Kulttuuriperinnön teemat by Mainostoimisto Groteski

Mikkelin seudun kulttuuriperintรถohjelma Julkaisu 4

Pia Puntanen Leena Hangasmaa

Mikkelin seudun

Kulttuuriperinnรถn teemat

SISĂ&#x201E;LLYS Esipuhe............................................................................................................................................. 5 Savon syntyseutu................................................................................................................. 6 Rajalla..........................................................................................................................................13 Kaskikansan perilliset....................................................................................................18 Torilla ja kaupanteossa.............................................................................................25 Kaupunki ja kaupunkilaiset........................................................................................31 Modernin merkit.................................................................................................................. 40

Mikkelin seudun kulttuuriperinnön teemat Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma, julkaisu 4 Teksti FM Pia Puntanen FL Leena Hangasmaa Toimitus Pia Puntanen Graafinen suunnittelu ja taitto Jyrki Suvimaa/Mainostoimisto Groteski Kustantaja Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma -hanke/Mikkelin kaupunki Paino Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli 2013 ISBN 978-952-5691-36-8 (nid.) ISBN 978-952-5691-37-5 (epaper) issuu.com: http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/kultuuriperinnon_teemat

ESIPUHE Kulttuuristaan paikka tunnetaan.

ma, joka muodostuu eri osista. Kulttuuri on myös prosessi, joka elää ja muuntuu ajassa, mutta säilyttää samalla hyvin-

Mikkelin seudun kulttuuriperintö -kirjasessa kohtaavat

kin vanhoja piirteitä. Kulttuuriperintö on puolestaan tarkoi-

paikka, historia ja ihminen, aineellinen ja aineeton kulttuu-

tuksella tästä historiasta ja perinteestä valittuja elementte-

riperintö.

jä, jotka yhteisö kokee tärkeäksi ja säilyttämisen arvoiseksi.

Mikkeli tunnetaan Päämajakaupunkina. Ylipäällikkö Man-

Kulttuuriperintö on myös hyödynnettävissä; kulttuurises-

nerheimin työhuone kunnostettiin museoksi ensimmäisen

ti kestävän kehityksen näkökulmasta vahva kulttuurinen

kerran 1970-luvun alussa, mutta varsinaisesti kaupungin

identiteetti tukee taloudellisia toimia ja tarjoaa materiaa-

päämajahistoriaa ryhdyttiin tutkimaan ja tuotteistamaan

lista ja aineetonta hedelmällistä perustaa erilaisille tuotteil-

1990-luvun alussa Neuvostoliiton romahdettua. Päämaja-

le ja palveluille.

kauteen liittyvä kulttuuriperintö on osa seudun ainutlaa-

Tämä kirjanen johdattaa lukijan Mikkelin seudun kulttuu-

tuisuutta.

riperinnön teemoihin, jotka olemme hahmottaneet työn

Mikkelin seudun kulttuuriperintö on paljon muutakin. Seu-

kuluessa. Teemoissa on aineksia, jotka toistuvat jopa vuo-

tumme rikas ja omintakeinen kulttuuriperintö myötäilee

sisadasta toiseen, muuttavat ehkä muotoaan kulttuurin

suurissa linjoissa itäsuomalaista, suomalaista ja euroop-

muuttuessa, mutta pysyvät toisaalta perustaltaan samoi-

palaista kulttuuriperintöä, mutta on yksityiskohdissaan

na. Alueellisesti liikutaan kahden kunnan alueella; Mikkelin

omanlaistaan. Kulttuuriperinnössä on kysymys paikallisuu-

kaupungin, johon kuuluvat Ristiina, Suomenniemi, Hauki-

desta ja identiteetistä.

vuori, Anttola ja Mikkelin maalaiskunta, sekä Hirvensalmen.

Mikkelin seudun kulttuuriperinnön teemat on syntynyt osana kaksivuotista, EU-rahoitteista Mikkelin seudun kult-

Tervetuloa tutustumaan

tuuriperintöohjelma -hanketta. Lähtökohtana oli kulttuuri-

yhteiseen kulttuuriperintöömme!

perinnön hyödyntäminen alueen vetovoimatekijänä. Hankkeessa kartoitettiin systemaattisesti sekä asiantuntijatyönä

Pia Puntanen

Leena Hangasmaa

että yleisötilaisuuksilla ja -kyselyillä alueen kulttuuriperin-

FM, historiantutkija,

FL, etnologi,

töä. Kulttuuriperintökäsitteen määrittelemisen taustalla oli

projektipäällikkö asiantuntija-assistentti

laaja kulttuurikäsitys; kulttuuria on kaikki, mitä ihminen yhteisönsä jäsenenä tekee ja tuottaa. Kulttuuri on rakennel-

Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma -hanke

SAVON SYNTYSEUTU MUINAINEN MAAILMA Merkkejä ihmisen liikkeistä Mikkelin seudulla on säilynyt viimeisen jääkauden jälkeiseltä ajalta. Kivikauden asutuksen jälkiä löytyy erityisesti Ristiinasta, jossa Saimaan etelärannoilta on runsaasti kivikautisia asuinpaikkoja. Merkittävin alueen muinaisjäännöksistä ovat Ristiinassa sijaitsevat Astuvansalmen kalliomaalaukset ja niiden edustalta järviarkeologisissa kaivauksissa löytyneet meripihkariipukset. Maalaukset on ajoitettu noin 3000−2000 eaa., ja ne muodostuvat yli 70 kuvasta ja ovat yhdet Pohjois-Euroopan suurimmista. Kallion ihmiskasvoinen muoto, monipuoliset hyvin säilyneet kuva-aiheet sekä ihmiskasvoiset riipukset antavat aiheen uskoa paikan merkittävään asemaan metsästäjä-keräilijöiden henkisessä kulttuurissa. Pähkinäsaaren rauhassa (1323) Novgorod luovutti Ruotsille Jääsken, Äyräpään ja Savilahden kihlakunnat. Tuon Savilahden – tai Savolahden – keskus oli nykyisen Mikkelin kaupungin paikkeilla ja se antoi nimen koko myöhemmin muotoutuneelle Savolle. Rautakaudella alueelle syntyi paikallaan pysyvää asutusta, josta jäänteenä ovat Orijärven muinaispellot ja viikinkiaikainen hopea-aarre, Kyyhkylän, Moision, Visulahden ja Tuukkalan kalmistot. Alueella kehittyi muun muassa koruihin omintakeinen muotokieli. Asema Novgorodin turkishankinta-alueen luoteiskulmana alkoi näkyä karjalaisvaikutteina 1000−1100-luvuilla ja Pähkinäsaaren rauhaa solmittaessa alueella oli jo vakiintunut hallinto. Pähkinäsaaren rauhassa alue siirtyi katolisen kirkon vaikutuspiiriin.

Savilahden kirkkopitäjän kirkko pyhitet-

tiin ylienkeli Mikaelille, jonka nimi vakiintui seurakunnan ja hallintopitäjän nimeksi 1600-luvulla. Suomenkielinen Mikkeli-nimitys ilmestyi kirjallisiin lähteisiin 1820-luvulla.

Nykytulkintojen mukaan kalliomaalaukset liittyvät shamanistisiin menoihin, joilla pyrittiin hallitsemaan tuonpuoleista ja takaamaan yhteisön hyvinvointi. (Pekka Kivikäs, Mamk/Viva3 -hanke, MV)

Kristillinen, juutalainen ja islamilainen kulttuuri tuntee arkkienkeli Mikaelin, jonka nimi on hepreaa ja tarkoittaa ”hän, joka on jumalan kaltainen”. Mikael esiintyy Raamatussa viidesti, sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Hän on miehekäs soturienkeli, taivaallisten sotajoukkojen komentaja, joka käy taistoon lohikäärmettä vastaan. Enkeli Mikael on yksi kirkkotaiteen suosituimmista enkeliaiheista, ja yleensä hänet kuvataan soturinasuisena miekka kädessään. Toisinaan Mikaelilla on kädessään vaaka, ja toisinaan hän surmaa lohikäärmeen sijasta saatanaa. Mikkelin Tuomiokirkon lasimaalauksissa kuvataan ylienkeli Mikaelia ja Mikkelin ortodoksinen kirkko on pyhitetty Pyhälle Ylienkeli Mikaelille.

Vasemmalla Tuukkalan rautakautinen kalmisto löydettiin läheisen reservikomppanian harjoituskenttää tasoitettaessa vuonna 1886. Kaivauksia tehtiin tuolloin, 1934−35 ja viimeisimpänä vuonna 2009. Alueelta on löydetty noin 90 esikristillistä tai varhaiskristillistä hautaa, jotka kertovat vahvasta varhaissavolaisesta asutuksesta. (MKM) Yllä keskellä Yksityiskohta Kivisakastissa olevasta, alun perin Mäntyharjun kirkkoon 1600-luvulla hankitusta saarnastuolista. (Mikko Auerniitty, MKM) Yllä Mikkelin, ja samalla koko Savon vanhin kirkollinen rakennus on Kivisakasti, joka rakennettiin nykytiedon mukaan 1500-luvun alussa Suuren Savon tien ja Viipurintien risteyksen lähettyvillä. Sen edustalle nousi viimeistään 1664 hirsirakenteinen kahtamoiskirkko. Aluetta ympäröi hautausmaa ja viereisellä kalliolla sijaitsivat kirkonkellot – siitä Kellokallio-nimi. Hirsikirkon sakastiosa oli rakennettu kivestä. Kirkko jäi pois käytöstä 1750-luvulla, kun uusi rakennettiin Kirkkopuistoon. Nykyisen muotonsa Kivisakasti sai vuonna 1900, kun se restauroitiin ajan tapaan; sakastiin lisättiin keski-ajan kivikirkkoja muistuttavat korkeat tiilipäädyt, paanukatto ja kattoratsastaja. Museokäytössä se on ollut 1930-luvulta lähtien. (Paavo Innanen)

Kaupunki kantaa kautta juutalaisen, kristillisen ja islami-

tu kartano. Se toimi voudin virkatalona, sotilasvirkatalona,

laisen maailman tunnetun arkkienkelin nimeä, ja se liittää

vuokratilana ja 1920-luvulta lähtien Mikkelin läänin kuntain-

meidät vahvasti eurooppalaiseen kulttuuripiiriin.

liiton piirimielisairaalana. Savon ensimmäinen seurakunta oli Savilahti, joka mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä vuonna

SEURAKUNNAT KULTTUURIPERINNÖN KANTAJINA

1329. Kirkkopitäjiin eli seurakuntiin kehittyi oma itsehallinto, jonka päättävä elin oli pitäjänkokous. Suur-Savon kih-

Keskiajalla ja uuden ajan alussa syntyivät ne hallinnolliset

lakunnan asutus oli 1600-luvulla lisääntynyt niin paljon,

rakenteet, joista monet näkyvät edelleen alueemme arki-

että voitiin perustaa uusia seurakuntia. Tuolloin oli meneil-

päivässä. Kihlakunta ja hallintopitäjä olivat valtion hallin-

lään voimakas valtion kehittämiskausi, jolloin luotiin muun

non rakenteita. Uuden ajan alussa Savossa oli kaksi kihla-

muassa lähes 400 vuotta voimassa ollut läänijärjestelmä.

kuntaa, Suur-Savo, joka käsitti Vesulahden, Pellosniemen ja

Suomen kenraalikuvernöörinä toiminut Per (Pietari) Bra-

Juvan hallintopitäjät sekä Pien-Savo, johon kuuluivat Sää-

he perusti maahan useita uusia seurakuntia, muun muas-

minki ja Rantasalmi. Hallintopitäjä oli valtion paikallishallin-

sa vuonna 1649 Ristiinan. Nimensä pitäjä sai perustajansa

non yksikkö. Pähkinäsaaren rauhassa mainittu Savilahti oli

puolison, pitäjän perustamisen aikoihin kuolleen Kristi-

jaettu 1500-luvun alussa Visulahden ja Pellosniemen hal-

na Katarina Stenbockin mukaan. Brahen aikaa muistel-

lintopitäjiksi. Kustaa Vaasan toimesta kaikkiin hallintopitä-

laan Suomen historiassa hyvänä aikana, ja edelleen sanon-

jiin perustettiin kuninkaankartanot. Tuolta aikakaudelta on

ta jonkun tapahtumisesta ”kreivin aikaan” tarkoittaa hyvää

peräisin Sairilan kartano, jossa toimii nykyisin valtion kou-

asiaa ja ajankohtaa.

lukoti Kasvun yhteisöt. Pellosniemen kuninkaankartanoksi

Piispa Maunu Tavast perusti piispantilan Hirvensalmel-

perustettiin Kiiala, jo tuolloin paremmin Moisiona tunnet-

le 1440-luvuna alussa. Vahvajärven tila sai verovapauden

Yllä Mikkelin Kenkäveronniemellä sijaitsi kirkkoherran pappila 1430−1440-luvuilta lähtien aina 1960-luvulle saakka. Nykyinen rakennus valmistui vuonna 1869 ”kristikunnan kauneimmaksi pappilaksi”. Kenkävero on nykyisin Taito Itä-Suomi ry:n omistama matkailukohde. (Harri Heinonen) Oikealla Mikkelin maakunta-arkistossa säilytetään yhteistä kulttuuriperintöämme. Kokoelmissa on asiakirjoja Etelä-Savon, Etelä-Karjalan, Kymenlaakson ja luovutetun Karjalan alueilta. Vanhin asiakirja on vuodelta 1455 ja yhtenäiset sarjat alkavat 1600-luvun lopusta. (Eila Salo, MMA)

Hirvensalmen kirkko pystytettiin Liekuneen ja Ryökäsveden välisen salmen tienoille, johon muodostui myös kuntakeskus. Hirvensalmen rekognosointikartta vuodelta 1779, yksityiskohta. (Heikki Rantatupa)

Per Brahe rakennutti Brahelinnan läänityksekseen saamansa alueen hallintopaikaksi. Rakennustyöt alkoivat 1640-luvulla. Linnanpihaa kiersi edelleen jäljellä oleva muuri, ja sen keskellä oli kaksikerroksinen asuinrakennus. 1970-luvulla raunioiden läheisyyteen rakennettiin matkailutarkoituksiin jäljitelmä rakennuksesta. Se on nykyisin yksityiskäytössä. (Harri Heinonen)

ja piispa asetti lampuodin hoitamaan tilaa; tästä nimitys

vauraimpia alueita, ja Haukivuoren kirkkopitäjä perustet-

Lampuunlahti. Perimätiedon mukaan alueella oli kappeli ja

tiin 1570-luvun alkupuolella. Pian pappila siirrettiin Piek-

hautausmaa, joka oli käytössä vuosina 1440−1660. Sittem-

sämäelle ja samalla muutettiin seurakunnan nimi. Oman

min alue autioitui.

kirkon haukivuorelaiset saivat vuonna 1740 ja kappeliseu-

Hirvensalmi muodosti oman yhteisönsä viimeistään 1650-luvulta lähtien, jolloin siitä muodostettiin Mikkelin

rakunnan 1782. Itsenäinen kunta ja seurakunta Haukivuoresta muodostettiin vuonna 1873.

seurakunnan kappeli. Itsenäinen seurakunta ja kunta Hir-

Kirkot ja kirkkomaat ovat keskeinen osa niin kansallista

vensalmesta tuli kunnallislain säätämisen jälkeen vuonna

kuin paikallistakin kulttuuriperintöä. Seurakunnissa on syn-

1867. Myös Anttolasta yritettiin muodostaa omaa kappeli-

tynyt myös merkittävä arkistoaineisto syntyneiden, kastet-

seurakuntaa 1600-luvulla, mutta kuningas Kaarle XI:n mu-

tujen, vihittyjen ja kuolleiden luetteloiden sekä rippikirjojen

kaan ”mikäli kaikki vaatisivat, että kirkkomatka ei saanut

laatimisen myötä. Historiakirjat kertovat yhteisön kasvusta

olla peninkulmaa pidempi, talonpoikien koko omaisuus

ja kehityksestä, kriisiajoista ja muutoksista. Vanhin osa niis-

kuluisi kirkkojen rakentamiseen ja pappien ylläpitoon”.

tä on sijoitettu Mikkelin maakunta-arkistoon, missä ne pal-

Niinpä Anttolan kunta sai odottaa itsenäisyyttä vuoteen

velevat muun muassa laajaa sukututkijoiden joukkoa.

1872. Haukivuori oli 1500-luvun loppupuoliskolla seudun

Yllä Ristiinan kirkko on yksi Savon vanhimmista; ristikirkko valmistui vuonna 1775 ja sitä laajennettiin 1844. Kellotapuli on edellisen kirkon ajalta, vuodelta 1752. Ristiinan kirkonkylä on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö. (Niko Takala/Ristiinalainen) Vasemmalla Hautausmaat ovat muistamisen paikkoja; siellä yksityisten ihmisten ja sukujen historiat muodostavat yhteisön historian. Ne ovat myös merkittäviä kulttuuriympäristöjä. (Harri Heinonen)

RAJALLA

Murre- ja kulttuurirajalla Mikkelin seudulla on oltu rajalla tai rajoista seuranneiden asioiden vaikutuspiirissä monestakin eri näkökulmasta. Suomen sisällä olemme heimo- ja kulttuurirajalla – Hirvensalmen länsipuolella kolkuttelee Häme ja Ristiinan etelärajalla Karjala. Se kuuluu esimerkiksi kielessä – eteläsavolaista puheenpartta on sanottu joskus kevytsavoksi, eroaahan se selvästi Pohjois-Savon leveästä ilmaisusta. Kaakkois-murteiden vaikutus on näkynyt meillä vahvana. Vuonna 1890 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että Mikkelin, Hirvensalmen ja Ristiinan pitäjillä on kaikilla oma kielimurteensa. Etelä-Savon ydinaluetta ovat Aila Mielikäisen mukaan Mikkeli ja Ristiina, osittain Anttolakin. Kaikissa muissa pitäjissä kuului naapurimurteiden sävy selvemmin. Selitys löytyy sillekin: Mikkelissä ja Ristiinassa on seudun vanhin asutus ja siten myös vanhin kieliperimä. Mikkelin seutu on monien savokarjalaisten kulttuuripiirteiden läntisintä tai hämäläisten piirteiden itäisintä aluetta. Se näkyy sekä aineettomassa että aineellisessa kulttuuriperinnössä. Esimerkiksi nykyinen Mikkelin alue on ollut läntisintä pehmeän hapanleivän aluetta, mutta kuivaa reikäleipääkin käytettiin kesä- tai eväsleipänä. Mikkelistä itään valmistettiin jauhomakkaraa, Hirvensalmella ja siitä länteen verimakkaraa. Läntinen uskomus oli puolestaan taudin tarttuminen lentämällä. Näin uskottiin aina Hirvensalmella ja Suomenniemella saakka.

Valtakunnan rajalla Rajalla viittaa sotahistoriaan, konflikteihin idän ja lännen välillä, mutta myös sotaväen organisoimisen ja sijoittami-

Yllä Kyyhkylän kartano Porrassalmentien varrella syntyi Per Brahen voudin Hans Bomgårdin toimesta. Ison vihan jälkeen se siirtyi von Fieandtin sotilassuvulle yli sadaksi vuodeksi. Päärakennuksen vanhin osa on 1800-luvun puolivälistä. 1920luvulla kartano siirtyi Vapaussodan Inva-lidien Veljesliitolle. 2000-luvulla päärakennus muutettiin sotainvalidien sairaskodista Kyyhkylä-säätiön omistamaksi hotelli-ravintolaksi. (Kyyhkylän kartano) Alla Mikkelin pitäjän kirkonkylästä alkoi muotoutua 1700-luvun loppupuoliskolla keskus, jonne perustettiin muun muassa tulli. Viranomaiset hoitivat tehtäviään asunnoistaan käsin, ja niinpä esimerkiksi nykyisin Urpolan luontokeskuksena toimivassa rakennuksessa oli postikonttori. (MKM)

(Suomen sodan aikainen sotilasluettelo. MMA)

Alla Mikkelin vanhalla puukasarmialueella toimii Jalkaväkimuseo, joka esittelee Suomen puolustusvoimien pääaselajin historiaa. Kasarmialueen ”uudella”, venäläisen sotaväen 1900-luvun alkupuolella rakennuttamalla puolella, on Mikkelin Ammattikorkeakoulun kampus. (Jalkaväkimuseo)

Ristiinasta syntyjään, Otto Fieandt nimeltään, veljessarjan vanhin kyllä tiesi pitää kurin yllä. Oli tosin arvoltaan everstiluutnantti vaan; kova poika ottelemaan, mutta huono tottelemaan. Omaa tietä kulkien, muulta silmät sulkien, luontumatta käsketyksi, pantiin joukon päälliköksi.

Runeberg, Johan Ludvig, Vänrikki Stoolin tarinat. Ensimmäinen kokoelma. Suom. Juhani Lindholm. Juva 2007. (Albert Edelfelt, Vänrikki Stoolin tarinoiden kuvitus, runosta Otto von Fieandt. Ateneumin taidemuseo)

sen jälkeensä jättämään kulttuuriperintöön. 1700-luvun

vossa noin kolmisenkymmentä kartanoa ja säätyläistilaa

sotien seurauksena Ruotsin ja Venäjän raja vedettiin Ky-

1700−1800-lukujen vaihteessa. Sääty-yhteiskunnassa up-

mijoelle, se halkaisi Mäntyharjun ja myötäili Ristiinan ra-

seerin ammatti oli aatelin ammatti, ja yli 90 prosenttia aa-

joja. Turun rauhan (1743) rajasta oli seurauksena Mikkelin

telin miespuolisista jäsenistä toimi sotilasvirassa.

seudun rooli sotilashallinnollisena keskuksena, mikä jat-

Kustaan sodan (1788−90) aikana käyty Porrassalmen

kuu edelleen. Suomen puolustusvoimien päähaaran, Maa-

taistelu (13.6.1789) sai 1800-luvun lopulta lähtien merkit-

voimien esikunta sijaitsee Mikkelin Karkialammella, Savon

tävän aseman mikkeliläisten historiassa. Kustaa III:n sisä-

Prikaatin entisellä kasarmilla. Savon Prikaati perustettiin

poliittisista syistä aloittamassa sodassa oli useita Ruotsille

1770-luvulla, kun rajaseudulle koottiin ruotuväkisten jouk-

voitollisia taisteluja, mutta sota päättyi ilman aluemuutok-

kojen ja rakuunoiden lisäksi värvätty Savon jääkärijoukko.

sia. Porrassalmen taistelu oli ensimmäinen, jossa venäläiset

Göran Magnus Sprengtporten prikaatin ensimmäisenä ko-

lyötiin. 1900-luvun alussa paikasta julkaistiin paljon posti-

mentajana piti omin varoin Suomen ensimmäistä ja Ruot-

kortteja. Itsenäistymisen jälkeen kaupungin pääkatu muu-

sin toista sotakoulua yllä Ristiinan Brahelinnan everstin-

tettiin Nikolainkadusta Porrassalmenkaduksi. Pääkadun ni-

puustellissa.

meämisellä kunniakkaan Porrassalmen taistelun mukaan

Sotilasasutuksen myötä muodostui myös Savon kar-

vahvistettiin kansallista ja paikallista identiteettiä. Yrityk-

tanoalue, kun upseerit alkoivat hankkia omia asuin-

siä ja yhdistyksiä on nimetty Porrassalmen mukaan, mut-

kartanoita virkatalojensa lisäksi. Anna-Maria Åströmin

ta harva ehkä enää muistaa, että nimellä viitataan nimen-

mukaan Etelä-Savossa oli noin satakunta ja Pohjois-Sa-

omaan samannimisessä paikassa käytyyn taisteluun.

Porrassalmen taistelun muistomerkki, jonka suunnitteli Armas Lindgren, paljastettiin vuonna 1923. (Postikortti, Jukka Mannisen kokoelma)

Porrassalmenkadulle, silloiselle Nikolainkadulle, nousivat kaupungin ensimmäiset kiviset, kaksikerroksiset liiketalot. Vasemmalla kauppaneuvos C.F. Pöndisen ja oikealla kauppias Adam Pylkkäsen rakennuttamat, edelleen Mikkelin katukuvaan kuuluvat rakennukset. (Postikortti, Reijo Tiusasen kokoelma)

VasemmallaYlipäällikkö Mannerheim oli tuttu näky kaupunkilaisille, hänet saattoi kohdata kadulla, viereisessä parturintuolissa tai ratsastuslenkillä lähimaastossa. Kuvassa Mannerheim adjutanttinsa Ragnar Grönvallin kanssa. (MKM) Oikealla Päämajahistoriaan voi tutustua Päämajamuseossa ja Viestikeskus Lokissa, käydä nauttimassa Mikkelin Klubilla aterioita Mannerheimin tapaan, tutustua ylipäällikön salonkivaunuun Mikkelin rautatieasemalla tai törmätä useissa matkailukohteissa kyltteihin ”Päämajan osastoja sijaitsi täällä”. (Harri Heinonen, MKM)

Tuo aika on jättänyt alueelle rakennusperintöä, mut-

Rauhanomaisesti rajalla

ta myös aseman Suomen kansalliskirjallisuudessa: vaikka Suomen sodan (1808−09) taistelut käytiinkin pääasiassa

Rajalla-teema viittaa myös rauhanomaisiin kulttuuri- ja ta-

muualla, ovat monet J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin ta-

loussuhteisiin idän ja lännen välillä. Pietarin taloudellisen

rinoiden sankarit kotoisin Ristiinasta tai Mikkelistä. Rajal-

merkityksen ja venäläismatkailijoiden lisääntymisen myö-

la-teeman rakennettua kulttuuriperintöä on kartanoiden

tä myös tämä näkökulma on tullut kiinnostavaksi. Auto-

lisäksi Suomen ”vanhaa väkeä” (1881−1901) varten raken-

nomian aikana Pietari oli suuri mahdollisuus, ja monet

nettu 6. Tarkk’ampujapataljoonan kasarmialue.

käyttivät sitä hyväksi. Erityisesti 1800-luvun alkupuoliskol-

Tunnetuin ja samalla ainutkertaisin on Mikkelin pääma-

la Pietariin hakeuduttiin töihin – monet päätyivät käsityö-

jahistoria. Suomen itsenäisyyden ajan sodissa puolustus-

läisiksi, mutta myös paimeniksi Inkerinmaalle ja apulaisiksi

voimien päämaja on aina sijainnut Mikkelissä. Kun kesäl-

säätyläisperheisiin. Eräs menestyneimpiä oli ristiinalainen

lä 1939 yleiseurooppalaisen poliittisen ilmapiirin kiristyessä

Hiskias Pöntinen, joka lähetettiin 10-vuotiaana käsityöop-

suunniteltiin päämajan sijoitusta, ratkaisi sijoituksen Mik-

piin. 1840-luvulla hän perusti Gustav Fabergén kanssa yri-

kelin eduksi maantieteellinen sijainti, liikenne- ja viestiyh-

tyksen, josta muodostui keisarillisen Venäjän tunnetuin

teydet, riittävät majoitusmahdollisuudet kaupungissa sekä

kultasepänliike.

Naisvuori, johon voitiin louhia sodan johtoa varten pom-

Talonpoikaisvoin viennin kasvu alkoi 1820-luvulla, ja

misuojat. Talvi- ja jatkosodan aikana päämajan osastoja si-

Mikkelin markkinoilta käytiin hevos- ja karjakauppaa lä-

joitettiin useimpiin kaupungin julkisiin tiloihin sekä lähiseu-

hinnä Viipurin lääniin – sieltä ne yleensä myytiin eteenpäin

dun kartanoihin. Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun

Venäjälle. Saimaan kanavan (1856) avaamisen jälkeen ha-

taitteessa loi edellytykset päämajahistorian esille tuomi-

loista tuli merkittävä artikkeli, joita esimerkiksi anttolalaiset

seksi aiempaa laajemmin. Tuolloin Suomessa alkoi edelleen

lotjanrakentajat rahtasivat Pietariin. Ennen ensimmäistä

jatkuva toisen maailmansodan käsittely sekä kansalaiskes-

maailmansotaa talonpoikainen Pietarinkauppa oli vaihtu-

kusteluissa että historiantutkimuksessa. Sodanaikaisen

nut ammattimaiseen kaupankäyntiin ja monet mikkeliläi-

puolustusvoimain ylipäällikön, Suomen Marsalkka Manner-

set kauppiaat loivat merkittäviä pääomia kaupankäynnillä.

heimin henkilö sekä monivaiheinen elämä kiehtovat monipuolisuudellaan ihmisiä yhä uudelleen.

KASKIKANSAN PERILLISET

Vuosisatoja vallitsevana olleen kaskikulttuurin jäljet näky-

vumetsästä tehty huuhtakaski ja korpiruis mahdollistivat

vät edelleen maisemassa ja nimistössä, ruokakulttuurissa,

savolaisasutuksen leviämisen 1300–1600 -luvuilla Mikkelin

uskomusperinteessä ja kansanhuumorissa. Ennen kaikkea

seudulta pohjoiseen.

kaskikansan perintö elää luontosuhteessamme: metsät ja

Kalastus, metsästys ja luonnonantimien kerääminen

järvet ovat läsnä, isolla joukolla ihmisiä on mökki, marja-

kuuluivat olennaisesti kaskitalouteen. Kaskikansa eli savu-

maat ja liikkuminen luonnossa ovat meikäläistä arkea.

pirteissään, söi pehmeää leipää, kalaa ja riistaa. Sukuyhteisö ja luontosuhde olivat tärkeitä. Satoa ja kotia suojelemaan käytettiin loitsuja ja taikoja, ja niiden erityisosaajana

Kaski elämäntapana

toimivat tietäjät. Matti Sarmelan mukaan loitsuja onkin kerätty Savosta enemmän kuin mistään muualta maailmasta.

Kaskiviljelyä oli alueen elinkeinoelämän perusta lähes Mik-

Tarinankertojia arvostettiin.

kelin kaupungin perustamisen saakka. Se vaati useiden

Kaskeaminen alkoi hiipua 1800-luvulla. Isojako ja puun

vuosien työn metsän kaadosta ja polttamisesta kylvöön

arvonnousu metsäteollisuuden myötä sekä tehokkaam-

ja sadonkorjuuseen. Monet savolaiset suku- ja paikanni-

man peltoviljelyn edistyminen päättivät kaskiviljelyn.

met juontavat juurensa kaskeamisen eri työvaiheisiin. Ha-

19 Vasemmalla Rannoilla asumisen muodot ovat muuttuneet ajan mukana: arkisen kovan työn näyttämöstä on tullut yhä enemmän vapaa-ajan ympäristöä. Huvila-asutus alkoi syntyä 1800-luvun lopulla ja koko kansan mökkeily 1960-luvulta lähtien. Vuoden 2013 alusta Mikkelistä, Ristiinasta ja Suomenniemestä muodostunut Mikkeli on maan suurin kesämökkikunta. (Harri Heinonen)

”Nouse lempi liikkumaan, kunnia kukkumaan, tämän neitosen nevoille, tämän linnun liettehille! Jos et nouse, niin miä nostan, jos et kuku, niin kiroan!” Etelä-Savo 1884. Kaskikansan uskontojärjestelmä tähtäsi luontaistaloudessa selviämiseen karja-, satoja naimaonnen avulla. Onnen määrä oli vakio, ja sitä pystyi siirtämään toisilta itselle loitsujen avulla. Loitsut ja taiat taisi parhaiten tietäjä, joka käsitteli kaskiviljelijän ympäristössä vaikuttavia voimia, tietäjäkielessä väkeä. Tietäjän tehtävänä oli karjan suojeleminen, vahingon torjuminen, hedelmällisyys- ja hääriittien suorittaminen ja sairauksien parantaminen. Savolaisilla oli vanhamittainen loitsu lähes kaikkiin tarkoituksiin. Usein naistietäjät hoitivat vainajakultit, lemmentaiat, lastensaamiseen ja karjanhoitoon liittyvät loitsut, miestietäjät taas keskittyivät viljeltyyn ympäristöön, kaskimaiden, metsälaidunten ja pyyntielinkeinojen turvaamiseen.

Ylempi Kaskeamisen päätyttyä parhaat peltomaat vallattiin ensin ja ovat edelleen käytössä. Otavan Röppään maisemassa näkyvät viljelyn vanhat ja uudet merkit. Tuulimylly on peräisin 1800-luvulta. (Harri Heinonen)

Yllä Norjalaisomisteinen Halla Oy aloitti sahaustoiminnan Otavassa vuonna 1891. Nykyään Versowoodin yksikkönä toimiva Otavan saha edustaa Ristiinan Pelloksessa toimivan UMP-Kymmenen vaneritehtaan ohella alueen metsäteollisuutta. (Harri Heinonen)

Yllä Myllyt olivat usein paikkakuntiensa ensimmäisiä ”teollisuuslaitoksia”. Mikkelin Ihastjärvellä sijaitsevalla Harjukosken myllyllä kuvattiin vuonna 1982 Arto Paasilinnan romaaniin Ulvova mylläri perustunut samanniminen elokuva, nimiosassa Vesa-Matti Loiri. Mylly on osa Mikkelin kaupungin museokohteita. (Anssi Romo) Yllä oikealla Suur-Savon museon kokoelmien laajaa esineistöä on kerätty ympäri maakuntaa vuodesta 1910 lähtien. Nykyisellä paikallaan vanhassa viljamakasiinissa museo on toiminut vuodesta 1960. Museossa esitellään mm. kaskikansan elinkeinoja ja säätyläisten ja virkamiesten elämää. (Harri Heinonen) Oikealla Ristiinassa Suurlahden valtakunnallisesti merkittävän maisematien varrella sijaitsee Pien-Toijolan talonpoikaismuseo. Pien-Toijola tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden tutustua lähes sellaisenaan säilyneeseen 1800-luvun maatilaan – alueella on aidoilla paikoillaan lähes 30 rakennusta 1700−1800 -luvuilta. Tila on kuulunut Toijosen suvulle vuodesta 1672. (Ristiinan kunta)

Kaskikansan perintö elää

Sahat olivat Mikkelin seudun elinkeinoelämän keskeisiä toimijoita 1900-luvun alussa. Höyrykoneen ansiosta saha-

Metsä

toiminta ei ollut enää sidoksissa vesivoimaan, ja niinpä sa-

Metsä kaadettiin pelloksi, ja kun metsäteollisuus alkoi ke-

hoja toimi alueella 11 ennen toista maailmasotaa. Useimmi-

hittyä, olivat Savon metsät rintamailla olemattomia. Kas-

ten paikallisten perustamat sahat synnyttivät ja elättivät

kikansan perillisten osa ei ollut modernisaation alkaessa

taajamia vesistöjen ja Savonradan risteyskohdissa, kuten

hyvä. Myöhästyimme kehityksestä vesivoiman ja raaka-ai-

Otavassa ja Haukivuorella. Poikkeuksen teki Hirvensalmen

neen puutteen vuoksi, mutta nykypäivänä olemme maan

Kissakosken paperitehdas, jossa vesivoiman käyttämä en-

parhaimman metsänkasvun alueella ja metsätalous kohen-

simmäinen Suomessa valmistettu paperikone tuotti mm.

taa monen eteläsavolaisen taloutta merkittävästi.

kuuluisaa väripaperia ja työllisti noin 200 henkeä. Paitsi puuta, metsä antaa myös riistaa, marjoja ja sieniä. Metsässä liikkuminen sekä marjastus ja sienestys ovat olleet aina ja ovat edelleen eteläsavolaisten suosiossa. Mökki veden äärellä Vesistö, vesillä liikkuminen ja saaristolaisasutus ovat luonteva osa Järvi-Suomen kulttuuriperintöä. Veskansaa, saarissa asujia ja vesitse liikkujia on ollut erityisesti Hirvensalmella runsaasti. Savolaisvene on omanlaisensa, ja sillä sekä haaparuuhella on soudettu täällä vuosisadat. Talvella jäitä myöten kulkeminen talviteillä oli helppoa. Järvestä saatiin monenlaista särvintä. Muikku tekee edelleen erinomaisesti kauppansa Mikkelin seudun toreilla. Nuottaus ja siihen liittyvä perinne apajapaikkoineen ja tarinoineen elää osin nykyäänkin. Laivaliikenteen kehitys vaurastutti kauppiaita ja Venäjänkaupan tuotoilla rakennettiin mm. Mikkelin keskustaan kivitaloja. Kansanomainen lotjanrakennus oli 1900-luvun alkupuoliskolla Anttolassa Saimaan alueen toiseksi suurinta. Taitavia anttolalaisia kirvesmiehiä kiertää edelleen pitkin maata. Pelto ja leipä Kaskettavat metsät kävivät vähiin 1800-luvulla ja sadot huononivat. Kartanot toimivat esimerkkinä peltoviljelyyn siirtymisessä. Merkittävä oli myös vuonna 1856 perustettu Otavan maanviljelyskoulu, joka antoi opetusta uudenaikaisesta maanviljelystä. 1800−1900 -lukujen vaihteen

maanviljelyn koneellistuminen, metsätalouden nousu ja

pillinen eteläsavolainen perinneruoka ohra- eli röpörieska

kaupungistuminen aiheuttivat muutoksia maatalouden ja

on pitänyt suosionsa näihin päiviin saakka.

maaseudun rakenteeseen. Heinän peltoviljely yleistyi kar-

Metsän ja veden antimet ja tuore lähiruoka ovat ol-

jatalouden lisääntymisen myötä. Torpparivapautus vuonna

leet osa Mikkelin seudun ihmisten arkea aina. Vilkas tori

1918 ja sotien jälkeinen asutuspolitiikka yhdessä luonnon-

ja kauppahalli ovat osaltaan pitäneet maaseudun tuotteet

olosuhteiden, mäkisten ja kivisten peltojen kanssa loivat

kaupunkilaistenkin saatavilla. Nyttemmin seutu on erikois-

Etelä-Savolle tyypillisen perheviljelmän.

tumassa luomuun niin tutkimuksen kuin tuotannon saralla.

Perheviljelmä säilytti asemansa 1960-luvulta alkaneen maaltamuuton ja yhteiskunnan rakennemuutoksen vuosi-

Oma erikoisuutensa on myös lukuisten kartanoiden ruokakulttuuri.

na, kunnes 1990-luvun puolivälistä lähtien maatilojen määrä on vähentynyt ja keskimääräinen tilakoko kasvanut.

Maisema

Maanviljelyä leimaa moninaisuus: erilaiset liitännäiselinkei-

Kaskikansan elämä metsän, vesistön ja pellon kolmiyhtey-

not, erikoistuminen tai laajentaminen ovat yleisimpiä ta-

dessä on jättänyt jälkensä niin konkreettiseen kuin men-

poja saada elanto viljelystä 2000-luvulla. Alkutuotannos-

taaliseen savolaismaisemaan. 1800-luvulla maisema oli

ta elantonsa saavien osuus väestöstä on Etelä-Savossa

huomattavasti avarampi kaskeamisen ja polttopuun käy-

maan keskiarvoa korkeampi. Maatalous on modernisoitu-

tön jäljiltä; järeitä metsiä ei Mikkelin pitäjän tienoilla juu-

nut, mutta koneet kyntävät samoja kivisiä mäenrinnepel-

rikaan ollut. Ahot, niityt ja vanhat pihapiirit ovat perinne-

toja, joita esi-isät aikoinaan kaskeamalla raivasivat.

maisemia, jotka kertovat menneestä kulttuurista. Aika ja

Mikkelin seutu kuului perinteisessä kulttuurissa peh-

ihmisen toiminta vaikuttavat maisemaan. Maaseutumaise-

meän leivän alueeseen. Hapanleipä leivottiin pari kertaa

ma muuttuu, mutta muutoksetkin voivat kertoa jatkuvuu-

viikossa. Yleisiä olivat muutkin uuniruoat, puurot ja laati-

desta.

kot. Kala, riista, ruis, metsämarjat ja nauris sekä sittemmin

Maisema-alueita on arvotettu valtakunnallisesti ja maa-

peruna muodostivat pääasiallisen ruokavalion. Savolais-

kunnallisesti merkittäviin. Valtakunnallisesti arvokkaita

ten sanottiin olevan ahneita ruualle, mikä johtui useim-

maisema-alueita Mikkelissä ja Hirvensalmella ovat Ristii-

miten läsnä olleesta nälästä. Vanhoista kansanruoista on

na-Hurissalo maisematie, Anttolan Neitvuori ja Saksalan-

sittemmin valikoitu erilaisia perinneruokia eri pitäjille. Tyy-

harju – Haukivuoren kirkonkylä.

Yllä Metsällä on myös kulttuurista merkitystä. Kaskikansalla oli metsälle omat jumalat, Tapio ja Tellervo, ja esimerkiksi metsälähteet ja suuret muurahaispesät olivat riittipaikkoja. Yhä metsä on monelle rauhoittumisen tai virkistäytymisen paikka. Anttolan Neitvuorella metsä on luonnontilassa. Harri Heinonen. Vasemmalla Mikkelin seudun perinteinen maaseutumaisema on avara mäenlakimaisema, josta usein avautuvat rinnepellot rantaan. Näkymä Anttolan Vitjaselle vuonna 1905. (MKM.) Oikealla Karjatalous alkoi nousta yhä tärkeämmäksi 1800-luvun lopulla. Pietarinkauppa veti tavattomat määrät voita, ja tästä syystä maatalouden tuotantosuunnan muutos karjatalouteen sekä maatalouden kaupallistuminen tapahtuivat Etelä-Savossa aikaisemmin kuin muualla Suomessa. Karjatalous on edelleen Etelä-Savon suurin maatalouden tuotantosuunta. (Leena Hangasmaa.)

Yllä Pitkä arjen historia vesistöjen äärellä määrittää ehkä eniten Mikkelin seudun kulttuuriperintöä. Vesireitit ja veneellä kulkeminen ovat mahdol-listaneet alueen asuttamisen ja liikkumisen vuoden ympäri. (Harri Heinonen) Vasemmalla Menneisyys sahateollisuustaajamana näkyy Haukivuoren rakennetussa ympäristössä. Radanvarsitien entiset sahatyöläisten asunnot rakennettiin Asemankylään 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. (Aada Mustonen)

TORILLA JA KAUPANTEOSSA

Mikkelin torilla kohtaavat kaupunki ja maaseutu, matkailijat ja mökkiläiset. Elintarvikkeet, korit, kukat ja monet muut tavarat vaihtavat omistajaa, kuten on tapahtunut vuosisatojen ajan. Muutaman kerran kesässä torin täyttää Jättikirppis – silloin kaupunkilaiset ryhtyvät puolestaan torikauppiaiksi. (Jukka Kumpusalo)

Mikkelin Kauppatori, myöhemmin Pikkutori, nykyinen Kauppahallin paikka Kauppakeskus Stellassa kuvattuna noin vuoden 1910 tienoilla. (Postikortti Pekka Pitkäsen kokoelma)

Mikkelin tori on yksi Suomen tunnetuimpia kesätore-

markkinoilla Mikkelin kirkonkylään kokoontui tuhansittain

ja. Kulttuuriympäristönä alue on monikerroksinen. Ennen

ihmisiä, ympäröivän maakunnan talonpoikia kauppaa-

kaupungin perustamista Savon Prikaati harjoitteli avoimel-

maan tuotteitaan ja kaupunkien porvareita niitä ostamaan.

la kentällä, malmilla. Kaupungin perustamisen myötä sii-

Syysmarkkinoilla – Mikko-markkinoilla – kaupattiin karjaa

tä tuli Hallitustori, monumentaaliaukio, jonka varrelle ra-

ja kevätmarkkinoilla erityisesti hevosia. Edelleen järjestet-

kennettiin Mikkelin lääninhallitus ja Mikkelin kaupungintalo.

tävät Maalis- ja Mikko-markkinat ovat elävää perinnettä

Kaupan käynnin tori siitä tuli vuonna 1929, kun torikauppa

alueellamme – vaikka sisältö on muuttunut, perinne säilyy.

siirtyi sinne Pikkutorilta. Mikkelin

markkinaperinteet

Torikauppa alkoi maalaistavaroiden kauppana 1870-lujuontavat

1700-luvulle,

vulla nykyisen Kauppahallin paikalla. 1900-luvun alkupuo-

kun Turun rauhan (1743) jälkeen Lappeenrannan markki-

lella se siirtyi Hallitustorille, lopullisesti 1930-luvun tait-

naoikeudet siirrettiin Mikkelin kirkonkylälle. Mikkelin syys-

teessa. Torilla kohtaavat kaupunki ja maaseutu, osana

markkinat saivat alkunsa. Maalismarkkinoiksi vakiintuneet

yleismaailmallista, ikiaikaista kaupanteon perinnettä.

talvimarkkinat vahvistettiin vuonna 1799. Syys- ja kevät-

Yllä vasemmalla C.L. Engelin suunnittelema Mikkelin lääninhallitus valmistui vuonna 1843, jolloin lääninhallinto siirtyi Heinolasta Mikkeliin. Rakennuksessa toimii Itä-Suomen aluehallintovirasto. (Harri Heinonen) Yllä keskellä Suur-Savon Osuuskaupan toimitalo, Säästöpankin talo ja kauppahallien porttirakennukset ovat muodostaneet 1940-luvulta lähtien yhden Mikkelin keskeisistä kaupunkimaisemista. (MKM) Yllä oikealla: Kaupungintalo 1970-luvulla. (MKM) Alla Torin itäreunaan kaavoitettiin kuusikerroksisten talojen rivistö, vasemmalta Kassakulma, keskellä Osuuspankki ja oikealla SYP:n talo. Torin uusinta rakennuskerrostumaa on Aki Davidssonin suunnittelema torirakennus Muikku. (Harri Heinonen)

Tori 360°

1929 suunnittelemat kauppahallien porttirakennukset ja komea funkkisrakennusten rivistö. Ne muodostavat yhden

Mikkelin Hallitustori ympäristöineen on valtakunnallisesti

Mikkelin tunnetuimmista ja kuvatuimmista kaupunkinäky-

merkittävä rakennettu ympäristö. Kaupungin ensimmäisen

mistä. Hallitus- ja Maaherrankatujen kulmassa on apteek-

asemakaavan laati C.L. Engel vuonna 1838. Se toteutti ai-

kari Akseli Jaman rakennuttama, arkkitehti Martti Välikan-

kansa kaupunkirakentamisen ihannetta, johon kuuluivat le-

kaan suunnittelema Mikkelin ensimmäinen moderni liike- ja

veät kadut, aukiot ja puistot. Hallitustori oli nimensä mu-

asuinrakennus. Valmistuessaan vuonna 1938 se aloitti funk-

kaisesti hallitustori: sen varrelle suunniteltiin lääninhallitus

kiskeskustan yleisilmeen muodostuminen. Seuraavana val-

ja raatihuoneelle eli kaupungintalolle varattiin paikka.

mistui Osuuskauppa Suur-Savon toimitalo SOK:n raken-

Torin koko läntisen puolen täyttivät alun perin Mikke-

nusosaston Arthur Elgin suunnittelemana vuonna 1940.

lin lääninhallituksen, nykyisen Itä-Suomen aluehallintovi-

Rivin päättää vuonna 1942 valmistunut, jälleen Martti Väli-

raston rakennukset. Lääninhallituksen päärakennuksen

kankaan suunnittelema Säästöpankin talo.

suunnitteli C.L.Engel. Rakennuksen yläkertaan sijoitettiin

Torin itäpuolta reunustavat 1950−60-luvuilla rakenne-

maaherran virkahuoneisto ja edustustilat, alakertaan lää-

tut kerrostalot. Talvisodan pommitukset tuhosivat aiem-

ninhallituksen virastotilat. Etelänpuoleisen kulmaraken-

min paikalla olleita rakennuksia, muun muassa Mikkelin

nuksen suunnitteli E.B. Lohrman 1890-luvulla maanmit-

Tyttökoulun ja Toivakan myymälän. Kauppakeskus Foru-

tauskonttoria varten ja pohjoispuoleinen kulmarakennus

min rakennuksessa toimi aiemmin Hotelli-ravintola Nuija-

toteutettiin 1930-luvun lopulla. Rakennuksia yhdistävät la-

mies. Osuuskassa kasvoi Osuuspankiksi, ja rakennutti kort-

sikäytävät rakennettiin vuonna 1993.

telin keskelle toimitalon. Eteläisin talo tunnettiin SYP:n

Mikkelin kaupungin ensimmäinen oma hallinnollinen

talona.

rakennus valmistui vuonna 1912. Kaupungintalon suunnit-

Kierroksen päättää arkkitehti Eero Jokilehdon suun-

teli arkkitehti Selim A. Lindqvist, ja se edustaa pelkistet-

nittelema ja vuonna 1976 valmistunut Mikkelin kaupun-

tyä jugendia. Kaupungin keskushallinto on toiminut talossa

ginkirjasto/Etelä-Savon

nyt sadan vuoden ajan. Alun perin rakennuksessa toimivat

rakentamiseen saatiin varoja 1900-luvun alkupuolen kau-

myös kaupungin kirjasto ja maistraatti.

pankäynnillä vaurastuneen C.F. Pöndisen testamenttiva-

Torin pohjoissivua hallitsevat Aarre Ekmanin vuonna

roista.

maakuntakirjasto.

Kirjastotalon

Oikealla Mikkelin satamaa uudistettiin vuonna 1912 – sinne rakennettiin satamapaviljonki, johon tuli satamakonttori, ravintoloitsijan huone ja avoin odotustila yleisölle. (Pekka Pitkäsen kokoelma) Alla Savon rata vedettiin 1880-luvulla Mikkelin sataman kautta. Se oli aikansa logistinen innovaatio, ja leimasi sataman kuljetuksen, varastoinnin ja liikenteen paikaksi nykypäiviin saakka. Kuva 1970-luvun alusta, jolloin matkustajalaivat − Saimaan valkokyljet – vielä liikennöivät. (MKM)

Liike-elämän paikkoja

edelleen jäljellä olevia kivitaloja kaupunkiin. Porrassalmen-

kadusta kehittyi kaupungin tärkein kauppakatu, jonka varTorin lisäksi kauppaa käytiin Hallitustorin ja Kirkkopuiston

relle sijoittautuivat 1900-luvun kuluessa myös osuustoi-

välissä sijainneissa tukkipuodeissa, 1913 avatussa Kauppa-

minnalliset liikkeet: eteläpäähän Keskusosuusliike Hankkija,

hallissa sekä keskustan kortteleihin avatuissa kauppapuo-

keskelle Mikkelin seudun Osuuskassa/Suur-Savon Osuus-

deissa. 1800−1900-lukujen kolme suurkauppiasta Aatu

pankki ja pohjoispäähän Mikkelin Osuusmeijeri ja Suur-Sa-

Pylkkänen, Carl Fredrik Pöndinen ja David Pulkkinen har-

von Osuusteurastamona aloittanut Karjaportti.

joittivat tukkukauppaa ja omistivat laivoja sekä rakensivat

Yllä Torikauppaa 1900-luvun alussa – tavarat myytiin suoraan hevosen vetämistä ajoneuvoista. Vasemmalla näkyy idänpuoleisen tukkipuoti-rivistön pää – sen paikalle valmistui vuonna 1912 Mikkelin Kauppahalli. (Reijo Tiusasen kokoelma) Vasemalla Mikkeli on ollut vanhastaan vilkas tieliikenteen risteys. Linja-autoasemalla kohtasivat lähi- ja kaukoliikenteen matkaajat. Liikennevirta synnytti yritystoimintaa; 1930-luvulla mikkeliläinen linja-autoyritys Savonlinja Oy oli maan suurin liikennöitsijä. (MKM)

Kaupankäynnin paikkoja ruvettiin kutsumaan mikkeliläisittäin ”kulmiksi”; Laitisenkulma, Mikrankulma, Otonkulma, Jamankulma ja niin edelleen. Nimi annettiin useimmiten liikettä pitäneen kauppiaan tai rakennuksen omistajan mukaan. Rakennukset ovat vaihtuneet, mutta nimet elävät edelleen. Yksi vanhoista liike-elämän paikoista toimii yhä alkuperäisessä rakennuksessaan, nimittäin Pulkkisenkulma. Asemakaavalla suojeltu kokonaisuus sisältää Mikonkadun ja Savilahdenkadun risteyksessä vuonna 1843 valmistuneen osan ja Savilahdenkadun varrella todennäköisesti lääninarkkitehti Constantin Kiseleffin suunnitteleman liikerakennuksen. Ne ovat ainoat Mikkelin ensimmäisen asemakaavan alueella säilyneet puutalot ja muodostavat harvinaisen, lajissaan hyvin edustavan ja aikanaan myös tyypillisen kokonaisuuden. Pulkkisenkulmassa ”Vanhassa talossa” toimii muun muassa Suomen ainoan lampaanvillaa kehräävän yrityksen, mikkeliläisen Pirtin Kehräämön myymälä. (Jyrki Suvimaa)

Mikkelin Uusi Apteekki oli perustettu vuonna 1907. Muutaman vuoden kuluttua se siirtyi Akseli Jamalle. Myymäläkuva vanhasta liikkeestä, joka sijaitsi 1938 valmistuneen Jamankulman paikalla. Kauppakeskus Akseli kantaa apteekkarin nimeä. (MKM)

KAUPUNKI JA KAUPUNKILAISET Mikkelin kaupunki perustettiin vuonna 1838. Keisari Nikolai I allekirjoitti perustamiskirjan maaliskuun 7. päivänä, joka on siis kaupungin syntymäpäivä. Syitä kaupungin perustamiselle oli kaksi. Laajan eurooppalaisen sodan sivujuonteena käytiin Suomen sota vuosina 1808−09 ja sen seurauksena Suomi liitettiin itsehallinnollisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan. Kolme vuotta myöhemmin suuriruhtinaskuntaan liitettiin ns. Vanha Suomi eli Turun rauhassa Venäjälle menetetty alue. Suomi sai tuolloin Talvisodan päättymiseen saakka kestäneet rajansa. Poliittisista muutoksista seurasi hallinnollisia muutoksia: läänijako uusittiin, ja vuonna 1831 perustettiin Mikkelin lääni. Maaherran residenssi eli lääninhallitus päätettiin sijoittaa Mikkelin kirkonkylään, joka sijaitsi keskellä uutta lääniää. Toinen syy kaupungin perustamiselle oli taloudellinen; maakunta katsottiin elinkeinoiltaan kehittymättömäksi, jota tilannetta kaupunkielinkeinot voisivat parantaa. Mikkeli perustettiin siis hallinnon ja kaupan kaupungiksi. Mikkeli kantaa hallintokaupungin kulttuuriperintöä, mikä näkyy edelleenkin monina hyvinä asioina. Läänin pääkaupungin statuksen myötä Mikkeli sai asemakaavan ja kaupunkirakenteen, jossa on selvät monumentaalipiirteet – aukiot, puistot, leveät kadut ja suuret tontit. Hevosvetoisten ajoneuvojen ja kävelyyn perustuneen aikakauden kaupunki toimii edelleen autoistumisesta ja asukasluvun monituhatkertaistumisesta huolimatta. Vallan kamarit ovat Mikkelin rakennettua kulttuuriperintöä. Lääninhallitus, lääninvankila ja lääninsairaala valmistuvat kaikki 1840-luvulla ja ovat vanhinta säilynyttä kaupungin rakennusperintöä. Hallintoa seurasivat koulut, Mikkelin Lyseo ja Mikkelin Tyttökoulu, joiden alkuperäiset rakennukMikkelin kaupungintalo oli kokonaistaideteos: Selim A. Lindqvist suunnitteli myös huonekalut ja valaisimet. Nykyinen kaupunginhallituksen kokoushuone toimi alun perin maistraatin istuntosalina. (Kimmo Iso-Tuisku)

set tuhoutuivat talvisodan pommituksissa. Koulukaupun-

Mikkelin ensimm채isen asemakaavan laati C.L. Engel useiden aiempien suunnitelmien pohjalta. Se edusti oman aikakautensa suunnittelua. Keskeist채 olivat leve채t paloturvalliset kadut ja suuret tontit. (KA/MKM)

gin asema ja leima vahvistui myöhempinä vuosikymmeninä. Sivistystä seurasivat aseet; 6. Tarkk’ampuja pataljoonan kasarmit valmistuivat ”vanhalle väelle” kaupungin kupeeseen ja reservikomppanian kasarmit Tuukkalaan kaupungin ulkopuolelle. Rautatie, Savonrata, viimeisteli valtion panoksen 1800-luvun Mikkelin kulttuuriympäristöön. Kaupunginhallinnon ensimmäinen oma rakennus oli vuonna 1912 valmistunut Mikkelin kaupungintalo. SielOikealla Vuonna 1878 säädetyllä asevelvollisuuslailla perustettiin kahdeksan suomalaista tarkka-ampujapataljoonaa, joista kuudes sijoitettiin Mikkeliin. Kasarmialueen puisissa rakennuksissa aloittivat ensimmäiset pääsääntöisesti savolaiset alokkaat palveluksensa vuonna 1881. (Paavo Innanen) Ylempi Tiiliset rakennukset pystytettiin venäläistä rykmenttiä varten, joka tuli kasarmeille vuonna 1902. (Aki Loponen, Loma Graphics Oy) Yllä Itsenäistymisen jälkeen kasarmi oli 50 vuotta varuskuntakäytössä. Nykyään valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi ympäristöksi luokitellulla alueella toimii mm. Jalkaväkimuseo ja Mikkelin ammattikorkeakoulu. (Aki Ilmanen)

lä kokoontuivat kaupungin valtuusmiehet ja siellä toimi maistraatti ja raastuvanoikeus. Kaupunkilaisten käytössä oli ollut kirjasto 1860-luvulta lähtien, ja nyt se sai vakinaiset tilat uudesta kaupungintalosta. Samoihin aikoihin kaupungintalon kanssa rakennettiin kaupunkiin vesijohtoverkosto ja Naisvuoren vesitorni, Kauppahalli ja Satamapaviljonki. Pienen kaupungin suuret investoinnit mahdollisti valtiolta saatu korvaus kasarmialueen pakkolunastuksesta; suomalaisen sotaväen vaihtuessa venäläiseen kaupunki sai korvauksen kotimaiselle sotaväelle aiemmin lahjoittamastaan maasta.

Vasemmalla Kaupunkilaiset kuuluivat samaan seurakuntaan Mikkelin pitäjäläisten kanssa, kunnes vuonna 1890 anottiin omaa kirkkokuntaa. Oma hautausmaa saatiin vuonna 1895 Laihalammen rannalta, J. Stenbäckin suunnittelema uusgoottilainen tiilikirkko valmistui 1897 ja seurakunta perustettiin 1907. Hiippakuntakaupunki Mikkelistä tuli toisen maailmansodan jälkeen. (Harri Heinonen) Keskellä yllä Savilahdenkatua 1960-luvulla (MKM) Keskellä alla Mikkelistä kehittyi koulukaupunki, joka keräsi paitsi kaupunkilaisten, myös ympäröivän maakunnan opinhaluiset nuoret. Kehitys alkoi 1870-luvun alussa, samoihin aikoihin perustettiin ensimmäinen oppikoulu Mikkelin Lyseo ja kansakoulut Linnanmäelle ja kaupunkiin. Urheilupuiston koulu on vuonna 1879 perustetun Mikkelin suomenkielisen tyttökoulun perillinen. (Paavo Innanen) Yllä Naisvuoren tornista on muotoutunut sadan vuoden aikana Mikkelin keskeinen symboli. (Harri Heinonen)

Kaupunkikulttuuria

Lääninhallituksen ja muiden virastojen virkamiehet olivat keisarin vallan paikallisia heijastumia. Yhdistettyinä

Mikkelin kaupungin perustamisen aikaan elettiin sääty-yh-

vanhan väen upseerikuntaan ja lähiseutujen kartanoiden

teiskunnassa. Kaupunkien asukkaat olivat pääasiassa kä-

väkeen he loivat 1800-luvulla eliitin, joka oli ruotsinkieli-

sityöläisiä ja kauppiaita eli porvaristoa. Heidän ohellaan

nen ja erottui selvästi ympäröivästä suomenkielisestä vä-

talonomistajat osallistuivat kaupungin päätöksentekoon.

estöstä. Usein säätyläiset olivat perustamassa yhdistyksiä

Muita ammattiryhmiä olivat muun muassa lääninhallituk-

ja aloittamassa kansalaistoimintaa. Mikkelin ensimmäinen

sen virkamiehet, opettajat, vapaan ammatin harjoittajat,

yhdistys oli vuonna 1855 perustettu Rouvasväen-yhdistys.

ajurit, kauppa-apulaiset, työmiehet, sekä piiat ja rengit.

Mikkelin pursiseura (1905) oli sisävesien toinen ja Vuoksen

Elinkeinovapauden myötä (1879) ammattien kirjo lisään-

alueen ensimmäinen veneily-yhdistys. 1800-luvun loppu-

tyi. Kaupunkielämä erosi maalaiselämästä; kaupungissa oli

puolta leimasi koko maassa alkava kansalaistoiminta eri

paljon ihmisiä, kivitaloja, kauppoja, eri tavalla pukeutuneita

yhdistyksissä.

ihmisiä, siellä saattoi kulkea vapaasti, siellä oli työajat, siellä tarvittiin rahaa ja siellä oli vapautta.

Ennen ensimmäistä maailmansotaa kaupunkikulttuuri oli Mikkelissä vilkasta; seuraelämää vietettiin eri yhdistys-

Yllä Mikkelin vanhin urheiluyhdistys on vuonna 1886 perustettu, vuodesta 1948 Mikkelin Ampujien nimellä toiminut seura. Kuvassa St. Michel Sportklubb/ Mikkelin urheiluseuran jäsenistöä polkupyöräretkellä 1900-luvun ensivuosina. (MKM) Vasemmalla Suomen Naisten Liikuntakasvatusliiton juhlakulkue Savilahdenkadulla vuonna 1925. (Jukka Mannisen kokoelma) Oikealla Mikkelin kaupunginorkesteri/ St. Michel Strings viettää 110-vuotisjuhliaan vuonna 2013. Se on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut jousiorkesteri. Mikkelin musiikinystäväin yhdistys ylläpiti orkesteria vuoteen 1990, jolloin se kunnallistettiin. (MMA)

ten piirissä ja klubeilla; juhlien paikkoja olivat Pirttiniemen

omistama Maailma Kuvissa. Sen lisäksi Mikkelissä toimi

kylpylä, Naisvuoren puisto paviljonkeineen ja Kirkkopuisto.

parhaimmillaan 1940−50 -luvuilla kolme muuta elokuvate-

Kirjastoja perustettiin 1860-luvulla, musiikkiharrastuksia vi-

atteria: Kinema, Savo (nyk. Ritz) ja Kinolinna.

risi kuorojen, soittokuntien, konserttitoiminnan ja Mikkelin

Itsenäistymisen jälkeen mikkeliläinen yhdistystoimin-

musiikinystäväin orkesterin myötä. Raittiusseurat, nuoriso-

ta laajeni entisestään. Partioliike saapui, perustettiin mm.

seurat ja hyväntekeväisyysjärjestöt aloittivat toimintaan-

suojeluskunnat, Mikkelin Ursa, Suur-Savon museoyhdistys,

sa ja monenlaista urheilua ryhdyttiin harrastamaan muun

Suomen matkailuyhdistyksen Mikkelin osasto jne. Vuonna

muassa VPK:n ja Työväenyhdistyksen suojissa. Työväenyh-

1916 valmistunut Urheilupuisto lisäsi urheilun harrastami-

distyksen toiminnassa ovat myös Mikkelin Teatterin juuret.

sen mahdollisuuksia, ja moni laji sai oman seuransa 1920-

Eläviin kuviin mikkeliläiset pääsivät vuonna 1909. Ensimmäinen elokuvateatteri oli Rouva Agatha Suhosen

ja 30-luvuilla.

Yläkuva Vuonna 1869 hyväksyttiin arkkitehti Brenderin suunnittelema Mikkelin asemakaavan laajennus, jossa Likolammen kaupunginosaan syntyi 24 tonttia ”varattomalle väelle”. Kaupunginosasta tuli erityisesti käsityöläisten ja virkamiesten asuttama. Elomaan talo on Mikkelin ainoa, alkuperäisessä 1880-luvun asussaan pihapiireineen säilynyt kaupunkitalo. A. Loenbomin suunnittelema keskisuuri kaupunkitalo edustaa erinomaisella tavalla alueen ensimmäistä rakennuskerrostumaa. Kiinteistöä pitää yllä Mikkeli-seura ry. (Miika Nieminen) Alakuvat Emolan esikaupunkialue on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö, joka oli pääosin rakentunut vuoteen 1931 mennessä. Eri-ikäisestä rakennuskannasta huolimatta alue on säilyttänyt historiallisen rakenteensa ja esikaupunkimaisen ilmeensä. (Harri Heinonen, Salla Jokela)

Esikaupunki Mikkelin kaupunkialue oli pitkään hyvin pieni. Kaupunkilaiseksi pääseminen ei ollut itsestäänselvyys, vaan pyrkijän piti osoittaa, että hän pystyy elättämään itsensä. Sen vuoksi kaupunkien rajojen ulkopuolella alkoi yleisesti syntyä esikaupunkeja, vapaasti rakentuneita asuinalueita, joissa turhat säännöt ja määräykset eivät rasittaneet elämää. Rouhialan omistaja, maanviljelijä H. Wirilander palstoitti mailleen kymmenittäin pieniä tontteja 1800-luvun loppuvuosina. Paukkulan omistaja Juho Riipinen teki saman Lähemäellä. Niin syntyivät Emolan ja Lähemäen esikaupunkialueet, joissa asui toisaalta vähävaraista, kaupungissa työssäkäyvää väestöä, toisaalta Savilahden rannalle nousseiden Saksalan ja Tuppuralan sahojen työväkeä ja Savon radan rakennustyöläisiä. Vuonna 1895 Emolassa Hauskan alueella asui jo 233 asukasta, ja alue kasvoi jatkuvasti. Esikaupunkialueella oli suuria puutteita koulu- ja asunto-olosuhteissa sekä terveydenhuollossa ja palosuojelussa. Maistraatti ilmoitti vuonna 1895, että alue ”huonosti ja tiheästi rakennettuna saattaa tulen vaaraa kaupungin alueelle rakennetuille läheisille taloille sekä on irstaisten naisten ja kuljeksivien löysäläisten pesäpaikka”. Vuoden 1909 tulirokkoepidemian jälkeen ryhdyttiin esittämään alueen lunastamista kaupungille. Näin tapahtui kuitenkin vasta vuonna 1931, jolloin esikaupungit olivat kasvaneet jo 4000 asukkaan yhteisöiksi. Liitoksen myötä kaupungin väkiluku lähes kaksinkertaistui.

Kaupunki alkoi kasvaa toisen maailmansodan jälkeen; syntyivät jälleenrakennuskauden laajat omakotialueet ja keskusta alkoi muuttua matalasta puutalokaupungista korkeiden kerrostalojen kaupungiksi. (Mauri Toiviainen)

MODERNIN MERKIT Moderni on uudenaikaista, nykyaikaista, uudistuvaa. Moderni näkyy nykykulttuurissa, mutta modernisaatio on jättänyt jälkiä myös menneisyydessä. Kuinka yhteiskunnan modernisaation murrosvaiheet ovat näkyneet ja mitä jälkiä ne ovat jättäneet? Milloin ja miten Mikkelissä ja lähiseudulla ollaan oltu moderneja, uudenaikaisia tai nykyaikaisia? Mitä siitä on tunnistettavissa kulttuuriperinnöksi? Mitä nykypäivässämme on sellaista, joka voisi olla huomisen kulttuuriperintöä?

Ensimmäinen modernisaatio 1800ja 1900-lukujen vaihteessa Modernisaatio on yhteiskunnan muuttumista tietyiltä piirteiltään nykyisen länsimaisen yhteiskunnan kaltaiseksi. Yleensä sen katsotaan alkavan teollistumisesta, ja siihen liitetään kaupungistuminen, yhteiskunnan toimialojen eriytyminen, tieteen ja tekniikan arvostuksen kasvu, kansalaisten koulutustason kohoaminen, laajentunut osallistuminen politiikkaan, pidentynyt elinikä sekä alentunut syntyvyys. Modernisaatioon kuului myös ajattelutavan ja perinteisten sosiaalisten siteiden muuttuminen yksilöllisemmäksi. Suomalainen

yhteiskunta

alkoi

muuttua

nopeasti

1800-luvun puolivälistä lähtien. Murros oli niin voimakas, että koko kansankulttuuri muuttui. Uudistukset rantautuivat myös Etelä-Savoon. Reittejä oli pääosin kaksi: maaseudulla vaikuttavat kartanot olivat maatalouden uudistusten välittäjiä, ja nuoressa Mikkelin kaupungissa aikansa sivistyneistö, opettajat, lehtimiehet ja virkamiehet toivat mukaVoimakkaan kehityksen aika näkyy edelleen Mikkelin katukuvassa. Mikkelin maamerkki, Naisvuoren torni rakennettiin osaksi vuonna 1911 tekeillä ollutta vesijohtolaitosta – tuolloin omat ja yleiset kaivot jäivät historiaan ja kaupungissa astuttiin vesiklosettien aikakauteen. Torni toimi palovartiotornina 1930-luvulle saakka ja siellä on sijainnut aina kesäravintola. Kuvassa torni ennen toisen maailmansodan jälkeisiä muutoksia. (MK.)

naan uusia tuulia. Merkittävä modernisaation vauhdittaja oli Pietari, joka kasvaessaan tarjosi seudulle työtä ja vaurautta. Höyrylaivaliikenne ja 1889 avattu Savon rata kuljet-

tivat tavaran lisäksi myös ihmisiä, uutisia ja ideologioita. Myös maaseudun elämä koheni, kun radanvarsikylät kehittyivät. Mikkeli koki voimakkaan kasvun kauden 1880-luvun lopulta ensimmäiseen maailmansotaan. Mikkelin kaupungin väkiluku kasvoi lähes kolminkertaiseksi, ja heti kaupungin rajojen takana kasvoivat Emolan ja Lähemäen esikaupunkialueet. Tarkk’ampujakasarmilla palveli satoja asevelvollisia. Mikkeliä ei ole pidetty teollisuuskaupunkina, eikä ajalle tyypillinen teollistuminen ollut meillä niin voimakasta kuin monilla muilla paikkakunnilla. Toisaalta kyseessä oli näköharha – Mikkelin maalaiskunta oli läänin teollistunein kunta 1900-luvun alussa, pääasiassa kaupungin kupeessa toimineista sahoista johtuen. Ne työllistivät maaseudun maatonta väestöä, josta osa suuntasi savolaisten Amerikkaan Kotkan seudulle. Kansankulttuurin murros piti sisällään myös koulutustason nousun ja aatteiden heräämisen. Kansakoululaitoksen merkitys oli keskeinen. 1866 annettiin kansakouluasetus, mutta Etelä-Savossa perustettiin ensimmäinen kansakoulu jo kolme vuotta aiemmin Hirvensalmen Apajalahdelle – kahdeksantena kansakouluna Suomessa. Kan-

Yllä vasemmalla Hirvensalmen Kissakosken paperitehdas oli Etelä-Savon modernein ja tuottavin teollisuuslaitos 1910-luvun alussa. Siellä valmisti paperia ensimmäinen Suomessa valmistunut paperikone. (Harri Heinonen) Yllä oikealla Toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennuskausi ja hyvinvointivaltion rakentaminen synnytti laajan ja monimuotoisen rakennuskannan. Lähemäen Lastentalon suunnitteli silloinen kaupunginarkkitehti Eero Jokilehto ja reliefit rakennuksen julkisivuun Michael Schilkin. Kuva vuodelta 1959, Foto Roos. (MKM) Yllä Metsälähiön ihanne syntyi 1950-luvun lopulla. Mikkelin ensimmäinen metsälähiö toteutettiin Tuppuralaan, jossa korkealle kalliolle kaavoitettiin seitsemänkerroksisia kerrostaloja. Yhdeksi kaupungin kiintopisteistä muodostuneet rakennukset suunnitteli Eero Jokilehto. Etualalla Tuppuralan sahan myötä syntynyttä rakennuskantaa. (Aada Mustonen)

salaisaktiivisuus kanavoitui yhdistyksiin ja poliittisten puo-

Kehitysaluepolitiikan myötä Mikkeliinkin saatiin houku-

lueiden syntyyn.

teltua teollisuutta, suurimpana Oy Mölnlycke Ab. Tehdas työllisti 400 henkeä, jotka tarvitsivat myös asuntoja. Syntyi uusia asuinalueita, kuten Siekkilä ja Laajalampi.

Toinen modernisaatio 1960−70-luvuilla

Rakennetun ympäristön suunnittelussa haluttiin lähteä ”puhtaalta pöydältä” ja ajatus uudenaikaisesta kauniina

Kehitys katkesi maailmasotiin. Talvisodan pommituksis-

otettiin itsestään selvänä. Liikenne, tiesuunnittelu ja kas-

sa Mikkelin tappiot olivat kaupungin koon huomioon ot-

vava kauppa olivat lähtökohtina. Tämä näkyi kaupungeissa

taen maan toiseksi raskaimmat. Jälleenrakentamistyöt

mm. metsälähiöiden syntymisenä, ja vanhan puutalokau-

aloitettiin heti sodan päätyttyä. Maaseudulle syntyi pien-

pungin purkamisena uuden tieltä. Uusi urbaani elämänta-

tiloja rintamamiehille ja siirtoväelle, ja kaupunkiin nousi

pa siirrettiin myös kirkonkyliin, joissa itsepalvelumyymälät

uusia asuinalueita. Keskikaupungin raunioituneille tonteil-

ja autoistuminen muuttivat maisemaa. Kirkonkylien tiet ra-

le rakennettiin vuosien mittaan monikerroksisia kivitalo-

kennettiin valtatienormein halkomaan kylää tai ohitustei-

ja. Rakennetun ympäristön muutos käynnistyi sodan seu-

nä, mikä muutti kylien rakennetta.

rauksena, mutta kiihtyi 1960- ja 70-lukujen yhteiskunnan rakennemuutoksessa. Sotien jälkeen syntyneet pientilat eivät enää elättäneet

Kekkosen ajan Suomi muuttui maatalousmaasta hyvinvointivaltioksi. 1970-luvun alussa annetut sairausvakuutus- ja kansanterveyslait sekä peruskoulu-uudistus näkyi-

uutta sukupolvea. Modernisaatio alkoi Suomessa euroop-

vät Mikkelissäkin. Terveyskeskus avattiin Pankalammelle,

palaisittain myöhään, mutta oli sitäkin rajumpaa. Alkoi no-

ja maalaiskunnassa Rantakylä ajoi Otavan ohi yläasteen

pea maaltamuutto, kaupungistuminen ja elintason nousu.

ja palveluiden myötä. Jo 1960-luvulla kaupunkiin oli tullut

Yllä Rapu ja Muikku oli Mikkelin ensimmäinen kaupunkifestivaali. Vuonna 1970 alkaneet juhlat levittäytyivät koko keskustan alueelle Kirkkopuistosta Hallitustorille. (MKM) Vasemmalla Mikkelin taidemuseo/Etelä-Savon aluetaidemuseo toimii Armas Rankan suunnittelemassa ja kauppaneuvos David Pulkkisen rakennuttamassa, vuonna 1913 valmistuneessa Graniittitalossa. Pysyvän näyttelyn muodostaa Martti Airion taidekokoelma, johon kuuluu antiikkihuonekaluja ja suomalaista, lähinnä jälki-impressionistista ja ekspressionistista maalaustaidetta. (MKM, Teuvo Karjalainen)

Mikkelin keskusta vuonna 1972. Ydinkeskustan rakennuskanta oli muuttunut täysin parissakymmenessä vuodessa, kun matala puutalokaupunki oli kehityksen myötä vaihtunut tiiviisti rakennetuksi kerrostalokeskustaksi. Vuonna 1838 vahvistettu asemakaava on elänyt ajassa hyvin. (MKM)

useita keskiasteen oppilaitoksia. Nuorisokulttuuri muuttui,

Kolmas (jälki)modernisaatio − perinteiden

syntyi voimakasta poliittista liikehdintää ja musiikkitoimin-

jatkumoita 2000-luvun globalisaatiossa

taa. Rock rantautui Mikkeliin - Rauhaniemessä, Urheilutalolla ja Työväentalolla alkoi käydä bändejä, ja 1965 perus-

Nykyistä elämäntapaamme on nimitetty tutkimuksissa jo

tettiin Nuorten tuki ry nuorisotalojen perustamista varten.

pitkään jälkimoderniksi. Jälkimodernia yhteiskuntaa lei-

Aktiivista musiikkitoimintaa jatkoivat myöhemmin Mikkelin

maavat moninaiset ja vaihtuvat osakulttuurit, yksilöllisyys

musiikkiklubi ja Melmu ry. Lisääntyneen vapaa-ajan vietto-

ja pirstaloituneisuus. Kulutuksella ja viestintävälineillä on

mahdollisuuksia paransivat mm. Tornimäen laskettelurin-

suuri merkitys, ja ainekset eri suunnista sekoittuvat. Mikke-

ne, Musiikkiopisto ja Naisvuoren uimahalli. Kesämökkien

linkin seudun nykyarkea leimaa tässä ajassa moninaisuus.

määrä lähti ripeään kasvuun.

Seutu sisältää monenlaisia asuinympäristöjä: kaupunkikes-

kustaa, taajamia, pikkukyliä ja harvaanasuttua maaseutua. Mikkeli on riittävän suuri tarjoamaan toimivan kaupunkikeskustan palvelut, mutta samalla ihmisläheisen pieni, välimatkat ovat lyhyet ja luonto lähellä. Mikkeliläinen arki on varttiarkea vesistöluonnon keskellä: 15 minuutissa taittuu matka töihin, kouluun, kauppaan, luontoon ja mökille. Palvelut ovat tärkein elinkeinoala, ja hallinto- ja koulukaupunki olemme edelleen. Juhlamme syntyvät kesästä ja tapahtumista: vapaa-ajanasukkaista, musiikkijuhlista, raveista ja rockista. Lyhyt matka luontoon näyttäytyy myös ruokakulttuurissa. Lähiruoasta ja luomusta on tullut viime aikoina trendejä – meillä niitä tarjoavat tori ja kauppahalli ovat olleet elävää perinnettä aina. Mikkelissä panostetaan luomuun myös tutkimuksen alalla – valtakunnallinen luomuinstituutti on aloittanut vuonna 2012 toimintansa Mikkelissä. Luonnon, lyhyiden välimatkojen ja palveluiden ohella uuden Mikkelin valtti on digitaalisuus. Kulttuuriperinnön arkistoinnissa ja digitoinnissa olemme Helsingin jälkeen maan tärkein keskittymä. Kaupunki on siirtymässä digitaalisuuteen myös monilla palvelun sektoreilla.

Paikallisuus muutoksessa Mikkelin seutua ovat 2000-luvulla leimanneet kuntaliitokset, maassamuuton vaikutukset ja kaupungin keskustan kehittäminen. Ne heijastavat kansallista ja kansainvälistä kehitystä, jossa muutokset muovaavat aluerakenteita. Globalisaatio, eli maailmanlaajuinen verkottuminen niin talouden kuin kulttuurin aloilla, lisää äkillisiä ja uudentyyppisiä rakennemuutoksia. Väestö on keskittymässä kasvukeskuksiin ja yhteisöt ja kansalaistoiminta siirtyvät yhä enemmän tietoverkkoon. Mikkelissäkin keskustaa on kehitetty voimakkaasti – meillä on vuoden 2012 Suomen paras kaupunkikeskusta. Samaan aikaan meillä on kuntaliitosten myötä yhä enemmän maaseutua, ja alkutuotannosta saa elantonsa maan

Yllä Professori Arto Sipisen suunnittelema Konsertti - ja kongressitalo Mikaeli valmistui vuonna 1989. Sipinen työskenteli 1950-luvulla Alvar Aallon toimistossa, ja Mikaelista tunnistaa Aallon perinteet. (Paavo Innanen) Alla Vene ja asunto Saimaan rannalla - tuhatvuotisen kulttuuriperinnön moderni muoto. (Harri Heinonen)

Yllä ja oikealla alhaalla Tapahtumat ovat nykyajan kansanjuhlia. Mikkelin raviradalla on juostu maailmanennätyksiä 1970-luvulta lähtien – tosin kilpaa ajamisen perinteitä on Mikkelissä 1800-luvun puolivälistä lähtien, jolloin ajot järjestettiin Saimaan jäällä. Populaari- ja nuorisokulttuurin murros synnytti Mikkeliinkin oman kulttuurilajin. Melmu − Mikkelin elävän musiikin yhdistys − järjesti aikoinaan Visulahdessa Dinosaurockia, ja sen työn jatkaja on Jurassic Rock. (Paula Myöhänen) Yllä oikealla Mikaelissa kohtaavat kesäisin suomalaiset ja venäläiset kulttuurin merkeissä; 1990-luvun alusta lähtien Mikkelin musiikkijuhlien kannatusyhdistys sekä Valeri Gergijev ja Pietarin Mariinski-teatteri ovat yhteistyössä järjestäneet musiikkifestivaalin. (Laura Luostarinen)

keskiarvoa suurempi osa väestöstä. Maaseutukaupunki,

Vaikka turvallisuudentunne muutoksessa järkkyy, voi

jossa kasvava keskusta ja maaseutu elävät vuorovaikutuk-

muutos olla myös tae jatkuvuudesta. Meikäläisyys ja pai-

sessa, olemme olleet aina ja olemme edelleen. Moderni-

kallisuus eivät katoa, vaikka kunnan rajat muuttuvat. Kun

saatio ei ole vain kaupunkien ilmiö.

jotain poistuu, niin tilalle syntyy uutta. Mitä se on, on paljol-

Jatkuvuus koetaan muutoksessa joskus uhatuksi. Kun-

ti kiinni meistä itsestämme. Elpyneen kotiseutuhengen voi

taliitokset ja rakennemuutokset herättävät kysymyksiä ja

valjastaa oman paikkakunnan identiteetin ja hyvinvoinnin

huolta: kuinka käy paitsi palveluiden, myös paikallisuuden,

vahvistamiseksi ja uuden yhteisen kulttuuriperinnön luo-

meikäläisyyden? Keitä me olemme, mihin kuulumme - mikä

miseksi. Kotiseutuyhdistykset, kaupunginosaseurat ja ky-

on identiteettimme tulevaisuudessa? Muutoksen hetkinä

läyhdistykset edistävät toimintaa, jossa myös kulttuuripe-

ihmisissä herää usein voimakas paikallis- ja kotiseutuhenki.

rintökasvatuksella on tärkeä rooli. Kun tuntee juurensa, on

Ihmiset tulevat tietoisiksi juuristaan, ja oman kulttuuripe-

valmiimpi kohtaamaan muuttuvan maailman.

rinnön merkitys korostuu – ehkäpä tämä kulttuuriperintöohjelman laatiminenkin on yksi osoitus siitä.

Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelman julkaisut Modernin jäljillä - alueinventointeja Mikkelin seudulla. Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma, julkaisu 1. Mustonen, Aada - Puntanen, Pia - Vikman, Laura. Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli 2013. http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/modernin_jaljilla Dostojevskin anoppi ja savustettu hanhi - Hyödynnä Mikkelin seudun kulttuuriperintöä. Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma, julkaisu 2. Julkunen, Jutta – Knuuttila, Maarit. Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli 2013. http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/dostojevskin_anoppi_ja_savustettu_hanhi Maiseman muisti - Memory of Landscape. Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma, julkaisu 3. Heinonen, Harri - Hangasmaa, Leena - Puntanen, Pia. Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli 2013. http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/maiseman_muisti Mikkelin seudun kulttuuriperinnön teemat. Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma, julkaisu 4. Hangasmaa, Leena – Puntanen, Pia. Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli 2013. http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/kulttuuriperinnon_teemat seutu.wikimikkeli.fi -sivusto Mikkelin seudun kulttuuriperintöreitit – teemalliset opaskartat: Kustaa III Mikkelissä, Funkis-Mikkeli, Mikkelin kulmilla http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/funkis_mikkeli http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/kuningas_kustaa3_mikkelissa http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/mikkelin_kulmilla Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelma – Kivikaudesta digiaikaan! Puntanen, Pia – Hangasmaa, Leena. Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli 2013. http://issuu.com/mikkelinkaupunki/docs/kulttuuriperintöohjelma

Lähteitä ja kirjallisuutta Haara, Pekka 1993: Anttolan historia. Jyväskylä: Anttolan kunta ja seurakunta. Harju, Erkki-Sakari 2011: Sprengtportenin Savon kartasto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1322. Porvoo: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hirvonen, Helena − Kokkonen, Jukka − Kuusisto, Alina − Lehtinen, Leena − Partanen, Jukka 2012: Elämää Kyyveden kahta puolen. Haukivuoren historia. Saarijärvi: Haukivuoren kotiseutuyhdistys ry. Julkunen, Jorma & Julkunen, Jutta (toim.) 2008−2012: Porrassalmi I-V. Julkaisusarja Etelä-Savon kulttuurin vuosikirjat. Mikkeli: Savon sotilasperinneyhdistys Porrassalmi. Kinnunen, Erkki − Lyytinen, Eino − Soikkanen, Hannu − Vihola, Teppo 2006: Savon historia VI. Heimomaakunnasta maakuntien Eurooppaan 1945−2000. Toimituskunta Eino Murtorinne et al. Jyväskylä: Savon säätiö. Kuujo, Erkki 1971: Entisajan Mikkeli. Mikkelin kaupungin vaiheita 1838−1917. Mikkeli: Mikkelin kaupunki. Kuujo, Erkki − Väänänen, Kyösti − Lakio, Matti −Hassinen, Esa 1988: Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia II 1918−1986. Pieksämäki: Mikkelin kaupunki. Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa & Pirinen, Kauko 1988: Savon historia I. Esihistorian vuosituhannet ja keskiaika. 2. kokonaan uudistettu laitos. Kuopio: Kustannuskiila Oy. Mielikäinen, Aila 1999: Mikkelin seudun murrekirja. SKS:n toimituksia 764. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Mönkkönen, Toivo & Huttunen, Veikko 1968: Hirvensalmen historia II. Jyväskylä: Hirvensalmen kunta ja seurakunta. Pirinen, Kauko 1982: Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534−1617. Pieksämäki: Kustannuskiila Oy. Puntanen, Pia & Eronen, Emmi (toim.) 2012: Mennyttä Mikkeliä etsimässä. Mikkeli postikorteissa 1894−1939. Porvoo: Mikkelin postimerkkeilijät ry ja Mikkeli-seura ry. Saloheimo, Veijo 1990: Savon historia II:2. Savo suurvallan valjaissa 1617−1721. Kuopio: Kustannuskiila Oy. Sarmela, Matti 1994: Suomen perinneatlas. Suomen kansankulttuurin kartasto 2. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Vihola, Teppo (toim.) 1992: Mikkelin maalaiskunnan kirja. JYY:n kotiseutusarja N:o 30. Jyväskylä: Mikkelin maalaiskunta ja maaseurakunta. Wirilander, Hannele 1982: Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Mikkeli: Mikkelin maalaiskunta ja Mikkelin maaseurakunta. Wirilander, Hannele 1989: Ristiinan historia I. Esihistoriasta vuoteen 1865. Pieksämäki: Ristiinan kunta. Wirilander, Hannele 2008: Savon historia IV. Uudistuksiin heräävä Savo 1870−1918. Toimituskunta Eino Murtorinne et al. Jyväskylä: Savon Säätiö. Wirilander, Kaarlo 1960: Savon historia III. Savo kaskisawujen kautena 1721−1870. Toimituskunta Salomies, Ilmari et al. Kuopio: Savon Säätiö. Åström, Anna Maria 1993: "Sockenboarne" : herrgårdskultur i Savolax 1790−1850. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland.

hirvensalmen kunta