Mahogany Yachting Society 2025 by Messukeskus

WeLove

Hyvä lukija

Tämän jo perinteeksi muodostuneen julkaisun kautta haluamme tarjota sinulle tunnelmia upeista puuveneistä.

Erityisinä teemoina esittelemme kotimaisia veneveistäjiä ja telakoita sekä arvokkaiden veneiden kunnostusta.

Mahogany Yachting Society ry:n toiminta-ajatuksena on Suomessa edistää klassisten veneiden säilymistä, uusien veneiden rakentamista sekä edesauttaa veneenomistajien harrastusta jäsentoiminnalla.

Näkyvä osa MYS:in toimintaa on puuveneosasto Helsingin venemessuilla, joka tänä vuonna tuo esille monta ladukasta klassisia moottorivenettä.

Kiitokset kaikille jäsenille ja yhteistyökumppaneille. Hyvää veneylykautta 2025

Bästa läsare

Liksom tidigare år vill vi ge dig vår årliga publikation fylld med snygga träbåtsbilder.

Våra specialtema i detta nummer är en representation av lyckade renoveringar på värdefulla båtar.

MYS syfte är att befrämja bevarandet av klassiska båtar i Finland, byggandet av nya båtar samt att underlätta medlemmarnas hobbyverksamhet.

Mahogany Yachting Society rf:s mest synliga verksamhet på Båtmässan i Helsingfors Mässhall kommer förverkligas i år. Vi hoppas att ni trivs på utställningen som har många unika klassiska motorbåtar.

Vi tackar alla träbåtsentusiaster för gott sammarbete även inkommande båtsesong 2025

Markku Myllylä

Woodenboat

POTRETTIPIIRROS: bangedesin@gmail.com © Peter Bange 2024

UTÖ 23 nousukiidossa.

Lepuuttajat kannattaa poistaa ennen ajoa. Tässä vauhtia on noin 30 solmua

Mitä MYS tarjoaa. 5 Tiiskeri. 6-11 Orotava Vene vailla vertaa . 12-13 Svartholmen MYS:in telakka.14-15 Rapuja ja Mahonkia . 16-17 King Salomonin kunnostus. 18-21 MYS:in jäsenten veneitä. 22-29 Nisse Häggblom, R. I. P. 30 Mahonkia ja Kantria. 32 Venepottretit, Peter Bange, bangedesign@gmail.com.

Julkaisija: Mahogany Yachting Society ry/rf 2025 Ulkoasu: Peter Bange bangedesign@gmail.com Avustajat: Risto Salmia ja MYS:in jäsenistö.

Painopaikka: Botniaprint 2025

Valokuva: Lars Silen

Herbert Condu 1950-luvulta

Erkki Lönnqvistin suunnittelema Saga

Chris Craft ja kesäpäivä Suomenlahdella.

MYS

• On perustettu 1992 • Kerää ja jakaa puuvenetietoa • Edistää puuveneharrastusta • Hyväksyy jäseneksi hakemuksesta • Hyväksyy jäseneksi veneettömänkin harrastajan • Huolehtii sekä klassisista moottoriveneistä että purjeveneistä • On Suomen purjehdus ja veneily ry:n jäsen • On järjestänyt puuveneosaston Helsingin venemessuille vuodesta 2002 • On pitänyt telakkaa ja veneveistämöä Espoon saaristossa vuodesta 1995 • Oli mukana perustamassa veneiden K-merkintää 2012 • On aktiivisesti mukana K-raadissa • Julkaisee listan K-merkityistä veneistä •Julkaisee listan Klassikkorekisteriin hyväksytyistä veneistä • Järjestää elokuussa Fri fart -kokoontumisajon Kaivopuistossa • Järjestää veneiden kokoontumisajoja Suomenlahdella • Järjestää jäsenilleen telakkavierailuja • Jakaa kunniamainintoja hyville kunnostusprojekteille • Pitää nettisivua osoitteessa www.mys.fi • Pitää Facebook-sivustoa Mahogany Yachting Society ry/rf (@mysfinland) • Pitää nettisivuillaan veneille osto- ja myyntipalstaa • Esittelee nettisivuillaan kuvia veneistä • Myy jäsenilleen veneviirejä ja perälippuja • Tarjoaa jäsenetuna Puupaatti-lehden • Mainostaa mielellään Puuvene.fi:tä • Mainostaa mielellään Outboard Museon perämoottoreita

Orotava vene

vene vailla vertaa Orotova

9 m tasasauma. Mahonki Tidemankryssare. Rakennettu 1958

Wileniuksen telakalla Porvoossa.

Kunnostettu 2019–2024 Svartholmenin telakalla Rauno Tuovisen toimesta.

Vanha moottori Perkins 77 hv vaihdettiin uudempaa

tekniikkaa omaavaan 110 hv

Yanmariin-moottoriin. Alkuperäinen moottori oli Gray Marine.

Tavoitteena 13-15 solmun nopeus puoliliukuvalle veneelle.

Ursprungligen var det min pappa som ägde båten och jag minns våra båtfärder under somrarna i Skärgårdshavet. Vi tillbringade hela pappas fyraveckors-semester ombord, och under 1970-talet var båten under julimånad huvudsakligen stationerad vid vår holme i Hitis, innan vi byggde en stuga på holmen. Båten såldes 1979 och var sedan i samma persons ägo ända till år 2018, då jag lyckades köpa tillbaka den till familjen.

Den förra ägaren hade misskött båten ganska rejält, så det blev ett verkligt stort arbete att renovera den. Lyckligtvis hittade jag Rauno som med sin otroliga skicklighet efter 4000 timmars arbete kunde presentera en verklig pärla. Namnet Orotava har sitt ursprung i att pappa uppenbarligen haft en mycket trevlig semesterresa till staden Orotava på Teneriffa...

Känslan att förra sommaren komma tillbaka till holmen med Orotava efter en paus på 45 år var obeskrivlig, det föll nog en liten glädjetår. Numera kan man för det mesta beskåda skönheten längs med sträckan Helsingfors/Blekholmen- Hangö- Hitis. Och under vintrarna finns hon naturligtvis på Svartholmen i Raunos trygga och kunniga händer.

Lakkakerroksia tuli kaikkiaan kymmenen

Veneen alkuperäinen nimikyltti on taas monen vuoden jälkeen kiinnitetty peräpeiliin.

Venepotretin omistava veneenomistaja voi viedä veneen myös kotiin tai työhuoneeseen.

Lakka kiiltää ja tuoksu veneessä on kaikkea muuta kuin pistävä lasikuidun tuoksu.

Orotavan kunnostus

On aina ilo tehdä puuveneen täyskunnostus. Tarkoitan kunnostusta, jossa koko vene käydään läpi osa osalta. Usein se tehdään vaiheittain, yhtenä talvena käydään runkoa läpi, toisena sisustuksia.

No miksi täyskunnostaminen on mieluista?

Veistäjä pääsee tekemään kaikki mahdolliset työt, eli työ on vaihtelevaa.

Orotavan osalta oli heti aluksi selvää, että koko vene täytyy korjata. Kun näinkin mittavaan korjaukseen ryhdytään, tehdään se sitten perusteellisesti ja huolella.

Jokainen puuveneen korjausprojekti eroaa toisistaan. Puuveneet ovat yksilöllisiä, käsityönä tehtyjä. Harvemmasta mallista on tehty isom-

paa sarjaa, ja niistäkin vielä harvempi on säilynyt nykypäivään. Puuveneitä on aikojen saatossa huollettu, korjattu ja säilytetty eri tavoin. Veistäjä on jättänyt käden jälkensä veneen yksityiskohtiin, kuten liitoksiin. Muuttuvina tekijöinä entisöinnin laajuudessa ovat myös materiaalit, vaurioiden laajuus, budjetti. Kaikki nämä lisäävät työn haastetta, mutta tekevät siitä mielenkiintoisen. Juuri tämä, korjauksen laajuuden arvioiminen ennen rakenteiden purkamista, on kaikkein vaikeinta.

Orotavan osalta tärkein huomio oli, että lakkapinnat olivat todella huonot, niin sisällä kuin ulkonakin. Ne olisi pitänyt uusia kokonaan jo ajat sitten. Se näkyi nyt lakan irtoamisena, puun kosteutena, värimuunnoksina ja lahona. Rakenteissa käyte-

20 vuotta Svartholmenilla

Kodistani, Mys:n telakkasaarella Svartholmenilla, näkee vuodenaikojen vaihtumisen, on avointa merta ja talvella jäätä, paistetta mutta myös viimaa ja kelirikkoa, kuten tätä artikkelia kirjoittaessani. Luonto tulee lähelle saaristossa.

Veistämöllä kevät menee mukavasti parinkymmenen puuvenekaunottaren vuosihuoltojen merkeissä. Keväällä tehdään lakkaukset ja pohjan maalaukset sekä vesillelaskut, syksyllä nostot, pesut ja talvisäilöön siirrot. Talvet voin keskittyä tekemään uusia puuveneitä tai suurempia kunnostustöitä.

Mukavaa veneilykesää toivottaen, Rauno Tuovinen

Veneveistämö R. Tuovinen www.venetuovinen.co

Veneveistäjältä omin sanoin

tyt ruostuvat ruuvit ja naulat olivat mustuttaneet puuta. Ikkunoiden vuotaessa ikkunaseinissä oli lahoa. Listojen alla ja puuosien liitoksissa oli lahoa.

Mittavin vahinko oli kuitenkin tapahtunut polttoöljyn valumisesta pilssiin. Mm. pohjalaudoitusta turvotettaessa ja veneen vuotaessa öljyinen vesi oli levinnyt koko pilssin alueelle. Öljyinen laudoitus tihkuu öljyä, vaikka kuinka sitä yrittäisi kuivattaa. Pohjan rimoittaminen ei onnistu, kun epoksiliima ei tartu vanhaan puuainekseen. Samoin pohjan maalien pysyvyys on kyseenalainen. Pahimpana öljyn haju on jatkuva kiusa. Orotavassa päädyttiin vaihtamaan kaikki öljyiset rakenteet: pohjalaudat, kaaret, pohjatukit, moottoripeti ja turkkilevyt.

Kun veneen kunnostusprojektia tekee muutamana talvena, Orotavan kohdalla neljänä, on pakko suunnitella korjaus niin, että ajattelee tekevänsä aina yhden kokonaisuuden kerrallaan. Työt jaottelin seuraavasti: purkutyöt, lakan ja maalin poisto, pohjan kunnostus, kylkien kunnostus, ylärungon seinien, laipioiden, kannen, kattojen, kalusteiden kunnostus tai uusiminen, kyllästys, lakkaukset ja maalaukset. Sitten tuli moottorin, sähköjen ja tekniikan asennus, patjat ja varusteet. Orotavan osalta rakenteiden korjaus oli normaalia veneen korjaamista, vaikka laajuus olikin suuri.

Kun kunnostusprojektin jälkeen vene lopulta lasketaan veteen, on se aina merkkitapahtuma sekä omistajalle että veneenveistäjälle. Päällimmäisenä on huojennus, että mittava urakka on takana ja vene kelluu vesilinjassaan.

Veistäjänä voi hetken nauttia ennen kuin tulee se kuuluisa tyhjä olo, että mitäs sitten. Tällöin voi ryhtyä miettimään mikä uusi veneprojekti saisi kädet ”syyhyämään”. Kenties uuden puuveneen rakentaminen?

MYS:in tukikohta

Svartholmen

Mahogany Yachting Societyn saaritukikohta Espoon Svartholmenissa on tarjonnut jäsenten veneille talvisäilytystilaa 400 m2 hallissa ja veneveistäjä Rauno Tuoviselle 120 m2 työtilat sekä asunnon. Nyt myös alueellamme ollut saunarakennus on kunnostettu. Katto ja kuisti on uusittu ja myös sauna on käynyt läpi päivityksen.

Sitä oli jäsenten hyvä juhlistaa elokuun alussa rapujen kera.

MYS:n saaressa Espoon Svartholmenilla toimiva Rauno Tuovisen Veneveistämö on palvellut vuosia jäsenistöämme niin isommissa kuin pienemmissäkin haasteissa. Uudistuotantoa on edustanut useana vuonna Veneveistäjien arpajaispalkintovene. Monen jäsenen vene on saanut uuden pohjan, peräpeilin, kaaret tai vain pintakäsittelyn Raunon toimesta.

Parhaita käyntikortteja ovat olleet täyskunnostukset esim 1950-luvun Condyn ja Iversenin suunnittelemiin veneisiin.

Rauno toimii myös talvisäilytyshallin hallimestarina, eli suunnittelee hallin noin 20 veneen sijoittelun sekä nostaa ja laskee veneet.

Valokuva

Rauno Tuovinen

Valokuvat Risto Salmia • Ravut Matti Arajärvi

Rapuja & Mahonkia

Valokuva Teemu Virtanen

Rapuja oli nauttimassa myös MYS:n perustajajäsenistä Erkki Yrjölä ja Peter Ginman puolisoineen. Pöytää isännöi MYS:n puheenjohtaja Markku Myllylä.

Juhlaväki sai nauttia Svartholmenin siistitystä ympäristöstä hyvässä säässä.

Talkoita jatketaan vielä talven mittaan, jotta jäsenistö viihtyisi saunalla entistä paremmin.

Katon korjauksen yhteydessä myös kuisti sai lasituksen suojaamaan kerholaisia.

Valokuva Teemu Virtanen

Albatross

Näin vene päätyi minulle

Ostin veneen Raimo Oleniukselta Hollolasta 2017. Hänellä se oli ollut useita vuosia varastoituna ja aikomuksena entisöidä, mutta myös omistajan ikä tuli vastaan ja näin päädyin ostamaan sen. Kävin museolla tutkimassa useita lehtilähteitä 50-luvulta ja löysinkin v. 1953 kuvia ja suunnittelijan tietoa veneestä. Herbert Condu suunnitteli veneen. Veneen entisöinnin on tehnyt Juha Tiira. Moottorin ja tekniikan on entisöinyt Mikko Salonen.

Timo Kauppinen

Timo Kauppisen arkisto

Venepotrettipiirros: PETER BANGE

WeLove

King Salomon 1953

Woodenboat

Valokuva Peter Bange

Nils ”Nisse” Häggblom 19.9.1936

– 12.8.2024

På eftermiddagen den 12 Augusti 2024 avled Nisse Häggblom i en plötslig och oväntad sjukdomsattack. Ännu samma dag var han full av iver på sitt älskade Outbordarmuseum i Tolls. Han väntade på att en liten husvagn han köpt skulle levereras på eftermiddagen. Tillsammans med grannen till museet planerade han var vagnen skulle placeras, på museets gård. Ett par timmar före leveransen av vagnen dog Nisse, ute på gården där vagnen skulle ställas. Om uttrycket ” att dö med stövlarna på” får användas, var det just så det gick till.

Nisses barndomshem var ute på Sveaborg, där han bodde med sin mamma. Inte att undra på att intresset för havet, båtar och motorer vaknade tidigt. Det kom ju nästan med modersmjölken. Under de första skolåren bodde de ännu på Sveaborg, men den närmaste svenskspråkiga skolan fanns i Kronohagen. Det betydde många turer med färjan, och under strängaste vintermånaderna promenader över isen.

I medlet på 1940-talet flyttade familjen till Dagmarsgatan i Främre Tölö. Dagmarsgatan och omgivningen däromkring blev mycket viktig för Nisse. Där skapades en vänkrets med andra jämnåriga pojkar, en vänskap som varade hela livet. Den innersta kretsen bestod av 6 glada gossar, som träffades varje vecka under hela livet. Nisse var den nästsista i vänkretsen, nu är det bara Caj Grönholm kvar.

Skolgången var lite knagglig, då det fanns så mycket annat att göra med kamraterna på och kring Dagmarsgatan. Hans mamma ansåg, då han gått ut mellanskolan, att det är bättre att han söker ett jobb, och får på det sättet en utbildning. Nisses mamma upptäckte att Telva sökte en lärling till Blekholmens varv. Hon kontaktade, och han fick jobbet. Han började på Telva 2 September 1952, just före han skulle fylla 16 år. Från den dagen var hela hans arbetsliv förknippat med båtar och båtmotorer.

Nisses genuina intresse, men också hans praktiska läggning, förde honom snabbt vidare innom båtbranchen. På 60-talet jobbade han på Maritim och Nikolajeff / Transporter med försäljning. Då Telva, i början på 70-talet, flyttade hela sin verksamhet till Drumsö, kom Nisse tillbaka. Där jobbade han ända tills han gick i pension i slutet av 1990-talet. Hans sätt att ta människor, vare sig kunder, leverantörer eller kollegor, gjorde honom otroligt omtyckt i alla kretsar.

Redan i medlet på 1950-talet kom Ritva, Nisses blivande fru, med i bilden. De gifte sig, och år 1958 fick de en son, Ben. De bodde i den lilla röda stugan på Blekholmen, i Södra hamnen, och Ben torde vara den enda person som har sitt barndoms hem på den ön. Ritva och Nisse hade många gemensamma intressan. Förutom båtbranchen var det konst, antik och stugliv ute på Hasselö, i Pellinge, för att nämna några. Ritva avled några år före Nisse.

Nisses roll på Telva ökade med tiden och han deltog i ledningen av företaget, men båtar och utombordsmotorer var nog hans innersta intresse. Han deltog bland annat ivrigt i utvecklingen av Buster båtarna, som Fiskars tillverkade.

Redan i ett tidigt skede började han spara på äldre utombordare och rariteter. Kanske den speciella stjärnmotorn Cross Radial, som hade blivit kvar på Blekholmen i Telvas lager, var startskottet till hans samlingsiver. Nisses genuina intresse för unika föremål, var nog drivfjädern till hans samlingsiver, och den ivern brann livet ut.

Då Nisse gick i pension, vid millennieskiftet, hade det samlats så mycket rariteter, att han visade ett antal speciella motorer på Pellingedagarna. Det ledde till att han grundade utbordarmuseet, Outboardmuseum, i Borgå. Enligt Nisse ”världens minsta och hemligaste utbordarmuseum”. Då utrymmena i Borgå inte mera stod till förfogande flyttades en del av museet till Tirmo, och en del till landskapsmuseet i Nyslott. Sedan 2015 finns allting samlat i Tolls i Kyrkslätt.

Nisses visioner och ideer tog aldrig slut. Han hade alltid något nytt i tankarna, och det mesta genomfördes. Då han ringde, och började samtalet med ”var är du, vad gör du”, visste jag att han igen hade nåt nytt projekt på gång. För mig var Nisse, först en förebild och lärofader, men med tiden också en varm vän. Vi hade oräkneliga upplevelser tillsammans. Båtbranchen, surfing, yxkastning för att nämna några.

Nisse fick leva ett aktivt liv ända till sista dagen. Hans positiva inställning gjorde att problem och motgångar förändrades till möjligheter och upplevelser. Nisses minne lever vidare i Outboarmuseums verksamhet.

Georg Berger

Valokuva

Peter Bange

2017 Nisse kävi kokeilemassa Bore 0:n ohjausta.

Perämoottorimuseo

Outboardmuseum ry

Outboardmuseum koki elokuussa 2024 kovan iskun. Museon luoja ja kantava voima Nisse Häggblom menehtyi äkillisesti viikkoa ennen 88 vuotispäivänsä. Nisse oli museon sielu, ja ideanikkari. Vielä kuolinpäivänä hän oli täydessä touhussa museolla, ja menehtyi museon pihalla, ”kädet savessa”. Onneksi hän oli luonut toimivan vapaaehtoisryhmän, joka auttoi häntä toteuttamaan ideoitaan. Nyt tämä ryhmä, joka koostuu noin 10 hengestä, jatkaa museon toimintaa.

Museo täyttää kohta 25 vuotta, ja on ollut mukana Venemessuilla Helsingin Messukeskuksessa vuodesta 2003. Teemat ovat vaihdelleet vuosittain, ja Vene 25 Båt messuilla teema on: Outboardmuseum Herättää Tunteita ja Muistoja. Esillä osastolla on yli 20 moottoria 50 – 70 luvulta. Moottoreita jotka melkein kaikki tunnistavat ja muistavat. Niin että messuvieras huomaa kehityksen, osastolla on myös 5 kpl uusia, nykyaikaisia moottoreita.

Outboardmuseumin tilat sijaitsevat Kirkkonummella, Tolsan rautatieaseman läheisyydessä. Museo pidetään auki yleensä kerran kuussa, kevät- kesä- ja syyskauden aikana. Aukioloajat löytyvä kotisivuiltamme outboardmuseum.fi, mutta järjestämme mielellään mahdollisuuden tulla muinakin aikoina. Esimerkkinä, jo maaliskuussa

Autohistoriallinen seura on tulossa heidän kauden avajaisajolla museolle. Odotettavissa on noin 60 autoa ja 100 henkilöä. Museon tulevaisuus näyttää hyvältä. Talkooryhmä jatkaa museon kehittämistä, ja eteenpäin viemistä, siitä mihin se välillä pysähtyi, kun Nisse poistui. Alkusäikähdyksen jälkeen olemme tehneet paljon työtä museon eteen, ja työt jatkuvat.

Outboardmuseum, Vanha Heikkiläntie 193, 02400 Kirkkonummi

Puh 0400 445 555 Georg Berger