Vieraanvaraiset omavaraiset

Tarja ja Pertti Aittala ostivat kesäasunnon noin 35 vuotta sitten Pertin äidiltä ja tämän puolisolta.

VIERAAN- VARAISET

OMAVARAISET

Aittalat saavat koko vuoden kasvikset oman kesäasuntonsa pihalta. Kasvimaalta tulee sen verran satoa, että siitä riittää sekä ihmisille että pihalla vieraileville eläimille.

»MERJA FORSMAN // KUVAT PASI LEINO

Lähes kahden hehtaarin tontti paistattelee auringossa, korkealle kurottelevien puiden keskellä.

Sauvon Kirkonkylän martta

Tarja Aittala kävelee pitkin kesäasuntonsa pihan reunaa ja esittelee valmistuvaa satoa: marjoja, yrttejä, juureksia, vihanneksia ja hedelmiä. Punajuurten kohdalla Tarja huokaa. – Katso nyt näitä rontteja, hän sanoo kasvuharsoa raottaen. – Peurat söivät kaikki naatit.

Oikeastaan Aittalat olivat perua koko haastattelun, koska sato jäi tavallista huonommaksi. Mutta elämää se vain on: viljely on aina riskipeliä luonnon ehdoilla.

Satoa verottivat muun muassa peurat, kauriit, hirvet, mäyrät, myyrät, jänikset, linnut ja olosuhteet. Mustaherukkakin tuotti huonoimman sadon miesmuistiin.

Mutta nyt ei synkistellä. Aurinko paistaa, ja kyllä sitä satoakin riittää.

YLI OMAN TARPEEN Tarja ja hänen puolisonsa Pertti Aittala ovat olleet lähes omavaraisia noin 35 vuoden ajan. Kesäasuntonsa pihalta he saavat koko vuoden vihannekset.

Satoa riittää myös yli oman tarpeen. – Aikoinaan sipulia tuli niin paljon, että myimme sitä Hankkijalle ja vihannesliikkeelle, Pertti kertoo.

Perunaa Aittalat jakavat ystäville ja lasten perheille, ja yleensä herukoita on kypsynyt niin runsaasti, että mehumaija on saanut puuskuttaa hiki otsassa.

Perinteisten kasvisten rinnalla Aittalat ovat testanneet myös erikoisuuksia. – Kokeilimme muun muassa maissia. Saimme siitä hyvän sadon, mutta seuraavana kesänä jokin meni pieleen, Pertti sanoo. – Kasvatimme myös härkäpapua, kun kukaan ei vielä puhunut siitä.

Hieman erikoisempia lajeja edustavat myös vihreät herukat, keltaiset karviaiset, salaattifenkolit ja lakritsiyrtti, jota kasvaa tomaattien katveessa kasvihuoneessa. – Sitä ja tilliä lapsenlapset napsivat suoraan maasta, Pertti kertoo.

Kissa pitää myyräkannan kurissa. Nyt on kuitenkin lepohetken aika.

ELÄIMET VIERAILEVAT Kun Tarjan ja Pertin lapset asuivat vielä kotona, kasvimaa oli kaksinkertainen kooltaan. Lasten lentäessä pesästä ja iän karttuessa viljelymaan koko on pienentynyt.

Silti Tarja ja Pertti kylvävät ja istuttavat kasvimaalleen aina sen verran ylimääräistä, että siitä riittää itselle, muutamille ystäville ja metsän siimeksestä piipahteleville vieraille. – Keväällä, kun seitsemän peuraa tuli lämmittelemään aurinkoiseen päätyyn, naureskelimme, että karja tuli kotiin. Meistä on ihana katsella pihan eläimiä, Tarja kertoo.

Iltaisin ketulla on tapana jolkottaa pihan poikki, keväällä lehtokurppa rakensi pesän lähistölle, juhannuksena mäyräperhe melskasi koivujen välissä ja muutama vuosi sitten pihalla käväisi jopa ilves. – Juoksin sisälle hakemaan kameraa, mutta ilves ehti kadota takaisin metsään, Pertti harmittelee.

Vierailevien eläinten määrä on vuosien mittaan lisääntynyt ja rohkeus kasvanut. – Nyt ne eivät tahdo lähteä mihinkään, vaikka kävelisimme kohti. Katselevat vain, mies hämmästelee.

Parempiin suihin katoaa marjoja, hedelmiä, yrttejä, juureksia, perunaa. Piikikkäät karviaisetkin ahmitaan hetkessä, kun supikoirat pääsevät vauhtiin.

Vain kurkku ja sipuli eivät kelpaa vierailijoille. – Ne eläimet vain sotkevat jaloissaan, Pertti sanoo.

Ei sen puoleen, etteikö pariskunta yrittäisi suojata satoaan. Porkkanat ja punajuuret pidetään kasvuharsojen alla koko kesän, hedelmäpuita suojataan aidoin ja marjoja verkoilla. Myyrien tuhoja estetään myyräkarkottimella ja kantaa pidetään kurissa kissan avulla. – Ystävät ovat sanoneet, että metsästäkää kesän jälkeen peuranlihat talteen, Tarja sanoo. Mutta sellaista emme halua tehdä.

Pörriäiset otetaan Aittaloilla huomioon. Pariskunta jättää nurmikolle apilaa ja ojanpielille harakankelloja, päivänkakkaroita ja muita luonnonkukkia. Viljelmien välissä kasvaa kukkia, kuten samettiruusuja, vaikka ne ovatkin enemmän kasvien suojaksi. Myrkkyjä pihalla ei käytetä.

SATO TALTEEN Aittalan kesäasunnon kasvimaa on hyvärakenteista urpamaata. – Kasvimaamme alla on varmaan joskus ollut suo. Kosteus tulee altapäin, Pertti uumoilee. Sateesta alueen sato ei tykkää.

Sipulia tulee jopa yli oman tarpeen. Aittalat ovat jo muutaman vuoden ajan kasvattaneet salaattifenkolia.

Kukat ovat myös pörriäisten mieleen. Luonnonkukkia vaalitaan, ja viljelmien väliin istutetaan väriloistoa silmäniloksi ja suojaksi.

5 6

Tarja Aittala muutti nuorena Ylivieskasta Turkuun töihin. – Maatilan tyttärenä tiesin, mitä maanviljely vaatii. Jo lapsena pidin omaa kasvimaata.

KETKÄ?

• Tarja Aittala Sauvon Kirkonkylän Martoista ja hänen puolisonsa Pertti Aittala • Perhe Neljä aikuista lasta ja 11 lastenlasta • Missä Sauvo • Pihan koko noin 2 hehtaaria • Viljeltäviä kasveja: peruna, porkkana, palsternakka, purjosipuli, sipuli, maa-artisokka, herne, kesäkurpitsa, avomaankurkku, kasvihuonekurkku, tomaatti, punajuuri, omena, kriikuna, luumu, yrtit, mansikka, karhunvadelma, salaattifenkoli, karviaismarja (keltainen ja punainen), herukat (punainen, musta, valkoinen, vihreä), kukat.

MARTTANA VUODESTA 2011:

– Olen ollut mukana monenlaisessa yhdistystoiminnassa vuosien ajan. Marttoihin liityin ystävän kutsumana. Halusin jotain täysin erilaista kuin mitä olin aiemmin tehnyt. Minua kiehtoi Martoissa kaikenlainen käsillä tekeminen, sanoo Tarja Aittala.

Osa kasvimaasta on kovaa savea, jota on vuosien mittaan paranneltu kasvijätteellä ja kuivina aikoina kasteltu oman kaivon lämmitetyllä vedellä.

Muuten Tarjan mielestä hyvä sato on enimmäkseen sattuman kauppaa. – Luoja sen ratkaisee, hän naurahtaa. – En koe olevani mitään ekspertti, mutta roskaruohoja olen hyvä repimään.

Sadon pariskunta ottaa talteen rakkaudella. Juurekset kellaroidaan tai säilötään raasteena, kuutioina ja lohkoina. Peruna kiikutetaan maakellariin ja kurkku varastoidaan kurkkusalaattina ja maustekurkkuina.

Porkkanasta pariskunta tekee lettuja ja mehuja, marjoista ja hedelmistä mehuja ja hilloja.

Syksyllä pihalta otetaan siemeniä ja siemenperunoita talteen seuraavaa kesää varten. – Jos perunoissa on turhan isoja silmiä, käymme ostamassa uudet siemenperunat, Pertti kertoo.

Uusia taimia, kuten mansikoita ja piparjuurta, Tarja saa muun muassa marttaystäviltään. – Se on nyt isommassa kaavassa lopetettu, kun kirkonkylään alkoi ilmestyä kotiloita, Tarja harmittelee. Mutta yksittäistä vaihtoa harrastamme, ja vaihdamme kuulumisia, mitä kukakin on kasvimaalle laittanut ja miten on onnistuttu.

Sauvon Kirkonkylän Martat tekevät myös vähintään kerran vuodessa puutarharetken.

MIELEN HOITOA Vihannesomavaraisuus vie aikaa. Kausi alkaa tammikuussa viljelysuunnitelman teolla ja päättyy syyskuun loppupuolella porkkanoiden nostamiseen ja säilöntään. – Kesä on oltava kasvimaalla. Kun kävimme neljän päivän reissulla, kaikki alkoi heti rehottaa, Tarja kertoo.

Rahaa omavaraisuus ei ehkä säästä, mutta se tuo turvan tunnetta ja ennen kaikkea pitää mielen virkeänä.

– Aina voi sattua mitä tahansa, kuten koronakevät osoitti. Siksi on hyvä pitää vähän maata, Pertti kertoo. – Ja kyllä me tästä tykätään: nyppimisestä ja värkkäämisestä. Täällä on ihana olla. Metsä ja luonto ovat ympärillä, kaikki on tässä, Tarja lisää.

Kun sato on kerätty, on taas aikaa matkailulle ja marttailulle: retkille, ruokakursseille, askartelulle ja tempauksille – kuten muotinäytöksille ja hyväntekeväisyysprojekteille. – Kokoontumiset ovat aina mukavia. En tule sieltä koskaan kotiin huonolla mielellä. Marttailu on minulle ajatusten vaihtoa, harrastusta ja yhteisiä projekteja, Tarja kertoo. – Viljelyä voivat harrastaa kaikki martat, ei tarvitse olla näin isoa alaa. Kasvun ihmettä voi seurailla kasvilaatikoissa tai ruukkuviljelynä, kiinnostuksen ja mahdollisuuksien mukaan, hän muistuttaa.

OUTI TYNYS // KUVA RITVA TUOMI

Minimaailma

Loppukesän ja syksyn asetelma on kiva askarrella yksin tai yhdessä lasten kanssa joko ruukkuun tai laakealle vadille. Koristeeksi asettuvat kesällä kerätyt aarteet kivistä kaarnan kappaleisiin ja simpukankuoriin.

ISTUTA astiaan kylmää kestävä kasvi, kuten hopealanka, pieni havukasvi tai kanerva. Myös kotipihan kasvit, kuten esimerkiksi maksaruoho ja mehitähti sopivat joukkoon.

VALITSE tarpeeksi syvä astia, johon kasvin juuripaakku mahtuu repimättä ja survomatta. Voit myös muotoilla kasvin istutuspaikkaan pienen kummun, joka tuo sommitelmaan eloa ja lisää kasvin multatilaa.

SIJOITA vati sateelta suojattuun paikkaan, etenkin, jos astian pohjasta puuttuu reikä. Näin kasvi välttyy liialliselta märkyydeltä.

EHOSTA ja somista asetelmaa syksyn edetessä vaikkapa marjoilla ja ruskalehdillä.