Martat kuin perhepiiri

Kun Marjukka Mikkola liittyi Marttoihin, häntä kiehtoi toiminnan yhteisöllisyys. Siinä oli jotain samaa, kuin hänen lapsuudenkotinsa isossa perhepiirissä.

Marjukka Mikkola on ruokamartta, kenttämuonittaja ja kotivaran puolestapuhuja. – Naiset, kunnioittakaa ja kannustakaa toisianne, hän sanoo.

MERJA FORSMAN // KUVAT KERTTU MALINEN

Marjukka Mikkolasta tulee mieleen We Can Do It! -julisteen nainen. Toisen maailmansodan aikaisen posterin tarkoituksena oli valaa naisiin uskoa, että he pystyvät tekemään oman osuutensa sotaponnistelujen eteen.

Yhtäläisyyksiä julisteen naiseen on monta. Marjukka (45) on aikaansaava, osaava ja vahva. Hän toimii kenttämuonittajakurssin kouluttajana, puhuu varautumisen puolesta ja korostaa haastattelun aikana useasti naisten välistä solidaarisuutta. Marjukka ei epäröi keittää puuroa tuhannelle ihmiselle. Hän kiertää puhumassa kestävästä Itämeren ruokavaliosta ja hätyyttää kaikkia tekemään omaa osuuttaan isänmaan eteen.

”OPIN TEKEMÄÄN TÖITÄ” Marjukka syntyi Sodankylässä musikaalisen suurperheeseen kuopukseksi. Perhe asui maalla isän äidin, Selma Lenkolan eli ämmin, naapurissa. – Meitä oli monta sukupolvea samassa pihapiirissä. Se vaikutti minuun, Marjukka kertoo.

Pieni ja toimelias tyttö oli usein ämmillä töissä ja teki maatilan askareita: pesi aittoja, vaihtoi verhoja ja lakanoita, pyykkäsi – mitä milloinkin. Iän myötä tehtävät kovenivat ja palkka nousi. – Jos epäilin taitojani, ämmi sanoi: ’Kunhan pölyt kastuvat’. – Opin tekemään töitä! Ämmin luona oli turvallista oppia.

Vapaa-aikana Marjukan perheessä soitettiin ja laulettiin. Kun Arja Koriseva valittiin tangokuningattareksi, Marjukka kiipesi lähimetsän kuuseen, omaan vetäytymispaikkaansa. – Siellä kiikkuessani päätin, että isona minusta tulee tangokuningatar.

Laulajanuran lisäksi Marjukka unelmoi ruokakurssien vetämisestä. – Kävin 4H-kokkikerhoa ja tykkäsin kovasti kerhon vetäjästä. Mietin, että olisinpa joskus tuollainen, että vetäisin ruokakursseja. En halunnut opettajaksi, vaan nimenomaan laittaa ruokaa yhdessä muiden kanssa ja opettaa siinä samalla.

Vuonna 1995 Marjukka lähti Helsinkiin opiskelemaan suuhygienistiksi. – Niille teille jäin, Marjukka sanoo. »

Marjukan mielestä ruokatrendeihin pitää lähteä mukaan jalat maassa ja järki päässä, asiantuntemus edellä ja kotimaista suosien.

TITTELEISTÄ VIIS Yleensä marttayhdistykseen liitytään, kun jäädään eläkkeelle tai kun perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi.

Marjukka liittyi Matinkylän Marttoihin vuonna 2007 esikoinen kainalossaan. Martoissa kiehtoi yhteisöllisyys, käsillä tekeminen ja se, että eri-ikäiset kohtasivat samojen intohimojen äärellä. – Martoissa oli paljon samankaltaisuutta kuin isossa perhepiirissäni. Olin tottunut tekemään yhdessä eri sukupolvien kanssa. Martoissa tämä toteutui. Sain rakkaita marttaystäviä, marttasiskojani, joista osa on 40 vuotta minua vanhempia. Se on ihan huimaa, Marjukka sanoo.

Martoissa kaikki oppivat toisiltaan, eikä taustalla ole väliä. – Täällä ei katsota titteleitä. Niistä vähät välitetään. Kun yhdistämme taitomme, kasassa on valtava määrä osaamista. Aluksi ihmiset sanoivat, että mikä ihmeen mummokerho tuo on, mutta eipä sano enää kukaan!

Noin 80-jäseninen yhdistys kokoontuu joka toinen viikko asukaspuisto Matinkylässä käsityökahvilaan tai vaihtuvan teeman, kuten ruokakurssien, äärelle. Lisäksi yhdistys osallistuu erilaisiin tempauksiin. – Kun olin tuore martta, meitä kysyttiin Iso Omenan Jouluavaukseen keittämään puuroa noin tuhannelle kävijälle. Sanoin silmiäni räpäyttämättä ’kyllä’, ja Matinkylän Marttojen sihteeri potki minua jalkaan pöydän alla. Selvisimme siitä, ja nyt olemme keittäneet puuroa 11 vuoden ajan itäsaksalaisella 70-luvun soppatykillä, parhaimmillaan 2 400 annosta, Marjukka tarinoi.

Matinkylän Martat tekevät yhteistyötä Espoon 20 muun marttayhdistyksen ja noin 1 000 martan kanssa. – En pidä nurkkakuntaisuudesta, ja siksi olen puhunut Espoon marttayhdistysten yhteistyöstä avoimesti muillekin. Yhteistyöllä pääsemme paljon pidemmälle, Marjukka sanoo.

RUOKAMARTTA FAKTAT EDELLÄ Pikkutytön toive toteutui, kun Marjukasta tuli Uudenmaan Marttojen vapaaehtoinen ruokamartta vuonna 2013.

Marjukka teki lähes samaa kuin lapsuuden 4H-kerhon ohjaaja: hän piti ruokakursseja ja välipalapaloja kouluissa. Hän pääsi puhumaan kestävästä, kotimaisesta ja terveellisestä ruoasta tapahtumissa, mediassa ja somessa. – Ruokamarttana toimiminen vei täysin mukanaan, Marjukka kertoo. – Se kuljetti uusiin paikkoihin ja antoi mahdollisuuksia. Rakastan sitä! Saan tehdä hommaa omalla tavallani, mutta tukenani on täysi faktapaketti, ammattilaisten kokoamat materiaalit.

Marjukalle on tärkeää, että Martat lähtevät mukaan uusimpiin ruokatrendeihin jalat maassa ja järkevällä tavalla, kotimaista suosien. Trendeihin otetaan nopeasti kantaa asiantuntemus edellä. – Marttabrändi on kova! Ruokamarttana voin haastaa itseni kehittymään.

HYPPY MAASTOPUKUUN Pienenä Marjukalla oli tapana istua läheisellä maitolaiturilla katselemassa, kun Lapin Jääkäripataljoonan varusmiehet polkivat ohi pyörillään. Maastopukuiset varusmiehet tekivät vaikutuksen.

Marttojen kautta Marjukalla avautui mahdollisuus itsekin pujahtaa maastopukuun. Vuonna 2016 marttajärjestö suositteli ruokamartoille osallistumista Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) muonituskursseille.

Nykyään Marjukka on paitsi kenttämuonittaja myös MPK:n sitoutunut kenttämuonituskurssin kouluttaja. – Muonitus on arvostettava ja tarpeellinen kansalaistaito. On tärkeää kehittää taitoja, että meistä olisi hyötyä yhteiskunnalle. Vaikka ensiaputaitoa – tai peräkärryn kanssa peruuttamista! Minulle ruoka ja suurten ruokamäärien tekeminen on luonteva keino osallistua. – Lisäksi muonitus on hauskaa. Siinä on hyvä ryhmähenki ja yhteiset aikataulut. Hygieniasta pitää olla tarkka. Jokaiselle löytyy jokin tehtävä. Vaikka

MARJUKKA MIKKOLAN KOTIALBUMI

Kenttämuonituskurssit vievät kouluttajaa maastoon.

kokisi olevansa ihan tumpelo, voi vaikka istua tuolilla ja jakaa ohjeita, Marjukka vinkkaa.

Muonituksen – ja äitiyden – myötä Marjukka kiinnostui myös kotivarautumisesta.

TAIDOT OVAT VARAUTUMISTA Mitä jos Suomeen iskee koronaa pahempi pandemia? Jos sähköverkko kaatuu, vesi saastuu tai tulee isompi kriisi? Osaammeko varautua? – Kolme vuorokautta pitäisi pärjätä niin, ettei tarvitse käydä kaupassa, Marjukka tietää.

Koronapandemia muistutti varautumisen merkityksestä. – Korona sulki ravintolat, mutta mitä jos se olisi sulkenut kaupatkin? Kaapista tulisi löytyä ruokaa ja vettä, pattereita, lämpimiä vaatteita, vara-akkuja digilaitteisiin ja lääkeitä, Marjukka sanoo.

Myös kotimaisten ruokatuotteiden suosiminen, sienestys ja marjastus sekä sadon säilöminen ovat Marjukan mukaan varautumista. – Taitojen kerääminen ja verestäminen ovat osa kansallista varautumista. Sitä on myös riistan ja villikalan suosiminen. Kun opettelee kuivattamaan ja säilömään satoa, se säilyy hätävarana vuosia.

Marjukka kannustaa kaikkia miettimään varautumista laajemminkin, kuin vain kotivaran suhteen, vaikka tutustumalla naapureihin. – Koskaan ei tiedä, mitä voi tapahtua. Jos vaikka tulee tulipalo tai sairastapaus ja tarvitaan naapureiden apua. Taloyhtiökin voi tulla tiimiksi. – Aina on hyvä katsoa, jos joku naapurissa tarvitsee apua.

ME PYSTYMME! Kiireisenä marttana 5 Marjukka on joutunut opettelemaan, kuinka sanotaan ei, ja antamaan itselleen armoa. On silti yksi asia, johon hän puuttuu aina: epäsolidaarisuus. – Naiset kunnioittakaa toisianne! Marjukka peräänkuuluttaa. – On tärkeää, ettei martoissa häiritä toisen vapaa-ajan harrastusmahdollisuutta. Harrastuksen pitää olla sellai-

Tämä martta osaa muonittaa suuria joukkoja. Itselle valmistuu lämmin lounas tarvittaessa retkikeittimellä.

nen, että siitä tykkää ja että se tekee iloiseksi. Kiusaamista ei saa olla, piste.

Hän toivoo, että yhdistykset tekisivät 6 itsestään näkyvän omassa yhteisössään. – Kun pyörimme marttapaidat päällä, tuomme riemua yhteisöön. On tärkeää näyttää iloa, sillä se tarttuu muihinkin. Ohikulkijat katsovat, että ’minäkin haluaisin olla tuolla ja tehdä noita asioita kuin nuo martat’. Niin saadaan uusia jäseniä.

Marjukka pitää muita marttoja marttasiskoinaan, joiden tulisi tukea ja kannustaa toisiaan erilaisuuksista huolimatta. – Olen todella ylpeä martoista. Olemme ajan hermoilla, mutta taustallamme on yli 120-vuotinen historia. Me olemme yhä niitä naisia, jotka tuovat puhtautta, lämpöä ja valoa koteihin. Seisomme ritirinnan Nuorgamista Hankoon samassa linjassa. – Me pystymme toimimaan yhdessä, poikkeusoloissa ja arjessa. »

HÄN ON

Marjukka Mikkola »45 vuotta »Suuhygienisti »Uudenmaan Marttojen vapaaehtoinen ruokamartta, Matinkylän Marttojen jäsen, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen sitoutunut kenttämuonituskurssin kouluttaja »Perhe: 10- ja 14-vuotiaat lapset.

PIENI MARTTATESTI

Parasta elämässä on lapset, tietenkin. Tärkeää on myös oma terveys, jonka avulla jaksan touhuta, ja vapaus toimia sellaisten asioiden parissa, joista tykkään. Unohdamme helposti, miten hienoa se on, että olemme Suomessa näin vapaita. Jos saisin muuttaa yhden asian maailmassa, se olisi tyttöjen eriarvoisuus. Meidän kaikkien pitäisi panostaa sen torjumiseen maailmanlaajuisesti. Tästä en luovu: elämän kipinä. Sitä kipinää yrittää viedä milloin mikäkin: elämän kolhut, ihmiset, tapahtumat. Yritän vaalia omaa kipinääni, ettei se hiipuisi.

MARJUKAN 5 VINKKIÄ KOTIVARAAN

Kotivara auttaa poikkeustilanteissa, kuten sairauden tai sähkökatkon aikana. Hanki kotiin ainakin nämä: 1. VESIKANISTERI. Juomisen ja ruoanlaiton lisäksi vettä tarvitaan hygieniaan ja wc:n huuhteluun. Vesikanisteria voi säilyttää esimerkiksi verkkokellarissa tai varastossa, jossa vesi ei pääse jäätymään. 2. RUOKAA 72 tunniksi. 3. LÄÄKKEITÄ. Käy läpi lääkevarastosi. Onko sinulla kaikkea tarvittavaa? Onko jokin vanhentunut? 4. Paristoilla toimiva RADIO ja varaparistoja. Poikkeustilanteissa viranomaiset tiedottavat radion kautta esimerkiksi veden- ja ruoanjakelupaikoista ja toimintaohjeista. 5. VARA-AKUT digilaitteisiin ja led-valoja tai kynttilöitä sähkökatkoksen varalle.

Lue lisää: martat.fi/marttakoulu/ruoka/ kotivara/

Marjukka on pienestä pitäen vetäytynyt luontoon kaivatessaan omaa rauhaa. – Kun lapseni olivat pieniä, karsastin hiekkalaatikoita. Ajattelin, että tähän en ala. Pakkasin penskat autoon ja vein heidät luontoon. On tärkeää, että lapset tottuvat matoihin ja sääskiin, ettei siitä tule myöhemmin este luontoon lähtemisessä.

Marjukan video- tervehdys marttasiskoille osoitteessa martat.fi/martatlehti.

OUTI TYNYS // KUVA RITVA TUOMI

MONET suositut huonekasvit, esimerkiksi saniaiset ja raunioiset, vaativat tasaista kosteutta. Liian kuivassa mullassa kasvi nääntyy. Lasipurkki helpottaa kastelua ja nostaa myös ilmankosteutta. Se tarjoaa otolliset olosuhteet myös pistokkaiden juurruttamiseen.

PULLOISTUTUKSEN voi perustaa koska tahansa. Jos kuitenkin revit vaateliaan kasvin, kuten pesäraunioisen tai adiantumin, juuristoa voimakkaasti, varminta istutusaikaa on maalis–lokakuu.

VALITSE pienikokoinen kasvi ja tilava astia, jonka suuaukko on reilu. Käytä istutuksessa apuna vaikkapa salaatinottimia. KAADA astian pohjalle kevytsoraa. Lisää kuohkeaa, nihkeän kosteaa multaa, esimerkiksi kukka- tai altakastelumultaa. Voit parantaa sitä perliitillä ja kasvusammaleella. Riko kasvin juuripaakkua tarpeen mukaan, jotta saat sen istutettua. Tiivistä multa painellen ja vesitilkalla.

SULJE suuaukko ilmatiiviisti esimerkiksi korkilla, jos haluat kasvin pärjäävän omillaan kuukausia. Nosta purkki valoisalle ikkunalle. Jos purkin seinämiin kertyy runsaasti kosteutta, tuuleta avaamalla kansi. Jos istutat mehikasveja tai muita kuivuudesta pitäviä lajeja, jätä kansi pois.

Minipuutarha purk sa