Väri-ihminen Koivikoissa leviää pakuribuumi

Aku Tolosen metsässä pakuria on kasvanut jo seitsemän vuotta. Isäntä odottaa satoa ihan lähivuosina.

Koivikoissa leviää pakuribuumi

Suomessa pakurikääpää ei toistaiseksi saa käyttää elintarvikkeena, mutta maailmalla sitä tuotteistetaan vauhdilla. Aku Tolonen odottaa innolla oman pakurisatonsa valmistumista.

KAISA VIITANEN // KUVAT TIIU KAITALO

Termospullo solahtaa koriin. Tauko on pidetty, ja Aku Tolonen (69) vetää hanskat takaisin käsiinsä. Olkalaukussa Tolosella on sytkäri, jolla hän desinfioi poransa terän. Askel kahahtaa varvikossa, kun Tolonen painaa poran koivun valkomustaan runkoon. Terän mukana reiästä pöllähtää purua, joka leijailee sammalikkoon.

Tuoreeseen reikään Tolonen työntää muovipussistaan puisen tapin, ympin. Sen mukana puunrunkoon painuu pakurikäävän rihmastoa, joka jää elämään koivun sisään. Tolonen sipaisee lastalla ympin päälle mehiläisvahaa, joka sulkee pääsyn mikrobeilta.

Tältä se näyttää, suomalainen pakuribuumi. Entistä useampi metsänomistaja on ryhtynyt kasvattamamaan koivikoissaan tätä ikivanhaa lahottajasientä. Tolonen on jo tiukassa etukenossa, kun poranterä uppoaa seuraavaan puuhun. Jos hyvin käy, ennen kuin vuosikymmen on kulunut, näihinkin runkoihin on kehittynyt kilotolkulla mustia möykkyjä, joiden sisäpuolella on lohkeilevaa kahvin- ja kanelinsävyistä kääpää. Se on arvotavaraa, jolla olisi jo nyt kysyntää.

SATTUMALTA MUKAAN Porvoolainen Aku Tolonen on tehnyt pitkän uran automaatioalan työnjohtajana. Pakurinkasvattaja hänestä tuli sattumalta. Seitsemän vuotta sitten Tolonen luki naapurilleen tulevasta Ylä-Kainuu -lehdestä, että tutkijat etsivät vapaaehtoisia metsänomistajia pakurikääpätutkimukseen. – Se vaikutti niin kiinnostavalta, että ilmoittauduin mukaan.

Kyseessä oli Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston Metsätieteen laitoksen tutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää, miten lahottajasieni pakuri tarttuu koivuun ja miten se eri puolilla maata lähtee kasvamaan.

Tolonen sai tietää, että Venäjällä ja Aasiassa pakurikääpää on käytetty satoja vuosia. Sienten viljely alkoi Kiinassa noin vuonna 600. Pakurilla on värjätty lankoja, sitä on poltettu suitsukkeena ja käytetty jopa noitarumpujen valmistamisessa. Nykyisin pakuri on haluttu terveystuote.

Tolosta viehätti ajatus, että metsästä voisi saada taloudellista hyötyä muutenkin kuin kaatamalla ja myymällä puut. – Olen elänyt 1950- ja -60-luvuilla, kun Suomessa tehtiin karmeita aukkohakkuita. Minusta metsää ei pitäisi kaataa kerralla.

Tolonen on veljensä kanssa omistanut metsää 40 vuotta. Hänestä se on hyvä investointi tuleville sukupolville.

Erikoistutkija Henri Vanhanen Luon- »

Löytyyhän sitä! Pakurikääpä näyttää röpöliäiseltä ja hiiltyneeltä. Aiemmin metsäteollisuus vierasti pakurikääpää, onhan se puun lahottajasieni. Nyt pakurinviljelyn suosio kasvaa ja kysyntää on nykyistäkin satoa isommalle määrälle.

Puiseen ymppitappiin tartutettu lahottaja- sienen rihmasto työnnetään koivun sisään.

nonvarakeskuksesta kertoo tutkimuksesta, jota Tolosenkin metsissä tehtiin. Nyt tiedetään, että pakuri viihtyy sekä raudus- että hieskoivuissa, kautta maan. Parhaisiin vanerikoivuihin lahottajasientä ei kannata istuttaa, mutta se on oivallinen lisä metsätilallisille, etenkin kitukasvuisilla mailla. – Parhaan tuloksen saa, jos ensin valuttaa mahlaa kymmenen vuotta, sitten kasvattaa pakuria, myy puut polttopuuksi ja sitten istuttaa kantoihin lakkakääpää, Vanhanen sanoo.

SUOMESSA TEHTIIN TIKKATEETÄ Viime vuosina pakuria on tutkittu paljon laboratorioissa. Luonnonvarakeskuksessa on muun muassa saatu selville, että pakurilla on tulehdusta hillitseviä vaikutuksia, mutta ihmisillä näitä testejä ei ole niiden hinnan takia tehty. Pakuria kutsutaan uudeksi superfoodiksi, ja maailmalla sitä tuotteistetaan vauhdilla. – Virolaiset myyvät ja vievät maailmalle pakuripipapereita, kanadalaisilla on Tikkatee-nimistä pakuriolutta, korealaiset panostavat pakurisuklaaseen, Vanhanen luettelee.

Suomessa pakuripohjaisia herkkuja ei saa valmistaa, koska viranomaisten mukaan pakuria ei saa kutsua elintarvikkeeksi. Täällä se luokitellaan ravintolisäksi, teeksi ja mausteeksi.

Suomalaiset pakuritutkijat ja -kasvattajat haluaisivat pakurille ja siitä valmistetulle tikkateelle samanlaisen EU:n nimisuojan, kuin on vaikkapa samppanjalla ja fetajuustolla. Se edesauttaisi tuotteiden kehittämistä ja markkinointia.

Erikoistutkija Henri Vanhanen huomauttaa, että koko maailman ensimmäinen teollisuusvalmisteinen pakurielintarvike on suomalaisen margariinitehdas Paasivuori Oy:n 1930- ja -40-luvuilla valmistama tikkatee. – Jo pelkästään sen takia pakuri tulisi luokitella elintarvikkeeksi.

Status on tärkeä, koska ilman elintarvikeluokitusta ei synny tuotekehitystä, eikä ruokatarvikkeen nimisuojaa voi hakea. Näin ollen maailmalla on jatkossakin ainoastaan ulkomaalaisia pakurituotteita.

Valmis pakuri kannattaa kuivata, ettei se homehdu.

Ymppiretken kohokohta on kahvitauko. – Veljeni asuu Ruotsissa, joten hoidan meidän pakurihommat, Aku Tolonen kertoo. Ymppiretken varusteet: lasta, mehiläisvahaa, ymppejä ja pora. Ethän unohda vara-akkua!

PIKARILLINEN TUMMAA KOIVUJUOMAA Aku Tolonen on porannut omiin puihinsa noin 1 100 pakuriymppiä. Koivunkantoihin ja maassa makaaviin runkoihin hän on laittanut saman verran lakkakäävän ymppejä. Lakkakääpä on toinen terveysvaikutteisena pidetty lahottajasieni, jolla on EU:ssa elintarvikkeen status. Moni tuntee lakkakäävän paremmin nimellä reishi. Se on tunnettu korkeasta beetaglukaanipitoisuudesta, eli samasta aineesta, joka teki kaurasta terveystuotteen.

Tolonen sanoo olevansa sadonkorjuun suhteen vähän malttamaton. Vielä hän ei tiedä, kenelle myy pahkansa. Toistaiseksi suomalainen pakuri ja lakkakääpä menevät paljolti ulkomaille jalostettavaksi. Suomalaiselle metsänomistajalle pakurista jäävä kilohinta on 30–50 euroa, mutta jalostetun tuotteen hinta voi olla jopa 300 euroa.

Kotonaan Aku Tolonen ottaa keittiön hyllyltä pullon, kaataa pikareihin tummaa lientä ja nostaa sen valoa vasten. Siinä sitä on, metsän uutettua koivujuomaa. Tämän lasillisen pakurinkasvattaja siemaisee ihan itse.

NÄIN RYHDYT PAKURINKASVATTAJAKSI

»Pakuri viihtyy parhaiten koivuissa, mutta sitä voi kasvattaa myös muissa lehtipuissa. Istuta ja poimi pakuria vain omassa metsässä. »Paras aika porata ymppejä on heti lumien sulamisen jälkeen, mielellään ennen kesäkuuta. »Pakuririhmastoa saat tilaamalla ymppejä eli puutappeja, joihin rihmastoa on kasvatettu. »Kymmensenttiseen runkoon voi porata 2 ymppiä, yli 15-senttiseen 4–5 ymppiä. »Desinfioi poranterä ja poraa puunrunkoon ymppitapin mittainen reikä. Työnnä ymppi pohjaan asti. Peitä aukko vahalla. »Pakurikäävän kasvaimen muodostuminen kestää kymmenisen vuotta. Odotellessa ei voi eikä tarvitse tehdä mitään. »Jos aiot myydä sadon, ota ajoissa yhteyttä ostajiin. Harva toimija ostaa valmiiksi kerättyä tai kuivattua pakuria.

Asiantuntijana erikoistutkija Henri Vanhanen, Luke