Liekeissä: Pakko päästä sieneen

Pakko päästä sieneen ILONA SUPPANEN

Jokasyksyinen sienestys herättää esihistoriallisen keräilijänaisen. Ensimmäiset pikkuruiset kanttarellinnuput saavat minut etsimään sienestyskorin, teroittamaan sieniveitsen ja tekemään tiedustelupatikointeja mökkimetsän salaisille sienipaikolle. Koriin joutuvat kanttarellit, mustatorvisienet, orakkaat, lampaankäävät, herkkutatit, kehnäsienet, paremman puutteessa haperot ja rouskut sekä syksymmällä suppilovahverot. Kevään sienisesonki on sitten ihan oma juttunsa. Korvasienisaalis on onni.

MINULLE RAKKAIN sieni on mustatorvisieni. Jostain kummallisesta syystä se saa sieluni väpäjämään. Se tunne, kun löydät sen kesän ensimmäisen! Satoisan sienen kasvukausi jatkuu pitkälle syksyyn. Kun ensimmäisen kerran löysin lokakuisia mustatorvisieniä, olin ihmeissäni, mutta nykyään osaan suunnistaa sammalikoille, missä myöhäiset yksilöt kasvavat. Sienestys opettaa arvostamaan metsää ja sen monipuolisuutta. Arvostaen myös niitä hirveitä, hirvikärpäsiä kuhisevia katajaryteikköjä, joissa sen vuoden mustatorvisienipopulaatio on päättänyt tuottaa itiöemiä.

SIIPPANI VÄITTÄÄ, että sienestysinnossani on kyse sairaudesta, mutta minä väitän, että kyseessä on ennaltaehkäisevä lääke. Sienestys opettaa sietämään pettymyksiä – tai siis ei oikeastaan. Muistan sen raivon ja pettymyksen, kun meloin sienivehkeiden kanssa saareen, rantauduin vaivoin kivikkoon ja raivasin tieni ryteikön läpi vain huomatakseni, että metsätyökone oli edellisenä talvena tehnyt selvää jälkeä varmasta kanttarelliapajastani.

SATOISINA VUOSINA ahkeran sienestyksen haittapuoli on säilöminen. Harrastuksen alkuvuosina kuivasin KAIKKI sienet omiin varastoihini. Rouskutkin suolasin vanhan kansan oppien mukaan. Nykyään olen itselleni armollisempi. Säilön sen, mitä luulen tarvitsevani, ja kannan ylijäämäsaaliit suosiolla ystäville ja työkavereille.

KUN SIENESTYKSELTÄ jää aikaa, teen epätoivoisia kasvimaakokeiluja. Pielisen rannan jänisten herkkuruokaa ovat mustajuuren naatit ja paremman puutteessa porkkana. Salaatti ei kelpaa. Joten ei sitä syö siippanikaan (koska eivät jäniksetkään syö). Nyt testailemme kaskinauriin viljelyä. Hyödynnämme siinä samalla saunan tuhkat; pienimuotoista kiertotaloutta siis. Jaksan innostua myös ympäristön hoidosta ja roskaantumisesta, kirjoista, linnuista, saimaannorpasta, käsitöistä, Pielisestä ja sen vedenpinnan vaihtelusta, jätelain uudistuksesta ja siippani huolestuttavista ruokatottumuksista.