Lukijalta

Erityiskiitos Viisaat kasvivalinnat -sarjasta.

» Pelkkää hyvää sanottavaa. Kuulun säännöllisiin lukijoihinne.

» Jälleen ihania leipomisvinkkejä, kiitos.

» Vuosikymmenten takaiset pikku jutut ovat ihania!

» Odotettu hyvä lehti!

» Voisiko olla nimikkosukat jokaiselle marttapiirille?

» Monessa mukana sivut mukavia katseltavia ja luettavia.

» Elämänmeno-tietoja mukava lukea. Muistokirjoitukset luen myös. Ristikko myös hyvä.

» Hyvä lehti, luin tyttäreni luona eka kertaa ja tilasin itsellenikin lehden.

» Alkaa olla moni asia ”yli hilseen” menevä kun on vanha eikä käytä älylaitteita.

» Vähiten minua kiinnosti juttu Marttaherran moitteeton tyyli. En ole kiinnostunut yksityishenkilöitten pukeutumistyylistä, jokainen pukeutuu tyylillään. » Mielestäni paras ja tärkein juttu on ”Annetaan tilaa mielipiteille” sivuilla 48–49. Itse marttoihin liittyneenä olen törmännyt siihen, että ”ei ole ennenkään tehty noin” ja ”ei ole tuollaista ennenkään tarvittu” jne.

» Kiitos, kun olette kertoneet yhdistyksistä. Niitä juttuja saa olla lisää. Ja viihtyisä yhdistys on tähän linkittyvä asia. Kunpa kaikki jäsenet lukisivat tämän ja huomaisivat, että se koskee meitä kaikkia jäseniä.

» Huono juttu minusta on sivun 50 vasemmassa alalaidassa oleva kuva, jossa kolme marttapukuista naista uhkaa jollain aseella, oikeanpuoleinen ihan suoraan tähtää lukijaa. No joo joo, tiedän kyllä että käsitin väärin, mutta kun käänsin sivua ja näin kuvan, säikähdin ihan tosissani. Olen joutunut tilanteeseen, jossa minua uhattiin ihan oikealla pistoolilla, ja siksi tuo kuva oksettaa minua.

» Miksi on perhe ja lapsia jos ei halua luopua omasta ajasta?? (sivu 12), outoa lukea lause Martta lehdestä. » Artikkelinne Rohkeasti toiveita kohti herätti minussa ihmetystä. Kyseisessä haastattelussa n. 50-vuotias suomalainen sairaanhoitaja ja neljän alaikäisen lapsen äiti muutti Norjaan opiskelemaan lääkäriksi. Haastattelussa ihannoitiin ihmistä, joka jätti lapsensa, joista nuorin oli tuolloin 3-vuotias Hyvinkäälle isänsä hoiviin, jotta voi toteuttaa unelmansa opiskella lääkäriksi. On upeaa, että ihminen toteuttaa unelmiaan, mutta vastuullinen aikuinen kyllä pohtii samalla onko unelmien toteuttaminen eettisesti kestävää! Tuntuu vähintäänkin erikoiselta, että lapsinäkökulmaa ei artikkelissa tuotu esiin lainkaan.

» Lehden paras juttu oli Rohkeasti toiveita kohti. Todella inspiroiva tarina, sai miettimään omaa elämää ja toiveita. Parasta onnea Marjukalle opintoihin! Pidin myös lapsiperheen ruokailuun liittyvistä jutuista, otan oppia oman perheen ruokailuun.

» Uusimman lehden kiinnostavin juttu oli ehdottomasti sivulta 8 alkava ”Rohkeasti toiveita kohti”. Aikamoinen martta tuo Marjukka Kettunen, vallanhan siinä lukiessakin jo hengästyi. Toisaalta juttu voi aiheuttaa lukijoissa myös turhautumisen tunnetta: enkö kelpaa tällaisena ja ovatko omat valinnat olleet aivan liian pieniä ja vaatimattomia. » Eniten pisti miettimään sivulta 22 alkava juttu ”Hyvää ruokailoa!”. Siinä oli toki paljon hyvää, mutta kyllä arki pienten lasten kanssa on sen verran hektistä, ettei perusteelliseen valinta- ja opastustarinointiin ole aikaa. Ja näin mummin kannalta on todella rankkaa yrittää ruokkia nirsoja pikkulapsia, olen päätynyt ajattelemaan, että eivät ne nälkään kuole, vaikkeivät söisi mitään yhden yökyläilyn aikana.

» Sivut 22–24 Hyvää Ruokailoa olivat oikein hyvät. Nykyään tuo muotisana, sormiruoka pienille lapsille, tuntuu joskus siltä, että ruualla leikitään. Pitäisi opettaa, että ruoka menee suuhun eikä lattioille, sitten ne ovat siellä pesijää odottamassa. Ruoka on niin kallista, että sitä ei kannata lattioille heitellä, jopa se on eettisestikin arveluttavaa.

»Tästä numerosta en löydä moitittavaa.

» Omasta mielestäni Elämänmeno- ja Vaatekaappisivut voisi jättää pois. Lehden kanteen jotain muuta kuin henkilökuvia.