he vielä itse tarkastavat rahojen täsmäävän –kaikkiin myyjiin ei voi luottaa.

Teksti ja kuva Maaret Jokela Vapaaehtoistyöntekijä Hondurasissa 18

Toimistossa on tyynyjä, vessan koristepäällisiä, vesisuodattimien päällisiä ja pari laukkua, jotka eivät Kansainvälisen naisten päivän tapahtumassa olleet menneet kaupaksi, ja jotka joudun pahoitellen palauttamaan naisille.

Keskuspuistossa ihmiset yleensä kiinnostuvat pienistä esineistä eivätkä mielellään kanniskele mukanaan tyynyjä tai muuta käsilaukkua suurempaa. Naiset kuuntelevat ymmärtäväisinä.

Vakuutan vielä jokaiselle etten kerro kenellekään, kuinka paljon jokainen heistä on tienannut, ja pyydän naisia myös pitämään asian turvallisuussyistä omana tietonaan.

Vankilassa ei koskaan voi olla liian varovainen, vaikka monet naisista ovat enemmänkin yhteiskunnan uhreja – yksinhuoltajia, jotka myyvät huumeita koto-naan elättääkseen perheensä muun työn puutteessa, toimistotyöntekijöitä tuomittuna isojen pomojen talousrikoksista tai naisia, jotka ovat itsepuolustuksena tappaneet miehensä sen jälkeen kun ovat tuloksetta ilmiantaneet tämän 7 kertaa kotiväkivallasta.

Kun naiset ovat lähteneet, asianajaja Reina ja hänen harjoittelijansa Dea tulevat uteliaina sisään toimistoon. ”Miten meni?

Mitä naiset sanoivat?”

Kerron kollegoilleni tyytyväisenä tapaamisen kulusta ja lähden hetkeksi vankien puolelle, sillä nyt on asianajajien vuoro käyttää toimistoa vankien oikeustapausten tukemiseen.

Vankila on jaettu kahteen osaan, työntekijöiden puoleen jossa on psykologin,

lääkärin, sosiaalityöntekijän, johtajan ja CEM-H:n toimisto, sekä vankien puoli, joka on kalteriportin toisella puolella.

Kävelen portille, tervehdin poliiseja jotka jo tuntevat CEM-H:n ”gringhitan” ja astun sisään.

Pieni nainen kuluneessa verryttelypuvussa tulee luokseni. ”Hooola, que tal usted?

Que Dios me le cuide y bendige!”.

Sonia halaa minua ja alkaa kertoa: ”Tiedätkö, mitä taas tapahtui..”

Vaikka tiedän jo Sonian tarinan, kuuntelen häntä ymmärtäväisesti. Vanhalla naisella ei ole ketään, kuka tulisi häntä katsomaan eikä toimeentuloa.

Vankila on jaettu kahdeksaan pieneen valkoiseen yksikerroksiseen taloon, joissa asuu yhteensä noin 160 vankia. Yhdessä talossa on uudet tulokkaat. Toisessa talossa äidit pienten lastensa kanssa, kolmannessa asuvat ulkomaalaiset vangit, neljännessä vanhemmat yli 55-vuotiaat naiset, ja loput talot on jaettu vankien rikosten mukaan.

Koska Hondurasin valtio ei tee mitään naisten elinkeinon hyväksi, on heidän pakko keksiä itse miten hankkia elantonsa. Jokaisen vangin ruokaan käytetään 13 lempiraa (0,50 euroa) päivässä, ja viikon ruoka koostuu riisistä, kananmunista, banaanista ja pienestä palasta kanaa.

Joidenkin naisten perheet tukevat heitä rahallisesti, toiset tekevät työtä vankilan sisällä kuten lakaisevat tai pesevät yleisiä tiloja, mutta suurin osa naisista on täysin ilman tuloja, ja heidän pitää usein lähettää rahaa myös vankilan ulkopuolella oleville perheillensä.

19

Kansainvälistä kaaosta ja innostavaa avoimuutta!

Ksenia Peltovuori Pauliina Janhunen

Siviilipalvelusmiehemme Mikon lopetettua palveluksensa tammikuun lopussa, pyöri toimiston arki pari kuukautta vakituisten työntekijöiden voimin. Kevään kiireeseen saimme onneksi avuksi kaksi harjoittelijaa.

Hieman Pauliinan jälkeen toimistolla aloitti Ksenia Peltovuori, joka opiskelee Humanistisen ammattikorkeakoulun kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa.

Humakin harjoittelijoita on ollut Maail-

Pauliina Janhunen on päättämässä manvaihdon toimistolla jo useana keväänä opintojaan Oulun yliopiston kansainvälisessä opettajankoulutusohjelmassa, ja tämä on hänen viimeinen harjoittelunsa.

Aiemmat harjoittelut hän on tehnyt koululuokassa, joten työskentely kansalaisjärjestössä on uusi aluevaltaus. ”Olen oppinut ymmärtämään järjestön toimintaa ja miten kansainvälisyyteen suuntaava järjestö toimii. Jos erottelen tiettyä oppimisaluetta, niin vapaaehtoisen hakuprosessi ja EVS-rahoitushakemukset ovat tulleet tutuiksi”, kertoo Pauliina.

20

organisoimassa mm. ulkomaalaisten vapaaehtoisten loppuarviointileiriä ja järjestön ständiä Maailma Kylässä -tapahtumassa.

”Haastavinta on ollut, että pitää keskittyä miljoonaan asiaan samaan aikaan ja saada ne myös hoidettua. Eniten olen oppinut siitä, minkälaista on olla töissä melko pienessä järjestössä, jonka työllä on iso merkitys tosi monelle ihmiselle. Oppii ottamaan huomioon asioita, joita ei olisi koskaan tullut ajatelleeksi ilman Maail-

manvaihtoa”, kertoo Ksenia.

Kevään aikana harjoittelijat ovat ehtineet moneen, ja heidän työpanoksensa on ollut tärkeä. Pauliina on keskittynyt enimmäkseen EVS-vaihtoon, vastaillut kiinnostuneiden vapaahtoisten kyselyihin, avustanut rahoitushakemusten teossa, käynyt läpi vapaaehtoisten hakemuksia ja tehnyt esikarsintaa. Lisäksi hän on avustanut vapaaehtoistyöpaikkojen etsinnässä ja isäntäperhemarkkinoinnissa.

Ksenia on tehnyt opintoihinsa kuuluvan kehittämishankkeen, jossa hän on selkeyttänyt ulkomaalaisten vapaaehtoisten tukiverkostoa Suomessa. Hankkeen pohjalta ollaan tekemässä kolme opasta: isäntäperheille, vapaaehtoistyöpaikoille ja tukihenkilöille. Lisäksi Ksenia on ollut mukana järjestämässä loppuleiriä ja valmistellut yhdessä Pauliinan kanssa Maailman Kylässä -ständiä.

Ksenia ihmettelee tehtävien ja roolien moninaisuutta: ”Joinain päivinä on askartelija, joskus ITalan asiantuntija, markkinointihenkilö tai nuorisotyöntekijä, silloin tällöin suurtalouskokki, sihteeri, postinkantaja tai tarjoilija – useimmiten näitä kaikkia yhtä aikaa höystettynä aimo annoksella sähköpostinörtteilyä ja aivotyötä. Hatun-

Vaikka toimiston arki on kiireinen, myös iloa ja innostusta mahtuu mukaan. Maailmanvaihdon vapaaehtoiset saavat harjoittelijoilta kiitosta: ”Parasta on, kun toimistolla käy erilaisissa tapaamisissa, kokouksissa ja muuten vaan suomalaisia ja ulkomaalaisia vapaaehtoisia ja tutustuu erilaisiin tyyppeihin. Sillon tulee ihan voittajafiilis, kun tapaamisessa tulee paljon uusia hyviä ideoita ja asiat, joiden kanssa on saattanut kamppailla pitkän aikaa, lähtee rullaamaan hurjaa vauhtia! Huomaa, miten tärkeä vapaaehtoisten panos on järjestön toiminnalle”, sanoo Ksenia.

Myös Pauliina on ollut vaikuttunut aktiivisten vapaaehtoisten määrästä: ”Ehkä olen hiukan yllättynyt siitä, miten intensiivisesti maailmanvaihtolaiset ovat mukana kaikessa toiminnassa. Olen

myös yllättynyt siitä, miten olen antautunut työlle. Joskus tulee kotona

illalla mieleen, että onkohan se yksi vapaaehtoinen vastannut siihen ja siihen mailiin. Sitten täytyy vain todeta, että olen vapaalla, ehdin kyllä tarkistaa mailit aamulla.”

Kun harjoittelijoita pyydettiin kuvaamaan Maailmanvaihtoa kolmella sanalla syntyivät seuraavat mielikuvat:

Kansainvälinen, avoin ja nuorekas nosto siis järjestötyöntekijöille, järjestö sekä hallittu kaaos. jotka pystyy hoitamaan tämmöisen Toivottavasti jälkimmäinen kuvaa enemtoimenkuvan!” män toimistoa kuin koko järjestöä!

21

Teksti Pei-Jen Sun, Taiwan

Goodbye, Finland It is hard to say goodbye. This is what first comes to my mind when I know the final camp is coming.

As before, all the exchangees met each other in front of the Helsinki Railway station. Greetings with everyone and also meeting some new Finnish friends, who are going abroad.

The final camp took place in Ylöjärvi, which is the same place as mid-camp. But when we got there, the view was so different than several months ago. Trees are green, lake is no longer frozen. Everything shows the summer is coming.

The activities started as soon as we arrived, we needed to make good use of the time because we had only four days. Every day we had different kind of discussions, and of course we shared our experiences dur-

22

Sunnuntaiaamuna reput pakattiin. Haikeudesta huolimatta fiilis oli aurinkoinen.

ing this year.

Since it was almost summer, we were swimming in the lake after sauna and taking some walks in the forest – which showed that our ways of behaviour really fit in the Finnish style!

The last night was a karaoke night, everyone sung and talked till 2am, and then continued talking and eating in the kitchen. I have to say the kitchen team should be appreciated a lot. The food was so delicious that almost nothing was left after each meal.

I think that the final camp was successfully held and I am sure everyone enjoyed it very much. Although we had to say goodbye, the memories will stay in our minds forever.

“I and

think the final camp was successfully held d I am sure everyone enjoyed it very much.�

23

Lähdön tunnelmissa Ylöjärvellä Keräsimme kirjavan sakkimme bussiin torstaina iltapäivällä akselilla Helsinki-Tampere määränpäänä Antaverkan leirikeskus Ylöjärvellä.

Leirin tarkoituksena oli perehdyttää maailmalle lähtevät meeting vapaaehtoistyöntekiIntercultural point a la Team jämme heille mahdollisesti eteen tuleviin Grandiosa. haasteisiin vieraassa kulttuurissa.

Lisäksi kävimme läpi käytännön järjestelyihin liittyviä seikkoja ja me leirin vetäjät saimme kertoa omista kokemuksistamme.

Samalla leirillä oli mahdollisuus tutustua Suomessa oleviin vapaaehtoisiin ja kuulla heidän kokemuksistaan. Leirikeskuksessa järjestettiin samaan aikaan Suomessa oleville vapaaehtoisille loppuarviointileiri.

Leirille osallistui 17 alkusyksystä tai 24

vuodenvaihteessa lähtevää innokasta vapaaehtoista.

Leirikeskukseen päästyämme kaupunkipölystä aiheutuvat allergiaoireet kaikkosivat ja mieli lepäsi rauhallisessa järvimaisemassa. Oli mukava ajatus viettää loppuviikko kevään herättämässä maisemassa ja hilpeässä kansainvälisessä tunnelmassa.

Ensimmäisenä iltana käytimme aikaa tutustumiseen niin omassa kuin kansainvälisessä porukassa. Kävimme läpi viikonloppuun ja tulevaan jaksoon ulkomailla liittyviä odotuksia. Orientoituminen jatkui yhteisiin illanviettoihin; myös aikuisten kesken polttopallo keväisessä illassa voi olla tunnelmaa nostattava.

Perjantai ja lauantaipäivät olivat asiasisällöltään hieman tuhdimpia. Perjantaina keskityimme pääasiassa vieraaseen kulttuuriin sopeutumiseen niin käytännön esimerkein ja kokemuksin kuin teorian parissa.

Iltapäivällä jakaannuimme maittain/maanosittain ryhmiin ja me jo vapaaehtoistyöjaksomme viettäneet tai mahdollisesti kyseisen maan edustajat annoimme maakohtaisia vinkkejä ja neuvoja.

Oli leppoisaa istuskella pihalla auringon lämmittäessä ja aaltojen liplattaessa ja palata omiin muistoihin. Illalla kisailimme leikkimielellä sekajoukkuein leppoisassa ja luovassa, väliin villiintyvässäkin tunnelmassa. Päivän kruunasi rentouttava rantasauna ja monille myös talviturkin heittäminen Näsijärveen.

ensimmäiset vapaaehtoiset lähtevätkin matkaan vasta syksyllä, on valmennusleiri hetki, joka useille konkretisoi tulevaa lähtöä ja vapaaehtoisaikaa.

Tahdomme toivottaa tuleville vapaaehtoisille jo näin etukäteen elämysrikasta matkaa! Toivottavasti pääsemme lukemaan tulevista seikkailuistanne myös täältä Newsletteristä.

Leiriohjaajat Emilia Niemi ja Karita Blom Kuvat Suvi Tiihonen

Lauantaina päivän anti tuntui aika raskaalta ehkä osittain johtuen myös harmaasta ja hieman sateisestakin ilmasta. Pureskeltavat asiakokonaisuudet olivat asuminen isäntäperheessä sekä vapaaehtoistyöntekijän rooli. Aiheet olivat tärkeitä ja mietityttivät paljon tulevia vapaaehtoisia. Onneksi kevennystä tuhteihin asiapaketteihin antoivat draamat ja muut leikit, sekä mahtava leirihenki.

Kiitos siitä kuuluu kaikille osallistujille!

Sunnuntaina olikin aika pakata reput ja hyvästellä tutuksi tullut porukka. Vaikka

25

Kuva Milli Mokkila

Isäntäperheenä oppii valtavasti Ulkomailla asuneet tietävät, kuinka aika täyttyy kulttuurien kohtaamiseen liittyvistä oppimiskokemuksista.

Vaihtovuoden jälkeen maailmaa tarkastelevat ihan eri silmät kuin kotoa lähtiessä. Oppia voi kuitenkin myös Suomessa, ja mikä parasta, kotona.

Aika ulkomaalaisen vapaaehtoisen isäntäperheenä tarjoaa elämyksiä arkeen, vieraan kielen harjoittelua, oppimiskokemuksia kulttuurien kohtaamisesta koko perheelle sekä ennen kaikkea ikimuistoisia hetkiä.

Erilaisuuden kohtaaminen laajentaa perheenjäsenten näkökulmia ja kehittää kulttuurista sekä yksilöllistä ymmärrystä.

Maailmanvaihdon toiminnassa mukana olleet isäntäperheet kertovat oppimiskokemuksista, joita he ovat kohdanneet otettuaan perheenjäseneksi ulkomaalaisen nuoren: ”Toisenlaisesta kulttuurista tulevan nuoren ottaminen perheenjäseneksi on kivaa ja haastavaa, joskus myös rasittavaa, varsinkin aamuisin kun ei muista suomeksikaan yhtään sanaa. Oli kulttuuri mikä vain, ihmisten yhteiselo vaatii kaikilta osapuolilta. Sopeutuminen on yhteistä, ja siinä oppii sekä uusi perheenjäsen että isäntäperhe. On täyttä elämää, että saa kontaktin omassa kodissaan nuoreen, joka on tullut toisenlaisista oloista. Oppii katselemaan omaa elämäänsä laajemmasta perspektiivistä. Monelle se tarjoaa mahdollisuuden elää niin, että omat pienet asiat eivät ole niin merkityksellisen suuria katastrofeja… Jos vähänkään välittää itsestään ja maailmasta, niin kannattaa alkaa isäntäperheeksi. Rahalla saa kaikenlaista, mutta 26

ei lapsia eikä ystäviä eikä yhteistä arkea ulkomaalaisen kanssa, eihän sen enempää voi saadakaan!”

Sirpa Bauer ”Arjessa ovat Danielan ja minun omat tavat sekä niiden yhteensovittaminen. Hän on ottanut kotini kodikseen täksi ajaksi, joten ei siinä sen ihmeempää. Tässä oppii suvaitsevuutta ja sitä, että vieraan kulttuurin ihmiset tekevät asioita ihan yhtä oikein ja tosissaan kuin me suomalaiset.”

Aino Mesiäislehto ”Nautin kun näen, miten nuori nauttii suomalaisista elämyksistään: yleinen siisteys, rauhallisuus ja rehelliset ihmiset, sauna, pyörällä ajo, uiminen järvessä, marjastus ja sienestys, ensilumi, pakkanen, jääpeite ja -puikot, hiihtäminen, luistelu, lumiukkojen tekeminen, lumesta veistäminen... meille itsestään selviä asioita. Mitä kaikkea vielä tuleekaan syyskesään mennessä! Itsekin havainnoin yhä enemmän ”päiväntasaajalta” tulleen silmin Suomen luonnossa tapahtuvia muutoksia eri vuoden- ja vuorokauden aikoina. Uusi maailma tulee kotiin – ainakin uusi maa! Opitte tuntemaan ja tietämään maasta, ja maanosasta, varsin paljon sellaista, mitä ette muuten saisi tietää. Kiinnostus saattaa säilyä vuosia!”

Olavi Rintala

Kokemus on ollut palkitseva, eikä voi sanoa, että olisi ollut tylsää missään vaiheessa! Monet asiat näkee eri tavalla vapaaehtoisen avulla ja on ollut kiva uudistaa omia näkökulmiaan. Alue Aasiassa jolta vapaaehtoinen saapui, on nyt paljon tutumpi ja voisin harkita sinne matkustamista lomalle. Arjen kokemuksista antoisimpia on ollut yhdessä kokkaaminen ja kaikki se, mitä on tullut tehtyä ja juteltua yhdessä.”

Tiina Laitinen ”Meillä on ollut monia oikein onnistuneita kokemuksia. Olemme saaneet hyviä ystäviä eri puolilta maailmaa ja pidämme heihin yhteyttä säännöllisesti. Kielitaito on karttunut ja pysynyt tuoreena ja myös lapset ovat oppineet kieltä. Myös lasten sosiaalisten taitojen ja kulttuurien tuntemuksen kannalta nämä ovat olleet rikastuttavia kokemuksia. Isäntäperheenä toimimisesta on tullut meille elämäntapa, josta olemme koko perhe saaneet hyvin paljon.”

Lainaus Maailmanvaihdon isäntäperhetoiminnasta tehdystä opinnäytetyöstä.

Otteet Maailmanvaihdon upouudesta isäntäperhe-esitteestä.

Kiinnostuitko isäntäperhetoiminnasta?

Ota yhteyttä hosting@maailmanvaihto.fi!

”Oli kiva saada uutta kulttuuria ja näkökulmaa omaan maailmaan ja kotiin.

Asumalla ulkomaalaisen ihmisen kanssa saa paljon intensiivisemmän kokemuksen hänen kulttuuristaan kuin muutoin saisi.

27

Maailmanvaihto ry:n/Suomen ICYEn 50-vuotisjuhlajulkaisu on ilmestynyt!

Uutiset

Suomen ICYE, nykyinen Maailmanvaihto ry, täytti viime vuonna 50 vuotta. Merkkipäivää juhlistettiin Helsingin Mustasaaressa elokuussa, jonka lisäksi juhlavuotta juhlistamaan on nyt ilmestynyt myös historiikkijulkaisu: Viisi vuosikymmentä maailman vaihtoa.

Julkaisuun on koottu yhteensä kahdenkymmenen eri kirjoittajan kertomuksia Suomen ICYEn historian varrelta. Artikkelien kirjoittajia ovat muun muassa USA:ssa 60-luvulla vaihdossa ollut Irma Ertman, 70-luvulla Uudessa-Seelannissa vaihdossa ja myöhemmin myös pääsihteerinä toiminut Virpi West, 80-luvulla Boliviassa ja Maailmanvaihdon hallituksessa vaikuttanut Katriina Similä, Saksassa 90-luvulla vaihdossa ollut ja myöhemmin Suomen ICYEn puheenjohtajana toiminut Mika Salovaara sekä kansainvälisen ICYE-federaation pääsihteeri Salvatore Romagna. Julkaisun toimitustyöstä vastasi toimitusryhmä, johon kuuluivat Anni Koskela, Juho Kotakallio, Mikko Lipsanen, Sanna Rummakko ja Meri Tennilä. Julkaisussa olevista tilastoista vastasi Mari Wikholm, ja haastatteluiden tekemisessä avusti Topias Hirvonen.

Mikäli haluat saada oman kappaleesi julkaisusta, voit tilata sen sähköpostitse osoitteesta juhlajulkaisu@maailmanvaihto.fi.

Kirjoita viestiin nimesi ja osoitteesi. Teos maksaa 10 euroa sisältäen postituskulut.

Saat maksuohjeet kirjalähetyksen yhteydessä.

28

Tapahtumakalenteri Kesäkuu−joulukuu 2009 3.6.

Terveysinfo maailmalle lähteville vapaaehtoisille

9.6.

Infotilaisuus lähtevien vapaaehtoisten vanhemmille

10.−20.8.

Tulovalmennusleiri, Kavalahti, Inkoo

Vko 39

Infoilta Tampereella

Vko 41

Infoilta Helsingissä

10.10.

Maailmanvaihdon järjestöaktiivien koulutuspäivä

24. −25.10.

2.−3.12.

Palanneiden vapaaehtoisten tapaaminen, Lärkans, Nuuksio.

Maailmanvaihdon ständi Studiamessuilla

29

Julkaisun tekoon osallistuneet

Painotiedot

Anna Huovila, Laura Wiik, Maarit Hänninen, Tuomas Alatalo, Iina Lyytinen, Maaret Jokela, Pauliina Janhunen, Ksenia Peltovuori, PeiJen Sun, Emilia Niemi, Milli Mokkila, Karita Blom, Tiina Laitinen, Heli Tuovinen, Liisa Turja, Maria Isoaho, Marika Heinonen

Julkaisija Maailmanvaihto ry Taitto Anna-Sofia Joro Painopaikka Itä-Helsingin Monistus Ilmestyy neljä kertaa vuodessa Seuraava aineistopäivä: 11.9.2009

Kuva Suvi Tiihonen

30