Nuoret kaipaavat tietoa

Jos kehitysyhteistyöhanke liittyy seksuaalikasvatukseen, tarvitaan ensin paikallisen yhteisön tuki. Kun vanhemmat ja päättäjät ymmärtävät, että tieto lisää nuorten hyvinvointia ja turvallisuutta, päästään eteenpäin. LAURA LIPSANEN

Seksuaalisuus on olennainen osa meidän kaikkien elämää aina syntymästä kuolemaan, ja tuo parhaimmillaan suurta tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Mutta miten siitä onkin niin vaikea puhua! Kaikkialla maailmassa erityisesti nuoret janoavat tietoa kehon muutoksista, tunteista, seurustelusta, seksistä, omista rajoistaan. Yhtä lailla kaikkialla on vanhempia, kasvattajia ja opettajia, jotka kokevat seksuaalisuudesta puhumisen kiusalliseksi, hankalaksi tai jopa haitalliseksi.

Vaikka seksuaalisuudesta kotona tai koulussa puhuttaisiinkin, saattaa koko laaja aihe typistyä puheeksi seksin harrastamisen kielteisistä seurauksista. Kuinka moni meistäkin muistaa koulun seksuaalikasvatuksen lähinnä tautipelotteluna ja kieltoina?

Avoimuuteen ja monipuoliseen, kokonaisvaltaiseen seksuaalikasvatukseen on monissa maissa vielä matkaa, mutta nyky-Suomessa yhä useammat vanhemmat pohdiskelevat upeasti jo pienten lastensa kanssa vaikkapa kehojen erilaisuuksia ja ihmeellisyyksiä, ja opettajat sanoittavat tunteita ja suostumusta tai sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta. Tämä kaikki on seksuaalikasvatusta.

Sekin on seksuaalikasvatusta, kun vaietaan, tai viestitään kielteisyyttä ja häpeää. Silloin lasten ja nuorten annetaan ymmärtää, että seksuaalisuus tarkoittaa lähinnä vaaroja, ja että siihen liittyvistä asioista ei saa eikä kannata kysyä. Kehomuutosten, tunnemyllerrysten, ihastusten ja uteliaisuuden kanssa painiva nuori saattaa jäädä vaille elintärkeää tietoa, jonka avulla osaisi pitää itsensä turvassa ja hyvinvoivana ja nauttia omasta seksuaalisuudestaan. Tiedon tyhjiötä täytetään kavereilta kyselemällä, mediasta ja pornosta.

Ihminen saa oman elämänsä ohjat käsiinsä, kun voi luottamuksellisesti ja turvallisessa ilmapiirissä kysyä ja pohdiskella vaikeitakin asioita ja saa oikeaa tietoa. Sekä epävirallinen, kodeissa tapahtuva seksuaalikasvatus, että virallinen, koulujen tarjoama, ovat äärimmäisen tärkeitä, kun halutaan antaa nuorten tehdä omannäköisiä ja tietoisia päätöksiä omasta kehostaan ja elämästään.

MYYTTEJÄ KUMOTAAN Vanhemmat, kasvattajat ja opettajat tarvitsevat apua ja tukea näissä kysymyksissä. Seksuaalisuuteen ja seksuaalikasvatukseen suhteellisen myönteisesti suhtautuvissa maissa tiedon ja tuen tarpeet ovat luonnollisesti hyvin erilaiset kuin vaikkapa niissä Väestöliiton kehitysyhteistyön hankemaissa, joissa seksuaalisuuteen suhtaudutaan enimmäkseen hyvin häveliäästi ja joissa sitä pidetään erittäin tiukasti yksityisasiana, josta ei sovi puhua.

Hankkeissa ensimmäiset askeleet otetaan vanhempien, yhteisöjen päättäjien ja uskonnollisten johtajien kanssa. On tärkeää, että kaikilla on yhteinen ymmärrys siitä, miten elintärkeällä tavalla seksuaalikasvatus lisää nuorten hyvinvointia, turvallisuutta ja itseluottamusta. Toisin kuin vanhemmat yleensä pelkäävät, seksuaalikasvatus vähentää nuorten seksikokeiluja ja siirtää niitä myöhemmälle iälle. Hankkeissa aikuisten huolia kuunnellaan tarkalla korvalla ja tavallisimmat myytit seksuaalikasvatuksen haitallisuudesta kumotaan.

Vasta näiden etappien jälkeen hanketyössä päästään vahvistamaan ihmisten osaamista seksuaalikasvatuksessa.

PITÄÄ USKALTAA PUHUA Perheen ja opettajien lisäksi nuorille tärkeitä tiedon lähteitä ovat omat vertaiset. Nuoret kokevat, että on luontevampaa kysellä heiltä ja puhua heidän kanssaan kuin aikuisten kanssa. Tämä tunnistetaan myös hanketyössä. Koska seksuaalisuuteen liittyy paljon väärää tietoa, myyttejä ja väärinkäsityksiä, on vertaiskouluttajien koulutus avainasemassa.

Monet vertaiskouluttajat ovat kertoneet, että koulutusten myötä ensimmäinen ja suurin muutos omalla kohdalla on ollut uskallus puhua vapaammin seksuaalisuudesta. He ymmärtävät puhumisen tärkeyden: jotta voi auttaa, asioista pitää uskaltaa puhua.

Lisääntynyt tietopohja seksuaalisuudesta on monelle ylpeyden lähde. Tuntuu hienolta olla omassa yhteisössään se henkilö, jonka luokse hakeudutaan saamaan oikeaa tietoa.

Väestöliiton, Marttojen ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhteisessä hankkeessa Malawissa on tavoitettu yksi tärkeimmistä asioista: vanhempien ja yhteisöjen asenteet nuorten seksuaalikasvatusta kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Tyttöjen omat kouluklubit ovat antaneet osallistujille osaamista, voimavaroja ja uskallusta päättää itse seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Tytöistä on kasvanut omien yhteisöjensä vaikuttajia, jotka toimivat roolimalleina nuoremmilleen.

Kirjoittaja on kehitysyhteistyön asiantuntija Väestöliitossa.