Mit채 minusta tulee isona?
2
Helsingiss채 2014 Taloudellinen tiedotustoimisto TAT Graafinen suunnittelu ja taitto: Matti Ahlgren Kuvat: Matti Ahlgren, Dora Cheffi, Ilmari Huhtala Tekstit: Essi Vesterinen, Liisa Tenhunen-Ruotsalainen,Harri Leinikka Tutkimustiedot: T-Media/TAT, Kun koulu loppuu 2014 Kustantaja: Taloudellinen tiedotustoimisto TAT Kirjapaino: Redfina Oy ISBN 978-952-7073-09-4
Kun koulu loppuu -
Mit채 minusta tulee isona?
Mit채 minusta tulee isona?
3
4
Sisällys Mitä minusta tulee isona?
6
Johdanto
8
Koulu ja työelämä
11
Suomalainen ei usko ennen kuin näkee
14
Case: Elisa
18
Koulutus periytyy
23
Tytöt, koulu ja itseluottamus
28
Case: Karla
30
Kun koulu loppuu -
5
Mitä minusta tulee isona?
TV-kokit kiinnostavat, teollisuus ei
34
Case: Ilmari
38
Oppisopimus ja yrittäjyys
42
Vain hulluko ryhtyy yrittäjäksi?
45
Case: Matti
48
Rohkeasti tuntemattomaan!
53
Mitä pitäisi tehdä?
55
6
Mitä minusta tulee isona? Mitä sinusta tulee isona? – kysymys on esitetty varmaan kaikille meille. Jo silloin kun olimme ihan pieniä, jopa niin pieniä, ettemme osanneet välttämättä edes puhua. Kysymys mitä sinusta tulee isona? -pitäisi olla positiivinen asia. Sitä ei se ole kaikille nuorille. Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) ja T-Median Kun koulu loppuu – tutkimusten mukaan tytöistä jopa neljännes aikoo pitää välivuoden, koska ovat epävarmoja tulevaisuuden koulutusvalinnoista. Pojat eivät ahdistu tulevaisuuden valinnoistaan yhtä paljon kuin tytöt, mutta pojistakin 12 prosenttia aikoo pitää välivuoden. “Jokainen meistä myös voi omalla tarinallaan ja nuorta kuuntelemalla auttaa häntä omien vahvuuksien ja intohimon tunnistamisessa.” Taustalla on mm. tiedon puute, mitä eri mahdollisuuksia työelämässä on tarjolla ja millaiselle osaamiselle on tulevaisuudessa kysyntää. Nuoret toivovat myös tietoa työn hakemisesta ja yrittäjyydestä. Tapoja tiedon lisäämiseen ovat kohtaamiset eri alojen ammattilaisten kanssa sekä yritysten kanssa tehtävä yhteistyö kaikessa opetuksessa. Sekä koulujen että yritysten on molempien oltava aktiivisia – luurikammo ei saa estää soittamasta lähikouluun/yritykseen ja ehdottaa vierailua. Kyse ei ole rakettitieteestä, vaan tekemisestä: eri tahot tarjoavat kouluille mahdollisuuksia yhteistyöhön ja videoiden sekä virtuaalivierailujen käyttö on jo arkea. Jokainen meistä myös voi omalla tarinallaan ja nuorta kuuntelemalla auttaa häntä omien vahvuuksien ja intohimon tunnistamisessa. Nuorelle on tärkeää, että edes joku uskoo, rohkaisee ja innostaa sekä auttaa näkemään muuttuvan työelämän tuomat mahdollisuudet.
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
Rohkaisulle ja tiedolle on tarvetta, kuten erään nuoren palaute TATin ja yrittäjien Kun koulu loppuu – kiertueelta kertoo: ”Kiertue oli ehdottomasti paras "Mitä tehdä lukion jälkeen?" esittely, sillä meidän lukiossa aikaisemmin vierailleet esittelijät, heitä yhtään väheksymättä, oli valittu vain näistä yleisistä vaihtoehdoista kauppis, lääkis ja oikis. Se, että kiertueen vetäjät kannustivat nuoria miettimään laajemmin ja kulkemaan omaa polkua oli upeaa, koska usein tulee ahdistava olo kun koulussa korostetaan lähes aina samoja jatkovaihtoehtoja. Nykyään on pakottava tarve onnistua ja olla hyvä sekä menestyä, mutta tämän päivän ohjelman jälkeen olen lähdössä luottavaisemmin mielin lukiosta. Opin että on okei ja oikeastaan hyväkin mokata, tajuta ettei tämä ollutkaan se mun juttu ja lähteä etsimään uutta tienhaaraa elämän polulla.” Annatko sinä mahdollisuuden nuorelle kulkea kohti unelmiaan ja uusiutuvaa työelämää? Harri Leinikka
Liisa Tenhunen-Ruotsalainen
T-Media
Taloudellinen tiedotustoimisto TAT
7
8
Johdanto Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) ja T-Median tutkimukset ovat jo vuosia viestineet karua kieltä. Yläkoululaiset ja lukiolaiset ovat hukassa tulevaisuudensuunnitelmiensa kanssa ja kaipaavat kiperästi lisätietoa valintojensa tueksi. Koulun ja työelämän välinen kuilu on kasvanut entisestään. Samaan aikaan puhutaan kestävyysvajeesta ja työurien pidentämisestä. Tutkimustulokset ovat rajussa ristiriidassa näiden ilmiöiden ja tavoitteiden kanssa. Nuoret pitäisi saada suuntautumaan oikeille aloille ja valmistumaan nopeasti sekä pysymään terveenä työelämässä mahdollisimman pitkään. He ovat kuitenkin entistä enemmän hukassa valintojensa kanssa ja välivuoden suosio ei ole ainakaan laskussa. ”Koulun ja työelämän välinen kuilu on kasvanut entisestään.” Miten nämä ristiriidat tulisi ratkaista? Tarvitaanko keppiä vai porkkanaa? Tarkastelemme nuorten tulevaisuuden suunnitelmia ja valintoja toisaalta tutkimustulosten ja toisaalta neljän case-esimerkin kautta. Esimerkeissä neljä nuorta kertoo oman Mikä minusta tulee isonatarinansa ja sen, miten koulu on ollut osallisena oman jutun löytymisessä tai mitkä muut tahot ovat valintaan vaikuttaneet. Tutkimustulokset pohjautuvat Taloudellisen tiedotustoimisto TAT:n ja T-Median vuosittain toteuttaman Kun koulu loppuu –tutkimuksen sekä keväällä 2014 toteutetun Opettajien asenneselvityksen tuloksiin. Kun koulu loppuu -tutkimus selvittää nuorten tulevaisuuden suunnitelmia ja uravalintoja. Uusin tutkimus toteutettiin tammi-maaliskuussa 2014 sähköisellä verkkolomakkeella yhteistyössä yläkoulujen ja lukioiden rehtorien kanssa. Myös T-Median tutkimusrekisteristä poimittiin otos. Tutkimukseen vastasi noin 5000 nuorta, joista noin 3000 lukiolaisia ja 2000 yläkoululaisia. TAT ja T-Media ovat tutki-
Kun koulu loppuu -
9
Mitä minusta tulee isona?
neet nuorten tulevaisuudensuunnitelmia vuodesta 2006 lähtien. Opettajien asenneselvitys toteutettiin myös sähköisellä verkkolomakkeella yhteistyössä Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n kanssa. Tutkimukseen vastasi 804 peruskoulun, lukion sekä ammatillisten oppilaitosten opettajaa OAJ:n jäsenistöstä. Opettajien asenneselvitys toteutettiin edellisen kerran vuonna 2002.
Työelämään liittyviä taitoja käsitellään lukiossa melko vähän Miten paljon työelämään liittyviä taitoja on käsitelty oppitunneilla/koulussa? Erittäin paljon Melko paljon 0%
Melko vähän Ei lainkaan 50%
100%
Lukiolaiset 3
Naiset 2 4 Miehet
34
57
6
32
59
6
36
55
5
Yläkoululaiset 8
Naiset 7 9 Miehet 0%
55
34
3
54
37
2
58
29
4
50%
100%
10
Yli puolet lukiolaisista kaipaa lisää työelämään liittyvää tietoa ja opetusta Kaipaisitko lisää työelämään liittyvää tietoa ja opetusta? En
En osaa sanoa
Kyllä
Lukio
Naiset 61
24
15
Miehet 51
26
0%
23
50%
100%
Keskiarvo 19 57
19 24
59
9,0
18 22
54
28
8,0
tai yli
16 52
32
alle
7,0
-8,9
7,0
-7,9
Yläkoulu
Naiset 44
38
18
Miehet 41 0%
34 50%
22 44
9,0
19 42
35
tai yli
100%
Keskiarvo
20 45
25
39
35
8,0 -8,9
27
39
7,0 -7,9
34 alle
7,0
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
11
Koulu ja työelämä
-edelleen kaksi eri maailmaa? Työuria halutaan pidentää sekä alku että loppupäästä. Ratkaisuna on esitetty mm. yhteishaun uudistusta, jonka tarkoituksena on saada nuoret hakemaan nopeasti ilman välivuosia seuraavalle koulutusaseelle, pysymään valitsemallaan koulutuspolulla, valmistumaan tavoiteajassa ja siirtymään nopeasti työelämään tuottamaan verotuloja ja paikkaamaan huoltovajetta. Nuoret halutaan nopeasti työelämään, vaikka sitten pakolla. Voisiko ongelmaa lähestyä myös toisesta suunnasta? Eikö olisi myös nuorten omien intressien mukaista, että he löytäisivät nopeasti oman juttunsa, eivätkä haahuilisi ja poukkoilisi oppilaitoksesta toiseen kuluttaen opintotukensa loppuun ennen aikojaan. Jos nuoret tietäisivät, mitä haluavat tehdä tulevaisuudessa, tahtoisivat he varmasti myös valmistua nopeasti ja päästä tekemään sitä omaa juttuaan. ”Nuoret kyllä hakeutuisivat nopeasti opiskelemaan omaa alaa ja sitä kautta työelämään, jos vain saisivat riittävästi tietoa ja kokemuksia päätöstensä tueksi.” Nuorten mielestä ongelmaa ei ratkaista opiskelupaikan valintaa sääntelemällä, tapahtui se sitten yhteishaun tai opintotuen kautta tai muilla keinoin. Siihen tulisi tarttua jo paljon varhaisemmassa vaiheessa, yläkoulussa ja lukiossa. Nuoret kyllä hakeutuisivat nopeasti opiskelemaan omaa alaa ja sitä kautta työelämään, jos vain saisivat riittävästi tietoa ja kokemuksia päätöstensä tueksi. Kun koulu loppuu -tutkimuksen mukaan työelämäasioita käsitellään koulussa vähän. Lukiolaisista 63 prosentin mukaan työelämään liittyviä taitoja on käsitelty oppitunneilla melko vähän tai ei lainkaan. Yli puolet lukiolaisista kaipaa kouluun lisää työelämään liittyvää tietoa ja opetusta.
12
Vain 16 prosenttia yläkoululaisista nuorista tietää varmasti, mille alalle he haluavat suunnata tulevaisuudessa. Lukiossa tilanne ei juuri kohene, lukiolaisista tulevaisuuden alansa tietää varmasti edelleen alle 20 prosenttia nuorista. Näiden lukujen valossa tuntuu lähes brutaalilta, että nuoret yritetään tuupata opintoputken läpi pakkokeinoin. Ratkaisu pitäisi löytää jostain muualta. ”Vain 16 prosenttia yläkoululaisista nuorista tietää varmasti, mille alalle he haluavat suunnata tulevaisuudessa.” Avoimissa kommenteissa nuoret kertovat, että voisivat kiinnostua jostakin alasta, jos he saisivat siitä enemmän tietoa. Nuoret kaipaavat tietoa, mitä eri aloilla tehdään ja millaisia aloja ja työmahdollisuuksia on olemassa. Paitsi tietoa aloista, nuoret haluaisivat tietää ”ihan perusasioita työelämästä muutenkin kuin yhteiskuntaopin tunneilla”. Nuoret haluaisivat tietää sellaisista asioista, kuin ”miten olla työhaastattelussa, miten hakea työpaikkaa ja normaaleja käytännönläheisiä taitoja työelämään liittyen.” Myös opettajat ovat samoilla linjoilla nuorten kanssa. 57 prosenttia heistä toivoo lisää yhteyksiä elinkeinoelämään. Keskeistä näyttäisi olevan nimenomaan se, miten kukin oppiaine voitaisiin kytkeä työelämään ja miten työelämätietous saataisiin sijoitettua luontevasti osaksi muuta opetusta. Miten nämä kaksi maailmaa saataisiin lähemmäs toisiaan?
Kun koulu loppuu -
Mit채 minusta tulee isona?
13
14
Suomalainen ei usko ennen kuin näkee Suomea uhkaa kestävyysvaje. Sosiaali- ja terveysalalle pitäisi saada huomattavasti enemmän työntekijöitä. Myös vientiä kannatteleville perinteisille teollisuudenaloille kaivataan tekijöitä. Erityisesti tyttöjä haluttaisiin enemmän tekniikan alalle. Lääkis, oikis ja kauppis puolestaan hukkuvat hakijoihin. Näille aloille harkitaan jopa opiskelupaikkojen lisäämistä, jotta isompi osa hakijoista saisi opiskelupaikan. Miksi nuoret hakevat aina näihin suosittuihin opinahjoihin? Ja miten heidät saataisiin kiinnostumaan noista muista, Suomen talouden kannalta vähintään yhtä tärkeistä, aloista? Nuorten mukaan koulu ei nykyisellään tarjoa riittävästi tietoa eri koulutus- ja alavaihtoehdoista. Nuoret sanovat suoraan, että he voisivat kiinnostua jostakin alasta, jos he saisivat siitä tietoa. Eniten he kaipaavat tietoa nimenomaan käytännön tasolla; he haluavat kuulla, mitä kullakin alalla ja kussakin tehtävässä käytännössä tehdään. ”Monen nuoren mielestä yksi parhaista keinoista tutustua työelämään onkin TET-harjoittelu.” Mieluiten nuoret kuulisivat aloista joltakin siellä työskentelevältä, joka osaisi kertoa nimenomaan omista kokemuksistaan. Vielä parempi olisi, jos eri aloja ja työtehtäviä pääsisi itse kokeilemaan. Monen nuoren mielestä yksi parhaista keinoista tutustua työelämään onkin TET-harjoittelu. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Yläkoululaisten mielestä TET-harjoitteluja saisi olla useampikin yläkoulun aikana. Myös lukiolaiset ovat lähes yhtä mieltä siitä, että TET-harjoittelu tulisi saada myös lukioon. Samaa mieltä ovat myös
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
15
opettajat, joista TET-harjoittelua lukioon toivoo 68 prosenttia. 59 prosenttia opettajista toivoo lisää käytännön harjoittelua ja kokeilemista kouluun, alakoulun opettajista jopa 74 prosenttia. Työelämätietouden sekä koulu-yritys -yhteistyön tuomista kouluun ja varsinkin lukioon on problematisoitu paljon. Sanotaan ettei lukion kurssimuotoisuus mahdollista pitkiä poissaoloja. Usein nojataan myös näkemykseen, että lukio on yleissivistävä opinahjo, ja sen kuuluukin olla erillään työelämästä. ”On kuitenkin sekä nuoren että koko yhteiskunnan edun mukaista, että nuori saa lukio-opiskelun ohessa tuntumaa työelämään ja sitä kautta siihen, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä.” Lukion tarkoitus on olla yleissivistävä eikä valmistaa suoraan mihinkään ammattiin. On kuitenkin sekä nuoren että koko yhteiskunnan edun mukaista, että nuori saa lukio-opiskelun ohessa tuntumaa työelämään ja sitä kautta siihen, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä.
Opettajat voisivat näyttää videoita työelämästä.
-mies, yläkoulu
Enemmän pitäisi olla vierailijoita, jotka kävisivät kertomassa omista kokemuksista työelämässä.
-nainen, yläkoulu
Koulussa pitäisi käydä läpi sitä, millä eri tutkinnoilla pääsee millekin alalle, mihin opistoon kannttaa mennä jos haluaa tiettyyn työhön yms.
-mies, yläkoulu
Kerrottaisiin enemmän mitä ihmiset tekevät töissä ja mitä tehdään milläkin alalla.
-nainen, yläkoulu
16
Jotta TET-harjoittelu olisi mahdollinen myös lukiossa, opetussuunnitelman pitää raivata sille tilaa ja yritysten sekä julkisen sektorin on oltava halukkaita ottamaan TET-harjoittelijoita vastaan. Nämä haasteet ovat kuitenkin toissijaisia ja helposti ratkaistavissa, jos ne suhteutetaan saatavaan hyötyyn. Vaakakupissa painaa paitsi työurien pidentäminen ja Suomen talous, ennen kaikkea nuorten työttömyys ja pahimmillaan syrjäytyminen. Jos TET-harjoittelu kuitenkin nähdään liian vaativaksi toteuttaa perinteisellä tavalla, työelämä voidaan tuoda kouluun myös virtuaalisesti, joko etäyhteydellä oppitunneille asiantuntijavierailujina* tai virtuaalisena TET-harjoitteluna. Tarvittava teknologia ja toimintatavat koulun ja työelämän saattamiseksi lähemmäs toisiaan ovat jo olemassa, nyt niitä pitäisi soveltaa käytäntöön.
*Asiantuntijaverkosto.fi-palvelu:
Virtuaalinen vierailu oppitunnin aikana ammattilaisten arkeen.
Kun koulu loppuu -
17
Mitä minusta tulee isona?
Tet-harjoittelu nähdään tarpeellisena myös lukiossa -Erityisesti tytöt ovat tätä mieltä Olisiko TET-jakso mielestäsi tarpeellinen myös lukiossa? Erittäin tarpeellinen Melko tarpeellinen
Ei kovin tarpeellinen Ei lainkaan tarpeellinen
Kaikki lukiolaiset 33
39
0%
20
8
50%
100%
Naiset 40
38
16
5
Miehet 20
41
0%
25
13
50%
100%
Keskiarvo 25
10 22
33
42
9 19
39
39
9,0
8,0
tai yli
-8,9
7 17
30
29
38
41
7,0
alle
7,0
-7,9
Luokka-aste 9
8 17
32
8 20
33
43
39
1.
2.
23
31
23
55
22
38
3.
4.
18
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
19
Case: Elisa 29 v. kätilö Tuntuu, että kouluaikana tuleva ammatti olisi pitänyt keksiä aivan yhtäkkiä. Peruskoulun jälkeen keväällä 2001 minulla ei ollut mitään haaveammattia. Tulevaisuuteni oli aivan auki. Selvää oli ainoastaan se, että menen lukioon. Lukiossa ehkä selviäisi mitä haluan tehdä isona. Innostuin historian opiskelemisesta. Huomasin menestyväni kokeissa hyvin, pystyväni hahmottamaan isoja kokonaisuuksia ja muistamaan toisaalta myös pieniä yksityiskohtia. Halusin kuitenkin valmistua tulevaisuudessa johonkin selkeään ammattiin, eikä historian opiskelu tuntunut istuvan siihen muottiin. Valmistuttuani lukiosta en edelleenkään tuntenut vetoa mihinkään käytännön ammattiin. Myöskään suurta osaa elämässäni näytelleestä hevosharrastuksesta en halunnut itselleni ammattia. Koska sain hyvät paperit, ajattelin, että yliopisto on minulle oikea paikka. Ja opiskelihan siskokin tuolloin yliopistossa. ”Muistaakseni äitini oli törmännyt artikkeliin ravitsemusterapeutista ja ajatteli että ala saattaisi kiinnostaa minua.” Olin lukioikäisenä kiinnostunut terveellisestä syömisestä ja urheilin paljon. Muistaakseni äitini oli törmännyt artikkeliin ravitsemusterapeutista ja ajatteli että ala saattaisi kiinnostaa minua. Etsin tietoa ravitsemusterapeutin ammatista, ja pienen tutkiskelun jälkeen päätinkin hakea opiskelemaan alaa. Tarkoitukseni oli hakea yliopistoon heti lukion jälkeen, mutta rankan opiskeluajan ja ylioppilaskirjoitusten jälkeen huomasin keväällä olevani täysin väsähtänyt opiskelemiseen. Päädyin vuodeksi töihin apteekkiin, josta sain yllätyksekseni vuoden sopimuksen teknisenä
20
apulaisena. Sain pitää lukulomaa milloin halusin ja viihdyin hyvin. Keväällä 2005 hain ja pääsin sitten opiskelemaan ravitsemustiedettä Kuopioon. Olin ajatellut ravitsemustieteen yhdistävän eri mielenkiinnonkohteitani – kemiaa, biologiaa ja psykologiaa. Kiinnostavat oppiaineet ja todellinen ammatti ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Puoli vuotta ravitsemustiedettä opiskeltuani tulin siihen tulokseen, ettei ala ole minua varten. Oli hieman liikaa miettiä syömiseen liittyviä asioita koko ajan. En löytänyt motivaatiota opiskeluun ja se näkyi kurssiarvosanoissa. ”Kiinnostavat oppiaineet ja todellinen ammatti ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.” Muutin takaisin vanhemmilleni ja keväällä 2006 istuin jälleen, kolmatta kevättä putkeen, kirjastossa pänttäämässä, tällä kertaa kansatieteen pääsykokeisiin. Kansatieteen keksin etsiskellessäni tietoa lukion lempiaineestani historiasta. Mietin, että historiaa opiskelemaan on vaikea päästä ja valitsin siksi hieman pienemmän alan, jossa pääsisi opiskelemaan Suomen kansan historiaa. Pääsin sisään Helsinkiin ja Turkuun. Asuin tuon kesän parhaan ystäväni kanssa ja päädyin sen vuoksi ottamaan vastaan Helsingin opiskelupaikan. Oli kivaa ja helppoa asua ystävän kanssa, eikä tarvinnut taas pakata koko elämää ja lähteä itselle vieraaseen kaupunkiin. Pari vuotta kansatiedettä opiskeltuani aloin kuitenkin miettimään, onko minusta markkinoimaan itseäni alan työmarkkinoille. Mikä olisi minun vahvuuteni ja osaamisalueeni kansatieteen alalta? Tulevaisuus ja sen tuntemattomuus ahdisti taas. Kesällä 2008 törmäsin lehdessä artikkeliin kätilön työstä. Huomasin kätilön ammatin vaatimuksien kuvaavan minua hyvin. Puhuessani läheisteni kanssa asiasta he tukivat minua ajatuksissani. Olenhan aina ollut tyyppi, joka tekee ja toteuttaa asioita, eikä jää liiaksi miettimään ja pohtimaan. Päätin hakea seuraavana keväänä kätilökoulutuksen pääsykokeisiin Metropolia ammattikorkeakouluun. Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan että minusta tulisi sairaanhoitaja/kätilö. Vuosien varrella sattuneet tapahtumat ja kokemukset kuitenkin valmistelivat minua
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
21
kyseiseen ammattiin. Tiesin että voisin hyvin auttaa muita ja toimia muiden parhaaksi olematta liian empaattinen. Kätilökoulutuksen pääsykokeisiin oli paljon vähemmän luettavaa kuin yliopistolle. Lisäksi olin opiskellut ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa osana ravitsemustieteen opintojani. Hakuprosessiin kuulunut ryhmähaastattelukaan ei oikeastaan jännittänyt. Sisäänpääsyni kätilökoulutukseen vuonna 2009 oli minulle pieni yllätys. Koulutus oli juuri sitä mitä tarvitsin – säännöllistä ja kavereita joiden kanssa jakaa koulupäivät. Olin kyllästynyt yksinäiseen puurtamiseen ja kirjastossa lukemiseen päivät pitkät. Sitähän kansatieteen opiskelu oli ollut. Kansatieteestä sain kuitenkin kandin paperit. Kätilökoulutuksen aikana minun ei tarvinnut miettiä alan vaihtoa. Koulunkäynti ei toki aina ollut kivaa, mutta tenteistä pääsi paljon helpommin läpi kuin yliopistolla. Työharjoittelut sujuivat hyvin ja sain hyviä arvosanoja. Tuntui, että olin löytänyt oikean suunnan. ”Ilman intohimoa oman ammatin löytäminen on vaikeaa ja olisin kaivannut apua uravalinnan tekemiseen.” Valmistuttuani joulukuussa 2013 halusin päivätöihin. Päivätyö mahdollistaa minulle sen, mitä haluan juuri nyt eniten tehdä – pystyn harrastamaan koirieni kanssa niin paljon kuin haluan ja suunnittelemaan menojani pitkälle eteenpäin. Tulevaisuus näyttää hyvältä. Kätilönä ja sairaanhoitajana voin tehdä monenlaisia töitä ja työskennellä hyvin erilaisissa työpaikoissa kiinnostukseni mukaan. Saan koko ajan lisää työkokemusta ja sen avulla minun on myös mahdollista hakea itseäni kiinnostaviin työpaikkoihin. Koin lukioikäisenä olevani kunnianhimoinen ajatellessani tulevaa työuraani, mutta tällä hetkellä muu elämäni on minulle niin paljon tärkeämpää kuin työ. Pidän työstäni, mutta pidän myös siitä, että se ei rajoita liikaa omaa elämääni. Löysin viimein oman juttuni, mutta tarvitsin siihen kaikki nämä polut ja kokeilut. Ilman intohimoa oman ammatin löytäminen on vaikeaa ja olisin kaivannut apua uravalinnan tekemiseen. En tiedä millaista avun olisi pitänyt olla, mutta koulusta sitä en ainakaan saanut. Itse koin, ettei auta muu kuin kokeilla.
22
Vanhemmilla käytännön kokemusta eri aloista ja vaihtoehdoista Miten vanhemmat ja sukulaiset vaikuttavat koulutusalan ja -paikan valintaan? Veljeni on kertonut erilaisista koulutusvaihtoehdoista.
-mies, yläkoulu
He voivat kertoa omista kokemuksistaan. He tuntevat minut ja osaavat kertoa mikä sopisi minulle.
-nainen, yläkoulu
Vanhemmilla ja sukulaisilla on kokemusta eri aloista ja opiskelupaikoista.
-mies, yläkoulu
He suosittelevat, ohjaavat ja neuvovat, mutta antavat silti itse valita.
-nainen, yläkoulu
Nuorten tärkeimmät tietolähteet opiskelu(ala)valintoja mietittäessä Yläkoulu 1. Ystävät ja tutut 2. Vanhemmat tai sukulaiset 3. Tämän hetkisen kouluni opo
Lukio 1. Oppilaitoksen nettisivut 2. Tämän hetkisen kouluni opo 3. Ystävät ja tutut
4. Oppilaitoksen nettisivut
4. Vanhemmat tai sukulaiset
5. Työelämän tutustumisjaksot (Tet)
5. Koulutusalan messut
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
23
Koulutus periytyy Lasten koulutustaso heijastelee vanhempien koulutustasoa. Myös alat periytyvät, toiset enemmän toiset vähemmän. Selitykseksi ilmiölle on ehdotettu milloin genetiikkaa, periytyvää älykkyyttä, milloin korkeakoulutettujen perheiden terveellisempiä elämäntapoja, tarjottuja virikkeitä ja kannustusta, milloin vanhempien varallisuutta, jonka sanotaan avaavan laajemmat mahdollisuudet opiskelu- ja alavalinnoille. Ajatellaan myös, että joissakin suvuissa nyt vaan on perinteenä kouluttautua esimerkiksi lääkäriksi. Suomalaisen koulujärjestelmän yksi menestystekijöistä on tasa-arvoisuus, se että kaikilla on mahdollisuus kouluttautua riippumatta vanhempien sosiaalisesta asemasta. Koulutustason periytyvyys onkin vähentynyt tasaisesti ainakin vuoteen 2005 asti. Kaikilla meillä on periaatteessa yhtäläinen mahdollisuus valita niin opiskelualamme, kuin koulutustasommekin. Korkeakoulutukseen päästääkseen tulee läpäistä pääsykokeet, mutta haku on avoin kaikille taustaan katsomatta ja opintotuen pitäisi taata mahdollisuus opiskeluun ilman vanhempien tukea. ”Ensimmäinen ja kriittinen valinta koulutuksen suunnasta tehdään yläkoulussa” Edelleen puhutaan kuitenkin epätasa-arvosta koulutuksessa ja tilastoissa on nähtävissä jopa viitteitä koulutuksen periytyvyyden kääntymisestä jälleen kasvuun. Miksi nuoret edelleen tekevät yllättävän usein samoja valintoja kuin vanhempansakin? Koulutuksen periytyminen selittyy ainakin osaksi, kun tarkastellaan sitä prosessia ja niitä tahoja, jotka vaikuttavat nuoren uravalinnan taustalla. Ensimmäinen ja kriittinen valinta koulutuksen suunnasta tehdään yläkoulussa. Perinteisesti valinta on tehty lukion ja ammattikoulun välillä. Lukio mahdollistaa korkeamman koulutustason ja antaa lisäaikaa lopullisen alan valintaan. Oppisopimuksen tai ammattikoulun valitsevan nuoren puolestaan pitää tehdä jo yläkoulussa valinta myös tulevan alansa suhteen.
24
Kun yläkoululaisilta kysytään, mitkä ovat heidän tärkeimmät tietolähteensä opiskelu- ja alavalintoja mietittäessä. Yllättäen kärjessä eivät ole sellaiset tietolähteet kuin opo tai opettajat. Kärkisijoille eivät yllä myöskään oppilaitosten verkkosivut tai koulutusmessut. Näiden sijaan yläkoululaiset kertoivat saavansa tietonsa vanhemmilta, sukulaisilta sekä ystäviltä. Nuoret kertovat, että vanhemmat osaavat kertoa omista kokemuksistaan ja erilaisista vaihtoehdoista. Heillä on kokemusta eri aloista ja opiskelupaikoista. Samaan aikaan nuoret kokevat, ettei koulu tarjoa riittävästi tietoa koulutus- ja uravalintojen tueksi. Näyttääkin siltä, että koulutus periytyy ainakin osittain siksi, että vanhemmat ovat nuoren ainoa tai ainakin paras tietolähde uranvalintatilanteessa. ”Näyttääkin siltä, että koulutus periytyy ainakin osittain siksi, että vanhemmat ovat nuoren ainoa tai ainakin paras tietolähde uranvalintatilanteessa.” Toinen asia on, miten ajan tasalla vanhempien tiedot ovat ja miten monipuolisesti he osaavat kertoa vaihtoehdoista. Vanhemmat aloittivat työelämässä vuosikymmeniä sitten, maailma on muuttunut ja tulee muuttumaan ennen kuin yläkoululainen ehtii työelämään saakka. Ja miten sitten ne kaikki muut ammattivaihtoehdot? Ne, joista vanhemmilla ja tuttavilla ei ole kokemusta? Jos koulutuksen periytymistä halutaan hillitä, nuorille on tarjottava käytännön tietoa laajasti eri aloista ja koulutusvaihtoehdoista ja kannustaa heitä tekemään rohkeita omia valintoja. Koululla on tässä kohtaa merkittävä rooli.
Kun koulu loppuu -
25
Mitä minusta tulee isona?
Vain 18 prosenttia lukiolaisista tietää varmasti mihin aikoo pyrkiä opiskelemaan lukion jälkeen Kuinka tarkasti tiedät tällä hetkellä, mihin aiot pyrkiä opiskelemaan lukion jälkeen? Täysin varmasti Ei kovinkaan tarkasti Ei lainkaan varmasti Melko varmasti En aio pyrkiä opiskelemaan lukion jälkeen
Kaikki lukiolaiset 18
40
27
0%
15
50%
100%
(1% ei aio pyrkiä opiskelemaan lukion jälkeen) Naiset 17
39
26
17
Miehet 19
40
0%
29
11
50%
100%
Keskiarvo 12
20
14
19 26
16 25
41
42
9,0
8,0
tai yli
1
29
36
29
15
21
32
7,0
-8,9
3
29
alle
7,0
-7,9
Luokka-aste 7 34
10
21 40
31
38
1.
1
18
2.
31
7
9 16
35
10 15
43
34
3.
4.
26
Yläkoululaisista opinnoissaan parhaiten menestyvät sekä tytöt ovat epävarmimpia tulevaisuuden alavalinnastaan Kuinka tarkasti tiedät tällä hetkellä, minkä alan töitä haluat tehdä tulevaisuudessa siirtyessäsi työelämään?
Täysin varmasti Melko varmasti
Ei kovinkaan tarkasti Ei lainkaan varmasti
Naiset 15
42
19
32
47
11 27
8
Miehet 0%
50%
100%
Keskiarvo 9,0
13
8,0
16
7,0
17
tai yli
-8,9
-7,9
alle
27
7,0 0%
34
36
44
16
31 49
9 27
51 50%
6 16
6 100%
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
27
Lähes joka neljäs tyttö harkitsee välivuotta lukion jälkeen -Välivuoden suosio kasvaa, mitä lähempänä valmistuminen on Mitä aiot tehdä lukion jälkeen? -Pidän välivuoden.
Täysin varmasti Aika varmasti
Todennäköisesti en En missään tapauksessa
Kaikki lukiolaiset 4
16
52
0%
28
50%
100%
Naiset 4
20
55
21
Miehet 3
9
49
39
0%
50%
100%
Luokka-aste 1.
2
2.
3
15
3.
2
18
4.
13
8
0%
51
35 55
27 51
22
48
50%
25 23
100%
28
Tytöt, koulu ja itsetuntemus
Vain vajaa 20 prosenttia nuorista tietää varmasti, mikä heistä tulee isona, tai edes millä alalla he haluavat työskennellä tulevaisuudessa. Kaikkein epävarmimpia ovat tytöt ja erityisesti parhaiten koulussa menestyvät. Eikö hyvän koulumenestyksen nimenomaan pitäisi taata menestymisen työelämässä tai ainakin pääsyn työelämään, mihin sitten haluaakin? Hyvä koulumenestys avaa kyllä ovet työelämään, mutta samalla se kasaa paineita valita oikein. Kun ovet ovat auki mihin tahansa, nuoren tehtäväksi jää valita se oikea ala, joka kiinnostaa häntä kaikkein eniten ja jossa hänen taidoistaan ja ahkeruudestaan olisi tulevaisuudessa kaikkein eniten hyötyä, jossa hän olisi onnellisin. Valinnan teko on kuitenkin hyvin vaikeaa, jos tietoa toimialoista ja opiskeluvaihtoehdoista käytännön tasolla on vain vähän. Tilanne kääntyy päälaelleen. Kun vaihtoehtoja on paljon, valinnan pitäisi olla helppo, mutta kun tietoa on vähän, vaihtoehtojen paljous ainoastaan vaikeuttaa tulevaa valintaa. ”Hyvä koulumenestys avaa kyllä ovet työelämään, mutta samalla se kasaa paineita valita oikein.” Kriittiseksi kysymykseksi yläkoulussa ja lukiossa, ja erityisesti näiden hyvin menestyvien tyttöjen kohdalla, näyttää muodostuvan itsetuntemus. Vähintään yhtä tärkeää kuin ahkeruus, taito ja luovuus on nykytyöelämässä itsetuntemus. Missä minä olen hyvä ja millainen minä olen? Paitsi teknistä osaamista ja sosiaalisia taitoja koulun pitäisi pystyä myös tukemaan nuoren itsetuntemusta. Vaikka koulumenestys olisi hyvä ja ovet avoinna mihin tahansa, tulevaisuuden valinnat ovat lopulta hyvin henkilökohtaisia. Opettaja tai kukaan muukaan ei voi tehdä valintaa oppilaan puolesta. Valinnan
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
29
tulisi perustua nuoren omaan tuntemukseen, tietenkin osaamisen ja mahdollisuuksien rajoissa. Paitsi itsetuntemusta, päätöksessä vaaditaan myös itseluottamusta. Jos koulu opettaa nuorelle ainoastaan käskyjen noudattamista ja ohjeiden mukaan toimimista, mitä tapahtuu, kun nuori joutuu ensimmäisen kerran itse päättämään tulevaisuudestaan, tekemään sen ratkaisevan päätöksen tulevaisuutensa suunnasta? ”Paitsi taitoja ja osaamista, työelämässä tarvitaan ennen kaikkea siis itsetuntemusta ja itseluottamusta.” Opettaja tai vanhemmat voivat antaa vinkkejä valinnan edessä olevalle nuorelle. Jos nuorella on kuitenkin taitoja ja kykyjä monelle alalle, hänen pitäisi itse uskaltaa kuunnella sydäntään löytääkseen oman alansa, jossa voisi tehdä sen hallituksen toivoman pitkän työuran ja jaksaisi työssään ilman sairastumista tai loppuun palamista. Paitsi taitoja ja osaamista, työelämässä tarvitaan ennen kaikkea siis itsetuntemusta ja itseluottamusta. Vaikuttaisi siltä, ettei koulu pysty näitä tällä hetkellä riittävästi vahvistamaan. Eniten itsetuntemuksen ja itseluottamuksen puute vaivaa nimenomaan tyttöjä ja etenkin niitä parhaiten koulussa menestyviä. ”Koulumenestys ei itsessään takaa menestystä työelämässä.” Mediassa puhutaan paljon poikien huonosta koulumenestyksestä ja syrjäytymisvaarasta, mutta jos menestyvien tyttöjen problematiikkaan ei kiinnitetä huomiota ajoissa, muhimassa on seuraava ongelmaryhmä. Koulumenestys ei itsessään takaa menestystä työelämässä. Myös kympin tytöt ja pojat tarvitsevat tukea ja roolimalleja uravalintojensa taakse.
30
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
31
Case: Karla 19 v. ylioppilas Minulla ei ole oikeastaan ikinä ollut niin sanottua "unelma-ammattia". Yläasteen jälkeen tuntui oikealta vaihtoehdolta mennä lukioon, sillä minulla ei ollut vielä mitään tietoa siitä, mitä haluaisin tehdä ammatikseni. Pidin lukemisesta sekä lukuaineista. ”Olisin kaivannut enemmän eri alojen esittelyjä ja tunnetta siitä, että koulussa oltaisiin oikeasti oltu kiinnostuneita, mihin päädyn opiskelemaan.” Pidin lukiossa opiskelusta, mutten saanut sielläkään "suurta valaistumista" liittyen tulevaisuuden opiskeluihin. Koeviikot ja ylioppilaskirjoitukset olivat pääosassa, eikä opinto-ohjaukseen juurikaan panostettu. Opinto-ohjaajamme sanoi kurssinsa alussa, että aikoo järjestää kaikille ajan, jolloin tulevaisuudesta keskusteltaisiin kahdestaan, mutta aikaa ei riittänytkään kaikille. Opon huoneeseen oli toki mahdollista mennä juttelemaan esimerkiksi välitunnilla, mutta silloinkin huoneen eteen oli kertynyt jonoa. Opinto-ohjaukseen perustuva kurssi oli vain puolikas, eli aikaa ei millään riittänyt kaikkien alojen esittelyyn. Lukiossamme oli vain yksi opinto-ohjaaja, joten välillä tunteja myös peruttiin. Esimerkiksi alaa, jota itse olen nyt lähdössä opiskelemaan, ei mainittu sanallakaan koko kurssin aikana. Olisin kaivannut enemmän eri alojen esittelyjä ja tunnetta siitä, että koulussa oltaisiin oikeasti oltu kiinnostuneita, mihin päädyn opiskelemaan. Omalla kohdallani tunnetta ei päässyt valitettavasti syntymään. Kun kevään yhteishaku ammattikorkeisiin ja yliopistoihin alkoi lähestyä, minulla ei ollut vieläkään selkeitä suunnitelmia tulevaisuuden
32
opiskeluista. Olin kuitenkin tutustunut Tampereen yliopiston opinto-oppaaseen, jossa esiteltiin eri tieteenaloja ja päätin opinto-oppaan sekä netistä lukemani tiedon perusteella hakea opiskelemaan sosiaalitieteitä. Varmuutta asiaan sain lähinnä kavereilta, jotka kertoivat kokemuksistaan ja tutuistaan tieteenalan parissa, sekä vanhemmilta, jotka kannustivat ja keskustelivat aiheesta kanssani. Koulun rooli oli omassa tapauksessani hyvin pieni. Lisäksi minulla on vielä yliopistossakin aikaa saada selkeyttä kysymykseen “mikä minusta tulee isona?” Vähän aikaa sitten sain tietää päässeeni opiskelemaan hakemaani alaa eli sosiaalitieteitä Tampereen yliopistoon. Ajatukset tulevaisuudesta ovat hyvät, vaikkakin hieman epävarmat. Onko tieteenala varmasti oma juttuni? Viihdynkö yliopistossa? Olisiko pitänyt tutustua myös esimerkiksi ammattikorkean tarjontaan paremmin? Toisaalta olen nyt jo melko varma, että tulen pitämään syksyllä alkavia opiskeluja mielenkiintoisina, enkä löydä yhtäkään syytä, miksen pitäisi opiskelusta yliopistossa. Lisäksi minulla on vielä yliopistossakin aikaa saada selkeyttä kysymykseen "mikä minusta tulee isona?". Nyt tiedän kuitenkin jo sen, että olen oikeilla jäljillä kohti unelma-ammattiani.
Kun koulu loppuu -
33
Mit채 minusta tulee isona?
Yl채koululaisten suosikkialat top 10 0%
10%
20%
30% 27
Ravitsemis- ja matkailuala Terveyspalvelut
26
Sosiaalipalvelut
26
Kulttuuri ja viihde
26 22
Media ja viestint채
21
Opetus ja koulutus Taidealat
19
Tietotekniikka-ala
19 18
Kaupanala
Yliopistot ja tutkimuslaitokset 18 (akateeminen tutkimus)
Lukiolaisten suosikkialat top 10 28
Opetus ja koulutus
25
Kulttuuri ja viihde
23
Media ja viestint채 Kaupanala
22
Terveyspalvelut
22
Ravitsemis- ja matkailuala
20
Yliopistot ja tutkimuslaitokset (akateeminen tutkimus)
20 19
Sosiaalipalvelut Taidealat
18
Tietotekniikka-ala
18
0%
10%
20%
30%
34
TV-kokit kiinnostavat, teollisuus ei Automaatio, robotiikka ja ubiteknologia, automaation päälle syntyneet uudet palveluammatit, pelimaailma ja pelillisyyden leviäminen muille aloille, cleantech, 3D-tulostaminen, älyverkot, tietoturva. Mm. nämä ovat niitä niin sanottuja tulevaisuuden toimialaoja, joiden sanotaan työllistävän meitä tulevaisuudessa. Näille aloille kannattaisi kouluttautua, jos haluaa taata työllistymisensä valmistumisen jälkeen. Yläkoululaisten suosikkitoimiala on vuodesta toiseen ravitsemis- ja matkailuala. Suosikkilistan kärjen tuntumassa keikkuvat myös sosiaali- ja terveysalan työt ja mukaan on viime vuosina tullut myös muita aloja, joissa töitä riittää. Lukiolaisten suosikkialat ovat puolestaan vuodesta toiseen samat, opetus ja koulutus, kulttuuri ja viihde sekä media ja viestintä. Miksi juuri nämä alat kiinnostavat? Miksei teknologia ja perinteiset teollisuuden alat mahdu suosikkilistaan? ”Nuoria kiinnostavat alat, jotka ovat läheisesti osa heidän arkeaan tai toisaalta esillä heidän seuraamissaan medioissa.” Ravitsemis- ja matkailuala ja ennen kaikkea sosiaali- ja terveysala ovat toki Suomen talouden ja kestävyyden kannalta tärkeitä aloja. Mutta jos katsotaan nuorten suosikkialoja tarkemmin, voidaan kiinnostuksen kohteista löytää yhtenevyys. Nuoria kiinnostavat alat, jotka ovat läheisesti osa heidän arkeaan tai toisaalta esillä heidän seuraamissaan medioissa. Ne ovat niitä aloja, joista nuorilla on jokin käsitys, jotakin konkreettista, muutakin kuin opintosuunnan nimi hakuoppaassa tai titteli aamulehden sivuilla.
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
35
Mikä saisi kiinnostuksesi heräämään jotakin alaa tai ammattia kohtaan? Jos pääsisi seuraamaan ammattia joksikin aikaa.
-mies, lukio
Tietoa ammatissa työskentelevältä, esim. haastattelu, jossa hän kertoisi työstään.
-nainen, lukio
Jos joku sen alan henkilö tulisi esittelemään työtään ja/tai työpaikkaansa.
-mies, yläkoulu
Ammattiin perehtyminen ja tutustuminen sekä alan kokeileminen saattaisi auttaa.
-nainen, yläkoulu
Kun työelämätietoa ei ole muualta saatavilla, nuoret samaistuvat ja imevät tietoa paitsi vanhemmiltaan ja lähipiiriltään myös mediasta. Nuoret rakentavat oman tulevaisuudenkuvansa siihen näyttämöön ja niihin lavasteisiin, jotka he näkevät ympärillään. ”Nuoret toivovat kuulevansa työ- ja uramahdollisuuksista suoraan eri aloilla työskenteleviltä.” Jos nuoria halutaan ohjata tulevaisuuden aloille, heille on voitava tarjota ymmärrettävä ja samaistuttava kuva myös heidän arjestaan irrallisista aloista. Toki nuoret osaavat myös itse etsiä tietoa kiinnostavista aloista ja mahdollisuuksista, mutta miten etsiä tietoa työtehtävistä, joista ei ole koskaan kuullutkaan? Jotta tulevaisuuden aloille saadaan koulutettuja osaajia, nuorille on tarjottava tietoa ala- ja koulutusvaihtoehdoista, riittävän aikaisin, ja nimenomaan käytännön tasolla. Nuoret toivovat kuulevansa työ- ja uramahdollisuuksista suoraan eri aloilla työskenteleviltä. Vielä parempi olisi jos erilaisia työtehtä-
36
viä pääsisi itse seuraamaan tai jopa kokeilemaan. Vierailut ja haastattelut eri toimialoilta voidaan toteuttaa helposti ja kustannustehokkaasti virtuaalisesti. Kokeilemisen taas mahdollistaa luontevimmin TET-harjoittelu, joka olisi saatava yläkoulujen lisäksi myös lukioihin, tapahtui se sitten virtuaalisesti tai perinteiseen tapaan. ”Nuoret hakeutuvatkin vuodesta toiseen aina samoille aloille ja samalla monet tulevaisuuden kannalta tärkeät alat kaipaisivat lisää opiskelijoita.” Nuoret tarvitsevat tietoa valintojensa tueksi. Jos tietoa ei tarjota koulussa, se haetaan jostain muualta, usein vanhemmilta ja ystäviltä sekä mediasta. Vanhemmilta ja mediasta saatava tieto puolestaan rajoittuu usein vain hyvin tunnettuihin aloihin ja on usein värittynyttä. Nuoret hakeutuvatkin vuodesta toiseen aina samoille aloille ja samalla monet tulevaisuuden kannalta tärkeät alat kaipaisivat lisää opiskelijoita. Jos tämä kehä halutaan katkaista, helpoin tapa on tarjota työelämätietoa koulussa, kattavasti ja käytännönläheisesti.
Kun koulu loppuu -
Mit채 minusta tulee isona?
37
38
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
39
Case: Ilmari 19 v. ylioppilas Yläasteella en vielä kokenut painetta ammatinvalintaan, koska tiesin, että menen lukioon ja saan kolme vuotta lisää miettimisaikaa. Olin halunnut Kallion lukioon jo pienestä pitäen. Luokallamme lukioon meno oli myös enemmän sääntö kuin poikkeus, vain yksi koko luokasta valitsi ammattikoulun. Myös korkeakouluopinnot siinsivät jo silloin haaveissani. Yläasteikäisenä tutustuin ensikertaa media-alaan, kun lopetin pitkäaikaisen harrastukseni taitoluistelun. Kaipasin uutta harrastusta ja olin aina pitänyt esiintymisestä, joten päätin ilmoittautua Nuorisokeskuksen teatteriryhmään. Ryhmät olivat kuitenkin jo täynnä. Tutkin netistä muita vaihtoehtoja ja löysin Nuorten Ääni -toimituksen. Siellä pääsisi tekemään juttuja esimerkiksi Ylelle ja Helsingin Sanomiin. ”Kuulostaa tarpeeksi mielenkiintoiselta”, tuumin ja lähdin mukaan. ”ensimmäisenä vuonna keskityttiin lukiosysteemin ymmärtämiseen, toisena vuonna ylioppilaskirjoituksiin ja kolmantena pitikin olla keksittynä jo joku opiskeluala” Nyt olen kuulunut Nuorten Ääni -toimitukseen neljä vuotta. Viime vuosina osallistuminen ei ole ollut niin aktiivista, koska ylioppilaskirjoitukset, omat freelancer-työt ja yliopistohaut ovat verottaneet aikaa. Nuorten Ääni -toimitus on kuitenkin saanut minut kiinnostumaan media-alasta. Syksyllä lähden opiskelemaan media- ja viestintätieteitä Göteborgin yliopistoon. Suhtaudun tulevaisuuteen jännittyneenä ja odottavaisesti. Varsinkin muutto ulkomaille aiheuttaa kihelmöintiä vatsanpohjassa.
40
Koen, että koululla ei ole ollut vaikutusta omaan alanvalintaani. En kokenut opinto-ohjausta ryhmässä kovin hyvänä. Varsinkin lukiossa tuntui, että ensimmäisenä vuonna keskityttiin lukiosysteemin ymmärtämiseen, toisena vuonna ylioppilaskirjoituksiin ja kolmantena pitikin olla keksittynä jo joku opiskeluala. Yksilöllinen ohjaus ja kahdenkeskeiset tuokiot opinto-ohjaajan kanssa sen sijaan olivat onnistuneita. Kaverini ovat kertoneet, miten heille on tehty esimerkiksi suunnitelma ”oman jutun” löytämiseen. Suunnitelmaan kuuluu tapaamisia opinto-ohjaajan kanssa, pohdittavaa kotona sekä tiedonhakutehtäviä. Vaikka kuulun niihin onnekkaisiin, jotka ovat saaneet opiskelupaikan, pohdin tulevaisuutta varsin avarasti. Media-alalle koulutetaan liikaa väkeä eikä esimerkiksi journalismin opetusta ammattikorkeakouluissa ole Journalistiliiton pyynnöistä huolimatta lopetettu. Työttömyys on tietenkin yksi huolenaiheistani. Arvostetaanko Suomessa ulkomaalaista tutkintoa? Mitä jos en saa töitä? Onko alalla työpaikkoja, kun valmistun? ”median herättämät kuvat sosiaalityöstä olivat luotaantyöntäviä: työ on todella raskasta ja vaihtuvuus suurta” Pohdin myös olenko tehnyt oikeat valinnat. Abivuotena harkitsin vaihtoehtona sosiaalityön opintoja. Sosiaalialalla on hyvin paljon työpaikkoja tarjolla. En kuitenkaan tuntenut varsinaista paloa alalle. Myös median herättämät kuvat sosiaalityöstä olivat luotaantyöntäviä: työ on todella raskasta ja vaihtuvuus suurta. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden työtä arvostelevat rankasti niin asiakkaat kuin media ja päättäjät. Valitsin siis toisin. Minun kokemusteni mukaan opinto-ohjauksessa pitäisi keskittyä yksilöllisiin tapaamisiin. Tulevaisuuden suuntaa on hankala päättää ryhmäluennoilla ja yleispätevien ohjeiden perusteella kolmenkymmenen ihmisen luokassa. Tärkeää on myös aika. Tulevaisuuden pohtimiseen tarvitaan paljon aikaa, mutta nykyisessä koulujärjestelmässä tavoite on kulkea kustannustehokkaasti koulusta toiseen. Esimerkiksi välivuoden mahdollisuuksia voisi esitellä paremmin. Oman jutun löytää helpommin kokeilemalla kuin miettimällä kotisohvalla.
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
41
Oppisopimuskoulutus - tuntematon vaihtoehto nuorille Alle
Vajaa
1%
4%
yläkoululaisista
Lukiolaisista valitsee melko varmasti tai
aikoo valita
varmasti
Miksi et valitsisi oppisopimuskoulutusta? Lukio on mielestäni varmempi ratkaisu tulevaisuudelle.
-nainen, yläkoulu
Olen kiinnostunut esim. lääkärin ammatista, jota ei voi saada oppisopimuskoulutuksen kautta.
-nainen, yläkoulu
Mikä on oppisopimuskoulutus?
-nainen, yläkoulu
Haluan opiskella kurssit ammattikoulussa.
-mies, yläkoulu
42
Oppisopimus ja yrittäjyys,
rohkeita valintoja! Oppisopimusta on ehdotettu lääkkeeksi nuorten syrjäytymiseen ja työttömyysongelmaan. Sillä on suuri rooli Nuorisotakuun toimenpideohjelmassa ja siihen on tarkoitus panostaa rahallisesti myös tulevina vuosina. Mallimaaksi on nostettu Saksa, jossa oppisopimus on suosittua ja nuorisotyöttömyys todella alhaista. Saksan ohella oppisopimuskoulutuksen (duaalikoulutuksen) mallimaita ovat mm. Itävalta ja Sveitsi. Näissä kaikissa oppisopimuskoulutukseen lähtevien osuus 16 –18 -vuotiaiden ikäluokasta on runsas puolet. Myös esimerkiksi Tanskassa, Hollannissa, Ranskassa, Iso-Britanniassa ja Italiassa oppisopimuskoulutuksen valitsee 10–20 % ikäluokasta. Suomessa ja Norjassa vastaava luku jää alle kymmeneen prosenttiin. ”Oppisopimusta pidetään ainoastaan rajatun pienen porukan juttuna, jolloin siitä myös kenties kerrotaan vain niille, joiden nähdään kuuluvan tähän lokeroon.” Kun koulu loppuu –tutkimuksessa vain alle yksi prosentti yläkoululaisista kertoi valitsevansa peruskoulun jälkeen oppisopimuskoulutuksen, lukiolaisistakin vain alle 4 prosenttia harkitsee sitä. Miksi oppisopimus ei kiinnosta suomalaisia nuoria? Kysyttäessä oppisopimuksesta yläkoululaisilta yleinen vastaus on, että ”lukio antaa paremmat mahdollisuudet tulevaisuudessa” tai että ”olen jo valinnut ammattikoulun”. Lähes yhtä usein vastataan: ”Mikä oppisopimuskoulutus?” Tutkimuksen valossa näyttäisikin siltä, että nuoret eivät valitse oppisopimuskoulutusta, koska eivät tiedä, mikä se sellainen on.
Kun koulu loppuu -
43
Mitä minusta tulee isona?
Kenelle oppisopimuskoulutus mielestäsi sopii? Opettajat vastaavat Motivoituneille, jotka pystyvät kantamaan itse vastuuta opinnoistaan ja oppimisestaan.
-nainen, ammatillinen oppilaitos
Iällä ei niinkään merkitystä, motivaatio ja asenne tärkeintä (mikä aikuisilla yleensä kohdallaan).
-mies, ammatillinen oppilaitos
Sellaiselle, joka oppii parhaiten tekemisen kautta. Aikuisopiskelijoille varmaan sopii parhaiten.
-mies, alakoulu
Vahvasti motivoituneille oppijoille ja opettajille. Pitää olla halu oppia ja opettaa hyvin.
-nainen, lukio
Opettajien asenneselvityksen mukaan opettajat suhtautuvat oppisopimukseen positiivisesti. Heidän mielestään siihen tarvitaan tietynlaista kypsyyttä, sitoutumista ja vastuunkantoa molemmilta osapuolilta, niin oppilaalta, kuin yritykseltäkin. Tämän takia koulutusmalli saattaa opettajien mukaan usein sopia paremmin vähän vanhemmalle opiskelijalle kuin nuorelle, mutta ei välttämättä. Opettajien mielestä oppisopimuskoulutus sopii myös oivallisesti sellaisille opiskelijoille, jotka eivät ehkä sovellu niin hyvin istumaan luokassa tai opiskelemaan perinteisellä tavalla. Suhtautuminen on siis positiivista, mutta varauksellista. Tämä varauksellisuus heijastuu myös tavassa, jolla oppisopimuksesta viestitään opiskelijoille. Oppisopimusta pidetään ainoastaan rajatun pienen porukan juttuna, jolloin siitä myös kenties kerrotaan vain niille, joiden nähdään kuuluvan tähän lokeroon. Näyttäisikin siltä, että oppisopimuskoulutus on saanut Suomessa, aivan turhaan, kakkosluokan koulutuksen leiman, josta olisi aika päästä eroon. Jos oppisopimuskoulutuksen suosiota halutaan Suo-
44
messa hilata lähemmäs Keski-Euroopan tasoa, pitäisi jokaisen peruskoululaisen vähintäänkin tietää, että oppisopimus vaihtoehtona on olemassa, ja suurin piirtein mistä siinä on kysymys. Vaikka oppisopimus ei heti peruskoulun jälkeen kiinnostaisikaan, parempi maine ja tietoisuus oppisopimuksesta mahdollistaisivat sen valitsemisen kenties myöhemmässä elämänvaiheessa, sitten kun sitä opettajien penäämää kypsyyttä, sitoutumista ja vastuunkantoa jo löytyy. Toisekseen, jos oppisopimus todella halutaan nostaa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi nuorelle, lukion ja ammattikoulun rinnalle, kaivataan aitoa yhteistyötä ja toimeen tarttumista. Jotta oppisopimuksesta saadaan konsepti, joka palvelee niin nuoren kuin yrityksenkin tarpeita, kehitystalkoissa tarvitaan tiivistä yhteistyötä, koulun, yritysten ja nuorten kesken.
Miten suhtaudut oppisopimuskoulutukseen? Opettajat vastaavat Hyvin myönteisesti. Erinomainen tapa oppia ammatti.
-nainen, lukio
Monille nuorille hyvä mahdollisuus. Kaikille koulunkäynti ei sovi periteisessä muodossaan.
-mies, lukio
Hyvä vaihtoehto opiskelijoille, joilla on hankaluuksia oppia asioita teoreettisesti.
-nainen, yläkoulu
Positiivisesti, se on yksi väylä työelämään.
-mies, ammatillinen oppilaitos
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
45
Vain hulluko ryhtyy yrittäjäksi? Yrittäjyyskasvatus on virallisesti ollut koulun opetussuunnitelmassa 1990-luvun puolivälistä alkaen. Tutkimuksiemme perusteella peruskoulu ja lukio eivät kuitenkaan edelleenkään varsinaisesti kannusta yrittäjyyteen tai yrittäjähenkisyyteen. Normien mukaisia valintoja arvostetaan enemmän kuin omien juttujen etsimistä ja kokeilua. Lukiossa teoreettisuus korostuu entisestään. Siirryttäessä ensimmäiseltä vuosikurssilta kohti ylioppilaskirjoituksia, tiedonjano kasvaa ja kiinnostus yrittäjyyteen puolestaan vähenee. Viimeistään yliopistossa kiinnostus yrittämiseen lopahtaa yleensä täysin. Professorit sanovat suoraan, että vain hullut ja kouluttamattomat lähtevät yrittäjiksi. Koulutettu ihminenhän ymmärtää, että yrittämisen riski on järjettömän suuri eikä sitä kukaan tervejärkinen ota kantaakseen. ”Eipä sellaista taidettu kauheasti opettaa. Se on sitten jokaisen omissa käsissä myöhemmin; luoko yhteyksiä vai ei ja käyttääkö niitä millä tavalla.” 63 prosenttia opettajista on samaa mieltä siitä, että nykyinen koululaitos ei viljele riittävästi yrittämisen henkeä. Yrittäjyyskasvatuksen ydintä on kannustaminen luovuuteen, tekemällä oppiminen, ideointi ja kokeilu. Opettajien mielestä koulu onnistuu heikosti nimenomaan luovuuden, ongelmanratkaisukyvyn sekä yritteliäisyyden vahvistamisessa. 59 prosenttia opettajista kaipaisikin enemmän käytännön harjoittelua ja kokeilemista kouluun. Ylemmillä luokilla yrittäjyyskasvatukseen kuuluvat kiinteästi myös yhteydet elinkeinoelämään. Opettajista 57 prosentin mielestä yhteyksiä kaivattaisiin lisää. Opettajat myös tunnistavat syyn puutteellisten yhteyksien taustalla. 87 prosenttia opettajista on sitä mieltä, ettei opettajankoulutus anna valmiuksia koulu-yritys yhteistyöhön.
46
Lukio kasvattaa tiedonjanoa mutta vähentää yritteliäisyyttä Kuinka samaa tai eri mieltä olet seuraavien väittämien kanssa? Täysin samaa mieltä Jokseenkin samaa mieltä Ei samaa eikä eri mieltä Jokseenkin eri mieltä Täysin eri mieltä
Olen tiedonjanoinen
Luokkaaste 1.
27
43
19
10 2
2.
30
43
15
11 1
3.
34
45
4
41
37
0%
13 9
50%
7 1 11
3
100%
Haluaisin perustaa oman yrityksen
Luokkaaste 1.
9
26
20
27
18
2.
9
26
19
24
23
3. 10
22
18
26
24
4. 7
0%
17
13
30 50%
33 100%
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
47
”Eipä sellaista taidettu kauheasti opettaa. Se on sitten jokaisen omissa käsissä myöhemmin; luoko yhteyksiä vai ei ja käyttääkö niitä millä tavalla.” Työelämä on kuitenkin muuttunut ja muuttuu jatkuvasti. Palkkatyötä löytyy tulevaisuudessa yhä harvemmille koulusta valmistuville ja jo nyt yhä useampi työllistää itse itsensä, freelancerina ja erilaisissa projekteissa. Korkeakouluissa on käynnissä start-up-buumi, mutta nuori voisi saada eväitä tähän uuteen maailmaan jo peruskoulussa ja lukiossa. Vaikka koulu ei tutkimusten valossa varsinaisesti kannusta yrittäjyyteen ja yrittäjähenkiseen asenteeseen, useampi kuin joka kolmas yläkoululainen ja lukiolainen sanoo olevansa jossain määrin kiinnostunut oman yrityksen perustamisesta. Kiinnostusta siis on, kannustusko puuttuu? ”Korkeakouluissa on käynnissä start-up-buumi, mutta nuori voisi saada eväitä tähän uuteen maailmaan jo peruskoulussa ja lukiossa.” Jos nuorten halutaan omaksuvan yrittäjämäinen asenne ja kiinnostuvan vielä yrittäjyydestä, on aika unohtaa suomalaisessa koulumaailmassa ja yhteiskunnassa niin perinteinen riskien karttamisen kulttuuri ja ottaa kokeilu ja riskinotto olennaiseksi osaksi oppimista. Kokeilemisen ja tekemällä oppimisen kulttuurista mallia voi ottaa vaikkapa Yrityskylästä. Yrityskylä on kuudensille luokille suunnattu yhteiskunnan, työelämän ja yrittäjyyden opintokokonaisuus, jonka päätteeksi oppilaat viettävät päivän pienoiskaupungissa työskennellen omassa ammatissaan sekä toimien kuluttajana ja kansalaisena osana yhteiskuntaa. Tekemisen kautta nuoret oppivat mm. työelämän taitoja, kuten hakemusten tekoa, johtamista ja vastuunkantoa. Samalla he saavat positiivisia kokemuksia siitä, mitä kaikkea työelämä voikaan olla. Kuten Yrityskylässä, yrittäjyyskasvatuksessakin tulisi siirtyä sanoista rohkeisiin tekoihin.
48
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
49
Case: Matti, 29.v. opiskelija, yrittäjä Piirtäminen toi minulle mitä suurinta iloa ihan pienestä pitäen. Nelivuotiaana päätin, että minusta tulee sarjakuvapiirtäjä. Kirjoitin ja kuvitin omia vitsejäni, piirsin, maalasin ja taiteilin. Taitoa, toivetta ja tahtoa luovalle alalle löytyi, reittikin selkiintyisi myöhemmin. Sain unelmilleni vahvan tuen äidiltä ja ystäviltä, ja olen siitä erityisen kiitollinen. “Elin myös siinä uskossa, että ammattikoulun valitsemalla joutuisin luopumaan korkeakouluhaaveista.” Pääsin peruskoulussa kuvataidepainotteiselle luokalle jossa haaveilleni tarjosivat tukea myös opettajat. Viihdyin koulussa hyvin, ja itseni kehittämisen into sai minut jatkamaan opiskelua lukiossa. Tuolloin en kokenut löytäväni ammatillisista koulutuksista sopivia vaihtoehtoja. Elin myös siinä uskossa, että ammattikoulun valitsemalla joutuisin luopumaan korkeakouluhaaveista. Peruskoulun opinto-ohjaus oli siis kohdallani ainakin osittain puutteellista. Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen pyrin tuloksetta yliopistoon, asevelvollisuuden suorittamisen myötä seuraava hakumahdollisuus siirtyi vuodella eteenpäin. Sain vakituisen työn Nokian tehtaalta Salosta, mutta jo tuolloin oli vahvasti läsnä pelko tuotannollisen työn siirtymisestä ulkomaille. Rohkeus omiin haaveisiin vahvistui, sillä epävarmaksi työllistäjäksi kokemani luova ala ei tuntunutkaan yhtään sen epävarmemmalta kuin tulevaisuus teollisuuden palkkalistoilla. En luopunut tavoitteistani ja hain sinnikkäästi Taideteolliseen
50
Korkeakouluun kolmen vuoden ajan kunnes pääsin sisään. Se tuntui mahtavalta! Tehtyäni useamman vuoden töitä lukion jälkeen koin tuhlanneeni opiskeluaikaa, joten päätin tehdä tutkinnon mahdollisimman nopeasti. Valmistuin neljässä vuodessa Median laitokselta maisteriksi. Koulutusta vastaavaa työtä ei valmistumisen jälkeen kuitenkaan löytynyt. Olin tehnyt osa-aikaisesti koko opiskelujeni ajan töitä työnantajalle, jolta sain onnekseni kokoaikaisen työn, vaikkakin huolta tulevaisuudesta herättivät työpaikalla jatkuvasti käydyt yt-neuvottelut. ”Yllätyksekseni huomasin, etten ollut ainut yliopistotaustainen opiskelija, joka syvensi osaamistaan ammatillisessa koulutuksessa.” Päätin parantaa mahdollisuuksiani työmarkkinoilla kouluttautumalla lisää. Olin hyvin kiinnostunut audiovisuaalisesta alasta ja digitaalisesta suunnittelusta. Näin päädyin korkeakoulun käyneenä ammattikouluun Stadin ammattiopiston Uusmedialinjalle. Yllätyksekseni huomasin, etten ollut ainut yliopistotaustainen opiskelija, joka syvensi osaamistaan ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen korkea taso ja sen antamat käytännön valmiudet työelämään ovat tehneet minuun vaikutuksen. “Opiskelua tehdään itseä varten, ei koululle.” Tavoitellakseni haaveitani luovalla alalla työskentelystä ryhdyin myös yrittäjäksi. Kuten monella muulla myös minulla oli ennakkoluuloja ja pelkoja yrittäjänä toimimisesta. Huomasin kuitenkin, että olin jo kasvattanut tiedollisia ja taidollisia valmiuksia yrittäjyyteen matkani varrella; ahkeruutta, ennakkoluulottomuutta, epämukavuusalueelle astumista ja uusien ratkaisujen löytämistä. Tietämättäni olen toiminut oman elämäni yrittäjänä koko ajan. Koenkin, että työelämän muutoksen myötä yrittäjämäisiä taitoja vaaditaan tulevaisuudessa kaikilta yhä enemmän.
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
51
Opiskellessani Helsingin Yliopistossa päädyin luontevasti mukaan yliopistolaista yrittäjyyttä edistävän Helsinki Think Companyn toimintaan. Kohtaamani ohjaamisen puute sai minut ryhtymään eräänlaiseksi nuorempien mentoriksi, koen haluavani auttaa muita ja antaa nuorille tukea niissä asioissa, joissa olisin sitä aikoinaan itse eniten kaivannut. Paras koulusta saatu oppi on minulle opiskelun tärkeyden ymmärtäminen. Selviytyäkseen muuttuvassa maailmassa opiskelua ei voi lopettaa koulujen päättymiseen. Ammattitaidon ylläpitämisestä on tultava jatkuva rutiini. Opiskelua tehdään itseä varten, ei koululle. Tämän sisäistettyäni olen kokenut uuden oppimisen pelkästään hauskaksi. Uskon, että työelämässä oikea asenne, elinikäinen oppiminen ja periksiantamattomuus palkitaan.
52
% Odotan innolla työelämää 2012
2013
2014
100%
71
76
75
72
71 50%
Yläkoulu
0%
Lukio
% Haluaisin perustaa oman yrityksen Yläkoululaisten mielipide
2014
2013
2012
34
35
41
50%
25%
0%
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
53
Rohkeasti tuntemattomaan! Nuorten työelämätietous on tutkimustemme perusteella todella heikolla tasolla. Työelämäasioita käsitellään koulussa vähän, toimialat tunnetaan huonosti, oppiaineilla ei ole kytköstä työelämään, eivätkä lukiolaiset oikeastaan tiedä varmasti, mitä koulun jälkeen pitäisi tehdä. Silti nuoret ovat, pakonkin edessä, valmiita ottamaan ison hypyn tuntemattomaan ja tekemään suuria päätöksiä heppoisin perustein. Yli 70 prosenttia nuorista kertoo odottavansa innolla työelämää! Tunnetusti takaporttina lukion jälkeisen valinnan edessä on ollut välivuosi, joka kiinnostaa erityisesti tyttöjä. Välivuoden pitämisen motiiveista voidaan toki olla montaa mieltä, mutta ainakin opettajien mielestä syynä on usein paitsi uupumus rankan lukion jälkeen ennen kaikkia epävarmuus tulevaisuuden valinnoista. Toinen takaportti, johon opettajat ovat jopa kannustaneet, on valita jokin opiskelupaikka ikään kuin kokeilumielessä ja vaihtaa myöhemmin suuntaa, jos vaihtoehto ei tunnu omalta. ”Nyt nuoret halutaan kuitenkin ajaa ratkaisevan päätöksensä kannalta entistä ahtaammalle vaikeuttamalla vaihtamista myöhemmin.” Nyt nuoret halutaan kuitenkin ajaa ratkaisevan päätöksensä kannalta entistä ahtaammalle vaikeuttamalla vaihtamista myöhemmin. Ensimmäistä opintopaikkaansa hakevat saattavat tulevaisuudessa saada niin suuren etulyöntiaseman pääsykokeissa, ettei koulua vaihtavalla ole enää mahdollisuutta pärjätä tässä kilpailussa. Muutoksen takana on pyrkimys ennen kaikkea pidentää työuria ja toisaalta myös tehostaa verorahojen käyttöä ja yhteiskunnan toimintaa. Jos nuorten työelämätietous ja tietämys ura- ja alavaihtoehdoista on
54
kuitenkin tulevaisuudessakin yhtä huonolla tolalla kuin nyt, uudistuksen seuraus on todennäköisesti jotain ihan muuta. Tuloksena on ensinnäkin entistä enemmän välivuoden pitäjiä, toisekseen enemmän hakijoita nuorten tuntemille suosituille aloille ja kolmanneksi entistäkin enemmän käyttämättä jääviä opiskelupaikkoja vähemmän tunnetuilla, mutta kenties Suomen tulevaisuuden kannalta vähintäänkin yhtä tärkeillä tai jopa tärkeämmilläkin aloilla. Kysyntä ja tarjonta eivät silloin kohtaa. Joskus pakko on toimivampi keino kuin valistus. Kun kyseessä on nuorten koulutus- ja uravalinnat, tuntuisi valistuksen lisääminen kuitenkin järkevämmältä vaihtoehdolta, kuin nuorten pakottaminen valinnan tekoon. Helpointa ja luontevinta työelämätietous ja tieto eri toimialoista on sisällyttää yläkoulun ja lukion opetukseen. Tuolloin nuoret ovat vielä yhdessä paikassa ja työelämätietous voidaan luontevasti kytkeä osaksi kunkin oppiaineen opetusta. ”Koulujärjestelmässämme on aukko, jota yritetään paikata kalliilla rahalla nuorisotakuulla ja oppivelvollisuuden jatkamisella.” Vaikka nuoret odottavat innolla työelämää ja työelämässä niin kuin elämässä yleensäkin tarvitaan rohkeutta, olisi hyvä, että uravalinnan voisi tehdä riittävin järkiperustein, eikä valintaan tarvittaisi sentään tyhmänrohkeutta. Auttamalla nuoret nopeammin oman jutun pariin vähennämme syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia, pidennämme työuria ja paikkaamme kestävyysvajetta sekä ohjaamme nuoria tulevaisuuden aloille, joissa riittää työtä jatkossakin. Koulujärjestelmässämme on aukko, jota yritetään paikata kalliilla rahalla nuorisotakuulla ja oppivelvollisuuden jatkamisella. Jos ongelmaan suhtauduttaisiin proaktiivisesti eli työelämätietous sisällytettäisiin mukaan opetussuunnitelmaan, osaksi kunkin oppiaineen opetusta, kalliita laastareita ei tarvittaisi. Helpotetaan siis nuoren valintaa tuomalla koulu ja työelämä lähemmäs toisiaan. Siitä hyötyvät nuoret, elinkeinoelämä ja yhteiskunta, eikä se vaadi ihmeitä.
Kun koulu loppuu -
Mitä minusta tulee isona?
Mitä pitäisi tehdä? 1.
Eri oppiaineisiin lisää yhteyksiä työelämään käytännön tiedon ja kokeilun kautta
2.
Lukioon kaikille pakollinen työelämäkurssi
3.
Opettajat tutustumaan yrityksiin
4.
5.
6.
Oppisopimuksesta enemmän tietoa nuorille
Työelämäyhteistyö osaksi opettajankoulutusta
Yritysten lisättävä yhteistyötä peruskoulujen ja lukioiden kanssa
55
56
Kun koulu loppuu Mitä minusta tulee isona?
Nuoret ovat hukassa tulevaisuudensuunnitelmiensa kanssa ja kaipaavat kiperästi lisätietoa valintojensa tueksi. Koulun ja työelämän välinen kuilu on kasvanut entisestään. Samaan aikaan puhutaan kestävyysvajeesta ja työurien pidentämisestä. Nuoret pitäisi saada opiskelemaan ja valmistumaan mahdollisimman nopeasti sekä pysymään terveenä työelämässä mahdollisimman pitkään. He ovat kuitenkin entistä enemmän hukassa valintojensa kanssa ja välivuoden suosio ei ole ainakaan laskussa. Miten nämä ristiriidat tulisi ratkaista? Tarvitaanko keppiä vai porkkanaa? Tarkastelemme julkaisussa nuorten tulevaisuuden suunnitelmia tutkimustulosten ja neljän case-esimerkin kautta.
Tat.fi Kunkoululoppuu.fi