NAISET SORTOA VASTAAN

Monet marttajärjestön perustajista olivat mukana naiskagaaliksi kutsutussa salaseurassa, joka vastusti Venäjän sortotoimia.

Venäjän keisari Nikolai II antoi 15.2.1899 niin sanotun helmikuun manifestin, jolla käynnistettiin Suomessa ensimmäiseksi sortokaudeksi kutsuttu venäläistämisjakso. Suomessa manifestia pidettiin valtiokaappauksena, sillä sen valtuuksin Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää ja Suomen suuriruhtinaskunnan autonomista asemaa heikennettiin. Suomen oma armeija lakkautettiin, suomalaiset postimerkit kiellettiin ja venäjän kielen käyttö tuli pakolliseksi kaikissa virallisissa yhteyksissä.

Manifestia vastaan protestoitiin laajasti ja monella tavalla. Suomalaiset lähetystöt pyrkivät keisarin puheille viemään yli 500 000 ihmisen allekirjoittamaa adressia, joka oli kerätty viikon aikana. Keisari ei kutenkaan ottanut lähetystöjä vastaan.

Marttajärjestö perustettiin 29.3.1899, eli pian helmikuun manifestin jälkeen. Järjestö yritettiin perustaa nimellä Sivistystä kodeille, mutta nimi oli liian radikaali ja vallankumouksellinen venäläisille viranomaisille, eikä sitä hyväksytty. Alli Nissinen, yksi perustajajäsenistä, keksi nimen Martta, ja perustamislupa myönnettiin.

SALAKIELTÄ JA SALAKULJETUSTA Miehet perustivat oman sortotoimia vastustaneen kagaalinsa vuonna 1901. Vastarintaliikettä johti Leo Mechelin, ja mukana olivat muun muassa P.E. Svinhufvud, Eero Erkko sekä Carl Mannerheim, marsalkka C.G.E. Mannerheimin vanhempi veli. Johtohahmoihin kuului myös Eduard Polón, joka toimi samalla kagaalin taloudenhoitajana.

Kagaalin toiminta oli passiivista vas- tarintaa ja propagandan levittämistä, ei sotilaallista eikä väkivaltaista toimintaa. Naisten kagaali syntyi keväällä 1902. Sen perustivat Maissi Erkko, Tekla Hultin ja Dagmar Neovius. Kaikista jäsenistä ei ole tarkkoja tietoja, sillä organisaation toiminta pidettiin ymmärrettävästi hyvin salaisena. Viestejä lähetettiin salakielisinä, ja salakielellä myös puhuttiin.

Useat kagaalin johtohamoina ja aktiivisina toimijoina mainitut henkilöt olivat myös marttajärjestön perustajia ja alkuvuosien kantavia voimia: ainakin Alli Nissinen, Elin Malin, Ida Godenhjelm ja Cely Mechelin

Naiset painattivat, salakuljettivat ja jakoivat kiellettyä materiaalia. Toiminta oli organisoitunutta. Suomi oli jaettu eri henkilöiden vastuualueisiin, joilla naisagentit toimivat. Naiset levittivät Venäjän viranomaisten kieltämää kirjal- lisuutta, jossa Suomen aseman heikentämispyrkimyksiä paljastettiin ja kritisoitiin, ja jossa Venäjän yhtenäistämistoimia kehotettiin vastustamaan. Naisia valistettiin siitä, että venäjän kieli ei saisi ulottua koteihin eikä lasten sallittaisi opiskella venäjää. Oman kielen säilyttäminen oli kansallisen identiteetin kulmakivi, jota Venäjä pyrki murentamaan.

Kagaali järjesti myös varojen keräystä lentolehtisten painatukseen. Painotyöt tehtiin yleensä Ruotsissa. Materiaali salakuljetettiin Suomeen ympäri maata jaettavaksi hameisiin ommelluissa salataskuissa, hatturasioissa, kakkulaatikoissa ja matkalaukkujen salapohjien alla.

NAISET TODISTIVAT KYKYNSÄ Kagaalien toiminta ei ollut vaaratonta, mutta ilmeisesti naisia ei juurikaan jäänyt kiinni eikä heihin kohdistettu rangaistuksia. Dagmar Neovius joutui kuitenkin sulkemaan oman koulunsa vastarintatyönsä vuoksi. Eero Erkko karkotettiin Suomesta, jolloin myös Maissi Erkko lähti miehensä mukana Amerikkaan.

Naiskagaalin toiminnan on arveltu olevan yhtenä syynä siihen, että naiset saivat Suomessa äänioikeuden vuonna 1906, kolmantena maana maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa. Yhteiskunnan porvarillinenkin puoli havaitsi ja tunnusti, että naisia kiinnostivat yhteiskunnalliset asiat ja että he kykenivät toimimaan järkevästi ja johdonmukaisesti vaativissa tilanteissa.

Suomen itsenäistyttyä 1917 kagaalin merkitys venäläistämisen vastustajana poistui ja toimijat vaihtuivat. Toiminta kuitenkin jatkui sisällissodan jälkeen 1940-luvulle saakka, esimerkiksi rahankeräyksinä jääkäriveteraaneille.

MARTTOJEN TUKIJA KARKOTETTIIN Miesten ja naisten kagaalit liittyvät marttajärjestöön muutoinkin kuin samojen perustajanaisten kautta. Edellä mainittu juristi, virkamies ja liikemies Eduard Polón, toimi miesten kagaalissa aktiivisesti ja joutui karkotetuksi neljän tunnin varoitusajalla Siperiaan vuon-

Helmikuun manifesti käynnisti Suomessa venäläistämiskauden. Muun muassa suomalaiset postimerkit kiellettiin. ^

Manifestia vastustavan adressin allekirjoitti yli puoli miljoonaa suomalaista. > na 1916 yhdessä poikansa kanssa. Matkaa kertyi Pietarista kolme vuorokautta junalla ja sitten troikalla vielä reilut 50 kilometriä. Venäjän vallankumouksen alettua Polón pääsi keväällä 1917 takaisin Suomeen noin vuoden kestäneen karkotuksen jälkeen. Hän palasi samalla junalla, jolla P.E. Svinhufvud saapui Suomeen kolme ja puoli vuotta kestäneeltä karkotukseltaan.

Vastarintaliikkeessä toiminut Eero Erkko karkotettiin Suomesta. Hän läksi Amerikkaan, ja naiskagaalissa toiminut Maissi Erkko seurasi miestään.

Vuonna 1928 Eduard Polón lahjoitti Marttaliitolle erän Suomen Gummitehdas Oy:n osakkeita käytettäväksi kansan sivistystyöhön erityisesti itärajan läheisissä kunnissa. Lahjoituksen taustalla oli varmaankin tieto Marttojen toiminnan tavoitteista kansan sivistyksen ja itsetunnon kohottamiseksi. Polón oli koko 1900-luvun alun ajan itsenäistymiseen saakka toiminut venäläistämispyrkimyksiä vastaan yhdessä marttajärjestön perustajanaisten kanssa ja oli tietoinen järjestön vahvoista suomalaiskansallisista juurista.

Marttaliitto on hoitanut Eduard Polónin lahjoittamia varoja jo lähes sadan vuoden ajan. Tähän lahjoitukseen perustuu merkittävä osan siitä varallisuudesta, jolla liiton ja piirienkin toimintaa vuosittain kustannetaan, ja jolla lähes kaikkien piirien toimitilat on hankittu.

INFO

Kirjoittaja on Marttaliiton hallinto- ja talousjohtaja sekä Marttaliiton vuonna 1994 perustaman Eduard Polónin säätiön asiamies. Tekstin lähteinä ovat Routanaisia-näyttelyn aineisto, Helsingin Sanomissa ilmestynyt näyttelyn esittely (24.11.2022) ja E. A. Bergin kirjoittama elämäkerta Eduard Polón – aikansa valinkauhassa (1966).

Näyttely Routanaisia – vastarintaa ja valistusta 1899–1906 oli esillä Päivälehden museossa 17.11.2022–19.2.2023. Näyttely kertoi venäläistämistoimia vastustaneiden naisten perustaman kagaalin ja siinä toimineiden naisten vaiheista. Katso myös: martat.fi/historia/