Entisöiden ehompi

Anita Kalliokosken kodissa lähes kaikki kalusteet ovat vanhoja; itse kunnostettuja tai ammattilaisten entisöimiä. Hirsitalo on Kalliokosken lapsuudenkoti.

Anita Kalliokosken kodissa tuntuu oman työn jälki. Melkein kaikki kalusteet ovat vanhoja, useimmat itse kunnostettuja. Entisöintiä on hauska harrastaa saman- henkisessä marttayhdistyksessä.

IRINA BJÖRKMAN // KUVAT TIIU KAITALO

Kun leppävirtalainen Anita Kalliokoski istahtaa kotonaan kahvikupposelle, hän saattaa sivellä ruokapöydän pintaa vähän hajamielisesti. Sormiin tuntuu oman työn jälki. – Kokeilin pintaan sellakkaa ensimmäisiä kertoja, eikä lopputulos ollut ihan niin hyvä, kuin olisin halunnut. Hioin sellakan pois ja lakkasin pinnan uudelleen vesiohenteisella lakalla, hän kertoo.

Anita harrastaa huonekalujen entisöintiä, joten oman työn jälki tuntuu muuallakin kodin huonekalujen pinnoissa. Hän hioo, lakkaa ja petsaa huonekaluja Joroisissa, Kuvansin koulun teknisessä tilassa. Oman yhdistyksen, Entisöinti Marttojen, kanssa työtilassa vietetään melkein parikymmentä viikonloppua vuodessa.

Noin kymmenen hengen porukkaan liittyvät usein myös Anitan mies, sisar ja sisaren tytär. – Usein ajatellaan, että Martoissa käy vain iäkkäämpiä ihmisiä, mutta meillä on parikymppisiäkin mukana. Eikä huonekalujenkaan tarvitse olla vanhoja. Siskontyttäreni esimerkiksi hioi ja kuultolakkasi tosi kauniiksi vanhalta työpaikaltani pelastamiani tuoleja.

LAPSUUDENKOTI RAKENNETTIIN UU-

DELLEEN Anitan ja hänen miehensä kodissa melkein kaikki kalusteet ovat vanhoja. Kaikkia ei ole ehditty itse entisöidä, vaan osa on annettu ammattilaisten käsiin. Koti on Anitan lapsuudenkoti, jonne he päätyivät muuttamaan vietettyään parinkymmentä vuotta Etelä-Suomessa.

Muuttoa edeltäneet vaiheet olivat melko dramaattisia. – Talo oli vapaa-ajanasuntonamme, ja olimme ajatelleet muuttavamme siihen pysyvästi, kun olisimme eläkkeellä. Vuonna 2002 talo kuitenkin paloi. Pystyyn jäivät vain hirsiseinät ja kivijalka. Sammutustyössä kattotiiletkin lentelivät vesisuihkun mukana.

Ensijärkytyksen laannuttua Anita ja hänen miehensä päättivät rakentaa talon uudelleen ja muuttaa saman tien sii- »

Teräksinen sikli on Anitalle tärkeä työväline. Sillä hän kuorii huonekalun vanhan pinnan näkyviin.

Leveässä korissa tarvikkeet ovat esillä ja käden ulottuvilla.

hen pysyvästi. Talo oli tarkoitus sisustaa aika lailla molempien vanhemmilta perityillä huonekaluilla, joten kun Anita seitsemisen vuotta sitten näki Entisöinti Marttojen ilmoituksen, hän innostui. Navetan vintiltä on löytynyt aina uutta kunnostettavaa.

Entisöitävät kohteet ovat olleet kaikenkokoisia ja -muotoisia; työläimpinä pari keinutuolia ja piironki. – Toisen keinutuoleista kunnostin yhdessä sisareni kanssa toiselle sisarelle hänen 60-vuotislahjakseen. Kunnostus oli todellista palapeliä, sillä tuoli löytyi sisaren aitasta melko säpäleinä. Laskimme, että meiltä kului työhön 11 työpäivää, mutta hauskaa se oli.

Aina projekteista oppii myös jotain uutta: verhoilua, puunkäsittelyä, erilaisten materiaalien ja työkalujen käyttöä. Niistä tärkeimpiä Anitalle ovat erilaiset ja erimuotoiset teräksiset siklit, joilla hän kuorii vanhan pinnan näkyviin, sekä erilaiset hiomapaperit. – Sikleillä lakan- tai maalinpoisto on minusta vähemmän pölyävää kuin vaikkapa hiomakoneella. Pidän poistovaiheesta, se on parhaimmillaan jopa aika meditatiivista.

LUOVUUTTA JA PITKÄÄ PINNAA Mitäpä tuostakin saisi tehtyä? Se on Anitan lempikysymys. – Taidan olla aika luova tyyppi. Näen esineissä aina kaikenlaisia jatkojalostusmahdollisuuksia, joita assistentiksi joutuva mieheni yrittää usein vähän toppuutella.

Ihan kamalia huteja Anita ei muista tehneensä. Hän myöntää olevansa sen verran pitkäpinnainen, etteivät pensselit ja hiekkapaperit lentele, jos jokin on vähän työläämpää. Nykyään harrastuksille on entistä enemmän aikaa, sillä Anita on jäänyt eläkkeelle Savon ammattiopiston

Keinutuolien kunnostus on ollut työlästä, mutta lopputulos palkitsee.

ammatillisen erityisopettajan työstään. – Viimeisimpänä olen innostunut hitsaamisesta ja ekoprintistä. Olemme hurahtaneet niihin yhdessä siskojeni kanssa. Vanhempi siskoni tekee kaikenlaista järkevää, minä ja nuorempi siskoni pikemminkin taidehömpötyksiä, kuten eläinhahmoja vanhoista työkaluista.

Kotona nautitaan lähinnä työn tuloksista. Hitsaushommia Anita harrastaa kansalaisopistossa, entisöintejä Martoissa, eikä tuo harrastuksia kotitiloihin. Eikä kesiinsä. – Kesäksi melkein muutan tuonne puutarhaamme. Kitken ja ruopsutan, sekä siirtelen perennoja. Tosin juuri vilkaisin meidän puutarhakalusteitamme, että ehkä ne voisin tuosta kunnostaa. Aina sitä jotain tekemistä keksii!

Oman työn ja taidon jälki näkyy kodissa kaikkialla.

HÄN ON

Anita Kalliokoski (65) • Eläkkeellä oleva ammatillinen erityisopettaja ja metsätalousinsinööri, puutalouden sekä taide- ja ympäristökasvatuksen opettaja. • Asuu puolisonsa Lassi Suokkaan, kahden irlanninsusikoiran ja yhden kissan kanssa Leppävirralla. Kaksi aikuista lasta. • Harrastaa puutarhanhoitoa, paju- ja keramiikkatöitä, entisöintiä, hitsaamista, ompelua ja monia muita kädentaitoja.

MINÄ MARTTANA

– Liityin Entisöinti Marttoihin seitsemän vuotta sitten. Äitini liittyi Marttoihin 1960-luvulla ja oli mukana toiminnassa kuolemaansa saakka. Muistan, kuinka hän suoritti taitomerkkejä: kirjoitushäiriöisenä hän saneli vastauksensa ja me lapset kirjasimme ne ylös. ’Sitä varten minä patistin teitä kouluja käymään’, hän totesi, ja ehkä niistä vastauksista jotain jäin muistiinkin. Sen lisäksi taisimme joitakin kertoja esiintyä sisarusten kanssa Marttojen pikkujouluissa. – Entisöinti Martoissa parasta on vertaistuki ja tekemisen meininki. Kaikki puuhaavat töidensä kimpussa, mutta silti tunnelma on rento. Toisia autetaan ja tauoilla parannetaan maailmaa. – Pidän kaikenlaisesta tekemisestä ruoanlaitosta leipomiseen ja puutarhanhoidosta käsitöihin. Uskoisin, että parhaimmillani olen keramiikka- ja pajutöissä. Olen melko luova, saan ideoita ja innostun helposti uusista tekniikoista ja kierrätysmateriaaleista. – Suurin osa huonekaluistamme on tullut perittynä tai löydettynä omien tai ystävien aitan perältä. Marttaajatusta vaalin myös niin, että suurelta pihamaaltamme hyödynnän marjat pensaista ja pidän pienimuotoista kasvimaata. Kerään metsämarjat, sienet ja luonnonyrtit. Parina syyskesänä olen saanut puutarhan muutamasta viiniköynnöksestä rypäleitä talteen. Viime syksynäkin tein niistä kymmenisen litraa kotiviiniä. Se oli yllättävän hyvää.

ANITAN VINKIT ENTISÖINTIIN

KUN SUUNNITTELET:

»Mieti tarkkaan, mitä huonekaluja ja millä resursseilla haluat entisöidä. »Kannattaa aloittaa jostakin melko helposta. Hyvä kohde on esimerkiksi pöytä, jossa on paljon tasaista pintaa ja suorat jalat. »Suunnittele etukäteen, minkälaiseksi kohteen haluat kunnostaa: Haluatko petsata, lakata vai maalata pinnan? Haluatko kenties huonekalun näyttävän hallitusti kuluneelta? »Tee pohjatyö huolella.

ENTISÖINNIN VAIHEET:

»Varaa aikaa vanhojen maalien tai lakkojen poistamiseen. Se on yleensä kaikkein aikaa vievin työvaihe. Itse suosin teräksisen siklin käyttöä. Niitä on hyvin monen muotoisia erilaisiin kohteisiin. »Siklin käytössä on muistettava, että sikliä vedetään puhdistettavan esineen pinnalla itsestä poispäin ja että sikli jännitetään. »Kun pintakäsittely on poistettu, on hionnan vuoro. Käytän hiontapapereita, joissa on eri karkeudet. Näin lopputulos on mahdollisimman sileä. Ennen viimeistä hiomista käyn pinnan läpi kostealla rätillä, jotta puun ”karvat nousevat pystyyn”, eli puun syyt vielä kohoavat. Näin loputkin epätasaisuudet saadaan viimeistelyhionnassa tasoittumaan. »Yleensä petsaan pinnan yhteen kertaan. Lakkauksia teen useamman kerroksen. Lakkausten välillä pinnat vielä hiotaan.

MINUN KIERRÄTYSFILOSOFIANI

– Vaikka kunnostettava huonekalu on oma entinen tai pienellä summalla hankittu, kuluu sen kunnostamiseen jonkin verran rahaa. En yleensä laske kustannuksia tarkasti, mutta esimerkiksi kotini keinutuoliin kului noin kolmesataa euroa. Muun muassa laadukkaat sisustuskankaat ovat arvokkaita. – Kerään töihin luonnosta aineksia, kuten pajua ja muita materiaaleja. Lisäksi kierrätän. Kun minulta meni uunissa keramiikkalautanen rikki, käytin palaset keramiikkatauluun. Eläinhahmoja hitsaan vanhoista maatalous-, metsä- ja puutarhatyökaluista sekä koneiden osista. – Uusin innostukseni on ekoprintti: Soijamaidolla käsitellylle kankaalle asetellaan kasvien osia. Kangas kääritään tiiviisti putken ympärille leivinpaperin kera kuin kääretorttu. Tiukat sidokset vielä ympärille ja ”torttu” höyrystimeen, jossa kuumuus ja höyry siirtävät kasveista muodon ja värin kankaalle. Työn sävyttämisessä voi käyttää kasvivärjäyksestä tuttuja vihtrillejä. Niillä lopputulos on aina osittain yllätys.

Vanhan maalin tai lakan poisto vie aikaa.

Anitan viereen sohvalle on loikannut toinen perheen irlanninsusikoirista.

Katso lähelle

OUTI TYNYS // KUVA RITVA TUOMI

Se alkaa siemenestä

Kurpitsan taimi kurkottaa kohti valoa.