Martta avaa vaatekaappinsa

TAPAAMME MARTTOJA, JOTKA PUKEUTUVAT GARDEROBIN HENGESSÄ.

HÄN ON

Marimekon tunika on Riikan lempivaate. »Riikka Karppinen (42) »folkloristiikan opiskelija, vaatesuunnittelun artenomi »asuu Helsingissä

»kuuluu Kädentaitomarttoihin.

VÄRI-IHMINEN

– Tärkeintä vaatteessa on, että se puhuttelee minua, sanoo Riikka Karppinen.

HELENA KOKKONEN // KUVAT LAURA RIIHELÄ

Riikka Karppinen on koulutukseltaan vaatesuunnittelija. Hän voisi hyvin tehdä kaikki vaatteensa itse. Taitoja on, ja näkemystä, mutta ei tarpeeksi tilaa. – Keittiön pöydälle ei mahdu levittäytymään. Saumurikin sanoi sopimuksensa irti.

Taitavan neulojan villasukkatilanne on kehno. Muille Riikka neuloo, mutta itselle ei.

LEMPIVAATTEENI ON Marimekon tunika, jonka hankin noin kuusi vuotta sitten. Se on oudon mallinen, mutta hyvä päällä. Se ei kiristä eikä purista, mikä on minulle tärkeää. Se on monikäyttöinen ja sopii kaikkiin tilaisuuksiin. Jos tuntuu, ettei mikään muu vaate toimi, niin sitten tämä päälle. TYYLINI KOLMELLA SANALLA: rento, värikäs, muunneltava. MINULLE TÄRKEÄÄ VAATTEISSA ON, että ne puhuttelevat minua. Niissä pitää olla jokin juju. Vaatekaapissani on paljon kotimaista. Vaatteiden pitää olla kestäviä ja pestäviä, niiden pitää pysyä elämässä mukana. Hienosteluvaatteet, joita pitää varoa, eivät kuulu minun kaappiini. <

Pallomekko on paras kirpputorilöytö. < PaaPiin trikoomekkoja Riikalla on kolme, kaikissa sama malli. Mekko päälle ja leggarit jalkaan - toimii aina!

Talomekko kertoo tarinaa. <

HANKIN VAATTEENI suurimmaksi osaksi netistä, koska inhoan vaatekaupoissa käymistä. Kun löydän hyvän merkin, seuraan sitä. Samalla oppii tuntemaan merkin kokotaulukon. Välillä käyn kirpputoreilla. Nettikaupan ongelma on, että kun ostaa kuvan perusteella, ostaa mielikuvan, ei todellisuutta. Se voi jossain vaiheessa kostautua.

PARAS VAATEVINKKINI: Täytyy olla uskollinen omalle tyylilleen. Silloin vaatteissa on kiva olla ja niitä tulee korjattua. Muodin seuraaminen on siinä mielessä rumaa, että kaappi täyttyy. Kun löytää oman tyylin, ei tule hankittua turhia.

EDELLEEN KÄYTÖSSÄ: lemppari-tpaidat. Niitä ei saa hävittää vaan niitä pitää korjata. Ne toimivat koti- ja univaatteina ja kerrospukeutumisen pohjalla. Niihin liittyy muistoja. Kun täytin 25, sain Niihin liittyy paidan, jossa lukee ”En näytä päivääkään paidan, jossa yli kolmekymppiseltä”. Paita on minulla yli kolmekym edelleen. edelleen.

Kukallisella tikkitakilla pärjää pitkälle syksyyn ja aikaisin keväällä. Huopatehdas J. Alhon huopatossut olivat monivuotinen haave. Tossut eivät ole liukkaat, kun niissä on kunnon pohjat. House of Simonen korut tekevät juhlan.

Hartiahuivin Riikka virkkasi itse. Keltainen on yksi lempiväreistä.

Moikon pallero- lapaset näkyvät liikenteessä, koska niissä on heijastetta.

Talven tärkeitä varusteita pitää olla paljon. Villasukkien suurkuluttajalle ja pipojen sekä käsineiden aktiivihukkaajalle mikään määrä ei ole liikaa.

VARMA VALINTA JOKA LÄHTÖÖN:

collegemekot. Oli päivä mikä tahansa, sellainen päälle ja legginsit jalkaan. Aina toimii.

JUHLAT TULOSSA? NÄIN PUKEU-

DUN: Minulla ei ole erillisiä juhlavaatteita. Muuntelen vaatteita juhlan luonteen mukaan, valitsen käsilaukun ja laitan korut kohdalleen. Pikkumustaa ei ole eikä tule.

TÄSTÄ VAATTEESTA UNELMOIN:

Ystäväni vaatemerkissä on Kurki-mekko, paitamekko, jota rakastan yli kaiken. Rakastun vaatteisiin aika ajoin, ja nytkin on useita, jotka haluaisin. Mutta jos ostan aina kaiken, jota haluan, ei siitäkään mitään tule. Minulla on kaikki mitä tarvitsen tällä hetkellä, turha mennä ostamaan lisää.

KAIKKIEN AIKOJEN VIRHEHAN-

KINTA on netistä tilattu musta villakangastakki. Se oli kuvassa kivan näköinen, mutta täysin väärän mallinen minulle. Vuori on froteetyyppistä kangasta, joten kädet juuttuvat hihoihin. Takin alle ei mahdu mitään. Vyö ei ole minun vyötäröni kohdalla vaan jossain ihan muualla. En palauttanut sitä, sillä olen huono palauttamaan ostoksia. Takki on minulla kaapissa varoittavana esimerkkinä.

PARAS LÖYTÖNI on puistokirppikseltä kauan sitten ostettu mekko. Se maksoi ehkä 2 euroa. Käytän mekkoa paljon, villapohjainen materiaali on hyvää. Vaate on nähnyt paljon ja se muuttuu vain paremmaksi.

Riikka avasi vaatekaappinsa.

Kun yllä on Kongaamon takki, tuntemattomatkin ryhtyvät juttelemaan. Retrokankaat herättävät muistoja ja hymyjä.

MUSTAA JA VALKEAA

– Kun olin lapsi, äiti teki kaikki minun vaatteeni. Välillä minua taisi jopa hävettää, kun olin aina kotitekoisissa vaatteissa. Äiti ei sievistellyt kuosien kanssa, ja viehtymykseni graafisiin elementteihin tulee sieltä.

Huopatöppöset sisäkäyttöön, Sievin punasaappaat baanalle.

Tarina-Asun mekossa on elävä pinta.