Maatiainen 1 2018 by Maatiainen

Maatiaiskasvien, -elĂ¤inten ja perinnemaisemien puolesta 1/2018

Maatiainen

Maatiainen - lehti

- Det lantliga kulturarvet ry Maatiainen ry on perustettu vuonna 1989. Yhdistys pyrkii säilyttämään vanhat viljely- ja koristekasvit sekä alkuperäiset kotieläinrodut eli maatiaiskasvit ja -eläimet. Lisäksi yhdistys haluaa vaalia perinnemaisemia.

30. vuosikerta

1/ 2018

Julkaisija Maatiainen ry Toimitus Päätoimittaja: Susan Wilander,

swilander@hotmail.com, p. 0400 510 457

Yhteys toimintaryhmiin Yhdistyksen jäsenet ja muutkin maatiaisasioista kiinnostuneet voivat ottaa suoraan yhteyden toimintaryhmiin. Yhteyshenkilöiden tiedot ovat takakannen sisäsivulla.

Taitto: Raija Ojanen, raija_ojanen@yahoo.com Osoitteenmuutokset: Ilmoita osoitteenmuutokset

toimisto@maatiainen.fi. Pidä yhteystietosi ajan tasalla.

Yhdistyksen toimisto

Kirjoitukset ja muu aineisto

Stenbäckinkatu 8 00250 HELSINKI 044 045 7317 toimisto@maatiainen.fi

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset ja ilmoitukset voi lähettää sähköpostiosoitteeseen lehti@maatiainen.fi. Toivomme vinkkejä, kannanottoja ja lukijoiden kertomuksia maatiaismaailmasta. Toimitus pidättää oikeuden muokata aineistoja. Sopikaa päätoimittajan kanssa ennen artikkelin lähettämistä sen pituudesta ja sisällöstä. Arvoisat kirjoittajat! Lähettäkää tekstit mieluiten Wordtiedostoina ja valokuvat jpeg-muodossa parhaalla resoluutiolla. Muistakaa liittää valokuviin tiedot kuvaajasta! Osoitteenmuutokset ja lehden tilaukset pyydetään ilmoittamaan Maatiaisen toimistoon: toimisto@maatiainen.fi tai 044 045 7317.

(Lehden aineistolle oma sähköpostiosoite. Kts lehden tiedot)

www.maatiainen.fi Aukioloajat Maatiaisen siemenmyymälä ja toimisto Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki (Töölö) on avoinna ke ja to klo 12-18. Tervetuloa ostoksille, saatavana myös kirjoja ja postikortteja! Toimisto sijaitsee Helsingin Taka-Töölössä lähellä Naistenklinikkaa. Tienoille pääsee Mannerheimintietä pitkin kulkevilla busseilla ja raitiovaunuilla sekä Topeliuksenkatua kulkevilla busseilla. Jäsenyys Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä ottamalla yhteyttä toimistoon kirjeellä, sähköpostilla tai puhelimella. Jäseneksi voit myös liittyä maksamalla jäsenmaksun suoraan yhdistyksen tilille. Kirjoita viestikenttään UUSI JÄSEN sekä nimesi ja osoitteesi. Jäsenmaksu Vuoden 2018 jäsenmaksut: kannatusjäsen 100 €, henkilöjäsen 30 €, opiskelija 19 €, perheenjäsenet (varsinaisen jäsenen ohella) 12€

Ilmestyminen Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulu 2018 Numero

Aineiston viimeinen jättöpäivä

1 2 3 4

5.1. 6.4. 7.9. 9.11.

Ilmestymisaika Helmikuu Toukokuu Lokakuu Joulukuu

Tilausmaksu:

Lahjoitukset

Lehti jaetaan yhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Muille tilausmaksu on 30 € vuonna 2018. Irtonumero 8 €

Yhdistys ottaa kiitollisena vastaan lahjoituksia toimintansa tukemiseen.

Ilmoitushinnat:

Tilinumero Suupohjan Osuuspankki IBAN FI24 4730 0010 0952 05

Koko sivu 200 €, ½ sivua 120 €, ¼ sivua 80 €, takakansi 400 € BIC HELSFIHH

Kansi: Suomenpystykorva, vuoden maatiaiseläin 2018 Kuva: Suomen Pystykorvajärjestö/Eerojuhani Laine

Painopaikka: Waasa Graphics ISSN 1455-3201 Maatiainen-lehti 2/2018 ilmestyy toukokuussa Olkaa hyvät ja lähettäkää kirjoitukset, ilmoitukset ja muu lehtimateriaali osoitteeseen lehti@maatiainen.fi tai Maatiaisen toimistoon 6.4.2018 mennessä.

Pääkirjoitus Tehdään Maatiainen tutuksi Hyvää alkanutta vuotta kaikille Maatiaisen jäse-

nille. Minä olen Erkki Lehtimäki Tampereelta, lähtöisin kuitenkin maalaistalosta Kauhajoelta, EteläPohjanmaan eteläreunalta. Maatiaisen toiminnassa olen ollut mukana pitkälti toistakymmentä vuotta, aluksi siemeniä keräävänä perusjäsenenä, muutaman vuoden jälkeen Pirkanmaan toimintaryhmän vetäjänä ja nyt tämän vuoden alusta koko Maatiaisen johdossa, kun edellinen puheenjohtaja Kirsi Mäkinen joutui muiden kiireiden takia luopumaan nuijasta. Omat viljelykseni ovat kahdessa paikassa nykyään. Mökillä Kangasalla on talvivalkosipulia, raparperia ja maa-artisokkaa ja lisäksi hedelmäpuita ja marjapensaita. Asunnon lähellä on 4H-palsta, jossa yritän vaihtelevalla menestyksellä kasvatella kaikkea mahdollista, ainakin sipulia, perunaa ja härkäpapua kasvaa joka vuosi, samoin talveksi maasta nostettavat kukkamukulat pääsevät sinne kesäksi. Aluksi yritin myös mökillä kasvattaa kaikenlaista mutta kova savimaa alkoi käydä liian työlääksi ja niinpä siellä on nyt suurin osa alueesta kesannolla, osaa aluetta vielä yritän muuttaa kukkaniityksi keräävän ajoleikkurin avulla, ruoho päätyy katteeksi pintakylvetylle perunalle, kun kaikkea siementä ei saa mahtumaan puolen aarin 4H-palstalle kun muutakin pitää sopia kasvattamaan. Omalle puheenjohtajakaudelleni olen asettanut pari tavoitetta. Ensinnäkin pyrin järjestämään Maatiaisretken Pirkanmaalle, pääkohteena Pirkanmaan Perinnepiha Ahlmanilla. Itsekin olin mukana sen synnyttämisessä, Maatiaisen edustajana Perinnepiha-projektin ohjausryhmässä ja hankkimassa sinne perennantaimia. Toisena tavoitteena on tehdä yhdistystä tunnetummaksi, toistaiseksi Maatiainen tunnetaan melko pienissä piireissä, vaikka parin tuhannen jäsenen yhdistyksenä ei ihan pieni silti olekaan. Tähän mennessä olen levittänyt tietoutta myymällä siemeniä eri tapahtumissa ympäri Pirkanmaata, apuna muutama muu aktiivinen jäsen, joille siitä suuret kiitokset. Majaalahden Kyläyhdis-

tyksenkin hallituksessa toimineena tuli mieleen, että samanlaisia kyläyhdistyksiä lienee ympäri maata ja aika monella yhdistyksellä on perinteisiä tapahtumia, joihin voisi tarjoutua esittelemään Maatiaisen toimintaa. Tähän tosin tarvitaan jäsenistön apua parillakin tavalla. Ensinnäkin tarvitaan tietoa koska ja missä näitä tapahtumia on, niitä ei yleensä kovin laajalti mainosteta. Ja toiseksi olisi hienoa, jos jäsenistöstä löytyisi innokkaita avustajia, jotka voisivat olla mukana tiedon levittämisessä, kovin monen sadan kilometrin matkoja, kun ei ole taloudellisesti järkevää tehdä, jos lähempääkin löytyy joku, joka samat asiat pystyy kertomaan. Jos voit auttaa jommassakummassa asiassa, ota ihmeessä yhteyttä.

puh. 0408016040 sähköposti elehtimaki@gmail.com

Maatiainen 1 / 2018

Erkki Lehtimäki

Toimiston kuulumisia

Maatiainen 1 / 2018

Uusi vuosi on vasta alkanut. Vielä ehdit laittaa

niin läheisillesi kuin uusillekin ystäville, milloin tehdään metsätyöt hevosella, kehrätään lankoja omien lampaiden villoista, leikataan matonkuteet, keitetään pääsiäiskahvit ja kaksi maatiaiskananmunaa, kynnetään kiviset kaskipellot risukarhella ja hevosella, kylvetään perunat, päästetään kanat ruopsuttelemaan pihamaalle ilmestyneitä tuoreita versoja, silitetään kissaa, poimitaan kukkia maljakkoon, tehdään vihtoja koivunoksista, säilötään yrttejä öljyyn ja viinaan, lämmitetään sauna ja paljon muuta.

siemeniä kylmäkäsittelyyn, lukea maatiaisaiheista kirjallisuutta, kirjoittaa kortteja ja tehdä puhdetöitä, leikata matonkuteita, tyhjentää tuhkat uunista, korjata rikki menneitä tavaroita, tehdä halkoja, esikasvattaa tomaatit, paprikat ja chilit, vaihtaa kukille mullat ja ottaa pistokkaita, ottaa perunat maakellarista itämään ja valmistautua kevään juhlaan ja juhliin. Aika paljon tekemistä vuoden aikana onkin. Tässä kaikessa on mukana Maatiainen-lehti* ja vuodenaikojen kiertoon pureutuvat maatiaishenkiset kortit (saatavilla Maatiaisen toimistosta). Erityisen hyvä ajoituksen suunnitteluun on jälleen vuodelle 2018 ilmestynyt Kuukalenteri - ja tiedät, milloin tähdet on kohdallaan. Silloin tärkeimmät asiat tulee hoidettua jämptisti. Toimistolla on tarjolla siementen ohella maatiaishenkisiä kortteja, joiden avulla tiedät ja tiedotat

Maatiaisen toimisto tarjoaa elämyksiä Ja mielenkiintoisia tavaroita: siemeniä, sipuleita ja pähkinöitä, kasveja, kirjoja, kortteja, kalentereita ja Bokashi-mikrobeja sisältäviä leseitä. Maatiaisen toimistolla tavataan, järjestetään mielenkiintoisia kohtaamisia, tietoiskuja ja tunnelmoidaan.

l Kalevalanpäivänä 28.2.2018 tarmokas ja kokenut

Ajan henki vaatii enemmän papuja ja herneitä

viljelijä Lea Eriksson kertoo löydöistään Amerikan luonnonvaraisten ja viljeltyjen kasvien saralla. l Kotikukkapäivänä 15.3, huonekasvien mullanvaihdon aikaan tuokaa vaihtoon erityisen hyvin viihtyviä ja viehättäviä perinteisiä huonekasvien pistokkaita ja jakotaimia. Mitä vanhempi alkuperä, sitä parempi. Pitkään hyötykasviyhdistyksessä toiminut Anu Ranta on luvannut tulla huonekasvipäivän iltana esittelemään mielenkiintoiset mukulaiset kasvituttavuudet, Zephyranthes liljat (heinäliljat), amazoninliljat sekä ihmeen ihanan, EteläAfrikan helmen, legendaarisen valkotupsukin. l Bokashi-mikrobien avulla voit fermentoida biojätteesi uudistetuksi mullaksi hiiltä kasvualustaan sitovalla tavalla. Tätä herkkua myös Maatiaisen toimistosta saatavilla säkkikaupalla. 1 annos sisältää 2 kiloa bioaktiivisuutta tihkuvia leseitä. l Maatiaisen toiminnallista kevättä värittävät messut, siemenmyynti ja maatiaisteemaiset tapahtumat. Taimipäivä pidetään perjantaina 18.5.2018. l Onko Irlantiin (Mulrannyn Mayo) 24-25.5. 2018 vuohikonferenssiin menijöitä?

Monet ihmiset haluavat lisätä kasvisten syöntiä ja kasviproteiinien osuutta tarvitsemistaan valkuaisaineista. Maatiaisen piirissä toimii paitsi papujen, myös tomaattien ja erikoiskasvien kokeiluun suuntautuneet ryhmät, jotka testaavat em. lajien lajikkeita, haluavat lisätä kokemusta, suomalaiseen kotipuutarhaan soveltuvien lajikkeiden saatavuutta ja tarjontaa Maatiaisessa. Kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan. Maatiainen haluaa säilyttää vanhoja kasvikantoja, eläinrotuja ja perinteitä. Siemeniä ja perinteitä pitää aika ajoin uudistaa, jotta ne voisivat säilyä elinvoimaisina tuleville polville. Siksi Maatiaisen siemeniä halutaan tarjota myös nettikaupassa. Nettikauppa tarjoaa kanavan, jonka kautta uusilla kylväjillä on mahdollisuus löytää vanhat kasvi ja myös Maatiainen. Teksti: Maija Manninen Kuvat: Susan Wilander

*Muistathan maksaa jäsenmaksusi, jos et ole sitä tälle vuodelle vielä hoitanut. Se säästää luontoa, kun ei tarvitse karhuta. Voi maksaa enemmänkin kuin perusmaksun 30 €, jos on varaa. Osallistu Sinulle mieluisalla tavalla: kerää siemeniä, kirjoita lehteen, kerro ystävillesi, että maatiaiskasveja ja eläimiä on vielä olemassa ja mitä ne ovat tai hanki uusia jäseniä: Kiitokset ja Hyvää Vuotta 2018 Maatiaisen jäsenille lähellä ja kaukana!

Maatiainen 1 / 2018

j Siemeniä, lehtiä, kirjoja, kortteja… g Tule katsomaan Maatiaisen toimiston huonekasvivalikoimaa!

Siemenkuulumisia

Kävisikö härkäpapu myös kukkapenkkiin?

Härkapavun vihreitä palkoja.

Uusi siemenluettelo on ilmestynyt! Hieno keräämänne siemensato on jälleen kerran

kylvät tätä neljän tähden kantaa kotipuutarhaasi, niin se pysyy neljän tähden kantana. Pirkko Kukkola vastaa siementilauksista kuten ennenkin. Maatiaisen siemenvarasto on hänen kotonaan Kanungissa. Jos haluat tilata kirjoja, niin se onnistuu parhaiten suoraan Maatiaisen toimistolta Helsingistä. Kaikkia siemeneriä ei ole saatavilla Helsingin toimistolla, joten varmimmin saat ne tilaamalla suoraan Pirkolta. Huomioithan että siementen tilaus onnistuu myös netissä: http://www. maatiainen.fi/puoti/. Tänä vuonna saamme uuden maatiaishärkapapu-kannan siemenvälitykseen: ”Paukkusen papu” t. välijokelainen papu. Se on Parikkalassa elvytetty maatiaispapukanta, alun perin kotoisin Savitaipaleen Paukkusen kylästä. Siemenet ovat pienehköt, mustat/ mustanvioletit ja hyvin pulleat. Satoisa, korkeus 100120 cm. Itse olen tätä kantaa jo saanut viljellä pari vuotta muutaman neliön alalla. Muina vuosina papu on tuleentunut hyvin, mutta viime vuonna kasvusto

Maatiainen 1 / 2018

saatu järjestykseen ja teidän luettavaksenne. Siemenluettelon sisältö vaihtelee vuosittain, koska siemenet ovat peräisin jäsenten omista puutarhoista, paitsi vihannesten siemenet tulevat siemenliikkeistä. Kiitämme kaikkia ahkeria kerääjiä vaivannäöstänne! Erityisen arvokkaat maatiaiskannat on merkitty neljällä tähdellä (****). Maatiaiskasvi on yli 50 vuotta täällä kasvanut ja sopeutunut laji. Nämä ovat oikeita vanhojen pihojen aarteita! Kun

f ”Paukkusen pavun” tuleentuneita papuja.

Siemenkuulumisia

Kaunista kerroksellisuutta: ruusupapua, krassia ja lehtikaalia.

Ruusupavun kukintaa ja kehittyviä syötäviä palkoja.

piti leikata jälkituleentumaan (leikkasin vihantana kuivumaan), koska pakkanen uhkasi ja palot olivat joissain kasveissa vielä kokonaan vihreitä. Härkapapuhan vielä jälkikypsyy, mutta osa siemenistäni ei kumminkaan jälkituleentunut, vaan jäi vihreäksi. Näin kirjoittaa eräs lukija havaintoja härkäpapu ”Savitaipaleesta”, josta hänellä on viljelykokemusta vuosia, jopa vuosikymmeniä: savitaipaleet voivat olla vielä sadonkorjuun aikanakin syksyllä väreiltään kalpeita, jos kasvukausi on jäänyt lyhyeksi tai lämmön määrä vähäiseksi. Savitaipaleenhan tuleentuneet pavut ovat normaalisti ”värikkäitä”: tummia, ruskeita ja vaaleita. Mutta seuraavana vuonna tilanne palautui ennalleen ja sato koostui kaikista väreistä. Keväällä härkäpapu kylvetään ensimmäisten kasvien joukossa ja kylvösiemeniksi valitaan pulleat pavut. Tästä osoitteesta pääsee lukemaan hyvät vinkit härkäpavun kasvatukseen ja sen viljelyhistoriaan Suomessa: http://www.maatiainen. fi/tekstit/harkapapu.htm. Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset kasvikset ry ovat valinneet vuoden 2018 vihannekseksi pavut,

koska halutaan lisätä tämä monipuolisen kasvisryhmän käyttöä ja viljelyä. Maatiainen ry puolestaan on valinnut ruusupavun vuoden kasviksi ja tätä edustaa ”Painted Lady” –lajike. Se on vanha kulttuuriperintölajike vuodelta 1855 Englannista. Ruusupapuja on ehkä totuttu kasvattamaan kauniina koristeköynnöksenä ja tälläkin lajikkeella on kauniit kaksiväriset kukat. Mutta sen palkoja voidaan syödä samaan tapaan kuin muitakin papuja. Se onkin hyvä ja laadukas ruokapapu. Papuvuoden kunniaksi tarjolla on laajempi valikoima erilaisia palkokasveja. Hyvää alkanutta vuotta toivottavat Anne Leino & Pirkko Kukkola Kuvat: Anne Leino

Maatiainen 1 / 2018

g Ruusupavun siemenet ovat koristeellisia kuin korut.

Runsas papusato houkuttelee puutarhuria. Kuvassa keskimmäisenä ruusupapu ‘Enorman’ ja hieman lyhyemmän ‘Lady Di’ -lajikkeen palkoja salkopapujen keskellä.

Ruusupapu - kaunis, herkullinen ja helposti kasvatettava Kotimaisen härkäpavun hienot ominaisuudet on huomioitu ja erilaisia härkäpapuvalmisteita ja tuoreita härkäpapuja on jo myytävinä kauppakeskuksissa ja marketeissa. Myös ruusupapu (Phaseolus coccineus) on syytä nostaa huomion kohteeksi, sillä se on erinomainen sekä hyöty- että koristekasvina. Jostain syystä ruusupapu on unohdettu monista uusista puutarhakirjoista ja ruokaresepteistä, vaikka se on erittäin helppohoitoinen, kaunis, satoisa ja monikäyttöinen sekä koristekasvina että ruoanvalmistuksessa. Teksti ja kuvat: Vuokko Coco

Maatiainen 1 / 2018

Ruusupapujen kasvatukseen on kuitenkin

kopapujenkin. Ruusupapujen makua kehutaan myös vuoden 1921 Keittiökasvikirjassa: ”Pavut ovat erittäin möyheitä, meheviä ja mureita vieläpä täysikasvuisinakin: tuskinpa on olemassa mehukkaampia vihreitä papuja. Taudit ja tuhohyönteiset ahdistavat harvoin ruusupapuja.”

kannustettu Suomessa jo sata vuotta sitten. Kasvitarhakirjassa vuodelta 1907 todetaan, että ruusupapuja viljellään pääasiallisesti kaunistukseksi, mutta niitä pitäisi viljellä paljon enemmän, koska palot ovat yhtä hyviä kuin sal-

Vuoden 2018 maatiaiskasvi Keittiökasvikirja vuodelta 1921 sisältää kuusi sivua tekstiä ruusu- eli kukkapavuista. Viljelyä suositellaan kasvin satoisuuden, helppohoitoisuuden ja kylmänkestävyyden vuoksi, minkä vuoksi sitä voi kasvattaa Pohjois-Suomessa saakka. ”Ruusupapu kirkastaa tuvan harmaan, sammaltuneen seinän ja antaa samalla, oikealla tavalla valmistettuna hyvää, terveellistä ravintoa mikä on tervetullut lisä yksitoikkoiseen, vaihtelua kaipaavaan ravintojärjestelmäämme.” Myös Kotipuutarhuri vuodelta 1929 ylistää ruusupapua pikkupuutarhan arvokkaimpiin kuuluvana kasvina. Ruusupavun hyvistä ominaisuuksista ja puutarhakirjailijoiden suosituksista huolimatta 1950-luvulle tultaessa ruusupapu ei ollut valloittanut keittiöpuutarhoja. Uusi puutarhakirja vuodelta 1952 kannustaa jälleen ruusupavun viljelyyn ja toteaa, että ”Ruusupavun käyttö vihanneksena ei ole tavallista… …ruusupavun palot ovat vielä mureampia ja maukkaampia kuin tavallisen puutarhapavun, joten niitä tulisi ehdottomasti myös taloudessa käyttää. Ruusupapu on vaatimattomampi kuin moni salkopapulajike, joten se menestyy meillä paremmin kuin nämä.”

h ‘Painted Lady’ on kulttuuriperintölajike vuodelta 1855 Englannista. i ‘Lady Di’ -lajike kasvaa hyvissä olosuhteissa jopa 4,5 metrin pituiseksi.

Monivuotista ruusupapua viljellään yksivuotisena

Maatiainen 1 / 2018

Ruusupapu on kotoisin Keski-Amerikan vuoristosta, jossa se on monivuotinen köynnös. Lähes koko kasvi on syötävä: ruusupavun tärkkelyspitoiset juuret keitettyinä, tuoreet makeat kukat salaateissa ja valkuaisainepitoiset palot keitettyinä sellaisinaan tai eri ruokalajien osana. Englannin ja Amerikan puutarhoihin ruusupapu tuotiin 1600-luvulla. Ruusupavun viljely levisi nopeasti sen helppohoitoisuuden ja monikäyttöisyyden vuoksi. Amerikassa sen avulla on houkuteltu kolibreja puutarhoihin asukkaiden iloksi. Se on ollut suosittu vihannes brittiläisessä ja Välimeren alueen keittiössä. Englantilaisista siementen verkkokaupoista löytyykin useiden erilaisten ruusupapujen siemeniä, sillä useat uusista ruusupapulajikkeista on jalostettu Iso-Britanniassa. Suomeen ruusupapu tuotiin ilmeisesti 1700-luvulla. Ruusupapu viihtyy aurinkoisella paikalla, mutta kestää kylmää hieman paremmin kuin monet muut pavut. Se sopii erittäin hyvin parvekeviljelyyn isossa ruukussa. Köynnöskasvina siitä saa nopeasti hyvin peittävän ja koristeellisen varjostuksen kuistille, patiolle, pergolaan

Maatiainen 1 / 2018

Vuoden 2018 maatiaiskasvi tai huvimajaan. Ruusupapuja voi kasvattaa myös puun runkoa pitkin tai kivien päällä. Kasvin lehdet ovat parikymmentä senttiä pitkiä ja 10 senttiä leveitä ja niitä on tiheässä. Kukintoja muodostuu jokaiseen lehtihankaan, joten jopa viisi metrisiksi kipuavissa köynnöksissä on koko kesän ja syksyn jatkuvasti sekä valmiita että puolivalmiita papuja, kukkia sekä nuppuja. Joidenkin arviointien mukaan ruusupapu olisi papulajeista runsassatoisin.

en varsia. Sen jälkeen laitan ruukkuun pari lapiollista mustaa multaa tai vastaavaa, kerroksen palanutta hevosenlantaa, lehtikompostia, lapiollisen kanankakkarakeita ja lopuksi puutarhamultaa. Oleellista on se, että multa on ravinnepitoista. Myös kaupan valmiit multasekoitukset käyvät hyvin. Kesällä 2017 ruusupapuni tarvitsivat lisälannoitusta vasta syyskuussa, kun papusato oli runsaimmillaan. Veden saannista pitää huolehtia helteiseen aikaan päivittäin. Siinä suhteessa ruusupapujen viljely sateisena kesänä 2017 oli vaivatonta. Ruusupapuja ei tarvitse sitoa, mutta köynnöskasveina ne tarvitsevat tuekseen jotain, jonka ympärille ne voivat kiertyä. Erilaiset kepit ja rimat sopivat hyvin. Kesällä 2017 annoin papujen kasvaa parvekkeen metalliaitaa vasten ja metallisia tikkaita pitkin ylös katolle. Metallin lämmönjohtavuus ei näyttänyt haittaavan köynnösten kasvua mitenkään, sillä kasvit paleltuivat vasta marraskuussa pakkasten myötä. Sama koski salkopapuja, joiden kanssa sekaistutuksena ruusupapuja kasvatin. Hyvässä sovussa eri papulajien kanssa kasvoi myös runkotomaatteja. Avomaalla ruusupapuja voi kasvattaa kuten salkopapuja seipäisiin tai muihin tukirakenteisiin tuettuina. Silloin taimet on hyvä istuttaa n. 30 cm päähän toisistaan 40 – 50 cm rivivälein.

Ruusupapujen kasvatus Kylvän ruusupavun siemenet yleensä huhti-toukokuun vaihteessa taimimultaan halkaisijaltaan kymmensenttisiin taimiruukkuihin pari siementä / ruukku. Siemenet ovat suuria ja koristeellisen mustavioletti-puna- kirjavia. Liotan kovakuorisia siemeniä muutaman tunnin ennen kylvämistä. Kuoren pintaa voi myös hioa ohuemmaksi, mutta kokemukseni mukaan liottaminen riittää. Ruusupavun voi myös kylvää suoraa ruukkuihin, avomaalle tai kohopenkkiin salkokasvatukseen toukokuun lopussa, mutta esikasvatus varmistaa hyvän kasvuun lähdön ja sadon saamisen mahdollisimman aikaisin kesällä. Kun pavunversot ovat noin 10 senttisiä, alan totutella niitä ulkoilmaan ja toukokuun aikana siirrän taimiruukut ulos. Peitän ruukut hallaharsolla ja otan ne sisälle eteiseen, jos yölämpötila laskee alle 5 asteen, sillä pienet taimet ovat herkkiä kylmälle. Esikasvatus kestää yleensä kolmesta viiteen viikkoon. Yli metrin pituisia köynnöksiä on jo hankala käsitellä. Olen kasvattanut ruusupapuja sekä avomaalla että parvekkeella. Viime vuosina olen kasvattanut ruusupavut suurissa ruukuissa talon länsi- ja eteläseinustalla. Istutan ruusupapujen taimet 50-80 cm. läpimittaiseen ruukkuun noin kuudesta kymmeneen tainta/ruukku. Ruukun pohjalle laitan salaojaksi ruukunpalasia, kiviä ja pilkottuja talventörröttäji-

Värikäs viherseinä tuottaa herkullista satoa Ruusupapu kasvattaa nopeasti korkean, suuren, tuuhean ja värikkään kasvuston. Kukkien väri vaihtelee lajikkeesta riippuen lohenpunaisesta tulipunaiseen ja valkoisesta punavalkoiseen. Sato alkaa

Maatiainen 1 / 2018

f Ruusupavut viihtyvät aurinkoisessa paikassa savensekaisessa maassa, johon on lisätty karjanlantaa ja kompostimultaa. Kuvassa ‘Celebration’-lajike. g ‘Celebration’-lajikkeen viehättävät kukat ovat lohenpunaisia. Sen palot ovat jopa 28-30 cm pitkiä ja herkullisen makuisia.

Maatiainen 1 / 2018

Vuoden 2018 maatiaiskasvi kypsyä nopeasti elokuusta lähtien. Sato on erittäin runsas ja köynnös tuottaa uusia kukkia ja papuja pakkasten tuloon saakka. Pavut ovat monikäyttöisiä: litteät nuoret palot ovat mureita, makeita ja hyvänmakuisia keitettyinä pensaspapujen ja salkopapujen tapaan. Keitetyistä ruusupavuista puuttuu tarhapavuille ominainen ei-niin-hyvä ”pavun maku”, minkä vuoksi ne ovat mielestäni huomattavasti paremman makuisia kuin pensaspavut. Palkojen maku, makeus ja rakenne vaihtelee jonkin verran eri lajikkeiden välillä. Nuoria papuja voi pakastaa kiehauttamisen jälkeen. Vanhemmiten paloista tulee säikeisiä, jolloin ravinnoksi käytetään vain siemenet. Lähes valmiit ja täysikasvuisiksi kasvaneet pavut käytetään keitettyinä härkäpapujen tai kidneypapujen tapaan erilaisiin patoihin, keittoihin, muhennoksiin ja kasvispihveihin. Täysikasvuiset pavut on helpointa säilöä kuivaamalla. Kypsistä siemenistä kannattaa ottaa osa käytettäväksi seuraavan vuoden kylvöihin. Kuten muutkin pavut, ruusupavut sisältävät myrkyllistä lektiiniä, joka hajoaa keitettäessä. Eviran mukaan kuivattujen ja yön yli liotettujen ruusupapujen riittävä keittoaika on tunnista puoleentoista tuntiin. Ruusupavut ovat erittäin terveellisiä. Niissä on mm. runsaasti valkuaisaineita, kuitua, kivennäisaineita, Bja C-vitamiineja, sinkkiä ja rautaa h ‘Lady Di’ on taudinkestävä lajike.

Ruusupavun lajikkeet

f Jaakko ja pavunvarsi?

i Salkopapu ‘Blauhilden’ violetit kukat pilkistävät ruusupapujen seasta.

Maatiainen 1 / 2018

Myynnissä olevista ruusupapujen siemenistä osa on perinnelajikkeita, kuten valko-puna-kukkainen ‘Painted Lady’ 1800-luvulta. Vanhoja perinnelajikkeita ja maatiaiskantoja löytyy osoitteesta www.rareseeds.com, jopa 1600-luvulle jäljitetty ‘Black Coat Runner’. ‘Enormalla’ on jopa 45 cm pitkät pavut ja sen maku on erinomainen. ‘Lady Di’ on taudinkestävä, lähes 5 metriä korkea lämpimän punakukkainen köynnös. ‘Celebrationin’ kukat ovat vaalean lohenpunaiset. Erittäin satoisa on myös punakukkainen ‘Preisgewinner’. Valkosiemenisiä ja -kukkaisia ovat mm. ‘White Emergo’ ja ‘White Lady’. ‘Scarlet Empire’ ja ‘Scarlet Emperor’ ovat hyvin suosittuja punakukkaisia lajikkeita. Ruusupapujen jalostuksessa on pyritty kehittämään itsepölytteisiä, säikeettömiä ja sään vaihteluita hyvin kestäviä lajikkeita kuten ‘Moonlight’ ja ‘Firelight’ sekä ‘Firestorm’ ja ‘Snowstorm’. Jalostuksella on pyritty aikaansaamaan myös matalia lajikkeita. ‘Hestia’ on matala ruukussa kasvatettava ruusupapu, jota suositellaan myös Pohjois-Suomeen. Se tuottaa satoa todella nopeasti. ‘Hestian’ kukat ovat punavalkoiset. Maatiaisesta ja Hyötykasviyhdistyksestä on saatavilla useiden eri ruusupapujen siemeniä. Lisää löytyy Exotic Gardenin ja Thompson & Morganin siemenluetteloista.

Maatiainen 1 / 2018 Suomen PystykorvajĂ¤rjestĂś / Karoliina Ukskoski

Vuoden 2018 maatiaiseläin

Kansalliskoiramme suomenpystykorva Jo satoja vuosia sitten on suomenpystykorvan tyyppistä koiraa käytetty kaiken riistan metsästykseen pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. 1979 Suomen kansalliskoiraksi valittu suomenpystykorva on maailman mittakaavassa siitä harvinainen rotu, että se polveutuu suoraan luonnonkannasta, ilman risteytyksiä muihin rotuihin. Teksti: Heidi Lahtinen Ensimmäiset rotumerkit vahvistettiin 1892 ja jo

liioiteltua sanoa, että lähes jokainen tämän päivän suomenpystykorva kykenee rakenteensa, riistaviettinsä ja luonteensa puolesta alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, metsästykseen. Tullakseen hyväksi metsästyskoiraksi, koiran on toki päästävä usein metsään ja saatava tilaisuus oppia etsimään, löytämään ja käsittelemään riistaa. Kunnon maatiaisen tapaan suomenpystykorvalta kuitenkin löytyvät kaikki tähän tarvittavat ominaisuudet – joillakin ne vain ovat harjoituksen puutteesta johtuen hieman ruosteessa.

samana vuonna järjestettiin Oulussa rodun ensimmäinen erikoisnäyttely. Näyttelyssä esitettiin peräti 93 Suomalaista haukkuvaa Lintukoiraa eli nykyiseltä nimeltään suomenpystykorvaa. Suomenpystykorva on viidestä kotimaisesta koirarodustamme vanhin. Metsään mielivä monitoimikoira Suomenpystykorvan juuret ovat vahvasti metsästyskäytössä ja se on varmasti rodun onni. Ei ole

g Vuosittain Suomessa rekisteröidään 600-700 suomenpystykorvan pentua.

Maatiainen 1 / 2018

Suomen Pystykorvajärjestö / Iina Jussila

f Suomenpystykorva on luotu liikkumaan. Kevytrakenteiselle, sitkeälle kansalliskoiralle hanki on vain pieni hidaste.

Vuoden 2018 maatiaiseläin

Maatiainen 1 / 2018

l Suomenpystykorvalla metsästys on kiireetöntä syksyisessä luonnossa samoilua yhdessä koiran kanssa. i Suomenpystykorva on hieman keskikokoa pienempi, perusterve koirarotu, joka polveutuu suoraan luonnonkannasta ilman risteytyksiä.

Kun suomenpystykorvasta alettiin muodostaa rotua, Suomalaista haukkuvaa Lintukoiraa, kertoo jo alkuaikojen nimikin harrastajien tavoitteen. Suomenpystykorvan luontainen vaisto etsiä maastosta kanalintu, karkottaa ja seurata sitä sekä hypnotisoida oksalle istahtanut lintu haukullaan, oli silloin ja on edelleen säilyttämisen arvoinen taito. Kansalliskoiramme on viisas ja sopeutuvainen rotu. Kanalintukantojen heikennyttyä suomenpystykorvaa kysytään yhä enemmän kaveriksi pienpetojen kuten näädän,

Suomen Pystykorvajärjestö / Jenna Laitinen

Suomen Pystykorvajärjestö / Sami Immonen

Suomen Pystykorvajärjestö / Jarmo Ravantti

f Suomenpystykorvan erikoisosaamista on metsäkanalintujen etsiminen, löytäminen, seuraaminen ja puun oksalle haukkuminen. Linnun kuunnellessa lumoutuneena koiran haukkua, metsästäjä pyrkii hiipimään riittävän lähelle laukaistakseen aseensa - tai nykyisin yhä useammin kameransa. Pystykorvalle ei lintua ammuta koskaan lentoon. Useimmille pystykorvametsästäjille koiran työskentelyn ja luonnon tapahtumien seuraaminen on suurempi ilon aihe kuin suuret saaliit.

Suomen Pystykorvajärjestö / Marina Volgina

Venäjällä suomenpystykorvaa käytetään perinteisesti myös suurriistan pyynnissä. Villisialle, karhulle ja hirvelle lasketaan tavallisesti useampi koira kerrallaan.

tai suurriistan kuten hirven pyyntiin. Toisin kuin meitä ihmisiä, suomenpystykorvaa eivät ennakkoluulot vaivaa. Pikinokka sopeutuu ongelmitta niin maalle kuin kaupunkiin, yhtä hyvin kerrostaloon kuin maatilan pihapiiriin. Omistajan on kuitenkin ymmärrettävä, että muiden metsästyskoirien tapaan suomenpystykorva on aktiivinen ja energinen rotu. Suomenpystykorva syttyy täyteen loistoonsa päästessään metsään irti, toteuttamaan luontaisia vaistojaan. Vastuullinen omistaja ymmärtää senkin, ettei riistaviettistä koiraa voi laskea irti missä tahansa.

on profiililtaan lähes neliömäinen, rakenteeltaan kuiva, kiinteä ja hyväryhtinen koira. Mieluisin askellaji on kevyt laukka. Jos luonnetta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sana voisi olla ”pirteä”. Rotumääritelmä laventaa luonnekuvausta toteamalla suomenpystykorvan olevan vilkas, tarmokas, rohkea ja peräänantamaton. Pystykorvalle on luontaista toimia itsenäisesti mutta samalla kiinteässä yhteistyössä ihmisen kanssa. Tässä ei ole mitään ristiriitaa. Vaistonsa mukaisesti pikinokka etsii riistaa muutaman sadan metrin säteellä ohjaajastaan, niin kaukana, ettei löydetty riistaeläin ole ihmisestä tietoinen, mutta kuitenkin niin lähellä, että riistan löytymisestä kertova riemukas haukku kantaa metsästäjän korviin asti. Jos riistaa ei noin kymmenen minuutin haku-

Pirteä ja perusterve pikinokka Suomenpystykorva on keskikokoa hieman pienempi, perusterve rotu, jolla ei ole liioiteltuja piirteitä. Turkki on kauniin punaruskea ja helppohoitoinen. Vaalean, muhkean hännän heilahtelu erottuu hyvin tummassa metsässä koiran hakiessa riistaa ja pysyttäessä sitä haukussaan. Uroksen säkäkorkeus vaihtelee välillä 44-50 cm, nartun välillä 39-45 cm. Suomenpystykorva

Suomen Pystykorvajärjestö / Antti Haapasaari

Maatiainen 1 / 2018

g Hyvin omistajaansa yhteyttä pitävä suomenpystykorva on yhä kysytympi kaveri myös hirvenmetsästykseen.

Suomen Pystykorvajärjestö / Kaija Valkama

f Kansalliskoirassamme on samassa kompaktissa paketissa metsästys-, seura- ja koko perheen harrastuskoira.

lenkiltä löydy, käy pystykorva ottamassa ihmiseen yhteyttä ja samalla varmistaa kulkusuunnan ennen uudelle hakulenkille kirmaamista. Suomenpystykorva ei kulje jatkuvasti omistajansa kannoilla kysymässä: ”Mitä tehtäisiin?” Pystykorva osaa olla ahdistumatta myös yksin, mutta nauttii suunnattomasti kaikesta yhdessä tekemisestä omien ihmistensä kanssa. Nykyajan pystykorvat kulkevatkin omistajiensa mukana mökki-, lomaja kalareissuilla, tekevät kesäisin pyörälenkkejä, käyvät lasten kanssa uimassa ja osaavat käyttäytyä hotelleissa sivistyneesti. Suomenpystykorva ilmoittaa, jos on tärkeää asiaa, mutta se ei louskuta tyhjää. Nykyisin suomenpystykorvakehät ovat useassa koiranäyttelyssä hiljaisimmasta päästä.

jä. Monet muista Pohjoismaista Suomeen tuodut tuontikoirat ovat joko puoliksi tai jopa kokonaan sukutaulultaan suomalaisia. 2006 Suomen ja Venäjän Kennelliitot tekivät historiallisen päätöksen yhdistää suomenpystykorvat ja Venäjän Kennelliiton rekisterissä olevat karjalaissuomalaiset laikat yhdeksi ja samaksi roduksi, suomenpystykorviksi. Päätös oli perusteltu, sillä roduilla on sama esihistoria. Sata vuotta erillisenä populaationa on kuitenkin saanut aikaan sen, että venäläisistä koirista on mahdollista saada suomalaiseen populaatioon uutta verta. Kennelliiton muutama vuosi sitten teettämä kotimaisten rotujen monimuotoisuuskartoitus paljasti, että venäläiset koirat eroavat suomalaisista, mutta ovat kuitenkin geneettisesti samaa rotua. Karjalaissuomalaisen laikan rotumääritelmä on muovannut vuosikymmenten aikana venäläisistä koirista keskimäärin hieman suomalaiskoiria pidempirunkoisia, suurikorvaisempia, otsapenkereeltään jyrkempiä ja väriltään yksitoikkoisempia koiria. Venäjällä on oltu myös sallivampia valkoisen värin esiintymistä kohtaan, mutta toisaalta hammaspuutoksiin suhtautuminen on ollut tiukempaa kuin mitä Suomessa takavuosina. Kun Suomalaisesta haukkuvasta Lintukoirasta haluttiin 1800-luvun lopulla kehittää maailman paras puuhun lintua haukkuva koira, arvostettiin itärajan toisella puolella pienen punaisen koiran monipuolisuutta. Edelleen Venäjällä käytetään suomenpystykorvia kaiken riistan pyyntiin, karhusta oravaan.

Maatiainen 1 / 2018

Pohjoisten havumetsien rotu Vuosittain Suomessa rekisteröidään noin 600-700 suomenpystykorvan pentua. Rotu on ollut pitkään kymmenen, viidentoista suosituimman rodun joukossa. Suomenpystykorva on omassa maassamme siis edelleen suosittu rotu, mutta muualla maailmassa harvinainen. Käytännössä vahvimmat, alkuperäistä käyttötarkoitusta edustavat pystykorvapopulaatiot löytyvät Suomen lisäksi Ruotsista, Norjasta ja Venäjältä. Ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa on harjoitettu jo pitkään jalostusyhteistyötä ja käytännössä ruotsalaiset, norjalaiset ja suomalaiset suomenpystykorvat ovatkin pitkälti samasta puusta veistetty-

Vuoden 2018 maatiaiseläin

Suomen Pystykorvajärjestö / Sami Keränen

Kaupungissa tulevaisuus? Suomenpystykorva on ehta metsästyskoira eikä se sovellu pelkäksi joutilaaksi seurakoiraksi. Rodunomaiset metsästyskokeet ovat oiva vaihtoehto sellaiselle omistajalle, joka haluaa tarjota koiralleen rodunomaista tekemistä, mutta ei ole innostunut metsästyksessä. Linnun- tai hirvenhaukkukokeissa riistaa ei ammuta. Suomenpystykorvan metsästyskäyttö ei rajoitu nykyisin suinkaan kanalintukauteen. Monet pikinokat aloittavat jahtikauden noutajina sorsanpyynnissä ja jatkavat sitä kanalinnustuksen jälkeen pienpetoja pyytäen, kevättalvelle asti. Ihmisten muuttaessa pääkaupunkiseudulle myös metsästäjien määrä siellä lisääntyy. Suomenpystykorva on oiva rotuvalinta sellaiselle, joka haluaa samassa kompaktissa paketissa moneen harrastukseen sopivan metsästys-, harrastus- ja seurakoiran. Suurin este suomenpystykorvan pääkaupunkiseudun valloitukselle ovat tähän asti olleet ennakkoluuloiset kasvattajat, jotka eivät syystä tai toisesta halua myydä pentua eteläisimpään Suomeen. Toivottavasti asenteet ovat hiljalleen muuttumassa ja asuinpaikasta riippumatta yhä useammalla metsästäjällä olisi mahdollisuus saada omakseen upea kansalliskoiramme - suomenpystykorva.

h Suomalaista kultaa! i Perinteisesti suomenpystykorvia ei ole pidetty minään vesipetoina. Totuttamalla pystykorvankin saa kuitenkin pitämään uimisesta, mistä on iloa sekä kesähelteillä että syksyn sorsastuksessa.

Suomen Pystykorvajärjestö / Kari Tyystälä

Maatiainen 1 / 2018

Maija Manninen

Porkkanoiden värisuora Teksti: Maija Manninen

on väitetty olevan maksaa tukevia, turvotusta ja nesteitä poistavia ominaisuuksia. Sen on katsottu myös puhdistavan munuaisia, verta ja suolistoa, hoitavan virtsarakon ongelmia, ja toimivan afrodisiakkina, lemmenyrttinä. Tiettävästi antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset söivät korkeintaan valkoisia porkkanoita. Äidit opettivat silloin lapsilleen: älä syö porkkanoita, jos et ole varma, että erotat ne myrkkykatkosta (Conium maculatum), jonka varsi on sileä ja punatäplikäs ja

Maatiainen 1 / 2018

Muinaisen Persian villi valkoinen porkkanan versot ja siemenet mausteena ja lääkkeenä Villivihannekset eivät ole niin uusi ilmiö, kuin luulisi, sillä jo muinaiset euraasialaiset keräilivät ja nauttivat villiyrttejä: villiselleriä, anista, palsternakkaa, villiporkkanaa, korianteria sekä edellä mainittujen siemeniä. Porkkana oli aluksi mauste- ja lääkekasvi. Porkkanalla parantavana yrttinä

haju muistuttaa kissanpissaa. On kuitenkin lähteitä, joiden mukaan egyptiläiset ja roomalaiset saattoivat tuntea monen värisiä porkkanoita; violetteja, punaisia, vaaleankeltaisia, vihreitä ja valkoisia. Siellä, missä Hindukuš-vuoret ja Himalaja kohtaavat Iranin, Intian, Pakistanin, Anatolian ja Venäjän arot, on villin porkkanan geneettinen monimuotoisuus nykyisinkin laajimmillaan. Muinaista Persiaa, ja nykyistä Afganistania pidetään alueena, jossa porkkanaa alun perin ryhdyttiin tarkoituksellisesti kasvattamaan (center of domestication). Sieltä porkkana viljelykasvina kulkeutui vähitellen länttä kohden ja saapui Eurooppaan turkkilaisten ja pohjoisafrikkalaisten matkustajien ja kauppiaiden myötä. Porkkana (Daucus) on monimuotoinen laji. Euroopassakin kasvaa noin 12 alalajia, Aasiassa vielä paljon lisää. Yleisin villi porkkana, rikkaporkkana (Daucus carota subsp. carota), on levinnyt laajalle lauhkean vyöhykkeen joutomaille ja on Pohjois-Amerikassa yleinen pientareiden ja tienvarsien rikkakasvi. Sitä pidetään lajina, josta tämän päivän viljellyt porkkanat (Daucus carota var. Sativus) ovat kehittyneet. Nykyisin viljeltävät oranssit porkkanat ovat geneettiseltä perimältään kovasti kapeutuneita. Porkkanan siemenissä on pieniä koukkuja. Siemeniä myyntikuntoon valmistettaessa mekaanisen hankauksen kautta koukut rikkoutuvat ja saadaan piikittömiä siemeniä. Villien porkkanoiden siemenet kiinnittyvät ohi kulkevien eläinten turkkeihin roikkumaan ja voivat siten levitä pitkiä matkoja.

porkkanoita tavataan enimmäkseen eteläisessä Euroopassa ja Aasiassa, Turkissa ja Intiassa. Porkkananviljely levisi Espanjaan Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta. Kun arabit toivat porkkanat keskiajalla Eurooppaan, he eivät väheksyneet tumman violettipintaisia porkkanoita. Andalusian Malagassa kylässä nimeltään Cuevas Bajas järjestetään joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina tumman porkkanan sadonkorjuujuhla. Fiesta de la Zanahoria Morá tarjoilee joulun alla viihdyttävää ja iloista musiikkia, viiniä, makkaraa, yrteillä ja sitruunalla maustettua kahvilikööriä (resol), makeisia sekä mustanvioletteja porkkanoita monessa muodossa. Zanahoria on espanjaa ja tarkoittaa porkkanaa. Zanahoria morada -porkkana on ulkoa violetti, sitten tulee oranssi kerros ja sydän voi olla jälleen punainen. Tästä monikäyttöisestä porkkanasta tehdään alkupaloja, kastikkeita, marmeladia, voiteita, jälkiruokia, jugurttia, jäätelöä ja coctaileja. Siitä saa mukavannäköisiä lastuja ja vihannessorvilla kätevää raakapastaa. Maija Manninen

Maurien mustan moiliaisen mausteisempi makumaailma

Maatiainen 1 / 2018

Porkkanat viljelykasveina saapuivat Espanjaan 1100-luvulla, Italiaan 1200-luvulla, Saksaan ja Hollantiin 1300-luvulla. Englantilaiset pääsivät porkkanan ja sen viljelyn makuun 1400-luvulla. Ensimaininta sanasta porkkana suomen kirjakielessä on vuodelta 1745, jolloin ilmestyi Daniel Jusleniuksen sanakirja Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Mustia, violetteja ja tummanpunaisia g Porkkana kukkii toisena vuotena.

Maatiainen 1 / 2018

Violetin porkkanan kypsymisaika on pidempi kuin perinteisen oranssin ja maku on mausteisempi. Niitä on käytetty ja voi edelleen käyttää värjäämiseen. Tummat väriaineet voivat maistua kitkeriltä, kitkeryyttä voi poistaa pidemmällä keittoajalla. Kypsennettäessäkään värikkäät porkkanat eivät muutu liian makeiksi. Väri- ja makuaineet esiintyvät ennen kaikkea porkkanan kuoressa, jolloin kuorimalla porkkanan makua voi säätää miedommaksi. Malagan yliopistossa on tutkittu voimakkaasti antosyaani-väriaineiden tummaksi värjäämän porkkanan ravitsemuksellisia ominaisuuksia, antiparasiittisia ominaisuuksia, vaikutusta ruokahaluttomuuteen, immuunijärjestelmään, näkökykyyn, ihon

terveyteen, sepelvaltimotauteihin, diabetekseen, syöpään, suolistoon ja neuronaalisen ikääntymisen. Oranssi porkkana ilmestyi 1500-luvulla Alankomaiden kultakauden taiteeseen ja vahvisti itsenäistyvien hollantilaisten kansallistunnetta Alankomaalaisten protestia katolisen Espanjan Habsburgien hallintoa kohtaan johti Wilhelm Oranialainen (s. 1533 - k. 1584) Hollannin, Zeelandin ja Utrechtin maaherra, lisänimeltään vaitelias, syntyisin saksalaista Nassaun ruhtinassukua. Hänen esi-isänsä olivat hallinneet Alankomaita 400

vuotta ennen espanjalaisten valtakautta. Hänellä oli merkittävä rooli Alankomaiden itsenäistymisessä uskonnollisten ristiriitojen kärjistämän kahdeksankymmenvuotisen sodan (1568–1648) tuloksena. Wilhelmin perintömaa, jonka mukaan hän, ja vielä nykyinenkin Alankomaiden kuningassuku sai nimensä, historiallinen vuonna 1181 perustettu Oranian ruhtinaskunta (principauté d’Orange), sijaitsi nykyisessä Etelä-Ranskassa. Sen pääkaupunki oli ranskankielisellä nimellään Orange, kelttiläisaikaan ”Arausion”. Kaupunki on kartalla edelleen ja sillä on yhteytensä appelsiiniin (ranskaksi. Orange), kuten vaakunaa koristavat appelsiinin oksat ja kolme hedelmää. Appelsiinit tulivat Eurooppaan Kaakkois-Aasiasta 1400-luvulla portugalilaisten löytöretkien tuliaisina ja niistä tuli pian hyvin haluttuja ja muodikkaita. Appelsiinipuut (Citrus sinensis) menestyvät Etelä-Euroopassa. Pohjoisemmassa niiden kasvattamiseen joutui rakentamaan erityisiä kasvihuoneita, orangerioita. Hollantilaiset ottivat avosylin omakseen appelsiinin oranssin värin, mm. jalkapallojoukkueensa tunnuksena. Oranssi porkkana jalostui keltaisista porkkanoista 1500-luvulla alankomaalaisten maanviljelijöiden pelloilla erityisesti emäntien, mutta myös isäntien kansanomaisen kasvinjalostuksen tuloksina toistamaan Alankomaille itsenäisyyden tuoneen prinssin, Wilhelm Oranialaisen värejä. Oranssia porkkanaa pidetään porkkanoista makeimpana ja se on yhtä iloisen värinen kuin appelsiinit. Useimmat nykyisin viljellyt lajikkeet ovat väriltään oransseja ja polveutuvat näistä Hollannissa maatiaismenetelmin jalostuneista porkkanoista. Oranssi porkkana sisältää runsaasti betakaroteeni nimistä väriainetta, joka eristettiin ensi kertaa porkkanoista vuonna 1831. Karoteeni muuntuu elimistössämme tärkeäksi vitamiiniksi A.

sään. Porkkanan kehityshistoriassa porkkanoilla oli taipumusta kasvaa pienemmiksi ja keltaisemmiksi viileässä ilmastossa. Keltaiset porkkanat näyttävät jääneen oranssien porkkanoiden varjoon ja säilyneen meidän päiviimme ennen kaikkea hevosille suunnattuina rehuporkkanoina. Keltaiset porkkanat tuottavat väriaineina ksantofyllejä ja luteiineja, nekin karotenoideja, jotka voivat vaikuttavaa edullisesti mm. silmien hyvinvointiin. Intiassa, Kiinassa ja Japanissa kasvatetaan punaisia porkkanoita, Pakistanissa vaaleanpunaisia. Punaisissa porkkanoissa väriaineena on lykopeenia, jota on myös mm. tomaateissa ja vesimelonissa. Se on kaksi kertaa tehokkaampi antioksidantti kuin beetakaroteeni. Porkkanan voi kylvää jo syksyllä tai mahdollisimman varhain keväällä. Porkkana on kaliumin suurkuluttaja. Ihanteellinen itämislämpötila 8–20°C, itämisaika 15–20 vrk. Taimiväli 3–6 cm, riviväli 35–40. Porkkanan voi mullata juurenniskan vihertymisen estämiseksi. Porkkanan lehdet ovat hyvin ravintopitoisia, niissä on paljon mineraaleja, vitamiineja ja oksalaatteja. Porkkana on eräs satoisimpia viljelykasveja ja voi sopivan multavassa hiekkamaassa tuottaa huimia satoja. Sitä viljellään nykyään lähes kaikkialla tropiikista viileän ilmaston alueisiin. Maatiaisen siemenluettelosta voit tänä vuonna löytää vanhojen historiallisten porkkanalajikkeiden väri-ilotulituksen

Iloisen väriset porkkanat viihtyvät kevyessä hiekkaisessa maassa – valitse saviseen maahan lyhyitä ja paksuja lajikkeita Ennen oransseja porkkanoita oli keltaisia, valkoisia, punaisia ja violetteja porkkanoita eri sävyis-

Maatiainen 1 / 2018

Sanan porkkana kerrotaan tulleen Suomen kieleen venäjän sanasta морковь (morkov). Halusivatko ruotsinkieliset korostaa porkkanan olevan maurien juuri, kun ryhtyivät kutsumaan juuresta sanalla ”morot” vai matkivatko he vain kielisukulaisiaan saksalaisia (Mohrrübe, mutta myös Karotte)? Sanan ”muuruuti” lainaamista ruotsin kielestä mukaellen on kokeiltu, mutta se ei ottanut tulta alleen. Kaikkein hienoin synonyymi on mielestäni moiliainen, jota tavataan joillakin murrealueilla. Espanjassa porkkana on zanahoria, englannissa carrot ja ranskassa carotte. Hollannin kielessä porkkana on wortel.

Maatiainen 1 / 2018 Susan Wilander

Ray Werner

Susan Wilander

Jos uskallat kokeilla jotain mielenkiintoista, valitse Maatiaisen siemenluettelosta valkoinen ’Belgian White’, keltaiset ’Lobberricher gele’, ja ’Limburgse Gele van Mollenstaart’, useampia oransseja kuten ’Chantenay’ tai mustanvioletti espanjalainen ’Morada’. Useat niistä vaativat pitkähkön kasvukauden. Lähetä meille palautetta, miten onnistui ja miten olet viljellyt. Voit kokeilla myös siemenviljelyä, jolloin pääset ihailemaan porkkanan kukkiakin. Silloin porkkanat säilötään talven yli viileässä hiekassa ja seuraavana keväänä mieluusti esikasvatetaan.

Hän perusti vuonna 1995 De Oerakker säätiön, jonka tehtävänä kuten Maatiaisellakin on säilyttää vanhoja historiallisia maatalous- ja puutarhakantoja ja -lajikkeita lopulliselta tuhoutumiselta ja muutti sittemmin Ruotsiin, jossa maa on halvempaa. ’Lobberricher gele’ /’Lobbericher Yellow’ on edellistä paksumpi keltainen hyvin vanha talviporkkana Saksasta läheltä Alankomaiden rajaa. Tällä porkkanalla on oma juhlansa lokakuussa Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa 50 km Düsseldorfista länteen, ulkomaisetkin vierailijat ovat tervetulleita. Lobberrich on nykyisin kaupunginosa Nettetalin kaupungissa, laaksossa, jonka halki virtaa pikkuinen Nette-joki. Sanotaan, että porkkana kasvaa hyvin puron läheisyydessä. Lobberichin keltaisen porkkanan kasvukausi on pitkä, 5-6 kuukautta, joten halutessaan kokeilla sen kasvatusta, kannattaa kylvää aikaisin.

’Belgian White’ porkkana löytyi luonnosta Belgiassa 1831 ja on väriltään valkoinen kuin palsternakka. Porkkanan ranskankielinen lajikenimi Blanche a Collert Vert kertoo porkkanan juurenniskan taipumuksesta värjäytyä vihreäksi. Porkkana voi kasvaa yli 20 sentin pituuteen ja se on tuottoisa, tyypillisesti käytetty rehuporkkanana, erittäin makea ja rapea. Kasvukausi on 3-5 kk (75 vrk), kylvö huhti-toukokuussa. ’Limburgse Gele van Mollenstaart’ /’Limburg Yellow Tail Moll’ on perimältään ikivanha keltainen erittäin hyvänmakuinen kesäporkkana. Yhtenä pelastusrenkaana tämän porkkanan historiassa voimme kiittää merkittävää alankomaalaista maatiaiskasvien puolustajaa ja kerääjää nimeltäään Ruud Walrecht.

Maatiainen 1 / 2018

Talviporkkana ’Black Spanish’/ ’Zanahoria Morada’ on musta espanjalainen, niin ikään maatiainen kansanomaisen kasvinjalostuksen tulos. Sen pitkät kapeahkot juuret ovat violetinmustat, sisältä tumman keltaiset, joskus myös porkkanan ”sydän” on punaisenvioletti. Maku on kiehtovan villi. Porkkanan kukka on kauniin violetti ja se on myös kaunis ja kestävä leikkokukka.

Reima Leinonen

Pölyttäjien asuntopulaa helpottamaan keinopesillä Maatalouden rakennemuutos on vähentänyt koloissa pesivien myrkkypistiäisten pesäpaikkoja viimeisten vuosikymmenien aikana. Teksti: Reima Leinonen ja Juho Paukkunen Aiemmin maaseudulla rakennukset ja aidat olivat

myös kukilla ja pölyttää samalla puutarhojemme kukkakasveja, marjoja ja hedelmäpuita. Aiemmin oli myös huomattavasti enemmän ketoja, joutomaiksi luokiteltuja pientareita ja pellot olivat ojitettuja. Näissä ympäristöissä pesii lukuisa määrä maassa pesiviä pistiäisiä, joista suuri osa käy myös ravinnonhaussa kukilla. Koska näiden pistiäisten pesäpaikat ovat selvästi vähentyneet, ovat näiden hyönteisten kannat myös laskussa. Asiaa voidaan kuitenkin auttaa

puista rakennettuja ja lahopuuta ei poistettu yhtä tehokkaasti hakamailta ja pihaympäristöistä. Näihin puurakenteisiin kovakuoriaistoukat kaivoivat kolojaan ja niissä pesi pistiäisiä. Näistä pistiäisistä suuri osa (noin 160 kolopesijälajia Suomessa) käy

Maatiainen 1 / 2018

Matti Lahtinen

h Hyönteisille voi tehdä keinopesiä kuten linnuille pönttöjä. f Yhdistelmäpesä koostuu kahdesta osasta, järviruo’ot kootaan pesän yläosaan ja alaosaan asetetaan puukuutio rei’illä.

Reima Leinonen

keinopesien avulla. Olemme tutkineet tätä vuodesta 2000 alkaen testaamalla erityyppisiä keinopesiä. Tutkimustemme mukaan parhaiten kelpaavat luonnonmateriaaleista järviruoko, koiranputki sekä koivupölkyt, joihin on porattu erikokoisia reikiä. Korsipesän voi rakentaa esim. tyhjään maitopurkkiin, johon korret liimataan. Maitopurkki ripustetaan esim. puunoksaan tukevasti ja reiät suunnattuna aamuaurinkoon päin. Kuivana myös sateella Pesä tulee sijoittaa kasvillisuuden yläpuolelle, että se säilyy kuivana sateellakin. Samoin yhdistelmäkeinopesän ripustus on samanlainen ja se voidaan kiinnittää myös seinään. Yhdistelmäkeinopesässä on yläosassa luonnonkorsia ja alaosassa puukuutio, johon on porattu erikokoisia reikiä. Internetistä löytyy suomenkieliset ohjeet pesien valmistukseen kirjoittamalla hakusanoiksi ”keinopesien rakennusohjeet”. Keinopesät kannattaa ripustaa suojaiseen, aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan lähelle pölytettäviä kohteita. Keinopesät pitää suojata talveksi linnuilta tai viedä luonnon lämpötilassa olevaan varastoon ja tuoda keväällä takaisin samaan paikkaan ennen pajun kukintaa. Näissä keinopesissä pesii erakkomehiläisiä, erakkoampiaisia ja näitten pesäloisia ja loisia. Pesivien lajien kannat vaihtelevat kohtalaisen paljon paikoittain ja vuosien välillä. Villimehiläisten ja kesymehiläisten pesien käyttäminen yhdessä puutarhoissa tai marjaviljelmillä parantaa kasviemme pölytystulosta varsinkin huonoina kesinä.

Keinopesä voi olla myös koivupölkky, johon on porattu erikokoisia reikiä.

Kokeile eri paikkoja Pesät kestävät muutaman vuoden ja vanhenneet pesät kannattaa jättää vielä ripustuspaikan viereen muutamaksi vuodeksi. Mikäli pesintää ei ole lainkaan havaittavissa, voi pesän ripustaa keväällä hiukan eri paikkaan. Monesti pienikin siirto saattaa vaikuttaa pesinnän runsastumiseen. Toki pitää muistaa, että tämä ei tuo mukanaan pesijöitä ja vuodet eivät myöskään ole veljeksiä. Peräkkäisinä vuosinakin voi olla todella suuria eroja pesinnässä, vaikka pesä sijaitsisi samassa paikassa. Keinopesiä kimalaisille Kimalaiset ovat tehokkaita pölyttäjiä ja ne muodostavat joka kesä uuden yhteiskunnan. Vain ku-

Maatiainen 1 / 2018

ningatar talvehtii ja alkaa keväällä rakentaa uutta pesää ja yhteiskuntaa. Kimalaisten pölytyksen tehokkuutta selittävät muutamat tekijät; ne pystyvät pölyttämään huonollakin säällä ja niillä on ns. värinäpölytys. Lentäessään kukkakasvustossa (esim. mustikka) ne samalla värisyttävät varpuja, jolloin siitepöly irtoaa ja tarttuu kimalaisen turkkiin siirtyen seuraavaan kukkaan. Kimalaisille voi myös rakentaa keinopesiä. Keinopesä on laatikko, johon kannattaa etsiä vanhoja jyrsijöiden pesätuppoja. Hiiret ovat virtsanneet pesäänsä ja siksi nuo heinätupot eivät helposti homehdu. Kimalaiset pesivätkin luonnossa usein jyrsijöiden vanhoissa pesissä. Tällainen laatikko asetetaan aurinkoiseen metsän reunaan, jossa reikä pitää olla näkyvissä. Mikäli kimalaiskuningatar löytää laatikon, se voi hyväksyä sen pesäkseen. Kimalaisten keinopesät tyhjenevät talveksi, joten ne kannattaa ottaa talvehtimaan kylmään varastoon ja viedä takaisin aikaisin keväällä.

Morsinko, eurooppalaisten sinisen värin lähde Morsingolla värjäämisessä on Suomessa pitkä historia. Sillä värjättiin kangasta ja lankoja siniseksi jo viikinkiajalla 800-1100-luvuilla. Teksti: Susan Wilander Kuvat: Leena Riihelä, Riihivilla

morsingon (Isatis tinctoria) eri kannoilla voi olla erilaisia väriainepitoisuuksia. Luonnossa morsinko viihtyy vähäravinteisilla paikoilla, mutta parhaat viljelytulokset saadaan runsasravinteisessa maassa. Morsinko on kaksivuotinen kasvi. Ensimmäisen vuoden lehdissä on eniten isatan-nimisiä indigon esiasteita. Niitä on tunnistettu ainakin kolmea erilaista. Toisena vuotena morsinko kasvattaa lähinnä kukkavarren ja siemeniä.

Värimorsingon sinisen värin tuottaa indigotii-

Maatiainen 1 / 2018

ni, joka hajoaa kylmässä. Ehkä tästä johtuen meidän viileässä ilmastossamme kasvaneet morsingot tuottavat toisinaan vähemmän väriä, kuin eteläisemmässä Euroopassa kasvaneet lajikumppaninsa. Morsingon ensimmäisen vuoden lehdissä on paras väriainepitoisuus, joten värjärin kannattaa uusia säännöllisesti morsinkoviljelyksiään. Keskiajalla värimorsinko oli Euroopassa yleinen kauppakasvi. Sitä tuotiin 1500-luvun tullitilien mukaan myös Suomeen. Keskiajan Euroopassa morsingontuottaja pyöritteli tuoreet morsingon lehdet palloiksi, fermentoi ja kuivasi ne. Tällä tavoin indigotiini säilyi niin kauan, että lehdet saatiin värjäreille. Indigotiinin esiasteet tuhoutuvat kerätyistä lehdistä nopeasti.

Morsinko ei viihdy jalat märkinä Morsingon viljelyyn sopii parhaiten rinnemaa tai kohopenkki. Liian kosteassa ja tiiviissä maassa sen paalujuuri voi mädäntyä. Morsingon vahva juuristo sitoo hyvin ravinteita ja estää niiden valumista vesistöihin. Pohjoismaissa onkin tutkittu sen käyttöä ravinteiden kerääjänä. Ristikukkaisiin kuuluvalle morsingolle sopii 3-4 vuoden viljelykierto. Morsinko kylvetään aikaisin keväällä n 1 cm syvyyteen. Pieniä sirkka-

Morsinkokannoissa eroja Isatis-sukuun kuuluu n. 30 erilaista kasvia, jotka kaikki saattavat sisältää indigon esiasteita. Väri-

f Morsingon kukinto muistuttaa öljykasvien kukintoja ja on pölyttäjille aikaisen ravinnon lähde.

g Morsingon lehtiruusukkeet ovat elokuussa reheviä.

taimia on syytä suojata harsolla tuholaisilta. Kylvörivien väli on 30-40 cm. Kun taimilla on hyvin tilaa, ne kasvavat isommiksi ja tuottavat enemmän lehtiä. Morsingolle sopii runsas lannoitus ja taimivaiheessa kastelu. Toukokuussa kylvetystä morsingosta voi yleensä korjata satoa elokuun alussa tai puolivälissä. Yhdestä taimesta voi saada jopa 250 g lehtiä. Korjuun jälkeen morsingot on hyvä kastella. Syyskuussa niistä saa usein jo uuden sadon.

alle 7-8 C, uusia lehtiä ei enää muodostu ja kasvi menee lepotilaan. Jos haluaa saada kasveistaan siemeniä, on hyvä talvehdittaa muutama kasvi. Toisen vuoden kasvuun vaikuttaa, miten paljon lehtiä on kerätty ensimmäisenä vuonna. Morsinko kukkii touko-kesäkuun vaihteessa. Morsinko onkin myös tärkeä aikainen pölyttäjäkasvi. Kukinnan jatkuttua noin kuukauden, kasvustot muuttuvat tummiksi heinäkuun lopulla siementen tuleennuttua.

Morsingolla värjääminen

Lämpöä ja aurinkoa

Morsingolla värjäämisessä kasvin lehdistä uutetaan indigon esiasteet ja liemen pH-arvoa muutamalla sekä hapettamalla saadaan muodostettua indigoa. Värjäysreseptejä on erilaisia, esittelen tässä nyt kaksi versiota.

Indigon esiasteita muodostuu eniten lämpimänä ja aurinkoisena aikana juhannuksesta elokuun loppuun. Kylmä kesä siis todennäköisesti heikentää väriaineiden muodostumista. Lämpötilan laskiessa

Maatiainen 1 / 2018

g Morsingon litujen sisällä on tavallisesti yksi vaaleanruskea siemen.

Lankojen värjäys

Morsinkovärjäys hiivakäytteellä keskiaikaiseen tapaan

Lämmitä liemi 45-50 asteeseen ja tarkista, että pH on 8-9. Lisää natriumditioniittia 15-25 g riippuen liemen määrästä. Anna seistä tunti, kunnes pinnalla on metallinhohtoinen kalvo ja liemi on muuttunut vihertävän keltaiseksi. Lisää kostutetut langat liemeen ja nosta 10-15 minuutin kuluttua ylös. Purista langoista ylimääräinen liemi talteen. Anna lankojen hapettua narulla 20 minuuttia ja toista värjäys saadaksesi tummemman ja tasaisemman värin. Pese langat heti hapettumisen jälkeen, jotta kiinnittymätön irtoväri lähtee pois. Lisää viimeiseen huuhteluveteen etikkaa poistamaan värjäysliemestä tullutta emäksisyyttä.

(Keskiajan puvut -kirjasta) 1 kg tuoreita värimorsingon lehtiä 8 l vettä kidesoodaa 2 pussia kuivattua hiivaa 0,5 dl sokeria pH-mittari Laita värimorsingon lehdet ämpärin pohjalle. Kiehauta vesi ja kaada se lehtiämpäriin. Odota noin 40 minuuttia, siivilöi liemi ja kaada se kattilaan. Muuta liemen pH-arvoksi 10 kidesoodan avulla. Vatkaa liemeen ilmaa, kunnes liuos on vihreää eikä vaahto muutu enää siniseksi. Lisää 40-asteiseksi jäähtyneeseen liemeen sokeri ja kuivahiiva. Sekoita huolellisesti. Peitä liemi ja anna seistä, kunnes väri muuttuu vaalean keltavihreäksi. Tällöin väriaine on vesiliukoisessa muodossa. Anna liemen käydä noin kaksi vuorokautta 40-50 asteen lämpötilassa.

Maatiainen 1 / 2018

Moderni morsinkovärjäysresepti (Riihivillan tapaan) Kerää morsingon lehdet, kun vesi kiehuu. Pese lehdistä lika pois kahteen kertaan huuhtoen. Valuta lehdet ja laita ne kunnolla kiehuvaan veteen. Lehdet pitää saada nopeasti kiehuvaan veteen, jotteivat väriaineet tuhoudu. Ota kattila pois lämmöltä veden kiehuttua 1-2 minuuttia ja anna jäähtyä, kunnes on kulunut 15 minuuttia lehtien laittamisesta veteen. Kaada nyt sekaan kylmää vettä jäähdyttämään liemi nopeasti 50 asteiseksi. Kun lehtien laittamisesta on kulunut 20-25 minuuttia, liemen lämpötilan pitää olla 50 astetta ja lehdet voi siivilöidä pois. Seuraavaksi laita tyhjään ämpäriin 50 g kidesokeria ja siivilöi liemi sen päälle. Liemen pH:n pitäisi olla nyt 910. Kidesoodan laiton myötä liemen väri muuttuu kellan- tai punertavanruskeasta metsänvihreäksi tai sinivihreäksi. Ilmasta liemi vatkaamalla vähintään 10 minuutin ajan tai kunnes vaahtoa muodostuu. Nyt liemi on valmista värjäykseen. Tällä menetelmällä saa värjättyä 100 g lankaa keskisiniseksi 500 grammalla lehtiä.

Lähteet: l Satu

Hovi, Hannele Maahinen, Katri Niemi: Keskiajan puvut (Art House 2017). Keskiaikaisen vaatetuksen ehtymätön tietoarkku. l Riihivilla.blogspot.fi.

Riihivilla on perheyritys, joka myy sekä värjäämätöntä että luonnonvärein värjättyä 100% suomenlampaan villalankaa. Blogissa paljon tietoa värjäyksestä. l Luke.fi/futurecrops.

Luken sivuilla on tietoa myös monista kiinnostavista tulevaisuuden viljelykasveista, jollaiseksi morsinkokin määritellään.

Leena Riihelä, Riihivilla

Kasvatuskokemuksia morsingosta Morsingon kasvatus alkoi minulla siitä, että käytin kasvivärjättyjä suomenlampaan villasta kehrättyjä lankoja neuleitteni kuvioihin ja ystäväni, joka lankoja värjäsi, lopetti värjäämisen alkaessaan tekemään ihan muuta kivaa. Ei auttanut muu, kuin hankkia morsingon siemeniä ja monenmoisten vaiheiden jälkeen sain kuin sainkin värjättyä sinisiä lankoja.

Viikon vanhoja morsingon taimia. Taimikasvatus saa kestää korkeintaan 5-6 vkoa, koska siinä vaiheessa paalujuuri alkaa kasvaa.

Teksti: Raini Ekberg Ensimmäisessä ostamassani pussissa oli vain

Siementä on riittänyt omasta takaa kylvää monta pitkää riviä joka vuosi. Olen aina kylvänyt suoraan maahan, vain kerran esikasvatin kokeeksi taimiakin huonolla menestyksellä. Morsinko osaa olla oikullinen itämisessään. Joinakin vuosina ”joka siemen” itää ja joinakin vuosina ei. En ole päässyt perille mistä syystä näin käy. Onko liian kylmää vai kuivaa vai märkää vai onko maa just siinä kohtaa sopimatonta vai jotain muuta. Viime keväänä kylvin aika lyhyen rivin ja nyt oli sitten se ”jotain muuta” kun yksikään siemen ei itänyt. Itsekseen levinneet kukkivat hyvin tänäkin vuonna ja sain taas siemeniä ensi vuodeksi. Netistä löytyy roppakaupalla tietoa morsingolla värjäämisestä monen värjärin blogeista, mutta parhaat vinkit ja tiedot olen saanut Riihelän Leenalta.

muutamia siemeniä. Jostain olin lukenut, että morsinko kasvaa vähäravinteisessa hiekkamaassa rannikoilla. Minun vähäravinteisessa paikassani siemenet kyllä itivät, mutta se kasvaminen oli sellaista kitumista. Hyvä kun hengissä pysyivät. Seuraavana vuonna paikalla kasvoi muutama oudon näköinen kasvi, jotka kukkivat keltaisilla kukilla. Hoksasin pian, että ne olivat niitä siihen edellisenä vuonna kylvämiäni morsinkoja, jotka nyt sinnittelivät siinä ja olivat tekemässä siementä. Siemeniä tulikin yllättävän paljon ja niitä sitten seuraavana keväänä kylvin, aikaisemmasta viisastuneena, ravinteikkaampaan paikkaan. Siellä uudessa paremmassa paikassa kasvoikin oikein hienoja lehtiruusukkeita. Jostain olin lukenut, että pienemmät nuoret lehdet sisältävät eniten väriainetta ja ne minun lehtiruusukkeitteni lehdet olivat aika mahtavan kokoisia. Tulihan niistäkin, minun suureksi yllätyksekseni, kaunista sinistä lankaa. Seuraavina vuosina olenkin kerännyt kaksi satoa, niin eivät lehdet ole ehtineet kasvaa liian isoiksi. Onko niistä pienemmistä tullut sitten paremmin väriä vai ei on ainakin minulle jäänyt epäselväksi. Jotenkin niitä morsingon siemeniä on vuosien varrella päässyt ihan omatoimisesti leviämään joka puolelle ja parhaiten niitä kasvoi useamman vuoden ajan vattupusikoissa ja kasvaa siellä edelleenkin muutama taimi.

Riku Cajander

Maatiainen 1 / 2018

g Morsinko muodostamassa siemenlituja.

Bää! Kotimaiset villat puikoille Suomessa lampaankasvatus on lihantuotantoon painottunutta. Suomalaisilla lammasroduilla ei kuitenkaan ole mitään syytä hävetä villojaan – parhaat kainuunharmaksen hahtuvat ovat kuin silkkiä. Sanna Vatanen on lankalaboratorionsa ja kirjansa Bää! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta avulla nostamassa kotimaisten rotujen villoja jälleen käsityöharrastajien kutimille. Teksti: Susan Wilander Kuvat: Sami Repo

Maatiainen 1 / 2018

Monilla saattaa edelleen mielessä välkkyä kuva

Sanna kertoo. Vatasen työssä ovat aina olleet ekologiset ja eettiset arvot tärkeitä. Bää! -kirjan tavoite on nostaa suomenlampaan villan näkyvyyttä ja herättää suomalaiset ymmärtämään kuinka hieno materiaali se on. Suomenlampaan ja kainuunharmaksen villa on hyvin samantyyppistä, kiiltävää ja hienoa. Ahvenanmaanlampaan villa eroaa näistä kahdesta merkittävästi. -Ahvenanmaanlampaan villa on kuin oma persoonansa. Näillä lampailla on hyvin lyhyt alusvilla. Päällivilla taas on pitkää ja karkeaa – kuin

suomenlampaan villasta karkeana ja tikkuisena. Lankalaboratorion kosketteluseinän äärellä hämmästys onkin ollut suuri, kun kotimaisten maatiaisrotujen villa on tuntunut parhaimmillaan jopa merinovillan veroiselta. Sanna Vatanen on taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut taiteilija ja muotoilija, joka tutustui suomenlampaan villaan tehdessään kolmatta kirjaansa Virkkaa ekolangasta vuonna 2011. -Tutustuin silloin kotimaisten rotujen villaan ja ajattelin, että ne ansaitsisivat ihan oman kirjan,

f Pientiloilla tuotettava suomalaisten lampaiden villa on sekä ekologinen että eettinen valinta käsityöharrastajalle.

sadetakki. Ahvenanmaan lampaat ovat luonteeltaankin vilkkaampia ja eloisampia ja hyppelevät mielellään kalliolta toiselle, Sanna Vatanen sanoo. Ahvenanmaanlampaan villa on lähellä gotlanninlammasta tai islantilaista lammasta. Se on hyvin kestävää ja sopii kerrospukeutumisessa päällikerroksiin käytettäväksi. Suomenlampaan ja kainuunharmaksen villa on parhaimmillaan hyvin ihoystävällistä, jopa allergikoille sopivaa, ja se käy hyvin vauvaneuleisiin ja ihoa lähellä oleviin asusteisiin. Villa on pientuotantoa Suomalaiset kotimaisia rotuja kasvattavat lammastilat ovat pieniä perhetiloja. Niitä on n. 1000 kpl, uuhimäärä on tilaa kohden keskimäärin 70. -Suomessa villantuotanto on edelleen pientuotantoa, joka on mielestäni myös arvo. Sitä kannattaisi pitää suomalaisena vahvuutena ja käyttää hyödyksi esimerkiksi matkailussa, Sanna sanoo. Lammastilojen pääasiallinen tuote on liha. Villa on kylkiäinen, mutta sitä kannattaisi hyödyntää enemmän. Villantuotannon kasvattamisessa saattavat kuitenkin tulla vastaan jatkojalostuksen ongelmat. -Kehruu on Suomessa vielä vähäistä. Pirtin kehräämö on suurin ja pääasiallinen kehräämö, mutta varsin kuormitettu. Villan jatkojalostusta pitäisi kehittää, Sanna toteaa. Lihantuottajan ryhtyessä myös villantuottajaksi on syytä perehtyä villan laatuvaatimuksiin. Kehräämöön lähetettävän villan tulee olla puhdasta ja mielellään lajiteltua. Pirtin kehräämö on toiminut jo lähes 70 vuotta. Vuosittain se vastaanottaa 4045 000 kg raakavillaa. Koska villantuotanto tapahtuu pääasiassa pientiloilla, kaivataan jatkojalostukseen lisää pienkehräämöitä, joihin voi lähettää myös pieniä villaeriä.

Suomen Kädentaidot – messut keräsivät marraskuussa Tampereelle ennätysyleisön. Sanna Vatasen Lankalaboratorio oli yksi messujen vetonauloista. Itse koskettamalla ja tunnustelemalla on helppo uskoa suomalaisten lammasrotujen villan erinomaiset ominaisuudet.

Kotimainen villa tunnetuksi Suomalaiset villantuottajat tarvitsevat tunnettuutta kuluttajien keskuudessa. Sitä voi hankkia esimer-

Maatiainen 1 / 2018

kiksi käsityöharrastajien keskuudessa messuilla ja markkinoilla ja myymällä tuotteitaan omassa nettikaupassaan. Toisaalta on ehkä myös kaivattu uutta otetta suomalaisten lampaiden villasta vallalla oleviin mielikuviin. -Villantuottajat ovat kiittäneet kirjaa juuri siitä, että perinteistä materiaalia on käsitelty modernilla tavalla. Nyt uutta kirjaa tehdessäni yhteistyö villantuottajien kanssa on jo aivan eri tasolla, kun tunnen jo tuottajia, Sanna Vatanen kertoo. Uuden kirjan aiheena ovat vaatteet. Siinä herkutellaan vaatteilla ja hyödynnetään villojen eroja vaatekäytössä kertoen missä asusteissa toimii parhaiten pehmeä villa ja missä karkeampi. -Kuvittelin Bää! -kirjasta tulevan värikkäämmän, mutta luonnonvärit veivät mennessään. Osittain siihen vaikutti innostumiseni huovutuksesta, jossa käsittelemätön villa toimii parhaiten, Sanna sanoo.

Kampatopsi on kampalangan esivaihe. Kuidut on siinä kammattu samansuuntaisesti, mikä tekee tuotteesta todella pehmeän, sileän ja tasaisen. Kampatopsi ei kestä kovaa kulutusta, mutta sopii hyvin ylellistä tuntua tuoviin sisustustuotteisiin. Sanna Vatanen tekee kampatopsista torkkupeittoa.

Lampurit ovat ottaneet ilolla vastaan Sanna Vatasen kirjan Bää! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta. Kotimaisten lammasrotujen villa tarvitsee tuekseen markkinointia ja tunnettuuden lisäämistä.

antiikkiset moottorisahat ovat mielettömät hienoja esineitä. Mieheni ehdotti, että minun pitäisi virkata moottorisaha. Taiteilijana kun lähtee käsittelemään jotain aihetta, siinä pitää olla idea ja tarkoitus. Törmäsin sitten artikkeliin, jossa kerrottiin moottorisahoille annetuista lempinimistä ja innostuin keräämään niitä lisää. Virkkasin moottorisahoihin myös niiden lempinimet. Moottorisaha on hyvin miehinen, bensankatkuinen ja kovaa meteliä pitävä laite, johon tulee kiinnostava kontrasti kun se tehdäänkin perinteisellä naisellisella käsityötekniikalla, Sanna sanoo.

Virkatut moottorisahat

Maatiainen 1 / 2018

Sanna Vatanen tunnetaan myös villaan liittyvistä taideprojekteista. Hänen Suomen Metsämuseo Lustoon tekemiänsä virkattuja moottorisahoja oli esillä myös Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereella marraskuussa 2017. -Alkuperäinen idea tuli mieheni kanssa Lustossa ihailemistamme moottorisahoista. Vanhat

Sanna Vatanen & Sami Repo: Bää! Neulo & virkkaa suomenlampaan villasta (Moreeni 2017) sisältää mm. tietoa kotimaisista lammasroduistamme sekä neule- ja virkkausohjeita, kuten kuvissa näkyvät torkkupeitto ja turkisliivi.

f Sanna Vatanen harrastaa myös mehiläisten kasvatusta. Metsätilalla pörrää italiansukuisia hunajantuottajia.

Maatiainen 1 / 2018

Sanna Vatasen suunnittelema turkisliivi on virkattu suomenlampaan paksusta hahtuvasta, ohuen ohuesta ahvenanmaanlampaan villasta ja kainuunharmaslangoista. Turkisliiviin voikin yhdistää erilaisia kaappiin kerääntyneitä vyyhtejä – mitkä ovatkaan omat lempilankasi?

Vaikeita ja viehättäviä vieraita puutarhassa Pihallemme on muutamien viimevuosien aikana ilmaantunut kaunista vieraslajikasvia, jättipalsamia. Sen eksoottisen näköisissä punaisissa kukissa pörisee runsaasti mehiläisiä, mutta ongelmana on, että pikkutaimia kasvi tuottaa puutarhaan kymmenittäin. Teksti: Riku Cajander

Maatiainen 1 / 2018

Tilannetta on edesauttanut se, että lapset ovat tykäs-

tyneet puristelemaan jättipalsamin seimenkotia, jotka tuolloin jännästi ampuvat sadoittain pikkusiemeniä metrien päähän ympäristöön. Kuten tunnettua jättipalsami kuuluu Suomessa hankalimpien vieraslajien joukkoon. Se leviää tehokkaasti kosteanpuoleisiin ympäristöihin ja peittää laajoina kasvustoina alkuperäistä kasvillisuuttamme. Kaikkiaan vieraslajikasveja meillä on luetteloituna 82 lajia, joista parisen kymmentä on vesistöissä eläviä, sekä reilut parikymmentä sellaisia, joita esiintyy ja kasvatetaankin puutarhoissa ja pihoillamme. Toisaalta monet listatuista vieraslajeista ovat Suomessa ainakin toistaiseksi harvinaisia. f Lupiini (Jade) Niin kaunis ja viekas vieras.

f Lauhahiipijä. g Kanadanpiisku m Raunioyrtti. mm Terttuselja.

EU:n vuonna 2017 täydentämän vieraslajiasetuksen mukaan Suomessa kasvaa viisi erityisen haitallista lajia, joita ei saa tuoda maahan, ei kasvattaa omalla kiinteistöllään eikä päästää ympäristöön leviämään. Näitä ovat armenianjättiputki, kaukasianjättiputki, persianjättiputki, jättipalsami ja keltamajavakaali. Muihin hankaliin ja leviämiskyvyltään voimakkaisiin vieraisiin meillä kuuluvat japanin- ja jättitatar, kurtturuusu ja lupiini. Vieraiden torjuntaa ja vaihtoehtoja

Maatiainen 1 / 2018

Vaikeiden vieraslajien hävittämistä voimme pitää ympäristövelvollisuutena. Varsinkin jättiputket tulisi aina poistaa luonnonkasvupaikoiltaan - pihoillahan niitä ei enää entiseen malliin kasvatetakaan. ”Jättien” hävittämistalkoita järjestetään useilla paikkakunnilla. Ihovammojen estämiseksi näissä töissä tarvitaan suojavaatetusta. Kieltämättä komean ulkomuodon omaavien jättiputkien sijasta voidaan pihalle sijoittaa maatiaishenkistä, monikäyttöistä ja upeaa luontokasvia, väinönputkea. Myös ukonputki ja karhunputki soveltuvat pihojen komistuksiksi ja hyödyllisen hyönteisfaunan houkuttelijoiksi. Lupiini ja osittain jättipalsamikin ovat jo niin laajalle levinneitä, että niitä ei saada pois Suomesta. Siksi niiden torjunta kannattaa keskittää kasvillisuudeltaan monimuotoisille paikoille sekä luonnonsuojelualueille. Pihoilla näiden vieraslajien esiintymistä voi rajoittaa tutuilla puutarhatöillä: juurineen ylös kaivamisella ja kukkavarsien leikkaamisella ennen siemenvaihetta. Oman pihamme jättipalsamin poistamiseksi suostuttelimme lapset kiskomaan ylös kasvin hentoja pikkutaimia. On hyvä varmistaa, että haitallisia vieraskasveja sisältävää puutarhajätettä ei kipata tai kompostoida oman puutarhan ulkopuolella. Samat toimintatavat ja rajoituskeinot koskevat myös vähemmän haitallisia, ja puutarhoihin soveltuviakin vieraslajeja, joilla näyttää olevan liikaa elin- ja leviämisvoimaa.

h JĂ¤ttipalsami.

Maatiainen 1 / 2018

h Japanintatar.

i Punalehtiruusu.

Vieraslajeina maatiaisperennoja ja pensaita Kurtturuusu herättää kahdenlaisia tunteita. Hiekkarannoilla se voi peittää laajoja alueita ja haittaa siten harvinaisien merenrantakasvien esiintymistä. Toisaalta kurtturuusun hieno, monille jo lapsuudesta asti tuttu tuoksu, sen terveellisten kiulukoiden hyötykäyttö sekä kaunis, runsas kukinta tekevät siitä ihanteellisen pihakasvin. Samalla kukkien runsas medentuotto palvelee mesipistiäisiä ja sen kiulukat maistuvat jopa vahvanokkaisille varpuslinnuille. Tälle perusruusulle löytyy kuitenkin hyviä vaihtoehtoja puutarhaan, kuten harvinaistunut, tyylikäs punalehtiruusu sekä kotimaiset luonnonlajit metsäruusu, pimpinellaruusu ja koiranruusu. Eräät tutut ja luontoa monipuolistavat maatiaisperennat luetaan tarkkailtaviksi tai paikallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi. Kanadan- ja isopiisku, pajuasteri sekä raunioyrtit voivat toimia perhosia, mehiläisiä ja muita hyödyllisiä hyönteisiä houkuttelevina nektaribaarikasveina. Piiskuja ja raunioyrttejä on kasvatettu koriste-, lääke- ja kulttuurikasveina jo satoja vuosia. Jälkimmäiset toimivat lisäksi mm. lehtiä liuottaen lannoitteena, kompostin laadun parantajina sekä hyötykasvien kumppanuuskasveina tuholaisia torjumassa. Onkin kyseenalaista, täytyykö näitä lajeja pitää ainakaan pahiksina vieraslajilistalla, vaikka ne ovatkin kovia leviämään. Samalla kuitenkin niiden luontoon karkaamista pihoilta tulee rajoittaa. Vieraslajiluetteloon kuuluu myös hyödyllisiä ja jo kauan meillä kasvatettuja pensaita, kuten terttuselja, viitapihlaja-angervo, idän- ja lännenkanukka, isotuomipihlaja sekä uudempi puu, pilvikirsikka. Niillä kaikilla on kauneusarvoja sekä hyötyvaikutuksia mm. hyönteisille ja linnuille ravintona. Vain viitapihlaja-angervo on näistä muodostanut laajempia kasvustoja luontoon. Muut kasvavat lähinnä vain pienialaisina pensastoina metsäluontoamme monipuolistamassa. Piha- tai reunuspensaina ne ovat suositeltavampia kasvatettavia kuin vaikkapa muulle luonnolle hyödyttömät bulkkituotannon angervot tai maamme luonnossa tosivieraat tuijat. Haluttaessa vieraslistan pensaille löytyy kyllä myös hyviä vaihtoehtoja, kuten muut kauniisti kukkivat ja marjoja tuottavat tuomipihlajat sekä ehkä jatkossa ilmastonmuutoksen takia meillä paremmin viihtyvät mustaseljat.

Metsäruusu.

Tulevat kuviot ja vieraslajit Kaikkinainen globaalisaatio, ihmisten ja tavaroiden liikkumisen valtava kasvu sekä ilman ja meren välityksellä tapahtuva vieraiden lajien leviäminen tulee jatkumaan ja voimistumaan niin muualla maailmassa kuin myös meillä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tuovat oman lisänsä tähän. Tärkeänä vaihtoehtona ja kestävyyttä lisäävänä keinona tähän tilanteeseen on suosia maatiaiskasveja sekä välttää hankalampia vieraslajeja. Myös Suomessa kasvavia muinais- ja uudistulokaskasveja, joista monet ovat maatalouden tehokkuuden ja rikkakasvimyrkkyjen käytön myötä vähentyneet, olisi varmaan edullista kasvattaa omalla pihallakin enemmän ulkomaisten koristeja hyötykasvilajien ja lajikkeiden sijaan. Monet näistä ovat niittyjen ja puolikulttuuribiotooppien kukkia, joilla on vanhaa hyöty- ja kulttuurikäyttöhistoriaakin takana. Eli vaikkapa pihan perusnurmikon vaihtaminen ainakin puoliksi niittykasvien palstaksi voisi olla hyvä teko.

Maatiainen 1 / 2018

g Väinönputki.

Maatiainen 1 / 2018

Ada ja kasvit Ristisanatehtävä

1) Riippa- ? -kurkku 2) Kurkku kylvetään 3) Viinirypäle kuivana 4) ?-hyppykurkku 5) pyyhe-? 6) Kurkut kasvavat siellä Gurga on:

Ristikon suunnitellut:

Ada Nyström, 6 lk Lagstad skola, Espoo Kuvat:

Anne Leino Ristisanatehtävän ratkaisu:

s. 43

1) Avomaankurkku-lajike 2) Kiipeilevä kasvi 3) Halloween4) Vihreä, jota syödään leivän päällä

6) Kurkku on Kuvan valaan nimi on:

Maatiainen 1 / 2018

5) Kurkun pinnalla

Kirja-arvostelut

Kiintoisa kirja Turun kasvitieteellisestä puutarhasta sai alkunsa vuonna 1678, jolloin Elias Tillands sai luvan aidata alueen puutarhaa varten. Kirjan anti jatkuu tämän jälkeen esitellen puutarhan nykyaikaa, mutta siinäkin tulee esille puutarhan kehityskaari perustamisesta lähtien alkaen puutarhan kasvihuoneista (Juhani Manner). Tämän jälkeen seuraa luku tutkimustoiminnasta puutarhan alueella (Paula Heino), lehtipuututkimuksista (Terttu Valanne), kauniiden orkideakuvin somistettu luku otsikolla ”Esko Puupponen opetti meidät rakastamaan orkideoita” (Oili Pentinsaari), puutarhan havupuut (Robert Rainio), kivikko- ja alppikasvikokoelmat, terassirinteen istutukset, hyötymaan osasto (näistä kolmesta on Arno Kasvin esittelyt), pioneista (Ahti Valli), kurjenmiekoista eli iiriksistä (Lea Degerholm), alppiruusukokoelmasta (Osmo Jussilan laaja selostus), ruusujen tarinaa (Simo Laine), yksivuotisten kasvien näytemaasta, kukkaniityistä, puutarhan kukkivista nurmikoista ja lampien kasvirunsaudesta ja hoidosta sekä selkärankaisista eläimistä puutarhassa (nämä viisi lukua Arno Kasvilta). Kirjan lopussa on lyhyt esittely kirjan julkaisijasta Ruissalon kasvitieteellisen Puutarhan ystävät -yhdistyksestä, jossa oli vuoden 2014 lopussa 121 jäsentä. Suosittelen lämpimästi kirjan hankintaa, jonka voi kätevästi hankkia puutarhassa käydessä. Itse olen huomannut sen, että Ruissalon puutarhas-

Laine, Simo (toim.) 2017:

Turun kasvitieteellinen puutarha 60 vuotta. -195 s. Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan ystävät ry – Runsala Botaniska Trädgårds Vänner rf., Turku.

Maatiainen 1 / 2018

Turun kasvitieteellisestä puutarhasta on ilmes-

tynyt upea kirja, jonka uskoisin suuresti kiinnostavan myös meitä maatiaisia. Kirjan kirjoittajat ovat Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan ystävät -yhdistyksen jäseniä ja tässä lyhyessä esittelyssä mainitsen myös kunkin luvun kirjoittajan. Ja historiaa kirja onkin täynnä alusta alkaen: kirjan kolme ensimmäistä lukua ovat sitä jo otsikoiltaankin. Aluksi on lyhyt johdatus kasvitieteellisten puutarhojen historiaan Euroopassa (David Stokes), jossa ensimmäinen otsikko on ”Eedenin puutarhasta kasvitieteen aamunkoittoon” päättyen ”Kasvitieteellisten puutarhojen merkityksen” pohdintaan. Tämän jälkeen käsitellään perusteellisemmin nyt jo 60 vuotiaan Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan historiaa alkaen sen perustamisesta Iso-Heikkilään (Verna Paloheimo) ja sitten vielä aiemman Turun Akatemian aikaisen kasvitieteellisen puutarhan historiaa (Olavi Suominen), joka

www.utu.fi (Turun yliopisto)

sa kesäaikaan käydä katsomassa Kalmin puiston laajaa ruusutarhaa, Kalmiota, ja muita istutuksia Tuomiokirkon lähellä sekä jos aikaa on, niin käydä muissakin Turun hyvin hoidetuissa puistoissa ja hautausmailla. Teksti: Pentti Alanko

Maatiainen 1 / 2018

sa kannattaa käydä vuosittain, yleensä käyn siellä useammankin kerran vuodessa, samalla kannattaa tehdä kävely myös komeassa tammimetsässä, joka ympäröi puutarhaa kolmelta suunnalta. Myös puutarhan runsaslajisiin kasvihuoneisiin kannattaa aina tutustua. Ruissaloon on nopea bussiyhteys Turun rautatieaseman edestä. Samalla kannattaa Turus-

Kirja-arvostelut

Kaikenkarvainen kansa - Miten koirista tuli miljoonabisnes Päivi Kerola, Esa Koivuranta, Kati Pehkonen, Tuija Sorjanen ja Anniina Vainio WSOY 2017, s 255

Maatiainen 1 / 2018

Tämä kirja on vajonnut outoon hiljaisuuteen. Aihe

on herkkä ja sen suorasanainen käsittely tässä kirjassa ei varmasti miellytä monia. Kukapa haluaisi kuulla lemmikkinsä olevan sairaan jalostuksen tulos tai tulleensa huijatuksi koirakaupoissa? Kirjan tekijät ovat toimittajia, joiden ansiolistalla ovat mm. teokset Björn Wahlroos – Epävirallinen elämäkerta sekä Marimekko – Suuria kuvioita. Kirja ansaitsee kuitenkin tulla jokaisen edes hiukan koirista kiinnostuneet lukemaksi. Se on todella perusteellinen ja ajatuksella tehty; pelkästään kirjaa varten haastateltuja ihmisiä on toista sataa. Mitä toimittajille sitten selvisi tutkimusurakan päätteeksi? Koirat ovat Suomessakin bisnes, mutta tulot jakautuvat hyvin epätasaisesti. Voittajina ovat suuret yritykset niin eläinsairaaloiden kuin lemmikkitavaroiden saralla. Kasvattajat, kouluttajat ja harrastajat ovat ne, jotka koirabisneksen rahoittavat. Välistä vetäjinä ahkeroi huijareita siinä missä muillakin elämän alueilla. Kun kyseessä ovat kuitenkin elävät olennot, erilaiset lieveilmiöt aiheuttavat paljon kärsimystä. Koiranjalostus on nykyään lähes kirosana. Nykyisenkaltainen jalostustoiminta alkoi vasta 1800-

Kirja-arvostelut

luvulla ensimmäisten koiranäyttelyiden myötä. Siitä edettiin suorastaan räjähdysmäisesti koirarotujen muokkaamiseen ihmisen haluamiin malleihin. Monille koirille se tarkoittaa tuskaista elämää: ”Ihmisen ymmärtämä kauneus ja koiran fysiologinen tarve eli se, millainen tila elimillä pitää olla, rupesivat lyömään toisiaan korville” (Emeritaprofessori Marjatta Snellman). Suomessa on aktiivisia, ainakin yhden pentueen vuodessa teettäviä kasvattajia yli 14 000. Heitä edustaa rotujärjestöjen kautta Kennelliitto – aatteellinen yhdistys, jonka liikevaihto tytäryhtiöineen on noin 13 miljoonaa euroa. Kennelliitto on jo puuttunut suosituksillaan jalostuksen pahimpiin ylilyönteihin, kuten sukusiitokseen ja yksittäisten menestyneiden urosten ylikäyttöön. Se ei silti auta niitä rotuja, joissa tilanne on jo mennyt liian pahaksi, kuten monilla lyhytkuonoisilla, hengitysvaikeuksista kärsivillä koirilla. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan varapuheenjohtaja, Kirsi Sainio sanoo kirjassa: ”Koiranjalostus on minun mielestäni ollut jo jonkin aikaa menossa kohti jäävuorta niin kuin Titanic. Monien rotujen kanssa ollaan ajautumassa jalostuksellisesti umpikujaan.” Ongelmia tuottaa myös pentutehtailu ja koiranostajien liiallinen laupeus. Pentutehtailua ylläpitää ostajien pyrkimys ”pelastaa” huonoissa oloissa kasvaneita pentuja. Kaltoin kohdeltujen pentujen rinnalle on syntynyt uusi huijauksen muoto, jossa koirat eivät onneksi päädy kärsimään. Netissä myydään olemattomia eläimiä, joista ostaja ei näe karvaakaan toimitettuaan rahat myyjälle. Jos myyjällä on kiire saada kauppa aikaiseksi, koiran luovutus tapahtuu satamassa, bensa-asemalla tai asunnossa,

joka ei vaikuta myyjän omalta, pitäisi hälytyskellojen soida ostajalla. Monet eivät kuitenkaan välitä, kun koirakuume on iskenyt. Eläinlääketieteen kehitys on tuonut aivan uudet hoitomuodot mahdollisiksi myös eläimille. Nykyään pystytään pelastamaan sellaisia tapauksia, jotka vielä kymmenen vuotta sitten olisi jouduttu lopettamaan. Mutta eläinlääkärin palvelukset eivät ole ilmaisia. Eläinlääkäriasemat ovat muuttuneet pienistä muutaman lääkärin yrityksistä maanlaajuisiksi ketjuiksi. Niissä voidaan tarjota ylivertaisia diagnosointi- ja hoitopalveluja, mutta samalla ne voivat myös hinnoitella palvelunsa yli sen mitä yksittäinen paikallinen eläinlääkäri kehtasi aikoinaan veloittaa. Eläinlääkärien ansiotaso ei kuitenkaan ole noussut. ”Eläinlääkäri ei ole tässä rikastunut, vaan voitto menee yritykselle. Eläinlääkärien edunvalvonnan tarve on lisääntynyt.” (Suomen Eläinlääkäriliiton pj Päivi Lahti) Toisaalta voi myös kysyä onko kaikki medikalisaatio eläinten osalta tarpeellista saati hyödyksi?

Ristisanatehtävän ratkaisu

muroma köynnös kurpitsa salaatti piikki vihannes

Maatiainen 1 / 2018

viidakko ruukku rusina herkku kumi kasvihuone

Maatiainen 1 / 2018

Kirja-arvostelut

Tällainen ajatus tuli varmasti jollekulle muullekin mieleen, jos sattui lukemaan Helsingin Sanomista kissasta, joka oli juuri aloittanut mielialalääkityksen stressiin. Yhdysvalloissa pidetään koiria jo hengityskoneessa ja tehdään elinsiirtoja. Toivottavasti tämä kehitys ei tule Suomeen. Vakava ongelma on Suomessa jo yleistynyt antibioottiresistenssi. Eläinten suppea lääkearsenaali ja leväperäinen antibioottien käyttö on johtanut antibioottiresistenssin yleistymiseen erityisesti kroonisista iho- ja korvasairauksista kärsivillä koirilla. Tämän ongelman paisuminen samaan aikaan kun tuotantoeläinten antibioottikulutus on tarkassa seurannassa, on hämmästyttävää. Koira on myös tärkeä harrastuskaveri. Entisaikojen mutaisella nurmikentällä pidetyt rotujärjestön tottelevaisuuskoulutuskurssit ovat vaihtuneet yritysten sisähalleissa pitämiin agilitykursseihin. Ihmiset ovat nyt valmiita maksamaan harrastuksesta. ”He eivät halua käyttää harrastusaikaa talkoisiin vaan omaan treenaamiseen, itsensä kehittämiseen ja koiran treenaamiseen, että tulee paremmaksi ja paremmin saa menestystä. Tämä on selvästi iso muutos.” (Kulutustutkija Henna Syrjälä, agilityharrastaja) Koirakoulua valitessa on kuitenkin syytä olla tarkkana. Koirankouluttajia ei valvo kukaan. Eläintenkouluttamisen ammattitutkinto on näyttötutkinto. Toisaalta ala ei ole rikastumaan haluaville tarkoitettu. Eläintenkouluttaja Sari Paavilainen kertoo kirjassa, että koirakouluissa on arkisin kolme tuottavaa tuntia: klo 18-21. Koirankoulutuksen

menetelmät jakavat ihmisiä kuin uskonnot. Laumahierarkian korostamisesta ollaan menossa kohti positiivista vahvistamista. Sähköpannat onneksi jo kielletään uudessa eläinsuojelulaissa. Kaikkein merkittävin koiriin liittyvä bisnes on kuitenkin koiranruoka. Vuonna 2015 Suomalaiset käyttivät lemmikkien ruokaan noin 320 miljoonaa euroa, lähes tuplasti sen mitä vuonna 2000. Mustin ja Mirrin verkkokaupassa on valikoimassa reilusti yli 500 erilaista koiranruokaa. Valmisruoan ohella uudeksi trendiksi on noussut raakaruokinta. Raakapakasteet ovat kuivamuonan ja säilykkeiden jälkeen isoin koiranruokakategoria. Suomessa valmistetaan raakaruokaa, mutta suomalaistenkin merkkien kuivamuonat tulevat ulkomailta. Musti ja Mirri on suomalainen lemmikkialan menestystarina. Vuonna 2017 se oli Pohjoismaiden suurin lemmikkitavaraketju. Sitä onkin verrattu niin Ikeaan kuin H&M:iinkin. Vuonna 2016 sen liikevaihto oli yli 91 miljoonaa euroa ja voittoa se teki 9,7 miljoonaa euroa. Kaikenkarvainen kansa – Miten koirista tuli miljoonabisnes on mielenkiintoista luettavaa vanhalle koiraharrastajallekin. Se herättää kyseenalaistamaan tottuttuja tapoja. Toisaalta se pyrkii myös shokeeraamaan tarkoituksella. Mikään kirjassa ei ole varsinaisesti yllättävää, jos on seurannut hiukankaan alaa. Yhteenvetona se on silti erinomainen ja ensimmäisen koiran hankintaa suunnittelevalle erittäin suositeltava teos. Teksti: Susan Wilander

Maatiainen 1 / 2018

BY BJOERTVEDT - OMA TEOS, CC BY-SA 3.0, HTTPS:// COMMONS.WIKIMEDIA.ORG/W/INDEX.PHP?CURID=4309819

Maatiaisen kasvikortit

Y h d i s t y k s e n

s i v u t

Maatiaisessa tapahtuu

Maatiainen ry:n toimisto ja puoti sijaitsevat osoitteessa Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki. Yhdistyksen tapahtumat järjestetään toimistolla, jos ei muuta ilmoiteta. Toimistolla voi käydä lukemassa alan lehtiä ja kirjoja sekä tietenkin siemenostoksilla! Puodista löytyy laaja valikoima kirjallisuutta, mukana muualta jo loppuunmyytyjä teoksia. Uusia talkoolaisia otetaan ilolla vastaan! Jos haluaisit auttaa puutarhamessuilla, Taimipäivillä tai puodin järjestelyissä, ota yhteyttä! Toimisto ja puoti ovat auki ke-to klo 12-18. Lisätietoja: toimisto@maatiainen.fi tai 044 045 7317. Lämpimästi tervetuloa!

Kutsu vuosikokoukseen Maatiainen ry:n vuosikokous järjestetään 8.5.2018 alkaen klo 18 Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki.

Maatiainen 1 / 2018

Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset vuosikokousasiat. Tervetuloa Erkki Lehtimäki, puheenjohtaja

Esikasvatusilta Vuokko Coco Tiistai 13.2.2018 klo 18 Kasvata siemenistä vihanneksia ja kesäkukkia. Mitä kannattaa kylvää esikasvatukseen ja milloin? Vuokko esittelee helppoja keinoja onnistua kasvivalinnoissa ja esikasvatuksessa.

Villi Länsi Lea Eriksson Keskiviikko 28.2.2018 klo 18 Lea Eriksson asui Kansas Cityssä puolitoista vuotta ja on kierrellyt myös muualla U.S.A.:ssa. Hän kertoo luonnonvaraisista ja viljellyistä kasveista sekä luonnosta.

Kotikukkapäivä Torstai 15.3.2018 klo 14-17 huonekasvien mullanvaihdon aikaan. Tuokaa vaihtoon kotikukkia ja pistokkaita, mitä vanhempi alkuperä, sitä parempi.

Huonekasvi-ilta Anu Ranta Torstai 15.3. 2018 klo 17 Harvemmin nähdyt mutta helpot, vanhat perinteiset sipulikasvit heinäliljat (Zephyranthes), amazoninlilja (Eucharis amazonica) sekä valkotupsukki (Haemanthus albiflos) kodin huonekasveina.

Papujen teemapäivä Lauantai 7.4.2018 klo 13-15 Tavoitteena omavaraista papujen viljelyä ja siementuotantoa. Papupuheenvuorot Vuokko Coco: Ruusupapu ja kaikki kauniit pavut Timo Rantakaulio: Härkäpavun viljelystä Ensio Ubaleth: Yleisesti pavun viljelystä Anne Leino: esittelee Maatiaisen siemenluettelon pavut

Y h d i s t y k s e n

s i v u t

Kevätpuutarhamessut Helsingissä 12.-15.4.2018

SICAMM 2018 - Tummien mehiläisten konferenssi Mustialassa 12-15.7.2018

Maatiainen osallistuu.. Tervetuloa mukaan messutalkoisiin ja/tai ostoksille! Talkoita varten ennakkoilmoittaudu Maatiaisen toimistoon.

SICAMM on mehiläisen nimirotua Apis mellifera melliferaa suojeleva järjestö. Tumma mehiläinen on usean muun eurooppalaisen maantieteellisen rodun tavoin ahtaalla ja lähinnä perinnöllisyyden moninaisuuden säilyttäminen on päätavoite. Muiden ahtaalla olevien rotujen säilyttämiseksi on käynnissä EU:n SMART -ohjelma ja toivomme kongressiin osallistujiksi myös edustajia kertomaan tilanteesta näiden kanssa tehtävästä työstä. Tumman mehiläisen alkuperäinen esiintymisalue on Alppien pohjoispuolinen Eurooppa Uralille asti ja niinpä SICAM:.lla on jäseniä samalta alueelta ja odotamme myös osanottajia Ranskasta, Sveitsistä ja Britteinsaarilta Venäjälle asti. Konferenssi alkaa Mustialassa 12.7.2018 ja viimeinen konferenssipäivä on 15.7, minkä jälkeen on 2 retkipäivää Kultarantaan ja Naantaliin sekä Pakinaisten saareen tumman mehiläisen paritustarhaan. Lisätietoja: www.mehilaishoitajat.fi/sicamm-2018 ja www.mehilaishoitajat.fi/paikallisyhdistykset/suomen-tumman-mehilaisen-hoitaja.

Lahden Pihapiiri-messut 27.-29.4.2018 Maatiaisen jäsenten vuosikokous 8.5.2018 Taimipäivä Lopen Läyliäisillä Koirajoenpolku 4-6 10.5.2018 klo 12-16

Jäsenmatkat

Tuo taimia vaihtoon. Mahdollisuus omaan kirpputoripöytään (veloituksetta), jolloin ilmoittaudu etukäteen. Tule myös talkoisiin, soita p. 0505377197 Mukana Klorofylli -kasvinharrastajien myyntipöytiä.

Keväinen kierros Liivinmaalla - Maatiaisen jäsenmatka Lounais-Viroon ja Pohjois-Latviaan toukokuussa 2018

Liivinmaa on historiallinen Itämeren maakunta, joka ulottui nykyisen Lounais-Viron ja Latvian alueille. Nimensä se on saanut alueen alkuperäisiltä asukkailta, suomensukuisilta liiviläisiltä. Matkalla on runsas ohjelma, jossa tutustutaan mm. Pollin hedelmäpuiden ja marjapensaiden tutkimuskeskuksen, yksityisiin puu- ja taimitarhoihin, kartano- ja puulajipuistoihin, toimivaan vesimyllyyn perinneleipomoineen, Torin hevosen kasvatukseen, kotijuuston valmistamiseen maatilameijerissä sekä kartanon marjaviiniperinteeseen. Vierailukohteissa on mahdollisuus maistajaisiin ja tuotteiden ostamiseen. Helsingistä matka taittuu laivalla Suomenlahden yli Tallinnaan, jossa odottaa oma tilausbussi, joka on käytössä koko matkan ajan. Matkanjohtajana ja oppaana toimii Juhan Savander, jolla on pitkäaikainen kokemus Virosta ja Latviasta. Kohteissa on asiantunteva paikallinen opastus, joka tulkataan suomeksi. Matkan kesto on 4 päivää ja sen hinta puolihoidolla 2h-huoneessa on 390,- (1h-h lisämaksusta).

Maatiaisen taimipäivä Stenbäckinkadulla 18.5.2018 klo 12-17 Tervetuloa vaihtamaan taimia, yksivuotisia, perennoita, puuvartisia ja hyötykasveja. Uudetkin talkoolaiset tervetuloa mukaan. Ilmoittaudu etukäteen Maatiaisen toimistoon.

Maatiainen 1 / 2018

Riku Cajander

Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Juhan Savander, Maatiaisen matkavastaava Juhan.savander@gmail.com, +358 400 165 531, +372 5800 1056

Y h d i s t y k s e n

s i v u t

Kirjanvälitys

Alanko P. & Joy P. & Kahila P. & Tegel S. Suomalainen ruusukirja 5. painos. Tammi 2009 344 s. 30€

Hintikainen P. & P. Tanen opas talvivalkosipulin kasvatukseen Omakustanne 2016. 112 s. 22 €

Ljunqvist L. Tingström E. & Lindberg A. Intohimona pelargonit Tammi 2010, 112 s. 25€

Paugner J. & Poppe T. Kuun vaikutus: Puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa. Yläkuun kustannus 2008. 187 s. 34 €

Pöyhönen A. Kuu ja sää päiväkirja 2018 22 €

Rautio P. Upeat ranskanruusut Suomen Ruususeura 2016 15€

Pöyhönen A. Wanhanajan kuukalenteri 2018. 22 € Cajander R. Puutarhan parhaat perhoskasvit Maahenki 2008. 175 s. 25€

Hintikainen P. & P. Puutarhaponi Rimmruu. Kasvutarinoita Juuristosta.

Omakustanne 2016. 249 s. 28 €

Ojanne T. Opas pienkanalan hoitajalle

Pelttari U. Ryytimaa

Rautio P. Tuoksuvat tarhakurtturuusut

Ntamo 2013. Näköispainos WSOY:n 1995 julkaisemasta laitoksesta. 116 s. 20 €

Suomen Siipikarjaliito 2012. 116 s. 30€

Suomen ruususeura 2013. 74 s. 11 €

Pöyhönen A. YLÄKUU JA ALAKUU

Föreningen Sesam Frö för Framtiden 2014, Ljungbrgs tryckeri, Klippan. 223 s. 30 €

Heikkilä T. Kaunista koivurisuista

Maatiainen 1 / 2018

Kuva ja mieli 2014. 192 s. 37 €

Jeffrey J. Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen Nemo 2013. 128 s. 28€

Paalo A. Peruna

Pelttari U. Tuoreet mausteyrit.

Multikustannus 2007. 159 s. 24 €

- Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä. Yläkuun kustannus 2005. 121 s. 25 €

Räty E. Viljelykasvien nimistö

Puutarhaliitto 2012. 254 s. 55 €

Ntamo 2013. Näköispainos WSOY:n 1995 julkaisemasta laitoksesta. 119 s. 20 €

Rappe E., Räty E. & Stenman M. Suomalaiset perinneperennat

Paalo A. & Jetsonen J. Japanilainen puutarha suomalaisittain Klemettilä H. & Jaakola L. Tammi 2006, 204 s. 37€ Mansimarjasta punapuolaan

Puutarhaliiton julk. 357: 1-52 . 15€

Marjakasvien kulttuurihistoria. Maahenki 2011. 271 s. 34 €

Turunen M. ja Ylönen S. PUUTARHANHOITO POROPEUKALOILLE Into 2015. 226 s. 10€

Opas- ja niksivihkosia:

Paugner J. & Poppe T. Kuun vaikutus rakentamiseen: Aaltonen T., Hietavuo T. Krannila A. & Paalo A. & Kilpinen J. chilikirja Omenapuu Gummerus 2015, 157 s. 19 € Moreeni 2010. 192 s. 22 €

Oikean ajoituksen taito uudis- ja korjausrakentamisessa sekä puun käsittelyssä. Yläkuun kustannus 2014. 107s. 34 €

Pöyhönen A. Månen i ny och nedan

Konsten att bestämma tid i finsk folktradition. Yläkuun kustannus 2010. 101 s. 25 €

Rautio P. Kauniit löytöruusut

Suomen Ruususeura 2009. 172 s. 11 €

Kulotus, Niitto, Raivaus, Riukuaita

Julk. Paimion seudun ympäristöyhdistys. Hinta: 2,50 € + postimerkin hinta. Tilaukset: viri.teppoparna@kolumbus.fi, p. 050 528 0670.

Puheenjohtaja Erkki Lehtimäki Varapuheenjohtaja ei vielä tiedossa

Jäsenkortti Kuva: Vuokko Coco

Yhdistyksen hallitus 2018

2018

Maatiainen ry

Toiminnanjohtaja Maija Manninen Hallituksen jäsenet Pentti Alanko Riku Cajander Vuokko Coco Matti Lahtinen Kirsi Mäkinen Kirsti Salo Juhan Savander Susan Wilander

Maatiainen - Det lantliga kulturarvet ry Toimintaryhmät

- Yhdistyksen sääntöjen puitteissa pitkälti itsenäisesti toimivia ryhmiä, joihin voi ottaa yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla. Toimintaryhmien yhteyshenkilöt keskustelevat kanssasi ryhmän alaan liittyvistä asioista.

Maatiainen-lehti Susan Wilander

Varajäsenet Leena Saario Lea Eriksson

Maatiaismatkat Kirsti Salo Juhan Savander

Sihteeri Elli Kreku

Siemenet Anne Leino Pirkko Kukkola

Vuoden maatiaiskasvi

ruusupapu

Vuoden maatiaiseläin

suomenpystykorva

Yhteystiedot

Talousryhmä Kirsi Mäkinen Maija Manninen Leena Saario Tarja Suksi

Taimipäivät Anneli AurejärviKarjalainen Pirkko Kahila Maija Manninen

Näyttelyt Anja Alanko Maija Manninen

Maisemat Leena Saario,

Arell Terhi Alanko Anja 09 557 263 Alanko Pentti Cajander Riku 050 561 6920 Coco Vuokko 050 383 0112 Eriksson Lea Kahila Pirkko 045 671 0029 Kukkola Pirkko 040 512 8327 Lahtinen Matti 0400 483 485 Lehtimäki Erkki 040 801 6040 Leino Anne Luoto Keijo Manninen Jarmo Manninen Maija 041 545 7317 Mutanen Tuovi 044 257 1660 Mäkinen Kirsi 040 837 4867 Rantakaulio Timo 040 846 5571 Saario Leena 041 545 7387 Salo Kirsti Savander Juhan 0400 165 531 Wilander Susan 0400 510 457

perinnemaisemavastaava

Pentti Alanko

terare@gmail.com anja@musku.net pentti@musku.net ymparistosaluuna@gmail.com vuokko.coco@kolumbus.fi lea.eriksson@kolumbus.fi pirkko.kahila@saunalahti.fi siemen@maatiainen.fi matti.lahtinen@pp5.inet.fi elehtimaki@gmail.com ankatle@kolumbus.fi keijo.luoto@gmail.com kyytto@maatiainen.fi maijaemanninen@gmail.com tuovi.mutanen@pp.inet.fi kirsimakinen67@gmail.com timo.rantakaulio@helsinki.fi leena.saario@welho.com kirsti.salo@helsinki.fi juhan.savander@gmail.com swilander@hotmail.com

Maatiaiseläimet Jarmo Manninen Timo Rantakaulio Maatiaisruoka Anja Alanko Etelä-Savon ryhmä Yhteyshenkilöä kaivataan! Pirkanmaan ryhmä Erkki Lehtimäki PohjoisKarjalan ryhmä Tuovi Mutanen VarsinaisSuomen ryhmä Terhi Arell Nettisivut Keijo Luoto Mehiläisryhmä Lassi Kauko

Tässä numerossa 1

pääkirjoitus / Erkki Lehtimäki

toimiston kuulumisia / Maija Manninen

siemenkuulumisia / Anne Leino ja Pirkko Kukkonen

ruusupapu– kaunis, herkullinen ja helposti kasvatettava / Vuokko Coco

kansalliskoiramme suomenpystykorva – Vuoden 2018 maatiaiseläin / Heidi Lahtinen

porkkanoiden värisuora / Maija Manninen

pölyttäjien asuntopulaa helpottamaan keinopesillä /Reima Leinonen ja Juha Paukkunen

Morsinko - eurooppalaisten sinisen värin lähde / Susan Wilander ja Raini Ekberg

bää! – Kotimaiset villat puikoille / Susan Wilander

vaikeita ja viehättäviä vieraita puutarhassa/ Riku Kajander

ada ja kasvit– Ristisanatehtävä

kirja-arvostelut/ Pentti Alanko

maatiaisen kasvikortit – Euroopanmerikaali

yhdistyksen sivut

kirjanvälitys

l Liity jäseneksi! Voit liittyä jäseneksi maksamalla jäsenmaksun 30€ yhdistyksen tilille Suupohjan Osuuspankki IBAN FI24 4730 0010 0952 05, BIC HELSFIHH. l Kirjoita viestikenttään UUSI JÄSEN sekä nimesi ja osoitteesi. l Jäsenet saavat alennusta siemenhinnoista ja neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Maatiainen-lehden. Sen ensimmäinen numero sisältää siemenluettelon. l Maatiainen – det lantliga kulturarvet ry. Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki puh. 044 045 7317 toimisto@maatiainen.fi www.maatiainen.fi.