Hedelmäpuut kaipaavat suojaa

TIINA IKONEN // KUVAT JORMA SILO, SHUTTERSTOCK KUVITUS VENLA PYSTYNEN

Tässä pihassa nuorien puiden ympärille on viritetty metalliverkko. Se pysyy paikoillaan tukikeppien avulla.

Kyllä keväällä harmittaa, jos rakas omenapuu on talvella kärsinyt vaurioita! Kannattaa suojata pihan aarteet, ennen kuin talvi tulee.

Omenapuut ovat monen kotipihan kruunu. Ne ovat kasvaneet hennoista taimista komeiksi yksilöiksi ja käyneet omistajilleen rakkaiksi. Monet muutkin hedelmäpuut, esimerkiksi luumut ja kirsikat, ilahduttavat kukilla ja hedelmillä.

Hedelmäpuut vaativat hoitoa ja huolenpitoa ympäri vuoden, ja juuri nyt on ajankohtaista suojata puut myyriltä ja jäniksiltä. Ankarina talvina myös hirvet ja peurat saattavat aiheuttaa tuhoa. Erikoisesti kannattaa suojata nuoret puut, mutta myös iäkkäät yksilöt maistuvat jyrsijöille.

Myös sään vaihtelut voivat kurittaa puita ja vioittaa runkoja. Tähänkin on hyvä varautua syksyllä.

METALLIVERKKO PITÄÄ JÄNÖT POISSA

» Ennen puiden suojaamista nurmikko leikataan lyhyeksi puiden alta ja lähiympäristöstä. »Puun ympärille asennetaan vähintään 120 cm korkea metalliverkko suojaamaan oksistoa jäniksiltä. Jos alueella on peuroja ja hirviä, laitetaan korkeampi verkko. Talven aikana seurataan, etteivät eläimet pääse verkon yli oksien kimppuun. »Verkko asennetaan puun ympärille niin kauas rungosta, etteivät oksat tuulessakaan hankaa verkkoa. Verkko pysyy paikallaan tukikeppien avulla. Verkko kiinnitetään keppeihin nippusiteillä tai luonnonnarulla. »Ison hedelmätarhan voi aidata kokonaan verkolla tai aidalla. »Verkon lisäksi puu tarvitsee rungonsuojuksen myyrien varalta. »Mikäli kuitenkin metalliverkon silmäkoko on korkeintaan 7 mm, ei erillistä rungonsuojaa välttämättä tarvita. Tässä tapauksessa verkko upotetaan alareunastaan 20 cm maan sisään, etteivät myyrät kaivaudu verkon ali.

RUNGONSUOJA MYYRIEN ESTEEKSI

»Myyräntuhoja estetään parhaiten rungonsuojalla. Puu suojataan noin puolen metrin korkeudelta. Suojana voi käyttää tiheäsilmäistä metalliverkkoa tai muovisia suojia. Suojissa ei saa olla yli 7 mm:n kokoisia aukkoja, että pienimmätkään jyrsijät eivät pääse vioittamaan puuta. Suoja asetetaan huolellisesti rungon ympärille ja upotetaan alareunasta maahan muutaman sentin syvyyteen, niin etteivät juuret vioitu. »Metalliverkko asetellaan lieriöksi rungon ympärille ja sidotaan niin, ettei siihen jää isoja aukkoja. Rungon ja verkon väliin jätetään tilaa noin 5 cm. »Muovinen tiheä verkko rullautuu itsestään nuoren puun ympärille. Sekin on hyvä sitoa paikoilleen luonnonnarulla. »Rei’itetty muovispiraali pysyy paikoillaan ilman sidosta. »Puun kasvaessa muovispiraalin raot aukeavat. Muovin alle muodostuva kosteus saattaa vioittaa runkoa ja vauriokohdista puuhun pääsee sienitauteja. Muoviset suojat poistetaankin kesäksi. »Rungonsuojien kunto tarkastetaan säännöllisesti. Rikkinäiset, hankaavat tai kiristävät suojat korjataan tai vaihdetaan uusiin. »

Ulompana oleva verkko pitää jänikset poissa, rungonsuoja myyrät.

TUOKSUJA, ÄÄNTÄ, PÖLLÖJÄ

Hedelmäpuiden suojaamiseen on olemassa erilaisia karkotteita, joiden tarkoitus on pitää eläimet loitolla: »Tuoksupalloilla torjutaan hirviä ja jäniksiä. Pallot ripustetaan puuhun eläimen pään korkeudelle. »Ääntä ja tärinää aiheuttavat karkottimet tuottavat myyrien ääniä. Vähitellen myyrät väistyvät reviiriltä. Karkottimissa on paristokäyttöisiä ja aurinkokennoilla toimivia. Osa sopii myös talvikäyttöön. »Pöllöt pyydystävät myyriä ravinnokseen. Puutarhan lähelle kannattaa rakentaa pöllönpönttöjä. Myös kissat ja koirat pitävät myyriä kurissa. »Kun lumi poljetaan tiiviiksi omenapuun tyveltä ja laajemminkin ympäriltä, myyrät eivät pääse kulkemaan maan rajassa. »Lumi poljetaan myös suojaverkon ympäriltä. Näin jänikset eivät pääse syömään verkon yli.

KOTIKONSTEJA

Kekseliäät kotitarhurit ovat kokeilleet monia keinoja hedelmäpuiden suojaamiseksi. Pelkästään kotikonsteihin ei kannata luottaa; ne eivät korvaa verkkoa. »Perinteinen suoja puille on voimakkaasti tuoksuvien kasvien – tuomen, mustaherukan ja seljan – oksat. Ne pistetään rungon ympärille pystyyn, tyvet upotetaan maahan ja oksat sidotaan kiinni narulla. Tuoksuvia oksia voi asetella myös puun oksille. »Hedelmäpuiden alle on levitetty kahvinPerinnekeinojen harrastaja sitoo tuoksuvia oksia rungon ympärille. poroja ja oksiin ripustettu verkkopusseissa ihmisen hiuksia. »Myyränkoloihin on laitettu valkosipulia ja kananlantarakeita tai ajettu pakokaasua.

VAHINGON JÄLKEEN

»Jos eläin on nakertanut omenapuun kuorta koko rungon ympäri, on puuta vaikea pelastaa. Tilanteen voi saada korjattua sillastamalla: puun ohuista oksista tehdään uusi reitti vaurioituneen kohdan yli. Työ vaatii taitoa, mutta sitä kannattaa kokeilla.

Lumi tampataan tiiviiksi puun tyveltä ja laajemmal

takin myyrien kiusaksi.

»Pienet taimet on saatettu jopa syödä poikki. Jos syöntikohta on jalostuskohdan yläpuolella, rungon silmusta kasvava verso ohjataan uudeksi latvaksi. Latva tuetaan ja kilpalatvat poistetaan jatkossa. Perusrunkoon asti ulottuva vioitus on tuhonnut vartetun lajikkeen, ja perusrungosta kasvavat versot ovat toista lajiketta. »Jos vauriot ovat pieniä, puu yrittää korjata ne, ja haavat arpeutuvat. Haavoista pääsee puuhun kuitenkin sienitauteja. Arvet voivat jatkossa olla puun heikoin kohta ja altistaa kasvin esimerkiksi tuulen ja lumen tuhoille.

Vesimyyrä

TUNNISTA JYRSIJÄ

»Peltomyyrä ja vesimyyrä tekevät pahimmat tuhot omenapuille. Myyräkanta vaihtelee vuosittain, huippuvuodet ajoittuvat yleensä 3–4 vuoden välein. Luonnonvarakeskus seuraa tilannetta ja tekee ennusteita myyrätilanteesta. »PELTOMYYRÄN tunnistaa lyhyestä hännästä ja heinäsilpusta, jota se jättää jälkeensä. Talvella sen herkkua on nuorten hedelmäpuiden kuori. Peltomyyrä kulkee lumen alla ja tuhot huomataan vasta keväällä. »Pohjois-Suomessa samanlaista tuhoa tekee LAPINMYYRÄ ja Lounais-Suomessa KENTTÄMYYRÄ. »Pitkähäntäinen VESIMYYRÄ viihtyy kesät vesistöjen äärellä. Syksyllä ja talvella se hakeutuu myös kuivalle maalle ja puutarhaan. Vesimyyrä pysyttele piilossa ja kulkee maan alla käytävissä, joita se kaivaa erityisesti multamaille. Se kuljettaa ja varastoi perunoita ja juureksia käytäviinsä ja syö puiden juuria ja kuorta. Kun juuristo vioittuu, puu ei saa vettä ja kituu ja kuolee. Pienet puut, joilla on vielä pieni juuristo, voivat kaatua. Joskus juuristo on syöty kokonaan. Vesimyyrän torjuminen maan alta on vaikeaa. Jos vesimyyriä esiintyy, on puiden suojaverkko hyvä upottaa 20–30 sentin syvyyteen. Joskus voi olla tarMetsämyyrä Peltomyyrä peen asettaa verkko koko juuristoalueen ympärille jo istutusvaiheessa. »METSÄMYYRIÄ tapaa harvemmin kotipuutarhoista, mutta joskus ne voivat vioittaa omenapuiden kuorta. Metsämyyrä kantaa myyräkuumetta aiheuttavaa virusta. »PÄÄSTÄINEN ja KONTIAINEN (eli maamyyrä) ovat rauhoitettuja. Ne syövät hyönteisiä ja matoja eivätkä varsinaisesti aiheuta tuhoa hedelmäpuille. Jos juuristoalue kuitenkin on täynnä käytäviä, heikentää se puiden menestymistä. »Maamyyrän tekemiä multakekoja näkyy joskus nurmikoilla. Maamyyrän ja vesimyyrän keot tunnistaa reiän paikasta: maamyyrä keossa reikä on päällä keskellä, vesimyyrän keossa sivulla.

PAKKASTA JA PAISTETTA

»Kestävät, alueella menestyvät hedelmälajikkeet selviävät ilman pakkassuojaa. Jos tarhaan on istutettu arempia lajikkeita, kannattaa suojata puut pakkaselta ja sään vaihteluilta. Kaikkein arimpia ovat nuoret, alle 2 metrin mittaiset puut. »Puut suojataan hengittävällä pakkaspeitolla, kun lämpömittari laskee pakkasen puolelle. Peitto kiedotaan puun ympärille ja kiinnitetään löyhästi, mutta siten, että se pysyy hyvin paikallaan. Peitto jätetään auki ylä- ja alareunastaan. Näin ilma kiertää eikä runkoon tiivisty kosteutta. Talvella tarkkaillaan, ettei lumi paina peitettä alas. Suoja poistetaan keväällä, kun yli 10 asteen yöpakkaset ovat ohi. Keski-Suomessa tämä tapahtuu suunnilleen vapun aikoihin. »Talvisin yö- ja päivälämpötilojen vaihtelu sekä kevättalven auringonpaiste voivat aiheuttaa vioituksia isonkin puun runkoon. Kun aurinko lämmittää, nestevirtaukset alkavat puun kuoressa, vaikka sää muuten olisi vielä pakkasen puolella. Auringon laskiessa ja kelin viilentyessä nesteet jäätyvät ja laajenevat, jolloin puun kuoreen tulee halkeamia. Puu pystyy paikkaamaan pieniä vaurioita, mutta vioituksista jää arpia. Nuoren puun sileä kuori on erityisen herkkä halkeilemaan. Kun puulle tulee ikää, kuori paksunee ja kestää paremmin lämpötilan vaihteluja. »Runkoa voi suojata pakkaspeitolla tai varjostuskankaalla. Perinteinen keino on maalata runko valkoiseksi noin 70 cm:n korkeudelta. Valkoinen väri heijastaa auringon säteilyä ja runko pysyy viileänä. Maalina käytetään liitujauhon ja rasvattoman maidon seosta tai kaupan tuotteita.