Martta avaa vaatekaappinsa Mekkomartta

Marianne Valta ompelee itsekin ja iloitsee siitä, että kivoja kotimaisia kangasvalmistajia on nykyään paljon.

TAPAAMME MARTTOJA, JOTKA PUKEUTUVAT GARDEROBIN HENGESSÄ. martat.fi/garderobi-harkitsekorjaa-kierrata/

HÄN ON

»Marianne Valta (43) »viestintäalan yrittäjä »asuu Tampereella »kuuluu nokialaiseen Kätevät emännät -marttayhdistykseen.

MEKKOMARTTA

– Haluan hankkia kunnollista ja kestävää. Kun vaatteita ostaa harvoin, ei tarvitse niin tarkkaan syynätä hintalappua, sanoo Marianne Valta.

ANU KYLVÉN // KUVAT MARJAANA MALKAMÄKI

Marianne Vallalle vaatteet ovat aina olleet keino ilmaista – ei niinkään omia mielipiteitä – vaan sitä, että muiden mielipiteillä ei pukeutumisessa ole niin väliä. Jo ala-asteella hän saattoi kulkea itse tekemissään virityksissä ja sai kuulla luokkakaverien ihmettelyä. – Pääasia, että itse tykkään ja että vaatteet tuntuvat mukavilta päällä, oli arki tai juhla.

Hai-saapas on klassikko.

Villasukat ovat jalassa ympäri vuoden ja mukana myös etelänmatkoilla.

TYYLINI KOLMELLA SANALLA: mukava, käytännöllinen, kotimainen.

LEMPIVAATTEENI ON trikoomekko – siitä on moneksi. Olen mekkoihminen: housut ja minä emme kuulu yhteen. Etenkin, jos tulee nopea lähtö, valitsen usein leggingsit ja mekon.

USEIMMIN PÄÄLLÄ ovat villasukat. Äidin kutomilla sukilla mennään kesät, talvet. t treenivaat-

Vanhasta taulunkehyksestä tuli korvakoruteline.

HANKIN VAATTEENI mieluiten kotimaisilta merkeiltä. Jos tekee mieli uutta, katsastan tutut tamperelaisliikkeet Seelen ja Miela Designroomin. Verkkokauppaan helposti kuuluva ostosten palauttelu on vaivalloista eikä ympäristöllekään paras ratkaisu. Olen harkitsevainen kuluttaja.

LEMPIMERKKEJÄNI ovat muun muassa Papu, Ommellinen ja Lumoan. Ommelliselta olen hankkinut paljon kankaitakin. Pari tosi monikäyttöistä mekkoani ovat KLO Designin. Viimeisin muu kuin ulkoilu- tai urheiluvaate, jonka ostin, oli Sanna Hopiavuoren musta, pohjepituinen mekko. Äiti käytti samanmallisia mekkoja 80-luvulla. Harmi, kun ne eivät ole säilyneet. URHEILUKAUPOISTA ostan treenivaatteiden lisäksi ulkoiluvaatteeni. Sään mukaisesti pitää pukeutua – muuten on kurja olla.

MINULLE TÄRKEÄÄ VAATTEISSA ovat tuntuma ja istuvuus. Siksi en tykkää ostaa verkkokaupoista. Vaate ei tietenkään saa kiristää ja puristaa, mutta joskus oikean kokoinenkin tuntuu jotenkin väärän malliselta.

LAPSUUDENPERHEESSÄNI ei juuri ostettu vaatteita kaupasta. Äiti ompeli paljon. Isä oli pitkään töissä Suomen Trikoolla, joten meillä pukeuduttiin trikooseen ja silloin muodissa olleeseen plyysiin, jota nykyään sanotaan velouriksi. Sukulaisten keskuudessa meidän sisarusten plyysivaatteista tuli ikuinen vitsi. Mieleeni on iskostunut käynti isän kanssa Seppälässä, koska se oli niin harvinaista. Olin teini-iässä ja sain lumipestyt farkut ja kaksi neonväristä vyötä.

MATERIAALEIHIN kiinnitän paljon huomiota. Jo nuorena katselin lapuista pesuohjeet. Ostovaatteista tarkistan myös ompelujäljen: saumat ja viimeistelyt. Sain taipumuksen lapsuudenkodista.

Papun neuletakin Marianne uskalsi tilata verkosta konsultoituaan ensin ystävää, jolla on sama neule. Takki on juuri sopivan kokoinen.

Minihame on koristeltu kirjonnalla.

– Riemunkirjavan neuleen äiti teki 1990-luvulla käsityölehden ohjeen mukaan. Valtavien hihojen vuoksi se ei mahdu minkään takin alle. Olen säästänyt sitä ja ajatellut, että joku kaunis päivä tuunaan sen, kertoo Marianne.

Kuule mua -kuosia on käytetty myös housuissa.

LEMPIMATERIAALEJANI ovat trikoo, puuvilla ja merinovilla. Tykkään luonnonmateriaaleista ja käytän paljon neuleita.

TÄSTÄ EN LUOVU: Tummansininen satiinijakku, jonka mummuni teetti ompelijalla juhlakäyttöön 1950–60-lukujen vaihteessa. Se istuu minulle kuin hansikas, ja käytän sitä tummansinisen kotelomekon kanssa.

ARVOMAAILMA OHJAA vaatehankintojakin. Haluan ostaa kunnollista ja kestävää. Kun harvoin ostaa, ei tarvitse niin katsoa hintalappua. Minulla on paljon vaatteita ja kenkiä yli 10 vuoden takaa.

JUHLIIN PUKEUDUN mieluummin yli kuin ali. Oma tyylini ei ole kovin koristeellinen tai pramea muuten. On aina parempi olla vähän liian juhlava kuin reilusti alipukeutunut. Omalla tyylillä kuitenkin.

LEIKKISYYTTÄ saa olla mutta ei ylikoristeellisuutta. Esimerkiksi kuosilliseen vaatteeseen en yhdistäisi näyttäviä korviksia.

PARAS LÖYTÖ: Nanson Penkolasta 10 vuotta sitten ostamani perus-t-paidat ovat laadukkaita ja istuvat minulle täydellisesti. Nyt ne alkavat valitettavasti olla hiutuneita.

KIERTOON VALMIIT vaatteet käyn läpi sillä silmällä, että voiko niistä vielä tehdä jotain. Pipo- ja tuubihuivimateriaaliksi jemmaamani miehen vanhat neuleet kelpasivat yllättäen seiskaluokkalaiselle tyttärelle käyttöön. Ne olivat nyt kuumaa kamaa. Esikoisemme ajattelee ekologisesti, ja hänellä on vielä korkeampi kynnys kuin minulla ostaa kaupasta uutta.

Ulkoilijan yllä joskus 1980-luvulla valkoinen haalari ja enon vaimon tekemä pipo. Marianne avasi vaatekaappinsa.

Hupparimekko on itse ommeltu Marimekon tehtaanmyymälän jämäpaloista. Ommellisen paidan juju on kaulus.

Pihkan nahkalaukun Marianne sai vanhemmiltaan 40-vuotialahjaksi. Se on käytössä lähes päivittäin.

Tästä en luovu: mummulta peritty satiinijakku.