Hirvivuoren juurella - Korpijarven koulupiirissa

~wflt' l

; öat

f

•

{u·!t~c.-s 1. 1

6:

HIRVIVUOREN JUURELLA Korpij채rven koulupiiriss채

HIRVIVUOREN JUURELLA

Korpij채rven koulupiiriss채

Julkaisija: Korpij채rven kyliitoimikrmfa MIKKEUN KAUPUNGINKIRJASTO ~AAKl:.INTAKIRJASTO

l'nlltl'jllliHn: 011, Mikkl'it 1!194 /S/JN 951-9V-35t>2-3

Uin~t-Stli'O

ESIPUHE

Li ole ep~ii lystii kään siWi, en;; mu i n;1i~et esi-is;imme, jotk.1 ensinunnisenn n:>utth·at näm;i Jn ntist·n S,l\ on kiviset j.1 m;iki:-.l't mn.~t eiviit olisi Mcll111t>l't dnt.la ,n, on luonnon k.IU11o..'Udelk . He valitsi\ eli kappaleen kauncint.l Suol1lL'•l a -,u ttcl\'llk~t't'll. Tietty o-;uus nsutuk~en nnilk '>cuduill(' no.,l•ttumisl'l'n oli mviis 111\~b il'll riist.1lln jn jiin ·i('n ka),,i~ ttu dl'll.l. I Ie t'l i,·iit :;opusoini1ussa luonnon knn-;sa. liitivai minkn t•lniik!;t•n tm,·ib i,·at.

Fi t~lii m ä helppoil ollut, mu tta \'arm/l,ln lw mt:>ts;ist~·sm,lt koi l ­ lnnn miicn ri nt(•iltii r,lntoja tiihyillt•ssiinn ticsiviit, cttn hyvii t;i:illii on lulc\'icnkin ptllvi<'n f\·ötii tchclii ja lap~i.1 nsa kil~ \'<Jttan. :\iiiden menneiden suskupo1\'ien eliim;intvön ktw nianosoitu kseksi m.e hc1lu11mme täm;in ko tiseutumme hl:>toriikin osoitt,,., i•' tuleville polville kerto.l, miten t;~äJHi L'nncn L'lcttiin ja tyiitii tehtiin Korkeimm,ln siunnusta p~ yt;ien jn H;inen apuuns,l lu ott,u~n . Jo~­ kin l uontoa on ' ii<irin bytett), u:-.cin menneiden polvi en cJ;im;inohjeet unohdettu, niin hyv;i t;iiillii on vil'lii kin L'lii;i ja a ~tt.l­ \'cl pa.ISS;J is;inm,lassa. jo nyt on ~.mo tt<l\'<1, L'ltii moni liiytiiii kirjastcl puutteita, asioitn, jotk.l olisi pitiinyt kilinta, mutt.1 Jokil inen voi täydt>ntä;i oma,, ki fj,J<lll:-.,1 omilla mt1 b toi l1.1a n.

llillunmme ki ittiiii knikkia liihiin lvi>hiin o.,,,Ji i:;luneita jn toivo ttnn lukijoil l(•mml! ;m loisia lukulwfki n histori ikin ;;iirl'llii.

1\orpijiin•l'l/ii kmiiillii 1994

5

SJSÄLL YSL UEITELO

ESIPUHE Eiltr K11ski IHMISCN IIS[Mtl [NTISA/AN i\1AIIS[UTUYHTrTS6SSi i [i/u K.r~ki KOI)I·' i ASUKKAAT /A I'(IWESUffi'Cl:1 J;ila Kaski T:\LON 'JYÖT fi/11 Ktr>ki /IIHLI\T f l l NIIDEN 1'/EITO Eila Kn~ki IURV/Vl/OTH (r pn Vmrl111ln SUU'l"AW ON :>t/VtS SUKU\' ..{ 'lrrwo Krkkoneu l<i tiir;iu tutm H!ftöueu MITS)iT fA Mf.TSATA Mtrtti Toivnkniuru :'rlAA;VVJL}fLYSJ'Ä l'mtfi Pöyry KAR/!\Tt1Wll1Tt\ MENNEILTii VUOS/KYMMENIL Ti\ Liisn Laitinl'll KAR/IIT!IT.OUDT:STA Raija Sri'I'Hm•u MIKKf.I.IN I.Ä!VI/Nf.!\! :VI.AA.I\Itlt'SScUIM Jomrnllm•irrirmi SODAN 11 :\ 'Kt\RAtl ,liKAA Eiltl Ktlski T.OTAT :\-11\!I.VPUOI.USTA fiN,\ f.iln Kaski KYLÄN OMA KOliLllformn Hoi;irriemi SANl iNEN OPEITAJISTA J~,lltfrrlfnrkkn m i\S KOULUPi il1 1ÄNT Rnultn fnrkku KOUI.!TMUTSTO/A VliOSif TA 1981- 191!5 IIeidi l'öiJrl/ Pl'HÄKOULU Kni; u Ylönm ..

KAliJ>J>,\I'ALVELt/T Raili J>nmloueu POSTIPi\LVf.LLTT Tuula l'amw11cu T'l/f/[L1:\l Tuula Pmmtmm 1?11010 /A Tf.I .(VIStQ 'frm/n l'mmor1rrr SÄliKÖ limltl J>,umouru V[S /TIET [i/a Kaski 'OI:.UIK€NNI:. filn Kaski Ml:.lSÄSJYS Lauri l'nrtli LlfKU.VTtli\ /II llRHEJLll!\ Tmmo llrJtiaillt'll HtiRRi\STlfSTOIMI!VTi\tl !11/a-Snri ArpinilfC'" f.A PSUUS JA l.f.IKTT t11/n -S11ri 4rylillillf'u 'ffl<Vt:YVtNHOJ fO /A L.Al'SENPt'i.:iS'f0 llfln-Snri :\rpi11i111'11 KOT/SEl/Tl/:\'1 Ullltlta /rlrkktt Slll/Tt\RI Ptii'PA Ruuhu Jnrkktt Ki\Li\STl/5 lllltr-S.u·i 1\Tjlill im·u TUPAKAN KORVIKf f.il,, 1\nski KAL.4 S'l"A}A-HMHI Llllt~-Snri .l\rpi11iuru Plf.Nlit Tt\R/NO/Til Rn11ltn Jarkka JÄTfll ÄIS(·'i JÄ 1JFT F.iln Kaski L!\1./R/ l'ARITI Wfti ·Snri Mpiniul'll Tt\LOWETTELO KORf'f/Ä RVEN KOHWf'IIRf:\i Tt\WT / tl NII()[N OMISTt\/,\T Vl/OSINII 1/<92, 1924/A 19.39 K0/<1'1/Äl<\1/:;!V K)'I..Ä f01MJKIJNS.-H' "TUNNE KOT/1\)'Lii.si -T:\LLEN:\i, 1 TIETO" n 'Öin'HMii

r.ous

8 lJ 1j 18 21

23 26

29 41 ~s

.:s 5U ')';

61 62 6~

(>i

b9

n

~~

ii

7S 79 ~u

82 1!4

SS 92 95 98

99 1fl1 lfl>

11!5

tus 109 111

/l-1 '115 11S

120 123 12~

7

------------

IHMISEN ASEMA ENTISAJAN .. ..

MAASEUTUYHTEISOSSA \llikkelin tn<1<1laiskuntaan ja kllUlupiiriim ml' kuu luvat kyl;it oli\·,,t 1800-luvun lopulta noin 1960-luvullc maanviljd y~ky li;i.

Se merkitsee sitii, ett;i niiden asukkaat harjoitti vat elinkeinonaan maanviljelystii ja m~·tsätalou tta såii niihin liittyviä tiiitd.

Jos jonkun muun ammatin edustajia oli \'ähcmmistiinä, hekin harjoiti\·;11 sivuelinkeinonaan m«anviljelystii. Maaseu tu yhteiskun nassa asermm sosiaa lid1teisössii ratkaisi maanomistus. .Vlitii ~uurempi milatila, sen täl·keämpi asemJ. Talollisct - siiäty-yhtcisku nn,m - talonpojat - olivat ylivoimaisesti suurin yhteiskuntal uokka 1800-luvun lopulla ja pitkälti vielii 1900-luvulle. J'alollisten li:-.iiksi maat<~ lou~v hteisössä olivat vuokraviljelijät ja mailt,doustyö,·iiki. Vuokraviljelijöihin ktlllluvat torpparit jillilmpuQdit. ~1.~atil lou styöv~ikeen kuuluvat mäkitupal,1iset, muonamit~­ het, itselli~et jil palkolliset. Sekli torppa rit ettli maatnloustyöväki teki,·M töitii tilfo!Jisille, torpparit vuokrilnm,\ksuksi, muut p.:~l­ kollisina. Vuosipalkolliset piiat, rengit ja heidän perhe~~njiisl'­ nen~ä pah'elh at vuoden jaksoissa piente\ palkkM, asun to<1 ja ruoka,\ v,1;,taa n.

Cs<·at kylä mme tä män piih ·;in taloista ovat olleet allmperin suu rten t«lojl~ll lllrppin. :'vlm. Kolon til lo on ollut 1840-luvulla jn sen jiilkee itsenäistvmiseen nsti Rantakylän knrt«non torppn. Lyyti k;iisen tulo on oflut Helii-\llunak<Jn torppa jn Vil/'o :'vtesitiisen t.1lo Alfltalon torppa. 1\ugust \ifuinos<•n t.1lo on ol ut Pekkalan torppa. Pohjoiskylillä oll'\'ilt Kukka-<1 hon, Taip.1leen ja :'\ilurisn ie m ~~n talot ovnt olleet Puukon~marcn S.1kkisalon torppin. Tnrpparien «st.:ma oli melko vakaa, k<lska se takasi niukan leivän jn toimentulon. :'vtiikitupalaisd olivat sosiaal isesti parhaimmassa ,,sem1'15S1'1 til1'1ttoman maflt<Jlousviien keskuudessa . lleillii nli \'UOkramökki, peltotilkku j<l usein myös h::hmii. F.la ntono;n he h.1nkki' at vieraitten töissä sen muk,wn missä tarvittiin. Muon<Jmiehet ernsivat m~ikih1 pala isist,1 siinä, ett~ he olivat sidotumpi<1 t,1 1<~on kuin mäkitupaldiset. Muonamiehiä ei kyliimme talollisilla hene ollut. l ts<~ llisct, joita m yös liiysä läisiksi s:tnPttiin, olivat usei n vanhuksiil, j(.ltkn a:-.uh·at muiden nurki,s;l ~a unakamareiss<l jn ilit(liss:.. \llviis pL·rhecllisiä hcis;,ii :-.aattni olla. He saiv,lt tvötä \ astna n :.sm1non ja ruoan. Usein tilapäi~työ\ oimaa tan ·ittiin vain kyh'ii-;tli ko rju u~een. Sen jiilkeen oli turviludutl<l\'<1 v<~ iv,liSt<l­ loon tai kt•rjuusccn.

Se.n sijMn l ;"~mpuotejJ eli maanviljelijöitä, jotk.1 vuokrash·at koko talon t;1 i os<~ n si itä, lienee ollut vidä 19 10-Ju,·ulla.

Torpparien asema parantui v.1sta 1918 ,1nnetulla ln illa, jonkil mukmm tnrppnrit, lampuodit jo mäkitupalaiset Siliv,lt lunastaa viljclemän:-.ä maan omakseen vnltion tueiJ<1. Torppnreille ~rot(•t­ liin kuitenkin korkeintaan 10 hehtaaii,l viljelyskelpoist<l ma<ltil ja 20 hcht,lilrin metsäli. Mlikih1piin erotettiin korkeintailn 2 hehtnaria manta. Tilattomiin väestön nsema 11lkoi pm·,111tua \'asta 1922

annetulla asutuslailla. Valtion lainoitt<nna r;1hoitus ja mnanhnnkint11 tap,1 htu i kunnallisten asutusk,lssojen viil itykscllä . Mikk~.:­ lin maaloisku nnan kirja~sa kermt,1an Mikkelin rnlk:n nostam~t~n ensimmäisen asutustarkoituksiin suunnatun lain,wsa ,·uonna 1923. l\äiden tapahtumien jiilkccn ,·oida<m väestön todeta jakt~ ut\meen m<latn omist<H"iin vil jelijöihin j.l työv;1keen.

Sodan jälkeinen aikil lisäsi picn\"iljclij(iidcn mii<irä;i entisestään. \il yöhcmmin pieni osa ma<lseudu n d.icstöstii hakeutui teollisuustyöhön Otavan j.1 KJiv itsan sahoille t<J i pnlw l u;~rnm;~t­ teihi n kaupu nki in.

1960- ] u,·ull<~ tiimä väestiirvhmä kasvoi kc1Svamis taa n le,·dimmän leivän, maatalouden yl ituot.umon, joka johti p~·ltoj cn pnkt~· toimisern, vm. w idt•n vuoksi. :--1vös mu uttoliike kiiäntvi a~u­ tusk.:skuksfin . Otava, Rantakyl~1, :\lloisio ja Mikkl'li ~lli,·~ t suosittuja ;1suinpaikkoja. Sanottiin, e ttä "~ iru1e m~·nnäiin, on paln·· lut Hihellii''. Ra ntaky liistii on tu llut suurin taaj,lma ja ko ko kun· tahallin non ja palwlu n kt·sku<;. Se on ollut meille. V;mhmnnen suunnassa asustavillc, myöniL•inl'n asia. Emme ole enää riippuvaisia pelkästiiän k<tupu ng in pah"clui"t.l.

Viimeisen kymmenen vuodt•n kulu l~SSJ o n kui tenkin oll ut taas paluumuutt.ljia, jotka o,·nt peruskorjannect tai uutkllccnraken tJ nt-ct entisen kotitalonsa, j::1 käp·ät tytbsi:i t•rilaisis"a amm.lteis· sa knupungi"sa tai muissa taajamissa. S..· on t•lvy tti:inyt kyl ic•m· me diimiiä, eikä kou lummeban ole lakka ulusuhnn a l,unen. Kun mm lohkotua m,1at<1an tontciksi esimer kiksi Haajcllantien \ ' M · rclt.l, on sinne rakennettu \'iisi uu tta tn lo.1. \lluu tamia lohkott u· j.1 to ntteja on myymä ttä . :--1uuar.mekin alucclll'mmc t)n nouss ut uutta nsu lusta ja u utt,l väkeä on tullut kyläii mrnc. l.)rhyt tyiimatka kaupunkiin ja vasta uusitt\1 tie o ,·at innostan('t'l ih m1s ii:i muuttamaa n luon non keskelle, muttcl nauttimaan silti kaupun· gi11 läheisyyden luomist<~ cd uis t<l. Kylä toim iku nta on kylti lä isten puolesta kiiynyt toi vottamassa tervetu lleeksi jokaisen u uden asu kkaan jn vicnyt heille tenetulolahj,H\. Eriilin uudis.,suk· k,Mn muodoss<J on kou lupiiriimme muuttan u t tn\'ÖS läii kärk·n ammattikunnan t•dust.1ja. Liiäkär i fomta Snjmliemifu'ill oli kau<~ n kyJiimmt• kesäasukas ja p ik,liSen clV\U1 <H.ltaj<l iikillisiSSii !.il irilUS· tapauksi~sa, kirjnitt,lcn kivenraivnuksen viilillii liiiikcrc<;cptin va ikkn tupa kkil-askin ka n teen. J'uttu liiäkliri oli monen midt~stii turvallinen myös kilupunkiv;~c;taanntoll<lan.

Iäkkä iden ilunis ten silmis!:iii on kvliivhtcisiimme, niin kuin koko yhteis kunnnn elämänm uoto m u LJttunut monella tapaa. En· tis;~jan ihmisen eliimki oli kO\'JGI , köyhää ja rajallista liikkumisen vähyyden ja vaikeuden vuksi. Csl'in aviopuoli~okin o te ttiin same~sta - tai ainakin liihikyliistii. \rk lko liihebct sukulaisetkin solmivat avioli ittoja, niin, että tuntui kuin kaikki olisiv<lt /·ostakin kautta olleet sukua keskeniiiin . :\vt on P.nljon a iba, i 1misillä kii y ttiirahaa, vanhoil lakin kansancfiikc, niin ettei kukann ole en9

Siiri Kimarin torppa, nykyinen omistaja Hannu Kovanen

tisajan mittapuun mukaan köyhä.

Maamme sosiaaliturva on maailman parhaita. Vanhempi ikäpolvikin on voinut matkustella ja nähdä maailmaa laajemmalti kuin koskaan. On ollut hyvä elää tämän ajan ihmisenä, mutta muistella samalla kunnioittaen menneitä aikoja ja sukupolvia.

Kesäisin kyliemme väkiluku kohoaa lähes puolella kesäasukkaiden muuttaessa mökkeihinssä ja huviloihinsa. Monien järvien läheisyys on tehnyt alueestamme suositun kesänviettopaikan niin kotimaisille kuin ulkomaisillekin matkailijoille. Olemme iloisia jokaisesta, joka rakastaa kotiseutuamme ja tekee omalla sarallaan työtä kylämme parhaaksi.

Millainen koti oli?

Harmaa tai punilinen pieni hirsimökki järven rannalla lahden poukamassa, niemen kärjessä tai suojaisen metsän reunassa omassa yksinäisyydessään ja vapaudessaan kaukana muusta maailmasta -eikö se ole ollut ja ole yhä suomalaisen haavekuva omasta kodista? Kun on kysymys tämän kylän kodeista, on täällä ollut juuri niitä, usein omatekoisia, haavemökkejä. Maisema on tarjonnut mahdollisuuksia mistä valita kodin paikka.

Vielä viisi vuosikymmentä sitten oli asutus harvaa ja melko vaatimatonta verrattuna tähän aikaan, jolloin ihmisten vaatimustasolle ei tunnu rajaa löY,tyvän. Vähän yli kymmenessä vuodessa on melkein koko kylån talokanta uusiutunut, joko peruskorjauksen tai uudelleen rakentamisen myötä. Aivan uusia, uuteen, enJ1en rakentamattomaan paikkaan tehtyjä taloja on tullut useita lisää.

Mutta vanha kotimalli kelpaisi vieläkin monelle luontoa ja yksinkertaista elämäntapaa rakastavaUa. Usein talo tai torppa oli hyvin pieni, käsittäen tuvan, keittiön ja porstuan eli eteisen.

Koko rakennuksen keskipisteenä oli tiilestä tai kivestä muurattu uuni. H>rvä muuri oli tekijänsä paras suositus työn saantiin.

Uuniin pib mahtua metriset halot lämmitettäessä ja paljon leipiä tai rieskoja kerraiJa paistumaan. Ei emännillä ollut aikaa paistaa yhtenåän suurelle perheelleen. Leipä on kuitenkin aina ollut se tärkein osa ateriaa niin kesällä kuin talvellakin. Uunissa valmistettiin muutakin ruokaa kuin leivät. Siinä valmistuivat niin puurot, paistit kuin laatikotkin. Sen päältä, jonne saattoi olla oikein kiviportaat sinne nousemisen helpottamiseksi, löysi vilukissa lämpöisen pesän. Siellä sairastettiin ja kuivateltiin kastuneet ,·aatteet ja jalkineet.

Samassa tuvassa saattoi nukkua koko perhe ja palkolliset, miksei myös matkalaiset yöpaikan puutteessa. Ei silloin ovia 10

tuki ttu j(l jos sii p illä ~uljell iin , niin sis;illc laskettiin mi ltei jokainen si nne pv rkijä.

Ttirkein kalustus oli\·a tki n ~ii n gvt ja pi tkii t, tu va n sci n u stoj;~ kiert~h·;u penkit. ~1atkil l cl iselk riitti reppu p ;iännl us taksi jcl nu ttu peitteeksi. Vicl;i 1'JOO-luv un a lussa jcl kenties myiih~·mmin­ k in, tuotii n cliiinlcl psetkin yöksi tupaa n kylmtist:i nil\'<'lasta . "Siin;i si!len ri nnatus tcn uin uttiin" lapset j,l possu t tai l nmpa .:~n vu onat! l .cvcislä lanku i-.ta tehty l<lttia r« koineen jil t ikk u irwcn oli hyvä ja tukc,·a, joskaan e i ain,\ l;immin, m<1kuua lusta. l.apsil u' un lisääntyessä kt•in ui pi rtin l,ltticlllcl kehto p ieni mmä n lti mpöi$t!llii makuupa ikknn.1. Ei y hdt•n huoneen mökissa, niin kuin Viljo \lksiiiinl'n kin kertoo kuuden hengen perht:cnsä a suneen. oll ut ti lila monel le siingylle. l'ö) t;i, niin kuin mu utkin ka lu ~te<:t, ol i kotil<~koinen . l so~ta 1kihongnst,1, jos sell.linl'n sa.1tiin, tdlt iin len•iit lnnkut piiyt;iän sek;i penk keihin. Pöydä n koko o li ti la n ja per.he~·n suuruud<·n m u kaan. Kyllä sell,liset ka lustt:et k<·:,tiviit kulu tus ta ja eliim iiii ympä illii. lkkunnt tu v.ISSil l1livnt usein p ienet jil himmeii t (syynä sisiillP tu leva s<lv u ). Ikku na oli ka llis ostos entisajan rahattornn~sa tn loudessa. sa,·upiippu akaa o o::i p ie nis!'ä torpissil ollut. ,·aan sav u rn<•ni u lo:-. riippiin i:is tii, tuvclO seinä n ) t;ireunilssa tai katossa olcv<tsl<t ;~ukost<t , joka tu kittiin puuluukuJia tai riiteillii, k un sovu o li hilih tu n ut.llirrct seiniss;i muu ttu iv,lt ~.wun j.J \'(l lilistuksl'SSil kiiytdtyjen pärcidt·n ,.,,ik\ttuksesta turnm iksi j,, kii ltä\·ik~i . Vidä '1900- luv u n a lussa tiedetään Sc1' upirttejä olleen \1ikkdin pitäjiis~ii llihellL' ,·iitt;i~a t<l<l. Kun sav upirtti en t\1 kcntarn itwn ll' pete tti in jn savupi ippujil clle tti in tl'lldä, snattoh a t nekin olla aluksi l<~u doist<~ tehtyjii. Kun tal on katto oli piirei;,t;i, oli tulen knnss« oltnv<.1 hy\'in \'Jrm·,, inen tu lipcl· lovaa r;~n vuob i. Ja sen ta id0n e ntisaja n ihmiset todcl lil osa~i­ ,·at. ll ntYoi n m<t.lSetrdu ll,1 sattui tu lip<tloja. Harmaa t miikit palvcl i\·at omist.lji<Mn u!'>c.nn m ankiJl s ukupolven a jan.

T,1loon kuulu h ·at tupMakcnnuksen lisäksi aitat, sn una, ka rjas uo jat ja riihi, nwlko vap.:~a,.ti asuinraken nuksen liiheisyy tecn s ijoite ttuina .

Aita t oli veli siiilytyspa ik k(ljil. Oli \'ilil ll'ililtil, vi lja-aitta, ruokacli tta, ruoka-,1itta ja n ukkumi-;nitloj.1, joita kiiytettiin yleensii liimpilninii nrode nai koi nil. Tn lon nuori v~i ki ja pii«t jil rengit nukkuiv<r t ai toissa. Si ihen li itt yy ~ uoma lainen y i'ljalk.lperin ne. :\uort't m iehet kiiviviit kolkuttelemas:,a tyttöje n aittojen oviin, jcl joko onni~tuiv<lt p äiisemiiiin sisii lle ta i Sil iva t lähteä kiin·esti kurkmm ta lon isiinn ;in k.~rkottam,ma. Joskus stJma n ilitan llV<'n tnak~<: oli uscmpiakin kolkuttelijoit,l, ja saa ttoi S~1 ntyä he rk u llisia tilanteita, niin ku in historiikkipii r in pojat naur<•skdlen kcrtoiv,lt he illekin käyneen joskus 60-luvun a lus~a.

Ri ihi oli m yös monikiiy ttöinen. Siellii kui\'il tl iin jil puiti in ,·iija, sicllii pn i<;tctti in ~y ks\'n ensimm:iiset pe runa- i•' nallri..,pilistik k:lil l j<.1 kuivatettiin :;fpulit ym. Aika is~·mpina niko inil, kun

pidetti in koto nn hautnj.1i'>d, <.,1ilytettiin kuolleen ruumis riihcssa 1.1udalla t•nnt•n arkkuun laittod ja hautcljaisia. Ei ihme, että lapset kier~i,·~it riihen kauk.1a pimt.•<in .1ikana. Kun kuolleista, j.t '.usinkin kum mittl·l<·vbta kuollci~t.1 ke rrottiin sukupolvelsta tniset-n, liittvi tarinilan u~cin ri ihi. :\cl\'t'ltc1 o li torppilriilikann ja pitl..iiiln Sl.'ll jälkeenkin pieni, v.~tttim.lton j:~ k\'lmä mkcnnus nai llii st•u<.l u in. V.tin isommissa taloi~"·' oli kum1on kiv i- tai tiilin nvt•tln l>ii ilvtvstiloineen. Vas t<1 siihkön tu lo ja yleistyminen -10- j.l -50 lu\'uil lo pillj.:~sti navettojen hei ko n kun non. Kun sitte n mkennettiin uudet kom eat n:~ ve tat k.1i kkilw ny kynjan ··m ukav uuksineen ... olikin nikn lopctt<ln kMj.1np ito j,1 j~tt~ii ncl\"etclt ky lmillee n useimmil>S:l S,won mittap uun muk:.an ~uu ris<Hl kin karjilt<llou ksissn.

H<·,·ostillli, ~amoin kuin sik,,la, lii ttyi ust•in llii \'Clta an, muttn sa;~ ttoi ollc1 crilläiinkin, varsiltkin jos oli u ~a mpia hevosia. "1',11,·isin lillliluluivat pol ut pihamaclUe ristiin rastiin Ni piharokenn us te n ,·älille. ei n iitä JUu ri lapioitu eik.1 ainakaan trJktorillil au ril tt u. lihk<1 t:irkein ril kcnnus tuviln jäl k~t.·n oli saun a. Csein S(' rJ kcnnc tti in ensimmäiseks i ja !>iin ii a~ utti in niin kau an kunm•-; uusi p irtti ~a:t tiin p ystyy n . Sauna, ni in kuin tu p.1kin, oli sisiiänliimpliivii s.1vusaun<1, jonk<1 lil mpi.i oli n.1u tin to.1 kylmässä jcl ko , .•,s~a työssii kani$istu neclle ihmbpoloisdlc. Se hoiti s ielun j:. ruumiin. Yluita J;icikkeitä licneviit olleen vii11.1 j,l te tYil - kumpikin u~ein kotite koisis ia, ta i aina kin nn1.111 kvlä n tu otteita. Sano ttiin, ettei ··;o~ ei ~1111n, ;•ii1111 jrrtm·a a11tn. uiili lnuti 1111 kuolenwk~i". lliln·oinp.1 mui ta lääkkeitä h .1cttiin. Joko tauti p<1rani tai potilJl> kullli. Silun:ts~a s m nv tettiin, !>airnstclliin j:~ ku oltiin, ta i ai naki n pestiin kuollt'l'l. s[ih enkin liittyy nl(lllen moi'>tl tarina<~ . Sau n:ttonllu, jnkil u~komusten mukaan nsui siellä, niin kuin riihiI011H u riiht'S.'>ii, talli tonttu talliss.1 1ne, huolehti ~ii tä, e ttei sa una pclil~syt palilm.1Jn ko,·:.nkaan kylvyn \·a lket•n. Kun vam·a kuoli synny tyk~t"ssii, ~iiJ ttoi,·at k} lpijtH l<uu ln la utciden J lta, sa unan k.1 rsirMsta, lapM'n ää nen, j1)l..a pyysi b tsom<~a n \'Jikoista k;iltä,ln muu to in pimeässä satm,lSSil. ) tttlujnko? Ku ka tietäii!

Moni ,.,,nhcm p iail n p l.'lkä<idi nuorimies löv:.i il1.11li1 lä mmitelvstii S<l urM ~til sij:.n yöjunksuiltMm a amuvösl~ p.tl.ltcssaa n. Sie l1~ supi nukkuJ muita häir itsem.itt;i \'aikb ,·iiiMil höyryt pn:ist;i<in . :vl ikii suk1inen s uojan :.nt.1ja snuna o li k<Hm lard tsevilfc! \1 oni~sa taloissc1 oli myös p ieni paja l..ntitarvetta Vil rten. Ko tona v.1hnistetuissa tvokaluissil (kuokl..,1, viikate, kin·es nns) tarvittiin myös metalliosiil, ja ne t:.ottiin paj.1ss.1. laitcl\·a t<i koj" ryhtvi u~L·i n o;ep;iksi koko kylän ja isomrn.1n kin al ueen tarpt>ik~i . Veikkv MIJ.IfTifliiillm Ha u talahdcnm:.dt;) o li sell;~ inen scppii. jok<1 t:tl..oi p.1j.1ssaan koko seudun tMpcll..'>i. Seppäna h;inet tunm•t<~:.n vid.ikin, , ·aikkei ole tnn•in nu t l:titnj.lan v uosikymmt•niin.

Ja

12

KODIN ASUKKAAT JA PERHESUHTEET KodiSS<l <~sui t.wCIIIisesti pi'll'i, kolme - tai ndjiikin sukupolvea yhdessä. l\)jan ril kentileSsi'l omi'ln talon uudi sa!> ll tuk~c·na, h;in otti van hem p<~nsil mukaan "yritykst•t•n''. S<•n aj.1n - aika ,·idii ennen t,llvisota<l ja koneellistumistJ - tJloudt•ssa ta1'\'itliin tyiivoimaa. Ei\'iit ,·,mhukset jiiänt>et jonkun miiiiri.ityn iän my(itä dä kkc~llc, \'aa.n tyii!ii t~htiin 1~ii1l kaua n kt~in l·<l~.~dti i~ ja tt•rn•ys ~illh . Jo~ prnka ta1 pOJ<ll penv,lt t,1Jon, oli se \'10, ctta \'anhuk~d jäi,·;i( tJloon. Sii hen tuotiin ,·aimo jcl yhdessä kasv«tetti in lapset. S,1maan ruokakuntaan ~ailttoi kuu lua P<lrikymmenti.i henkeä. F.i se ain<1 ih m i ~ uhl<• i d ~·n kann.1l ta helppoa o llut, mutta jos minUi oli t<~lossa 17 , ·uotl.l j,, !--.1noi vielä, ctt;i "hyvät oli ,·;ilit", ei asinssa li('nl' \'illill<~mista (Tyyne Marttinen).

Ei s<•kää n ollut h<~rvi nill sta, l'ltii lap:>ct, , ·arsinkin köyhistii loisicn pC'rh<•istä, liihtivät Jw, in nuorin,!, jopa kuymmenvtiOti«inil \'ierilasccn työhön. Nä(., kertoo mm. Viljo Mesiäinen sisilriensa lähteneen t•nsin ln pscnvilhdl'iksi sitten piioibi t<willlbiin maillai~t«lon töihin. Ainakin kottm« oli 1\'öt aloitettava hvvin nuoren«. Eihän oppivelvollisuuttn ollut ennen kuin 1921 <~1 kacn.

Koulua ei .1rvostettu, koskc1 eliimincn oli ust•in hv,·in kiivhäii ja l a~knkin pienet hankkeet nli\ ilt tilrpeeseen, jCI olih«n sitt(•n kun l<~p~d lähtivät kotoa, v;ihcmm~in SUi tcl ruokapöydän ympä rill;i.

Kun poj:~t eivät kd ' <~ nncd siihen «ikaan lapsia v<JhtimMm, h<• <~uttoi\·,ll kMj.mhoidos!>a, pelto- j.1 metsMöissii. Nuor\.l ki'liS('t menivät miL·luusti uittohommiin, roomujen l,lst,w kseen t,1i halonhnkkuuscl'n 1\l h,Hl ~a.1dakseen . Jos isii oli k~sitvöläinen, suuIMi, riiiitii li, puuscpp;i tai muuta seJl(liSt<l, oppi j)olk<1 isi.in~;; rinnalla :~mm atin it~t'llecn , niin kuin esimerkiksi räätiili Eino MMttinen, jok,1 kulki isänsä kans~n \llllpcil'milSSil kylill<i. joskus oltiin \'iikkokin yhtiipiii.itii työrds~ uill ,,, pyhäksi hdtiin kotiin. Silmoin tytöt oppiva t naisten työt iiidin tili p<~ lv duspa i k.m em;inn;in rin nol1<1.

Piiaksi tili rengiksi pest('lutw1tlt nuori oli usdn kok\l \'ll<'dcn pi!i ka~'>ila n k<iymiitt;i \ älillii kotonil. Kekrinii (köyri, kcyri). joka oli \'<tnlltln k.m~.m syvsjuhlc1 (jokcl myöhemmin nwutttJi pyhiiinmi~·s­ lcnp1iivii ksi) tehtiin tvösopimus Si11ll,l<ln t,1i tois~·t~n työpaikk.1an tila" !><'UT,lc\\ .1ksi 'U\kieksi (pestuumcHkkin<lt). bii oli perheessii :>e jnkilJ)(i;itti .1sioist<1, ni in la~kn kui n ,.,,imonsakin kt>hd,,ll,\. L!>t'iSScl k11 eis:>c1 is;in s«n;l oli l<1ki, ja usein l<1ki oli km·,, . Kcrrota.1n <'riiiistii kylä n is;inn;ist;i, joka' aati \'ilimonsi1, joka odotti \'iim<'isilliiän la::.l«, .1j«mililn lin tujt~ km·illc s.1.1da kseen ~Ml­ lista, jolla mhaksi muu telluna vobi oo;l,lil hy tvvii nat~ Toinen t<1rinc1 kertoo tor\)an isä nnii~t;i, joka tahtoi em;intiiii «id<ln tekoon. Ku nl'miint;i l'i c 1tinvt kankililll kudonnalt«, ml'ni biint;i ja k,1tka isi kin·ecl lii k;mkailn loi11u:l.

Usein :;ai,•at l<1 pset tunteil tottelf:· mattomuuclcn S(•ura uko;~·t o;elkän.lh,lS!>a.1n. Hyvii, jos rang,listusviili.!lecn;; l>li koin111 varpu, jonk:~ rnngai:-.ta ,·c~ ~ai itse pihalt,l h<1kec1. Akki.) löytyi myii:-; nahk;:~ vyii 13

isim hou su nka ul uk~est,,, \'iela pclhempi, jos kiu kustuneen mielwn kiikcn o!>u i joku ,·iel:i r.mkempi ra ngc1isntsv~i line.

F.h·ät to ki knikki m iehet s illoi n kuin C'l nytkää n olleet pclntta,·ia, muttn usein kuri p erus tui pe lkoon. Myiis He rran pelkoon.

Kristillinen pohj;l\"ire oli usei n kövhi-;s:ikin kodci!'sa se sdkä· rankn , joka p iti yll,i eJ;im:tii. Useat kodin tyiit sekä juh lat jä ~es­ tettiin kirkkovuoden pliivien mu k("l an. Eikä kotiharta u~ postillan- t.1i r.1cl mahm lukuh C'tkint>t•n ja virsinccn llllut o llcnknan harvinainL•n. Kris tilline n usko onllli to ivoa p aremmas ta p uutteen kcs kl'l lä. Kirkk11- j.l pyhäkoulumatka t ol1va t sen ajan ih m isilk: tiirkeit;i. Mu tt,, Ju mal"a käytettiin myös kc ppihevosC'na k urinp idossa. "'J o~ et ole kiltti, pudoiiMI Jumola ison kivcn pääl k-si'".

Lu onnonsunjcl u~'>·' oli ~amn sih -y: "'jos ta pat hämähäkin, kuolCl' äitisi tai i s~i~ i ··. J n~ ;iiti ei pv~tvnvt va lvom aan la!>tcnsa kkcmi~iä, teki h.m tic tläväk.,i, e tt~ '"f un1a la nä kee pah at tekosija rankaisee sin u:t"'. O liko Jumalalla pelo ttelu hy\'ii vai paha, jää jokai'>en it-.cnsä m u bWjcn~a muk<Jan ra tknist,waksi.

F.i ole ihnw, e ttä is~it oli\·nt usein kov ia ja vaati\"at perheeltää n ko ,·aa työ t,\ j.t to tte lemista. S:tmanl <~iscn m.tllin he ofi,·<lt S<lill1eet om is~n kodei $.c;a.~n . Elämä kcrta k<~i kkiaa n oli ko,·:ta, .1inaL'ltn puur t,tmis t.l ja kiiyhyvttä va~tilan taistd ua. Va~ta toi ~n maa ilmnn~od,ln j;llkecn :tlkoi eli! mä sujua h clp<1mmin. Tu li ln p silisilt ja m u ut sosi.l<llb~t .wustuksl't. :'1\cljänncn käskyn kunnio it us oli t~icke;i, si,;ilt~ ihän ~iihen lupam., e ttä ··mcm-styLc;it j.1 k.lu<Jn e lilisit 11lc1clll pa;iiJ;i". Kun va paan kns,·n tukc;en ai kil alkoi jn kurin pito niin ko tonn kuin koulussa kie llettiin lastens uojelun ni miss;i, ka tosi käs itys m ~ i)<; ,·an hem p icn kunnioitta mb.csta, ja s~ura u ksct s iitä n\'a t In na päivänä kni kk ien itse nähtäv iss.'i.

1-l

TALONTYÖT Pliiviiryt111i jn vnpnn-nikn Edl'llä on jo jonkLtn verra n ollut tietoa t.1lon töbtii. Kaikki, mitä t,m·itti in, valmblcttiin kotonCI \·aatte it<l, kenkiä j<~ t.tr vekaluja m yöten. Pellava kasva te tt iin kotona koko suuren p~rheen tarpci~iin:. P~llavan ja s iitä keh!iityn la1~g<m v~ l i in ma htuu m(~­ m a en tyovmhctla, kuten rohktm men , hottam mcn, loukuttnm tnen, lihtaa mine n ja harj<wrninen. Kehräämisecn ta tYillii n ti L~lys­ ti rukki ja häkky rä el i harkki. Kehräilmiiä n saatettiin nou 5ta jo 2-3 aikaan yöllä. Ta h·en aikan a kehrätyt la nga t keitelti in luhkalipdissii, huuhdottiin (usein järvcs~ii) ],, lcvi tdtiin haasio ille tai aidoille val kenemonn. Kv llä '> iinä nais,·äelle työtä riitti. ei ollut Vclpa~-a~·~:n ongelmia. Pellavasta tehti in <tlusnwtteet, paidat, p uSI:'rot Jil nn<Wa« tteet. loinen vnt~ ttcidcn tärkt•ä materiaa li ol i villil, jokn st1.1tiin koto nCl kas\ atetuisttl la mpaista. La mpaat kt'rittiin ko lmesti vuodessa: syksyiU Kaisan piiivän aikaan, ke,•ättil h·ella jcl kesä ll;i ennen 1,m1p.1idcn laitunwlk laskemista. Villa kt~rsta ttt in jn kch rättiin lang.1 ksi, josta kudotti in d llak,mkaat h<1meisiin, housuih in ja nuttuihi n. Mvös kest;ivii SMka SMtiin vi ll nknnkaasla va· nu ttamalla. S<trka a tehtiin usei n myös yl i nmnn tarpeen rnarkkinoill<t mvvt:iväksi.

Kun t<nikki tehtiin kotona, o li puh detöitä tah ·i-iltoitM mvös mieh ille. ('uu«sh.lt (saavit, kirnut, kiulut, kauhil t. puulusikat jne.) syntyiYät o m iin talyci!>iin. ~amoin tuuhis('t ,.ilkilt, vi rsut ja tuokkoset. Keviiiillii hitrcnkorva n .1ikaan otettiin Vili'Vut Iuutiin j.l ispilöihin. l'uus tcl ki rkotuista päreio.;lii tehtiin ,·nkkoja moneen IMkoi!uks~·en ja tietysti valabtusneu voiksi. Kun lisät;iiin v ie lä rt~ki(~n, s uks ien jcl h u nnek<1lujcn teko, li(• nec si inä jo tarpeeksi.

Lapsista o li m ukavan leikkiä p uu palikoiden ja höyliilastujen seassa iltapuhtcclla, .tiku iskn tl'hdessii tosi työtä.

Tärkeitä töitä (lli\·nt maanviljely, kMjan hoito jn mchätyöt, joista ku;,takin on ke rrottu e ri.kseen toisaalta . v .ws mkin kesii llä tvöpäiväl kestivät nuringon nousust,, sen laskuun. Mitä olisi jak:;an ut enää hnrrastaa? Yöun.i jä i \'iihiin muutenkin, \·apna-a ikana voi kvälii. Ihminen eli luonnon ryhnissä - ~en a rmw ll n. Jos sää o li ">Uotuisa, o li sato jn pal kkt~ työst;i h y,·;i. i\ina t'i kuitcnknan o llut ni in. Kylmyys- jopa h alla - sateet ja tuulet olivat asillita, joihin ihminen l!i o k kosbil n pystvnyl vaikutt<tmaa n. SnMijärven P<M\"O - s uomalnincn tillonpoika Runebergin kuvn<~mana oli 1800-luvun a lun millliesimerkki talonpojnsta, joka kai,·oi oj.1t ka hl n syvcrnmiksi hallaa vas tnan, ··m utt;, Jum;,lalta kasvun toivoi'". Toivossa, e u ;1 kaikkj muuttu u pa rl~tnmnksi, on jaksettu e lää. l'itk;in työpä idin katk;, isi\·at ruokntun nit. Kolmesti p;liväs~ä syötiin. Aamulla kello 6-R m<tissil oli aamiaioen, usein jo kunnon il teria aa mutöidL'n jiilkeen. Vielä IY50-Iuv ullil ker toi joku 1.1psi syöneens;i hernl'kt•tlloa ('nnen kou luun lähtöä. Ei tahtonu t s itten ko ulun ruokn vidä pa rin tun nin p;iiistCi m aishw. Toinen "15

Mari Ylösen iltalyps)' tarhassa vuonna 1958.

ruoka oli päivällä yhdenkahden maissa ja iltatöiden jälkeen syötiin kolmannen kerran. Päiväruoan jälkeen varsinkin oli tärkeätä pitää "ruokaeerräiset", kesällä usein p1halla auringonpaisteessa. lltaruoan jälkeen uni maistui huokuttelematta.

Ruoka-ainekset olivat kotoa, eivät kaupasta. Leivät leivottiin ja puurot keitettiin omasta viljasta. Eläimet teurastettiin kotona Ja liha suolattiin talven varalle. Innokkaat metsämiehet hakivat ruoanlisää metsästä, jäniksiä, kanalintuja jne. Maito, kokkelipiimä, voi ja kirnumaito saatiin omasta tai naapurin lehmästä maitotinkinä. Kalat saatiin omilla pyydyksillä ja nekin suolattiin kovaan suolaan talven varalle. Suolaus oli hyvä keino myös sienien säilömiseen. Liika suola liotettiin sitten pois niin lihasta, kalasta kuin kuin sienistäkin ennen ruoanlaittoa. Oli potaattia, lanttua ja naurista omasta takaa, myöhemmin kaalia ja porkkanaakin. Ennen puutarhaviljelyä haettiin marjat mets1stä. Se oli usein lasten puhätyötä, ja mieluista olikin mennä sisarusten ja naapurin lasten kanssa metsään. Olihan hauskaa oUa Y,hdcssä.

Lapset saattoivat saada myös vähän rahaa rikkailta 1hmisiltä myymällä heille marjoja. Marjat säilöttiin keittämällä, usein ilman sokeria. KU11 kettetty mustikka säilöttiin pulloon, säilyi se hyvänä pitkälle kevääseen. Jos tuli hametta, otettiin se ensin pois, ja marjat käytettiin ke.ittoon sen jälkeen. Vain suola, sokeri Ja lamppuöljy ostettiin, joskus juhlaksi vähän kahvia. Kun ostamista ofi vähän, olivat l<auppamatkatkin harvinaista huvia. Mikkelin markkinat vetivät hyvin kansaa varsinkin keväisin ja syksyisin.

Toisen auttaminen oli kunnia-asia niin perheen piirissä, työn teossa, ruokataloudessa kuin kaikessa muussakin. SISarukset auttoivat ja kasvattivat toisiaan. Jos naapurissa tarvittiin apua, ei palkkaa kyselty, tai jos naapurilla sattui puuttumaan jotakin, annettiin omasta silloin kuin voitiin, tai ainakin lainattiin hänelle. Kotiin, vaikka se oli ahdaskin, sopi matkamies aina yöksi, ja mahdollisuuksien mukaan majoitettiin, samaan tupaan, missä itse nukuttiin, metsätyömiehiä, tientekijöitä tai uittomiehiä. SoP.u ja halu auttaa, antoi sijaa jokaiselle tarvitsevalle. Kylässä käyhin ahkerasti. Se oli sen ajan tärkein suhteittenhoitotapa, joka kannattaisi elvyttää uudelleen, vaikka ajanvietteenä ovatkin radio ja TV. August Muinonen kertoo 1 iemelän Taito-vainaan käyneen vuoropyhinä heillä ja Hautalahenmäellä. Muita naapureita kävi vähän väliä. Varsinkin naisia syytettiin kylänjuoksusta, jos ei työt joutuneet miehen mieliksi. Ei"fiene isäntä aina ostanut tarpeeksi kahvinpapuja, niin että piti emännän mennä naapuriin, kun kahvihammasta pakotti. Veikko Myyryläinen kertoo:

16

''Pyhäpäi\'inä varsinkin ukkoja istui penkit tiiynnä ja p o ltti tu pakkata, kessu.1 veti". Varmaa n siinä uuti5et käsite ih in ja m aai lmaa paranne ttiin, pa rannu ~kcin11 t kunkin knlotuksiin pohd ittiin ja ilmoja ar vel tiin. Lap"ct liiysivi:it n aa puris t.1 leikkikaverit tai keslii-;in onkikaverit, mutta se oli varmail, että kirkkkoilikiln il ei sa<.1m1t ky läl le m en nä. j oulupii h'ä ja pitkäperjantai olh·at myös päiviii, jolloin ei k~rl iä käy ty. Talvis in hi ihdelliin pa ljon jil lilskdt iin mi:i kcii kotitcl<.oisil la s uks illa. F.i ollut hienoja monoja l'ikä s u ksisi te itä, p uh umnttak.... rul \'almiina oste tuista suksisiluvois ta, voiteistil tai viirikk<iistä h iihtoas u is t,1. Asu tai väli neet e i olleet tii rkeitii, meno oli kOVil (l j(l tul o ksetkiu mieleisiä. l'itk;itkin ko,•lum<Jtkn t t,1ittui vat ta l\'is in suksili<J helposti j(l S(l,1toihM1 m (l tknn vnrrc lla oll(l sopi\'i(l h y ppy ri miikiäkin. Eikä hiihtä minen sujunut vn in kou luiki:iisilUi, vaan kaiken ikäiset k u lk i\·at tah· is in suks illn. Tuttu ln tu k utsui kulkemm111 ja nautti.m(lan tah· isäästä, a an1llva rh(lisestn iltanwöhää n. josku~ saattoi isä 'valjas taa hevosen reL'n eteen ja ky vtlit;i p c· ri lli~cnsä kouluun, mutta se tapa h tui harvoin. Ei ~iihen o ll ut aikaa useinkann, p ai tsi pakottavan ~vyn takia, L'" imcrkiksi hvv in huonon kel in takia. Ei kir kkQ matkall(•kail n kov in usein 15hd(•t!y hevoskyydi llä metsätöissä väsync(•n pollen tnkia, a inil k,1un tu lvlsin. \tfuttJ joulu na m(•ntiin a ;:~ mupim~:äss.1 jouluki rkkoon jc1 <llctti in hc,·oscllom ia kulkijoita rnu kan n jos su inkin S(lpi. :VI<l· nella ikiii hmisdlli on mu ka\' ia mu is tojn i~äntit·n ki lpn-ajoistil kirkostJ pill ates~a .

Ti1lkoita pidettiin pn ljon varsi nkin kesä is in. Oli hc inätn lkoot ja mu ittenki n viljojen le ik kutillkoot, puimatalkoot ju syksyisi11 perunM1ka i,· utalk?O!: Sam(lna p ;iiviinCi sMttoi olla p~ritkin ~a.l­ koot, sam,lna kesana yh 30 tal koot, JC1 ta lkoonu ehi,, J" ·11<11S lc1 riitti, k un väkeä Silattoi jakaa usemnpaankin p aikkaan. Oli tär· keää menn ä toisten ta lkoisiin, että sai sitten itse vuorostaan apua. falkoitten p itäjä jä•jesti ruokaa ja juomaa tal kooväl'lle vointins,1 m ukaan. Ta ikoo tanssit ta nssitti in työn jälkeen . Se oli tä rkeä pc· rinn e, josta pidetti in tiuka~ti kiin m. Smttajia liiytvi a i n<~ omast<1 takaa 1a om•in tarpeisiin. Vahvaselä n jalh1 knbiridsine haitareineen ja Ter v,llan Reino m <mdoliineineen <1\'a t jokaisen ikäihm isen muistissil. Muulloinkin sailtetti in pistiiii t,mssit kesäil tn isin p ys tyy n jonkun ladnn n ur k,lSS(l ta i vaikkapa Kellosalmen sillalla. Sot11 -a ika na se o li kiellyttyä mil<In 'ak<l \ an til.u1tecn taki.l . .\1utta ei la kia, jot<~ ei josku" o li"i rikottu .

17

JUHLAT JA NIIDEN VIETTO Joulu oli juhlist,l suurin ja odotetuin. Vi!ikka se monella t<l,·oin {>Ii ,·aatimilttomam pi kuin nykyiset k<> upallisvoittoiset joulut, osattiin ar\'OStaa joulun s.~nomac1 r<1u.l1<>n /·a ilon juhlana.

Jo ul un \·almbtelu a lortcttiin jo varhain suurel a syyspyykillä, kun työt ulkona o li !>aatu loppuun. Pyvkki pestiin käsin tai harjalla, jokililwn vaatL•kappalc erikseen, keitettiin lipeässä !>UuresSil kodan pyykkipada!>sa ja huuhdeltiin usein järvessä, jopa jäisess;i, mutta väljässä vedessä. Kuivattaminen oli myös hidast.1, kun ei ollut linkoa. Pyykki kk•rrcttiin käsin, jokaisesta kapp<~­ lecsta liik<l vesi pois. Se oli hidastn jn raskm.ta työtä. Kesäisin se oli mukil \'Clll1pa.1 jän·en runnalla.

Syysteurastus toi pc1ljon työtä. K;1ikki osat eläimcstä käytettiin ruoaksi. v,,Jmjstettiin veripaltut, makknr.1t ja ~ylty t koton<l ja jok,,inen niistä käsitti rrH.mta eri tyi.iv,,ihetta. Varmacm hauskin tyii ei ollut suolensisällön puhdistaminen ja suoJien peseminen, mutta se oli kuitenkin tehtävä, että saisi maistella maukashl nwkkaraa joulun aikaan tai jo eMmm inkin.

Iso, m utta miehinen tvii oli kynttilöiden valmistus kylmien ilmojen tultua. Valm istukseen tarvittiin paksua, lievä.kiertt'istä pumpulilankaa, jotn sni kyllä o~taa kau pasta jo 1900-luYun alkupuolella. L<mka katkottiin sopi,·nn pitUJ~iksi piitkiksi, jotk<l kiinnitettiin puukeppiin, jota sitten k<~ste ttiin sulaan ""taliin'·, eläinten '-iSUSr<I:'WOihln (JOta oli säilytdty sxysteurastuk.~i:;ta tiitii tarkoitusta varten) nim US('in, että ky nttrliiistä hdi sopivan paksuisia.

Lapset oliv<~t apun.1, kii)'den jäiihdyttämä~sä uiKOnll aini1 t<Jlissa kastetut kvn ttiliit, ni in että nt· voitiin taas uudelleen kasta<r !aliastinan. Muka\ aa oli juost<l ,·aikka talon ym päri kynttiläkeppi kädt•s!>ä, niin kuin Liluri PMtti muistelee lapscnil tehneensä. Kynttilöitä tehtiin paljon ja eri tarkoituksiin, ku te n suuret juhlakynttilät, käy ttiikynttilät, lyhtyky.nttilät jil tietysti kuuscnkynttiW. Ras,·oi~til riippui, millmsin kynttilöitl-\ saatiin, rätisivätkö ja räiskyiviitkii ne paljon vai väh;m. Siihen aikaan kynttil5 oli välttämätön v.:rlaistuksc~sa, ei \'ain tunnelman luoja, lliin kuin n}rkyi ~in. Vielä sot<J-<Jikana kynttilä oli tihkeä öljyn ,·ähvyden vuoksi.

Joul usi iv~nrs teh tiin perusteeJJisesti. pesten huoneet katosta latt iaan. Kun Jpuna käytettiin suopM ja hiekka n, harjaa tai tuohesta lchty5 huosiaa ja paljon vettä jil \"Oimia, <Jlkoivat macllaarnallom<Jt l<ttl ialankut hohtaa ,·alkoisir.HI kuin uudl't.

Kun ka ikki oli puhda~t,, tuotiin lattialle jouluoljet vidii Veikko :Vlyyryl:i.isen l <~ psuudessa, myöhemmin joulukuusikin , ·ihreine oksineen. Olkien lattialle tuomi:.cn syyksi :Vlyyryläinen an·elee sitä, ettei pesty lnttin likaanhrb i, mutta olihan joulun Herrakin syntynyt seimen oljille, miksei ne sitten ihmisille olisi kelvm1neet. Ku usi ko risteltiin omatekoisin koristein, jotka vnlmistettiin pipareista, {Hill'noista ta i pdperista, mitä kenelläki n satt ui olemmm. Kun rw)kapöytä katettiin runsain antimin, oli juhla \·il lmis. Joul uleipä ja vehniinen (nisupulla), jtlta siihen eli-

1R

Aitienpiiil'c'ijullla oli ennenaikaan yksi t:irl..eimmistä l..e1 Jän juhlista.

KU\'cl cliltenpäiväjuhi,1Slc1 koululla 13.5.1934.

kaan tehtiin \ain juhliin, kruunasi juhlan. joulukaljaa tai sahtiakin oli kotona valmistettu. Myös eläimille varattiin valmiiksi heinät ja aluk~et, jo~ niitä ei sattunut kotona olemaan. joulu oli rauhan juhla ja sen mukaisesti sitä 1 ietettiin. Vielä nytkin joulurauhan julistuksessa pyydetä~in juhlaa 1•iettämään rauhalh~ti ja sen •m·on mukaisesti. Rauhan rikkojaa voidaan rangaista. joulukirkko kuului asiaan, jos suinkin oli mahdollista päästä sinne. joulupäivänä ei tehty kuin välttämättömät työt ja kylään ei ollut sopivaa mennä, ennen kuin tapaninpäivänä, jolloin oli jo iloisernman juhlinnan vuoro leikkeineen j'a nuorten kyläilyincen. Ei ole ihme, että joku toivoi joulun o evan joka päivä, niin mieluinen juhla se oli. Varsinamcn juhlaosa alkoi Tuomaan päivästä, joka on 22 ioulukuuta ja p;i;ittyi 13. tammikuuta olcvann uutmpäivään.' Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi'. joululahjoja ei j'uuri annettu vielä vuosisadan alussa. jotakin pientä, kotona va mistettua ja tarpeellista sai,at ainakin lapset: Iapaset, sukat, myssyt, kotitekoisen Molla-\ltaijan tai sukset simä oli tarpce~1. Väisäsen Eeva muistaa '>aanccnsa sisarensa Eevin kanssa /·o ennen sotia, noin 6-vuotiaana, po liinisen nuken joulupuki ta. Myös ruokia lahjoitettiin puuth.X'Ssa oleville.

Muita suuria juhlia olivat pääsiäinen, hclluntai ja juhannus.

Mikään niistä ei kuitenkaan onut joulun veroinen.

Hiljainen- eli piinaviikko kiirastorstaineen jn pitkäpe~antainecn oli hiljaista jn vakavaa aikaa. Pääsiäispäiv;it ohvat iloisia kevään juhlapäiviä. Silloin tehtiin kodeissa mämmiä ruisjauhoista ja omatekoisista maltaista. Rauha Jarkka kertoo omiin lapsuusmuistoihinsa liittyvän pojan, joka usein toisti, että "mämmi on makeeta maion kanssa" p niin varmaan monista olikin. Kananmunat, jos kotona oli kanoja, liittyvät myös pääsiäisruokiin. 'iitä saatettiin maalata sipulin kuorilla ja väreilläkin jo ennen sotia. Suklaamunia ei ollut, e1 myöskään rairuohoa. Palmusunnuntaista pääsiäiseen lapset hakivat pajunkissoja sisälle äidin iloksi, mutta virpominen tuli vasta paljon myöhemmin karjalaisen open myötä. juhannusuhlat kokon polttamisincen Hirvivuorella olivat koko

19

Kusta Hokkasen leski Lydia lähdössä viimeiselle n1c1tkalle Pol7jois-Kolon pihasta saailojoukon ympäröimänä

kylän ja seurakunnan yhteinen tap11htuma pitkään sotien jälkeen. Sinne tultiin linjll-autoilla kauempaakin ja kyrän naiset hoitivat maksullisen ta~oilun.

Tämä perinne alkoi hiipua vasta 1950-j'a 1960-lukujen vaihteessa, ja jäi pois kokonaan, kun ihmiset omii a autoillaan pääsivät liikkumaan laajemmalti. Mutta juhannuskoivut portsaiden pielissä ovat olleet ja ovat yhä merkkemä keskikesän suuresta juhlasta.

Myös monet perhejuhlat toivat vaihtelua arkipäivän harmauteen. Varsinkin häät olivat iloinen, odotettu tapahtuma kylällä ja kauempanakin. Ennen kuin häihin päästiin, olivat kihla;aiset ja kuuliaiset.l<uuliaiset ovat jo jääneet kauan sitten pois juhl1en joukosta. iitä vietettiin sen kwmiaksi, että morsiusparin avioliittokuulutus luettiin koko kirkkokansalle tiettäväksi, entisaikoina, jopa kolme eri kertaa. Kuuliaiset saattoivat joskus olla häitäkin komeammat juhlat.

Pitoemäntä apulaisineen kutsuttiin taloon ja ruokaa ja !'uomaa valmistettiin monenlaista ja runsaasti Häitä saatettiin juh ia useampia päiviä yhtä päätä. Ilo ja riemu oli niissä päällimmäisenä, mutta joskus saattOI juhliin liit~ä remuakin runsaan juomisen takia. Kutsuttujen lisäksi tuli juhhin usein myös "kuokkavieraita" eli kutsumattomia ja sivuJiisia juhlijoita, ;oiden käytös ei aina ollut toivotunlaista. Sanottiinkin, 'ettei ole min pieniä pitoja, ettei kuokkavierahia". Kerrotaan kaikenlaista, eräissäkin häissä löytyi joku juhlijoista talon aitasta lihatiinuun istuneena, eikä päässyt p01s ilman apua. joku poikaporukka oli pikkutunneilla kotiinpalatessaan hääjuhlista jäänyt suoaukea IIe, eikä päässyt pois ermen aamun vaikenemista, kun vuoret näyttivät ympäröivän suota joka taholta.

Muistelemista hääjuJ1lista riltti paits• håäparillc niin vieraillekin usein koko loppuiäksi.

Myös hautajaisia vietettiin useampi päivä. Saattoväki tuli surutaloon jo ennen hautauspäivää. Syötiin, juotiin ja surtiin yhdessä.

Vainaja vietiin koko joukolla kotoa hautuumaalle, missä ennen siunauskappeleita siunaus tapahtui. jo e1men surutalosta lähtöä pidettiin hartaushetki \'ainajan avatun arkun äärellä kotipihalla. lsrael Kekkonen oli mies, joka usein puhui vainajan muistolle ja hoiti muistotilaisuudet Usein matka tehtiill hevosilla, kesäisin joJ>a veneillä, ainakin osittain, ja monet taisivat matkata jalkaisinkin. Sitten tultiin takaisin surutaloon, missä muistoateria odotti, samoin kahvi t kaikkine herkkumeen. Kahvit voitiin ta~ota jo kaupw1gissa esimerkiksi ravintolassa, ennen surutaloon palaanusta.

Miten elämänläheisiä ja luonnollisia olivatkaan tällaiset jäähyväiset läheisille. Kuolema ei ollut kaukainen laitoksiin suljettu tapahtuma. Vieläkin monet vanhat laitoksissa sanovat, että tahtoisivat tulla "kotiin kuolemaan".

20

HIRVIVUORI Kotiseutu/li 11iiköalnpnikkn

MiymäHirvivuorelta Kotiseutuni maisemia muistellessa tulee mieleeni kylän kesluoteeseen. kellä kohoava Hirvivuori. Seudun korkein vuori. Tuo vuori on

ollut merkittävä koko kylälle.

Erikoisesti on mieleeni jääneet juhatmukset. Nimittäin Mikkelin maaseurakunnan nuorisotoiminnan kesäinen päätapahtuma oli juhannusaaton kokkojuhla Hirvivuorella. läitä seurakunnan kokkojuhlia pidettiin vuodesta 1933 aina vuoteen 1969 saakka. Seurakunnan eri kylien nuoret olivat aina vuorotellen juhlan käytnnöllisen puolen järjestäjinä. Sinne rakennettiin kokko, järjestettiin myyntipöydät Ja kuljetettiin virvoitusjuomat ja makeiset myytäväksi Iänetytyön hyväksi.

Jo lapsuudestani - 1930-luvulta - muistan millä innolla juhannusaaton iltana mentiin kokkojuhlaan. Usein oikaistiin Muinosen viljelyssuon saran piennarta pitkin. Sitten kiivettiin jyrkkää polkua ylös. Maantien kautta kiertäen olisimme päässeet loivempaa rinnettä tietä pitkin. Autotietä vuorelle saakka ei ollut. lhmjsiä tuli ympäri pitäjää linja-autolla, toiset polkupyörillä ja lähempää jalkaisin. Väkeä oli paljon.

Alkajaisiksi Suvivirsi kiiri mal1tavana yli metsien, peltojen ja vuorien virittäen mielet suvijuhlan tunnelmaan. ·•... taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa.. .''.

Siellä oli paljon ohjelmaa. Seurakunnan papistoa oli mukana.

Kuultiin nuorten todistuksia, lauluesitykstä Ja yhteistä virrenveisuuta. Väliajalla nautittiin myyntipoydän antimista. Lopuk-

21

si, jos siili salli, kat;,t'ltiin kt1kkotulen liekkejä j.l hiilloksen hiljail hi ipum ist <~.

Snd,m \' uosinakin jiirjcstettiin llir\'i,·uorcn juhannusjuhlia.

Eräs i~~int;i, 11lil<ll1\'iljelijii K.ll'jillaim·n on k(:rlonut eriiän;ikin juhannus<lilttona tykkien jylincin \tlikkd istii l'äin sii<";tiinccn virrcm·~·isuut<~ . l\likkeliiihiin pommitettiin sid ä sijainn<'cn piiämajnn t.lki,, paljnn. VnnnMHI näissä sodan ajnn kokoonlumi;,issa monen syJämcstii kohosi ham1s pyvntö t<liViiSta k{lhti: ''Varjt'll' ]llmala kotiscutuammc, varjele koko rakasta isiinm.u•tnmme.

Anna m{:idän pitiiii itscnii i ~yytc mmc".

Kylii n nu{lret pcrustiv<ll 19~0-ltivu lla "K,1stehclmet'' -nimisen kerhon, job kokoontui s unnuntai-iltaisin keskus telema,m eliim~in p('ruskys)'myksistii j<1 lnul.unaan hengellisiii lau luja tnh·isin <1 ina jonkun kotiin tai kou lulll' ja kesäisin Hir\'i,•uorelk '1äs:;ä pari piiiYiikirjnmerkin tää 1lirviv uori-illoista: "1 .5. -.J5 ... /1111t11i. kuin il/i::il//11/t' olh'<'f liiilt'llll,liillii /111111111111 - ympiirt'iiiJiiu mt•itii jllllltlftlll ~uuri jo k111111i~ temppeli ... · ja "2Ui.--JS ...mlmistdimlllt' f't'llmkullllrlll juhtlllllllsjuhlall Hiri'il'lltll'('/la. Kui/('uknnu t'/111111' eoiuecf liilllt'ii t!la:: /Jiil~/11 ilmnMfr1 'J'emppelistiillllllt' i'11illa todl'l/i~/11 hiljai·'llllfftl. tvluodt>~lillllllt' ,:i:::kt~piirill j11 kii~i kiide:.~ii lnllloinmw to~i ~ydii­ mi~lr'illllllc: "Ku11 hiljaisi11 lwtki11 ... " ja "Oi Ham llltlk,;cill jiiii... ".

VMmaan moni nuori {1!1 midili<·ttvnsii kt•r,l !><lmoillut Hir\'ivuoren polku jil kl·snyön häm)'s<;ä. Sidlii on van nnttu ikuis ti! rakknutta ja s uu nnitcl!u yhtl'istä lulc,·ilbuutt,, . Tai k\m on ollut \'nik(•n,,, ni in kuin t•räs kyliiliiincn kcrtl)i, kih·ennyt tankknnsa kanss,, ,·uord k vk-;inäiwv tccn, k,ltscllut m.1isemia jn niihnvt ~is ti muistutti 1\uttaj.lst,,, klhdutti jn Otnvan kirkon ris tin kc\'t.'l1si mielen. \llitä kaikkc.1 Hird\'tlOren kalliot, kh·et ja polut \'Oisi\'illkil;'ln kertoa näkcmii.,tiiiin ja kuulemnnstMm nwsien S<M tossa. Multa ne vain ~<l mm aloi tuu ju k;itkc<.• salaismt tensn unhoitukscn yiihön, nii n kuin i hmbcliimi~s~äki n. Aivan kuten l'nloheimo l'riiiiss<i runossa<:~ n sanoo: "... kui11 hickkrl l'iaii Pllorlcl eliilllii'lllllt', II(' Jll'il iiiii jiiljt'l "'''lllwlwll. Mt• l11:<kin tiimli11 plii<•iill Pllclfu:::flllliiiillllllt', 111111

se

jo<ku-: llou~c,· ulla fliekau ~t'll kuiu ln'llllt>l kukat - muisft>fliii'IIIWlit•ll ".

· Ny ky<~ik.1 n <:~ puhutMill pt~ljon juurist<~ i·• jumien etsim isestä.

Vilrmilan mom:n tämän scutukunnnn ihmisen yksi juuren ha.1r<1 0n k,lS\'tliHit H ir\'i\'LI01'('11 k<ll lion halkcamiin.

Kun \'U(\Sien Filkeen mn,lil m<~o myllerryksist:i paln<1n ajatuksissani lnp-;uut<•ni mabcmiin, kiipeiin Hirvin10ren ladlc. :'\äcn sieluni silm ien cd<·%ii vuoren juurella Hirvilammen, knuk,1a pilkotto\·a n Plllilawdt•n sdii n, mu ut.unnt t.1lot, pellot ja metsät.

Tul kitsi!>in tunlccni Pail\·o Oj.mderin runon s,moin: ..... kaikki 111ii tmrSt'll 11iii i11 , lukcmatltJ/IIrl/ , anunlmt 11111i~ttlt kui11 kuknl kiPir11 alt · e!JIIIl'iil ltlll, ,·[o/uHI ... Kaikki k1111 ttlil~t'll niiiiu, (l/1 sit•lu/lain Jlylliipiiil'ii. <mfk11i~l11 tup11 ~·11. l11ii11 /(111111/ lao;:tut poi::. K11ikki 011 ftJ!fllfii ir1 mulwi:<t7a. l'llill riuftl 't' ~ykkiiii, /1/ltistoll kt•flot k1111 kaukao kåikur'll ·,,i".

2:2

•voe tuon en juttuja• /..ui/lasi Alatalon Kasper maksua

1 iholli

tarjoav.11/e. Edessä Lauri Kekkonen.

SUUTAR " ON SUVEN SUKUVA Syöp '/iltnt, reppii nahat

Pieni ruskeasilmäinen poika J·uoksce polkua pitkin Hiekkalan rantaan, työntää veneen Puu an kirkkaaseen veteen ja läh tee määrätietoisesti soutamaan kohti Alatalon rantaa.

Aurinko lämmittää pojan paljaita, ruskeita s;iäriä ja käsivarsia kun h;in soia uttaa a.rot PuuJan melkein tyynecn veteen. Poika on vähän toisella kymmenellä ja mielessä on visusti asia, jolle isä on hänet lähettänyt. lsä on tilannut Alatalon suutariKasperilta kumitcr;isaappaat. 1 yt saappaat ovat valmiit ja pojanon määrä ne hakea. Männynkävyt eJ\'ät pistele pojan kovettuneita jalkapohjia kun hän paljain jaloin pinkai<;<.>c rannasta mäkeä ylös Alatalon pihaan. jo kaukaa poika näkee, kuinka suutari kuokkii kcssumaatan navetan takana.

Pojan sailpuessil Kilsper istahtaa P.enkercelle piipuaan lataisemaan. Vilttihattunsa alta hän mittallec muutaman neliön maatilkkuaan ja verkkaisesti virkkaa: '"Kuule poikil, kun kasvat suureksi ja riskiksi, elä laajcnna viljelyksiäs• kovin suureksi, ettet ole vanhana ihmeiss;isi niitten kanssa". ykyincn Pirk;ilamminmäen isäntä ei liene ottanut neuvosta opikseen, koska viljelee nyk)risin noita samoja Alatalon peltoja.

Mittatilaus työtä Suutarit kierteli,,ät taloissa kyselemäss.1, oliko joku kenties mojukcnkicn tai jatsareiden tarpeessa. Tilauk:.csta sitten valmistuivat mittojen mukaan tehdyt kengät keneltä joutuisasti keneltä vähän verkkaisemmin. Useimmjten työ tehtim tilaajan luo-

23

Toivo Kekkonen parturoimassa suutari Kasperi Hämäläistä vuonna 1958.

na paikan päällä ja palveluksesta maksettiin rahalla.

Töitä riitti, sillä harvalla oli kenkien teossa tarvittavia työkaluja ja taitoja. Piikojen ja renkien pestiinkin jo kuului yhdet kengät vuodessa. Suutarien ammattitaitoa pidettiin arvossa j·a suutarin tullessa taloon häntä syötettiin ja JUO tettiin ja hänel e lämmitettiin sauna.

Pikrihmoo ja sianharjaksia Suutarin palli oli kuin alaspäin käännetty saavi, johon oli pingotettu nahl<:a päälle. Suutari isnli pallillaan takapuolen muotoifemassa kuopassa, työn alla oleva kenkä polviensa välissä. Tarpeet saatiin kotona teurastetuista häristä, joiden nahkat käytettiin juvalla parkittavina. aulat tehtiin kUivasta koivusta ja ompeluun käytettiin pikirihmaa.

Pikirihma oli useampikcrtaiseksi kerrattua pellavarihmaa, joka hangattiin kestäväksi pikipallolla. Sian harjaksesta halkaistiin toinen pää ja se istutettiin pikirihman säikeitten väliin. Tästä saatiin neula. Naskalilla suutari teki nahkaan reiän, josta harj·as pikilankoineen pujotettiin läpi. Suutarin työkuluihin kuului isäksi suoria ja väåriå puukkoja. Ainakin Alatalon suutarilla oli myös tolppakone eli ompelukone, joka mahtui saappaan varteen s1sään.

Jatsareita ja ruojukenkiä Kysytyimpiä tilaustöitä olivat vaneiliset ruojukengät. Mustaa nappaa olevat poksinahkakengät ja harmaata nappaa olevat haljasnahkat. jatsarit olivat pitkävartiset kengät, joissa varren nahka oli rypyssä nilka11 kohdalta. Kumiteräsaappaisiin suutarit tekivät riahkasta varret.

Kun vanhat kumiterät hajosivat, ne irroitettiin varresta ja samoihin varsiin hankittiin uudet terät. Kuuluisat lapikkaan tekijät olivat eri miehiä. Yksi heistä oli olavalainen Veertti Pöyry.

Paitsi kenkiä, kyläsuutarit tekivät tarpeen mukaan myös valjaita ja rukkasia. Hevosmiehet käyttivät mielellään koirannahkarukkasia, joissa päällinen oli koiran nahkaa karvoineen päivineen.

Alatalon Kasper Alatalon suutari oli j·o ulkonäöltään erikoinen. Hänestä on monella kyläJäisellä vie äkin selkeä muistikuva. Päässään Kasperilla oli usein vilttihatn1 ja jalassa nahkahousut Leppoisalla miehellä roikkui piippu suupielessä ja silmälasit välähtivät varsinkin jos joku asia e• mennyt aivan mielen mukaan.

24

Kamppailu kuoleman kanssa päättyi metsämiehen häviöön Menehtyi puun alla Kekko.lassa & . .lomUB johl&nal ty81ap._ latat.alnul>, oU JUn;rl Hlm211ls~n jlUn;rl 11. Jo-24. cn:D lty71Den "'""" oaUal v!lm• l<<a'ki•llkkonal vataan alaosan pUUe Ja .o.aln ollenj IDII&kannas, mlllkl . pQls~aamll:lt:~ Mlltkollo plllll.n ltd:kolao kr· Ol>n<ttomuudon uhri Joutui ole- oU.S l<>du..o.lltölsuU . x.~nut 1 IIIAL !rr.aan pwillululssa solli.I!Uc Jok- bhto bank~l>d. Timlo. ~.Dl s..nldn pitki n alku. Hi o el tod<n· hAn oli yritllllll'l Nlula ja .Jd.rveltl M&Jnltruno pll vln l oli auuta.r l nnot.~\1 o llut heti naout IJl.lr• h7V1)aee.okl:rttlmllll lra~lot. lt 1 a per 1 R A m a l ll n ~ n lllbto- I'!)UI1.Sa, vaan hän on peluta~n puun tyv~ p6UII>, m.!nl<l o!UI nyt Utap!UvSUI asunnostaan mm- !taend kaivanut liUlista pU~llen saattanut malruulla ollen oUrtU nllreten o . )-4 kilometrin ptlhan lcllliiU.o. • m841a s!vulta puristus- pUlUI.o. pois, mult& e l· ollut o~ h.alonbaklru,_,_ Hlmllllstl el kohdasta. Hlne:o v olttle;lft oUvat \U.D.ul ttoslk&la:yrl!7~<1df . osattu odokUa yöksi lrollln, koska kulteolrl.o. loppuneet ko.skm. .uJI · .ltaJrper Hllm1li.l nen .oli eyot:ra:rt bl.o. oU Je>Ruo t'DJitnldn ty!Xul bl."'tn alleen purlsluskobtun" ol! 1893 ja bi.D o!l po!lwnlea.' tlhdm Joutunut olem.. n Oltl lrolol poJ-. T~ II7Yrlt DO&J)urll VAlta tont&lu muoa rybt:ytvlt thmetAi,ll<lion K,lsJwrin cl:imt~ p;;;,uyi ~lemi.So h4n&c potsseoloaan, ko!J.(r,1,1tJi>c~ti JWIIIl .!IIe• lok.tkuu~.\" 1'}() 1. k& b io oli luvannut lM!td malnlt.. \una a""'una erl ln cupurtn kaiUAlatalon !'uuren tuva n n u rka~sa o ikcal1.1 n li ~utarin si\nN kalean.\ Kun blntl e:i Jcuulunu1 sovittuun • Iltaan paikalle, l')'bd yt.. ky ja eteliiikku nnn all<l pöytä. PiPnl·t tyiit Al,1t<1lon suut.lri rtta naapurlell lo!IMst. e t.intölhlo. teki usei n il miliseksi. :-vlaksua kysv tl iit'S!>ii vasta ukseksi saatPerjontalt& vaskn y6lll Hlmlllll· toikin sa,1dill(lusahd uks('n "Vrw ltwll t•ilwl/isell i111tuia 1... lltll

IOy<letUinkl.n metoii>IA kutu-

puun alta. 1on.oe bAn oli melruo!U&bl purl&lu"-n jouduttuaan. .Puun tyvlon. Jota Härcll~lnen todenn l k ölsesll o!l vtere fs~n puun avulla ryhtynyt lleell

n ehtynyt

Suut.uintöiden lisäksi Kasper kalastcl i, mt;lsiiskli ja oli m yi'is tn itdva te rva n tekij;1. ls tu it1<1lusen \·irk,1a toi mitta nut kLiiknn nnh ka ~ai kyvtiii ,·cneen tuhdolla, ktm Kaspe ri souli ni in kauan ku in Puu la v.1in p ysvi sulan.1. Kn[(l nSMlli insa hän jnkoi mil'ldläiin 11<1apureide n kanss<l.

Jouluisa Suutar-Puavo v .~nh.1mäen Suuta r-Puavo ol i kii;i n teissään jo utuisnm pi ktlin h uolellinen ja \ erkkilinen Kasp er. Kun Kasper lt'ki yh tä kenkäparit~ vii kon kin saattoi PacwoJta syntyä k" hJet kengä t yhd(•ssä päi\'ä~sä . Paan>lta o nkin lähtö isin sanonta 'Tii:;,;d ei kaum11 kuawja kiiilllll'liii", jon ka snatta ,·i cl ;~kin kuulla kyläll~ .

Snm<1an mi(•hccn liittyy myös srmontn '';\kiliiill tiislii ~~·h'Pifiiiill ku Suutnr-Puaw Huolnriu kyliimii~lii ~1111/IIIS/11 ... Paavon joutuisist.l kään teis tii ke rtoo sekin ta ri na. kun lluotarbsa oliL·ssailn t.1losta ei l.öytynytkäiin nauloi h in tarviltn\·an kui van koi\'ua, Paa vo sa h.1si \'MStan päästä kic k(lll j<:~ teki s iitä tarvi ttavat n.1ulat. Siinäk;iän touh ussn ei turh ia kyselty cikn ka uan ku,l\'oja kiänn elty.

Rättitöppösiä räätäliitä Alatc1lon K"sper Hiimiiläi nc n oli viimeinen näi llä seudui lla toim inu t ky läs uutMi. Niirväl;in kylällä a~u n u t Eino M.1rtt inc n oli ,·arsin aisesti r:i:Häli, mu ttil e rikoistui s uutarc iltcn hävitlvä rät titöppös ten tekoon. Vielä kymmenisen ,·uott,, silll'n Eimi' o m pL·Ii kirjoitt,\jallekin pap"n vanl1nsta mnn ttd istn ku nlln tii p piiset, joid en \' crta is ia ei kaupastil wh,l ll<l sm1.

23

..

RAATALI Eino Marttinen Ennen olivat maaseudulla käsityöläiset hyvin arvostettuja anunattitmiehiä, silJä silloin ei ollut tapana eikä mahdollistakaan ostaa kaikkia tarvittavia tavaroita I<aupasta. Eri alojen ammattimiehiä oli runsaimmin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvlm alukuvuosikymmeninä, jolloin maaseutu vaurastui, mutta tehdasteollisuus ei vielä kyennyt täyttämään lisääntynyttä kysyntää.

Arvostettuja käsityöläisammatteja olivat erityisesti sepän, suutarin ja räätäJin ammatit. Korpijärvellä räätäfin ammattia harjoittanut Eino Marttineil oli ilmeiSesti yksi vimeisimpiä kyläräätäleitä koko kunnan alueella. Hän teki räätälintöitä aivan elämänsä viimeisiin vuosin saakka.

Eino Marttinen syntyi 20.11.1903. Hänen kotinsa, AhoJan tila, sijaitsee lärvälänkyläntien varrella, noin kahden kilometrin päässä Vanhamäentiestä. Talon ohitse kulkee myös ärvälänkyläntiestä erkancva KotLkkuniementie, joka johtaa PuuJan ran._ taa n. ::::::::-Eino peri räätälin ammatin isältään Mnlnkinksella, joka oli ~ ~ ~-:-. aikoinaan tullut Hirvensalmelta ja nainut läheisen Pesun ta- .::::::::;;;;;;~--. ~ lon tyttären Marian. Einon kotitila olikin erotettu Pcsun talosta aivan itsenäisyytemme alkuvuosina. laimisiin Eino Marttinen meni kesällä 1927 Mäntyharjun Tiilikkalasta kotoisin olevan Tyyne Gyntlterin kanssa. Heille syntyi kaikkiaan neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä.

Eino Marttinen kuoh lähes 84-vuotJaana 27.10.1987 ja hänen vaimonsa Tyyne nukkui pois 11. tammikuuta 1993.

Hauska yksityiskohta Eino Marttisen nuoruudessa on se, että hän sisämaan miehenä joutui suorittamaan asevelvollisuutensa laivastossa. Myös talvisotaan hän osallistui laivaston riveissä palvellen kuuluisassa panssarilaiva Väinämöisessä. Jatkosodassa hän sen sijaan palveli maavoimissa sotapoliisina ja vanhempiin ikäluokkiin kuuluvana hänet siirrettiin reserviin keväällä 1942.

Räätäli Malakias Einon kotitila oli ja on edelleen varsin pieni, joten räätäli- Marttinen ja nammatilla hän hankki tarpeellisia tuloja, joita pienimuotoinen vaimo kuppari maanviljelys ei kovin runsaasti tuonut. Maanviljelys toki vei paljon aikaa keväisin ja kesäisin, mutta silti Eino pyrki teke- Mari Martmään räiHäiintöitä myös kiireisimpinä aikoina. tinen uorempana miehenä hän oli kierrellyt eri taloissa tekemässä räätälintöitä, mutta myöhemmin l?erheen perustettuaan hän harjoitti räätälinammattia kotoaan käs1n. Hän valmisti uusia vaatteita kuten miesten pukuja ja paitoja sekä teki myös nahkarukkasia. Kylän miehilfä oli myös tapana tuoda Einolie pukuhousuja prässättäväksi, joihin hän sitten suurilla prässiraudoilla teki terävät prässit.

Välittömästi sodan jälkeen 1940- ja 1950-luvuilla Eino Marttista työllistivät erityisesti vaatteiden lyhentämiset, jatkamiset ja

··'=---e

26

Eino Marilinen perheineeen mök-

kinsä seinustalla 7949.

muut sellaiset työt, sillä silloin ei saanut tavarapulasta johtuen ostetuksi uusia vaatteita, vaikka rahaa olisi sattunut olemaankin.

Kun sitten elintaso nousi 1960-luvun puolella ja ihmiset alkoivat ostaa entistä enmmän vaatteita kaupungista, niin Eino Marttinen alkoi valmistaa tikkitöppösiksi sanottuja j·atkineita. ämä kevyet jalkineet saavuttivat suren suosion, si lä niiden maine levisi ihmisten mukana ympäri maata ja niitä pyydettiin valmistamaan joskus enemmänkin kuin mitä Eino ehh. Tikkitöppösten materiaalina oli esimerkiksi vanha ns. pomppatakin kangas, josta Eino taidokkaasti ompeli huopatöppöstä jonkun verran mistuttavan jalkineen ja /·ohon hän liimas1 noin yhden senttimetrin paksuisen pohjan. Näitä tikkitöppösiä Eino Marttinen valmisti aina elämänsä viimeisiin vuosiin saakka.

Räätälintöiden ohella Eino teki myös jonkinverran puusepäntöitä, kuten esimerkiksi valmisti huonekaluja, suksia, pärekoreja ja pärevakkoja. Hänellä oli myös eläinlääkintätaitoja ja monesti l1äntä pyydettiinkin hoitamaan sairastuneita eläimiä, si!Jä eläinlääkärin l<utsuminen oli sangen kallista ja matkustaminen hidasta.

Eino Marttisen harrastuksiin kuului säätilan tarkka seuraaminen, muistinmerkitseminen ja joskus jopa ennustaminenkin.

Hän piti päiväkirjaa ainakin vuodesta 1928 aina 1980-luvuile saakka ja tähän päiväki~aan hän merkitsi varsin tarkkaan kulloisenkm päivän säätilan ja sen mitä hän ja hänen perheensä minäkin påivänä teki.

Eino Marttinen oli myös innokas kalamies. Toivo Niirviinen muistelee, että monesti kesäisin juuri herättyään hän näki jo Einon tulevan kalasta. Eino saattoikin kesäaamuisin lähteä katsomaan katiskoita tai rysiä jo aamuyöstä, kun muut eivät olleet vielä heränneet.

Eräänlainen harrasrus oli myös yhteiskunnallisten asioiden tarkka seuraaminen ja monissa luottamustointissa vaikuttaminen. Eino Marttisen tytär Toini Tiihonen muistelee, että hänen isällään oU tapana kuunnella kesiP.äivän radiouutiset tilanteesta riippumatta -seikka joka Toini Ti1hosen mukaan joskus harmitti hänen äitiään, varsinkin jos oli kiireinen työ meneillään.

Eino Marttinen ei ainoastaan seurannut tarkkaan tapahtumia, vaan myös itse vaikutti kotikylällään ja kunnan alueella. Hän kuului Korpijärven koulun johtokuntaan yhteensä 32 vuotta (vuodet 1942-1974) ollen useina vuosina puheenjohtajana ja taloudenhoitajana. Lähes kaksikymmentä vuotta (1957-1976) hän kuului myös kunnan asutus- ja maatalouslautakuntaan, sosiaalilautakunnassa hän oli varajäsen vuosina 1961-1972, Korpijärven piirikirjaston johtokunnassa hän vaikutti vuosina 1962-1965 sekä oli vaalilautakunnan puheeJohtajana vuosien 1958-1975 aikana toimitetuissa vaaleissa. Lisåksi Eino oli pitkään myös pai27

Eino Marttisen huolelliset päiväkirjamerkinnät kertovat päivc'in merkittävimmät tapahtumat ja säätilan.

kallisen tiehoitokunnan ja kalastuskunnan puheenjohtajana ja hänellå lienee ollut myös muitakin luottamustoimJa. Eino Marttinen oli myös kiinnostunut hengellisJstä asioista. Hän kävi ahkerasti kirkossa ja toimi Korpijärvellä pyhäkoulunopettajana sotien jälkeen sekä oli kirkkoneuvoston jäsenenä vuosina 1965-1970. Toivo Närvänen muistelee, että Einolla oli tapana lukea jumalanpalveluaikaan postillaa eli saarnakirjaa etenkin silloin kun Marttisen perheellä ei vielä ollut radiota. Kerran kun pikkupoikana Toivo oli sattunut menemään jumalanr.alvelusaikaan naapuriin, min hänet oli nol?easti otettu kiinni ja pantu 1stumaan penkille, jossa hänen piti olla hiljaa kuten talon ihmistenkin, kunnes Eino oli hartauden lopettanut.

Ennen olivat myös erilaiset liika- ja lisänimet hyvin yleisiä ja niinpä Eino Marttistakin sanottiin usem ammattinsa perusteella Räätäli-Marttiseksi tai Pitkä-Marttiseksi hänen pituutensa perusteella.

Monien luottamustoimiensa vuoksi häntä sanottiin joskus myös Ministeri-Marttiseksi, minkä nimen saamiseen saattoi vaikuttaa myös Eino Marttisen tietyllä tavalla arvovaltainen olemus.

Luonteeltaan Eino Marttinen oli vakaa, joskus jopa hidaspuheinen ja Jäyhä, mutta silloin tällöin hän saattoi viljellä huumoriakin. Hån arvosti täsmällisyYttä tehden kaiken työs mahdollisimman hyvin. Myöskään Sitkeyttä ei häneltä puuttunut, sillä hän ei koskaan omistanut hevosta, vaan teki suurimman osan raskaistakin maataloustöistä itse pelkällä lihasvoimalla. ykymittapuun mukaan Eino Marttinen oli lapsia kohtaan artkara kasvattaja, mutta näinJ1än oli vielä sotien jalkeen yleisesti tapana. Toisaalta hän suhtautui nuorison harrastuksiin myönteisesti ja kannustavasti.

28

..

..

METSAT JA METSATALOUS Metsiit ja mrtsien kiisittelyn ,·ni heet ovnt rnerkittrivä osa suornil ln iscn yh teiskun n<1n ja sen tnlo useliimiin histlH·iaa. F.rityiscn suuren p ainoMYOl1 mets;i t o\·at saan eet juuri tiiiillii E telii-SaYossa l'uulilveden jil Saimc1an riln ta maisemissn, jossa luo nnonolosu hteet metsien .kasv ull e lWil t erityisen s uotuisc1t. '1o isaa lta ki\·inen m,1aperä ei mailta lo usmailksi o le soveltunutkaa n, ,.n,1n F.tclä-Scl \'0 o n niiin ''jii~ nyt" me tsiiisek si seuduksi. A. O ksa nen ku-

,·asi Savolaisen laulussa metsäistä mnisemaa varsin m<lhtipontises ti: "Se11 ;::n/ot kui11 si11i~et 011, pwd kuillkaluultetll, ja kuinf111milla hlliiSil\tlll ~!f<' 011 jn j iJfltii, pomwtall, ja fuuh>t fouhkCIII".

Korpijiir\'cn kou)upiirin .1lu<~ sij<ltsee Puul<1veden ja Ko rl)ijii rwn viilisellii ka n nilkSl'lla, p<1i k<1ssa, jossa Et<-lii-Savol a i ~d uon nonolosu htcct metsien kasvntuk~c lle l·a h yödyn t iirn i ~c ll c m ·nt parhaimm illaan. Siten mctsill~ on tiiii l ii aina ollu t huomatt.wn mcrkilv::., sekä ravinnon- ja cnergi<mlä hkenä, d!ä tul on lähtecn;i. N iinpii m<: t<; icn h yöd yntäm inen e ri muodoi<;saan o n muoknn nul mai::.l'l11,1km·aa nii dlii seud uil la ai n a knskt'nm isl:n njoista saakka ,·arsin voimakknilsti.

Kaskiv iljely n ja te rva n polton aikakausi Kaskivilj(•lys o li va nhastaa n ~avol aiswn omaksumn ja \'il'lii 1800-lu nm p uolin väli;i li.i hcstyttlil·~sii mnanvi ljt·lrn ta\·,, IJ bin ji.l c nill.:n käyte tt y vi ljclysmuoto. Ku n puu tnvaralln ei ,·iclii t uolloin oll u t y lccn~ä myyntiarv<><1 j<~ metsillä ~ellni-,enan n ei muu la knan nrvoa ollut, '>an tiin nii ~ tii par.1s luotto kas kcamal1.1. Md~äla l oudd lise~ li ka::.kl•amisella ofi laaj;:~l scurn uksel. Monin paiko in knskenmincn häv it ti mdsiit lähes k.1uttaaltaan, mutta Si1 · ma lla se loi cr inomiliscn kns,· u pohja n metsän uudistumiselle, crit\'iscsti koi\· ullc, mu ttn m yös männvlle.

Mvös näi ll<i seud uilla kaskeaminen' on oll ut hyvin vnimak,lstn; n lt)Su htec t kaskt•am i:>ellc o h at varsinkin Kt·kk()l,m ~,uo le llc1 crityist•n hy vlit. Ni inpii kasken poltto ~iii lyi tiiii llii suh tt'dliSL'l1 vlciscn ä a ina 1900-lu vu n a lkupuole lle saakka. Viime isen kn ske n lienee polttanut A.1tu T iiho nen S,1 hin K.l tosnie m t·:-.sii 'uonnc1 L954.

Kas kiknuden va ikut ukset 0\'at yhii sclv~isti nä h tiiv issii. Kekkt1l,m seudu lla pu u sto cm m~inty- ja ko ivll\' <1 ltaistc1 ja varsin kin ,·;-mhal kuusiknt p uu ttu\·at lii hL'~ tvy<;!i n. Liihc~t yttiies.'>ä Korpi'ii rvdi kuu si yleis tyy j.1 mu utluu fopul!,, pä;ipuul,,/·iksi. Tähän ient-c syynä ~(', että Kurpijlin'l'n puoll•lla nw!sii l o h ·at laajnll i mcbiiyh ! iöidcn tai s uurten ! iluj('n om is tu ksessa ja loi~aalta ma<J,erii on paikk,1puikoi n ('ri\Uiin ki vi~tii ja ~i lcn jopa kaskiv iljt'· yy n erittäin hu ono,,. Ri n na n kaskeamisen ka nss,, h arjoi tc·!liin tääll;i, k utl'll muuall<1kin Sm·ossa, nwl ko p.:~ljon ten·a n poltloa.

T~•rn1,1 turvit ti in k<)tikäyttöön, mu ttn s itä ,·ictiin m yös ulkornuil-

l

I

'

Je . Suurimmillaan krv<~ kauppil oli Savossil 1700-luvun a lu ss<~.

Tervanpolttoon tuvittiin nmsila!.li puutn (tv n nyrill i ~<'cn noi n 15 jiircää m l\ntyii} j<~ yhd<·s~.1 kaskcil miscn bnssil se merk itsi kuolini-;kua mondk• vanhnllc metsi.kölle. Niinp;i mm. metsien hupenemisen scurilukscna kaupalli nen tervi1npoltto lopp ui lähes tyvslin jo 1800-luvun alkupuole lln. Kotitnn·ekäyttöön ter,·anpoftto sen :.ija.1n jatkui melko vleisemi <1inn 19-lO-luvulte s.la kka. Yleensä tcrvanpolttoon oli erfko ishmut muutama t,litaja kyliillii, tiiiillii m r.n. AsMias Siitari oli viimeisi~i tervanpo lton mestareita. Tervanpolton ilibk,llldesta ker tov<tt viclii ny ky isin kin m yii~ paikan ni rne t, mm. Ten·at,, ja 1erv<llilmpi Kckkolan koillisosa~­ s<~.

Kaskea misen ja te rv;mpolton lis;iksi puuta tar\'ittiin runsa<~~ti nwös poH topuuksi ja rakemws<1ineeks1. Kekkolan m y ll ylli\ valmistettiin vesivoimak;iyttöisellä pkirchi1ylällii piin•itii myi.i~ myyntiä ,·arten. Pärcet nipu tettiin ja ku lje tettiin lal\·allJ PuuJaa pitkin Otav,1an. Keväällä ilitojen r.1kL•ntam isccn ja korjaam iseen tarvittiin paljon aida ks ia, <titojahan o li joka talolla ru nsnasti, koskn karja pidettiin kL•siiisin met:-.issii. Parasta a idasmatt riaaliJ oli haapa hyv;in lahonk\:stiivyytcn~ii ;:msiostn.

Metsänhoito K,lskeam.isn en, te r vcmp oltto j<l nuha~ kotitarvL·kii yttii o li,·Jt ajiln mittaan vä hent;ineet tiimä nkin seud un m e tsiä raju"ti. Mctsiit o li vat aukkoisia ja pä~iasi assa knivikoit,, ja miinniköitä. M yö~ vajaah.IOth1 isin lepikoita ja jopa täysin puuttornia illueit<l oli 1800luvun lopulla r unsasti. T<m;ken misen viihenty rninen j.1 puun kysynnän ja Jrvon nous u ,·uosis,1diln \'oihteessa m erkitsivät myös kää n ndtii ml'tsien hvödvntärnisessä. Mets;in.hoitoon heri\tti in kuitenkin vasta 1920:1uv'i.m lopull,,, k un yksitv ismetsiii;Jki i1Sttr.i voimaa n vuon nn '1929. Sen m yötä Sili nl ku nsa Myös Etelä-Sn,·on rnNsälnutakunt<J, jonka vnln)ll tiJ<lll .myös Mikkelin seutu kuului. l.ain ,·alvontna ja metsätalo ude n edistäm istä ' u ten asetetti in metsälalousncu\'(ljia, joist<l e ns im miiisen;i täii llä toimi Ki1a rlo :--.~äkipiiä ,·uosina 1929-1 960. Hänen jä lket>nsä metsätn lo usncu voj ina ovil l loimim~ct Olil\'i Luukkonen nrosin<1 1960-1964, Ke ijo T<ämppilä \'uosina 196-t-1990 ja \' uodesta 1990 a lkaen metsäta lousesimies l<isto Vnljakk,1.

Viclii 1930-lu\·ullil ei koviJl.k,li111 suuria mullistuksin metsän hoidossa tapa htu n u t. Metsänhoitolautakunta p vrki lähi nnä est~i­ miiä n totnalisct mdsä nhiiYity ksl't siinä ku i tenk~a n ain<l onnisnJnm tt,,. Mctsio.:n lo.:imil US oli mvös lähinnä mää räm ittilista hil rs intaa, jossa suurinun<~t pu ut p(>istettiin ja pi<·m·mpil'll odotettiin kasvav.m tilalle. Kuitl·n kin Kym i-yh tiö, joka omisti tiiii llä runsac1~ti me tsiä, h;~rjoi tli jo luonoin miiä rät ictoistn mt~tsiinhoiton.

Hi rvijärven kiimp~ JI;\ l)fi Ky millii jopn o mn kä py knrisl;:lln o ja !Ji-

30

Runkojen juontoa Jussilassa

mitarha. Taimet olivat pääasiassa kuusiaja moni nyt jo tukkipuun kokoinen kuusikko orikin istutettu juuri 1930- ja 1940-luvulla, mm. KukkaAhossa on näillä taimilla perustettuja metsiä.

1940-Luvulle antoivat oman leimansa sodan jälkeen määrätyt velvoitehakkuut joilla pyrittiin varmistamaan jälleenraketmusajan puun saanti ja sotakorvausten maksu. Hankintakautena 1946/47 suurimmat metsänmyyntivelvoitteet Korpijärvellä oli määrätty Kymin Oy:lle, Sahin Aatu Tiihoselle ja YTä-Haajalan Viljam Ylöselle. Kekkolan fuolella suurimmat myyntivefvoitteet oli määrätty Kolon Emi Hokkaselle, Kankaan talon Viljam, Taneli ja Otto Rekkoselle sekä Väk'kiven Väinö ja Tauno Honkaselle. Näille taloille oli määrätty hakattavaksi suurimmat määrät järeää puuta ja ainespinotavaraa. Vähämetsäisille ja koivuvaitaisille taloille oli yleensä määrätty määrätty hakattavaksi polttopuuta (halkoja) sekä metsien mukaan myös propsia ja tukkipuuta. Kaikkiaan hankintavuoden 46/47 metsänmyyntivelvoitteeksi Etelä-Savon puulautakunta oli täällä määrännyt 17940 pm3 puuta. Tinkimisen varaa ei metsänomistajiUe kovmkaan paljon Jäänyt; hintakin oli valmiiksi määrätty Puulautakunnan toimesta.

Vuoru1a 1950 säädetty laki metsänhoitoyhdistyksistä ja sen mukanaan tuoma pakollinen metsänhoitomaksu merkttsivät käännekohtaa metsänhoidossa. Myös jo vuonna 1928 perustettu Mikkelin seudun metsänhoitoyhdtstys sai siten uutta tuulta purjeisiinsa. Varsinkin 1960 ja 1970 luku olivat vilkasta aikaa metsänleimaajille ja uudistajtlle. 1950-luvulta vuoteen 1966 metsänhoidonneuvojana täällä toimi Arvi Ripatti ja vuosina 1966-1990 metsäteknikko Erkki Kuukka.

1950-luku oli kasvatushakkuisiin siirtymisen aikaa, jolloin pyrittiin eroon aikaisemmin omaksutusta suurimpia puita poistavasta harsintahakkuista. Erityisen tarkan valvonnan alaisia olivat ns. asutustilat, joille useirrunille laadittiinkin "Metsän hoitoja käyttösuunnitelma". Innostus metsänhoitoon kohosikin "voimallisesti" ja mm. metsänojitusta tehtiin täälläkin vuosikymmenen loppupuolella rttnsaasti. Merkittävin, Keskusmetsäseura Tapion smumittelema ja toteuttama ojitushanke valmistui vuonna 1963. HankkeeiJa ojitettiin koko Pastilankorven valuma-alue sekä Kurjensuo ja siihen osallistui kaikkiaan 22 eri tilaa.

1960-luvulla alettiin opeteiJa uusia metsänuudistusmenetelmiä. Avohakkuu, maanmuokkaus, metsänviljely ja taimistonhoito tulivat tutuiksi myös tääiJä. Mitään valtaisan suuria, kymmenien hehtaarien avohakkuita ei täällä kuitenkaan suoritettu, tilat kun olivat suhteellisen pieniä.

31

1

Jo 1960-luvu n loppupuoklla, m ulla \'Msina isesti 1970-luvulle siirryttäe::;sii, al kni y h tdskunnnllinen rn kcnncmuulos jn muuttoliike m nal ta kaupunkeihin nä kyä m yös kylie n maisem:~kuvas­ sa. 20 vuotta aika iserno1 in työllii ja tuskalla korpiin raivattuja peltoja alettiin metsitttiCi yhteisktumil n myötiimichscllä avu~tuk­ sella uudelleen. lstutett.l\'a ksi puu lajibt miiiirättiin piiliasi.1~sn tuollo in kova:-ti m yodissa ollut mii nty ja näin sa ivot alk unsa tääll;ikin moness:1 paikka.1 kasvava t huonol,1il tu iset peltomänniköt.

1970-luku a in n '1980-lunm puokx·n \'ii liin snnkka oli ta imikonhoidon aibkautta. Pt-"ltt\jcm jo il \'Oh<lkkuiden taimistojen hoitoa ta rkastamaa n ja o pastamaan palka ttiin l' iiri me tslila u takunnan !(>imcsta taimikon tMkasti'lji'l. h10ssa toimessa toimi oman kyliin mies Eino Toiva kainen vuosina 1971-1987. ls tutus ja tai mistonhoitotyö t työllistivät kesäisin melkoisen joukon metsurei t<l ja joskus m yös opiskeiiiat hankkivat ke~ii;m­ <;ioita metsän hoitotöillii. Varsin hal uttu mtes metsiinhoitotöihin <>Ii taiuoi'> tan n jn ahk(•ruudcstaan tunne ttu Viljo Pnrtti, joka oliki n monen "ulkopaikkil kuntalaisen'' luotto mies .

Koko 19HO-luku voidaan katson olleen varsin tehokilstn mct~änhoi d on nika.1. Kriti ikki kas\'o i voimakkna5 ti hMjoi t~~ttllja nwTwtclm iii k(>htaa n, joskaan t~ii ll ii ei esimerki ks i pal jon a n·os te ltuja ml'lsfiaura u ksia suoritettu. ;\Jyt 1990-luvuiJa ympiili s tö nhoito ja luonnons uojelu O\'at.kin nousemassa merkitt;iväksi h,\asteeks i metsiinho idnlle. .\ilitään suuri,\ luonncmsuc)jclu llisc)>ti arvo kka ita aa rnimctsiia lut'itu ei Uiältii valitcttm·asti nykyää n löydy. \.'iiopii jylhlinä keskellä kyJ;iä kohoa,·a Hir viv uori j<t sen ri ntcillii kas,·a\'nt jyhkdit mäni1y t ja kuuset !lvat kin arvokkninla me tsäluontoa nä illä seudui lla.

Puukauppa 1900-hl\'un .1lkuun a~ti puunjaJoo.;tus oli Jiihinnä <;;ahnusta kotit.uvekäy ttiiii \'ilrtcn. K(>SK<t Otavnn höyr vsaha oli jo vuon na 1900 kohinnu l :vtikkdin liiiinin s uurimmaks i sa ha<~j <1 ks i, ostettiin tu kkeja sahnllc myös täältä. Jonkin verran kui lu puuta osti 1910- jil 1920-luvuilla m yös Kissakosken kartnnkitchdas, joka s ij.1itsi Puu Jan toisella puolella lälwllii 1lin ·c nsa lmen k irkon kylää. Ensimmäinen rnaa.iJmansota /·a kcmsalaissota katkaisivat kuitenkin al kaneen pmmjalos tu ~tco lisuuden nousun .

Vas ta 1930-lu\'ltlln a lkoi nwtsätcollisuus tod<·lla voimistua ja puun jalo~tajii'l illkoi ilnwstyii kyläkillc. Tuk inostajis ta me rkittä vin oli cddlt:cn Otava n S<tha, jonka ostom.iehen ii toimi tuolloin Viiinö Hokka nen. :vlyöhe mmin Otav.m sahan O!>tnmiehe ksi tul i Otn<ln k~J~ n mies Toivo HäkkinL·n. Om,m kyl:in miehiä oli rnyö~ Kukk<l-Aholta Uuno Siitari, jokil \' uonna 1936 pa lkattiin Ti!m-

32

Halkojen lastaus lotjaan, mukana Väinö Marttinen.

pelialle työnjohtajaksi. Hyvin värikkäänä miehenä tunnettu Uuno toimikm Tampellan (myöhemmin Tehdaspuw1) ostotyönjohtajana täällä aina vuoteen 1987 saakka. Tampella osti pääasiassa 3-6 metristä kuusikuitupuuta, mutta jonkin verran myös mäntypropsia.

Kymin ostomiehenä oli täällä noihin aikoihin Toivo Viinikainen, joka muuttikin myöhemmin tänne viettämään eläkepäiviään Kymin Hirvijärven kämpälle. Toivo Viinikaisen jälkeen 1960luvulfa Kymin ostomiehenä toin1i Olavi Laatikainen. 1967 Kymi liittyi Tehdaspuw1 osakkaaksi. Kymi osti mänty- ja näretukkia, sekä närekuitua hiomopuuksi. Myös Oy Kaukas Ab osti täältä jonkin verran näre- ja mäntytukkta. KaUkaskin liittyi 1967 Tehdaspuuhun.

Muista ostajista mainittakoon Enso-Gutzeitin Otto Huippa, jonka ''apupomona" täällä toimi Iisakki Viljakainen. Koivutukkia täältä osteli pääasiassa Katson OIJi Suuronen, mutta myöhemmin Grahn oli huomattava koivuvaneritukin ostaja.

Myös halkokauppa oli vilkasta. Merkittävin halonostaja 1930luvun lopopupuolella oli Herman Muotka. Muotka toimitti halot proomuilla O tavaan, jossa ne sitten lastattiin rautatievaunuihin edelleen kuljetettavaksi. Muita halooostajia oli mm. Puukunta i.l., jonka työnjohtajana Mikkelin ympäristössä toimi vuiosina 1944-1948 tänne myöhemmin muuttanut Juho Toivakainen.

Monet ulkomaanvientiä harrastavat liikemiehet ostivat jo ennen sotia kaivospuita vietäväksi mm. Unkariin. Kaivosputta nimitettiin myös jalkapropseiksi, koska puiden pituus jaloissa oli riippuvainen niiden paksuudesta. Varsinaisia metsänhävittäjiä olivat pylväitä ostelevat liikemiehet, jotka tavallisesti ostivat metsikön parhaat ja suurimmat puut; metsänhoidosta ei siinä yhteydessä voinut puhua.

33

Eino Toivakainen jakamassa tukkia vuonna 1970 Jussilassa.

Vuosisadan alkupuolella kaupat olivat pääsääntöisesti hankintakauppoja. Myyjät toimittivat puut pudotuspaikoille, tienvarsiin tai rautatien varteen riippuen sopimuksesta. Varsinkin sodan jälkeen oli täällä lähes joka talossa tapana tehdä hankintakauppa talveksi. Keväällä puut sitten mitattiin ja kuljetettiin eteenpäin.

Puun hinta oli vuosisadan alkupuolella varsin vatimaton nykymittapuun mukaan. Vasta 1930-luvulla kysynnän noustessa alkoi P.uutavaran hinta merkittävästi kohota, joskin melkoista haitanliikettä on ollut aina näihin aikoihin saakka. Muutamia erityisen hyviä vuosiakin on sattunut tuolle välille, mm. 1950luvulla ns. "Korkea huippu", jolloin hinnat muutamassa viikossa kohosi vat moninkertaisiksi. Pudotuskin oli sitten yhtä huima. 1939 Eino Marttinen kirjoitti päiväkirjaan silloisesta puukaupastaan seuraavaa: "24.8.39 ...Väinö Hokkanen kävi ostamassa Otavan sahalle 150 runkoa tukkia 62 markkaa/runko, rantaan ajettuna ja kuorittuna".

Puutavara n mittaus ja laatu Kauppatapana oli tukkipuulla varsin pitkään runkokauppa; koivutukkia ostettiin runkokaupalla vielä 1950-luvullakin. Koi\'urungoista otettiin aina 1970-luvulle saakka ainoastaan tukkiosa ja fatvat jäivät metsään tai tehtiin haloiksi. Pinotavara mitattiin pinom3:nä ja tukit kuutiojalkoina. Vuonna 1973 siirrY,ttiin sekä pinotavaran että tukkien mittauksessa todellisiin kiintokuutiometrcihin. 1970-luvun puolesta välistä aina 1980-luvun loppuun saakka käyttivät suurimmat osatajat yleisesti mittaustapana myös pystymittaus ta. Pystymittauksessa jokainen runko m1tattiin ja kuutioitiin erikseen. Tehdaspuulla pystymittaajina täälläpäin toimivat mm. Paavo Ylönen ja Teuvo l>astinen. 1990luvun alusta lähtien yleisin mittaustapa pystykaupoissa on ollut hakkuukonemittaus.

Aina 1960-luvulle saakka sekä pinotavara, että tukit kuorittiin käsin joko metsässä tai varastoiJa. Työn laadun savotoilla piti olla ehdottoman virheetöntä. Sen sijaan hankintakauppojen laatt1 oli usein mitä sattt1i. Yleisesti ottaen myyjät toimittivat täällä päin hyviä puita, mutta aina joukkoon malltui poikkeuksiakin. Tampellan Uuno Siitari muisteli erästä kauppalankaa näin: Kerran, kun isäntä oli tehnyt paljon alamittaisia tukkeja, moitiskelin häntä: "Ovat kovin p1emä nämä sinun tukkisi" Siihen isäntä tokaisi " iinhän ne ovat minunkin mielestäni, isompia saisivat olla!".

34

Tenho ;a Eero llokkanen tukin katkonnassa Koukkuniemessä vuonna 1969.

Hakku ut Metsätyöt olivat täälläpäin oikeastaan ainoa tapa hankkia Iisäelantoa tilan leivänjatkeeksi. Suurin työllistäjä täällä oli Kymiyhtiö, jonka työmailla oli "lcntojätkiä' myös kylän ulkopuolelta, lähinnä Haukivuorella ja Hiirolasta. Hakkuutyömaita varten oH Kymillä kaksi kämppää, toinen sijaitsi Hirvijärven rannalla ja toinen 1950-luvulla rakennettu Puhin kämppä Vaikeusjärven rannalla. 1950- ja 1960-luvuilla Kymillä olikin täällä varsin suuria hakkuita, muutoinhan hakkuut olivat lähinnä hankintapuiden tekoa. Parhaimmillaan oli mm. Puhin kämpän muonavahvuus peräti 24 miestä. Lisäksi oli sitten tietenkm 2 emäntää ja pari pomoa vielä päälle.

Elämä kämpillä oli ankeaa, mutta huumorin sävyttämää. Unto Laurikainen kertoo eräästä tapauksesta Puhin kämpäUä: "Pomolla oli harmia miesten "aamutoimista". Reikiä tahtoi tulla lumeen vähän joka nurkalla ja sitä oli tietenkin kovin ikävä katsella. Niinpä pomo laittoi sitten riu 'un kahden puun väliin ja käski laskemaan sen yli, että tulis samaan paikkaan. Tulipa sitten Kymin aluemetsänhoitaja kicrrokscllaan kämpälle ja häneiUi kun ei jäänY,t mikään huomaamatta, kysyi: "Mikäs riuku se tuolla on?·. SiJhen minä sitten totesin, että toisilla on niin iso, että ne leppuuttavat siinä riu 'ulla!".

Ennen moottorisahoja hakkuut tehtiin kirveellä ja pokasahalla ja lisäksi puut piti tietysti kuoria. Puunjaossa tarvittiin lisäksi yksi hevonen kolmea tekomiestä kohden. Tilitys oli sitten samaan aikaan tekomiehille ja ajomichelle. Työ oh kovaa ja hyvillä miehillä kysyntää: Urho Siitari Kukka-Aholta, Aimo Marttinen Puhilta ja Piskosen Paavo Ylänteen takaa- miehiä parhaimmasta päästä. Eino Kekkonen ärvälästä ja Haajalan Hugo Ylönen ohvat sodan jälkeen "lyömätön" pan. Kekkolassa oli kova veljessa~a: Viljo, Toivo ja Veikko Inkeroinen. Heistä Veikko kä,•i sitten 1940-luvun lopulla Kotkan sahateollisuuskoulun ja toimi myöhemmin pomona Lohjan Fanerilla.

Ensimmäiset moottorisahat savotoille alkoivat ilmestyä 1950luvulla. Kauppias/työnjohtaja Uuno Siitari tutustui uusi in koneisiin jo vuonna 1947 käymällä HämccnHnnassa "polttomoottorikurssin". iinpä hän sttten 1950-luvun alussa ottikin myyntiinsä moottorikäyttöisiä sahoja ja ensimmäisen osti Mäkelän Pertti Sireni. Saha oli 3,5 hv:n Stihl suorahammasterällä. Vastaavia sahoja ostettiin myös Hirvijärven kämpälle. Vuonna 1955 metsäteknikko Olavi Laatikaineo piti sitten kylänmiehille sahanviilauskurssin Armas Luukkosen talossa ja siellä opetettiin myös näiden suorahammasteräisten sahojen viilausta. äitä sa-

35

hoj.1 kl:h tcttiin , ·nin puiJt•n J....hlt.mliSl'Cil, mutt.t myöhemmin tullu t kctfum<lllltori'>n h;l svrjiiytti -;ittcn poJ...,,.,,,h.1n i•' kin·een 10 pulli~::h. llJSO-lll\ u n illkupuolelln elikoi mt>biin tulla h.1H.u ukonl'itil jil n~ J...yisin jo 8(J.()()",. h.tk!...ui~t.1 tchdii;in m onitoimiko-

cwilJJ.

i"

l'.tlJ....m m.tk:-.u tap.1htui cnm•n k;itei.;~n;i se SM!ttoi tapilh tua miss;i t.1h a ns,1. Ui ttopa lk,,t rnilk!>dtiin u~c m mm. Korpiko~kL•n m )l ly tu,· .h~., j.t o lip.1 Kvm in l'oho Viinik.1ist>lln Ylii ntn·n i'vll'ls,iniemt•ssii oikein "kivik(mltori'' pnlk.1n mö~kstc il v,utcn . Pal k.lt o li,·,tt mc~iitöissii h uonoja .1i11<1 ' u0h:"en 1957 Sililkkn, jolk1in v.1stil ('ll ~ immiii 'i('ll kcrr.1n !yiinilnt,ljilt jil l)'iin tL•kij;it y h tL·i~t·s t i sopi v<H mets;; p.1lkoi:;t.1.

F.rk!...i Eklund muistelee p.1lk.mm.1 J.. su .t: ''Eip;; ollut l h;~ l ,, ist,, puoli,, pit,1m;i~s;;; Hiski Kekk~mt•n (Ot;tviln saha) m ;~ksoi mit;i m.1k~oi. '\o, wroja d sitl<'n kyU.• pc1itty o iiL•nJ....1.1n. Meillii s,,. nott iinJ...in, l'tt<i pomot tinkka t l,tt\ a t runk0k<lllp.,ss.1 ilm i! i~·ksi ja (lSlcl\'<ll nii115 rilhoi lla sitten ib<·IIL<cn n.lhJ...,,t.tkit". H.1lkmnotin lt:o-;t,t cnnL·n soti,, nMksettiin 2,75 rnk / mo tti; Sclmann•rriln milkS{li 'Työmic-." - tupakka-a ... ki. ll;~lon tco~:-..t oli lb<iksi del;; sellainen l..umm.1llisuus, ettii ha ikupinon pili ~~ll a 1.20 m~.·tri;i kMk(•<t. Yli miiiirii ilwn 20 m1 o li "p.tinum iS\'<If,hl".

Mets äajot l'uu t,l\'Mill1 fljot me~iistii r,1 nt11-, jiiii-, te1i maanticnvar~inlr.t:-.­ t(lihin t;~ pa hlu i aina 19.'\0-luv un l<•pullc ~.1.1 kkn hC\'Mella. }il kun cl;h ;;~t;i "m ()ottoristil" oli k~ st>, ni m ust>in iljo oli ,·.usin hi! nl...-.1,,,,, eritybe!>ti louhi koi ja suur('{ abmiid oli\'ilt \'ilikcita p.likkoi·• t.tit,l\ ,t lll'ki n hen1smiehelle. Kmtecll.1 p iti kin kck~iä l'ril,,i<:i,, j.1rrutus l'inota, mm. jnksil:n .11lc hcitdtiin hiekk,1,1 liukumist•n est;im,-;eksi. Lr,,s keino estiia holtiton meno ,,]Jmii(.'S'-.i o li "h;inn;-. llaiin" ajo ('Ii ,.,,in puiden toincn p;\,1 o li reess.i ··n,ukun" pii:il1,1.

Puhil ll' r.1kcnnl'ltiin 19:'\0-lll\ u ll.1 k;itnph n li:;;iksi myö~ lwvost,lll i, job oli te hty ol kip<~alui~t.1. Tilat !.1llio,s,, oli kt1lmclle ht•,·o:.cllt.•. l'vhä.1ikoi n .1, kun !',wott.lmiehet n li,·n t ko tonMm kiiv m iissii. A inH; Mcl rttincn h uole h ti hcvo-;h•n hn iJost.l. Olkit,l lli p\1n:ttiin ,·nslil v. 19S9.

19o0-l u\'un va i htce~s.t he' os.1 jo n jc1lkeen tulinlt nMnlaloU!>Ir,,ktorit :;n,·o toilk·. Puut khtii n p.11stalil'n ,·a rk~.·n, josta ne "h1uts,1l,1isell,,.. nostu rilla (kiJ;,n topuomilla \'Mustl'ltu \ 'in:-.si) ajl'ltiin '.1r.1o,tollt•. T;illni-.illa '\ ·.1rppi' ehJ...eill;r· urakoh·at nwtsäajlljil mm. \ djå~('l Eillll ja Tauno 1 fonkancn Vdk kivdtii. ~~~ ö-; h.mkin tamyyj;it .1lkni' t1l J...ciytthn n~o•n taln u !>t r.1kto r iil nwts,i;~jos~,,.

Nii m ii juontivai p uut ta\·,,llco.,immin koJ...orunJ...oin.t j.l ne k.ltkl11tJi n -;itten \ oiS!cl \'ilro1Stoll.1 tuk1.•iksi j.l prupsdk~i.

Fnsimm;i ist·l vnr~ i nai;.csti m<:t;.;iajoon ,.,,lmistetu t metsiitr,lktorit ilmestyivät myös jo 1960-lu,·un alu<>s<t . Ku it<:nkin v.1:;t.1 1970-luvun ,·ai hlccssa koneiden kcstih·yys ja m,lastokelptlisuus alkoiv,lt oll<1 sitii luokkna, c•ttä rw syrjäylliviil m<ta talousl r<Jktorit ja hevoset, nluksi avohakkaus<1h1eill,1 j<l myölwm min myös knsvatushakkuis:;,, .

Kau koku 1jctus Citto o li nin,, 19-W-lu,·un lopulle ~aakk<t tiirkL·in ja l;ill('S <1i· no.l m,lhdllllint' n puu ta\·,,r<J n k<~uknku l jc tu~ muntn. varsinkin t;iällä, jos:;,, ~iilwn oli hy,·lit luonnon tnrjn<l!nat edell yt,·kset. Puuhn csi ja siihen 1.1:;ke' n Y l ;in tt~t·n- Korpijä rvcn \'l:~i <>li~nluc muodPstiv.lt kntt,l\'iln uitto, ·erktlSton kyHi!lc. Ylii nlccn ja Korpi jilr\ 'Cil k;lult<l tap<l htm •il uitto ol i pal jon tyiivoim<HI \'a.lti,·;J,l irtnuittoil, joskin jän ·il·n o.;<·lilli:i puu t k~:r;itti in lnuttoi hin /. il ''kt' lutliin" puom h~n k.mss.1 d~·~·np;iin. Scnsija.m l'uulan putl db uitto tap.1htui hi n<l.1jicn vetiim is:;ii lautoiss,l, joiss<~ tukil oli ykt• nsii vidii niputettu. l'uul<liJil kull'etettiin puu t.wM,,,,, li:ihinnii IMikoj.l, myös laivoillil ja pnmmu i Ia. Uiton v.1lmistclu .1lkoi jo \'arh<~in kediiillii. Puc11nicn silorni~ccn tarvittiin p.1ljnn vi htJlenkl<~jii (niin::lcnkki), joitJ mm. Kukka-Aholl.1 ' ,llmistettiin "ain,l kun muilta töillä joudl'lliin". Lenkit sitten j.wttiin ,.,,lmiik-.i mm. Yliitjodk· j,1 Kt•rpikns kelle odotlnrn na n puiden tull~cl.

Ra nln,·ara<;tolla cnnl'll jiiidcn St1l,1mist.1 puu t kul>ritti in /.il llll' l'· kittiin kunkin yhtii'm merkeillä. Kirvesmerkkien perustecl a pLwl sitt(•n eroteltii.n toisist.m l'uul<lllil . .\krkkcjii lvötii n jobisc<·n piilkkvy n, mm . Kymin .J.,.J. m:n prop~issa piti ~11ln I.J. mc rkkiii ku'>S<~ · kln! Lis;iksi puihin lvötiin vuosilu ku, kosb uittol.1in mu ka.ln ,1ibil puun ui tl(l()J1 ori 1 \'tll>'>i ja 1 piii\·;i.

Ke,·iiiillii, ku n jiiiil ,1lkt>i,·at ~ul nn, yl;i juok.,u jen "tammettiin" \'€dcnpinnon nuslnm isl.'ko.;i. Kt>rp iko:-.kcn ~uu l ,\ oli jopn t;it;i \'artt•n rJk<·n rwlul kiinlciit porti t. Yliitjt>kc.ton uiton helpntt.nni<;~·k~i syvL'nnL'tty mm. jo~n yl:ijuoksult,l r;i j;i) tt;imiillii. Puh in knn ;'l\ il(ln oli li:;;iksi rilkcnncllu uittoriinni, ko~ k.1 pudotu., Poikdmuks<•sta Puhinlnrn p<'<'n t>n pt•rii ti -l,1 mdri;i n. 2-lO nll'trin nhltk.11!.1.

L..; itto .lloitcttiin l 'oi kdmuk~cn pohj oi:::p;i<is t~, johon puita tu li P•'l jon mm. A~ ik.l ist-n, Muinoliln ja ' .1!tron ma ilta. Mvös Hm·J ll n maa~t.l tuli paljon puit,l sekii Kutt urinlah tet-n cttii Pitkiilammelt<l Kunjokea pitki n. Puhinkilna\·iln kclhdn lla uitto tapa htui dccns;i yöai kann, jcl!loin puut la<>kdli in ri:inni;i pitkin Puhinbmpt>t'n ja siitä Ylänl<'t':.L'l'll. Cuno Sii tari kt·rtoo Puhin yöuitosta SL'LIHI(I \'<tsti: ''St>dan jiilk('<'n uitlt>liii..,s;i oli myö;, nai-;i.l. l'uhin o.;n } m~~<;<~ td1tiin yöksi hirmui!"d nuotiot. :\ulltion ,·all'SSil kyllä niiki muk.l\ .l~ ti , kun puu ui, mutt,l sit•llii k;i\'i myi.i~ sl'll.linl.'n

/'oet

37

Puu kulkee autoilija Ville Kaipaisen kuorma-autolla. Apumiehenä Viljo lnkeroinen.

nauru ja kutkatus, että ne naiset kyllä viihtyi siellä!"

Järvien selät ylitettiin ympäröimällä puut yksinkertaisella puomilla ja sitten lautat "keluttim" keluveneillä Ja tuulta apuna käyttäen seuraavan joen suulle. Sitten lautta taas hajoitettiin japuut uitettin jokeen yksitellen. Kymin Unto Laurikainen kertoo, kuinka luonto saattoi joskus tehdä tepposet uittajille: "Meillä oli uitossa apuna 24 hv:n dieselmoottori, mutta jos vähänkin tuuli, niin 1000 motin avolauttaa oli vaikea hallita. Kerran Ylänteellä aika iso lautta ajautui Hiekkasaaren rantaan viikoksi ja heinä kerkesi kasvamaan lautan läpi. Puut jouduttiin sitten irrottamaan yksitellen; se homma kesti ikuisuuden!"

Väkeä uitossa piti olla paljon, jotta se kävi mahdollisimman nopeasti. Eniten tarvittiin uittajia Korpikosken kohdalla, jossa parhaimmillaan oli jopa 60 henkeä töissä. Puroista puut saatiin uitettua muutamassa viikossa, mutta PuuJan puolella uittomiehiä tarvittiin aina viljanleikkuuseen saakka.

Korpikosken jälkeen tapahtui lajittelu, jossa eri firmojen puut eroteihin toisistaan. Tämän jälkeen tukit yleensä "litkattiin" eh vedettiin kerroksittain ristiin. Niput sidottiin sitten toisiinsa sinkillä ja ympäri vedettiin lisäksi puomi. Propsit uitettiin irrallaan avolautassa, jossa oli kaksinkertainen puomi. Lauttoja rakennettiin pitkin PuuJan rantaa kaikkialla, mihin puita oli ajettu tai uitettu "slsävesistä". Puulaila lautat sitten hinattiin joko Suonsalmen kautta Kissakoskeen ja Punapukin ja Kellosalmen kautta Ota vaan.

Suurin uitta)a täällä oli luonnollisesti Otavan saha. Lisäksi paljon puita lllttivat myös Tampella ja Kymi. Viimeinen uitto Ylänteen reitillä tapahtui v. 1950 kolmen vuoden tauon jälkeen, kun Metsähallituksella oli suuret hakkuut Poikelmuksen pohjoispäässä. Sensijaan PuuJan saaristosta puita uittivat edelleen mm. Tehdaspuu ja Enso-Gutzeit. Puut Ultetaan nippulautoissa

38

joko O tav.m sahalle t.1i ne nostet<Mn Hirvens,1lmen :\1;iki lahdt•<;:-..1 ktwnn.l-a u ll)ihin.

Yh tci~uilon loputtua 1950-lm·un vaih tee:-.sa alettiin puita ajaa kuo rma -a utoilla. Ylä nlecn s uunnalta ran ta \'arastot djcttiin tyhjik$i jiiä tä pitkin, ajanwssa o li\·at m m. Rautio ja J. Repon en. jo nki n verran ji:iii tciden pa k~uu tti't y rite ttiin lis:itn vesipump ulla, jota LJn to Tau rikninen pyörilli omislama llailn mouttoripvör;Hlä. llmajMi hdytteinen moo totipyörä \'ill.itettavasti s itten hilfosi ko\'assa msi! u ksessa ..läi lt;i tukit a jettiin al uksi päiiasinssa l'uula n )uolelle uittoon. Props.it ajettiin Vuo lingon JscmJllt'. joS::iil ne <t~tatt iin rautatieva unuihin.

Alk ua ikl1ina puuta\'Man autokuljetusta ,·ai ke ut ti erityisesti se, t~tUi tt•itä ei t<t h ·isaik<l<tn oikcasta<1n mi!.siiän .1m<ttlu. Lis;iksi työ o li erittiiin raskastn. koskJ puut kuormalU in kiisin. Myöhemmin tu li,·at sitten \ <~ijeri k~iy ttöiset "Jouts,llniset'' k uormaimcl.

Te ide n parnntumint·n i•' tnh·ik u nnossapilll milhdollistivat puut<W Man autokuljetu ksen yleistym isen . 1951)-luv un p uolt$S<ldilissä Ky min Puhi lle rakennettiin ensimm;iinen m e tsä autotie j<1 sit~~n melkoisen rbki a llis jiiiillii .1j11 Poikclmuk~en ja Ylänteen suun na ltil loppui. Toinen m erkittiivii metsiiautotieh,,nkc tolctlkwttiin 19RO-fu vun dl us:-.tl, kun Viit:1lammin met::;äa uto tie Vilnhn mii~ n tid tii K(•kkola n tk%• r<1 kcn ncttiin.

f

Tu keis ta laudoiks i Rakenn uksissa

y m ~.

lardltm ·a p tlUl.l\'.11'<1 :-.nhattiin ennen käsin

ns. lankkusah aJ.I,,. Ensimmäisen :;,1hnn koko Mikkel in pitäjän nlut•ella rakennu tti jt) 1770-lunm <1lu:;s<1 k,lpt~en i KMI Henrik Furumarck Korpik11;.km m~ llvn 'a:-.t.lpiiiit~i. Aluk<:i ~ iinä sahattiin va in kotitarpt!isiin, mutta myöl1emmin vicmillekin jn :.t' oli samwt luv an myii;. silhatu<lttl·idcn l'il·ntiin. Silh.llla oli mm. \', JS05 töissä kolme ~.,hatyiin tL·kijää ;.ek;i kirjuri. Silh<l p.1lo i ,·uonn.l lö08 ja uudelleen '>C alni lti -;ahauk-;ct ,·a~ta vtw:-.bad<m puoli\ iilin j;ilkcen ja oli toim innilss,, l'il·lä 1 9~0-Ju ,· ullc ;.a<tkb.

Sodan jiilkeen Fi lleenril kennukst'n seu rau kst•na tuliva t sitte n kenttibirkkl'lit ja\ äh ite llen ne::;~ rl·;iy ttiviit kiinteåt sahil t koti tarvesahoinn. En:-.imm;ii<;en s.1han t;i;il ä hankkh·<lt Veikko Myyryläinen jn Reino Kekkonen porukalla 1930-lu\·un ,.,,ihl<.'l·Ssa. Sahan voimanlähteenii toimi kaksi "l'ori.la.ist,,.. jn siirtoon ta r\·ittiinkin -l-5 hen1st.1.

Muutam.m nlOden j.' ilkeen pNukassa s,lhil,lminen lopyui ja Rei1w Kl'kkoncn hn nkki siltl'll o m<1t ~irkkcli~a h .IUslaittrt't. Sahn n pyörimisestii huolehti Zetor-trnktori i•' Rt> ino Kl'kkonen sahilsiki n a ina 1960-lm'wlloppupuolelle Si'ltlkka. j<ltk.ljcl Tnpani l<ekkonl'll a loitti kil·rtä\·ä n ~irkkd is;1hauk:>cn uud l'llcen u usilla lait teilla.

39

Sirkkelisahurit tauolla. Kuvassa Toivo ja Eero Hokkanen vvonna 7969.

Vuonna 1951 perustivat Eino Kekkonen, Pentti Hokkanen ja Viljo Kekkonen Puutavaraliike ärvälän sahan, jota myöhemmin kutsuttiin myös nimellä "Uinsiliitto". Liike osti jonkin verran tukkia, jotka sitten sahattiin Eino Kekkosen hankkimalla kenttäsirkkeHUä ja sahatavara toimitettiin sitten eteenpäin eri yhtiöille.

Puutavaraliike 1 ärvälän sahan toiminta loppui v. 1957, mutta Eino Kekkonen jatkoi sirkkel1sahausta vielä 1960-lu\' ulle saakka. Alkuvuosina sahan voimanlähteenä oli useita erilaisia moottoreita, mm. Lister-dicselmoottori, mutta myöhemmin Eino Kekkonen pyöritti sahaa David Brown -traktorilla.

Vuonna 1964 hankki Kolon Toivo Hokkanen uudet sirkkelisahauslaitteet, kokeiltuaan jo aikaisemmin sirkkelisahausta Eino Kekkosen sirkkelillä. Tämä sirkkeli pyöri aluksi vm. 1960 uffieldtraktorilla ja myöhemmin Leyland-merkkisillä traktoreilla. Toivo Hokkanen harjoitti rahtisahausta ahkerasti aina 1980-luvun puoleen väliin saakka.

1950- ja -60-luvuilla Armas Luukkonen sahasi jonkin verran kenttäsirkkclillä, jossa voimanlähteenä oli Fordson Major -traktori. 1950-luvulla täällä sahasi jonki.n verran myös Erkki Eklund.

1970-luvun alussa aloitti sirkkelisahaukscn Reino Tuukkanen Poikkitieltä.

Metsät ja metsätalous ovat viimeisinä vuosikymmeninä kokeneet melkoisia muutoksia. Tehokkuus, koneellisluminen ja rationalisointi ovat tuttuja käsitteitä myös metsämiehille. Kuitenkin aivan viime aikoina ympäristönhoitO ja luonnonsuojelu ovat alkaneet tulla yhä voimakkaammin mukaan metsätalouteen. Virkistyskäytöstä on tullut tärkeä metsien hyödyntämisen muoto ja kaiken tämän seurauksena metsien käsittelyyn onkin tulossa aivan uusia tuulia.

Valitettavasti myös metsätaloudesta on koneeliistumisen myötä kadonnut valtava määrä ihmistyöpaikkoja. Yhdellä koneella on korvattu 10-15 miestä. Vain harva myyjä enää tänä päivänä tekee hankintapuita omassa metsässään. L1eneekö ollut aikaansa edellä eräs hankintamyyjä 1950-luvulla, kun jo tuolloin "siirti" osan töistä ostajalle seuraavasti: Kymin Toivo Viinikainen kehui Tampellan Uuno Siitarille ostaneensa "eräältä isännältä" propsia. Uuno onnitteli: ''Juu, onneksi olkoon! Kunhan keväällä menet mittaan, siellä on pinossa ensinnäkin kuorittua, sitten on aisattua ja sitten ihan kuorimatonta. Ja sieltä pinon välistä löydät kuorimaraudan ja se on sitä varten, että ostaja saa kuoria loput!" Ja niinhän siinä sitten Kymin pomolle kävi, että "mustia" olivat.

40

..

MAANVILJELYSTA Korpijärven koulupiirin nlueelln

Aune Muinosen isä Paavo Muinonen entisajan kyntötyössä pellolla pystyaatralla.

Elettiinpii ennenkin, vaikka ei ollut koneita. OLi suo, kuokka ja Jussi ja kiviset pienet pellot. Elämä perustui suurelta osin kovaan työhön ja siihen, että maa pnlkitsee kyntäjänsä hyvällä ja joskus huonollakin sadolla.

Kylässämme ei oUut montakaan niin sanottua "ökötaloa··, jossa olisi ollut palkkatyövoimaa tai torppareita. Tilat olivat enimmäkseen perheviljelmiä, joissa koko talon väki osallistui töihin, varsinkin kesällä heinänteon ja viljatöiden aikaan.

Aluksihan maanviljelys alkoi kaskiviljelystä. Siinä viljelymuodossa metsä hakattiin sopivaksi katsotulta alalta pois. Suuremmista puista otettiin tarvtspuita, muun muassa lautapuita. Rangat karsittiin polttopuiksi ja loput risut poltettiin maassa. Polton seurauksena koko aukkoalue paloi ja maan pintaan jäänyt tuhkakerros toimi lannoitteena. Näin tehtyyn peltoon kylvettiin sitten yleensä ruista. Kaskipeltoa viljeltiin vain muutama vuosi, sitten se jäi karjalaitumekst. Kun aikaa myöten metsälle tuli muuta käyttoä, luovuttiin kaskiviljelystä 1900-luvun alkupuolella.

Peltoviljelystä alkoi tulla yleisin viljelr.muoto kaskiviljelyn jälkeen. Pellot oUvat pienikokoisia ja kivis1ä. Peltojen kokoa kuvaa hauskasti erään m1ehen lausahdus: "Kun lehmän ajoi pää edeltä

41

Kasper ja Veikko Myyryläinen kyntöhommissa Hatltalahdenmäen pellolla varsat mukana.

peltoon, niin se oli hännästä vedettävä takaisin tai muuten lehmä oli käytävä kääntämässä naapurin puolella".

Viljelyssä käytettäviä työvälineitä oli muummuassa kivikkoon sopiva pystyuatra, jolla maa kynnettiin. l<yntämisen jälkeen mullos taso1tettiin risukarhilJa, ja se oli nuoren miehen mielipuuhaa, kun sai olla risukarhin päällä kyydissä toimien painona. Kylvö suoritettiin käsin kaulasta riippuvasta vakkascsta. Siemenvilja saatiin yleensä omasta takaa edellisistä sadoista. Jos ei kuitenkaan rUttänyt omaa siemenviljaa huonon satovuoden takia, saatettiin naapurilta lainata siemenvilja ja sitten syksyllä lainattu määrä palautettiin. Myöhemmin alettiin myös ostaa siemenviljaa. Kylvön jälkeen jyvät peitettiin multaan ajamalla taas risukarhilla. Viimeiseksi tehtiin jyväys hevosen vetämällä PY.öreällä puupölkyllä. Ennen koneiden tUloa syksr.n sato korjatttin käsipelillä eli sirpein ja viikattein. Ruis sidottiin yleensä lyhteiksi ja kattra ja ohra laitettiin seipäille. jotta saatim kunnon sato, täytyi maata myös lannoittaa. Ennen apulannan tuloa markkinoille maata lannoitettiin karjanlannafia ja mutahaudoista ajetulla mudalla. Taiollie oli annettu erillisiä mutapalstoja, jotka saattoivat olla useamman talon yhteisiä tai sitten talokohtaisia. äistä mutapaikoista ajettiin talvella mutaa pelloille suuriin mutapakkoihin. KevääiJä pakat sitten levitettiin pelloille. jos mudanaJoaikaan oli lauha sää, ajettiin navetasta karjanlantaa kerroks1ttain mudan kanssa. Muutoin karjanlanta aJettiin pelloille keväällä ja keskikesällä. Tämä maanparannus tehtiin kesantopellolle, ja sitten peltoon kylvettiin syysruis.

Työaikaa ei veljlijöiltä oikeastaan ollut, vaan työt tehtiin kelloa l<atsomatta. Viljelijöillä oli keväällä, kesällä ja syksyllä kiireisempää ja talvella sitten vähän enemmän jäi aikaa myös levolle.

Heinätötden aikaan saatettiin kuivia heiniä ajaa talliin yötä myöten, jos sadesäätä oli tiedossa.

Apulantoja alkoi ilmestyä markkinoille jo 1922. Tuolloin maamiesseura toimi aktiivisesti ja tilasi Otavan kasvinviljelykoeasemalta lannoituskokeet Kalle Paajasen maatilalle. ApUlantaa ostettiin myös yhteisostoina maamiesseuran kautta 1923. Lopullinen läpimurto apulantojen käytössä tapahtui vasta 1950-luvulla. Maamiesseura {·ä~esti myös kesannonhoitokilpailuja edistäen näin maanvilje ijbiden ammatillista osaamista. Viljelijät olivat valveutunutta kansaa ja halusivat tehdä työnsä hyvin. Siksi myöhemmin tehtiin lähes joka talon maille viljavuustutkimukset, jotta viljelijät saisivat parempia työtuloksia maanviljelyssä.

Tehdasvalmisteisia työkonetta alkoi ilmestyä markkmoille 1930-luvulla. Maamiesseurakin päätti osataaseuralle äkeen, jota

42

edelleen vuokrattiin viljelijöille.

Kaupasta saatujen työ,·älineiden yleistymisen myötä alkoi herätä kiinnostus llo/..k,mcn vanhempi. pelloilla olevien kivien poistoon. Aluksi kh·et raivattiin mil>s- ja hc,·ostyö,·oimaa käyttäen, mutta 1950-lu\ ulla alkoivat myös koneet jyllätä kivien kimpussa. Oli muun mua~a crikoisin lcivivaunuja, joissa oli voimakoneenn joko vnnha kuormaauton kone tai traktori. KatepiHareiden avulla kiviä raivattiin jonkin verran, mutta enemmän niiden avulla tehtiin peltoja uudisraivauksena.

Peltojen kiveykl>ess~i oli ykl>i edistyksellisempiä viljelijöitä kylällåmme Luukkosen Armas. Nyt..yinen tilanomistaja Aune Muinonen kertoi seuraavaa: ''Kylällä nämä Luukkosen pellot olivat ensimArma~ Luukkonen ja Fordson M.110r mäisiä, /·oita alettiin j;1rje~telmällisesti raivuodelta 1955. vata. A uksi raivaus eli 1-.iden poisto tapahtui hevospelillä J;inget apun,l. Se oli lähinnä pintasilottelua eli suurimmat pintakivet pois. Katcpillarilla raivattiin myöhemmin muutamia peltoja. Kun traktori tuli Luukkoseen 1955 ollen kylän ensimmäinen traktori, niin sen kvikoukulla nousivat isommatkin kivet pelloilta".

Kehitys jatkoi kulkuaan suurin harppauksin myös maam·iljel~rksessä. Traktorit alkoivat tulla hevosten rinnalle 1960Ju, uJla syrjä} Wien hevo!>Cn myöhemmin kokonaan. Koneiden 1-.oon kasvaessa alkoi peltojen i.;oko hcvosaikat..audelta jäädä pieneksi. Tan•ittiin lcvcämpiä sarkoja ".Jsiki1ct, jotka omistaa Hannu Ho/..l..ancn koneiden liikkumatilan parantamiseksi.

Alkoi salaojituksen aika, tosin kylämme tiloilla ei ole sa laojitettu paljonkaan varsinaisilla saojituskoneilla suuren maailman malliin, vaan salaojitus on tapahtunut paremminkin "käsityönä". Kolon Tommin tilalta löytyy noin sata vuotta vanhoja k•visalaojia, jotka yhä toimivat. f<ylällä ei ollut montaa kaivinkonetta, joten lapiolla jouduttiin suurin osa kaivamaan.

1960- ja 1970-lu\ uilla ilmestyi vielä yksi merkittävä kone helpottamaan maannljelijoiden työtaakkaa, n•mitt,iin lcikkuupuimuri. Kyl;in ensimmäinen puimuri ostettiin 11,1Utalahdenmäelle. Sitä ennen 1-.ylällä oli kävnyt 1-.iertävä puimuri, Mesiäisen Eino Väisäl;istJ. Pian alkoi le(kkuupuimureita tulla useampaanHeinanniiltokone wodclta 1959 j,1 fOI\'O

J3

75-vuotias taikoomies Eemil Hokkanen wistalkoissa.

kin taloon, muun muassa 1975 Kolon tilalle. Leikkuupuimurin yleistyessä rakensi maamiesseura viljakuivurin K01npan lähelle 1970-luvulla. Kuivurissa kuivattiin oman kylän viljojen lisäksi myös naappurikylten viljoja.

Kehityksen myötä koneita tuli lisäå yhä enemmän, tuli muun muassa monitoimikoneita kuten kylvölannoitin. Hyvää tässä keh1tyksessä oli tehokkuuden kasvu ja ruumiillisen työmäärän keventyminen, mut- • ta kielteistä taas oli työpaikkojen väheneminen maataloudessa. 1970-luvun lopulla alkoi toimivien maatilojen lukumäärän lasku. Tiloilta yhä useampi hakeutui töihin tilan ulkopuolelle vakituisesti. Tehokkaiden koneiden ansiosta yksi henkilö pystyi tekemään suurenkin tilan työt. Esimerkiksi heinänkorjuun aikaan oli ennen heinäpelloilla kuhinaa, töitä riitti kalikkapojista ja -tytöistä aina haravamummoon ja -vaariin asti. Työt tehtiin talkootyönä suurella joukolla, ja samalla tuli hoidettua hyvin sosiaaliset suhteet lähiympäristön ihmisiin. Peruna- ja ruistaJkoot syksyisin olivat suosittuja tapahttLmia ja naapurit ja tuttavat tuhvat yhteisvoimin auttamaan. Talkoihin tultiin yleensä reippain, avuliain mielin ja ruokapalkka oli yleensä vastine tehdystä työstä. Nykyään heinäpeliolla pyörii traktori ja mies, ja konetta vaihtaen mies hoitaa heinät talliin melkeinpä yksin. Ei siinä paljon traktorin kanssa hauskaa pidetä ja hoideta sosiaalisia suhteita naapureihin.

Takavuosina oli koulupiirissämme maatalouden ha~oittajia melkeinpä jokaisella tilalla. Karjaa oli yhdstä lehmästä aina kymmcnpäiseen karjaan asti. lykyisin näkee joka puolella pakettipeltoja, joista osa on metsitetty. Näin ovat Jussin ja kuokan työt pikkuhiljaa häviämässä pois näkyvistämme.

KARJATALOUTTA MENNEILTÄ VUOSIKYMMENILTÄ \l;;.u.. kh bill;i j.:l p i~·niku,· ioisilla s.won peltoillut'illcl, 1\ll.,.;il kotik>. li'unmc ~ijai\'>1.'<', <•i boja 'l...ujcltiloja uk• (lllut kosk,,,m, ei myös· kii,in \'ibi-kuuioiky mm<·nt:i \'UOlli1 sittl'n. tvlutt<J sillni n, 'aikk.1 pie· nikin mökki p<~ h<lncn, vritl•ttii n siin;i pit;;;; joka sortin t>l;iimiii. Oli lchmii, muulamil lamm.1s, kanujil jn sik,1possu. Sikil ~1li jop.l yksi· niii~d l:1 mil~liijii 115kin.

K:m<1 t tuotth·ilt mun.1 t omailn t,1louteen, jJ ,·,ih,in :-..itist,ien ,;a,l· tiin kn u ppa<~nkin ,·it'li1\'Jk~i. Muni.1 ne to~i n alkoh·nt ',,.,ta 1-.e ' ;ittilln•lla, eih;in silloin ollut '<ihkö' ,liO.l kok<' kyl;m;;, j,t v.tloh<m on kan.u1 kin tuotcHl11l)lle ,·;ittt.im;itiin.

Lunp.1clt oli\'cll 111clinio \'illiln liihdt•, jokcl tuolloisiSScl lll(liS:;cl oli ,-;IIWimiitiintii. \Ie 1-.<·rittiin neljä kertaa vu(x:il'~Sc1; mn.1lis·, kes;ido· jil marra~- joulu!..uun 'iliht<·<•-;-;.1. S) y-.,·illa oli luonnollis<-sti ptlr.l'<t.l. K.1ikkih.m khtiin it:-.c koton.1 kii)oin. Villat 1-.M~Iattii n ja h·hr;Htiin l.mgako;i. Sailliin su .•11. lapiiSd, dlbpaidat j.1 llcliSl'l kutoi\'ill k;mga~pub~., c,Mkilil, jnk:~ \'illlllllarn.tlla s.:~atiin pclks uksi ja mil tt'i ,·ettiihylkiviik-;i. Siitä vnlmist<·ttiin mi<•hillc piiilllys,.,,iltteita.

K.~rj.1 1 ci\·iit oll<·<·l i s~1j.1, n(lin -1-6 k-hm;;;, tnloss.1. Möki n eläj ~ ll,i oli us<·in yko;i lchm;,, j~o>k.1!' kih·i k~..·silisin talon lt-hmien k,mss.l sa· malla m~..·~laitumcll,, .

L.1sten teht;h·ålM ~'Ii u...cmmitcn k·hmicn hah·milwn l-.l1tiin. ~· <;,~,lltoi 'en) ;i nik.t pitk;;;;nkin. \old ...;inlu<·d olh·nt l<1.1joja, t•ikä n.la· pmin r.1j.:t-ilitoj,, ilinil ollut <'nsink:iän. F.i ihm<.', jo~ illc1ll.1 lypsettiin JO~ ku:- k,t hd c ks.111·vhd<·k~iin nik<l<1 n. K<·~;illli l'i k hmi<i tlll'llll sis:illc, ,.,,,ln ne 1\ p~l'ltiin u lkona.

N:!\'('lcll Cllh·ilt i<;llj,), s;irjcty:,t;i ki\'('Stii tehtyjä, pc1ksu:;ein;lisi;l.

Täl1.1in~..·n "ki\'imu uri · J..un '!..ovilla pilkk,,sill,, kylmeni, ~i ihme jos h·hmiit oli\ ilt p•tk;ik.u,·ai:,i:t jil \'.1h:m surkean nåkoi~ia . Oli lll\'ÖS tayo;in puurnkcnt<·i~ia, j:t ::dlaisi,l, joiss.1 .1l;wsa oli kive~ta j.1 ~-t;;. puoli puu!:>tn (liävii).

A1ukket'IHI kliyt~·ttiin ha' ujn. lsnihin kil•in,l\"etnihin m.1htui .tj.l· m,,,,n hevosen,, h:t\'llkUlmn.lt sis;ille, jossn niitä pölk} n p;i:ill;i hn· 1.1ttiin h.1kkeluk~eksi.

1,\n[,\,1 ajdtiin li!ln-11.1 h\Tin dh:m pellolle. mult,1 l..esilllti oli io,c> '><mni'lnnjl> kl~'lnnulk ( kl•santo on peitti, j<1ka kt'S.lll ,11kana muok.11tiin ja johon o;yk.c,\ kl•siill;; kylwlliin rui~).

Ruokmlil llli myiis .11Kt•<·lli:,ta nykypilil·;il'in vcrrilttllnil . Kesäll:i, kull'n t•Jcll;; on mainitt u, lchmiit i•' lc111'1pc1c11 olh·at mcts:iss;i. 5} ys· putlll-11,1 ne 1.1skd tiin ~;i nkipcllolk Hl'l'ont·n ja u~t·ampikin kuului ,1i1M ta lout~n. Olihc111 :'(' ni noa "ty\)ko•w·· :.iihen ,,;J..,1,1n. Miehet •lJOi\',\l t.th ella nilll,1 r.1hti.1 (puu· lJ\'clrc1n ajoil teiden· i•' ennen kai!..ke.l 'esien ,-arsille). Sik:-.i hc,·onen soikin J>.lil,tsic1S5r1 [,llnn kau r.l\ <ll'c11. Lse,ISSt-1 lcllosS,ll)li hcvnsil· te om,l ''llclk,,··. Se l)li .1id.1IIU pienempi r1lue, jost,) Stlc1tiin hcn>nen nop~.11nmi n h.1cttun tyi)hommiin.

L<·hmiil ~iiivil t l.tlv<•ll,, np<'lcl. Se.• l>li k.isin kil•rrl'ltiiv.lllt1 j.1 j<~lan pdjcllill'illl.1 konccll., h,,kJtlua olk<'il jil ,·iihtin hcinnii .;~w;sa. Tiitä -15

p~·pthl ko:-tu te ttiin. ripaus jauhojn seknCln. Toi~t·t :-.moi\ ,11 Hlli:i .1ppccbi 1.1i s ilpuksi.

Kilikki k;iv t,•ttiin siihen ,,ik,liln tnrU.,t.ll1. l'en•nam·<nr\'1 leik.11tii n sirpilfii j11 kuiv11ttiin n ik ul is~n tnlvcn '.tr.llle. He innnmurot t.1llien ),,tli.lll,, kcr;iiltiin .l ppee~l·cn. On kcrrotuu, e ttii IM· """~·~ t,11on pidoss<~ kiiytt:l tiin jop<l syksyllä kerätyt siemenpnun.ttl.. m.

C:-.ein kt•v<ltpuolt·lla ruok.1 .\lkoi loppua t•n ncn ci;iin ten u losP";b y;i. Silloin purdtiin o lkik.tttoj,, lel1mic n ruoaksi. Angen·ot, J<>lk<~ .tlk{1i\ nt k.lsvau aik<lisin kc,·ki;illil, ke r:ittiin lchmillc l'<l\'innok" i.

Vl•sij uhtOJM toi m i tah·dl a i'>o ,.~·~ikelkk.l, johon b kc ttiin p.Hi puus.trdn. .\,1in kiskottiin juom.wesi eJ;iimille. PJkkn"illa se pyrki ji:iiit\ m.i;in nnvet<Jssakin. Ku n kclkk,1 ei ku lken ut, k:mnettiin s.M,·it Kt>l'l'nnolla.

L.lOtpaille teh tiin kcs;ill;i nuo rista pensaista (leppiii, p<~juja) tukkoj.t, joist,, toiset käyttidit myös m m itysta vih ko tai ke rppu.

Sil..oj,\ oli t,1loss<1 US{'mpi. Em<~ l..l..n, jok.l tt•ki porsaita i·' liho tu,.;il..oj,t. Oli myös nuori t•m,,k,•n .1lku. Po~aita ti lattiin e tukiitt•cn -;iclt:i. missä ticdl•tti in niita oJe,·.m tul os:-.1. :-\c h.te ttiin kuuk.1lldt•n ik;iisinii.

Sikojt•n ruoki nt,, oli ,·;·iJ,;in cril:ti"t.\ !-.uin nykypäiviinii. :\e IJskt•!ti in t,llvl'll<~ki n u los. K.1nknan ~i.1 t p is thy ty i\·iit /\lat.1h;s,1 jop <J kdttii\ss;i as ti. Mutta t\ lillnlon ~i oill,, ol i pMcmpi tuuri kun nt> ml·niv;it K.mkaalle - ne ll\)'si,·iit kcrm.ll b,1ngcsta ji:iä htymiistil j(l sa ivat m.tkoisat pJiat. \ifuutaman p;iidin siiiistttty kenn .lk.mn u knnm·Ltiin tilalle.

Ka rj.tn tuot.1ntopuoli llli aik.1 ,.a.ltimilton tn. \.1aito laskettiin scpar.1;,ttorilla kotona. ~·par.1J!tori L'n>lti kerman maidost.l, jn ku rr i. eli ih.m rJs,·aton maito ka y tt'l tiin ',,sikoille ja s ioille. Kerma j;i.ihdvtettii n hp·in. ja o;i tJ kcr;lttiin isompi mäiir;t. l'iiminnwn;i "e kirnuttiin \'Oik:.i. Kun l..crm.t.l oli enemmän, kimuttiin S(' kJmm ..-sM kierrettä,·ällä kirn u lln. :vlutta kw1 nw ito o li ,·ähäs:,;i ja kerm.1.1 tuli niukasti, h iimmcnnc tti in ~e ,·oiksi varpm bpiliillii. T;bs:i hommassa erottuiva t hyvä n i•' h uono n n>in tekijil t.

Voita kllclcttiin s~~ästäii myy tii v;i~i. Saihcm s illä v<~hdetlll cl k.lllpnsta sokt•ria, kahvia, ryy nejii, suolan i" sota-aikana knn ikettcl j.1 siku ria. l.chm;it nlinlt yleensii ke,·ätpoiki' ia. :VIaito p yrki lnppum ail n kcski!Jh'cll", mutta syyskesällä o li va r.lstoitu Vtlita hm1non Jjn n \ 'a ra llc. Jo~ na apurilla oll onni omistaa syyspoikivn lehmii. voi sidt;i h<~kc.t k<lh,·im.1idon.

Tl•urastubet tehtiin syksvllii. Elo -,.yyskuull,, t.tpett iin lamp aita ja marraskuulla siat. Parikin ~ikM tt•ur<~stl'lti in kerrJIJ,l.

Lihat suola tt ii n s uureen puusammioon, jost., pitJ...in lclh'eil haettiin syötäväk.."i. o~a, usein takakinku t sii;islettiin, j.l kc,·;mlln p.11\ '<lttiin k~::säksi (~a ' ustettiin sisäiinliimp i;wassi:i sJu n.t:>S<1). l'cu-

-16

r,1s tu ksessa otettiin kaikki mahdollinen t.1lteen; elimistii maksa, munua iset ja sydän. '\;iist<i tuli syksyn par<ls herkkthll'llOka, sian kilali. Alattlopin (~yltty) va l mistuk~een käytC'ttiin ,·eri, pää ja sork,lt. RaS\'ilt irrotettiin tMkk.lan ja !>ulatcttiin laarJ iksi. Suolet puhd.istettiin ja s uolattiin. ~i is t;i keitettiin kev;iiill;i lipe<ikiven ilVullil sa ippuaa.

K;ll.·jatalous, kuten kclikki muukin, elikoi kchittvii sota\ uosien jälkeen (19..J5-46). Karja dlkoi jalostua. 1\ Y-rotu tu llmomx•n paikk.lan siirto laisten mukana Karjil lilsta. l.chmätkin oliv,1t olleet pil•ntii itä- ja länsbuomalaist,, rotua.

Ku itenkin rasitteena olivat p<~kkolmwutukset. Lihnd j.l maitoa piti l.uO\ utta.1 m ii;irätty m;iär(i kustakin talost.1. Teuraseliiimet vietiin kesii llii taluttaen ja t.llWIIc1 hevosen rees:::;i Otavann j., katlpunkiin asti. Kekkoi,1St<1 ne usein lnitettiin lai'<lkyyd illii Otm-.lan. Samoin vietiin mi'lito. L.1adun voi arvMa, ennen kuin se o li. meijer illii. Toiset ,·eivät t~irnän lunvutuso!>uUtL•nsa kerm,1na.

Kehityksen kulku alkoi ectetii. Ru\'t~ttiin kohcnt:Hnn.m kcujJrilkennuksia ja teiden kun to ,,]koi pikkuhiljaa parilntua. Rnkennustdrvikkl'idcn ..,a,1nti oli v,1ikcaa ja niiden la11 lu lwikk~l. MoJwn tillon na\'(:tan tiikt ~m tehty kt1tona käsin. Scmenttiki n piti hnkt•a J.a/1pcenrannasta 1tse.

Pekka ,m tillon navett<l on raeknncttu 1951. Se korj.1ttiin ja muutettiin putkilypsyl le 1979. Myös Kolon (Toivo Hokk,men) nnvdta, jok<1 on r,1 kennettu W54 on ko rjatttl mvöhemmin. Parti n na,·t·ttaa on rnkennettu 1952. Sen jälkeen siihen tehti in pienem piä ko rjauksi,, ja pu tkilypsy, kunnes tehtiin isompi remontti \'UOn rM 1991.

Lih.1n ostajnna ki~·rtt'li 0h1\'asta joku f.iukkonen ja Ei110 1 ilurikai ncn. R~.·in(l Sutinen osti K<~rjapo rttii n . Oli KaMio l{y}'ppö ja sam.1twikaisesti tuli 'l aa\'i Halinen . Hiin osteli ensin yksJtyisenii, kunnes ryhtyi S,n ()11 SL'uctun ostomid1cksi. "Silvon Sl'Uthm hintaa, piiinee sorkkineL•". Taavin jiilkccn tuli Vt•ikko llokkilnen. Sitten seu(aSi Veikko R,mtiainen Karjaportista. Kilpililojoi11<1 ki t· rsi Karja kunnan, Heinosen ja S<larioisten o:::tomichiii. Nykyisin ost.1a Pentti Kiii'\(iiiinen K<lrj.lportille.

Km. ka k<likki ot(•tliin !arkknan laltcm, kuten hevosen jn khm icn hiinniit (jouhct) jil kotonn tcurilstcttujen lilmpiliden jil ,·nsikoidm nahat niin niiidcn tlSt1ljiJ kierteli kylillii. F.hk;; \'ii1neisin heistä llli 0-;knr Valkoncn.

47

KARJATALOUDESTA ('ll

Sii

Vuo~i!'>ad,m alussn knrjanjalostus oli '>iltunnai5ta. l'arhilimpil ~:hmi(•n sonnivns ikkil jiitettiin kclSVumaan, jollil kk:n iiiSaslule tliin om<'lt ja kyl;in lehmät. Pienissä talouk!>is~a ei ka n-

o-8

nnttanut astutuso;on ni a p it;\ä vaa n vasikat kas,·a tclliin oma,m käyttöön eli kura..,tc ttiin syilUh·;iksi t,,j k,lsv,ltettiin hiehoik~i . jost<~ tul i uusia lehmiii. Usein n;iki emänniin tai isän nii n ti t'llä talutta m assn lchmiiii naa puriin as tute ttil\ aksi, yleensä joku lapsista oli pi iskan ka no;;:;n aj<nnassa vclstaan h;mgoitt(•kvaa lehm;iä.

Yleen sä e i sä;illi:i ollu t väl i ~i. !>•ltoi tai paistoi - men tih·ä ol i, joskus kovinil tn l\'ipakk,,~ ina n-;ian harki tti in tarkemm in, koskn o li v,\am, e ttii lehmän utnn:ct :;na\'ilt kylm;iä. Täysikilsnlisl'l ja i ~ot lehmät vietiin kylä n ison sonnin lu o ja hiehot tnas ,·astaa,·asti p ienen stmnin luo. liiehojen ,·asikat y leensä teurastetti in ta lonväen ruoaksi, koskn o le tet tiin, e ttä hiehon YilSikkil ei o le niin dinn)imainen kuin \'CJnhemman lehmä n ,·asikka (nyky isin olettamus o n tt)i ~in p;iin).

Ta)Yiruo kin tna oli yleensä niukasti, joten lehmät o lintt ta lvella un1messa ja poikivt~t sirten kev;iällä. l< uuk<HJden ajan poikimisen jälkt-cn lehmiä lyp setti in kolme kt:rtaa pä iviissli, ettei utilreet halk<•a. Emänt;i tarkkai li makk\11 tu otannon m;Uiräii, mittanaan r<1inta e li ämpiiri (n. 8 1). Lypsäminen suoritettiin käsin.

Vanha lypsyta pi1 tl li ··vetotyyli", myöh emmin tu li tervee llisempi "puristustvyli". Lypsy oli he lpom pa a kun \Td in rasvatti in ta i kostutettiln milidnfia. Lypsykonee t yleistyi\'ä l 1960-lu vulla.

Useimmissa ta lob:;a lehm;H oliveli s uomenkarjaa, joiden tuot(lS o li 10-12 litraa m,, i to<:~ pii ivibsli (hiehot 7-8litrM1). Tuoioksen lisäämine n (nykyisin leh mä lypsää 2!) -10 litracl päiYiissä) o n aiheuttmmt sen, e ttä leh mät {1\'at lyh yt· mpi ikäisiä ja sairM1mpia. Ennen k·hmiit pidettiin keskimäär in 12 vuotinibi. :--Jykyisin vn in noin 7 ,·uotiaiksi.

Fläinläiik;iriä ei va i\'<'l tlu lehmä n Scli ra ud en ta ki a, mut ta hevonen o li nrvokk.1ampi kotielä in jn s ille kutsutti in lää käri jos se sairastu i. Lehmiä h oidettiin koti konst~·in . l<esiillä vleincn sairl'lus oli p un.1tnuti, jot;t t.1rtutti punkki, joita tart tui lch miin me tsälnitumilla. Läiikkeen ä p tuli1ta utiin leh mille juotc ttiin lihan / kn lc111 s uol,,,·ct tä. IJoikima halva u sta hoidettiin pumppaanhlllil ilmi\,, ut n rces~:en d i vetimen m aitokanavaan lniletti in nhliinpilli j!)hon pumpattiin p yöriin pumpulla ilmaa kun ne:; ul<H'CL'l oli\ a t tä yden t \lntuiset. Pnrin tunnin ku luttua leh mä oli jo jalk~~illa ja ilm.l "lyp settiin .. pois. J.isn ksi hoitoi nn k;ivtetti in erila isia ha utcita, esimerkiksi utoretulehd u~ta hoidettiin hau toma lla turvonnutta u tcHetta lämp im5J1;;, Vuonna 1899 pt'nrstt!ltiin tt~rk kailuyhdistys, jonkil pnä tarkoihlS oli rotuj<'n jalost,,m incn . Korpij~\n·en kyl;istn t•nsimmn i~enii ta rk kailu vhd istykscen liittyivät H ilJa ja Armas Luukktm(·n vuo nna 1955. 'l'oirwn me rkittävä tt•kij·;i oli keinosiemennysyhdbty k~en perustam inen 1946, jonk<1 jä kcen keinosiem ennys yk·islyi-

48

i·' siitos!>onn it•n kas,·attam incn t ik1illa lop{•tt•ttiin.

Karjilll t;arkkailussa alettiin kiinn ittiimiiän t•nernmii n huomiota maidon h\·~ieniaJn. Jo v u onna W25 me ijeri otti kil y ttöön luokitusjMjestefm,in, jokil \·a ik u tti maidon hintailn. Vuonna 1963 1luok.l ll nMidost.l ma ksettiin 0,55 mk /li tr,, - ,·uon r1tl 1993 E lluok,m nM idosta ma ksetJa n 3,20 mk / litra. Yksi maitoluokka.1n va ik uttava k k ijä o li ma ido n jäiihd y ttämi rwn. Mililo piti sai\d.l jiiiihtymiiiin nopo:'i1Sti muuten mili to hilppani, j"oka hutJnon!>i maitoluokk<.M ja näinollen pienens i maitotili;i. äiihd ytys tapilhtu i j:iiihdy tvsillt.lissa, jonne tonka t J,,skettiin jäiih tymii:in . A llil<~Ssa o li vctt:{ ja jiiit:i tai lun tn, jotka jii;ihdytt iv;H tonkan ja sen sisiillä oil.•van m nid()n. J ~ itä t;iytvi vara!>toida kl•siik!->i. Ke ' ;mJ;i k<iyti in jiirn:n jiiiist;i sahaamalla 1ohkarl·it.l, jMk<1 tuotiin \' ilt"<\Stoon na· wt,\ n l;ilwh;yydcss:i olevdc\n s.lhajnuhnkc\Si\an, josta njit<i tarpl·cn muk,1,1n k,li,·cttiin es iin, pestiin ja lnitct tiin nltaaseen. Koneellinen jiiiihdy tys tuli 1900-Ju,·ulla · mon iiMi nHH)d.osti jii.itii jiiä hdy tys:dtaa'>s~., oiL·,·iin h•nnoihin. Pil•nisS:i t,\loul..siss,\, jois:-.,1 m.1ihl.\ tuote ttiin vain 'ähän ei jä~ihdy tvs.1 11flsta o llut \'<Jan tonl..il jä:ihdy tdtiin Sila,·is!->.l tai jois!>ain p<~ ikt)iS!->cl tnnkn J,lsket· ti in ka l\'otm jliahty mäii n.

Alku jaanhan maito "'jalostettiin"' ko tona. Milidosta l'rotl'ltiin kernM sepMcl<lttorilla, ke rmasta kirnuttiin \"Oita j;r siqrtuolkcna :.ai\tiin pum;~ ;i. SepMoinnin y hteydessä e ro te hrsta kmris ta ,·alm i$tett im kokkoplim;i;i • y l im~\tiräinen kurri juotettiin \"ilSikoille. jotta ma itotaloudes t;r o lisi saatu tuloa, myytiin ,·oitn. Picnissa ti\ louksissa ka\"i josk us niinki n ettei omil vaki s,1,111 UI sy<\d,i 'oitil \ cl<ln kilikki p iti silästää myyntiin.

Ennen !..u in maitoautot nlkoiva t liikennöi(\;;, isänn iH kuljl'tti"''t mili tml 'uornp;livinä m eijer iin. Osa tnloistcl ei !.1heWmyt maih 1<1 ':l.m sep <lmi sen koton a ja lähett i ' ain ke nn.m. 1950-lu vun ,,]u.,s.l lii km nöi n s. '"seka-auto··. joka kuljetti mniton sekä ma tku~tajia tavaroineen. Pen ttisen Vihtnri ja Km :~.m MMtti ku ljettivat c ns immiii~tä ,·;u s inaista maito<~ utoa KorpijärveUä. Rakenrw tti in m a ito lili turit tcidt•rwa rsilk, jo nnt• maito vidiin 20-30 litriln tonkilla. Ku n ma itoa uto tu li ha kcm<~a n rnni to tonkia samalla ~t· toi ed clli:.t•n päivän tonkn t meijeriitä i•' ··pa l<~ utuksenn·· tililtut tuotteet. Snm a l l:~ kun tuoti in maidot, la vall<~ vaihdl.'ttiin myös ky län kuu lu miset. 1970-luvullil .. m:~ito la vakulttuuri"' vä he nt tilatil nk kicn tu lll•ss~a tiloille, eli ti lo illa on kiinteät säiliöl, joista m.1itonu to käy '" imcmä!">sä·· maidon joka tai jok,\ toi nen päivä.

..

MIKKELIN LANTINEN MAAMIESSEURA Historiaa ajalta 1918-1988 jokn ei tu nne historinc1, ei vnun;irrii nvkva ikacl. Siti~pnitsi ihminen jo \·nrsin nuorenn - ~;uhumattakaal1 vanhentuessaan katsa h taa mielellään cl;imlissli ta<~k;.cpäin. Voisi :.anoa, että tl:imän ju hlan siemen ky lvL'ttiin \' tttmna 19 18 j11 sadon korja amme tä nää n.

Tämän p;iiviin ih miselle voidaan kertoa, että maamiesseuratoimint<l on ollut anltt!l'llista toirnintan, jok<1 k iinteästi on li ittyny t mMtlaloudessa tyii<;kentde,·i<·n ihm isten jokapä i,·ii iseen t?liirniiän. Tällaisessa kvlässä ka ikkien asukkuiden eliimiiiin. On to imittu v hdessii liihcs kaik illa in him illisen eliimiin Silroilla.

Välillä on toim it tu seh ·emmin va in .1mmattiin liittvvien asioiden pa rissa, \'älillä henkiset harr<1s tukset, urhe ilu ja ' juh1C\t ontt saaneet h yvinkin s uurt•n huomion seurc1n toim innassa.

Tämä historiikki e i nlc :vtikkclin Ui nti-;L•n M<tamicsscuriln historia, jok.:t kyllä ,·a rmn an knnnattai~i saattaa kirj<J ll iseen muoltJOn. Muutamit~n nimi- ja ilsiatidojen ohella hvpii h telemrne vuodt•s tu '19'18 tähä n päivään pöytäkirjojen pykälien va laisemaCl taipaletta.

Ensimmiiim•n maam il:'sseura Suomeen pewstetti.in Hm<tjoelle jo \' uonna 1803, mutta yli vii teenkymmeneen v uoteen se ei saanut seurclajia. 1860-Jun!lla perustettiin muutamia seuroja. mutta Vilfsinaine.n nHlam.iesseu rakausi alkoi 1870-hn·ulla . Kun meidän seu ramme perustettiin, oli m Ml m iesseuroja Su o messa jo lä hes tu h at.

SeurtUnme puheenjoh tcljina O\'ilt toim ineet EinM Paajan en .3\'., Vilho Vannrno kahdessa j<1ksossa 11 , ..,Kalle Laitinen 4 v., Hugo Yliinen 26 \'., Lau ri Partti 15 \', ja Leo llonknncn, nykyi nen puheenjo h t,1ja, kolmatta v uolla. Sihtcerdnä ovat toimineet Emil Hokknnen, TCla \·i Närväinen, ,\ntti Kima ri, F.ino Marttinen, Eina r Paaj<~nL'n, Toivo Pa rtti, Rei no Pa rtti, /\d i K~~kkonen, K11uko Pas tinen ja nyky inen s ihteeri jo v uodesta 1957 Teuvo Kekkonen. Sihteeri on y leens;i tniminut myiis ra ha~tonhoi taj<ma, poikkeuksena nyky in en pitktiilikainen rahaki r~tunvil rt ija Mi kko La iti nen.

Kukin pulwcnjohtaja o n \'ill'nl<l~t i lyönyt onMn leim,msa seu ran hist~lriaan. F.inil r Pc1iljascn olless<l p u heenjohtnjana jn p itkään sihkt'rinä, toim in!,, pninottui henk isten h,w·astusten puole.lle varmoan h;inen opettaja-vaimons,, ja muiden aktiivises ti toimineiden naisten \'aikutuksesta. Kalle Laitisen ja Hugo Yli)scn ka udella to imint<l oli ,unmattipainotteista ja Lauri Partin aikn oli vo imakas ta rakennusaikaa.

Alkuaikojen jäsenluette lo voisi ehmirnct muuttaen olla tämä n päiviin luoelie lo vn in m uutamin poikke uksin; Arpiainen , Bly, Haaj<men, H.okkan~n, Honkanen, Hmri, H yyryläinen, H~imälii i­ nen, H;\rkönen, Kakrininen, Kekkonen, Kimari, Kuu\'rl, K~ih;irä, Laitinen, Laurikainen, :vtan nin en , :vtarttin~n, :V1uinonen, Myyryläinen, N;\rvänen, Orav,l, Paajanen , Pilrtti, Pasono.:n , PL•ntti-

50

Otteita pöytäkirjoi\/tl scumn alkuvuo!.ilta.

51

nen, l'öli1ö, l'öyrv, Reinikainen, Ripatti, Ruhancn, S«lonius, ~·p­ piin cn, Siitari, Tiihonen, Ukkonen, V<lhvasclkä, Vanamo, Väiitiimöint•n, Yli.i ncn.

Amm«tit sensijaan eivät ainakaa n k<~ikki kelvanne tiimiin päivän jä~enille: pientilallinen, pals tatilallincn, 'uokr«<lja, torpp<lr i, torpan tv ttö, talon tytär, palvelija, torpan poika, ta lo n poikn, itsellinen, itsellinen vainw, räätäli, räiitälin poikn, työmieht~n 'aimo. loinen, herra, opettajatar, entinen talollinen.

Aluksi kokoukset, juhla t j<l iltamat kicrs i,·;it talosta taloon.

1\ lust<~ lähtien St.'uran kalustoon kuu luivat kul is~it j.l näyttä m ölavn. Myös om il kirjasto aloitti 1920-lu vun il l u~~a. Kirjan lain aamincn muuten maksoi 50 penniä k<lhdclta viikolt<l.

1921 p id~·tt i in ,·nppujuhl<~ Hirvinl(wlln ja j uhlint.:~a jiltkettiin T.l'\årväsen ta lossa.

1922 hankittiin ruskeata mnatiais,·chnän s ie mentii, pidettiin kcsannonh oitokilpailu, liitvttiin Tapion jäsencbi, mist;\ jäsenyydestä muuten crottiin 1930. Sarnana vuonn a ostettiin seuralle polkupallo jJ kantoponuneja. Toiminta o li h y\·in vilk<'lsta. O li monenlaista ammattiin li.ittyvää kilpailua ja retkei lyä. Pidettiin kesäjuhla ja Otavan koeaseman lannoi tuskokcct. Koe oli Kalle Panjasen ka uraha lmeessa.

1923 toiminta jatkui vilkkaana: oli 1-vuotiset n1paat kiiP.ailut, keskinäis<.'t kasvitarhakilpailut. l<utomakurssit, viidet lltilmat, Jaskiaishiihtoretki KoukKuniemen Puus telliin jn k<trjanhoitokonsulentti 11\:innsen esitelmä sonniyhdisty ksen perustam isesta seuran <Jlucclle.

1924 jtlharuwsjuhliss<'~ lli rvivuore llil tuli puhvetin kassaan viiärii S;ltam<trkk<t nen. Svvlliseksi tod istettilvasti h ;waittiin h 'iim ics K;ll!e Berg. l'öytäkir}at eivät kerro s<~atiinko Kalle kon·iM· maan vahinko ,·ai joud uttii nko il~ia ajamaan lain k<Jufta.

Viljanl<~jittelija ' FRTUir' ostettiin F' sijoitettiin 'L Nä n ·iiiscn taloon Ala-Komppaa n . Kcsanno nh01toktlpailu jätettiin ··vaikcuksi(~n tä htcn'' tois taisesti k•P.äiim iiiin, mutta seh än \:'i liene k<lvin suuri laiminlyönti, sillii Jiilctää nhän kesantokin toista isck.,i lepäämään.

1923 pidettiin puhdetvökilpai lu ja n:kiajot. SL·uran ti leissä oli ni in palJOn epäsdv yy ksl;\, että ne päiit(•lliin anta.1 asiantu ntijan tutkittaviksi. Asiantuntija Veikko 1.e ino :vlikkclis ti\ ki rjoitti sittemmin ti lien a lle: Yllä o leviin o len l<1sl<en ut, ilman kuitteja, ja oikein laskctuksi olen havai nnut.

Seuran kalustoon ostettiin mm. noi.n 50 k up in wtoincn cmaleerattu kalwipannu, 4 metriä retonkiC1 ja 2 m<•triii kärpäsharsoa.

1927 lahjoite ttiin kyliiiin perus te tulle Radioyhdistyk'idlc 500 markkaa radion ostoon. Radion on muis titiedon muka.1n ollut kuulokeradio, jota on voinut kuunnc ll,\ ' ain yksi lwnkilö kNrallaan. Tästä radion ostosta ki rjo itti aik.maan Uinsi-$;1\'okin.

52

1 .1hjoiluks<.•n lis;\1.-s i ~eu ra a n toi r,1diun ostoon 600 mr1rknn lainan. jt•sta " ' ll;i ...itt<.•n tul i melkoinen riesa. Sovitusta lc\inn-njasta t•id:it pövtäl..irj.lt kerrn. mutt.1 jo vuoden kuluttua lain.ln k.uhutti in tah isin, \'a,mp.l ll\lt)n olln men~tyksell;i. Sitten vuosien mi tt,,an karhu nm inc n j.1tkui jop.ll1ldion ki innittii misen uh.tll.t, mutt.1 e i kuulunu t r.-.hojn. Sv k~vfl;i 1930 Vil ho Vanamo s itoutui rndiotls.-.k<lo;lcn puolc~t.l ri1aksamaan laimm seuraavnan ,·uosikokou kst·cn mcnncs!'>ii. Ra hojilei edelhx•nkään kuulunut jn 19~3 päätet ti in lutw uii Mt i•' ry htyä kuoletlamaan lainaa.

SanMss:~ kokouks~sa 1927 kun radioavul>tuS jn -lainJ myönnettiin, p;i;ile ttiin myös toimecnpmma h iihttlrctke t t.1i rekiajot lähiiliknm,l j.l \',llittii n ilt,1m<Jtoimikuntll<l n muiden m uassa neid il Elli Eril-.kil l,\ j.l Ane tte I'Jajnncn, joistn edelli11en t)li koulun c~pc tt~i·'. jil myöhemm ~n l ~innr P~<ljil -;en puoliso j,l j;ilkimmäisesta tuh ,uk.ma.m j;11lu l .1sttsen \ 'iltmo.

Toiminl.buun nitdnl.l oli FHieeJl täynnii kilp,liluja j;1 1-.ursscja.

Pääi<'ltiin 111) ii'> ,,, ustn.t m.Mtnlousncuvojan pcllkka uk.'>l'Ssa 200 markn lla jil p~ ydcttiin m.1am iljelysscuraa järjestdm;i;in perunan 1.1at ukoi--L't.'l scur.m ;1lu~dJa. Sonniosuus kunta -asia j;ii j;illeen lepäämään. llJ30 tnln>n hiihtokilp.1iluio;sa, joissa naiset hiihti,·ät 3 ja michl't 10 kilometri;; oli palKintona michiUe tukanl<'ikku u konc, parriln;Jjoknnl' j.1 tupek::.et ja n.1isilk picnj hopealusikkn, kerma- jil sokcrias ti,, j.l 1--.lh\ ikupit.

Snm.m.1 \' uo nna tul i ~1ikke l in seudun opett,,j.tyhtlis tyk~eltd kirje lmä, jos..,,, yleiseen h ulikn nismiin ja s urken.1n juopp{lUStil anl~o:l:s<·cn \'cdntcn l'hdotettiin tanl>s i p oiste ttav,\k<.i ~eura n iltamist.1. F.hdotu~tn ~..·i crin;ii<;i~t;i syis tä l<.ttsottu vllilil\ .111 hv,·äksyä, rnuttn sen s ij.1.m pääte ttiin esittää kunnam·illtuu'>tolfc toi,·o mus, e ttä se 1-.ielt;ii~l k,1ikenlais tc n nurkka tans~icn, kuuliaisten ja lnlkoitkn pidnn, siU;i mai nitut ti la isuudet olh ,lt seuran johdon rnick-st;i p.tljon pahempia juopottelu- ja t.tppclu p.likkoja kuin scurojl•n ilt<1mat.

Myö~ j;itiestvksenpiton seuran tilaisu uks issa p;i;itettiin km·entaa ki~lt;imii!l;{ hum,llaisilta pääsy ilta ma- ynn;i muihin tilai~uuksun.

Edcllbt'n 'uod~ n tile issii huomattiin 107 markan v,lja u~. jokn jnh tui t-.lhas tonhoit,l jan toirnisl<~. Hdn oli jättä ny t merki tscmättä jäscnmaksuj<~ 7H ma rkk,h1 jil merkin nyt o lem<lttoma n 29 markan mcnm·rän. Entinen mh.1ston ho itajn p:\äte ttiin veh o itt,,,, ko rvaam .-..m ,·nj;luS <;eurnlle.

Silti pä;itcttiin sam.t....sa koko uksl'!>Sa ostan cnlisdlc rahastonhoi tajalle muis lo l., hj.tksi hopeine n :.avukckotclo omistuski~oi ­ tukSt'lla \'J ru~tl'llunn j<~ p itää jääh)Täisjuhla h iim·n muuttaessaan pilikk,, ku n nalla.

1 9~ Mi kkelin pit;ijan mantalous n;ivttelyvvn ,.,,Jittiin ..kövtcnn·lokilp.ti l u..,~.l ~l'ur,,a e tus ta m a<ln Ott(,' P.-.,, j,mt.>n, Hiski

53

Manninen, Eeti Manninen, Esu Ylönen ja Toivo Siitari''.

Vuoden hankintoihin kuuluivat l'uurikasvikylvökeppi "FIKS" ja m y rkytyspiilvtin. Kiertokirjeessä ol een kehoituksen johdosta p;iåletliin scunllfe hankkia agronomi Eerolan nmoteos "Kuokka, miekb j<l auringon armo" . .Koko 1930-luku oli vilkkaan toiminnan aikaa. Kurssit, kilpailut ja jl•hlclt seurasivat tois iaan. Suoritettiin paljon yhteisiä hankintoja muun muassa laidunkarhi ''Vohlosen äes .

Varmaan yhteistoiminta seuran piil'issä sytyttcli myös Jemmcnlies koja. Voisi aavistella, sillä esimerkiksi huvitoimikuntaan kuuluivat ll~t·an vuoden ajan Elvi Kuva ja Eino Kekkonen, jo.ista nwöhemmin tuli aviopari. ' Sota-aik..1n<1 ei j'ärjestäytynyttä seuratoimintaa juuri ollut. Sodan FilkL~n.alettii•~ jiil een pi~ää k?kou ks~a. Hyvin.suosittuia .oliv~t ty~i­ J!lat, JOISSa nmset ompehvat Ja ku to1vat Ja nuehet tektvat enla•s•a puJ1detöitii, siis cräänfainen tasa-arvo-ompeluseura.

Crheilukilpailut, kilpa-ajot hevosilla ja iltamat kuuluh·at sodanjälkeisen ajan toimintaan.

19-l9lilhjoitti Oskar Muinonen seuralle tontin ja 1950-lu\·un a lussa päästiin omaan seura taloon, joka valmistui talkootyönä. Jälleen toimittiin innokkaasti kymmenkunta vuotta. lltamissa näyteltiin !·a tan~­ s ittii n. Tanssien järjestämisestä tulikin eräs tuiminnan m loitusmuoto.

1960-luvun puolivälissä kävi tanssien järjestäminen kannattamilttorMksi eivätkä urheilijalkaan enää kelpuuttaneet ki lpailuarcenilks i maantietä tai talon pihaa. Kilpa-ajotkin unohtui,·,,t. Seur,ln toiminnassa seurasi kaus1, jolloin ammatti ja siihen liittyvät toimint<lmuodot olivat lähes ainoat.

SeurataJoa yritettiin vuokrata kesäasunnoksi ~·a sitä korj<~iltiinkin muttil aika entinen ei enää palannut ja 1969 ta .o myytiin autoilija Viljo Kekkoselle.

Saadut rahat käytettiin suurtehokuivurin hankintailn ja kohta kc1ksi vuosikymmentä on kylän vilja kuivunut omassa kui vuri-;sd.

Omaan taloon oli ku itenkin ehditty tottua siini\in;i;i(in, rttä S('n puute kangerteli mielissä. Kun omasta paikasta haaveili myös nwts;istysseura ja kun Kekkolan jakokunta vielä oli h<1luk<1s p uhilltilmaan samaM hiileen alkoi vuonna 1983 tosissaan sittemmin Korp imajaksi ristityn yhteisen toimitalon suunnittelu. Jälleen ta lkootyönä te.hty ma/·a valmistui sitten paria vuott<l myöhemmin jcl näin nämäkin juh at voidaan viettää oman kurkihirren alla.

Seuxan perustajat ov<~t viime vuosina yksi toisensn jälkeen poistuneet keskuudestamme. Muistamme heitä jcl heidän tyiitään lämmöllä.

Seuran johtoon on noussut taas seuraavan sukupolven cdu~tnja.

Muuttunut yhteiskunta asettaa uusi« vaatimuksia, uudcnl<~isten paineiden puxistuksessa Mikkelin Läntinen Maamiesseur,, to imii · diim~ jatkuu.

54

SODAN ANKARAA AIKAA /\ivan oman lukunsa kunki n kyliin histor iikissii a n saitsevat sodan ankarat vuoJl'l. Miehet ja pojat lii htiviit sinne, m issä heitii kipeimmin tar\"ittiin. Ensin ~yksyllii 1939 lin nuitu~tiiihi n tai y limiiiiräisiin kertausharjoituksiin. Södan aleth.1a marrnskuun 30. piiiviinii monet piiiisiviit jo laistclurinlamallc.

Tosin tal visoda n aik;ma jäi kyliin v ielä \'tmhat mk:hd kuten lsrael Kekkonen, Poikkitienisukka (Kal k Viiäti:imöinen) ja Laiti· sen K;llle, "siemt!11puuks i'', kuten ky liiliiisd ~anoivat. Olivat vanhoja terv«s ka ntoja, kute n nnis te n puolella Tonn in mummo (Einari Ylösen äiti) ja Milrttisen ,·anhil iiit' (YlMi Marttinen). Työtä o li yhtä paljon kuin aikaise mminkin, muta tekijöitä oli \'iihemmän. Ky llä suomalainen nainen ans<:~itsee arvonimen työn sankari. Sisu II <:~ tehtiin työtii, peläten pahinta ja toivoen p<~tasta rintamalla olevien rakkaittcn puolesta. Kun olisi edes ollut r<Jdi o joka ta lossa, että n lisi sa<~h.l uutisia kuunnella, mutta harvassa JW tlli\·a t s illoin, eikä kuu lu,·uus n iiss:ikiiiin ole\'issa ollut paras mahdolli nen. La p~ct ~.1ivat olla k.1ukan<t tai istua hiire nhiljnn u utis ten aikana. Kou lulla o li Einari l'.lajasel!a i'<ldio. Samoin Amerikasta tulleella Einari Kompalla Harjuiin ja suutari Viiisäscllä Silcälli~nicmell;t .\:iist;i kokoon n uttiin kuuntele maan uutis ia iltais in töiden jii lkl~cn.

Suurelta osin viestit kulki.\'<lt Uinsi-Savon viilitvksellä tai su usanallisina tietoimi toiselta toio;elle. Myös kenttä-postikirjeet ja · kor tit kulkivat a hkemsti punlin ja toism.

MonL•en taloon tuli sukulaiS1<1 kaupungista jatkuvia pommihlksia pakoon. Olihan he istäkin tnrvittaessn ilp u<l työntekt>on.

Moni kaupunkilaispoika pääsi en si kertaa m aista maan työnteon ih::muutta m<~al<~i ssukulaistcn luona .

Sota-nika loi myiis tn lkootyiin tullessann . .\:aap urinpu on aina ollut luonnolli~ta harvaan asu tulla maasL·ud ulla, mutta n yt k<~ikki k y nnd le ky kenevät os.1llis tuivat talkoi"iin, joita järjestettiin. Yhtdsvoimin ktllinttiin heinät j.1 v itja t, kai vettiin perunat ja päätte~·ksi järjestettiin p idot, joihin ha nkittiin ruokaa ja juomaa jo taidettiinpi1 tanssabdellakin joskus snlila.

Sadan piiiviin sota -ta lvisMa- p;liittyi m aalis kuu n 13. piiivä kc,·äisen auringnn li~m.mitiiess;i ja sulattaess,, räystiiiltä lunta, joka öisin jäii ty1 komeiksi jääpuikoiksi. Mi.ten .l.ieneekin se talv i ollut niin kirkns ja kylmä. Mieleen jäi lä hes poikkeuksetta -30 asteen pakkaset. Kotirint,lmalla neulottiin s ukkiil, lapasia ja kypäräsuoj u hia rintamalle li~hetetti~väksi. Lähes pakkasen puolella olivat mielialatkin tahisodan rauhaehtoja kmm neltaessa. Pari surusanomaa S<\\ utti ky l;in sodan lnppuvaihee::osa. Toivo Hotti Etclä-Pastilasta kaa tui ,·ain ~5- nwtiaana 13.1.1940 ja Väinö Marttinen Pu hi lta 12.~.19-JO sodan \'iimcisenii piiivänä. Tietoja kuollcisl.:~ toivul s uojclu ~kunt<~ l aisd, jtlita kyliin mic..•hissi\kin oli monin. :v1elkein k c1ikkiaJI,, olivat koul ut lilkkn ute ttuin,, morraskuulta

55

joululoman loppuun saakka, jossain kaucmminkin. Rauhanteon Jälkeen alkoi VenäjäJle luovutetun Ka rjalan kannaksen evakuointi. Kuorma-a uto t toiva t ihmisiä kokoamiskes kuksiin, kuten kylämm e koulullekin.

14.10.1939 oli rajalta tuotu noin 80 henkeä samalla kertaa.

Siinä katselivat kylän p ojankoitiaiset silmät tapillaan vierasta murretta mongertavia l<a•ialais mummoja ja lapsia kuin ihmettä ikään. Koululta tulijat jaettiin kylän ta loihin. Vahvaselän Siirin ja Jalmarin luona asui kaksi nais ta Ki ve nnava lta. H aajalan Ylösessä mttis te taa n asuneen liikuntavammaisen Bettx Raatikaisen äitinsä kanssasekä Montoja. Kompassa as uivat Kiis kit, joita oli neljä henkeä, ahkurin Lyyli pienen poikansa kanssa sekä heidän s ukulaisensa Tyyne. Sahissa asui myös Kiis ken pe rhe ja Suokkaa t. Sahin naa pmissa Kivelässä o liva t Kopperoiset. Is rael Kekkosen talossa oh myös Kopperoisia neljä henkeä ja Anni 1 ousiainen. Heikki ärväsessä oli Jnkisiä. Oskar Muinosen talossa asui Lkävalkoj a ja Rautiaisia, Hirvivuorella Hilma ja Jalmari VäisäseUä oli Salli Maastovaara poikineen. Hyyryläisen Alman ja Wiljamin pieneen mökkiinkin m ahtui siirtoväkeä: Talikaisia oli viisi henkeä Ki vennavalta ja Anni Martikainen Valkjärveltä. Harjulla oli viisi henkeä Räikkösiä Valkjärveltä ja toisella Harjulla Matti Raa tikaisen viisihenkinen perhe Kivennavalta.

Lienevätkö tässä ed es kaikki. Paljon heitä oli kylän kokoon nähden, mutta ainahan sopu sijaa antaa. Jotkut silloisis ta siirtokarjalaisis ta jäivät sittemmin pysyväs ti Mikkelin seudulle asustelemaan.

Kesällä 1941 monet e,·akot palasivat taka isin koteihinsa Karjalaan, mu tta joutui\·at tulemaan takais in jatkosodan rauhan solmimisen jälkeen.

Pysyvästi kylälle asettuivat muutamat perheet saatuaa n palasen maata ns. pika-asutustiloina. r iin jåi Sirenin perhe kou-

56

Suojeluskuntatilaisuus koululla 3. 9. 1939.

Eturivissä vasemma lla Einar Paajanen ja Eero poikansa. Myös Ritva-tytär edessc'i. Vasemmalla lottapuvussa Liisa Riepponen.

Saman kylän miehiä sotareissu /Ia. Vasemmalta Huugo Ylänen, Eino Riepponen ja Oskar Muinonen

lw1 naapuriksi, samoin Toivakaisen perhe Jussilaan ja Väisäset Moukkariin Yläneen rannalle. Saman.lainen tila lienee alunperin ollut Häkkiselle annettu paikka KuvaJan tien alkupäässä, jossa Pentti Pöyry perheineen nyt asustaa.

Lähes puolimiljoonaisen evakkomäärän sijoittaminen yhteiskw1taan oli vaikea ongelma, joka kuitenkin sujui lupsakoiden savolaisten keskuuteen nelponunin kuin länsi-suomalatsten ökyisäntien ja -emäntien taloihtn.

Toista vuotta saivat talvisodasta palanneet miehet hoidella "haavojaan" ja viljellä peltojaan. jotenkin aavistettiin, ettei tämä lopu tähän. Lienee moni mies tehnyt itselleen selväksi, että on taas lähdettävä, niin kuin sitten kävikin. Liikekannalleppano kylällä alkoi, kun suojeluskuntalaiset jakoivat kutsuntar.apereita 18.6. Arpiaisen Riku, Tauno Arpiaisen isä, kaiversi päivämäärän aidantolppaan, josta se on vieläkin, yli 50 vuotta myöhemmin luettavissa.

Juhannuksen aikoihin iskivät venäläiset pommikoneet samanaikaisesti useampiin kohteisiin Suomen r.uolella ja niin oli Suomi taas sodassa. Raskain mielin lähetettiin ja lähdettiin, vaikka moni kehuikin lähtevänsä tekemään "Suur-Suomea". Sadonkorjuu, kylvöt ja kynnöt jäivät miehiltä tekemättä. aiset astuivat miesten "saappaisiin'' Ja työt sujuivat milloin paremmin, milloin heikoimmin. Taisi Polle, sen ajan työkone, ikävöidä isäntäänsä, siinä missä vaimo miestänsä ja lapset isäänsä. Silloin lähti mies talosta, monesta useampikin. lätn kertoo Viljo Mesiäinen sodasta: "Vuonna 1937 jouduin armeijaan Käkisalmeen Savon jääkärirykmcnttiin Qalkaväkecn). Se kesti silloin vuoden. Lomilla en käynyt kertaakaan. yt ne rahtaa ainakin pari kertaa viikossa.

Siellähän oli parempi olla kuin kotona. ukkumaankin sopi ihan pitkällään, kotona ensin nukkunut nostettiin seinää vasten, että loput pääsi pitkälleen. Ahdasta oH. Hyvä oli olla vclipojankin

57

<.Hnwijn:.sa, ei käynyt hänkää n lomalla kertaakaan. f\:o, v uosi meni sitten vä hii n ky ttäi llessä ja '1939 alkoi talvisota. Siellä meni rauhan tekoon asti. 1\ ik<1 kului s ielläkin rattoisasti vii itellcss~) ja tosi töminöissäkin. Ti.l lvisodassa olin jalkaväkimiehenä ja jatkossa kaikki Hirvensalmelaiset pioneereina. Pahoilta haavoittumisi lta välty in. Kerran er;1änä elokuisena iltana linjojen välissä miina räjiihh. Edessiini oleva mies kuoli, minulta repi vna ttcct ja leukaan osui. Vuorokauden viivyin sair<Jalassa ja :.en jälkeen s,,in kaksi viikk0,1 toipumislomaa. /\nkamt ta istdut käytiin Viipurin lieP.eiUä Tanunisuollil. H<Jutau~m<l<l ll vli kvWiilimmc toisiamme. SJ..inä men i reilu kaksi v iikkoa. Varti<)ss<~Kin kun n ltiin, ei s itä parin tu nnin välein V<lihdcttu. Siellä oli ;iijä päh·iin kerrallaan. Sinne jä ivä t sukset, reppu ja töppöset Tammisuolle. Ihan olis kiiytl'ivä ehtimässä po1s, nyt kun o n jo vapail mmat piiiisyt rajnn ta<1. Olishan tuo ihan hyvä käydä niitä paikkoja katsomass,,, tuskin niitä samoiks i tuntisi".

Vilj,, \'arthti sota vuosinakin, joskus saatiin jopa islintä kylviihommiin sodan tuiskeesta . Mul ta lomasaantiaiheita olivat v ihkiäisct, va uvalom at j<l hlllltajaiset. Lomiin pituus oli noin 14 vuorokautta kauempaa jil 7 v uo rokauttil KMUlakseltil.

Kun:;nnhuo ltolautakunta piti huolen siitä, ettii ruokaa ri itti niillekin, joill,, ei ollut omia J?eltoja eikä k,u-jaa. Pinta-alan muka<ln l uov utettiin viljaa ja kMJiln suuruuden, pääluvun, mukaan dt1koita. Luovutctut elukat teu rastettiin koton<1 jil v ie tiin kauppaan myyUiviiksi. Si..:ltä saatiin luovutustodis tus, että saa ttoi tod istaa tehneensä velvollis uu tensa. Voita ei ainil railskittu syödii kotona, vailn v<~ i hdettii n se kahviin, kankaisiin tai kliiTiiteriisnappaisiin. Mustiln pö rssin kauppi1 kukoisti, vai kka se ei ollut luvallista.

Oikean kah,•in ohella (tili puutteessa) opittiin käyttiim;mn ruiskahvia, voi kukMju mi k<~hvia ja sikuria, niin ku in monia muitakin kl)tvikkeita. Kengiinpohjat tehtiin puusta, pl~älliset pa perinamsta ja va<'ltteita kiiiinneltiin j(l korjattii n moneen ker taan. Lasll'n vaatteet o nm1eltiin i1iklJisten va nhoista v.1atteis ta. Metsä- eli käpykaartilabia e i näillli seuduill<l juuri liikku nut. Tyyne lla linen KivdäsUi kertoo: "Minä mänin mustikkail s illo kesäSO\'illl il ikoo. Se 1.ll ' mustikankerruun ai kil, k11 mi<.: mänin me tt::iä, ni kolome miestä miin Valkose~ rantol'~ po_hjosee_p_äi ja mi~ l?.aincli_n piiloo kaht<;>m.~a, ku n<.• ol sotam1ehta. En tua olko n11llä a1>Se1ta, mut ne ol kaynect Puhim11yllyllä ja pyytiineellcipää. H yö 1;\ks rinta ma lta karkuu ja ko ttiisa mäne mää, ('t he rmot män. Ei s itä a rka sailnu Ollil''.

Ka ikkea o utoa pelättiin kuitenkin. Sama henkili) kertoo myös seuraa va n tapauksen : "Me illä kävi jus t sillo, ku Mikkcliä pommitt.iit loppiaise aikaa yks m ies. Se o!' ollu Puhinmyllyn sau n<'lssa yö tä. Se o l' oikee

58

ryvsy issää. ja se tul' nwill(' e ikä p uhunt mitt;~ä . tvlyö <M teltii, i.'l se 1 ol desantti. :vlinä an noin sille ru okaa ja kahvi:~, mut'ei ~e kiilostak<~a <;<lnonf, ,·aikka k.1ikki kelpas. Sillo ol' noita ~ot.1pakolais in meillä Otav<1~la, pcrreitä ja p iemii lapsia. Sitt<: miun siskotyttö sano, että käske pois tuo mies, ettei se saa olla tää llä yötä. Mic s it ru pe~i n sa nom:~:~ sille, et tuoss<l j<irven takana on tuo Pa rtin ta lo, et se on isompi. Meil on niin pienet huoneet ja paljo sakkia, ettei tiis sovi o lcmaaba. Se läks k il tisti ja m;ini sinne. Siellä oli vötilan a nta ncä Möhc mmi .ne ilmotti Ein ar Paajasell<', jok.1 ol' kybpiiällikkö, et t•hii se ollu k\1 mcikiiliii~iii, mut mitä Iie heittiiiintvnvt sellaseks. Joku sano et ~L' ol' rika~ mies, mu t heittii sillec, et ku lki p itki kvliii". Samnlla tavalla kulcksi Ville Lonki, Kasakka :'\Jiirv;inen ja [ussi Hintikka talosta taloon näillä kyl illä.

SOt<hlikana t~i tunnettu min käänlaisia vap.1.1-ajan ongclmin. Työtä r ii tti l'ok.1iscllc koulu laisistil \'<lnhuksiin asti. Jokaista ko tirintamalla o c\·aa koske\·a työ oli motti talk<x)t. Polttopu ita ta n ·ittiin p.,lj<m, ja valtio n polttoninekeskus huolehti siitä, että jokninen teki osuuto.:ns.1. :\1olli pinot ku ljete ttiin PuuJan ra ntaan, lastattiin skll;i lotjiin, joilla nt• kuljetettiin sovittu ihi n kokoamispaikkoihin. Ka il 'it: oli \·aikea paikka mondk henkisen tvön tekiFillc. Kcnotaan opettaj<l l>aajascn ,·aJitelleen työtä raskaaksi. Oli s iihen i~'i ntä sa no m1 t: "Samaa leipäähän siekii oot syönny, mikä~ siin ' on, et sie et s iihe pv~ty'' . Hautal<1hderm1äen isäntä Veikko \1yvryl;ii nen ker too: '"l oi· nlll <1 k in oli teh Uidinä ,·iien motin Llrakkil. kun y hen kerran olin lomall<1, se piiivitti, eWi h alon tekkoo ois mentä ,·ä. Min;i sanoin, dtä sinne ei h uoli mem1ä. Min;i käv in vhcn moti n tekemlissä tuolIn Kestin :.wvlinmaassa . .\1inä ::,;moin, L;ttii sicl ' o n halkornotti, saat Si.ll10\'il, mut' iilii m ää tekcmiii:i uu~ia, ky\ S~' piisoo'' . ., uskin mill ninkilan ka ns<lln me historiassa on koettu samala i~ta yksimielisvyttä ihmisten kc~kcn kui n sod<~n vuosina. Valtakunnan p~i~imiehet'k:in keh nitti\·at kansan rukoilemmm. l'ienen Suomen säilyminen itsenäiscn;i on :-.u orastaa n ih me, j<)k,, on \'Oinut toteutua ' e1in Jumc~lan avu lla. Kun välirauha solmittiin l9.9.19·P me mcnchmmt' Karja la n kannaksen, Laatokan pohjobpuolisen nlueen, s uuri mmnn osan Sillliln kurmi'lsta j<~ Pct-;t1111on. joudu imme ,·uokraam.1<1 n Porkk;~ l ;~n 30 vuodeksi v('nälä isillc lukikohdaksi.

Sittenk in me siiilytimmc itscnäbyydcn. s(~n a rvon olemme nykypäi\'inä oppineet ynuniirt;im;iiin sc ura tt'Ss<~ mmt:~ suku l,lisk<msnmmc its~~näisyystaiste1ua Suomenlahden deliip uolella.

Me.iJiii nuoremmill:~ ikä po l\'illn on kunniavelka sotamme itwnliideiHe, niin kauan k11in heitä on keskellämme. l.:.iviit he koskaan ole pitäneet suurta meteliä ib•'stä;in, he hoiti\·at vain veh-ollisuute nsa kun isiinmaa ku tsui. 1 kidän, ja k ,1ikkien soda~s.1 t.listellciden c1nsiost,1 meillä on ,·apaa isänma11 ja om,, kotiky l :i ~ "J l<1ivalknn, kohta poisse1 on \'Cljct, muistaka,,, }l('illc kallis on miln. Kertokaa lastenl.1psillc bul uin , himmetii e i mu istot ko~kaan ~aa ~ " (Kalen·o H:~m;i!;i i ncn : Veteraanin ilt<1 hu uto)

59

Sota otti omansa myös kylämme väestä.

TOI\'0 HOTTJ \'ÄJNÖ MARlTI~EN \'EIKKO ''llJAKAINE~ TOIYO KEKKO~E~ AmTI RIEPPO!\EN TOIVO TIIHO~E~

05.05.05 - 13.01.40 27.09.94 - 12.03.'10 02.01.23- 29.06.43 02.06.23 - 23.06.'1'1 0-!.07.16- 10.07.•1'!

05.06.19 - 15.06.-l'f

PJ:KKAI.A\ I'ALO!I1'\. JOK\ Kll U 1 SILI.OI\

HIR\'E\S.\L\tEF~'· Kt\'lll KAKSI POIK\.\j\ \ '\\'\:

TAt;~O

Pllt:KKO AATI Pt;UKKO AATI HASA..~EN

1'1.09.19- 26.03.43 1-t.04.h- 27.09.'11 14.08.12 - 20.06.-l'f

\ \t\Ö "\R\ hf\ \\R\ \1 \sr\ H\.\\011111 \\IKI ' \.'ill.

H\101" REI\0 P\R1TIJ\ \llllORlli\Ll\t:\, JOK\ \tlÖifl:.\1\11\ KlOI.I SOD\SS.\ S\ \\1li,S\ \\\1\lOIHI\,

60

LOTAT MAANPUOLUSTAJINA

Kylän lollia maaliskuussa 1943.

Vasemmalta Siiri Vahvaselkä, Toini Laukkanen (Haajanen), Elli Paajanen (Erikkala), Hilda Sirviö, Maria Ylönen, Liisa Riepponen, Aune Ratamäki, Heidi Partti ja Helmi Keinänen (Hyyryläinen) Kuvasta puuttuvat rintamapal~<eluksessa

olleet Aino Kekkonen ja Aune Kuva.

Suojeluskuntatoiminnan kanssa rintarinnan kehittyi 1919 perustettu Lotta Svärd-järjestö. K_ymmcnetluhannet naiset olivat vaimitta puolustamaan maataan miesten rinnalla mitä erilaisimmissa tehtävissä, niin kuin Runebergin Lotta Vänrikki Stoolin tarinoissa. !Sä.nmaallinen innostus oli meidänkin kylässämme suuri, mistä varmaankin ansio lankesi paljolti opettaja Elli Paajaselle. Harmaa lottapuKu valkeine kauluksineen kuului monien kylämme nuorten naisten vaatevarastoon.

Muutamia niin kutsuttuja sotaveteraaneja oli heidän joukossaan. Aino Kekkonen (os. Hyyryläinen) l'alveli rintamalottana muonitustehtävissä Karjalan kannaksella Ja rajantakaisissa tukikohdissa mm.

Latvassa kolme vuotta neljä kuukautta.

Aune Kuva on toinen veteraani. Yhdessä Aune ja Aino lähtivät, vaikka vähän eri suuntiin ja erilaisiin tehtäviin. Elokuun 10. päivä 1941lähdettiin ja palattiin takaisin joulukuussa 1944, jolloin lottajärjestö lakkautettiin voittajavallan käskystä. Aune Kuva palveli rintamakanttiinissa JR 30/ 1 pataljoonan JOukkoja. Hän kertoo oppineensa jopa ratsastamaan, kun rintamaoloissa kuljettiin hevosella alkeellisia teitä pitkin.

Anna Riepponen puolestaan toimi jatkosodan aikana sotasairaalassa jonkin aikaa. Aino Vehviläinen (Riepponen) palveli ikaraan maJoitetun lentolaivueen joukkojen kanttiinissa. Hän kertoo asuneensa sinä aikana mm. Vuolingon kartanossa. Kun Signeemäntä vei hänet ensimmäisenä iltana majoitushuoneeseen, einän aamulla ollut osata sieltä pois, kun oli n.iin ra ljon huoneita. Jatkosodan aikana Aino ja Antti Riepponen vihtttiin. Antti haavoittui kesällä 1944 ja kuoli parin vuorokauden jälkeen haavoihinsa. M yöhemmin Aino toimi huoltojoukoissa Vuolingon koululla.

Kesäsodan aikana 1941 oli Hirvivuorclla, joka on maalaiskunnan korkeimpia paikkoja (korkeutta 172 metnä) järjestetty valvontaa lottien hoi tamana. Hälytys annettiin tarpeen vaatiessa lyömällä rautaista riippuvaa ratakiskon pätkää rautatangolla. Miten kauas ääni kuului, sitä ei tiedetä kertoa.

Lottajärjestön jäsenille oli jonkin verran ompeluseura- ja urheilutoimintaa. Suojeluskunnan kokouksissa ja harJoituksissa !otat hoitivat muonittamisen ja muut naisille sopivat hommat.

Hyvällä iloiset lotat muistelevat aikaa isänmaan asialla. Ny t puhutaa naisten asepalvelusta ja työstä miesten rinnalla maa npuolustuksessa, mutta eihän se ihan uusi asia taida ollakaan, nimitykset asioissa vain muuttuvat ajan myötä.

61

KYLÄN OMA KOULU

Korpijärvellä on ollut oma koulu '' uodesta 1924 ja koulu on alusta alkaen toiminut omassa koulutalossa.

Ensimmäiseksi koulutaloksi laajennettiin ja korjattiin Ylä-Kompan tilan päärakennus. ilman nykyaikaisia mukavuuksia se palveli koulukäytössä 37 vuotta eh vuoteen 1961, jolloin ktumanrakennusmestari Kaarlo Aureliuksen suunnittelema uusi koulurakennus valmistui. Nyt keväällä 1994 sekin tulee palvelleeksi kunnan koululaitosta 33 vuotta.

Vuodesta 1924 vuoteen 1929 koulu toimi 4-osastoisena yläkou~una j~ pienille lapsille annettiin valmistavaa opetusta muutamma vtikkoma.

Vuonna 1929 perustettiin alakoulunopettajan virka i!' vuoteen 1941 asti alakoulu toimi 18-viikkoisena ja yhteisenä Soikkalan koulupiirin kanssa. Vuonna 1941 muutettiin alakoulu 36viikkoiseksi.

Vuonna 1956 vuokrasi kunta Kekkolan myllyitä huoneiston ja perusti sinne väliaikaisen, supistctun koulun, joka toimi koulupiirin toisena kouluna vuoteen 1961 eH viisi vuotta.

Vuoden 1969 keväällä koulusta lähti viin1einen 7. luokka ja siitä lähtien on koulu toiminut 6-luokkaiscna. Peruskouluun siirryttiin 1974.

Vuodesta 1972 vuoteen 1976 oli koulussa kolme opettajaa.

Esiopetus 6-vuotiaille aloitettiin syksyllä 1993.

Koulun oppilasmäärä on vaihdellut 12:n ja 67:n välillä. Kor62

Korpijärven koulun ensimmäiset oppilaat ja opettaja }uho Konsti koulun aloittaessa toimintansa syksyllä 7924

Uusi koulu keimmillan se oli 1962 ja alimmillaan 1982 ja 1985. Vuotuinen syksy((ä 1965 keskiarvokoko 70 vuoden ajalta on 40 oppilasta. Lukuvuoden 1993-1994 oppilasmäärä on 25.

Ylempien luokkien opettajia on koulussa ollut kaikkiaan vain 8: Juho l<onsti 1924-25, Elli Paajanen 1925-52, Vieno Kovanen 1952-53, Eila Kaski 1953-56 sekä 1957-58, Tauno Hämäläinen 1956-57, Klaus Hainari 1958-59, Jorma Hoviniemi 1959- ja Osmo Turunen 3-41uokkien opettajana 1972-76.

Alempien luokkien opettajia on ollut peräti 22: Martta Parkkinen 1929-35, Elli Valkonen 1935-36, Jenny Kousa 1936-39, Helmi Hämäläinen 1939-40, Martta Kokko 1940-41, KJaudia Suvinen 1941-42, Kerttu Jantunen 1942-43, Sylvi Muinonen 1943-44, Maire Pylvänäinen 1944-45, Katri Leväsalmi 1945-46, EiJa Kylliäi..nen 1946-47, Sinikka Matilainen 19-!7-48, Meeri Vuorinen 194849, Anna-Liisa Reinikainen 1949-50, Paula Parkkinen 1950-51, Vieno Kovanen 1951-52, Maili Leikas 1952-53, Seija Haukka 195354, Helvi Heinonen 1954-56, Maija Tuomaala 1957-58, Alma Valve 1958-59, Eila Kaski 1959-89 ja Mervi Siitari 1989-.

Englantia alettiin opettaa 3, luokalta vuonna 1969 ja sitä ovat opettaneet: Eila Kaski, Aarne Pusa, Irja Haataja, Marju Kaihila, Leena Hirsiaho, Harri Saikkonen, Katja Anttonen, Raija Setälä, Ismo Hurmekoski, Pertti Hotti ja TuuJa Mikkola.

Kiertävä erityisopettaja on käynyt koultLila yli 20 vuotta. Tätä virkaa ovat hottaneet Juha Huuskonen, Osmo Turunen, Anne Kovanen, Juha Laatu, Raija Paavola, Anitta Kosonen, Anja Väisänen ja Raimo Järvenpää.

Kou lukeittäjä eli ketttäjä-siivooja-vahtimcstareita on vuodesta 1948, jolloin kcittolatotmi.nta koululla alkoi, ehtinyt olla 12: Helmi Myyryläinen, Helvi Marttinen, Sirkka Honkanen, Kaij'a Tiihonen, Salli Kekkonen, Terttu Pastinen, Kaisu Hokkanen, Ei a Kekkonen, Aila Pastinen, Eeva Kekkonen, Eeva Väisänen ja Eeva Sireeni. Heistä Eeva Kekkonen (nyk. Vanhala) oli toimessa 15 vuotta j·a Eeva Väisänen 18 vuotta.

Kou un johtokuntaa ovat seitsemän vuosikymmenen varrella johtaneet Einar Paajanen (6 vuotta), Kalle Lattinen (17 vuotta), Eino Kekkonen (4 vuotta), Eino Marttinen (23 vuotta), Osmo Turu11en (2 vuotta), Pirjo Seppänen (13 vuotta) ja Pentti Pöyry vuodesta 1989 alkaen.

63

Koulukuva vuodelta 7932 koivukujan istutuksenjälkeen. Tyttöryhmän etumrnaisina vasemmalla koulumuistelmien kirjoittaja Rauha }arkka. Takana Opettaja Elli Paajanen.

Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat Einar Paajanen, Miina Närvänen, l-liskias Vahvaselkä, Taavetti ärvänen, Vilho Vanamo ja Topias Kakriainen. ykyiseen vuonna 1993 alusta valittuun johtokuntaan kuuluvat Pentti Pöyr)', Pirjo Seppänen, Pirkl<o Tolmunen, l3irgitta Hakkarainen, Päivi Toivakainen, Mervi Siitari ja Eeva Sireeni. Johtokunnan jäseninä ovat vuosien varrella olleet myös Martti Pastinen, Toivo Hokkanen, Hilda Sirviö, Aino Riepporten, Armas Luukkonen, Hugo Ylönen, Emil Kekkonen, Lyyli Pastinen, Eeva Kekkonen, Eino Riepponen, Lauri Partti, Rauha Hokkanen, Arvo Sireeni, Olavi Kähärä, Martti Riepponen, Matti Väisänen, Raija Seppänen, Tauno Ar- A/<1/uokka syksyllä piainen, 1-fannu Hokkanen, Ulla Seppänen, Aune Tiihonen, Eila 7937 ja opettaja Kaski, Terho Häkkinen, Raili Paunonen ja Eeva Väisänen.

Jenny Kousa Korpijärven koulu on Mikkelin maalaiskuntaan perustetuista kouluista yhdestoista. Enimmillään kouluja oli kolmisenkymmentä. yt on lukumäärä pudonnut jo alle kahdenkymmenen.

Maalaiskunnan kou luista neljä on jo ylittänyt sadan vuoden iän.

Koullm saaminen ei ollut helppoa. Sen perustamista edelsi vuos~en määrätietoinen työ. yar:'hemmat halusivat l~psilleen _kohtuulhsen koulumatkan Ja Jahetsen kou lun tu rvallisen, kohkasvatusta tukevan ilmapiirin. Haluttiin myös yhteinen, keskeinen kokoontum ispaikka tukemaan asumisviihtyisyyttä Korpijärvellä.

Menneiden sukupolvien ja kylän nykyisten asukkaiden työn ja rukousten varassa koulu on pomustellut seitsenmän vuosikymmentä. Sen työ on ollut siunaukse.llista ja sitä tarvitaan myös m uuttuvassa maailmassa. Ihmiset_ jotka sen tarpeen kieltävät, eivät an saitse olla päättämässä yhteisistä asioista.

64

SANANEN OPETTAJISTA Alakoulun opt:•tta!·a oli tuohon ,\ikaan Martta Parkkim~n . Mui~­ lnn ks lmi hänellii oli 1iukan punertava tukka ja se oli myös kihnr<1. Niskilssa oli nuthtra. Me tytiit iha ilimme hänen kauniita puseroitann. Hänellä oli tnp nna ],,i ltaa hit~kkalaatikkoon asknrtelutunni ks i erilaisicl ha vaintoesilvksiä. Kerran muis tan, e ttä siellä o li Ki inan muuri. K;iydes;,äni muu111ma vuosi s itten Kiinassa, muistin opettiljnni esitykset sidotu is la jaloista. Näin s ie llä na isen, jonka jalat oli sido ttu p ie nenä. !Iä n huojui puolelta to iselk kuin ilnkkD, kii\·ely nli konn työlibtä.

Me illä ty töillii p iti olla joka pä i\·ä puhdas csiliinn ja nenäliina myös. Kädet oli näytettävä. V<~lmistinune flanell.ista kyniinpyyhkeet, liidunpala ja lyijykynä o li pidettävii tallessa, hukat.~ ei ~aa­ nut. Mu!->tekynän saimme myöhemm;isäli \'aiheessa. Minä kaa<k>in mus tepullon ja voi nii.tii toruja ja nuhteita.

Yläkoulusta muistan ne iki-ihanil t piiivät, jt)JI1)in kirjat o!dtiin kaap is ta penkille ja oli lainnuspiiivä. Nyk;,·ajan ihminen ei osna kuvi tellil, rn.iten meillä oli lukemisen nälkå. Kaikki. luettiin, snnomnlehde t, Kotiliesi, Koitto ja jouluksi saimme tilnta lehtiä o pettajan kautta. jnilkko oli se, joka 1,1inasi aina paksu immat k1rjat, ~c oli hänen e tuoikeutensa se. Joskus leikillä Siln(>ttiin hä ntä professoriksi.

Elli Paajanen oli (>pcttajista se, j()ka Sili kaiken k unn ioituksemmc. Tukkn hänellä oli jak,1uksella keskellä päätä, niskassa o li nuttura. Erikoisesti hän est~1 jäi midt.>eni hameet, j~1ita o li varmasti tusinoittain Niinisia. Tämmöinen saattaa jäädä lapsen mieleen. Kukkia hän rnkilsti ja he lli, jokaisella ikkunnlla niitä oli luokassa. Kerran olimme tuhmia ja n~ipistelimme niitä tukkammc koristeiksi. Joku ka nteli ope ttajalle p arc:>ti hnn siit;l tuli.

Kävin haastattelemassa npL•ttajn n usea mmn n kerran kun hän jo oli eläkkeellä kaup1mgissa. KNroin valmisteilln olevasta kirjastani Kuika n h uu to. Lupasin s iinä kcrtOi1 ko uluni ,·aiheista.

Hän kehotti jntkamaan ja tliyden tä mäiin työtäni ja sanoi olevansa iloinen tästä harrastuksestani. ! Iän mlllstdi usein ajatcllt>ensa m inu t1 ja jo lapsena oli miettinyt, mitä min us ta tulisi isona ja <1 ikuisena. Meille mnk·mmil k tuli kyyneleet silmiin. Hal<Jsimme tois i,lmme hyvästelles!-.ämmc.

Minkikin nlen hänti:i pnljon ajatellut. Olen koettanu t tuntojani kirjoittail paperille p uheesta, jonka hii n piti koiv uja istutettilcssa koulun pihaan. Olen ~en mukaillut opettajani to ivomukst•n tapaan. Lähtiessäni hän<'n luotaan hän sanoi vielä, c ttii näki pyhänä minut mieheni kanssa kirkossa, mutta ei uskaltanut tulla tervehtimään. Voi t<watonta! Minä olen ;1ina asettanut opettajan i knrkealle jalu!>t,lllc ja nyt hiin sanoi, e ttei uskaltanut tulla tervehtim~'än minun. Minä ki itä n opettajaani paljosta. Hän se ky lvi sydämcl~ni isänmaa n r.1kkauden, h<in opetti paljon historian- ja mailnticdon tunneilla. Yliti' pitempi läksy historiaa, s itä u~t·nmmin juuri minii sain siitä kertoa. Kl'rran hän antoi pienen 65

Viljo Aleksanteri lnkeroisen todistus osanotosta , kansakoul ussa annettuun jatkoopetukseen vuonna 1931.

T OD IS T US OSA ! O T OSTA

KAN SA K O U~U SSA

ANNETTUUN

J.A.TKO=OPETUKSEEN

tehtävän ja minä en sitä osatmutkaan vaan jäin laiskan läksylle. Näistä tiedoista on ollut mirynlynyl .Af.:U~.u.c:;. ~~ kuun ;.r p:nä 19/ 6 ja nulla paljon hyötyä S<J<tfltJI iist61odulukscn IJSI6 ~~ kunnttn maailma lla, kun v~,....,.....,......~~.....piirin l<ansnkoufusta ~.....l,. kuun jouduin tekemisiin va 1ti ev ie r a id e n .f-j p:n5t9.Z?, on •enjålktxn ol/anut osna t4ss4 koulussa dflfiCIIuunjotf<o, kanssa. Kun joku opctultsccn """~' ltJkuluwcll.'n alkaniJ, ja on " ffl oppiocloolllsuutcnsa ulkomaalainen viesuorfllanut. ll6'n on tän6 <Jfkano o.mltJonut k~ ras tulee, on etu käteen otettava selvää ( 9 ) lwolcfllsuulla ja 111rk• maan oloista ja talt.litO<Jfsuu/la sct.6 Jdanut tltxlolstO<tn J(l taldout11an scuraooan aroosJclun: voista. Mielenkiinto isimpia viera ita Ktr,t~~lltsuvdc.s.M. . . . • . . . . .. · · • • · · minun osaUani on Yhl<lsiofll4op/sSit • • • •• , • • • • • ••• ollut Persian shaahi Reza Pahlavi ja hänen kuvankaunis Kottt.tlmJduu ••• Farah vaimonsa K.UI~Us~J . . . . . . .... .

Diba . Minä kiitä n Ktrj(}ilu~s~J/4, , • .. • • . . . . . • . . . . opettajastani, kiitän 1As4umotu ••• , • koulutovcreis tani, muistan monta vielä he istä nime ltä, yhdestä muistan yhtä, toisesta muistan tois ta, kaikki yhtä tä rkeitä he ova t olleet. liin Aino, Sylvi, Jaakko, Kaisa ja Väinö, joka An-."'tt. hna tl.l J4 ~ ty'J'"'"'"I fl ~ 1.1. "&.k,~l to, J4 &, bdlkh ~• 11 on invalidi ja Toivo, ~ kMtJrl "fatt lwjolt(h•v• "rfdl tUli M lln'OMO.M tcb kU'j.elllllftol .a6 ""*rQitl,a joka sai sankarivainajan osan. Heitä jokaista muis tan , rutistan hartioista ja syleilen. Meillä oli pitkä koulumatka useimmilla, pakkan enkaan ei pelo tellut, mitå nyt joskus nipistelikin, olihan jalassa luukkupöksr,t, flanelliset, mutta sukat Ja lapaset oliva t lämpimiä, pässm pokkimiä. Me olimme iloisia koululaisia, kiitimrne kun saimme käydä koulua. Purna ta ei osattu.

~- ~--.:7,_:_ :4~-"'

·--

01\

66

..

..

ERAS KOULUPAIVANI H er<isin a ikaisin. Äidin e i ti.l rv innu t m in ua sinä ,,amuna h eriitell;i, cttii nn useha lap s kul tu, e ttä e hti ~ il kouluu. Ä iti lä hti na vetalle l y p~y lle ja mi nä pink<Jisin p iha lk jn sm·usauna n ohitSl' ra n ta<~ kClhden nililm anp~s ukivellem. jos o lisi onnea, näkisin h auen, jn k,, tu li uteliaana katsele m aa n p Ltlt h iani usein. En tiedä, kiiholtiko s itä s<t ip p u <~ n i tu oksu vai m ik ä, nwtt,, siih en se vain tul i. S<1 ippua oli " [fona" -nimis tä, sen o li l u(mu t papan veli ma tkni lt<~<m. H auke il l~i s inä Mtmuna n ä kynyt, <•i, Vilikka minä kuinka valdin vettä kasvoilleni j<1 sivelin S<l tppunak in. Käki sentään ku kk u i. Voi, e ttä se helkyt teli. Koivut o liva t jn hiirenkorv illa.

T uk1ssa oli iii tienpäiv;i.

K,lh vin juntu ani lii hdi n mil tkaa n. O p etaj<t o li käskenyt tuod a kou luun lm~tlil n ja Sl' ka ina lossani tepsuttl'l in suolle j<1 p itk<.ISpuille mu ta h auda n ohitse. Samm ak ko s iellä kurn u tteli ja puJah ti p iiloo n kun kuul i askeleeni. T iesin, cttii p inn s illä olisi y mpiiri llä;in mälihyytelöii ja pu n ttipii isi~i jiilkd iiis iä. K u ljin <1iva n ran· t,w pitkin, v uolujä te tie ku lki kaue m pan a jn s itii käytthiit vain lehm~it, joita kuljetettiin s <1 lomai lle. Su os~., rä m p ivä t nwb<Jilnsa m yöten , vaikka JOka kevät ajetti in kn u rn1a l11l k u lh1 v uo lu jätdtä täytteeksi h e ttcikkiiiin. jo ku lehmä o li u ponn u lkin s u ohon, s iihen pai k k<~a n o li l t~i tettu la nk kuja a id aks1, d te i tulisi e niiii tl)is ta v.1 hinkc ~t1. Ki{' rs in <li n a paik.m k<wka,1.

Sinä <lill1'llll1a ei n;i ky ny l ystti\·iä n i o lle nkaan. Pun<lp ipoinen palokiirki kilju i ikiiviiänsii min u lle toisin ,lan. val kosd kät ikka ta· ko i kek1<1 jn Mava he itti kävyn niskacmi. O lkoot m issii hyvä nsä, r äii t in ja kipusin .1 idt~n y litse. Tn hdoin men nii k<l lS{1maa n , jo ko Purun n o tkossa o lev,, l u{)m ipens,ls n lisi v<l l kois(·~sa k u kassn. la ittMl sielt<i e i olisi s<wn ut, s itä p en saf;ta pidc~ll iin p \'hänii. \ltiks ikö hä n nii ll:i m<tin d o llut tuomia en emmä n? Pyh äkou lu nope ttnjn Hur rin luona niilii ol is i o ll u t, mu tta ne o li v<l l ka u ka na .

Si tten olinkin jo KekkoseSs(l. Sylvi s ieWi viclii rna h us i lammaskMsin assa varp ujn lu u taansa e tsim iis<>ii. Minu lln oli h yvä luut.1,sen o li pi!pr a ~~~hnyt edellis\·i ikon \·nst,1Sti1 . .\ 1eillä tehtiin vn~t.1t :'\iirdifän F.ik,ln k<Mt,unistn l,,mma:;v,,staksist,l joka kcs;i.

Siihen oli ,1 nnettu lu p<1, \'<tra:-, taa (~i Si.'h1nu t.

Iloisesti hii listen e h d iltiin kllu luun ajois~<~. Opl'ltnja ilmoitti, että e ns in o lti1isiin m uut nm n tun t i s isiillä j.1 ~itte 11 i-;lulc tlnbiin kn iv u t ja lopu lta laka ist.1isiin koko pih.l aii1.1 mna nlidlc asli. :'\i in oli tnpa jt1kd kevä t jn työ p iti tehd;i kunn ol la. btutu~koh·ut o li jo h tok unn.mm ic hel LLtoncet pa ikcl lle jo hyv issii ajo in.

J';iiv;issii o li outoa juhlan tunetta. Kc~ k ustl'lt i i n viilitu n nill<lkin ry h.missii ja crik~ccn. Oli men eiJI;iiin v ii mL'i nen vu osi, piiii· te tti.in t<1v.1 t,1 toisi<tan ja suunn iteltiin tule\·i<l a~ ioita. l'ian o ltii n u lko n<l. Sylv i sai parik<>L'I.' n Jan kon. Mi nii sain To ivon . l län oli hilji1inen pt,ik,l, ka tsoi 1.1h itscni k u in ka u ka is uull.·en, ku n pitel in koivua ku L1pass<t SLtornssa. M itä hä n a ia tteli? t\ av isti ko h ä n, l•tt<:i nii ki!>i kn iv ujn Uiyd essä p ituudess<J? Ha r-

67

voin t;woi tio noiden sinis te n silmie n k<J tseen luok<1Ssc:tbM1. H ii n t<lhtoi ain<l mieluummin oli,, yksin.

Kan ndli in k<livos ta ä mpärillii vettä juu ri i ~ tutPtuille koi vuillc. Opetta ja piti puheen. Hiin kn tsoi tutk i\'<lsti ju knist<l o ppi lastaa n eriks~~e n aivan kuin olisi taht~mut tallettnn lasten ka!>vot rnid~·t•nsii:

" Kun te tult•ttt• isoiksi, tu lka a käymää n kotikylässii nne ja tiill;i koululla. KatselkM koivuj" jn m uis takaa tiitä hetkeä kun tn(' ny t y hdessii istu ti mme. Te idän nimikkoko.inmne, n uo re t. KoiV\J t kasv,wa t pituutt<1 niin k uin tekin, mutta ne muuttlJV<l t. Tulee kot1ker.oitn, joku kclS\ ilCl kenties v inoon tai k uolee pois. :\iin käy meille jokaiselle joskus, kun a ika täy ttyy. :\1utta sitii enne n t<lp<lht u u paljon. Te k0ette e lämän tarkoituksen, teistä tulee ernänti;i ja is;in tiä isic•nnc m<~i ll c, te pcru~tattc pcrht:•en ja kasv<1t.:~llt• lapsi,,. K.:~iki ~ tn tt:istii tu lee jota kin. K.1sva ka.1 ta~..1pilinois iks i kansnlais iksi j., ra kastaka.:t tätä mnata". Opettaja piti pieIWn tauon, ennen k uin j.,tkoi -;ittc n la<ts:"Ml•illii -;uomalilisiil sanotaan ka tajabeksi kan~aksi. Minusta tämii koiv u kuvaa vhtii h yv in tiitii kan~aa. Talve n tuule~sa j.1 pakkasessa s iiUi ulkoinen kore u!> katoaa, mu tta kun tulee kevät ja kiiki kukkuu niin s illoin S<' puh k<•aa u uteen kaum:uteen!'>a ja vihrt'yll'ensii. Juuret ovat syvällä- niin k uin mdllii Ka icvnn ma illa- aina on ma hdollisuus uuteen kuktlistu k~~!c n . f.tsi kiiii u ult., lil'loa ja opi-;kdkaa, minii olen a ntanu t tdl k \'ain <1 1kkut'\'iiiit matkallenne. Til'lo a vaa ovet t,,idon näl kään. T.ii himmiiis tt'n apuna ja i:.iinm.1a n y~tiivi:ini:i on h yv;i eliiii tiissii mnassn. A ntnkn il jokJinen ru nsaast i \·että o m,liJe koivullenne. )<1 sitten la kaisemaan pih,1a. Työhön nuoret ystii\ ~ini " .

Kyl!:i :-.iin;i luudat hui~ ki\·at j<~ iloint>n m ekastus t;iytti. koulu n miien. Ope tt,ljn hnrasi kukkapenkkiää n ja k vlvi siemt>n ili mult<'l.m. jnk<1 syksv helotti vfi t kel t<~iset keh~ikukat s itte n pt' n kissii kui n pienet åurfngot.

68

KOULUMUISTOJA VUOSILTA

1981-1985 V;anlea nv i h re~ kou lu Viln ha m äcnticn la idnssi'l. Tiihlin m;a,l la iskouluu.n hllin k.!Up u ng in koul ustn kn lrmm ne lle lun k.l lil-. St· oli min ulle s uuri muutos, s illii uudess<1 kt)ui u~sani ei o ll ut op pi[,\itcl ed es ed L•I li~cn lu okkani opp il<~srnii;i ri\ n Vl'rr<m. Ka u p ung ist<1 tulleen a sain os<~ ksc n i ute lin itn k atseita, mu tt.1 hyv in sopt~u ­ duln joukkoon mukn;an. O pettajinn tuoh on a ika.m olivat Eiln Knski ,,la l uoka~sa i•' Jorm a Hov iniemi y liilu0 ka::;s,1. Lis;iksi koulussa kiivi en ghm nin opettajl:l Ri:l ija Setiilii ja er ityisopctt;Jj<1 1\nita Koso nen . Koul u n kcilli:ijiinii toim i J.:.e , a V~i is;i n cn J<l ko u lu taks ia ajoi Pirjo Seppänen . Aika a jo in kou lus-.a käv i myö~ ~t-rvcy­ d cn ho ilil/·a j;a ha rn m <1sh oitnj.1. · Syksv lii t;iv tty i a l a-c~stccn p il1<1 in nokk,1is ta ko uJulilisista, o li uusia el<,1 luo kkal<t isi,l i•' ' 'iln hoj,, oppila itn j.J tutut opetti1j.1!. Kc ittiijii-fe , a hym yili kcitt iössiiiin, h ymy n t.l kila Jöysr snnatto m iln lupa uk::-en h yvistä nwbta, joita S<l is im m e n.m tti,l lukun•odt"n a ik<ma . Ka u empana n~u vn l oppilaat ku ljetti Taksi-Pi rjo oppim a,ln, ja l:i hc lll\ .J~m·il t kä \'(•]i,·ät ta i pyö rii i l i v~it. ln nos tunut jil iloi m •n ilma pi iri v<~ ll itsi kou luss,1 en simm äislm piiivien a ika nu. K<li k ki h nlus ivat ke r toa ja ku u ll,l kcsiita p nhlumia, ja uusia \'.lattL·itil ja kotll utarvi kke itil k.m n etti in y lpd inii toiste n n~ihtih· i ks i . Uusien kirjoje n tuo ks u levisi luokk;aan ja tuntu i hi hcs ju hlall iscltn ~and<1 tans u udet ky näl j.1 k u m it käyttöön. btum njärjt~styksen lna tirninen o li c n-.im m ii isi;; td l tiiviii, :;amnin jiirjc~ttiJiiv u orojt:n jnkam inen. jiili C'~tiijänä ull(·~s.1 piti p yy hkii"i t.w lu tun nin ji:ilkccn, cl\'Citil ikk una t viil itun nin iljaksi, k,1 ntan J"llt')ki1tnrpccl luo kk<1a n jn soittn<l kelloa viililun ni n nwrki ks i. l'aras t,l ji:i rjt~:. täjiinii olemisessn oli 5e, ette i tnrv innul viilitun n ilb mennä u los jtlS e i h a lu n n u t. Va n hnt ja tltt<kol siiä n nöt ker rnttHn y leen sä c ns immiiisten p;ii\·ie n a ik,m a, j.l p ik kuh iljaa illko i ko ulutyö p<li'istii v.1 hli in.

Syk~y i o.;in ja kcv.:i is in olivcl t :'uosittuja \'ti liluntilc ikkcjii m uun muassa n;aruhyppe l), twist-hy ppy. ja lkn pi111o, p uk-sot;a, m ustamies ja erilaiset pi il n leikit. T.1l \'is in o ltiin J.u misot<hl ja \·uo n m\ 'il lloitu5tn ja joskus c hd iLli in jop.1 lu is tella v;ilitunticn .1i k;:mil.

K u n oli hy\'ä t !'> uoja ilma l, kohosi ko u lun p ihalle Vilitav ia lu milin nojcl) htei ~tyiin ii. Knik ki osallistuivclt s umtcn l i n noj~·n rakt"ntamiseen ja se oli hau,., kail touhua. j oskus lu mec·n tch tiin mvös no idan keh;i-p eli, ju,.,s,1 y ksi {ll1 h ip p a jcl n.Hiut jut)ksev.1t kark C1un ti'l lla ttuja p ()lkuja pitkm. Yhtc nii tc1lvena m in u lle sattu i h,1ssu körnmä hdys tiissii no idnnkchii-p eliss1i. Olin ju uri ka rku m at ka l1;1 ja hypp;iämä~s;i ujan yl i k un t~ r,is p oika tttl i takaa j<~ tyr kkiisi m inut m <~ halleni oja.m . O j<Jo;sn o llu t jiiii petti ja m inli kasl uin l i k~Hn.:i riiksi . Kavt"rcillntlli nm •russ,, p itel.e r11istii ku n nnlrsin ojastn ve ttii\ a]u , an n. /\l k<1 1uok<111 o pe tt11j.1 as ui ko ululla j <~ hä n nntoi m inu lle ty ttiirl~nsä vail tteet lopptlpiiivliksi. lsu th;a n •w \'ilil tteet ()l iv.lt, m ult<J pysyin a in,lkin Jii mpimiinii j<~ ku iva n,1.

Jos pakk,1 ne n ko ho!->i -1 11 n<,lt't'S('t'n, saimme v ie tt;i~i vä litun nit

69

s isällä, ja silloin leikimme kangask.1 upp i.1~t.1 tili wttii kt•n};;h.~:i. }<Jskus pelasimmc myös jt1mpp.1salis~.1 il.•ntop<~lloa t<Ji pcfrnp.llloa ja muutamat innokkaat o ttl\'ilt m i!l.1<t loi'>l'>t:hm koroMpl'lissJ.. Vaikka meitä oli niin eri ikiiisiii Clppilailil ja ty töt jil poj,lt sek<~isin, meillä oli kivaa yhdt.~s;i i•' J..:aikki piiäsh·iit muk.1.1n leikkeihin. Tottahan me myö-; riHelimm1', mutt.1 ,,..,ioistcl pystyttiin sopimaan pient.'n mökötyk.sen jnlkl'l.'ll. Suo~it tujil h Mril!>tt'it,, olivat myös kiiltokuvien j·a ta rrojen k~:•r:iil>· j<~ v<tih t.1minen. Pulpt·tU;ka ns ien alapuoli oli y een::.ä t;iynn<i 11äitii km·in ja m yös knvere1de n valokuvia.

Marraskuuhtm nwnnessii ko ulunk:ivnti nlk11i tu ntu n tvls:ille, mutta kun aloimme miettiä joulu ju hl io..:n ohje lmis to n, , ·irl.;i \lll~i innostus o ppilaid en k~:~kuuteen. Ykcns;i y lti luokka Ia ist•ttckh :it isomman joulunäy telmii n j.t alalutlkl..<tl,,i-.ct esitti,·llt tonttulcikkejä tai pienen näytelmä n. Jnuluk m ·,wlm<tn l.:~it) s jcl jouluevankeliumin luku olivat mvös vakio-ohjel misto<~. S<tmoin oppililista koottu kuoro. Jouluohjelmi<t h,1rjoitc ltiin h<trt.l.lsti ja innokk<la-;li ja sitten joulujuhlclpii ivä nii pidettiin kl'n r.1,1lih Mjoitus its~: kori ~­ te lluissa kulisseissil. Kd ttolasta tu h ·ivM jouh tn tuo ks ut n<·n;i;in ja tunnelma oli l~immi n. Illalla kou lu n t;iyttiv;it vt~ nlwmmn t, ~i ­ sarukset, vstävät ja tullav,lt ja o ppibid~:n h•s kuutee n \' irisi Finnittynyt odotus.

Eräs joulujuh la jäi ohjelmistons.l puolt>!>lc1 hyvin miclt:>eni. Sain joulunäy te hnässii os.m k~äki'>~·lllc1, i•' minulln oli mu~ t.l turkk ipuku päällä, pitkä h;intii ja ticty~ti 'iikset. N~i\'h•lmä o li muult>n ki va, mutta kisS<l\'ilU\ cma min un piti juod,1 m;lilua tuttip ullo:; t,1.

Ja minä kun en \'Oinut ~i e tii ii maidon m;~k u a. Niin p;i vnihdoi mmt• maidon p iimää n, m utta e ih;in SL' ~t·n pcHempail o ll ut ku n piimä oli liimmintä. join ktlikes ta h uoli m.1tt.1 v;ihä n, sill;i mit:ipii sitä ei olisi teh ny t n,ivtelm;in o nnistumiseksi. He li nävtelmcin jä lkeen tuli ,·uom kei}u jen ja lonttujen ta nssillt•. Ki irL·iss.mi e n S<la nut pestyä kiss.1m iiksiä ni p1•b, i•' niinpä ylci'>iin suure ksi huviksi Iiiteiin to nttup.u-ini k,ms'>a l.l\ .1lle \'iikst·kkå;inä keijukaist•na. Tämä huvillilVll tilpaus jili k<tikkien mit>lecn pitk:1k-.i aikail. Joulujuhlassa j<wttiin myös pi kl.. u p.1kctteja pukinl..ontis1.1. ja jokainen oppilas sai nipun joulutt•n·dllly ks i;i kä t(·<· ns;i. Kd ttäjå oli valmistanut herk ullbl'n joulup u ur{m j.1 joulutl m,1ku -;uussa läksimme ansaitulle joululo malle.

Pitkää kevätlukukautta piristivä t L'rilaiset tapahtum <'lt. H,lmmaslääkäriin meno oli yleensä tammikuussa ja joukko pe l0kkaita oppilaita pakkautui taksiin ja läh ti kohti SJj<tniL·men Jyrkin vastaanottoa Pankalammelle. Suurin OS.l seh·isi pd k;tll;i tilrka-;tuksella ja fluorilakan laitolla hampaisiin. Hc hnikuuss.l tu li .1ik:l o tta mittaa toisis tamme suksien ka nssa. Kisa o li ylcensa tiukl..:t jt~ kt~nnustus jokaiseUe kova. Ilmassa t) li suuren urheilujuhl<'l n tuntuu. Lenkin hiihtäneille tarjottiin kuum na mehua tni k,Mkaota ja juhlallinen palkintojen jako tapt~htui ltJokassa. Suk~ in teh-

70

Koululaiset keväällä 1989. Englannin opettaja Raija Setälä ja opettaja Eila Kaski pääsivät eläkkeelle samana kevaänä (vasen reuna). Oikealla opettaja Jorma Hoviniemi ja keittäjä-vahtimest.ui Eeva Väisc'inen. Oppilaat vasemmalta takarivissä: Marko Riepponen, Henry Lindholm, Anniina Arpiainen, Hanna PÖ)'ry, Jaana Paunonen, Henna Sireni, Mari Hokkanen, Antti Närvänen. Keskirivissä: Tero Paunonen, Teemu Häkkinen, lika Häkkinen, Lasse Hämäläinen, Ari Pastinen, Sanna Arpiainen, Kati Paunonen. Eturivi: Tanja Rastas, Maria Pöyry, Tiia Häkkinen, Miia Paunonen, Marko Paunonen, Arto Pastinen, Toni Pulkkinen, Iiris Hämäläinen.

tiin myös retki Hirvilammen jäälle kauniina talvipäivänä. Mukana oU mehua, ja makkaraa paistoimmc nuotiolla. Retki oli ihanaa vastap.~in?.~ koulutyölle ja se sai sinappiset suupielet nousemaan ylbspam.

Keväällä oli myös koulukuvauksen aika. Se oli jännää. Ennen kuvausta kävi poskien ja tyttöjen vessassa kuhina kun tukka piti kammata ja kaulukset suoristaa. Sitten asetuimme kuvaajan määräämille paikoille joko istumaan tai seisomaan ja väläytimme iloiset hymyt kuvaajalle. Passikuvat menivät heti kuin kuumille kiville, koska vaihdoimme kavereiden kanssa kuvia.

Laskiainen oli odotettu tapahtuma. Keittäjä-Eeva valmisti P.C· rinteisen laskiaisrokan. Laskiaispullat oli tiedossa herkkusullle iltapäivällä mäenlaskun jälkeen.l<oululla oli hyyä pulkkamäki. opeasti siinä iltapäivä vierähti lumi pöllyten. Punaiset posket vilahtelivai ja nauru raikui kun lasksmme menemään mäkeä alas. Opettajat valvoivat mäen alla, ettemme törmäm1eet autojen kanssa yhteen. Laskiaistiistaina koulusta lähti märkä ja \'äsynyt sakki kotia kohti.

Kevät alkoi edetä nopeasti auringonsäteiden lämmittäesS<'i.

Koulutunneilla opetteUmme muun muassa tunnistamaan lintujen ääntelyä ja pidimme kirjaa muuttolintujen paluupäivistä.

Aprillipäivä oli hauska jos se sattui koulupäsvän kohdalle. Yritimme aprillata opettajia ja opettajat aprinasivat meitä. joskus 71

harvoin saatiin opettajat narrattua, mutta sitä suurempi oli riemu, kun saimme y hdestä suusta huutaa: "ApriUia, syö silliä, juo kw;~IVettä päälle!'

Aitienpäivän aikaan saimme kerran kivan tehtävän. Opettaja käynnisti kilpailun, jossa meidän tuli keksiä sopiva äitienpäivåsanoitus Kwai-joen silta -sävelmään. Palkintona voittaja saisi suklaalevyn. Mmä ja ystäväni kävimme heti työhön käsiksi. Välituntien aikana kehittelimme oman sanoituksen. Sitten seuraavalla musiikintunnilla kuuntelimme kaikkien tekeleet ja yllMtäen .minä J.~. ystäväni voitimme! Kyllä maistui suklaa herkulliselle vo1ton paalle.

Toukokuu meni koulussa vauhdilla. Luonto alkoi kukoistaa Korpijärven päivä päivältä enemmän. Eräänä lämpimänä päivänä saavuim- koulupiirin kylät me kouluun aika vähissä vaatteissa. Puoliksi leikillään opettaja sanoi, että varmaan tulisimme lähes uikkarit päällä jos usl<altaisimme. Uskaltaa-sana oli kuin punainen vaate. Niinpä löimme vetoa kymmenestä markasta, että tulemme seuraavana aamuna uimapuvut päällä kouluun. Kyllä aamulla alkoi vähän arveluttaa koko touhu kun aamutuuli _, puhalsi iholle. Mutta sitten ystäväni kanssa •. päätimme, että veto on voitettava. Kavereilla oli taas hauskaa, kun asVANHAMAKI tuimme taksista uikkarit \ ·~ päällä koulun pihalle. Me ~\ • saimme kympit käteen ja ,_, ~ olihan taas tullut piristystä arkeen pienellä tempauksella.

Koulw1 lähetessä loppuaan oli aika tyhjentää pulpetit ja luokan seinät vuoden mittaan tehdyistä töistä. Pulpetit piti pyyhkiä kostealla liinalla ja muutenkin tarkistettiin luokan yleiskunto.

Todistusten jako oli jännittävä tilaisuus. Samalla suoritettiin myös hymypoika- ja hymytyttöpatsaiden jako. Patsaiden saajista oli äänestetty aikaisemmin, ja oli jännittä\·ää nähdä, ketkä olivat suosittuja kavereita. Lomallelähdön kunniaksi keittäjä jakoi kaikille jäätelöt, ja niin saatoimme iloisin mielin lähteä kesälaitumille.

72

..

PYHAKOULU ··on p y hä koulu nrmas, kiiyn s inne ricmu itcn...". :\äin se o li siihen a ikaan kun o li lapsi 1930-lu vullil. Mitään muuta menoa e i lapsilla ollut kui n py häko ulu. Vihtori Hurri o li opettajana ja la ps!il o li paljon. r y h tikoulu o li melkein joka sunn u nta i. Se a lkoi aincl kvmmcnd tä J•1 kesti li~ ht:s turmin. A lu ksi laulettiin virsi ja opettaja piti rukouksen. Luettiin päivii n evankeli um i ja ::.itä Sitten opettaja selitti ja kyseli m e iltii lapsilt(lkin. t~Wi sai py::.ym:iän m u kana. S itten ku ulusteltiin l;iksyt. Tsommilla oli lti ksyjii katekisn:'lllkscstn j<~ rnama tu nhistoriastil. Pienemmät tnva!>ivat aapista. Laulettiin v idä j<1 op<:ttaja piti rukou kst•n. T.apst~t pää~1v:H pois, mutta jos o li vanht:mpi<l mukana, niin sitten Vi htori aloitti p itä:i heille rMJmntt utun lia. Se o li t,wallaan kirkko k un ('i oll ut rad initakaan, mis tä olisi jum ala n pah'elusta kuull u t. Han·tJi n oikeann kirkkoon m e ntiin, kun oli pitkä ma tka ja Vc1in hevoskyy ti ta i s itten kävellen. Pyhäpäivänä d ky llä mitää n töitä silloin tehty. Ah kerasti sitä py h ;ikou lussa ki:i yti inkin. Siitä te h tiin merki nUi aina lis taan, ku ka m illoinkin tJii koulussa. Kun sitte n ta lvL•lla oli lukw:;et eli kinkerit n iin lu ku~l'tdiin (joka oli jok,, lapsella) laite tti in jokaiselle y lös, rnont,1ko kcrtna oli käy ny t ko ul ussa.

Siellä kirlkerei llä s itten a hkeri mpicn käv ijöitten nimet ihnn maini ttiin.

O li se monta kerta a kes äkuumn lln tLISka llio;ta i!>tu,l hiljn« t un ti, ku n kärpi'bet ;,öi ja hiki valui. Vi h tori ei pi tä ny t koufu.~ ko:-kaan ul kona. Kin kercill;i valittiin (Iin<~ pyhäkou lun oP.ettdja. Kun Hurrin Vih tori ei <:nä:i jaksanut pitliii koul ua, vJlitttin b:i ni Eemil Hokk<men opdtaj,lksi. Sitten oli myös Eino \ila rttincn j<t Purun F.ino. Pvh äkou lu muuttu i nä iden op<:ttajic:n mvötä. Se kesti \ 'nin puoli tuntia ja vä hitellen jäiviit lä ksy tkin poi;. Lapsicl kyllä ri itti Jil kaikki kävi vä t clh.keras ti.

Täiill:i to isel la puolL'Iln kinkeripiiriä oli o llut opdtajnna Sofia Ylönen jn /\ n n11 RiL•pponen . Myöhemmin s itten \ilaria Ylönen .

Lapsia o li vidä 1960-luvullakin pyhäkotllussil <l ina pa rikymmentä J<l enemmänki n . Kou lu kier'> l aina talosta taloo n. Sitten o li jo oikein p yh:ikoul uhwh1kirjnlkin . Seurnkunta jakoi nlii.tii k irjoj<l.

K<>rran olimme menossa lnsten kanssa tl ikcin h uonol1<1 tah· ikelillä Vuore lle T iihnseen pyh äkou luun j<~ hoputi n siellä vuoren ri ntt·~~%ii 1.1 psia, että koettaka,lhiln nyt tu li n c!tä k<.•ritä:\ n. Eevn1 iisn sanoi, e ttä eihän se loin i nyt v it~li.i ok s itä kahvia keittänyt, että kyl lti me s iksi keritä;in. (Sekö Iie s i llt~n päät~ sia ollut?).

Sahin Teemu o li kerran sanonut kotona<Jn, dtii fu kis· ;,e Kaisa kin Ranmattua siell;:i pyh~ikou lussa eikä muuln h<>pöttliis ·. lha n hyvi:i nt:li\'O. Joka kc.:sii oli pyhi~kouluj uhla t kirkoli<J . Sinne ~i tten ain,, men imme suurt~l l a joukolla. ;-.,1enit1U11e jo hw an la ina Anna- t:1din luokse vöksi knupunkiin. Se o li suuri t<~pahtuma. :\y t jo 60lu vulla kulki linjn-a u to, jtl lln ~ itten kuljimme.

Rippikou luun asti k;iytiin pyhi.iko ulua. Piti <'ISel ta \'iihäkate-

73

Pyhäkoululaisia koulunportailla vuonna 1942. Opel/aja Mari Ylönen

kismus kokonaa n ja kristinapin puolelta kolme ~ tai ne ljä lukua. Ka1kki Raamatun lauscctkin piti ~ osata ulkoa . Olimme pyrkimässä rippikouluun Ylösessä lukusilla. Me1tä oli ainakin viisi tyttöä ja olikohan niitä poikia kolme tai nel/· ä. Kanttori Martti Rytkönen kuulusteli meitä sie lä kamarin puolella ja yhtäkkiä kysyi yhdeltä meistä mikä C o li Scbcteuksen poikien isän nimi. Ei hän sitä tienny t. Meitä toisia vähän nauratti, mutta kyllä hänet rippikouluun kuitenkin hy,·äksyttiin.

Ripptkoulua käytiin syksyllä kaks1 viikkoa ja kevääl1ä kaksi viikkoa. Silloin kevättalvena p1ti aina käydä lukusilta kuulustcltavana. Lukuset olivat aina kylän s uurin tapahtuma talvella. Sitten kesällä pidettiin pyhäkoulutarkastus samassa talossa, missä oli ollut kinkerit. Siellä pyhäkoulun opettaja piti p yhäkoulun. Seurakunnan par.peja oli joku s1elJä mukana. Joskus pidettiin p yhåkou·~ lula isten joulujuhlakin täällä kylällä, jossa lapset olivat innolla mukana ohjelman /·ärjestäjinä. iin - nyt ovat monelta kvlä tä pyhäkoulut loppuneet. Lap- Pyhäkoulunopettaja s illakin on nyt monenlaisia kerhoja ja kaikkea muuta to uhua. Eemil Hokkanen ja !<iitollise.na muis telen krllä .•~äitä pyhäkouluaikoja! j?.spa i?.sk~s vaimonsa Hilda JOku mu1sto pulpahta•s• esun k1rkkaana helmena tata e laman taivalta matkatessa. vuonna 1970.

Pyhäko ulunopettajana toiminut Vihtori Hurri ei lap suudessaan ollut käynyt mitään kouluja. Kun hän kuuli, että Sofi a Ylönen, joka piti Korpijärvellä pyhäkoulua, osasi lukea, tuli hän kirjansa kanssa Sofian luo opettelemaan lukemista. Innolla hän opetteli tavaamista, jopa nim, että kun hän välillä o li hav uja hakkaa massa, kuulivat talon lapset hänen hakkaamisen tahdissa tavaavan P-Ö-L-K-K-Y-pölkkv! , iinopittiin lukemaan ja m yöhemmin tois iakin opctettim kur1 oli asiaan kova innostus.

a

74

•

•

KAUPPAPALVELUT Korpijärven koulupiirin alueella Tiillii hetkcll:i kou lupii rimme nl u~~llil ei ole lvinka<1 n k<~up­ U\hin k<lupp<1 sija it.,ec n.wp uri knulupiirin ill ueellil Vu<llingolla. HATPAKA:\ myymäliim1lo t.ujo,w ,·iclii :;enUiiin pi11,·l'lujcum ,Jiueellamme ja sillii on oma \'<lkiinlttmut ,Jsinkask untans,1.

Koulupiitimme illueella on nik<maan toiminut useitakin k<luppoja. Kekkol<Jss« toimi 1AUNO KF.KKOSF.l\ Sl'kiltil\'<Jr,Jkauppil vuodesta 1951 \ uoden 1%3 loppuun. F.EMIL I IASASJ.::\1' :,eka ta\ M<1kau ppn toimi \'c1 in lyhy<•n jnkSlll1 2-U J3.1966p ML

~ 1 . 1 2.1966.

KorpijiirYl·llii pi ti,·;;t

~ckat,l\

,u·,,knuprn" jn kioskia TF.RTTL

j<1 PAAVO VESTERINEN 22.9.1961-31.1.1 96-l viilist•n .1jnn. Samnss~ kii !~ h.:isliissii p iti sitten k.1uppa.1 ja kioskia 6.B. l96~ nlk<l-

en VATNO H /\lK;\Ri\IN EN. Tämän knup.m pidon lopetti tulipalo ke\·iittaln~ lla 1965. A IIL~ ki rjo it1.1 n ut oli syviisti h.Jrmistunut k()LJlu tyttö ollesStlilll sn irns j,1 poiss.1 koulusta juuri sin;i p;iivänä, joten kaupan tulipalo jäi näkem:ittä.

Tiissä S<ltn<15Sil, nyt korj•1tus~a kiin tcislii-;sii p iti k;luppail VILjO TARV AL'\F.:'-. 26.1.1 967-11. 10.1971 välisl'n a jan.

Kra·pijär\'ellä piti sekM,wan1k<ntppMt j11 kioskia mvös fiR~­ KO Slf'l ARI. l'~i miin kmtp« n pito ofi illoil<•llu ERKKI VAIS,\SF.:\ nimL·IIii. Pirkko Siitc1rin kilupp n toimi syk:, ystii 19,:;1 vuotn~ n 1961. Kioski a loitti toimintcH1Sc1 vunnnil 11)58 j., oli nvoitma n. kolme vuotta.

SiitMin knupnssa, kuten ylecnsiikin S(•k,1 t<n MC'I kaupoissa, m yy tiin k<1i kk~·a m.1hdolli<:ta tm· nra,1, mitii ihmiset Sili1 ttoivJt tmvitn kuten ruokaa, nmpdu tarvikkcitn, k,1nk.1it,1, rakennuo.;t,Jrvikkeit,,, IM1 noittcita, hc,·o<;<·nkl·nkiii ja polttoaincttil j,, k<likkca muutaki n mi tä sntttttiin tmvits<·mann. l\1,1ito" j<l voi tti ihmisillä oli tiihiin m a;:~ i l mnn ,Jikac~n omasl11 tnk<1a, joten niitä t~i osl<'llu k.1upast11. Jiiii kadpi t ja muut kylmii[,1itteet tulivnt vnst,, viimdsinii vuosina 1950-lu\' u n lopulln.

Siita rin kaupassa oli melkein jntkuvasti kauppn -<~ pulainen pnlkattunn tyiivoirn<1n.1 mm . M,u·i<1 ·r iihonen, AiJ,, Pastinen ja Anj,1 Pan~PIWn . V11rsinn isin aukinlo,likoj.1 ei ollu t, ovi ,wattim <lumuli<J ku n h ~:rii tti i n j<l '>e '>tt ljcttiin illalla nukkumna n mcnnt~ssii.

Kau p<1t eivät siihen niknan olh..•d \'a lintamyymälöitä, nwn kaup,1SSc1 oli p itkii myyntiti::.ki, jtmka t<1k.1a kauppias antoi nsink k<~a lle hiinen tar\·itsema nS<1 t,wM,1t. K,1upnssa oli iso \'ilak<', mink~iii nbi sta lask ukonettn ei ollut. \'.1<111 o~tosten binnnt lnsk~tti i n ki)sin kyniiiJ;; paperille.

Kellipa n pihilSScJ oli h('\'Ospuomi ja kauf1pareissut tehti inkin vlcensii hevosella. Tm·(l r,H1 ostctliin k~:rr.1 lil paljon , sesonkinib;~ olivat juhlapyhien ajat. Su nn untaiCiamu isin isänniH kokoontui\'i:l t knupn lll' t;winoim.1nn tuodessann mait<>tonkb m<Jitoi,Jvalk. Kaup,w.. n oli joskus :-:;,mkk,1 tupakm1::;(l\'U näid t• n jttt tu73

Siitarin sekatavarakauppa.

Kyläkauppa parhaimmillaan 1950-luvun lopulla.

tuokioiden seurauksena. Sunnuntai-iltapäivisin kauppa oli suljettu.

Kauppiaalla oli iso pässi, joka on l<esy; se tuli jopa sisälle kauppaan. Pihalla se käveli vapaana. Asiakkaan sieti pitää varansa sen suhteen. jos sille käänsi selkänsä, se ei voinut vastustaa kiusausta, vaan pökkäsi takamukseen. Tämä pässi järjestikin monta hupaisaa tilannetta.

Myymäläautot, Savonseudun, 'Suur-Savon, Vahvaselän ja Haipakan ovat aj'aneet koulupiinmmc alueel a 1960-luvuJta alkaen. Muut paitsi HAI-PAK ovat lopettaneet ajonsa. Aikoinaan nämä autot olivat tärkeä osa kaupan palvelua, varsinkin syqäkylien asukkaille ja vanhuksille sekä sellaisille, JOilla ei ollut omaa autoa. Myymäläautotoiminta oli myös sosiaalista toimintaa, pysäkillä vaihdettiin kuulumjsia naapureiden ja vähän vieraampienkin kanssa. Kesäaikoina pysäkeillä tapas1 myös paljon kesäasukkaita. Pienten kyläkauppojen lopettaminen onkin juuri sosiaalisessa mielessä menetys kylien asukkaille.

Oman mielenkimtoisen lisänsä kaupankäyntiin toivat ns. kulkukauppiaat, joista mainittakoon mm. opettaja Jussi Turunen.

Hän ofi kirjakauppias. Kirjakauppias saattoikin olla odotettu vieras varsinkin sellaisissa taloissa joissa oli lapsia, heille ostettiin lastenkirjoja, suosituimpia ehkä kuvakirjat.

Oskar Valkonen osti nahkoja (esim. lampaan ja vasikan) ja hankki elantonsa myymällä ni1tä. Taavetti "Rätti" Halinen keräsi lumppuja ja vanhoja vaatteita sekä myi mm. saviruukkuja ja rinkeleitä. Rinkelit oli laitettu naruun. Smisaari puolestaan myi kaikenlaista pientä rihkamaa, neuloja ja kaikenlaisia ompelutarvikkeita.

Kulkukauppiaat liikkuivat jalan, hevosella ja taisipa joillakin olla kelkka mukana, koska tuolloin ei teitä juuri ollut ja harvalla oli autoakaan. Kauppiaat yöpyivät taloissa ja jatkoivat taas aamulla matkaa.

Vielä nykyäänkin, joskin harvemmin, voi saada yllätysvieraakseen kulkukauppiaan. Enää he eivät tosin jää yökSi. Autolla liikkuen he ehtivät kiertää ison alueen päivässå ja palata yöksi kotiin.

76

Kyläkaupan tulipalo kauppias Haikaraisen aikana kevättalvella 1965.

POSTIPALVELUT Mikkelin ..;c udulla säännöllinen kirjepostin ku lje tus tnpahtui muistitiedlm mu k.Mn ,·umk-s ta 1656. Po<>tireittinä oli s uu ri 5<~­ ,·ontic linj,111il llämeenlinna-llc inola-Mån tyhMj u-Mikkt• li-ju,·aR;mtas<~lm i-Sä;i minki-Sa' o nlinna.

1900-IU\ un alkupuolella aluedla mme posti tu li ko lme kertilc1 ,·iikossa, joten le hd t'l ~ctmoi.n kuin kirjeetkää n e h·ät o lleet .1ivan p.1ino tume ita. Ko mp::m talo o li hyvin ,-ilkas, s illä s ie ltä kih·iv;it kylä läiset noutanu,-,_o.;,, S<Mpunuttil postia. Sota-ni kaan rinta malta tldo tcttlltl \'it•s tiä ei ai tw saapunutkaan, tai viesti o li s uru viesti, joten ta lon pl'nkil lä toisina n lohduttavia oli harvJse päivä.

Kekkol <~n po:;tin Komp.1stn kävi nout.1massa Augusti Puukko ja hiin kuljetti sen jalk,,i-;in Kekkolan myllylle.: kolme kert.1a viikossa. :VIikke lin J;intisen m a;"~miesseu r;~n pöytäkirj<ln 9.3.1930 mukMm oli seuran puol c~ t;~ piiäte tty Augu~ti Puukolle .m taa 10 ma rka n p.1lkankorotus. Pö) täkirj.1mc rktn tä ei palja:-.tanut, oliko koronts k uu kaudl'n pcllkkaan, vai mi hin. 1\ug us ti P u ukon jälkeen postin usko llisesti kä\'i Knm pnsta nouta ma!;~a Ee mil Kekko nen.

Tuoncl ilikan::1 nuo riiiJ ei ollut a ikaa ta\·ata naa pu rin nuoria piii\'itt;Hn, joten yhteisesti ~ovitut p ostireissut olivJ t o.;nma lla scuru ~teluhetkiii. Tulkoon 1-.c rrotu ksi. että o ma isäni ja iiiti ni ovat nik;m aan a lo itta neet cl\'ioliittoon piiiitty neen scurus te lu nsa yhte isi llii postinha kumat koilla.

Lehdd j::1 kirjeet d,·ät sii." tuolloin tulleet koti<Wclle saakka.

1960-Ju,·un ,dkupuokll<t pos tinjnkdun hoiti meijeriautonkuljettaja. Postibu..;si :-cl<ipui Komppaa n, jossa tapahtui l<~jittclu ja maitoautonkul jettajn no uti sit:ltii pos tin ja vei sactjilleen . Vicl;.i 1950IU\ ulla postin muka n,, liikkui myiis s uuria s ummia rnhail, lähinn;i Kym i Oy:n kotti- ja pa lkknrahat.

J<o.,k<t postdjuo nin työtä ar,·ostcttun ja kunnioite Win, sitä nw ib e nna kkoon jo hMjo itd tiin. MuistitiL-don m ukaa n e räs postd jl)Olti, saJtu:t.ln tiedo n tull·,·asta ''irastaan, o li lchtiL•n jakelua harjoitellut tl m ;~ ll.t aj.llla;m, heitellen Yanhoja lehtiä metsässä pitki n puun juuri n.

Vuod<.· st.t 1%5 a lk<.li posti kulkea kuutena plHv;\n:i \'iikossa.

Sit~i k uljt•ttamM n o li pc;,tattu :'v!Lkko Laitinen. H;\n kuljetti postin sii;illii kuin s;i,1l lä aina ,·uotecn J993, jolloin hiin jäi eliikkeeiIL·. Seurna jak...,een hiin sai Riitt<l Ruhasen.

Nykyäiin l<.:hde t, niinkuin kirj<.-etkin sat~vuttn vat \'a~tannotta­ jan'>:l jo no pl'Jrnmin, sillä ki~eposti tulee maa na ntaista pe~an­ taihin ja le hdd joka p;livä. Viikonloppltl1a k ylli:ik in vä hän kaue mmaksi heittol.1.1tiko ihin.

77

PUHELIN Suomen ensimmäisen puhelinlinjan rakennutti Uikemies Johan issinen joulukuussa 1877 Helsinkiin. Linja oli kauppaliikkeen ja kadun toisella puolella olevan toimiston välinen linja.

Muistitiedon mukaan kylällemme ensimmäinen puhelin tuli 1920 Huugo Karj'alaiselle. Kekkolan myllyllä puhelin oli 1930luvun alkupuole Ia. Taavetti Halisella puhelin oli 1940-luvulla ja Viljo Kekkoselle se tuli 1952.

Tuolloin Linjat, kuten puhellnkoneetkaan eivät olleet kovin toimintavarmoja ja jos mieli asiansa muuttumattomana saada perille oli puhelimeen suorastaan huudettava. Naapuriin ei varmastikaan soitettu, tulihan edullisemmaksi käydä asia toimittamassa paikanpäällä. aapurissa käynnit moisen kapistuksen myötä ovat vähentyneet. Kylään ei enää mennä muutoin kuin kutsuttuna /·a kukkapaketin l<era. Harmillista, vai mitä?

Osa kou upiirimme puhclimista on vieläkin valtion puhelimia, mutta enemmis tö kuitenkin Mikkelin Puhelinyhdistyksen.

Vielä 1960-luvulla kaukopuhelut piti tilata valtion kautta, mutta lähipuhelut voi soittaa suoraan. J975 puhelinkeskukset automatisoituivat, joten puhelut vaikka Kiinaan onnistuvat ilman sentraalisantrOJa. Sentraalisantroilla oli aikanaan tärkeä tehtävä, sillä he yhdistivät tilaajan puhelun haluttuun numeroon, yhdistämällä konkreettisesti kaksi piuhaa toisiinsa. Ei millään pahalla, mutta sentraalisantrat kylällä olivat henkilöitä, jotka tiesivät kaiken. Mitä he eivät tiem1eet ei sitä kenenkään muunkaan tarviru1ut tietäki.

PuheHmet ovat yleistyneet niin, että niitä löytyy samasta talosta jopa useampiakin riMakkaiskoneineen. Ns. kännykät ovat myös yleistyneet. Onhan niitä helppo kuljettaa mukana ja olla aina tavoitettavissa.

J

78

Taipaleen talossa kahvipöydässc'i 7950-luvulla.

Vasemmalta Eila Kekkonen, Alma Partti, Malviina Kallioinen, Albin Partti ja Lauri Partti. Radio tärkeällä paikalla.

RADIO JA TELEVISIO Pnikallinen sanomalehti Länsi-Savo on 20.2.'1927 j u l kai ~tussa munerossa kirjoittanut :>euraa vaa: " Mikkelin Ko rpijä rvelle o n kyHmiiste n y htcistoiminnal la saatu hn nkitu ksi radio, joka toista iseksi on s ijoitettu ka ns<Jko ululle. Tiiten ovat korp ijarvel:iisctki n päässeet koskd u ks~~en m uun maaihn 11n kanssn." \1ikkclin Uintinen maamiesseura pitiimässään kokouksesa 20.4.1927 päätti tukea Radioyhdis tystä lahjoittamalla 500 mk yhd isty ksdle, sekä anta a la inan 600 mk. (Taka isinmaksusta e i pöytiikirja kerto nut mitiiän.)

26.2.1928 pitiimiissä~in ko kouk.s essa maamic::;seura pi:iiilli v natia lainiln tilkaisinma ksmm viimeisti:iän1.4.1 928 ta i muuten kone kiinnitettäisiin vela s ta. 23.1 1.1930 maam i(~sscura n kokous käs itteli asiaa ja lainaa vaad ittiin ensiti lassa pois. 23.11 "1930 koko u ksessa keskustel tiin laina stn ja m v. Vanamo il.moi.tti radioy hdistyksen pLlolcshl s itou t uvn nsa v uosikokoukseen mennessä suo rilla maan la in il n. Pääoma ol i lyhentyn y t 50 m k:Jla, joten maa miesseu ra 7.12."1933 koko uksessaan päätti 550 mk:n lainasta kuoletta<J v. ·1933 200 mk ja loput seuraav.i.n.a vuosina.

1920-luku oli m uu tenkin rad io - ja gramofonikuumeen <likaa, joten e ipii ihme, ctti:i kyläll.e oli yhteistuumin rad io hankittu . i\k~mm m rad io oli ollut a inakin H miulla, sillä Einar Komppa i\m~~r ikasta palatessaan oli tuonu t radion mu kana<J n. Sitä sitten kyläläiset kiiviviit ihme ttelemi:issä ja kuun tclcm<Jssa.

Kekkolassa Huugo Ka rjalaisella oli myös ollut ns. kuuntelu paikka. Tuolloin radio ei soin ut taus talla nii nkuin nykyiii:in, vaa n s iW todcii<J pvsi:ihdv!tiin kL1un tele mm1n. Naise t enniittiviit s un.n un tilis in naap uriin jumalanpalvel usta kuuntele maa n . Lasten nHno o li illalla, jolloin oli las ten tu n ti.

1.11.1923 ;1lkoivat Ylen ensimm~iiset säiinniillisct rild ioli:i hetvkset. 1940-luv ulla ~adio y leistyi ja se ol i l~ihes jokaisessa kodissil. Nykyi:ii:in radioita on kodeissa useampia ja niitä on autobs,l , V(~IWissii , traktoreiss<l j<1 olen kuu llut, et tä joku on vet~i ­ nyt vas taano ttimet jopa saunaankin.

"1950-luk u oli sitten tv-kuumeen aikaa. Ei ri ittän yt, etti:i k u uli, vaan oli m yös niiht.civii. \1ui~ titiewjen mukaan k<iulupiirimmc alueelle ensimmäinen tele visio tu li 1960 Korpijärvelk: kauppias Siit<lrille. V<1staanotin oli t ietenkin m ustavalkoine n, multa ihmetystä aikaan saapa kuite nki n.

Koska vas taanotin vaa ti sähki\n, ei sitii viclii joka koti in voit u ha nkkia ja siksi sit:ikin käy tiin naapurissa kiltsomassil. ltsl.: muistnn tnlvist:•t h iihtorne1tkat pitkin metsiä, pi.mcyskäii n e i olh1t cst~~e nii je1 ol ihan viilillii kirkas kuutamnkin, kun matkasimmc nailp uriin katsomaan televisiota.

Myöhemmin tul iva t ns. matkatelev isiot, joihin virran voi ottaa vaik kilpa tn1ktorin tai a u ton ak us ta .

79

..

..

SAHKO

Valaistus ennen sähköä Vanhin valnistu ksista on päre, jota poltettiin seinänraossa.

Tuonil a ikana ei li iemmin ilta1sin eikä ,wmu isin talvisaikaa n lueskcltu, sa<tti sitten tehty muitakaa n tarkempia töitä. Pimeä aika kiiy tettiin lepoon, jotta jaksettiin päiväsaikaan tehdä töitä.

Kynttilä oli jo sitten vä hän tu rvallisempi valonlähde cnnl.'n iiljylamppua. Uilws yhtä nikaa tuli knr piidilampptL Seuranvann ol i Pdromax, jonka sä iliöön lisättiin petrooli ja sitten sytytetti in ti kulla sukkmm valo. Painett<l lamppuun pumpattiin aina tarp~en mu kaan. Sillä jos paine oli lopuillaan <1lkoi valokin ollt1 h1 mmea.

Kylällemme si~ hkö tuli valoksi jn muuksi voimaksi 1940-luvull<'. liittvmien kulleudcn vuoksi ei sitä ollut ka ikkien koteihin vara l <1 itta~, joten nesll~kaasu oli halvempi vaihtoehto. Sitä käytettiin valaistuk~cen, multa mvöhemmin silHi voi mvös keittää, sckil jääkaappikin toimi moisdla ai neella. ' Omaan kotiini sähkö tuli vasta 1981, eli verrattain myöhiUln. En kuitenkaan koskaa n kän;i nyt ~1imeydes t;i, sillä ennen nestekaasua oli kotonani valona valopdroofi lb toimiva lamppu. Talvisilikaan ei kylmätiloistnkaan ollut p u.utetta ja kesäHäkin kylm~~iiilytyst~ vaa~ivat ~uotte~t.o li hyvä sä ilvtt~i:i liihteessii, joss~ oh .Jaakylma vesi. .\1mdon Jilahdvtys tapahtui kn1vossa . Se oli tarkkaa puuhaa, sillä jos maitoa olisi vähänkin mennyt kaivoon, olisi ves1 ollut juom<~kelvotonta. Satt=.•en sattuessa oli aina tarkistet.tava, ettei naru päässyt löys tymää n ja maitokannu kaatumaan ka tvossa.

Ennen tankkeja ja muita sähköisiä jäähdytyslaitteita oli ylt'isUi, että talvella kuljctdtiin järvestä lohkottuja jäitä suureen kasaan, jotka peitettiin sahanpurulla. Jäi tä sitten käytettiin aina syksy kesälle saakka jäähdyttämään esimerkiksi maitoa.

Muutama maininta ajasta ennen sähköä Serkku ni, joka oli asun ut kod issa, jossa oli sähköt tuli käymä;in kotonani. /\ik<msa ihmctcltväiin outon kann uJ katossa hän oli kys)'nyt äid iltään: "Ä iti, miksi tuo maitokannu roikkuu katossa?' Pctroolilamppu hänen mielestään m uistutti kovasti maitokannua.

Eriis kyliiläisemme muistaa, klli nkil hän pikkutyttönä oli joutun ut näyttii miiän piireellii tulta, kun vanh ~: mm<lt jil taloon tulleet vieraat olivat juoneet ko rv iketta. Näin lapsil1.1kaan ei silloin. ollut tekem isen puutetta.

Aitini kertoman mukaan naapurin pojat olivat läksynsä tehneet aina aamuisin, kun äitinsä oli sytyttän yt kivinuuniin tulet; siinä si tten uunin edessä (>Ii väännetty aat ja ii t sekä ra tkottu

80

matemaattiset kou kecot.

F.ipä siis ihme, etti~ koulumm(~ uusi. opettajatar oli 1950-luv ulla ihmetellyt vähän tnhraisi.a ja suhruisia vihkoja, jois!:>a kirjaimet ja numerot eivät tah toneet rivei llii pysy,1, sillä kaikkien oppilaiden kotona ei vielä Airam loistanut katossa.

Tietoliikenne Sähkö tullessaan toi taas uudenla isia mahdollisuuksia. Joten 1970- ja 1980-luvut o liva t c kktroniikkapelien ja mikrotictokoneiden kuumeaikaa. Varsinaisesti kai 1990-lu kua voi kutsua A11<-aikakaudeksi.

On mahdollisuus liihettiiä telefaxilla ki1je ja kotimikrolla maksella laskunsa pankkiin. Mikäli työskentely tilp<lhtuu atk-laittdstoll<~, sekin on jo mahdollista hoitaa modeemin välityksellä kotoil käsin ns. etätyöskentdynä. Työpaikallekilan ei enää ole välttämätöntä raahautua. :\äitä mahdollisuuksia ei kovin usealla kyläläisellä mm t~ vielä ole, mutta h'hitykscn myö tä saattaa kylä tiemme olla hiljainen jil ihmiset hoi tava t Jsia nsa " kom€~nto­ kes kuksistaan" ...

8'1

VESITIET "Matkanteon kannalta Mikkelin pitäjä sijaitsee varsin esullisdln paikalla. Saimaan ja Puulaveden sclät, s uojaisd lahdet ja salmet, pienet jiirvet ja niitä yhd istävät joet muodos tivat jo varhain oivallisia kulku reittejä, joitn voitiin käytti:i:i sekä kesiiWi etti) talvella . Kesi\llä ne olivat venctcitä, talvelln selviä jn esteettö miii kulkuvävWi suksilla tai reellä liikuttaessa. Näiden vesi t~~ i­ d en rinnalle alkoi vähitellen polkeutua myös maantei tä as utuskl~skuksesta toiseen." i\~iin kirjoi ttaa 1 lannele Wirilander Mikkelin pitäjän historiassa. L'skon, että yks i syy ranta-aslJtukseen näillii Puulavedcn rannoilla oli ju uri tuo vesiteiden helppokäy ttöisyys kulku tienä. 1lyvin myöhiiist~en vaiheeseen, vam1aan vuosiin ennen toista maailmansotan, oli mailnt.i.everkosto melko harva ja puuttl.'<.'!lim~n . Ju uri kesiiisi.n, jolloin vesiteitä voitiin käyttää, käytiin useamm in sukulaisissa niin ku in kirkkomatkoillakin. 0 1rlilt n~neet, Sil.mo.in kuin Puulan laivat, au ttoivat matkanteossa silloin.

Vä hii n yli 100 vuotta sitten alkoi Puulavedellä säänniillincn laivaliikenne, joka yhdis ti Kangasniemen, joutsan ja llirvensalmcn pitäjät Puul<weden itiiisimpiiän perukkoan, Kotalahtem, joka nvkyis in tun netaan Otava-nimisenii .:vtikkelin mlk:n taajamana. "Ens immäinen höyrylaiva " Puula" ,1loitti säännöllisen reittiliikenteen Kangasniemen ja Ot,wa n välillä 12.6.'1891 ja matkustajia tuolla neitsytmatkalla oli n<.>in 30 henkeä.

Yllätvs tu li eteen Kcllosnlmeo s.illan kohdalla, kun laiva ei sopinutkaan menemään s.illan ali, \·aa n oli sillan kansi purettava toista iseksi, niinkuin .ilmoitus kuului. .:vtyöhemmin sillan korkeu tta nostettiin, niin että laivat saattoivat kulkea sen ali. Kapeu Kcllosv.l mi on ollut ainoa kulkuv;~y lä Otavasta Puul<.m vä ljemmille vesille.

Merkittävää oli m yös se, ettii samoihin uikoihin kui n höyryla ival iikenne Puulalln alkoi, <wattiin käyttöön pis toraide Savon radalta Puulaveden rantaan Otavan satamaan. Molemmat liikennöintimuodot helpottivai erityis<.~sti puutavaraliikcnnettä. Yhtiöt tniva t hinaajia, joille paikalfisesti valmistettiin proomuja jJ lotjia puuta varan kuljetukseen.

Parhaimm illaan ol i Puulaila kolmattakvmmentii erilaista hö vryalusta, pääasiassa hinnajia, jotka vetivät perässään lotjia, proomuja, tukkilauttoja ja myöhemmin nip_puJil . .Hinaajis ta m uis tetaa n n imeltä "Voiman Poika", " Trma , "Su lka", ja Muotk<111 '' i\lli"_ Mvös c n s i mm~i i ne n m11tkustajalaiva 'Tuula 'toimi myöhemmin (linaajana. Sen tilalle rnatkus t<ljillaiva.ksi tuli 98-paikkainen " Puula vesi". Useat ran tojen asukkaa t saivat til.rpee11ista ansiotyötä laivoissa. Eräs hci~ti:i <lli Jalmari lnkewinen, joka oli hinaajan kap teenina vuosi nD 1924-1934. Hänen apunmm oli Wiljami Arpia inen. Proornuja ohjaamassa oli Eemeli lnkcroinen ja Taima ri Viiisiinen. Laivaml oli ensin valtion "/\lli''-niminen hi·naaja, jonkn li ikem ies Muotka osti m yöhemmin itselleen. Sen

82

jäl kt~en

halkoja ku ljetettiin "Voiman Pojalla". Viikot oltiin a h kerasti työssä, mu tta sunnun ta is in piiästiin kotiin, kun laiva S(~i soi Otavan satamassa. M yös la ivojen lastaam isccn tarv itt.iiJl työvo.imau.

Matkustajalaiva liikenn e oli jutu'i l'<lntojcn ja saurien usu kkaille mcrkitvksdlincn . "H e lmi "-n i.minen Laatokalta 1935 tuo tu laiva o li s ut•rin Puu la \'(~d ~~llä lii kennöinyt ma tkus ta jalaiva, joh on ma h tu i kerralla ·150 henkeä. "Puu.lavesi" ja "l!ma ri" tuliva t seuraavinil . Niihi n lienee mahtunut noin 100 henkeä. M vö s "Jnutst~n", ''Uisiikoski'' ja ''Toivo" olivat tuttuja niin niiö(tiiän kuin äii nc ltää n kin . Rantoje n asukkaa t tunsivat tulevan la ivan ään imerkistii, jota kiiytettii n rantaan tu llessa. T iesivä t malka II(' lä h tijät kiireh tiä mukaan, jos o li myöhii tavoitts massa .

Vaikka cip;1 ki ire ollut vk~ l ;i silloin, n iin ku in nyt, mu.tahepojen ja bussicn ai kakaud ella, aika tauluja p ilarmu t. Säiinnöl hs tä malkustajalaivaliike nneWi JieJlee J.'uulatla o llut noin 30-lu v u lle asti, jolloin maa nti~~k uljetu kset niin henkilö- k u in tavaraliikenteessäkin lis<'i;inty ivät. Jossa ki n mäiirin tavaraliikennettä riitti kui tenkin ta lvisola an ilSti, jil sen aika na kiJ1 k u ljetettiin puuta mm. puolustw;voimien tarpeisii n, klm polttoaineesta ja au tonrenkaista oli pulaa. Kerrotaa n la ivoja käytetyn m yös siirtov~ien kuljetuksiin Puul,wedcn sau riin. Tilausvuoroja ja kirkkom<1tkoja ajettii n vielä '1950-luv ul la . ''Toivo lienee o ll ut laivoislil v iimcin l'n, jo lla liikcnnö it ii n vielä v u01ma 1952. H inaajat ja loljat, mm. "T.:i siikoski", ovat ajoittain vielä 60-lu v u l1.1 kuljclliliWd hillkoja Otavil n suh alle. Tämän jälkeen vo idaan liikcnnö intiä pitää en iiii satunnaises ti toimi vand. joitakin puulavmaku ljetu ks ia ja esimerkiksi PuuJan saRris ton maidonkuljetu ksia h oidctailn pikku.l,1ivoilla vie!;~ n ykyisinkin.

Ei vesitie ole kokonaan mcncttii nyt merkitys tään. Hirvensahm•laisen "!\·t onnin" vo i nii hdä v ieJ;i joskus tukk inippuja hinaa m assa. O n neksi on s itke itä y ksi ty isyrittäjii.i kuten Eero Honkanen "Linda" -la ivallaan. Yli 30 vuoden aja.n h ;in on huole h tin ut saris ton asu kkaide n hyv invoin n is ta ja elinkeinost<l itsL'äiin siUistäm ättä.

83

TIELIIKENNE Kut~n jo edellä on ma.in.ittu, oli 01<lantieverkosto vielä e nnen toista maailmansotaa melko harva ja p uu tteellinen. :vlaanteitä parempia ol ivat ns. ta lvi tie t, jotka oikoiva t yli j~irvense lkien, soid~~n ja nwlsMaip11leiden. Tällaisia talviteitä oli ainakin pari isompna kii vlössä. Toinen kulki ka upungis ta päin tullessa Kellosalmcl t<l PuuJan ra nnalle ns. "Lankkurantaan", siitä P unilpuki n s uon yli Vasikkaselälle, t\i~ rväl~in suon yli J'urunlahteen jn siW4 niemen yli Kanttura n Jussin torpalle, jatkuen Väisä länsaa ren selille. Samila tie tä lienevät :..1ikkelin viranomaiset paenneet vcnäläis iii l(lkn<t-<tj<tjiaan josktJS isonvihan aika na.

To ine n tiirkdi tnlvitic ku lki ns ulukscn iliipuolitse Vanhamii en Muinolan suora n päiislä Korlclillnmcn notkoon, si itä Parkkisen la hteen /.CJ Poikelmukscllc Iivosen tai paleelle ja Puhin siv ujnen va rt ta )uh inl.ammelle, Yläntef:lle Vn nhaanlahtccn jil Ylättaipalccseen. s itten Korpijärveä pitkin Verijä rvelle Kalliola hteen, siitä maihin jil milantiel le. Silll1<1a tietä kul kivat h evosten vetämiit viljalastit kM1sallissodan aikana aina Joutsasta asti luovu tukseen. Joku oli laskenut n iihn~:en sä lä hes salakunta lastia sam an p 11ivän aikana.

JäätiN ovat olleet kä ytössä m yöhemminkin mm. puut,w aran <~jossn a utojen ja traktorien aikaka udella. N iitä on aina muodostunut sinne, missii niitä on tarvittu esimerkiksi kulkumatk<J n lvhe ntämisen ta i maa ntien kchnoudcn vuoksi. Yleensä talvitietä Kuljettiin hevosella ja reellä tai hiihtämällä . Rcet n iin kuin s uksetkin tehti in kotona. jnlnkset j<t muut reentekoainekset kui vattiin tuva n orsilla. Kntto ol i silloin korke<JIIa. Kekknlan Alat<Jiossa oli semmoinen puuscppii, Eemil llämäläinen,J·oka teki veneet, sailvit, s ukset jn p iirongit. J;ilki oli kuin teh as työ tii, jota sittemmin arvostettiin jopn e nemmän kuin käsityötä.

Maantiet muodostui vat vä h itell~~n ta Hattujen polkujen ja kiirryteiden paikalle tärkeide n kohkiden vä lil le, kute t1 m <w ntie Ukonsaimesta Va nhamäen, "Ko rp ikylän" ja Vu<>lingon kautta l\.1ikkelin ka upunkiin.

Maanteiden kunnossapito kuu lui man ttaaliin pannLm maan omistaja lle. Tosin osa kustannuksista sälvte ttiin vuonna '1882 laissa kruun ulle ja metsänomist<ljille, jotka vel voitettiin taloud ellisessa kiiytössii olevan metsämaansa p uolesta tiemenoihi n.

Teiden hoito oli varsin suuri rasitus taloflisille, jotka jout u iv<~t hevospeJillä ja m ies-lapiovoimin kntjaamaan routav;wriot, pitiim äiin saviojat a uki ja raivaamaa n kivt't tieltä. Erityistä h uolta aiheutti siltojen ku nnossapito. Puusiltoja oli tervattava, niihi n oli va ihdettavn lankkuja ja kiisipuita . Joskus saattoi kevä ttulva viedii ko ko silla n mc nncssäiin. Talojen tieosu udet oli jilcttu niin, e ttä osuus saattoi olla kauknna nmien tilus ten kohdalta, niinkuin Taipaleen talon osuus Kesti n riihen kohdalta talon kohdalk n . 115m. Talvisin ei kukaan (lurannut teitä vielä 20-luv un lopull.l, kun Huugo Karjalainen li ikennöi a utollaa n Vanhamii-

R4

~~n-Mikkdin

väliä.

Jalkais in kuljettiin kirkkoon, rippikouluun, niin kuin muilleki n kaupunkiasioillc. "Ei m uu ta kuin eväsrcppu sclkä;in ja tullen men nen mnlkn jn lkabin." Usein k uljclllin ryhmässä, niin että kirkkopyh ien ai kann sn<1 ttoi tiellä kulkea ih misiii ihan jonoissa, varusteet mukanann. Varusteisiin ku u lui kirkkovaatteet ja cviii~ t. Ei o llut valm iita voileipiä, vann oli leipii liinakäiirössii jn voita vakkasessn, s uolnkalan Lni -lihnn ja piimää ldliss~i. Kesi:iisin kuljettiin ken kien sä;is tämiscks i pnljasjnloin. Kcngii t olivat nyytissii ja liihd tä ki r kkoa nl: sitten p antiin jnlkaan, eihän sitii kirkkoon kehda nn ut pn ljasjaloin rncn nii. Jos oltiin jossain yötä, sovittiin kotiinlähtöajasta, että voitiin tans me nn ii ''sakis -

sa".

Huu~o Karja lainen kertoo siihen aikaan olleen mu u ta mia " majntup i<~' , joiden lnttialla sni o tin yiitii. O s uusknuppojcn, Savon-

seudun ja Suur-Silvon, talo nmiehet muiden rnuassn antoivat matkami<.' s tcn n ukkua yi>tii tupnnsn lnttialla. Siihen tuotiin mattoja all(', tyynyj;i ja p('ittojn, e Wi santii n jonkinla inen tilapiiisvuode, joka et taitaisi nykyisin kel vata mo ncll('kaan m atkantckiFille. Tärkeä~i hevosmieh ille oli S(', c ttii hevonen sai katon piiiinsä p<iiille, va rsinkin j() $ isän Ui viipy i mtlrkkinnmatkalla us<.·amman kin päivä n. Tuom iokirkon a lnpuolclla olin~. 1larmoscn tnlti, johon hevo!:>cn sai viedä s iksi aikn a, k u n isiinti:i nsioi kaupun~illa päiväsaikaan. Joku ho tellin tapainen mntkustajakotikin Mikkelistä löyty i, m u ttei monella o lisi ollut van1<:1 sellaiseen, ja va ikka olisi ollutkin, e i s iUi semmoiseen p<1ssannut tuhla ta.

1900-luvu n toisella v uosikvmmenellä alkoi autoliikenne saada jala ns ijad näillä syrjäseud uillakin. Ensimmäirum liikcmtöi.tsijä oli Huugo Karjalamen, joka os ti Benz & Co -mcrkkiscn seitsemän hengen auton tuomari Kuokkc1selta. Si in~i oli ratti oike<Jlla puo.lellll j<1 vaiJ1teet ulkopuolella. Vaikka ilLlto oli o ste ttaessa " k()vnssa k t1 nnoss;1" ni i.n kuin .Karja lainen sonoi, e.i se kestä nvt kuin pari v uotta ajaa, ku n tie oli niin huonossa kunnossa. Viiilmi piti matkustajien nousta a u toa tyi\nt~imään, etti~ se snntiin irti ropakosta. Snmanlaista auton tyi\ntiiapua tarvittiin sola-aikana usein, kun "häkäpiintöllii" ku lkevassa autossa l'i rii ttä nyt " ht'vosvoimia" mi:ikicn nousuun. Ja ni iss;i o ti kaike n muun lisäksi paha käry kun poltton inccn<J käy tettiin klapeja. Vielä 50-l u v ulla työnnc lti in a utojn kel irikon nikan11. Tien kunto kohe n i vast11 kun tie otettiin kunnalliscks i vuoden 1952 alusta lukien, ja ku nnossapito s ii rtv i k u nna n teh täväksi.

Parl)airnm illaa n lk~nee Karjalaisen 7-hengcn <JLJtossa ollut 19 ma tkustnjna. Yleensä " tuurit" eli aikatnulut o li sovittu, että ihmis<'l l icsivä l tulla tien laitaan ky ytiä odottelcma11 n. Samainen au to k u ljetti m yös nuoria ilta m issn kcsä<Jikaan mm. H.arjunma<lssa j<1 Mikkelissä.

Väh ~in ajan päästä oli autoa korjattava. " Pyiiri.H oli s iihe a.ik<1a

85

nii hll(mosl'kii, ~~tt'ku oli oikee kuoppane ja ki v ine tie, ni niitii piti h itsntn vJhii aja peri)stä.'' Kun autoa ei ka nnatl<Hllll enäi:i ko rjuuttaa, osti Ka rjalainen p ie ne n 5-hengt~ n <Hiton, jolla vritti j,ltkaa liikennöintiii, mutta kun autoon mnhtui nii n viihän ibmis iii, e i toisina päivinii arvnnn ut tien lni lMn l iih tl~J monikaan, k un ei tienn y t mahtuu ko kvy tiin ta i e i. Osil jäi ilina tien la itaan, j<1 siitä ki mmast uneena matk ustaj<~t puuttuivat joskus kokon11an.

E i se sellaisena kannatta nut ja niin auton moottoria nlctliin kiiyttiiii p uinwkoneen voirnanliih tcenä. Pu imiseen s itä s itten kävte ttiinkin useampilna vuonna. 5illä "j'cttiin myös tnv11raa, peninoita ja viljaa auton cnli s,~ l lc o mish1ja ~~~ i\u tun om istamisldla ja työl.lii, jota siita sai, hankki ~en vc rrnn eltä hc ngissJ pysyi, vaikkei auton hintaa ha nkkinutknan. M11tka V11nha rnäestii kauptmkiin m aksoi 20 mk ja Korp ikoskelh1 '10 m k yh t~~Em s uuntaan. Hi n nat ova t lä hes smn <J t ku in ny t ( 1992), jolloin ma tk<l Vanhamäestä maksa,, IS m k ja Kckkoln n tit~nhaaras­ ta '16 mk.

Täss;i vaih~essa h uom<JsivJt hels inkihiisd autonomistajat t ila is uutensa tulleen, ja n iin tuli liikt:nlccscc n 30-luv ulla /\h o & ~· urm en omis tama 12-hengcn bus~ i, jossn o li penkit pitkinpä in niin kuin sen ajan tu viss<l. Kesän se liikennöi Mikkelin vä liii, m utta toista kesää ei s itten tu ll utkaa n, k u n omistajien m ic lcst:i n u toon tuli li ia n pal jo n remon ttia huonolla tielb. " H yö laittaa sen r lds inkii liha-a utoks ja ajjaa teu rastamo lt<l lihhaa ki.luppoihi. Ka tuilla se kestää paremmL mutnii:il lil se L'i kL·stä", olivilt luunw n ncet om is taja t.

Seuraavaksi liike n nöijii ks i tu li s itten Pa!->lincn & Pe nttisen yhd essä omistama linja -a uto. /\amull n s e meni kaupu nki in ja palasi i l t;,pä.iv~illä. Myös sun n untaisin ajL•lliin ns. kirkkovuoro.

Siihen a ikaa n, em1en sotia, nli paljlln ma tkus tajia. Jos ka ikki e i s_opincct yh teen il Utokyytiin, haettiin tnincn lasti. Csein <Jje lliin lna n s utJrel.la k uonnalla.

Kerran s<Jtluivat o k:m mm poliis.it vGis tassa Rantaky l~issä . He miiii räs ivä t bikki seisotnassil oleva t u los. 33 v limääriiist:i matkus tnjMJ jiii tielle. Tstunwpaikkoja lienee o llti't noin 30. "Siihe ai ka <J S<J i <ljjaa hum<1ln s~a, m.ut ylikunrmaa ei sa<Jnu o tt<Ja - ,linaka<J pnljoa." (H. J<arjCilainen) · P;1stine n & l'enttisen firmasta jiii j,l lmari Pils ti nc n pian taksiautoil.i.jaksi. Taavetti ja Vih tori [Jenttincn jntko iv<:lt, k u nnes V ihtori jiii ajamaan \ifart ti Ku v11n rn<Jitoauto<l. Siihen ai b an k uljete ttiin n)<J itoa utoissakin m a tku~t<:lj i<J mi ki:i ~ i ih,~n sopi .

Penttisen j iil~een 50-luv un vilih teessil ho iti linj<Jl iikcn ne ttii Koleh mainen "Commcrilla<ln" kvmnwn is(~n vuotta . Kolehmais en mcnchdy ttvii melko ii kki11rvåamatta sai ra u teen, tul i autoil.ija Timone n Lal1dcsla muutilma ksi vuodeksi hä nen paikalleen.

T ie n kuntoa kohennettiin tu n tuvasti 50-luvun fopussa, n iin että se saatiin valtiolle p <likallistieks i vuon na 196 1. :Vfutkia oiot-

86

tiin, mäkiä m adallcttiin ja ti~~n päällvstettä pMannettiin. S<Jmoihin aikoihin alkoi Savonlinja ho.itaCJ hi kennettii U konsaimi-Mikkeli -välillä. Kulkijoita oli silloin vielä m elkoises ti. Varsinkin koululais ten kuljetus, ensin kun nalliseen keskikouluun Lo ukcellc alkaen 1967 ja Ran takylään pnri vuotta m yöhemmin, toi linjaa utoille riittäväs ti kul)etettavia. Kaupunkiin piHisi jopa kolme ke rtaa p~i i viissä edesta kaisin.

Koulupiirimme ensimmäinm henkiliiauto oli Viljo ja t\di K(~k­ kosella. Morris-merkkincn au to ostettiin -ö2 kevättal vella, nii n että päiis tiin kcsäolympiu laisiin llcb inki in. Viljo Kekkonen toimi Sitten ky län ainoana ta ksina moni<! vuosia, s uorittaen myös vuonna 1961, Kckkola n ko ulupii rin laka ttua ja oppilaiden s iirryttyä Korpijärven ko uluun, alk<1 neet ko ulukyyd itykset kevääseen 1975. Autoja e hti olla usea mnw n merkkisiä, mm . .Renault, Popeda, Zephyr ja pari Toyotaa. H ä n myi sitten taksioikeude t ja \'ilmeisen ·r oyotans« Taisto Hasasell('. Koulukyyd ityks('s tii onkin set~~· älkeen huolehtinut l'irjo Seppänen (ent. Hasanen) u pcilhl MersuJ .laCJn. Kun henkilöautojen mä <irä alkoi kylillä lisiiäntyä 60-luvulla, n iin e ttä tuskin on tällä he tkellii olemassa taloa, jo nka pihassa ei olisi yhtä tai useama paa peltihevos ta, o n linj<l·autoliikenne vähenemässä. Se kärsii, varsinkin kesäis in, kun ei ole kou lulaisku ljctu ksia, matkustajapu lzw. Tyhj illä a utoi lla ajo ei ka nna ta ja niinpä linja-autovuoroja jälleen s upiste taan.

Pikkuautost<J on t ullut pyhä lehmä, jonka pn.remmuu.d.esta santct;wn k ilpailla kuin hevosistil ennen vanhaa n. Vihreii puolue Ja luonnonsuojelijat ovat kuitenkin puhuneet joukko lifkenteen puolesta, koska tienvarsien Juontoil u hkaa saastum inen lyijypiiästöjen vuo.ksi.

Ehkä tilloudellinen Jam ak« usi muuttaa taas tieliikenteen muotojil, mene j<1 tiedä . Tie aina ki.n on nyt te htyjen töiden jälkeen upeassa ajo ku nnossa.

Ra utatie on m yös näy tellyt jonkinmoista os<Ja alu('cmme liikenteessä Vuolingon JS(~m <ln ja Kckkolnn scisakk(~Cn läheisyyden vuoksi, k(>ska junalla pä:isti in ''aikka kaupu nkiin ta i ''ulkom<~ i lle Ot<Jvaan". :"-:yt ki ireiset junatkin porhaltavat täyttä va uhtin n:iidcn paikkojen o hi · pysähtymättä. Mt1ttn kenties aikn tuo lentokentän joskus tulevnis uudessa a ivan liihellemme, Kö nö nkilnkaalle, jn s itte n voimme Jenhiä kotinurkilta jopa maailman äiiriin asti.

87

..

METSASTYS 'vlctsi:istys o n kautt<1 <J ikojen käytössä ollut ta pa. Sen e ri muodot ja tilrkoitusperät vain ovat vaihdellee t vuosien saatossa. Siinä missä esi-isämme jousinccn ja h.lluksineen marssivilt metsään hankkimailn elantoa itselleen ja perheelleen, siinii nyky<~ja n mctsiistäjii vMineineen hoitaa niin henki:.;tä ku in r uumii llisl<~kin kuntoaa n.

Metsästys sivuelinkeinona Vuosisadiln alussa n äilläkin main metsästys oli s ivuelinkeino. ·M:etsi"istä hankittiin täydennystä muoni tu kseen. Oheistuotteina saaduilla taijoilla ja na hoilla sitten vnihdettiin kulloinki n tMvittavaa tavaraa. Toki on muistettava, että myös pelkiistään na hkojenkin ta kia on metsää n tarvottu . Lintuja ja oravia metsästettiin niiden tuottmniln hyöd yn t<1kia, ei niinkåän ruua n.

Sotin e nnen ja niiden jiilkeenkin käytettiin metsästyksessä apuna kuvia. Puun oksaan istutettiin teertä vms. muistuttava kuvatus ja äännd tiin, että sniltaisiin aito ot(Js ilmestvmään pvssvn kantama !Ie. Nykyisinhän tällaisten houkuttimien Jkäyttö mets~s­ ty kscssä on kidlctty.

Aivan omavaraista ei na hkojenkilan myy nti ollut. Siihen tarvittiin myös jonkinlainen lupi1. Ni m i sm it~hdlc vietiin csinwrkiksi oravan nahat ja valle:.;man ni sitten leimasi naha t luv<J IIista myyntiä varten. Liekö joka nahka kuitenkaan k imalla vnrusteth.ma liikkunut, mutt<1 ka ikkeen myyntityöhönhän kautta ai kojen on liittynyt pimeitäkin puolia.

Varustus ennen ja nyt Entisajan metsämies ei suinkaan kaivellu t p ehmus te ttua ascpussia hiha r:nerkein varus te ttu metsL~stysptiku yllään. Silloin mentiin metsälle niissä vaatteissa, jotka kulloinki n olivil t käytöss~i. Ei ollut e rillis iä mct:.;iistysasuja, ku n t~i aina oll ut erityisemmin muitakaan asinnmukaisia asusteita .

Aseet olivat suusta ladattavia, ja teholtaan nykypäiväisiä huomilttavasti heikompia. Aseissa erityisesti onkin tapa htunut valtava kehitys s itten v uosisadan alun. \l[oni mies muistaa ajan, jolloin lisiiticnestiä han kittiin metsästämäWi. Yksi heis t;i on Lauri Partti, joka hankki a ikoinaan e nsimmä isen keHo nsa oravannahoilla. Tuomasma rkki noiden aika iln s itten nahat m yytiin silloisen Muinosen pihassa (nyk. Sokoksen parkkipaikka). Niistä saamillaan rahoilla hän sitten ha nkki käytetyn kellon. Samoin hä nellä o n hyvin muistoissaan metsästysretket vuoden -44 syksyllä. Silloi n hiin pikkllst~rkkunsa Kalevi Kallioist·n kanssa oli li ntLUnetsällä. Saatiskin on vielä muistissa: 4 mctsoa ja 2 teertä. Normaalivehkeissä yksipiippuisella

Komea määrä haulikoUa silloin metsästettiin. ketunnahkoja Vaikka varus tustaso noista ajoista onkin huikeasti p arantuHuugo Ylösellä ja nut, antaa metsästys ilmeisesti saman tyydytyksen nykyaikaiNestori Hietalalla sellekin metsästäjälle. Kävely luonnossa, metsän äänten kuwlte-

lu, ymp äröivä rauha ja nuotiotulet juttutuokioineen ovat varmasti parasta saalista monelle nykytselle metsästäjälle. Tämän päivän metsästäjä ei ole sa malla tavalla riippuvainen Tapion annistakuin oli hänen esi-isänsä aikoinaan.

Turvallisuus metsästyksen parissa lisään tyi 60-Juvulla. Silloin annettiin määräys kuuluisasta punaisesta piposta metsästettäessä. Punaisen liivin aika alkaa 70-luvulta. Punaisten pipojen ja liivien lisää11tyessä puna iset nenät sitä vastoin vähenivät. Yh ä harvemmin tarvittiin kan toapua väsyneen metsästäjän kotiin saamiseksi. Tämän p äivän metsästys on siistiytynyt huikeasti hu rjimmista ajoista.

Järjestäytymisen aika

Metsästyksen lisääntyessä riistakanta vastaavasti väheni. Silloin kuvaan astui järjestäytynyt seuratoimin ta. Myös Korpijärvellä ryhdyttiin asian vuoksi toinleen ja Korpijärven Eräveikot r.y. perustettiin. Huhtikuun 10. vuonna 1969 ptdettiin Korpijärven koululla seuran perustamiskokous. Seuran perustajat olivat: Alpo Tuovinen, La uri Pa rtti, Tenho Tiihonen, Hugo Ylönen, Eino Toivakainen, Veikko Ku va, Matti Kuva, Pentti Närvänen, Leo Rieppon en, Matti Ylönen, Risto Kuva, Viljo Kekkonen, Toivo Närvän en, Mikko Laitinen ja Jorma Hoviniemi .Tuosta joukosta autuaanunille metsästysmaille ovat siirtyn eet H ugo Ylönen, Toivo Närvän en ja Eino Toivakainen.

Ensimmäinen johtok unnan puheenjohtaja oli Lauri Partti, joka heiluttelikin puheenjoh tajan nuijaa ansiokkaat 17 vuotta . En-

89

sim.mäincn varapuheenjohtaja oli Eino Toivakaint!n, raha~ton­ hoitaja Mikko T.aitincn, sihteerinä oli Jorma Hoviniemi j<1 muina jäseninä toimivat P<Juli Seppänen ja Risto Kuva.

Alkuun johtokunn an tärkeimmät toimet olivat perustamiseen liittvvät toimet. johtokunta teki ensimmäk:;et maanvuokrasopimukset, kovisteli luvattomat met~ä~täjät, rakenteli koirakuria, aktivoi j;iseniii ketunmetsä~tykscen sekä metsästyslain opiskeluun ja aloitti r.iistanhoitotalkoot.

Parin cnsimm~iiscn vuoden ajan jäsenet saiv<lt noin 50 saaliseläintä vuosittain. jatkossa olikin sitten 10 vuoden niukcmpi kausi. Jäniskanta oli tuolloin heikko, samoin muun riistan saanti oli alkuvuosina heikompi. Savikiekkoammuntaakin on kokeiltu, mutta se ei ole ~yystä tai toisesta saanut vankempaa jalansijaa Korpijii rven F.ri:ivcikoissa.

Hirvenmetsästys tuli kuvioihin 1974. Korpijärvellä ensimmäinen hirviseurue oli Viljo Kekkosen hirviscuruc. Vuodesta -74 on hirvenmetsästys ollut keskeisin metsästysmuoto Korpijärven f räveikoissa. Suomen Metsästäjäliiton jäsem·ksi seura liittyi 1974 ja Kennelliittoon 1988.

Yhtt·isluvista Mikkelin Eräm iesten kanssa tehtiin sopimus 1976. Erityisen ra tkaiseva sopimus seitsemi:in seuran yhteislupahahmuksest<J tehtiin 19R2. Sopimus paransi s uu resti hi rvenmetsästyksen mahdollisuutta. Sopimuksen muk<1<Jn on mahdollista ampua hirvi loisen seuran alueelle, m ikäli Oln<Jila alueella ei hirviä ole. Kuitenka<Jn näin ei voi m enetellä ilmnn asianosnisen seur<Jn k<Jnssa käytävää neuvottelua. Samoin vh teislupahnkemu ksen piiriin kuuluvien seurojen alueelle jääti'yt haavoittunut hirvi ei enäi:i mencki:ii:in vnltiollc. Tämän sopi111LI.k sen allckirjoitti vi:lt Harjumaan Riistamiehet r.y., Kovalan-Vanhalan Eri.i r.y., VClnhamäcn Erämiehet r.y., lhastjärven Metsästäjiit r.y., Varuskunna n metsästysy hd is tys r.y., Korpijärven Eräveikot r.y . ja Mikkelin Eräm it:hd r.y.

Korpimaja talkoilla pystyyn Jokaisella seuralla on haLtvc omasta m t•tsästysmajasta, ni in myös Korpijä(ven Er~ivt:iko i lla. Tlanve majas ta al koi 1980-luvun alussa. 1983 sitten suunn i t~:l m<Jt yhdessä maamiesseuran ja Kt:kkolnn jakokunnan kanssa al koi vnt. Vilrs inai nen rakermuskausi ajoittui vuosille 1984-1986. ,\ lkujaan Kajaanin Särkisalosta metsähallituksen !netsiikämppi:ini:i toiminut mke1mus ostettiin Vchmersalmelta eräiiltii yrittäjältä. R11kennus on alkujaan. perii isin 1950-Juvulta. Kaikki majaan liittyvi:it työ t tehtiin talkootyönä.

Tontti on Mikkelin maalaiskunnal.ta v uokralla.

Maj<1 on V(llmistumisensa jälket.m ta tjonnut p uitteet monille häille, tanssiaisille, pcrhcjuhl ilh.:, hirvipc1jaisille ym. jtlhli11e. Yksi 90

erityisemmistä lienee ollut Suomen Metsästäjäliiton johtokunnan ja Eduskunnan Eräkerhon vierailu hirvimetsällä ja majalla vuonna 1988. Metsästys tapahtui tavallisen metsästyksen tapaan; jaettiin passipaikat, suoritettiin varus te- ja paperitarkastus ym. asiaru1 kuuluvaa. Kaikki oli kuitenkin kovin enlaista, olihan mukana joukko maamme eturiviin kuuluvia henkilöitä.

Eduskunnan Erämiesten vierailu on harvinainen vierailu ja kaikki metsästysseurat eivät kunniasta pääse nauttimaan. Siksi vierailuw1 suhtauduttiinkin sen ansaitsemaHa panostukseila. Vieraille tarjottiin metsästyksen lisäksi asiaankuuluvat ateria t ja lisukkeet saw1oineen. Mukava muisto jälkipolviHekin kerrottavaksi.

Metsästykseen on aina kuulunut joitakin "riittejä". Taru metsän herrasta Tapiosta on tuttu kaikille. Siksi metsästykseen innostw1eet miehet ja nykyisin naisetkin tietävät hyvin kuinka käyttäytyä metsällä. Hyvän metsästäjän tapoihin ei kuulu häiritä lummon rauhaa vaan varjella ja kwmio1ttaa sitä. Kun enää ei metsästetä elaJmon vuoksi, tarjoaa metsä ja metsästys oivan vastaP.ainon nykyihmisiä kiusaavalle kiireelle ja hälinälle. PaJ·haimmillaan metsästys antaa metsästäjätie tasapainon ja mielenrauhan.

Arvovaltaisia vieraita Korpimajalla . Eduskunnan eräkerho vieraili syksyllä 7988.

91

LIIKUNTAA JA URHEILUA Henkisen vireyden ja fyysisen ktmnon kchittämi~essä ja yllä, itämisessä sek~i sosiaalisessa kanssakiivmisessä on urht~i l u ll a ja iikunna lb ollut va m1as ti keskeinen merkitys km.1tta aikojen. VJrsin kin tällä vuosisadalla urheilu on kasvanut merkittäväksi vaikuttajaksi yhteisktmnassamme. Erilaisia voima nkoitoksia kuten painiskelua , sormikoukun - tai köydenvetoa ja kivennostdua ym. on jo kauan h arrastettu erilaisissa tilaisuuksissa.

Yksi pcrinteisimmistä urheilumuodoista Suo01essa on va rmna n ki n o llut a inil hiihto. Koulumatkat talvisi n teht iin Juo.nnollisesti h iihtäen, myös Korpijärvcllä, jn jos matka oli muuten Iyhvt, k ie rrettiin mu u tamil ylimääräinen kilometri, ainakin ilta isfn ennen ko tii nsilapumista. Jo ainakin 1920- samoin kuin -30luvuilla pid~'ttii n kylällä hiihtokilpailujn, joiden järjestäjänä toimi v. 1918 perustett u Mikkeli n lä ntinen maamicsseura. Urheilu välineitä teh tiin tietenkin itse; s ukset pin tnkoivusta, sauvat ja porkat näreestä ja kntajasta, luistimet sahan- tai viikattccntcrästii jne. Voiteitn kehitteli jokainen mielensä mukaan. Tärkeimpinä a ineina olivnt tcrvn jil kynttilä, vetelipä joku suksenpohjat

f

sil linpäiilläkin~

Anabolisia ster o.id.eja ta i mu ita hormoneja ei tunnettu. Uiskiä syiitii n, jotta jaksettiin kilpailla. Aojskaramell i tai sokerinpala korkcin tann pantiin suuhun ennen lähtöä.

Palki.nntJt olivnt vlccnsä pimiä kävttöesineitä. Esimerkiksi laskiaissunnuntainn i 3.1930 pidettiin 'hiihtokilpailut, joissa miesten lO kilometrin voittaja sai tu kan ldkkuukoneen, hopeamitalisti parranajokoneen ja kolmonl'l1 tupckset. :\aisten 3 km:Wi vastaavat palkinnot olivat pieni hopcalusikka, kem1a- ja sokeriastia ja pari ka hvikuppeja. Kisojen jälkeen pidettiin sen ajan tavan mukaisesti ilt<1mat.

Käi:innytUiessä 1940-luvulk jäivät kilp,, ilut muutamaksi vuodeksi vii h emmiille. Tosin ninakin kcsäll;i 1941 ki~veltiin Ruotsi<1 vastaan maaottelumarssi, jossn miesten tuli kävellä 15 km alle 2 tunnin 15 minu utin, ja naisten ja alle 14-vuotia idcn poikien 10 km alle tunnin jn 40 minu utin. Korpijärveläisetkin olivat innolla mukan<:~ Van hamäen soratiellä järjeste tyssä kävelyssä, joka tietenkin meni ki lpailuksi ainakin n opeim.pien osalta. Vaikka sen a jan ihmiset o livatkin tottuneet kävelemään paljon, joutu i esimerkiksi /\ lina Viljakaineo taivaltam a an osan .matkasta su kka s illaan, koska kengi:it hiersivät hänen jalk;msa rakoille.

Sotien jälkeen alkoi va rsinainen Llrhciluseura-aa te vallata rnjeliii myös korpiji:i rvclä istcn keskuudessa ja niinp~i 10.7.1946 p erustettiinkin M ikkelin Kilpa-Veikkojen Korpijärven 11laosasto, jonka puheenjoh tajaksi vali ttiin Luno Siitan. Perustav assa kokouksessa seuraa n liittyivät kaikki paikalla olleet 1 1 jäsen tä (määrä rnvöhemmin kvllä kasvoi huomatt«vusti). Viisi vuo tta mvöhcmnlin tämä v ireL\sti toiminut osasto lakkautettiin ja tilalll' ~x·­ rustettiin u rheiluseura KorpiFirven Kiri, jonka p uheenjohtajan a

92

Lentopalloinnostus alkoi jo 1950-luvun alussa. Pelaajia koulun kentällä vasemmalta Teuvo Häkkinen, Pentti Arpiainen, Sirkka Halinen, Urho Kekkonen ja Kaija Siitari.

toimi useamman v uoden ajan Urho Siitari. Seura jatkoi edeltäjänsä tavoin vilkasta toimintaansa 50-luvun loppupuolelle saakka.

Yleisurheilukisoja käytiin kesäisin, kuten oli tehty jo ennen sotiakin. Kuulantyöntö, keihään- ja kiekonheitto sekä pituus- ja seiväshyppy olivat suosittuja lajeja erilaisten juoksumatkojen ohella.

Hiihtokisat olivat kuitenkin edeiJeen lähinnä kyläläisten sydämiä. Muunmuassa 1956 pidettiin pari vuotta aikaisemmin valmistuneen seurojentalon maastossa kahdet jäsentenväliset ja yhdet piirikwmalliset sekä Savilahden urheilijoiden ja pitäjän mestaruushiihdot. Ki rin toiminta lopahti kuitenkin jostain syystä 50-luvun loppu puoleiJa ja seura luopui myöskin omasta puolikkaastaan seurojentalosta.

1969 seuxa herätettiin uudelleen henkiin Viljo Tarvaisen johdolla, mutta täUä ker taa toiminta jäi vain muutaman vuoden mittaiseksi ja Korpijäxven Kixin taival päättyi lopullisesti. Jos seuran toiminta päättyikin, ei se merkinnyt että urheileminen olisi lopal1tanut sekin kokonaan. Hiihtokisoja /·ärjestettiin edelleen, ja varsinkin vuotuiset viestikisat vuolinko aisia vastaan olivat tapahh.unia 70- ja 80-luvuilla.

Erilaiset pallopelit ovat myös aina keränneet harrastajansa yhteen. Siitä saakka kun pallo on keksitty, sitä on heitetty, potkittu, lyöty ja hakattu niin paljain käsin kuin mitä erilaisimmiJJa mailoilla kin. Ensimmäinen säilynyt tieto Korpijärveltä kertoo maamiesseuran ostaneen kylälle potkupallon vuonna 1922. Missä sitä potkittiin ja ketkä, siitä ei ole tietoa, mutta varmaan pallo käytössä kului 50-luvulla lentopallo oli noussut nuorten suosikkilajiksi. Kekkolan Pi rttiniemessä pelattiin puolestaan innolla pesä palloa, tai oikeastaan sen yksinkertaista muotoa eli neljää maalia. JalkapaJ-

93

lo sai vuorostaan uutta puhtia, kLm Korpijärvi alkoi ottaa osaa maalaiskunnan palloilusarjaan v. 1969. Oman kuulun kenti1n ollessa toivottoman pieni, joukkue joutui f)elaamaan kotiottelunsa liihinnä Otavan kentällä. Sarjaan osa !istuttiin 7-R vuotta ja parhaana saavutuksena lankesi 13-sarjan voitto 1974. \4uutaman vuoden h iljaiselon jälkeen alkoi lentopalloharrastus vuorostaan taas viritä, ja tällä ke.rtaa todella innokkaana.

Kekkolan tien varn.•sso olevaan hiekkamonttu un ol i perustethJ kenttä 70- j(l 80-lukujen V(lihteessa ja Yäkeä alkoi ve.rkon ympärille viiTata pilvin pimein. Parina kolmena arki-iltana viikossa pyhistä puhuma ttak<Jan - pelattiin monta tuntia. Sunnuntaisin pelit alkoivat jo ennen puol ta päivää ja jatkuivat aina auringon laskuun saakka. Välillä' käytii n kotona syöm~~ssä tai vaikkapa Ieluniin lypsyssä ja ta<Js ei kun pelaamaan! Parhaimmillaan h<l.rrastajia oli yhtä aikaa kentällä ta i kentän laidalla vuoroaan odottamassa yli viisi.ky.mm.e.nhi. Tkäjakauma oli ehkä 14-vuotia.ista 6.)-vuotiaisiin.

Talvisin oli siirrytty 1980-luv un alkupuolella valmistuneeseen Rantakylän urheil.uta l.o on, jossa korpijärveläisillä on ollut oma salivuoronsa tiistai-iltais.in. Myös maalaiskunnan lentopallosarjaan on jouk kue löytynyt v uodesta -84 lähtien .

Ravikilp<1i.lut kuuluivat aikanaan myös vuoden odotctuimpiin tapahtumiin. T<Jlvisin kisoja pidettiin ~ärvälänselällä Puulavedellä ja 50-l uvuli<J Hi rvijärvellä. Myös jäärata-ajoj<J autoille ja moottoripyörille järjestettiin vuosina -58 ja -59.

Ketään suuria urheilusankareita, olympiavoittajia tai edes edustajia ei kylältä ole ikävä kyllä löyty nyt. Ainoa maajoukkuetason urheilija lienee Esko Siitari, joka on edustanu t Suorm•a kansainvälisissä kisoisS<l jousiarnmunnassa. Hän oli aikaisemmin myös A-luokan tason hiihtäjä. Kari Siit<ui oli puolestaan lupaav1mpia pikajuoksijoita nuor tt•n sarj·oissa. Heikk.1-:\ä rvänen on kunnostautunut sekä juoksijann että 1iihtäjänä ja Matti Viljakaincn kolkutteli kestävyyshiihtäjänä Suomen hiihtokärkeii 70luvu\la.

Naisurheilijoista Susanna Arpiainen on ehtinyt voittaa pari Suomem11est<J ru utta nuorten sarjassa triathlonin varttimatkoilla 90-Juvun alussa. Myi>s naisten sarjassa hii nellä on muutamia hyviä kansallisia sijoituksia. Toivottavasti Susannan ura edelleen jatkuu, jil ehkäpä saammekin lukea hänestä enemmän "seuraavassa num~~rossa", kun lapsenlapsemme joskus kokoontu va t keräämään ti~~toa siitä, mitä tapahtut korpijärveli.i istcn urheilueläm~issä vuosituhannen lopulla ja settr<HtVM1 alussa.

94

HARRASTUSTOIMINTAA Maamiesseuran toiminta oli kokolailla vilkastil 1920-30-lukujen tilittcessa. Yksi silloisista aktii\·itoimijoista oli opettaja Elli Paajanen (o.s. Erikkala). Lyyli Pastinen (o.s. Partti) m uistaa hyvin sen ajan toimet ja touhut maamiL-sseurassa.

Maamiesseuralla oli muu n muassa oma viljanlajittelija, keppi, jolla juurikasn~jil kylvcttiin. Sitä s,,i tarpeen mukaan lainilta maanuesseurnlta.

Lvvli Pastinen k uulu i maamiesseura n huvituimikuntaan neljä v~tltta. Yksi m ieleen painuneista tapahtumistn on juurikasvinhoitokilpailu. Koko pitäjän kiisittäviin kil pa ilun kakkospalkinnon, kettto kiJian, soi Lyyli Pastinen itselleen. Ykköspalkint<.m ei KorpijiirveWisill;,· tullut lainkaan, heiltä kun puuttui kilpailun ybt OScl - myyntityö - kokonaan.

Sen ai knisista tapahtumista mieleen on jiiiiny t mvös kodinhoitokurssi, joka kesti kaksi vi ikkoa. Kurssin aikana käytiin navetalla ja opeteltiin k.1ikkea muutakin kodinhoitoon kuulu\'aa asiaa. Ku rssi n lopuksi valmistettiin piiiv;illinen, jokcl ka tetti in kaikkine tykötar peinet'n 17.3.1929 Hirvijärven 1'<\ajasilla. (Nykyisin sillä pilikall<~ toimii kukkamyy nti.) Ateri,ln lisaksi lopettajaisissa esitettiin ohjelmaa. Kuoret olivat taituroineet pahvista kokoon ktllissin, johon oli leikilttu jokais(•n es iintyj~n naaman kokoinen kolo. Lauluna esitettiin l uon nolli ~esti: "l1e miehen sydi\meen kiiypi vntsnn kautta".

Käsityö harrastuksena ja osin leivän tuojanakin Aikoinaan jonkinlninen käsityötaito kuul ui jokaisen tyttölapsen elämään. Koska oli p uutetta tar,·ikkeista, ommeltiin vanhas ta uutta . .Moni tyttönen sai hatjaantun \'ilatteiden kotiaukseen ja ompeluun jo ennen kouluikää. Suk;mkudin kilisi monissa pienissä kätösissii samoin kuin kattilat ja ka uhatkin. Aika oli ko\'aa, joten kun kynnelle ky keni, piti ryhtyä töihin.

Perheen nuorempien knitseminen ja kvkyjcn mukainen työn teko l>li arkipiih·;iä. Hnrrilstuksia ei juurikan n llllut, mutta eipä niille oli ~ i ollut aik<Mkaan. lltapuhdetyöt k;ivi,·ät harrastuksista.

Pojat vuole:'ikelivat ja ty töt ompclivat.

Silloinen Pariin Lyyli sai ihka omnn ompelukoneen ollessaan 1 4-15-v uoti a~. b ä-Pa rtti sen tytöll(~cn osti, kun huomasi tytön taidot ompt~lustt n parissa. Eno leikkasi opiksi ensimmäiset housun kaa\·at ja T.ovilsn-täti oli opettanut kntcsauman teon jo ennen kouluu n menoa. Alkuun ommeltiin sbaruksillc, mutta ajan m yötä valm istui vaattt:>ita jo v_ieraillt:k in. Ensimmäisen mckon hän teki nanpurillt•, Siitarin Toinille.

Omien sa nojensa mukaan Lyyli e i ollut r~ä tä li, vaan kurtturäätäli, eli its~· opiskel lut. Tuohon aikaan miehet olivat monesti kiertäviä rä~itäleitä.

Ttso kudotuista kan kaista, aivinoi::;ta, syntyivät monen sen ajan

95

ihmisen housut. Alusvaatteet valmistettiin flanellista ja paidat palttinasta. Myös pumasiinikangas, flanellin ja pumpulikankaan välimuoto oli ykSi sen ajan känkaista. Kesämekot ommeltiin pumpulikankaasta, retonsista tai vistrasta. (Vistra oli pehmeää, Iuisevaa kangasta.) Silkit Ja sametit olivat tuolloin tosibarvinaisia, jos ei joku saanut niitä muilta mailta tuliaisiksi.

Jalalla poljettavalla koppikoneella valmistettiin vaatteita usein öiseen aikaan. Ompelu ICun piti hoitaa muun työn ohessa. Monena yönä jatkettiin pöytälampun valossa edellisyön ompeluksia.

Lapsille lähes kaikki vaatteet ommeltiin vanhoista kankaista.

Niitä purettiin, käännettiin nurin ja jatkettiin toisilla kankailla.

Sen ajan lapset iloitsivat kovasti uusista vaatteistaan, vaikkakin ne olivat useimmiten vanhoista puretuista ommeltuja. Niin kuin nytkin, niin myös silloin monen pienen tytön unelma oli uusi leninki kevät- tai joulujuhlaan. Esiliinoilla säästettiin vaatteita.

Niin tytöt kuin poJatkin pukivat ylleen esiliinan. Poikien esiliina oli pyöreä, siina oli napit olkapäillä ja hinkselit selässä ristissä.

Se erosi selkeästi tyttöjen esiliiriasta.

Moni korpijärveläinen lapsi ja aikuinen muistaa Lyyli Pastisen ompeluta1dot. Moninaiset ovat vaatteet, jotka hän on kyläläisille tehnyt. Vieraita vaatteiden teettäjiä kävi kauemP.aakin.

Aikojen parantuessa uudesta kankaasta valmistaminen yleistyi.

Siinä uunin rinnalla silmät ihmet>,rksestä tapittaen tuli seurattiksi hyvälle tuoksuvien "hienojen ' naisten vaatteiden valmistumista. Mittakepillä mitattiin helman pituus ja hienoista kankaista valmistui silloin unelmilta näyttäviä naisten asusteita.

Kankaiden loppuja säästettiin ja niistä valmistui pienempiä tekeleitä. Kankaita yhdisteltiin, uusia ja vanhoja, ja niin vain "hukkapalatkin" löysivät itsensä milloin puserosta, milloin hameesta.

96

Koulun tontilla siivottiin talkoilla opettaja Elli Paajasen pellavat v. 7945 tai -46.

Nuoria vuodelta 1978 tai 1919. Takana vasemmalla: Wiljam Arpiainen, seur. Toivo Hokkanen, neljäs Eino Marttinen. Naiset oikealta Lyyti ja Helmi Paajanen Ja Htl1a Kekkonen. Loput tunnistamatta.

J

Nuoria 1920-luvun puolivälissä. Seisomassa vasemmalta Eemil Kekkonen, Einar Paajanen, Eino Marttinen ja Huugo Ylönen. Keskellä Toivo Riepponen. Eturivi vasemmalta Aune Närvänen, tuntematon, Anna Riepponen, Tyyne Kekkonen ja kaksi tunnistamatonta.

97

LAPSUUS JA

LE~KIT

Vuosisadan alun lapsilla ei juuri erikoisia leluja ollut. Itse niitä valmistettiin milloin mistäkin. Kävyistä, kivistä ja urvuista valmisti moni lapsi itselleen komean karjan. Metsästä löytyi jos jotakin mielenki.fu.toista, josta saattoi tehdä leluja. Pallojakin tehtiin itse. Lehmänkarvoja vanutettiin saippuan kanssa ja sisään pantiin korkkipala. Vielä kun virkattiin päälle lankakerros, niin pallo oli valmis. Taisipa joku poika tehdä pallon pinnan oikein nahastakin.

Leikittiin pillosta, hippasta sun muuta seuraleikkiä, sillä lapsia oli paljon ja he kokoontuivat yhteen pelaamaan ja leikKimään.

Marjanpoiminta oli myös lähes leikkiä monen muun raskaamman työn rinnalla. Tuohisiin kerättiin marjoja jälkiruuaksi ja pyhäkoulumatkoilla oli yleistä keräillä tuohisiin marjoja, joita silloin riitti. Marjamaat ja kala-apajat olivat lähellä ja ne antoivat oman lisänsä ruokavalioon. Vaikka ajat olivat ankeat, ei nälkää silti nähty.

Lasten huutokauppa Silloisen tavan mukaan orvoiksi jääneitä lapsia huutokaupattiin. Lapsen yleensä sai se, joka pienimmällä summalla otti lapsen hoitaakseen. Kunta maksoi vuosittain näistä lapsista pientä korvausta perheille, jotka lapsen ottivat. Yleensä valittiin "riskin" näköisiä lapsia, että heistä olisi talon töissä hyötyä. Arvella vain saattaa, kUinka ankea lapsuus monellakin huutokauppalapsella on ollut.

Kaikilla ei ollut niin hyvää tuuria kuin Hildalla, Partin naaurin orvoksi 'ääneellä tytöllä oli. Hänet ostettiin Parttiin Lyylilie kaveriksi. ~än sai syödä pe.t:heen kanssa samassa f>Öydässä ja hänta kohdeltiin muutenkin kuin perheen jäsentä. V1elä aikuistuttuaan hän muisti lapsuuttaan lammöllä.

98

TERVEYDENHOITO JA LAPSENPÄÄSTÖ Silloinen tern•rdenhoi to oli mdkolailla hei kkoa \"t'rrattuna ny ky iseen. Tauh:•j:1 E'i OSdttu luokitel la s,unoin kuin nykyisin, ja yleisiä ta u ll'jil olivat rin ta tauti, kolotuksct ja n1c1hnnpurut. Hnitoina kä y te ttiin ka mfc rit ippoja, viinaa ja ('ril;lisia hautcitd. Kuppaus, ,·erenseis"utu ~ ja iilima dot o li,·at sen aja n ho itomuotoja kaikenl ilisilla y rtcillä hoitilmisen lisäks i. Ni inä ai koina moni lapsi mcnch tvi umpbuolcn puh keamiseen jopa SilirM1 Ic1:;s,\. Puulle<> secn ja hoitamnttnmu u teen ei n iinkään kuo ltu, mutta ~en ajan keino t ja tarvikkL'L'l oliv,1t sitä luokkaa, ettei .1pu e h tin y t ajoissa.

Jos koh ta h oitoonkaa n e i a ina l~i hd cttv rii ttävän ajois~a .

Ki rveen is kut ja ny rjähd vkset h o ide ttiin usein kot ikonstein ja ni inpii mon i kärs iki n aikulsen aki n lapsuuden ai ka isbln ho itamatta jä;incistä vnmmoista ja vnurioistn . Rata monk·hdet, sipulimaidot ja muut kotikonsti t olivat sen ajan lii<ikityksiä.

Ei ole \"ilrma.\ tietoa, o liko kylällä omaCJ \"CJr~ inaista la psenpäästäjää. jos e hdi tti in, h aettiin Vanhastamäes tä <Wu ks i Manta Paajanen. Sa moin Alma Xeuvoncn Poikdmuksen takaa on ollut monia lapsia vao;tililnottamas&1 ja a\•usla m ill>Sil täh;i n maailmaan.

Sen iljan lapset ~yntyiviit kotona. Usein ,·;mh c mmat, kokeneet n aisetlähitalois ta h.wttiin avuksi kun s vnn vtvs <1 lkoi. t>uhelim ia l'i juurika<1n o llut, jntc..•n miehet hii htäen, pl)lK'upyö rill;i tai hcHlsil b rnatkasiv<lt hakl•maan apua synn ytyks iin. Sauna lie nee ollut pcräkammarin o ht:lla se perinteisin cnsimJ11;iisen p<~ r knisu n paikk<l. .Miehet py~ylldivät kaukana itse tap<lhtumapaikCJILa. Liekö k ukaan s illonw n m ies os.~ll is tu nu t synnyty ksL·cn m uu toin k u in hakemalla npuVllimicl ja ke nties ,·dtii kantama ll n. \ll itäiin l t~kisääte i~iii ii it iys lomiakaan e i siiht•n ilika<ln t u nnettu. 1kti kun kun to kc-; ti, pnla ttiin arkis iin as kilreihin. Kun asuttiin yh dess;, usectm p icn s ukupolvien k<tnsSJ, sa.1ttoivt1t van hu kset osallistua \ n uva n hoitoon n iin, että äiti pääsi lå hte m <iii n töihin. M ikä li tnas v;1lit ihmisten kesken oli\"at huonot, ni in äiti jo u tui heti ::.ynny tykSL'Il /"CJikcn töihin. Scu m uksl•nn saattoi olla m oncn bist.1 \"ilh ·aa, n iin wnkistä kuin ruumi illis tilkin. Moni sen ajan lapsonen o n clloi tta nut ateriointin~a la ntun keitinvedellä ja vasta lypsetyllä maidolla.

Siihen clik.lan asLJi taloissil n iin sanottu jc1 lois ia. P;~rt iss<l asui loisena iäkäs, hc rt tn inen mumm o, O lgil M,ltmin ...•n. 1 !ii n tie ttäv;i sti av usti jo id(• nk in lasten maai lmann saatt<~ mi !>css.1.

Ylle nl>ii sen ajan vast<~sy nt y neet saiv<H pi:iäns i,,ssa \' a n hoista lakJnoistCJ ja m u is ta peh nwistä käy tetyistä vaa ttcist,, tehdyn kap alon. Kun lapset hicmJ n vuttui\ at, a lkoi pillttin,lpaitojen ja luu kkuhousuje n va l mistu~.

Puutteista huo limatt.1 näillä m ain ei l'lclly kuin ryysyran n assa. Vettä ja saippuaa ri itti. Kesäisin p ikkui'>d \"ilistelh·;H pihnmaal la paid,m helmat hulmuten. Lapsille ei aina ollut erityb iä hoitajia, \",lan he hoituh ·at isiin ja äidin mn tkass.1 t) öh ö n va rltucn. Kun n y kyisistä v,,u,·anruokapurk('ista ei ollut tietoakaan, 99

kapsutettlin ve.itst~n tcrii llii ruisleipii;i \'Oin kanssa. 1. apsille yritettiin kuitenkin antnn mahdollisimman rav itsevaa ruokaa. Siinii o liv<"lt oivnna apun<.1 Yiljat ja marjat. Vuosisadan a lun lnpsosi lta L'i mittailtu kuukausittain paino- ja pituusk<iyriii, V<lan he venyiv盲t ja p u.lskistuivat omia iJikojaan. lleikoimma t korjas i tLJO路 ni ja va h vimmat sclviytyival. Lapsikuolleisuw> on ollut siih!~n aikacm huo01attnv<.1sti suurempi kuin n ykyisin.

100

KOTISEUTUNI "Niien yllii sieltii jostain aamu ensi11 n:;ltwesiin siwumksen säteen no:;tai11.

Pilven kulta ilfl/uu uesii11.

Yltä olel', ltflä eliit, yhä muisios ntulle puhuu, kolriseunt siintoseliit, salot soi ja nzetsiit lwltutt. " Nii in runoilee Omari J'imiii, viimeinen Tulenkantaja koti$euturunoss<HlO. Hiin oli perhetntta\'ammt:' j<1 tapas imme usein rnu iskllen vanhoja. Tiimä runo on ollut innoittajani koliscutukuv<Juksillcni. Olen pyrkinyt osoittamaan kunn io itusta esivanlwmrnillenune ja kotikvfäni asukkaille. He cliviit ja ahkecoivat tvytven vähään.

Tyi>npuutl:lta ei tunnettu eikä li ikojil vapaa-<likoj~, Sillä jos vain jalka kopsui niin suukin napsui . Meille nvkya jan kiireisille ihmisille tämä kaikki on vierasta. IIe elivät toddla erilaisissa eliirnänkuvioissa, vaalivat esi-isiltä perittyjä arvojil- vaillivat s itii perintöä, jonka itscnihsyys ja kan~aflisuus Suomen vapaassa maassa oli heille suonu t. He o livat tavallisia ja ark isia ihmisiii. 'Vlelkein kaikki valmistettiin kotona, jos vain se suinkin voitiin.

Tämmöbin tuntein aja ttelen lapsuuteni maisemia. Ihminen kuipuu jllUriaun mitä vanhemmaksi hän tulee. 1\äin on käynyt mi n ullekin. Ku ika n h u uto -k irjassan i ku vaa n maisemia, hcnkili>ku vat olen itse luonut kitjailijan ehdoilla, sckoitcllcn todellisuutta j<J f.iktiota. K<11le l'ääta lo kertoi minulle, että alussa ihmiset suuttulvat hiitlell.e, kun hän kirjoitti tutu istil ihmisistä. Sitten nämö jo rupesivat kyselemihin että miksi heist:i ei kirjoi teta. \J;i in aji:lt ja ajatuksd muu ttuvat.

Koh talo on heittänvt minut outoihin elämiinkuvioihin. Kaukanil kotimaasta olen joutunut pakcm~maan l,1 psuuteni maisemiin ammentamaan voimaa ja rohkeu tta sclvitäkseni uusistil haasteista.

Vuosia sitten teimme vierailun Ruo tsiin, sielt~ o.li Pohjoismainen kokous Linköpingissä. Esiliinakscmme ol i komennettu Malmöstii kotoisin oleva perhe; he oliv<~t rautatie(lsemallil vastassa kukkakimppuincen ja ohjm;ivtlt meidät hotelliin. Kimpussa oli sinisiii miskaunokkcja ja valkoisia p~iv~nkakkaroita, kotimaan värit. Kun ,,lussa esiteltiin kunkin maan edustajatja oli meidän vuoromnw olin haljcta yl pcydcstii. Me edustimm.e Suomea. Eriiiillii tni~dla kertaa teimme virallisen v icrJ ilun Nortä ljen llma torjunt<1rykmmttiin. Sid l;i eversti ojen~i m inulle k impun kanervia ja S<ll1oi: "Vie tervt•isiii kaikille savolaisille tytöille, silli:i m inä o le.n seitsemännessä suoraan alenevassa polvessa suvol,1 ista syntvperää. Er~is nuori mic~ matk<lsi a ikoinaan Karol ii nien mukana \orjan tu n tureille. Paluumatknlln hän koh t<lsi ruotsalaisen tytön ja rakastui."

101

Mennessäni cns inuniiistii ke rtilil i tst~ nä isyyspii ivitn juhliin pres identin linn<1an noruin ve ttä ku in puro. Pol via tun tui hciknttavan. Pllklmi oli kuuscnhav un vih rei:iä samcttia, olen bpsesta <1sti rukas tan ut vih reiiä. Sain viirin Viilinnasta kiitokset s illoiselta ulko mi niste rillii, joka oli Ahti Karj<~ la i nen . Hä n tokaisi, ettii olin kuin ,·ihrciden me tsien tvttö; s itä ka it ol inkin. Tuohon aikailn eli vidä p residen tin puofisokin, Svlvi Ke kko nen. Oli osattava hovi nii<HIS kaikkien sääntöjen mukaan aivan alas asti. Nythä n ''ain h iukan tnrjo taa n kättii ja nyökiitäiin piiätii, jllS a ina s itäkMin. Voi e ttä nii<w s ta hnrjoitel tiin. Poliisipäällikö n vai mo Kirsti oli hyvä opettaj<J j<1 toisc m1 oli pormestarin v;1imo Kido /\ ura.

Yh~i vielä kin muistan t~ n sim mä isen jiinni tyksen - ,ia .ilon. \!l yi.ihemmin se ei enii~i pelot ta nut, eikä tunne o le sama kun ta pahtuu usen sam;lntapaisia me noja . Kiljoitin Sylvi l{a hikaiselk Va nha;m miikeen, eWi k;1tsokaa televis iota, saatte terveisi;i, mi nä vritän niia ta nä tis ti ko ikille Sandmille ja Svlveille. Svlvin ii iti, 5';;~nd ra Kekkonen tiiytti v uosia samaan aikaan. ' O len iloinen, että ole n sann ut tehdä Suomea tunnetuksi mnailnl<llla, olen s aa nut pa lvel i;;~ maatamme yh tenä p iene nä O:.iilSCna. jyvänii suuressa keossa. Suomen lippu lil·huu va paass<l mm1ssa. Mo ne t ikä polven! nuo rukaiset oliva t s itä vapa utta lunastamassil . Muutnma t jopn hcn gcll~iiin. Suo mi ei ole läpiku lkumaa, ei i tä;in eikä lä nteen päin.

Iloisin mielin ka tselin lippurivc/'ä Sevillan m <w ilmmmiiyttclyssä Esp anjnssa. Rivissä ol i pitkä ti tois tasCl taa lippua ja yksi niis tä kuu lui Suomelle. Ma htava tunne. Samaa koin vicraillcssam me Yhd ysv;:dloissa /·n Ka nad<~s~a Ra kas Lotta -näytelmän kcm vii me vuonn<l. Jokaise Ia p;;~ i kkaku n na lla, missä nii ytelmää (~si ­ tctti in , vedetti in salkoon myös Suomen s iniris tilippu kyseisen maa n lipun ri nnalle. Olimme 75-vuo tia<m S uom~~ n juhlildl'lcgaatio, mukanamm e oli ki rjailija Inke ri Kilpinen ja l.appe('nra nna n kaupunginteatteri. Timo N ärhisalon johdolla, opetusmi niste riöstä oli K<1<1ri na Vimlainen. Kiisin koskctclta vail oli tun nelma, ihm i s~~ t tul iva t btsnmaan näytelmiiä pitkien kin matkojen takaa; näy tö kse t ol ivat kaikki loppuun myytyjä . Meitä arvoste ttiin. Ol i hyvä taa kka o lla s uom abmen suku juuriltaan.

Hinii vuo nna kä vimme jiilleen USA:ssa. Tiiliä kertaa o li kokous, jossil oli ed ustettu na 'yli kuus ikymme ntä e ri maa ta. Siinäkin ryppäässii liehu i Suomen lippu . .\1iki1 kiel ten sekoitus, mikä puheen sorina. Niik<.-c mis~ä rm~assa tahansa. c?.n2an m11~1 n !utun hpun, se et ole syka hdyttam atta, thmtne n e1 p 11 kyl ma k~1. Pysähtv v viikisin, tulee valta va koti-ikä vä. Meillä on ka unis, sinival k~)J nen lippu, se kestää vertai lun tois ten li ppujen rinnalla .

Meillä on ihana maa as ua ja cläii - lamas ta ja työttömyydestä huoli ma tta. :\:äi mi m iette i.llii te rvchdin teitä, ko tikvlä n i asukkaa t, tut ut ja tunte m,Htomat. Kolminkcrta in<.•n hci-r1uu to isänmaalle j.1 koti ky lälle!

102

SUUTARI-PAPPA Suutari s<.·kä räätä li ovat kovin arvostettuja kylällä . .:V1olernmnt kulkivat entisinä aikoina talosta taloon, toisissa taloissa he viipyiviit viikon, to isissil jop<1 kaksi. Kaikille perheen jäsenille tehtiin kenkiä ja vaatteita.

Suutari, Taavetti Väislinen, kulki samalla tcwalla paikasta paikkaa n nuorempana. Siinä keikkui selässii hihnoissa kiisin veivattava ompelukone ja les tisäkki naskaleineen. Su utarin pöytii nä oli usein ovensuussa oleva höyläpen kki. Kenk iä tehtii n uusia ja korja ttiin vanhoja. Myöhemmin, kun ikäii karttui, tapahtui knikki työ kotona. Kvlillä kulkiessaan Taavetti näki yhtä p toista mielenkiintoista, hiin teki niisti~ viisuja ja l<~uloi omatekoisella nuotilla. Hän se tiesi, kuka riiasi ketä ja kenen emäntä oli pieniin päin. Eipä ollut harvinaista, että hä n joutu.i snnitäärinkin virkaa n, jos ei muuta, niin oli lorautettava pirtua jonkun el ukan kurkkuun. :\ uorcmpana T.1<1vetti loisti ticdnillaan lukusilla ja väittelyissä. F.i s iis ollut ihme, jos hän tu li kapinavuosina pidätetyksikin. F.n tiedä, miten paljon kaikessa tnrinassa oli perää, mutta <Jinak<Jan ei mcillii kotonn sannul läksyjenlukua h<\rrastaessaan mainit<J Sl:n p.Jrcmmin pun<~isista ku in valkoisis takaan, Manncrhd m istii puhumattakaa n. Kcrmn erehdyin niin tckemäiin ja sain s iitä hyvästä kunnolln sdkääni, yritin jopa vihnissani .karata. \;l'i tä enemmän pappa mi n ua moitti, sitä enemmän luisuin toiseen suuntaa n ja myöhemmin liityin lottien tyii hön.

HeiiJii ei ollut omia lnpsi<1. Hi lda-vaimo oli jotenkin saira~.

Kerran nuoruutensn päi\·inii Qli lt:iknttukin ensin Mikkelin sairaalassa ja sitten lähetetty piiäkaupunkiin asti. Taawtti lähti mukaan. Vakava juttu se Iie ollut. Pappa väritti tapa htumat omalaatuisella huumorillaan. Tarinoita on montakin: Oli kesä. T<1avetilln o li sark<~nullu jn sarkahousut kuumana kesäpäiviinii, pi:iiissä oli karvah<~llu ja p ii ppu tietysti hampaissa.

Voin kuvi tcll<~, m iten hän seisoi l;cbingm rautatieasemalla töllistdcmässä, k un sanoivat siitä kohta tulevan itse presidentin seu rueineen, junmm olisi kuu lemma menossa. Taavetti piti samaa karvareuhkn<~ kesä t ja ta lvet, siinii ol i napukka piiälaella _ja somat lä pät korvilla kuin luppakorva!. En ihmettele, cttii presidentin kasvoille ilmaantui hymy ja hän pysähtyi, :,,moi päi v;ii~ ­ kin. Jo häkeltyi Tai.lvettikin moi~esti.l huomiosta ja taisi hattu joutua kouraan vikkelästi . Kotona sitl(~ n kehuskeli y lpd'inii: "Höyli se olj, tä ä meijän residentti, iha .käestii pittät:n s<:~ n o päevec ... " :vlikä hm olisi ollut vuosiluku tuolloin, laskeskeluni mukaan oli kyseessii presidentti l ~ela n der. Ol isi siinä ollut kamcr,1miehillä hvvää k uva kulmaa.

AlkuvL{osina he asuivat Otavassa, Tokeron yl ikäytiiv[in luona. Kerran Taavetti lähti tavarnj lll1<l11 kyytiin jn hyppäsi l iikkuvasta junasta ylikäytävällä. l'ensail<osta föysi itsensä, munakori oli vierellään. "Jns ei otavalaeset olis knikl<ia munia ostan.nn, ni olis tässä o lnn horsma nha htuvilla munakokkelia", mutisi pappa

103

naamaansa hieka~ta pyyhkiessiiiin. Otavasta he m uuttiva t mökkiin Lankku rilntnan ja he ottiv,1t ottopojan. Poika kuoli aivan pienenä 'ohonkin kuurneta utiin. Nvt oli muu tto T.ikonicmccn, Purun lähcl\~~- Siinä v;1ihcessa perheeseen otettii n kaksi tyttöä, minä ja /\ ino.

P i,m tuli taas muu tto. Ostetti in torppa Silci:iltiinicmd tä korvesta.

Si inä mökissä flsui joku perhe, nimeä en muista, heillä oli joukoniminen poika. En tiedä, miksi perhe oli vuorannut paikat huovilla ja matoilla pimt•äksi koP.iksi. Kun bikki n.:vi ttiin a fas, tu li tuvasta v,1 loisa, s iinä oli kolmt~ 1kkLmaa. Muu tto tapahtui ha n kinisien a ibna. Keikalla k iskottiin pöydiit ja siingyt, k uormJn päällä oli kissa säkissä. Vapaaksi päästyään se heti karkasi takaisin entiseen kotiinsa.

Pappa oli ah kera ka lastaja. Kaiket vapaa-aja t hiin luurasi veneellä p itkm rantoja ja lahtia. Valoisana aikana oli tehtävä suutarin töitiL .'-Jahka kiiäröjä oli eteisessä ja vintin rappusilla. Suutarinpöytä oli eteläikkuna n luona. Tavaroihin ei saanut koskea. Siina ne o livat kaikki hyvässä jikjestyksessi~ : käyrät veitset suorassa riviss;i kuin sotilaat - jokaista nahkaa varten oli oltava om a veitsi, juu ri se oikea - oli p ikipallo, liinalankakerä - aivan varmasti oikean pa ks uista naskalit, puunaulat, liisteripurkki, testit säkissä pöydän a lla, sanomalehdestä leikatut mittanauha t ikkunan pielessä naulassa. Kun asiakkaan jalasta otettiin mitta, tehtiin suikalecsecn lovi ja lopuksi kirjo it~:ttiin kosmosky nällä nim i. ~ahat eivät saaneet sekoittua kt•skenäi:in. Kengät oli ~~~ntiivii oikeiden mittqjcn mukaan sopi v iks i. lltais in ei ylet~nsi:i valvottu myöhää n. Aiti karstasi vinoja ja rukkikin hy risi toisinaan. \ifuistan, miten öljylampun valo häälyi hämiirässii tuvassa, valo ja ei saanut koskaan polttaa turhaan. Pappa seisoi yhdellä jalalla ja pyöritti polvensa pä~ l Ui la nkaa k in:~ä ksi . Ku n se oli tehty, hän veteli p ikipallolla ees j<l taas mu uta ma n kerran. l .ankJ oli Vil lmis, e ipä vuotaisi k~~nkä nJskalin re ijistäkäiin, viimeiseksi Ya in sianharjas neulaksi piii:ihän.

Kotoi si n p.~ppa ol i jostakin Santaran puolesta, Hilda taas pitäjän toiselta laida lta. Hi rvivuorella oli lähin sukulainen. Sieltä kävtiin meillä muutaman kerm n vuodessa. lal mari Väi::,ästä mt' nä iTrune useimmin lotj<m mukJ na, hi naJjan niin eli en muis ta. Viimeiset kcngii t pappa korjasi Sylv illc, lesti! olivat menneet huutokaupassa räätälille, joka teki huopatöppösiii. Suon~a,uell c päätyivät molemmat vanhukset viimeisiksi clinpiiivikseen. Tosi n suu tari-pappi~ ehti menni:i v i t~lä uusiin naimis iinkin ja saada tytön. Ty tW on naimisissil Hi rvt~nsalm dh

Erikoista meillä oli radio. En m uista, minä vuonnc; se tuli, st' oli ki.d ekone ja a kku p iti käydä lataamDssa Otavassa asti. Se oli vaikt'<1 taival, useimmiten juuri minä olinliihtövuorossa. Oli mentävä maakatulasten poikki tnlveli.J jäitä myöten, kesiillä vene ol i matkan tckO\'äline. Sitäkin oli opittava käyttämään kun järven rannalla asu i.

Rad ion o li lahjoittanut papan ve li, joka asui p oli työssä Ta mpereella.

104

KALASTUS Kalastus on aikoinaan ollut KorpijärveUiisi.llii osana dinkeinoa. Puheiden mukaan Korpijiirvi on asutettu aikoinaan juuri hyvien kalastusmahd.ollisuul<sien perusteella. Ensin asutettiin kalaistcn järvien läheisyys, ja vast<J sen jälkeen, kun elinkeino kal<Jstamalla ja metsäs tämätiä oli tu rvattu, aloitettiin peltojen raiV<JliS. Kalastuskeinoja oli useita, mutt<1 tliOttoisin kalastusmuoto oli nuotanveto. Verkot, katiskat ja mern1t olivat kovassa käytössä. Sen aikaiset puuviHaiset verkot kudottiin talvisin puhdetöini:i samoin kuin n uotatkin. Silloiset katiskatkaan eivät oll~~ct samanlaisia kuin nykyisin. Matala.1n rantavct(:t'n pistettiin päreitä pystyyn ja näin saatiin katiska . Pajumerta oh myös ylcint'n kalastusväline. l'itkMis.iimaa vedettiin ja koukkuk<lJastus oli silloin myös y leistä. Pilkintä sen s ijaan tuli vasta 5060-luv ulla, eikä yk:istynyt juurikaan elinkeinon <lstcelle. Sitä harrastivat va.in muutamat miehet lähinnä huvin pu.olt'en. Jotkut ravustiva t hankemielessä Montosella, saaliista ei ole varmempaa tietoa.

Kalastus vuoden aikojen mukaan Kevää llä sären kudun aikaan tehtiin turoj<l, joista katiskalla ja p11jumerralln pyydettiin saalista. Hyvät kala-i'lpajat olivilt kalastaj'illa tiedoss<J, ja harvoinpa kalareissuilta kotii n palattiin ilman saalista. Särkiii .kltivattiin katolla jil kivillä. Kovassa suolassa säilytettiin kuit'<Htua kalaa, josta sitten pitkin vuotta saatiin lisä perheen ruokaan. Monelle sen ajiln nuorelle noussee mieleen v ieläkin kuivatuista säristä ja perunoist<1 v<Jlmistellu lilatikko.

Kuivaamalla ja suolaamaHa .k<1la saatiin sä ilymään huonohkoista säilylystiloista huoli.mntta pitkiäkin aikoja.

Lahnan pyynnissä tiedettiin, että niinii päivinä, kun jäät lähtivät samoihin aikoihin joka kuukausi .kesän aikana lahna k~ivi maissa. Silloin oli paras aika kalastaa Jahnoja.

Kalastu kscssa oli omia keinoja ja yksi niis tä oli kiiestämincn.

Kirkk<wn lämpöiscnä päivänä verkko heitettiin lahden pohjukkailn, piirskytdtiin liihistiillä vett~i niin että kala ui verkkoon.

Tervaksen valossa tuulastettiin kin ennen. Atraimella lvöliin saalis hengenömi'iksi ja niin sai emä ntä ruoba valmistetlavaksi.

Tunnetuimpia kalastajia Vaikka jokaisen talon ruokapöytään ka lat toivat hyvän lisän, oli joitakin henkilöitä, joille kalastus oli muun työn ohella oiva 105

1isii

rahan tuloon.

Pe kkalan Emppu oli a h kera nuollmnies, joka myiis möi kalaa . S<.l dan ji:ilkeen Neuvo~en Kalle o nki kesäis in ja kaiasti knuku lla ja saali it hi:\n vei torilk ja möi. TervaJan Ressu muis te taan m yös kova na n uotta m iehcnä. :\"ä mä entisaikojen ka lamiehet "l1c1istoiv,1t" hyviin nuollailman jo he ti puolilta päivin. H e sa noiv<l t tuntev<1ns<1 hyvän ka lasään ilmojen hengestä. luulen suun ta j<1 voi m <1 kkuus oli tarkoin tiedossa. Nuotta reissu lie piti liihteä monesti tuu le n v ielä u ivd t<Jc~sa, koska matkat olivat pitkiä jil ne tehtiin jalan, pyörillä ja soutaen. Välimatkoihi n kuluikin iso osa ajasta. Soutamalla k uljettiin tosi pitkiäki n matkoja, e.tt.ä päästiin ku i!ll().n .~'appili lle': . Souta.m.inen .ei oll u tkaan mitilan JOUtavan pmvaJ.Stil h tnskun.tsta, vmw se oli tarkkaa p u uha n kalastu ksen yh teydessä .

Nuota n veto 'l"ie tiimii n m u ka an n uotti<J oli Viil ikivd lä, P(~kbla ssa, Ha utamiiellä, len·nlassil, Kähä riissä (Tilnel i?), Kckko~cn bsdlä, Kolossa, :V1artti Pastisella, lisu Ylösellä, Ala ngoss<l kak~ i n kappalein jn Etdä -T<1 los~a . Joku saattoi lis tasta jäi:idä, mutta paljon n uo ttia ol i. Tä n ii pä ivä nä <1inakin Kolon H,mnun nuotta pyyd ystäii edelleen.

- :\"uotal lc s iis piti mon<.•sti lä h t<.•;i ilmojen vielä velloess<l. Soutmna ll<l mentiin "appaille" ja kala parvi kierrettiin nuo talla. Vene souddtiin po i kkisu u nn<1~sa n uottaan nii hden ja laitettiin takaset kiin n i. Veneen laidasta lähti 3-4 metrin mittainen köysi, jossa oli kou kku, ja se kiin nitettiin <mkku r in kiiytccn. Nuo ttaa nostetti in hiljalk(!n, sam<11ln tarpoen. Tar voin oli 2-2,5 metrin mi ttainl~n va rs i, jossa oli rd"iktty puolikuun muoto inen lapa. Tarpominen oli ta rkkaa touhun. Sillä ei s<1nnut molskia, vaan lvötiin vesip innas ta nopeasti läpi syviHle veteen, ~~ttä ~anti in <1ik<1lscksi ilmakuplia. Sillä tavoin kalat saatiin menem.ä:in nt1otnn perälle.

Tarpomises ta o liva t vanhat nuot tamiehet erityisen tarkkoja.

Iltais in vedf.:ttiin nuotta 19-24 välisenä aikana. ,Auringonlaskun j;ilkecn vedettiin arvioveto, jolloin ei e.niii) kala liikkt1n ut suurissa pan·issa. "Appa at" turuie ttiin h yvin ja osnttii n vesien ki vet ja ka rikot. jos kus yövy ttiin tulilla rann11ssa, ja pa is tett iin muik kuja katajnrassi lla. Suolaa k yytipojaksi, niin johan mai ttoi. Taisi pa joku joskus korjata ka laonneaan nes temäisi lliikin tul illa. /\uringon no ustua lä hddli in uuddlcen nuotan vetoon. l'uulalla parhant sa<J iiit ovat k u ulema olleet jopa 700-SOO kg kerrallaan. Yleisin saalis taisi k uitenkin ollJ kvmmenest:i ki losta m uuta m iin satoihin k iloihin. Tie dä sitten, ki.1inka paljon killajutuilln on osuu tta saal.iiden kokoo n.

106

Hannu Hokkanen on yksi tämän päivän ahkerampia nuottamiehiä kylällä.

Tyhjin käsin tuskin koskaan palattiin kotiin, mutta aina ei saaliSta tullut myytäväksi asti.

Rantaan palattua nuotat piti ahtaa. KatoksiSsa oli orressa nauloja vieri vieressä, ja niihin nuotta ripustettiin kuivumaan. Pumpulinuotat olisivat pilaantuneet maatessaan mytyssä. Märkä nuotta kuumeni kasassa ja "paloi" pilalle.

Nuottakatoksilla oli usein ihmisiä odottamassa tuoretta kalaa. Suuremmat saaliit toimitettiin meijeriautossa torimyyjille. Mitkä lienee olleet ne lykynkorjaus rituaalit ja loitsut, joita kalastajat käyttivät, mutta varmaa on, että niitä oli. Taitavat vain pitää ne omina tietoinaan, kun ovat ne hyviksi havainneet. Niitä kysellessä miehet vilkuilivat toisiinsa ja naurahtelivat, joten niiden olemassa olosta ei liene epäilystä.

Nuottien niin kuin verkkojenkin korjaukset ja pauloitukset tehtiin talvisin. Kuka osasi, myös kutoi niitä. Monessa tuvassa olivat verkot ja nuotat talvisin tuttu näky. Verkko-Prmtönen Ylätjoen Jokipolven kartanosta oli mies, JOka hallitsi kyseiset toimet vieraille tehtäväksi asti.

Kalastus on ollut suuresti suosiossa Korpijärvellä ja on sitä osaltaan varmasti tänäkin päivänä. Töiden ja elintapoJen muuttuessa vakituiset "kalastajat" ovat vähentyneet.

107

TUPAKAN KORVIKE Tupakka on, kuten tiedetään tuontit<waraa meidän maassamme.

Raaka-aineita tupakka tehtaille tuodaan etelästä l~impimistä maist11.

Sota-aikana, kun u lkomaanbuppa tyrehtyi, ja monestn tuontitavnras ta oli putetta, oli itse keksittävä korvikkeet kaupas ta ,;aaduille ulkomaan tuotteille. Niinpä miesten tupa kantuskan tyydyttämiseksi alettiin viljel.lä itse tupakkaa, nurkantakuista eli kessua.

Lienee se aikaisemminkin ollut tuttu joillekin, mutta nyt sitä kasvoi liihes jokaisen J?ellossa tai puutarhassa. Taimet kasvatettiin siemenestä, ktJUi itliin J<~ isll• lcttiin maahan. Vaimot sitä sitten hellästi hoitclivn t: kitkiviit, kastelivai jn llYf)pivät kukknsct t,1 hmcin kiisin pois, koska niitii ei käytetty. Olisi voima mennyt hukkaan kukk i m is~~en. Tiiysikasvu i sE~t tupakonvarret leibtti in syyskesi:illi:i kuivumaan ilmnvaa n kuivaa n paikkaan.

J\'.iitä sitten isäntä tai joku joutomies hakkasi illat p.itkiit kaukalossa pieneksi silpuksi, josta sätkä käärittiin vaikkapa sanomaleht.ipapenin. Lehtien puutteessa kelpasivat varretki.n, joita mm. Puulaveaen laivamiehet kävivät ostamassa. Tuoksu oli outo, mutta niin kai makukin, kuten kaikissa korvikkcissa. jotkut panivat tupakkamassiin Aroma-hajustelisän, jonkinlaisen tuoksuva n -pahvinpalan, joka ta isi ainakin vähän parantaa kessun tuoksu<1. To1sct kää rivät oikein pitkiä r<1t tisäkkiä ahncuksissaan. jotkut käyttivät kcss ua purutupakkana eli mällinä, kä;irimällä sen pieneksi pakctiksi ennen st•uhun panoa. Tans sil ivat pienet kepposen tekijät <~ihct~n tehdä jckkun, vaihtoivilt jonkun innostuneen juttumiehen mällin kan<1nkakkMn. Silloin saattoi kuul1<1 ''tupakkapussin laulua" rangaistukseksi.

Tupakan tuska saattoi y!läW:i;i mitä kiperimmissi:i tilanteissa, niin kuin eri:iänkin isänti:im iehen, joka vietti hi:iitään jo iälliscmpänä ihmisenä. Morsio ja hääviiki olivat v,llmiinJ odotamassa \·ihkitoimitu ks(~n alkua, mutta sulhasta ei vaan kuulunut eikä näkynvt. Etsinnän tuloksena isäntä lövtyi nu rkan t<Jkail siitkiiii kiiärimastä, ja niin SiJa ttoi vi hkitoimitus alkaa. Ilman korvikettupakkna olisi ollut varmaan vaikea kestää muutenkin ankeaa aikaa.

108

KALASTAJA-EEMELI "Mii ~t!udu illu 11iiillii oon fun 11ct/u knlnmif!,;, jn Et!mt'liksi mä risfitl if

00/ 1. ..

· Kehen voisi laulun S<mat paremmin sopia kuin Hasascn Ecmeliin (Emppuun). Olihan hä n syntynvt jo ka lais ien vesien keskellä olcvrtssa I liiähkiäiscn saaressa, Jossa v<:~ m1aa n oli saanut vcrcnpcrintiinä kalastuksen taidon ja innon. \1 uutett uaan Kekkolan puold lc Pekkalaan vuonna 1945, ei hä n sui nkaan jättä nyt kalas tusta, Vilan harjoi tti ~ itä mailnviljelykscn ohella. F.mppu kaJasti ka ikkina v u oden.:~i koi n <1, mutta nuoh111vc to kesäisin oli hänen mi ~~l ityönsä.

Jo p uolilta päiv in hän <Jlkoi ti:i hyillä puun latYojn - " Tul/ookohnn i/lnks tvyn". Jn a inn F.mppu löysi nuottJkavcrin. Oli Ukkosen Viki, l<ank;1an pojat - j<l Pentti \1a nninen Väisälän puolelta.

Tyynenä kesäiltana, kun moottor.i l.iiken•1e tti:i e i ollut siinä mäiirin kuin n vt, crothti Empun tutht moottorin puksutus. Sanottiin: " :\y t tm pfu miinnöö nuotale". Ku n naiset h nokailivat, mitä te kis ruuaksi: ' / /odann uamu/,1 J>ckko/a:;ta 11111ikkuja". Se oli aika va rma kalapaikka ..Ios eiviH olleet vidii aamulla kotona, olivat he clinakin rannassa.

Ust:i n kesällä stmm mt<li-iltai<>in kerää ntyi kylän nuoria ja ' ' ilrlhempaakin viikei:i ra n nalk~, s iinä istu i joukoss<~ Empun vaimo Sa i mn-~~mäntäkin Japsirwcn. Joku h<1ki Empulta muikkujn, ja he ti ne jtlukolla si ivotliin ja hi illok!-,dlJ paistettiin. En tiedä tänäkään pä ivä n;i mn ksoiko niitä kuka.1n, kai ne S<J<ltiin s uurkiitoksella.

Yleensä Fmpun rnu ikut eivät olleet hinn ullil pil.:~ttrt.

Voi hyvin kuvitella, e ttei. ollut h elppoa kesii ku u mnlla - yöllä nuo talla ja päivällä oli kiireiset heinä- ynnä muut peltotyöt.l\iinpä Emppu kerran pyysi naapurin Ickkoa kyntiimiiän. Silloin ei eletty tra ktorie n ;, ikna, vJan k,1i kki tehtiin he vos- ja ihmisvoimin. Miehet sopivat kyntiiura kan. "joo s ua t vid<i s irt' muikkttja", sanoi Emppu. Se kes~\ syötiin muikkuja kyntö palka n päiille. Tul i seura,wa kesii, hae ttii n 1-'ekka las ta kaloja, "No, ne nn siitä kyntämiscstä". Mutta kvllii ne edellisen kesän muikut varmaan riittiviit s iitä kyntöju tusta.

Viisiky mmentäluvun alkupuolella, ku n tieolosuhteet olivat huonot, vei Emppu mu ikkunsa moottori llJ Ma h·aascL'n Taipaleen ra nt <1a n, ja s iitä linja-autol la Otavaa n ja kaupu nkiin. Sanottiin matknn TaipDiccn jJ Pckknlnn ra nnan välillä ole va n niin tut un, että Empun moottori olisi osannut sen yksinkin. Heti kun tiet p araniva t, osti Emppu au ton, ja n iin kalojen myy ntimatk<ltkin olivat enii~i p ikkLrJuttu ja.

Vielä la ulun kohta ' 1nii IIH'rellii eliin, jn kuolcnki11- kukntie~ ··piti .lmpun kohd.<J l.lil paikka nsa. Nuo ttareissulla elokuussa ·1974 Emp un kalam.atkat piiiHtyiviit lo pullisesti. Vielä nvtki n hii nc n nuottansa on ve tokuimossa, tosin kunnostettt1na. ~itä v~~tää jJ hoitelee vävynsä Keijo Laurikainen.

109

KAPTEENIN KALLIO likGlrinlahden rannalla on iso kallio, jota sanotMln kapteen in blioksi. Kapteeni, josta kallio on smJ.mit nimensä, on todennäköisesti ollut ka pteeni, myöhemmin majuri Johan Frekrik von ficandt, joka asui Tarkiassa. Tarkia kuului Rantakylän kart::1non maihin. Siit~i tehtiin'Hi95 vänrikin virkatalo, /'oka siirrettiin Puulaveden Koukkuniemelle. Vi.imeinen virkata o n haltija oli kyseinen kapteeni. .Koukkuniemen kaptt~E:~ n i so uti veneensä likarlahden kallinlle, veti sen maihin, ja jatko.i m<1tkmmsa jalkaisin Vanhamäcnhdlc ja siit~i M ikkeliin. (Tietolä hde Matti Y!önen, Wi rila nd(~r: M i kkclin pitäjän h istoriaa .)

1 10

..

PIENIA TARINOITA Joku erikoinen tapahtuma saattoi k;1tkaista arkirutiinin keskellä kiircistii tvöpäivää. UseiJ~ eläimet aiheuttiva t harmeja omistajilleen. Saattof käydä niin, että lehmä tai hevonen putosi suohon ja silloin oli tulenpalava kiire saada miehiä aputm, jotlo saataisiin avuton cliiin pdastettua. Mitä sitten oltiinkin ~~~kemiissä , työ jätettiin kesken ja apun mentiin kiiret~n kaupalla. c ~c in lmn istutti in pelastustyi>ssä - uina ei. Jaakko Mannisen hevonen Kuv(l]an tienhaarasta pelästyi autoa irti päästyään, niin että juoksi Kurusuohon ja s inne jäi.

Matti Ylöncn kertoo kuulleensa ke rran likarin h1hden tienoilla lampa(ln miiäkyniiä ja äänen perusteella löysi. Piw nkirkon rotkoon pudon nt'cn lampaan. Hi:in riensi siitä kt~rtom<wn Kekkoseen ja niin eliiin saatiin pdastcttua. Samaisesta rotkost(l löytyi rnyöht~mminkin, lieneekö ollut V8Sikan lumanko, jota kävimme retkellä o.llessamme katsomassa. Tällaiset luonnon muovaamat ka llioluolat ja rotkot olivat hyviä suojapaikkoja niin ihmisille kuin eläimille entisajan hätätilanteissa. Lieneeki> ollut joskus pikkuvihan aikana, kun NärvälänkylLiläiset ajoivat karjansa samaiseen l.'i.runl<i.r:kkoon ja sitoiva t telunien tmvat "visaksilla", ettei viholli.nen olisi kuu llut lehmien ammuntaa. Vam1aan siell;i nli ihmisiäkin piilossa, paikka jota on vaikea sitä tictiim~Htöm;in li>ytäii. Samanlainen ".Kirkko" löytyy myös Hirvivuoren suojaisesta ri nteesUi.

Lapsetkin ovat aina olleet scikk11 ilunhaluisia ja vanhempien välttäessä p vrkincl't karkaa maa n. N;iin pääsi Veikko Marttinen - Puhin Veikko kaloama(ln piha-alueelta äidin liihtiessä pyhäkoulun pitoon ja jättäessii poikansa a.ittaa.n nukkumaan. 2,5vuotias pojannapero lähti herä ttyään äiti;i etsimään 20 p. elokuuta 1939. Säikähdys oli m elkoinen, kun lasta ei löytynyt mistään.

Paljon oli etsijöitä k<lllpungista asti myöhiiiseen yöhön, mutta v<1sta <lnmu lla poika löytyi hyviiku ntoisena läheltii .l'oi.kkitietä. Onneksi yö oli liimmin, Eino Marttisen merkintöjen perusteella +15-16 astetta ja pieni kLllkiji.l niin väsynyt, e ttä uni maittl)i metsävuoteellakin. Poikkitit~n isiintä oli var.hain seuraavana aarnlll<a tyttärensä ;\ il in kanssn tekemässä ruisaumaa, kun kuuli metsästä lapsen itkLm. Si elt~ poib. lö~ tyi ist~massa Jäl:ellä muura~aisres~iä. Ilo on <lma suLm, kun tallamen seJkkaJlu paattyy onnelhsestJ . ~1yös palonalut niin asumuksissa, u ll<orakcnnuksis:;a kuin mets~issä k i n ai heuttivat joskus ti lanteen, jossa ei omu up u aina riittänyt, ja entisajan palokunlaakaa n ei snatu paik<JIIe huonojen yhtevksien takia. Onneksi näillä scuduin on vesi ollut lähellä s iUi tarvittaessa. Paras keino sammutu kseen oli ihmiskctju, jossa S(lnko kulki nopeasti kädestä käteen ja lopulta liekkeihin. \1etsäpaloissa teh tiin ns. vasta tuli tai sammutusvälinl'cnä käytettiin lehtipuiden oksia ja taimia, joilla liekit koetettiin tukahduttaa maata vasten lyömällä. Näin pienet palot sammutettiin, isompia sattui onneksi harvemmin. sil m;~n

111

Alakoulussa kiivimmc re tkellä Hi rvivuore lla. Piti o lla mukana pari perunaa ja suol.1a . Per una t paistettiin n uotiossa. Tutustu ttiin luontoon ja kerä ttiin ki vit Tu tkittiin samma lia.

Ylä kou lun puolella hiihdettiin kilpaa talvis in. Muistaukseni !uistimia ei oHut kellää n. Syksyisin 1·<1 keväällä hypiittiin ruutua ja pelattiin pa lloa. Minulle oli urhei umcrkki työn takana. Eriiänä ke viii~nii joku oppilas toi kouluun kangasvuokkoja ja o pettaju oli vihai nen, sillä kukka oli r<~uhoi tcttu. En tullut tietämään, kuka niitä toi j<~ missä niitä kasvoi. Tämän jälkeen opcttaj<~ näytti mei ll~~ he rbaa riostmm prässää mä nsä s iniv uokon. Niitä ei meillä päi n kasvanut. Lapsuudessan.i kasvoi vjllilehm uksia Ruu nasaai·essa, n iitii o li siellä paljon ja rne k uts uimme n iitii niinipuiksi.

Kliydessiini saaressa löysin v<~in kan toja . Yhdessä kan noss,1 o li sentiiän versoja, ni in että al ku o n. .Si l eä ni e.m ~n notkoissa oli palJOn valkolehdokkeJa J<1 ma<~ na nka mmeko J ti'l. J.ehdok m tuoksu tu ntu i to is inaan tupaan asti. Kämmeköiden juuria kaivelin ut~·­ li<wna, olisiko siellii todella kuin ihmisen ko ura. Oli s idlä. ;'\1oni <1 ki innos ti ](lpsuute ni ;1 iko ina Hirv ivuor(:n luola . Sinne p iti tietysti kiv uta kurkkimaan. Lammessa a lapuolella as ui melkein mustia a h venia, niitä s ai onkimalla, vail<ka Vuoren Eikka aina n<t m oikin, ettii m inii sain vain särkiii ja v:~ hän niitäkin.

Kekkose n mailla oli kalliohalkeilma, jota sanot tiin Pirun ki rkoksi.

Eriiän talon vanha mummu koki kovia. Kukaan ei aikoihin chtinvt - tai ei tahtonut - taluttelem aan hä ntä. Mummu ni'l.r:isi y htcnii~in kun joku meni ohi tse: "Ka anna ha p ien pala le ipee... ka a nnaha murune ies". Kun m ummu s itten nukkw pois, olivat poloiscn jalat vi~ii ntyneet koukuuun. Rwmoa oli pitänyt k un oikaistiin ja p an tiin arkkuun.

H autajaisissa oli aina koko kylä. Syöte ttiin ja juotettiin, teuraste ttiin lammas tai sika, ke ite ttiin veskunasoppaa eikä ollut ust.•in lupa panna sekaa11 sakariinia eikä kahviin sil<uria. Vainaja asetettiin a rkkuineen piha lle ra hin päälle ja kans i a vattiin . Jokainen sai hyviis tellii Jiihtijän. Lopuksi veisa ttiin vi rsi. Olen ki rjassani Kui kan huuto koet tanut m uistella näi tä hau taja isia. Es ik uvana minulla oli Närväiän vanha isän tii, n imeii enkä v uottn satu muistamaa n. Hi:iissä saivat ta nssia kuokkavienli'ltki n. S~:-:u­ roilun käytiin naapureita k utsumassa. Eräät sell;1iset muishm olleen Kekkosessa, saarnaajana o li joku nainen, joka puhui unisSilan. Vieraille tarjo ttiin ka hvit.

H<~ukka ta ppoi eräänä kesänä meidä n kaikki ka nat. Päätin kos taa aloin muni.ttaa so.rsaa . Se polonen ei ki'l tun ten ut outojn hajuja e ikii h uornanm1t munan puu ttumista ja kun S<' sitte n huo-

112

masi petoksen, se muutti vastakkaiselle rannalle pesän tekoon. Tåmä paha työni kaiveli minua pitkään, nyt olen sen miltei jo unohtanut. Mahtaakohan Puulasta saada enää isoja kalansaaliita? Me saimme vielä siihen aikaan. Lahnan kudussa joskus rysä oli aivan haljeta litteiden kaloien painosta, niihin suuriin otukslin ei k.issakaan uskaltanut käydä käsiksi. Heittäkää verkot Punapukkiin kun ruis alkaa vaaleta, niin k yllä muikkuja tulee. Pitåä panna ainakin viisi verkkoa samaan Jataan ja koho viimeiseksi perään. Kun laivoja ei enää kulje, kai laivare1tillekin voi verkkonsa heittää, pikamoottoreista en tiedä. Siitä vaan kalastamaan, hyvät ihmiset!

Ajatella - koulua ei enää ole, sitä punaväristä, niin ajat muuttuvat. Hieraisin silmiäni kaksi kertaa ennen kuin uskoin tuon.

Uudet rakennukset, uudet tuulet ja niin pitää ollakin. Koivuja näin muutaman, kenenkään nimikkoja en tunnistanut, jonkun latva oli katkennut. Mutta niinhän on käynyt meillekin - monta ei enää ole. Sylvin parina ollut Jaakko on kuollut, minun parini Toivo sai sankarikuoleman. En tavoita enää hänen sinisten silmiensä katsetta. Toivo palveli La~ joukoissa Viipurin lähellä. Lentokone pudotti desantteJa, lensi pois, mutta palasikin takaisin. Ampuiko se konekiväärillä vai pudottiko se pommin?

Toivon hengen se otti, hän palasi arkussa vainajana. Miten o~t­ taja olikaan sanonut koivuJa istutettaessa: "Kaikista teistä tulee jotakin." Toivosta tuli sankari. Eikä hän ollut ainoa. Rauha heidän muistolleen.

..

..

..

JATTILAISEN JALJET Rut) tsi-Suomen jcl Venäjän välisen sodan 1808-1 809 aikana oli ruotsalaista sotavlikeä majoitettu na Mikkelin ~eudul le. Nykyisin Pekka ja Lahja H.iepposen omistamalta Ku vaala-n imiscltä tilalta kerro taan seuraavaa ta rinc1a .

Joku silloinen päällikkö oli asunut tila11<1 j<~ peliitcssään omaisu utensa menettämistä .k ätken yt kalle immilt aarteensa (liek<> ollu t kultaa, hopeaa ja raha.akin) pellon keskellä o levaan maa kellar iin. Hä n ei kuitenkaan haiLumut kenenkälin tietä vän asiasta. [\;iinpii hiin kysä isi e räii ltä sotilaaltaan, e ttä missäs ne minu n nm·tccni o i.kein on. Sotilas vastasi: "Tuollahan ne on kellarissa", johon pliiillikkö , että menniiän päs katsomaan. Ke lla riin tultuaan upseeri. ampLl.i sotil<Hm s in ne ja p udotti vn rm uude ksi katonkin vielä alas. N iin jäi sotilas v,1rmasti vartioimaan päällikkönsä aarretta, jota lienee moni tarinan ku ullu t itselleen havitellut. Kerrottiin, ettii jokil k y ntää pellon v irkkamatta hevoselleen mitään (taisi olla mahdoton tehtävä kiv is illä pelloilla) voi löytää aar teen.

Pekan (J<1ppava inaa, jo ka osti Ylähovin 1909 oli asian kertonut p ojalleen .l'ilavetille, jo lta Tilavctin sisarenp oika, s iis Pekkn, sen vuorostaa kuul i. Oli. kuu lemma pappavainaakin saan ut koulutuksensa venäläisessli sotaväess;i. Sen verran asia kiinnos ti Pekka akin, että isiinnäksi tuttuaan /a kiviä pellostilan ra ivattuaan päätti h.1llda ta kivet kyseisen ke l<~rin kohdalle. Eino \lf~~siäinen räjiiy tti paikalle ku no n kuopan, mutta aarteesta ei näkynyt rnerkkiiikiiiin, vain vanh,1 kuparinen kah vipnnnu o l.i pöl(ähtä nyt ilmoille kuin pilkatakseen aarteen etsijöitä.

Smnainen kertoja kertoilee ta rinaa jättilä isen jalanjä ljistä Yl;ineen rannalla sileässä ka llioss<'l. Sic ll;i ne on olleet iä t ja ajat, ku in kaks i jiittis uurta, viihän vajaan metlin pituista, miehen palj<Jan jalan jä lkeii, selkeästi kallioon painuneina. Toinen jiil jistä kuuluu ny t jääneen tlllden tien allt•, toinen vielä näkyy. Eikös kerro tn jättiläisiä asuneen mo ni paikoin Suomenmaassa? Kirkkoja kuuluivi'l t vn rsin v iha nnccn ja valtavilla kivilohkareilla heitelleen, josta syystä sumia kivenjärkiileitä löytyy m itä erilaisimmista paikoista. (Todellinen syy s iirto Jahkareisii n löy tyy ku itenkin jää kauden sulamisvaiheesta, kun valtcwan jäämassan muka na liikkui ka llioista loh jenneita ki venloh karc ita. Jääk<1uden jäljiltä ovat m yös silokalliot rannoilla ja ~amalta njaltn kentien löytyy selitys jiittilä isen jäl kiink in.)

Ka i kysei nen jättilä inen k uitenkin asusteli seudulla, koska tari mlim liittvy jatkoa. Olivat joskus pie ne t pojat lähellä olevan pellon laidasså o pettelemassa tupakanpolttoa, salassa ni ku isilta- niin kuin aina. Mu tta annas olla - yh tiikkiä h uomasiva t lähestyvän jättiläisen, joka harppoi kohti pellon takml . 1\"i in oli mies kook<.ls, ettii pcttäiit jäi haarojensa väliin ja pää pilviä hipoi. Silloin sai poj<lt jalat alleen ja juoksiva t ennötysvcnihtia pakoon. Ta<1kseen uskalsiV<1t vilkaistil vasta Tuomioja lla, ja huokaista hel potuksesta, kun <:i jättiläinen kiini saanut.

114

LAURI PARIT! Kyliin

puolestnpulntjn Syksyll;i 1994 tu lee 30 vuotta tiivteen, k un Lauri Pa rtti on ollut mul<anil kunnallispolitiikassa.Mon( tietää hänen saavu tuksensa erinäisissä luottamustehtävissä, mutta nullainen s itten on mies tehtäviensä takana? ·Tavallinen maatila n isiintii hiin mi nä olin. Kcrkcsin olla isäntänä 33 vuotta ja 8 päivää, ennen kuin teimme s ukupolven vaihdoksen. Tiillä haavaa olen elii kelii inen ja ,1uttelen poik;1 ni p erhettä maatilan töissä pnrhaani mLikaan. }<l o nhiln minullil vit~lii noita luottamustoimin, jotka antava t sisältöä elämään ja v ievät jonkin verran myös aiban.i, Lau r i l'a rtti kertoilee.

Kun laki antoi myöten, jäi Lauri Partti sukupolvenvaihdoseläkkeelle V1.10nna 1988 ja rakensi sen jälkeen p,Jr.in Sildan metrin päähän entisestä tilastaan omakotitalon. SielUi hän viettelee aikaansa Helmi-rouvansa kanssa, nunkä luottamus- ja muilta touhuiltaan ehtii.

Aika kuluu, eläkkeelläkin -Jäin tä hän lähelle, sillä mih inkäs s itä meikiilä inen kotitanhuvil· taan läh tisi. Mei.diin suvulla niimä maat ovat olleet jo 1!:!00-luvun puolivälistä. Täällä on hyvät mahdollisuudet kalastaa ja olla h wnnossa. Nvttemmin kun minulla on enemmän tuota aikaa, n ii n olen joutiinut kaiastelemaan talvisinkin. !\lloottorikelkalla hurautan pitkin Hirvijiirven selkää kokemaan pyydyksiiini, f'artti naurahtaa.

Partti on tunnettu m yös metsii:;ty:;innostnan. ;\ icmmin hän oli mukana myös hirviporukassa, m ulta nykyisin metsästys suuntautuu lähinnä pie nriistaan. Muistona hirvenmetsiistyksen ajoilta kor.n.eilee upea hirsinen h.irvim<lja Montesen ranm1.lla. Sen rnkentumis~$Sa ja ha nkin nassa o li Partti m ittav issa miiiirin .m ukana.

- Majan rakentamist<J ei voi ky llii panna minun ansiokseni, mutta mukann siinii touhussa olin, kuten niin monet muutkin.

Tässä, niin kuin muissak in asioissa, korostaisin talkootvön a rvokkuutta . Porukalla tehden ei mikään työ ole mahdottom.LiltS. Kukaan e i joudu liian tiukome j<l h1losta ·syntyy . Olisi hyvi:i, jos ihmiset ~~ntistii enemmän kävisivät ta lkoissa ja järjestäisivät niitä, Partti muistutt11a.

Hiin lataa itsciiän metsi,stämällä h yvien kavereiden kanssa ja aina näi ltii mcts:is tysreissuilta jiii:i m ukavia muistoja . Tosin korilmclluksiltakaan ei ai na voi viilttvii, kuten kävi karh ujahd issa Sv· vär illä. ' • • \1en immc suurina metsämich inii repu t hiynnii metsästyspukuja ja muuta asiaan kuuluvaa Vii puriin . Siellä mcitii ol i vastassa pnikallisen seura n t~dustaja. Matka jatkui kohti määränpiii:itii KCR:n m iesten toimiessa ku ljettajina. SaavuttuammE~ per ille Syviirin kaupunginjohtaja ilmoitti meille karhujahd in pii.tittyn<..'<'n tamm iku un lopussa, kun me olimme paikalla 8. helmikuut<J. Missä

115

lie ollut katkos, kun meille ei ollut ilmoitettu oikeasta ajankohdasta. No, nautimme sitten hänen ta.rjoamansa illallisen, joka muuten oli valmistettu possusta, jonka hänen vaimonsa oli kasvattanut. Mitenkähän meillä kaupunginjohtajien vaimot suhtautuisivat moiseen taloudenpitoon.

Tulisikoharr possu kasvatetuksi itse vai tarjoiltaisiinkohan mieluummin hieman helpommalla saatua lihaa, kyselee Partti.

Aiempien kiireisten vuos~­ en aikana ei aikaa matkailuun liiemmin ollut. Nykyisin kalareissut pohjoiseen ja silloin tällöin etelään suuntautuvat lomamatkat suovat tarvittavia hengähdystaukoja.

Maatalous lähellä sydäntä Maatalon poikana Lauri Partti on huolissaan maatalouden tulevaisuudesta Suomessa. Näkymät eivät ole kovinkaan valoisia, etenkään pienten tilojen osalta. Hänen mu- Lauri Partti, monen kaansa on pelko, että jos maatalous ajetaan niin loppuun, ettei- toimen mies eläkvät nuoret viljelijät pysty elämään tiloillaan, kuormittuu valtion keelläkin. ja kuntien talous liicil<si.

- En pidä maatalouden alasajarnisesta. Mikäli toimeentulo maatiloilla loppuu, täytyy töitä lähteä hakemaan muualta ja työttömiä on nyl<yisin muutenkin liiaksi asti. Tosin olen sitä mieltä, että ei kaiken A ja 0 ole tilan suuruus. Täytyy olla myös taito hankkia tuloa sivusta. On hyödynnettävä muita mahdollisuuksia ajan ja taitojen puitteissa, Partti huomauttaa ja jatkaa, että isännät voisivat hyvissä ajoin luopua tiloistaan, mikäli jatkajia tilalle on. Muuten käy niin, että nuoret haihtuvat muihin töihin ja loppujen lopuksi tila jää ilman uutta isäntää ja emäntää.

Pojat on poikia ja pojilla saa tyttöjä Parteilla on kolme poikaa, jotka kaikki ovat jo maailmalla 116

Korpijärven Eräveikkojen metsästysmajahankkeen, Korpimajan toteutumisessa oli Lauri Parti/la merkittävä osuus.

lukuun ottamatta poikaa, joka jäi jatkamaan tilan töitä. Lapsenlapsiakio on jo kal<si, molemmat ovat tyttöjä.

- Hyväh.äi\ meillä on olla, kun jatkaJa tilalle oli omasta takaa.

Mutta yleisesti ottaen meillä saisi arvostaa työn tekoa enemmän. Joskun tuntuu, ettei työ saa arvoistaan arvostusta, onpa sitten kyseessä mikä työ hyvänsä.

OmaSta puolestani voisin sanoa, että ajattelisin varmasti monta asiaa toisella tavalla, ellen olisi ollut näissä kunnan touhuissa mukana. Toimiminen kunnan luottamustehtävissä on avartanut ajatusmaailmaani ja antanut elämääni sisältöä, sanoo mies joka on kuulunut kunnanhhllitukseen 20 vuotta, puhumattakaan muista moninaisista luottamustehtävistä.

Lauri Partti on myös innokas metsämies.

Kuva villisian pyyntiretkeltäVirossa.

117

TALOLUETTELO Korpijiirvell koulupiiri Kyli

w" toi otistait Tolo1 1irri ja r:ao (k......, tli i.c111i

v..~:.

ftllobinnt..!i lcrPi'ini f.llli:>iotn HIIIl"' Korpii:im Al~inen Tce:nu Korpijiini fll>beJilDfi Yonl>omcki GYI'tber Ptlllti lorpii'> rvi HckkoiDUIOnlcunl Ror.tokylö HokJcctairwttJoum Roctokylö Kokkonen Hannu R0<1okylö Hokkontn lor'l1> jo &ro ktl;ko!o Hcnl<o..ofn ktl:ko!o Hoolto>Hito P1Ul001eri Hakioon lttl!o ~~ Hål:..... vo!i KtUolo Homo1omV~iO Romokylö ttlon.tn Ptflni L"kkolo kcku3intn louri Vonha.nöki KorjaiOL... Ho;o yrn.

Korpijöm Korjaloilltn Kri 1~ino RitrfDic K<nlri Kouh ~ 61o f:iir,.crö Kelko!lti!Ovi ~orpijäM KelkonooOsmo (tl~ Xekkc... Penur ~....lö leiro Ktllalo l&.... t.poai R..:akylo Kel~coen 1....

Kel<lalo KekkoD<o Unto VoMcmrli Koivoiko lirpo Koi<IU..n Koi Ko1pi~rvi Xoi.,loha kO<pijöni Xo11G"'n A"i RorJokylö lorpimcjo korpijr:il'li Kollior kOipijäM '"""''""' Hrlkc kOipijäM x... vtlHolli kOfpijOM Km!ioo kOIPiio,.. IIIVll Hrrkkr1ol'" Vuoli!Uo luvu.ltolli K01pijom lu•10~;evo Kek\clo Kohöro OloVJ jo Oivo Kekkolo Köhöro PI!Oiti Ro•takylo lohlilltlllamo Ror.takylo lohli<ealolarlrku l01pijär,, lml rn.. ~IIC lorprfam lml111'" M~It Korpiji!M loullc...oKori l.tlko!o U<dtaiv o.W.O

Ktll•*

···~·~

ltl<~olo

Ron:okylo Ronlokylö Rcn1okylo lorpijillvi Ktl<kola ltHo!o kOipijör~

l'colr.lo MO!vo1ö

K•kkolo fiQrvöiO kekkolo Ranl<!kylo

118

~~~~-· lllr

,_,,

Al,ol'd!ol t.JI Hoojcle 1 20 Rirl-oirll<t 1:23 Ylc·Hacjalo 1·33 EttiC..,ki I?•S Por\krtit Hrt\hlo 11·19 KoloilO Kolo7•?7 R""'cl:!?:18 Vältlioi 1·?4 NtrillllltlliS·J lc ttlt91 Jolrr."Gr•e l?:l8 ,.~.~.~Ii 12·3 Mink\ rlö 8:46 Pohiois·ll•mckko 6:4 UuMmtilo3:9 lcllelo 4.28 Koliorinnt ?:37 ffinillr.~~~i 2:.W

Kcrioa 1:61 Xorlttlilri?:l7 ltmlo7:10 MC1emmi0Clå\i 17:2 Moniyli 1.30•.27 fttlö·Munalko 6:11 Xoi!tilci:l?

Ku.,imellö 2:45 Hoojoloooe Kaliori1111e 8:25 YlriKamppoHl v.irlois·Solnl-10 x.,krt=lo411 (ltlå lola4:11

1 1 3 4

s

6 1 8

'

10 1l 17 13 14 IS 16 17 18

.,

20 ?1

n 13 7• 25 26 27 28 29 30 31 37 33 ~

Hcrvöleot~

JI""""""?:4S

41

tk-'IÖ

46 47 48 49 50 51 S? 53

Pi1110lo 1:22 uhtirllokl M• Royhlö l . H1tvij5rvi l6:9 liimottDPen l~i Hirsicrhc9:?5 UokkaRoijo Xcitoniemi 7:6 luuklrOntn Ari lu"ilc 3:" Kullldo 1:13 lyytikarnMW.O Antilo2:44{KMolon111)ily) lkonc""'umpi /IC'\l';IOI1lo1.44 1.\oocioet~O!I>o l!omtto~ ...

Po'"''l)fy 7:5 Alrolo?:7 MorllintAE.noJI'k l~tsiOi...,Vilto Uul<lo 2:13 Muir.o..nAlrjo J..ko Kon<rv01nåki 1:6 Hc·IUmöki ?:I S MuinoncnlwgU\11 Mumontn lwnt HivrDho':J

A<ohs toi otni<tajo (lttsiia•.)

35 36 31 38 39 40 41 42 43 44

lloohH• lolaruoilol8·2 lolinfli<ta 4:12 korwlo 1:18 lohtolo l:lS Rantola 1:9 l.ulani<rui 9·& HyytJo!ö1'30

K,tä

~\

SS 56

57 58

59 61)

liyt,rnöb x.; Myy.yfiiinenlho J.l'f)'l)fliin<o Veikko Hörvon,. ~no tlöminw Herkli ttcrvc!o NorVÖJ\HI Peatti Hårv<iotnRito Ktklcl:!

II.Jlonsoeri forudullo PtlJbasocri Porurlurr l rcppolo Po.Wnlijo litppolo Pllltilleo Kolll.oy:n.

Ritppolo Pa5tlle:n Te~.~w KDtPIIOfVI faancMn Osmo Kekkolo PaunonenPerlli K0tp1jlil\'i ftnsola Viiva Prr,rorrlalltpk Ke~kolo

Toloo oinoi(or:oo tci s••im

.....,.

KtiMo

p >~oop..o

61

Kelrkcl:!

Kelr\cl:! tlorvolo tldrvclo

olletalo 1.?0 Ho111clohdeomöl:i ?:4~

6?

63 64 65 66 67 68 69

x..,.~..,

P""'''Cnen R~oo

korw •-ri Vodrio bppolo R•ppolo

~olenko

1'0!rrPeo1i 2ebn IDVRO iioA>o..nErlki Rreppc,.. Pekko

'""n l 01t..Uemr1·39 Koliomciki 1:50 Nitmtlo 1:1 So....,tcrpo~ 5-1 u..-p:!lt S·S Ro.:olliOI:iS-1 K111enoiemr S:7 Uuttlo 5:7 KoHi0111oki 2:46 P01tilompi 1:11 Postilo3:20 $uomiir 7:1 2 f'le,·oto 4·13 V'IOftlo7:33 K...... ll32 Relllola4:18 Horju 4:17 Ku'l1>01o 4'4 Mrilreli 4:34 Piilolo 15 ~

70

II 12 13 74 75 76

11 18

19

80 81 82 KOfPIIÖ:r ~i 83 Rieppolo !ieppOntn Pelri 84 R"tokjlö Re~eog ren Koc~o 85 iiiilönenAihin Kt!<lrolo Rojclo 1·" x.u...L,; a:J• 86 Sojcmlyrli 81 Stppo>tthoAi PfmiO 27 Ktllcl:! ll.>lrytrm:krHJ 88 Keklolo 89 KulrkoAhoS~ 1\n:ko:rsocn S.11<riUrhc 90 Kelo'>o2·36 K01pijor•i SirMY<iioö 91 Mril<elo 2:21 Korpijörwi Sirtru Perni Lonrpelo 1:20 92 Kekkolo Tclkioe<1 Ke<Mu 93 Virliklll'.gas 7:3~ Korp!IDrvi liil:cntn Sr.o 94 'folil<oo·gas 7:34 Korpijorvi liibooen icimc 95 S.Fil.12 Kupiiärvi liboeoltnho 96 Y.-nlo2ll Ktrp.,m liiro:ruY...

97 J.~H6 ~.oni le>Ml...eniloni 93 Ktkkrrlc f..rlar l!rtooo. Wolm ltm. Rortnla161 99 Poilrkiti< 7.13 kDIJiliOlYi luul.konM loo 100 loui09 8 Ron10k~ä I~~Ukkanen Tauno Kr~~~ 1:26 101 KorpiiOf\1 VöilönM irjc Ptkkalc7:68 102 Kekkclo I'Ci!örlenlarlo 103 Kollomiil<i?:26 Kor~ijöni Vå~tftMDMi rlcrt<tle 104 ktrPIJOf>i VöciinMVeilto lOS lonril-2 Norm~ 'llc.to113'11 106 loo.,qo 2:19 le-pijol'; Y!CnenP...., l'*'·o<~~omoJ.Sli!Mooklotit 107 Korp;JOI'Ii Ylirrrtn Ptftti lOS Kwo4 9 XorprjOni Ko'I'OOb, Hc1an1 109 Nur..elo2.16 Korpijor,l Ra~oKclt'li 110 Rojolo2:1S Korpijörri RiiMnen Rcimo

Li•"'"•

......,.,.

119

KORPIJÄRVEN KOULUPIIRIN TALOT JA N IIDEN OMISTAJAT VUOSINA 1892, 1924 JA 1939 KORPIJiRV/ 1. HMJAIA 1892 5SU>.w 1 orr.. Mo•Jno Hoojonco 7.. oS<Jk!lS Matti Hnojonen Mcrt1i Hcujosen leski 3.

Robert Hoojnneo 4. s Anr.i l\ÖII'Öiell tilo 1924

1.

2.

3.

4.

S.

Salli

3. PASillA /892 3so'IUo Posrilo 1. l.l01t1i Postisen pe1illiset Risto l.lonnisen pe1illiset 1. tolonpoiko Pe1te1 Piskonef; 3.

vcimo ly~i

Annilc l'l~j<Jm A1pioinen. ·,'(limo !•/\'ne

1:6 1:7 1:8

2:18 2:19

Ao~olf Tiihonoo,

l:S

/:16

Rikho1d Alpioinen Hcojolo AukllSii Hoojoncn, voimo AliillO Ylo-flcojolo Ylfljom Ylönen, 'lounoSob,1 rohjois·S<Jhi om. kauppias Al'li :./ojonen vuoluol. Molli Viljokoinen. ~o11no Aliinc

7. HYYTIÄIÄ 1897 ~ IO'IUO 1.

Hyytiölö. Anr.i Kom?OII '1011110 Anno Poi'Kkitie, leski Mario Hönnisen lilo 2.

Hr11iölo. Tooveni Tornicincn 3.

4. l!.elsCrr'o'tijo Ono Kekkonen lolonpoika Gobrellootikoinen

2:21

Mök~lö

2:25

Johnoli Vohvoselkö, vcimo Su1i Hyytiolö KalleloiNnen, vaimo Hämo

1974 1.

2.

3.

1939 3:9

3:12

s.

1924 1.

1

Anni Kompon Jreiill151en tolo Poik(ilie, lt\mio Hönnisennlo Fe,dinoJI~ l1JUtikoine~t.

3.

vaimofmmo H•rf.iölö· Alo·Komppo Toovclli ~c•vönen

!939 Hirvilampi 2:4 August Hocionen 213 YIU·Komppo 0111. 11\ikkel'n mlk ikouiJ) Einc1 P~ujone~r. vaimo op.;rr.io Hi Pocionen 2:1: l'uocelo Jotmet 'löisöne~. voima H;lmo 2:13 Pol kitie

120

Ko;lc Kustoo Vtötti•nöinen. voimo 1.\ctilc~ Rcjulc Eveliioo Vöislinen llunr-elo Eetu Monni~en,voimo Aino Twnelö fe1dioonc l1lll'ikcioen, ·1oimo Emma Tuomiajo Viljo Ylönen jo Moiho Nör1önen

Aukusti Hoojcnen Aukustr A1pinisen, leski Anno lopros Kokiioinen Wiljcmi Ylöocr.

Poo~o Vulwoselkö

1939

1:2

2:15

Postilo 'liiho Vonemo l.letsölö{Pohiois·Postrlo) Risto Mannisen pe1illiset lolor.poiko ho Hu11i öiti S<Jhvt Uus·Postilo Toivo Honi, V(Jimo Tildo PasiiloAIOOi Kuvo, \'Dimo Ee·1o

1939 41 KV'!C•o Poovo Riep~OI".ii130imo Amondo 4:3 Etelctolo ToC'~eltl KLovo, 'IOJmo Elsa ferikki Kuvo. vaimo Selmo 4:4 Ahmko Anni Kll'IC, vaimo Hiljc 4.9 Kt't~Sela Eemil Kimori, vaimo s;i1i 4:)0 Keskitalo Heikki KIJ'ro, voinm Ro01e

NÅ.RVÄI.Å.

1 TONiil 1892

1.

1.

2$(1'1\KJ

leneli Muinonen Sipilliilvönen

1924 .Matviinc jo Hiskios ynnc Osko: 1.

J,\uinosentolo 7.

Solomo r,ö,vönen, voimo l!.iino 1939 1:?

Tcnni Eino: YlöncP. voimo Enni 1:3 Uutclo WiliamHri''llöinen, 'I Oimo Aimo 1.4 Konertwnöki Oslm lt\uinonen

4. KUVAIA 1892 4 so~uo 1.

Kuvolo Anni Eeril:inpoiko KU'Ion leski Hcto 1.

Heikki Kuvanleski M01io Hökilinen 3.

Taneli KU'ro 4.

Alonko Antti Poovonooika Kwon periUisel

2. KORTf/1/W/ 1892 5 SOVUC 1.

Motli Volko~en ieski Alma Pöyr1 Erik Valkosen leski Liisa NciVilnen 1.

3.

Sipi llor~änen Pesu, Jlr:ni NöiVilnen 4.

Puusteni, lsmel NöNösen pe1aliset S.

1924

1.

1974

1.

7..

3.

4.

K·.rvclo Pccvo Riep~or-en leneli jo Esc Kwon rolo Ylötniemi Molukic1Hokkor11n Mnnko Anni jo Akse: KIJ'iC Tonelr Honku1en ieski M~no KtMI Tonelr Kuvan lesk' Olgn

2.

3. t

5

6.

lsl(fel jc AukustiKekkosentolo Ee10 Vclkose<t perill~t Ko1h!niem: Alckscntcri 'lörvtncn Pes~

Annt io Kol-e Nur:cse~ perill~et Pesu 1.\olckins Mt11niner. voimc Moti Puu11e1li Kalle jo Hilmu lorbner

KO/ITEIIIE/tll/939

2:1 2:4

2:7

2:8 2:9 2:14

Korteniemi HeikkiJuho lliirvcoen, vnimo Amondo Puustelli lsroelto Sandro Kekkonen Aholo Einoltlorl1inen, vaimo IY'Ine Pesu Einar Nörvcnen. vaimo lt~le Rouhalo, Mikkelin r.~l Twtetti Vtisönen, voimoHiltn Korteniemi IsraelKekkonen, 'luimo Emnio

1:9 1:11 113 1:15 1:17 1:18

Touno Honkonen, vt:imo Hiljo Erkki Honkonen Sovisuo Kalle Gynther, vnimo Elso Postilampi Too•1i Liukkonen. vaimo lido Korper Liukkonen KUU$elo Vilho l'f(tiköi~en, vaimo ltmondc lchtolc leneli Köhtirö, votmo Hdto Aholo Kustoc Vöisönen. 'IOimo Hilmc ~oivulo

12.

1939

2:4

V

2:8 2:12 2:12

EeiU Köhörö, voimo Twne

KEKKOlA (H/RVENSAtMI)

2:10 Z. ANTlllA. HÄiiTÄL4 /892 7 sovuo

1. KOIVULA 1892 5sovuo 1.

2.

3.

4.

S.

Koivulo lopro Kåkooen Teränömönniemi Toneli Posti~~en. vaimo lildo Vökkivi 1opio Kekkonen Risto Keklosen perilliset Talonpoika TaneliKekkonen, vaimo Hele<lo

1924

1.

2.

3.

4.

5.

6 7.

l.

2.

3.

4.

S.

6.

Koivula lopro Kekkonen Etelölommin!OOki Jalmo1i, Ed·1ordjo To~~eli Köhörc v.Aibettino hlökilupol. 0Mo Iiukkonen, voimo lida leronämönnicmi Taneli Kekkonen Väkikivi Taneli te Aukusti Honkonen Toloopoiko Toneli Kåkooe11 Niemelä luoveni '·le-v1:ncn

7.

Ao'i/TIIA, HAUTATAKUUNMÄK/1924

1.

2.

3.

4.

5.

1939 1:4 Kcngcs Tooios Kekkonen '/{iljomKekkonen, wimoSyliiino Ono KeJ;.kooen, vaimo lildo Taneli Kekkonen. voirnc Aino 1:7 "iiemelö loo•;eni 'löotcnen, ·1air.1o H:ldc 1:8 lftktk;.,j lföinö Honkonen, •;oirr.o Hi me

AnNi1!r, Höntölö Erik Kekkosen pe~illisel Huutolollli POO'IO l.luinonen Pekkala Sioi Puukko leNolo 1oovetli Kekkonen Anttila Iso~ Ripotin leski Anna lnketötnen Alatolo Jww Hömölöincn M~löri Joooo Kekkonen mvll•1nom. KonslorllinKorjoloinep

6.

7.

9.

10.

11.

Annilo, Houlotukuumriiki Kosper 10 leneli M'f(r~öinen Hantolö Kustaa Väisänen Pekkolc Kalle PuviJo t.lokrtupd. Oho Puukon lf$i Hiimc Taneli Alo1nonen. <oirnoSolwi Ter10la 1flktm 1c Toneli Kekkor1en Anttila li10ki<J Ripotin perilliset Ripolll Tonelr Ripaiin oerilliset .Aio!olo Viljami Hämöltinen, vaimo llool>.11no Jooseppi H'l'/t'{löincn, voimo lido Suomeri

Sokeri X01joloinen Pooppc;enjoenm~f1 joS(lhc on 'lrOe Nör1'iinen

7:11 2:13 2·14

1:15 2:16

Termin Reino Kekkonen, voirnoSiiri Kasper l.'.·w1liiine~ l0111ili Nrfyry\öi~n. vauriO !'no Hötltclö Eemil Honkonen, vmmo Siiri Suornöki Jooseppi Piipuri. vaimo Armo Seisoori J~1lo Laitinen. voima hdo Antiilo Otto liluinonen, vakw lido AlutolD Wiljomi Hömölcu1en Einor Hö!OOiiiinen. ~mo Arum Uutelo Anselmi t.lcsiömen, 1~nc hdo Niemelä Nta~iine Hömölcinen HO'IUIOimi Ono Muinonen, vaimo lido Pe\:kola loo•·eni Puukko

RIEPPOlANKYlÅ.N KOUW· P/IRIIMME KUULUVAOSA 4. KIEPPOLA 4 1892 l. JohonRicpposen penlliset 2. Kurenniemi Aruf Tomioisen perilliset 'iuokrol. Israel \'litikko RIEPPOLA 4 1914 l. Kurenniemi 1'/rljomRiepponen. voima L·1di<J Soioma Riepponen, '1oimoHdin 2. Kurcnrnemr lo\or\li Pastinen, vaimo Hilrlo 3 Mökitupol. lopio Vöisösen :orppo (Rontolo) ToavcM' 'lö'IGnen, voimo Hilb 1939

4:17HorrJ fino Rreltlllflefl, ,-oimo Anni

'121

<:18 Romclo Ellc lnkel01nen 4:19 Kurenniemi 1.\cnti Posrinen, ·.-oimo H1do

4:25 ~

26

HIRVENSAlMI, PUUKONSAARI

Kolle Po*len 4. SÄKKISAlO 1892

Ku~~~~:lo

lorpole Poovo Pornr, 'lllimo Evelirno

ltl"t 10 Kde Hömoonen

~0111\flitmi

Malm

Iena Ho.ij(inen, 'l1imo lllmi:

1939

7:6

. 8:2

rmt.~an~r.-.en

,\JUtit!Uo /897 Konsrc Karjcloinen ltek/-Atumrkka 1892 VilleYlöneu Etekimiih 1897 lonelr Kooniiinen Poh,iois-l~unoiko 1924 Kospe- (Dijoloinen, ·1mo 1.\orjoollo ll:JQO Kllljoltnn freMHlu.1t!Uo 1924 OnoVi~~ (te0m6lj 1924

Ono G-flter )939 6:4 Pohjois·Munokku Kasper Korrcluinen, •;oirr.o ti.OJjuonu Hu~'9C Korrn:orr.en 17:5 Etclörrunokkc loneli .~1.wrylöi'len, .,oino [lnc 12 S E·eloniiki 0110 6-f!lther:iQimo El~a

122

Ron te*: AlllO 1.\rmnen

SÄKKISAlO /974

Ah10 ~eti\'Oren Vrhtoo jo Trll'e HIIlinEn /Ooln1o

Korronicmt Aul:us~ P.JtJkto, >OO!o Arnl

7:9

lyydi!R~

Vf!Oii!IKO /:3 PtJimrm'{iiy 1892 t.l~löri Johon Hokkr.nen Pvhinmyliy 1924 !t\r.Hi Vdinkr.inen, 'lllimoAiuno 7:3 Minm'fl~· 1939 Vöinö Morninen.vmo Tyjrt 7.3 Puhll~3rrpr

Ku11<.~Hclk-osohyhtiö

9.

lcrpole Albrn Parl1i, voiMa ollmo llourisqierni Julmo1 Hökkrnen. vt~imo Almc Kvkkosoho Rikorlr Sutcu, vcimo Hel:nr

7:10 7:1' 7 12

Kolo Eem~ Hokkcnen,vowro lildo likaniemi J~10 Helenius. vaimo lt,ii Kolo VöirlO HokkCilBn TO:vo Hokkanen, wrrno Hr:do K~1ki,

1939

5·7

Soh.ntoi:de

12:1

Wn Porlli ·IQino Aimo

Prtk~i

12:2

5:3

li:trllliE11i J*.o Häl:l:inen, v:Jiro Aimo

17:5

5·4

Kukkcx:ho Rikhard Siitor;, voima Helmi

•2:3

RANTAKY/Ji'

kymi 0·1

Pener SrP11ö, \-armo Hildo ltel'kolo Ao~olf hlmrtilen. VOla Nd-.4inc

!me• Kek~onen ll.ustoiOOh loi\'0 l')+;önoinen, vc·mo Eli Pölviilchti Vibar ~m. wimo 6do

liUKKOlA 1892 KANfAKYlÄ 1892 7.

Korrcnremr

Hrskrcs Kekkonen, 'l(limo tiiso HermanHokkanen, •oimc Anoo G~tof

PeNer Pirpcu, vtrmo Anuo UIIKKO~

kimOI', ·•aimo Amanda

RANIAKYIA 1974 s. Koukk«iEoi orent. Viljami P1110nen.VOillO leenc Pollöiempi 1or~e& Kek~onen, wimo /.'.ol~ino IMtalch~

Vrlle l'~vöniirsenleski He·a Pöl~önlohti

Vrktor Huni, 'lnimo lido Koukkuniemi Soioma Pcsone11, 1oirno Oneliouno Hiekkoln Aocolf Mclltint11, <(jmo .'.l.ol·.'inll 7. Kwoon Augtlll ~kc. '1011113 m, Kusli lttkow ~ l)'1li: Kustaa Krnmi, voima AAmlo

ll~nkkilo

8.

1924 tl.lltkkdö

Pener PiriJCn, 'ltirno Anl:o lus' Bprinen

1939

8:46

;,vnkk~ö

,!,·no Pri;IUri 8:34 Ketlosohtr Ono S"skonen, voifl\0 Kohi lietolähde Mikkelin /.\oc<unt~H:rkisto Mlk~elu1 pi!Ujcn henkikirjot•,1JOsilto

1892, 1924;3 1939 ltcdOI 01kc.ksi 13rkistonoc1' Kekkolc • Rcrro SeppöMn Rle;JPdo. ~"' i~'ltn

Kor~, ~oi\'Clö )'111. • ~.oth Ym:n

KOOIIIIUI:

E. Kc\ki

KORPIJÄRVEN KYLÄTOIMIKUNTA perustettu 10.12.1979 Tollli...a v. 1979-1983 pj Lauri Portti Pirjo Hasonen vora.pj. · Jorma Hoviniemi sihteeri Rai~ Seppönen Merjo Sireeni Hmnu Hokkanen Heikki Kuvo remo 1ihonen vorojäs.

Kalle~ Eila .

Sirpa MyyTylöineo Touno=:n TetNO Ke onen Anja Vöisönen (jdsen 17.2.·81 ~tien, rohostonhoito~ 31.3:8llöhtien) T. .lllfa Y. 1989·1991 PenttiPilyry pj vora.pj.

Twlo Paunonen Rom Paunonen silleeri louri Portti Anjo Vöisllnen rah.hoit. lrjo Kekkonen Teuvo Kekkonen Tounotinen Vappu Tii nen Tertlu Tuukkanen Tei~ Kekkonen

ltMir'

1:

T-..c111ta v. 1913·1985 pj Lauri Portti Pentti Pöyry vora.pj.

Jorma Hoviniemi sihteeri Pirjo Hosonen Raija Seppönen Al_lja Vöisönen roh.hoit UIIO Seppl'lnen lqo Kekkonen Tauno Alpioinen Hannu Hokkanen Mikko Loilinen Taisto Hasonen vorojös.

Terho HOkkinen Teuvo Kekkonen Helmi Portti

Toinikunta v. 1986-1988 Lauri Portti pj Pentti Pöyry voro.pj.

Jarmo Hoviniemi sihteeri Pi~o Hasonen Raija Seppönen Anja Vöisönen roh.hoit. lqo Kekkonen Joono Hokkanen Roi5 Paunonen Teuvo Kekkonen Hannu Hokkanen vorojös.

ToJXIni Kekkonen Tauno Atpioinen

Toinlcllta Y. 1991-1993 pj Twlo Paunonen Pentti Pllyry voro.pj.

R011i Paunonen sihteeri Lauri Portti Anja Vöisönen roh.hoit. lrjo Kekkonen Teuvo Kekkonen Kirsti NHrvönen Tauno Arpiainen Jukka Hokkanen Teija Kekkonen

Toiliitiilta Y. 1993-1995 TWo Poooonen pj Pentti Pöyry vora.pj.

ROI1i Poooonen silleeri Lauri Portti Anja Voisönen rah.hoit.

Irja Kekkonen Teuvo Kekkonen Pirkko Tolmunen

M' lrtiEI

1f.l

KoriM~inen

Toi.sto asonen

.. .....

•14•• .......,,, lu•Bt

1111.1.

u .••

1• OU7.1tlt 07.07.1ltl 06.07.1991 11J1.19ft 1U7.1ff3

• • • • • •

Päätös kylähistoriikin kirjoittamisesta tehty kylätoimikunnan kokouksessa 10.01.1991.

123

Mikkelin maalaiskunnan kansalaisopiston "Tunne kotikyläsi - tallenna tieto" -opintopiirin työ1'yhmä vuosina 1992-1993

Arpiainen Tauno Kekkonen Teuvo Kekkonen Irja Laitimm Liisa Paunonen Osmo Paunonen Raili

Paunonen Tuula Partti Lauri PöyrtJ Heidi Pöyrt} Pentti Riepponen 1V1artti Seppänen Raija

Takkineil Kerttu Toivakainen Matti Väisänen Anja Väisänen Eeva

Ryhmän vetäjänä on toiminut Eila Kaski Lisäksi ovat tärkeänä apuna toimitteet toimittaja Ulla-Sari A rpiainen kirjoittajana ja puhtaaksikirjoittajina Aija Bäckström ja Taru Kekkonen-Nikkilä.

Kyläläisten haastattelut:

Haastattelija

Veikko Myyrtjläinen August Muinonen Tyyne Marttinen Huugo Karjalainen Tyyne Halbzen Lyyli Pastinen

Raili Paunonen Raili Paunonen Kil'sti Närvänen Eila Kaski Aune Tiilzonen Ulla-Sari Arpiainen

Kuvia Hirvivuoren juurella -teoksen käyttöön ovat 1111taneef: Siiri Kekkone11 Kaif;lt Ylänen Toivo Hokkanen Liisa Riepponen Aino Kekkone11 Tenho Tiihonen Eeva Viiisiiuen TeuPo Kekkonen EePa Hoviniemi Pirkko Siitari Eila Knski '1(1ill i Tiihone11 Irja Kekkonen Raija Seppänen Matti Toivakaine n Raili lnkeroi11en /\ une Mu inonen Hannu Hokkanen Veikko Myyryliiinen Jari Hokkanen

Taitto: Jari Hokkanen

'124

Liiluieviitteet:

Tieliik trllli' ia wsilii'l 1.

Liiusi-Snimaa -felzl i 30.5.1991

2.

Uertef Tleleuius: Lnii'll· ja jrmrrfiikcuue alkoi OtaVIISSII satrl mrotlrl sittcu.

Ot"van kyfiikirjll

3.

Huugo KarjalniSI'II illli!Sllllli'lu

4.

Mikkelin mtrlliniskwllltlll kirja

Smi<t11

ankllrtlrl r1 ik1111 ja Lotal

1.

2. .J.

1.

2.

Suomi 75v. Itsenäisen Sumnm /ustorirt Oma Alan • Tietokirjrr Suomru

Folia Forestrrlirl sm'jn, Valtion l'"i"llfuskeskus 1983

~.

Pr11tti Pir11onen: Srwiduskmmal ja Lottn-S11iird •

4.

Kyfiiliiisle11 lzaastattclut lks. frwllclo l'ddlii)

7.

Luulr~kuutierr j iiscnlucttclok orti , to. krwsiol Hrl 3 -4

3.

Kyliiliiisteu lraastlllli'lul

19S~

\';ikko l'illi11eu: Pmml111oltoll jll lruolta p1111~tr1, f'11111111111SI It, /rJI'II$1111 1988

Yrjö Vrwk·ifn: Met;iiukasr>ntllksr·u /'<'TIIS /('e/ jrl llreuctelmM, W SOY, Pon>nv 198!1

8.

Hiilitiili t:i11o Mnrttiueu 1.

Atikkt•liu ma,Jsrrmrkuu/11111 kirk1111 arkisto, kirkkorll'lli•ostmr piiytiikirillf II Cl>a l. 19S2-19i4 2.

Vlikke/iu urnalaiskrmutm arkisto,

Ttii- Sr11nuen lnslillllllli: Mik"f.;eli11 liiiiui 150 vuotta Eino Hiflu11r11: Mrt5nlwi<•,tr ri 19:;~

Or1 1\'rilirrf.rGöiis il/1, 6.

k(}(/eifl<'

3.

Mt·tsiiututkirnuslrtitos: ;v(etsiitila stolfitli' ll VIIOSikirja 1982

.J.

111111111puofustajiua

ja metsiitnious Hmmrle 1'\!iri/nntler: Mikkdiu pitiijii11 Iristoria Vlf(rfct'rr M6> Liinsi-Sm•o 1982

Mctsiit

J'el!d,l $JIIIII Oy: Tcltr1nspumtniknmr

A11S<1II Oy tlnjal1111koski 1993

9.

KML Jilpio:

1!1.

Trtpiou Tnskuk·irjll K.f. Grumntms Oy, /klftti•iiskylii 1978 f.tdii- Sat•mt Pmrlnlllllktut/11: M l'tSiiiiiiiiJiflltit•cfvo•ll••el .J.6/.J.7, osrrt 1-11 Or1 Mikk~li11 Smrumni11 1\irjr~p•rillo

:'1'1ikkr.>fi 1946

.125

s

/q < J').u..f).l~o ~~ ~路Zh~

4