Aatetta ja käytäntöä – Marttojen lehti 120 vuotta

VILLE JALOVAARA // KUVAT MARTTALIITON KUVA-ARKISTO

Marttajärjestön epäpoliittisella lehdellä oli poliittinen alku. Painetun sanan avulla tahdottiin sivistää kansaa vastustamaan Venäjän valtaa. Kuohuvien alkuvaiheiden jälkeen lehti on tasapainoillut muutosten ja pysyvyyden välissä, ajan virtauksia seuraten.

Emäntälehti numero 9/1958 sisälsi muun muassa artikkelit Pimenee - sähkö valaisee, Sadon varastoinnista, Jumalan tahto elämässämme ja Omenaruoka jokaiselle viikonpäivälle.

Kananhoitoneuvoja julkaistiin tiheään Emäntälehdessä sen alkuvuosikymmeninä. Miten teillä pestään astiat? otsikoitiin numerossa 6/1963. Artikkelin kirjoittaja oli astiankuivauskaapin kehittäjä Maiju Gebhard Työtehoseurasta.

Marttaliiton Martat-lehti ja Marthaförbundin Martha ovat Suomen vanhimpia edelleen ilmestyviä aikakauslehtiä. Lehdillä on ollut 1900-luvun alusta alkaen keskeinen rooli martta-aatteen levittämisessä järjestön jäsenille ja laajemminkin suomalaiseen yhteiskuntaan. Valtakunnallisesti toimiville järjestöille lehti on ollut keskeinen jäsenkuntaa yhdistävä voima.

Martta-yhdistys perustettiin Helsingissä keväällä 1899 Sivistystä kodeille -nimisenä. Yhdistyksen perustamismotiivi oli alkuaan poliittinen ja liittyi niin sanottuun ensimmäiseen sortokauteen, joka oli juuri alkanut. Suomen suuriruhtinaskunta haluttiin kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin johdolla liittää tiukemmin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Ratkaiseva kimmoke Martta-yhdistyksen perustamiselle oli niin sanottu Helmikuun manifesti, joka alisti Suomen lain Venäjän yleiselle lainsäädännölle. Toinen tärkeä tekijä oli marttajärjestön perustajajäsenen, Lucina Hagmanin, Raja-Karjalasta saama kirje. Siinä kerrottiin rajaseudun väestön suhtautuvan hyvinkin ymmärtävästi Venäjän pyrkimyksiin, sillä he eivät kouluja käymättöminä käsittäneet, miten ne uhkasivat Suomen autonomiaa.

Hagman ja muut Martta-yhdistyksen perustajat näkivät, ettei heillä ollut mahdollisuuksia vastustaa venäläistämistoimia sotavoimalla. Siksi voimavarat oli laitettava kansan, erityisesti naisten, valistamiseen. Perustajajäsenten mielestä Suomen naisista voitiin oikeaa tietoa jakamalla kasvattaa sivistyksen esitaistelijoita. Heidän avullaan Suomen kodeista saattoi rakentaa rajaseudulle ja koko maahan näkymättömän ideologisen muurin venäläistämistä vastaan.

”HELPPOHINTAINEN JA HELPPOTAJUINEN” Marttayhdistys oli toiminut kolmisen vuotta ja saanut jo perustettua alayhdistyksiä eri puolille maata, kun Sippolan Marttojen puheenjohtaja Alma Forstén ehdotti huhtikuussa 1902 Helsingissä Marttojen yhteiskokouksessa oman lehden perustamista yhdistykselle. Asiaa oli harkittu jo jonkin aikaa, ja martat tarttuivat Forsténin ehdotukseen.

Emäntälehden ensimmäinen näytenumero ilmestyi heinäkuussa 1902 ja Husmodernin helmikuussa 1903. Emäntälehden ensimmäiseksi päätoimittajaksi tuli Alli Nissinen ja Husmodernin Fanny Hult. Nissinen toimi päätoimittajana vuoteen 1926, kuolemaansa asti, ja Hult vuoteen 1922.

Alma Forstén ehdotti oman lehden perustamista Martoille. Sippolan Marttayhdistys perustettiin vuonna 1899. Alma Forstén oli yhdistyksen puheenjohtaja.

Erilaisia yhdistyslehtiä syntyi Suomeen kansalaisyhteiskunnan nousun kultakautena kuin sieniä sateella, ja moni saattoi miettiä, tarvittiinko järjestölehtien joukkoon jälleen yksi lisää. Aili Nissinen perusteli Emäntälehden ensimmäisessä numerossa, että oma lehti oli kustannuksista huolimatta tarpeen, koska yhdistyksellä ei yksinkertaisesti ollut resursseja levittää martta-aatetta ovelta ovelle koko maahan: ”Tähän asti on se [yhdistys] lähettiläiden ja kirjasien avulla koettanut levittää yksinkertaisia neuvoja ja käytännöllistä elämää koskevia ohjeita kansan sekaan.” Suomi oli kuitenkin iso maa, ja ”lähettiläiden saanti niin kovin vaikea ja kirjojen levittäminen niin yksi puolista laatua”. Tämän vuoksi yhdistyksessä oli ajateltu, että ”tällainen helppohintainen ja helppotajuinen emäntien lehti voisi Martan asioita suuressa määrin paremmalla menestyksellä ajaa”, kun sitä voitiin postin välityksellä levittää.

VASTUU JA HYVINVOINTI Lehtitoiminnan aloittamisen taustalla oli samoja kansansivistämisen näkökulmia, kuin koko Martta-yhdistyksen toiminnan aloittamisella. Lucina Hagman perusteli Emäntälehden ensimmäisessä numerossa lehden tarvetta sillä, että naisten tuli olla perhettä isomman kodin äitejä ja oppia näkemään kotien kautta yhteiskunnallinen vastuunsa. Tämän saattoi ymmärtää kiertoilmaisuna tarkoittavan myös poliittista vastuuta Suomen kansallisesta tulevaisuudesta. Husmodernin ensimmäisessä numerossa korostettiin ideologisen syiden ohella käytännönläheisiä syitä. Fanny Hult kertoi uuden lehden tehtävän olevan kodin kaikkien jäsenten hyvinvoinnin parantaminen käytännön kotitalousneuvoilla. Husmodern pyysi jo ensimmäisessä numerossaan lukijoita lähettämään toimitukseen kodinhoitoniksejä muille eteenpäin jaettavaksi – toimintaa, mikä on tunnusomaista nykymartoillekin.

LIIAN VALLANKUMOUKSELLISTA? Martta-lehtien perustamisen aikaan Suomen autonomiaa kaventanut ensimmäinen sortokausi jatkui kiivaana ja lehdistösensuuri valvoi tarkoin kaikkea julkaisutoimintaa. Julkaisuluvan saamiseksi Emäntälehden ja Husmodernin näytenumerot oli kirjoitettu kieli keskellä suuta, varoen liian poliittiseksi tulkittavia kannanottoja. Jo Martta-yhdistyksen perustamisen aikaan keväällä 1899 Venäjän viranomaiset olivat epäilleet – syystäkin – yhdistyksen todellisia tarkoitusperiä ja hylänneet alkuperäisen nimen Sivistystä kodeille. Rahvaan ja työväennaisten sivistämistä pidettiin epäilyttävänä, kukaties vallankumouksellisena toimintana. Painolupaa lehdille odotettiin useita kuukausia, kun asia seisoi sensuurikomitean pöydällä. Komiteaa johti kreivi Alexander Cronhjelm, jo-

Painolupa saatiin aluksi vain Husmodernlehdelle. Fanny Hult oli Husmodernin ensimmäinen päätoimittaja. Emäntälehden näytenumero julkaistiin heinäkuussa 1902. Säännöllisesti lehti alkoi ilmestyä tammikuussa 1903.

ka tunnettiin Bobrikovia uskollisesti palvelevana byrokraattina. Lupa heltisi, mutta yllättäen vain Husmodernille, ei Emäntälehdelle. Martat tuumivat, että kreivi oli ollut paremmalla tuulella Husmodernin anomusta käsitelessään. Kyse saattoi tosin olla siitä, että Bobrikovin käskyläinen näki suomenkielisen rahvaan sivistämisen liian vaarallisena.

Byrokraattia oli kuitenkin varsin helppo harhauttaa. Samalla tavoin, kuin järjestön perustajat olivat ideoineet Martta-nimen saadakseen yhdistykselle toimiluvan, he keksivät nyt hakea lupaa Husmodernin suomenkieliselle käännökselle nimellä Emäntälehti. Tämä onnistui, ja painolupa heltisi.

Marttojen saaminen uuden lehden tilaajiksi osoittautui alkuun haasteelliseksi. Vaikka yhdistyksellä oli vuonna 1907 miltei 7 000 jäsentä, lehtien levikki oli vain 5 000. Ensimmäisenä tulee ehkä mieleen, että kyse oli lukutaidon puutteesta. Se ei kuitenkaan ollut syynä; aikuisväestön lukutaidon aste oli Suomessa jo 1900-luvun alussa lähes 100 prosenttia.

VAROVAISEN AKTIIVINEN Emäntälehden varhaisvuosien kuva naisen asemasta yhteiskunnassa ja perheessä oli ihanne, jota marttojen toivottiin tavoittelevan, vaikka sen tiedettiin olevan eräänlainen tavoittamaton utopia. Naisten ”jaloimpana hyveenä” nähtiin lehdessä lämmön tuominen perheeseen, eli siihen pieneen ”piiriin, johon Jumala on äidin keskukseksi asettanut.”

Ajattelussa näkyi perinteinen luterilainen perhekäsitys, joka eli 1900-luvun alun Suomessa vielä vahvana. Naisen tärkeimmäksi kutsumukseksi nähtiin palvella Jumalaa ja lähimmäistään äitinä. Koti oli tässä ajattelussa naisen ominaisinta toiminta-aluetta, ja kodin ulkopuolella perhettä edusti mies.

Emäntälehden ensimmäisten vuosien kirjoituksista näkyy, kuinka naiselle vieritettiin vastuu perheen hyvinvoinnista, kodin tunnelmasta ja välillä jopa miehen alkoholinkäytöstä. Perheenäidin piti käyttäytyä sellaisella muiden perheenjäsenten tunteita tasapainottavalla, hillityllä tavalla, että kaikki olisivat aina hyvällä tuulella eikä kukaan räyhäisi, tai – mikä pahinta – alkaisi juopotella.

Paineita naiskuvan muutokselle oli kuitenkin ovella. Maailma oli 1800- ja 1900-lukujen taitteessa valtavan yhteiskunnallisen ja poliittisen kuohunnan tilassa, näin myös Suomi. Venäjään vuodesta 1809 kuuluneessa Suomessa keisaria vaadittiin emämaan tavoin jakamaan valtansa alamaistensa kanssa.

Emäntälehti suhtautui konservatiivisesta yhteiskunnallisesta vireestä huolimatta varovaisen myönteisesti kansalle myönnettäviin isompiin oikeuksiin ja julisti, että nyt oli aika naistenkin lähteä rohkeasti rakentamaan kansanvaltaisempaa yhteiskuntaa.

Aktiivisuudella oli kuitenkin rajansa. Emäntälehti ei katsonut hyvällä lakkoliikehdintää ja eri kansanryhmien välistä syvenevää vastakkainasettelua. Tämä näkyi myös siinä, miten lehti suhtautui vuoden 1905 suurlakkoon, joka vaati suurempia kansalaisvapauksia. Emäntälehti oli huolissaan yhteiskuntarauhasta ja kansan katkeroitumiSuurlakon aikana kansa kokoontui mielenosoituksiin, tässä Helsingin Senaatintorille. Emäntälehti kantoi huolta yhteiskuntarauhasta ja vieroksui vastakkainasettelua. sesta ”herroja” kohtaan ja muistutti, että ”herratkin” tekivät ahkerasti töitä elantonsa eteen.

Toisaalta Martta-yhdistys oli nyt lehtensä sivuilla aiempaa valmiimpi ottamaan äänekkäämmin osaa poliittiseen keskusteluun ja vaati naisille yhtäläistä äänioikeutta miesten kanssa. Samalla lehdessä korostettiin aivan joka käänteessä, että oikeuksien mukana tuli suuri vastuu siitä, että äänioikeutta käytettiin harkiten, ja että asioihin oli syytä perehtyä huolellisesti ennen äänestämistä.

KUVAKOKOELMAT, MUSEOVIRASTO

INNOLLA ÄÄNESTÄMÄÄN Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden toteutuminen suurlakon jälkeen otettiin loppuvuodesta 1905 Emäntälehdessä lopulta innostuneesti vastaan: ”Me tuskin voimme vielä oikein käsittää sitä suurta muutosta, jonka ’yleinen ja yhtäläinen äänioikeus’ meille naisille sisältää”.

Päätoimittaja Alli Nissinen antoi kuitenkin lukijoille heti päälle tiukkoja ohjeita siitä, miten naisten tuli nyt alkaa seurata yhteiskunnallisia asioita: ”Sen vuoksi tulee hänen valppaasti seurata aikansa rientoja ja isänmaata koskevien yleisten asiain kulkua. Hänen tulee lukea sanomalehtiä ja kirjallisuutta. Hänen tulee ottaa osaa hyödyllisten ja valistavien yhdistysten toimintaan. Hänen tulee harrastuksella seurata kunnallisia asioita. Hänen tulee olla selvillä kaikesta siitä, mitä hänen ympärillänsä tapahtuu.”

Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907 puolueet asettivat ehdolle tunnettuja naisasianaisia, ja naisjärjestöt pyrkivät auttamaan heitä vaalimenestyksessä. Tätä varten Martat ja radikaalimpaa toimintalinjaa edustanut Naisasialiitto Unioni yhdistivät voimansa vaalitaistelussa. Myös Emäntälehti valisti äänioikeuden käyttämisen suuresta merkityksestä.

Kampanjointi auttoi. Martta-yhdistyksen perustajajäsenet Lucina Hagman ja Alli Nissinen olivat niiden 19 naisen joukossa, jotka valittiin Suomen ensimmäiseen eduskuntaan.

Kun eduskuntatyö poliittisine kiistoineen alkoi, Emäntälehden kirjoituksissa oltiinkin jo pian harmistuneita: ”Luonnoton puoluekiihkoisuus on arvaamattoman suuri vahinko sille suurelle uudistukselle, mitä me kukin tahollamme koetamme pyrkiä toteuttamaan. Puoluekiihkossamme emme tahdo ymmärtää, että on toisinkin ajattelevia kun me itse, ja tästä syntyy sellainen puoluekiihko ja viha, joka katkeroittaa rakastavimmankin sydämmen, rikkoo hellimmätkin tunteet, särkee lujimmatkin ystävyysliitot.”

Ensimmäisten eduskuntavaalien jälkeen Emäntälehden sivuilla palattiin takaisin kotiasioiden pariin. Syksyllä 1910 Alli Nissinen määritteli pääkirjoituksessa ihannenaiseksi väsymättömän taakankantajan. Oikea marttakoti oli puhdas, raitis, viihtyisä ja isänmaallinen. Emäntälehden 1900-luvun alun numeroissa koti rinnastettiin isänmaahan ja sille annettiin paljon uskonnollista merkitystä.

JAKOLINJOJA JA RAUHANRAKENTAMISTA Marttojen kammoksuma yhteiskunnan jyrkkä ideologinen kahtiajakautuminen johti keväällä 1918 katkeraan sisällissotaan punaisten ja valkoisten välillä. Emäntälehden kevätnumero ilmestyi vasta huhtikuussa, Helsingin punaisen vallan päättymisen jälkeen. Pääkirjoitus ei jättänyt epäselväksi, millä puolella Martta-yhdistyksen sympatiat olivat sen kiittäessä saksalaisia pääkaupungin vapauttamisesta: ”Punaisen hirmuvallan päivät Helsingissä ovat loppuneet. Pelko ja ahdistus ovat ohitse. Tuntuu ihmeelliseltä saada astua katuja pitkin, joilla valkonauhaiset nuoret miehet ja jäntevät etelästä tulleet urhot valvovat järjestystä.”

Sisällissota oli koko maalle valtava trauma, mutta vähitellen yhteiskunnallisen eheytymisen halu ja tarve saivat sijaa marttalehtien sivuilla. Siinä, missä keväällä 1919 sisällissodan hävinnyttä osapuolta oli lehdissä vielä nimitelty ikävin ilmauksin, kesällä 1923 Emäntälehdessä nähtiin, että naisilla oli vaikeassa yhteiskunnallisessa tilanteessa tärkeä rooli rauhanrakentajina: ”Ryhtykäämme siis me naiset maailman parannustyöhön, ilman melua, ilman suuria sanoja vaan äitien hiljaisella tavalla, alkaen ensin karkottamalla vihan itsestämme, sitten kotiemme pienestä piiristä, ajattelemalla rauhanajatuksia, sanomalla tarvittaessa sovittelevan sanan.”

Punaisen ja valkoisen Suomen jako ei ollut ainut Marttoja Suomen itsenäistymisen jälkeen koetellut yhteiskunnallinen asia. Kielikysymys jakoi maata tuossa vaiheessa voimakkaasti. Se johti maaliskuussa 1924 Martta-yhdistyksen jakautumiseen Suomalaiseksi Marttaliitoksi ja Finlands svenska Marthaförbundiksi. Järjestön jakautuminen kielikysymyksen vuoksi ei ollut ainutlaatuinen ilmiö, sillä sama tapahtui muissakin järjestöissä.

Vaikka jakautuminen ohitettiin Husmodernissa ja Emäntälehdessä ilman suurta numeroa, lehdet alkoivat vähitellen eriytyä, eikä niistä enää löytynyt samoja artikkeleita.

Alli Nissinen (vas.) ja Lucina Hagman valittiin Suomen ensimmäiseen eduskuntaan.

Äitiyden merkitys ja äidin rooli ovat olleet tärkeitä aiheita Marttojen lehdessä.

ERILLÄÄN, MUTTA SAMOIN TEEMOIN Marttajärjestön kahtiajakautumisen jälkeisiä lehtiä selaava huomaa, että teemat ovat hyvin samanlaisia, onhan toimittu samassa yhteiskunnassa samankaltaisten päämäärien eteen. Sotien välisenä aikana lehdissä näkyy vahva äitiyden merkityksen korostaminen ja käytännönläheiset neuvot perhe-elämän kysymyksiin. Syksyllä 1929 Emäntälehdessä annettiin neuvoja anopin ja miniän ristiriitoihin: ”Kun iloisella sydämellä ja rakkauden lämmöllä otat vastaan miniäsi ja kohtelet häntä kuin omaa tytärtäsi, tunnet varmaan itsesikin onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi kuin jos arvostelevin katsein ja moittivin ajatuksin seuraisit poikasi vaimon toimintaa.” Molemmat lehdet kantoivat yhtä lailla huolta avioliittoinstituution heikentymisestä ennen sotaa. Sodan aikana kirjoitettiin evakkojen auttamisesta ja annettiin käytännön vinkkejä pulaajan ruokatalouteen ja niukassa arjessa selviytymiseen. Verrattuna Emäntälehteen Husmodernin sivuilla näkyi Marthaförbundetin tiiviimpi yhteys pohjoismaisiin sisarjärjestöihin. Sodan jälkeen molemmat lehdet käsittelivät jälleenrakennusta, kävivät keskustelua naisten työssä käymisen yleistymisestä ja 1960-luvun nopeasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Suomen kehitys hyvinvointiyhteiskunnaksi ja naisten aseman muutos muun muassa päivähoidon yleistymisen kautta näkyy marttalehdissä, kun tullaan kohti tätä päivää. Yhteiskunnan muutoksesta kertovat myös lehtien nimenmuutokset: Husmodern vaihtoi 1958 nimekseen Marthabladet/Husmodern. Vuodesta 1965 nimi oli Marthabladet, ja vuodesta 1999 on ollut käytössä nykyinen nimi Martha. Suomenkielisellä puolella Emäntälehti sai nimekseen Martat vuonna 2007.

INFO

Kirjoittaja Ville Jalovaara on poliittisen historian dosentti Turun yliopistossa. Kaksiosaisessa artikkelissaan hän käy läpi marttajärjestön lehtien vaiheita ja merkitystä. Toinen osa julkaistaan Martatlehdessä 2/2023.

Ville Jalovaara on julkaissut Marttaliiton historiateoksen On suurempi koti vuonna 2019 Otavan kustantamana.