Newsletter 3 / 09

NEW

R

E T TE L S

MAAILMANVAIHTO RY:N JÄSENLEHTI 3/09

Kaisla ja Petri Nepalissa s. 10

1

Palkkiona oppiminen U

skon, että vapaaehtoistoiminnassa, samoin kuin palkkatyössä, motivaatioon vaikuttaa se, että saa jotain vastinetta uurastuksilleen. Kyse ei ainakaan vapaaehtoisuuden kohdalla luonnollisesti ole rahallisesta korvauksesta, vaan vastine voi olla jotain aivan muuta, kuten uusia ystäviä, tietoja ja taitoja. Yksi itseäni vapaaehtoistoiminnassa paljon motivoinut tekijä on juuri siinä tarjoutuvat mahdollisuudet jatkuvasti oppia uutta. Ja tarjoamalla monia vapaaehtoistoiminnan muotoja, Maailmanvaihdon toiminta suorastaan kuhisee oppimismahdollisuuksia.

Maailmanvaihdon tarjoamien kansainvälisten vapaaehtoistyöohjelmien kohdalla oppimisaspektia on korostettu toiminnan alusta asti, mutta Suomen päässä tapahtuvan aktiivitoiminnan kohdalla se joskus tuppaa unohtumaan. Tukeakseen aktiivitoiminnassa tapahtuvaa oppimista entistäkin systemaattisemmin, järjestää Maailmanvaihto ry lauantaina 10. lokakuuta historiansa ensimmäisen moduulikoulutuspäivän. Maailmanvaihdon omissa tiloissa järjestettävän koulutuspäivän tavoitteena on koota saman katon alle

2

vanhoja ja uusia maailmanvaihtolaisia, oppimaan ja tutustumaan.

Koulutuspäivä koostuu kuudesta eri moduulista, joista jokainen voi valitaan itseään kiinnostavimmat. Moduulit on suunniteltu tukemaan Maailmanvaihdon omia eri toimintamuotoja, mutta niistä opittavat tiedot ja taidot tulevat varmasti tarpeen myös muussa elämässä. Kouluttamalla aktiivejaan myös luonnollisesti Maailmanvaihto hyötyy järjestönä, koska asiantuntevat aktiivit ovat toimintamme perusedellytys.

Koulutuspäivä on saanut ihmiset liikkeelle ja alustavia ilmoittautumisia oli jo syyskuun puoliväliin mennessä kertynyt pitkälle toistakymmentä. Mikäli sinua alkoi kiinnostaa, saat lisätietoja moduulikoulutuspäivästä tämän Newsletterin sivulta 30. Koulutuspäivän iltana järjestetään myös kansainvälinen illanvietto, johon kaikki ovat tervetulleita. Lisätietoja saa Maailmanvaihdon toimistolta.

Tervetuloa mukaan!

Meri Tennilä Puheenjohtaja

Learning as a reward

I

believe one needs to “get something back” from his efforts in volunteering, just as one does from paid job, to stay motivated. When volunteering, this “something” is naturally something totally different than money. It’s new friends, new experiences, new skills, etc. What’s mostly been motivating myself into volunteering, are all the learning possibilities that volunteering offers you. And by offering different kinds of areas of volunteering, Maailmanvaihto actually offers several kinds of possibilities for learning.

Among the area of International volunteering, this fact has been highlighted from ever since the beginning. Within volunteering activities that are run inside Maailmanvaihto in Finland, this aspect sometimes tends to forget. In order to support learning activities within this area more systematically, organizes Maailmanvaihto it’s first module training day

on Saturday 10th of October. Training day is held in Maailmanvaihto’s office at Helsinki, and it aims to bring together old and new actives to learn and to explore.

Training day consists of six different modules. The modules are mainly designed to support Maailmanvaihto’s own activities, but acknowledge and skills they offer, will come in handy “outside” aswell.

Module training day has received lots of interest. If you wish to join as well, you can get more information from the page 30 in this Newsletter. After the training day there will also be and International party, which you are also more than welcome to take part. For further information, contact our office.

Welcome!

Meri Tennilä Chairperson Kuva: Meri Tennilä

Vapaaehtoistyössä voi oppia myös erätaitoja:) Kuva Maailmanvaihto ry:n hallituksen kokous- ja virkistysreissulta Nuuksion kansallispuistosta syyskuussa 2009.

3

SisältÜ

Popo in Finland s. 18 Petri Levola and Kaisla Koskelainen, volunteering in Nepal s. 10

Camilla Aspelin i Bolivien s. 14

4

Some memories, Anelya Isayeva, Azerbaijan s. 21

Sisältö

Pääkirjoitus

2

Sisältö

4

Syksyllä tapahtunutta Tulovalmennusleiri Inkoossa New civil servant Valokuvailta

6 7 8

Volunteering Petri and Kaisla in Nepal Skoputsarens vardag i Bolivia My life in Finland Some memories of my EVS

10 14 18 21

Kotimaa kun taakse jäi..

24 Patricia Furrer – sveitsiläinen nainen Suomessa Uutisia

28

Muuta

32

Tapahtumakalenteri

33

ICYEn toiminnan lähtökohta ICYE on voittoa tavoittelematon, nuorten itsensä rakentama kansalaisjärjestö, joka tarjoaa monipuolisia vapaaehtoistyön mahdollisuuksia paikallisissa yhteisöissä ja kansalaisjärjestöissä yli 30 maassa, kaikissa maanosissa. Suomessa Maailmanvaihto ry eli Suomen ICYE lähettää ja vastaanottaa 30-40 nuorta vuosittain.

Vastavuoroisuusperiaate Maailmanvaihdon ohjelma on vastavuoroinen eli vapaaehtoistyöhön lähettämisen lisäksi vastaanotamme vuosittain ulkomaalaisia nuoria vapaaehtoistyöhön Suomeen. Näin järjestämme kulttuurien välisiä kohtaamisia myös Suomen maaperällä. Joka vuosi suomalaiset isäntäperheet ja erilaiset työyhteisöt ottavat vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisiamme. Isäntäperheiksi ovat tervetulleita kaikki mielenkiintoisista ihmisistä ja vieraista kulttuureista kiinnostuneet.

Vapaaehtoistyöpaikoiksi puolestaan sopivat erilaiset yleishyödylliset yhteisöt.

5

Syksyllä tapahtunutta

TULOVALMENNUSLEIRIN TUNNELMIA

Inkoosta

Maailmanvaihdon tulovalmennusleiri järjestettiin tänä vuonna 10-20.8 Inkoossa, Kavalahden leirikeskuksessa. Osanottajia leirillä oli kaiken kaikkiaan kahdestatoista eri maasta. Leiriläisten lisäksi leirillä työskenteli vapaaehtoisista koostuva joukko, joka huolehti muun muassa leirin ohjelman ja ruokailun järjestämisestä.

Leirin pääidea oli antaa suomen opetusta vapaaehtoisille ja tutustuttaa heitä suomalaiseen kulttuuriin, mutta ohjelmaan kuului myös runsaasti erilaisia vapaa-ajan aktiviteetteja ja saunomista. Sauna nousikin yhdeksi keskeiseksi leirin elementiksi monien vapaaehtoisten kokeillessa sitä ensimmäistä kertaa elämässään. Moni innostuikin saunasta ensikokeilun jälkeen niin paljon, että jaksoi käydä siellä joka päivä.

Suomalaisen kulttuurin lisäksi vapaaehtoiset saivat tutustua muiden maiden kulttuureihin, sillä vapaaehtoiset valmistelivat joka ilta omista maistaan erilaisia maaesityksiä.

Leirin aikana kävimme myös lähellä sijaitsevassa Tammisaaressa retkellä.

Tammisaaressa leiriläisille järjestettiin kaupunkisuunnistus erilaisine tehtävineen. Viimeisenä leiri-iltana järjestettiin myös ”loppubileet”, joiden teemaksi valittiin ”bling bling” 6

Teksti: Sanna Raita-Aho Kuva: Diego Ardon

henkinen pukeutuminen. Loppubileisiin sisältyi myös ”international song contest”, jonne vapaaehtoiset saivat tuoda omista maistaan musiikkia muiden arvioitavaksi.

Parasta leirillä oli kuitenkin kaiken kaikkiaan loistava leiriporukka. Yhteishenki leirillä oli hyvä, ja siellä solmittiin paljon uusia, kulttuurirajoja ylittäviä ystävyyssuhteita.

Itselleni leiri oli ensimmäinen, jossa toimin leiriohjaajana, ja voin vain sanoa koko leirin olleen positiivinen kokemus.

Työtä leirillä riitti jatkuvasti niin vessojen pesusta leiriohjelman järjestämiseen, mutta mukana olo oli erittäin hauskaa ja opettavaista. Kiitos ja kumarrus siis kaikille leiritiimiin kuuluville ja leiriläisille, jotka mukanaolollanne teitte leiristä niin mahtavan kokemuksen!

Syksyllä tapahtunutta

ICYE Finland’s New Civil Servant:

Valtteri Mujunen

L

ike many of you already, or at least sometime soon, I felt a little bit as if I would be going into a job placement in a very new environment, or even a new country. I’m Finnish (from Espoo), but I haven’t actually lived in Finland for the past six years (short visits for Christmas don’t count) – and you know lots of things change in such a time.

This feeling has faded, though, as after the time I’ve spent here this summer, I already feel like being home again.

These six years I have spent in Scotland and Paris studying and working. I had the chance of taking courses in many subjects, but I graduated as Master of Letters (term used for a Masters degree in old universities in the UK) in International Business from St Andrews. As I finished this first stage this summer, I decided to come back to Finland to do my civil service.

I heard about ICYE through a website that listed the different civil service placements in Finland. I thought it seemed like a very interesting option and decided to apply for the position. It’s a great opportunity to be able to work in an organisation such as the ICYE and to be able to learn about how NGO’s actually work. My job here is to assist Anni and Reeta in basic office work (e.g. filling out applications and responding to queries) and to help

with the different camps and stands that take place around Finland. So basically I’m sure I’ll meet you all at some point!

Finally some facts: I’m 25 years old; I really enjoy languages, bicycling, travelling and movies; and I’m passionate about most things ‘Chinese’! I hope to be able to go to Asia (Taiwan hopefully) after this year to continue my studies of Mandarin Chinese. I really would like to become fluent in it¨- enormous task, I know. I’m not exactly sure about what I will do later on, but I hope it has something to do with Asia.

7

Syksyllä tapahtunutta

Palanneiden vapaaehtoisten valokuvailta 15.9.2009 Helmivyöt ja nauravat kasvot – palanneiden valokuvamuistoja Kokoonnuimme katselemaan valoku- lähes jokaisesta kuvasta meitä tervehtivät via Maailmanvaihdon toimistolle neljän aurinkoiset silmät ja leveät hymyt. Melpalanneen vapaaehtoisen ja kahden pai- kein kaikissa kuvissa kohteena oli toinen kallisaktiivin voimin. Kuluneen vuoden ihminen - oman projektin lapsi, paikallivietimme Intiassa, Ghanassa ja Mosam- nen perheenjäsen tai kadulla satunnaisesti bikissa. Koska osallistuimme sekä ICYE- kohdattu vesipussien kaupustelija. Eli juuettä EVS in Africa-ohjelmiin, emme ri he, jotka parhaiten auttoivat meitä soolleet aikaisemmin tavanneet kaikkien peutumisessamme ja toimivat paikallisen kanssa. Yhteenkuuluvuuden tunnetta loi elämän oppaina. Kuvissa oli voimaakkasti läsnä myös elämämme kuitenkin jo se, että olimme arki. Pyykkiä pestiin käyneet läpi saman prosesPyykkiä pestiin sin; irtautumisen totunnaihartiavoimin ja ruokaa hartiavoimin ja sesta, kiintymisen uuteen ja valmisteltiin lattiaruokaa valmisteltiin tasossa. Uutta vessaa taas paluun vanhaan, tosin jo jossain määrin muuttuneina rakennettiin tiilistä ja lattiatasossa. ja uusin silmin tarkkaillen. retkelle lähdettäessä Kauan ulkomailla olleiden bussi pakattiin äärialitajunnasta olivat pompahtaneet esimer- ään myöten täyteen. Hetkittäin vilahti kiksi kysymykset siitä missä ovat kaikki myös pilkahduksia Suomesta; vierailulle suomalaiset liskot ja kuinka linja-auto voi saapuneen sukulaisen kasvot ja kansallähteä, vaikka tilaa on vielä kahdellekym- lispuku itsenäisyyspäivän juhlassa. Ja intialaispojat lauloivat videolla kirkkaasti menelle ihmiselle.

Mitä olimme sitten rajanneet kame- suomeksi:”Tuku tuku lampaitani, kili kili ran tähtäimeen? Vaikuttaa siltä, että niin kiliäni...” intialaiset kuin afrikkalaisetkin ovat innokkaita ja estottomia poseeraajia, sillä

8

Syksyllä tapahtunutta

painoillut kantamukset. Istuminen vieri vieressä, kävely pienellä kadulla. Oli hyvä palata taas hetkeksi uuteen kaukaiseen kotimaahan.

Eeva Kuokkanen

Kuva: Marika Heinonen

Kaiketi näissä kuvissa tiivistyi kokemuksistamme olennaisin; uudet tuttavuudet ja elettyä maata edustavat pienet yksityiskohdat, kuten ghanalaisten naisten helmivyöt ja mosambikilaisten äärettömästi varioivat lettikampaukset, äitien selkäänsä kietaisemat vauvat ja pään päällä tasa-

9

Volunteering

A DREAM COME TRUE

– combining relationship, Nepal, study and voluntary work

Dreams of adventure in cold winter nights Now how is that possible? In last winter, we were wondering how nice it would be to get away from Finland, and go to a place full of adventure, cultural richness and a chance of personal growth. We were inspired of tales of travellers and other voluntary workers, and decided, that we should get going as soon as possible. There were, however, some complications: we had just started school, and we wanted to get the degree finished in time. We also thought that for example a month, two or even three months wouldn't be enough, so a summer travel wasn't an option, and besides, it turned out that we had to work and study for the whole summer. Our teachers in our school did encourage us to abroad to study, but there were little opportunities to go, for example, Far-East. Most of the programs were in Europe, which was 10

understandable. Also money was an issue, because we were had only some savings from last summer, and the Finnish study grant isn't much.

Pieces falling together We did some research and weighed options, and we came across ICYE. We decided to go for a year, and started to make plans. Our next big study themes would be mostly special education, and there were a lot of changes to work practice the same themes. And so the plan became to unravel: we would apply to a years program in an orphanage, and do our special education work practice there. We also had some other themes, and in total, we would study for 54 study points. It would be about the same amount we would have studied in Finland the next year. We decided to choose Nepal, where they are more ok with "free couples" than India, our other

Volunteering

dream destination. We haven't doubted our decicion for one bit, and what we have heard, Nepal is a much better place to start exploring the Far-East than overpopulated, busy and huge India. So the plan was set, and with much help from our school and Maailmanvaihto, everything started to fit. Our work placement agreements were sent to Nepal and came back accepted, vaccinations were a no problem, study books were bought and tickets arranged. We applied for stipends from our school and our local organizations, and we managed to get nearly all our spent money back, mostly because we were also studying. At the end of June, everything was nearly ready: only a month left. Six

months behind of feracious studying, paper war, research, negotiating and painful vaccinations, and suddenly, all was ready.

Reality check: all is well At the time of writing, we have been in Nepal for a month. We had spare time to explore Kathmandu about a week, the orientation lasted for two weeks and now, we have been in Aishwarya Children's Home for a week. At first, getting used to a completely different environment is exhausting. Especially the time before your project can be very tiring. In Nepal, there are three major parts in the orientation: language course in Kalanki, village stay in Lamatar 11

Volunteering

and jungle activites in Chitwan. After this, you are filled with new experiences, and are more than happy to accomodate to the place where you will be staying the rest of your time. Out of all the wonderful experiences, thrilling activites and exciting joys, the best part was when we arrived to the orphanage, drank tee, chatted with the staff and finally laid down our luggage. I emptied my backpack and tucked it deep under my bed, laid all my stuff to the table and made myself home.

Future of us and future of coming volunteers We haven't yet started our study, we are taking it easy for now. There is no hurry, 12

and we are getting to the daily rhythm of the whole orphanage. The kids are very clever and most of them studying hard: some kids of course prefer to a more laid back lifestyle. The orphanage is managed very well, and we are all a big family. We have our mother and father, and nearly 30 brothers and sisters. Everyday the daily life is more easier and we feel less like guests and more like family. In the past week, we have been to movies and a wedding, and there is more special occasions coming when the Dasain starts at the middle of September, the greatest hindu festival in Nepal. I nearly feel bad for everyone in Finland, where the weather is getting colder and all the richness of na-

Volunteering ture is starting to die out, leaving only barren winter landscapes. We haven't had any major cultural shocks, but of course there are some things that are different. For example, people come much closer, and men holdings hands are very common. We also eat rice, lentils and curry every day two times, so food variety is a bit limited.

And like all Asia, nepalese don't use toilet paper (which is a good thing: imagine what would happen to forests if 2 billion asians would use toilet paper). Within this month, we have accustomed well to changes and learned new things.

For future volunteers, please come to Nepal, because there is a great need of volunteers, and Finnish education and language skills are valued. For first time travellers, Nepal is an easy country to start with, and very friendly.

Namaste, everyone!

Petri Levola and Kaisla Koskelainen, volunteering in Nepal

13

Volunteering

Schack-turnering. Alla kan spela schack och vi ordnade turneringar några gånger.

SKOPUTSARENS VARDAG IN BOLIVIA

Text och fotos: Camilla Aspelin

U

nder mitt år i Bolivia (08-09) jobbade jag största delen av tiden i ett projekt för skoputsare, Fundación Nuevo Día. De flesta var fattiga pojkar i alla åldrar, yngsta var runt 9 år och de äldsta över 70. I projektet kunde de förvara sina kläder under arbetsdagen och sedan byta om på kvällen och lämna sina arbetskläder och ”cajas” där övernatten. Det serverades en billig lunch, soppa och huvudrätt, 5 dagar i veckan. I huset fanns ett bibliotek och det fanns möjlighet att få hjälp med t.ex. läxor. Där jobbade även en psykolog, en socialarbetare och det fanns möjlighet till hjälp i rättsfrågor.

14

Volunteering Jag fungerade under året som vaktmästare, sålde lunchbiljetter, lärde engelska, ordnade olika temadagar och turneringar, men mest av allt var jag en kompis som de kunde komma och prata med när som helst. Jag har fått många underbara vänner där och saknar dem redan alldeles otroligt!

Camilla Aspelin, volontär i La Paz, Bolivia 08-09

Här är några bilder för att bättre beskriva allt: Lunch. För 2-3 Bs kan man köpa lunch i projektet.

Casilleros, skåp var skoputsarna kan lämna sina arbetskläder när de går hem för dagen.

Några av killarna i projektet.

Såhär ser de ut när de jobbar.

De bär masker eftersom det är ett diskriminerat yrke. De flesta går i skola, studerar eller har även ett annat jobb och vill inte bli igenkända 15

Volunteering Caja, lådan var de har allt som behövs för att putsa skor. Ovanpå sin caja bär de en liten pall som de sitter på när de jobbar.

På jobb, i väntan på kunder.

16

Volunteering Jag själv som övar att putsa före vi drog på maskerna och gick ut & putsade påriktigt!

Julfest

Danstävling på vändagen!

17

Volunteering

MY LIFE IN FINLAND About places

Popo’s blog: http://www.wretch.cc/blog/popopopo

Text and pictures: POPO (Yen-Hui, Yu)

18

I work in a Folk School in Pieksämäki, Pieksämäki is a small town, very quiet, and easy to live. In my free time, I like to stay near the lake, or just have a walk and bike in the forest.

The work in the folk school is not difficult for me so far. And the teacher here treat me very well. I have a bike, food, Finnish lesson, and swimming card for free.

Volunteering

About food This picture is what I bought in the supermarket at first time. I really like the carelian pie (karjalanpiirakka in finnish), because there are rices in the middle part of it. And it becomes one of my favorite Finnish foods now.

Finnish people like to cook and make food by themselves. My first finnish friend is Kirsi, who is a student in the folk school. She always treated me some delicious food cooked or made by herself, like makaronilaatikko (spaghetti + meat + eggs), juustomakkara, and sämpulä (her hand made bread).

Therefore, Finnish people have many meals in a day life: breakfast, coffee, lunch, coffee, dinner, meals after dinner….But they don’t eat too much in every meals. And the Finnish foods are usually very easy to made and very healthy. Compare with Finnish food, we Taiwanese food seems much oily and salty.

19

Volunteering About Cooking Every second weekend, when all the students are back to their home, I have to cook for myself.

This is my cooking place. It’s also the kitchen classroom. So everything is already there for me.

Actually I am not good at cooking at all. And maybe this is my first time cook for myself. But seems like that the food I made is not so bad.

About some finnish people’s home Leena is the teacher in the Folk School in Pieksämäki. Her house is very big and her family has lived there for a long long time. There I saw the life of the people who live in the countryside of Finland. It’s not so easy. They have to build and fix everything by themselves.

And they have lots of plants have to take care about. But they can also have fun in their secret forest like picking some berries or mushrooms for free.

In contrast of the life in the city in Finland and Taiwan, they are much the same. People go to supermarket, library, park, or go for a walk and listen to some music in their free time. But even living in the city, you can see the Finnish people still try to live like in the nature.

I saw many natural decorations in a friend’s apartment in our town. In addition to that, there are also a big lake, beautiful forest, and warm sauna nearby the people’s living places in the city.

Above all, I think that wherever we go in Finland on summer time, there 20

must be beautiful plants, brilliant sunshine, beautiful forest, lake and warm sauna surrounding by the people.

Volunteering

Some memories of my EVS Text and pictures: Anelya Isayeva

I was sitting at the Moscow airport, tired and exhausted after my trip from Baku. I had to spend there one night. In spite of this, I was so happy and so exited because of my next trip to Helsinki. My head was full of different ideas, thoughts, dreams about my future. Everything has changed in a moment, I didn't believe that my project would be approved, it was like a big stone in front of me. I applied 3 years for different projects, 2 in Finland, 1 in Sweden. I applied for the project where I'm now for 2 times. And all the time something went wrong. I really didn't believe in my chances anymore and decided just try to forget about it. Once I opened my email box and... What?! Invitation to Finland for EVS?! That was I think the biggest shock in my life! Next 1,5 months were full of preparations, stress, trip to Moscow for visa, "goodbye" visits and lots more...

Finally the plane was landing at the Vantaa airport. My first impression about Finland was that it is a big forest and I was amazed. "Nature everywhere! That's great", I thought. After one day in my

My first impression about Finland was that it is a big forest project, I went to EVS on-arrival training which was held in Kokkola, Villa Elba. Who doesn't know this lovely place?

Wow! So many people from so many different countries! New friends, funny program, perfect food, a lot of languages, what could be better!

I immediately became close to Dace and Charlotte. So, in Lahti we had a big group of volunteers, 10 people: Dace (Latvia), Charlotte (France), Andreas (Germany), me (Azerbaijan), Valentina (Italy), Louisa (Germany), Svenja (Germany), Tobias (Germany), Szusza (Hungary) and Amelie (Germany). Only Dace, Charlotte and Andreas were working in a different contest (in youth houses in Lahti), all the others were in camphills working with disabled.

21

Volunteering Actually our real friendship started after coming back to projects. It became a kind of tradition partying every wednesday because I had evening free and the were happy hours in Lahti pubs and clubs :) We would meet at first at Dace's, Charlotte's and Andreas's place at Rahkakatu,

then we would go to Cheri (a local bar) and then to Ilon talo club :) I wouldn't say that we went there because of a place but because of company and it was just a reason to spend one more evening together and enjoy our time. Every moment was so special, every evening was so unique even if we would go to the same places and see the same people. The next day me, Charlotte and Dace would go to MultiCulti (a multicultural club). It was our best place to express ourselves, here we would never get bored. Charlotte was working there and we would also do some activities as well. Once I organized Azerbaijani cooking evening, we had lots of different par22

ties and events there. It is still my tradition to appear there every Thursday and volunteering.

Till the Mid-term training we wouldn't realize that the projects are soon ending..

I'm sure none of us did. Mid-term was full of depression and tears. Everyone was lost, had the same question: "What Am I going to do after EVS? How will I survive when I'm back in my home country?" This as the scariest moment in my EVS life.

Mid-term is kind of culmination in EVS time. Then everyone gets in a panic with "What will happen with me?!"

The second nice moment of EVS is that everyone tries to travel as much as possible. I managed to travel to Latvia and Stockholm and also around Finland. And I would recommend it to every new volunteer. Hey, you really MUST use this time for the best! Don't be lazy or say “another time�. EVS is the best what can happen with you in your life. As one volunteer from Macedonia said: "EVS is mentioned to make people better" and I completely agree. I personally changed so much. I wouldn't imagine that I can be so positive and so full of hopes and happiness, it never happened with me before.

The hardest part of my EVS was that I had to see as all my friends had left. My project was the longest - one year. The others came for 9 to 10 months. Our last

Volunteering party "Bye-bye Suomi".. a lot of fun and tears. I spent the last evening together with Dace and Charlotte at Rahkakatu.

Before I would have never believed that this moment would come. I wish I could hug them and not let them go... And some time later Valentina and Louisa left. Oh, God! I felt so alone, loneliness has never been so actual for me before. It is like you had everything and it all disappeared in a moment.

Everytime I go to town I stop in Rahkakatu and look at the windows of the appartment where I spent my best times, I remember every moment, every feeling.

But I am not sad because I realize what a gift received this year was! I have my dear friends - Dace, Charlotte, Valentina and Louisa. And I am sure we will see each other so many times, remember and laugh. They became a very important part of my life.

These are the last moments of my EVS. Before I didn't think about that because I am staying in Finland and will continue working at my project where I found my home.

When Dace left she wrote in Facebook that it is so terrible to realize that you are an ex-EVS. I can see that it is true. But I

can say for sure that everyone who knows what is EVS will keep EVS spirit in their hearts for all their life.

Anelya Isayeva, Azerbaijan

23

Kotimaa kun taakse jäi..

Patricia Furrer – sveitsiläinen nainen Suomessa

Tässä juttusarjassa haastatellaan entisiä ICYEläisiä, jotka ovat palanneet syystä tai toisesta takaisin maahan, jossa olivat vapaaehtoisina. Tällä kertaa haastateltavana on sveitsiläinen Patricia Furrer, joka nykyään asuu Sipoossa ja työskentelee kuraattorina Sipoossa viidessä koulussa. Vapaa-aikanaan Patricia harrastaa liikuntaa, piirtämistä, lukemista ja puutarhan hoitoa. Tämän lisäksi hän toimii Maailmanvaihdon valintatiimissä haastattelijana.

Vapaaehtoisena Suomessa Patricia tuli Suomeen elokuussa 1993.

Ruotsinpyhtäällä ICYEn järjestämän kielikurssin jälkeen Patricia muutti suomalaiseen isäntäperheeseen, joka asui Vantaan Nikinmäessä. Perheeseen kuului vanhemmat ja kolme poikaa, iältään 3, 8 ja 9. Patrician ensimmäinen työpaikka oli Jokivarren ala-asteella Pohjois-Vantaalla.

Koulu oli pieni, jossa oli vain 6 luokkaa.

Myös isäntäperheen kaksi vanhinta poikaa kävivät tätä samaa koulua.

Oman paikan löytäminen vapaaehtoistyöpaikassa ei kuitenkaan ollut helppoa, eikä vieras kieli helpottanut asiaa. ”En puhunut vielä suomea siinä vaiheessa. Vas24

ta ehkä joulukuussa yritin puhua suomea.

Koin, että oli ihan ylimääräinen ihminen koulussa, opettajilla ei ollut aikaa minulle, koulussa ei ole oikeastaan ollut sopivia töitäkään. Sen lisäksi syksyllä kouluun otettiin yksi työllistetty naishenkilö ja me yhdessä vähän kuin ”tapeltiin” vähistä hommista. Saavuin Sveitsistä suoraan työelämästä, olin siinä vaiheessa 24-vuotias ja ollut sihteerinä töissä mielenkiintoisella työpaikalla Sveitsissä. Muutos oli suuri siihen entiseen elämään. Sen lisäksi myös koin, että kukaan ei ole ollut oikeastaan minusta kiinnostunut. Koulussa oli ehkä kaksi opettajaa, jonka kanssa oikeasti keskustelin.”

Kotimaa kun taakse jäi..

Koska työpaikka ei vastannut Patrician tä vahvistuu ja näin kyllä sitten kävi.” odotuksia vapaaehtoistyöstä, hän ryh- Kotiinpaluu Sveitsiin ei ollut helppo, tyi etsimään muita vaihtoehtoja yhdessä vaan Patricia haaveili noin puoli vuotisäntäperheen vanhempien kanssa. Jou- ta Suomesta todella paljon. ”Ajatukset luloman jälkeen uusi työpaikka löytyi Suomen suuntaan kuitenkin väheni pikvaikeavammaisten päiväkeskuksesta Koi- kuhiljaa ja lopultakin hyväksyin, etten vukylän lähistöltä. Työpaikka oli Patrician enää tule palaamaan Suomeen koskaan.” ensimmäinen koskePatricia liittyi Suomitus sosiaalialaan, jota Sveitsi ystävyysseuraan lopulta hyväksyin, hän alkoi myöhemmin ja oli aktiivisesti muetten enää tule myös opiskella. Vaikkana Sveitsin ICYEn palaamaan Suomeen ka Patricia ei tehnyt toiminnassa. Tämä oli kokonaista työpäivää, hänen tapa pitää kiinni koskaan. hän koki työn aika vaihtovuoden kokerankaksi. ”Kollegat ja kehitysvammaiset muksista, ja tämä osoittautui myöhemmin olivat todella ihania ja kannustavia”, ja myös tärkeäksi käännekohdaksi hänen Patricia viihtyi täällä vapaaehtoisjaksonsa elämässään, sillä vuoden 1996 vappuna loppuun. (eli melkein kaksi vuotta Sveitsiin pa Suomi oli maana Patricialle ennestään luun jälkeen) Patricia tapasi suomalaisten jo tuttu, sillä hän oli ennen vaihtovuottaan vappujuhlissa nykyisen miehensä, joka oli käynyt jo Ruotsissa, Suomessa ja Norjas- töissä Sveitsissä. Mies oli kuitenkin muutsa. Hän kuitenkin muistaa, ettei pitänyt tamassa juuri takaisin Suomeen ja kesti aluksi Helsingistä ollenkaan. ”Mielestä- melkein puoli vuotta ennen kuin Patricia ni se oli ruma ja synkkä kaupunki. Myös päätti muuttaa hänen luokseen Suomeen. sääolosuhteista muistan kokeneeni, että Patricia haki opiskelupaikkaa Tampereen Suomessa oli niin huono sää, aurinko ei yliopistolta ja aloitti siellä opinnot syksyllä 1997. koskaan paistanut…”

Alun vaikeuksista huolimatta, vapaaehtoisjakson lopussa Patricia olisi kuiten- Käsityksiä Suomesta kin halunnut jäädä Suomeen. Suomi oli ennen ja nyt silloin synkässä lamassa, eikä töitä ollut Nyt 15 vuotta myöhemmin käsitykset helppo saada. Hänellä oli myös mahdol- Suomesta ovat muuttuneet ja Patricia lisuus aloittaa sosiaalityön opinnot am- uskoo niiden muuttuvan vielä tulevaisuumattikorkeakoulussa Sveitsissä, eikä hän dessakin. ”Kun palasin Suomesta Sveitsiin halunnut heittää ”hukkaan” tätä mahdol- kesällä 1994 olin niin innoissa Suomesta lisuutta, sillä tämä oli ollut mielessä jo ja suomalaisista. Koin, että on naisena papidempään: ”Odotin suomen vaihtovuo- rempi elää Suomessa kuin Sveitsissä. Koin, delta, että päätös sosiaalialalle siirtymises- että Suomessa haluisin saada lapsia, sillä 25

Kotimaa kun taakse jäi..

täällä on parempi yhteiskunnallisia ja rahallisia etuja äideille, isille ja työntekijöille.

Koin, että Suomi on tasa-arvoisempi maa kuin Sveitsi. Mielestäni suomalaiset olivat hyvin avaranäköisiä ja avoimia.” Patricia on saanut näihin asioihin uusia näkökulmia, eikä kaikki olekaan niin hyvin kuin miltä ne näyttävät paperilla. ”Lisäksi tasaarvon suhteen mielestäni ei ole mennyt ollenkaan eteenpäin, päinvastoin, esim. sosiaaliala on edelleen hyvin naisvaltainen ala. Sveitsissä on paljon enemmän miehiä sosiaalityöntekijöinä ja palkkataso on huomattavasti parempi. Sosiaalityöntekijöitä arvostetaan mielestäni myös Sveitsissä paremmin kuin Suomessa. Joskus olen myös vähän surullinen, kun ajattelen, että Suomessa moni lapsi varmasti kärsii siitä, että kummallakaan vanhemmilla ei ole aikaa, koska työelämä on niin vaativa. Toisaalta Sveitsissä on taas pitempiä työpäiviä. ”

Mikä mikä kotimaa?

Puhuttaessa kotimaan merkityksestä Patricialle, hän näkee Sveitsin edelleen hänen kotimaanaan. ”Olen syntynyt vuorten maahan, käynyt koulua siellä ja saanut hyvän perustan elämälleni, kun olen voinut kasvaa turvallisessa maassa, saanut hyvän peruskoulutuksen ja sain sieltä myös moraalisen perustan. Vanhemmat ovat molemmat sveitsiläisiä. Vanhemmat ja oikeastaan myös suku on samasta laaksosta kotoisin.” Koti-ikävän iskiessä Patricia suuntaa lomalle kotimaahansa. Kotimaassaan Patricia voi rentoutua ja käydä tapaamassa vanhempiaan, veljeään ja ystäviään. ”En ole kovin isänmaallinen, kotona on 26

Olen jo kauan ajatellut, että vanhana haluan asua Helsingissä”

esim. hyvin vähän tavaroita, jotka viittaavat siihen, että olen kotoisin Sveitsistä.

Minulla on talo ja omistan tontin Suomessa. Sveitsissä sen sijaan en omista mitään.”

Ennen eläkkeelle siirtymistä Patricia voisi hyvin kuvitella muuttavansa vielä takaisin Sveitsiin tai johonkin muuhun maahan kuten Ruotsiin, Saksaan tai Tanskaan. ”En usko, että muuttaminen olisi minulle iso ongelma eikä asuinmaalla ole suurta merkitystä. Viihtyisin muuallakin.

Sosiaalityö on vain valitettavasti sellainen ammatti, ettei hirveästi voi liikkua maasta toiseen ja kielellä on suuri merkityksenä siinä töissä. Luulen myös, ettei minulla oikeastaan ole edes mahdollisuuksia saada enää työpaikkaa Sveitsistä, koska olen ollut niin kauan poissa. Se tuntuu aika pahalta, sillä aikoinaan kun tulin Suomeen, en ole löytänyt töitä, koska olin ulkomaalainen ja nyt en luultavasti enää saisi töitä kotimaastani.”

Suomalaisuus ja Suomi Suomalaisuus merkitsee Patricialle hänen miehensä kotimaata ja uskoo sen muokanneen hänet sellaiseksi kuin hän nyky-

Kotimaa kun taakse jäi..

ään on. Itseään hän ei kuitenkaan miellä suomalaiseksi, vaikka näkee sveitsiläisissä ja suomalaisissa paljon samanlaisia piirteitä. ”En ole suomalainen, olen edelleen sveitsiläinen. Olisin voinut hakea jo kauan sitten suomalaista kansalaisuutta, mutta en ole tehnyt vielä. Mielestäni suomen kansalaisuudella ei ole nykyään enää merkitystä. Nykyään Sveitsin ja Suomen välillä voidaan vapaasti muuttaa. Sveitsi on jo kauan hyväksynyt kaksoiskansalaisuutta, mutta Suomi vasta viisi vuotta sitten.”

Parasta Suomessa on Patrician mielestä mm. turvallisuus ja se, että kansalaisena voi pääsääntöisesti luottaa viranomaisiin ja muihin ihmisiin. Myös luonto on Patricialle tärkeä ja hän uskoo tämän olevan yksi syy siihen, miksi hän viihtyi heti alusta alkaen Suomessa. Vaikeita asioita suomalaisessa yhteiskunnassa ovat vanhusten yksinäisyys sekä ihmisten kiireellisyys. ”Suomessa ei vaan tulla käymään toisten kodissa ei edes kavereiden kesken.” Lisäksi suomalainen juomakulttuuri on Patricialle vaikea, vaikka hän tietää myös sveitsiläisten käyttävän paljon alkoholia. Samanlaista katujuomakulttuuria Sveitsissä ei kuitenkaan ole. ”Välillä tuntuu, ettei ihmi-

sillä ole minkäänlaista häpeäntunnetta siitä, miten käyttäydytään julkisilla paikoilla.

Minusta myös tuntuu, että suomalaiset nuoret kunnioittavat vähemmin aikuisia kuin Sveitsissä.”

Tulevaisuus näyttää, mihin Patrician tie perheineen vie. Yksi unelma kuitenkin säilyy. ”Olen jo kauan ajatellut, että vanhana haluan asua Helsingissä. Helsinki on mielestäni aika ihana kaupunki. Olen ollut Helsingissä töissä ja tunnen kaupungin aika hyvin. Haluaisin asua Töölössä tai vaikka Lauttasaaressa.” Helsinki ei siis olekaan enää se ruma ja synkkä kaupunki.

Haastattelu ja teksti: Marika Heinonen

27

Uutisia Maailmanvaihto ry:n/Suomen ICYEn 50-vuotis juhlajulkaisuja voi tilata toimistoltamme Suomen ICYE, nykyinen Maailmanvaihto ry, täytti viime vuonna 50 vuotta. Merkkipäivän kunniaksi julkaistiin keväällä 2009 historiikkijulkaisu: Viisi vuosikymmentä maailman vaihtoa.

Julkaisuun on koottu yhteensä kahdenkymmenen eri kirjoittajan kertomuksia Suomen ICYEn historian varrelta. Artikkelien kirjoittajia ovat muun muassa USA:ssa 60-luvulla vaihdossa ollut Irma Ertman, 70-luvulla Uudessa-Seelannissa vaihdossa ja myöhemmin myös pääsihteerinä toiminut Virpi West, 80-luvulla Boliviassa ja Maailmanvaihdon hallituksessa vaikuttanut Katriina Similä, Saksassa 90-luvulla vaihdossa ollut ja myöhemmin Suomen ICYEn puheenjohtajana toiminut Mika Salovaara sekä kansainvälisen ICYE-federaation pääsihteeri Salvatore Romagna.

Mikäli haluat saada oman kappaleesi julkaisusta, voit tilata sen sähköpostitse osoitteesta:

juhlajulkaisu@maailmanvaihto.fi

Kirjoita viestiin nimesi ja osoitteesi. Teos maksaa 10 euroa sisältäen postituskulut.

Maailmanvaihto ry:n toimistolla on uusi alivuokralainen Maailmanvaihto ry:n muutettua uusiin ja väljempiin toimistotiloihin Helsingin Krunikkaan viime joulukuussa, tarjoutui mahdollisuus toimistotilojen jakamiseen toisen yhdistyksen kanssa. Maailmanvaihdon alivuokralaiseksi tuli Suomen kristillisen ylioppilasliitto ry:n (SKY), joka muutti Oikokadun vapaaseen toimistohuoneeseen elokuun alussa. Mielenkiintoinen sattuma on se, että juuri SKY oli yksi Suomen ICYEn perustajayhdistyksistä 50 vuotta sitten.

28

Uutisia Maailmanvaihdon leirit ovat siirtyneet kasvislinjalle Maailmanvaihto ottaa osaa ilmastotalkoisiin siirtymällä leiriruokailussa kasvislinjalle.

Maaimanvaihto ry:n puheenjohtaja Meri Tennilä perustelee hallituksen päätöstä sillä, ettei järjestön kansainvälisyyskasvatuksen muodossa ajamaa yhteiskuntavastuuta ole nykyään enää mahdollista erottaa ympäristökysymyksistä. ”Siirtymisellä kasvisruokailuun on vahva symbolinen merkitys, mutta sillä pyritään myös herättämään leireillä ja muussa toiminnassamme keskustelua muun muassa yksilöiden kulutustottumusten vaikutuksista ympäristön kuormitukseen”.

Hallitus teki asiasta päätöksen kesäkuun kokouksessaan ja ensimmäistä kertaa pelkkää kasvisruokaa tarjoiltiin elokuun Valmennusleirillä Inkoon Kavalahdessa. Leirin keittiövastaavan Maaret Roschier-Holmbergin mukaan kasvisruoka otettiin vastaan leirillä ristiriitaisin tuntein. Maaret suhtautui varauksellisesti kasvisruokalinjaukseen, ja toivoi jatkossa pehmeämpää linjausta ja muun muassa lähiruoan suosimista kasviruuan sijaan. Leiriläisissä kasvisruoka herätti niinikään pientä ihmetystä, mutta toki keittiötiimin valmistamat kasvisherkut saivat kehujakin. Jonkun vaihtariporukassa tosin kuultiin ihmettelevän, että syödäänkö Suomessa lainkaan lihaa..

Muiden ilmoituksia:

Osaatko espanjaa/portugalia – kiinnostaako kuorolaulu?

Tervetuloa latinalaisamerikkalaiseen kuoroon!

Laulamme latinalaisamerikkalaista kansanmusiikkia sekä kevyttä musiikkia.

Koelaulut ovat alkaneet!

Tarvitsemme erityisesti bassoja, tenoreita ja sopraanoja!

Harjoitukset Festival Hallissa Caisassa torstaisin 18.00-20.00 Mikonkatu 17 C / Vuorikatu 14 Yhteystiedot: corolatinoamericano@yahoo.com Bienvenidos al Coro Latinoamericano!

Hacemos musica popular latinoamericana.

Las auduciones ya empezaron!

Necesitamos bajos, tenores, y sopranos!

Salon de Fiestas de Caisa jueves de 18.00 a 20.00 Mikonkatu 17 C /Vuorikatu 14 informacion:corolatinoamericano@yahoo.com 29

Uutisia Maailmanvaihto ry:n moduulikoulutuspäivä lauantaina 10.10.2009 klo 11 alkaen Oletko kiinnostunut Maailmanvaihto ry:n toiminnasta ja sen tarjoamista vapaaehtoistyömuodoista? Oletko järjestön vanha aktiivi ja haluat kehittyä tehtävässäsi?

Mikäli vastaus on ”kyllä”, on Maailmanvaihto ry:n oma moduulikoulutuspäivä lauantaina 10.10.2009 juuri sinua varten. Koulutuspäivän moduulit on suunniteltu tukemaan Maailmanvaihdon omaa toimintaa, mutta niistä opittavat tiedot ja taidot tulevat varmasti tarpeen myös muussa elämässä. Päivä koostuu kuudesta eri koulutus-moduulista, joista moduulit 1 ja 2 järjestetään aamupäivällä klo 11-13.30 ja moduulit 3-4 iltapäivällä klo 15.00-17.00 ja moduulit 5-6 klo 17-18. Valitse moduuleista itseäsi eniten kiinnostava/t ja varaa oma paikkasi. Osassa moduuleista on rajattu osallistujamäärä, joten toimi nopeasti!

Koulutus järjestetään Maailmanvaihto ry:n tiloissa Helsingissä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevien on mahdollista hakea matkatukea. Tuen suuruus on korkeintaan puolet yli 10€ ylittävistä matkakuluista.

Päivän ohjelma: Kello 11.00 Moduuli 1: Vapaaehtoistyöpaikkojen koulutus VET-koulutus on suunnattu erityisesti vapaaehtoistyöpaikkojen yhteyshenkilöille.

Lisätietoja saa Maailmanvaihdon toimistolta.

Moduuli 2: Valintatyöryhmän koulutus Koulutus on suunnattu valintatyöryhmässä jo aikaisemmin mukana olleille sekä valintatyöstä kiinnostuneille. Koulutuksessa käydään läpi valintahaastattelutilannetta ja haastattelutekniikoita, erilaisia haasteltavia, valintakriteerejä, hylkäämisperusteita sekä oman persoonan ja kokemusten vaikutusta valintatilanteeseen. Kouluttajat: Henkilöstöasiantuntija Carita Kuusinen (KEPA) ja pääsihteeri Anni Koskela (Maailmanvaihto ry).

Kello 13.30 Lounastauko 30

Uutisia

Kello 14.30 Maailmanvaihto-info Kaikille koulutuspäivään osallistuville avoin ja suositeltava tietopaketti yhdistyksen toiminnasta. Infon pitää Maailmanvaihto ry:n pääsihteeri Anni Koskela.

Kello 15.00 Moduuli 3: Taittokoulutus, InDesign Maailmanvaihdon tiedotustoiminta tarvitsee jatkuvasti tuekseen taitto-ohjelmia taitavia vapaaehtoisia: on Newsletteriä, mainoksia, oppaita jne. Koulutuksessa käydään läpi InDesign taitto-ohjelman peruslogiikkaa ja harjoitellaan yksinkertaisen julkaisujen tekemistä. Koulutuksen vetää Meri Tennilä (Maailmanvaihto ry) Moduuli 4: Pienryhmän vetäminen Koulutus on suunnattu etenkin Maailmanvaihdon leireillä ohjelmatiimisissä mukanaolleille ja toiminnasta kiinnostuneille henkilöille. Koulutuksessa käydään läpi ryhmädynamiikan ja pienryhmän vetämisen perustaitoja. Kouluttaja ilmoitetaan myöhemmin.

Kello 17.00 Moduuli 5: Isäntäperhetapaaminen Moduuli 6: Tukihenkilötapaaminen Kello 18.00 Kansainvälinen illanvietto Koulutuspäivän lopuksi on aika istua alas ja rentoutua vanhojen ja uusien maailmanvaihtokavereiden kanssa. Luvassa on hyvää ruokaa, musiikkia ja hauskaa!

Lisätietoja ja ilmoittautumiset 2.10. mennessä: Puh: 09-774 1101 Sähköpostitse: maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi (Muista ilmoittautuessasi mainita mistä moduuleista olet kiinnostunut)

31

Muuta Uusi taittaja

Liity postituslistalle

Arttu Suomalainen

Liittymällä Maailmanvaihto ry:n postituslistalle saat sähköpostitse tietoa ajankohtaisista asioista; tulevista leireistä, mahdollisuuksista osallistua kansainvälisiin seminaareihin, erilaisista tapahtumista, jne. Halutessasi liittyä ICYE-listalle lähetä tyhjä viesti osoitteeseen; icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi

Hei letterin lukijat! Olen uusi taittajanne, ja mielenkiinnolla mukana vapaaehtoistyössä. Innostukseni graafista suunnittelua kohtaan lähti valokuvaus- ja kuvankäsittelyharrastuksien kautta.

Elän hektistä perhe-elämää tasapainoitellen päivätyön, koulun, harrastuksien ja muiden projektien välillä. Kiva kun saa tehdä sitä, mikä kiinnostaa -hyvä, jos joku siitä vielä hyötyy.

Vaihtoehtoisesti listalle voi myös liittyä Maailmanvaihdon kotisivuilla “Toimintaa Suomessa” osiosta löytyvän linkin kautta.

Join our E-mail list By subscribing to Maailmanvaihto’s mailing list you will receive information on current events, such as forthcoming camps, international seminars, trainings, parties. Join by..

1) sending an blank message to: icye-lista-subscribe@maailmanvaihto.fi 2) or through the link that can be found on our web page in the section of “Toimintaa Suomessa”.

Kirjoita Newsletteriin Lukijoiden kaikki kirjoitukset aina lyhyistä laajoihin juttuihin ovat lämpimästi tervetulleita. Newsletter ottaa mielellään vastaan myös piirrokset, kuvat, runot, pakinat ja muut luomukset! Palkkioksi saat ihailla lehteä, jossa oma panoksesi on mukana. Vapaaehtoistyöstä saat myös hyvän mielen. Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä lehden toimituskuntaan osoitteeseen tiedotus@maailmanvaihto.fi. Toimitus sujuu www-pohjalta sähköpostin avulla, joten siihen voi osallistua mistä päin maailmaa tahansa.

Write for Newsletter Readers’ writings wanted. Short or extensive, all writings are more than welcome. We would also happily receive your drawings, photos, poems, anecdotes and other creations! For a price you would get to admire your own contribution in a paper printed and published. Volunteerwork also gives you a pleasant mind. If interested, contact the Newletter staff at tiedotus@maailmanvaihto.fi. Editing is completed on a www-basis and by e-mail so you can take part in around the world.

32

Tapahtumakalenteri

Lokakuu—joulukuu 2009

1.10.

Infoilta Maailmanvaihto ry:n vapaaehtoistyöohjelmista kiinnostuneille Tampere, Vanha kirjastotalo.

Lisätietoja: karita.blom@maailmanvaihto.fi

7.10.

Infoilta Maailmanvaihto ry:n vapaaehtoistyöohjelmista kiinnostuneille Helsingissä Annantalolla.

Lisätietoja: heli.tuovinen@maailmanvaihto.fi

10.10.

Moduulikoulutuspäivä Helsingissä klo 11 alkaen. Lisätietoja Maailmanvaihdon toimistolta (ja sivulta 30).

23.— 25.10.

Tammikuussa ICYE-ohjelmaan osallistuvien valmennus

24.—25.10.

Palanneiden tapaaminen Lärkans, Nuuksio.

21.11.

Valintapäivä Helsingissä.

22. –29.11.

ICYE Federaation GA Uudessa Seelannissa.

2. – 3.12.

Studia messut, Helsinki, Messukeskus. Mikäli olet kiinnostunut tulemaan mukaan esittelijäksi, ota yhteyttä Maailmanvaihdon toimistoon.

Newsletteriin 3/2009 kirjoittaneet tai muuten sen tekoon osallistuneet: Yen-Hui Yu (Popo) Kaisla Koskelainen Marika Heinonen Sanna Raita-Aho Valtteri Mujunen Eeva Kuokkanen Camilla Aspelin Anelya Isayeva Patricia Furrer Diego Ardon Petri Levola

Julkaisija: Maailmanvaihto ry Toimittaja: Meri Tennilä Taitto: Arttu Suomalainen Painopaikka: Itä-Helsingin Monistus Seuraava aineistopäivä: 24.11.2009 Ilmestymisaikataulu: 4 kertaa vuodessa Tilaushinta: Vuositilaus sisältyy Maailmanvaihto ry:n jäsenmaksuun

33

Yhteystiedot: Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland Oikokatu 3, 00170 Helsinki. tel. +358-9-774 11 01 fax. +358-9-731 04 146 maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi www.maailmanvaihto.fi www.icye.org 34