Maatiainen 2/2019 by Maatiainen

Maatiaiskasvien, -eläinten ja perinnemaisemien puolesta

2 / 2019

�

��

�

� � � � ��

�

��

�

��

�

Maatiainen

Maatiainen - lehti

- Det lantliga kulturarvet ry Maatiainen ry on perustettu vuonna 1989. Yhdistys pyrkii säilyttämään vanhat viljely- ja koristekasvit sekä alkuperäiset kotieläinrodut eli maatiaiskasvit ja -eläimet. Lisäksi yhdistys haluaa vaalia perinnemaisemia. Yhdistyksen toimisto ja siemenmyynti Stenbäckinkatu 8 00250 HELSINKI 044 045 7317 toimisto@maatiainen.fi www.maatiainen.fi

30. vuosikerta

2/ 2019

Julkaisija Maatiainen ry Toimitus Päätoimittaja: Susan Wilander,

swilander@hotmail.com, p. 0400 510 457 Taitto: Raija Ojanen, raija_ojanen@yahoo.com

Kirjoitukset ja muu aineisto LEHTI@MAATIAINEN.FI

Avoinna KE-TO klo 12-18 Tervetuloa ostoksille, saatavana myös kirjoja ja postikortteja! Toimisto sijaitsee Helsingin Taka-Töölössä jonne pääsee Mannerheimintietä pitkin kulkevilla busseilla ja raitiovaunuilla sekä Topeliuksenkatua kulkevilla busseilla. Verkkokauppa www.maatiainen.fi/puoti.

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset ja ilmoitukset voi lähettää sähköpostiosoitteeseen lehti@maatiainen.fi. Toivomme vinkkejä, kannanottoja ja lukijoiden kertomuksia maatiaismaailmasta. Toimitus pidättää oikeuden muokata aineistoja. Sopikaa päätoimittajan kanssa ennen artikkelin lähettämistä sen pituudesta ja sisällöstä. Arvoisat kirjoittajat! Lähettäkää tekstit mieluiten Wordtiedostoina ja valokuvat jpeg-muodossa parhaalla resoluutiolla. Muistakaa liittää valokuviin tiedot kuvaajasta!

Siementilauksen voit tehdä myös verkkokaupasta, jossa näkyy ajankohtainen tilanne siementen saatavuudesta. Kun olet jäsen ja kirjaudut verkkokauppaan, siemenhintana näkyy 2 €, 3€ seokset. Jos ei näy, kuten yleensä ensimmäisen verkkokauppatilauksen yhteydessä, ilmoita vielä tilauksen yhteydessä, että olet jäsen.

Maatiainen-lehti 3/2019 ilmestyy lokakuussa

Liity jäseneksi

Osoitteenmuutokset ja lehden tilaukset pyydetään ilmoittamaan Maatiaisen toimistoon: toimisto@maatiainen.fi tai 044 045 7317. Pidä yhteystietosi ajantasalla.

maksamalla jäsenmaksu suoraan yhdistyksen tilille. Kirjoita viestikenttään UUSI JÄSEN ja nimesi ja osoitteesi. Jäseneksi voit liittyä myös ottamalla yhteyttä toimistoon. Jäsenmaksut 2019 kannatusjäsen 100 € henkilöjäsen 30 € tai enemmän opiskelija 19 € perheenjäsen 12€ Jos olet jo jäsen, viitenumero löytyy lehden takakannen osoitekentän yläpuolelta.

Olkaa hyvät ja lähettäkää kirjoitukset, ilmoitukset ja muu materiaali osoitteeseen lehti@maatiainen.fi tai Maatiaisen toimistoon 6.9.2019 mennessä. Osoitteenmuutokset

Ilmestyminen Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulu 2019 Numero

Aineiston viimeinen jättöpäivä

1 2 3 4

4.1. 5.4. 6.9. 8.11.

Ilmestymisaika Helmikuu Toukokuu Lokakuu Joulukuu

Lahjoitukset Yhdistys ottaa kiitollisena vastaan lahjoituksia toimintansa tukemiseen. Tilinumero Suupohjan Osuuspankki IBAN FI24 4730 0010 0952 05

BIC HELSFIHH

Lehden tilaukset: Lehti jaetaan yhdistyksen jäsenille jäsenmaksua vastaan. Muille tilausmaksu on 30 € vuonna 2019. Irtonumero 8 € Ilmoitushinnat: Koko sivu 200 €, ½ sivua 120 €, ¼ sivua 80 €, takakansi 400 €

Kansi: Pattoin perintötalo on Vuoden Perinnemaisema 2019. Kultapallo on yksi Pattoin maatiaisperennoista. Kuva: Brita Suokas

Painopaikka: Waasa Graphics ISSN 1455-3201

Pääkirjoitus Mesikasvien vuosi Olen pitkään haaveillut niitystä puutarhassani.

Presidentti Tarja Halonen kertoo tässä lehdessä hieman omista puutarhaunelmistaan. Niihin kuuluu suvaitsevaisuus kaikkia kasveja kohtaan. Nokkonen ja vuohenputki harmittavat monia, mutta ovat toisaalta myös erittäin hyödyllisiä kasveja. Ne ovat erottamaton osa monimuotoista luontoa, jota on tärkeää ylläpitää, jotta myös meille ihmisille vielä olennaisemmat viljelykasvit ja niiden pölyttäjät säilyisivät. Kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat asioita, joiden edessä voi helposti tuntea itsensä voimattomaksi. Me kaikki emme voi vaikuttaa samalla tavalla kuin presidentti Halonen Globaalin kestävän kehityksen säätiön kautta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän jokaisen toimilla olisi merkitystä. Maatiaiskasvien ylläpito on yksi tapa varautua ilmastonmuutoksen mahdollisiin vaikutuksiin ja puutarhakasvatus ylipäätään erinomainen tapa lisätä biomassan määrää myös kaupungeissa. Tämä vuosi on myös juurikkaiden vuosi. Kannustan kaikkia ryhtymään kaskinauris Sulon tai lanttu Sulikan ylläpitoviljelijöiksi. Vain ylläpitoviljelijöiden avulla saamme nämä perinteiset juurikkaat säilymään. Lisää asiasta sivulla 40. Edellisen lehden mukana tuli pussillinen ukonkellon siemeniä annettavaksi Maatiaisesta kiinnostuneelle ystävälle. Tämä kampanja on osa Maatiainen ry:n tänä vuonna vietettävän 30-vuotisjuhlavuoden tapahtumia. Syksyllä järjestämme juhlavuoden kunniaksi seminaaripäivän Helsingissä. Lisää tietoa siitä myöhemmin. Kerrotaan nyt kaikille ystäville maatiaisista. Ne ansaitsevat paikan valokeilassa!

susan wilander

Luettuani Dave Goulsonin Kimalaisen kyydissä päätin, että nyt on mesikasvien aika. Puutarhani saa jälleen kokea myllerryksiä: runsaasti mesikasveja jo olemassa oleviin kukkapenkkeihin, syötävän metsäpuutarhan ideaa sovellettuna hedelmäpuiden katveeseen ja nurmikkoa muutettuna niityksi. Toivottavasti pihalta löytyy myös paikka omenapuulle. Unelmapuutarhassani on tilaa niin pörriäisille ja perhosille kuin lapsille, siileille ja naapuruston kissoillekin. Todellisesta puutarhastani löytyy näiden ohella myös vanha leikkimökki, trampoliini, epämääräistä ryteikköä sekä Pisan tornin tapaan vinossa viihtyvä lehtikompostikin. Mikään näistä ei kuitenkaan häiritse, kun viritän kauniina kesäpäivänä riippumaton kahden jo kuolleen hedelmäpuun rungon varaan ja heittäydyn sille katselemaan sinitaivaalla kulkevia pilvenhattaroita.

Susan Wilander

Maatiainen 2 / 2019

f Puutarhan pienet auringot – kevätvuohenjuuri on kukassa jo ennen kuin takana kuikuilevat vuohenputket ehtivät levittää lehtiään.

Toimiston kuulumisia

Mikroskooppisen pienet ekosysteemipalvelijat kasvien juuristovyöhykkeellä

Maatiainen 2 / 2019

Vuosi 2019 alkoi Maatiaisen tapahtumakalente-

sekä erityisesti pellolla ja puutarhassa. He ovat toimittaneet aihepiiristä jännittävän teoksen ”Rihman kiertämät”, jota on saatavilla Maatiaisen kirjavälityksestä. Tilaa ottamalla yhteys toimistoon (toimisto@maatiainen.fi tai 044-0457317).

rissa samoissa merkeissä, kuin vuosi 2018 päättyi, nimittäin sienijuurten ja rihmastojen parissa. Olihan siinä välissä yksi ilta omenoista. Mutta lokakuun lopulla vielä laitettiin maahan osterivinokkaan rihmaston valtaamaa purua. Se on hyvin herkullista, joten nähtäväksi jää, onko se keväällä vielä hengissä ja tuottaako sieniä, vai onko tullut syödyksi. Helmikuussa kausi käynnistyi 6.2. sienijuuri-illalla: Sienijuuren tapauksessa kasvi ja sieni ovat rakentaneet yhdessä jotain, josta molemmat voivat nauttia: Sieni saa auringon valosta tuotettuja sokereita, ja kasvi moninkertaisesti vettä sekä kivennäisaineita, erityisesti fosforia, mutta myös typpeä, kalia, sinkkiä kuparia ym. Sienijuuren on myös todettu lisäävän kasvien vastustuskykyä maalevintäisiä kasvitauteja ja ankeroisia vastaan. Sienijuuri tunkeutuu pienimpiinkin maan rakosiin ja moninkertaistaa sen maatilavuuden, jota kasvi voi sienen myötävaikutuksella hyödyntää. Puutarhakasveilla on yleisimmin kumppaneinaan keräsieniä. Ainakin sipulit, valkosipuli, porkkana ja purjo suosivat sienijuurta, samoin auringonkukka, apila, mansikka, muut marjakasvit ja hedelmäpuut ja monivuotiset kasvit. Sienijuurta voi puutarhurikin auttaa välttämällä liian raivoisaa maan kääntämistä ja yletöntä fosforilannoitusta, sillä sienijuuret toimivat parhaiten maan alhaisella fosforitasolla. Toisaalta, mm. kaali, sokerijuurikas, punajuuri ja tattari heikentävät sienijuuria. Tämän lehden ilmestyessä onkin aika jo suunnata katse monimuotoista elämää kuhisevaan maaperään. Hyvin hoidetussa maassa eri eliölajit ovat tasapainossa, jolloin hyödylliset eliöt pitävät taudinaiheuttajat kurissa. Tämän kaiken ja paljon muuta sienien ja rihmastojen elämästä kertoivat meille Sari Timonen ja Mauritz Vestberg luennollaan Eliöiden verkostoista, sienijuurista yleisesti,

Kevään tullen maatiaismunasta kuoriutuu tipu Jarmo Manninen piti esitelmän maatiaiskanan kehitysvaiheista muninnasta valmiiksi tipuseksi. Tästä Maatiainen-lehden lukijat saavat lisätietoa tämän numeron artikkelista Munasta tipuksi. Kotikukkapäivä koittaa, kun on aika aloittaa kylvöt, ottaa pistokkaita ja vaihtaa kotikukkien mullat. Kotikukkapäivä kokoaa yhteen vanhojen huonekasvien ystäviä ja perinteisiä kodin huonekasveja. Toimistolle voi tuoda erityisesti silloin (mutta myös muulloin) pistokkaita ja vaihtotaimia huonekasveista. Ja niin on tuotukin. Kotikukkia varten vanhat mullat tehtaillaan bokashin avulla uudistetuksi ja eläväiseksi mullaksi. Miksi käyttäisit soille kuuluvaa turvetta, tuota kutistuvaa kukkamultaa, joka vähitellen hapettuu hiilidioksidiksi ja vedeksi - siitä se kutistuminen, kun voit saada keittiöjätteiden rakennusaineet; hiilen, rikin, typen, hapen jne. uudistuneessa muodossa kukkiesi iloksi niitä sisäisesti kaunistamaan. Mustanmerenruususta oli pulaa, mutta saimme sitä myöhemmin postitse, kiitos Tuija! Apostolinmiekassa on nuppu. Odotamme kukintaa, jonka jälkeen sen voi jakaa. Jakopalat on jo varattu. Kohtalonköynnöksen oksat saavat vesilasissa nopeasti juuret. Kun ymmärtää tuon ”juopon” huonekasvin tarpeet, ei aikaakaan, kun siitä tulee tuuhea köynnös, joka myös kukkii viehättävin punavalkoisin kukkasin. Vanhojapoikiakin (Echinopsis) meillä riittää, ja rönsyliljaa, mutta sitä pitääkin

Toimiston kuulumisia olla paljon. Rönsylilja on Nasan avaruustutkimusten mukaan kaikkein paras puhdistamaan ilmaa. Runsain mitoin vanhoja joulukaktuksia ja erilaisia köynnösvehkoja kantautui myös vaihtoon. Pieniä valkotupsukeita on pari ja paljon muuta vihreää. Myöhäinen syksy pitkälle kevääseen on talvidendrologisten retkien aikaa niin kauan, kunnes lehdet puhkeavat puihin. Maatiaisen talvidendrologiselle kävelylle 23.3.2019 Meilahden arboretumiin oli eksynyt kunnioitettavan runsaslukuinen, säänkestävä ja sitkeä joukko osanottajia, voisi sanoa todellisia maatiaisia. Sää oli mitä sateisin ja kolein, mutta euroopanpähkinäpensaat kukkivat

mitä upeimmin ja pylvästervalepät ja haavatkin olivat jo lähes kukassa. Meilahden arboretum on vierailun arvoinen mihin aikaan vuodesta tahansa. Toimistolta saatavissa kopio luettelosta, joka sisältää kaikki Suomen 59 luonnonvaraista puuta. Se kattaa 23 luonnonvaraista puulajia, pensaita on 10 (korkeudeltaan 5-10 m), alalajeja ja muunnoksia 15, sekä edellisten risteymiä 11. Talvidendrologisen retken vetänyt Pentti Alanko antaa tehtävän meille kaikille: ”Ruvetkaa kruksaamaan. Tässä on kesän homma”. Kruksi laitetaan kohdalle, kun puu on löytynyt.

Maatiainen 2 / 2019

https://delightfullydomestic.typepad.com/ blog/2014/10/transplanting-spider-plants.html

Maija Manninen

Siemenkuulumisia

Maatiainen 2 / 2019

Paransikohan jo kivikauden ihminen nokkosen poltteen ratamolla? Piharatamosta (Plantago major) puhutaan myös valkoisen miehen jalanjälkenä, sillä se on levinnyt mm. siirtolaisten mukana Euroopasta Pohjois-Amerikkaan ja Australiaankin. Ratamoiden sukunimi Plantago juontuu latinankielisestä sanasta planta, joka tarkoittaa jalkapohjaa. Piharatamo kestääkin hyvin tallausta ja kasvaa karuillakin kasvupaikoilla. Tätä Etelä-Euroopasta kotoisin olevaa kasvia kasvattivat kivikautiset esi-isämme jo ”vihannesmaillaan”. Levitäkin se osaa tehokkaasti, siemeniä voi yksi kasvi kesässä tuottaa 20 000 kpl ja siemenet säilyttävät itämiskykynsä maassa jopa 40 vuotta. Kostealla säällä siemenet ”limautuvat” ja tarttuvat näin helposti kiinni mm. linnun höyheniin ja matkaavat näin taas uusille kasvupaikoille. Mutta ratamoa ei kannata väheksyä sen vaatimattoman ulkonäön perusteella, sillä sen rohdos- ja lääkinnälliset ominaisuudet ovat olleet tiedossa jo antiikin aikoina, jolloin sitä on käytetty mm. haavojen hoidossa. Itsekin opin jo lapsena, että ratamonlehteä voi käyttää luonnonlaastarina. Ulkoisen käytön lisäksi ratamoa voi käyttää sisäisesti, mm. kuivatuista lehdistä voi valmistaa ”verta puhdistavaa” teetä ja ratamonlehtitee auttaa myös yskässä sekä hengitystientulehduksiin. Nuoret lehdet käyvät hyvin salaattiin, lehtiä voi käyttää kuten pinaattia ja niitä kannattaa lisätä myös keittoihin sekä muhennoksiin. Lönnrotkin mainitsee monia vaivoja, joihin piharatamo tuo helpotusta: ”Lehdet oivallisia haavan paranteeksi ulkonaisesti, sisällisesti keitteenä verenjuoksuihin, ulko- ja punataudin asettamiseksi, kurkkuhuuhteeksi, siemenet vatsan vahvistukseksi, juuri hammastaudin lääkkeeksi.” Teetä ratamosta: 2-4 teelusikallista tuoreita/ kuivattuja ratamonlehtiä. Kaada näiden päälle 4 dl kiehuvaa vettä ja hauduta 10 min, jonka jälkeen lehdet voi siivilöidä pois. f Soikkoratamon kukinto on hyvin koristeellinen.

Kun omat kylvökset eivät tuota aikaisin keväällä vielä satoa, niin silloin voi herkutella luonnon omilla antimilla! Siemenluettelosta tai Verkkopuodista (https://www.maatiainen.fi/ puoti/) on tilattavissa heinäratamoa, jota voi käyttää piharatamon tavoin. Lisää voi lukea heinäratamosta B. Galambosin yrttiartikkelista: https:// www.maatiainen.fi/arkisto/Galambosi_Kotimaassa_viljeltyjen_yrttisiementen_itavyys_II.pdf Kevätterveisin,

Heinäratamoa nurmikolla.

Anne Leino

Kevättervehdys kaikille! Kunnon talven jälkeen kevättä on varmaan jo odoteltu. Ihanalta tuntui tänä aamuna ensimmäisen kerran kuulla mustarastaan luritusta puun latvassa, kauniissa auringonpaisteessa. Siitä päätellen, kuinka paljon olen täältä siemenpusseja lähetellyt, teillä jokaisella varmaan ikkunalaudat ja muut paikat jo pursuaa esikasvatuksessa olevia taimia. Oli hienoa, että vihdoin saimme välitykseen aiemmin etsintäkuulutettua ’Evakko’-tomaattia. Toivottavasti siitä ja muistakin ylläpito-tomaattilajeista saadaan syksyllä siemeniä tänne, etteivät enää pääse häviämään. Tomaatistahan on helppo ottaa siemenet talteen, sen jälkeen muun osan voi syödä! Ylläpitoviljelijöitä edelleen kaivataan! Varsinkin maatiaislantulle ja kaskinauriille. Näiden ylläpito on hieman haastavampaa kuin niiden lajien, jotka tuottavat siementä jo kylvökesänä. Nämä juurikkaat kun kukkivat vasta toisena vuonna eli ne pitäisi saada säilymään hyvänä talven yli. Tähän tarvitaan kunnon kellari. Toivottavasti te, joilla sellainen on, innostutte kasvattamaan näitä häviämisvaarassa olevia nauriita tai lanttuja. Siemeniä ei tarvitse tuottaa joka vuosi. Riittää, että kanta säilyy ja siemeniä tuottaa vaikka joka toinen tai kolmas vuosi. Ottakaa nopeasti yhteyttä, jos koette että haluatte tehdä tätä geeniperimän säilyttämiseksi. Ilmastomuutoksen uhan alla tämä voi olla arvaamattoman tärkeää.

Piharatamoa kukkanurmessa niittyhumalan ja siankärsämön kanssa.

Aurinkoisin kevätterveisin, Pirkko Kukkola

g Soikkoratamoa nurmikolla.

Maatiainen 2 / 2019

Kuvat: Anne Leino

”Maatiainen merkitsee minulle vaarallista paikkaa” Maatiainen tapasi presidentti Tarja Halosen kestävän kehityksen teeman puitteissa. Hänen nimeään kantava TH Globaalin kestävän kehityksen säätiö toimii aktiivisesti mm. Itämeren suojelussa. Teksti: Susan Wilander Hyvinvointimme perustana on ympäristön hyvinvointi. Ilmastonmuutoksen

Maatiainen 2 / 2019

torjunta ja kestävän kehityksen puolesta vaikuttaminen ovat olleet vahvasti esillä IPCC:n kansainvälisen ilmastoraportin julkistamisesta lähtien.

-Luulen, että nuorison ilmastomielenosoitukset ja erilaiset boikotit ovat omiaan herättämään täysi-ikäisiä ihmisiä tähän uuteen suuntaan. Kestävä kehitys ei ole projekti, se on uusi elämäntapa. Eikä se ole huono elämäntapa, ei se ole mitään köyhyyden jakamista. Se on järkevää, kohtuullista, monimuotoista ja mielenkiintoista elämää, presidentti Tarja Halonen toteaa.

Presidentti Tarja Halonen John Nurmisen Säätiön Itämeri-vaalitilaisuudessa 6.2.2019.

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on oleellista myös ihmisen elinmahdollisuuksien säilymisen kannalta. Mitä Suomessa voidaan tehdä asian hyväksi? -Monimuotoisuuden säilyttämiseen liittyy kaikki; viljelypuoli, varsinaiset maatalousihmiset, mutta myös me ns. harrastajaviljelijät. Me voimme olla joskus innostuksen herättäjiä ja tuoda esille sitä, mikä kaikki näihin asioihin vaikuttaa, presidentti Tarja Halonen sanoo. Vaikka toisinaan ilmastonmuutoskeskustelu saattaa aiheuttaa masennusta ja jopa lamaannusta, toivosta ei ole syytä luopua. Vain tekemällä voi vaikuttaa.

Tero Pajukallio

-Pioneerityössä maatalouden muuttamisessa kestävämmän kehityksen mukaiseksi ja biodiversiteettiä kunnioittavaksi on paljon tehtävissä. Meillä Itämeriprojekti on lähellä ja siinä me voimme vaikuttaa myös naapurimaihin, presidentti Tarja Halonen toteaa. Pitkäjänteisyyttä kaivataan Yksi suomalaiseen ilmastokeskusteluun erottamattomasti kuuluva aihe on metsäteollisuus ja hakkuut. -Suomi elää metsästä hyvin paljon vieläkin. Siinä on ehkä yritysten vaatimusten myötä menty vähitellen puupeltoihin. En kokonaan sitä tuomitse, mutta olen sitä mieltä, että se on myös esimerkki äärimmäisyyteen menevästä ajattelusta. Ekologista taakkaa jaetaan myös osittain väärällä tavalla siirtämällä puunjalostusteollisuutta eteläisiin maihin ja eukalyptuksen varaan. Se on kyllä nopeasti kasvava ja tulosta tuottava tapa, mutta se yksipuolistaa näiden maiden biodiversiteettiä. Viljakasvien ja muiden jokapäiväiseen ateriointiin kuuluvien kasvienkin kohdalla on tultu kovin yksipuolisiksi, presidentti Tarja Halonen sanoo. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO varoittaa liian yksipuoliseksi käyneestä ruoantuotannosta. Käytännössä vain yhdeksän viljelykasvin varassa toimiva maailman ruoantuotanto voi helposti vaarantua ilmastonmuutoksen aiheuttamissa muuttuvissa olosuhteissa. Niin viljelykasvivalikoiman kuin luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja edistäminen on ensiarvoisen tärkeää.

-Meillä on hyvät mahdollisuudet saavuttaa ne. Tosin jotkut tavoitteistamme menevät vuosiin 2040-2045. Olen itse ollut mukana tekemässä näitä YK:n tavoitteita.

Maatiainen 2 / 2019

Kansainväliset toimet luonnon hyväksi ovat hitaita, mutta niitä kuitenkin tehdään. Suomikin on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n tavoitteisiin. Onko meillä mahdollisuuksia saavuttaa niitä?

On tärkeää tehdä määräaikoja, että tulee pidettyä tilinpitoa siitä, mitä on tehty ja onko se riittävää. Luontohan ei odota. Monissa asioissa niin kuin ilmastonmuutoksen osalta on käynyt ilmi, tuomiopäivän kello tikittää joka tapauksessa. On paras vain sopeuttaa elämämme sellaiseksi, että tulevaisuudessa ei jouduttaisi tekemään nykyistä paljon vaikeampia päätöksiä. Me olemme vielä se sukupolvi, joka voi tehdä ne haastavat, mutta ei mahdottomat päätökset. Ja tässä mielessä on hieno asia, että suomalaisista enemmistö uskoo tietävänsä, mitä tarvittavat keinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat. Tiede tuottaa koko ajan lisää uusia parempia mahdollisuuksia, mutta sen varaan ei asiaa voi jättää. Nykyiselläkin tietotaidolla pystytään ilmastonmuutosta hillitsemään, presidentti Tarja Halonen sanoo. Lähiruokaa kaupungista Ruoantuotannon uusiin trendeihin kuuluu lähiruoka, joka yhä useammin tarkoittaa myös kaupungissa viljeltyä ja kasvatettua ruokaa. World Watchin vuoden 2011 raportin mukaan jopa viidennes maailman ruoantuotannosta tapahtuu kaupungeissa. Salaatti kasvaa jo varastohallien hyllyissä nopeammin ja pienemmällä energiapanoksella ja vedenkulutuksella kuin perinteisessä viljelyssä. -Maailmanlaajuisesti kaupungeissa tapahtuva pienviljely tulee olemaan yksi ratkaisu ruoantuotantoon, presidentti Tarja Halonen sanoo. Kaupunkiviljely on suosittua myös harrastajaviljelijöiden parissa, eikä sen merkitystä ole syytä aliarvioida. Kotitarveviljely voi osaltaan auttaa tarvittavan ruoan tuotannossa, mutta ennen kaikkea se opettaa koko perheelle ruoantuotannon lainalaisuuksia ja parhaimmillaan auttaa ylläpitämään hyötykasvien lajikirjoa.

Maatiainen 2 / 2019

Kaupunkiviljelyn ja muun siihen liittyvän toiminnan yleistymiseen vaikuttaa myös poliittinen toiminta. Pihakanalat ovat yleistyneet kovaa vauhtia lupakäytäntöjen selkiytymisen kautta. Tilapäisten viljelylaatikoiden salliminen mitä moninaisimmissa paikoissa on lisännyt yhteisöllistä viljelyä kaupungeissa valtavasti. -Toivottavasti pystymme vaikuttamaan kaupunkisuunnitteluun, siihen millä tavalla eri alueita voidaan käyttää. Toisaalta esimerkiksi energiatalouden puolella ajoneuvojen kehittäminen vähemmän saastuttaviksi lisää mahdollisuuksia käyttää näitä aikaisempia hukka-alueita hyödyksi, presidentti Tarja Halonen toteaa. Olette Maatiainen ry:n jäsen. Mikä sai aikoinaan liittymään yhdistykseen ja mitä maatiaiset merkitsevät teille nykyään?

-Meille tuli käyttöön äitini suvusta pieni maalaistalo 1800-luvun loppupuolelta ja halusin saada sinne sopivia kasveja. Mutta myöskin se, että minua huolestutti kansainvälisten suurten puutarhayritysten tehotuotanto, minkä takia lajikkeet yksipuolistuvat ja ne ovat myös enemmän suunnattuja keskieurooppalaiseen tai enintään skoonelaiseen ilmastoon, presidentti Tarja Halonen sanoo.

Onko joitain maatiaislajeja, jotka ovat erityisiä suosikkejanne? -Ne vaihtelevat. Olen löytänyt uudelleen juurikkaat, perunan ja muut, vaikka en itse niitä jaksa aina kasvattaa. Ajatukseni puutarhasta on muuttunut. Toivoisin, että sellainen ajattelu voittaa, jossa kasvit ovat muutakin kuin viljely- tai kukkakasveja tai rikkaruohoja. Esimerkiksi nokkoset, niiden vainoaminen on minusta vähän väärin ja pitäisi huomata kuinka se on todella monipuolinen hyötykasvi. Tai sitten vuohenputki, jota itse olen ihan tunteella inhonnut. Kun opin, että se on munkkien Suomeen tuoma aikoinaan ja otettu hyötykasvina tänne, niin olen käynyt monta mielenkiintoista keskustelua asiasta mieheni kanssa, presidentti Tarja Halonen sanoo nauraen.

-Maatiainen merkitsee minulle vaarallista paikkaa, presidentti Tarja Halonen toteaa nauraen. -Kun käyn maatiaisen tilaisuuksissa tai messuilla niin tulee aina rohmuttua siemeniä, vain osa onnistuu, mutta toisaalta se on osa oppimista, että mitä pitää ottaa huomioon kasvatuksessa. Maatiainen merkitsee minulle kivaa yhdessäoloa. Pidän lehdestä ja tilaisuuksista.

Susan Wilander

Maatiainen 2 / 2019

Vuoden 2019 perinnemaisema

Pattoin perintötalo Teksti ja kuvat: Brita Suokas Ilmakuva: Juvan kunnan arkisto Kirjoittaja on Juvan kunnan sivistyslautakunnan alaisena toimivan Pattoin perintötalon ylläpitoa ja toiminnan ohjausta tekevän hoitokunnan jäsen.

Maatiainen 2 / 2019

Pattoin perintötalo on talomuseoksi kunnos-

Tilan viimeisin omistaja Anna Regina Nikulainen kuoli lapsettomana 2003, eikä testamenttia ollut. Juvan kunta anoi tilan valtiolta omistukseensa. Tavoitteena oli perustaa rakennusperinnön ja maaseutumiljöön suojelukohde, josta tulee kuntalaisille ja matkailijoille kiinnostava virkistys- ja ulkoilualue. Kunnostukseen saatiin varat talon metsistä sekä EAKR- ja Leader-rahoituksista. Mittava tiedonkeruu-, kunnostus- ja ennallistamistyö alkoi vuonna 2004. Pihoja peitti horsma ja vesakko, useiden ra-

tettu vanha vauras talonpoikaistila pihapiireineen. Se sijaitsee 10 kilometrin päässä Juvan keskustasta. Jukajärven yli matkaa on noin 3 kilometriä. Rakennukset ovat säilyneet suurelta osin 1800luvun lopun ja 1900-luvun alkukymmenten asussaan. Talossa ei ole sähköjä eikä sinne ole rakennettu vesi- ja viemärijohtoja. Viimeiset talon asukkaat olivat neljä naimatonta sisarusta. Ympärivuotinen asuminen päättyi 1986. Kaksi sisarusta kävi talossa vielä kesäisin viitisen vuotta eteenpäin.

Vuoden 2019 perinnemaisema

Pattoin tila syysaamun valaistuksessa.

kennusten katot olivat romahtamispisteessä. Liiterirakennuksesta oli jäljellä vain huussiosa. Nykyisin tila on Savonlinnan maakuntamuseon ohjauksessa toimiva talomuseo. Opas on paikalla kesäisin. Pihaan ja ympäristöön pääsee tutustumaan omatoimisesti kautta vuoden. Torpasta taloksi Isojaon asiakirjojen mukaan paikalla on ollut asuttu Paimensuonrannan torppa 1830-luvulla. Isojako

Maatiainen 2 / 2019

tehosti maanviljelystä ja lisäsi pellonraivausta 1830-luvulta alkaen. Aiemmin oli ollut vain taloa ympäröivät pienialaiset kehäpellot, kaukokasket sijaitsivat hyvinkin yli 10 kilometrin päässä tilakeskuksesta. Neljännen sukupolven Nikulainen, August, oli kertonut naapureille polttaneensa kasken ruismaaksi vielä 1920-luvulla. Pihaa ympäröivät metsät ovatkin kasvaneet suoraan kaskiviljelykauden jälkeen ja monin paikoin on näkyvissä ehjiä kaskiraunioita. Nikulaisten metsiä ei aukkohakattu, puuta hakattiin ja myytiin tarpeen mukaan ja puut ajettiin hevospelillä. Valtio pidätti perinnöstä 32 hehtaaria metsää luonnonsuojelualueeksi. Myöhemmin alueeseen lisättiin seitsemän hehtaaria METSO-ohjelmaan. Nikulaisten päärakennus valmistui 1873. Päärakennuksen koko on 170 neliötä. Tuvan koko on 64 neliötä. Talossa on seitsemän tulisijaa ja seitsemän huonetta. Aikalaiset pitivät taloa suureellisena. Rakentaja ei ollutkaan tavallinen talonpoika, vaan kauppias kirkonkylältä. Hän nai talon tyttären ja osti Paimensuonrannan torpan vaimon vanhemmilta 1840-luvulla. Päärakennuksen erikoisuus on rakennusperinnön kannalta vistin eli ulkoeteisen edustan noppakiveys. Kivetyksen arvellaan saaneen mallinsa Pietarista, jossa kauppias Nikulainen kävi kauppamatkoillaan. Museoksi perustamisen vaiheessa tehtiin kattava esineinventaario. Kaikki rakennuksissa sisällä olevat esineet on listattu ja numeroitu. Esineitä on

Vuoden 2019 perinnemaisema

Kivijalustaan pystytetty aita voi kestää jopa 30 vuotta.

kaikkiaan noin 2900 kappaletta. Kaikki oleelliset hevosaikakauden työkoneet ovat tallessa sekä maatalouden käsityökalut. Sähköttömän kotitalouden hoitoon tarvittava esineistö on niin ikään olemassa.

Maatiainen 2 / 2019

Köllikkätalo mäen päällä Pihapiirin ympärillä on kivijalustallisten aitojen rajaamaa peltoa 7,6 hehtaaria. Lisäksi kauempana oli suopeltoja. Laajimmillaan talon peltoala on ollut 18,5 hehtaaria. Nikulaiset viljelivät heinänurmia, ruista, kauraa ja ohraa. Nykymaatalouden mittapuun mukaan tila on pikkutila, mutta aikoinaan tuon peltomäärän, viisi lypsylehmää, kolme hevosta, lampaita, sikoja sekä kanoja omistava paikka oli eturivin tilojen joukossa. Etelä-Savon asutukselle tyypilliseen tapaan piha-alue on jakaantunut mies- ja karjapihaan. Kivijalustallisten ja maahan pystytettyjen särentäaitojen rajaamat pellot f Vitassidoksilla sidottu aita.

Vuoden 2019 perinnemaisema ympäröivät pihapiiriä. Asuinrakennus ja aitat ovat miespihan puolella. Karjapihan puolella sijaitsee kivinavetta ja luhdillinen talli. Pihojen välissä on hirsinen liiterirakennus. Ydinpihan ulkopuolella on paja, maakellari, puimalato, varastorakennus ja sauna. Maantien varressa tulijaa tervehtii ensimmäisenä maitolaituri. Pellot olivat jo lähes umpeenkasvaneita vuonna 2003. Kolmen kesän aikana pelloilta raivattiin pusikot. Koivuja, pihlajia ja raitoja sekä suuria kuusia jätettiin maisemapuiksi ja linnunpesätiheiköiksi. Pellot ja niityt on vuokrattu laidunmaaksi Suur-Savon lampureille vuodesta 2011 alkaen. Ala on nykyisin 10,7 hehtaaria. Tavoitteena oli, että laidunalueen kasvillisuus ja peltojen ulkoasu palautuvat paremmin vastaamaan tilan karjatalouden aikaista tilannetta. Tavoite on toteutunut, koska horsmaviidakko ja vattupusikko eivät enää ole pääkasveja, vaan heinäkasvit ja niittykasvillisuus. Satavuotias omenapuu ja maukkaat perennat Suuri, lähes talon korkuinen, omenapuu on istutettu 1920-luvulla tuvan ikkunan eteen. Aaro-poika halusi isona poimia omenoita suoraan tuvan ikkunasta. Puu tuottaa yhä, runsaastikin joinain vuosina, happamia keltaisia omenoita, joista saa erinomaista hilloa. Lehtikuuset on istutettu 1920-luvulla. Tammen paikalla on ollut aiemmin omenapuu, jonka kuoltua tammi on istutettu omenapuun paikalle, 1980-luvulla. Taimi on Helsingin seudulta kesämökkinaapurin tuoma. Kasvillisuusinventoinnissa vuonna 2005 löytyi syreenipensaita, kuusi punaherukkapensasta, yksi valkoherukka ja yksi karviainen. Omenatarhassa kasvoi viisi omenapuuta, joita on haastattelutietojen mukaan istutettu 1930-luvulta alkaen. Omenapuita on kovina talvina menehtynyt ja tänä keväänä on jäljellä enää kaksi kasvavaa. Niistä on otettu versoja, jotka on viety vartettavaksi. Kun taimet ovat valmiita istutukseen, ne istutetaan vanhoille paikoille. Talon päädyssä kitui kirsikkapuita. Kirsikkatarha oli istutettu todennäköisesti 1970 - 80-luvun vaihteessa sen jälkeen, kun lypsykarjanhoito lop-

Hevostallissa on kolmiosainen luukkuovi hyvän tuuletuksen aikaansaamiseksi. Alaoven voi jättää kiinni, jolloin ei synny vetoa, mutta ilma vaihtuu.

Maatiainen 2 / 2019

g Ulkoeteisen edustalla on noppakiveys.

Vuoden 2019 perinnemaisema pui. Kirsikkatarha kunnostettiin istuttamalla pihapiiristä löytyneitä lintujen levittämistä siemenistä kasvaneita taimia. Perennapenkin kasvit ovat aitoukonhattu, lehtosinilatva ja vuohenjuuri tuvan ikkunan alla sekä kielo ja kultapallo salin ikkunan alla. Kulleroa kasvaa Anna Reginan kamarin ikkunan luona. Valitettavasti aidoista karanneet lampaat ovat monena vuonna syöneet kukat jo ennen niiden kukintaa. Kilometri särentäaitaa Koneellisen, tehokkaan pellonraivauksen käyttäminen on useimmiten hävittänyt jo aikaa sitten nykymaatiloilta peltoaitojen kivijalustatkin. Nikulaisten tilalla kivijalustalliset aidat, joiden päälle on pystytetty puinen särentäaita, olivat oleellinen osa eläinaitauksia aivan eläintenpidon loppuun saakka. Pattoin perintötalon aidat ovat pääasiassa kuusi, mänty-, ja haapahaljasaidaksista koottua kuuden - kahdeksan riu’un korkuista kivijalustaan pystytettyä särentäaitaa. Vitsassidoksia tulee kaksi jokaiseen seiväspariin. Aidan korkeus maasta laskien nousee noin 120 senttimetriin. Riukuja laitetaan niin tiheästi, ettei miehen nyrkki, eli lampaan pää, mahdu riukujen välistä läpi. Pihamaan ympärysaitoja on 75 metriä, ne on kaikki rakennettu uusiksi. Peltoja ympäröivää särentäaitaa on ollut alun perin kokonainen kilometri. Vajaan kahdensadan metrin matkalla lohkojen kivisissä väliaidoissa Nikulaisen sisarukset olivat jo korvanneet työläästi rakennettavan puuaidan piikkilanka-aidalla. Kunnostushankkeen aikana piikkilangat ja naulaiset tolpat kerättiin pois.

Pajan katto oli romahtanut sisään, ovi oli sen verran ehjä, että siitä saatiin mallia uuteen oveen, kertoo Brita Suokas. Kuva vuodelta 2007.

Maatiainen 2 / 2019

f Talon kivinavetta valmistui 1890-luvulla. Kiviseinän paksuus on 90 senttiä ikkunoiden korkeudelta. Navettatyyppi on sekasontanavetta, sitä kutsutaan juvalaisittain myös sanalla läävä tai liävä. Läävässä hoidettiin kyyttölehmiä vuoteen 1978 saakka. Suomenlampaat ja suomenhevonen Immo asuttivat tallin karsinoita vuoteen 1986 saakka. Navetta oli talon autiona ollessa vaurioitunut pahimmin. Siihen uusittiin vesikatto ja välikatto ja hirsikehään vaihdettiin uusia hirsiä lahojen tilalle. Koko kivimuuri injektoitiin rappauksella ja täydennettiin kivillä tarpeen mukaan. Ikkunat on kunnostettu ja osin uusittukin. Navetan ajosillasta ei ollut jäljellä muuta kuin valokuvia, joista saatiin malli uuteen ajosiltaan.

Vuoden 2019 perinnemaisema Juvalainen aitasanasto Aijas = Viistossa tai vaakasuorassa kulkeva aisattu riuku. Särentäiaijas, halastu = kirveellä halkaistu eli särjetty riuku. Varaseiväs = vinotuki aidan selästä maahan. Aidan selkä on aidan ylin korkeus. Varaseipäitä käytetään maahan pystytetyssä aidassa aina, kivijalustaan pystytetyssä silloin kun tarvitaan lisätukea. Vitas = kuusen taimesta halkaistu side, jolla seipäät ja aidakset sidotaan toisiinsa kiinni. Nahkapuoli päällepäin = tarkoittaa sitä, että vitaksen halkaistu tasainen puoli kierretään vasten sidottavan puun pintaa ja huolehditaan, että kuoripuoli jää päällepäin. Aijanpano = aidan tekemistä.

Kivijalustalle pystytetyn aidan teon työjärjestys

Kuusentaimi on käyttökelpoinen aijanvitakseksi suurin piirtein juhannukseen saakka. Kun puuaines kovenee, tainta ei saa enää halkaistua, tietää kirvesmies Jorma Myyryläinen, joka tekee Pattoilla aitatöitä.

Aita valmistuu ilman nauloja ja rautalankaa, työkaluina kirves, käsisaha ja terävä puukko. Aidan seipäät ja aijakset on valmisteltu edellisenä syksynä, aisattu eli kuorittu osittain. -seipäät ja aitariukulajitelma pystytyspaikalle -kolojen kaivaminen kivijalustaan seipäidenpystytystä varten -seipäiden pystytys -vitsasten valinta ja hakeminen metsästä -vitsasten halkominen valmiiksi riukujen sitomista varten. Yli päivän käyttötarve kosteaan varastoon. -aitariukujen sovittaminen paikoilleen

Tuvan uuni ja piippu on kunnostettu.

-veräjien tai porttien teko

Maatiainen 2 / 2019

-sitominen vitsaksilla

Vuoden 2019 perinnemaisema Juvan kunnan arkisto

f Ilmakuva Pattoista 1960-luvulta. Piha-alue on yhden hehtaarin kokoinen. Lehmät lypsettiin kesäisin kaivon luona väliaitaan kiinnitettyinä. Puupihaksi kutsuttu työskentelyalue sijaitsi puimaladon, riihen ja saunan välissä. Päreiden höyläys, polttopuiden teko ja puutavaran sahaus tapahtuivat siellä. Kuusikymmenluvun ilmakuvassa näkyy riihi. Nykyisin on näkyvissä vain riihenkiukaan rauniot. Riihen hävittämisestä ei ole tarkkaa tietoa muuta kuin sen verran, että se ei ole palanut, Pattoilla ei onneksi ole koskaan ollut tulipaloa.

Maatiainen 2 / 2019

Kivijalustallinen aita on pitkäikäinen Aitavierten raivaus ja peruskunnostus sekä aitatyöt on tehty pääasiassa vuosina 2007 – 2011. Vanhat aitamestarit arvioivat kivijalustaan pystytetyn aidan kestoiäksi jopa 30 vuotta. Maahan pystytetyn aidan tolpat lahoavat paljon lyhyemmässä ajassa. Vuonna 2007 tehdyn aidan seipäitä on jo teroitettu uudestaan tai uusittu kokonaan. Nuoresta kuusentaimesta kierretyt sidokset on tarkistettava vuosittain ja rikkoutuneet korvattava uusilla. Aitarekonstruktioihin saatiin malli alkuperäisten aitojen jäänteistä, jotka yhä olivat onneksi monin paikoin näkyvissä. Rakennuskonservaattori tunnisti puulajit ja kirjasi muistiin oliko aitariukujen päät sahattu vai veistetty kirveellä, paljonko oli pyöreitä riukuja ja paljonko halkaistuja tai useampaan osaankin pienennettyjä riukuja eli särjettyjä. Veräjien ja porttien mallit ovat myös suoraan paikan päältä löytyneistä jäänteistä kopioituja. Rekonstruktioiden tekeminen on sekä työperinteen että maatalousmaiseman ylläpitoa konkreettisella tavalla.

Kiinnostaako Pattoin Nikulaisten elämäntapa? Siitä kerrotaan tarkemmin kirjassa: Pattoin perintötalo, Kirsi Vertainen ja Brita Suokas, Juvan kotiseutu- ja museoyhdistys, 2010. Kirja perustuu Vertaisen Turun yliopiston kansatieteen laitokselle tekemään pro gradu -työhön. Tiedot perustuvat haastatteluihin ja arkistolähteisiin. Gradun nimi on erittäin kuvaava: ”Kyllä sähköt hyvä on, mutta ei myö tarvita.” Alaotsikko on ”Neljännen sukupolven selviytymisen strategiat eteläsavolaisella talonpoikaistilalla.”

Vuoden 2019 perinnemaisema

Brita Suokas

Perinnemaisemapäivä Pattoin perintötalolla keskiviikkona 12.6.2019 alkaen klo 13 Tutustumme Pattoin talomuseon pihapiiriin, sen rakennuksiin sekä ympäröiviin perinnemaisemiin. Noin 1,5 tuntia kestävän opastetun kierroksen jälkeen nautimme perinteiset nokipannukahvit. Kello 15 luovutamme Maatiaisen perinnemaisemakunniakirjan. Pihapiirissä on lisäksi Peter Strebelin ”Pattoi elää” -valokuvanäyttely tilan unohdetuista esineistä. Vuoden teemanäyttelynä on Kartat ja kulkeminen. TERVETULOA! Pyydämme ystävällisesti ilmoittautumaan viikkoa ennen Maatiaisen toimistoon sähköpostitse toimisto@maatiainen.fi tai puhelimitse 044 0457317.

Maatiainen 2 / 2019

Pattoin perintötalo Pattointie 62 51900 Juva

Miten perustan syötävän metsäpuutarhan? Teksti: Mari Korhonen

Maatiainen 2 / 2019

Syötävä metsäpuutarha (engl. forest gar-

minta perustuvat ekologian malleihin, kuten luonnon metsien toiminta perustuu. Kuinka siis suunnitella ja istuttaa omaan pihapiiriin kokonaisuus, joka toimii ja voi hyvin luonnon periaatteiden pohjalta ja tuottaa samalla syötävää mahdollisimman vähällä työmäärällä? Tämän saavuttamiseksi on tarpeen tietää hieman puiden, kasvien ja maaperän toiminnasta ja vuorovaikutuksesta.

den) on hyödyllisistä kasveista ja puista koostuva ekosysteemisesti toimiva kokonaisuus. Sillä tarkoitetaan siis luonnollisen metsän ekosysteemisen mallin mukaan suunniteltua syötävää tai muutoin käytännöllistä satoa tuottavaa monilajista ja -kerroksista puutarhaa. Metsäpuutarhoiksi niitä kutsutaan siksi, että niiden rakenne ja toi-

Ekosysteemisyys

h Hedelmäpuita kukkameressä kasvimaan reunalla.

Maatiainen 2 / 2019

Ekosysteemisyys puutarhassa tarkoittaa sitä, että metsäpuutarhan ylläpito ja hoito ovat pääosin siellä kasvavien kasvien toiminnan ja omien kiertokulkujen tulosta, mikä vähentää hoitoon vaadittua työmäärää tai eliminoi sen lähes kokonaan. Tämä voidaan toteuttaa käytännössä valitsemalla kasveja, jotka sitovat typpeä, ravitsevat pölyttäjiä, tuottavat katteeksi sopivaa materiaalia tai toimivat maanpeittokasveina, Näin ylläpidetään maaperän kasvuvoimaa paikallisin resurssein. ”Everything gardens” sanoi Bill Mollison tarkoittaen, että puut, kasvit ja eläimet kaikki tekevät normaalin olemassaolonsa puitteissa ”työtä” josta toiset lajit hyötyvät. Ja kaikki mitä puutarha voi tarjota itse itselleen, on pois puutarhurin harteilta. Myös maaperä on oma ekosysteeminsä. Elävän maaperän mikrobit kohentavat maan laatua, joka ravitsee kasveja. Jotkin kasvit “lannoittavat” lähiympäristöään sitomalla juuristoonsa typpeä, kuten esim. siperianhernepensas tai tyrni tekevät. Kun alikasvustossa kasvaa toivottuja, jollain tavalla hyödyllisiä maanpeittokasveja, vähentää se ns. rikkaruohoille tarjolla olevaa kasvutilaa. Maaperäeliöitä voi lisäksi ravita kompostilla, katteilla, jotka parhaassa tapauksessa syntyvät kotitalouden tai pihapiirin “jätteitä” hyödyntämällä. Puutarhurin rooli on ohjata ja tukea olosuhteita, joissa nämä prosessit voivat toimia parhaalla mahdollisella tavalla. Taitavasti hoidetussa kypsään ikään kehittyneessä syötävässä metsäpuutarhassa, tilanne voi olla, että työtä syntyy lähinnä sadon keräämisestä ja prosessoinnista. Yksi metsämäisyyden piirre on kasvillisuuden kerroksellisuus. Esimerkiksi hedelmäpuiden alla voi kasvattaa yrttejä ja muita tavalla tai toisella hyödyllisiä kasveja (raunioyrtti, kurkkuyrtti tms.) tai niiden lomaan voi ripotella marjapensaita, jos valoa on riittävästi. Kerroksellisuus voi ilmentyä myös ajassa, eli esimerkiksi kasvien kukkiminen porrastuu jatkumoksi, jolloin pölyttäjillä on jatkuvasti tarjolla mettä kerättäväksi. Paju onkin yksi erinomaisia kevään ensi kukkijoita ja voi olla monen pörriäisen ilahdutus ja pelastuskin kesää odotellessa. Monivuotisten kasvien, pensaiden ja puiden tarpeet maaperän biologian suhteen ovat hieman erilaiset yksivuotiseen kasvimaaviljelyyn verrattuna. Puita ja pensaita tukee suuresti sienirihmastojen olemassaolo, joita puolestaan voi rohkaista ja ruokkia silppuamalla ylimääräiset risut oksasilppurilla ja käyttämällä ne katteeksi. Myös syksyn lehdet käyvät hyvin tähän tarkoitukseen. Sienirihmastot toimivat maanalaisen rautatieverkoston tavoin, ja ne keräävät ja kuljettavat kasveille ravinteita joskus pitkienkin matkojen takaa.

Maatiainen 2 / 2019

Syötävän metsäpuutarhan rakentaminen voi alkaa joko “puhtaalta pöydältä” tai metsäpuutarhamaisuutta voi tuoda jo olemassa oleviin istutuksiin, esim. jos pihassa on jo marjapensaita tai hedelmäpuita. Kenties nämä askeleet voivat auttaa sinut alkuun: Kartoita alue. Piirrä pohjakartta ja merkitse siihen olemassa olevat rakennukset, kulkuväylät, puut ym. Voit lisätä karttaan kerroksia skissipaperin tai vaikka leivinpaperin avulla, merkitsemällä läpinäkyvälle lisäkerrokselle esim. valoisat/varjoisat alueet, kosteat/kuivat alueet, talven lumenluontialueet, erilaiset maalajit ym. Näin saat kokonaiskuvan mahdollisimman monista olosuhteista, jotka voit ottaa huomioon istutuksia sijoitellessa. Suunnittele mitä haluat kasvattaa ja mistä pihallasi löytyisi sopivimmat olosuhteet kyseiselle kasville tai puulle. Mitä se tarvitsisi voidakseen hyvin? Mistä saisi sopivaa risua, jota silputa katteeksi? Mitä kumppanuuskasveja pihalla voisi kasvattaa? Mistä niiden siemeniä saa? Valmistele olosuhteet istutuksille sopivaksi. Esimerkiksi tiivistynyt maa kannattaa kuohkeuttaa vaikkapa “kahden kahvan talikolla”, ja ruohikolle suunnitellun hedelmäpuun/puiden/marjapensaiden paikalla kannattaa yhden kasvukauden yli pitää esimerkiksi “nurmikkopottuviljelmää” joka tukahduttaa nurmen ja ravitsee maan matoja ja muita hyödyllisiä mönkijäisiä. Istuta kasvit. Nuorten hedelmäpuiden kasvaminen satoikään voi kestää joitakin vuosia. Voisiko niiden ympärillä sillä aikaa kasvattaa itselle tai esim. perhosille ja mehiläisille hyödyllisiä yrttejä tai kukkia? Hyödynnä tässäkin tapauksessa kerrosajattelua. Hoida ja huolla puutarhaa. Yritä hyödyntää “jätteet” kuten lehdet ja risut kompostissa tai silputtuna katteeksi. Hyödynnä katteita myös ns. rikkaruohojen tukahduttamisessa. Ja katso yleisestikin rikkaruohoja hieman uusin silmin. Ovatko ne kenties syötäväksi mainioita villivihanneksia, joita voi kerätä, käyttää ja vaikka kuivattaa varastoon kuten vuohenputki, nokkonen ja voikukka? Arvioi eri askelten välissä oletko menossa haluamaasi suuntaan, antaako puutarha sinulle niitä tuotteita, joita haluat, ja saavatko kasvit tarvitsemansa? Mitä pitäisi muuttaa, jotta systeemi toimisi paremmin? Jos haluat lukea lisää syötävistä metsäpuutarhoista tai permakulttuurisuunnittelusta, voit tutustua aiheen artikkeleihin osoitteessa: www.pohjoinenpermakulttuuri.wordpress.com.

”Ruiskukka minulle aina oli rakkaampi kuin ruis” Teksti: riitta strang Näin kuvasi tuntojaan kirjailija Joel Lehtonen 1930-luvulla havaitessaan kuinka orastava tehomaatalous rupesi pitämään hänen unelmiensa sinikukkaa rikkaruohona ja hävittämään sitä kasvumailtaan ruispelloilta. Muinaistulokkaaksi luokitellusta ruiskukasta tuli suomalaisten viljelijöiden runsastuva seuralaiskasvi siirryttäessä kaskiviljelystä peltoviljelyyn. Entisaikaan ruiskukka kukoisti ruispelloissa niin runsaslukuisena, että kansansadussa hölmöläiset jopa pulahtivat kylpemään tuulessa aaltoilevaan ruisvainioon sinivärin houkuttelemina. Rakastetulla ruiskukalla on lukuisia kansanomaisia rinnakkaisnimiä kuten elokaunokki ja sinikauno. Niistä on mukaeltu kasvin kauneutta korostava nykynimi ruiskaunokki. Peltomailta ruiskaunokki on siirtynyt koristamaan kotipihojamme. Siitä onkin tullut suosittu yksivuotinen koristekasvi, jota jalostamalla on kehitetty valkoisia sekä useita sinisen ja punaisen sä-

vyisiä, jopa monenkirjavia värimuunnoksia. Värikilpailussa taivaansininen villi ruiskukka ansaitsee edelleenkin ykkössijan. Sen ainutlaatuisen sinivärin mysteerin sai tiedemaailma ratkottua vasta pari vuosikymmentä sitten kehittyneillä kemiallisilla analyysimenetelmillään. Ruiskaunokki on Päijät-Hämeen maakuntakukka. Sen mesipitoisuus on korkea, jolloin siitä ihmisten lisäksi iloitsevat myös perhoset, mehiläiset ja muut mesipistiäiset. Sata vuotta sitten tuntematon runoilija ylisti rakastamaansa kukkaa seuraavin säkein: ”Ruiskukkanen, olet armahin joukossa kukkien. Mä lemmin sineäs raikasta ja varttasi vaatimatonta ja kauneuttasi korutonta. Jos kukkaseksi mä muuttuisin, ruiskukka mä olla tahtoisin.”

Vanhan sanonnan mukaan ruiskukka tuo kesän. 1910-luvun postikortilla (tekijä tuntematon) ruiskukat taipuvat kukkaseppeleeksi (vas.). Martta Wendelinin 1940-luvun postikortilla ruiskukista syntyy kukkakimppu (oik.).

Maatiainen 2 / 2019

petri kukkola

30 suosituinta maatiaiskasvia Mitkä ovatkaan suosituimmat maatiaiskasvit? Tässä juhlavuoden kunniaksi 30 siemenvälityksen suosituinta lajia.

Teksti ja toteutus: Pirkko Kahila, Pirkko Kukkola, Anne Leino ja Susan Wilander

Vanha köynnös- ja hyötykasvi. Kasvaa nopeasti ja rehevästi jopa nelimetriseksi ja tarvitsee tuen. Pitkänsuikeat, kolmiomaiset lehdet, tuuheat vihertävät kukinnot. Sähkötolppien ja verkkoaitojen kaunistaja, hyvä männynrungolle ja seinustallekin. Nuoria lehtiä voi syödä pinaatin tavoin.

1 KÖYNNÖSPINAATTI / rankspenat

Hablitzia tamnoides

Anne Leino

Kessua on kasvatettu Suomessa ainakin 1700-luvulta alkaen. Viljely ja lehtien jatkokäsittely poltettavaksi tupakaksi vaatii tietoa ja kokemusta. Voidaan kasvattaa myös komeana, rehevänä koristekasvina. Yli metrin korkuinen, tukeva varsi, leveänsoikeat lehdet. Latvatertussa torvimaiset, kellanvihreät kukat.

Maatiainen 2 / 2019

2 palturitupakka, kessu

Komea koristetupakka kukkaryhmien taustalle. Pystyt varret 80–120 cm ja isot, ohuet lehdet. Pitkän torvimaiset, vaaleanpunervat kukat heinä– syyskuussa.

/ bondtobak Nicotiana rustica virginiantupakka/ virginiatobak

Nicotiana tabacum

Timo Rantakaulio

Vanha viljelykasvi niin Suomessa kuin koko maailmassa. Tukeva varsi 70–150 cm, kauniit lehdet. Valkoiset, mustatäpläiset, tuoksuvat kukat lehtihangoissa kesä–heinäkuussa. Pulleat palot loppukesällä. Kylvö varhain toukokuussa. Hyvin muokattu multasavimaa paras, mutta pärjää monenlaisissa maissa. Taimet kestävät hallaa. Pehmeitä, vihreitä papuja käytetään keittoihin, paistoksiin, salaatteihin (kiehautettava). Tuleentuneista, kuivista pavuista valmistetaan mm. perinteistä papurokkaa (pavut liotettava yön yli ja kiehautettava ennen varsinaista kypsentämistä).

3 härkäpapu / bondböna ’Savitaipale’

Anne Leino

Vicia faba

Monivuotinen, vanhastaan viljelty sipuli. Isot, pillimäiset, puolimetriset lehdet, joiden päihin kasvaa röykkiö pikkusipuleita. Tuottaa naattisatoa jo keväällä. Pikkusipulit istutetaan keväällä maahan muutaman sentin syvyyteen. Kaikki kasvinosat kelpaavat syötäväksi, vahvan makuinen.

Anne Leino

ilmasipuli/ luftlök Allium cepa Proliferum-Ryhmä

Perinteinen liljalaji. Korkeus 100–150 cm. Alemmat lehdet kiehkuroina, ylemmät kierteisesti pitkin vartta, lehtilapa soikea. Nuokkuvat kukat tertuissa, kehälehdet kääntyneet taakse. Kukinta kesä–heinäkuussa. Sipuli keltainen. Siementaimet kukkivat ensi kerran 4–5-vuotiaina. Kukkaryhmiin, metsäpuutarhaan.

5 varjolilja / krollilja

Pirkko Kukkola

Lilium martagon

6 ukonkello / hässleklocka

Campanula latifolia

Maatiainen 2 / 2019

Komein kelloistamme, perinnepuutarhan perusperenna. Varret 80–150 cm. Isot, sinivioletit tai valkoiset kellot pitkässä, lehtevässä latvatertussa. Kukinta heinäkuussa. Kukkatarhaan, pihaniitylle, pihametsään. Sopii puolivarjoon ja tuoreeseen maahan. Kuivalla, aurinkoisella paikalla kukinta menee ohi kovin nopeasti.

Keijo Luoto

’Eno’ on vanha suomalainen kaskinauriskanta, viljelyssä Enossa Pohjois-Karjalassa. Nauriit kelta-, sini-, puna- ja kirjavakuorisia. Hyvin muokattu, lämmin hiekkamultamaa. Kylvö keväällä tai alkukesällä riviin. Kylvös on hyvä heti suojata kasvuharsolla tuhohyönteisiltä, etenkin kirpoilta. Nauriita voi syödä pitkin kesää. Korjuu syysmyöhällä, varastointi kellariin.

7 kaskinauris / rova ’Eno’

Brassica rapa

Susan Wilander

Potattomatti: Uudet tomaattilajikkeet eivät yleensä risteydy keskenään. Sen sijaan lajikkeet, joiden kukissa pitkävartaloinen emi eli luotti näkyy kukan keskellä, voivat risteytyä. Tällaisia ovat mm. sellaiset vanhemmat lajikkeet, joiden lehdet muistuttavat perunaa, luonnonlaji ns. currant-tomaatti (S. pimpinellifolia) sekä kerrottukukkainen pihvitomaatti. Varmuuden vuoksi siemenviljelyssä näitä ei tule kasvattaa lähekkäin.

78 tomaatti / tomat ’Potattomatti’,

’Evakko’, ’Sibirjak’ Solanum lycopersicum

Anne Leino

Pienikyntinen, voimakkaan makuinen, vanha valkosipulin kanta Ristijärveltä Kainuusta. Menestyy myös pohjoisessa. Istutus mahdollisimman aikaisin keväällä ulos. Kynnet irrotetaan ja istutetaan yksitellen. Kasvun aikaistamiseksi voidaan istuttaa potteihin tai ruukkuun, jotka pidetään viileässä juurtumassa, ulosistutus myöhemmin. Potissa istutussyvyys on 5 cm, ulkona 10 cm. Taimiväli 20 cm. Lannoitetaan niukasti. Ruohokate kesällä pitää kosteuden tasaisena ja lannoittaa. Sipulit nostetaan maasta syksyllä, kun varret ovat lakastuneet. Huolellinen kuivatus 2–3 viikkoa.

9 valkosipuli / vitlök ’Ristijärvi’

Maatiainen 2 / 2019

Anne Leino

Allium sativum

Perinteinen, pidetty ja arvostettu perenna, pihan peruskasveja. Mainitaan usein kaksivuotiseksi, kuitenkin käytännössä monivuotinen, sillä osa tyviversoista säilyy aina talven yli. Lisäksi kylväytyy hyvin ja uusia siementaimia nousee maasta sopivasti. Kukat leveissä viuhkoissa, valkoisia, vaalean- tai tummanpunaisia. Pitkä kukinta-aika kesä–elokuussa. Kukkatarhaan, kivikkoon ja pihan puolihoidetuille alueille, hyvä leikkokukka.

10 harjaneilikka / borstnejlika

Dianthus barbatus

Anne Leino

Tuttuja kiinanpioneja pihoilla ovat esimerkiksi ’Festiva Maxima’, ’Karl Rosenfield’ ja ’Sarah Bernhardt’. Korkeita (60–100 cm) ja monivartisia pehkoja. Paksu, haarautunut juurakko. Tummat ja kiiltävät lehdet. Upeat, suuret kukat kesä–heinäkuussa, lajikkeen mukaan yksinkertaiset tai eri tavoin kerrannaiset, valkoiset tai ruusunpunaisen sävyiset haaleanvaaleasta hyvin tummaan. Kukkatarhaan.

11 kiinanpioni / luktpion

Anne Leino

Paeonia lactiflora

Lehtoakileija on vanha tuttu pihakukka ja aito perinnekasvi. Korkeus 50–80 cm. Kukkien värien ja muotojen vaihtelu on valtavaa: puhtaan valkoista, punaista haaleasta lähes mustaan, sinistä taivaanväristä yöntummaan sekä samettista violettia; yksinkertaisia kukkia kannuksilla ja ilman sekä kerrannaisia ”palloja”. Kukinta alkaa Etelä-Suomessa ennen juhannusta. Kukkatarhaan, pihaniitylle, metsäpuutarhaan.

12 lehtoakileija / akleja

Anne Leino

Aquilegia vulgaris

Tuttu vanhanajan kesäkukka. Tukevat, haarautuvat varret 80–120 cm. Hienoliuskaiset lehdet. Mykeröt valkoisia ja monen sävyisiä ruusunpunaisia. Kukinta heinäkuusta ensimmäiseen syyshallaan. Kukkatarhaan, kesäkukkaniitylle, leikkokukka. Kylvö keväällä kasvupaikalle. Taimet harvennetaan, väli 40 cm. Kylväytyy satunnaisesti.

13 punakosmos / rosenskära

Cosmos bipinnatus

Anne Leino

14 talvivalkosipuli / vitlök, itusilmut

Allium sativum

Maatiainen 2 / 2019

Talvivalkosipuli on isokyntinen, voimakkaan makuinen valkosipulin kanta. Lajikkeita ovat mm. ’Aleksandra’ ja ’Aili’. Itusilmut kasvatetaan ensin kynsiksi, mihin kuluu tavallisesti kaksi kesää. Keväällä silmut peitetään 10 cm välein matalaan maavakoon, annetaan kasvaa rauhassa ja jätetään talveksi maahan. Kasvu jatkuu toisena kesänä. Syksyllä normaalin talvivalkosipulin kynnen kokoisiksi kasvaneet itusilmut nostetaan maasta ja annetaan kuivahtaa. Ennen maan jäätymistä kynnet istutetaan takaisin maahan ja ne tuottavat seuraavana kesänä useampikyntisen talvivalkosipulin.

Anne Leino

Punakukkainen, tuttu ja turvallinen perinnekasvi. Korkeus 60–100 cm, pystyvartinen ja karheakarvainen. Tummat lehdet puikeita. Kirkkaanpunaiset kukat leveässä viuhkossa heinä–elokuussa. Kukkatarhaan, hyvä leikkokukka.

15 palavarakkaus / brinnande kärlek

Pirkko Kahila

Lychnis chalcedonica

Hieno, vanha perenna. Korkeus 40–60 cm, lehdet pitkiä ja kapeita. Kukat liljamaisia, puhtaanvalkoisia. Kukinta kesäkuussa. Kukkatarhaan, hyvä leikkokukka.

16 paratiisililja / paradislilja

Paradisea liliastrum

maija manninen

Lapin lahja muulle Suomelle. Kaksi‑ tai muutamavuotinen ”putkikasvi”. Muistuttaa karhunputkea, mutta tanakampi. Vihertävä kukintosarja pallonpyöreä ja lehtiruoti liereä (karhunputken lehtiruoti on kouruinen). Viljeltynä pari metriä korkea. Nuoria versoja käytetään vihanneksen tapaan salaateissa ja keitoissa, lehdet tuoreina ja kuivattuina ruokien mausteena. Maku on melko voimakas, vaatii tottumista. Lisäksi koristeellinen.

17 väinönputki / kvanne, angelica

Angelica archangelica

Maatiainen 2 / 2019

petri kukkola

Harvinaisempi perinnekasvi kuin myskimalva. Monivartinen, pensasmainen kasvutapa. Syvälle menevä voimakas juuristo. Varret 80–150 cm, hyvässä paikassa vielä korkeampi, haaroo. Liuskoittuneet, karheat lehdet. Suuret, ruusunpunaiset kukat heinä–syyskuussa. Kukkatarhaan yksittäiskasviksi tai taustalle, pihan laidalle isoksi ryhmäksi.

18 ruusumalva / rosenmalva

Malva alcea

Anne Leino

Vanha lehtivihannes ja maustekasvi, jonka lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan. Toiselta nimeltään vihannessuolaheinä. Kuuluu samaan sukuun kuin hierakat ja suolaheinät. Maku on suolaheinämäinen, mutta miedompi, koska oksaalihappopitoisuus lehdissä on pienempi. Kasvin juurakoita on helppo hyötää talvella. Mainio mm. kalan mausteena. Kukkavarret poistetaan, ellei halua tuottaa siemeniä.

19 pinaattihierakka / spenatskräppa

riku cajander

Rumex patientia

Kaksi- tai monivuotinen vanhojen pihojen kasvi. Haarautuvat varret. Neliteräiset, illalla tuoksuvat kukat. Kukkii pitkään ja runsaasti. Kylväytyy ja säilyy hyvin pitkiäkin aikoja. Vuoden 2005 maatiaiskasvi. Kukkatarhaan, luonnontilaisille alueille villiintymään.

20 tarhaillakko / trädgårdsnattviol

Anne Leino

Hesperis matronalis

Parhaita luonnonperennoja: rehevä, vähään tyytyvä, missä vain menestyvä, lähes hoidotta pärjäävä. Kukkatarhaan, perennaniittyyn, metsäpuutarhaan. Korkeus kasvupaikan mukaan 30–90 cm. Pitkä kukinta heinä–syyskuussa.

21 isotähtiputki / stjärnflocka

Astrantia major

petri kukkola

Perinneperennojen ykkönen? Pysty varsi 1–1,5 m, jopa 2 m. Lehdet suuret, halkoiset ja karhean harmaakarvaiset. Kukat lehtihangoissa, 5–8 cm leveitä, silkinhohtavan vaaleanpunaisia. Kukinta heinä–syyskuussa. Kukkatarhaan ja yksittäiskasviksi. Kasvaa vuosien mittaan monivartiseksi ja leveäksi. Hyvä leikkokukka. Maatiainen 2 / 2019

22 harmaamalvikki / gråmalva

Lavatera thuringiaca

Anne Leino

Mustakuorinen, vanha kaurakanta Etelä-Karjalasta. Korren korkeus on 70–100 cm. Leveä röyhy on koristeellinen, sillä jyvissä on tummanruskea kuori. Linnunjyviksi, lyhteiksi, kuivakukiksi. Lyhde- ja kuivakukkatarkoituksiin korret leikataan syyskesällä sopivassa tuleentumisvaiheessa niin että röyhyt ovat kauniin keltaiset eivätkä jyvät vielä varise.

23 kaura / havre

petri kukkola

Avena sativa

Monivuotinen puutarhakukka. Suosio perustuu suuriin, taivaansinisiin, hieman nuokkuviin kukkiin, jotka sijaitsevat lehtiruusukkeesta nousevien varsien latvoissa. Istutetaan suojaiselle paikalle happamaan maahan. Runsaasti kukkinut kasvi saattaa kuolla kukittuaan, mutta siemenistä ilmestyy uusia taimia juurelle. Kohopenkki tai rinne on paras kasvupaikka.

24 sinivaleunikko / blå bergvallmo

Anne Leino

Meconopsis betonicifolia

Perinnekasvi parhaasta päästä. Korkeus 60–80 cm, lehdet parilehdykkäiset. Kukinto monikukkainen viuhko, kukat sinisiä tai valkoisia ja makeatuoksuisia, kesä–heinäkuussa. Kukkatarhaan, rannalle, niitylle. Siementää runsaasti.

25 lehtosinilatva / blågull

Polemonium caeruleum

Maatiainen Pixabay 2 / 2019

Anne Leino

Värikäs, yksivuotinen lehtikasvi, kuin suuri jauhosavikka. Lehdet, varret ja kukinnot tummanpunaiset. Lehdet isot ja mehevät, pinnalta jauhoiset. Kasvaa 1-1,5 m korkeaksi, nopeakasvuinen ja kylmänkestävä. Kukkaryhmissä ja kasvimaalla herättää taattua huomiota. Lehtiä voi syödä pinaatin tavoin. Kylväytyy runsaasti.

26 tarhamaltsa / trädgårdsmålla

Atriplex hortensis

Anne Leino

Lapin maakuntakukaksi nimetty niittykullero kasvaa luonnonvaraisena kosteilla niityillä ja ojien varsilla. Kullerot on paras istuttaa kukkaryhmän keskelle tai taustalle, jolloin kesän aikana ränsistyvä lehdistö jää näkymättömiin.

27 niittykullero/ smörboll

Anne Leino

Trollius europaeus

Perinteinen, kookas ja komea perenna, vanha rehuja lääkekasvi. Tukevat varret 150–200 cm. Suuret, pitkänsoikeat lehdet alta valkokarvaiset. Alalehdet täysikasvuisessa kasvissa ruoteineen jopa metrisiä, ylemmät lehdet pienempiä. Keltaiset, 6–9 cm leveät mykeröt haarojen päissä heinä–syyskuussa. Kukkatarhaan, metsänlaitaan, tontin rajalle.

28 isohirvenjuuri / ålandsrot

iluna helenium

Anne Leino

’Martta’on vuodelta 1935 peräisin oleva öljy- ja kuitupellava, karjalaisista maatiaiskannoista jalostettu lajike, jota ei ole enää myynnissä. On ulkomaisia lajikkeita selvästi aikaisempi ja viljelyvarmempi, mutta kuidun laatu heikompi. Kuidun tuotannossa kasvuvyöhykkeet I–III ja öljyn tuotannossa I–II. Kuiduksi ja siemeneksi keruu 30–35 päivää kukinnasta. Kuivakukaksi kerätään siemenkotien ollessa vielä vihreitä. Säilytys kuivassa, viileässä ja pimeässä. Yksivuotinen.

29 pellava / lin ’Belinka’, ’Martta’

petri kukkola

Linun usitatissimum

30 puna-ailakki / skogslyst

Silene dioica

Maatiainen 2 / 2019

Lehtojen ja niittyjen kasvi, melko yleinen lähes koko maassa. Pysty varsi 20–60 cm, soikeat ja karheat lehdet. Ruusunpunaiset kukat kesä–heinäkuussa. Kaksikotinen eli hede- ja emikukat eri kasveissa. Pihaniitylle, peittokasviksikin. Kukkatarhaan kannattaa istuttaa vain hedekasveja (”koiraita”), jotka kukkivat pitkään eivätkä tee siemeniä.

Etiopiassa on keskellä kaoottista luonto-ohjelmaa Teksti: Tiina Vuorimäki Kuvat: Tom Murmann

Maatiainen 2 / 2019

Maatiaisen 18 hengen joukko lähti Juhan Sa-

vanderin johdolla kohti Etiopiaa Helsinki-Vantaalta aamulla 2. maaliskuuta. Kahden viikon matkan ajan olimme kahdeksan vuotta nuorempia, sillä Etiopiassa on oma koptilaiseen kalenteriin perustuva ajanlasku. Siellä oli menossa vuosi 2011. Kellonajatkin ovat erilaiset. Vuorokausi alkaa kello 6 aamulla, jolloin kello on 0. Kello 7 aamulla paikallista aikaa näyttävässä kellossa viisarit osoittavat meikäläisittäin kello yhtä. Onneksi oppaamme Lijalem Meseret käytti kanssamme aina eurooppalaisia kellonaikoja. Lij (äänsimme Lits) kutsumamme mies huolehti koko matkan ajan ohjelmastamme, aikatauluista ja hyvinvoinnistamme hyvin. Etiopialaiset ovat hyvin ylpeitä historiastaan. Pitkää itsenäisyyttä, keisari Menelik II:sta ja voittoa ita-

lialaisista miehittäjistä muisteltiin monesti kuin Suomessa talvi- ja jatkosotaa. Saban kuningatar ja kristillinen historia mainittiin usein. 2/3 kansasta on etiopian ortodokseja. Kristinusko otettiin valtionuskonnoksi jo 300-luvulla. Addis Abeban monimuotoisuus Etiopian pääkaupunki Addis Abeba näytti meille heti Afrikan monimuotoisuuden. Caravan-hotellin portinpielessä kasvoi kahvipuu (Coffea arabica), katu oli kuoppainen ja naapurustossa näkyi rinnakain aidattuja hienoja taloja ja aaltopeltihökkeleitä. Infrastruktuurin ongelmat tulivat tutuksi jo ensimmäisenä päivänä, kun museokierroksella Kansallismuseossa tuli sähkökatko. Se ei hidastanut tahtia, vaan museo-oppaamme kaivoi tasku-

Vain leveälatvuksiset puut antavat varjoa, kun aurinko porottaa tuntikausia lähes kohtisuoraan. Kuvan akaasioiden tarkka laji ei ole tiedossa.

lampun esiin ja jatkoi esittelyä. Onneksi olimme ehtineet nähdä kunnollisessa valossa esiäiti Lucyn luut. Australopithecus afarensis -yksilölle kuuluneen luurangon osa löydettiin vuonna 1974. Lucy on kuollut ilmeisesti 25-vuotiaana pudottuaan puusta. Keisari Haile Selassien palatsi on nykyisin Etnografisena museona. Sähkökatko jatkui myös koko Etnografisen museon esittelyn ajan. Se opetti meille tärkeän läksyn: taskulamppu on pidettävä mukana aina, ei vain iltaisin, jolloin pimeys laskeutuu nopeasti. Myöhempinä Addis Abeba -päivinä kävimme yhdessä Afrikan suurimmilla markkinoilla Merkatolla. Sieltä löytyy ensetestä/valebanaanista tehtyä tahnaa. jota käytetään kuulemma leivonnassa. Tahna oli juuston tai halvan näköistä ja tarjolla isoina levyinä, joista leikattiin myyntiin sopiva pala.

Kaupan oli myös vaatteita, kenkiä, taloustarvikkeita, ruokaa, kanistereita, auton osia, rakennustavaraa, sähkökaapeleita ja eläimiä. Markkinat olivat myös valtava pienteollisuuskeskittymä, kun lenkkareita pestiin saippuavesi roiskuten, rautaa taottiin ja hitsattiin maassa kyykkien ja kenkiä ja vaatteita korjattiin. Maanteillä riittää nähtävää

Maatiainen 2 / 2019

Pääkaupungista lähdimme turkoosilla pikkubussilla kohti pohjoista. Maatiaisilla oli koko matkan ajan käytössään sama Toyotan pikkubussi ja kuljettaja Ermis Alberto. Matkalaukut pakattiin katolle. Matkaa Bahir Darin kaupunkiin on maantietä pitkin noin 500 kilometriä, mutta ajaminen on hidasta.

Simienvuorilla Ryit Rasin leiripaikan lähellä oli lauma geladoita syömässä ruohoa. Ne eivät antaneet kuvaavien ja ihmettelevien suomalaisten häiritä ateriointiaan.

Maatiainen 2 / 2019

Suomen ulkoministeriön tiedotteessa sanotaan, että maanteillä liikkuminen on vaarallista, sillä tiet ja autot ovat huonokuntoisia ja liikennekulttuuri kaoottinen. Teillä on isoja kuoppia, veden uurtamia kuiluja, kiviä ja syvänteitä. Henkilöautoja näkyy kaupunkien ulkopuolella vain vähän, mutta busseja, kuorma-autoja, pakettiautoja, mopoautoja, karjaa, hevos- ja aasikärryjä on paljon. Runsaasti on myös kävelijöitä. Kuljettajat keskustelevat keskenään tööttäyksin. Torvet eivät soi, vaan kuljettajat antavat kevei-

tä merkkiääniä kaikille tienkäyttäjille muun muassa ohittaessaan ja kuoppia kiertäessään. Matkalla laskeuduimme Afrikan hautavajoamaan ja kipusimme taas ylös - onneksi auton kyydissä. Kahvipuumetsä Tanajärven niemellä Tanajärven ympäristö on vehreää. Koska vedestä ei ole pulaa, pelloilta saadaan kolme satoa vuodessa. Järvi on iso, mutta matala. Keskisyvyys on 14-15 metriä. Pitkälle järvenselälle työntyvällä Zege-niemellä on luonnonvarainen kahvipuumetsä - yksi harvoista. Luonnonvaraisena kahvi kasvaa noin 8-metriseksi puuksi, mutta viljeltynä se leikataan yleensä pensaaksi. Metsä on säilynyt, koska niemellä on luostareita. Pelastuksen on tuonut se, että luostareiden alueella on maanviljely kielletty. Metsänhakkuut ja ylilaidunnus ovat ongelmana Etiopiassa.

f Etiopialaisen ruuan perusta on injeraleipä tai -lettu. Se on maultaan hapahko ja pinnaltaan epätasainen kuin sieni. Injeran kanssa syödään erilaisia kastikkeita.

Marek Silarski

Karjaa on paljon ja väestönkasvu suurta. Sinisen Niilin putoukset ovat maaliskuussa vaatimattomat, koska vettä on vähän. Kesän sadekauden jälkeen vettä syöksyy alas runsaasti. Sinisen Niilin amharankielinen nimi on Abay. Kävelymatkalla putouksille oli laaja pensaikko khatia (Catha edulis). Khatin lehtiä pureskellaan piristävän vaikutuksen vuoksi monin paikoin Afrikassa. Se on luokiteltu Suomessa huumeeksi. Simienvuorilla kasvoi puukellokanervaa Seuraava kohteemme oli Simienin vuorten kansallispuisto.Majoituimme teltoissavuoristossa kolme yötä. Leiripaikat olivat Ryit Ras, Sankobar ja Chenek. Ryit Ras oli noin 3200 metrin korkeudessa, Chenek oli korkeimmalla, 3650 metriä merenpinnan yläpuolella. Maisemat olivat upeita ja kasvit kiinnostavia, ilman vaelluksia molemmat olisivat jääneet vähemmälle huomiolle. Rinteillä kasvoi muun muassa afrikankatajaa (Juniperus procera), puukellokanervaa (Erica arborea) ja korkeammalla paalulobeliaa (Lobelia rhynchopetalum). Suippokuismassa (Hypericum revolutum) oli kukkiakin. Ne näyttivät aivan samalta kuin mäkikuisman kukat. Suippokuisma ja Hypericum quartinianum kasvavat Etiopian ylängöillä. Ne voivat olla pensaita tai syreenin kokoisia puita. Ensimmäisen telttaleirimme läheisyydessä oli geladoiden (Thempithecus galada) ruokapaikka. Tunnelma oli kuin olisi luontofilmissä, eläimet päästivät yhtä lähelle itseään kuin kaupunkirusakot. Koskettamaan ei päässyt, mutta melkein. Vuorilla tarvittiin lämpimiä vaatteita ja kunnollista makuupussia. Yöllä lämpötila laski lähelle nollaa, ensimmäisenä yönä Ryit Rasissa myös tuuli kovaa ja kylmästi. Pimeys tuli säännöllisesti ennen iltaseitsemää ja noin 12 tunnin kuluttua oli jälleen valoisaa. Taskulamput

Sinisen Niilin putoukset lähellä Bahir Daria ja Tanajärveä eivät olleet kuivana kautena maaliskuussa komeimmillaan, koska sadekaudesta oli jo aikaa. Se on kesä-elokuussa.

Maatiainen 2 / 2019

g Tanajärvellä on virtahepoja. Veneemme ei ajanut kovin lähelle, vaikka ne pysyttelivät rauhallisesti vedessä vain välillä vähän päätään nostaen.

fLehmät olivat pienikokoisia ja niiden utareetkin olivat niin pienet, että niitä oli joskus vaikea havaita. Maatiaislehmillä oli vararavintovarasto niskassa kuin kameleilla kyhmyt.

i Kahden viikon matkalla olimme viisi yötä telttaleirissä, kolme Simienin- ja kaksi Balen vuoristossa. Kun tuuli, kuivasta maastosta lensi hiekkaa ja pölyä sen mukana kaikkialle.

olivat todella tarpeen. Vuoriston jälkeen ajoimme linja-autolla Lalibelaan, jossa on 11 kallioon hakattua kirkkoa. Seuraava uusi kohteemme oli Balevuoret eteläisessä Etiopiassa. Matka sinne taittui lentäen Lalibela-Addis Abeba -väli ja loppumatka tutulla pikkubussilla.

peja bushbuckeja (Tragelaphus sylvaticus) sekä mustavalkoisia gueretsa-apinoita (Colobus guereza), jotka hyppivät puissa. Etiopiassa kotopereisiä kädellisiä ovat vervetit (Chlorocebus djamdjamensis), joita saimme myös ihailla. Leirimme läheisyydessä päivysti pahkasikalauma (Phacochoerus africanus). Ilmeisesti keittiö houkutteli ne kiertelemään aluetta. Bale-leirimme lähistöllä kasvoi isoja kossopuita (Hagenia abyssinica), joiden kukkia on käytetty loislääkkeenä. Alueella on myös säilynyt vanhaa metsää, jota ei Etiopiassa ole enää paljon jäljellä. Isojen puiden välissä oli multaisia pahkasikojen rypemispaikkoja. Mainitsemisen arvoinen kasvi on keltiö (Guizotia abyssinica). Siitä valmistetaan öljyä. Niger seed oiliksi kutsuttua aamiaispöydän öljy löytyi myös ruokakaupasta.

Etiopiansusi jolkotteli ylängöllä

Maatiainen 2 / 2019

Balevuoret on noin 400 kilometriä Addis Abebasta etelään. Kahden päivän aikana tiellemme osui Balen alueella paljon eläimiä. Sanetti-ylätasangolla näimme muun muassa ketulta näyttävän etiopiansuden (Canis simensis). Alempana vuorilla lähellä leiriämme oli arkoja antilooppeja: vuorinjaloita (Tragelaphus buxtoni) ja kirjoantiloop-

Etiopiassa on Ericasuvun edustajia, jotka kasvavat puiksi.

Etiopia on Vavilovin geenikeskus Matka tehtiin viljelykasvien alkuperää ja genetiikkaa selvittäneen venäläisen Nikolai Vavilovin (1885-1943) hengessä. Vavilov teki tutkimus- ja siemenkeräysmatkan muun muassa Etiopiaan. Pietarissa nykyisin toimiva Vavilov-instituutti ylläpitää edelleen maailman suurimpiin kuuluvaa kasvien geenipankkia, joka pohjautuu Vavilovin keräämään noin 200 000 kasvin siementen perusaineistoon. Vavilov kiersi vuosina 1921–1940 tutkimusmatkoilla 64 valtiossa. Etiopia on yksi Vavilovin geenikeskuksiksi nimetyistä 11 paikasta. Vavilov oli aikanaan yksi maailman johtavista nälänhädän poistamiseen keskittyneistä tutkijoista, mutta hän kuoli vuonna 1943 nälkään vankileirillä. Stalin katsoi hänen työnsä porvarilliseksi tieteeksi.

g Rosa abyssinica on Afrikan ainoa luonnonvarainen ruusulaji. Etiopian kasveista ehkä jopa 10-20 prosenttia on endeemisiä.

Maatiainen 2 / 2019

k Etiopiansutta sanotaan myös simieninsakaaliksi. Se elää vain Etiopian alpiinisilla vuoristoniityillä 3000–4000 metrin korkeudessa. Me näimme etiopiansusia Balen alueella. Ylhäällä vuoristossa kasvoi komeina mättäinä helichrysum-suvun kukkaa, ehkä H. citrispinumia.

Munasta tipuksi Jarmo Manninen kertoi Maatiaisen luennolla helmikuussa, miten munista saadaan tipuja. Haudonta on tarkkaa puuhaa kanalle, mutta erityisesti ihmiselle. Munan fysiologian ymmärtäminen auttaa tuottamaan elinvoimaisia tipuja, vaikka kanaemo ei munia itse hautoisikaan. Teksti: Susan Wilander Kuvat: Jarmo Manninen

Maatiainen 2 / 2019

Kananmuna muodostuu munasarjassa ja munajohtimessa, joita kanalla on vain yksi. Munasolu kehittyy valmiiksi munaksi noin vuorokaudessa. Kehitys alkaa pienestä keltuaisrakkulasta. Keltuaisrakkulan ympärille muodostuvat valkuais-, kalvo- ja kuorikerrokset. Säännöllisesti munivalla kanalla on useita eri kehitysvaiheessa olevia keltuaisrakkuloita valmiina munasarjoissa ja munanjohtimessa.

ennen irrottautumistaan ja siirtymistä munajohtimeen. Solunjakautuminen alkaa muutaman tunnin kuluessa hedelmöittymisestä. Munintahetkellä tsygootti on jakautunut 20 000-60 000 soluun, jotka ovat valmiiksi ryhmittyneet tulevia erityistarkoituksiaan varten. Heti muninnan jälkeen kehitys tavallisesti pysähtyy, kunnes ympäristöolosuhteet muuttuvat solujen kannalta jälleen otollisiksi. Aluksi kaikki solut muistuttavat toisiaan, mutta kun alkio kehittyy solujen eroja voi huomata. Kanan alkion elinten kehitys kestää viisi päivää eli viidentenä haudontavuorokautena sillä on jo kaikki elämiseen tarvittavat elimet.

Alussa oli muna Munasarjassa on 2000 – 12 000 alkumunasolua, oogiota. Alkumunasolut kypsyvät munasoluiksi

Alkion kehitys 1. päivä. Pian haudonnan alettua, pitkulainen paksuuntunut kerros – primitiivijuova - tulee näkyväksi alkion häntäpuolella. Primitiivijuovasta kehittyy pää ja selkäranka. Ruuansulatuskanavan esiaste muotoutuu, verisaarekkeet ilmestyvät, silmät alkavat kehittyä. 2. päivä. Verisaarekkeet yhdistyvät ja muodostavat alkion sisäisen ja ulkoisen verisuoniston. Sydän muodostuu erillään verisuonistosta. 44. haudontatunnin jälkeen sydän ja verisuonisto yhdistyvät ja sydän alkaa lyödä. 3. päivä. Nokka alkaa muotoutua ja jalkojen ja siipien silmut voi jo havaita.

Hyvä hautomakone on eristetty, kestävä ja helposti puhdistettava. On parempi hankkia pari pienempää konetta, kuin yksi iso, esim. koneen rikkoutumista ajatellen.

4. päivä. Keho ja taitekohdat kehittyvät. Sikiökalvo ympäröi alkion kokonaisuudessaan ja mahdollistaa sen liikkumisen. Tipu kääntyy kokonaisuudessaan 90° ja jää vasemmalle kyljelleen keltuaisen päälle. Pää- ja takapuoli kääntyvät toisiaan kohden. Suu, kieli ja sierainaukot kehittyvät osaksi ruuansulatus- ja hengitysjärjestelmää. Sydän jatkaa kasvuaan vaikkei ole vielä suljettuna kehon sisälle. Tämän päivän lopussa alkiolla on kaikki elimet kuoriutumisen jälkeisen elämän ylläpitämiseksi ja useimmat alkion osat voidaan jo erottaa toisistaan. 7. päivä. Sormet ja varpaat kehittyvät siipiin ja jalkoihin, sydän on täysin sulkeutunut rintakehän onteloon ja alkio näyttää jo enemmän linnulta. 10. päivä. Sulat ja höyhenjuonteet ovat näkyvissä ja nokka kovettuu. 14. päivä. Kynnet ovat muodostuneet ja alkio kääntyy kohti kuoriutumisasentoa. 20. päivä. Tipu on kuoriutumisasennossa ja nokka puhkaisee tien ilmatilaan, hengittäminen keuhkoilla alkaa. Sisäisen piipityksen voi jo kuulla.

Maatiainen 2 / 2019

21. päivä. Tipu työntää nokkansa ilmatilaan sisemmän kuorikalvon läpi. Rakkokalvo, joka on sen keuhkoina, alkaa kuivua. Kova sarvimainen rakenne ylänokan kärjessä (munahammas) ja lihas niskassa auttavat kuoren rikkomisessa. Tipu rikkoo kuorta, kunnes sen pää pääsee vapaaksi kuoren sisältä. Tipu lepää samalla kun napa-aukko sulkeutuu ja kuivuu ja untuvat kuivuessaan avautuvat. Vähitellen se voimistuu ja alkaa kävelemään. Munahammas irtoaa muutamassa päivässä.

f Neljännen haudontapäivän alkio.

pitemmissä varastoinneissa muninen kääntäminen parantaa haudontatulosta. Munat eivät kehity alle 25oC. Paras varastointilämpötila on 12,8 - 15,6oC ja ilmankosteus 70-80%. Ennen hautomakoneeseen laittamista munien tulisi antaa lämmetä vuorokauden ajan huoneenlämpötilassa. Laita munien päälle liina, jottei kosteus tiivisty kuoren päälle ja vahingoita kutikulaa. Pitkäaikaisessa varastoinnissa munat säilyvät parhaiten terävä kärki alaspäin eli ilmatila on yläpuolella. Alle 7 vuorokauden varastoinnissa tehokkain asento on terävä kärki ylöspäin eli ilmatila on munan alapuolella. Haudonta Optimilämpötila kananmunan haudontaan on 37,5oC. Lämpötilaa tulisi laskea 0,25-1,0oC kuoriutumisen aikana. Liian korkea haudontalämpötila tai liian matala ilman suhteellinen kosteus saavat aikaiseksi nopeutetun kehityksen ja eri kudokset kasvavat eri tahtiin. Tuloksena on pienentynyt koko, karkea napa, laiha ja äänekäs tipu. Lämpötilan kohoaminen 0,5-1,2oC yli optimilämpötilan on usein kuolettavaa jo muutaman tunnin kuluessa. Pitkäaikainen liian matala lämpötila ja korkea ilman kosteuspitoisuus hidastavat kehitystä. Tipuista tulee isoja, märkiä ja tahmaisia ja keltuainen jää osittain kehon ulkopuolelle. Lyhytaikaisesti matala lämpötila ei ole vaarallista. Ilman suhteellinen kosteuspitoisuus tulisi olla sellainen, että munan painonpudotus olisi haudontajaksolla tuorepainosta noin 13%. Kosteusmittarien lukemat eivät ole vertailukelpoisia edes saman mittarimallin kesken. Kelvolliset kosteusmittarit maksavat jopa useita satoja euroja. Kosteusmittareissa tulee olla kalibrointipainike ja ne tulee kalibroida ennen jokaista haudontaerää.

Maatiainen 2 / 2019

Munien keräys ja varastointi Haudontaan valitut munat tulisi kerätä vähintään kolmesti päivässä. Parhaat ajat munien keräämiseen ovat aamupäivä ja iltapäivä. Lievästi likaantuneita munia voi käyttää haudontaan sellaisenaan tai raaputtaa kevyesti liat pois ilman, että haudontatulos heikkenee. Älä kuitenkaan pese likaisia munia! Jos muna on niin likainen, että pesu on välttämätöntä, veden lämpötilan pitää olla yli 40oC, jottei vesi imeydy munan sisään. Munia voi varastoida 7 päivää ilman, että haudontatulos laskee. Toisaalta juuri munittujen munien haudonnan onnistumisprosentti on alhaisempi kuin esim. 3 vrk varastoiduilla munilla. Alle viikon kestävissä varastoinneissa ei munien kääntämisillä ole merkitystä, mutta sitä

g Alkion kuolema on yleisintä joko ensimmäisten tai viimeisten kolmen haudontapäivän aikana. Syyt ovat useimmiten geneettisiä, ravitsemukseen, hygieniaan, käsittelyyn tai haudontalaitteen olosuhteisiin liittyviä. Normaali kuolleisuusprosentti on 10. Joskus harvoin syynä on luonnon oikuttelu.

Munat hautomakoneessa • Käännä munia vuorotellen vastakkaisiin suuntiin, etteivät valkuaissiteet repeä. Kääntö vähintään 90 astetta.

Vastakuoriutunut tipu pärjää jopa kolme vuorokautta ruskuaispussista saamallaan ravinnolla. Sen jälkeen se tarvitsee erityisesti tipuille sopivaa ravintoa. Puolentoista – kahden kuukauden ikäisinä ne ovat jo valmiita syömään lähes samaa ravintoa kuin aikuiset kanat, kunhan kalkkia ei ole ruoassa liian paljon.

• Käännä vähintään viisi kertaa vuorokaudessa pariton määrä, jottei muna ole samassa asennossa peräkkäisinä öinä. Kana kääntää munaa 35 minuutin välein. • Voit kääntää joko lyhyen tai pitkän akselin ympäri. Luonnonvaraisten lajien munat tulee kääntää aina pitkän akselin ympäri. • Lopeta kääntö 3 vuorokautta ennen kuoriutumista, viimeistään kuullessasi ensimmäisen sisäisen piipityksen.

Ilmoituksia jäseniltä

• Tipun tulee kuoriutua vuorokauden sisällä ensimmäisistä piipityksistä, muutoin vaarana on tipun hukkuminen tai kuivuminen kiinni kuorikalvoihin.

Espoon Puolarmaarissa kasviharrastajalle mökki ja pihamaa kesäksi 2019. Lisätietoja: 040 582 0188. Lapinlehmä! Kaksi kertaa poikinut

• Happi-/hiilidioksidisuhde vääristyy sähkökatkoksen aikana nopeasti ja tuuletuksesta on huolehdittava, jopa lämpötilan kustannuksella.

emolehmä tarvitsee hyvän kodin. Lisätietoja: T. Hiltunen, 040 779 6307.

• Valon merkityksestä on hyvin vähän tutkimustietoa, mutta 12/12 valoisuusjakson uskotaan edistävän ainakin kalkkunoiden haudontatulosta. Älä siis pidä valoja koneessa turhaan päällä.

Saatavilla maatiaisamarylliksen taimia vuoden ympäri. Lisätietoja: Heikki Linna, Askola, 040 8484 949.

• Mikrobeille hautomakone on erinomainen kasvupaikka eli huolehdi puhtaudesta, älä sekoita eri lajien munia samaan haudontaerään.

Oikaisu

• Huolehdi munakehien kunnosta ja tärinävaimennuksesta välttääksesi vahinkojen syntymistä kesken haudonnan. Käsittele munia varoen ja opettele oikeanlainen käsittelytekniikka esim. läpivalaisun suorittamiseen.

Maatiainen 2 / 2019

Rohtoja rannalta -jutussa olisi pitänyt olla keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus) miekkaliljan (Gladiolus) sijasta. Sivun 28 kuvassa on avautumassa oleva jääkurjenmiekan (Iris danfordiae) kukka, ei miekkalilja. Pahoittelemme virhettä!

Maarit Heinonen, Luke

Ylläpitäjiä etsitään:

kaskinauris, lanttu ja valkoapila Viljelykasvien monimuotoisuus ”Sulon nauriin” ja ”Sulikan lantun” osalta on nyt uhattuna. Ota juurikkaat ylläpitoviljelyyn tai lisää tätä arvokasta kaskinauriskantaa vaikkapa projektiluontoisesti! Teksti: Maija Manninen

Maatiainen 2 / 2019

Kaskinauris on maassamme muinaistulokas,

istutetaan lämpimään, läpäisevään, multavaan ja hiekkapitoiseen maahan. Ne voidaan tukea jo istutusvaiheessa, ettei kukkavarsi kaadu ja jotta siementen kerääminen on helpompaa. Kylvettäessä siemen vain kevyesti peitetään. Kasvun alussa pitää kastella. Istuta kukkimaan mielellään parikymmentäkin naurista, jotta ne pölyttyvät hyvin ristiin, mutta varo lähistöllä kasvavia samaan aikaan kukkivia muita Brassica-suvun edustajia (lantut, nauriit, rypsi, rapsi, kaalit). Varoetäisyys on noin kilometri. Nauriin vanha kaskiviljelytapa oli juhannusrukiin seassa juurehisena. Naurissato ja rukiin laiho korjattiin syksyllä. Talvehtiva ruis esti ravinteita huuhtoutumasta ja tuotti jyväsadon seuraavana kasvukautena. Peräkkäisinä vuosina tulee välttää Brassica-kasvien viljelyä samassa maassa.

ja ohran ohella vanhimpia viljelykasvejamme sekä vuoden 1990 maatiaiskasvi. Maakellari on paras kaskinauriin ja lantun talvisäilytykseen, sillä siellä lämpötila ja kosteusolot säilyvät tasaisena. ”Sulon nauris” etsii nyt mahdollisimman montaa ylläpitäjää. Sulon nauris on vanhaa kantaa Sotkamosta Putkosen tilalta, jossa sitä on viljelty kahdessa sukupolvessa noin 100 vuotta. Nauriit ovat keltaisia ja litteitä, joukossa voi olla muitakin muotoja. Kaskinauriin mukulajuurakko muodostuu maanpinnan yläpuolelle ja on altapäin usein jopa kovera. Siemeneksi säästetään keskikokoisia, hyvän muotoisia, nauriita. Hyvän siemenkasvatukseen säästetyn nauriin napa on ehyt eikä naatti ole liian tuuhea. Nauriit talvehditetaan kylmävarastossa tai mieluiten maakellarissa. Keväällä ne

Anne Leino

f Kaskinauris Eno

Tuhka tai kalkki parantaa kaskinauriin kasvua ja suojaa sitä taudeilta, erityisesti ristikukkaisia vaanivalta möhöjuurelta. Ripottele tuhkaa myös sateen tai kastelun jälkeen kaskinauriin lehvästölle suojaamaan kirpoilta ym. lentäviltä öttiäisiltä. Kaskinauriin kauniit keltaiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä ja ihmisille ne tarjoavat liduissaan ruskeaksi kypsyviä siemeniä. Nauris risteytyy myös tuulipölytteisesti tai mekaanisesti eri kasvien kukintojen osuessa yhteen. Lähetä siemeniä Maatiaisen vaihtoon ja säästä osa itsellesikin, itävyys säilyy noin 4-6 v., parhaiten viileässä. Täysin kuivat siemenet voi myös pakastaa tai säilyttää täysin suljetussa muoviastiassa jääkaapissa. Nauriin siemenistä on puristettu öljyä poltto- ja ruokaöljyksi sekä saippuan valmistukseen. ”Sulon nauriin” lisäksi uusia ylläpitoviljelijöitä etsii ”Sulikan lanttu” ja valkoapila ’Isokallio’, rekisteröity maatiainen. Mielenkiintoista lisäluettavaa http://www.mtt.fi/met/pdf/met85.pdf (Hannu Ahokas) lantusta s. 38, nauriista s. 38, merikaalista s. 46 teoksessa: Mtt, Maa- ja elintarviketalous 85 99 s. Suomen kansallisten kasvigeeni-varojen pitkäaikaissäilytysohjeet Vihannes-, yrtti- ja rohdoskasvit Hannu Ahokas, Bertalan Galambosi, Hanna Kairikko, Marja Kallela, Mia Sahramaa, Terhi Suojala-Ahlfors, Ritva Valo & Merja Veteläinen

Lanttu ”Sulikka”.

Valkoapila ’Isokallio’

Lammaspaimeneksi kainuunharmaksille Varaa viikko kesäkuun alusta elokuun puoliväliin satasella. Kuljetus Mikkelin asemalta sisältyy hintaan ja polkupyörän saa käyttöönsä. Kahmalokaupalla luonnonrauhaa, tehtävänä laskea lampaat aamuin illoin, sekä katsoa, etteivät ne jää kiinni aitoihin ja että niillä on riittävästi juomavettä. Kainuunharmas on perinteinen suomalainen lammasrotu, jolla on mustat jalat ja harmaa turkki.

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä ani.partio@gmail.com tai p. 040-7771717. Youtube: Riukuaitoja, Matti Partio https://perinneaitaa.wordpress.com/ https://lammasyhdistys.fi/jalostus/rodut/kainuunharmas/

Lammaspaimenmaja perinnebiotoopissa Ristiinan Laurikkalan kylässä on kevyttekoinen aitta kahdelle hengelle: l Lukolliset ovet, sähkökaappi käytettävissä, juo-

Maatiainen 2 / 2019

mavesi 0,5 km päästä tilan päärakennukselta. l Kauppa ja uimaranta Ristiinassa (5km:n matka). l Mahdollisuus tutustua perinneaidan (pistoaita/ riukuaita) rakentamiseen tai kanojen hoitoon, lampaanvillan pesuun, riukujen etsimiseen ym. Tilan pihapiirissä on Siikin torppa -museo, jonka vanhimmat osat ovat vuodelta 1850. Museolla on tarjolla luettavaksi kirjoja ja lehtiä vuodesta 1942 alkaen.

Maatiainen 2 / 2019 http://www.puutarha-artikkelit.fi/artikkelit/juuresten-kukat/

f Punajuuri (Beta vulgaris var. conditiva) kukkii

Punajuuresta siementä - Muistiinpanoja Pirkko Okkosen punajuuren siemenviljely -luennolta 9.2.2019 Teksti: Maija Manninen

halkaisija on 5 cm. Siemeniä tuottamaan tarkoitetut punajuuret kylvetään tavallista myöhemmin, vasta toukokuun lopussa, kesäkuun alussa. Jos viljelijä ei ole kastelemassa niitä tarvittaessa, valitaan aikaisempi kylvöajankohta. Siemeneksi tarkoitettujen istukkaiden valinta on hyvin tärkeää. Jo kasvia kylväessään ja myöhemmin siemenen itäessä viljelijä tarkkailee, miten se itää ja taimettuu. Muodon ja värin lajityypillisyyttä tarkastellaan eri kasvuvaiheissa. Lue lajikekuvaus: pyöreä, litteä vai pitkä, lehtilavan koko, muoto ja väri. Lehtien määrät vaihtelevat. Vahva vai ohut juuri ja juurenniska. Onko punajuuressa korkkikerros vai puuttuuko se? Kuinka nopeasti punajuuri alkaa kukkimaan. Ensimmäisen vuoden kukinta ei ole toivottavaa. Kun punajuuren halkaisee, poikkileikkauksessa voi havaita renkaita, jotka muodostuvat nilasta ja puusta, joka värittyy heikommin. Viimeaikojen jalostuskehityksessä värin vaihtelu on ollut jopa toivottu ominaisuus ja erityisen selvästi sen havaitsee Chioggia ”raitajuurikkaassa”. Punajuurisadon valmistuessa syksyllä tehdään alustava valinta, ankara valinta tekee hyvää tuleville kasvisukupolville. Kaupallisessa viljelyssä jatkoon pääsee 10 %. 50 kappaleesta 5 valitaan jatkoon tuottamaan siementä, jotta lajikkeen ominaisuudet säilyvät ennallaan. Tarvitaan vähintään 5 emokasvia lajikeperimän varmistamiseksi. Keväällä maku testataan punajuuren ”sivusta”, sillä punajuuren kasvitieteellinen juuri on syötävän osuuden alapinnalta kasvava langanohut jatke. Juurta pitää varjella, samoin kasvupistettä, jota ei listitä. Useiden opaslähteiden mukaan pitkä ja kapea juuri katkaistaan 3 cm:n pituiseksi. Punajuuren maun kanssa ei kannata olla liian ankara, sillä talven aikana varastosokerit häviävät. Punajuuren varastointi talven yli onnistuu myös jää-

Pirkko Okkonen on Biodynaamisen yhdistyksen viljelyneuvoja.

Maatiainen 2 / 2019

kaapissa (4 astetta). Viileäkaappi on liian lämmin. Varastoinnissa piilee vaara, että punajuuri haihduttaa itsensä kuivaksi. Ideaali varastointilämpötila 3-7 astetta. Maakellari on paras, sillä siellä kosteus säilyy tasaisena. Säilytettäessä punajuuria kellarissa verkkosäkissä, niitä voi käydä välillä sumuttamassa. Punajuuret voi säilöä aumaan, tai kellarissa hiekkaan, sahanpuruun tai turpeeseen. Tuulipölytteiselle punajuurelle valitaan kasvupaikaksi hieman raskas maalaji, mineraalipitoinen savimaa. Lannoitteeksi voi kokeilla merilevää. Punajuuren istukkaat istutetaan 60 cm:n taimi- ja rivivälille, siten että istukkaan juurenniska juuri ja juuri peittyy. Istukas tuetaan kepeillä, sillä kukkavarresta tulee korkea ja rento. Eristysetäisyys on yleensä 1 km muihin kukkiviin puna- kelta, tai valkojuurikkaisiin, rehujuurikkaisiin, sokerijuurikkaisiin tai mangoldeihin. Kasvissa on samaan aikaan kukkia, kypsiä ruskeita siemeniä ja raakoja vihreitä siemeniä. Pääsato siemenestä kypsyy korjattavaksi elokuussa, jolloin koko kasvi leikataan kerralla kuivumaan, jälkituleentumaan. Varret katkaistaan maanrajan läheisyydestä ja koko kasvi nostetaan hurstin (=tähän tarkoitukseen varattu ”lakana”) päälle. Irtoavat ja putoilevat siemenet kelpuutetaan, vihreitä siemeniä ei ruveta riipimään. Siemenen itävyys säilyy 4-6 vuotta. Punajuurelle muodostuu moni-ituinen siemenrypäs. Kukat ovat osittain kiinni toisissaan ja jokaiseen kukkaan muodostuu siemen. Punajuuren siemenet voidaan varovasti kaulita yksi-ituisiksi, jolloin taimia ei tarvitse harventaa. Kirjallisuusvihje: Biologisscher saatgut aus eigenen garten 1982, lukukappale Maatiaisen toimistossa.

Siemenistukkaaksi valitaan punajuuri, jonka

Kirja-arvostelut Dave Goulson:

Kimalaisen kyydissä – Matka mesipistiäisten maailmaan Gaudeamus 2019, s. 296. Dave Goulson ahmi lapsena Gerald Durrellin kirjoja ja yritti tois-

taa hänen eläintentutkijan elämäänsä Länsi-Englantilaisessa kylässä. Eläinten hoitoyritykset päätyivät vähintään yhtä usein katastrofiin kuin esikuvallakin, mutta jäljelle jäi pysyvä kiinnostus luontoon, joka johdatti Goulsonin luonnontutkijan uralle. Kimalaisen kyydissä kertoo seikkaperäisesti kimalaisten elämästä ja sen tutkimisesta. Kirjaa lukiessa pääseekin mukaan luonnonggg

Kimalaisten suosikki – Perttuli-puna-apila

Maatiainen 2 / 2019

Perttuli-puna-apila on kestävä maatiaislajike ja se on ensimmäi-

nen rekisteröity puna-apilan maatiaislajike Suomessa. Sen on rekisteröinyt Jouni Kumpulainen, jonka suvun pelloilla sitä on kasvanut ainakin vuodesta 1930-lähtien Maaningan Leppälahden kylässä. Jouni Kumpulainen viljelee Perttulia jäykillä hiesumailla. Savimailla se kuohkeuttaa maaperää mm. pitkän paalujuuren ansiosta. Maan olisi hyvä olla kosteutta pidättävää, mutta vesipeittoa apila ei siedä. Kylvetään keväällä, kun maan lämpötila nousee n. 10 asteeseen 1-2 cm syvyyteen. Kasvusto on korkeaa, 70 cm -jopa 170 cm. Voi kaatua, mutta nousee uudelleen pystyyn. Vaikka onkin voimakaskasvuinen, niin kasvusto on parhaimmillaan 3-5 vuoden kuluttua kylvöstä. Apilat houkuttavat mehiläisiä/kimalaisia medellä ja siitepölyllä. Perttuli-puna-apilan teriön torvi on pitkä, joten sen kukissa vierailee yleensä vain pitkäkieliset kimalaislajit. Perttulin kasvatuksesta onkin apua harvinaistuneille pitkäkielisille kimalaislajeille mm. kirjokimalaiselle. Voidaan käyttää karjanrehuna ja siitä voidaan saada 2 satoa kesässä. Itse laiduntamista kestää kohtalaisesti. Sopiva maanpeitekasvi auringosta puolivarjoon. Puna-apila hyötykäytössä: kukkia ja lehtiä voi pakastaa ja kuivata. Nuoria lehtiä voi käyttää monin tavoin mm. silputtuna voileivän päällä ja pannukakkutaikinaan. Kukista saa maistuvaa teetä ja ne ovat kauniita syötäviä koristeita salaatissakin. Kukista voi halutessaan tehdä myös viiniä. Perttuli-puna-apilaa on saatavilla Maatiaisen verkkokaupasta: www. maatiainen.fi/puoti. Siementarve on 200g/aari. Voidaan kylvää myös seosviljana mm. mustakauran kanssa, jolloin apilan siementä tarvitaan n. 120-140 g/aari. Monivuotinen. Luomusiemen. Hinta 10 g 2,5€. Hinta 100 g 4,5€. Anne Leino

Kirja-arvostelut tutkijan matkaan sekä eri puolille Englantia, että Uuteen Seelantiin, josta Goulsonin tutkimusryhmä yrittää palauttaa maakimalaista takaisin Englantiin. Aikuisilla tutkijoillakaan ei aina työt mene putkeen, mutta Goulson ei anna vastoinkäymisten lannistaa itseään. Harvemmin tämän luonteinen kirja vie niin mennessään kuin Kimalaisen kyydissä. Luin sitä kuin jännityskertomusta malttamatta laskea teosta käsistäni. Onneksi vajaa kolmesataa sivua menee suhteellisen nopeasti. Vaikka Goulson taitaa hauskan kirjoittamisen taidon, on hänen teoksellaan vakavampaakin sisältöä. Kimalaisten ja ylipäätään pölyttäjien asema on vaarantunut ympäri Eurooppaa ja maailmaa. Niiden

elinympäristöt ovat maatalouden muutosten myötä vähentyneet tai kokonaan kadonneet. Goulson sai tutkimuksestaan kimmokkeen perustaa Isoon-Britanniaan kimalaisten suojeluun keskittyvän säätiön, joka mm. auttaa maanviljelijöitä ja muita kiinnostuneita perustamaan pölyttäjäystävällisiä niittyjä. Samanlaista aloitetta toivoisi Suomeenkin. Minulla tämä kirja pisti kevään puutarhasuunnitelmat uusiksi – vielä jäljellä olevasta nurmikosta lohkeaa aimo pala uuteen pölyttäjä- ja perhoskukkamaahan. Lisäksi vinkki kaikille, joiden pihaa koristaa trampoliini: älkää suotta leikatko kasvustoa sen alta. Sinne kehittyy kesän mittaan rehevä villi luonto ötököille, eivätkä kasvit kuitenkaan kasva trampan pohjaan asti. Testattu on! Susan Wilander

Mervi Seppänen, Sirpa Kurppa, Marketta Rinne ja Laura Alakukku:

Ruokaa! Kestävä maatalous ja ruoantuotanto Maahenki 2019, s. 224.

Kirjoittajat ovat koonneet todellisen tieto-

saadaan enemmän tuotosta vähemmällä ympäristökuormituksella. Tulevaisuuden maanviljelijä on ennakkoluuloton uusien ratkaisujen etsijä. Ilmaston lämpeneminen tarjoaa sekä ennen kokemattomia mahdollisuuksia että haasteita. Uutta tuntematonta aluetta valloittaneista muinaissuomalaisista meidät erottaa nyt runsas tutkimustieto, jota maataloustuotannossa voidaan käyttää hyväksi. Susan Wilander

Maatiainen 2 / 2019

pankin kestävästä ruoantuotannosta, jonka jokaisen soisi lukevan. Kirja on oppikirjaksi tarkoitettu ja siksi erittäin selkeä ja havainnollinen. Maataloustuotannon vaikeampiakin puolia käydään läpi, tosin hankalimmat eettiset pohdinnat esimerkiksi tuotantoeläinten asemasta on jätetty pois. Ympäristönäkökulmasta kirja sen sijaan käsittelee kestävää ruoantuotantoa erinomaisesti ja yksityiskohtaisesti. Suomalaisten maatilojen tulevaisuus on erikoistumisen ja monimuotoisen tuotannon yhdistelmässä. Tuotannon tehostaminen mielletään usein huonoksi asiaksi, mutta kun kyse on resurssien suuntaamisesta mahdollisimman tarkasti haluttuun ympäristöystävälliseen tuotantoon, se on järkevin toimintatapa. Silloin se tarkoittaa vähemmän ravinnevalumia vesistöihin, esimerkiksi lannan kierrätystä bioenergiaksi ja myös kokonaan uusia tuotteita, kuten rehuksi kasvatettava levä tai hyönteiset, joissa samoilla panostuksilla

Y h d i s t y k s e n

s i v u t

Maatiaisessa tapahtuu Maatiaispuutarhamessut Maatiainen ry:n toimisto ja puoti sijaitsevat osoitteessa Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki. Yhdistyksen tapahtumat järjestetään toimistolla, jos ei muuta ilmoiteta. Toimistolla voi käydä lukemassa alan lehtiä ja kirjoja sekä tietenkin siemenostoksilla! Puodista löytyy laaja valikoima kirjallisuutta, mukana muualta jo loppuunmyytyjä teoksia. Uusia talkoolaisia otetaan ilolla vastaan! Jos haluaisit auttaa puutarhamessuilla, Taimipäivillä tai puodin järjestelyissä, ota yhteyttä! Toimisto ja puoti ovat auki ke-to klo 12-18. Lisätietoja: toimisto@maatiainen.fi tai 044 045 7317.

Huom! Toimisto on suljettuna kesä- ja heinäkuussa. Normaalit aukio-oloajat jälleen elokuussa.

18.5.2019 klo 10-16 Ruukin hevoskeskus, Siikajoki Toukokuussa kevät on koittanut jo pohjoiseen Suomeenkin. Niinpä messuillamme voidaan tarjota todella laajaa taimitarjontaa: hyöty- ja koristekasveja, puita, pensaita, perennoja, mausteyrttejä, paprikan-, chilin- ja tomaattien taimia, kaalikasveja, purjontaimia, kesäkukkia, jopa erikoisuuksia kuten vartettuja havuja. Tapahtumamme suola ovat harrastajanäytteilleasettajat, joita on turha etsiä maalis-huhtikuun ”oikeilta” puutarhamessuilta. He ovat monesti varsinaisia persoonallisuuksia, joihin tutustuminen voi tarjota sekä hupia että hyötyä. Tarjoamme myös useita asiantuntijoiden pitämiä tietoiskuja messujen aikana. Tänä keväänä on vuorossa todellinen puutarhaguru Pentti Alanko. Hänellä on laaja asiantuntemus ja kokemus maatiaisperennoista sekä maan kasvukunnon hoitamisesta – molemmat tämän vuoden teemojamme. Bokashi-kompostoinnista toivottiin tietoiskua ja sellainen on nyt ohjelmassa. Hyötykasveista kiinnostuneille omatarveviljelijöille tarjoamme sekä perunanviljelyä että valkosipulin kasvattamista käsittelevän tietoiskun. Maatiainen ry on paikalla esittäytymässä ja myymässä siemeniä. Heidän avullaan saimme tapahtumaan Sulo Tokkosen. Hän on valkosipuli- ja maatiaissiemenekspertti. TERVETULOA OMALEIMAISEEN TAPAHTUMAAN! Puuharingin puolesta,

Lämpimästi tervetuloa!

inga Nuojua

Läyliäisten taimipäivä

Maatiaisen Taimipäivä 24.5.2019 klo 12-17

Maatiainen 2 / 2019

Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki Taimia myynnissä ja vaihdossa periaatteella tuo tullessas, vie mennessäs. Buffetti ja arpajaiset. Tervetuloa talkoisiin neuvojaksi, putiikkiin, järjestelemään pihalle, kantamaan. Talkoolaisille ateriaetu. Ilmoittaudu toimisto@maatiainen.fi tai 044 0457317.

helatorstaina 30.5.2019 Koirajoenpolku 6-8, Loppi Jälleen taimivaihtoa Lopen Läyliäisillä: Tuo ja vie taimia vaihtoon tullessas ja mennessäs. Nyt on isompi uusi talo ja piha liki samassa ”pihapiirissä”. Iso katettu terassi kirppikselle tai kahvittelulle tai muuhun toimintaan, jos sade iskee. Maalaismaisemaa! Jopa sisävessa on lämpimällä ja kylmällä vedellä. Autot voi jättää samaan paikkaan kuin ennenkin, viereisen Mäkeläntien varteen. Tuo taimia vaihtoon. Mahdollisuus omaan kirpputoripöytään (veloituksetta), jolloin ilmoittaudu etukäteen. Tule myös talkoisiin, järjestelemään, neuvojaksi, kahvilamamsselliksi tms. toiveittesi mukaan. Viesti minna.pelkonen@ pp2.inet.fi tai soita p. 050-5377197. Mukana Klorofylli -kasvinharrastajien myyntipöytiä.

Viljelytalkoot Leppälän mökin murulla, kasvimaalla eli pellolla. Sijainti keskellä Seurasaarta, pääväylän varrella pohjoisesta tultaessa vasemmalla tuulimyllyn ja Kahiluodon kartanon jälkeen, kun tie laskee alaspäin. Varustaudu työskentelyyn sopivilla vaatteilla, kernaasti puutarhahanskat mukaan. Paikan päällä on kuokkia, haravoita ym. Viljely tapahtuu yhteistyössä Museoviraston ja Seurasaaren ystävien kanssa.

Maija Manninen

Tule Maatiaisen mukaan Seurasaareen harrastamaan perinneviljelyä ja ylläpitoviljelyä

Sesonki alkaa pavunkylvöllä 14.5.2019 klo 17.00 alkaen: kylvetään ”Savitaipale”-härkäpapua ja muita varhaisia lajeja.

s i v u t

Maija Manninen

Y h d i s t y k s e n

Kuvia perinnekasvipäivästä Leppälän murulta syyskuussa 2018.

Kesän talkoot Ti 14., 21., 28.5. 2019 klo 17 alkaen maanmuokkausta, kuokkimista, istuttamista, suojien ja kasvipenkkien rakennusta. 18.6.2019 Perunanmultausta klo 17 alkaen 30.7.2019 klo 17 Rukiinleikkaus 13.8.2019 klo 17 Rukiinpuinti

Jäsenmatkat Ruija Ruijaksi kutsutaan suomalaisten kveenien asut-

tamaa Jäämeren rannikkoa Pohjois-Norjassa. Tukikohtanamme on Pykeijan (Bugoynes) kveenikylä, josta tehtävillä retkillä perehdymme perinteisen kalastajakylän elämänmenoon sekä ympäristön ainutlaatuiseen luontoon ja kasvillisuuteen (mm. Siperian sinilatva). Matkalla tutustumme myös kolttasaamelaisten elämään Sevettijärvellä. Matkan ajankohta on 10.-13.06.2019. Bussimatka alkaa Rovaniemeltä, jonne se myös päättyy. Hinta-arvio: 600-700 euroa.

Perinnekasvipäivä La 14.9.2019 klo 12-16 Teemana perunanviljely ja maatiaisperunalajikkeet. Luento, kahvittelua, perunannostoa.

Mukaan Avoimet puutarhat -päivään! Avoimet puutarhat järjestetään tänä vuonna 7.7. Voit ilmoittaa oman puutarhasi mukaan avoimiin puutarhoihin 2.6. asti tapahtuman verkkosivuilla www.avoimetpuutarhat.fi. Mikä olisikaan parempi tapa tehdä maatiaisia tunnetuksi, kuin päästää vierailijoita ihailemaan omaa maatiaispuutarhaasi! Muista laittaa puutarhakuvaukseesi maininta maatiais- ja/tai perinnekasveista, niin niistä kiinnostuneet löytävät helpommin puutarhasi verkkosivujen hakutoiminnolla. Kuinka monta maatiaispuutarhaa saadaan mukaan tänä kesänä?

Ural Matkalla, joka suuntautuu Ural-vuoriston ete-

läosassa sijaitsevaan Bashkiriaan, tutustutaan mm villimehiläisten hoitoon sekä sukukansamme ItäMarien elämään. Pohjolan musta mehiläinen valittiin vuoden 2010 maatiaiseläimeksi ja sen hoidosta Uralin metsissä kerrottiin Maatiainen-lehdessä 2/2010. Ohjelmaan kuuluu myös luontoretki Uralvuorille. Menomatka tapahtuu junalla Moskovan kautta Ufaan, paluumatka lentäen. Matkan ajankohta on 09.-22.09.2019, ja arvioitu hinta 1700,-

Työväenasuntomuseon puutarhajuhla 7.6.2019 kello 14-17 Kirstinkuja 4, Helsinki

Ilmoittautumiset ja tiedustelut: Juhan Savander, Maatiaisen matkavastaava juhan.savander@gmail.com, +358 400 165 531, +372 5800 1056

Maatiainen 2 / 2019

Taimimyyntiä, kukkapenkinesittelyä, mahdollisesti puukävely, musiikkia ja puhvetti. Erityisteemana luonnonkasveja elintarvikkeina ennen ja nyt, perinteinen luonnosta poimittu arki- ja hätäruoka, sotaaikojen korvikeruoat sekä tämän päivän muodikkaat villivihannekset ja -yrtit.

Y h d i s t y k s e n

s i v u t

Kirjanvälitys

Jarmo Latva & Lisse Tarnanen

Alanko P. & Joy P. & Kahila P. & Tegel S. Suomalainen ruusukirja 5. painos. Tammi 2009 344 s. 30€

Hintikainen P. & P. Tanen opas talvivalkosipulin kasvatukseen

Omakustanne 2016. 112 s.

22 €

Ljunqvist L. Tingström E. & Lindberg A. Intohimona pelargonit Tammi 2010, 112 s. 25€

Paugner J. & Poppe T. Kuun vaikutus: Puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa. Yläkuun kustannus 2008. 187 s. 34 €

Suomen käärmeet ja liskot , Tunsitko? Tiesitkö? Madella Oy 2013, s. 232. 14€

Rautio P. Upeat ranskanruusut Suomen Ruususeura 2016 15€

Pöyhönen A. Wanhanajan kuukalenteri 2019. 22 €

Parkkinen S. & Paukkunen J. & Teräs I. suomen kimalaiset Docendo 2018. 174 s. 27,90 €

Jeffrey J. Siementen kerääminen, säilyttäminen ja vaihtaminen Nemo 2013. 128 s. 28€

Hintikainen P. & P. Puutarhaponi Rimmruu. Kasvutarinoita Juuristosta.

Pelttari U. Ryytimaa

Ntamo 2013. Näköispainos WSOY:n 1995 julkaisemasta laitoksesta. 116 s. 20 €

Omakustanne 2016. 249 s. 28 €

Pöyhönen A. YLÄKUU JA ALAKUU

- Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä. Yläkuun kustannus 2005. 121 s. 25 €

Rautio P. Tuoksuvat tarhakurtturuusut

Suomen ruususeura 2013. 74 s. 11 €

Föreningen Sesam Frö för Framtiden 2014, Ljungbrgs tryckeri, Klippan. 223 s. 30 €

Pelttari U. Tuoreet mausteyrit.

Ntamo 2013. Näköispainos WSOY:n 1995 julkaisemasta laitoksesta. 119 s. 20 €

Paalo A. & Jetsonen J. Japanilainen puutarha suomalaisittain Tammi 2006, 204 s. 37€

Cajander R. vanhat tutut ja hankalat vieraat Rappe E., Räty E. & Maahenki 2018. 226 s. 35€ Stenman M. Suomalaiset perinneperennat

Puutarhaliiton julk. 357: 1-52 . 15€

Räty E. Viljelykasvien nimistö

Puutarhaliitto 2012. 254 s. 55 €

Heikkilä T. Kaunista koivurisuista

Maatiainen 2 / 2019

Kuva ja mieli 2014. 192 s. 37 €

Paugner J. & Poppe T. Klemettilä H. & Jaakola L. Kuun vaikutus Mansimarjasta rakentamiseen: punapuolaan Oikean ajoituksen taito uuMarjakasvien kulttuurihistoria. Maahenki 2011. 271 s. 34 €

Pöyhönen A. Månen i ny och nedan

Konsten att bestämma dis- ja korjausrakentamises- tid i finsk folktradition. sa sekä puun käsittelyssä. Yläkuun kustannus 2010. Yläkuun kustannus 2014. 101 s. 25 € 107s. 34 €

Rautio P. Kauniit löytöruusut

Suomen Ruususeura 2009. 172 s. 11 €

Mauritz Vestberg ja Sari Timonen (toim.) RIHMAN KIERTÄMÄT – KASVIEN JA SIENTEN EROTTAMATON ELÄMÄ 2018. 356 s. 37 €

Opas- ja niksivihkosia:

Aaltonen T., Hietavuo T. & Kilpinen J. chilikirja Gummerus 2015, 157 s. 19 €

Kulotus, Niitto, Raivaus, Riukuaita.

Julk. Paimion seudun ympäristöyhdistys. Hinta: 2,50 € + postimerkin hinta. Tilaukset: viri.teppo-parna@kolumbus.fi, p. 050 528 0670.

Maatiainen - Det lantliga kulturarvet ry Yhdistyksen hallitus 2019

Toimintaryhmät

- Yhdistyksen sääntöjen puitteissa pitkälti itsenäisesti toimivia ryhmiä, joihin voi ottaa yhteyttä puhelimitse tai sähköpostilla. Toimintaryhmien yhteyshenkilöt keskustelevat kanssasi ryhmän alaan liittyvistä asioista.

Puheenjohtaja Erkki Lehtimäki Varapuheenjohtaja Vuokko Coco Toiminnanjohtaja Maija Manninen Hallituksen jäsenet Pentti Alanko Anni-Mari Anttola Riku Cajander Vuokko Coco Matti Lahtinen Jarmo Manninen Kirsi Mäkinen Susan Wilander Varajäsenet Leena Saario Lea Eriksson Sihteeri Elli Kreku

Vuoden maatiaiskasvi

paratiisililja

Vuoden maatiaiseläin

rantakäärme

Maatiainen-lehti Susan Wilander Raija Ojanen Maatiaismatkat Juhan Savander Siemenet Anne Leino Pirkko Kukkola

Yhteystiedot

Talousryhmä Erkki Lehtimäki Maija Manninen Leena Saario Näyttelyt Maija Manninen

Anttola Anni-Mari Alanko Pentti Cajander Riku 050 561 6920 Coco Vuokko 050 383 0112 Eriksson Lea Kahila Pirkko 045 671 0029 Kukkola Pirkko 040 512 8327 Lahtinen Matti 0400 483 485 Lehtimäki Erkki 040 801 6040 Leino Anne Luoto Keijo Manninen Jarmo 050 359 9883 Manninen Maija 041 545 7317 Mutanen Tuovi 044 257 1660 Mäkinen Kirsi 040 837 4867 Rantakaulio Timo 040 846 5571 Saario Leena 041 545 7387 Savander Juhan 0400 165 531 Wilander Susan 0400 510 457

Taimipäivät Anneli AurejärviKarjalainen Pirkko Kahila Maija Manninen

Maatiaiseläimet Jarmo Manninen Timo Rantakaulio Etelä-Savon ryhmä Yhteyshenkilöä kaivataan!

Maisemat Leena Saario,

perinnemaisemavastaava

Pirkanmaan ryhmä Erkki Lehtimäki

Pentti Alanko

annimari.anttola@yahoo.com pentti@musku.net ymparistosaluuna@gmail.com vuokko.coco@kolumbus.fi lea.eriksson@kolumbus.fi pirkko.kahila@saunalahti.fi siemen@maatiainen.fi matti.lahtinen@pp5.inet.fi elehtimaki@gmail.com ankatle@kolumbus.fi keijo.luoto@gmail.com manninen.jjj@gmail.com maijaemanninen@gmail.com tuovi.mutanen@pp.inet.fi kirsimakinen67@gmail.com timo.rantakaulio@helsinki.fi leena.saario@welho.com juhan.savander@gmail.com swilander@hotmail.com

PohjoisKarjalan ryhmä Tuovi Mutanen VarsinaisSuomen ryhmä Yhteyshenkilöä kaivataan Nettisivut Keijo Luoto

Mehiläisryhmä Lassi Kauko

Tässä numerossa 1

pääkirjoitus / Susan Wilander

toimiston kuulumisia / Maija Manninen

siemenkuulumisia / Anne Leino ja Pirkko Kukkola

”maatiainen merkitsee minulle vaarallista paikkaa” / Susan Wilander

pattoin perintötalo – vuoden 2019 perinnemaisema / Brita Suokas

miten perustan syötävän metsäpuutarhan? / Mari Korhonen

”ruiskukka minulle aina oli rakkaampi kuin ruis” – vanhat postikortit / Riitta Strang

30 suosituinta maatiaiskasvia / Pirkko Kahila, Pirkko Kukkola, Anne Leino ja Susan Wilander

etiopiassa on keskellä kaoottista luonto-ohjelmaa / Tiina Vuorimäki

munasta tipuksi / Susan Wilander

Ylläpitäjiä etsitään – kaskinauris, lanttu ja valkoapila / Maija Manninen

punajuuresta siementä / Maija Manninen

44 4 46

kirja-arvostelut yhdistyksen sivut

kirjanvälitys

l Liity jäseneksi! Voit liittyä jäseneksi maksamalla jäsenmaksun 30€ yhdistyksen tilille Suupohjan Osuuspankki IBAN FI24 4730 0010 0952 05, BIC HELSFIHH. l Kirjoita viestikenttään UUSI JÄSEN sekä nimesi ja osoitteesi. l Jäsenet saavat alennusta siemenhinnoista ja neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Maatiainen-lehden. Sen ensimmäinen numero sisältää siemenluettelon. l Maatiainen – det lantliga kulturarvet ry. Stenbäckinkatu 8, 00250 Helsinki puh. 044 045 7317 toimisto@maatiainen.fi www.maatiainen.fi.