MENTIIN METSÄÄN MAISTELEMAAN

Sieniä kerätään syötäväksi, joten miksi ei otettaisi makuaistia käyttöön heti maastossa?

Marttojen järjestämälle maisteluretkelle osallistui sekä aloittelijoita että kokeneita poimijoita.

Pietarsaaren sieniretkellä tunnistetaan, kerätään ja maistellaan. Keski- ja Etelä-Pohjanmaan

Marttojen toiminnanjohtaja

Tuija Biskop ja kotitalouden asiantuntija Heidi Peltonen jakavat osallistujille makupaloja sienistä. Jo ensimmäinen näyte on monen mieleen.

– Maku on hyvä ja mieto. Arvaan kehnäsientä, toteaa paikallisen marttayhdistyksen puheenjohtaja Helena Korkea-aho

Biskop nyökkää: maku on ”lihainen”.

– Kuin sika-nautaa, retkeilijät kokevat.

Seuraava sieni maistuu Helenan mielestä kantarellilta. Siri Hagnäs on samaa mieltä. Marjatta Pesola veikkaa toista ja kolmatta näytettä suppilovahveroksi. Kolmas maistuu kaikkien mielestä umamilta, herkulliselta.

– Viimeinen oli paras! Saara Lahti kiteyttää.

Lopuksi käydään järjestyksessä läpi, mitä maisteltiin: kehnäsientä, kantarellia ja suppilovahveroa. Maistelu eli tasting on vakiintunut koko marttajärjes- tön toiminnaksi. Ensin sitä kokeiltiin muutamia vuosia Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla. Retkeen yhdistetyn tastingin ajatuksena on kannustaa sienestämään; vauhdittaa monin tavoin merkityksellistä perinnettä.

Sienimaistelun ideaan kuuluu, että maisteltavia lajeja myös esiintyy siinä metsässä, jossa retkeillään. Maistelun lopuksi nautitaan sieniateria maastossa.

– Tarkoitus on kannustaa uskaltamaan metsään. Ohjatulla retkellä ei ole vaaraa eksyä. Samalla muistutetaan jokaisenoikeuksista. Sieniretki ja -tasting ovat tuote, jota voi hyödyntää työpaikkojen tyky- ja tyhy-päivissä, Tuija Biskop sanoo.

OPITAAN JA KERRATAAN Siri Hagnäsille sienestys on entuudestaan tuttua, mutta hänen mukaansa aina on hyvä kerrata ja päivittää tietoja.

– Tututkin lajit on käytävä läpi joka vuosi, ja myrkyllisiäkin sieniä on hyvä tuntea, hän toteaa.

Sienistä Siri hullaantui ystäviensä an- siosta asuessaan Tammisaaressa. Sienikirjoja hänellä on pitkä rivi, ja kursseja hän on käynyt oppiakseen lisää metsätyypeistä. Sirin suosikkeja ovat suppilovahverot ja mustatorvisienet. Pietarsaaressa hän on oppinut paljon tateista. Harrastuksen merkityksestä Siri toteaa, että hän sienestää ja puoliso meloo.

– Sienestys on minulle myös tapa hankkia ravintoa, olla omavarainen. Sienestys antaa tiettyä itsenäisyyttä, Siri sanoo.

Arja Nyman kuvailee itseään aloittelijaksi. Retkeltä hänen mieleensä jää Tuija Biskopin neuvo: sienestämään lähties- sä kannattaa pitää ”sienisilmät” avoimina alusta lähtien. Sienisilmillä kannattaa hakea etenkin metsän matalikkoja, joissa on syvänteitä. Niissä herkut usein lymyilevät.

Tällä retkellä Nyman oppii tunnistamaan kehnäsienen.

– Kehnäsieni on kauttaaltaan beigen värinen. Lakissa on kehnää, eli näkyvää vaaleaa hopeanhäivää, ja jalassa on rengas. Renkaan ja helttojen välissä on sahalaita, joka näkyy hyvin ja on kuin revontuli, Biskop antaa tunnusmerkit.

– Kehnäsieni ilmaantuu yleensä seuraavana vuonna taas samaan metsään, niin kuin suurin osa sienistä. Se kasvaa havupuiden tai koivun kanssa, Biskop lisää.

Kun sieni on entuudestaan outo, tunnistaminen aloitetaan nostamalla sieni kokonaisena maasta hyppysiin. Sitten sitä tarkastellaan eri aistein. Jotkin lajit voi tunnistaa tuoksusta.

– Miten sieni reagoi kosketukseen?

Millaisesta metsästä se löytyi? Esimerkiksi kantarellia ja mustatorvisientä tapaa muun muassa lehtimetsissä, Biskop neuvoo.

Tunnistamatta jääneet sienet voi laittaa erilliseen paperipussiin ja jatkaa niiden tunnistamista kotona.

PUTSATAAN PULLASUDILLA Marttapiirin sieniretket ovat matalan kynnyksen tapahtumia. Tarkoituksena on, että poimitaan vain tunnettuja syötäviä sieniä.

– Yhdellä reissulla ei kannata yrittää opetella kovin monta uutta lajia, toiminnanjohtaja Tuija Biskop sanoo.

Jalkineina kumisaappaat ovat hyvät. Mukaan tarvitaan myös kori tai vastaava, johon sieniä voi kerätä.

– Nyt mukanani on myös terävä juuresveitsi, koska sieniveitseni on päässyt tylsymään. Pullasudilla putsaan sieniä metsässä.

Biskop neuvoo ottamaan kuusimetsään mukaan myös liinan, jolla peitellä ja suojata herkullisia vaaleaorakkaita korissa.

Tuula Limnell harmittelee, että tatteja näkee usein teiden varsilla. Hän kokee, että niitä ei voi poimia liikenteen päästöjen vuoksi.

– Tatille tyypillinen kasvupaikka on mökkitien varrella, missä liikennettä on vähän. Sieltä voisin kerätäkin, Biskop toteaa.

ELÄMÄN ENSIMMÄISET Aloittelevat sienestäjät Helena Korkea-aho ja Arja Nyman tutkivat innolla kehnäsientä.

– Kangashaperoa kasvaa usein samoilla paikoilla kuin kehnäsientä. Kun kehnäsieni kasvaa, sen lakki laajenee ja menee ’kupille’. Jalkaa ei yleensä syödä. Kehnäsientä ei tarvitse esikäsitellä keittämällä. Sen ja suppilovahveron voi pilkkoa suoraan kylmälle pannulle ja kuu- mentaa miedolla lämmöllä, jolloin vesi haihtuu niistä, Tuija Biskop kertoo.

Myös Saara Lahti löysi hyviä, isoja kehnäsieniä. Aiemmin hän ei ole niitä uskaltanut poimia, vaikka onkin sienestänyt ahkerasti.

– Kannattaa tutkia myös sieniä, joita toukka on hieman syönyt, sanoo Biskop. Niistäkin voi ottaa parhaat palat talteen.

Marjatta Pesola löysi elämänsä ensimmäiset kantarellit, vieläpä aika isot.

– Näitä ei voinut olla huomaamatta, löytäjä hehkuttaa.

Tuija Biskop raottaa sammalta, ja sieniä tulee esiin lisää. Apajalla on koloja, joten mättäälle on löytänyt muitakin sienestäjiä.

Kantarelleja on piilossa usein myös karikkeen ja lehtien alla lähellä koivua. Kantarellin eli keltavahveron tunnistaa kauttaaltaan keltaisesta väristä ja omintakeisesta, hyvästä tuoksusta. Apajien koordinaatit voi merkitä muistiin GPSpaikallistamisjärjestelmään.

Suuresta saaliista riittää ehkä säilöttävääkin. Tuija Biskop kuvailee kantarellia sitkeäksi, mutta tatteja ja kehnäsientä kiitollisiksi kuivattaviksi. Hän muistuttaa, että sieniä kuivattaessa lämpötila ei saa nousta yli 40 asteen. Kuivatut sienet säilytetään valolta suojassa.

Tuijan 5 Vinkki Sienimets N

1. Avaa ”sienisilmäsi” heti.

2. Kerää ruokasieniä, jotka varmasti tunnistat.

3. Kerää vain sen verran, minkä jaksat esikäsitellä retken jälkeen vielä samana päivänä. Onko kotona tarvittaessa apuvoimia?

4. Ota eväät mukaan.

5. Hyvän suuntavaiston avulla et eksy. Jos arveluttaa, kulje entuudestaan tutuissa metsissä. Ota puhelin mukaan, jotta sinut voidaan tarvittaessa paikantaa.

IDEA YHDISTYKSELLE:

SIENIMAISTELU METSÄSSÄ –NÄIN SE TEHDÄÄN

» Maistelu eli tasting toteutetaan sieniretken yhteydessä metsässä.

» Suunnitelkaa maistelu hyvin: tehkää esimerkiksi lista tarvittavista tavaroista.

» Onnistuneen tastingin vetämiseen tarvitaan ainakin kaksi marttaa.

» Ihanteellinen ryhmäkoko on 8–12 henkilöä.

» Poimikaa maisteltavat sienet ja esikäsitelkää ne etukäteen.

» Ottakaa mukaan ainakin yksi sieni, jota et ole itsekään tottunut syömään.

» Ottakaa retkelle retkikeitin tai avotulipannu, jolla sieniä hieman lämmitetään ennen maistelua.

» Maustakaa sienet kevyesti suolalla, jotta maku irtoaa vielä paremmin.

» Maistattakaa osallistujilla 4–7 eri sientä, ryhmän koon mukaan.

» Maistetaan yhtä sientä kerrallaan.

» Ryhmitelkää sienet miedosta voimakkaaseen.

» Tarjotkaa sieniä maisteltavaksi kertakäyttölautaselta tai -kupista. Kirjoittakaa jokaisen astian pohjaan, mikä sieni on kyseessä. Jakakaa jokaiselle osallistujalle lusikka maistelua varten. Lopuksi käydään läpi, mitä sieniä maisteltiin.

» Maistelun päätteeksi nautitaan maastossa sieniruokaa, kuten sienikeittoa tai -patonkia. Leivottavat leivotaan etukäteen, keiton voi valmistaa paikan päällä.

» Neuvot antoivat Heidi Peltonen ja Tuija Biskop.

Tattikeitto

7–8 dl pilkottuja (herkku)tatteja tai muita mietoja sieniä

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

1 rkl öljyä

4–5 dl vettä

1 kanaliemikuutio rouhittua mustapippuria

200 g (yrtti)tuorejuustoa

1 nippu persiljaa hienonnettuna

2–3 rkl kahvijuomaa (tai 1 rkl soijakastiketta)

Pinnalle: leipäkrutonkeja

Laita pilkotut sienet kasariin ja kuumenna, kunnes suurin osa sienistä irtoavasta nesteestä on haihtunut. Kuori ja hienon- na sipulit. Kuumenna öljy kattilassa, lisää sipulit ja kuullota muutama minuutti. Lisää joukkoon vesi, kanaliemikuutio ja mustapippuria maun mukaan. Annan keiton hautua 15–20 minuuttia. Lisää joukkoon tuorejuusto, persilja ja kahvitilkka (tai soijakastike). Kiehauta. Tarjoa keiton kanssa leipäkrutonkeja.

VINKKI

Keiton voi tehdä myös kuivatuista tateista. Niistä tulee keittoon voimakas sienen maku: Laita 2 dl kuivattuja tatteja likoamaan 2 dl:aan kylmää vettä noin puoleksi tunniksi. Hienonna lionneita sieniä, jos palat ovat isoja. Kuullota sipulit, lisää joukkoon sienet ja liotusvesi. Kiehauta ja lisää vesi, liemikuutio ja pippuri. Jatka valmistusta kuten tuoreista sienistä.