Varsta, Martti: Mikkelin kaupungin markkinat loistokautenaan 1838-1867 by Mikkelin Kaupunki

MARTTIVARSTA

MOKKELDIN KAUIP>UNGDIN MARKKDNAI lOISYOKAUIENAAN 11J8-186f

)liKKELIN KAUPUNGIN 1838-1867

~IARKKINAT

Kerava !946. Kera van KirJapaino.

MIKKELIN KAUPUNGIN MARKKINAT LOISTOKAUTENAAN 1838 - 1867

TALOUSHISTORIALLINEN TUTKIELMA

KJRJOITTAL'WT

:MARTII VARSTA

KvSTANTAJ\"UT

MIKKELIN KA UPUNKI

ALKUSANAT. Monille, ehkä useimmille nykypolven suomalaisillekin liene· vät markkinat - sanan alkumerkityksessä - jo verrattain outo käsite. Markkina1aitoshan on siirtynyt tai on sii-rtymässä aika· kirjoihin. Niissä se tulee säilymään tärkeänä ja mielen·kiintoi· sena itmiönä, joka on laadultaan ensisijassa talousllistoriallinen, mutta ei ole t.'Qi!la sivistyshistoriallista merkitystä. laajemmas· sokaan mielessä. S1Wmessa ovat loistoaikansa eläneihin, laajalti ja syvättikin vaikuttaneihin markkinoihin huomatuimpien jou· kossa kuuluneet Mikkelin markkinat, joiden aikanaan saavutta· ma maine tuskin vieläkään on täysin häipynyt vanhempien 1narkkinamiesten mielestä. ja joiden rippeet vieläkin elävät. Herätteen Mikkelin kaupungin vanhojen markkinoin tutki· miseen ja kuvaamiseen voin sanoa saaneeni maist. Y r; ö V a lj akka vainajalta, joka kaupungin alkuvaiheita selvitellessään oli havainnut sen arkiston sisältävän runsaasti markkinoitakin koskevia aineksia. Vaikka aineiston puute tuskin o!isi estänyt minua ulottamasta esitystä.ni k.ä.sittelemä.ni ajan tälle puolenkin, osoittautui kuitenkin kiito!.lisimmaksi tutkimustavoitteen rajoit· taminen varsinaisen •markkinakaudelt• puitteisiin. Tällaisiksi tunt1tivat kronologisesti sopivan toisaalta kaupu11gin perustamisvuosi, 1838, toisaalta niin Mikkelin kuin 'koko maankin markki· nain historiassa merkityksellinen vuosipari 1866-67. Työni alkuvaiheilta muistan sen arvokkaan avun, jota sain prof. Väinö Voionmaa l ta ohjeiden ja viitteiden sekä käsikirjoitukseeni tehtyjen selventävien huomautusten muodossa. Antoisille lisät-utkimuslällteille minut (}posti prof. Kaarlo B t o m s t e d t, joka myös teki varteenotettavia parannusehdo· tuksia käsikirjoitukseeni. Molemmille heille olen suuressa kiitollisuudenvelassa. Alkulähteinäni olen käyttänyt pääasiassa Mikkelin kaupun-

gin ]aryestys· ja raastuvanoikeuden sekä maistraathl erilaisia

asiakirjoja. Melkoisesti olen hyötynyt myös Hämeenlinnan maa· kunta-arkistoon siirretyistä Kymenkartanon läänin ja vanhim· mista Mikkelin wäninhallituksen asiakirjoista. Senaatin pape· reihin ja n.s. Böckerin kokoelmiin olen tutustunut vnltionarkis· tossa. Lämpimällä kiitollisuudella muistelen markkinakauppalu· kuun saamieni monien valaisevien suullisten tietojen lähdettä, ifiivainajaani kauppias A 1 b i n W e s te r h o 1m i a, joka tosin käsiteltävää aikaa hiukan myöhemmin, 1870-luvulta läh· tien - joutui Mikkelin markkinoita (ja toripäiviä) vuosikym· menien kuluessa omakohtaisesti seuraamaan. Muotokuvien hankkimisessa on nähnyt runsaasti vaivpa maisl'. E. 0. J. W i Ti 1a n d e r, jolle pyydän tästä esittää sydä· mellisen kiitoksen!. Lisäksi ovat monet muut mikkeliläiset kii· rettäviin ystävällisesti antaneet valaisevia selityksiä vanhoilain kaupunkikuviin. Ja vihdoin Oli mieluisana tehtävänäni lämpimästi kiittää M i k 'k e Iin k a u p u n gin, van/aan kotipaikkakuntani, johto· henkilöitä siitä, että tutkielman! on kaupungille aiheutu11eista runsaista kustannuksista lmolimalta saanut kunnian päästä päi· viinvaloon. Harras kiitollisuuteni kohdistuu nimenomaan jul· kaisemiskysymyksen varsi114iseen virittiijiiiin ja innokkaaseen edistäjään päiitoim. A. A. T i en heimoon sekä asiaa suosio!· lisesti tukeneeseen kaupunginjohtajaan, varatuom. V ii i n ö M oland eriin. Kaikki työtäni avustaneet ja tukeneet henkilöt pyydän ys· täviillisesti sulke!l kiitosieni piiriin. Keravaltn heinäkuussa 1946. Tekijä.

1 LUKU.

MIKKELIN MARKKINAT ENNEN KAUPUNGIN PERUSTAMISTA.

MARKKINOISTA YLEENSÄ JA ERITYISESTI SUOMESSA.

Samanlaisissa olosuhteissa, samoista luonnollisista syistä kuin muissa maissa ovat markkinat Suomessakin syntyneet. Aikoina, jolloin ei kukaan vielä uneksinutkaan rautatdstä ja höyrylaivoista, puhumattakaan autoista, lentokoneista ja ilmalaivoista, jokapäiväisen liikenteen ja tavaranvaihdon välittäjinä, jolloin varsinkin pohjolassa maanteitä oli vähän ja nekin huonoja, vesiväylät vain osittain perattuja, niinä aikoina oli monesti kymmenienklo peninkuJm!en päässä kaupungista asuvien maalaisten työlästä alituisesti kulkea siellä myömässä tuottei· taan ja ostamassa tarveaineitaan. Kaupunkien kauppiaita ja käsityöläisiä ei illoin huvittanut vaivalloinen kaupparetkeily tällaisissa oloissa harvaanasutuilla seuduilla. Sen vuoksi oli pakko edeltäpäin sopia tilaisuu ksista, joihin kansa laajoilta aloilta tiesi saapua vaihtamaan tuotteitaan kauppiaitten ja käsityöläisten tavaroihin, sillä tavoin monet vaflceat ja miltei kar.nattamattomat matkat supistuivat yhdeksi tarkoituksenmukaiseksi: talonpoika sai pitkän ajan kuluessa valmistuneet tuott~tnsa yhdellä kertaa kaupaksi ostavien kauppiaitten kilpailun kohottaessa maalaistavarain hintoja, hän sai niinikään ostaa pitkän ajan varaksi tarvikkeensa, samalla kuin kauppiaallekin oli luntuvampi hyöty vllkkaasta kaupanteosta yhdessä paikaJ!sa kuin kiertelemisestä ja hintoja alentavasta tyrkyttelystä. Vaikka markkinain juuret ovatkin ikivanhoissa, jopa esihistorialli-

sissa aJOlssa, kehittyivät tällaisten kaupantekotilaisuuksien pitämiseen ajan mittaan soveliaimmiksi semmoiset ajat ja paikat, jolloin ja joihin kansaa tavallista runsaammin kokoontui tärkeää kirkollista juhlaa viettämään ja pyhimyksien muistoa kunnio_ittamaan. Näistä n.s. messu i s ta (esim. Frankfurt am Mainin, Nishni-Novgorodin ja Lyonin messut, Heikin messut Turussa) sitten sangen us~in kehittyivät sääno ö II i s e s t i p a 1a a v a t v u o s i m a r k k i n a t '· Erityiset markkinapaikan edellytykset oli hallinnollisilla ja kirkollisilla keskuksilla, mutta muu~kin, maantieteellisesti edulliset. kohdat saattoivat muodostua hyviksi markkinapaikoiksi. Muutamissa tapauksissa tämmöisille paikoille ajan oloon kasvoi kaupunki, tosin ehkä ei aina suorastaan markkinain synnyttämänä, mutta ainakin siitä syystä, että paikan oma edullisuus vaati kaupunkia sinne, missä seudun väestön lisääntyessä ja tämän tarpeiden kasvaessa ei enää pelkillä markkinoilla voitu toimeentulla. 1

Markkinain tärkeyttä S u o me s s a (ja Ruotsissa) tehostamaan oli jo varhain muodostunut - oikeammin muodostettu erikoisen painava · tekijä. 1600-luvulla valtaanpäässyt merkanti.ilijärjestelmä vain vahvisti keskiajalta saakka voimassa olleen maa kaupan k i e II on : talonpojilla ei ollut oikeutta ostaa ja myödä toistensa tavaroita muuten kuin omaan välttämättömään tarpeeseen, ja niinikään oli kauppiailta .kaikkinainen kllu. panteko, osto ja myynti, maaseudulla kielletty. Kaupunk i. ja maalaiselinkeinojen •luonnollisen jaon• mukaan tahdottiin kauppa keskittää yksinomaan kaupunkeihin. Maaseutu oli jaettu kauppapiireihin, joiden asukkaat saivat käydä kauppaa vain määrätyssä kaupungissa (tosin tämä piirijako aikaa myöten useissa tapauksissa hirnmeni ja Wlohtui). Kun kaupunkeja oli vähän, sisämaassa tuskin ensinkään, ja kun luonnon ja alhaisen kulttuuritason luomiin vaikeuksiin tulivat lisäksi lainsäädännön aiheuttamat, niin jos lisäksi markkinakauppaan olisi tuntuvia rajoituksia tehty, ei kaupankäynnin mahdollisuuksia olisi paljon jäljelle jäänyt. Näin pit.källe ei kuitenkaan voitu mennä, siilä markkinat olivat välttä mättömät niin maalaisille kuin porvarislolle, ja pidettiinpä niitä sitten kaupungeissa tai maalla. ne jäi-

vät edelleen luvallisiksi, vieläpä niitä lisäiltiinkin. Niin peitti maata kokonainen markkinaverkko. Mutta rajoitteluihin taipuvainen järjestelmä ulotti erään rajoituksen vapaaseen markkinakauppaankin. Markkinat olivat luok!tetut kahteen lajiin: vapaamarkkinoi 11 a valtakun. nan minkä kaupungin porvarit tahansa saivat käydä kauppaa maalaisten kanssa , mutta lisäksi oli yhden, kahden tai kolmen kaupungin porvarien •Y k s i t y i s i ä• m a r k k i n o i ta. Kaupunkien alituisena himona oli yksityismarkkinain saaminen, ne rtitelivät niistä keskenään niin kauan kuin tämä markkinalaji sai elää. Vaikka maakauppaa salassa harjoitettiinkin ja vaikka tavallinen kaupunkikauppa aina oli maalaisiliekin avoinna, jäi markkinoiden tehtäväksi sittenkin kauan aikaa välittää suurin osa kaikesta tavaranvaihdosta. Suomen markkinain merkitys aina 1860-luvulle saakka johtuikin, paitsi sisämaan kaupunkien vähyydestä, pääasiallisesti siitä, että ni illä oli tärkeä tehtävä maakaupan kiellon seurauksien poistajana. Totta kyllä oli eräitten markkinain merkitys aikaa myöten ale!Ulut, koska niille vain harvoin kaupunkien kauppiaat saapuivat; usein niillä tuskin muuta myöliin kuin olutta ja viinaa. Mutta oli taas toisia markkinoita, joiden tehtävä kauan pysyi tärkeänä, ja uusia sellaisia syntyi aikojen kuluessa~.

ITÄ-SUOMEN, ERITYISESTI ETELÄ-SAVON, VANHAT KAUPPAOLOT. Samaten kuin Turku Länsi-Suomen ja Oulu Pohjanmaan, samoin oli Viipuri jo vanhoista ajoista ollut koko I t ä-S u om en kaupan k e s k u k sen a. Se oli ainoana ulkomaankaupan välittäjänä Savossa ja Karjalassa. Viipurin kauppaalueen laajuuden tak ia ja maakaupan estämiseksi täytyi k a ns a n j a V i i p u r i n p o r v a r i e n v ä 1 i s i ä t a v a r a nv a i h t o t i 1a i s u u k s i a kuitenkin järjestää useaan paikkaan mainitulle alueelle. ja 1500-luvun puolimaissa Viipurilie myön. nsttiin neljät yksityiset rt:~arkkinat. (Viipurin kauppa-alueeseen myöhemmin liittyneessä Käkisalmen läänissä pidettiin myös muutamia markkinoita, tosin pieniä.) Näistä neljistä yhdet oli-

vat syyskuussa maarianpäivänä La p p e en rannassa, ja ne täytyy ottaa lyhyesti puheeksi siltä syystä, että ne kahden vuosisadan kuluessa muokkasivat maaperää niille markklnoiiJe, joiden historiaan tutustuminen tässä on päätehtävänämme. Millään muulla Viipurin yksityisellä maamarkkinapaikalla ei ollut sellaisia edellytyksiä muodostua miltei koko kauppaalueen markkinapaikaksi kuin Lappeenrannalla, jonne Saimaan laajaa ja monihaaraista vesistöä myöten saattoi kulkea aina Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta saakka, lisalmea myöten. Paisumistaan paisuvan tervakaupan ansiota oli, että Lappeenrannan markkinat kohosivat ei ainoastaan Itä-Suomen, vaan koko Suomenkin suurimmiksi markkinoiksi. Tervasta ehkä suurin osa tuotiin Pohjois-Karjalasta. Markkinakansaa oli aina Pohjanmaalta asU. V:sta 1621 useitten vuosikymmenien aikana pidettiin markkinoita syyskuussa kahtezn toviin. V. 1649 Lappeenranta koroitettiin kaupungiksi, jolloin sen porvarit pääsivät kilpailemaan Viipurin porvarieri kanssa markkinoilla, mutta v. 1683 tämä savupirttikaupunki alennettiin takaisin Viipurin yksityiseksi markkinapaikaksi ja sen kahdet markkinat supistettiin yksiksi, neljä viikkoa kestäviksi. Mutta näiden merkitys väheni sitä myöten, kuin monopolisoidun tervakomppanian kahleet rupesivat terva kauppaa painamaan, jolloin vienti suuntautui enemmän Nevanlinnaan kuin Viipuriin, kunnes tuli isku, j cka miltei tyyten lopetti Viipurin porvarien Lappeen-matkat, nim. Uudenkaupungin rauha , jossa Viipu•·i joutui Venäjälle. Tos:n Savo ja Pohjois-Karjala sekä tärkeät Saimaan vedet jäivät Ruotsin haltuun, mutta toisaalta isoviha oli lamauttavasU vaikuttanut tervanpolttoon, toisaalta rahvas kuljetti tervan vanhaan tapaan viipurilaisille, niin että Lappeenrantaan, joka Savonlinnan kanssa nyt oli Itä-Suomen uuden tapulikaupungin, H a m i n a n, markkinapaikkana, sitä ei enää entisissä määrin tuotu. Suuresti ei Pohjois-Karjalan tervanpoltto ollut vielä ehtinyt elpyä, ennenkuin jo Turun tuhoisa rauha v. 1743 luovutti niin tapulikaupungin kuin sen markkinapaikatkin, Lappeenrannan ja Savonlinnan, vieraalle valtakunnalle•. Itä-Suomelle oli jälleen saatava uusi tapulikaupunki. eikä Haminan entisten oikeuksten perijää tarvinnutkaan etsimällä

etsiä. Tavoittelijoiksi ilmestyi kolme kaupunkia (Porvoo, Helsinki ja Oulu) sekä Kymen suussa sijaitseva Degerby. ·V. 17 4 5 sai Itä-Suomen tapulioikeudet Degerby, jonka nimi muutettiin Loviisaksi. Mutta jos oli Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta matka ollut pitkä jo Lappeenrantaan ja vielä pitempi Haminaan, niin kerrassaan suunna ttomaksi se nyt kävi Loviisaan, kun ei vieraan valtakunnan alueelle jäänyttä vesiväylää enää voitu käyttää ja kun maamatka kulki kiertäen kaartaen raivaamaliomien metsien halki. Kun veroviljat oli vietävä Loviisaan, läänin pääkaupunkiin, tuli sillö matkalla jonkin verran kauppaakin harjoitetuksi•, mutta hallituksen taivutteluista huolimatta kauppa enimmäkseen rupesi etsimään itselleen mukavampia uria, sitäkin suuremmalla syyllä, kun y lcisenä valituksen aiheena oli loviisalaisten välinpitämättö· myys porvarivelvollisuuksistaan, sillä talonpojat eivät aina saar.fet niitä tavaroita. joita varten kaupunkimatkalle oli lähdelly. Tästä lähtien kauppa, mikäli se ei, pääasiassa salateitse, kulkenut itärajan yli, kuten enenevässä määrässä oli ainakin pohjoiskarjalaisten kaupankäynnin laita". suuntautui Pohjanlahc!en rantakaupunkeihin, parhaastaan Ouluun, joihin se jo Viipurin menetyksen jälkren oli hiljalleen alkanut tietään etsiä. Tapulikaupungin etäisyyden takia sisämaan kaupunkien tai kauppaJoiden täydellinen puute Savossa ja Karjalassa oli nyt entistäänkin huutavampi. Varsinkin suolojen saannissa tämä alkoi tuntua. Sitäkin pahempi oli, että lähelle siirtyneen Venäjän rajan yli alkoi virrata suuret määrät tavaroita. Savon ja Karjalan kansa, joka kaikesta kauppakur juudesta huolimatta tähän saakka oli vaiennut, alkoi Turun rauhan jälkeen vaatia kauppaJoiden perustamista alueelleen. Vuoden 1743 valtiopäivillä kuultiin tällainen vaatimus ensimmäisen kerran, ja mainittiin silloin kauppalaehdokkaina Rantasalmi sekä Mikkeli tai Ristiina, joiden tuli olla tapulikaupungiksi ehdotetun Porvoon alaisia. Käräjillä kuulusteltu Pohjois-Karjalan kansa puolsi kyllä oikeuksia Porvoolie ja vielä lämpimämmin kauppaJaa Rnntasalmelle, mutta vastusti ehdotettua Mikkelin kauppaJaa sen takia, että Pohjois-Kat•jalasta ja Pohjois-Savosta sinne alkovain olisi täytynyt kulkea vieraan valtakunnan alueen kautta. Kun Porvoon, samoinkuin Oulun ja Helsingin, pyrkimykset kui.

tenkin joutuivat häpeään ja tapulioikeudet sai Degerby-Loviisa, näyttivät kauppalaunelmain toteuttamismahdollisuudet tämän jälkeen sammuneen, sillä pääasiassa Degerbyn valtioviisaan porvariston hangoittelun takia asia pysyi karilla vuosimääriä. A j a t u s M i k k e li n k a u p p a 1a s t a t a i k a u p u n g i st a raukesi miltei alkuunsa, paitsi tästä syystä, myös PohjoisKarjalan talonpoikain matkavaikeuksien sekä seudun vähämetsäisyyden vuoksi. Tosin Kymenkartanon läänin maaherra oli alkuvuodesta 17{4 antanut porvoolaisille oikeuden perustaa kauppala Mikk~Jin kirkonkylään, ja •perustetuksipa• se lienee tullutkin, multa kun ei Porvoo sitten saanutkaan t.apulioikeuksia, ei mainittu kauppala liene Loviisan porvarien hoivaa kauankaan saanut nauttia - 1750-luvun alussa sen vielä tiedetään olleen olemassa", mutta ei enää ainakaan v. 1769, sillä, kuten tarkemmin vielä tulee puheeksi, silloin Mikkeliin taas anott;in kauppalaa. Ennenkuin Mikkelin kirkonkylä kuitenkaan oli kerjennyt loviisalaisten kauppalaksi muuttua, oli sille suotu merkitys, jota se y-ksinomaan kauppalapahasena ei olisi saavuttanut.

MIKKELIN SYYSMARKKINAT SYNTYVÄT. Kaupantekotilaisuuksien puute Savossa oli niin suuri, että ennen kauppalakysymyksttt ratkaisemista täytyi saada ainakin menetetyt Lappeenrannan ja Savonlinnan markkinat korvatuiksi. Näin syntyivät. sittemmin niin kuuluiksi tulleet Mikkelin markkinat. Niiden perustamisasiakirjana voi pitää kauppakoilegin 7 p n ä e 1o k u u ta 1 7 4 4 maaherralle lähettämää kirjettä, missä ilmoitetaan, että La p p e en rannan vanhat m a r k k i n a o i k e u d et s i i r r e t ä ä n M i k k eli n k i rk on k y 1 ä 11 e. Jotta etäisimpienkin paikkakuntien asukkaat ennättäisivät niille saapua, suunnitellaan markkinoille kolmen viikon kestoaikaa , syyskuun S:n ne n (siis ristinpäivän) ja 29:n ne n (mikonpäivän) v ä 1 i s t ä jakso a 7, joka oli sama. mihin Lappeenrannan-kävijät olivat tottuneet. Kuitenkin näyttää siltä, että oli kysymys aluksi periaatteellisesta myönnytyk. sestä: eihän tuona ajankohtana vielä oHut Haminan tilalle määrätty tapulikaupunkiakaan, Degerby-Loviisa ku.n sai sellgisen oi-

keudet vasta seuraavana vuonna. Asiakirjan alustava tarkoitus ilmenee siitäkin, että vielä v. 1751 Suur-Savon kansa valtiopäivävalituksessaan anoo · Mikkelin pitäjässä tähän saakka - pidettyjen markkinain• vahvi$tamista Lappeenrannan markkinain muka iseksi ajaksi." Mutta vaikka vastaus onkin tuntematon, jotkut niitä kuitenkin olivat ruvenn~t pitämään. Ketkä sitten? Loviisan porvarit! Nämä Haminasta pakolaisina tulleet yritteliäät miehet olivat nähtävästi omasta aloitteestaan ryhtyneet käyttämään - aikoinaan Viipurilta perittyjä - lappeer.rantalaisoikeuksiaan Mikkelissä, äsken mainitun 1744:n asia kirjan ja historiallisen jatkuvaisuuden perusteella." L ovi is a n y k s i t y i sinä nämä markkinat pysyivätkin niin kauan kuin valtakunnassa yksityismarkkinoita oli. Mistä syistä tämä etu oli suotu juuri Mikkelin kirkonkylälle, mitkä olivat siis markkinain perustamisen tärkeimmät edellytykset? M i k k e 1i I I ä, vanhalla Savolahdella, oli jo i kimuisto i. s i s t a ajoista o II u t me r k i t y k sen s ä maakunnan. alati laajenevan heimon, ensimmäisenä asutus- ja kirkollisena keskuksena sekä s i ten myös k a u p p a p a i k k a n a.' 0 Asutus- ja kauppakeskuksen siitä olivat luoneet ensisijassa edulliset vesistöyhteydet, joiden tärkeyttä tässäkin on syytä korostaa. Ensinnäkin: Savonlahteen, joka oli koko Vuoksen (Saimaan) vesistön län tisimpiä lahdelmia, päättyivät tällä suunnalla karjalaisten vesireitit, ja toisekseen: paikka sijaitsi sitä paitsi tärkeällä vedenjakajalla, johon tu skin oli peninkulmaa pitemmälti Kymen vesistön lähimmistä itäisistä sopukoista, seudulla missä Karjalan ja Savon sekä toisaalta Hämeen miehet olivat ammoisista ajoista tottuneet toisensa kohtaamaan, mii!Qin sodan, milloin rauhan toimissa, tällöin varmaar.kin -etupäässä j uuri kauppaa käydäkseen. Mutta ei puutu todisteita siitäkään, että myös kansainvälinen, skandinaavinen, kauppa oli ulottanut tänr.e haarautumiaan sisävesien kaukaisemmilta valtaväyliltä, jopa sangen varhaisina aikoina. · 11 Tällaisen .keskuksen synnyttyä lankesi luonnostaan, että sinne vähitellen alkoi suuntautua myös jonkinlaisia maateitä, jotka ajan mittaan muuttuivat valtateiksi muodostaen tänne merkitykseltään yhä tärkenevän risteyskohdan. Näiden teiden iän

onkin huomautettu toisaalta osoittavan, miten vanhaa liikealuet. ta Etelä-Savo on. Siten oli vähitellen ja ainakin jo 1500-luvu!Ja ehditty siihen, että kulkukelpoisina toimivat Hämeenl:nnan-Savonlinnan valtatie eli n.s. suuri Savon tie, joka tosin vast.t nyt, Mikkelin markkinain perustamisen aikoina, alkoi muodostua · käytettäväksi vaunutieksi•, sekä Viipurin- Lappveden-SuurSavon valtatie. Mutta Savon vanhimmalle kirkolle johti toki jonkinlaisia kirkkoteitä Pohjois-Savosta saa.kka, jota paitsi rat. sain voitiin vaeltaa Kangasniemen ja Mikkelin väli. 1700-luvun lopulla rupesi Savoon lisää kunnollisiakin teitä ilmestymään.'" Turun rauhan jälkeen Mikkeli, ennestäänkin monessa suhteessa keskeinen paikkakunta, nyt rajaseudun asemaan joutuneena sai entistäänkin tähdellisemmän merkityksen, joka sai siirtämään menetetyt Etelä-Saimaan alueen markkinat juuri tänne. Mutta kaikkiin näihin seikkoihin liittyi nyt myös vaikuttavia .hallinnollisia ja sotilåallisia näkökohtia. Mikkelissähän olivat tästä lähtien maakunnan ainoa postikonttori sekä (savupirtissä sijaitseva) rajatullikamari, siellähän, • Mikkelin malmilla•, pidettili1 Savon prikaatin harjoitukset (jotka sittemmin Sprengtportenin johtamina tulivat niin tuulU:siksi) , s:ellä sijaitsivat sotaväen varastohuoneet,•~ ja sinne oli kaikkien näitten seikkojen vaikutuksesta as~ttunut asumaan suuri määrä niin siviili. kuin sotilashenkilöitä perheineen, joukossa paljon säätyläisiäkin. Rajatuliikamari saattoi tarkata karsain silmin katseitua molemminpuolista rajan yli suuntautuvaa kauppaa, ja sen merkitystä korosti vielä säännös. etteivät rajan takaa lull~et kauppamiehet saaneet tehdä kauppaa muualla kuin markkinapaikqilla ja tulllkamarien luona 11 - tässähän ne nyt olivat kumpikin. Ja mikä oli mukavampaa kuin itse paikalla pidettävillä markkinoilla ostaa hevoset sotaväelle S!!kä vil)at ja muut elintarvikkeet sen varastoihin.

Vakavaa tarvetta täyttämään Mikkelin markkinat oli perustettu, mutta edellytyksiä muodostua edeltäjänsä ver-oisiksi niiLlä tuskin a 1 k u vuosinaan oli. Suuri osa Lappeenrannan en. tistä markkma-aluetta kuului nyt toiseen valtakuntaan. Mutta ei edes se perustamiskirjassa lausuttu kauppakollegio olettamus,

että Mikk~lin markkinoille, niinkuin ennen Lappeenrantaan, saapuisi väkeä (Kymenkartanon) läänin kaikilta kulmilla, voinut toteutua, sillä eivät karjalaiset pitemmän matkan vuoksi ja v:e. raan valtakunnan vesillä kulkemista välttääksren Mikkelin markkinoilla käyneet läheskään niin runsaasti kuin Lappeenrannassa ennen- ja vielä nytkin: jos he kerran rajan yli meni· vät, tekivät he kauppansakin siellä, koska saivat paremmat hin. nat omillaan ja ostotavarat halvEmmalla. Käytiinpä Lappeenrannassa yhä edelleen muualtakin Suomesta. Mielellään taas varsi.n kin pohjoissavolaiset ja pohjoiskarjalaiset kulkivat Pohjanmaan kaupungeissa, varsinkin tapulipakon v. 1765 poistuttua. Lisäksi ei Mikkelin markkinoilla suuressakaan määrin liene käyty kauppaa sillä tavaralla, joka oli Lappeenrannan markkinain suuruuden päätekijä, tervanpoltosta kun oli Pohjois·Savossa ja Pohjois-Karjalassa Turun rauhan johdosta katkenneen mukavan kauppatien takia luovuttu melkein kokonaan. •• Mikäli tervakauppaa Mikkelin markkinoiJia mainittavassa määr;n harjoitettiin, lienevät myöjinä olleet paJ·aasta päästä Mikkelin lähipitäjien asukkaat - Mikkelihän oli kaupunkiunelmistaankin saanut luopua osittain metsänhaaskauksen vuoksi ••. Kovin var. moja emme voi olla myöskään Loviisan porvarien kaupanteon halusta näillä markkinoilla, niin hanakoita kuin he olivat olleet... kin niitä perustamaan. On päinvastoin joitakin todistuksia s:itä, että he olivat laiminlyöneet velvollisuutensa käydä niillä. Esim. käski kauppakollegi kerran (1749) maaherraa kouraantuntuvasti muistuttamaan Loviisan porvar!ita siitä, että heidän tuli t3apua ylämaan ja muille läänin markkinoille "· Maaherral:a oli taas asiasta nimenomainen tieto, jonka hän mainitsi kuninkaalle (1756) lähettämässään kirjelmässä, että nim. kauppamiehillä Makkelin markkir.oilla oli •suurimpana tarkoituksena varustaa itsensä hevosilla ja teuraskarjalla kuin varustoa maamiehet kaikenlaisilla tarpeellisllJa riltkamatavaJ·oilla•.' ~ On toisaalta ymmärrettävissäkin loviisalaisten haluttomuus: 22 pe. nlnkulman pituista matkaa vaikeissa olosuhteissa he eivät mielikseen kulkeneet, hyöty kun oli kyseenalainen vain parin peninkulman päästä valtakunnan rajan takaa tulevien Vanhan Suomen miesten kilpaillessa edulUsesli tavaroillaan, joita he saattoivat nop~asti tuoda aina uusia J...-uormia pitkän markkina-

aJan kuluessa.!• Loviisalaisten kokemukset johtavatkin heidät ratkaisevaan yritykseen: 1756:n valtiopäivillä he anovat itselleen markkinoita Sysmän kirkolle, joka on tarpeeksi kaukana itärajasta, pidettäviksi Mikkelin markkinain alkamista vastaavasta päivästä, syyskuun 8:nnEsta lukien, neljä päivää, mutta eivät halua kokonaan luopua viimeksimainituistakaan, joiden kestoaika kuitenkin ehdotetaan vain kaksipäiväiseksi entisestä loppupäästä, 2 9 päiVä s a 1k a en. Kuningas myöntääkin Sysmän markkinat, mutta Mikkelin markkinoiden täytyy kestää ne 1 j ä p ä i v ä ä, koska kaukaa tulevalle kansalle kaksi päivää on liian lyhyt aika.20 Tyk-känään muulla kuin tervakaupalla Mikkelin markkinat saavuttivat merkityksensä, jota vaille ne eivät alkuvuosinaankaan voineet jäädä. Niin Pohjanmaan vilja-aitta kuin Savo kaskenviljelyksensä ansiosta olikin ja niin paljon kuin tääitä hämälä isetkin tällöin viljaa ostelivat, ei tämä merkitys kuitenkaan viljakaupastakaan johtunut: pohjalaiset lienevät saaneet viljaosa suolaa ostaviita Savon miehiltä tai käyneet sitä noutamassa Pohjois-Savosta eivätkä Mikkelin markkinoilta, joita ei hämäläistenkään viljanosto liene maineeseen kohottanut. Hevos- ja jossai1l määrin karjakauppa se heti Mikkelin markkinain alusta lähtien niille rupesi leimaansa antamaa.n. nevosenhoito oli Savossa ja Karj alassa suuressa voimassa, niiden he-voset olivat vanhoista ajoista saakka olleet hyvin haluttua kauppatavaraa.2 ' Samalla kuin maalaisten bevostarpeen ohella palautamme mieleemme Savon prikaatin ja Loviisan kauppiaiden hevostarpeen, on meidän huomioonotettava myös rajantakaisten, niin suomalaisten kuin venäläisten, hevosenostohalu, joka tosin täytyi tyydyttää viranomaisten tietämättä. Tuskin erehtyy oletta'€Ssaan markkinain pitoaikaakin määrättäessä silmällä pidetyn, paitsi lappeenrantalaisperinnettä ja yleP.nsä sopivaa vuo· denai kaa, myös ikivanhaa kansanuskomusta, JOnka mukaan mikonpäivällä oli karjanboidoUinen ja erikoisesti •hevospäivän luonne•. Mutta väkeä keräävänä tekijänä on lisäksi saattanut vaikuttaa se seikka, että mikonpäivä vanhastaan oli myös palkollisten pestauspäivä."' V:n 1760 tienoo muodostaa ilmeisesti käänteen Mikkelin markkinain merkityksessä. Paitsi sitä, että loviisalais ..

ten nyt kannatti paremmin tulla niille rihkamakuormineen saa· tuaan rajantakaisten kilpailun markkinain kestaajan lyhentämisen jälkeen heikennetyksi, heidän intoaan kannusti epäilemättä myös se, että Mikkelin markkinat olivat nyt, lukuunottamatta heidän omia kotimarkkinoitaan, Loviisan ainoat yksityiset, sen jälkeen kuin Sysmän markkinat oli v. 1762 avattu myös Helsingin ja Porvoon kauppiaille. Mikkelin markltinain vakiintumi· nen ilmenee - lukuwlottamatta niiden almanakkaan merkitse. mistä vasta v:sta 1760 lähtien - myös k a u p a n k ä y n n i n m u o t o j en näihin aikoihin alkavasta kiteytymisestä, mikä etupäässä tapahtuu niin ylempää tulleita kuin omiakin määräyksiään toteuttavien viranomaisten ansiosta. Tämä koskee m.m. myöntipaikkoja. Kaupattuaan alkuaikoina tavaroitaan markkinapaikan äärellä sijaitsevista taloista ja torpista Loviisan porvara olivat 1760:n tienoilla saaneet määräyksen, että kauppiaiden oli Mikkelin markkinoilla •varustauduttava kojulla tai puodilla itse markkinakentällä ja pystytettävä ne paikalle, jonka sikäläinen tullikamari kysyttäessä määrää•. Näiden puolien olemassaolon todistavat Loviisan kauppiaiden perunkirjat '"• ja niiden sijainnin ilmaisee liitl~nä oleva 1775:n kartta selityksineen. Kartas· sa Pirttiniemen puoleisell.a Naisvuoren juurella n:o 39:n kohdat. Ia näkyvä seitsemän rakennuksen rivi tarkoittaa markkinapuoteja (•marknadsbodor•), tietenkin juuri loviisalaisten, jotka vie. lä siihen aikaan olivat yksinoikeutettuja kauppiaita täällä. Markkinakenttä n ä, jolle puodit oli määrätty rakennet. taviksi, emme siis voi pitää muuta paikkaa kuin puodeista maantiehen ulottuvaa aukeamaa, jota nimitetään hiekkanummeksi (•sandmalm•, n:o 34) ja jonka toisella laidalla sijaitsi käräjä. ja pitäjäntupa (37). Kenttä oli osa Kirkonkangasta (•Kir~ konkangas•), jonka pohjoisäärellä, ikivanhan Kivisakastin vieressä, kunnianarvoisa temppeli oli kohonnut ja jonka alueel. Ie nyt, pian markkinain perustamisen jälkeen. oli rakennettu uusi kirkko, minkä muisto tänäkin päivänä elää Kirkkopuiston nimessä. Tällä ikitutulla nummella nyt kansa tottui uudenkinlaisia •messuja• viettämään.

MrKKELIN TALVIMARKKINAT SYNTYVÄT. Kuten aikaisemmin on viitattu, oli Pohjanmaan kaupunkien saavuttama tapulivapaus yhä en•emmän vieroittanut Kymenkar. tanon läänin pohjoisosan asukkaita Loviisasta ja sen Mikkelissä pitämistä markkinoista. Suur-Savossa asianlaita on varmaan. kin ollut toinen, osittain syistä, jotka äsken esitimme loviisalais. ten kaupanteonhalun olettamastamme kasvamisesta puhuttaessa. Savon eteläseutujen kansahan rupesi jo toisialdn markkinoita kaipaamaan. V. 1 7 6 9 Suur. Savon rahvas s i t te n p y ysikin talvimarkkinoita Mikkeliin, pidettävik. si paavalin-tai kynttilänpäivän maissa. Syyk.9i mainittiin •tämän seudun kansaa painava vaikeus pitkää tietä kulje-ttaa kaupunki in niitä tavaroita, joita siUä saattaa olla vaihdettavana• . Mutta kansa tähtäsi kauemmas. Se arveli olevan syytä kauppa1 a n k i n p e r u s ta m i ·se en Mikkelin pitäjän ki.rkonky lään. Anomusta vastaan sen molemmissa kohdin asettuivat sekä maa. herranvirasto '<'ttä Loviisan maistraatti, koska porvaristo Mikkelin kirkonkylän kaukaisuuden vuoksi ei saattanut kuljettaa sinne suoloja, joita kansa muuten haki kaupungista paljon ai,kaisemmin kuin tammikuun lopulla tai helmikuun alussa~• niin, aivan: kansa haki, ikäänkuin ei sen matka Mikkelistä ja Mikkelin takaa Loviisaan olisi ollut yhtä pitkä ja pitempikin kuin porvarien matka Loviisasta Mikkeliin. Lisäksi selitettiin syysmarkkinain vallan hyvin riittävän niin porvaristolle kuin kansalle. Pätevämmällä tuntuvia syitä oli kauppakollegilll esitettävänä. Sen miel~stä sellaiset markkinat ainoastaan hyödyt. täisivät niitä, jotka salateitse veivät ja loivat kiellettyjä tavaroita rajan yli, sillä juuri keskitalven aikana •Pohjanmaan ja Suomen rahvas• piti tapanaan käydä Viipurissa ja Haminassa. Sen vuoksi kollegi ehdotti anomuksen hylättäväksi, •sekä kan· salh tarpeettomana että yhteiskunnalle vahingollisena•, ja samoista syistä se vielä vähemmän saattoi puoltaa kauppalan perustamista Mikkelin kirkonkylään. Hallitus hylkäsikin ar.omuksen.'• Kauppa lakysymys oli siis taas ollut vireillä, ja vihdoin se ratkaisun saikin, vaikkei juuri Suur-Savon kansan mieltä myöten. Tapulivapauden myöntämistä seurannut Kustaa lll:n uudis.

tussarja, johon kuului myös Savon ja Karjalan kansan kauppamahdollisuuksien parantaminen m.m. perustamalla kaupunki niiden alueelle, ajoi kyllä Loviisan porvarien estely-yritykset lopullisesti kumoon, ja tuloksena näytti olevan Mikkelin kauppalan perustaminen. Tästä kuningas kesäkuussa 1775, ollessaan kiertomatkalla Suomessa, antoi Helsingissä päivätyssä kirj eessään jo määräyksenkiu. Mutta Kymenkartanon lääniin pääs. tyään ja oloihin tutustuttuaan hän kumminkin huomasi, että Mikkelin kauppalasta ei olisi ollut Savon ja K a r j a 1 a n k a u p p a ta r p e en t y y d y t t ä j ä k s i. Monia tarkoitusperiä silmällä pitäen kuningas vielä samassa kuussa määräsi uuden läänijaor. Suomessa toimitettavaksi, jolloin Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala Iohkaisiiin eri lääniksi. Sen hallituspaikaksi sitten valittiin Kuopio, joka näin sai myös kaupungin oikeudet (1782) .' Kymenkartanon läänin, johon m.m. SuurSavo tuli kuulumaan, maaherran istuin siin·•ttiin syrjäisestä Loviisasta Heinolaan. Oman kauppapaikan ja omien markkinain saamisen luulisi vieläkin vähentänee:1 pohjoissavolaisten ja pohjoiskarjalaisten käyntejä Mikke:in markkinoilla. Mutta toisaalta yksityism((rkkineiden lakka1tttaminen v. 1788 (käytännössä vasta 1798) merkitsi käännettä suurempaan tarkoituksenmukaisuuteen, kun kansl siitä lähtien yhden kaupungin porvarien armoista vapautuneena sai tuotteensa myödyksi ostajien kilpailun koroittamiin hinto:hin. Voi arvata, että Mikkeliukin markkinat, tästä lähtien vapaamarkkinat, sen johdosta entistään e~emmän keräsivät väkeä, niin kansaa kuin useiden kaupunkien kauppiaita, joitten kierte;y markkinoilta markkinoille nyt kaiketi sai yhä suuremp3a vauhtia. Onpa arveltu Mikkelin markkinain kuuluneen Suomen suurimpiin1c, vaikka Kuopion talvimark kinat. nämäkin hevoskauppansa ansiosta, niitten kanssa voimakkaasti kilpailivat. 27 Ta 1v i m a r k k i n o i ta näkyy Mikkelin kirkonky lässäkin ka!kesta huolimatta aletun pitää. Mistä lähtien, se jäänee hämärän peittoon, mutta voi arvata kauppalatoiveita kohdanneen pettymyksen niitten syntymistä jouduttaneen. Esivalta ei niitä tosin ollut perustanut vielä siihen aikaan, jolh ensim:nä!-

nen niihin soveltuva tietomme on, mutta nähtävästi •kansan ma. jesteztti• niitä oli sittenkin alkanut viettää. Vallitsevan asianti· Jan toteamisena meidän näet täytynee pltäii sitä Mikkelistä esitettyä mainintaa, jonka tapaamme Tuneldin ja Porthanin v. 1 7 9 2 ilmestyneestä maan tieteestä: ·Täällä pidetään 2:t markkinat vuosittain, ja ovat mikonpäivän aikaan pidetyt hyvin mukitykselliset sekä kestävät monta päivää•., Mikkelin talvimarkkinain 1a i II i s ta m i s kysymys o!i kietoutunut valtakunnan yleiseen vapaamarkkinajärjestelyyn, jonka kauppakollegi oli pannut vireille v. 1788 annetun yksityismarkkinakiellon yhteydessä. Sen ratkaisua kuitenkin viivyttivät sota, joka erityisesti koetteli juuri Kymenkartanon lääniä, ja vaaditluja lausuntoja pohtivien maaherrain yaihtuminen, vieläpä hallitsijanvaihdoskin, puhumattakaan siitä, että joka puolelta va lta kuntaa saapui lakkaamatta valituksia kauppakollegin järjestelysuunnitelman johdosta. Vasta kolmen vuoden kuluttua edellämainitun aloitteen teosta läänin uuden maaherran, Ramsayn, lausunto lähtee Jiikkee!le. Samalla kuin hän havaitsee muutamat läänin markkinoista lakkauttamisen arvoisiksi, hän ehdottaa tilalle uusia, m.m. Mikkeliin, •Savon keskukseen •, josta asukkaitten karjoineen on pil· kän matkan vuoksi vaikea päästä muille markkinoille. Alkamis. ajaksi esitetään helmikuun 22 p:ää. Mutta puhumattakaan muis. tä viivykkeistä - m.m. on taas kerran Mikkelin kauppalakysymys pulpahtanut pinnalle vajotakseen vanhaan tapaansa- ~iir tää markkinajärjestelyn ratkaisua kauppakollegissa tällä välin kl:k$illy ajatus •vakituisista markkinapaikoista• (Permanente. Marknads-platser) - mikä nimitys itse asiassa vain tarkoittaa kauppaJaa sekin. :t Tällaista markkinapaikkaa on suunniteltu m.m. Mikkeliin. Kiintoisa on silloisen maaherran, Loden, tästä ehdotuk.s€Sta antama lausunto. Vastustettuaan aikaisemmin kaupungin perustamista Mikkeliin hän nyt virittää ylistysvirren tuolle •ainoalle erinomaiselle paikalle tässä eli Kymenkartanon läänissä•. Vakituisen markkinapaikan perustamiseUa tähän yli 20 pnk:n päässä lähimmästä kaupungista sijaitsevaan pitäjään, jossa m.m. asuu tavattomasti säätyläisiä ja pid~tään vuotuiset Savon rykmentin harjoitukset y.m. yleisiä kokouksia, olisi niidenkin tarpeiden tyydyttämisen johdosta jopa koko •maan me-

nestykseen mitä terveellisin vaikutus•, multa siitä huolimatta teuraskarjan, kudonnaisten, kauppaan liikenevien elintarvik. keitten ym. myönti vaatii maaherran mielestä myös kerran tai pari vuodessa vapaamarkkinoita. Lausunnon Kymenkartanon lääniin perustettavista vapaamarkkinoista tai sellaisiksi muutettavista yksityismarkkinoista antaa v. 1789 kauppakollegio pyynnöstä myös Loviisan kaupunki, joka nyt, menettäessään viimeisetkin yksityismarkkinan. sa, nim. Mikkelin, on valmis ehdottamaan nämä muutettaviksi vapaiksi, samoinkuin omat, kaupunkiin aikoinaan Suur-Savon kansan anomuksesta perustelut tammikuun lopun markkinansa. kin, jotka maistraatti tosin jo kerran oli leimannut merkityksettömiksi niin kaupungille kuin maaseudullekin.10 Nämä markkinat kai nyt vuosikymmenessä ovat ehtineet tulla niin merkityksellisiksi molemmille, ettei uusia markkinoita lääniin jääneelle savolaisalueelle, enempää Mikkeli in kuin muuallekaan, näytä tarvittavan. Saatuaan näin viimeisen tilaisuuden puuttua läänin markkinakysymyksiin lovii~alaiset joutuvat kuitenkin aikanaan huomaamaan, että asian ratkaisu tapahtuu laajem. masta kuin Loviisan porvarien näkökulmasta katsoen. Kun hallituksen v. 1799 •vapaamarkkinain perustamisesta ja järjestelystä Heinolan läänissä• antama päätös vihdoin saapui maaherralle, hän saikin huomata edeltäjänsä koko lääniä koskevan ja hänen itsensä Mikkelin kohdalta kannatlaman ehdotuksen - tietysti unhoonpainuneita vakituisia markkinapaikkoja lukuunottamatta - perineen täydellisen voiton: M i k k e 1 i n t a 1 v i m a r k k i n a t o 1 i v a t s a a n e e t v a h v i st u k s e ns a. Niitä oli pidettävä vuosittain helmikuun 22. ja seuraavina päivinä yht. neljä päivää, minkä ohella syysmarkkinat, alkaen syyskuun 28 p:stä, edelleen jäivät elämään, jopa - kuten loviisalaiset v. 1789 olivat ehdottaneetkin - kahdeksanpäiväisiksi pitennettyinä (läänin muut markkinat saivat kestää enintään kolme päivää). Uusi järjestely oli astuva voimaan v:n 18 0 2 a 1 u s l a, ja siinä monet muutkin kaukana kaupungista sijaitse. vat seudut saivat omat t.alvimarkkinansa, minkä lisäksi muitakin markkinaoikeuksia myönnetti\n. 3 ' Edellämainittuihin aikoihin Mikkelin markkinoita sitten kauan vietettiinkin, kunnes, tilapäisen poikkeuksen jälkeen, hal-

litus v. 1831 Juvan, Kangasniemen ja Mikkelin talonpoikail1 anomuksesta antoi uuden määräyksen markkinapäivien a j o i s ta, joiksi täten vakiinnutettiin m a a 1 i s k u u n 1 5 : s ja seuraavat sekä syyskuun 2 3: s ja seuraavat.•: Yleensä, niinpä jo viimeisessä ruotsinaikaisessa markkinajärjestelyssäkin, oli yhtenä periaatteena markkinain asettaminen ajoiksi, jolloin kansa parhaiten jouti kotiaskareiltaan. 33 V:n 1831 määräyksen antajana ei enää ollut Ruot~in hallitus, vaan Suomen, autonomisen Suomen, oma. 1808--09 vuosien sota ja sen seuraukset olivat perinpohjin muuttaneet valtiolliset olot. Näillä seurauksilla oli tietysti suuri merkityksensä Savon kaupalle ja niin arvattavasti Mikkelin markklnoillekin. Savon maa. kunta-alue oli eheytynyt, koko Suomi yhdistynyt, vapaana oli vanha kauppatie, jonka Uudenkaupungin ja Turun rauhat olivat lukenn~t. Savon kauppa kääntyi pois Pohjanmaalta, Viipurista tuli jälleen sen tuotteiden vientisatama, ja varsinkin voita ruveUiin nyt suurissa määrin viemään. Markkinamatkojakaan ei enää raja haitannut, ja Mikkelin markkinoissakin tämän esteen poistumin~n tuntui. ).'{utta vasta uusissa valtiollisissa oloissa Mikkelin kaupunkiunelmatkin pääsevät toteutumaan, ja tämän tapahduttua alkaa uusi jakso Mikkelin markkinainkin historiassa.

II LUKU.

MIKKELIN KAUPUNGIN MARKKINAIN TEHTÄVÄ JA EDELLYTYKSET.

MARKKINAIN MERKITYS KAUPUNGILLE JA MAASEUDULLE. Sisämaan kauppaolojen takapajwsuutta vielä viime vuosisadan alkukymmeninä kuvaa Mikkelin läänin kuvernöörin v:lta 18 3 2 antama kertomus, minkä mukaan 1 äänissä ei h a rj o i te t t u kauppa a m u u 11 o i n k u i n m a r k k i n aa i koin a, jolloin maamiehet möivät omia tuotteitaan. Mikkelin ruununvouti ilmoitti kolmisen vuotta myöhemmin oman &lueensa osalta suwmilleen samaa:' • Kauppaa voutikunnassa ei yleensä voi katsoa laajaksi, koska kansan askartelu sillä alalla (industri derutinnan) rajo:ttuu at:lOastaan siihen, että se kaupunkeihin, joista ennen enimmäkseen käytiin Loviisassa, Porvoossa ja Kokkolassa, mutta nyttemmin eli sittenkwn ruununverot ehdottomasti on suoritettava Venäjän rahassa, Lappeenrannassa ja Viipurissa, vie viljaa, voita, laJia, jonkin verran kuivaa lihaa, liinakankaita, kudonnaisia ja vähän lintuja samoinkuin paloviinaa sekä ketun-, suden ja vasikznnahkoja, siten hankkiakseen itselleen rahaa vuotuisten kulujensa, kuten suolan, raudan, tupakan ja muiden pikkutarvikkeiden, maksamiseen, ja [rajoittuu toiseksi] siihen, että re markk\noilla myö karjaa, liina- ja villakankaita, kaloja, hiukan tervaa ja puuastioita sekä nahkata\·~roita. Sitä paitsi muutamat yksityiset harjoittavat myös ni inkutsuttua pikku maakauppaa etupäässä Pietarin ja Porvoon kaupunkeihin, vaihtamalla voita, talia, lintuja ja turkiksia, joita täältä ostetaan, kahviin, sokeriin, rom-

miin, viiniin, ikkunalaseihin ja jossain määrin kankaihin, jotka sitten myödään tarvitseville maassa; sen lisäksi on muutamilla rautavarastoja kauppaa varten, Salahmin rautaruukilla Usalmes. ta ja Juankosken (Strömdahls) rautaruukilla Nilsiän pitäjästä, jotka kumpikin sijaitsevat Kuopion läänissä.• •Kauppaa-- ei yleensä voi katsoa laajaksi• siis vielä 1835, ja kuka tietää, kuinka kauan Mikk~lin kirkonkylä olisi saanut odottaa kaupunkiprivilegiota kaupallisen merkityksensä takia. Hallir.nolliset näkökohdat lopulta määräsivätkin kaupungin perustamisen. V. 1831 toimiteUiin Suomessa uusi läänijako; perustettiin m.m. Mikkelin lääni, jolloin maaherran entinen asuinpaik ka, Heinola, jäi liiaksi syrjään uuden läänin keskuksesta. Mukavamman keskuspaikan saamiseksi uudelle läänille hallitus ryhtyi hankkimaan k a u p u n k i o i k e u k s i a M i k k e 1 i n ki r konky l äile, joka 7 p:nä maaliskuuta v. 1838 julistettiin ma"akaupungiksi (uppstad), minne v. 1843 lääninhallituskin muutti. Ettei Ristiinan kirkonkylä ollut voittanut kilpailussa, vaikka sillä onkin paljon mukavampi asema kulkukelpoisen IM!Sireitin varrella, siihen lienee pääasiallisena syynä ollut Mikkelin historiallinen merkitys, mutta vai !Ja vaikutusta eivät liene olleet ne viisi valtatietäkään, jotka yhtyivät Mikkelin kirkonkylässä. Perustamiskirjan 6:nnen §:n mukaan piti Mikkelin kaupungin kauppaoikeuksien •erinomailtain tarkottaman kaupungin asukasten ja ympäryskunnan varustamista tarpeellisilla ja luvallisilla kauppatavaroilla, niinmyös maakunnan viljain ja teosten ylösostoa ja myymistä.• Tämä maakaupungin kaupan tarkoitus oli toteutettava niillä keinoin, mitkä 7:s § mainitsi: •Kahdet yhteiset vapaa-markkinat pitää vuotuisesti kaupungissa pidettämän, jotka kestäkoot ylinnä kolme päivää. Näillä vapailla markkinoilla saavat kaikki Suomen kaupunkien kauppiaat ja porvarit olla ja kauppa-oikeuttansa lain ja asetusten jälkeen harjoittaa, ei vähemmän kuin Suomen kansa, jonka pitää estämättä saada kaikin ajoin, sekä maata ~ttä järviä myöten, kaupunkiin kuljettaa viljojansa ja teoksiansa, niitä siellä myydä ja itsensä larpeellisilia kaJuilla varustaa. Kaupungin omat kauppamiehet ja porvarit saavat myös tehdä kauppaa ja ostoja kaikilla markkinoilla Suomen erinäisissä paikkakunnissa.• (8:s § lupasi

täydellisen, voimassaolevista ammattikuntasäännöksistä ja kauppamääräyksisUi riippumattoman elinkeinovapauden kau. punkiin asettuncille elinkeinonharjoittajille.) Aikakauden ja maan taloudelliseen yle.istilaan nähden oli luonnollista, että paikkakunnan vanhat markkinat sen kaupungiksi muuttuessa säilytettiin. Aikahan oli sellainen, olosuhteet varsinkin tähän uuteen kaupunkiin nähden sellaiset, että se saat. toi kauppaoikeuksiaan harjoittaa ajateltavissa olevista jokapäiväisen kaupunkikaupan ja markkinakaupan muodoista miltei yksinomaan jälkimmäisellä ja että kansan oli turvaudutt:~va samaan. Mitä v. 1827 sisämaan kaupunkien kaupasta sanottiin Riihs-Arvidssonin teoksessa •Finland och dess invånare• (s. 38), sen saattaa täysin syin sovittaa vähän myöhemmin perustetun Mikkelin kaupungin kauppaan: •Kaikkien elinkeinojen edistymisen tärkein este mainitussa maassa on sisämalsen kauppaliikkeen harjoittamisen vaikeus, joka liike on kuihtuvassa t'Jassa. Näin oJJen on turhaan perustettu kaupunkeja sisämaan paikkoihin, joihin kaikki edullinen yhteys on poikki; kaikki tavarat kuljetetaan, useimmissa tapauksissa, rattailla tai reillä. Vapaa maakauppa olisi nykyisessä tilassa suuri hyvätyö Suomelle•. Mutta täUe alaiJe ei kaupungin k.;iuppiaan enemmän kuin maalaisenkaan ollut yleensä vielä nenäänsä pistäminen.= Entä ·kaupungin asukasten ja ympäryskunnan varustaminen tarpeellisilla ja luvallisilla kauppatavaroilla•? Ed~llisistä ei ollut paljon vaivaa eikä ansiota: v. 1839 heitä oli Mjkkelissä kauppiair.een päivineen 63 henkeä, ja vuosikymmeniä kaupunki sai vanheta. ennenkum luku nousi tuhanteen. Toisaalta Mikkelin kauppi.:at eivät tunnu erittäin hyvin pystyneen tyydyttämään edes kau. punkilaisten tarpeita, vielä vähemmän maalaisten. Muutamat harvat liikkeenharjoittajat, eivätkä kai kovin varakkaita nekään, kykenivät huor.osti suuriin tukkuostoihin vieraista kaupungeista. Eivät he liioin jaksaneet ostella maalaistuotteita. Kan. sa teki joka talvi matkoja merikaupunkeihin, joista se sai mitä tarvitsi ja joissa se tapasi kauppiaita, jotka jaksoivat maalaisilIekin maksaa, Maataistuotteiden välitys tuntuu kuitenkin vähi. tellen lisääntyneen sitä myöten, kuin maalais~t tottuivai v:emään tavaroitaan uuden kaupungin kauppiaille •, ja matkat rannikolle vähenivät samalla, kansan vähitellen oppiessa ostamaan Mikke.

!Jn kauppiailta. Mutta syvin syy kauppaliikkeen laimeuteen on kuitenkin sama, minkä Riihsin ja Arvidssonin teos vanhempiin kau?unkeihin nähden toteaa ja mikä myös Mikkdin järjestysoikeuden kuvernöörille läheltämissä vuotu isissa ja viisivuotisrapor teissa säännöllisesti toistetaan-, vieläpä niin myöhään kuin v. 1860: ·Kauppa - - on samoinkuin tähänkin asti ollut sangen rajoittunutta: syy tähän on ehdottomasti etsittävissä huonosta n;siliikmteestä, koska on mahdotonta laivoilla päästä kaupunkiin -•.• Ainoastaan matalapohjaisilla veneillä saattoi jonki:llaista vesiliikennettä harjoittaa, ja näitten kuljetusneuvojen tärkein tehtävä oli yhteyden välittäminen Lappeenrantaan ja Savonlinnaan.'' Seuraavanlaisen kuvan piirtää muuan tutkija senaikaisten maakaupunkien alakuloisesta kaupallisesta asemasta merikaupunkien ja maaseudun välillä6 : •Kauppaansa harjoittivat ne oikeastaan vain merikaupunkien kauppiaiden laskuun, joiden suoloja, rautaa ja rihkamaa ne möivät maalaisille ja joille ne o~tivat maalaisten tuotteita. Ansioita nämä maakaupunkien kauppiaat saattoivat saada ainostaan epät-erveellisillä pikkukeinotteluilla, vetämällä nenästä maalaisia ja toisiaan.• Mikä pelasti tällaisissa olosuh teissa niin porvari t kuin maalaiset, jollE>i markkina kauppa. Tämä on suoranainen elinehto vielä ainakin käsiteltävämme ajan alkupuolella. Pitämällä hyvät markkinat kotikaupungissaan ja kiertämällä markkinoilta mark. kinoille sisämaankaupungin porvari saattoi hankkia toimeentulonsa; niillä hän teki suurimmat ostckser.sa ja myöntinsä. Mark. kinoilla merikaupunkien ja maakaupunkien kauppiaat helposti tapasivat toisensa. Mutta sitäkin tärkeämpi oli markkinoilla käynti kansalle; se oli ikivanhoista ajoista voimassaollut tilaisuus ostaa vaikka koko vuoden tarvikkeet yhdellä kertaa, sikäli kuin siihen kykeni, sekä myödä tuolleensa parhaiten maksavalle ja ansaita rahoja veroihinsa; näin säästyi monta merenrantamatkaa. Suuri merkitys oli markkinoilla aikoinaan hintojen määrääjinä; siinä suhteessa niille oli tavallaan sama tebtävä kuin nykyajan pörsseillä. Huikeat summat rahaa Iiikuteitiin yksillä markk inoilla. Vaikea on mennä sanomaan, vieläkö 1830-1860-luvuilla suu rin osa kaikesta liikevåihdosta kävi markkinain välityksellä, mutta varmasti tämä osu us oli mitä

tuntuvin ja ainakin vielä 30-Juvulla, kuten hiljattain näimme, Mikkelin läänissä ylivoitt~inen. Yksin kaupar!teko ei kuitenkaan kerännyt ihmisiä markkinoille. Nämä joutuivat palvelemaan myös kansan luontaista ko. koontumis-, seui·ustelu. ja huvitteluhalua, muita siihen tarjoutuvia tilaisuuksia kun ei tähän aikaan paljoa ollut. Missä mainitut ominaisuudet tavallista syvemmällä elivät ka nsanluonteessa, niitten seutujen markkinoilla kai oli suurimmat edellytykset vetää kansaa. - Lisäksi Mikkfli oli läänin pääkaupunki, jossa kansa saattoi mukavasti toimittaa asioitaan lääninvirastoissa markkina-aikoina.

MlKKELIN MARKKlNAIN ASEMA MAAN MARKKINAJÄR· JESTELMASSÄ JA ONNISTUMISEN EDELLYTYKSET. Markkinain onnistumiseen vaikutti merkitsevästi se, mih in aikaan vuodesta ne pidettii:1 ja miten pa l jon m u i t a m a r k k i n o i t a o 1 i 1ä h i a i k o i n a j a -s e u. d u i 11 a. Periaatteena oli, että kunkin kaupungin tuli saada sekä talvi- -että syysmarkk;nat, kuitenkin niin, etteivät eri kau. punkien markkinat sattuneet samoiksi ajoiksF. Nimenomaan Mikkelin talvimarkkinoilla oli siinä suhteessa suuria etuja puo. le!Jaan, eikä kaupunkia perustettaessa vakiintuneisiin määräaikoihin koskettu. Ja sittenkuin v. 1821 useinlmat maalaismarkkinat siv~ellisesti turmiollisina ja kaupall isesti tarpeettomina oli lakkautettu, koitui kilpailijain kuolema kaupunkimarkkinain eduksi 6 ; osansa saivat sitten Mikkelinkin markkinat. Näiden elinvoimaisuutta ja merkityksellistä asemaa maan markkinaver. kostossa todistaa muuten se, että ne molemmat, vielä maalaismarkkinoina oll~n, säilyivät puhdistusta tehtäessä harvojen joukossa. Vilkkaat olivat Mikkelissä varsinkin kev ä l m a r k k i n a t (nimitämme maaliskuun puolivälin markkinoita täten vähintään yhtä oikeutetusti kuin talvimarkkinoiksi). Vielä 1700-1uvun lopulla Mikkelin syysmarkkinat olivat vieneet voiton keväisistä (kuten olemme huomanneet Porthanin to. distavan), mutta ainakin kaupungin p~rustamisesta lähtien suh-

de on voimakkaastJ ja pysyvästi päinvastainen. Kevätmarkkinain tärkeämmän merkityksen näemme vakuuttavasti sekä liik· keenharjoittajain taulukaista että sanomalehtien uutislstak:n (ks. IV lukua). Niistä lähes kahdeksistakymm~nistä maJ·kkinoista, jotka Suomessa vuosittain pidettiin, tuli maaliskuun osalle vain kuudet, seitsemät. Näistäkin neljät olivat niin kaukana Mikkelistä kuin Pohjois-Pohjanmaalla, ja yhdet, Lappeenrannan, paria viikkoa ennen Mikkelin markkinoita. Häiritsevä vaikutus oli näin ollen pieni. Mutta Mikkelissä olivat sitä paitsi, Ylitorniota lukuunottamatta, kevään v i i me i se t m a r kk i n a t : koko huhti- ja toukokuussa ei pidetty ainoitakaan ja kesänkin kolmena kuukautena vain seitsemät, nämäkin meren tai (yhdet) Laatokan rannoilla asti 0 • Luonnoltisesti nyt sisämaan kansa koko pitkäksi markkinattomaksi ajaksi keräsi varastoon sitä, mitä markkinoilta saatiin, elintarvikkeita, rautaa, tupakkaa j.n.e. Mutta tärkeintä oli he v o s te n h a n k k i m in en kesäksi. Ostaja laski edullisimmaksi hankkia h~vosen näin myöhään keväällä; silloin hän pääsi ruokkimisen vaivoista ja kustannuksista vähemmällä, vaikka hinta olisikin Mikkelissä ollut hiukkasta korkeampi kuin muualla. Kuopion talvimarkkinain ohella Mikkelin kevätmarkkinat näin lienevät olleetkin Suomen suurimmat markkinat "'· Syys m a r k 'k i n a t eivät siis vetäneet vertoja keväisi lle, mutta merkitystä oli toistaiseksi vielä niilläkin. Niiden olemassaolon ja suuruuden määräsi suurimmaksi osaksi se, ett.ä ne pidettiin k a r j a no s t on aikaan. Mutta niiden pitämispäivät eivät sattuneet edultiststi. Jo ennen niitä oli, melkein markkinatloman kesän jälkeen, syyskuussa pidetty useita muita, m.m. J yväskylässä, ja aivan samoihin ai koihi n kuin Mikkelissä olivat markkinat myös Hämeenlinnassa ja Viipurissa. Syyskuun tusi. nasta markkinoita joutui noin toinen puoli ajan ja paikan puolesta liian lähelle Mikkelin markkinoita, ja ennenkuin taas markkinaton marraskuu tuli, oli lokakuun kahdeksantoista ensimmäisen päivän kuluessa kerjetly pitää kokonaiset seitsemätloista markkinat, m.m. Heinolassa, Kuopiossa, Savonlinnassa ja Anianpellolla". Miten tällainen yhteen läjään kasautunut markkiosin 'runsaus vaikutti niihin kuhunkin, on ymmärrettävissä.

Sangen laajalta alalta tulvi kansaa Mikkelin markkinoille, enimmäkseen luonnollisesti Savosta, mutta j o k a 1n en m a ak u n takin o 1 i e d u s t e t t u n a. Kauppiaita, muita liikkeen. harjoittajia ja •komdjantteja• kertyi niin sisämaasta kuin merenrannoilta, vieläpä ulkomailtakin. Mikkeliinhän, kuten on mainittu, toi jo viisi valtatietä: sinne pääsi, paitsi •pitkin Turun t:etä, Hämeenlinnan härkätietä• ja Viipurista Lappe~nraonan kautta sekä Savonlinnasta päin johtavia teitä, myös niitä myöten, jotka nyttemmin valtatien kunnossa olevina toivat Pohjois-Savosta sekä (Kangasniemen kautta) Pohjanmaalta. Paikallistiet ja vesiväylät lisäksi, jälkimmäiset eivät tosin kaikki kesäisin ensiluokkaisia, mutta talviteinä sitä käyttökelpoisempia•=. Mikkelin kaupungin ja sen markkinain a 1k u s a t t u i k e s k e 11 e S u o m e n p a r a s t a m a r k. k i n a kautta - Voionmaan antamaa nimitystä käyttääkseni. Lainatta.koon tämän tutkijan sanat Tampereen historiasta: .Suomen markkinain kukoistuskautta siten kesti vielä 19. vuosisadan :::lkupuo!ellakin; ja niiden varsinainen loistokausi olikin juuri tähän aikaan, jolloin höyrylaivain, rautateiden, elinkeinovapauden ja suurkaupunkien aika oli alkamassa, vaan ei vielä järkyttämässä vanhoja kauppa- ja liikeoloja•." Markkinat levittivät Mikkelin mainetta ympäri Suomea, muutahan ei tämä Saimaan lahden perukkaan piiloutunut kåupungin tapainen antanut itsestään kuuluakaan. Niistä sisälsivät selostuksia monen monet sanomalehdet. Ne olivat Mikkelin magneetti.

ill L UK U.

KAUPUNGIN MARKKINAVALMISTELUT JA -JARJESTELYT.

MARKKINAPUOT.I EN RAKENTAMINEN Y.M. PYSYVÄLUONTEISET VALMISTELUT. Ensimmäinen ja tärkein toimenpide kaupungin puolelta kah. desti vuodessa palaavien markkinain varalle oli vakituisten m a r k k i n apu o t i e n rakentaminen. Eivät riittäneet enää markkinakauppiaiden omiksi tarpeiks!en rakentamat puodit, joita oli ollut Loviisan porvareilla siihen aikaan, jona Mikkelin mar-kkinat kuuluivat heille yksityisesti', ja ehkä myöhemminkiT', kuten mahdollisesti vapaamarkkina-aikana jo muillakin. Mikkelin tultua kaupungiksi -ei kuitenkaan ollut kysymys vain ri ittämisestä, vaan sekä kaupungin oma etu että järjestys. ja arvovaltanäkökohdat vaativat kaupungin rakennuttamaan markkinapuoteja vuokrattaviksi vieraille (ja omillekin) Hikkeenharjoittajille. Markkinain keskeistä merkitystä vastasyntyneelle kaupungille on omiaan valaisemaan se kiirekin, millä markkinapuoti· asiaan käydään käsiksi. Kaupunki on tuskin elänyt neljää kuukautta, kun jo (heinäkuussa 1838) ensimmäinen luonnos sen markkinapuotisarjaksi pylväsrivistöineen on valmistunut valtion intendenttikon ttorissa (nyk. rakennushallituk~en edeltä. jässä) itsensä Carl Ludvig Engelin vahvistamana ja sangen kauniina - liiankin kauniina ja epäkäytännöllisenä. Järjestysoikeuden käsiteltyä asiaa jo toisessa istunnossaan elokuun alus. sa tilataankin uudet piirustukset, mutta ei Er.gel vieläkään täysin kelpaa, vaan kaupunkilaisten kokous muuttaa luonr.oksia muutamissa suhteissa.

1..

""'"

..;

"'...;

·~

...;

..;.

i•!

'l~'lh

'~=. -

.Y.

. \

.. g ...t.

""::> c

.:(

. ....,

..."' ~

~> ~

.Y. 0

.:" 0

'-1

;o "' §

·~

> 1 "' >.

ö::>

l ~

E ·JJ :§

" ~ .Y.

f1~

.Y. .Y.

:§

Muutettujen piirustusten pohjalla sitten syysmarkkinain aikana 1838 tarjottiin 20 markkinapuotia vähimmän vaativan rakenrnattaviksi. Alimman vaatimuksen teki juvalainen herastuomari A. Paunonen, joka otti urakak~een puolien rakentamisen 7.100 ruplalla pankkoassignaatteja (scteliruplia). vaikka kustannusarvio tekikin 7.568 pankkoruplaa. Markkinapuodit eivät kuitenkaan tällä olleet rakentamista vailla, sillä tilanomistaja C. J. Mallen ilmoitti jäljestäpäin järjestysoikeudelle olevansa halukas tekemään työn 6.400 pankkoruplalla. Järjestysoikeus hyväksyi nyt tämän tarjouksen, mutta jätti asian kuvernöörin lopullisesti päätettäväksi. Tälle taas Paunonen vuorostaan pudotti vaatimustaan vielä satasella Malienin tarjoamasta. Paunosen tat·jouksen kuvernööri luonnollisesti hyväksyi, sitäkin suuremmalla syyllä, kun Paunonen lupasi odottaa maksua sen mukaan kuin kaupungin kassan tila vaati, jottei kaupungin tarvitsisi lainaa ottaa, kuitenkin vaatien korot. - Eräänä meidän aikamme kannalta melkeinpä huvittavan tärkeänä piirteenä va ltiovallankin suhtautumisesta markkinapuotikysymykseen li~ättäköön, että kaupungin vanhimmassa, perustamisvuoden asemakaavassa (josta otepiirustus julkaistaan ohella) kuvernöörin sek..'\ virasto että virka-asunto on sijoitettu samaan kortteliin kuin markkinapuotirivistöt (toinen toiselle, toinen toiselle puolen näitä), vaikka tätä suunnitelmaa ei tosin käytännössä toteutettu. Mutta näiden kahdenkymmenen •tukkipuodin· vielä rakenteilla ollessa ne näyttäytyivätkin riitlämättömiksi. Pian päätetti in rltkentaa lisäksi okojuja•, niin että kaupungilla 1840-luvun alussa oli, paitsi puoteja, myös 16 suurta ja 30 pientä lautakojua kauppiaille ja käsityöläisille. Puotien katot maalaulettiin punai. siksi ja ulkoseinät keltaisiksi, kojut keltaisiksi. Niin tultiin sitten kaikilla näillä rakennuksilla toimel!n pari vuosikymmentä. väliin korjailemalla, kunnes 1863 kojuja täytyi lisätä 30:llä :. V. 1 8 6 4 Mikkelin Viikko-Sanomia saattoi julistaa •yleisön tiettyviksi•, että Mikkelissä oli- kuten lehti lajitteli - 2 0 h i rsipuoti a, € suurempaa ja 10 pienempää lautapuo t ia y n n ä 1 0 s u u r e m p a a j a 5 0 p i e n e m p ä ä 1a u t a. k o j u a sekä •suuri joukko myöntipaikkoj a maaherran ja hevostorilla•.3

Tukkipuodit olivat vakituisesti, ympäri vuoden ja vuosikymmenien, paikoillaan olevia rakennuksia, jotka kolmisen vuosikymmentä sitten toiseksi osaksi ja vasta melko äskettäin toiselta osaltaan ovat saaneet väistyä kauppahallin tieltä. Kahtena rivinä ne seisoivat Hallituskadusta siU~iselle Kirkkokadulle (nyk. Savilahdenkadulle) päin pitkin silloisen kauppatorin molempia laitoja torin puoliväliin, suunta etelästä pohjoiseen. (Ainakin kaupungin alkuaik~jen asemakaavoissa on puotirivistöt merkitty ulottuviksi kadusta katuun, mikä ei vastanr.e todellisuutta.) Markkinain väliaikoina hirsipuodeista muut{lmia ruvet. tiin käyttämään yksityisten tarpeisiin • ja 1850-luvulla muutamia myös sotaväen majoitukseen, johon tarkoitukseen niitä käytettiin markkina-aik~inakin "· Ajan mittaan niistä tuli vakinaiset kauppapuodit, jotka kaikki läpi vuoden olivat vuokrattuina paikkakunnan kauppiaille. - Koj uista ainakin enin osa pystytettiin vain markkina-ajoiksi, niitten ollessa muun osan vuotta käyttämättöminä "· Mutta ei niitä ollut lupa sijoittaa miten tahansa. Kuvernööri oli v. 1849 huomauttanut järjestysmiehelle, ettei markkinakojuja saanut asettaa ympäri kauppatoria, vaan ne oli pystytettävä suoraan linjaan markkinapuolien päädyistä lähtien torin poikki. Järjestysoikeus päättikin vastedes niin tehdä, mutta jollei tämä järjestely riittänyt, pystyttää kojuja keskeltä toria kuvernöörin residenssille ja •kaupur.gin promenaadille• päin. Muuanne kaupungille ei 3 hopearuplan sakon uhalla saanut kojuja pystyttää 7 • - Kuten kaikesta tästä samoinkuin kirkonkylänai.kaisen ja kaupungin alkuaikojen kartan keskinäi~tä vertailusta huomaa, oli markkinain varsinainen keskuspaikka siirretty hieman etelämmäksi, entinen markkinakent. tä kun oli varattu rakennuskortleleiksi. Kaupungin tukkipuodit, lautapuodit ja lautakojut eivät ku!tenkaan olleet ainoat kaupant~kopaikat markkinoilla. .Monet, etupäässä maalaiset ja pikkuliikemiehet, kaupitsivat kaupittavansa kuormiensa äärestä tai tavara-arkuistaan, tai kuljettivat maalaiset omiaan talosta taloon. Tavara-arkut olivat ensimmäisinä vuosina huiskin haiskin pitkin toreja ja näiden välistä katua, aiheuttaen tilanahtau tta ja epäjärjestystä, mutta vuoden 1844 talvimarkkinoista lähtien ne oli asetettava torille kahteen linjaan kaupunginhallituksen osoituksen mukaan. V. 1849 määrät-

,J/tM/11 ,cforl /fJJfJ

---.J

" ... . ... .. .. ............. .. . .

Ote kaup:..ncln asemakaavasta v:lta 1838 (r3kennushâ&#x20AC;˘llll. ark ). k=mâ&#x20AC;˘rkk inapuotlrlvh. To:e:.lllam3ton s:JUnnllclma: b = k:l\'crnoorin 3sun:o, c=kuv. viras:o. Ks. s. 3S.

tiin kahvin ja piikkinän myöjät järjestämään tarjoiluosa hevostorille, 3 hopearuplan sakon uhalla ei minnekään muua"e. Hevoskaupan paikan taas piti olla Ristimäen harjulla, mutta todellisuudessa se yhtä h)•Vin oli missä muualla tahansa, kaupungin tkaduiila ja muissa sopivissa ja sopimattomissa kohdin. Lehmämarkkinoita muis:elevat vanhat markkinamiehet pidetyn RokkaJan kujassa.~ Muutamilla yksityisillä kaupunkilaisilla oli omia ma!·kkinakojuja kaupungin tai kaupungilta ostelulla maalla, ja heille annettiin keväällä 1839 lupa saada niitä erielleenkin käyttää hyväkseen vuotuisesta kaupungille tulevasta maksusta 9 • Mutta seur aavan vuoden syysmarkkinain lähestyessä järjestysoikeus jyrkästi kielsi niin kaupunkilaisia kuin vieraitakin liikkeenhar joittajia uusia kojuja rakentamasta, uhaten, että rakentajan oli kojustaan maksettava sama vuokra, kuin jos hän käyttäisi kaupungin kojua 10. Kaupunki nähtävästi tahtoi pitää kojujen rakentamisen j a vuokraamisen ~nopolinaan, paremmin hyötyäkseen. Kaupungin ravintolaitsijoille oli v. 1844 annettu lupa harjoittaa liikettään markkinoilla kahd~ssa kohdin u, mutta kevätmarkkinain j älkeen 1847 kuvernööri sen lakiin perustumattomana ja juoppoutt.a edistävänä kielsi' 2• Omassa huoneistossaan kaupungin ravintoloitsijat kuten sen 'k auppiaat ja käsityöläisetkin tietysti saivat ammattiaan harjoittaa ilman erityistä kaupungille suoritettavaa markkinamaksua. Luonnoliisesti oli molemmilla jälkimmäisillä myös valta, kuten vieraillakin Jiikkeenharjoittaj illa, vuokrata kaupungilta markkinapuoteja ja -kojuja sekä myöntipaikkoja, kunnes v. 1864 tehtiin sellainen lisämyönnytys, että kaupungin omilla liikkeenharjoittajilla (lukuunottamatta tietenkään ravintoloitsijoita) oli oikeus ilmaiseksi pitää kauppaa kahdessa kohtaa, joko kotona sekä torilla tai järjestämällä molemmat rnyöntipaikat kotiin, mutta maksu kannettiin kolmannesta myöntipaikasta tai toisestakin, jos se vuokrattiin pois u . - Vieraat kapakoitsijat, joita alkuaikoina oli, kaiketi vuokrasivat huoneistonsa yksityisiltä, samoinkuin monet n.s. kamarikauppiaat sekä komeljantit.

KUNKINKERTAISET JA TILAPAISJARJESTELYT. Joka vuodm lopussa, muun taksoituksen yhteydessä, määrättiin yleensä myös markkinat a k soi t u s, joka kaupur.gille tuotti sievät rahat"· Mutta kannon toimittaminen järjes· tettiin markkinoiden edellä erikseen. Ei ole Sl'lvitettävissä, kuka aikaisemmin oli kannon toimittanut- ehkä järjestysmies -, mutta vuoden 1841 syksystä alkaen oli tapana, että muutamia päiviä ennen markki<aoita kaupwlkilaiset järjestysoikeudessa, sitt~mmin maistraatissa, valitsivat erityiset kantomiehet markkinapuolien ja -kojujen sekä paikan vuokran liikkeenharjoittajilta perimään. Sittenkuin kaupunki oli ottanut erityisen kassanhoitajan, oli tämä pääkantomiehenä ja hänellä pari kaupungin luotetuinta porvaria apulaisina, joita sittemmin vuodesta 1851 nimitettiin markkinamaksujen kontrollööreiksi 10• Kan Iomieslen tuli perimistään rahoista tehdä tili kaupungin kassaan. Mutta kun kassanhoitaja, joka samalla oli myös viskaali, oli kerran ja toisenkin omaan taskuunsa tililtänyt kantamansa markkinarahat, joita kaupungin täytyi m.m. pitkällisellä käräjänkäynnillä yrittää häneltä periä, oli ollut pakko vaihtaa kassamiestä, jopa muuttaa koko kantojärjestelmääkin - suunnilleen samoin tuloksin: •yleisesti oli valitettu sitä, että tarpeellista kontrollia ei ollut pidetty markkinamaksuista•. Lähes kahden vuosikymmenen ikävien kokemusten jäi· keen keksittiin vihdoin menetelmä, joka näyttää tepsineen: markkinamaksut oli tästedes kantava järjestysmies, joka maksun suot·ittamisesta antoi kuitin, mikä oli jätettävä kassanhoitajalle kirjaan merkitsemistä (annotation) varten; järjestysmiehen tuli seur. vuoden alusta pitää kaikista tuloista ja menoista kontrollikirjaa, joka kuukausittain oli verrattava kassanhoitajan tulo- ja menokirjaan ••. Mutta joka markkinoiksi järjestysoikeudella oli m u u ta k i n j ä r j este 1 t ä v ä ä. Täytyi huolehtia siitä, että kadut olivat kunnossa: porvarien tuli viikkoa ennen syysmarkkinoita vedättää niille $Oraa, ja kevätmarkkinain edellä annettiin lumenJuonti jonkun tehtäväksi. Kojut oli pystytettävä ja markkinain jälkeen poistettava. Monenmoisia määräyksiä täytyi jaella, esim. tu len käsittelystä: v. 1849 kiellettiin tulta pitämästä kojussa muuten

kuin lyhdyssä - päre vai talitwkkuko lienee tähän asti kojua valaissut - , ja lieneepä kahvinkeittoakio yri tetty, koskapa v:n 1851 syysmarkkinoilla kaduilla soitettiin ja ~uulutettiin, ettei markkinapuodeissa ja -kojuissa saanut tulta käyttää vahingonkorvauksen ja 5 hopearuplan, paitsi muutenkin säädetyn, sakon uhalla 11 • - Kaupungin väbälukui nen poliisimiehistö o!i aina markkinain ajaksi vahvistettava.

IV LUK U.

M-.1\RKKINAKAUPPA.

MARKKINOIHIN VAIKUTTAVIA TILAPAISTEKIJöiTA. Voinee sanoa, että seuraamalla yhdenkin paikkakunr.an markkinoita kolmisen vuosikymmenen ajalta saa niistä määrätyissä suhteissa kuvan koko szn ajanjakson taloudelli~esh his· toriasta. Sydän.Savon markkinoillakin huomaa olleen sen omi· naisuuden, että ne osoittivat aikalaisilleen, kuten ovat ilmaisseet jälkipolvillekin, m inkälainen oli, usein vuodentulosta riippuen, rahatila nne ei ainoastaan omassa maassa, vaan vieläpä sen ulkopuolellakin. Liikenteen edistyminen tuntui niihin herkästi, v:eläpä rajan takanakin tapahtunut. Elinkeinojen tila kuvastu i niihin. Kauppias, käsityöläinen ja manu!akturisti saattoivat markkinoista kuin ilmapunt.arista tarkat.a, millä tavaralla milloinkin oli menekkiä, millä ei, ja asettaa hankintaosa ja tuotantonsa sen mukaiseksi; ostajalla niistä oli oma vastaava hyötyn~ä. Vanhoja m-.rkk.ejä silmälläpitäen saapuivat niille niin ostajat kuin myöjät sitä mukaa runsaasti kuin arvelivat kannattavan. Uusiin tavaralajeihin tutustuttiin parhaiteli markkinain välityksellä. Käynnit markkinoilla, suulliset, kirjeelHset ja sanomalehtien kertomukset markkinoista, niiden tavaroista, näiden kysynnästä, tarjonnasta, hinnoista y.m. seikoista levittivät tietoja koko Suomen väestölle. Ma rkkinain mukaan oli ·s isämaan asukkaider.kin järjestettävä tavaranvaihtotapansa; he sai vat mennä merenrantakaupunkeihin hakemaan, mitä lähiseudun markkinat eivät tarjonneet. Mitä sitten sanomme markkinain onnistumiseksi? Tätä oli ti~tysti se, että kansa, varsinkin maalaiskansa, sai hyviin hintoi-

bin myödyksi eläimensä ja tuotteensa sekä mahdollis:mman halvalla ja mukavasti ostetuksi tarvikkeensa. Kauppiaille se samoin merkitsi edullista sekä myön ti. että ostotilaisuutta, jälkimmäiseen nähden varsinkin sitä, että viljaa, kotikutoiskankaita Ja nahkoja oli runsaasti saatavissa. Myöjille oli ostajien, ostajille myöjien runsaus eduksi. Tämä ehto, väenpaljous, puolestaan johtui monituisista seikoista, joissa markkinain onnistuminen tai epäonnistuminen oikeastaan kokonaan piili: ilmoista, raha.ajasta, joka vuorostaan oli yhteydessä vuodentuloon, j.n.e. Vaikutuksensa oli myös sielullisilla seikoilla. Il:s~a luvussa esitettyämme Mikkelin markkinain pysyvät edellytykset on tässä paikallaan katsella vastamainittuja t i 1 ap ä isiä tekijöitä. Syysmarkkinat olivat kyllä muiden paikkakuntain, varsinkin Viipurin, markkinoiden häiritsevän vaikutuksen ja vuodenaikansa takia säännöllisestikin tuomitut merkitykseltään pienemmiksi kuin keväiset, mutta niillä olisi kuitenkin voinut olla suurempi tehtävä, kuin mikä niillä näyttää olleen, jolleivät esiintyneet tilapäiset syyt olisi näinä aikoina muodostuneet alituiseen kertautuviksi. Näistä seikoista johtui, että syysmarkkinat aniharvoin onnistuivat, jota vastoin keväi· set melkein säännöllisesti. Käsiteltävistämme lähes 60:istä mark. kinoista sanomalehdet sisältävät tietoja vähän yli kolmistakymmenistä, nim. lS:sista kevät- ja 15:sistä syysmarkkinoista. Luodaksemme tämän nojalla yleiskuvan saattaa edellisistä eroiltaa 16:t hyvät ja kahdet •huonot, jälkimmäisistä ei yksiäkään täysin onnistuneita, 12:t huonot ja kolmet siltä väliltä. Tarka~telemme ensin kevätmarkkinoita ja niiden ajaksi sattuneita säitä. Molemmat mainitut huonot markkinat olivat huo. nojen säiden ansiota. Väkeä oli vähän'. Mutta sään suosiessa kaupunki oli täynnä kansaa ja tavaraa. Vaikka esim. talvella 1851 muilla markkinoilla kansaa oli niukalti, kertyi sitä Mikkeliin runsaasti ja kaupat luistivat, sillä ilmat oliv.at •niinä aikoina sangen kauniita••. Toisaalta ei vuodentulon laadulla ollut sitä vaikutusta kevätmarkkinoihin kuin syksyisiin, edellisten pääasiallinen tehtävä ja kansan kerääjä, h evoskauppa, kun ei ollut siitä suuresti riippuvainen. Toista oli, jos •raha-aika• syvem. mistä syistä oli huono. Usein sitäkin huudettiin enemmän kuin oli aihetta •. Itämaisen sodan vaikutus Mikkelin kevätmarkki-

noihin oli kyliäkin selvästi, vaikkei varsin vakavasti, tunnettavissa. Kansaa tosin näyttää riittäneen, mutta markkinain heikkous ilmeni vient.itavarain (esim. tervan) runsautena ja halpuutena, vastaavasti taas tuontitavarain (varsinkin suolojen) niukkuutena ja kalleutena - yleensä seurauksina ~odan häiritsemistä kauppasuhteista.< Syysmarkkinat sattuivat juuri sellaiseen aikaan, jolloin tavallisesti sateet lankesivat. Suomettaren uutinen syysmarkkinoista 1857 panee markkinain koko onnistumattomuuden kovan myrskyn ja lumisateen tilille~. V. 1864 Mikkelin Viikko-Sanomia •monista merk~istä• luuli kertyvän paljon väkeä ja tavaraa; elokuun merkit eivät kuitenkaan enää kuukauden perästä pitäneet paikkaansa: huono ilma, vähän väkeä 0 • Mutta maanviljelyksen alhaista tilaa7 täytyy kuitenkin samalla pitää syynä siihen, että syysmarkkinat jokseenkin säännöllisesti kuivuivat ·merkityksettömiin. Huonot, jopa katovuodet seurasivat toinen toi~taan, maanviljelystuotteiden kauppaaminen kävi vaikeaksi ja mahdottomaksi, karjasta taas koetettiin päästä eroon, sille kun ei riittänyt syötävää. Juuri huono vuodentulo useimmiten olikin syy nä myös siihen rahanpuutteeseen, joka syysmarkkinoilla näyttää muodostuneen melkein kroonilliseksi. Eivä t silloin vieraat kauppiaatkaan edukseen kuljeskelleet, kun Savon kansalla sattui olemaan hoikka kukkaro. Tätä eivät syksyisin olleet lihoittamassa edes ne tulot, joita keväisin esim. metsäne:ukoiden nahkojen myönti •uotti. Toisinaan viljaa ei näkynyt ensinkään. Toisinaan taas muutakin maalaistavaraa oli niukasti ja se kallista. lukuunottamatta hevosia ja lehmiä, joista. varsinkin jälkimmäisiä aina huonoina syksyinä oli kysyntään nähden paljon tarjolla. Ja tätä valittelua jatkuu, näyttääpä siltä, kuin syysmarkkinat olisivat menettäneet merkitystään vuosi vuodelta. Itämaisen sodan aikojen rahanpuutekin tuntuu syysmarkkinoihin herkemmin kuin keväisiin. Syksyllä 1854, jolloin markkinat olivat noin •puoltakin pienemmät tavallisuudesta•, ostajat valittivat liian suurta rahan menekkiä, kauppiaitten tietysti ki itellessä kalliita kauppojaan, ja lehmiUä koetettiin saada rahat, mitkä kauppiaille menivät entistä kalliimpiin tavaroihin. Varkaitt~n runsaus ja muun väen vähyys kerran myöhemmin (1857) todistivat, että raha-aikakin oli huono, ei ainoastaan sää. Vuo-

47 de~lo

ei ollut loistava ollutkaan'; Pohjois-Suomessa oli tullut katokin, maanvaiva, joka alkoi esiintyä yhä useammin. Ottakaamme seuraavaksi esimerkiksi syksy 1863: •Markkinat olivat mitä huonompia miesmuistiin• ; syinä olivat Mikkelin ViikkoSanomain mukaan •rahan vähyys maassa, raukeus huonon vuoden jälestä, kansan omatunto markkinain jumalattomista vaiku. tuksista j a tarpeettomuudesta, maa.kaupankin asettamisen kautta, ja se että Viipurin markkinat, joihin näistä paljon matkustetaan, sattuivat yhteen aikaan näiden kansSa•. Seuraavana syksynä asiat olivat vielä hullummin °, eikä tilanne paljoa valoisammalta näyttänyt myöskään vuosina 1865 ja 1866 10• Niin oli saavuttukin kuuluisiin nälkävuosiin, lajissaan vuosisadan raskaimpiin.

MARKKINAKAUPAN RYHMAT. Mikkelin markkinakauppa ei kaikessa laajuudessaan sentään käsittänyt kaikkia tavaroita, joilla Suomessa yleensä kauppaa käytiin. Kotimaan tavaroista esim. puutavara!, joista Iin mark. kinat olivat ·k uuluisat, eivät ainakaan suuressa määrin liene kuuluneet Mikkelin markkinakaupan piiriin, lukuunottamatta puusta valmistettuja ja jalostettuja tuotteita, kuten astioita ja tervaa. 1840-luvulta on Topeliuksella hänen •Finland framstäldt i teckningar--reokseen liittämässään tekstissä (s. 194) seuraava toteamus Mikkelin markkinoista: •Hevosten, pellavan, v:ljan, voin ja Lappeenrannan kautta tulevien venäläisten tavarain vaihto on niillä melkoinen.• Kun tässä luetelluista lajeista jätämme pois viimeksimainitun, vieraan ryhmän ja puolestamme lisäämme. karjan, kaikenlaiset nahkat sekä kankaat, joita Mik· kelin markkinoilla liikkui melkein joka lajia, lienee!dn luettelo merkittävimmistä kotimaisista esineryhmistä, sanokaamme markkinakauppamme avainlajeista, osapuilleen •;almis. Tuonti. tavaroista, niin venäläisistä kuin muista, taas tulivat kysymykseen pääasiassa elintai·vikkeet ja vaatetustavl'.rat, eivät koneet tai senkaltaiset. Yleensä voinee sanoa, cettä Mikkelin markkinoilla tekivät kauppansa melkein vain ne tavarat, joita ajan hankalia kuljetusmahdollisuuksia käyttämällä saattoi mukavasti

kuljettaa matkassaan tai joita markkinain väliajoilla oli vaikea saada mieleisessään määrin ja haluttua iajia. On näH budl!tatlava, että talvimarkkinoista oli llian pitkä aika odottaa vesien aukeamista, vesien, joitten väylät sitä paitsi olivat siinä kunnos. sa, ettei niitä myötsn syysmarkkinakauppakaan saattanut ras. kaita tavaroita kuljettaa - lisäksi ei kauppiailla suurimpana osana käsiteltävää aikaa ollut onnea käyttää •h yväkseen Saimaan kanavaa. Kauppatavarain lajien mukaan voinee markkinakaupan käsitellä seuraavina pääryhminä: 1) hevosten ja nautakarjan, 2) muitten maalaistavarain, 3) kotiteoilisuustuotteiden, 4) ammattikäsityöläisten ja kotimaisten manufakturistien tuotteiden, 5) kauppiaiden tavarain ja 6) sekalaisten tavarain kauppa.

HEVOSTEN JA NAUTAKARJAN KAUPPA.

Kuten jo on nähty, oli he v o s kauppa Mikkelin markkinain alkuajoista lähtien se, joka niistä markkinat teki. Jos yleensäkin Suomen hevosten hyvä laatu oli vanhastaan tunnettu, niin sitä vähemmän käy sanominen almanakan valehtelevan, kun siinä v. 1833 kirjoitetaan: •Että pitkillä matkoilla tarvitaan kelvollis.ia hevoisia, on epäilemättä syy siihen, että Suomen ylimaitten asujilla, Savolaisilla ja Karjalaisilla, on niin paljoa parempia hevoisia•ll. Lähteistä ei käy selville, mitkä paikkakunnat tavallisesti tuottivat Mikkelin markkinoille eniten hevosia. Minkäänmoista yleistämistä ei voine johtaa vuoden 1848 kevätmarkkinoita koskevasta Borgå Tidningin tiedosta 12, että •enemmän kuin ennen nähtiin markkinoilla hevosia Kuopiosta, Rantasalmelta ja muilta paikkakunnilta.. Kirjallisten tietojen puutteessa yleensä täytyisi vaieta myös .eri paikkakuntien hevosten luokittelusta laadun perusteella. Mutta erään asiantuntijan suullisen lausunnon mukaan olivat ainakin käsiteltävänä olevan ajan jälkeen enimmät, parhaat ja kestävimmät hevoset Juvalta, Kangasniemeltä ja Pieksämäeltä " · Ostajien kot:,Paikat tunnemme sitä vastoin suunnilleen. Kaiketipa koko Keski-, Etelä. ja Itä-Suomi oli tottunut tekemään suuren osan hevoskaupoistaan Mikkelin mark-

kinoil.Ja, mutta varsinkin Viipurin liiiinin mU?het olivat, kuten Suometar kerran sanoi, •hyvin oppineita hevoisten ostajia•. Nämä talonpojat välittivät hevosia Venäjälle, mutta eivät olleet ainoat siinä työssä. Ehkä vielä suuremmassa määrin harjoittivat tätä kauppaa keisarikunnan omat miehet •·•. Hevoskauppa oli alkujaan mikonpäivänmarkkinoiden vetävä naula, .mutta sittenkuin kevätmarkkinat olivat syntyneet, siirtyi tästä vaihtotehtävästä suurin osa niille. Ainakin Mikkelin kaupungin perustamisesta lähtien asia on ilmeinen. Helposti löydämme syytkin tähän. Huomautettakoon ensinnäkin varemmin mainitusta Viipurin markkinain samanaikaisuudesta Mikkelin syysmarkkinain kanssa, jonka seikan tilille luemme suuren osan jälkimmäisten yleisestäkin heikommuudesta kevätmarkkinoihin verrattuna. Samoin on jo aiemmin esitetty muuan syy kevätmarkkinain hevoskaupim suuruuteen, nim. se, että viimeisinä Suomen kevätmarkkinoina, lukuunottamatta pohjan perukoilla olevia, Mikkelin maaliskuun markkinat vetivät puoleensa ne, jotka eivät aikaisemmin, turhia ruokkimiskustannuksia välttää·kseen, vielä balwuleet ostaa kesäksi hevosia talouteensa u. Tämän tieten kokoontui Mikkeliin keväisin paljon myöjiäkin, ja tästä taas johtui, että milloin itään päin tarvittiin runsaasti hevosia ja sikäläisillä hevossaksoilla oli tieto odotettavasta hyvästä tarjonnasta, heitä saapui Mikkeliin joukoittain. Miksipä olisivat tulleet syksyllä, jolloin lisäksi kelirikko, jollei jo vallinnut, ainakin paluumatkaa pahemmin uhkasi ja useinkin sateessa olisi ollut kulj ettava. Ja niinpä eivät sanomalehdet Viipurin läänin ja rajantakaisista hevosten ostajista syysmarkkinauutisissa paljoa pubukaan. Ostajat eivät aina välittäneet siitäkään, että syk. syllä olisi usein ollut hevosia saatavissa ·e hkä halvemmallakin kuin keväällä, he laskivat paljon matkanvaivoille, ·e ikä heiltä taas kotipuolessa moni olisi talvea varten hevosta ostanutkaan. Koko kolmikymmenvuotisaikana emme tiedäkään olleen ainoitakaan suuria hevosmarkkinoita syksyllä. Huonoja syysmarkkinoita, tarkoitan hevoskauppaan nähden, saattaisi kyllä luerella useita. kin. Ennenmainittujen syiden lisäksi häiritsi usein vielä huono vuodentulo, varsinkin ·heinien ja olkien vähyys tai puute, joka pakotti esille paljon hevosia, mutta ei ostajia. Niinpä syksyllä 1851 tarjottiin tästä syystä hevosia siinä määrin, että •hyvinkin

joka toinen hevoinen kuului olevan myömistä varten•. Vähillä tarvitsijoilla oli valta valita ja maksaa mielensä mukaan, ja, kuten aina ostajien puutteessa, oli vaihtokauppa pantava käyntiin . Tämä oli joskus, tosin harvoin, tehtävä kevätmarkkinoillakin .. Syksyllä 1852 koetettiin Suomettaressa selittää syytä ostajien vähyyteen sekä näillä että parilla edellisillä markkinoilla, syytä, joka näyttää yhtä kaukaisella kuin kuvitellultakin. Vasta rakennettu Pietarin- Moskovan rautatie pani näet arvelemaan, että ·kuin kaikk i tavara ja muuki li ike kulkee höyryn voimalla, niin hevoisvoimaa ei tarvitakaan: ne tu livat työnnettäväksi 'tien viereen'•, ja näin muka oli käsitettävissä Venäj än puolen hevosenostajain poissaolo 1". Huonot hevoskaupa t syksyillä 1855 ja 1865 saamme selittää rehun puutteen aiheuttamasta liikatarjonnasta j ohtuneiksi, ja kun huono vuosi ja huono raha..aika sai hevosten omistajat v:n 1866 syysmarkkinoille viemään l2umoittain hevosiaan, niin •harvoista vaan rahaa hintana annettiin, paitsi velkakirjalla, ja yksi niin toinen näin kuittaiE• 11• Luonnollisesti kaikki · syysmarkkinat eivät sentään olleet yhtä surkeita hevosten myöjille kuin edellämainitut, mutta tavallista oli, että m illoin ei ollut liikatarjontaakaan, ei suuria kauppoja sentään syntynyt. Näyttää kumminkin siltä, .kuin 1850-luku olisi sittenkin yleensä merkinnyt hevoskaupan lisääntymisen alkua ja että syy. nä kysynnän kasvamiseen olisi ollut hevosten laadun paraneminen. Edistyminen hevoskaupassa ilmenee kuitenkin pääasias· sa keviitmc.rkkinoilla. Ikäänkuin enteenä kertoo Borgå Tidning'in uutismies jo kevätmarkkinoilla 1848 nähneensä •enemmän kuin ennen• hevosia ja nämä n.k. •opetettua ja ohjaksiin tottunutta lajia•, mutta tekee syysmarkkinain yhteyteen v. 1850 järjestetystä näyttelystä yhä ylistävämmän toteamuksen nimen. omaan varsojen lukumäärää ja näköä silmälläpitäen. Keväällä 1851 •hevoisia oli paljon myytäviä - -: tuskin milloinkaan on Mikkelin markkinoilla nähty n iin paljon ·työhevoisista parempia - - kuin nyt; vaan ky!Jä niitä Viipurin läänin miehet hyvin ostivatkin•. •Hyviä, noin 150 ja 200 hopiaruplan maksavia hevoisia oli myös jotenkin tavallisesti». Vaikka hyvät hevosmarkkinat keväällä 1855 haluttaisiinkin lukea itämaisen sodan tiliin, ajattelemall!l, että Viipurin läänin miehet veivät hevosia sotaväen

tarpeisiin sekä Itä-Suomeen että Venäj älle, samalla kuin s~. että luultavasti samoihin tarpeisiin suoraan Suomen . ruunullekin ostettiin hyviä hevoisia•, lisäsi hevoskauppaa, näyttää hyvä suunta joka tapauksessa jatkuneenkin. Keväällä 1859 muuan uutinen kehuu, että suurin kauppa tehtiin hevosilla, •joita oli suuremmassa määrässä ja parempaa lajia kuin koskaan ennen•. Niin hevoskauppa r.äkyy päässeen huomattavaan kukoistukseen, niin uutiset sekä hevosten paljoudesta että hyvyydestä jatku. vat ·~. jolloin varsinkin paremmat työhevoset monesti mainitaan, ja korkeat hinnat todistavat osaltaan ainakin 1860-luvun puoHvä liin. Katovuosien liikatarjonnat aiheuttivat hevoskaupan seisauksen ja hintojen putoamisen, luultavasti kuitenkin tilapäisen. Ja huomatessamme hevoskaupan yhä enemmän tulevan pääasiaksi kevätmarkkinoilla näemme samalla syysmarkkinain merkityksen tässä suhteessa olevan pikemminkin alenemaan päin. Kuinka suureksi myötyjen hevosten luku markkinoilla saattoi nousta, siitä on vain yksi tieto käytettävissä. Kevätmarkkinoilla 1867, jolloin Viborgs Tidningin mukaan yleisestä rahanpuutteesta huolimatta tehtiin merkittäviä kauppoja, kerrotaan myödyn 300 parempaa hevosta; ku inka paljon huonompia, ei m ainita 19 • Ja kuinka suuret laumat sitten markkinoilla, joilla ei rahan puute tehnyt kiusaa! Että on mahdollista ajatelh noin tuhannenkin hevosen kauppaa yksillä kevätmarkkinoilla, siihen antaa tuk€a pari Mikkelin maistraatin lausuntoa. Toinen näistä, laadittu toukokuussa 1867, mainitsee, että •ainakin 1500 parempaa ja huonompaa hevosta - - on täällä vaihdettu• vuonna i866, ja toisesta, joka on tehty syyskuussa 1868 z•, käy selville, että siinä tavaramäärässä, joka •täältä j a tätä kautta vuosittain osin järvitse, osin maitse vi:dään alas, kaikki tavaroita, jotka suureksi osaksi eivät kulje Saimaan kanavan kautta•, oli noin 1500 työ-, ajoja j uoksijahevosta. Lukujen yhtäpitävyys lisää uskottavuutta. Ilmeistä on, ettei näin suuria hevosmääriä ole voitu Mikkelissä muulla tavoin välittää kuin suurimmaksi osaksi markkinoilla, pääasiassa keväisillä. Tämä antaa jonkinlaisen käsityksen siitä, minkä kokoisia •ruunajuhlia• - Mikkelin Viikko-Sanomain antamaa nimitystä käy ttääksemme - Mikkelissä vietettiin. Että tämän kaupungin

.52

keväiset hevosmarkkinat epäilemättä kauan olivat kuuluneet Suomen suurimpiin, siitä ei epäilystäkään. 1840-luvulla tamperelaiset väittivät toripäiviään Suomen parhaiksi hevosmarkkinoiksi 21 , mutta vaikkei olekaan m itään numerotodistu·k sia tätä vastaan ·enempää kuin tämän puolestakaan, tekee mieli väitettä epäillä. Olipa asia mainitulla kymmenluvulla miten hyvänsä, paria vuosikymmentä myöhemmin tuli kumminkin valtiopäiviltä todistus siitä, mitkä tähän aikaan olivat Suomen suurimmat hevosmarkkinat. Eräästä tuonnempana tarkemmin selviävästä syystä laaditussa vuosien 1863- 1864 valtiopäiväin mietinnössä luettiin niiden markkinain joukkoon, joille papitkin myönsivät merkitystä, ·hevosmarkkinat Kuopiossa ja Mikkelissä• ; muita tähän lajiin kuuluvia ei lainkaan mainittu. Muuan porvari taas, joka innostui kehumaan Sortavalan kesämarkkinoita, lausui: ·Tärkeimmän tavaran muodostavat siellä epäilemättä hevoset; ja vetänevät nämä markkinat täysin vertoja Kuopion ja Mikkelin hevosmarkkinoille•. Mutta näiden edelle hånkään ei omiaan asettanut 22 • Toisin. sanoen: MikkeHn kevätmarkkinat olivat Kuopion jälkeen Suomen suurimmat hevosmarkkinat. Mutta hevosrodun paranemista, jonka olemme arvelleet tär-

keäksi tekijäksi markkinain- nimenomaan kevätmarkkinain hevoskaupan Kasvamistaan kasvamiseen, ei ollut ilman ponnistuksia saavutettu. Kun tätä jalostustyötä, jonka pohja oli jo keskiajassa, nähtävästi suurimmaksi osaksi oli tehty markkina. kauppaa silmälläpitäen, oikeuttaa tämä lyhyen silmäyksen käytettyihin keinoihin. Talvimarkkinain ajaksi järjestettiin usein kilpa-ajoja ja ·syys. markkinain yhteyteen näyttelyjä. Ensimmäisen kerran mainitaan kilpa-ajot (markkinain yhteydessä) v. 1848 "~', kuitenkaan ilmoittamatta, kenen toimesta ne silloin pidettiin. Seuraava tieto on vasta vuodelta 1865, esiintyen maistraatin pöytäkirjoissa ja todistaen, että kilpa.iJuja ruvettiin pitämään kaupungin toimesta 2 •. Nyt niistä näkyy tulleen myös säännölliset. - Ensimmäisen syysmarkkinain yhteyteen järjestetyistä näyttelyistä, johon, paitsi hevosia, lienee tuotu myös nautakarjaa, maalaistuotteita y.m., tiedetään olleen 1850. Maininta hevosten laadun parantumisesta on aiemmin selostettu. Kenen toimesta näyttelyjä aluksi lienee järjestettykin, säännöllisiä ne ainakin näyttävät olleen,

päättäen Viborg-lehdessä 1858 olleesta Uedosta, löttä päivää ennen markkinoita "toimeenpantiin •tavallinen parempien siitokseen kelpaavien hevosten näyttely, johon on yhdistetty palkintojen jako•. Syksystä 1863 ruvetaan - uutisista päättäen näyttelyjä pitämään Keis. Suomen Talousseuran järjestäminä, •näyttäjäisiä•, joihin aina kin tästä lähtien kuului, paitsi hevosia, myös äskenma inittuj a näyt telyesineitä ja muutakin. (Näyttelyjen nojalla saisimme ehkä toisen kuvan hevosista, jos ne olisi pidetty kevätmarkkinai.n yhteydessä; syksyllä, kun ei kannattanut tuoda parempia hevosia myötäviksi, ei arveltu maksavan vaivaa tuoda niitä erityisesti näyttelyynkään. Tällä tavoin voita. neen ymmärtää, että m.m. v. 1863, vuosikymmenellä, jolloin kevätmarkkinauutiset myötäänsä ylistävät hevosrodun parantuneisuutta, näyttelyssä syksyllä ei ollut •yhtään erittäin mainittavaa• hevosta.) 2·' Mutta oli niitäkin, joita Mikkelin markkinoilla käyty suuri hevoskauppa pyrki jo peloittamaan, kuten huomaamme v:n 1860 kevätmarkkinain jälkeen muutaman · Mikkeliläisen• Suomeltareen lähettämästä valittelusta: · Kyllä se on hyväkin, että ed~s hevoisista saadaan vähä takasi niitä itäänpäin niin paljo vaipuvia rahojamme; m utta kuin meidän paraat ·hevoiset viedään pois niin nuorena, ettei niistä ole ehtinyt jäädä sikiöä tänne niin on pelättävä hevois-laj imme siitä vuosi-vuodelta huonontuvan siihen sijaan kuin sen toivottaisiin parantuvan•""· Kukapa kunnon hevosmies ja muu kunnon kansalainen ei olisi ollut yhtä mieltä •Mikkeliläisen• kanssa rodun parantamisen tarpeellisuudesta, vaikkei kaikilla sentään ollut hänen pelkoaan rajan taakse suuntautuvan hevoskaupan turmioll isuudesta ~:. Toisaalta oli oma ryhmänsä niitä, jotka eivät katselleet asioita näillä silmin, vaan yksistään oman markkinamoraalinsa näkökulmasta. Millaisia ilmenemismuotoja tämä moraali hevoskaupassa - joshan muutenkin - saattoi saada, siihen joudumme tutustumaan seuraavassa luvussa. N a u t a k a r ja n k a u p p a tapahtui tietysti syysmarkkinoilla. Mutta .mikäli -sanomalehtien kertomukset ovat täysin luotettavia, ei Mikkelistä koko ajalta 1838- 1867 voi todeta useampia kuin kahdet vilkkaat lehmämarkkinat, iyksyllä 1858

ja ehkä 1860 pidetyt, epäillen nekin. Ensiksimain ituilla, joiHa oli •merkillisen vähän väkeä·· , ilmoitetaan kuitenkin karjaa olleen enemmän kuin muuta ja sitä ostetunkin huonosta ajasta huolimatta tavallisuuden mukaan Viipurin puoleen. Syksyllä 1860 kerrotaan l~mien olleen kalliita. Kysyntää iier.ee siis ollut, tai tarjonta oli pieni :s. Syyt .karjzkaupan - varsinkin sen - miltei kroonilliseen laimeuteen taas olivat samat kuin Mikkelin syysmarkkinoiden kasvavaan laimeuteen yleensäkin, monesti mainitut ja viElä mai. nitlaviksi tulevat syyt. Oma paikkakunta ei jaksanut tyydyttää suurta karjan tarjontaa, minkä sattuneet kadot usein aiheuttivat. Tästä syystä onnistumattomia karjamarkkinoita oli ensinnäkin vuosina 1849, 1850 ja 1851 :•. Syksyllä 1852 oli tullut vähän olkia ja haluttiin vähentää nautoja, joita oli paljon tarjolla, mutta joita monikaan ei halunnut ostaa, kun ei ollut millä elättää. Tämän esitettyään Suometar jatkaa: •niiden tavailisia ostajoita, joita 'harsniekoiksi' sanotaan, ei myöskään ollut ostamassa, ja siitä koitui yleensä karjan helppous. Mainittuin 'harsniekkoin' sanotaan sen vuoksi ei nyt tulleen ostamaan lehmiä, kuin raavaan liha on helppoa Pietarissa, jonne ne sen -e~en ovat vieneet. Sinne muka nyt tuodaan Moskovan uutta rautatietä myöten 'Sirkastin härkiä', ja ne ottavat sian Suomen lehmien lihalta• 3". Mahdollisesti hiukkasta paremmin kuin hevoskauppaan nähden saattaa tällä selityksEllä olla oikeutuksensa, kun tulee kysymykseen nautakarja. Huono suunta jatkui, huonojen heinä. ja olkisatojen sekä rahapulan tehostamana. Niinpä itämaisen sodan kallis aika pakotti syksyllä 1854, hyvästä reilusadosta huolimattakin, turvautumaan karjan vähentämiseen melkein ainoa na kein ona rahan saamiseksi. •Ehkä se myös koituisi monelle karjan ja siis koko talouden parantamiseksi, sillä liian paljoa karjaa sitä on näillä tienoilla useimmassa talossa opittukin pitämään, joten ne ovat tulleet huonosti ruokituiksi ja heistä ei ole näin voinut olla sitä hyötyä, ·k uin jonkun toisen puolta vähemmästä, vaan siihen siaan paremmin hoidetusta karjasta•, neuvotaan Suomcttaren markkinakirjoituksessa. Vihdoinkin jo karjan yhtämittainen vähentäminen tuntui: seuraavilla syysmarkkinoilla sitä oli vähän ja kohtuullisessa hinnassa. Näkyy nyt seuranneen muutamien vuosien väliaika, jona karjakauppa hiukan parem-

min luisti, esim. ennen mainittu vuosi 1858, jolloin tuntuva ky:;yntä satunnaisesti auttoi kansaa rahapulasta. Mutta pian taas nähtiin, mikä oli suunta. Mikkelin syysmarkkinain karjakauppaa v. 1865 kuvataan kuopiolaisessa Tapio-lehdeSsä tällä tavoin: • Vaikka raavaita on myöty pitkin kesää, sutä alkain kuin olkien vähyys aloitti epäilyttää ihmisiä, millä niitä talven yli saatettasi, niin niitä oli nytkin rahan tarpeessa tuotu myötäviksi hyvin paljon. Mutta kukapas niistä huoli, ja kuka niitä osti, niin se ei ole melkren koskaan sitä tehnyt semmoisella hinnalla kun nyt.• Vielä huonommin oli asian laita vuotta myöhemmin: •Jo ensimäisen markkinapäivän aamuna melkein kolmannen osan myytävistä lehmistä ajoivat ihmiset jälleen takaisin kotiinsa•, ja hi:lnat olivat edellisensyksyisiäkin huonommat. - Eipä ihme, että 1860-luvulla monet rupesivatkin jo pitämään tarpeettomina markkinoita, jotka niin hevos- kuin lehmäkaupassa jatkuvasti menettivät merkitystään. Karjan jalostaminen ei muuten tunnu vielä tä'hän aikaan olleen savolaisten sydämellä sa massa määrin kuin hevosten jalostaminen. Näyttelyssä syksyllä 1863 oli kyllä härkiä, lehmiä ja hiehoja, mutta •kaikki huonon puolimaisia•. Seuraavansyksyiseen näyttelyyn •oli tuotu hyvin vähän eläimiä •.31 Vielä viime vuosisadan puolivälissä - Savossa myöhemminkin - vallinneista maanviljelys- ja karjanlioitotavoista lienee ctsittäväkin perimmäinen syy karj akaupan menestymättömyyteen. Heinänviljely.ksestä siihen aikaan ei voinut puhua; karja kulki kesät laitumella, niinkuin nytkin, mutta syksyn tullessa, varsinkin jos luonnonniityt antoivat huonon sadon, piti karjaa ruveta hävittämään. Liikatarjonta oli syksyisin säännöllinen kun taas nykyaikana syksyllä poikivat lehmät ovat erityisen haluttuja, koska karjan talviruokinta, mikä nykyisin perustuu heinänviljelykseen, on huomattu paljoa kannattavarnmaksi ku in kesäruokinta. Vasta suuret nälkävuodet lienevät avanneet kan. san silmät 3 ~. - Tosin voitaisiin puhua myös maailmantaloudessa tapahtuneiden mullistusten, varsinkin Englannin teollisuuskeskuksissa suuresti lisääntyneen voinkulutuksen, myöhemmästä vaikutuksesta karjanhoidon parantamiseen meilläkin, mutt~ näiden seikkojen ja markkinain karjakaupan syy. ja seuraus-

suhteiden tutkiminen veisi liian loitolle rajoitetusta tehtävästä mme. Alituisesta liikatarjonnasta huolimatta ihmetyttävät sittenkin ne juhlalliset myönti!uvut, mitkä esiintyvät Mikkelin ma istraa-tin kahdessakin lausunnossa 33 . Edellisessä vielä tyydytään niin vaatimattomaan väitteeseen, .kuin että v. 1866 •ainakin 5.000 raavaseläintä - - - täällä on vaihdettu. , mutta jälkimmäisessä, joka on tehty toista vuotta myöhemmin, 1868, on •Siihen tavaramäärään, joka täältä ja tätä kautta vuosittain osin järvitse, osin maitse viedään alas•, luettu m.m. •teuraseläimiä kpl. 10.000•. Tähän on silloin arvattavasti laskettu myös vasika t, lampaat ja siat, mutta toisaalta on huomattava, ettei tähän olo sisällytetty lypsylehmiä. Ainakin jälkimmäinen luku tuntuu liioitellulta, vaikka muistammekin, että se tarkoittaa koko vuotta. Pitääksem me lukua 5000 •käyttökelpoisempana• ja ottaen huomioon, että maistraatti sen esftti mar.kjtinoita puolustaessaan, joten suuri, ehkä suurua osa noista 5000:sta J<ävi markkinakaupan välityksellä, täytyisi syysmarkkinain lehmäkauppaa sittenkin pitää suurena"· Mutta mitä varten savolainen sitten kasva tti niin suurta karjaa, ettei sitä kannattanut pitää? Kasvatettiin myötäväksi tai ainakin yritettiin myödä kannattavasti; millaisella menestyksellä, sen olemme näh neet. Jollakin piti koettaa rahoja hankkia, kun maanviljelys ei tuottanut 8~. Lisäksi ansaitsivai toiset, ne jotka itse teurastivat, lihalla ja vuodilla, toiset taas voilla.

Niin siirrymmekin 2.

MUIHJN MAALALST AVAROIHIN,

joista markkino iJle tuotiin karjantuotteiden ohella metsänriistaa ja metsännahkoja, kaloja, pellon antimia sekä kotiteollisuustuotteita.. Lukuunottamatta vihneksimainilluja, jotka paremmin sopivat käsiteltäviksi omana ryhmänään, oli maalaistavaroista huomattavassa määrässä kaupan ainoastan vuotia ja nahkoja sekä pellavia ja hamppuja ynnä niiden siemeniä 3•. K a r j a n t u o t te i s ta kaupatUin markkinoilla pääasiassa

::.7

lihaa, läskiä, voita, taliaja vuotia. Lihaa oli paivattua ja tuoretta raavaanlihaa, · läskiä tuotiil\ joskus Viipurin läänistä 37 • Sanomalehdet sivuuttavai karjantuotteet harvoin maininnoin. Voitakaan ei näistä päättäen runsaasti ollut; joskus (ainakin syksyllä 1851) sitä ostivat Viipurin läänin miehet, hintoja korotellen 3<1. Talistakaan ei usein puhuta. Mutta maistraatin tietojen mukaan, jotka ilmoittavat koko vuonna 1866 Mikkeliin tuodun ja sieltä viedyn 20.000 puutaa (yli 320.000 kiloa) voita sekä 2.000 puutaa (yli 32.000 kiloa) talia ja seur. vuonna viedyn raavaan ja lampaan palvaitua lihaa 10.000 leiviskää (85.000 kiloa), 60.000 leiv. (510.000 kiloa) voita ja 20.000 leiv. (170.000 kiloa) talia ••, olisi niiden markkinakaupanlUo täytynyt olla suurempi, kuin mitä lehtien uutisista voi päätellä. Miten tämä asia lieneekin, oli ainakin karjanvuotien ja -nahkojen kauppa erittäin laajaksi .kehittynyt. Lehmän-, vasikanja lampaannahkoja myötiin ja ostettiin kevätmarkkinoilla ylenpalttisesti, menekin kasvaessa vuosi vuodelta. Tässä ei olekaan mitään ihmettelemistä, kun edellisestä muistamme, miten suuret karjamäärät vuosittain täytyi rehun puutteessa teurastaa. Keväällä 1850 Suometar kertoi: •Saattoi niitä karttua satoja kuormia• (kotieläintenkö vai sekä niiden että metsäneläinten nahkoja, ei <käy selville). Koskaan ei ole puhettakaan vuotien vähyydestä eikä menekin puutteesta. Viborgs Tidning tietää v:n 1867 kevätmarkkinoilla myödyn ainakin 40.000 vasikanja lampaannahkaa "'. Maistraatin lausunnon mukaan vuodelta 1868 (ks. muist. 119 ) ei vuosittainkaan olisi Mikkelin kautta mennyt enempää kuin 15.000 lampaan-, 10.000 vasikanja 6.000 lehmännahkaa. Tätä ei voi leimata ainakaan liioitteluksi. Mikäli tiedetään 1880- ja 90-luvuilta, jäivät lehmännahat melkein kaikki Suomeen, vasikannahat vietiin, Mikkelin kauppiaitten välittä- . minä, enimmäkseen Lyypekkiin, lampaannahat taas pääasiassa Venäjälle, pieneksi osaksi Ruotsiin. Erittäinkin vasikanja lampaannahkojen kauppa näyttää muodostuneen vilkkaaksi. Varsinainen metsänriista, herkuttelijain kannalta ajateltuna, ei liene k-uulunut markkinakaupan tärkeimpiin välitettäviin. Ainoa linnuista tapaamamme maininta on ikäänkuin sivumennen esitetty: ·Maalaistuotteista kaivattiin ainoastaan lintuja, joista koko tämän talven on ollut suuri puute•. (Tämä tapaus,

kevätmarkkinoilla 1867, lienee muuten ollut niitä harvoja, jolloin maalaistuolteista saattoi näinkin runsaasti sanoa) 11• Vain kerran vilahtaa jäniskin uutisissa •". Sitä vastoin jäniksen, ketun y.m. m e t s ä n o t u s t e n n ah a t muodostivat, karjannahkojen ohella, erään Mikkelin kevät. markkinakaupan päätekijöistä. Niinpä 1852, jolloin tavallisuuden mukaan muuta maatavaraa oli vähän, tarjottiin kuite!l'kin suuret määrät metsänotusten nahkoja. •Ketun nahkoja oli runsaammasti kuin muulloin.• Keväällä 1864 •löyty julmasti kai!>ennäköistä räämää, revon, lampaan ja vasikan nahkoja•. Maistraatin lausunto (1868), j oka esittää vuosittaisia lukuja, tietää vain l.OOO:sta ketun. sekä S.OOO:sta jäniksen. ja oravannahasta. Suurempia lukuja yksistään markkinoilta meillä kuit€"nkin on käytettävissä. Viborgs Tidning kertoo kevätmarkkinoilla 1867 myödyn •aina kin • 3.000 ketunnahkaa ja 30.000 jäniksennahkaa •". Viisivuotiskertomuksessaan.. 1866-1870 Mikkelin läänin kuver. nööri ilmoittaa: •Lopuksi esitettäköön eräiden v1entitavarain odottamattoman paljouden <Osoittam iseksi, että Mikkelin viime talvimarkkinoilla on todettu väh in tään 30.000 jäniksennahan myönti tavallista suuremman metsästyssäännön rikkomisen tätä aiheuttamatta•". (On tosin huomattava, että kuvernööri tarkoittaa ta lvimarkkinoita v. 1871, jona vuonna kertomus on kirjoitettu.) Revonnahkojen määrästä antavat aavistuksen muutamat maistraatin kirjoittama! tavarapassit Niiden mukaan muuan Sortavalan kauppias osti 1865:n kevätmarkkinoilta 531 ja seur. keväänä sama kauppias 350 revonnahkaa, jotka pormestarin todistuksen mukaan kummallakin kerralla olivat kotoisin Mikkelin läänistä. Kevätmarkkinoilta 1867 muuan sortavatalainen kauppiaan poika osti 520 revonnahkaa •". Ostajien kotipatkka näyttää viittaavan siihen, että nahat oli hankittu vietäviksi itärajan yli. Kuitenkaan ei aika, jota tämä kirjoitus käsittelee, ollut vuotaja nahkakaupan kukoistusaikaa. Jos tut.kielmani puitteisiin kuuluisi käsitellä tätä kauppaa koskevia lukuja seuraavien vuosikymmenien kevätmarkkinoilta, muodostuisivat ne edellä es:tettyihin nähden moninkertaisiksi. K a 1o i 11 a käytiin merk ittävää kauppaa sekä kevät. et tä syysmarkkinoilla •0• Ne olivat enimmäkseen muikkuja ja sila-

koita (haileja), harvoin muita. Silakoita toivat koivistolaiset ja porvoolaiset, muikut arvatenkin olivat pääasiassa Saimaan, PuuJan, Kyyveden ja muiden Savon järvien antimia, mutta myös Vesijärven muikkuja tänne tuotiin. Vaikka menekki yleensä olikin hyvä, osoittavat erinäiset hintainalennukset markkinain kuluessa - kerran kolmannes, kerran jopa puolet, jolloin silakoita olikin •julmasti• ja niiden kauppiaita •jumalattoman paljon• - , että tarjonta toisinaan oli liikanainen. Tämä koskee varsinkin silakoita, joiden pitkämatkaisien kauppiaiden oli vai. kea etukäteen arvostella menekin suuruutta, ja niin kauppiaat mieluummin luopuivat tavaroistaan halvemmalla, kuin rupesivat suuria, pilaanlumisen vaarassa olevia varastoja takaisin kuljettamaan. Muikkujen kau,ppa näyttää vähäisemmälle kuin silakoid en. - Mikäli muita kaloja tiedetään tuodun, ne olivat Vesijärven siikoja ja lahnoja sekä Kemin puolen taimcnia tai Jäämeren seltejä (pikkusitlejä), joita arkangelilaiset kauppasivat •~. Epäilemättä kuitenkin monet kalalajit ja apajapaikat ovat jääneet vaille mainintaa kirjallisissa lähteissä. Jäljellä ovat maalaistavaroista pellontuo t l e c t. Varsinaisimmatla pääelinkeinollamme ei Mikkelin markkinoilla ollut paljon muuta tarjottavaa kuin pellavia ja hamppuja. Eikä kummakaan, monta hyvää satoahan maamies ei koko tänä kolmikymmenvuotiskautena pelloistaan saanut48• Syysmarkkinoilla 1849 ei Suomettaren kirjeenvaihtaja sano nähneensä eloa, •ei niin jyvää•, multa viljan korjuu oli sinä syksynä myöhästynytkjn kzksi viikkoa. Ja niin voisi luetella monen monta murheellista syksyä ja kertoa yhtä monista jyvättömistä tai vähäjyväisistä syysmarkkinoista. Kaiken huippukohdaksi - ennen suurta nälkäkautta . - muodostui syksy 1864. Oli suuri sadevuosi, jolloin ruis iti kuhilailla ja touot pilaant!Jivat pelloilla, aika, jonka vertaista ei viiteenkymmeneen vuoteen ollut koettu. Mikkelissä ei kaikesta päättäen vietetty moniakaan - jos yksiäkään - viljakkaita syysmarkkinoita. Tunnusmerkillisenä voi 'Pitää Viborg-lehden uutista syysmarkkinoista 1858, että maatuotteista oli suuressa määrin vain karjaa 40 • Milloin näet - ja niin melkein poikkeuksetta - lehmiä oli runsaasti, vaikka laihojakin, silloin viljaa oli niukalti: kumpikin huonon vuoden m erkki. •Ne seitsemän laihaa ja rumaa lehmää - - ovat seitsemän vuotta, ja sa-

moin ne seitsemän laihaa ja itätuulen sm1castuttamaa tähkäoäätä•. . Että viljaa 'kuitenkin tavallisesti hieman enemmän näkyi kevätmarkkinoilla, on epäilemättä selitettävissä siten, että syysmarkkinain ajaksi ei ollut ehditty puintia muuta kuin osaksi suorittaa 'i<l. Mutta kertaakaan sanomalehtiuutiset eivät tiedä mitään viljalajia tuodun kaupaksi paljoa keväälläkään. Päinvastoin kuin syksyisin, jolloin kauroja ja ohria oli runsaammin kuin rukiita, tarjottiin keväisin eniten rukiita. (Kauroissa ja ohrissa oli sekä itäviä että itämättömiä.) Jos sanomalehtien tiet<>ihin eri viljalaj ien määräin suhteista on luottamista, voinee tämän ilmiön siinä tapauksessa ymmärtää ainoastaan siten, että ruista pidettiin syksyisin kauemm in aumoissa puimattomana eikä kauranviljelys vielä noihin aikoihin ollut voittanut kovin laajalti alaa, jota paitsi kaura talvella syöttämällä hupeni, kun s itä vastoin ihmisten syömävilj aa enemmän säästettiin ~ 1 • - Heiniä ei markkinoilla yleensä myöty 02 • Heinäähän ·e i siihen aikaan viljeltykään, ja mikäli jollakulla sattui olemaan hieman luonnonheiniä, ne hän tarvitsi omille ·elukoilleen. Suurten heinämääl'äin 'kuljetuskjn olisi ollut vaikeaa ja lisäks i halpatuottoista. Muista ravintokasveista (perunoista, hemeistä j.n.e.) lehdet eivät tiedä mitään. - Missä pitäjissä markkinoille tuodut vähät rukiit, ohrat, kaurat ja heinät olivat kasvaneet, siitäkään en ole mitään tietoja tavannut. Oli kumminkin eräs laji pellonantimia, joiden kauppa Mikkel!n markkinoilla ei suinkaan ollut vähäpätöisiä, nim. peUavat, hamput ja. niiden siemenet. (Hampunsiemenistä eivät tosin sanomalehdet kerro, vaikkei niitä todennäköisesti luulisi puuttuneen.) Mainittuna aikana kukoisti kotiteollisuus kankaiden kudonnan alalla Mikkelin lähipitäjissä, mutta ·kutojat eivät kaikkia tarvitsemiaan raa ka-aineita itse viljelleet, vaan, samalla kuin möivät ·kudonnaisiaan, ostivat suuren osan tarvitsemiaan pellavia ja hamppuja Mikkelin markkinoilta, joille niitä run saasti tuotiin, etupäässä keväisin. Kerran (syysmarkkinoilta 1854) Suometar kertoo pellavien kotipaikasta: •Ne olivat Hollolan pellavia, joita täällä ainoasti aina on ollut; sillä ei Längelmäkeläiset tänne ole milloinkaan pellaviansa tuoneet.. Tiedet. tävästi kävivät täällä pellavakuormineen myös asikkalalaiset, ja

mahdollisesti tuotiin muistakin Suomen pitäjistä, mutta ainakin joskus myös Venäjältä, o~keammin ehkä Virosta. Penavansiemeniä taas möivät parhaasta päästä asikkalalaiset ja lammilaiset ~· (Orivesi, Längelmäki, Padasjoki, Lammi ja Kerimäki olivat Suomen kuuluisiromat pellavanviljelyspitäjät) ö<, mutta oli virolaisiakin siemeniä joskus"'· Mistä hampun (ja hampunsiementen) myöjät olivat, sitä ei missään kerrota, mutta todennäköisesti samoilta seuduin kuin pellavan ja pellavansiementenkin myöjät ••. Maalaisten tuomista kasvikunnan tuotteista mainitaan vielä omenat, vain kerran, syks. 1854. Omenanviljelys ei tähän aikaan vielä ollut levinnyt laajalle varsinkaan pohjoiseen päin: noin nelj ännesvuosisataa aikaisemmin {1827) Ruhs- Arvidssonin teos •Finland och dess invånare• tietää omenapuiden menestyneen Säämingin pitäjässä, jonka leveysaste varmaankin oli omenan viihtyväisyyden silloinen pohjoisraja ' 1• Ennenkuin siirrymme seuraavaan pääryhmään, on paikallaan esittää todennäköisiä huomioita maataistuotteiden markkinakaupan laajt~udesta 1830-luvulta 1860-luvulle. Markkinathan pysyivät voimassaan pääasiassa sen kaksipuolisen kaupan nojassa, joka, suomalla maalaisille tilaisuuden ostoon, samalla kertaa toi. mitti vuoden kuluessa valmistuneet maalaistuotteet myötäviksi. Sitä mukaa kuin edellinen osa markkinakauppaa lakien li·eventämisen ja kanavoimistöiden johdosta menetti merkitystään, niin pian myös maataistuotteiden myönnin saattoi järjestää olosuhteiden helpotlumisen myöntämälle vaiva ttomammalle kannalle. Lisäksi Mikkelin seudun maalaiset, jotka vuoden 1850 seuduissa - Koranterin sanoihin 58 - olivat •vielä äkkinäiset ltaupuntia ravitsemassa•, tottuessaan uuteen kaupunkiinsa ja vähitellen luopuessaan merenrantamatkoistaan rupesivat tuomaan pitkin vuottakin tuotteitaan Mikkelin asukkaille, kauppiaillekin, joilla molemminpuolisen kaupanteon edistyessä taas sitä paremmin oli pääomaa käytettävänään tavaroiden hankkimiseen ta lonpojille. Niinpä sitten jo 1850-luvun jälkipuoliskolla oli käsissä aika, josta kaupungin järjestysoikeus saattoi ilmoit. taa: ·Tilaisuus maalaistuotteiden va ihtamiseen on olemassa ja tuonti on niinikään vuosittain kasvanut• (raportti 1856-1860). Seuraavan vuosikymmenen alkupuolisko näyttää tätä kehitystä yhä edistäneen: •Tilaisuus maalaistuotteiden vaihtoon on !isään-

tynyt väkiluvun mukana. Niiden hinnat ovat kohtuulliset; menekki runsas• (maistraatin raportti 1861-1865)'"'. Kun keh:tyksen suunta oli tällainen, väheni tietysti markkinain merkitys maalaistuotteidenkin välittämistilaisuutena; vähen i, mutta ei äkillisesti, sillä uudet tekijät vaikuttivat hitaasti. Hitaasti, mutta varmasti. 3. KOTITEOLLISUUSTUOTTEET

on mieluisinta käsitellä yhdessä, olivatpa ne sitten maalaisten tai kaupunkilaisten käsistä lähteneitä. Erityisen osaston kirjoittamiseen tässä luvussa ne houkuttelevat siitä syystä, että on kiintoisaa saada kuva kotiteollisuuden tilasta aikana, jona tehdastuotteiden valtaanpääsy oli uhkaamssa kotiteollisuutta, mikä käsiteltävänä aikana muutamilla aloilla kukoisti erityisesti m.m. Mikkelin ympäristössä. Tämä kukoistus saa selvimmän todistuksensa juuri Mikkelin markkinoilta. Vanhojen asetusten painamana kotittollisuus ja kaupankäynti sen tuotteilla oli aikaisempina aikoina ollut vanin rajoitettua: elinkeinot, joihin maalaisilla kylläkin olisi ollut edellytyksiä, oli tahdottu pidättää kaupun kien porva reille. Vasta 1800luvun keskipaikoilla ja myöhemmin kirposivat kahleet lopullisesti, mutta jo aikaisemmin oli elinkeinovapaus, aluksi asetuksista lukua pitämättä, ruvennut toteuttamaan itseään käytännöllisessä elä mässä. Kotiteollisuuden alalla ei kuitenkaan ylen suureen tuotantoon ehditty, ennenkuin jo sen ja pian ammattikäsityöläistenkin vuoro oli yhä enemmän ja en~mmän väistyä tehtaitten voimaa. Kotiteollisuus oli viime vuosisadan puolimaissa pahimmin takapajulla maan itäosissa. Viipu rin lääni oli huonoin, mutta •molemmissa toisissakin itäisissä lääneissä on kotiteollisuus (hemslöjd) yleensä vähäistä•, toteaa Gabriel Rein 1853 00 • Suomen Talousseuran ynnä muut toimenpiteet kotiteollisuuden elvyttämiseksi olivat kohdistuneet miltei yksistään kankaiden kudontaan, ja niinpä, jos Mikkelin markkinain valossa kotiteollisuutta tarkastellaan, huomataan, ettei tämän muiita aloilta kehuttavasti kaupattavaa oliutkaan. Me ta II i t ö i s t ä lienevät Mikkelin markkinoills Kokblan ta!onpoikien karstat eli ka1·tat olleet ainoat, jotka voidaan .koti-

teollisuuteen lukea. Kokkolan miehet ~aapuivat tavallisesti syysmarkkinoille, ja saapuivatkin jokseenkin säännöllisesti. Ko. titeollisuuskarstojen kauppiaina heillä oli täällä yksinäinen as~ mansa 0'. K i v i k o t i te o ll i suu d en edustajiksi on varmaankin merkittävä liikkeenharjoittajain luetteloissa silloin tällöin toistuvat suojärveläiset, muolaalaiset ym. rajl!ka1·jalaiset, joitten voisi arvella kaupitelleen ruuklruja, savikukkoja ja muuta samantapaista. Nahkatuotteista voimme esitellä vain n.s. •kurkijokelaiset., mikä sana - tosin ehkä myöhemmin - juurtui piiskojen vakiintuneeksi nimitykseksi suursavolaiseen kansankieleen. Missään ei tosin selvästi mainita, että Kurkijoen talonpojat juuri niitä möivät, mutta sen liikkeenharjoittajain lue.t teloista näkee, että verrattain ahkeraan nämä Karjalan miehet kevätmarkkinoilla vierailivat •:. Ainakin pian näiden a!kojen jälkeen tavataan markkinoilla rantasalmelaisten rukkasia ja nahkavarsipiippuja. Puusta valmistettujen kotituotteiden luokassa kiintyy huomio ensinnä vanhaan kansalliseen tuotteeseen, tervaan. Muistettakoon kuitenkin, että Uuden kaupungin ja Turun rauhat olivat lopettaneet pohjoiskarjalaisten tervanpolton, ja vaikka vuosisadan alun historiallisten tapahtumain seuraukset olisivatkin sen jälleen elvyttäneet, olisivat sen tuotteet luultavasti men. neet muita teitä kuin Mikkelin kautta. Pohjanmaan tervat taas joutuivat maailmanmarkkinoille pääasiassa Oulun porvarien välityksellä, Mikkelin puolessa tervanpolttoa ei liene juuri milloinkaan huomattavasti harjoitettu, mihin lienee syynä ainakin aikaisemmin ollut seudun vähämetsäisyys. Laihaksi näyttää tervan kauppa Mikkelin markkinoilla kutistuneenkin. Ainoan kerran kannatti sen saada sijansa markkinauutisissa itämaisen sodan aikana keväällä 1854, jolloin Suometar tietää tervaa olleen •runsaammin kuin ennen• ja sen olleen tavallista halvempaa, mitkä seikat selitetään seuraavalla tavalla; ·Syyksi tervan runsauteen ja helppouteen sanottiin se, että nyt ei ole ranta -kaupunkein kauppamiehet ostelleet sitä ulkomaille viedäksensä• •~. Sisältäisikö tämä sen, että edellisinä rauhan vuosina oli jo oltu $illä asteella, että tervat - vähät tervat - myöt!in kauppiaille

markkinain väliajoilla, osin ehkä Mikkeliin, osin rantakaupunkeihin? Tämän tavaralajin häviäminen markkinakaupasta näyttäisi siis pieneltä merkiltä kaupankäyntimuotojen kehityksestä, joka jo eräillä a loilla entistä vähemmän suosi roarkkinakauppaa. Muista puutuotteista kaupattiin eniten astioita. Nämä •puuteoh olivat 185l:n kevätmarkkinauutisen mukaan •Sammioita (ammeita), tynnyriä, saavia, pyttyjä, maalattuja rekiä j.m.s.•, ja sillä kertaa niitä oli •tavallisesti•, mutta niukkuus näyttää kumm inkin olleen yleisempi ilmiö. Keväällä 1857 esitellään myös Multian luokit, joilla on hyvä menekki. Muitten puuvalmisteitten kotipaikkaa lähteemme eivät ilmaise. Ehkä jotakin selittäisi se, mitä Kotiteollisuuden edistämiskomitcan mietinnössä v:lta 1873 lausutaan: •Rantasalmen ja Juvan pitäjät ovat tunnetut paremmasta nikkaritaidostansa•. Ainakin myöhempinä aikoina rantasalmelaiset toivat pinnatuoleja ja kerimäkeläiset varpukoreja. Mikkelin pitäjän pohjoisosista ja Kurkijoelta tuoliin luokkeja (multialaisten lisäksi) t<. L e i v on ta tuotteista tältä alalta on ennen muita ja miltei yksistään •viipurinrinke!it. muistettava. Harvat niitä siihen aikaan ammatikseen lienevät valmistaneet, ja luultavasti enimmäkseen viipurilaiset, joten ne silloin vielä paremmin vastasivat nimeään kuin myöhemmin. Järjestysoikeuden luette. loista tavataan 1860·luvulle saakka harvoin rinkelinmyöjiksi nimitettyjä. Ehkäpä monet viipurilaiset riokelinkauppiaat tulivat näihin luetteloihin muilla ammatti- tai arvonimillä. Ensimmäisen kerran on •rinkelinleipojatar•, Viipurista, luettelossa keväällä 1840. Kun kolme vuotta myöhemmin taas sellainen, viipurilainen hänkin, näkyy kirjoissa, on hänet merkitty •sotilaan tyttäreksi•, ja tämä panee olettamaan, että monesti muulloin mainitut viipurilaiset •vaimo•, •työm iehen vaimo-, •aliupseerin vaimo•, •kersantin vaimo• ja sellaiset olisivat olleet rinke· Iien kaupalla. Paitsi näitä kahta kertaa on nimenomaan rinkelinmyöjiä, varmaankin enimmäkseen viipurinrinkelien, mainittuna usein 1860-luvuUa, niin viipurilaisia kuin muita, toisinaan vallan joukoittain. - Rinkelien menekistä ei ollut puutetta, tarjonnasta pikemminkin. •Useimmiten loppuu ne jo ensipäivänä•, kuulevat viipurilaiset kerranki n valitettavan ja varustautuvat jo seuraaville markkinoille paremmin. Tosin tällöin todet.tiin,

että •sokeri on Viipurissakin kallista, koska sitä oli rinkelitaikinaankin pannessa säästetty• - mikä seikka sekin lienee itämaisen sodan monih~araisten vaikutusten tilille vietävä. 1860luku tietää rinkelimark.kinoilla nousukautta, pääteltäköönpä tätä sitten myöjien, ostajien tai myötyjen riokelimäärien perusteella. Niinpä kevätmarkkinoista 1867, jolloin myöjiä oli 23 henkeä, väitetään, että •rinkeleitä ja vehnäleipää 10.000 markan arvosta myötiin 3 päivässä•. ov (Lappeense.utulaisten seuraavina vuosikymmeninä tapah tunut rynnäkkö •viipurinrinkelien• leipojien riveihin"" johtui erinäisistä liikenneoloissa tapahtuneista mullistuksista, jotka ajoivat vanhat rahdinvetäjät uutta elinkei. noa etsimään.) Riokelinkauppiaiden joukossa oli todennäköisesti myös kuivien sokeri· ja vesirinke!ien kauppiaita, joihin lukisimme esim. luetteloista usein tavattavat Sortavalan talonpojat ja osan arkangelilaisiakm. Suotuisaa viipurinrinkehtilannetta kuvaava sotakevään uutinen"' yleistetään toisenkin riokelilaj in alalle: •- jos ll)ihin päin käänsiit katsomaan, niin siellä roikkui suuret vihkot kuivia rihmarinkeliä•. Vaat et us a 1a - tähän ei sisälly kehruu ja kudonta- jää hämärän peittoon. Olisi ehkä varomatoota päätellä mitään sen johdosta, että kerran, syksyllä 1846, markkinaliikemiesten luettelosta tavataan kaksi talonpoikaa Vehkalahdelta, jossa pitäjässä tiedetään valmistetun sadetakkeja kotiteollisuutena. Jäljellä kotiteollisuudesta on sitten enää k e h r u u. ja k ud on ta teosten kauppa, mutta sen veroista niin laajuuteensa kuin monipuo!isuuteensa nähden tuskin mu ilta markkinoilta tapasikaan kuin Mikkelin. Kaupunkimummojen töitä kyllä myötiin muillakin mark!kinoil-la, mutta maalaiskotikudonnaisten kauppa tähän aikaan muualla jo vähäpätöistä, muodostuen sen sijaan Mikkelin markkinoiden voimakkaimmiksi houkuttimiksi. Syynä oli se, että maalaisten kudontatyö oli tehdastuotteiden vallat.essa alaa jo enemmän tai vähemmän Jamassa muual. Ia kuin Mikkelin ympäristössä. Siten kotiteollisuus tämän kau. pungin markkinoilla ilmenikin pääasiassa kudonta tuott€iden muodossa, vastaamatta sitä yleiskuvaa, jolle koko Suomea sil· mälläpidettäessä .puuva:lmisteet ja -jalosteet antoiva t määräävän sävynsä. Mikkelin seudun kangaskotiteollisuus oli jo var.haa

oli

perua, mutta näinä aikoina myös hallituksen ja Suomen Talousseuran vuosikymmeniset ponnistukset pellavan- ja hampunviljelyksen sekä tätä seuraavan kehruu- ja.kudontataidon levittämiseksi maassamme lienevät täälläkin päin jonkin verran vaikuttaneet. Erityisesti kehruuseen ja kudontaan nähden seuran puuhat johtavat tuloksiin, joskaan eivät erittäin .pitkäikäisiin. •Näiden toimenpiteiden hedelmät nähtiin varsinki siinä vuosikymmenillä 1830 ja 1840 tavat-tomasti lisääntyneessä liinakankaiden valmistuksessa, joka valmistus myöskin, niinkuin sen aikuisista tullilaskuista nähdään, antoi ei niinkään vähän maasta liikenevää Pietariin, Riikaan ja Rää~eliin vietävää tavaraa•, toteaa Kotiteollisuuden edistämiskomitea mietinnössään v:lta 1873. Ammattikouluja perustamallakin oli tuloksia ehkä jonkin verran saatu paranemaan, ja näistä kouluista muuan sijaitsi Kangasn iemel. lä, jossa kudontataidolla kumminkin oli vankemmatkin juu1·et. Mutta mainittu paikkakunta ei ollut ainoa kudontapitäjä Savossa. Gabriel Rein ·kertoo 1853: •Muutamissa Mikkelin läänin pitäj issä, kuten Pieksämäellä, Mikkelissä ja Kangasniemellä sekä Korpilahden kappelissa Hartolan pitäjää valmistetaan kuitenkin karkeampia kilpikankaita (dräller) sekä pellava- ja villakudonnaisia, jotka talvimaxkkinoilla myödiHin Mikkelissä ja Heinolassa..'"' · Mutta markkinoilla edustettuja kangaspitäjiä oli myös Juva"~.

Ne maakuntoiset kankaat, joita markkinoilla oli kaupan, olivat sarka, palttina, aivina, kilpikangas eli drälli; säkkikangas ja pilkko. Paitsi sarkaa, joka valmistettiin lampaanvilloista, olivat muut kankaat pellavaa tai hamppua, enimmäkseen edellistä. Maalaispalttinat pellavasta tehtyinä ja käsin kudottuina olivat parempia kuin pumpuliset tehtaan palttinat, mutta myös kalWmpia. Aivinat, joukossa toimikas ja housukangas, kudottiin niinikään pellavasta. Kilpikangas lienee ollut pellavaa (tai tämän ja hampun sekoitusta), ja sitä oli useaa laj ia: pöytäliina-, pyyhinllina. ja salvettikangasta. Pellavaista lienee ollut säkkikangaskin. Piikko oli luultavasti ainoa hamppukangas. Kun nämä kankaat pääasiassa olivat talvisia puhdetöitä, niiicyi niitä syysmarkkinoilla vähemmän kuin keväisillä. Ja keväisin niillä oli ostajiakin enemmän. Eiväthän tietysti Mikkelin kaupunkilaiset, jotka maistraatin raportin mukaan vuosilta

1861- 1865 •• mitättömässä määrässä harjoittivat kehruuta ja kudontaa sekä muuta kotiteollisuutta, mutta ostivat kankaansa •vapaamarkkinoilta rantakaupunkien ja lähipitäjien myöskenteJijöiltä•, olleet ainoat ostajat. Ne tavatlomat kangasmäärät, mitkä kevätmarkkinoille tuotiin, löysivät tiensä ympäri maata, vieläpä sen uikopuolellekin. Vaikkei muita kotiteoksia sanottavasti kaupattukaan, aina oli kuitenkin kankaita. Sotakeväänä 1854, esimerkiksi, maatavaroista · kaikista runsaammin oli maakutoista vaatetta•. Sattui joskus, että jo aattopäivinä myöti:n maalaiskankaat loppuun 71 • Jättiläismäinen oli kysyntä. Jo en. nen käsiteltävää aikaa, 1830, kerrotaan kaupunkien kauppiaiden (Mikke li ei silloin vielä ollut kaupu nki) ostaneen Mikkelin talvimarkkinoilta 20.-30.000 kyynärää (12.- 18.000 m) sarkaa, kilpikangasta ja palttinaa 7". Ikävä kyllä jäämme maalaiskankaiden myöhemmästä menekistä vaille muita tietoja, kuin mikä sisältyy uutiseen keväällä 1867: · Kaikenlaatuisia kudonnaisia oli runsaasti, vaikka niiden arvoa on mahdotonta laskea edes lähimainkaan•. Ostajat, ainakin myöhempinä aikoina, olivat pääasiassa karjalaisia rajan molemmin puolin 18 • Sen todistuksen antavat paitsi lehdet myös kuvernöörin viisivuotiskertomukset 1866-70 ja 1871-75. Edellinen tietää vaaleanharmaan saran, säkk ikankaan, palttinan ja kilpikankaan markkinoilla saavan • vilkasta kysyntää niinhyvin kotimaisten kuin keisarikunnasta saapuneiden käyttäjien ja tukkuostaj ien taholta•, ja jälkimmäisessä kerrotaan Mikkelin markkinoilla, varsinkin talvimarkk!noilla, tarjottujen kudonnaisten, joihin edellisten lisäksi on luettu myös puolivilla, suureksi osaksi menevän keisarikunnan (Venäjän) pohjoisiin maakuntiin Sortavalan kautta 1'. Kun ei tehtailla eikä rantakaupunkien myöjillä ollut kaupan samanlaisia kankaita kuin maalaisilla, viettivät nämä säännöllisesti hyviä, k iLpailuttornia markkinoita. Mutta näiden kankaiden kudonnan kannattavah:uus alkoi vähitellen aleta. Jo edellinen mainituista kuvernöörin kertomuksista toteaakin: •Suunta (kudonnan) lakkaamiseen huomattava •. Samasta ilmiöstä mainitsee kotiteollisuuskomitea v. 1873, että Kangasni€melläkin kutomataito paraasta päästä säilyi sen vuoksi, että siellä vanhastaan oltiin perehtyneitä käsitöihin. Samanlais ta kotiteollisuutta, johon maalaisnaisten tuotteet

kuuluivat, oli myös rantakaupunkien vaimoväki edustamassa, se vain erotuksena, että jälkimmäiseen kuulu~at kauppasivat ostetuista langoista valmistettua puuvillakangasta.• Menneen vuosisadan toisen kolmanneksen vuosikymmenet muodostavat tekstiiliteollisuutemme historiassa puuvillalankain aikakauden varsin omituinen aikakausi, jolloin kotikudonta ·kukoisti, mutta puuvillatehtaat tuottivat omistajilleen loistavia voittoja ja rikkauksia• , sanoo Voionmaa ·Tampereen kaupungin historiassaan• (II osa, ss. 204-5), selittäen erääksi syyksi sen, että Finlaysonin tehtaan pw;npulilankojen levikki t utustutti kansaa niihin. Mutta samoinkuin pellava. ja hamppukudonnaiset Mikkelin markkinoilla säännöllisesti olivat määrättyjen, pääasiassa Suur-Savon, pitäjäin t uotteita, nii·n ei taas kotikutoisia pumpuli. kankaita ollut muualta kuin parista kolmesta kaupungista, Turusta ja Porvoosta, vähemmän Tampereelta ja tuskin nimeksi Porista 73• Tähän on niinikään oma luonnollinen selityksensä: mainitut kaupungit olivat puheenaolevana aikana miltei yksinomaiset pesäpaikat kotiteollisen.pumpulink'udonnan alalla. Aikoi. naan oli Turun ja Porvoon .p ellavakotiteollisuus vienyt voiton muista kaupungeista, mutta pellava oli nyt jo vaihtunut puuvillaan. Sanomalehdet markltinauutisissaan puhuivat Turun ja Porvoon •vaatemuijista•, purnpulikankaan kauppiaista, •Turun muijista•. •Nämä ku.dontatyöt ovat ,paikkakunnalle tärkeä elinkeinonhaara., lausui 1860 Porvoon maistraatti, joka kertoi pumpulilangan kudon taa harjoittavan kaupungin vähävara isen naisväen ja tuotteita myötävän m.m. Mikkelin, Viipurin ja Kuopion läänien vapaamarkkinoilla •c. PuropuUkankaan ohella mainittujen kaupunkien naiset möivät jonkin verran myös lankoja ja kaulaUinoja 77 • Varsinkin lankakaupan alalla olivat jo kilpailijoina tehdastuotteet 78 , jotka kuitenkin olivat huonompia laadultaan, vaikkakin halvempia. - Kaupungin markkinaluettelot eivät pitkään aikaan anna varmoja tietoj a mummojen lukumäärästä. Mutta •linnanvahdin vaimo•, •ni·k karin leski>, •puutarharengin vaimo•, •lukkarin vaimo•, •kirvesmiehen leski•, •neitsy t• , •karrkurin vaimo•, ehkä •lumpunkerääjäin lesketkin• Turusta, •rouva• , •muurarin leski>, •neitsyt. Porvoosta - mitä ne muutakaan olisivat olleet kuin kankaankaupustelijoita? Vasta 1850:stä lähtien alkaa luetteloissa näkyä joku •wäfverska•

69 (kerran Poristakin) , mutta yhtäjaksoisesti ja varsinaisesti vasta keväästä 1859. Niistä havaitaan myös, että enemmän oli tätäkin lajia keväisin kuin syksyisin. Ostajat arvatenkin olivat samoja kuin maalaiskankaidenkin. Suometar kertoo keväällä 1855: •Kankaita oli kaikenlaatuisia ja niillä hinta tavallinen, h ienoulensa mukaan. Näitä näkyi paraasta päästä ostelevan Suomen !ekä Venäjän Karjalan partaniekat. Puuluimme näkemään miehen Suojärvellä, joka oli ostanut kai kenlaatuisia pumpuli-, liina- ja villa-kankaita useamman hevoiskuorman. Hän kertoi koti~uolensa rahvaan niitä haJulla ostavan, kuin eivät ole itse näppärät tekemään ja että saavat niistä 'hyvät voitot'.~,. Kun otamme lukuun sekä maalais- että kaupunkikotiteolli~uuskankaat, ei Mikkelin maistraatin lausunto eksyne kauaskaan totuudesta: sen mukaan kaupungissa oli v. 1866 vaihdettu •monta sataa tuhatta kyynärää kaikenlaisia kudonnaisia• so. Mutta niin laajalle ja syvälle rahvaan naisten tai to ei ollut juurtunut, niin kannattavaa se ei jatkuvasti ollut, ettei tehtaitten voima sitä kerran olisi tukahduttanut ••. Katovuosien hädän pakko, silloiset hallituksen, kun tain ja yksityisten toimenpiteet eivät muuta kuin tilapäisesti pystyneet ehkäisemään kotiteollisuuden taantumista kankaankudonnankaan alalla. Ja lieneepä niinkin ollut, kuten kotiteollisuuskomi tea v. 1873 vakaumuksenaan lausuu, että •ei yksin änsä kilpaileminen hinnan ja laadun suhteen ole antanut vapriikintuotteille ja ulkomaan tava.roille etevyyttä: kasvava koreilemisen halu on vaikuttanut sen yhtä suuressa mitassa•. Vuosina, jotka seurasivat käsiteltävää aikaa, tämä ilmiö kuitenkin vasta oikein tehostui. Yleensähän •markkinatavara• ei ole hyvässä huudossa, mutta kotikutoisten kankaitten näinkin kauan runsaana kestänyt menekki kuitenkin osaltaan todistaa, että ne laatunsa puolesta erinomaisesti kestivät tehtaankankaiden kilpailun.

AMMATI'fKÄSITYöUIS'rEN JA KOTlllfAISTEN MANUFAKTURISTIEN TUOTI'EET.

La inattakoon seuraavat valaisevat lauseet Voionmaan •Tampereen historiasta•~": · Käsityön valtakautta kesti Suomessa vie-

1ä menneen vuosisadan alkupuolen. - - - Juuri tällä aikaJ.audella se saavutti ammatillisen työnjaon huipun. Viime vuosisadan puolivälissä oli Suomen kaupunkien käsityöläisten luku. määrä kolme kertaa suurempi kuin vuosisadan alussa ja käsityöläisten yleiset työ. ja elinehdot olivat paremmat kuin ennen•. Epäilemättä ei ollut sattuma, että ammattikäsityön kukoistusaika kronologisesti kävi suunnilleen yksiin •markkinakauden• kanssa, toisin sanoen: samat syyt, ajan olot ja lainsäädäntö, jotka suosivat jälkimmäistä, ne vielä pitivät voimakkaassa vireessä edellistäkin. Ammatillisen käsityön voima kaupungeissa johtui, paitsi siitä, että tehtaiden valta-aika ei vielä ollut alkanut, myös siitä, että maalla tällainen ·käsityö eli toistaiseksi heikkona, osaksi lainsuojatonna, ja lopuksi näiden yhteydessä siitä, että liikent~n tila ammat.tilaistenkin hyväksi suosi sellaisia ryhmävarhtotilaisuuksia, jollaisia kaupunkien markkinat olivat. Niinpä juuri sellaiselta seudulta, joll'a omia ammattikäsityöläisiä oli vähän, vieraiden kaupunkien ammattilaiset löysivät tuotteilleen hyvät markkinat, aina sitä paremmat, mitä heikommin jotakin käsityön lajia ammattimaisesti tai kotiteollisesti jollakin paikkakunnalla harjoitettiin. Tänä aikana ei niinmuodoin ollut ihme, että vieraita käsityöläisiä parvittain ilmestyi Mikkelin markkinoille, lääniin, jossa v. 1850 ei ollut l!nempää kuin 1 käsityöläinen 179:ää asukasta kohti, vastaavan suhteen esim. Uudenmaan läänissä ollessa 1:37 ja koko maassa 1: 91 "' - aikana, jolloin tehdastuotteet eivät kilpailullaan heitä vielä voitokkaasti häirinneet. Eivätkä lehtiuutiset enempää kuin liikkeenharjoittajain luettelotkaan luo Mikkelin markkinoista muuta kuvaa kuin sen, että käsityöläisten useimmiten kannatti niille saapua. Kun käsityöläinen, tehtailija, kauppias lähti markkinoille, hän kiersi yhteen kyytiin monet markkinat. Niinpä esim. Tampereen käsityöläiset, jotka, kuten joudumme näkemään, joukoittain vierailivat Mikkelin markkinoilla, erään sikäläisen ammattilaisen v. 1858 antaman -kuvauksen mukaan aloittivat syysmarkkinasesonkinsa kotoaan, lähtivät sitten taipaleelle ja kiersivät Porin, Turun, Jyväskylän, Mikkelin, Heinolan ja Anianpellon markkinoilla ·koko syys- ja lokakuun ~·.

Kokonainen kolmannes kaikkien Mikkelin markkinoilla edustettujen kä!ityöammattien u lukumäärästä •kuului me ta 1l i en ja 1o s t u.k se 11 e. Mutta kaikkien siellä käyneiden käsityöläisten lukumäärästä metallikäsityöläisten osuus oli vieläkin suurempi, keskimäärin noin puolet. Tavallisilla sepillä oli tässä vähän osuutta: heitä oli harvoin, tavallisesti joku mikkeliläinen tai kotipaikan puolesta tuntematon. Jyväskyläläinen kaluseppä (klensmed) mainitaan kerran (syks. 1840). Paljoa suuremmaksi ei 'kohoa vaskenvala;ain ja ti11anvaLa;ain luku. Edelliset (nimeltä gördelmakare, jota luetteloissa käytetään vielä 1860-luvun lopulla, tai göllermakare tai gjelbgjutare), en. tisen •vyöntekijäin• ammatin perilliset, joitten Voionmaa kertoo tähän aikaan valmistelleen solkia, kaikenlaisia lyötteitä ja muu. ta sentapaista a•, olivat pääasiassa Porvoosta, Hämeenlinnasta, Heinolasta ja Mikkelist.ä. Ammatti ei liene enää kannattanut. Tinanvalajia oli vain alkuaikoina joku porvoolainen ja loviisalainen. Säännöllisesti sitä vastoin saapuivat kuparisepät; 1850luku näkyy olleen heidän parhaita aikojaan. 1840-luvun lopulta seuraavan puoliväliin oli lappeenrantalaisia parittain ja kolmit. tain. Kauempana heidän jäljessään lukumää ränsä puolesta seu. rasivat loviisalaiset, mikkeliläiset, savonUnnalaiset y.m. Erittäin kannattavaa oli ku.!ta- ;a hopeaseppien tulla mar~ki nain ajaksi Mikkeliin. Maaseudullahan heidän työnsä ei vielä ollutkaan laillistettua. Tuntemattomaksi jää mikkeliläisen mestarin kyky toimittaa kihloja laajoilta aloilta tänne virranneen kansan lapsille, vaikka hän olikin verrattain ahkera markkinamyöntipaikan vuokraaja. Y1ksin hän ei missään tapauksessa riittänyt. Apua tuli parhaasta päästä Tampereelta, jonka kultasepät olivat alansa lukuisimmat Mikkelin markkinoilla läpi tämän ajan; kolme, neljäkin oli kerrallaan. Mutta vieläkin kauem. paa, aina Turusta saakka, tultiin; 1850-luvun alussa sikäläisten kultas~ppien nimet kuitenkin häipyivät luetteloista. Heidän kanssaan tasaväkiset loviisalaiset kuUasepät jättivät Mikkelin markkinat samaan aikaan, porvoolaiset vielä varemmin. Sijalle ilmestyivät kuopiolaiset ja haminalaiset. Sangen laajalle näkyvät Mikkelin markkinat ainakin kelloja levittäneen ~ 7 • Pe!tiseppiä. oli vähemmän kuin kultaseppiä, vähemmän .kuin kupariseppiäkin. Parhaiten oli edustettuna Kuopio, jonka juu-

talais.peräinen peltiseppä alkuaikoina jokseenkin yksin tyydytti kevätmarkkinoille saapuneen kansan pehiteostarpeen, kunnes kilpailijaksi ilmestyi viipurilainen ja joku muukin. Aikaisemmin arvelimme, että kokkolalaiset raasisepät eli karstantekijät yksin edustivat mainittua työmuotoa kotiteollisuuden alalla, ja •k un ei asiasta varmempaa tietoa voi saadakaan, on porvoolaiset raasisepät, tosin epävarmasti, luettu ammattia harjoittavien ryhmään. Porvoosta ja Savonlinnasta tuli raasiseppä kerrallaan, mutta vasta 1840-luvun lopulta lähtien. Hämeenlinn-a laiset j a he.inolalaiset olivat pitäneet kokkolala isten ohella huolenaan alkuaikojen karstanmyönnin, mutta katosivat sitten melkein tyyten. Luku isimpina olivat kuitenkin tamperelaiset, jotka koko kolmikymmenvuotiskauden, melkein alusta alkaen, vaelsivat kolmin, neljinkin miehin Mikkeliin. Kun Kokkolan talonpojat lähtivät matkalle yleensä vain syksyisin, eivät ammattilaiset lyöneet laimin kevätmarkkinoitakaan, jolloin heitä näkyikin enemmän kuin syksyisin. K i v i te o 11 i s u u d e n alalta tuotiin kaupan savenvalajien tuotteita. Nämä mestarit olivat varsin harvinaisia, ehkä siitä syystä, että Raja-Karjalan tällä alalla kotiteollisuutta harjoittavien talonpoikien työn tuotteet työnsivät. ammattituotteita tieltään. Neljä, viisi kertaa vain olikin vieraita ruukkumaakareita, näitä Savonlinnasta, Viipurista, Rantasalmelta, 1.appeen!·annasta ja Heinolasta; joskus on mikkelliäinen mainittuna. Rantasalrnelta oltiin kai kaupalla savipiippuja, jotka oikeastaan lienevät kuuluneet kotiteollisuu teen. K e m i a II i s t a t e o II i s u u t ta edusti värjärien ryhmä y.ksinään. Sitä enemmän se antaakin puheenaihetta. Alkuaika on heistä jokseenkin tyhjä. Tosin syks. 1838 oli kaksi loviisalaista tämän ammatin harjoittajaa, seux. syksynä Loviisasta jälleen yksi, mutta sitten ei heitä lue~teloissa mainita koko aikana 1840-1852 kuin kerran, nim. keväällä 1850 kaksi henkeä, toinen Savonlinnasta, toinen Mikkelistä. Keväällä 1853 oli Tampereelta tullut muuan ja seur. keväänä Porvoosta niinikään y·ksi (tosin oli Mikkelistäkin värjäri, mutta kahvintarjaojien joukossa; kun joka kerta ei ole selväs.ti mainittuna, missa tarkoituksessa mikkeliläiset milloinkin myöntipaikan vuokrasivat, saattaa joskus tapahtua, että esim. kahvin myöjä joutuu värjärien

ryhmään). Tämän jälkeen ei ennen kevättä 1857 näy markkinoilla ainuttakaan värj~riä, mutta tästä lähtien säännöllisesti yksi tai useampi kerrallaan. Kun värjär ien ammattia yleensä pidetään kannattavana, tulee ihmetellen panneeksi merkille sen pitkän väliajan, jonka kuluessa värjäreitä ei ollut markkinoilla juuri nimeksikään, enintään mikkeliläiset omissa työpajoissaan. Mutta asianlaita onkin juuri se, että Mikkelin värjärit pelkäsivät joutuvansa maantielle, jollei vieraiden värjärien ma11kkinoillakäyntiä Mikkelissä kiellettäisi. Meille avautuukin tällä kohtaa erinomainen näköala ajan ammattikuntaisuuteen, jonka hengen kanssa sopusointuisesti eräiltä epämikkeliläisiltä porvareilta tahdottiin ~:~vätä oikeus etsiä leipäänsä Mikkelin kaupungin markkinoilta - vapaamarkkinoilta. Ilmestyy näet noin viikkoa ennen vuoden 1839 syysmarkkinoita mikkeliläinen värjäri Z. J. Malmström järjestysoikeuteen pyytäen tätä ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin, että niin lähestyvillä kuin ka ikilla tulevilla markkineilla toisten paikkakuntien värjärit eivät, kuten tähän asti, saisi •houkutella itselleen ja vastaanottaa väritavaraa sekä siten aiheuttaa anojalle häiriötä hänen elinkeinossaan•. Päätös: asia ei kuulu kaupunginoikeudelle, joka siihen nähden on noudattava asetusten määräyksiä. Mutta näitten mukaisesti toimien järjestysmies muutamien päivien kuluttua kuitenkin joutuu kieltämään kansaa antamasta loviisalaiselle värjärille A. E. Ammondtille tavaraa 1•ärjättäväksi. Ammondt valittaa kuvernöörille, joka hyväksyy valituksen: Ammondtilla on oleva oikeus, ei ainoastaan myödä väritavaraa, vaan myös ottaa sitä värjättäväksi. Malmström vuorostaan valittaa senaattiin, joka v. 1841 toteaa, ettei vieraita värjäreitä Mikkelin vapaamarkkinoilla kylläkään voi estää myömästä tavaroitaan eikä ostamasta niitten valmistamiseen tarvittavia aineita, mutta sitä vastoin heillä ei ole oikeutta ottaa tavaraa värjättäväksi. Tämä näyttää olleenkin pääasia, sillä pelkkä myönti ei tunnu kannattaneen, koskapa Jiikkeenharjoittajain luetteloissa ei sen jälkeen aikakausiin näy värjäriä; viimeinen tähän jaksoon on loviisalainen värjärin leski, joka vielä tavataan syysmal1kkinoilla 1839.

Mitä Mikkelin värjärit tosiaankin olivat aikaansaaneet ja miten riitä kehittyi, siitä antaa aluksi verrattain valaisevan kuvan järjestysoikeuden pöytäkirja 21 p:ltä syysk. 1846. Kun tämä oli mar.kkinain edellisiä päiviä, on ilmeistä, että Ammondt, joka nyt jätti järjestysoikeudelle anomuksen, oli jälleen tullut yrittämään ammattinsa harjoittamista markkinoilla. Anomuksessaan hän vetosi Heinolan (Mikkelin) kuvernöörinviraston joulukuussa 1839 antamaan päätökseen, jonka mukaan hänellä Mikkelin markkinoilla oli oikeus •yhtä hyvin jättää ulos kuin vastaanottaa väritavaraa. Mutta kun Mikkelin värjärit - jatkuu kirjelmä- pitkän aikaa ovat koettaneet riistää minulta tätä oikeutta ja sen ohessa minua ja väkeäni vastaan harjoittaneet kaikenlaisia luvattoman väkivaltaisia toimenpiteitä, niin on minun nöyrimmästi pyydettävä Korkeastijalon Herra Järjestysmiehen ja Korkeastikunnioitetun Järjestysoikeuden turvaa moista vallattomuutta (ofog) vastaan•. Ammondt sanoi kuu lleensa hänen vastustajillaan olevan jonkun •auktoriteetin• antaman päätöksen toisten kaupunkien värjärien oikeutta vastaan käydä Mikkelin mark>kinoilla, mutta •tämä yleinen resoluutio eli laki, terveen lakiperiaatteen mukaan, ei voi kumota minun hyväkseni annetun erityisen lain eli privilegion vaikutusta•. Kun oli luettu tämä sekä päätös Heinolan kuvernöörin Ammondtille antamasta oikeudesta Loviisan kaupungin porvarina ja värjärinä myödä ja rahvaalta värjättäväksi vastaanottaa Mikkelin markkinoilla väritavaraa, nousi järjestysoikeuden apujäsen (bisittare) värjäri Nybom tuoliltaan ja huomautti, että H.K.M. (senaatti) oli värjäri Malmströmin tekemän valituksen johdosta antamallaan päätöksellä, joka oli viimeksimainitun hallussa, kumonnut Heinolan kuvernöörin Ammondtille edullisen päätöksen, minkä vuoksi Nybomin mielestä Ammondtin ano. muksen ei pitänyt ansaita mitään huomiota. Kun Ammondt vielä oli kiistänyt vastaan, annettiin fårjestysoikeuden päätös: koska H.K.M. oli mainitun kuvernöörinpäätöksen kurnonnut ja antanut toisen määräyksen, oli hakija Ammondtin, kuten järjestysoikeudenkin, sellaista armollista toimenpidettä noudatettava. Ammondt ilmoitti tyytymättömyytensä. Ja vajaan kolmen vuoden perästä tämä sitkeä mies jälleen ilmestyi vaatimaan pääsyä Mi~kelin markkinoille, vuoden 1849 kevätmark.kinoille. Luette-

lossa ei hänen nimeään ole, mutta tiedetään kuitenkin, että järjestysoikeus oli kieltäytynyt takavarikoimasta hänen tavaroitaan. Nyt olikin Mikkelissä toinen järjestysmies ·kuin edellisellä kerralla, mutta kaupungin värjärit eivät olleet hänm kieltäytymiseensä tyytyväisiä, vaan Nybom ja hänen ammattitoverinsa Schönqvist valittivat kuvernöörille, joka kuitenkin näyttää jättäneen asian sillensä. Mutta entisten väsyessä uudet miehet astuvat remmiin. V. 1850 värjärit Hukkanen ja Ahlberg (joka vasta edellisenä vuonna, Nybomin ja Schönqvistin tietysti harattua vastaan, oli otettu värjäriksi kaupunkiin) - he nyt vuorostaan pyytävät kuvernööriitä kieltoa vieraitten värjärien tavaran-vastaanotolle. K uvernööri kehoiltaa asianhaarain vaatiessa pyytämään virkaapua, ja asianhaarat näyttävät sitä vaatineenkin vähää ennen saman vuoden syysmarkkinoita, joihin mennessä kuvernöör inJ.dn käsi ojennetaan: hakijoilla on otkeus tämä päätös mukanaan vaatia kaupunginoikeudelta virka-apua vieraitten värjärien tunkeilua vastaan ja huomauttaa viskaalille hänen virkavelvollisuuksistaan. Jos vieraat värjärit ottavat tavaraa värjättäväkseen, on tämä heti takavarikoilava ja rikkomukseen nähden muuten lainmukaisesti meneteltävä 88 . Ammondt ei enää ilmesty markkinaoikeuksiensa pu~lesta peistä laittamaan. Se olisi käsittämätöntä, jollei seuraava hänen nimeensä liittyvä tieto (1853) kertoisi miehen olevan värjärinä - Mikkelissä. Mutta kyllä hän tästä kUJmiasta saa maksaakin: milloin viskaali sinetöi hänen llikkeensä, milloin yritetään mitäkin jalkakamppia, ja senaatlia myöten riidellään taas •0 • Värjärien markkinasota näyttää kuitenkin tauonneen 00 • Todennäköisesti vallanpitäjät lopulta tukkivat korvansa ammattikuntaitsekkyydeltä, koskapa vieraiden kaupunkien värjärit, kuten näimme, keväästä 1853 lähtien jälleen uskaltautuivat Mikkelin markkinoille, aluksi harvoin, sitten miltei säännöllisesti ja mieslukuisastikin. Odottaisi kumminkin, että aikana, jona vieraat värj ärit puolittaisesta oikeudestaan huolimatta vieroivat Mikkelin markkinoita, ainakin omilla värjäreillä olisi siellä ollut kylliksi ammattityötä. Mutta miksi he sitten tulivat sinne kahvia tarjoilemaan? Heitähän oli tällä asialla, vieraitten värjärien

puuttuessaltin, ainakin syksyllä 1854 ja molemmilla mal'kltinoilla 1855. Niinkuin valmistamatlomien nahkojen kaupan olimme havainneet vilkkaaksi, niin oli myös v a 1m i s te t t u j en n a hk o j en j a n a h k a t u o t teiden myöji!lä Mikkelissä mainiot markkinat. Sitä todistavat nahkurien ja satulaseppien lukumäärät. Nahkureita oli runsaimmin Loviisasta ja Lappeenrannasta, sen jälkeen Mikkelistä ja Heinolasta. Alkuaikoina käytiin Porvoostakin, 1850-luvulta lähtien jossain määrin m.m. Savonlinnasta ja Hämeenlinnasta. Ajan merkkinä voinee pitää maalaisnahkur~en - juvalaisen 1850-luvun lopulla sekä hirvensalmelaisen, mäntyharjulaisen ja jämsäJäisen 1860-luvulla - näyt.täytymistä markkinoilla. Tämä seikka nahkurien lisääntyneen markkinoillakäynnin yhteydessä lienee todistuksena ammatin paranevasta kannattavuudesta. Lukuisin kaikista ammattikäsityöläisten erikoisryhmistä oli kuitenkin satulaseppien. Eikä mikään muu 'k aupunlti lähettänyt heitä semmoista määrää kuin Kuopio, jonka mestarien asema kerta kerralta vahvistui. Puolikymmenmiehisenältin joukkona heidän kannatti liikkeelle lähteä, eikä heillä ollut valit~amista, vaikka muilla olikin. •Tähän näiden satulamaakarien kovaan markkinaonneen on suurimpana syynä se, että viime vuosina ovat Kuopion satulamaakarit vetäneet puoleensa melkein kai kki ostajat, siten, että ovat ruvenneet tekemään kauniimpia ja muutenki vahvempia ajokallJja kuin muiden kaupunkien satulamaakarit, josta seuraa Ee, että Kuopiosta täällä olle-e-t satulamaakarit eivät. tuullaksemme, taida nytkään moittia markkinoitansa. 9' . 1850-1uvulla kilpailijain joukko alkoikin harveta, tamperelaisten tosin edelleen yrittäessä pysyä satulassa. Samalla kymmenluvulla näemme kuitenkin uuden satulassppäryhmän saapuvan onneaan koettamaan, nim. jyväskyläläisten. Kun numerot aikaa myöten osoittavat satulaseppien lukumäärän suurenemista, lienee tämä aiheutunut pääasiassa juuri kuopiolaisten ja jyväskyläläisten matkoista. Aikaansa seuraten urkenee markkinakäs ityöläisten joukkoon 1860-luvu lla mäntyharjulainen satulaseppä. K u t omat e o 11 i s u u d e s ta ei tällä kohtaa liene sano-

misen aihetta. Turun ja Porvoon puropuhmummot käsiteltiin kotiteollisuuden puheena ollessa siinä käsityksessä, että he sinne kuuluvat. Mitä lehtien mukaan on mainitsemista Tampereen kankaista, lienee niiden paikka tässä kirjoituksessa tuonnempana. Paperit e o 11 i s uu d en alalta tulevat tässä kysymykseen vai n kirjansitojat. Se, että näitä ei liene Mikkelin m~rkkinoilta tänä aikana kertaakaan puuttunut ja että heitä oli j opa useitakin kerrallaan, voisi panna ihmettelemään, kuinka heille siellä työtä riitti. Asianlaita on, Voionmaan mukaan, kuitenkin se, että he toivat J.,tlrkkinoille valmiiksi sitomiaan kirjoja, sisällöltään hengellisiä, jo~hin olivat kirjapainoista arkit ostaneet"~. J oskus luettelo l,äyttääkin kirjakauppiaan nimitystä. Kulkukauppa veteli heillä parhaiten, ja matkoillaan he tietysti mielellään poikkesivat markkinoille. Kun ei tuona aikana vakinaisista kirjakaupoista eikä suomenkiel-isestä kirjallisuudesta paljoa saattanut puhua, jäi kansalle kotiin vietävän henkisen ravinnon ostnminen markkinoilla toimitettavaksi, kuten sieltä hankittiin aineel!ise'tkin tarvikkeet pitkiksi ajoksi. Borgå Tidningin Mikkelin -kirjeenvaihtaja kertoo lehdelleen vuoden 1848 kevätmarkki noilta: •Ilahduttavaa oli kuitenkin kokea, että useimmat kirjansitojat jo toisena markkinapäivänä olivat myöneet koko kirjavarastonsa, vai)<ka he olivat kylläkin korkean" hinnoitelleet pienet esineensä. Rahvas isoaa tosiaankin luettavia kirj oja, mutta ei voi rahanpu.utteessaan lunastaa itselleen muuta kuin vähämerkityksisiä ja -sisältöisiä kirjoja, jotka rahvaan valistusta harrastavien kirjailijaimme ja kustantajaimme tulisi painaa m ieleensä• u". - Kirjansitojia, -kauppiaita ja -painajia oli runsaimmin Loviisasta, Heinolasta, Tampereelta ja Jyväskylästä. Mo nien muitten joukossa tietysti mikkeliläiset lujasti pitivät puoliaan. · Puute o 11 i s u u d en käsityöläiset, puusepät, sorvarit ja vaunusepät, kaikki nämäkin olivat edustettuina Mikkelin suurilla ammattien juhlilla. Puusepät kuitenkin harvoin ja vähissä erin. Kotiteollisuutena valmistetut puukalut lienevät tehneet haittaa. - Vaunuseppiä oli vielä harvemmin (turkulaisia ja heinolalaisia). Heidän ammattinsa ei ylipäätään ollutkaan kannat-

tavaa, siihen kun tunkeutuivat puusepät, sorvarit, satulasepät, rautasepät ja maalarit 01 • Puusepän, vaunumestarin ja sorvarin ammattien rajat ~ hän aikaan eivät siis liene olleet täysin selvät, mutta kun kutakin kolmea nimitystä luetteloissa on käytetty, sanottakoon tässä sorvareistakin muutama sana. Sorvarien pesäpaikkoja oli Heinola, jonka kanssa Tampere kilpaili. Muusta parvesta pistää silmään Rantasalmen sorvari, joka 1860-luvulla markkinakäsityöläisten riveihin liittyneenä hänkin puolestaan osoittaa suuntaa, jota yhä selvemmin kuljettiin: kotlteolli~uuden lakastumista ja ::.mmattityön l~viämistä maaseudulle. Tuntuu omituiselta siirtyä rakennus te o 11 i suuteen ja ruveta puhumaan esim. muurarirnxmmatista markkinoiila. Joka tapauksessa tällä ammatilla oli ihmeteltävän säännölliset edustajansa, mitä sitten lienevät muuranneetkin. Joukossa saatolla jos jotakin, ties kuin ka suu.ri osa varsinaisen ammattinsa ui. kopuolella liikettä harjoittavia, käsittämä ttömiä •vapaamuurareita•. Ja sitten se ihme, etteivät juuri muut näytä muuraamista osanneenkaan kuin turkulaiset. Oli tavatonta, ellei ollut vä. hintään neljä tai viisi turkulaista muurarimestaria, muurarin t>ä lliä tai muurarin oppipoikaa samoilla kevätmarkkinoilla. Ar. voituksen selitys on Voionmaan mukaan seuraava o•: MuurareikSi merkityt olivat todennäköisesti sittenkin oikeita muurareita. Vaikkeivät he markkinoilla muuranne~tkaan, tekivät he niillä arvatenkin sopimuksia kakluunitöistä kaupunkilaisten ja maa. kunnan kartanonomistajien kamsa. - Tajuttavampi kuin muurarien joukkoesiintyminen on toisen rakennusalaan kuuluvan ammattikunnan, tosin harvinaisemman, markkinapuuhailu: lasi. mestarien. Luk-uunottamatta lasinleikkausta he arvatenkin harjoittivat myös lasinmyöntiä. Kuinka paljon yht~istä lienee näinä aikoina k on d i i t t or ei 11 a ollut l e i p u r i n a m m a t i n kanssa, se on vaikeasti tutkittavissa, samoin kuin sekin, kuinka identtinen konditoria oli väkijuomakaupan kanssa. Joka tapauksessa tämä oli sallittua n.s. kondiittoreille. Väkijuomakauppa ja kapakointi markkinoilla eivät kuitenkaan kuulu tähän, ne •ansaitsevat. seikkaperäisen käsitt~lyn toisessa kohtaa. Vieraita leipureita oli tuskin merkittäväksi asti, useimmiten

lappeenrantalainen, joskus viipu rilainen tai muukin. Sen sijaan Mikkelin omat leipurit käyttivät verrattain ahkerasti hyväkseen kaupungin tarjoamia myöntipaikkoja. Tai möivät kotipuodeistaan - mikäli oli myötävää. Kerranhan, v. ·1843, esim. täytyi itse •Läänin Herra Kuvernöörin, Korkea-arvoisen Paroonin Otto Boijen•, ilmoittaa järjestysoikeudelle, että mikkeliläinen leipuri Sakarias Sisten (hänen alkuperäinen nimensä oli Sistonen!) •ei ollut varustettu vehnäleivällä, kun Herra Kuvernööri, Parooni Boije, edeltä tehdyn til,auksen mukaan, eräänä päivänä vastakuluneiden syysmarkkinain aikana oli sellaista lähettäny t hakemaan•. Sisten kutsuttii n oikeuteen, jossa häntä ankarasti mth · deltiin laiminlyönnistä •antamalla ymmärtää, että hänen tulee vastedes palvella (tillhanda gå) jokaista, joka Sish~nillä kaup. pansa tekee, hänen ammattiinsa kuuluvilla tarvikkeilla, siinä ta. pauksessa, että hän ta htoo säilyttää vapautensa ja oikeutensa Leipurina tässä Kaupungissa. Mikä merkittiin• 9 '1• Mutta omavaraisempana Mikkeli komeili, mmoin oli kysymys kondiittoreista. Turhaksi huomasivat heinolalaiset, haminalaiset y.muut kovinkaan usein vierailla kaupungissa, jossa vakituisesti sijaitsi maankuulu · Mikkelin Pillinki>. Tarkempi tutustu. minen täh än •konditoriaan• tapahtuu aikanaan helposti ymmärrettävistä syistä kuitenki n vasta seuraavassa luvussa. Viimeisenä käsityöammatin lajina esittelemme v a a te t u s. a 1 a n räätäleineen, suutareineen, rajasuutareineen ja hattumaakareineen. Rajasuutarit eivät kuitenkaan liene Mikkelin markkinoilla ammattia harjoittaneet, eikä parempia suutareita ja räätäleitäkään monesti mainita. Lisäksi on sangen epävarmaa, millä asioilla he milloinkin kulkivat. Toisin on laita hattumaakarien, joille toistaiseksi vielä oma ammatti leivän an!oi. Hämeenlinnan hattumaakarit olivat lukuisimma t - jokseenkin säännöllisesti keskimäärin pari kappaletta markkinoita kohti - kilpailijoinaan m.m. Heinolan, Tampereen, Jyväskylän ja Porvoon maakarit Tamperelaisia 1840-luvun jälkeen enää harvoin näkyi, mutta sijalle ilmestyivät seuraavalla kymmenluvulla kuopiolaiset. Lieneeköhän sitten muualta tullut Kuopioon hattumaakari, siihen asti ei näet hattuteollisuutta ollut Savon puolessa lainkaan harjoitettu. - Mutta markkinahattumaakar ien yleisluku väheni. Ke;,ties sen aiheutti tekijä, mikä tämän

ammatin hävitti vähitellen melkein sukupuuttoon koko Suomesta, sama, jota Tampereella jo v. 1843 muuan hattumaakari valitti, että nim. yleisö oli lakannut käyttämästä hattuja ja piti enimmäkseen verkalakkeja, toisin sanoen muodin muutos '17 • Mutta syytön ei tähän ollut tehdasteollisuuskaan. Oli kerran hansikkaanteki,iä, turkkuri ja viipurilainen nyörinpunoja, sekalaisetkin mainitaksemmE. Vielä luettelojen nojalla katsaus siihen, mistä kaupungeista ja mistä kunkin kaupungin ammattikunnasta käsityöläisiä etu· päässä oli, kummassakin tapauksessa noudattaen summittaisten laskelmien antamaa järjestystä. Edellä muita käsityöläisten yh. teiseen määrään nähden oli Tampere, josta seuraavat ammatit olivat parhaiten edustettuina: satulasepät, raasisepät ja kultasepät. Toise-lla sijalla näyttää olleen Kuopio, joka saa tästä asemastaan kiittää satulaseppiensä ylenpalttisuutta ja peltiseppiään, kolmantena Loviisa nahkureineen, kirjansitojineen ja sat.ulamaakareineen. Sitten tulevat jokseenkin tasaväkisinä kumpi neljännellä, kumpi viidennellä sijalla, on vaikea sanoa Heinola, josta enimmäkseen oli sorvareita, kirjansitojia ja hattumaakareita, sekä Lappeenranta, joka parhaiten tunnettiin kuparisepistään ja nahkureistaan. Turun muurarit hankkivat kaupun . gilleen kuudennen sijan. Järjestyksessä seitsemännestä, Hämeenlinnasta, oli sekalainen seurakunta, hattumaakarit kuiten. kin valtaosana. Kahdeksanneksi tuli Porvoo, josta oli minkä mitäkin, m.m. hieman raasiseppiä ja muuxareita. Yhdeksäs ja kymmenes kunniasij a jäävät Jyväskylän ja Haminan jaettaviksi; edellisestä oli m.m. ha ttumaakareita ja kirjansitojia, jälkimmäi. sestä satulaseppiä. Tusinan täytteiksi voitaneen mainita Savon. linna, josta oli .kupari- ja jonkin verran raasiseppiä; sekä Viipuri läkkiseppineen. Muista ei tässä kannata lukua pitää, ja Mikke. Iin käsityöläiset, jotka luonnollisesti myömäpaikkoja runsaasti vuokrasivat, on paikkaku~ tala isina jätettävä sijoittelusta syrjään. Ja mi tkä ammatit osoittivat taipumusta nousuun markkinakaupassa? Eivät suinkaan metallialan käsityöt, seppiä, vaskenja tinanvalajia kun ei koko aikana ollut juuri J'jmeksikään ja ku. par i. sekä kultaseppien tosin runsas Juku kun osoitti paikallaan pysymistä, raasiseppien luvun vuosikymmentä myöhemmin näyt.

täessä suorastaan alenemisen merkkejä. Savenvalajat kuuluivat samaan vä:henevään markkinakäsityöläisten joukkoon, puusepät ja vaunusepät niinikään. Sorvarinammatin edustuksessa oli laskukausi 1860:n molemmin puolin, eikä voi varmasti päättää, mcrkitsikö nousu kymmenluvun puolivä lissä pysyvää käännettä. Suutareista ja räätäleistä ei markkina-ammattilaisina voi paljon puhuakaan, ja katoavien ammattien joukkoon täytyy myös hattumaakarit lukea. Kirjansitojain asemiUaan pysymisen selittävät vielä ajan olot, värjärit vasta 1850-luvulla pääsivätkin oikeuksiinsa Mikkelin markkinoilla. Leipureista ja kondiittoreista ei voi sanoa sitä eikä tätä. - Näin jäävät paisuvien ammattien joukkoon selvästi ainoastaan nahkuri t ja satu!asepä t. Edellisten lukumäärän nousu, jota 1650-luvun alku ennusti, toteutui varmasti vasta vuosikymmentä myöhemmin, mutta silloin ponnekkaasti. Satulaseppiä oli aina ollut joukoittain, mutta 1860-luvulla lisäys oli tuntuva. Näiden kahden käsityöläisryhmän ansiota onkin, että käsityöläisten yleislukumäärä ei osoittanut alenemisen taipumusta (osittain saattaa syynä pitää mikkeliläisten mahdollisesti lisääntynyttä markkinapaikkain vuokrailua; vuoden 1857 j älkeen ei kotipaikkoja luetteloista näy).- Mutta lopultakaan ei sen seikan, että monet käsityöammati t katosivat tai vähenivät markkinoilta, tarvitse merkitä kaikkien vastaavien ammattien lamaantumista muissa oloissa tai tykkänään kuolemista. Joidenkin - esim. raasiseppien ja hattumaakarien-laita on kyllä näin, mutta useat muut alkoivat saada töilleen menekklä kotikaupungeistaan, ja toisaalta tapahtui maalaiskäsityön ammattimaisuuden vahven eminen. · Käsityön siirtyminen maaseudulle ja kaupungin väkiluvun lisääntyminen s iten syvästi vaikuttivat käsityön olojen muodostum iseen kulu::cina aikoina•, sanoo Voionmaa, lähin:1ä kyllä Tamperetta silm älläpi täen 98. Markkinamatkoja tekemällä eivät tehdastuotteiden myöjät kylläkään pahasti käsityöläisiä häirinn eet. Luettelemme ja sa. nomalehdet puhuvat pääasiassa vain rautatehtaista, terva- y.m. tehtaasta, kutomateh taasta, lasiteht:!ista, tikkutehtaasta, posliini- ja fajanssitehtaasta . Näistä m a n u f a k t u u r ei s ta ei muu kuin pumpulitehdas saattanut vielä tuottaa häiriötä amma .

!S2

tiiliselle tai kotiteolliselle käsityölle - edelliselle ei olettaakseni lainkaan, jälkimmäiselle sitä vastoin enemmän tai vähemmän. Kaikkein tähdellisimpiä tarvikkeita, mitä kansa - varsinkin vanhempina aikoina - osti markkinoilta, oli r a u ta ja valutavara. Ennen vuotta 1843 ei kumminkaan Mikkelin markkinain luetteloissa näy merkittynä yhtään rautatehdasta. Mainitun vuoden keväällä esi ttäytyivät pieksämäkeläisen Porsaskosken ruukin tuotteet, joita kaupattiin monilla myöhemmilläkin markkinoilla !>'J _ Haapakosken ruukista (sekin Pieksämäeltä) lähetettiin rautatavaraa sentään useanunin, ja useammin kuin muista, varmastikin parillekymmenille markkinoille, keväästä 1847 alkaen. S euraavan vuosikymmenen markkinatulokas on leppävirtalai-sen Varkauden tehtaan rauta, ja vaikka Juankosken eli Strömsdalin nilsiäläisten tuotteiden myöjä havaitaan kaupungin luetteloissa vasta saman vuosikymmenen loppupuoliskolta lähtien, on tehdas epäilemättä jo silloin ollut kansan vanha markkinatu ttava, muutenhan ei ruununvouti Tlhoreld olisi voinut jo v. 1835 si tä mainita. Toinen hänen esittelemistään, Salahmin ruukki Iisalmelta, ei -k aikesta päättäen enää ollut edustettuna Mikkelin maJ;kkinoilla, joilla samalla kertaa jo kolmen, neljänkin tehtaan tuotteet ki~pailivat "'''· Mutta mitä täällä lasin p u h a 1 ta j a t tekivät ? Näiksi nimitetyt, joitten yhteyteen markkinaluettelot säännöllisesti liittävät jonkin lasitehtaan nimen, oliva t joko tehtaitten välittömiä tai- Voionmaan arvelun mukaan- luultavammin välikäsiedustajia, kulku- tai kuormakauppia ita (jollaisia varmastikin olivat muuan muurari ja tuntematonta tehdasta edustava • lasimies•)' 0 l _ Lasivalmisteiden myöjäin ala ti taajenevan parven kärkimiehinä saapuiva t Mäntsälän Sälinkään tehtaan edustaj at kev. 1840, mu tta samalta kymmenluvulla voimme merkitä lisäksi seuraavien ruukkien kaupustelijat: Akaan, Someron, Urjalan Nuutajär ven, Kiikalan (Johannislundin ?) , Uskelan, Pöytyän ja Tammelan. Suurimmat lasimarkkinat vietettiin varmaankin keväällä 1850, jolloin myöjien lukumäärä kohosi 17:een ja kaikkiaan 7 tehdasta oli edustettuna, joukossa 3 uutta: Yläneen (Tourilan?), Tammisaaren ja Lohjan. Tämän jälkeen, saman kymmenluvWJ .puolivälissä, lasinpuhaltajien aika alkoi olla mennyttä, tai sitten on vika markkinaluettelojen epäselvyydes-

sä; uusia ei ollut ilmestynyt muita kuin Porin. - 1860-luvulle säilyi 'luetteloissa vain Nuutajärvi. Suotniemen fajanssitehdas (Käkisalmen läheltä) edustautuu v:sta 1853 lähtien muutamilla kevätmarkkinoilla posliini- ja fajanssiastioineen '"". Kuten mainittiin, saattoivat ainoastaan k u t omatehtaat tehdä haittaa kotiteollisten kankaiden kaupalle. Ei tähän aikaan kuitenkaan vielä ollut va&tusta muista kuin Finlaysonin putwi!latehtaasta. Alkuaikoina tämakin harvoin lähetti tuotteitaan. Mutta keväästä 1855 lähtien Finlaysonin tuotteiden myöjä, niin kauan kuin luettelot vain selvästi näyttävät, teki kauppaa jokseenkin säännöllisesti niin kevät. kuin syysmarkkinoilla ainakin 1860-luvulla, toimitti tavaroitaan markkinoillemme, oli Kyröspumpulikankaiden menekin kasvamista? Ainakin se todistaa sitä mtoa, m illä Finlaysonin tehdas tahtoi kansaa tutustuttaa niihin. Maalaispalttinat, pellavaiset, arva tenkin edelleen hyvin kävivät kaupaksi, mutta pa•h emmin kilpailu saattoi va iku ttaa kaupunki kotikutoisiin puuvillakankaisiin, joita vastaan F.jnlaysonin teh das asetti omat halvempansa, vaikka tuskin vahvempia.- Ainoa varsinainen puuvilla!arlkatehdas, joka, tosin- vain pari kertaa 1860-luvulla, toimitti tavaroitaan markkinoillemme, oli Kyröskosken tehdas (Hämeenkyröstä). - Kannattaa juuri mainita, että Jokioisten (Tammelasta) ja Tuulo.ksen (Juttilan?) verka· tehtaiden tuotteita erikoismyöjät kerran ta rjosivat Mikkelin markkinakansalle. Tavallisten kauppiaiden tehtäväksi kuitenkin yleensä lienee jäänyt niin verankuin monien muiden manufaktuurituotteiden, sekä koti- että ulkomaisten, yleisölle kauppaaminen. Yksi j a toinen alkoi siis jo pukeutua •va.priikin• verkaan, vielä useampi käydä pumpulikangasröijyssä - eikä tuluksilla enää tulta isketty. ·Rikkitikkujenmyöjiä• ja tarkemmin määrittelemättömiä •tikkujenmyöjiä• , joi'hin jo fosforilikkujen kauppiaitakin saattoi sisältyä, liikkui Mikkelin markkinoilla keväästä 1861 lähtien. Muut tehtaat tuotteineen on pian sivuutettu. Kerran oli Lappveden kiviastiatehtaasta tultu, kerran oli sikaritehtailija Viipurista, ja vielä on muutamia, joille on annettu pelkkä •tehtailijan• titteli. Mikkelin Saksalan nahkatehtailija voidaan si-

ts4

sä.lyttää nc.hkurien joukkoon, mutta tuntematonta on, mitä Voikosken saha markkinoilla möi. Ainoastaan keväällä 1865 on luettelossa tohtori Qvist, jolla Kangasniemen HännHässä oli verrattain laaja terva- ja luujauhotehdas 10 ' . Kaikkia edellisiä vaikeammin rajoitettavissa on markkinakaupan viimeinen varsinainen pääryhmä:

K.AUPPIAlDEN T AVARAlN KAUPPA.

Edellä kuvatutkin elinkeinonharjoittajat ovat kaikki tulleet markkinoille tavalla tai toisella kauppaa tehdäkseen. Mutta yhtä vähän kuin nykyjään on meillä silloisiakaan oloja silmälläpitäen aihetta nimi ttää varsinaiseksi kauppiaaksi hevossaksaa, kudontatuotteitaan myöskentetevää mummoa t.m.s. Eikä niinkään paljoa, sillä aina v:een 1859 melkein kaikki, mita kaupalla tarkoitamme, oli maalaisilta ki-ellettyä, vain omia tuotteitaan he saattoivat myödä ja niitäkin pääasiassa vain kaupunkeihin ja markkinoilla. Varsinainen ammattikauppias oli kaupungin porvari. Mutta tämän rajoituksen lisäksi teemme vielä nykyäänkin toisen: kauppiaalla käsitämme yleensä liikkeenharjoittaja,a, joka välittää toisilta ostamiaan tuotteita. Nykyistä vähemmän saattoi silloin huomata kaupan erikoistumistakaan. Kauppias, varsinkin kotimainen, oli enimmäkseen sekatavarakauppias. Teolli. suutemme alkeellisesta tilasta lisäksi johtui, että suomalainenkin kauppias vielä kauan joutui kauppaamaan pääasiassa vierasperäisiä tuotteita. Mikäli hän taas esim. maalaistavaraa välitti, ei ollut siihen aikaan parempaa tilaisuutta niitten ostoon kuin juuri markkinat. Mikkelin seudun silloiset liikenneolot selittänevät melkoiseksi osaksi kauppiaiden ryhmän lukui.suuden, seikat. jotka aiemminkin ovat saaneet valaistusta. Muistiin voimme palauttaa, että läpikäyvänä valitu.ksena maistraatin raporteissa vielä 1860-luvun puoliväliin on, että kauppa on •kuten tähänkin asti ollut varsin rajoitettua• ja että vikaa on etsittävä •huonosta liikenteen tilasta•, •koska•, kuten kerrankin lausutaan, •On mahdqtonta päästä laivoilla kaupunkiin•. Tästä johtui, että Mik. kelin kauppiailla - v. 1865 hyökkäreineen eli ruokatavaran-

kauppiaineen luvultaan yhdeksän - ei ollut tilaisuutta, varsinkaan kohtuullisiin hintoihin, hankkia maalaisille kaikkea, mitä nämä tarvitsisivat. Sentähden - osaksi tosin ehkä vanhasta iottumuksestakin - Suur-Savon rahvas vielä 1860-luvulla teki matkoja rantakaupunkeihin, Porvooseen ja Loviisaan, aina niin kauan kunnes Saimaan kanavasta odotettu hyöty suuren Saimaan ja Mikkelin välisen väylän perkaamisen johdosta pääsi toteutumaan. Varsinkin suolaa haettiin merenrannalta asti""· Mutta tällaisten matkojen kannattavuudella oli rajansa, eikä onneksi talonpojan aina täytynyt kahdesta pahasta jyrkästi valita juuri toista tai toista, merenrantamatkaa tai tarvikkeita vaille jäämistä, kun kerran oli välittäjä: markkinat. Mutta kaupungin markkinaluettelot (katso tuonnempana olevaa ·yhdistelmää) todistavat, että Suur-Savon kansan kauppatutut heidän rantamatkoiltaan, Loviisan kauppiaat, Mikkelin markkiooillakin varsin runsaassa määrässä pitivät vireillä kaupallista yhteyttä tähän kansaan; heidän matkansa sitä paitsi ikäänkuin osoittivat sen perinteen yhä jatkuvan, millä oli juurensa siinä ajassa, jolloin Mikkelin markkinat olivat Loviisan yksityiset. Siirtyypä Mikkeliin vakituisiksi liikkeenharjoittajiksi muutamia loviisalaisia (kaupp. A J. Molandor 1840. ja värjäri A. E. Ammondt 1850-luvulla). Porvoon kauppiaat, joissa arvatenkin myös oli kansan vanhoja liikeystäviä, olivat alussa aika ahkerat, mutta vähensivät sittemmin käyntejään, saapuen kohta tuskin lainkaan syysmarkkinoille, ja näyttävät lopulta kadonneen kokonaan. Viipurin kauppiaista panemme merkille, että vasta 1840-luvun lopulta heidän markkinamatkansa Mikkeliin alkavat taajeta. Suomenlahden pari muuta rantakaupunkia, Hamina ja Helsinki, olivat verrattain välinpitämättömiä. Pohjanmaan kauppiaisla raahelaiset kävivä t alkuaikoina joka markkinollla monissa miehin, mutta vuoåesta 1846 lähtien ei sikäläisistä kauppiaista ole luetteloissa merkkiäkään. K okkolan, Vaa. san ja Uudenkaarlepyyn kauppiaita pitkä matka ei monesti houkutellut; Kristiinankaupungista oli kauppias kerran, mutta Oulun kauppiaita emme löydä luetteloista lainkaan. Ainoa Pohjanmaan kaupunki, jonka kauppiaat eivät vaivojaan säästelleet, oli Pietarsaari. Kevätkelin aikana he melkein säännöllisesti lähtivät Mikkel.in.matkallc. Mutta Lounais-Suomen kau-

punkien, Porin ja Turun, varsinkin edellisen, kauppaporvareista on merkinnät verrattain myöhäisiin aikoihin; 1850-luvun alussa porilaistenkin markkinamatkat Savon sydämeen alkoivat harveta, mutta he pysyivät sentään •kirjoissa• koko ajan. Raumalaiset vasta 1850-luvulla markkinoille ilmestyivätkin. Luonnollisimmalta kuitenkin tuntuisi, että Mikkelin naapu rikaupunkien kauppiaat olisivat olleet ahkerimmat markkll:takauppiaat. Niin asia olikin. Lappeenrantalaiset veivät lukumäärällään voiton kaikista, yksinpä loviisalaisistakip, ja kolmantena tuli Savonlinna. Lappeenrannasta ja Savonlinnast<! saattoi syksyisin tulla ja tultiinkin veneillä"'"· Jyväskyläläiset ja heinolalaiset oliva t innokkaita niinikään, mutta Kuopion kauppiaiden harvalukuisuus ihmetyttää ' 0~. Tamperelaisetkin olivat edellä heistä, joskin Tampereelta tulleiden kauppiaiden lukumää rä oli mitättömän pieni saman kaupungin markkinakäsityöläisiin verrattuna. Kuopiolaisten määrälle vetää hyvin vertoja Sortavalankin kauppiaittcn luku. Käkisalmelaisia on harvoin, hämeenlinnalaisia kauppiaita vielä harvemmin, ja Joensuusta aletaan käydä vasta 1850-luvulla. Mitä nämä kauppiaat, Suomen kauppiaat, möivät? Rauta, suolat, tupakka- siinä ne niin sanoaksemme klassilliset m a r k k in a tavara t, joita ostamaan talonpoika markkinoille lähti. Rautaa möivät - kuten on kerrottu - tähän aikaan ruuki t itse, osittain markkinakaupungissa sijaitsevista varastoistaan, osittain ehkä kulkukauppiaiden välityksellä, mutta todennäköisesti sitä välittivät varsinaiset kauppiaatkin H•s. Suolat olivat kuitenkin näillä tärkeämpänä myöntitavarana, luultavasti vielä puheena olevanakio aikana. Suolakauppa lienee ollut etupäässä pohjalaisten hallussa. Mutta jollei eräs lehtiuutinen, joka tähän tuntuu viittaavan 100 , sittenkään todistaisi tätä, saa siitä ainakin tukea sille käsitykselle, että kansalle joka tapauksessa oli edullista saada pohjalaisiakin suoloja myömään. Kun näet suolat keväällä 1856 sodan jälkeen vielä olivat verrat.tain hinnakkaita, kerrotaan pohjalaisten myöneen niitä tuntuvasti halvemmalla kuin muiden, minkä voinee selittää siten, että pohjalaisten huonommin kuin lyhyempimatkaisten kauppiaiden kannatti ruveta kuljettamaan suolojaan takaisin kaupunkeihinsa, keväällä kun fii enää ollut mu itakaan markkinoita, joille suolakuormineen

1\7

<>lisi voinut matkaa jatkaa, ja markkinoilta hankitut maalaistuotteetkin kun täytyi saada kulkuneuvoihin sijoitetuiksi ""Xerran, vastamainittujen edellä pidetyillä syysmarkkinoilla. kerrotaan suolain loppuneen kesken - sota-ajan jälkimaininkeja! Tupakkaa möi kaiketi mikä kauppias hyvänsä. Mutt:1 saapui kerran, kuten on kerrottu, vii.purilainen sikaritehtailija (kev. 1852), ja v:n 1866 syksyyn mennessä oli niin uusiaikaistuttu, että erityinen tupakanmyöjä markkinoilla nähtiin. Leiviskä tuntuu riittäneen tupakkamiehen vuotuiseksi tarpeeksi 111 • Mutt2 näihin hyödykkeihin ei tietysti vielä sisälly kaikki välttämätön kauppiaantavat·akaan, •mikä ruumiin ravintoon ja tarpeisiin kuuluu•. Sokerin ja kahvin kulutusta sanomalehdet päivittelemällä päivittelivät. Borgå Tidning kertoo näillä tavaToilla syksyllä 1850 häikäilemättömistä hinnoista huolimatta olleen menekkiä, eikä näe siinä mitään ihmeteltävää, •niitä kun nykyään keitetään ja nautitaan joka mökissä•. Löytääpä lehti tästä sen valopuolenkin, että mainittu kulu tus saattaa vähentää väkijuomain käyttöä. Kun sota oli kev. 1854 kohottanut sekä kahvin että sokerin hinnat melkein kaksinkertaisiksi, olisi mq,ni luullut tämän alentavan niiden kulutusta, •mutta sitä ei vielä ole jaksanut tehdä•, sanoo Suometar. • Hyvin vahvasti näkyivät vaan kahvia sokerinensa ostelev:m. -- - Mutta miten käynee käybernpäin kanssa? Totta kaiketi saavat oman maan viljat, nimittäin rukiit, ohrat, pavut ja herneet kahvin siassa vielä enemmän kuin tähän asti korventua•. 112 Maistraatin tavarapassituksista (keväällä 1867) ottakaamme seuraavat, jotka on annettu erinäisille kauppiaille myömättä jääneen tavaran edelleenkuljettamista varten ja jotka kaikessa kirjavuudessaan osoittavat. mitä tavaralajeja markkinoilla oli kaupattu. Jyväskyläläinen kauppias oli vienyt Kuopioon,· tuonut Mikkeliin ja vei Jyväskylään seuraavien tavaroiden jäännö-kset: •Sertinkiä, shaaleja. pumpulikankaita, karLtuunia, ver. kaa, verhostimia (draper), vihtoriinia, sil.kkihuiveja ja siperialaisia lampaannahkoja•. Savonlinnalainen kauppamies oli tuottanut Pietarista •vaatteita, karttuunia, muslii nia, palttinaa, sertinkiä, trikoota, samettia, pumpulikankaita, liinoja, shaaleja. Jastinkia, kriminnahkoja, vehnäjauhoja, palttoita, juftia, kahvia, sokeria, sikuria ja sekalaista pientä•. Toisella savonlinnalaisella

kauppiaana oli: • kahvia, sokeria, sikuria, mannaryyneJa; riisiryynejä, tupakkaa, siirappia, viinejä, lakkeja, manufaktuuritavaroita, kynttilöitä, kumikalosseja, Turun vaakunaa, sikareja, kriminnahkoja, luum uja, rusinoita, vaatteita, pellavalankaa, pumpulilankaa, vehnäjauhoja ja fosforitikkuja •. Muuan kauppias (nähtävästi Tampereelta, J. H. Eliander) oli tuottanut Pietarista, käyttänyt Kuopiossa ja Mikkelissä, lähettäen edelleen 'fampereelle, seuraav ia tavaroita: kankaita, kudonnaisia, lakkeja, pyhimyksenkuvia ja pikku valmisteita. Erään savonlinnalaisen kauppiaan ilmoitus Mikkelin Viikko-Sanomissa 1864:n kevätmarkkinoiksi taas tarjoaa m.m. juustoa, kgnjakkia, portviiniä, sherryviiniä, •Tiariinikyntteliä• , palmukynttilöitä, Viipurin tehtaan talikynttilöitä ja rouvasväen päällysvaatteita. Samassa numerossa ilmoitetaan myös: ·Konvehtijä Tampereelta, verestä ja hyvää, myydään kojussa kohtatulevilla mar kkinoilla• . Mikkeliiilinen kauppias Possenius tarjotteli Hännilän • Piköljyä, Tököttiä ja tervaa •. m Epä ilemättä edellämainit ut tavaralajit edustavat vain osaa koko lajirunsaudesta, joka yleisen taloudellisen kehityksen ~ukana on tietenkin kasvanut, emmekä itse tavaram<iäristäkään. voi esittää muuta kuin joitakin epämääräisiä hajatietoja. Niinpä. csim. syysmarkkinoilla 1838 oli eräällä lappeenrantalaisella kauppiaana 2 markkinapuolia ja 8 kuormaa tavaraa. ; Kauppatavaroita, etenkin ulkola is ia tehdastuotteita, oli ylenpalttisest!, mutta maan omia tuotteita vähän, jos jätetään lukuunottamatta raa'at vuodat ja metsän eläinten nahat•, tietää Borgå Tidning kev. 1848. .Menekki r iippui tietysti, kuten ennen on selitetty, monista seikoista: väen runsaudesta, raha-ajasta maassa, tarjotun tavaran laadusta sekä hinnoista, jotka taas vuorostaan riippuivat menekistä, j.n.e. Kun kauppiaat valittivat kerran markkinoitaan huonoiksi, syyttää muuan paikkakunnan sanomalehti tästä kauppiaita itseään, •koska he eivät tuo mukanaan ku-nnollista tavaraa, vaan ainoastaan vanhoja lahonneita ja huonoa valikoimaa•. Mutta jolla oli hyvää tavaraa, sen kauppa kävi. Eräänkin kauppiaan, joka mainituille markkinoille oli tuonut maustetavaraa 20 kuormåa, kerrotaan olleen •sangen tyytyväi!len tänne tekemäänsä matkaan• . Mutta sitä vastoin sama lehti valittaa, että •toaletti- ja muotitavaroista ja yleensä paremmista

8!1

tavaroista oli nytkin kuten aina Mikkelissä, täydellinen puute, niin että läänin asukkaiden jatkuvasti on pakko hankkia näitä itselleen muista kaupungeista. Merkillistä kyllä ei läänissä ole myöskään mitään kotima isten teollisuustuotteiden varastoa lain. kaan. Luulemme kumminkin, että joukko kotimaisia tavaroita, jotka nyt korvataan ulkolaisilla, yleensä saisi hyviin menekin•'"· Myöjistä täytyy erikseen mainila vaa.tekauppi<lat, joita ei ole sekoitettava kotikutoisen kankaan myöjiin ja joihin kuului muitakin kuin varsinaisia kauppiaita. Ne olivat tuskin muita kuin tehtaankankaiden kauppiaita, lisänä .e hkä rajantakaisia talonpoikia. Kev. 1864 Mikkelin Viikko-Sanomat (n:o 12) mainitsee va r~inaisten kauppiaiden lisäksi •vaaheen ja kankaan myöjiä 20•. - Erityisiä nahkakauppiaitakin on, vaikkei tästä kertova lehti (Vib. Tidn. 25, 1867) sisällytä heitä ammattikauppiasten joukkoon. Kun Suomen kauppiaat totuUi vat kansaa enimmäkseen muu· kalaiseen tavaraan, eivä t suinkaan heidän rajantakaiset kilpailijansa suomalaisia tavaroita tulleet kaupalle. Mutta jollei Mik· kelin markkinoilla tosiaankaan olisi käynyt Venäjältä muuta kuin ne pari arkangelilaista, pari Vienan Kemin ja pari Kronstadtin kauppiasta, jotka tällä ammattin imellä luetteloissa main itaan, olisi haitta ollutkin vähäinen. Mitä sitten olivat ne suuret joukot talonpojiksi mainittuja Venäjän karjalaisia tai venäläi. siä, jotka samojen luettelojen mukaan markkinoilla kävivät? Tuskin muita kuin enimmäkseen oikeastaan kauppiaita. Aunu.ksest<~ oli tuontuostakin (1848:sta lähtien yhdeksillä kevätmark· kinoilla) talonpoikia jopa kolmittain, viisittäinkin. Kevätmarkkinoilla 1867 takavarikoitiin Aunuksen talonpojalta, koska hän ei ollut varustautunut passilla eikä ollut satulaseppä, joukko hevosvaljaita, jotka kuitenkin luvattiin luovuttaa takaisin, jos mies todistaisi, ettei hän niillä ollut harjoittanut luvatonta kauppaa. Mutta itäkarjalaisten (•laukkuryssien•) pääjoukon muodostivat Arkangelin talonpojat, vaikkei heitä luetteloissa mainita kuin pari kertaa, paitsi kauppiaiksi kutsuttuja. Reppurit eivät kai pitäneet tähdellisenä myömäpaikan vuokraarnista, vaan ehkä myöskentelivät käsistään. He olivat suureen osaan Suo. mea levinneen kulkukauppansa takia aikoinaan vuosisatoja olleet Ruotsin hallituksenkin silmätikkuna, ja 1830-luvulla he jäi-

911

!een joutuvat erityisen vainon alaisiksi maassamme. Markkinat olivat kuitenkin suojapaikkoja heillekin. Viborg-lehti kertoo Arkangelin ta lonpoikia kevätmarkkinoilla 1857 •tavallisuuden mukaan• olleen joukoittain nahkojen, lasien ja rinkilöiden kaupalla 11 ~, jota paitsi luultavasti juuri he kuljettivat seltejäkin. Mutta aivan pieneksi ei venäläistenkään talonpoikain luku liene jäänyt. Yksin luetteloissakin mainitaan semmoisia Petroskoin kuvernementista ja Moskovasta asti - jolleivät petroskoilaiset sittenkin osittain olleet karjalaisia tai vepsäläisiä. K ronstadtistakin oli, paitsi kauppiaita, myös talonpoikia muutamia kertoja. Ja miltä paikoin lieneekiiän tullut se yhdeksän kauppiaan ryhmä, jonka mainitaan keväällä 1864 Venäjänmaalta olleen. Mitä venäläiset möivät, on vaikea tietää, mutta luultavasti suureksi osaksi samoja, mitä suomalaisetkin kauppiaat rajan takaa tuottivat: sertinkiä, samettia ja muita kankaita, jauhoja, kahvia, sokeria j.n.e. Mutta ainakin valmistettuja nahkoja heidän tiedetään kaupanneen. Tämänpä johdosta Suometar kerran kysäisee: •Eikö tässä olisi syytä kyllä laittaa omaan maahan ja omille tienoille kunnollisia nahkan valmistustehtaita, että jäisi rahti-kustannukset pois?·"" Olisipa tosiaankin tannut olla syytä, sitäkin enemmän, kun - ainakin myöhempinä aikoina - Mikkelin markk inoilla kaupiteltiin S uomen lampaan turkkej a, jotka olivat pistäytyneet rajan takana ja palanneet sieltä kr.iminnahkoina 111• Mutta aina Moskovan takaakin matkustettiin Mikkelin markkinoille; saapui kerran Astrakanista asti armenialair.en eikä suinkaan suotta "": muukalainen kehui myöneensä 150 kpl. pelkästään yönuttuja. Suomen rajojen ulkopuolelta oli kauppiaita vain Venäjältä, joskin komeljantteja ja sen semmoisia oli muistakin maista. Ei ole aihetta ryhtyä seikkaperäisesti esittämään kaikkia maalaistuotteita, joita kauppiaat ostivat. Ne on käsitelty sil· Join, kun kerrottiin, mitä maa laiset markkinoille toivat, ja kotiteoll isuudesta puhuttaessa. Epäilemättä juuri kauppiaat olivat näiden tuotteiden parhaita ostajia, varsinkin nahkojen. Mutta yhteenvedoksi lienee paikallaan tähän liittää seuraava luettelo, jonka Mikkelin maistraatti katovuoden 1867 lokakuussa oli laatinut niistä tavaroista, mitä kaupungin kauppiaat ilmoituksensa . mukaan olivat valmiit ostamaan, luettelo joka yleensä lienee

pätevä muidenkin kaupunkien kauppiaiden markkinaostoksiin nähden: •kaikenlaisia liina, aivina ja villakankaita, voita, kotieläimien ja metsäelävien nahkoja, tervaa, kattopäreitä, käsillä sahattuja lautoja ja lankkuja, liina. ja pellavassiemeniä, luita, potaskaa, hartsia ja pihkaa, katajan marjoja, puolukoita, sian villasta, tuohesta ja juurista tehtyä nuoraa, juuri ja pärevasuja, pajun ja .petäjän kuoria, harjaksia, hienoja jousisia verkonsiteitä, aisoin tarpeita, taikko ja saarapuita, puurekiä, puulapioita, haravia, viitakkeen varsia, voiasteita, ja kirveen, viitakkeen ja puukon teriä•. Jos eJ:otainme näistä pois muutamia, laudat, lankut, haravat y.m., saanemme suurin piirtein ne tavarat, joita Suomen (ja osittain myös Venäjän) kauppiaat yleensä markkinoiltakfn ostelivat; lisätä taas voisi m.m. viljan 11". Montakaan "tietoa ei ole käytettävissämme markkinakauppiai. den keräämien summien suuruudesta eikä markkinain koko liikevaihdosta ainuttakaan koko ajalta. Yksityisten kauppiaiden bruttomyöntituloksista mainittakoon suullinen tieto, jonka mukaan erään viipurilaisen toiminimen liikevaihto Mikkelissä oli saattanut yksillä markkinoilla nousta jopa 60.000 markkaan - 1860- tai 1870-luvulla - , mutta kun määrä sittemmin oli alentunut 25.000:een, ei tämä kauppaliike ollut enää pitänyt kan. nattavana käydä koko markkinoilla '"~- Mutta vilkaisu kauppiasluetteloon todistanee, etteivät vieraiden kauppiaiden matkat Mikkeliin vielä 1860-luvulla vleensä muodostuneet huonosti k~nnattaviksi. Tosin Saimaan kanava oli avattu liikenteelle jo 1856, mutta Mikkelin läheiset salmet mataluudel!aan vielä vaikeutt-ivat tavarain kuljetusta. Kun kaupunkiin 1860-luvun alussa ja puolimaissa saatiin höyrylaivoja, jotka kaikista hankaluuksista huolimatta koettivat pysyttää Mikkeliä muun maailman yhteydessä, alkoi kaupungin hallituksen raporttienkin sävy, tosin varovasti, muuttua. Raportti vuodelta 1867 sisältää m.m. seuraavat sanat: • Vuoden kuluessa ei tarjoutunut mitään erityisiä tilaisuuksia tulojen kasvamiseen. Kuitenkin kauppa oli huomattavasti lisääntymässä• '"1. Mutta vasta sitten, kun monien mutkien perästä Mikkelin väylien kanavoiruistyö v. 1876 vihdoinkin oli saatu suoritetuksi, alkoi Mikkelin kauppa todella virkistyä. Ei ainoastaan Lappeenrannan, vaan jo Viipurin ja Pietarin_kin kanssa saatiin suoranainen laivayhteys pian aikaan.

AATU PYLKKÄNEN

Juhana P. (kaupp. Mikkelissä t8w..-70·l.) ja nuorempi veli Aatu

(ISW--90-l.J ollvat Mikkelin yriUeliäimplä liikemiehiä, m.m. lalvalllk<m\eenuranuurtajia (ks. muist. 121). Aktllvlsla kunna!l!smlehi!lja valiatunella kansalaisia; Amu P. toimi ponnekkoasll m .m. suomalal$ten oppik<>ulujen •aamiseksl paikk~kunm>lle

Muttapääasiayleiseltäkannaltaeiollutkaupunginkauppiaiden liikevoitto, vaan tilaisuuden luomir.en kansalle päästä edullisemmin ja mukavammin. likempää, hn~kkimaan tarvikkeitaan. Tätä asiaa oli jo 18.50-luvun lopulla vietyaimoaskel eteenpäin maakaupan osittaisella vapauttamisella. Että tämä aluksi, niin kauankuintavarainkuljetusMikkeliinvielävesienmataluuden takiaolitukalaa.muodostuikatkeraksipalaksikaupunginkauppiai!le,senvoiymmärtää.jasen ilmaise('k"n v.i862 kuvernöörilleannetturapor!ti,jokalisäsyyksikaupanrajoittuneisuuteen esittää •sen maakauppiaiden paljouden, joka kaupungb läheisiin pitäjiin on saanut asettua• 12". Mutta pian astuttiin uusiakin askelia samalla tiellä. Palaamme näihin seikkoihin tuonnempana Lopuksi kuitenkin vielä oma kirjal'a joukkonsa

93 6.

SEKALAISET KAUPANKAVIJÄT.

Näistä on ainoa osapuilleen selvästi erotettavissa oleva ryhmä lumpunkeriiä.jät, jotka arvatenkin liikkuivat ·p<.peritehtaiden

asioilla. Joukkoa edustivat parhaasta päästä turkulaiset, pienemmässä määrin tamperelaiset, ja ala tuntui kyllä k.annattaneen päättäen siltä, että kerääjiä tuskin moniltakaan markkinoilta puuttui. Yhtä arvoituksellisena kuin monivivahteisena es~intyy koko jäljelläoleva markk.it1aliikemiesten· ja .naisten pa rvi, vanhan Turun tarjotessa tässäkin suhteessa parastaan. Kun luet:e:en kaikki sikäläiset liikkeenharjoittajat keväältä 1852, on kuva jotenkin edustava: ajurin tytär, 2 n~itsyttä, merimiehen tytär, vaunumestarin vaimo, vartijan vaimo, palovartija, puutarharengin leski, kaupunginvahti, ajurien ammatinvanhin (olte:-mar.;ni), sorvari, 4 muuraria, muurari.n vaimo, muurarin leski, kirvesmies, kirvesmiehen vaimo, kirvesmiehen sälli, 2 lumptmkerääjää, hyökkäri ja rouva. Kukapa ottaa selvää heidän markkina-ammateistaan. Eipä silti, etteivät muut paikkakunnat olisi pystyneet tarjoamaan kirjavaa kokoelmaa nekin. Näytteeksi eri paikkakunnilta ja ajoi_lta: torppareita, työmiebiä, leskiä, foisia, aliupseereita, sotilaita, heidän vaimojaan, v1.skaaLn leski, merimies, posteljooni, post:n vaimo, ajureita, neitseitä, rouvia, kaupunginvouti, kaupunginvoudin vaimo, kersantin vaimo, tcurastaja, nuohooja, rusthollarin tytär, haudankaivaja, invaliidi, signalisteja, kollegisihteeri, kapteeni j.n.e. Omat . tärkeät tehtävänsä on markkinoilla ollut epäilemättä myös •Optiskc lnstrumentmakaren Herz Lejalla• (syks. 1838), hannoverilaiselJa optikolla (kev. 1841) ja ruotsalaisella mekanikolla (kev. 18~7 ja 1848). Mutta tiettyjen ammattien edustajain ja ~ekalaisten lisäksi tulevat vielä väkijuomien myöjät ja tarjoojat, kahvin ja piikk!nän myöjät sekä kansan huvittaja:. jotka kaikki 5aavat esittelynsä eri luvussa. Kenties joku kaipaa tietoja myös markkinoilla kaupattujen tavarain hinnoista. Alkukäsikirjoituks~ssar.i oli niitä käsittelevä erikoisliite, mutta sen !Olen tästä kuitenkin jättänyt pois, koska se tuskin enimpiä lukijoita kiinnostaa.

Luomme tässä yhteydessä kuitenkin summittaisen silmäyk. sen kaikkien liikk ee nharj oittajien kotipaik· koihin (tarkemmin UI taulukossa), kaikkien sekä puheena· olleiden että vielä puheeksi tulevien, kansan ravitsijain niinkuin huumaajain ja huvittajainkin, ylimalkaan niiden, jotka vain järjestysoikeuden ja maistraatin kirjoista tai sanomalehdistä löytyvät (mikkeliläiset on, vaikeasti eroteltavina, laskettu mukaan). Koko aikana 1838-1867 . viipurinlään iläiset olivat ahkerimmat liikemiehet markkinoillamme, mikkelinlääniläiset seuraa. vat, senjälkeen Turun ja Porin läänin liikkeenharjoittajat, joille uusmaalaiset melkein vetivät vertoja. Tulevat Hämeen läänin melko lukuisat liikemiehet. Ei puoltakaan heidän määrästään ollut kuopion - ja vaasanlääniläisiä. Oulun lääni oli verrattain heikosti edustettuna. VenäjäHäkin oli enemmän, eikä muualtakaan ulkomailta monta vähemmän ollut. Mutta selviää myös, että sinä aikana olemassa olleista Suomen k a u p u n g ei s ta pu.uttuivat vain Uusikaupunki, Tornio, Kajaa ni, Kaskinen ja Maarianhamina (perustettu vasta .1860-luvulla). '"" Kansaa kävi Mikkelin markkinoilla ruununvouti Thoreldin v. 1835 antaman ilmoituksen m mukaan Mikkelistä, Kangas. niemeltä, Ristiinasta, Hirvensalrnelta, Pieksämäeltä, 'Rantasalmelta, Juvalta, Sulkavalta, Puumalasta, Joroisista, Mäntyharjulta, Laukaasta, Haukivuorelta, Suonenjoelta, Suomenniemel· tä, Savitaipaleelta ja Taipalsaarelta sekä muilta paikkakunnilta, joita ei voitu tarkoin luetella. Epäilemättä nämä, -pääasiassa Savon, pitäjät olivat edustettuina niinäkin vuosikymmeninä, joita tämä kirjoitus käsittelee, kuten järjestysoikeuden ja maistraatin lu-etteloistakin, muutamia poikkeu.ksia lukuu.nottamatta, ilmenee, mutta nämä luettelot ynnä muut lähteet, kuten oikeuden pöytäkirjat, ilmaisevat lisäksi suu.ren joukon muita pitäjiä, joista rahvasta tai varsinaiseen rahvaaseen kuulumattomia liikkeenharjoittajia oli keräytynyt: Heinolan pitäjästä, Joutsasta, Hartolasta, Pertu.nJUaalta (joka tosin siihen aikaan -ei ollut itsenäinen kunta, vaan myöhemmin muodostettiin Mäntyharju.n ja_ Hartolan osista); Hankasalmelta, Kiihtelys. vaarasta, Leppävirroilta, Nilsiästä; Viipurin pitäjästä, Lappve.

deltä, Suojärveltä, Suistamolta, lmpUahdelta, Korpiseliltä, Saim esta, Jaakkimasta, Kaukolasta, Raudusta, Muolaasta, Kurkijoelta, Kivennavalta, Koivistolta, Säkkijärveltä, Virolahdelta, 'Vehkalahdelta; Porvoon pitäjästä, Liljendalista, Mäntsälästä, Lohjalta, Orimattilasta, litistä; Ak.aasta, Somerolta, Tammelasta, Tttuloksesta, Urjalasta, Hollolasta, Asikkalasta, Lammilta, Jämsästä; Kiikalasta, Uskelasta, Pöytyältä, Yläneeltä, Hämeenky. röstä; Lohtajalta, Kokkolan pitäjästä, Multialta, Isostakyröstä, Kauhavalla ja Ilmajoelta. Oulun läänin pitäjistä ei käytettävi. nä olleissa tiedoissa ole mainittu muita kuin Kemin pitäjä. Mutta kun markkinamiehistä tietysti vain aniharvat joutuivat •kirjoihin•, uska1tanee sanoa, että nämä vajaat seitsemänkymmentä nimeä merkitsevät ainoastaan pientä osaa niistä pitäjistä, joista todella Mikkelin markkinoilla käytiin. Ma>hdotonta on arvatakaan kaikkien hevos. ja lehmäsaksojen ja monien muiden koti. paikkoja. ·Mikkelin markkinat ovat vanhoista ajoista kuuluneet maan väkirikkaimpiin-, tiesi Z. Topelius 1840-luvulla, ja vielä myöhemmilläkin vuosikymmenillä vakuuttivat lehdet, että hy. villä markkinoilla oli •erinomaisen palj o kansaa kaikista Suomen maakunnista• tai että niille oli •julmasti kerääntynyt väkeä usiammista maamme osista• 1 2~. Mutta pieni olisi Mikkelin markkinain •intressipiiri• ollut. kin, jos sen rajat olisivat olleet samat kuin Suomen. Ei, monen monista muistakin maista sinne tultiin hyöty.mään. Tultiin Venäjältä, lähemmin sanottuna Pietarista ja Kronstadtista sekä Petroskoista ja muualta Aunuksesta, Vienan K emistä ja Arkan. gelista, jopa Moskovaa ja Astrakania myöten, ja mistä lienevät hevosten ja karjan ostajat olleetkaan. Oli muita muukalaisia: Ruotsista, Saksasta (ainakin Anhaltista, Braunschweigista, Han. noverista ja Preussista) , oli Hollannista, Unkarista ja Italiasta saakka.

Vlit.cnumero: tnrkoitt.avat klri &n lopusoo o~evia selitykalli.

Huom.!

I TAULUKKO: KÄSITYÖLÄISRYH MÄT MIKKELIN MARKKINOILLA.

·~· ~ " !IJ i . : · :!!! iS.

1838 S, 1839 k.

s. 1840 k.

1 ' 1 l l

1841 1<.

8. 1843 ok. 1846 s.

3 2

1847 k.

1848 k . !t.

1849 l<.

s. 1850 1<.

s. 1851 k .

3 (1) 5 (1) s (l) 6 3 (1) 8 ( 9) (1) 3 (4) (1) 6 ~

_!! -(1\

> · c'!l Ie

"' >

.e 3 F-o ...

1 1

1 l 1

2 1 2( 3) 1(2) 1

3 7 3 10 2 9

6 9(10)') 2 (3) 9(10) 2 (3) !) (6) 4 (5) 5 1 ( 2) 5 (6) 1 (6) 5 (6) 5 (6)

· :: .ilc

;a.

'" i; ll:<ll

,:; >

1 1 2 1

3' ) 3

.~ ....

itl

"""

1 3 1 3

2 2 1

5 2 4

2 2 6 3 3 2

1 2

(1 )

{1) l(:l) (1 )

1 ( 1)

..: ri ~.c: :J ., ' 1 z " ':

~ m.t"c.; ·:::1 > ::S :s .!:1 " ~ "' ,g :O:Il.<ll> ...

2 2 1 2 1

3 10

6 4 3 6 2

5 1(2) 5(6) 2 5 2 6 3 (5) 7(8) 4(5)

3 10

10 3 12 5 7 3 8 3 6 1 (2) 9 6(7) 6 2 U{l 6 ) 5 5 ( 6) 2( 3) 1•2 4 6 3(4)

2 l 12 3 2

1 3 1

. a.

..;

.,.

5 ..li.:ll:<Jl ·c;

o ::

2 2(3) 1 3

4 (~)

2(3) 3 3 3 5 3 4 3

1 {1 )

1 1

1 ( 2) 1

•

...

2 9 5

{1) 2

ä'"

s .:;

3 10

1 1 1

2 (2) 1 2

12 2 1 3 (1) 3 3 (4) 2 2

3 1(2) 2(3) 1 2( 4 ) (2) 3

1 (2) (1) 2 (3) (1)

6 2 4

(1)

4 1 3

{ 1)

2 {1)

(1)

2 1

;><

23 48 20 49 19 51 30 53(58) 13(14) 58(64) 22(28) 50(54) 24(28) 47(50) 24(26) 6Z(72} 24(36) 54(50 ) 31(35)

1852 k. s. 1853 k.

s. 1854 k.

(1) 9(11) 1 5 (7) 9(11) 1 2 7

1855 k.

1856 k.

:;, (7) 1 2 (3)

s. 1857 k.

4 3 (4)

s. 1858 k.

s. 1859 k . S·

1860 k.

s. 1861 k. s. 1862 k. 1864 .k,

1 l

1 1

1865 :..

s. 1866 ·k. s. 1867 ·k .

1 1

9 5 9 4 3 3 4 4

3 7 3 ( 4) 6

3 6 2 3

5 (6) 4 (5) 8 1 (2)

5 (6) 1 (2) 5 (6) 6 (7) 1

• l 4

1 1 1 1 1

8 3 7 4 5 3 5 7 4 (5)

2 1 1 4

6 2 5 (5) 2 4

5 3 5

6 2

2 4

6(7) 11(13) 4 3(4) 7 (9) 1(2) 1

4 3 4

1 3

1 1

6 3 2 5 3 6 1 5 4 3 1 3 4 4 1 3 4 5 2 4 7 10 5 4 1(2) 6 6 3 2 2 5 2 2 1 2 3

J J 2

3 3 1

1 >2 3 4

2 1 3 1

2 1

5(6) 11 (13)

5 8 10 5 4 3 6 II 3(4) 7 1(2) 10( 11 ) 1(3) 5 (6) J 15 2(4) 6 (7) 6 10 7 6 5 9 3 6 5 17 3 5 4') 15 6 6 7 9 18 5 8(9) 10(11) 9 19 10 8 8 19 9 5 6 7

(1) 6 :l(4) 4 J 2(3) 3(4) 3(4) 3 1 2 4 3 4 1

2 2 2 2 2 3 4 1 7 5(6)

6 5 4 4 3

3(4)

2(4)

(1)

1 (2)

3 3 3 2

6 1 1

(1)

1 1

4 1

J l 1 2 1 3 2 1 1 2

(2) 4 1 J 4 5 3

1 1

3 3

:2 2

1 2

(2)

2 1

4 2

2 3

4 1 1

1 (1) 1

2 1

35 :;o

1 1 l l

5 4

2 5 1 6 1 1 1

60(70) 34(42) 69(76) 32(34) 57(58) 26(28) 511(61) 25(27) 40(46) 17 ( 23) 43') 25(31) 54

5 2

2 l 3 5 2 5 2

l 1

32 58 30 52 41 52 70') 44(51)' ) 53 42 58 29

38')

II TAULUKKO: MIKKELIN MARKKINOILLA KÄYNEIDEN KAUPPIAIDEN LUKUMÄÄRÄT KOTIPAIKKAKUNNITTAIN.' )

§"' ~~"'

:t: 1838 s. 1839 k . 1839 "$. 184() .k. 1 1840 s. 1841 .k, 1843 ·k . 1846 s. 1847 k. 1 1847 s. 18 48 k. 1848 s. 1849 .k, 1849 9 . 1850 k . )850 • •

~ .5 c ~ :§

~ :c :ii

"" ....~

,;~

ö" a ~c :;:;$ .!-;:;.. """' ~ 0 .~..!.] o."' .3 ~ ~ ~ ::.: ::.:" :.:~

.,.;

....

1 2

3 1

l 1

2 :2 1 2 1 2 1 2 1 3 l

1 1

1 4 1 1 1

1 1

2 2 2 2 1

1 1 1

8 5 5

5 4 5

4 7 7

12 7 6 8

4 5 7 4

0 0

& 1 1

1 ::'l

(: 0

ilo

1 4 4 5 3 6 7

5 l

10 ~

5 4

9 10

.1S

r/)

8 2

1 1

1 5 1

4 2 2 2

1 1 3 3 3 3 2

"' ~

6 2

1 1 3

.. .. " ~

<-<

·,;

1 4

1 1 1 1 2 1 3 1 1

2 2 1

2 1 1

·2

1"}

2')

3 1 1

2 1 l

1 1

"'rJ ."e- äi " >" > ~

2 1

6 5 5 5 5 2

~· )

...

.<: ;><

25 28 26 32(33)' ) 25(26) 35 39(43) 18(19) 35(38) 18 42(46) 24(25) 43(46) 19(21) 34(36) )8(19 )

' c., "'c ö"' 11 c" "::; -"' 0"' .Sl ...' .,_ ·~ :§ ., € ·~ 'il a "","> ""-'<0 "a. ·-~'·-...E ~c ·;:"' ~e 0 "' ~ :I: :ii ..... ..... :.: :.:" ;.:., o..l .3 o.·-"' :I: ""'.. 1851 k, 1851 s. 1852 k. 1852 s. 1853 k. 18$3 s. 1854 k. 1854 $, 1855 k, 1855 s. 1856 k. 1856 s . 1857'S, 1864 k. 1864 s.

2 1

3 3 2. 3

3 2 1

1 1

1 1 4

2 1 1

12 1

5 2 4 1 2

2 1 :2 2

2 1

4 1 1 2 2

7 6 5 5 4 3 4 4 5 4 4 4 5 7 6

4 3 4 4 4 4

3 3 3 2 1 2 2 3 2

...

3 3 2 2 2

0 0

0..

3 1 2

"' 0

.c:

a:"'"

::;

;::

t: 0

"' cx:

1 1

1 1 2 3

"c:

fJl

1 1 2 3 3 1 1

3 1 2

2 1 4 3 4 3 2

"... "' !-<" !-<

.." «

·.:

.>:

""' ::; :g " >" >

4 1

2 2 1 1 1 1

3 1 10 1 6 3 3 3

1 i2 1 1 2 2 1 12 2

1 1

1') 2")

6 1 5 1

5')

13') 6

.<: ><

36(39) 20(21) 46(47) 19(20) 46(48) 21 27 16 35 10(11) 32(34) 15 17(18) 50' ) 25(30)• )

Kot ipaikka tuntematon : 1841 s. 53, !857 k. 37, 1858 k. 47 ja ·.;. 21, 1859 35 i• 122·, 1860 37 ja 29, 1861 36 ja 30, 1862 k. 38, 1865 39 ja 22, 1866 32 ja H , 1867 k, 22 kauppiasla.

III TAULUKKO: KAIKKIEN MIKKELIN MARKKINOILLA KÄYNEIDEN LIIKKEEN. HARJOITTAJAIN LUKUMÄÄRÄT KOTISEUDUITTAINo

"'.." "'0-

1838 so 1839 ko 1839 s. 1840 k. 1840 1841 ko 1841 So 1843 k. 1846 So 1847 lto 1847 So 1848 k. 1848 ao 1849 k. 1849 So 1850 k . 1850 S, 1851 k. 1851 $ , 1852 ko

åc

o;;..; co.S :Jå

oS...

:-1.-

" OS.o-

~ '~

::;;~

"'·"'" ::>:!!! """

!-<Ilo

13 5 5 13 8 7

15 24 17 24 13 28

6 18 12 23 8 22

10 128 1 22

34 6 25 12 26 9 28 7 29 G 25 6 24

15 12 20 II 21 12 24 15

21 2 24 5 16 4 18 4 32

24 II 44 14 41 19 47 19

17 44 14

~=ta:

6 19

,~,a

0<:

13 15 11 21 8 23

.... ~o<i

"·" -" 0:!!

"""

>:!!!

2 4 2 2 1 5

2 5 3 10 7 18

8 2 8 1 5 1

1 3

6 1 4 1 8 4 7 3 8 2 4 3

:J!CIJ

...e"

.....

~t 2

23 36 30 1.!9 21 30

34 14

27 20

22 9 30

10 4 7 3 6 4

7 3

1')

·-

2 1

1')

1' ) 3')

71 101 59

1 2

5 4

56 124 95 136 44 !53 70 158 71

1512

3 1

...

116

95 9 24 23 33 17 19

~ J<

!l"

2' )

78 183 77 163 711 199

1852 $. 1853 k , 1853 s. 1854 "'路 1854 s. 1855 k . 1855 $, 1856 k. 1856 s. 1857 k. 1857 So, 1858 k, 1858 s. 1859 k. 18&9 s. 1860 k. 186() s. 1861 k. 1&61

27 28 20 24 23 18 22 26 21

5 22 7 20

27 15 22 9 25 5 14

8 24 9 15 9 23

18 ~4

5 17 8

7 10 5 12 4

2 7

12 JO

17 ,25 14 51 11 30 10

1:2

6 24

5 12 3

1')

G 12

3')

7') 4') 127 5' ) 121 79 147 76 178 81 154 106 171 204

6 ~

1862 k. 1864 k, 1864 s. 1865 <k. 1865 s. 1866 k. 1866 s. 1867 k.

203 91

13')

168 80 18')

84 186 IJ.Z 131 70 164 62 128 62 127 76 1121 79 147 76 178 81 154 106 171 204 112 203 91 168 80 139"')

V LUKU.

MARKKI NAELÄMÄÄ JA MARKKINATAPOJA.

MARKKINAT LAHESTYVAT. · Ruuna-juhlat (m~kk.inat) ovat kohta käsissä. Kaikki kauppamiehet ja höökkarit ovat yksi siellä toinen täällä tavaran ostossa. Markkinapuodit kuu luvat jo olevan tingatut ulko-.kaup. piaille. Yksityisistä.ki.n korttier~ista on suurin osa poisluvattu•. Tämä oli tilanne påri viikkoa ennen kevä_tmarkkinoita v. 1864 Mikkelin Viikko-Sanomain kuvaamana. Kun vielä oli useita päiviä markkinoihin, kertoi sama lehti: •Markkina-koj uja rakennetaan. Kauppiaita, venäläisiä ja kaikenlaisia silmänkääntäjiä on jo kaupunnissa•. Saman vuoden syysmarkkinoiksi Mikkelin kauppiaat ja hyökkärit olivat jo noin kuukautta ennen lähteneet tavaraa hankkimaan. Mutta myös naapuripitäjissä ja kauem-panakin olivat läpikulkevat kauppiaat ja markkinamiehet kuormineen, hevosineen ja syksyisin Iehmineenkin päiviä ennen markkinain virallista alkamista muistuttamassa, että Mikkelissä piti. pian taas juhlittaman. ·Mikkeliin mentäessä•, kertovat vanhat pertunmaalaiset, •Oli pari kolme paikkaa, joissa aina otettiin markkinamiehet ystävällisesti vastaan. Samaa yöpymispaikkaa käytti markkinamies tavallisesti koko elinaikansa, vieläpä niin, että majapaikka siirtyi Isältä .poj alle•. 1

MARKKINATALKAVAT. KESTOAIKA. Kun ajattelee, millaisen matkan esim. pohjalaiset tekivät, ei ihmetytä, että Mikkelin markkinat eivät todellisuudessa supistu.

103

neet kolmen päivän juhliksi, vaikka niiden k estoaika oli .kaupungin perustamiskirjassa tällaiseksi määrätty. Imihän taipumus markkina-ajan venyttämiseen voimaansa myös vanhasta perinteestä - muistakaamme vain molempien m ark:kinain ai• .kaisempaa virallista nelipäiväisyyttä (joka vuosisadan alkukymmeninä oli mikonmarkkinain osalta tilapäise~ti pitennetty kabdeksanpäiväisyydeksikin; ks. ss. 16 ja 23) . Kun kaupunki jo monta päivää ennen markkinain alkamista .asetti ylimääräisiä poliiseja, kun se vuokrasi anniskeluoike uksia jopa kuudeksikin päiväksi ja kun kilpa-ajorataa saatiin pitää ko. konainen viikko. todistaa tämä, että markkinat tosiasiallisesti :kestivät jopa kaksi kertaa niin kauan kuin virallisesti; toiset olivat jo markkinoilta kotiinsa ehtineet, kun toiset, lähiseutulaiset, sinne vasta lähtöä tekivät. Viimeisenä markkinapäivänä tuskin lienee kansaa !niin runsaasti ollut kuin ensimmäisinä, ja mark-. kinain virallista alkamista edeltänyt päivä oli - on ainakin myöhempinä aikoina ollut - yhtä kansakas kuin itse markkina· päivät; tavallisesti oli markkinoillakin •aatto juhlista jalo~n•. Edelläesitetyn valossa oli sitäkin arkaluontoisempi asia, jos viranorria~ten taholta kolmipäiväisoikeuteen kajottiin. Tällai:nen tapahtui kevätmarkkinoilla 1864, jolloin kaupungin viskaali •kolmantena markkinapäivä-aamuna oli ei ainoasti käskenyt kaikkia vieraita kauppamiehiä ja kaupan pitäjiä lopetta:maan kauppojaan, vaan myös kutsuttanut käräjiin kaikki ne, jo!· ka eivät käskyä totelleet.. Syystäpä Mikkelin Viikko-Sanomia nosti asiasta melun. • • Vanhana tapana on olna pitää Mikkelin "lllarkkinoita 3, 4 ja toi:>inaan viiskin päivää, eli siksi kun pyhäpäivä on tullut .eteen. Ymmärrettävästi riensivät kaikki sekä ·myömä- että osto-miehet näille markkinoille siinä luulossa, että mainittua vanhaa ja yleisesti tunnettua tapaa vieläkin seuratlasi, etenkin kun sen hävittämisestä ei ole m itään kuulutettu, .niinkun ei ole päätettykään•. Sittenkun oli viitattu kaupungin ·perustamiskirjan 7. §:n määräykseen kolmesta markkinapäivästä, jatkui kirjoitus: •niin näy ttää meistä ikii.nkun viskaalin mainitut puuhat olisivat olleet sekä myömämiesten että ostomiesten oikeutta loukkaava!, ja siis perättömät ja mitättömästä arvosta•. K irjoittaja ei suinkaan tahtonut markkinoita puolus. ;taa, mutta ..eihän yhden viskaalin ole sovelias, vasten keisari!-

101

Iisia asetuksia ja vanhoja tapoja, ruveta s.en asijan päättäjäksi•, vaan tuli muutoksen tapahtua laillisessa järjestyksessä, kuten oli tehty esim. Kuopiossa, jossa talvimarkkinat oli lyhennetty neli-, syysmarkkinat kaksipäiväisiksi. Niin, kun markkinoita itse as.iassa oli jo joitakin päiviä vietettu, kuulutettiin niiden alkaminen varmemmaksi vakuudeksi virallisena alkajaispäivänä tai jo aattona. Luultavasti se tapahtui. aisakellon juhlallisella soitolla ja julistuksen ju.lkilukemisella. Tiedonanto oli esim. seuraavanlainen: Kuulutus.

Huomenp., torstai.na tämän maaliskuun 14. p:nä kello 8 ennen puolta päivää alkaa luvalliset talvi-markkinat tässä kaupunnissa. ja kestäävät lauvantaki-iltaan kello 3., jollon kaikki vieraat kauppamiehet ja käsityöläiset lopettakoot kauppansa, joka sen jäiestä on luvatonta. Josta täten ilmi-annetaan. Mikkelin Raastuv~ssa, maaliskuun 13. p:nä 1867. Kaurpunnin hallituksen puolesta: J. Nygren.•' KAIKKIA RAJOJA UHMAAVA •JUHLA•. Kansalle, joka vuodet pitkät al'iersi pelloillaan, navetoissaan. työpajoissaan, talvipuhteet pimeissä pirteissään, mark.ki.nat olivat pari kertaa vuodessa odotettu suuri juhla, johon lähipitäjistä riennettii.n - voipa sanoa - melkein joka talosta. Sinne tuli talonpoika ja torppari, usei.n vaimoineen ja varttuneimpine lap-· sineen, tuoden myötävää tullessaan, mutta matkasi sinne myös: moni piika ja renki, loinen ja mäkitupalai.nen, joilla tuski.n oli'. muuta tuomista kuin nuori tai nuortuva mielensä, mikäli ei toi-· silla ollut myös korpirojua, kun ei ollut manttaalimiehen oikeut-. ta myödä viinaa lain luvalla. Yleensä ·ei otettu mukaan viittä-· toista vuotta nuorempia, rippikoulua käymättömiä eikä kau-· kaisille markki.noiile mielellään naisiakaan. Pitkässä markki-· namatkueessa oli aina ensike rtalaisiakin, joiden täytyi kustan-· taa juomat ystävilleen ja joille kullekin kaupunkia lähestyttäessä tehtiin karsikko. ' Kun ei tähän maailmanaikaan

105

vielä moneslikaan pidetty kansanjuhlia, ilta·mia, kokouksia ja niitä monenmoisia näyttelyitä ja •palvta•, joita on nykyajan ihmisillä, eikä ollut teattereita, elokuvia ja radioita, olivat markkinat llllltei ainoina keitaina rahvaanmiehen ja -naisen henkisessä elämässä, tosin keitaina, joista ahnaasti ammennettiin myös kallishintaista lokaa. Mutta kelpasi tämä virvoitus muillekin kuin varsinaisille kansanlapsille, kelpasi papille ja virkamiehelle, niinkuin Helsingfors Tidningar kerran sanoikin, että talvimarkkinoilla oli runsaasti m.m. •säätyhenkilöitä•. Xuvernöörikin mielellään siirsi Helsinginmatkansa siksi, kunnes markkinat olivat ohi, ja yhtä mielellään Mikkelin kaupungin edustaja porvarissäädyssä 1863-1864:n valtiopäivillä heitti taakkansa lainsäädäntötyössä muutamiksi viikoiksi käydäkseen kotikaupunkinsa suurilla juhlilla ~. Voi vain lalliasti kuvitella, minkälainen mullistus tapahtuu muutaman sadan hengen asumassa pikkukaupungissa, kun sen joidenk in .p äivien ajaksi täyttää kymmenentuhatta vierasta, jot-ka hyvin tietävät, etteivät ole hartauskokoukseen saapuneet. Arvoitus on, mihin markkinaväkj majoitettiin kaupungissa, jossa sen perustamisaikoina oli vain muutamia taloja ja muutamia kymmeniä asu.k kaita ja jossa vielä käsiteltävämme ajan lopulJakaan .(1864) ei ollut xakennettuja tontteja enempää kuin 73, asukasluvun tehdessä tällöin 815 6 . Suurimman osan markkinavieraista on i lmei~est i täytynyt majailla kaupungin ulkopuolella maataloissa j a torpissa sekä syysmarkkinain aikana toden. näköisesti myös nuotiotulilla lähimetsissä. Kaupungin harvalukuis~t kauppiaat tuskin kykenivät joukkoilmiönä harrastamaan n.s. •majamies•-järjestelmää, joka oli vanhoista ajoista tuttu varsinkin rannikkokaupungeista ja oli muodostunut taloudelliseksi kasvannaiseksi, maalaiset kun saatiin houkutelluiksi rnyömään majapaikan kauppiasisännälle halvalla ja ostamaan häneltä kalliilla. Pruvisin on kaupungissa tungos joka paikassa, viinalla inspiroitujen, hurjasti ajavien hevosmiesten huuto ja hälinä kaduilla ja turuilla kilpailemassa hevosten hirnunnan ja lehmien ammunnan kanssa, hirvensalmelaiset tuohikontit selässään ahtautta lisäämässä ja maalaisnaiset kangaspakka kainaJossa kiertämässä talosta taloon, pujotellen hevosten ja ihmisten jaloissa.

106

Ja minkälainen onkaan meno markkinain liikekeskuksissa, kauppatorilla, kuvernöörin torilla ja Ristimäellä! Tor-eilla käy kaup· pa kuin siimaa. Karuselli pyörittää ihmi~iä ja ihmiset karuse!lille rahaa, posetiivi säestää Suur-Savon kansan suuria juhlia. Siellä nähtiin •monta iloista sielua, kiepahdellen kengän korolla ja yhdellä jalalla, h)'lpähtelevän ja pyörähtelevän talonpoikaismodernien käsiposetiivien tahdissa, jotka muodostavat rahvaan tavallisen markkinam usiikin.• ' Ravintoloitsijat ja kondiittorit • tisleerasivat.• minkä kerkesivät, ja Ristimäellä, missä nyt Herran temppeli kohoaa, lämmitettii.n silloin hevoshuijareita •ei vain kahvilla ja piikkinällä, vaan julkesipa viinatrokarikin siellä vetää lekkerinsä esille 8• Totisesti markkinat eivät panneet pyörimään ainoastaan rahaa, vaan myös ihmisten mie!et. Ja kaupunki oli monta vuorokautta yhtenä pauhaavana mer enä, jonka kohina tuskin yöksikään täysin taukosi. Lakipykälän mukaan piti heti ensimmäisestä markkinaaamusta lähtien markkinarauhan vallita. Minkälainen rauha se oli, sen selvittävät sanomalehtien .k ertomukset sekä järjestysoikeuden ja raastuvanoikeuden pöytäkirjat. Saivat pari kertaa vuodessa viskaali ja poliisitkin työtä eivätkä avutta toimeentulleetkaan. Ei ole kumma, että kun Mikkeliin oli syntynyt kouluja, .oppilaille annettiin - kuten kai vastaavasti muualla kin - parin, kolmen ·päivän loma, varmaankin pääasiass~ heidän, nimenomaan pienimpien, suojelemiseksi tällaiselta markkina. rauhalta - mikä suojelu ei todellisuudessa suinkaan estänyt hei. tä kuulumasta innokkaimpiin markkinamiehiin, olipa sitten kysymyksessä karusellissa ajo, sirkuksessa !käynti, riokelinsyönti ta:i pillien vinguttaminen - vieläpä t appelukin. Mutta saattoipa toisaalta käydä niinkin, ~ttä joku maalaisopettaja lähti mark. kinoille oppilaineen päivineen. Yhtä hyvin kuin Juhani Aho näki Suomen kansan parhaalta puoleltaan katselemaHa sitä jumalanpalveluksen aikana maalais. kirkossa, yhtä varmasti sen kuka tahansa saattoi nähdä huonoimmalta puoleltaan markkinoilla, jotka olivat eräänlaista jumalanpalvelusta n-ekin: Hermeksen, Bacchuksen, Venuksen. Missään eivät lihan himo, silmäin pyyde ja elämän korska riehuneet niin villeinä ja alastomina kuin markkinoilla. Siellä kansa paljasti rumimman puolen sisäistä itseään; ken meni

107

markkinoille, sai kuvan kansan kulttuuritasosta. Mutta aika, jota käsittelemme, olikin vielä aikaa, jolloin kansa ei saanut liioin muuta kasvatusta, kwn minkä sille tarjo:;ivat. kirkko, käräjät ja - markkinat. Paradoksilta tuntuukin, että viimeksimainittuja käytti kansankasvatustyössä hyväkseen sellainenkin suomalaisuus- ja valistusmies kuin lääninkamreeri P. G. Svinhufvud, Ukko-Pekan isoisä, joka odotteli markkinavieraita kotikaupunkiinsa Mikkeliin saadakseen •iskeä älyä heidän päähänsä jollei muulla, niin hävyttömyydellä•. • Kristillinen kansanherätys oli tosin jo hyvässä vauhdissa, mutta markkinoilla heränneetkin usein toisensa tapasivat. Tiedetään Ukko-Paavonkin Mikkelin markkinoilla käyneen. Markkinoilla oli myös tämän ajan paras tilaisuus kerätä rahaa vaikkapa lähetystyöhön. ·Kukkospappio, Sortavalan kappalainen Henrik Renqvist, keräsi Mikkelin markkinoilla 1852 •Tukhulmin Lähetysseuralle• 42 hopearuplaa ja seur. vuonna lähes 90 ruplaa. Mutta jos näin •muisti moniaat .pakana-,parkainkin surkiata tilaa•, satakertainen oli kumminkin se kolehtimäärä, jonka omat pakanaparkamme uhrasivat markkinajumalien papeille. •• Markkinat - nehän toki olivat tilaisuuksia, joissa ei mitään tiedetty uskon riidoista, siellä kun viihtyivät sekaisin niin herän. neet kuin ·h eräämättömätkin, niin luterilaiset kuin katolilaiset, niin mooseksenuskolaiset kuin Muhametin kannattajat. Ne oli. vat tilaisuuksia, joissa kansallisuus- ja roturajat eivät häirinneet, sillä siellä, pikkukaupunginkin markkinoilla, oUvat edustettuina kansat Jäämerestä Välimereen, Itämerestä Vienanmereen, Atlantista hamaan Kaspianmereen saakka; tilaisuuksia, joissa ei tunnettu murre- eikä kielikysymyksiä, niissä kun sorisivat kaiklti Suomen murteet ja puhuttiin miltei millä Paapelin kielillä- ja millä käsillä - tahansa. Markkinat olivat meri, jossa kaikki ammatit, yhteiskWltaluokat, säädyt ja puolueet hämmentyivät sulois' mmaksi sekamelskaksi. Ja v~hdoin: nehän jos mitkään muodostuivat kekkereiksi, joissa ei ollut pienintäkään tilaa sellaiselle kuin raittiuskysymykselle. Kaikkia ra;o;a uhmaten liiholttelivat kaupan ja huvittelun hengettäret markkinapauhun yllä.

108

TAIDETTA JA •TAIDETTA•. Tätä taustaa vasten on •ymmärrettäv;ssä, että se, mitä me yleensä olemme tottuneet nimittämään taiteeksi, ei juuri saavuttanut h u v i t te 1e v a n m a r k k i n a y 1 e i s ö n kannatus:a. Tosin eräs käsiteltävän ajan harvoja taidelaulajia, B. Broms, pari kertaa antoi konsertin Mikkelin markkinoilla, ja joskus täälläkin yleisön korviin sattui sävel, jota esim. Aleksis Kivi oli ihastuneena pysähtynyt kuuntelemaan Anianpellon markkinoilla, kun •vaimo vakaa Pohjanlahden ranteilt soitti kanteletta lempeää>. Tämä oli .tuttava kanteleen-soittaja ja runon-lauiaja Greta Haapasalo Kokkolan pitäjästä, joka lienee saanut paraampia markkinoita• 11 • Mutta• tällaiset vieraat olivat harvinaisia. Se . taide•, jota markkinoilla ymmärrettiin, oli enimmäkseen toisenlaista, ja sitä saattoivat joskus sanomalehdetkin, kuten pian näemme, kaunotait;eksi nimittää. Ensimmäinen tätä lajia koskeva uutinen Mikkelin kaupungin markkinoista nähtiin keväällä 1847 viipurilaisesta Kanava-lehdestä (n:o 11): •muuan Silmänkääntäjä Alexander, joka rahvaalle on näytellyt ulkomaan eläviä ja omia voimiaan, noin lOO:lle katsojalle kerrassaan, jotka joka puolen tunnin päässä muutettiin toisesta ovesta tulijoilta, sanotaan etenki voittaneen.• Mitä ne •ulkomaan elävät• yleensä olivat, ei tarkiemmin tied~tä, mutta kerran oli tuonut kameeleita eräs Parman alamainen. Tämä tulinen italialainen paiskasi reen aisalla päähän muuatta markkinamiestä, kun ihmiset mak~utta :pyrkivät katsomaan •hänen joutaviaan•. Syksyllä 1860 mainitaan ensimmäisen kerran panoraamat ja karuselli, jotka tuskin kuitenkaan o1ivat ~nsivierailul laan. Keväällä 1862 muuan Hoiberg ilmoitti näyttävänsä •Soti... ja taidepanoraamaa e;i kiintoisaa matkaa kautta Itämaiden ja erinäisiä Euroopan suurimpia kaupunkeja siihen sovitettuine näyttelyineen• . Ohj~lma sisälsi kuvia Krimin sodasta, Vatikaanista y.m., ja pääsymaksu oli 25 ja 10 kO<p. 12 •Runsaimmin oli näillä markkinoilla panoraamoja, nukketeattereja, harppu. ja posetiivimusiikkia ja muuta sellaista•. Posetiivarit o!ivat tietysti Italiasta, muita •muusikkoja• oli .pääasiassa Saksasta '"· Syksyllä 1848 esiintyi markkinarahvaalle saksalta kajah tava kolmikko: •Taiteilijat: taideratsastaja Hesse, nuorallatanssija Eisfeld, mu-

109

siik:kitirehtööri Siher• (kaupungin markkinaluettelosta). Oli taiteilijoita, joiden ala ei ole lähemmin tunnettu, esim. •taiteilijat Rust ja Fritz•, •taiteilija Rungaldiu• ja •taiteilija Schoultz• "· Muutamista, luultavasti posetiivareille maksetuista kapeekaista kansalaiset saivat selville tulevaisuutensa •onnilippujen• .avulla'"· Keväällä 1865 oli paljon .taidetta•: 4 panoraamaa, yksi akrobaatti, 2 musikanttia '''. Lainaamme kuvaavan lauseen Viborgs Tidningin kevätmarkkinauutisesta 1867 (25. n:o): •Neljä musiikkiseuruetta ja 2 panoraamaa edusti kaunotaiteila•. - Mutta todellisia suuren maailman tuulahduksia toivat vasta balettiesitykset, joita esim. keväällä 1866 järjestivät unkarilainen Bekefy ja alankomaalainen Sc;>hm. Vähintäänkin !hm~tyttää, kun mainitut herrat markkinain päätyttyä menivät maistraatilta pyytämään, että heille määrätty 20 markan vero kokonaan tai ainakin suurimmaksi osaksi annettaisiin anteeksi, koska heidän näytännöissöän oli käynyt niin vähän väkeä, että tulot eivät riittäneet edes vuokraan_ Kun maistraatti tämän tiesi, päästettiin h<e-idät 6 markalla 11• Kiert{ivl!n huvitta'jien ohella koettivat paikkakuntalaisetkin parastaan. •Markkinoita juhlistivat luon nollisesti myös naamiaiset, joissa todennäköisesti teh tiin muita kuin kahvi. ja hevoskauppoja• (Helsingfors Tidningar 1847, 24:s n:o). 'l'anssiaiset tie:ysti olivrt yhtä tavalliset kuin naamiaiset. Tanssit ja hevosella-ajot olivat vanhaa lajia liikkumahuvitusta, k2ruselliss-a pyör:minen jo uudempaa. mutta 1864:n syysmarkkinoilla Savon kansa sai ällistyä uuden ajan ihmetöitä. • Markkina-päi vinä saatiin täälläkin nähdä innokasta tuli!aiva l iikettä. Sillä •Pääsky· ja • Vilkas• teki niinä päivinä lukematlomia lyslireissuja kaupunnin seuduille. Vähän väliin kuulu heidän vihelt-äminen. Ja taisi niissä toimnkin koettaa miltä Ja i. valla ajo maistaa•. Mutta kun kansa vielä parina kesänä oli tottunut tulilaivoihin, alkoi niissä ajaminen jo menettää ma· kuaan 1 ~. VÄKIJUOMAT JA VÄKIJUOMARIKOKSET. MIKKELIN OMA VM<!JUOMALUK.E.

Aina on kuitenkin markkinoilla -

ja varsinkin juuri mark-

110

kinoilla - ollut tarjoiJa nautintoa, joka vanhuudestaan huolimatta ei näytä koskaan makuaan menettäneen: väkijuomat Mutta ennenkuin siirrymme tähän laajaan kysymykseen, viivähdämme hetkisen niitten virvoittajien parissa, jotka vain kahvia ja piikkinää tarjoten kyyröttelivät hevostorin äärellä Ristimäellä •~ tai mahdollisesti harjoittivat elinkeinoaan yksityisasunnoissa. Nämä kauppiaat olivat enimmäkseen mikkeliläisiä tai mikkelinpitäjäläisiä, mutta oli lähipitäjistäkin, jopa kerran Jyväskylästäkin. He olivat köyhää kansaa, palovartijoita ja heidän vaimojaan, leskiä, loisia, talonpoikaisnaisia, käsityö. Jä.isiä. (m.m. värjäreitä.) y.m. Markkinaluetteloihin heitä on merkitty milloin minkin suuruinen määrä (5-13). Ja niin vaellam~e nyt ·l ähteille, joista markkinakansa väk~vimmän •liikutuksensa• ammensi. Niitä olikin legio. Mutta koska paikkakunnan omatkin kapakoitsijat ja juomien kauppiaat, nim. laillistetut, olivat hankkineet oikeutensa. epäilemättä suureksi osaksi markkinoita silmälläpitäen, lienee paikallaan en. sin katsaus M ikkelin omaan väkijuomaliikkeeseen tänä 30-vuoliskautena. Mikkelin kaupungin syntymä sattui vuosikymmenelle, jolloin kotitarvepoltto kaupungeissa yleisen siveellisyystajun painostuksesta oli jo m iltei lakannut~". Ei näy mitään merkkejä siitä, että sitä Mik.kelissäkään olisi harjoitettu, eikä kaupungissa koko tällä ajalla liene ollut enempää n.s. yhdistettyjä yksityisiä kuin tehdasmaisiakaan polttimoita. Järjestysoikeuden ja maist. raatin raporteissa 1860-luvun alkupuoliskolta kerrotaan viinanpolton olleen yleensä kielletty ja myönnin rajoitettu majataloon ja ruokaJoihin (spisqvarter) "'· Tästä myönnistä tulee tuonnempana enemmän puhetta. Mutta ravintoloitsijoist.a ei kaupungilla alunperinkään ollut puutetta. Heti kaupungin perustamisvuonna, syksyllä 1838, otettiin kaupunkiin ravintoloitsijaksi rantasalmelain~n ratsutilallinen Matti Hukkanen (Matts Hukkain), jonka vaimo Eva Tallqvist, Turusta, kolmena vuonna ennen naimisiin menoaan ja kahtena vuonna miehensä kanssa oli vanhan tuttumme, markki. napuotien rakentajan, herastuomari Adam Paunosen laskuun harjoittanut ravintolaliikettä Mikkelin markkinoilla. Samal Hukkanen piti myös tanssisalia 22 .

lll

Mutta 1842 ilmestyy uusi tulokas. Tämä on kuuluisa odemoiselle• Aqvelina Cecilia Hensen eli Heintze, suuri ja kautta maan t unnettu markkinakapakoitsija ja pelihelvetin ·pitäjä. Jo vuosi'a ennen Mikkielin kaupungin perustamista hän on tullut niin läheiseksi tutuksi virano·m aisten kanssa, että lääninhallituksen herrat diariossaan nimittävät häntä vain Aqvilinaksi. Kuvernöörit ja maistraatit etsiskelevät häntä Mikkelin markkinoilla harjoitetun uhkapelin johdosta, e tsivät turhaan Turusta, hukkaan Hämeenlinnasta - ei hänellä ole pysyväistä asuinsija<j ~•. Viimeksimainittu kaupunki on kui tenkin merkitty hänen kotipaikakseen, kun hän heti Mikkelin kaupungin peruStamisen jälkeen rientää sen markkinoille. Seuraavina kertoina ilmestyy tänne milloin porilainen •kaappimamsselh, m illoin turkula inen • kellarimestari» - aina vain sama Aqvelina (näin häntä j o markkinaluettelon p itäjäkin nimittää) 2*. Ja syksyllä 1842 tä mä ihmeellinen naikkonen, Suomen mar kkinain ilmeisesti keskei~i n henkilö aikanaan, hakee siis ravintolaoikeuksia Mikkeliin. Mutta ka upungin Vlanha ravintoloitsija, Matti Hukkanen, lähettäen ky s)lmystä käsiteltäessä asiamiehekseen oikeuteen saman vär järi Malmströmin, jonka edellä olemme tavanneet taistelemasta vier2~iden värjärien Mikkelin markkinoille pääsyä vastaan, tietysti vastustaa Aqvelinan hakemusta, koska t ämä, joka jo aikaisemmin kauan on harj pittanut ravintola,liikettä useilla mark ki noilla, on karkoitettu viidestä kaupungista - Tampereen historian mukaan tästä kaupungista juuri samana syksynä 2G sekä koska yksi ravintolanpitäjä on kaupungille riittävä eikä hakija voi saada ~orvarinoikeuksia (sukupuolensako takia?). Mutt" Aqvelinan asiamies - nimismies - pitää hakijaa erittäin sopivana ravintoloitsijaksi, koska Aqvelina •Voisi paremmin varustaa sää tyhenkilöt tarvikkeillaan kuin Hukka in, joka oikeastaan ei voi eikä pidä ravintoa muille kuin talonpojille•. Järjestysoikeus on samaa mieltä havaiten kaupungin tarvitsevan ravintoloit.sijan, joka varustaisi erittäinkin matkustajat • tarpeellisella asunnolla ja muilla tarvikkeilla•, paremmin kuin Hukkanen siihen pystyy. Päätös, joka on tämän mukainen, alistetaan kuvernöörille, ja Hukkasen asiamies ilmoittaa tyytymät tömyytensä. Hukkasen valituksen kuvernööri kuitenkin seu-

ll'.l

raavassa maaliskuu~sa h ylkää 2 ' 1, ja niin Aqvelina on saanut turvapaikan Mikkelistä. Kolmisen vuotta tämän )älkee.l Aqvelina. kuoli, ja Finlands Allmänna Tidningissä julkaistulla ilmoituksella kaupunki haki uutta ravintoloitsijaa, joka oli saava hoitaakseen majataloliikkeenkin. Tarjokkaiden joukossa, joita tuli ko' me, oli myös teatterinjohtaja Petter Carl Billing. Kaupungin vanhimmat puolsivat häntä m.m. silJ.ä, perusteella, että hän oli luvannut harjoittaa myös kondiittoriliikettä. Billing päätettiin otta!J. <aluksi vain vuodeksi, koska oli Ruotsin alamainen. Tämä tapahtui marraskuun lopulla, 1846. Ennen ajan umpeenkulumista hän sai, ei ainoastaan oikeutensa pitennetyiksi v:n 1848 loppuun, vaan vieläpä järjestysoikeudelta suuret kiitokset hyvästä tahdostaan ja kyvystään toimia ravintolankäyttäjien mieliksi (tili r:öjes.) Vuoden 1849 alusta hän oli sekä Suomen kansalänen että Mikkelin porvari 21 ja tuli sitten kuulU:saksi uudessa isän maassaan. Mutta vähää ennen häntä, kesällä 1847, Mikkeli oli saanut kolmannenkin ravintoloitsijan, Fickin, joka ei ollut löytänyt kirjansitojana toimeentuloaan ; ·hän sai kyllä pitää entisenkin ammattinSa. Eräs Billingin ki lpahakija, maanmittarinoppilas Olin, oli niinikään moMo v;~;tituksen perästä saanut kondiittorinoikeudet, mutta ei hänestä sen koommin mitään kuulunut. Fickin oli 1850 luovuttava ravintolanpidosta, koska häntä oli syytetty vähittäinmyönnistä ja liikkeen aukipidosta yöllä. 1857 olivat kaupungissa sitten Hukkanen ja Simelius kapakoitsijoina; Billing lienee -ehtinyt kuolla. V. 1860 sai Nyholm kondiittor1noikeudet ja luvan myödä likööriä, kuten muissakin kaupungeissa oli tapana, ja kolme vuotta myöhemmin hänet otettiin ravintoloitsijaksi. 1865 tuli kaksi uutta ravintoloitsija?., leip. Tillman ja kaupp. (?) Ramstedt. Hukkanen lienee hänkin jo ollut vainaja, joten kapakoita nyt laskemm<> olleen neljä. Myös Pirttiniemen kylpylaitokseen oli sen perustamisen yhteydessä 186t rakennettu ravintola, vaikka se tuskin , enempää kuin kylpylaitoskaan, oli avoinna muulloin kuin kesäisin. "s Mutta oluen tehdasmainen valmistus oli vähitellen päässyt tunkeutumaan S~ksasta Suomeenkin, ja Mikkelin kaupunki .oli ensimmäisiä tätä vaikuti.IJSta vastaanottGlmassa. 1845 oli Suomessa viisi oluenpanijaa, nristä Mikkelissä yksi, nimeltään Ju-

113

nell ""· Yhdeksän vuotta myöhemmin ilmestyi tänne toinen, Nybom, j-oka sai myöntiluvankin. Vi.elä yhdeksän vuotta, niin olii jo kolmas, Petroff, joka sai 25 vuodeksi oikeuden olutpanimon pitämiseen, ja seur-a.avana vuonna, 1864, hän yhtiömiehineen (Ahlberg ja Nilsson) sai kauppaluvan. 1863 oli myös Fick, joka ei enää kelvannut ravintoloitsijaksi, saanut oluenmyöntiluvan. Sittenkuin Ahlberg ja Petroff neljä vuotta myöhemmin <>livat luopuneet myöntioikeuksistaan ja r.:-(ltimies Sjerlund vähäistä ennen tätä saan ut sellaiset"". oli oluenmyöjiä jo neljä. Viinan kauppa oli myös vähitellen ,päässyt alkuun. Kun v. 1859 oli annettu 3$~tus, jonka mukaan kaupungeilla oli oikeus ottamiensa myöj ien välityksellä kaupata paloviinaa, päättivät :kaupunkilaiset sama·n vuoden joulukuussa, etteivät he tahtoneet sillä kertaa tätä oikeutta ·k äyttää, •jolleivät siitä tulevat vuokrarahat tulisi kaupungin kassan hyväksi• . Mutta kun 1866 <>li as· tunut voimaan laki vilinan kotipolton kiellosta, alkoi pian myös laillistettuja viinankauppiaita ilmestyä Mikkelin kaupunkiin. 1867 kolme miestä sai tämmöiset oikeudet: ravinto!. Ramstedt, suutari Mangström sekä muurari Sjöblom, joka sai oikeutensa •viinanpuu.tteen poistamiseksi ja salakeiton vähentämiseksi ja pois. tamiseksi>. - Oli siis viinaa, olutta sekä näiden ja muiden juomien myöjiä ja tarjoilijoita pyhässä kaupungissa. Ja majatalo lisäsi jälkimmäisten lukua"'· , Kaupungin jokaisen ravintoloitsijan oli järjestysoikeuden -vuosina 1844 ja 1845 tekemien päätösten perusteella lupa harjoittaa liikettään markkinoilla kahdessa paikassa, jota oikeutta he '<>liva tkin tarkasti hyväkseen ·k äyttäneet. Mutta keväällä 1847 (mark!k. jälkeen) kuvernööri Boije kielsi .oikeuden kahdessa pai'kassa kapakoimiseen lakiin perustumattomana ja juoppoutta ed.istävänä "2• Talvella 1850 kuv. Thesleff pyysi järjestysoi.kieuden lausuntoa siitä, m illä turmiollinen kapakoiminen kaupungU;sa tarkoituksenmukaisimmin voitaisiin estää tai ainakin rajoittaa, koska yleinen laki siinä kohdin ei näyttänyt täysin vastaavan tarkoitustaan. Järjestysoikeuden lausuntoa en ole arkis· to!sta löytänyt an, mutta tosiaankin oli lain epäselvyydellä laajat vaikutuksensa, ja joitakin keinoja täytyi etsiä, kun ei valtiopäi-väin koollesaamisestakaan ollut toiveita. $

114

Kaupungin alkuaikoina Hukkanen piti voimassa vanhaa mainettaan markkinakapakoitsijana. •Iloisuutta ja kaikenlaisia syysrapakon antamia opetuksia (förskrifningar) ei ollut puuttunut, sillä Herra Hukkanen, paikkakunnan ravintoloitsija, oli tilapäisesti harjoittanut anniskeluliikettään monien käsien välityksellä•, kertoo Helsingfors Tidningas syksyllä 1842 34 • Mutta kun Billing tuli, hän •näkyy sittemmin pimittänet>n nimellään kaikki ammattiveljensä• 3". Hän•en kuoltuaan jäi hänen muistonsa elämään · Mikkelin Pillingissä•, jolla nimellä kutsuttiin hänen entistä ravintolaliikettään ja tämän lakattua vielä nytkin kutsutaan sitä taloa, jossa kapakka muinoin sijaitsi. Elääpä se kansan suussa laulunpätkässäkin: Ei missään oo niin lystiä olla kuin Mikkelin Pillingissä. Si~llä sen näkee oman kullan täydessä tellingissä. Siellä on manttelit· kahdenlaiset: silkistä, sametista. se Aivan päinvastainen myöhemmälle oli väkijuomapolitii kka vielä 1830-luvulia ja seuraavan alussa siinä suhteessa, että se erityisesti suosi väkevien myöntiä ja anniskelua juuri väenkokousten aikana. Kaupunkilaisten omat, varsinaiset tai tilapäiset, kapakat muodostivat kaupungin alkuaikojen markkinoilla vain !pienen osan kaikkien ravintolaliikkeiden tai juomanmyöjien määrästä: suureksi lisäksi tulivat näet vieraat kapakoitsijat, mutta pienenä tekijänä eivät olleet nekään, joille laki tosin tällaisia oikeuksia ei myöntänyt. mutta jotka niitä käyttivät omalla vastuulla<tn. Varsin useita sellaisia tapauksia, joissa kaupungin muille asukkaille kuin ammattikapakoitsijoille olisi tarjoiluoikeus myönnetty, en ole havainnut. Kun Aqvelinan •ainoa perillinen•, koulumestar;n leski, anoi tätä oikeutta syysmarkkinoiksi 1846, ei järjestysoikeus hennonut sitä kieltää. Pari lupaa annettiin myös kevää llä 1865, toiselle anojalle jopa kuudeksi päiväksi, ja Viikkokautinen oikeus myönnettiin niinikään kilpa-ajoradan pitäjälle, joka tosin sai •buffetissaan• tarjoilla vain miedompia väkijuomia. a•

115

VIERAAT KAPAKOITSIJAT.

Valtaosan alkuaikojen markki:nakapakoitsijoista muodostivat k uitenkin, k uten sanottu, vieraspaikkakuntalaiset Vv. 183841 markk inaluettelot toteavat vieraiden kapakoitsij o i d en lukumäärän vaihdelleen 4:stä 8:aan. Minkä kaupunkien väkeä tämä kaarti oli? Suurin oli turkulaisten ryhmä (esim. syks. 1838 4 naista eli puolet vieraiden ravintoloitsijain joukosta). Muut olivat pääasiassa Parista, Viipurista, Kuopiosta ja Jyväskylästä. Enimmäkseen he olivat naisia, joukossa vis. kaalin leski, ja niinkuin muut markkinoista eläjät kiersivät kellar;mestaritkin markkinoilta toisille. Esim. kerran sai neljä henkeä Tw·usta passin, joka oikeutti heidät kapakoimaan seuraavilla v:n 1842 talvimarkkinoilla: erään Hämeenlinnassa, Helsingissä, Tammisaaressa, Naantalissa, Kristiinankaupungissa ja Mikkelissä, toisen piikoineen Porissa, Hämeenlinnassa, Tammisa:u"eSSa ja Mikkelissä, kolmannen Porissa, Mikkelissä, Tammisaaressa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lappeenrannassa, Porvoossa, Helsingissä, Haminassa, Kristiinankaupungissa ja Loviisassa sekä neljännen Hämeenlinnassa ja Helsingissä (ei Mikkelissä) as. Mutta silloin tulikin määräys, joka uhkasi viedä elinkeinon niin näiltä k uin muilta kiertäviltä mark.kinakapakoitsijoilta. Senaatti näet 1841 •sattuneesta syystä• kielsi antamasta ravintolan pitäjille ja pitäjättärille passeja markkinamatkoja varten kaupunkeihin 88 • Vuonna 1842 lienevät kuitenkin vielä ne matkustelleet, jotka olivat ehtineet saada passin ennen kieltoa Aqvelinahan oli silloin Mikkelissä syysmarkkinoilla. Mutta tämän perästä ei vieraita • trahtöörejä• eikä • trahtöör<koja• enää Mikkelinkään markkinoille päässyt. (Jollakin kwnmallisella oikeudella oli kumminkin Porvoosta sellainen kev. 1855) . 1842 on niinmuodoin merkkivuosi, ei ainoastaan markkinatapojen, vaan tämän johdosta kansamme virallisen raitistuttamisen historiassa yleensäkin. Ei kuitenkaan n iin, etteivät kunkin kaupungin omat kapakoitsijat olisi koettaneet kykynsä mukaan korvata mitä tämä kielto poisti. Pari sitaatUa 1860-luvun sanomalehdistä antaa selityksiä kaipaamattoman kuvan Mikkelin kapakoissa vietetystä markkinaelämästä. Suomen Julk. San. kirjoittaa syks. 1860 (79:s n:o): •Kaupunnin suuri huvitus-huone

116

on nykyään rahtyöri Billingin haltuussa 40• Slinä miten käyneekään toisin ajoin? Ulko-pitäjistä tulleita tietämättömJä tyttöjä vi-edään sinne tanssimaan, jota Mikkelin seutulaJset il$e pitävät suurena häpiänä•. Mikkelin Ilmoituslehdessä (22:s n:o) ket-ro. taan kevätmarkkinoilta 1862 seuraavaa: · Missä koko k.aupunkissa, en kuullut sillä markkina ajalla, löytyvän sen parempia huvike seuroja, kuin noita juoppouden, riettauden ja kaiken turmeluksen siitys pesiä s.o. rahtööriä. Ja niissä noita ulkomailta kulkeneiden muukalaisnaisten renttu laulannoita ja soitannoita. Ei naapuriini nlihin tyydy ja rruelly tavallinen suomalainen sy. dän ja mieli; etenkin kuin ympäri ajatellaan rruten suuret rahavarat nämä ulkolaiset mankujat, maasta pojes peipottelee•.

SAL.o.KAPAKOI1\'TI.

Kellä yksityisellä oikeastaan oli lupa markkinakapakointiin; on vaikea saada selville, mutta ainakin syksyllä 1841 vapautet~iin syytteestä pari sellaista, muuan suutari ja muuan nainen, koska ei voitu todistaa, että he olisivat harjoittaneet tarjoiluliikettä kello 10:n j älkeen ill-alla ••. Kaikesta päättäen oli myös kotipolttoon oikeutetuilla talonpojilla lupa myödä viinaa mark· kinoilla, kunhan se ei tapahtunut kadulla tai muulla julkisella paikalla. Epäilemättä tämä oikeus yhtyneenä siihen sei.k kaan, että Mikkelin talvimarkkinat sattwvat viinanpoltol!e samttuun vuodenaikaan, lisäsi juoppoutta markkinoilla. Tätä mieltä on m.m. Viborg-lehti 1855:n talvimarkkinoihin nähden (24:s n:o). Olipa talonpojan myöntioikeus mikä tahansa, saattoi ammattiravintoloitsijakin, jos hän annJskeli vähittäin taikka lO:n jälkeen illalla, joutua sakkoihin, samoin kuka hyvänsä. 'Eri aiko:na (1801, 1849, 1855, 1859 ja 1865) annetut asetukset säätivät 1 u v a t t omasta viinanmyönnistä rangaistuksen, jota vuosien mittaan yleensä kovennettiin: aloitettiin IOpankkoriksin eli14 hopearuplan 40 kopeekan (= 57:60 vanhaa mk) sakosta ja päädyttiin v. 1865 90 mk:n ylimpään määrään, vastaavien vankeuspäivien pysyessä 8:na vii~simainittuun vuoteen saakka, jolloin ne korotettiin enintään 12:k-si. Kerran muuan mikkeliläinen teurastaja oli syytteessä viinanmyönnistä, mutta kun hän osasi se-

117

littää antaneel16a viinaa vain lainaksi, oikeus vapautti hänet sillä perusteella, että teurastajalla ei ollut ollut kysymyksessa omanvoitonpyynti ... Viinanmyönnistä markkinoilla rangaistujen luku koko aikana nousi noin 40 henkeen (parista, kolmista markkinoista -ei ole tie~ ja); menipä muutamia markkinoita aivan rangaistu.k.setta, esim. vuosina 1842-1844. Tämän jälkeen viinanmyöntirikokset tulivat jotakuinkin säännöllisiksi; arvatenkin siihen osaltaan vaikutti vieraiden kaupunki~n kapakoitsijain markkinamatkoille asetettu sulku, jota salamyönti koetti korvata. 1860-luvulla salakapakoiminen saavuttaa sellaisen laajuuden, että neljäkin rangaistusta samoilta markkinoilta löytyy joskus oikeuden pöytäkirjoisla. Rangaistut olivat ammatiltaan sekalaisia: pari kertaa varsinaisia kapakoitsijoita, mutta useimmiten varatonta väkeä, miehiä ja naisia, maalta ja kaupungeista, joukossa siltavoutikin. Kotipai.lcan puolesta oli mikkelinseutulai·sia eniten, mutta joku myös Orimattilasta tai Viipurista asti. Erinäisi~sä tapauksissa viinat ja astiat takavarikoitiin ja myötiin huutokaupalla sakkojen lyhentämiseksi tai viskaalin hyväksi- viskaalilla olikin markkinoista suuri hyöty, paitsi tämän johdosta, myös siksi, että näistä sakoista eri aikojen asetusten mukaan tuli hänen hyväkseen kaksi kolmannesta, jopa kaikkikin, tai lopulta vain yksi kolmannes, jäännöksen mennessä muualle, ilmiantajalle tai kaupungille. Sanomalehti- y.m. tietojen nojalla ei aina ole helppo päättää, kuinka suuri osa viinoista kulloinkin oli laillista, kuinka suuri omatekoisiin •privilegioihin• perustuvaa. Mutta missään tapauksessa pienet määrät eivät riittäneet. Joskus sattui tulemaan liikaakin. Borgå Tidning kertoo kevätmarkkinoista 1848 •3 : • Vähää ennen markkinoita kuuluu lounaisilta seuduilta tänne virranneen niin paljon paloviinaa, että .tämän elä mänpalsamin viimeiset tarjoojat, alenttmeen hinnan hämmentäminä, olivat raapineet päänsä kaljuiksi, aikomatta kuitenkaan onnistumattoman keinottelun aiheuttamassa suuttumuksessaan jättää paloviinakalujaan lepäämään• . Kun eräällä Liijendalin miehellä (•landthushå11are• ) , jonka rankaisemisesta oikeuden pöytäkirjat eivät kerro mitään, oli (samojen kirjojen mukaan) syysmarkkinoilla 1864 o11ut249 kan.

118

n!UI (yLi 650 litraa) paloviinaa, niin ehkäpä hän edusti jotain Laillistettua maalaispolttimoa H. Kuuluivalko nämä viinat siihen 2.000 kannuun (noin 5.230 litraan) , joka määrä Mikkelin Viikko-Sanomain mukaan (39:s n:o) mainituille markkinoille oli tuotu, siitä emme voi mitään sanoa. Se vain on varmaa, että suuri joukko salamyöjiä pääsi livistämään lain ja esivallan kourista. Kuopiolainen Tapio-lehti (39:s n:o) laski syysmarkkinoilla 1865 olleen viinaa 2lh tuhatta kannua (noin 6lh tuhatta litraa). Tämmöinen paljous (saattaisi ehkä laskea tulevan noin litran tai puoli kutakin markkinoillakävijää kohden) oli -niin kummalle kuin se kuuluneekin - seuraus monista viinanpoltto-<>ikeuden supistuksista: kw1 hallitus oli katovuosien takia lyhentänyi polttoaikaa 4 \ kohosi s a 1 a p o 1 t t o arvatenkin sitä suuremmaksi. Leivän puutetta kansa kyllä saattoi kärsiä, mutta ei viinan eikä se ollut tottunut markkinoilla tyytymään pelkkään kahviin ja piikkinään. V. 1866 voimaanastunut kotipolton kielto näyttää aluksi johtaneen ojasta allikkoon. Kun kuvernööri viisivuotiskertomuksessaan 1866-70 '16 ilmoitti Mikkeliin koko vuonna 1867 tuodun 911 kannua paloviinaa, kuuluu tällainen luku epäilemättä - viral~n tilastoon. Sillä yksin saman vuoden kevätmarkkinoilla tehtiin 28 suurta tai pientä paloviinatakavarikkoa·". Kotimainen salapoltto ei nähtävästi kuitenkaan ollut oikein kannattanut tai riittänyt, koska oli pitänyt ruveta u l k oma i 1t a tuon t i a harjoittamaan. Ke.vätmarkkinoille 1863 kerrotaan tulleen romm ia monta sataa kannua •s. Samojen markkinoiden johdosta on Finl. Allm. Tidningissä Mikkelin-kirjeenvaihtajan kiintoisa kirjoitus •~. jossa m.m. salakuljetukselle omistetaan suuri huomio. •Että poltotokielloista ja tullinkoroituksista huolimatta spirituosaa ei tule puuttumaan, on syytä toivoa, sillä tarinan mukaan on tänne tuotu suuria määriä spriitä ja paloviinaa, osittain passitettuna, osittain salakuljetuksella, joka jälkimmäinen, nykyisten onnellisten konjunktuurien vallitessa, kun spriistä täällä maksetaan 2 rupl. 20 kop. ja sikunasta {finkel) 1 rupla kannusta, on erittäin houkuttelevaa. Moni teki myös sen huomion, että savolainen, joka siihen aikaan, jolloin polttimoita oli jokaisessa talonpoikaistalossa, oli harvoin tai ei koskaan juovuksissa, nyt vasta, sittenkuin tavara on kallistunut ja

119

esteitä sen saamiselle aset~ttu, on huomannut sen oivall.isuuden. J oka toivoo ruokaryyppyä voi niinmuodoin olla levollinen, sillä palovii nan salakuljetusta Liivinmaalta, saaririkkaan saaristomme kautta, tuskin voi estää, vaikkapa olisi vartiolaiva joka saaren luona• j.n.e. Lopputulos kuuluu: •Salakuljetusta on aina ta pahtuva, sitä suuremmalla rohkeudella ja taitavuuddla, mitä korkeammalle tavaran hinta estelytoimenpitein kohotetaan•. - Saamme tässä sils jo katsella kuvia, jotka uskollisesti uusiutuivat kieltolain aikana. JUOPOTTELU.

Lohdullinen ei ole se kuva, minkä Mikkelin läänin kuvernööri v. Kraemer äskenmainitussa, 1871 tekemässään kertomuksessa 00 antoi niiden toimenpiteiden tuloksista, joihin j u o p p o u~ d e n vastustamiseksi oli ryhdyt ty. Arvostellessaan väkijuomarikoksista v. 1865 annettua lakia hän lausui: •Mutta ei siinä kyllin , että mainitut lainrikkomukset niinmuodoin ovat tulleet y leisiksi; myös j uominen on viime aikoina silminnähtävästi lisään tynyt, etenkin markkinoilla ja muissa tilaisuuksissa, joille rahvas!a tavallista lu'lwisammin kokoontuu .kaupunkeihin. Tämä pahe on kui tenkin enimmäkseen luettava paloviinsmyömälöiden ansioksi, joita tähän asti 4 on perustettu Mikkeliin sekä 2 kumpaankin toiseen kaupunkiin.• - Näyttää kuitenkin sillä, kuin kuvernööri ei olisi osannut oikein arvioida salapolton ja :;ala'kulje!uksen osuutta. Mill oi n oli Mikkelin markkinoiliekin erityisen suuret määrät juomia tuotu, sil!oin saiva t s2nomalehdet useimmiten liittää maininnan suuresta humalaisten määrästä. Järj.-oikeuden ja raastuvanoikeuden opöytäkirjat eivät tosin luettele koko tällä ajalta täyttä salaa sakotusta juopumuksesta markkinoilla väkijoukossa, sillä suurin osa humalaisista tietysti 'korjautui esim. tuttaviensa avulla, ja mistäpä senvertai~et järjestyksenvalvojat o;isivat kaikki j uopot saaneet käsiinsä. Sakko oli ensikertaisesta humalasla 6 ruplea, toisesta 12, jotka vastasivat 8 päivää vettä ja leipää (asetukset vuosilta 1829, 1849 ja 1859). Toinen puoli .sakois!a tuli viskaa lille, toinen kaupungin köyhien hyväksi. Parhaat juomamarkkinat näyttävät olleen syksyllä 1846, syksy!-

120

Jä 1847, keväällä 1851 ja syksyllä 1862. Suurin maara rangaJsluja kerrallaan oli 8 Gt. Sakotettujen joukkoon kuului kansaa melkein mistä luokasta ta·h ansa: mestareita, sällejä, oppipoikia, talonpoikia, torppareila, renkejä, loisia, rummunlyöjä, sotilas, hyök'kärin poika j.n.e. Heinolalaisella hattumaakarilla saattoi olla •hatussa• yhtä ·h yvin kuin :porvoolaisella palovartijalla, ja lohtajalaista janotti niinkuin vi!purilais:akin •~.

MUU RIKOLLISUUS YNNÄ SIVEE'ITöMYYS. Ll!KENNERIKOKSET. ELÄINRÄÄKKÄYS.

. Liikennerikokset eivät markkinamenossa liene yleen~äkään helposti estettävissä, mutta kaikkein vähimmin hevosmark'kinoilla. Milloin haukivuorelainen ta lonpoika ratsasti, paitsi muiden, myös poliisin yli, selviten siitä 3 ruplan sakolla, milloin taas joku •viinalta villitty ratsastaja a)oi niin hurjasti, että vastaan tulevan kärrimiehen aisan pää ero'tti hänen hevoiseltansa lapaluun olkapäästä ja omankin jalkansa särki siinä• . Kieltoa M kovasta ajosta ja ratsastamise!>ta rikottiin yleisesti. Hevosta täytyi koetella, ennenkuin sen osti, mutta hevoskaupalle ei ~:iittänyt tyyssijaksi yksin •latsi• , Ristimäki, jonne se näyttää olleen määrätty ••. Juuri koeajo täytyi suorittaa pitemmällä matkalla, vaikkei aina kuitenkaan haluttu kaupungin ulkopuolelle mennä. H!!voskauppaan osaaottamattomankin markkinayle:sön ke!pasi katsella ja kuunnella, miten kauppa kävi, kuinka ·h evosmiehet •kalliisti vannoivat kukin ·hcvo:stansa terveeksi ja vlrheettömäksi, vaikka olisi ollut silmin nähtäviä vikoja•. •Hevois-lat~ille mentyäni•, kertoo muuan, •Sain nähdä miehet jotenn i vimmatut viinan ja rommin vallassa. Huutaen ja .p arkuen kiepottelivat hevosiansa, ja miS>ä vähän aukkoa oli, siinä lyötiin minkä vaan ehdittiin, kysymättä kävikö hevoseen, vai ihmiseen. Joitakuita jo vietiin lasariettiin.• 6 " Kun tällainen meno jatkui markkinoista markkinoihin, koetti kuvernööri vi-hdoin auktoriteetillaan saada h e v o s r ä ä k käy k sen lopetetuksi, ja tässä tarkoitukscs.;a hän 186l:n syysmarkkinain saapuessa lähetti järjestyso:keudelle ja kaupu ngin viskaalille yhteisen kirjelmän, jossa

121

m.m. kiinnitettiin näiden huomiota siihen, miten välUämä:öntä oli •estää ja karkoittaa 'kaupungin kaduilta ja toreilta, niin markkinoilla kuin muutenkin yleensä, kaikenlainen hevosenvaihto samoin kuin kilpa-ajot ja muut ohurjastelut, tap3'htukoonpa se sitten ajoneuvoilla tai ilman, hyvää järj esty&tä ~ekä jokaisen rauhaa ja henkeä ja jäsenten turvallisuutta vastaan sotivana; samoinkuin mikäli barbaarista ja alentavaa eläinrääkkäystä niin kutsutuilla syysmarkkinoilla ei voitane kokonaan estää ja lopettaa, ainakin karkoittaa !e kaupungin aidan (stakett) eli kaupunginalueen ulkopuolelle, jossa tämä hirveä näytelmä on poissa säädyllisten ihmisten nähtävistä•. Mutta mikäli sanomalehtien monistakin uutisista tämän jäl'keen voi päättää, ei kuvernöörin asiaanpuuttuminen auttanut ' "· TAPPELUT.

Viina oli päätekijänä eläinrääkkäykseS&ä, mutta u:eimmiten juuri sen aiheuttama ihmisrääkkäys oli tuskin harvinaisempaa. Tosin oli. joskus niinkin siivoja markkinoita. että saattoi ehkä sanoa, kuten Borgå Tidning syksyllä 1850 (79: s n:o) aikaansa ylistellen kertoo: •Ajan ja tapojen kunniaksi sanottuna näkyi yleisillä paikoilla tuskin yhtään humalaista tahi edes juomien punakoittamaa•. Mutta ajan ja tapojen kunniaksi taas usein ta pelti i n k i n. Varsinkin Mikkelin läänin Iän9ipitäjien miehet olivat tästä kuuluisia. Saattoi toisinaan sukeutua suurikin tappelu. Kotiväen tavallinen kysymys markkinoilta tulijalle olikin: •Tapeltiinkos?• ja tulijan yhtä tavallinen vastaus: .Tapq!tiin• . Mikkelin markkinoilta etsi jäähdykettä yhä Iiekehtiväiie sotilaanverelleen myös muuan Vänrikki Stoolin Tarinain sankari, adjutantti Reiher, joka sodanjälkeiseen toimettomuuteen kyllästyneenä Sulkavalta saakka matkusti sinne - saadak~een tapella'''. Mutta vasta sittenkuin oli nähty hyväksi ruveta Suomen kansaa kasakoilla raU"hoittamaan, alkoi sanomalehdissä ja oikeuden pöytäkirjoissa näkyä kertomuksia va ltavista tappeluista. Syysmarkkinoilla 1860 tapahtunutta rytäkkää kuvaa Suomen Julk. Sanomia seuraavasti: •Kova oli tappelu eilen (25 p:nä syysk.) puolipäivän aikaan, kuin juopot kävivät käsin kasakoih in, joilta

·saivl!t sapelilla takasin. Tästä tuii suuri sota, kivi-:uctien laskeminen, jos:a saivat syyttömätki pahat paukut. Kasakatki ~aivat vuittinsa. Tappelu tuli yhden ka ljan-kauppiaan tytöstä, jonka lähellä eräs tuntematon mies oli viinaa myönyt. Tästä meni ~anoma ·poliisille, mutta sill' aikaa pääsi viinan myöjä karkuun. Nyt piti kasakkojen panna tyttö, jota syytettiin viinan kaupasta, kiini. Tämä kuin sanottiin raakuudella tapahtuneen, ja tyttöä tiedettiin syyttömäksi. niin siitä rahvaan kiivaus•. Toinen tappelu kasakeiden kanssa sattui syysmarkkinoilla 1866. 'Raa~tuvanoikeudessa s yytettiin sitten kahta ·hirvensalmelaista tor.pparia poliisin ja kasakan kimppuun •hyökkäämisestä•, näiden ollessa taltutt~massa erästä hirvensalme!aisten viinanmyönr.:s-:ä syntynyttä k_ahakkaa, johon mainitut torpparit olivat sekaantuneet. Toinen torppari anto i poliisille pari -kuhmua ja toinen kasakalle verihaavan päähän. Oikeudenkäynnin kestäessä kasakan kurittaja kerkesi kuolla, ja mon i henk ilö, joka oli ollut osallisena tähän t a-ppeluun, lykkä~i kaiken syyn vainajan niskoille. Poliisin lyöjä sai kuitenkin sakkoa 200 taalaria eli 384 (vanhaa) markkaa ja markkinarauhan rikkomisesta 10 taa!. eli 19:20, jota kaikkea vastasi 28 p:n va nkeus. L!säksi hänen piti poliisille maksaa 3 mk 84 p:iä kuhmusta kappaleella''"· TÖRl<.EITÄ RIKOKSIA.

Mihin sellainen väenpaljous ja ~ekalainen seurakunta kokoontuu kuin markkinoil:e, sieliä eivät k a r k ei mm a t k aan rikokset o'e aina vältettävissä. Mutta vajkka enemmästä kuin ,puolesta Mikkelin tämänai kaisia markkinoita sanomaleh det i<er~ovat, eivät ne tiedä ainoaaka an murhaa tapahtuneen. Tämän nojalla uskaltaa jo päättää, etteivät täll aiset rikokset täkä!äisillä markkinoilla voineet clla tavanmukeisia. Jos kumminkin nimenomaan markkinoilta etEimme todis tusta siihen, mi ~en meidän tuohon aikaan vielä rehelliseksi h uudettu kansamme vastasi mainettaan, avaa erityisesti hevoskauppamoraali •Se!keitä• näköal oja. Varsin yleinen - eikä vain ammattihuijarien piirissä - näy!tää olleen ajattelutapa, että va ikka muussa kaupassa olikin pidettävä kiinni re'helli~istä liikeperiaatteista, hevoskaukassa niistä sai tinkiä. Ei ollut kysymys vain siitä. että hevcs-

1'23

kaakit usein markkinain edellisillä vi ikoilla lihoitettiin kaik1n mahdollisin keinoin, herneillä, ·haavankuorilla, j opa lääkkeilläkin. Myös suoranais!a valehtelemista ja pettämistä pidettiin luvalli.;ena - vikojen salaamisesta puhumattaka an. Tästä kaikesta ei ollut enää pitkä matka hevosvarkauteenl<aan; harvat ne markkinat, joilla ei ainakin joku päässyt hevosestaan myömätlä tai vaihtamatta. Ennätyksen lienevät saavuttaneet syysmar kkinat 1857, joilta rosvot veivät 12 hevosta. Lukumäärää ei ole mainittu keväällä 1863 varastetuista hevosista, multa kerrotaan niitä kadonneen niin paljon, ettei tarkkaa määrää voinut ~anoa kaan- •samaten muuta tavaraa•. Tässä siis oltiin. J a tuskinpa olikaan muuta kuin johdonmukaista, että kun kerran seitsemäs käsky näin tarkoin oli menettänyt voimansa jopa arvokkaimpaankin omaisuuteen nähden, joka sitä pait~i oli vaikeimmin pimitettävissä, kuinka olisi varottu kajoamasta vähäarvoisempiin j a helpOmmin vietäviin. ilmiön laajuuden näemmekin Suomeltaren toteamuksesta kev. 1855: •Jos Turun ja Tampereen muijilta joku kau laliina eli lankavyö j.m.s., sekä karstamaakareilta jotkut karstat, varastettiin, niin se on aivan tavallista.• Tosin mustalaisia syytettiin kätevyydestään plenten tav2rain puhaltamisessa, varsinkin taskuista, mutta vaikka siinä saattaa olla perääkin, miten selitetään se, ettei yksityisomaisuuden loukkaaminen muissakaan oloissa ol1ut lainkaan tavatonta? Herää myös kysymys: missä määrin markkinoilla oli vaikutusta kouiuttajana omaisuusrikostenkin harjoittamiseen? Muita melko yleisiä markkinarikoksia oli uhkapelin harjoittaminen. Kerran tässä ammatissa toimi pari ruotsinmaalaistakin, arvatenkin ammattitaitoista, koska heidän kannatti tulla vieraaseen maahan sitä toimeentulokseen harjoit tamaan. Kerran taas itse järjestyksenvalvojat, joukko kasakoita ja poliisin virkaa toimittavla palovartijoita, markkinoilla iltapimeässä rääkkäsivä t erästä rouvaa, joka vasta kaupunginpaivelijan apuun ehdittyä pelastui heidän kouristaan ""· - Yksityiskuvat markkin ain rikollisuustilanteesta ovat tietysti sangen vaihtelevia. Muutama t markkinat näyttävät ku luneen kokonaan ilman mainittavia rikoksia.

124

SIVEETTöMYYS.

Juuri kapakat olivat tosiaankin -- toistaaksemme ennen siteeraamaamme - •noita juoppoude:n, riettauden ja kaiken turme!uksen siityspesiä•. ·Muukalaisnaisten renttu laulannot ja soitannot• ne osaltaan välittivät kansalle oppia suuren ~aailman tavoista ja elämästä, ja kun tämän musiikin kyyditsemänä k~ti mainen ja virola inen viina virtasi sen suonissa, oli nälkävuosien heikentämä markkinamies sitä vastaanottavampi uudc!le myrkylle, joka tosin jo 1700-luvulla oli hiipinyt Suomeen, mutta vasta noina surullisina vuoi.na varsinaisesti ehtinyt Mikkelin lääniin. V. 1869 nim. v e n e e r i n en ta u t i - kuvernöörin ennenmainitun viisivuotiskertomuksen mukaan"'' - oli alkanut levitä Viipurin läheltä ja Pietarin-Riihimäen rautatierakennuksen länsiosasta, ollen seur. vuonna jo •jotenkin yleinen•. •Markkinat edistivät leviämistä kansan keskuuteen•, vaikka tosin ruukit ja sahat irtolaisten pesinä olivatkin suurempia syyllisiä. Pitemmittä puheitta ymmärremme markkinoita vastaan kohotetun sotahuudon, josta tuonnempana kerrotaan. JÄRJESTYKSEN VALVONTA.

Ka ikki se mätä, mikä markkinoilla nousi pinnalle, ei ollut muutamien tai edes muutamien kymmen ien poliisien ja kasa keiden voimilla poistettavissa. Vielä vähemmän sen syvimmät syyt ja räikeimmät seuraukset. Heidän. tehtävänsä rajoittui pako<tak ·n ulkonaisen j ä r j e s t y k se n enemmän tai vähemmän onnistuneeseen valvontaan. Kaupungin vakinaista poliisivoimaa, jonka muodostivat viskaali, kaksi kaupunginpalvelijaa ja kuutisen palovartijaa, täytyi kaupunginhallituksen joka markkinoiksi vahvis~aa ylimääräisellä miehistö1lä. Joskus jo monta päivää ennen markkinoita, kun kaupunkiin alkoi kansaa tulvia, täytyi palkata muutamia m:ehiä, mutta aina markkinapäiviksi ottaa vie.lä lisää. Esim. kevätmarkkinoilla 1851 oli, paitsi kaupungin palovartijoita, 17 y;im. poliisia ja 1865:n kevätmarkkinoilla 27 °'. Mutta 1860-:uvu lla ilmestyi markkinoille poliisien avuksi kasakoita, joita kohtaan, kuten olemme nähneet, kansan viha herkäs ti syttyi. Järjestysoikeuden papere'sta käy ilmi, että

12b

kasakat avustivat mainitun oikeuden pyynnöstä. (Niinpä 1861:n syysmarkkinoilla ja seuraavilla kevätmarkkinoilla G".) Mistään lähteistä ei ilmene, mihin ·humalaiset markkinamie:1et, viinanmyöjät y.m. aikaisemmin oli korjattu, ennenkuin syksyllä 1842 kauppias A. W. Savander tarjosi kaupungille tukkipuotiaan • arestihuoneeksi sellaisille henkilöilie, jotka mark1 • kina-aikoina tai ni_iden välillä voidaan pidättää kaupungissa• . Seuraavana vuotena sama kaupp ias ehdotti, että hänen rakennuttamastaan kaupungin palokalustorakennukses!a •plankattaisiin• huone · kaupungin arestilaisille• . Se tehliinkin, ja siitä pitäen markkinaukot saivat hoivan Ristimäen kuuluisas;a •siesu.ssa• eli, kuten sitä virallisesti nimitettiin, •CoPps de gardie•ssa, joka 1864 laaj-ennettiin varsinaiseksi kaupunginvankilaksi ja myöhemmin varustettiin makuupaikal!a eli •britsillä• G•. Kaupungin alkuaikoja ja sen markkinoita kuvaavana s~a koon vielä sijansa seuraava tosijuttu. V. 1839 järjestysoikeus oli ~ieltänyt tupakanpolton kaupungin kaduilla. Syysmarkkinoilla 1841 - tai jonain jälkipäivänä - 'kaupung;nvouli oli tavannut kadulla tuntemattoman miehen opiippu hampa issa. Vouti takavariKoi piipun ja kysyi eräänä päivänä järjestysoikeuden istunnossa, mitä -hänen oli piipuHe tehtävä. Oikeus antoi päätöksen: ·RK:n 48. luvun 1 §:n mukaan on kaupunginvouti Hardenin annettava Mikkelin pitäjän kirkossa kuuluttaa kolmena sunnuntaina peräkkäin kysymyksessä olevasta piipusta, jota hän sillä välin säilyttää. Jollei omistaja yön ja vuoden kuluessa sen jälkeen tule ja ilmoittaudu sitä .perimään, on se Har.d enin Kaupungin Oikeudelle tiedoksi annettava, jolloin lähempi lausun:o asiasta annetaan; julistettu.• Hardenin kuu\1tuksessa ilmoittautumisaika oli lyhennetty neljäksitoista päiväk~i. jonka kulu!.tua mainittu piippu .piti julkisella huutokaupalla myölämän. 1847' annetun määräyksen mukaan sakko tupakoimisesla oli 5 ruplaa, ja paria markkinamiestä näkyy sakotetunkin •·•. MARKKINAT PÄÄTTYVÄT, VAIKUTUKSET JATKUVAT. Mutta pä~.ttyä täytyi markkinainkin, .päät tyä sen ihmeellisen •markkinarauhan•, josta edellä olevat sivut ovat saattaneet välittää vain kalpean aavistuksen ja jota toiset riemuiten, toiset

1~6

pelko sydämessään olivat viettäneet. Markkinain j uhla llinen 1 o p et ta m i ne n tapahtui merkinaonolla, jonka ilmaisee esi m. seuraava, luultavasti kaduilla julistettu ·Ku.u.lu.tus: 1'anä päivänä kello 3. jäiestä .puolen päivän loppuuvai tämän vuotiset talvi-markk.i nat tässä kaupunnissa. Sillon soitetaan :orvella var tiatornista, ja sillon pitää kaikki vieraat kauppamiehet ja käsityöläiset, laillisella edesvastuulla, lopettaa kauppansa. Josta täten ilmi-annetaan. Mikkelin Raastuvassa, Maaliskuun 16. p:nä 1867. Kaupunn.in hallituksen puolesta: J. Nygren.• "5

Kun markkinakansan k ot i m a t k a aikaa, ovat kaikkiin ilmansuuntiin johtavat maantiet pian jälleen tulvillaan ajopelejä, ja veneitä vilisevät syksyisin Saimaan selät. Sadat ja tuhannet ajoneuvot ovat kukkuroillaan kansaa ja ka lua, j a monia ajopelejä seuraa käydessään r impuileva hevonen tai nauta, jonka ~unteet varsinkin menon muuttuessa hurjaksi ki lpa-ajoksi ovat täsmälleen päinvastaiset k'u in reessä tai rattailla istujien ja makaaj ien. Peloissaan väistyy vastaantulija tätä hihkuvaa, r allattelevaa ja sadattelevaa seurakuntaa. Ja majapaikk~ihin tul- · taessa ovat pirtit pian pakahtumaisillaan kansan paljoudesta. Syksyisin eivät kuitenkaan kaikki kotiinsa kiirehdi; monen leipä on maantiellä, t.s. markkinoilta markkinoille kuljeskelemisessa. Onneksi kuitenki n jo 1860-luvulta lähtien syysmarkkinamiesten matkantekoa ja ta varankuljetusta höyrylaivaliikenne alkaa helpottaa. Mikkelin kevätmarkkinat taas ovat viimeiset ennen kesää, minkä vuoksi kaikki yleensä sieltä matkaavat suoraan kotiinsa. Päiviä kuitenkin ku_luu, ennenkuin elämä on valunut arkiLiomiinsa ja retken tuomat tai viemät arvot, niin aineelliset kuin henkiset, kyetään osapuilleenkaan arvioimaan. Mutta kaikille markkinamatka on ollut suuri ja ihmeellinen, toisille huumaavakio elämys, jonka synnyttämät mielikuvat, ovatpa sitten houkuttelevia tai kammottavia, eivät hevin lcikkiänsä lopeta. Kotimiehiinkin, jotka ovat eläneet markkinauutisten ja markkin a-

1860-LUVUN MIKKELIÄ.

Ristimäellä sijainnut po.lotorni ja poliisiputka, • siesW», joka purettiin ennen kau p. kirk on samllle paikalle rakentamista, J896 :n tienoilla. Ks. s.125.

Vas. Dannholmin (?) leip.-liike, Nyholmin rav.-liike, K irkkopuisto ja viimeisenä ennen Sai maata näl<yvä talo maankuulu Pllllnld. Vastap. Kirkkop. oikea lla kauppator i markkinapuotcinecn.

KiTkkokaclulta.

Moi. kuvat kansallismuseon kok. - Ku vannu t todcnnäk. Mikkelin ens., A xelssonin veljesten valokuvaamo.

129

tuomisten odotuksessa, uhkuvat markkinat salaperäistä vaikutustaan - ja tuomisiahan ovat varsinkin lapset kaivanneet. Mutta vielä kuukauttakin myöhemmin kuoppaiset maantiet peninkulmien päässä • jll'hlien• pesäpaikasta palauttavat markkinat kaikkien kulkijain mieliin °6, varsinkin kun tuon kuukauden .ku!uessa usein jo kelirikko on ehtinyt tulla markkinain jälkiä -omalla tavallaan syventämään. Markkinoista tulee ajanlaskunkin kiintopiste niin kaupunkilaisille ku in ympäristöläisille: ta-pahtumat todetaan sattuneiksi niin ja niin monta päivää, niin ja niin monta viikkoa •ennen markkinoita. tai • jälkeen markkinain• . Mutta markkinain vaikutus kansanelämään ei sittenkään rajoittunut päiviin ja viikkoihin, ei edes kuukausiinkaan. Puhumattakaan niistä, jotka kotoaan olivat vakain aikomuksin lähteneet kihlamar kkinoille, tai niistäkään, joita markkinamatka auttoi toistensa yhteyteen ja ratkaisuun, solmittiin retkellä uusiakin tuttavuuksia 01 • Tosinhan saattoi käydä niinkuin Aleksis Kivelle, joka Anianpellossa näki •taivaan kauniin immen•, mutta kadetti hänet myös näkyvistään ainiaaksi. Usein kumminkin tilapäinen oyhteisajo karusellissa oli omiaan johtamaan läpi elämän jatkuvalle yhteismatkalle, ja siten markkinat ovat tulleet välittäj iksi uusien perheiden ja sukulaisuussuhteiden rakentamisessa, vieläpä eri kansanainesten ja heimojenkin toisiinsa sekaannuttamisessa. Olemme täten taloudellisten tekijäin vaikutuspiiristä johtuneet monihaaraisen väestö kysym y k senkin alalle. Eikä Iässä vielä kaikki. Kuten mHkkinat toimivat tavarain välittäjinä ja levittäjinä, samoin niillä oli aikanaan vastaava tehtävänsä myös henkist e n arvojen säteilijänä. Markkinain vaikutusten kantavuutta tällä alalla todistaa esim. kielitieteilijäin tekemä havainto, että markkinamatkoilla on ollut merkityksensä tutustuttajana oman pitäjän ulkopuolella puhutluihin murteisiin, samoinkuin uusien, erityisesti kulttuurisanojen ievittäjänä syvälle sisämaahan. 68 Mutta m itä ne lisäksi ovat merkinneet niin hyvien kuin huonojen tapojen, jopa rikollisuudenkin siemeninä, samoinkuin kaikenlaisten uutisten, uusien aatteiden ja katsomusten levittäjinä, kaikki tämä tuskin on millään mi tattavissa. Ilmeistä on joka tapauksessa, että on liian

130

rajoite:tua katsella markkinoita vain taloudellisena ilmiönä; niiden m erkitys on s i v i s t y s h i s t o r i a 11i n en sangen laajassa mielessä. Havaitsemmepa 'kaupan historian tutkijain katsellaksemme asiaa avarammaltaki n etäisyyksiltä - korostavan muutamien markkinain va;tiollistakin merkitystä: niillä kävijät saattoivat levittää m.m. vapauden henkeä j opa maasta toiseen. t!l Mutta pa1ataksemme pieneen Mikkeliimme - miltä k a up u n k i näyttää ja miltä elämä siellä tuntuu suurten markki· nain jälkeen? Viikoksi se on kerännyt tuhatmäärin kansaa, viikon päivät s:ellä talous- ja ·huvitte:uelämän valtimo on •h erkkänä ja kiihkeänä syk kinyt. Nyt kaupunki on autio ja tyhjä. Se on jälleen vain pikkukaupunki, jonka muutamat sadat asukkaat E:lävät sekalaisissa ajatuksissa. Vallitsee juhlanjälkitunnelma. Yleisimmän m ielialan tulkinnee paikkakunnan lehti: •Markkinavieraat on jättänä kaupuntimme, jossa muutamia päiviä eletti in suurien kaupuntien elämää, vl!an jos! a nykyään on hilja:suus suurempi kuin tavallisesti. - Ny t alkaa pitkät ja pimeät illat. Siis pitäsi ruveta tuumailemaan joita kuita huvituksia niiden viettämiseksi.» Puolisentoista viikkoa markkinoista •kaupun nissa on vielä se hilj asuus, joka aina seuraa markkinoita.• ' " Monet näyttävät kumminkin olevan hyvillään nimenomaan siitä, •että markkinat metkuineen, julkeine varkauksineen, erpajaispanoraamoineen, vingutuskonsertteineen, talonpoikien narraamiseksi järjestettyine roskanäyttelyineen ynnä muineen ovat nyt ohi, niiden iloksi, jotka eivät voi käsittää moisten markkinain välttämättömyyttä• . n Entä kaupungin kauppiaat? Ovatko he tyytyväisiä voittoihinsa ja ottavatko siis tyynin m ieli n vastaan tilanteen, mikä paikkakunnan lehden mukaan v iikkoa - voisimme sanoa: montakin viikkoa - markkinain jälkeen heidän kaupankäynnissään vallitsee: •Liike kaupunnissamrne on niinkun levolla pitkällisen markkina-puuhaasa perästä.• 72

VI LUKU.

KAUPUNKIKUNNAN JA KAUPUNKILAISTEN HYöTY MARKIUNOISTA.

KAUPUNGIN MARKKINATAKSOITUS. Ryhtyessämme tarkastamaan sitä •h yötyä, jonka kaupunkikun ta sai markkinoista,' ja sitä todellista tai kuviteltua aineellista etua, joka niistä koitui kaupungin kauppiaille, käsityöläisille ja muille asukkaille, aloitamme niistä taksoista, joiden nojalla k a u p u n k i k u n t a v e r o t t i m a r k k i n a 1 i i k k e e n h a rj oi tta'j ia. Ensimmäisessä tak~oituksessa, jonka järjestysoikeus toimitti elokuussa 1838 kaupungin ehnkeinonharjoittajain vuositaksoituksen yhteydessä, määrättiin maksut mainitun ja seuraavan vuoden markkinoiksi, mutta ne päätettiin alistaa kuvernöörin harkintaan 1• Seuraavassa kuussa saapuneessa kirjelmässä kuvernööri, vaikka hänen mielestään tapa, jolla takooitus oli toimi~ettu,' ei ollut sopusoinnussa kaupunkien privilegioista j<1 eduista annettujen kun inkaailisten säännösten kanssa, kuitenkin. koska Mikkelin kaupunkiin varsinainen porvaristo ei vielä ollut asettunut eivätkä sen privilegioita siis muut voineet va lvoa kuin kaupungin oikeus, halusi oikaista niin kaupunkilaisia kuin markkinaliikemiehiä koskevan taksoituksen 2 . Viitaten 16 p:nä lokak. 1723 annettuun kuninkaalliseen resoluutioon ja kaupungin perustamiskirjan 10. §:ään s kuvernööri toteaa kaupungilla olevan oikeuden •paikkamaksujen kantoon markkinoilta, jotka maksut on suoritettava kaikkien, paitsi kaupungin omien porvarien, jotka tavaralla ja rihkamalla varustettuina markkinoilla käyvät, ja maksavat (si is nämä muut) jokaisilta markkinoilta.

132

Kauppiaat joka kojusta tai kamarista . . . • . . . . . . fO. s:n joka kuormasta myöntipaikalla . . . . . . . . . . . . 3. Käsityöläiset samasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3. Ravintoloitsijat sekä konvehdin ja liköörin myöjät 20. Muut pienemmät liikkeerrharjoittajat, kuten kah· vin ja oluen myöjät sekä samanlaiset . . . . 3 rpl., mutta rahvaalle, joka tuotteineen tulee markkinoille, ei vastoin rahvaan alamaiseen valitukseen 1 p:nä elokuuta 1727 annetun xunink. resoluution 44 §:ää voi sellaista maksua asettaa. Kau· pungin markkinakojujen käyttämisestä Järjestysoikeuden on määrättävä eri maksu, samoinkuin niitä kaupungin asukkaita, jotka niin kauan kuin kaupungilla itsellään ei ole riittävää määrää kojuja rakennettuina, sellaisia markkinoilla antavat vuok· ralle, tulee määrätyllä maksulla, Kaupungin Oikeuden harkinnan mukaan, taksoittaa•. Kuvernöörin väliaikaisen taksoituksen piti olla voimassa vain vuodet 1838 ja 1839, ja kun kaupungin asukkailla oli keskinäinen taksoitusoikeus, oli kaup.-oikeuden ennen 1 .p:ää lokak. 1839 kutsutlava kaupunkilaiset koolle ja ryhdyttävä lainmukaisiin toimiin. - Tämän vuoden kevätmarkkinain lähestyessä päätettiin sitten, että yksityisiä kojuja niiden omistajat saivat edelleenkin vuokrata"· Paria puotien ja kojujen omistaj aa taksoitettiin ·näistä 50 ruplaa, muita kustakin kojusta ja puodista 4 tai 2 I'pl. vuodessa. {Kaikki edellä'mainitut ruplat ovat pankkoassignaatteja, arvoltaan ehkä n. 50 nyky· markkaa.) Järjestysoikeuden ja kaupunkilaisten vuodeksi 1840 laatiman taksan mukaan 5 verotettii n •muiden ·k aupunkien kauppiai ta, jotka käyvät markkinoilla täällä•, 10 rupl., arkusta myöntipaikalla (på pian) 3, käsityöläisiä samasta 3, ravintoloitsijoita, konvehdin ja liköörin myöjiä 20, muita, ·pienempiä, liikkeenharjoittajia 3 pankkoruplaa. Vuokr aa kaupungin tukkipuodeista kannettiin joka markkinoilla suuremmista 30, pienemmistä 20 pankkoruplaa. Ennen saman vuoden 9yysmarkkinoita päätettiin 6 ni!stä ve!oittaa lisäksi myöntipa ikkamaksua (planafgift) 10 p.r., joten markkinamaksut niistä tekivät yht. 40 ja 30 p.r. Samalla päätetti in lautaisista kauppakojuista kantaa paikkamaksua (planpenningar) 5 sekä vuokraa niis:ä 10 (yhteensä 15) p.r., käsityö!äiskojuista edellistä maksulajia 3 ja vuokraa 4 (yhteensä 7)

133

p.r. Muita nyt kiellettiin omien kojujen rakentaminen uhaten, että edellämainittu maksu joka tapauksessa kannettaisiin. Kuten näkyy, olivat kaupunkilaiset keksineet kaksi verotu.sesinetlä, pu.odin tai kojun sekä myöntipaikan. Hyvin täytyi kaupungin silloin hyötyä, sitä paremmin, kun se lisäksi oli ottanut puotien ja kojujen rakentamisen ja vuokraamisen monopo-

likseen. (Ks. myös III lukua.) Vuoden 1841 taksa oli edellisen kaltainen, paitsi että myös uusille, rakennettaviksi päätetyille kojuille asetettiin taksa ja pankkoassignaaltien sijasta maksut (n.s. raharealisaation tapahduttua) määrättiin hopearuplina "· Kun tässä taksassa on kopeekk.ain murto-osiakin ja se lisäksi on epäselvä, jätämme sen ja otamme vuodeksi 1842 hyväksytyn taksan 8 • Tämän mukaan paikkamaksu tukkipuodeista oli 3, vuokra isommista 9, pienemmistä 6 hopearuplaa, lautakojuista paikkam. 2, vuokra 3:50 ja 2, yhteismaksu suuremmista käsityöläiskojuista 3, pienemmistä J :75, arkusta ja kuormasta myöntipaikalla 1 hopearupla, ravintoloitsijoilta 8, konvehtien ja liköörin myöjiltä 4, kahvin ja piikk!nän m:'J(öjiltä 1 hopearupla. Kahden seuraavan vuoden taksat 0 poikkesivat edellisestä vain siinä, että ravintoloitsijat oli (tunnetun markkinamatkakiellon johdosta 10) jätetty pois. Kuitenkin päätettiin ostetuista (upphandlade) ja myötäviksi aioluista maalaistuotteista, joita välittäjä tarjosi kaupaksi, taksoittaa edellisen mukaan. 1845:n taksa 11 , muuten viimeksimainittuihin perustuvana, velvoil'ti ravintoloitsijat (tietysti oman kaupungin), jotka harjoittivat liikettään toise<~Sakin -paikassa, maksamaan 8 hr. ja kamarikauppiaat, joilla luultavasti tarkoitettiin jonkun yksityi$en huoneessa kauppaa pitäviä, suorittamaan saman maksun kuin markkinapuodista, mikäli tällainen oli saatav-issa, muuten ainoastaan paikkamaksun isommasta puodista. Viimeksi mainittujen osalta muutettiin t:rksoitusta seuraavaksi vuodeksi sikäli, että heiltä paikkamaksuna kannettiin 3 hr. ja mahdollisesti käytettävissä olevan suuremman tukkipuodin vuokra 12. Samalla konvehlien ja liköörin myöjän nimi tys vaihdettiin kondiittorinimeksi. Ei kannattane merkitä lähinnä seuraavina vuosina tapahtuneita pikkumuutoksia, mainittakoon vain, että kun kielto kahdessa paikassa kapakoimisesta tuli 1*, jäi maksukin pois ja että

134

syks. 1848 oli En:estynyt uusi verollisluokka, nim. taiteilijat. 1849 päätettiin näiltä ruveta perimään 3 r., joka oli edell:senä syksynäkin kannettu 1·'. Kun eri kertoja muitakin koroituksia oli tehty, m.m. markkinapuodeissa ja -kojuissa suoritettujen parannusten johdosta, oli taksa v. 1851 seuraava: tukkipuodeista sekä paikkamaksua että vuokraa yht.e ensä 15 ja 12 r., lautapuodeista (entinen nimi laulakoju?) 8:50 ja 7, lautakojuista (entiset käsityöläiskojut?) 3:50 ja 2:25, kamarikauppiailta 3, maksu torilla 1:25 r. ja 1 rupla (jälkimmäinen kahvinmyöjiltä). Tämä taksa vakiintui pitkiksi ajoiksi. Va~ta 1859 astui taas uusi taksa voimaan. Edellisiä vastaten maksut olivat 16 ja ·13, 8:50 ja 7, 3:50 ja 2:25. Oli nähtävästi taas sallittu omienkin kojujen käyttö, mutta maksusta, koska mainitaan: •1. paikka torilla suuremma!!e kojulle• 1:50. Muuten: kuorma ja arkku 1:50, kamarikauppiaat paikkamaksua 4, toispaikkakun!alainen kondiittori 5, taiteilijat asianhaarojen mukaan, kahvinkeittäjät 1 r. Seuraavina aikoina tehtiin ta.ksaan taas monia muutoksia, joitten jälkeen se v. 1865 oli seuraava (Suomella oli jo oma rahansa): paikkamaksu kamarik:ilta 20 mk, lautakojuista (omista?) kaup· piailta 10. käsit. 6 mk, vuokraa suuremmista tukkipuodeista hallitustorin puolella 72 mk, kahdesta suuremm. tuk.kip. pohjoispäässä 64, muista tukki·p. 52 mk, suur. laulakojuista 36, pien. 30, suur. avonaisista kojuista 18, ·pien. 14, uusista kauppiasten lautakojuista 12 ja käsityöläisten 10, torilla olevasta kuormasta tai kirstusta 6, taiteilijoilta, nuorallatanssijoilta ja panor aaman esittäjiltä 8, karusellinpitäjiltä, paitsi tarpeellisesta maa-alasta, 40, vierailta kondiittoreilta 20, kahvin ja piikkinän myöjiltä 4 mk. Seuraavaksi vuodeksi taiteilijataksa korotettiin 20 mk:aan ja 1867 kamarikauppiaiden maksu 30:een. V. l868:kin 1ämä taksa oli voimassa. Kuinka kaupunki markkinamaksuja määrätessään ja vuokraoikeuksia myöntäessään suhtautui omiin liikkeenharjoittajiinsa, siitä en edell isen ohella kerrottu siv. 41 1$ . Alennusta ~äädetyistä taksoista myönnettiin erityisen vaativissa tapauksissa niin omille kuin vieraille markkinaliikemiehille tai -naisille 10 (kerran myös lääninvankilan asukkaille, jotka olivat töitään kaupitelleet 17 ).

135

KAUPUNGIN MARKKINATULOT JA -MENOT. K a u .p u n g i ll a oli käsiteltävänä olevan ajan eri vuos:na ura a v a t t u l o t puolien, kojujen ja myöntipaikkojen markkina v u o k r i s ta ja -paikka mak s uista; ne on laskettu myös prosentteina kaupungin kaikista vuosi tu loista. (Pankkoassigntatit on muutettu Suomen markoiksi noudattaen kurssia 1 pankkorup:a 1:56 mk ja hopearuplat, vv. 1841-1863, -l markan lrurs.sin mukaan. (Nykyarvoihin perustuvan käsityksen saamisek.;i meidän o!isi muunnettava kaikki markkaluvut :rnonikymmenker~aisiksi.) u Ee

Vuonna

1838 1839 1840 1841 184? 1843 1844 1845 1846 1847 1848 1849 1850 1851 1852 1853 1654 1855 1856 1657 1858 1859 1860 .1861

Kevätm:sta Syysm:sta

1118,52 1141,92 1520 1900 1600 1339 1718 1713 1908 1936 1968 2018 2363 2599 2525 1961 2286 1978 2140 2219 2325 2600 2494

936 751,92 1669,20 1402,46 1025 1071 1350 1076 1002 1016 1206 1126 1089 1288 1259 1508 938 985 1208 1327 1251 1332 1511

2028

Yht. Smk.

% kaupungin kaik. tuloista

936 1870,44 2811,12 2922,46 2925 2671 2689 2794 2715 2924 3142 3094 3107 3651 3858 4033 2899 3271 3186 3467 3470 3657 4111 4522

15,6 27,8 30,2_ 33 24,5 49 27,4 21,1 20,8 18,2 17,8 17 16,6 17,4 13,4 13,9 ?

10,1 9 9,5 8,6 7,7 10,4 11,6

136

1862 1863 1864 1865 1866 1867 1868

2862

2310

5172

10,1

1816 1782 1428 191'0 59010

4914 4732 4053 2199 2557

8,3.

3098

2950 2625 2008 1967

? 7,7

7,1 3,9 4,7

Pienen kaupungin tuloissa, jotka 1860-luvullakin • muodos tuvat jatkuvasti ainoastaan porvariston pääsymaksuista, elinkeino· ja tonttiveroista, markkinapuolien ja kojujen vuokrista sekä paikkamaksuista vapaamarkkinoilla, &amoinkuin pellon vuokrista ja laidunrnaksuista• c'<', olivat erät sellaiset, mitkä ylläolevista numeroista näkyvät, ymmärrettävästi sangen tervetulleita summia. K a u p u n g i n m e n o t m a r k k i n o i s t a sitä vastoinolivat tuloihin verraten mitättömät. Voimatta niitä tarkemmin määritellä ne &aattanee laskea muutamiksi sadoiksi markoiksi. vuosittain, m.m. kustannuksiksi lumenluonnista sekä kojujen: pystyttämisestä ja purkamisesta, mutta etupäässä paikoiksi markkinapoliiseille, joille pitkään aikaan ei mennyt kuin 8- 20· hopearuplaa (noin 30-80 vanhaa markkaa), mutta 1860-luvunpuoliväli&tä noin 150-165 mk markkinoita kohti. VeTonmaksajille, jotka yleensä olivat köyhiä, markkinatu lot olivat tuntuvana heLpotuksena, varsinkin kaupungin ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin markk:nataksoituksen tuoma. osuus teki pari- kolmekymmentä, jopa lähes 50 % kaupungin kaikista tuloista. S itä myöten kuin kaupungin menot kasvoivat ja sen kokonai&tulojen siis täytyi suureta, aleni kyllä prosenttimäärä, mutta kolme, nelj ä, jopa yli viisituhatta va·nhaa markkaa sinänsä ei missään tapauksessa ollut halveksittava summa kaupungille, jolla surkean asemansa takia ei ollut tilaisuutta puser-· taa veroja varakkailta liikkeillä, e&im. kauppiailta ja tehtailta .. Ymmärrämme siis hyvin sen hätääntymisen, !Jlinkä markkinain poistamiseen sisältyvä uhka herätti Mikkelissä, kun vain otamme huomioon, että pikkueläiän ajatukset eivät hevin kanna kotinurkkia kauemma. Vetoama lla markkinatuloihin, jotka samalla

137

selitettiin kaupungin pääasiall.isimmaksi tuloeräksi ~·, mikkeliläiset v. 1863 vihdoin saivat hallituksen suostumuksen maistraatin ja raastuvanoikeuden perustamiseenkin ~. KAUPUNKILAISTEN MARKKINAVOITOT JA -TAPPIOT. Näistä tuloista oU kaupunkilaisille hyötyä välillisesti. Mutta selvää on, että, sittenkuin kysymys nousi, kaupunki 1 a i s i a oli vaikeampi saada luopumaan markkinoistaan heidän suora~·,aisten henkilöko<htaisten tuloj ensa vuoksi. Riidatlomampi kuin kauppiaiden tosiasiallinen voitto oli epäilemättä ravintoloitsijain, kahvin ja piikkinän myöjäin, ruokalan pitäjäin ja asunnonantajain markkinoilta vetämä saalis. Kun Helsingfors Tidningarin kir jeenvaihtaja selostettuaan 1865:n t~lvimarkkinoita (n:ossa 73) jatkaa markkinoita <puolustellen, huomauttaa hän m.m.: ·Kaikki ihmiset korjaavat silloin satoa, yksi yhdellä, toinen toisella tapaa; markkinat jättävät kaupunkiin vähintään 50.000 markkaa, mutta todennäköisesti vielä enemmän, joita varoja muuten olisi vaikea saada kokoon.• "Kevätmarkkinoista 1869 Viborgs Tidning (n:o 28) laskee kaupungi n 11 kauppiaan korjanneen noin 80.000 mk ja koko kaupungin, kun otetaan mukaan käsityöläisten ansiot sekä tulot vuokrista y.muista, ansainneen vähintää 100 å 120.000 Smk. bruttoa. (Ks. muist. 120 IV luvusta.) Mutta palataksemme Hels. Tidningarin kirjoitukseen löydämme seuraavan jatkon: •Ainoat, joitten voi myöntää hitusen kärsivän markkinoista, ovat kaupungin kauppiaat. Mutta osittain nämä ovat varakkaampia kuin muu porvaristo ja voivat niinmuodoin '))elotta kestää sen mitättömän kolauksen, jonka pysähdys heidän kaupassaan, pari viikkoa edellä ja pari viikkoa jälkeen markkinoi den, aiheuttaa, ja osittain he saavat hyvitystä keräämällä markkinain lopulla itselleen tuk:uitlain tavaroita, joita omistajat eivät vä litä kuljetuttaa takaisin. Tässä mennään niin pitkälle, että jos markkinoita juuri nyt yleisemmin lakkauteltaisiin, olisi täm ä kau,punki, jolta silloin riistettäisiin tulo, millä moni perhe pitää itsestään huolen ympäri vuoden, saatettu perikatoon.• Mitä kauppiaiden tuloihin tulee, niin luultavaa onkin, että vasta selostettu mielipide osuu oikeaan. Kun Mikkelin puolen-

138

.kymmenen kauppiaan koko vuotuinen liikevaihto v. 1843 2 ' nousi vähint. 90.000 ·pwkkorup:aan eli noin 14il.OOO vanhaan markkaan, jonka summan he luultavasti suurimm?ksi osaks'i keräsivät mc:emmilta markkinoilta, ja kun 11 kauppiasia neljännssvuos:sz.taa myöhemmin kevälmarkkino!lta hyötyi 80.000 markkaa, syksyliä - s<nokaamme arviolta - jonkin 50-60.000 (olipa sitten markkinat tai toripäivät), voita·r:een kyllä sanoa markk'natu!ojen :vleiS~>umman pysyneen samana, ehkä hiukan kohonneenk in, mutta kutakin kauppiasia kohti koit uvan tulon vähenneen ehkä puo!een "'· Kun liike m?rkkinain väliaikoina epäi!emättä oli kasvanu', ei lopulta kuitenkaan voisi luu[a kunkin kauppiaan ·vuotuisen vaihdon p:<imentyneen. Sitä se vielä vähemmiin olisi tehnyt, jol:ei kauppiaiden olisi tarvinnut kärsiä mainittua liik.keen py~ähdystä markkinoin molemmin puolin ja kansan rahojen ·valumista vieraiden kauppiaiden taskuihin. Noita aukkoja tu·loissaan kaupungin kauppiaat eivät markkinoilta vuotava lla r:.havirral'a kyenneet täysin täyttämään. Vaikka edelläesitetyn nojalla syntyvän otaksuman mukaan :narkkinain taloudellinen· lcpputu!os kaupunkila isten arvosteiemana vielä 1860-luvullakin olisi .p ainanut v?·a 'assa enemmän kuin markkinoitia olo, toinen asia on, miten markkinoita on .arvosteltava kansantaloudelliselta kannalta. Mutta tä~keämpi tätäkin näkökohtaa on kysymys, voittiko vai men~tti kansan sivee!!inen kunto . markkinamatkois~a.

VII LUKU.

MIKKELIN MARKKINAIN KOHTALO YLEISESSÄ MARKKINAINJARJ ESTELYSSA vv. 1866-67.

Y·LEISEN Mli!)LIPITEEN SUHTAUTUMINEN MARKKINOIHIN. Markkinoita vastustava mielipide Suomessa oli v. 1821 saavuttanut ensimmäisen voittonsa, k1,m miltei kaikki maalaismarkkinat turmiollisiksi havaittuina oli lakkautettu. Tästä alkoi kau;>unkimarkkinoiden loistokausi, jota aikaa tämä kirjoitelma on pyrkinyt osaltaan valaisemaan. Mutta niin välttämättömät kuin nämä markkinat yleensä vielä oHvatkin sataluvun puolimaissa, alkoi monissa niistäkin jo ilmetä rappeutumisen ja tarkoitustaanvastaamattomuuden oireita, ja elinkeinovapauden edistyessä alettiin yhä enemmän epäillä niiden elämi ~oikeutta. Vanhaa markkinala itosta sellaisenaan täytyy pitääkin kehittymättömän, tavallaan patriarkallisen talous- ja kulttuurikauden ilmiönä, jonka voima heikkeni uusien tekijäin meilläkin murtautuessa es;in.. Maakaupan vapauttamisvaatimuksen rinnalle oli jo entistä vo;makkaampana pyrkinyt kaupunkimarkkinoitekin vierova ajatussuunta. Niistä tämän ajatuskannan ilmaisuista. joissa asiEa käsiteltiin kansanta loudelliselta 1puo!e:ta, on huomattave Turun Talousseuran vv :n 182~1825 almanakoissa •yhteiselle kansalle• julkaisema kirjoitussarja, jonka tarkoituksena on selittää, •et!ä työnteko on tavaran perustus, ja kuinka maassamme mone~la lailla työtä turhaan tehdään•. Kirjoitus (1825) ~roittaa k2nsan mieleen m.m. seuraavaa: •Löytyykö sitä talonpoikaa, j oka ei todella alkaisi ahkeroita tarkempaa talontolmitusta, nähtyänsä

140

vuoden lopulla, että häneltä on mennyt esimerkiksi käräjä-luunteko (= luvunteko? ruununmaksujen suoritus?) ja markkinareisuin sata päivätyötä ja joutilaisiin arki-päiviin yhtä monta, jotka olisivat maksaneet vähinänsä sata Riksiä• (kymeniä tuhansia nykymarkkoja). Peloittava kuvaus, jos 'Paikkansa pitää. - Multa ei tässä sittenkään kaikki. Lukuun on otettava nekin menot, jotka eivät olleet mitään muuta kuin aivan tietoista tuhlausta. Osan tästä esittää sananlasku: • Kauppiaan on kaikki rahat, kun mölli menee markkinoi lle.• Toisin sanoen: katinkullan vcro:set rihkamat häikäisivät markkinaherkän maalai!en niin, että hän tuli ostaneeksi paljon tarpeetonta. Vähäiseksi ei tällöin ole arvioitava varsinkaan sitä tehoa, jolla markkinat levittivät ulkomaista rojua Suomen kansaan.· Muistettakoon sitten karusellien ja mu itten senlaatuisien huvitusten kiepoittamat rahat, jotka kerran, pari vuodeEsa eivät henkeä kohti suuriin nousseet, mutta joitten vuotuinen yhteissumma oli melkoinen ja luultavasti valtaosaltaan virtasi ulkomaille. Lisättäköön vihdoin kapakkakulungit, jotka muodostivat mitä tuntuvimman osan kansantaloudellista tuhlausta, jäivätpä sitten kotimaahan tai menivät maasta pois. - Kun ajatellaan kaikki tämä, lukuunotettuna monen saman talon asukkaan hukatut päivätyöt, yhdessä, lankeaa ja lankesi jo silloin johtopäätös luonnostaan. Sillä sinänsä taloudellises ti välttämätöntähän kaikki tämä ei ollut, ei kä se vähitellen, ajan pitkään, ollut korvaamattomissa muilla, säästävämmi llä, keinoin. Ei myöskään voitu olla elsimätiä keinoja, joista oli vähemmän vaaraa si veellisyydelle. Meidän tarvitsee vain palata markkinaelämää koskevi in kuvauksiimme ymmärtääksemme, missä määri n markkinat tosiaankin levittivät turmelusta saloille ja kaivoivat kansan elinvoimaa. Kun maakauppa vihdoin vuosisataisista kahleistaan vapautettiin myöntämällä v. 1859 oikeus sen harjoittamiseen 50 virstan päässä kaupungista ja parin vuoden perästä ilman tätäkään rajoitusta, saivat tästä markkinain vastustajat uuden aseen. Ja silloin tällöin kyllä - kuten ennenkin - ääni ~ieltä, toinen täältä kohosi markkinoita vastaan. Kohosi - h äipyi markkinapauhuun, yhtyipä väliin itsekin •markkinavirren nuottiin•.

141

MARKKINAKYSYMYS VUOSIEN 1863-64 VALTIOPÄlVILLÄ.

Tätä asiantilaa kesti 1860-luvun alkupuolellakin. Valtiollisiin, yhteiskunnallisiin, taloudellisiin ja sivistysharrastuksiin nähden voi sanoa suurimman osan Suomen kansaa ensimmäisen Nikola;n ·hal!itusajan nukkuneen kuin painajaisen painamana ja havahtuneen tuskin muuten kuin markkinoille. Toisen Aleksanterin aika toi mukanaan valtiopäivät, joita kuitenkin oli jaksettu toivoa - mutta kauan Eaatukin toivoa. Vi·hdoinkin hierottiin unet silmistä, ja suuret ja ,p ienet sepät ryhtyivät innokkaasti takomaan. Vähin heistä ei ollut Messukylän kirkkoherra, rovasti, ritari ja maisteri Jos e f G r ö n b e r g, jonka Tampereen ja Hattulan rovastikuntien papit olivat lähettäneet edustajak~€en . Säätynsä täysistunnossa lokakuussa 1863 -hän esitti vaat:muksen: • Y 1ei se t markkinat on pois t e t ta v a.• Hän viittasi maakaupan vapauttamiseen ja markkinain vahingollisuuteen siveellisessä SU'hteessa. J oliei markkinoita voitu hävittää, oli ainakin• lais::a kiellettävä isäntien ja palvelusväen väliset sopimukset markkinalomaehdoista .palvelukseen ruvettaessa (ks. V 1uvun 4. muist.). Kun kysymyksen valtio p ä i v i 11 ä käsi t te 1 y n seuraaminen luo ·hyvän taustan myös Mikkelin markkinain tämänaikaisille vaiheille, lienee aihetta tätä käsittelyä hiukan laajemmaltikin seurata. Pappissäädyn valitusvaliokunta yhtyi Grönbergin kantaan osittain, esittäen kaikkien, tosin harvojen, kesämarkkinain ja useimpain syysmarkkinain lakkauttamista, jota vastoin sen mie;estä talvimarkkinain enemmistöllä vielä oli •Euurempi tai pienempi merkityksensä tavaranvaihdolle ja rahaliikkeelle sangen merkitsevässä osassa maata, joskus Suomen rajojen ulkopuolellakin, kuten esim. Hämeenlinnan ja Tampereen pellavamarkkinain, samoinkuin Kuopion ja Mikkelin hevosmarkkinain ;aidan täytyy tunnustaa olevan•. Tällaisten lakkauttaminen tuottaisi vahinkoa maan eri osille, jopa koko maalle. Siveelliseltä kannalta katsoen valiokunta olisi ollut valmis kannattamaan Grönbergin anomusta rajoituksitta, mut~a vakaumus markkinaelämän parantamisen mahdollisuudesta •nykyisissä olosuhteissa•

sai valiokunnan pitämään kiinni rajoituksestaan. Sitä paitsi se kehoitti säätyä anomaan, e!tä markkinain pito sallittaisiin vain tarkoituksenmukaisen järjestys- ja siveellisyyspoliisivalvonnan alaisena sekä etlä markkinat sunnuntai- ja juhlapäivien rauhan vuoksi määrättäisiin joko keskiviikoksi tai torstaiksi, väit'ämällä sellaisia viikkoja, jolloin juhlapäivä sattui joksikin arkipäiväksi. Ehdotusta palvelusväen markkinematkakiellok~i valiokunta ei voinut puoltaa. Mietinoon ponsissa ehdotettiin lakkt~utettaviksi no!n kabdetkymmenetviidet markkinat, joukossa Mikkelin syysmarkkinat. Mietintöön liittyi kaksi vasta lausetta, j o:s· a toises! a tuomiorovasti Renvall piti koko anomusta tarpeettomana, koska hallitus ennenkin oli osoi:tanut haluavansa hävittää tarpecltomat ja siveellisyydelle vahingolliset markkinat, ja samoin oli tapectonta .puhe po!iisivalvonnasta, koska siitä siihenkin asti oli p!detty tarpeeksi hyvä huoli. Toinen vastalausuja oli tietysti Grönberg, joka edusti edellis~lle päinvastaista kantaa hyläten valiokunnan sovit televan ehdotuksen. •Tasainen kilpailu on kaupan regulaattori• , jollei sitä markkinakauppa estä. Hän ihmetteli, •m:nkä tähden - - kristitty yhteiskunta ja val istunut hallitus epäilisivät poistaa niin ratkaistun vahingollista kauppamuotoa kuin markkinoita, näitä sielunvi hollisen riemujuhlia•. Varhtopaikoik-9i ·hän suositteli näyttelyjä, varastoja, varastopaikkoja ja toripäivlä, joilla olisi se etu, että väki kokouh~isi niihin ostamaan tarvikkeitaan, mutta ei heittäisi kunniallista ammattiaan ja muuttaisi kaupunkeihin perustaakseen paloviinakapakoita ja o:utpuoteja. - Kun a~ia joulukuussa oli lopullisessa käsittelyssä täysistunnossa, hylättiin muutamien tpuheenvuor ojen jäikeen sekä Renva ll in että Grönbergin äärimmäiset kannat, hyt•äkS1Jttiin valiokunnan ehdotus ja päätettiin pyytää muita säätyjä yhtymään anomukseen '· Porvarissäädyssä asia käsiteltiin helmikuussa, ja keskustelun huomattavimpana piirteenä esiintyy se, että kaikki puhujat halusivat saada säilytetyiksi ainakin ne markkinat, jotka - niin voinemme sanoa - olivat kunkin omaa suuta lähinnä. Mikkelin kaupungin edustaja, kauppias A. J . Molander, nousi lausuakseen seuraavat sanat: •Samasta syystä jonka herra Lemström on esittänyt Heinolan markkinain puolesta, pyydän minä saada puolustaa Mikkelin syysmarkkinoita•. Herra Lemström oli sa-

143

nonut Heinolan syysmarkkinoista: •Ne ovat tärkeät kansalle, joka sieiJä tavallisesti va:htaa karjansa ka laan.• Hylkää.vä päätös oli yksimielinen~. - Samassa kuussa 1-itm·isto ja aateli teki samanlaisen, yhtä yksimielisen pää.tcksen , koska, kuten eräs puhuja ·huomautti, •kaupalla on se ominaisuus, että säännöttely sillä tiellä vähän auttaa• 3 • Talonpoikaissä.ädyssä ilmeni sitä va;toin tammikuussa samat kolme mielipidettä kuin pappissäädyssä: kaksi jyrkkää ja välit:ävä. Sivistyksen nimessä siellä vaadittii n niin markkinain lopettamista kuin niiden !ällyttämistäkin. Jälkimmäistä kannattava Mikkelin kihlakunnan edustaja, rusthollaTi Johan Tuomaanpoika Mynttinen Mäntyharjulta, muistutti, että •papitkin kävivät markkinoilla• . Toinen huomautti säätyveljilleen, että •missä suurempi ihmisjoukko on koolla, tapahtui luonnollisesti monenlaatulsia vahingoita ja epäjärjestyksiä• , mutta puhuja ei sanonut tietävänsä, että Lontootakaan näiEt.ä syistä olisi aiottu hävittää; sivistyksen edistyessä m2rkkinat häviäis:vät itsestään. Markkinain vastustajain puolelta mainittiin, ettei niiden hävittäm:sestä koituisi haittaa köyhille, ku ten oli väitetty, vaan hevo;huijai'eille ja pettureille. Äänestyksessä pappissäädyn anomus valtavzlla enemmistöilä hyväksyttiin - tällä kertaa. Mutta kun asia huhtikuussa palas i y~eises!ä valitusvaliokunnasta, jonne sääty sen oli lähettänyt, ja oli tiedossa, ettei aateli oll ut •otaksunut• kutmmusta säätyjen yhteiseen esiintymiseen, päättivät talonpo;atkin ;äuää anomuksen sillensä •. - Yksin nyt pappissääty jäi sen taakse. MlKKELIN MAISTRAATIN LAUSUNTO. Jo kesällä 1864 vaadittiin asianomaisilta kunnilta lausunnot niiden alueella pidettyjen markkinain 1akkauttamisehdotuksesta, sillä edellise~sä toukokuussa korke i n paikka o 1 i s i tt e n k i n a n t a n u t p e r i a a t t e e II i s e n s u o s t u m u ksensa ylei seen markkinain jä rjeste l yyn Su ome s s a '·. Samalla pyydettiin lau:;untoa siitä, m itkä markkinat, jos kunnassa niitä vietettiin useita, parhaiten joutivat po:s. Tässä oli katkera pala monelle kunnalle. Olisi houkuttelevaa lainata tähän kokonaisuudessaan 22 -p :nä heinäk. 1865 päivätty, pormestal·i Julius Nygrenin laatima 1a u sun t o •, jo n k a M i k k e-

·~ 1 i n m a i s t r a a t t i, neuvoteltuaan kaupungin liikkeenharjoit-

tajain kanssa, antoi kuvernöörinvirastoon, mutta siitä täytyy luopua kirjelmän .p ituuden vuoksi. Selostettakoon kuitenkin pääkohdat. Viitattiin kaupunkikunnan markkinoista saamiin .tuloihin, vähintään 5.000 markkaan vuodessa, jotka peittivät 11oin neljänneksen kaupungin vuotuisista menoista, ja esitettiin perusteluita, joista useat olivat samoja kuin Hels. Tidningarissa 1865 7 • Puhuttiin ·köyhästä kaupungista•, jossa muutamat kymmenet henkilöt kantoivat kaiken taakan, ja oltiin •täysin vakuuttuneita siitä, että jos markkinat nyt heti ja ennenkuin muita varmoja tulolä-hteitä on ehditty valmistaa, lakkautettaisii n, tämän kaupungin häviö ja perikato olisi siitä välittömänä 3a välttämättömänä seurauksena•. Moraaliseen .puoleen ·nähden maistraatti kyllä tunnusti •tapainturmeluksen, veneeriset taudit, juoppouden, eläinrääkkäyksen•, samoin myös •kansallistappion päivätöistä, jotka olisi voitu käyttää paremmin y.m.•, mutta kun kaikki syy ei ollut markkinoiden, vaan kensanvalistuksen alhaisen tilan, kun •sen yksilön kunnolle, joka koko vuoden eläisi moraalisesti, mutta jonka joskus sattuva, .parin päivän markkinamatka houkuttelee siveellisyyden käskyn rikkomiseen, ei voitane tunnustaa mitään erittäin korkeaa arvoa ja kun hän pitkän elämänsä kuluessa kaikissa seikoissa tuskin voinee ehdottomasti välttää sellaisia viette! yksiä ja pauloja, joita nykyajan· markkinat tarjoavat•, sekä •kun ainoa ~ilaisuus toisten tuotteiden, paremman teo!Jisuuden. kaunotaiteen sarastuksen ynnä muun näkemiseen tarjoutuu maamiehillemme markkinoilla•, ei maistraatti voinut, parempien valistustilaisuuksien puutteessa, pitää markkinoita muina kuin sangen hyvinä kansakouluina, opetusmestareina j.n.e. Jos toiset markkinat kumminkin hävitettäisiin, saivat syksyiset mennä, vaikka ni illä olikin suuri merkitys karjanvaihtotilaisuuksina. Mutta kaikkeen esitettyyn ja kulkulai toksessa vallitseviin puutteellisuuksiin nähden maistraatin •täytyy mitä innokkaimmin äänestää tähän asti sallittujen markkinain puolesta•. •Näiden lakkauttaminen varmasti an taisi äskettäin aletulle maakaupa!Je hyvää vauhtia; mutta tämän edun maakauppa olisi hyvin huonosti ansainnut, kun muistetaan se suuri määrä kaikenlaisia veroja ja rasituksia, jotka, yleishyödyllisinä koko maalle, kaupungit kustantavat • .

145

TUOMIO. Joutsenlaulua oli tämä. Lokakuun 31 päivänä 1 8 6 6 senaatti langetti tuomion, joka oli pappissäädyn vaatimaakio ankarampi: toinen p u o 1 i Suomen markkinois t a, no i n ne 1 j ä t k y m m en e t, •P y y h k ä i s t i i n pois. Elhkä clivat tulokseen vaikuttaneet myös tuomiokapitulien ja lääninhallitusten lausunnot. Siinäsuursiivouksessa menivät m y ö s M i k k e 1i n v a n h a t s y y s m a r k k i n a t. Mönia muita van hoja markkinoita oli samassa kadotuksessa, m.m. An ianpellon ja Enontekiön. Jäljellejääneet, joita kyllä oli riittämiin, määrättii n yleensä kaksipäiväisiksi, joten Mikkelin kevätmarkkinoistakin yksi •p äivä putosi pois. Eikä markkinoita saanut aloittaa ennen tiistai ta eikä jatkaa ·p erjantain jälkeen niitä varten määrätyllä viikolla"· Viimeinkin oli siis astuttu ratkaiseva askel - niin ratkaiseva kuin ajan oloihin nähden suinkin oli mahdollista. Mutta sangen mutkittelevan kehityksen tietä oU tähän pisteeseen tultu, vuosisadat kll)l oli yritetty pysytellä kiinni merkantilistisessa (voipa sanoa keskiaikaisessa) ideologiassa •elinkeinojen luonnollisesta jaosta.. Lähes vuosisatainen oli ollut k~ari 1700-l uvulla (voi sanoa jo 1773) alkaneesta yleisestä markkinajärjestelystä v:n 1866 ratkaisuunki·n. · Oli yritetty, muuttamalla yksityismarkkinat vapaiksi (1788---1801), tehdä palvelu!'. sisämaankansalle sen tuotteiden myöntitilaisuuksien ja kauppatavarain ostomahdollisuuksien parantamiseksi, mutta kun vapaidenkaan maalaismarkkinain ei ollut onnistunut lopettaa ka ll iita merenrantamatkoja, vaan ne pikemminkin olivat luoneet ti laisuuksia huonoon elämään, oli ne melko tarkkaan hävitetty (1821). Uusien sisämaankaupunkien perustamisella oli si tten pyritty pahaa •poistamaan - tunnetuin tuloksin: niiden porvarit olivat huonoja ostajia ja huonoja myöjiä vielä kauankin. Niin oli rohjettu vihdoinkin iskeä ikivznhan epä:kO'hdan alkujuureen: maakaupan kielto kumottiin. Mutta tällä oli myös markkinalaitoksen luo· mio periaatteessa langetettu. - Olkoonkin, että maakaupp:zskunnan vielä vuosikymmenet täytyi opetella kaupanteon aakkos:a - mitään perinteitähän sillä ei voinut olla - jopa kauppa:11:)r 2alinkin alkeita, joskushan oli senkin päästävä tähän kou-

,.,

146

luun. Vasta maalaiskaup,piaiden järjestäytyminen toisaalta ja osuuskauppojen syntyminen toisaalta ovat johtaneet yksityismaakaupankin vähitellen terveeromille urille, m.m. sellaisista sekä sille itselleen että varsinkin kansalle turmiollisista epäkohdista kuin velkakaupasta ja maalaistuotteiden välittämis!!n haluttomuudesta luop1.4miseen. TORJPÄIVÄT. Uusien määräysten -piti astua voimaan vuoden 18 6 7 alusta, ja pääasiassa ne astuivatkin. Mutta jo tämän vuoden toukokuussa Mikkelin maistraatti kaupunkilaisten ja maalaisten kehoituks~sta kutsui edelliset kokoukseen, jossa päätettiin anoa l'yysmarkkinain palauttamista, jollei muuten, niin edes yksipäiväisinä markkinoina, joille eivät vieraat kauppiaat ja käsityöläiset saisi tulla 9 • Niitä anottiin karjan, hevosten, vi ljan ja kutomateosten kaupan takia, joita kansa möi, sekä suolaka lan vuoksi, jota kansa näiltä markkinoilta etupäässä osti, sekä viitattiin rahanmuutoksen toistaiseksi katkaisemaan Venäjän kanssa harjoitettuun kauppaan, samoinkuin maakaupan vielä järjestymättömään tilaan - tässä su•h teessa sävy siis oli parissa vuodessa hieman muuttut~ut. Anottuja markkinoita ei kuitenk<!an myönnetty, mutta niitten sijalle kyllä mainituksi vuodeksi -kaksipäiväisinä - toripäivät 10, jotka uudistetusta anomuksesta 11 tehtiin luvallisiksi jatkuvastikin, mutta vastoin pyyntöä vain yksipäiväisinä '"; kummassakin tapauksessa niitten ·pitäminen sovi tettiin suunn illeen entisten syysma rkkinain ajaksi syyskuun loppupuolelle. - Toripäiviä saivat entisten markkinain tilalle eräät muutkin kaupungit 13• Vieraat Liikkeenharjoittajat o!i niiltä suljettu pois. H Syysmarkkinain lakkautuksesta lähtien voi olettaa Mikkelin kevätmarkkinoiden samoinkuin monien muiden markkinain, joiden kilpailijat oli hävitetty, toistaiseksi kohonneen entistäänk:n suurempaan kukoistukseen. Eikä markkinain almanakasta pyyhkiminen toisaalta ollut mikään taikatemppu, joka heti oiisi hävittänyt vuos-isataiset, aikoinaan todelliseen välttämättömyyteen pohjautuneet per intee t, vaan nämä vaativat sammua kseen vuosikymmeniä. Mutta sen voinee sanoa, että vaikka jäljelle

147

jääneiden markkinain liikevaihto seuraavina vuosikymmeninä olisi absoluuttisesti jopa kohonnut, sen on täytynyt suhteellisesti, koko vuotuiseen liikevaihtoon verrattuna, pienentymistään .p ienentyä, sitä mukaa kuin kaupankäynti vilkastui jokapäiväiseksi, melkeinpä jokahetkiseksi, ja lunkeu:ui monimuotoisena syrjäisimpäänkin kylään. Kasvavalla oikeutuksella saattoi niin ollen ruveta puhumaan jonkin m a a n. jopa m a a i 1 m a n k i n •markkinoista•. TULEVAISUUDEN NÄKÖALOJA. Mutta markkiosinvastaiseen taisteluun palataksemme voimme uskoa v. 1866 suoritetun puhdistuksen herättäneen riemua valistuneissa piireissä kautta maan. Ja sentään: tyytymättömiä on niis!äkin. Emme varmastikaan turhaan etsi tästä joukosta messukyläJäistä reformaattoriamme, jonka aloittama ristiretki on päättynyt puolinaiseen voittoon. Mutta sieltä löydämme myös miehen, joka meille on tuttu kaikkea juoppoutta ja nimenomaan markkinajuopottelua vastaan käymästään taistelusta (ks. ~. 119), 1!1ikkelin läänin kuvernöörin CarL v. K-raemerin. Epäiiemättä lähinnä hallituskaupunkinsa markkinain antama Kuva silmiensä edessä hän lausuu vuosilta 1866-70 antamassaan virallisessa kertomuksessa '": •On olemassa laitos, jolla on ainakin jotain yhteyttä paloviinanmyöntii n --,mutta jota pidän asianmukaisena en ainoastaan kosketella, vaan myös koettaa puolestani saada aivan poistetuksi; tämä on markki n a t ja niinkutsutut t o r i p ä i v ä t, jotka molemmat ainoastaan ovat saman asian eri nimiä. Tilaisuuksina maalaistuotteiden myöntiin sekä kaikenlaisten tarveaineiden ostoon ne maakaupan leviämisen jälkeen ovat tarpeettomia tai voidaan helposti korvata säännöllisillä toripäivillä kaupungeissa vaikka joka viikko; mutta ne ovat sen ohessa ·varmasti vahingollisia privilegioituina kokouspaikkoina juomisen ja kaiken mahdollisen luvattomuuden harjoittamiseksi, paheiden ja raakuuden juurruttamiseksi polves:a polveen; ne asettavat sitä paitsi muun muassa aivan ylipääsemättömän esteen parannetulle hevoshoidolle sanoin kuvaamattoman e 1ä i n r ä ä k käy k sen vuoksi, jota niillä ilmenee. Uskallan sentähden alamaisuudcssa ehdottaa toimenpiteitä ni!den kokonaan lakkaultamiseksi tu levaisuudessa•.

14~

JULIUS NYGREN Mikkelin pormestari 186-1880.

CARL v. KRAEMER Mikkelin 1. kuvernööri 186&-1813.

Nygren, Mikkelin ens. po•·mcstari. oli aikaluisten kuv. muk. miellyt tävä. ja kunnioitettu innostuksen ja toiminnnn mies. jota m.m. pidettiin suomalaisuuden esitalslelijana Mikkelissä. Kun kysymys Mlkkelin markkinain kohtalosta oli noussut päiväjärjestykseen, hän -kuitenkin, käsiUäcn kaupun~in etujen sitä vaativan, liittyi markkinoiden puoltajiln. - KU\·. v. Kr~emer sen sijaan oll markkinoiden t!nkimlllön vnstu.staja.

Ennenkuin kuvernööri tämän lausunnon v. 1871 antoi. oli maakaupan samoinkuin muunkin kaupan vapautta yhä edelleen .aajennettu, ja kahdeksan vuotta myöhemmin ann~ttu elinkeincvapaus!aki hävitti vanhan merkantilismin viimeisetkin rippeet. Saimaan kanavan avaaminen oli mullistanut Itä-Suomen l.ikenne- ja ialousolot, kanavasta oli tullut Savon ja Karjalan kaupan valtrsuoni, ja kun kulkuväyliä entistä enemmän perat'iin. pääsi Mikkelikin. kuten ennen on mainittu, 1870-iuvun puoEmaissa Jaivayhteyleen, ei ainoastaan koko Saimaan \·edstön. vaan esim. Viipurin ja Pietarinkin kanssa. Kaikki nämä tekijät yhdessä. mutta varsinkin maakaupan vapauttaminen, poistivat suurimman osan Mikkelin markkinoita tukeneista syis:ä. Kun sit:cn pnin vuosik~·mmenen ku:u::ua höyryvetur· jo

149

vihelteli Savon sydänmailla, olivat jokapäiväisen liikenteen välittäjät entistäänkin täydellisemmät. Samoihin aikoihin kuin syysmarkkinat lakkautettiin, sai Mikkelin maistraatti myös nähdä parempia •kansakouluja ja opetusmestareita• nousevan, kuin mitä markkinat olivat, ja kaupunkikunta ja sen asukkaat ovat löytäneet muita, sekä varmempia että inhimillisempiä, tulolähteitä. Emmekä ole kuulleet maistraatin vakaumuksessa kummitelleen •häviön ja perikadon• Mikkelin kaupunkia kohdanneen. LOPPUKATSAUS. Mikkelin markkina in historian vuodesta 1744lähtien voimme lyhyesti koota seuraaviin piirteisiin: Loviisalaisten yksityismarkkinoina oltuaan syysmarkkinat v :n 1788 yleisen toimenpiteen johdosta muuttuivat •vapaiksi• ja olivat Suur-Savon kansan ainoina markkinoina vuoteen 1802, jolloin kevätmarkkinat virallisestikin perustettiin. Nämä kulutlivat pian suuren osan syysmarkkinain merkitystä, ollen ainakin kaupungip perustamisesta lähtien tärkeämmät kuin syksyiset ja paisuen hevoskauppansa ansiosta Suomen suuruudeltaan ehkä toisiksi markkinoiksi, syysmarkkinain monista syistä menettäessä merkitystään yhä enemmän, kunnes ne viimein, v. 1867, muutettiin kerran vuodessa pidettäviksi toripäiviksi, jotka vielä vuosisadan vaihteessa elivät kantaen melko markkinamaista leimaa. Pian nekin sitten lakkautettiin ja kaupunkiin järjestettiin - jokapäiväiseksi vakiintuneen torikaupan ohella - kerran kuussa tori·päivien nimisinä pidettävät pienet kaupankäyntitilaisuudet. Nämä yhdessä eläinkauppapäivien (n.s. eläinmarkkinain) kanssa, joista yhdet on järjestetty suunnilleen entisten syysmarkkinain ajoiksi, sekä vanhojen ja vanhuudenheikkojen kevätmarkkinain ohella joustavasti tyydyttävätkin Mikkelin kaupungin ja ympäristön markkinatarpeen, olipa tämä sitten taloudellisten tai perinteellisten tekijäin sanelema. Mutta vanha markkinaromantiikka? - Se elää kaunokirjailijain kuvauksissa, eivätkä Mikkelinkään markkinat ole jääneet vaille runollista ikuislajaansa. lG

150

MUISTUTUKSET JA LAHDEVIITTAUKSET. I LUKU. 1. • Ne matkat, mitä rauhln aikana tehtiin, tapahtuivat melkein yksinomaan uskonnollisista syistli.• - •Monessa tapauksess3 kiyttiv~t ilmeisesti korkeat kirkonmiehet j a k irkollisten juhhin toimeenpgn iiat Itsekin tilaisuutta h ankkiakseen kokoontuneelta k ansalta asianss hyv~ks i rahaa.~ »Huomaamme täten sangen varhaisista ajoista alkaenJ kuinka k auppaa Ikäänkuin syrjäliuvien muodossa käytettiin tekem.li!in uskon nollisia kokouksia suosituiksi.• (Selfridge, Kaupan voittokulku, ss. !3S140.) Markkinat sana on suomenkieleen saatu l!ihlnnä ruotsin marknad ja saksan Markt sanoista, joitten alkulähde taas · on latinan mereatus. 2. Edelläoleva katsaus nojautuu p ääasiassa seuraaviin tutkimuksiin: Palmen, Historisk framstä!lning af den svensk-tinska handelslagstlttningen e le. sekä Qvist, Finlands marknader eLe. 3. J. V. Ruuth, Viipurin kaupungin historia 1, ss. 358-361, ja A. R. Cederberg, Pohjois-Karjalan kauppaolot 1721- 1775, ss. 5-6, 43- 50, 124. 4. Cederberg, emt. ss. 27 ja 31. 5. Sama teos, s. 111 j a seut·r. 6. Sama teos, ss. 166-168, 177. 7. Sama teos, s. 125. 3. Vastoin Qvistin CFinl. markn. s. 241) j a Cederbergin (s. 125) sekä omaakin käsitystäni näkee Nikander (L~visa stads h istoria I. ss. 206-8) Mikkelissä kahdet markkinat syyskuussa, to ise~ rislinpäivänä, toiset mikonpäivänä alkavat. Tämän vuoksi on syytä semmoisenaan l<> in.~ta Ruotsin valtionarkistosta t ilaamani jäljennös Suur-Savon kansan Kan6asniemellli 12. 3. 1751 pliivätyn valtiopäivävalituksen 27. §:stä, johon Nikande r osittain on käsityksens§ perustanut: • Emedan den i St Miehels sokn hittils, sedan Wilmandslrands öfwergång på Ryska sidan, hMne m arcknaden är för menige Man nyttig; så anhåller a llmogen '( undcrdån ighct on besagde rnlreknads stadfästelse, så at den samma på lll<a s'ltt, som i WUmanstr and skiedt, må den 8 Septemb er begynnas och til och med Michelsdagen näst derpå continuera.• Tässä valituksessa (johon ma in . arkistosta ei ole löytynyt kunlnk. resoluutiot9) siis selvästi puhut.a~n vain yksistä markkinois\3. Nikanderin luulo johtuu nähtävästi m rn. resoluutiossa 13. 9. 1756 ja sen lähetekirjelmässä 2. 11. s.v. (molemmat Hämeen!. maak.-arkistossa) käytetystä sanonnasta, josta kuitenkaan ei tarvitse tulla hänen saamaansa käs itykseen. Ks. muist. 20. 9. Qvist, Finl. mark:n . s. 241. 10. Esim. Kallio, Savo, s. 51 . 11. Miten ikivanha Mikkelin seutu on kauppapaikkana, jota k ans3invälisenkin kaupan reitit hipoivat, siitä antavat aavistuksen m.m. ne norjalaiset hopcasoljet, j otka äskettäin on Mlkkelin vanhan pappilan l~he i sestä Allesaaresta löydetty. Löylöä on haastattelulausunnoissaan L~nsi Savossa 22/5 ja Hels. Sanomissa 25/5 1946 sel.,stanut toht. Helmer Salmo, jonka käsi(. muk. A itosaari ollsi vanha kalmistosaari ja soljet peräisin 1000-luvulta. (sils suunnillee n samoilta ajoin kuin jonkin kilom:n päässä sij>itsevat Kyyhkylän. Moision ja kuuluisan Tuukkalan kalmistot, samoinkuin toistaiseksi tarkemmin tutkimaton Sairilan-Juon iennurmen ko lmistokin). 12. Voionmaa (Vallin), Suomen maantiet ete. ss. 61, 62, 115-117. 13. Esim. Kallio, Savo. s. 51. 14. Cedel'berg, cmt. s. 35. 15. Sam:> teos, ss. 50, 124, 125.

151

16. Tuncld- Porthan, Geograpble ele. 1794: • M 1k k c II, iaa)3 ja runsasväkineo pitäjä. Tänne on ehdotettu kaupunkia tai kauppa 1 a a, jonka hyötyä tässä metsätt.ömässä seudussa toiset kuitenkin epäilevät.• (S. 508.) - •Sittenkuin Lappeenranta, jonne terva vietiin suurilla veneillä, on joutunut Venäjän puolelle, on tervapolttimoi suurimmaksi osaksi lakkautettu menekin puutteessa. Nyt valmistetaan tervaa päli· uiassa Puu m a l a n ja M IIn t y harjun pitäjissä, ja sitä viedään talvisaikaan reiliä Loviisaan la Helsinkiin.• (S. 485.) 17. Cederberg, emt. s. 123. 18. Qvist, Finlands marknader etc. s. 246. 19. Qvist, sama teos, ss. 241- 2., ja Nikander, Lovisa stads hlstori"l 1, $$. 207--8. 20. Loviisan valtiopälvävalituksesta katso vastamaln. teosten samoja sivuja. Itse valitusta en ole onnistunut saamaan käytetUivllkseni, mutta ainakaan siihen 18. 9. 1756 annettu kunlnk. resoiuutlo (mainittu 8. muist. lopulla) ei viittaa sellaiseen, että loviisalaiset olisivat anoneet markkinoita Sysmään Mlkkeiwl! pldellyjen kokonaan Sllr111yttämiseksi, kuten sekä Qvist, itsensäkin kanssa ristlrlllaisesti (vert. vastam. teoksen ss. 231 ja 241- 2), että Nikander asian käsittävät, jälkimmäinen luullen luopumlsholun kohdistuvan olettamistnon kaksista markkinoista aikaisempiin (ks. 8. muist.). Loviisalalsethan Itsekin pyysivät vain markkinain kesto· ajan l11hentämistä., kuten käynee Ilmi heidän anomustaan selostavlsta resoluut!on sanoista: •i anseende derllll, att stadens enskllte m:u-knad, som wld St Michel årllgcn hAihts den 8 Septemb: är - - mindre beqwåm Cör allmogen, en sl!rsklld marknad wid Syssmii kyrka - - måtte så lnrlittas uppå törenämde da.t: - - ocb påstå i fyrn dagar, jemwäl och - - St Mi~hels marknad wcl framgent må uppå den 29 Septembr. bibehållas, men lcke längre t.\ cont!nuera, är tili ordnad den pMölljande dagen.• Kuningas suostui, mutta varauksin, että •St Michels markn3d i fyra dagar må hållas och påst•h. Entä kauppnkollegin maaherralle 2. 11. 1756 osoittaman läheteklrjelmtin (f<s. 8. muist.) sannmuoto, joka kenties onkin erehdyitänyt maln . tutkijoita: kuningas on suostunut siihen, että •l stället för marknaden, som hittills årligen hålllts wid St Mi~hel den 8 Septemder, mä hädanefter en siirsklld marknad på samma Ud inrättas wld Syssmä Kyrka, samt icke desse mlndre marknaden wid St Michel på den 29 Septembrls bibehållas, hwilken ! tyra dagar kommer att påstå•. Minkä •sijaan» (! ställct) siis oli myönnetty ja mitä - jos kerran tästä sanasta kaikki riipuu? 011 myönnetty syyskuun 8. ja 29. päivän välisten kolmivllkkoisten Mikkelin markkinain sijaan 8. pnä alkavat nellpllivlllset Sysmän markkinat ja 29. pnä alkavat nelip!livälset Mlkkelin markkinat. 21. Tutkimuksessasn •Savonlinnan läänin oloista vuoteen 1571» (yllop. vk., Helsinki 1889) Hannes Cebhard ihmettelee Savon hevosten paljoutta • Jo ltsessäänkin ja vielä enemmän Ruotsiin ja varsinkin Saarion pitäjään ja Angermanlannln lääniin verrattuna• . •Savosta jo tähän aikaan arvattavasU on myyty hevosia Venäjälle jc ehkä muuallekin. Varsinkin on hevosten luvuissa s uuri erotus, jos vertaamme Angermanlannin lääniä Visulahden nimismleskuntaan• (joka käsitti Suur-Savon pohjoisosan nyk. Mikkelin kaupungin lienoilta lähtien) (s. 99). Jo a1nakin Maunu Eerikinpojan ajoista saakka (siis 1300-luvulta) nåkyy Venäjälle suuntautuva hevoskauppa olleen lääniJäisillä tärkeänä eUnkeinona (s. 105). 22. Hevospäivänäkökohdan esittämiseen olen saanut aiheen Helmi Helmisen Syysjuhlat-teoksesta (ss. 16-20, jossa Qvlstln markkinatutki muksen y.m. läbteitten perusteella selitetään mlkkelinpyhien markkinoita tässä mielessä vietetyn moniss9 kohdin muta, m.m. juuri Mikkelissä. - Pestauspäivään nähden ks. myös V luvun 4. mutsi. Tähän mi-

JS2

konpäivän luonteeseen Helminenkin viittaa (e.m .t, s. 20). - Huom. myös Juvelius-Juvan Suomen kansan aikakirjat IV, s. 229 (1686 v :n palkollis. sääntö), Helsinki 1930. 23. Nikander, Lovisa stads historia 1, s. 208. 24. Vaikka v . 1769 olisikin Mikkeliin ja sen eteläpuolisille seuduille onnistuttu saamaan Loviisasta suoloja edes hakemalla, havaittiin a inakin v. 1772 välttämättömäksi antaa Mikkelin pobjoispuolisille Kymenkartanon läänin asukkaille lupa tuoda suoloja Venäjältä - ei muuten ensimmäinen sellainen lupa siinä läänissä -, samalla kuin valtakunnan k3ikille kaupungellle myönnettiin oikeus saman rekikelin aikana viedä suoloja Mikkeliin ja myödä niitä siellä kaupunkien ja maaseudun asukkaille. (Venäjän suolat tulivat kauppaan Vienanmc.r en suolakeittimöistä.) Cederberg, emt . ss. 80 ja 101- 2. 25. Qvist, Finl. markn. ss. 242 ja 243. 26. Koranterin • Kertoelma Suur-Savosta eli Mikkelistä• tietää s. 5: •J o aikoja sitten olivat Posti-konttori ja Aptiekki, niinkun myös markkinat, suuremmat Suomessa, koroittaneet Mlkkelin muita pitäitä korkeamma.» 27. Kallio, emt. ss. 51 ja 81. 28. Tuneld-Porthan, emt., neljäs nide (1792), s. 228. 29. Nikanderin selltyksen mukaan (Lovisa stads hist. 1, s. 215) . 30. Qvist, Finl. markn. ss. 213- 214 . . Sama, Handelsförh. Upps. s. ~3. 31. Talvimarkkinain perustamisvaiheita valaisevat seuraavat Kymenkartanon lääninhallituksen asiakirjat, joita kaikkia säilytetään Hämeen, linnan maakunta-arklstossa: kauppakollegin IQ. 11. 1788 maaherra de Gcerille lähettämä kirjelmä, ote Loviisan ma istr. pöytäk:sta 11. 3. 1769 ynnä lähetekirje maab. de Geerille 30. 3. 1789, maah. Ramsayn 22. 12. 1791 kauppakoll:Jie läh. k lrjelinän j älj. (n :o H98), kauppakoll:n k irj. maah . Lodelle 27. 7. 1795, tämän kuninkaalle ja kauppakoll:lle 11. 9. 1795 läb. kirjelmien jäljennökset (n:ot 1015 ja 1016), hallituksen päätös 4. 2. 1799 ja kauppakoll:n kirjelmä maah . Lodelle v. 1801 (tulonumero 2) sekä kauppakoll:n kiertokirje 6. 5. 1801. - Ks. myös Nikander. Lov. st. h ist. I. ss. 21-215, sekä Qvist, Handelstörh. Uppsatscr ss. 7Q-74. ·. 32. ~:n 1829 lopulla markkinain määräpäivät oli muutettu helmik. 6:nneksi ja lokak. 8:nneksi, mutta seur. vuoden m arkkinakokemusten opettamlna maln. pitäj ien miehet (v:n 1830 lopulla) pitäjänkokouksissaan anoivat määräaikain muuttamista sopivammiksi, ja näitten anomusten mukaisesti ajat järjestettilnkin. Juvalaisten ja kangas'nieme1äisten valtuutettu, tuomari D. Poppius, perusteli anomustaan syysmarkklnain kohdalta m.m. seuraavasti: lokak. alkupuolella ilmat olivat huonot, tie routainen, talvi uhkasi ja ruoho oli syöty, minkä vuoksi 8 it 10 pnk:n päästä tulevan lehmän myöjän kuten sen tarvitsilankin oli rehu naudalleen hankittava ostamalla. - Heinolan lääninkanslian k irjelmä senaatille n:o 220/148, päiv. 16. 12. 1830; lllttcinä anomukset ja pitäjänkokousten pöytäkirjanotteet (valtionarkistossa). 19. 1. 1831 annettu reskripti Mikkelin (Heinolan) lääninhallit. papereissa, tulon:o 47 (Hämeen!. maakunta-arkistossa). Myös sanomal. Suur-Savo 27 B v. 1913: •Mikkelin kaupunki 75-vuotias.• 33. Qvist, Handelsförh. Uppsatser s. 73.

II LUKU. 1. Leo Harmaja, Mikkelin lääni 1831-1931, s. 168. Porvoo 1936. -

.Ruununvouti Thoreldin ilmoitus on lähetetty 5. 1. 1835 vastaukseksi pror. C. C. Böckcrin tilasoollisiin tiedusteluihin (II osa, fol. 297); valtionarkistossa.

153

2. Maakauppa näytiliä kyllä kukoistaneen, mikäli on luottamista Loviisan malstrantin jo vv. 1817 ja 1818 antamiin Ilmoituksiin, joiden mukaan rihkamakauppa oli vähentynyt ainakin 50 '/• sen johdosta, että muutamissa pitäjlssä, m.m. Mäntyharjulla ja Mikkelissä, pidettiin avoimia kauppapuoteja laittomasti (Nikander, emt. II, s. 83). - Porthan <Tuneld - Porthan, s. 228) tietää jo 1792 Mikkelistä: • Kirkonkylässä täällä on tähänkin asti pidetty avointa kauppapuotia• - korostamalla millään tavoin sen laittomuutla. 3. Suometar 41, 1852. 4. Järjestysmies Landgrenin raportti kuvernöörille v:lta 1860; pälv. SO. 8. 1861 (konseptikirjassa n:oUa 275). Samantapainen on raportti v:lta 1861, laadittu 20. 8. 1862 (konsepU n:o 269). 5. Tåmä näkyy m.m. satamakantoluetteloista. 6. Voionmaa, Tampereen kaupungin historia, II osa, s. 269. 7. Qvist, Hande1störhA!landena (Hist. upps. s. 73). 8. Sama, s. 73. 9. Paljon oli tammi-, helmi- ja syyskuussa, mutta eniten lokakuuss3. 10. KaJUo, Savo, ss. ~~ ja 81. - Kuopion markkinaln ensimmäistä sijaa saatt.a isi todistaa myös Gabriel Reinin mainin ta niistä (StaUstisk teckn ing etc. s. 253), kun hän kertoo niillä noin v. 1850 valhdetun tavaraa suunnilleen 1 miljoonan pankkoruplan arvosta, tietllmllttl! kertoa vaihdon suuruudesta muitten paikkakuntien markkinoilla. Mikkelin markkinoista hän ei mainitse tässä yhteydessä, siili vastoin kyllä toisessa (s. 136), josta on sitaa tti teokseni sivulla 66. 11. Nämä tiedot perustuvat vuosien 1838, 1839 ja 1850 almanakkojen markkinaluetteloihin. 12. Voionmaa, Suomen maantiet, ss. 11:>--117 ja kartta 111. 13. sa.ma, Tampereen kaupungin historia II, SS. 271-272.

II1 LUKU. 1. Kysymystä Naisvuoren juurella sijainnecsta puotirlvlslli on aikai-

semmin käsitellyt maist. Eero Hietakari Mikk. 'Sanomain 28. n :ossa 713 1938, julkaisten toisen v. 1775 laadiluo kartan. jossa rivin koh:lalla on sanat: •Kronon magasinito. Sentään hänkin pitää todennäköisempänä, etlli nlimil olivat markkinapuoteja. Joiden omistajana oli joko Maunukselan tai Olkkolon kartano tai •maakunnan kanssa kaupJ)IIYhteydessä olevien kaupunkien porvarit• tai ruunu vuokraisäntänä. Kun Heinriciuksen sam. vuodella olevan kartan (ks. s. 17) selityksessä mainitaan markkinapuolien olevan Olkkolan alueella ja Nikander (ks. teokseni s. 19) väittää niitä loviisalaisten omiksi sekä kun kolmanneksi vielä ruunu todellakin on omistanut Mikkelissä useita lukklpuoteja, jää asia lopultakin tulkinnan varaan. Viimeksimainitun omistajan tapaamme kuvernöörin järj.-olkeudelle v. 1842 (24./1, 16/5 ja 2717) lähettllmlst!l kirjeistä, joissa puhutaan •Mikkelin kaupungissa sijaitsevien vanhojen ruunulle kuuluvien tukkipuolien (trossbodor)• koriauttamisesta ja huutokaupalla myömlsestä, mikä tapahtuikin (neljä myötiin). 2. Paunosen työt suJuivat sillä tavoin. että hänen oli erinäisiä huomautuksia järj.-oikeudelta saatuaan lopultakin annettava puuseppä E. Nygrenln hoitaa koko urakka, Jonka suorittamisen järj.-oikeus hyväksyi lokak. 1841 (järj.-oik. pöytäk. 16/6 ja 1417 41, Paunosen jo Nygrenin sopimus 28/4 41 ja tarkastusmiesten loppulausunto 19/ 10 41). - Markkinapuoti- ja kojukysymyksen muut asiakirjat: järj.-olk. pk:t 9. 8. 1838, 20. 9. 38, 5. 12. 38, kuv. kirjeet j.-oik:lle 14. 9. ja 19. 12. 38, j.-oik. pk:t 1. 8. 40, 7. 9. 40, 25. 11. 40, 18. 8. 41, 2. 5. 42, 15. 5. 49, 20. 8. 62, 2. 2. 63. 3. Mlkkelin VIIkko-Sanomia n:o 34 v. 1864.

154

4. V. 1860 markklnapuodeista vllme!nenk!n (?) annettiin vuotuiselle vuokralle (järj.-oik. pöytäk. . 21 p. kesäk.}, mutta li!!nee niistä yleensä ollut markkina-ajalta maksettava eri vuokra (vastam. päätös) tai ne oli siksi ajaksi tyhjennettävä (maistr. pk. 4. 12. 1867, § 233 a). 5. Llikkeenharjoittajain luetteloon on merkitty tukkipuoti sotaväen tarpeisiin ensimm. kerran kevätmarkk. 1855. 6. Järj.-oik. pöytäk . 20. 8. 1862 (§ '4). 7. S:n 27. 2. 1849 (§ 6). 8. S:n 11. 3. 44 (§ 3) ja 27. 2. 49 (§ 6). Ks. V luvun muisl. 54 ja 56. Lehmäkaupasta Rokkalan kujassa taas mainitsee Ester UotUa haastattelujensa tuloksh kertoillessaan kirjoituksessa • Pertunm'lan kaupasta•; teol<sessa Hämeenmaa II, s. 209 (ks. kirjallisuusluett .). 9. Järj.-oik. pöytäk. 12. 3. 1839. 10. S:n 21. 9. 40 (§ 1). 11. Visk. Roth järj.-oik:Ue 14. 4. 47 (lähtökirje n:o 26), viittaus main. päätökseen. 12. Kuvernööri Boijen kirjelmä 1. 5. 1847 (järj.-oik. kirjekokoelmassa n:ona 54). 13. Maistr. pöytäkirjat 9. 3. 1864 (1 §) jn 5. 9. 1864 (4 §). 14. Markkinataksoista ja niiden kaupungille tuottamista tuloista tarkemmin VI luvussa. 15. Järj.-oik. pöytäk. 20. 9. 41 (§ 6), 11. 3. 44 (§ 2), II. 3. 51 (§ 5). \6. Järj.-oik. pöytäkirjat 3. 4. 1844 (§ 6), 8. 5. 44 (§ 9), 9. 7. 46 (§ 1), 17. 9. 46 (§ 8), 23. 3. 48 (§ 1), 16. 9. 58 (§ 8) ja 28. 10. 61 (§ 11) sekä Karjalan laamanninoikeuden päätös 15. 12. 49 (§ 141; otteena Mil{ke\in kaupungin arkistossa). 17. Järj.-oik. pöytäk. 3. 7. 1844 (§ 4), 4 . 3. 47 (§ 3), 6. 3. 49 (§ 5) ja 20. 9. 51 (§ 4).

IV LUKU. 1. Suometar 15, 1849 ja 14, 1853 sekä Maamiehen Ystävä 13, 1853. 2. Suom. 14, 1851. - Samoin kev. 1864: MikkeHn Viikko-Sa'n omia 11, Suometar 67. 3. Suom. 12, 1860, Mikk. V.-S. 11, 1864 j a Vib. Tidn·. 25, 1867. 4. Suom. 12, 1854 ja 13, 1855. 5. Suom. 40, 1857. 6. M.V.S. 34 ja 39, 1864. ·7. 1 luvun 32. muistutuksessa mainitussa kirjelmässä Poppius valitta:;1 erityisesti Juvan, Mikkelin ja Puumalan pitäjien maita niin heikosti hedelmällisiksi, että maanviljelys ei kannattanut, varsinkaan kun eiellisinä vuosina viljan hinnat olivat laskeneet alle tuotantokustannusten ja maa nviljelijäin oli taisteltava • Venäjän hedelmällistä maata ja etelämaalaisten mekaanisia koneita vastaan•. - •Karun j a muutenkin vaikeas!i muokattavan maan• takia ruununvouti Thoreld selittää Mikkelin kihlakunnassa mieluummin h arjoitettavan suonviljelystä ja kaskenpolttoa kuin varsinaista pellonviljelystä (raportti kuvernöörille 5. 1. 1835, Hämeenlinnan maak.-arklstossa). 8. Esim. Suometar 43, 1849; 42, 1851; 40, 1854; 41l, 1857. 9. Mikk. v.-s. 40, 1863; 35 ja 39, 113&4. 10. Tapio 39, Hels. Dagblad 230, Finlands Allm. T. 231, 1865. - Suomen Vir.Lehti 79, 1866. 11. •Tietoja Suomen Yhteiselle Kansalle, Kaisarilliselta Suomen Huoneen-hallitus-Seuralla Turussa •. - Ks. myös I luvun 21. muist. 12. N :o 25, 1848. 13. Isäni tiedonanto.

15) 14. Suom. 14, 1851. Es:er Uotila, • Pertunmaan kaupasta•: • Karjalan Isännät ja etenkin Venäjän miehet valitsivat täältä (nim. Mlkkelin markkinoilta) suuria vahvsjalkalsia hevosia. Parhaan h innan he maksoivat hevosista, mutta parhaat eläimet hcUle vain kclpaslvatkin.• Hämeenmaa n . ._ 209. 15. Sam!\ 13, 18~2. 16. Sama 42, 1851; 12, 18M; 41, 1 8~2 . 17. Suom. 41, 1855; Tapio 39. 1865: Suomen Virall. Lehti 79, 1866. 18. Borgå T. 23, 1848 ja 79, 1850; Suometar 14, 1851; Viborg 24 ja 25 1855; Suom. 13, 1855; Viborg 23, 1859; esim. Suom. 12, 1860. 19. Vlb. Tidn. 25, 1867. 20. Maist r. pöytllk. 13. 5. 1867 (§ 85) ja 7. 9. 68 (§ 151). 21 . Voionmaa, T ampereen kaup. historia II, ss. 27~279. 22. Papptssäädyn pöytäk irjain I osa, ss. 353-361; porvariss. pöytäk. H osa, ss. 344-355. 23. Borgå T. 25, 184.8. 24. Ennen m3inltun vuoden kevätmarkklnain alkamista tarjottiin matstraatlssn huutokaupalla kilpa-ajoradan ja ravintolan pitäminen Ssvolahdella markkina-ajaksi. Liikettä sai harjoittaa kuuden p!livän aikana, sunnuntainaktn. - Maistr. pöytäk. 15. 2. 1865 C§ 2). 25. Borgå T. 79, 1850; Viborg 77, 1858; Mikk. V.-5. 35. 1863 ja 9, 1864. 26. Suom. 12, 1860. 27. Se näkyy m .m. eräästä viskaali Lucnnderin muistraatllle jätt!lmästä ja ttimän 30. 12. 1868 (§ 227) käsittelemästä kirjelmästä, Jossa pyyde:lllln moistrastti3 anomaan valtionapua h evosrodun kehittämiseksi paikkakunnalla, n imenomaan tulevasta Pietarin radosta odotettua hyötyä sllmällllpltäen. Muistraatti suostui pyyntöön. Asian myöhempiä v aiheita en Die se:~rsnnut. . 28. Suom. Julk. San. 77, 1858; Viborg 77, 1858; S .J .S. 79, 1860. Ester Uo:ila, •Pertunmaan kaupasta• : • Suomennlemeltä, Mäntyharjusta j~ Lahdesta oli sinne (Mikkelin markkinoHle) tull ut karJan ostajia, Jotks veivät eläimiä VIIpuriin•; Hämecnmsa n, s. 209. 29. Suom. ~3. 1849; Borgå T. 79, 1850 j a Suom. 42, 1851. 30. Suometar 41, 1852. 31. Suom. 40, 1854 Ja 41, 1855; Mtkk. Vltkko•S. 39, 1863; Tapio 39, }885; S.Vir.L. 79, 1866; M.V.S. 9 ja 38, 1864. 32. Isäni huomautuksien nojalla esitetty. 33. Näihin on vlitaltu sivulla 51 Jn muist. 20. Edellinen tulee vielä puheeksi, jälkimmäinen puoltaa RIIhimäen- Pietarin radan johtamista L auritsalan kautta; jälkimmäisen tavaraluettelo on kokonaisuudessaan julkaistu 119. muistutuksessa. 34. I luvun 32. muist :ssa mainitussa lausunnossaan Poppius lähes neljäkymmentä vuotta aikaisemmin (1830) kertoo, että kaupunkien teurastajat ostavat Mlkkelin syysmarkkinoilta 7 1> 800 elukkaa (kreatur). 35. Tähän Popptuskin viittaa ed. muist. mslnituss9 lausunnossaan. 36. Suom. 12, lOM. 37. Sama 13, 1855. 38. Snm3 42, 1851. 39. Katso muist. 20 ja 119 tässä luvussa. 40. Kanav, 11, 1847; Suom. 13, 1850; Vib. T. 25, 1867. 41. Ei siis tunnu sllt.ä, kuin niistä v. 1866 :n 3.000 ja scur. vuoden 12.000 lintuparista, jotka maisll·aatin mones ti mainituissa 1ausunnoissn esiintyvät, olisi montakaan p~ria markkinain välityksellll kaup3ttu. Ks. myÖS Vlb. Tidn. 25, 1867. 42. Suom. 13, 1852. 43. S ama kuin ed.; Mikk. v.-s. II , 1864; Vib. Tidn. 25, 1867.

156 44. Finlands ott. stat., ekon. tillstånd II, 1-2, s. 284. 45. Malstr. konscptikirjat: 17. 3. 65, 16. 3. 66, 16. 3. 67. 46. Omituista kyllä sanomalehdet sisältävät esim. hintatietoja kaloista vain keväisin, kun sitä vastoin multte.n tietojen mukaan suolakalan kauppa oli juuri syysmarkkinain päätehtäviä (ks. VII lukua). 47. Suom. 12, 1854 ja 13, 1855; Viborg 21, 1857; M;kk. V.-S. 11 ja 12, 1864. Vesijärven muikuista ja muista kaloista kertoo Tuohino kirjoituksessaa n • Aslkkalaisten kaupasta ja Anianpetlon markkinoista•, mainiten Asikkalan talollisten vieneen noita kaloja kaupunkeihin ja suosineen m.m. Mikkelin maalisk. markkinoita. Hämeenmaa VI, ss. 226 ja 228. 48. Katso siv. 46. 49. Suom. 43, 1849; 42, 1851; 40, 1854; 41, 1855; Viborg 77, 1858; S.Julk. San. 79, 1860; Mikk. V.-S. 39 ja 40, 1863 sekä 35 ja 39, 1864; Tapio 39, 1865. 50. Tästä huomauttaa Poppiuskin 1 luvun 32. muistutuksessa mainitussa kirjoituksessaan. 51. Sanomalehtiuutisten vastapainona hämmästyttää maistraatin ennenmain. lausunto toukokuulla 1867, jolloin sen mukaan Mikkelissä piti olla 1()-12.000 tynnörlä vietäväksi valmista viljaa - kaupungissa, jonka markkinoilla niukalti viljaa nähtiin, ja aikana, joka ei ollut mitään muuta kuin kuuluisa nälkävuosi. ' 52. Suomettaren 13. n:ossa 1855 oleva maininta on ,ainoa. 53. Suom. 40, 1854; Mikk. V.-6. 12, 1863; Suom. 12, 1860. - Asikkalalaisten peUavankin kaupoista kertoo Tuohino: •Savossa päin ei taas viljelty pellavaa, joten Mikkelissä sai hyvin kuormaosa kaupaksi• . Hämeenmaa VI, s . 229, kirjoitus: •Asikkalaisten kaupasta j.n.e.• 54. Ruhs-Arvidsson, Finland och dess invånarc II, s. 22, ja v:n 1826 a imanakka : Tietoja yhteiselle kansalle. 55. Viborg 21, 1857 ja 23, 1859 <hinnasta päättäen pellavan siemenet tällöinkin virolaisia). 56. M;nkä verran maistraatin v. 1868 mainitsemista (ks. muist. 119), vuosittain Mikkelistä viedys tä 1.000 tynnöristä peliavan ja hampun siem eniä myötiln markkinain välitykse!lä, s itä on vaikea päätellä. Multa luultavasti jo tähän aikaan pellava ja hamppu tai niiden siemenet, joita aikaisemmin oli maasta viety vain Ruotsiin, nyttemmin olivat löytäneet tiensä Venäjällekin, jonne näiltä markkinoilta ainakin hampunsicmeniä seuraavina vuosikymmeninä tiedetään runsaastikin kuljetctun. V. 1866 oli maistr. lausunnon muk. (ks. t.l. 20 muist.) Mikkeliin ostettu ja sieltä edelleen viety n . 2.000 tynnöriä hampunsiemeniä. Kun tämän luvun 105. muist. mainHtu tieto kertoo Etelä-Savosta viedyn p.o. siemeniä myös Por•·ooseen, herää kysymys: Savossa vai Hämeessäkö k asvatelluja siemeniä &avolaiset kauppasivat? 57. Suom. 40, 1854, Ruhs-Arvidsson II, s . 24. 58. Sivu 50. 59. Järjestysmies Landgrenin raportti kuvernöörille, konseptikirjassa 10. 9. 1861, n:o 289; pormestari Nygren kuvernöörille 17. 9. 1866 (konsepiikirjassa). 60. Stat. teckning a! storf. Finland, cd. osa, sivu 136. 61. Syysmarkkinoilla toteamme Kokkolan miehiä olleen v. 1838-40, 1847-57 ja 1864 milloin yhden, milloin kaksi, useimmiten karstantekijän, j oskus talonpojan mainesanalla määriteltyinä. Ainoan kevätmarkkinoilla käynnin olen merkinnyt v:lta 1856. Tavarain runsautta kuvaavat seuraavat luvut: s. 1838 8 kuol'maa, 1839 8 (kojua?), 1840 5 kuormaa. (Liikkeenharjoittajaluettelo,ien mukaan .) 62. Kevätmarkkinoilla 1843, 1847-51 ja 1853, myöjien lukumääl'än vaihdellessa 1:stä 6:een. 63. Suometar 12, 1854. - Ks. muist. 16 r luv.

IS7 64. Suomelar 14, IMI ja 13, 1852; Borgå Tidn. 23, 1848 ja 79, 1850; Vlborg 21, 1857; Mikk. San. 22, 1889. 65. K evät- tai syysma rkkinoilla 1860 ja 1861 vllpurllaisia, samoin 1884- 67 vllpurilaisla tai tuntemattomia (kerran haminalalnen); suurimmat rinkelink aupustelijamällrilt noteerataan kevätmarkkinoilla 1864 (17 h enkeä) ja kevätm. 1867 (23 henkeä). - Mikk. V.- s. 12, 1864 ja Viborgs Tidn. 25, 1867 se.k ä liikkeenharjolttajaluettclot. - Suometar 40, 1854 ja 13, 1855; St Mlchels Ann.-Biad. 15, 1862. 66. Sittenkuin Rlihimäen-Pielarin rata oli valmistunut. tuli rinkelinlelvonnasla sivuelinkeino varsinkin Lappeen, mutla myös Joutsenon ja Luumäen, ehkä muillekin L9ppcen ympäristön pitä)llllUsllle, slllll rahdinajo, jota näillen huonoperäisien maitten viljelijäin oli tähän asti ollut pakko lisätuloikseen harJoit taa, jill nyt miltei tyystin pois. V. 1889 l\1ikkelln Sanomat (22. n:o) kertovat lappeclaisten tuoneen vuosittain Mikkeliin noin 150 kuorrn!la vllpurlnrinkeleitä. - Kuormao kohti laskettiin tulevan, valmistuskustannukset poisluettufna, noin 100 mk. • Tätä sa:>daksensa tulee heidän matkustaa noin 11 å 12 peninkulmaa edestakasi jo täällä viipyä vähintäänkin 3 vuorokautta. Jos tllmli lasku on todellinen, niin ei tästäkään tule lihavia pälväpa1kkoj a.• 67. Suomelar 13, 1855. 68. Emt. s. 136. 69. Mlkkelin läänin kuvernöörin kertomus vv. 1866-70 (Finlands off. statistlk II, ekon. Ullstånd, 1- 2, s. 282) ja K otiteollisuuskomitean mietintö v. 1873. - Ruununvouti T horeld (ks. tämän luvun 7. muist.) kyllä v. 183~ vaUtti, ettei kansailo ollut h alua käsitöihin muualla kuin muutamln seuduin Kangasniemen pitäjää, jossa valmistellUn jonkin verran kllplkllllgas- ja p ellavakudonnalsia. Kuitenkin on huomattava, e tteivät Reinin rnainitsemlsta pitlljistä m uut kuin Mikkeli ja Kangasniemi kuten et Juvakaan - kuuluneet 'l'horeldin klhlakuntoan. Mutta T :kin lukee kudonnaiset tärkeimpiin vientltavar oihin, samoinkuin mikkeliläisten valtuutettu I 1. 32. mulst. mainitussa asiassa, Mallecn, j a Juvan sekä Kangasniemen asiamies, Poppius. Tämä ker too, eWl h ampun ja pell3van loukutus, häkllöinti, hankaarnineo ja harjaus vie syksyllä ajan marraskuun loppuun ; joulu- ja tammikuussa kehrätään; kutominen aloileta:>n vasta helmikuun pitentyneinä päivinä, ja sitll jatketann, tilaisuuden ja tarpeen mukaan, kesätöiden alkuun saakka; naiset vlevilt kankaat kevätmar kkinoille. 70. Ks. täm. luv. 59. mufst. 71. Suom. 12, 1854 ja 12, 1860. 72. Kertoo Poppius; ks. muist. 69. 73. Vib. T. 25, 1867; Suom. 13, 1855 ja 12, 1860. 74. Fin l. of(. stat. II, 1- 2. s. 282; sama II, 3--4, s. 281. 75. Myöhemmin ilmestyi kotlkutoisten pu mpullkankalden k auppiaita myös Kuopiosta (Mikkelin Sanomat 1889, 22:s n:o). 76. Hartman, Borgå st. hist. ss. 290, 616, 617. 77 . Suometar (13, 1855) niistä kerran malnll$ee. 78. Voionmaa, Tampereen kaup. bist. n, s. 206. ?9. Vuosien 1859~8 markklnaluetteJojen mukaan oli joka kevät Oukuunotlamatla vuosia 1863 Ja -67) näitä kutojallarla yhä enenevässä määrässä, alkaen 3:sta v. 1859 Ja päättyen 3l:een v. 1868. Syysm3rkk.inoilln 1859-1866 suunta on, vaikkei yhtä säännöllisesti, jokseenkin sama (v:iltn - 62 ja - 63 ei ole merkintää): alkulukuna on 2, viimeksimainitun vuoden kutojatarmäärän ll II, - Suomettarcn uutinen v:lta 1855 on n:ossa 13. 80. Ks. muisl. 20 tässä luvuS!Ia. 81. Kts. myös Voionmunn 1'ampereen kaup. historia II, s. · 206.

158 82. n osa, sivut 38-39. 83. Reln, Statlsllsk teekning ele. s. 141. - Tosin oli huonompiaklo läänejä. Mlkkelin kaupungissa itsessään käsityöläisiä sitä vastoin oll liikaakin (ks. tömän lu vun mulst. 98). 84. Voionmaa, Tamp. kaup. hlst. II, s. 272. 85. Esityksessä (samolnkuin 1 liitteenä olevassa taulukossa) n oudatetaan eri käsityöammatteihin nähden suunnilleen samaa jaotusta ja jllt·jestysUI, mitä Tampereen kaup. historia (II osa, s. 299) virallisen teollisuustilaston mukaan käyttää. 86. Voionmaa, vastam. teos, s. 316. 87. • Ensimmäiset kellot tuotiin markkinoilta, varsinkin Mikkelistä Ja kaupunkien kaupplailta•, kertoo Tuoblno. • Ne olivat seinäkelloja ja aluksi vain rikkalmmllla oli taskukello.• KirJoitus •Asikk,lalsten kaupasta j .n.e.• julkaisussa Hämeenmaa VI, s. 252. - Erityinen kellosepp5kin Csavonllnnolainen) nähdään kerran markkinalueltelossamme. 88. Värj!lrlsodan valheita valaisevat scur. asiakirjat: Malmströmln ha k. järj.- oik. pklrJ. 18. 9. 39 (§ 2); järj.-olk. päätös ilmenee vatn sena3tln 6. 2. 41 M:n valltukseen antam. päätöksestä (val\looark., Co!. 132); Ammondlin valitus Mlkk . lääninbalt. saap. kirjeissä n:o 675 ja 676 v. 1839 ja kuv. päätökset 20. 12. 39 ja 14. 3. 40 (konsepllklr joissa) (Hämeen!. maak.-ark.); senaatin päätös Malmströmin valltuksesta: IääninhalL kirjekonsepti n:o 520 v. 1841 (Hämeen!. maak.-ark.), ks. myös toiseksi main. asiakirjan; Ammondtin uusi yrit.ys: jiirj.-oik. pk. 21. 9. 46 (§ 2); scur. yritys: järj.-mies Eskelinin kirje kuvernöörille (jarj .-oik. kons.- kirja 8. 4. 49); Nybomin ja Scbönqvistin valitus kuv.-virastolte (hakemuksen tulon :o 170) Ja kuv.-vir:n päätökset n:o 342 Ja 648 v. 1849 (Hl. mk.-ark.); /Utlbergin ammattlhak. ja kuv. päätös (n:o 1216) 7. 9. 4.9 (sam. ark.); Hukkasen ja A:n klcltonn. 27. 3. ja 18. 5. 50 sekä kuv:n päätökset 321 ja S99 v. 1850 (sam. ark.); H:n ja A:n virka--avun anomus (hak. 649) j:l kuv:n päätös (N:o 1174) v. 1850 (sam. a rk.). a9. H akcmukset 10. 10. ja 22. 11. 1853 sekä 22. 3. 1856 ynnä kuvemööt•in päätös 453 v. 1856( Hl. maak.-ark.). 90. E ttei vllrjärikamppailu kumminkaan ollut mitään yksinomaan mikkeliläistä, sen lodi~ta~ Mikkelin läänin kuvernöörille v. 1852 jäteuy hakemus (n:o 509), jossa mikkeliläinen vllrjäri Skönqvist (!) valittaa Savonlinnan maistraatin veivoittaneen hänet ottam:~an 3las varjärllllkkcen merkiksi asettamaosa kilven (HI. mk.-ark.). - Ks. lisäksi Voionmaan Tampereen kaup. historian 11 osan ss. 321-323. joiden mukaan mainitussa kaupunglss:~kin vanhat värjärit hongoittelivat tulokkaita vast:>an. 91. Suomet3r 14, 1853. 92. Voionmaa. Tamp. kaup. hist. II osa. s. 334. 93. Borg~ T. 25, 1848. 94. Voionmaa, emt. II, s. 334. 95. Reunahuomautuksena käsikirjoitukseen!. 96. JärJestysoikeuden pöyUik. 4. 10. 1843 (§ 9). 97. Voionmaa, emt. II, s. 348. 98. Sama, s. 310. - Mikkeli oli ntitll kaupunkeja, JOISS3 väkiluvun lisääntyminen oli Illan hidas kyetäkseen kohottamaan käsityöläisten elämismahdollisuuksla. Kun vuoden 1860 päättyessä väkiluku oli 705 henkeä, oli käsityöläisiä 69, stis 1 käsit. noin 10 asukasta kohti, ja alk!.lisemmin suhde oli ollut vielä hullumpi (j!irjestysmiehen raportti kuvernöörille vv. 1856-60, konseptikirjassa 10. 9. 1861 n:olla 289). Viittä vuotta myöhemmin väkiluku oli kasvanut 815:cen, mutta käsityöläisten määrä alentunut 48:aan (Järjestysm. raportti vv. 1861-65, laadittu 17. 9. 1866). Jo edellisessä raportissa järjestysoikeus oli Ilmoittanut: •Hyvinvointi kaupungissa on kii•ilyöläisluokan keskuudessa alkanut a lentua, syynti

159

osittain puuttuva työnans!o, osittain ja pääasiallisesti puuttuva ahkeruus ja huolellJsuus suurimmllssa osassa käsityöll!isUb. 99. Voionmaa epäilee, oliv.1lko markkinaliikemiesten luetteloihin teht~itten edustajiksi merkityt multa kuin kulku- tai kuormakaupp!aita, )Otka vain tehtaitten valrnlstclta myömällä aiheuttivat luetteloon tehtaan nimen (esim. Porsaskoski, Nuutajärvi, Finlayson, Suotniemi tms.). 100. Kts. teokseni siv. 26. Kuitenkin on todennäköis tä, että näillä kahdella ruukilla, kuten ehkä jo!Jlak!n muillakin, on edelleen ollut Mikkelissä vakituiset rautavarastonsa, joista Thoreld v. 1835 tietää kertoa. 101. Voionmaan käsitystä (ks. muist. 99) vahvistanee cs!m. toteamus, että Someron tehdasta kerrankin edusti seitsemän miestä, määrä, jonka vahvuista tehtaan et voine ajatella omista mleb!stään lähettäneen. 102. Raast.-oikeuden pöytäkirja (19. 3. 1866, 3 §), Joka koskee jotain tappeluasiaa, mainitsee v:n 1866 kevätmarkkinoilla nl!ltll tuotteil3 loup!tcllcen jonkun KaukoJan miehen - kai kulkukauppias hänkin. 103. Olivatko nämäkään myöjät todella suoraan tehtaan lähettämiä, tästä seikasta katso muistutusta 89. Huom. myös s. 68. 104. Täällä valmistettiin m.m. myös pikell, p!klöljyii, tököttiä, puuviinaa, kärrynvoidetta, klmröök.klä, hartsia ja tärpät\lä. Kun syksyllä 1863 oli Hännilän tehtaan valmistella markkinain ajaksi järjestetyssä näyttelyssä, antoi niistä Mlkkelin Viikko-Sanomia (n:o 9 v. 1864) scura3"an arvostelun: • Hännilän ruuk!n valmistamat teokset eivät suotta olisikaan saaneet kiitosta sekä Suomessa. että ulko-ma!IJa, jos eivät olisi paraammlsta paraita•. - Suurin osa niistä 1.000 tynnörlstä tcrvaa, 1.000 leiviskästä hartsia ja 30.000 pöntöstä kimröökkia, jotka malslra3lin v. 1868 antaman tiedon mukaan vuosittain vietiin etelään Mlkkc!Lstä (ks. muist. 119), oli arvattavasti Hännilästä (maistraatin raportissa vuosilta 1861-1865 ma!nltann vesitse kuljetettavien pääv!entltavarain joukossa Hänniilin terva ja pikl (ks. mulst. 59). Mutta Qvlstlllä oli pysyväkin myömämiehensä Mikkelissä, joku kaupungin kaupp!alsta (ks. s. 88). lOS. Hartman Porvoon historiassaan (ss. 587 jo 58.8) kertoo, että m .m. Etelä-Savon maalaiskaosa vietti 1800-luvun puollv!llissll melkein poikkeuksetta (?) osti tarvikkeensa suoraan Porvoosta, jonne se samalla möi omia tuotteitaan, puutavaraa, viljaa sekä hampun ja pcllavan siemeniä. Eriiästä Mikkelin Viikko-Ss.noma!n uutisesta v. 1861 (ll:s n:o) ilmenee, että mainitun vuoden tammikuussa kymmenen kangasniemeläisiä oli käynyt Loviisasta suoloja noutamassa. 106. Kuinka paljon tavaraa tuollaisiin veneisiin mahtui, selviää maistraatin 3. 9. 1868 (pöytllk . § 149) antamasta satamarahataksasta, j:mka mukaan veneet jaettiin maksuun nähden kolmeen luokkaan: 200-250 lynnörin velolsiin, 251}---500 tynnörin vetoisiin ja sellaisiin, jotka kuljettivat yli 500 tynn. suoloja. Käytettiin myös lotjia, jotka kai olivat vielä tl!avampia. Siltarahojen kantokirjasta näkyy, että Savonlinnan ja L appeenrannan kauppiaat toivat syysmarkkinoille mllloln puoli, milloin kokonaisen, milloin kaksikin venelastia kauppatavaraa. Teoksessa •Finland Cramstäldt i teckntncar• (s. 194) kertoo Z. Topelius. että •kolme satamalaitur1a on rakennettu veslll!kennettä varten• M.ikkeliin. (Teos 11m. vv. 1845-52). 107. Selitystä voinee kuitenkin etsiä m.m. Kuopion omista suuris:a markkinoista, jotka llenevät tuottaneet tarpeeksi. 108. Ks. teokseni sivuilta 26 ja 82. 109. Suometar 14, 1856. 110. Siltarahaluettelot osoittavat, että 1860-luvun loppupuoliskolla Mikke!!n kauppiaat ,syrjäytlivi.it toiset huomattavat S\40lanhankkijat, Lappeenrannan ja Savon!!nnan l<auppiaat, tai ainakin kovasti kilpaili vat näiden kanssa.

160 111. Suometar 13 ja 41, 1855. 112. Borgå T. 79, 1850; Suometar 12, 1854. - • 1850:n paikkeilla oli kahvi Pertunmaalla vielä hyvin harvinaista. Joissakin rikkaimmissa taJoissa sitä vähän käytettiin. Helsingistä toivat isännät naulan verran kahvia, ja se riitti pitkäksi aikaa.• Uotila, •Pertunmaalaisten k aupasta• . Hämeenmaa II, s. 215. - Mikkelin ruununvouti kuitenkin ilmoitti jo 1835 k ihlakuntalalstensa vaihtaneen Pietarissa ja Porvoossa tuotteitaan kahviin (ks. s. 24). 113. Mikkelin Viikko-Sanomia 10, 1864. Ks. muist. 104. 114. Borgå T. 25, 1848; St M. Ann.-Biad 15, 1862. 115. Viborg 21, 1857. 116. Mikkelin V.-S. 12, 1864; Suom. 13, 1855. 117. Lieneek<> sitten Suomettaren keholtuksen ansiot:>. ollut, että seur. syksynä markkinoilla jo oli mikkeliläinen vastaperustetun nahkatehtaan omistaja. 118. St M. Abi. 15, 1862. 119. Kokonaiskäsityksen saamiseksi Mikkelin kaupungin kaupan laajuudesta 1860-luvun lopulla lienee syytä ottaa tähän luettelo, jonka maistraatti esitti useinmain itussa lausunnossaan 7. 9. 1868 (maistr. pöy\äk. § 151) ja josta otteita on edellä eri yhteyksissä esitetty. Sen mukaan Mikkelistä ja Mikkelin kautta vietiin vuosittain ~alaspäin• (enimmäkseen ei Saimaan kanavan kautta) seuraavat tavaramäärä! : 10.000. • Palvattua lihaa, raavaan ja lampaan ....... . leiv. 10.000. Teuraskarja!l ................ .. ..... ...... .. . kpl. 1.500. Hevosia, tytl ja ajo sekä juoks ija . . ...... • ... kpl. 15.000. Lampaannahkoja .. ... , , .. . .... . .... . ....... . kpl. Vasikannahkoja . . ............. . ..... , ... . .. . kpl. 10.000. Lehmänvuotö ... .. ........ . ...... . ...... . . . . kpl. 6.000. 1.000. Ketunnahkoja ... . . .... . .. . .... . . .. . . .. .... . . kpl. Jäniksen ja oravan nahkoja .... . .. .. • .. • ... kpl. 8.000. 12.000. Lintuja .. . ..... . .. . ...... . . . .. . . .......... .. . paria • 6.000. Harjaksia . . .. .. . . . . . . ....... • . . .... • ... lciv. 60.000. Voita . . . .......................... • . . ..... · · · leiv. 20.000. Talia .. . .. ... ...... ............ . .... .. .... . .. leiv. Pellavan ja hampunsiemeni.~ .... . .. ... .. • ... tynnöriä 1.000. Te.rvaa . .. .... . . . ..... . ..... , .. . . . ...... . • . . . tynnöriä 1.000. 100.000. Lumppuja . . .. ... .. .... . .. .. ............ .. .. . leiv. 20.000. Luita . ... .. ... . . . . .. . . .............. . .. . leiv. leiv. 1.000. Ha rtsia . . ..... . ....... . .... . .... ...... .... .. . Kimröökkiä ............ . . ... . . . .. .. . .... . . . . ptinttöä 30.000. 500.000. Kattopäreitä .... . .. . .... . , .... . • . . .. . .... • ... kpl. 6.000.• Rimoj a eli telinepuita ... . . . ..... . . . ........ . kpl. 120. Entinen Rothen liikkeen matkustaja kertonut isälleni. - Myöhemmin, 1880:n vaih eilla, oli (mikkeliläisen kamreeri V. A. Rönnmarkin kertoman mukaan) kojukauppiaan keskimääräinen bruttotulo kevätmarkkinoilta !;.-6.000 mk ja syysmarkkinoilta (loripätviitä) 2.- 3.000 mk; muuan Mikkelin suurimmista kauppiaista, A. Pylkkänen, sai samoihin aikoihin kevätmarkkinoilta vähittäiskaupalla 20.- 30.000, tukkumyönnit erikseen. (Kaikki edellämain. markkamäärät, my()s Rothen, ovat • vanha3• rahaa.) Ks. myös VI lukua. 121. Pormestari Nygren kuvemöörille 31. 8. 1868 (maistraatin kirjei!iljennöksissä). - Käsitellessään •Saimaan vesistön höyrylaivaliikenteen 100-vuotishisforiassaan• (s. 372 ja seurr.) Mlkkelin höyryl.- liikennettii K. I. KarUunen mainitsee Mikkelin ensimmäisiksi omiksi h.-lnivoih:si crä:in

161

yhtiön 'omistaman Mikon ja kaupp. Aatu Pylkkäsen Pontuksen. Mikkoa ilmeisesti tarkoitetaankin sillä böyryveneellä, jonka porm. Nygren vuosilta 1861-65 kuvernöörille lähettämässään raportissa (pälv. 1?. 9. 66) kertoo ostetuksi Mlkkelll.n. Mikko mainitaan myös S. Vir. lehden markkinauutisessa 6. 10. '66 (n:o 79) · mikkeliläiseksi laivaksi. Kuitenkin on Mikkelissä ennen Pontusta ollut hl., josta Karttusella ei ole tietoa, nim. J. Pylkkäsen ja A. Paasosen omistama Saima, joka Mikon ohella ilmoitetaan kuv:lle Nygrenin raportissa 28. 10. 68 (kons.-kirjan n:o 842). Salman ja Mikon se kertoo kummankin kulkeneen Mikkelln ja L3uritsalan vällä 3:sti viikossa edestakaisin . Saiman muistaa hyvin myös kirjailijatar Hilma Pylkkänen, Juhana P:n tytär, joka on kertonut sen kulkeneen Pietarissa saakka. - Isäni A. Westerholmin vuosisadan lopulla alkaneelle ja laajaksi keh ittyneclle laivanvarustajatoiminnalle Karttunen omistaa perusteellisen ja myötätuntoisen esittelyn, jonka eräissä yksityiskohdissa valitettavasti kuitenkin myös olisi oikaisemisen varaa. 122. Järj.-mies Landgren 20. 8. 1862, kons.-klrjassa n :o 269. 123. Järj .-olkeuden kotipaikkoihin nähden muuten vaillinaisesta 1857:n kevätmarkkinaluettelosta ilmenee, että silloin oli kauppias Naantalista. 124. Tehty prof. Böckerllle 5. 1. 1835 (asiakirja valtionarkistossa; II osa, fol. 296). 125. Topelius, Finland framst. 1 tecknlngar, s. 194. Suom. 14, 1856; Suomen Julk. Sao. 28, 1863.

V L:UKU. 1. Mikk. Viikko-San. 9, 10 ja 34 1864. Uotila, •Pertunmaaiaisten kaupasta>, .!{ämeenmaa II, s. 208. 2. Mikk . v.-s. 14, 1864. 3. Konseptikir)assa. 4. • Höltän kylästä sanottiin lähdetyn j oka talosta (nim. Heinolan ja Mikkelin markkinoille). Talojen ja torppien isännät etupäässä kävivät markkinoilla. Renkejä oli myös mukana - - - - - - -. Emäntä ja nalspalvelijat kävivät etupäässä syysmarkklnollla. Rupesivatpa palvelijat sittemmin vaatimaan jo palkkasopimusta tehtäessä, että talosta oli annettava maksuton kyyti ja aika syysmarkkinoille.• Uotila, •Pertunmaalaisten kaupasta•, Hämeenmaa II, ss. 207-8. - Miesten, naisten ja lasten markkinoillakäynneistä kertovat Uotila ja Tuohioo (•Asikkalaisten kaupasta j.n.e.•, Hämeenmaa VI, ss. 226- 7) suunnilleen samaa . Härkäm.i ehistä puhuu Tuohino (main. kirjoitus ja julkaisu, s. 227). Mahdollisesti tapahtui jo syysmarkkinoilla myös palvelusväen pestausta (Suometar n:o 41, 13. 10. 1854: • Viimekuun loppu- ja tämänkuun alkupyhinä on täälläkin ollut taas palvelusväen pestaus vallan päällll.» Ks. myös s. 16 ja I l. 22. muist. 5. Hf. Tidn. 24, 1847; Mikkelin V.-S:Ien n:ot 39 sekä 10 ja 12 v. 1864. 6. Maistraatti nim. väitti v. 1867, että kaupunki •markkinain aikana majoittaa, ruokkii ja huvittaa ainakin kynunenentuhatta henkeä• (pöytäk. 13. 5., § 85). - Kallio, Muutamia piirteitä j.n.e., ss. 13 ja 23. 7. Suom. 41, 1855; Borgå T . 79, 1850. 8. Raast.-oik. pöytäk. 21. 3. 1865 (§ 4) ja 27. 9. 1885 (§ 3), esim. 9. Historiall. Aikakauskirja 1936, n:o 4 (s. 279): >Lääninkamreeri P. G. Svinhufvud j.n.e.•, kirj. Timari Heikinheimo (sitaatti S:n Gottlundille lähettämästä kirjeestä). 10. Herännäisyyden historiassaan (II osa, s. 334) kertoo Rosendal Paavo Ruotsalaisen Mikkelin markkinoilla käynnistä (noin v. 1839), jolloin Paavo tahallaan, jottei näyttäisi ulkokultaiselta, oli ottanut muutaman ryypyn, 11

162 synnyttäen siten pahennusta sen puolen hecännäisissä, jotka eivät esiintymisen tarkoitusta ymmärtäneet. Seurauksena olikin, että hänen kannattajiaankaan ei täällä päin myöhemmin haluttu kuunnella. (Teos painettu Oulussa 1905.) - Renqvistlstä Suometar 14, 1853. 11. Mikk. v.-s. 11, 1864 ja maistraatin konseptiki~ja 24. 9. 186S; M.V.S. 12, 1863. 12. Sama 40, 1863; Suom. Julk. San. 79, 1860; St M. Abi. 10, 1862. 13. St M. Abi. 15, 1862; Suomen Julk. San. 28, 1863. - Järjestysmie-

hen ulkolaisista matkustajista laaUmissa luetteloissa on usein mainittu musikantteja Preussista, Hannoverista, AnhalUsta, Ruotsista, p armalaisia posetlivareita, ruotsalaisia •aktöörejä• ja •aktriiseja• (näyttelijöitä) y.muita (konseptikirjoissa 1. 3. 1849, 3. 4. 1849, 6. 4. 1850, maalisk. 1852 ja 1853). 14. Edelliset talvimarkkinoilla 1852, toine.n talvim. 1853, jälkimmäinen talvim. 1859 (llikkeenharjoittajain luetteloista). 15. Mikk. V.-S. 12, 1884. 16. Lilkkeenbarjoitt. luettelon mukaan. 17. Maistr. pöytäk. 19. 3. 1866 <§ 2). 18. M.V.-S. 39, 1864; Suomen Viran. Lehti 79, 1866. 19. Ks. s. 41 sekä muist. 8 lll luvussa. - Kaupungin markkinataksat käyttävät nimityksiä •Katte och Piitinä Kokerskor• tahi >Kaffe och Sbitttngs kokare• ym. Piikkinällä tarkoitetaan siirapinsek:llsta kuumaa vettä. 20. Hytönen, Suomen valtion paloviinapolitiikka vv. 1826-1866, s. 67. 21. Järjestysoikeuden konseptikitjassa raportti kuvernöörillc vv:lta 1856-60, laadittu 10. 9. 1861, konsepti n:o 289. Samoin maistraatin kons.kirj. rap. vv:lta 1861-1865, laadittu 17. 9. 1866. 22. Läänin kuvernöörin ravintola-asiasta 17. 10. 1838 antama päätös selviää järjestysoikeuden papereista. Ravintola-anomuksensa tueksi Hukkanen oli esittänyt laulamies H imaisen Ja herastuomari Paunosen antamat todistukset omasta ja vaimonsa entisestä toiminnasta tällä alalla, jotka todistukset ovat järjestysoikeuden tuomiokirjassa v:lta. 1838. Tanssisalista järj.-oik. pöytäk:ssa 27. 4. 1842 (§ 2). 23. Suur- Savon tuomiokunnan tuomarin kirjelmä (tuJon:o 121) Mikkelin 1. maaherralle 16. 12. 1831; tälle saapunut Turun 1. maaherran kirjelmä (tulon:o 3) 23. 1. 1832; vielä samalle saapunut Hämeenlinnan maaher ranviraston.kirjelmä (tulon:o 9) 7. 2. 1832; Mikkelin lääninhallituksen kirjelmä (lähtön:o 454) 22. 2. 1832 Suur-Savon tuomJok. tuomarllle (kaikki Hämeenlinnan maak.-arkistossa). 24. Hänen •nimistönsä• muuten on yhtä kirjava kuin hänen maallinen vaelluksensakin: milloin hän on Aqvelioa, milloin Aqvilina, toisinaan hän on Hensen, toisinaan Heintzen, vieläpä Heintsein tai yhtä hyvin Heintze. 25. Voionmaa, Tampereen kaup. historia II, s. 276. 26. Järj.-oik. pöytäk. 31. 10. 1842; kuvernööri Boijen päätös 10. 3. 1843 järj.-oikeuden papereissa; järj.-oik. pöytäk. 9. 8. 1843 (§ 4). 27. Järj.-olk. pöytäk. 15. 4. 1846 (§ 7); 26. 11. 1846 (§ 1); 7. 8. 1847 (§ 1); 28. 12. 1848 (§ 1). 28. Järj.-oik. pk.. 10. 12. 46 (3 §), 17. 12. 46 (§ 10) ja 29. 7. 47 (§2); 26. 11. 46 (§ 1), 17. 12. 46 (§ 10) ja 21. 10. 47 (§ 1); kuv. Thesleffin kirje järj.-oik:lle 27. 2. 50 öärj.-oik. pap.) ja järj.-mies Eskelinin kirje kuv:Jle 6. 4. 50 (jälj.); järj.-oik. pk. 3. 12. 57 (§ 1); 16. 2. 60 (§ 5); 2. 5. 63 (§ 4); maist. pk. 17..7. 65 <§ 4) ja 12. 2. 65 (§ 4); s:n 2. 5. 64 (§ 4) ja 9. 5. 64 (§ 4).

- Pirttiniemen kylpylaitoksesta on valaiseva kirjoitus alkak.-lehdessä Otava v. 1916: • Mikkeli kylpylaitoskaupunkina puoli vuosisataa sitten• , kirj. YrJö Val jakka.

163 i.~.

Hytönen, Paloviinapoiitiikka, s. 205. 30. Järj.-oik. pk. 13. 2. 54 (§ 3) ja 17. 6. 63 (:§ 4); maistr. pk. 21. 11. 64 (§ 8); järj.-oik. pk. 12. 2. 63 <§ 4); maistr. pk. 7. 10. 67 (§ 204); s:n 13.2. 67 (§ 23). - 1861 (järj.-oik. pk. 20. 6., § 9) myös viskaali Andersin oli pyrkinyt oluenpanljaksi, mutta ei liene saanut lupaa. 31. Järj.-oik. pk. 15. 12. 1859 (§ 5); maistr. pk. 23. 1. 67 <§ 8), 29. 4 . 67 <§ 62) ja 16. 12. 67 (§ 39). - J ärj .-oikeaden 23. 1. 1868 läänin kuvernöörillc . lähettämän kirjelmän mukaan oli Mikkelissä silloin kolme ravintoloitsijaa: Nyholm, Tillman ja ·Ramstedt ()<onseptikirja). 32. Ks. lii 1. ll. ja 12. muist. 33. Kuv. Thcsleffin kirje järj.-oik:lle 27. 2. 50 (tulon:o 24). - LääninhalL diariosia (Hämeen!. maak.-ark.) näkee järj.-oik:n lausunnon saapuneeksi huh!ik. s.v. (n:o 55), mutta itse lausunto on kateissa. 34. H!. T. 82, 1842. 35. Kallio, Muutamia piirteitä ele., s. 22. 36. Tässä muodossa laulun esitti yleisradiossa 13. 4. 1945 vanhan Mikkelin seuraelämää kuvailevassa pakinassaan päätoim. T. Viljakainen, joka sen lauloi sävelmällä, mikä on tuttu esim. vanhasta sotilaslaulusta • KonstanUinooppolin portin päällä on Turkin keisarin kuva•. - Runonpätkä ei • tieteellisesti• katsoen liene nimenomaan Mikkelin markkinoista. Prof. Väinö Salmisen suullisen ilmoituksen mukaan toiminta siinä tapahtuu myös milloin Kausalan markkinoilla, milloin Oulun asemalla, milloin • Lahren statsuunalla•. Laulu on souvarien tekemä, jotka ovat siihen säkeistöiä lisäilleet., ja lienee alkuisin vasta 1880-luvulta. 37. Järj.- oik. pk. 21. 9. 1846 (§ 1); maistr. pk. 2. 3. 65 (§ 2); s:n 2. 3. (§ 5) ja 27. 3. 65 (§ 1); s:n 15. 2. 65 (§ 2). Ks. myös muist. 24 IV Juv. 38. Turun maistraatin 4. 1. 1842 päiväämän ja Mikkelin läänin kuvernöörin välityksellä Mikkelin järjestysoikeudelle saapuneen luettelon mukaan. 39. Kuvernööri Boijen k irjelmä järj .-oikeudelle (tämän papereissa) 2. 3. 1842. Tämän johdosta päättivät kaupunkilaiset järjestysoikeudessa (9. 3. 42, § 3) sall!a vieraitten ravintoloitsljain harjoittaa liikettään vielä lähestyvillä kevät markk inoilla, mutta heidän lukumäärästään ei ole tietoa. 40. Eiköhän itse Billing liene kuitenkin ollut jo vainaja? 41. Järj.-oik. pk. '27. 9. 1841 (§§ 5 ja 7). 42. Järj.- oik. pk. 3. 12. 18'57 (§ 2). 43. 25:s n:o. · . 44. Raastuvanolk. pk. 31. 1. 1865 (§ 1). 45. Hytönen, Suomen valtion paloviinapolitiikka vv. 1826-1866, ss. 122-130. 46. Finlands oil. stalistik II, ekon. tillstånd, 1-2, s. 288. 47. Vib. T . 25, 1867. 48. Mlkk. V.•S. 11, 1863. 49. 70, 1863. 50. Kts. muist. 46. 5 1. Järj.-oik. pk. 7. 10. 1847 <§§ 3, 5-10, 12). 52. S:n 19. 6. 1849 (§§ 4 ja 5), 11. 11. 1851 Ja 20. 9. 1859 (§ 1). 53. Samoin 17. 12. 1846 (§ 2); Suometar 42, 1851; järj.-oik. pk. ll. 3. 46 (§ 4); malstr. pk. 5. 12. 64 (§ 1). 54. Järj.-oik. pk. 27. 2. 1849 (§ 6) viittaa bevoskaupan pitoon Ristimäellä, samoin maistraatin kuulutus, mitä oli • vaarlnotettnvna kolmanneksi markkinapäiväksi• 1868 (konsep\ikirja). 55. SUom. Julk. San. 79, 1860. 56. Kuv:n kirje järj.-oik:lle 21. 9. 1861 (järj.-oik. papereissa). St M. Abl. 15, 1862, M. V. S. 39, 1864.

164

57. Reiherln tappelunhalusta kertoo W. Söderhjelm Runeberginelämäke rrassaan (ll osa, s. 433). Helsinki 1908. 58. s. J ulk. San. 79, 1860. Raastuvanoik. pk. 28. 11. 66 (§ 6) j a 12. 11. 67 (§ 294). 59. Suom. 43, 1857; S . Julk. San . 28, 1863; S uom. 13, 1855, s:n 13, 1857; St M. Abi. 15, 1862; Mikk. V.-S. 12, 1863; kuv. Boijen kirje (ruotsinmaalaislsta) 22. 3. 47 järj.-oikeudelle (tämän klrje.k okoelm. n:o 27). - Hevoshuij austa j a yleensä omaisuusrikoksia sekä markkinoilla e ttä muualla valaisevat Uotila (ss. 210-21 1) ja Tuohino (ss. 233-4 ja 254); ks. kirjalll- · suusluettelosta. 60. Ks. s iv. 118; s:n 46. mu istutuksessa mainitun virall. tilaston siv. 300. 61. Järj.- oik. pk. 11. 3. 1851 (§ 4) ; kaupungin tilikirjoista 1865. 62. Selviää muist. 56 mainitusta kirjeestä ja j ärjestysmies L9ndgrenln sotnikka Goluboffllle 14. 3. 1862 läh. kirjelmästä (konseptikirjassa n:lla 86). 63. Järj.-oik. pk. 12. 9. 42 (§ 4); 29. 5. 43 ja 5. 7. 43 (§ 5); maistr. pk. 23. 5. 64 (§ 2); s :n 25. !. 68 (§ 15). 64. J ärj.-oik. pk. 19. 6. 39; 13. 12. (11 ?) 41 (§ 9) ; 14. 5. 47 (§ 4) ; 18. 11.47 (§ 10), 30. 9. (§ 1) j a 6. 10. 51 (§ 1). 65 . Maistr. konscptlk ir.ia v:lla 1867. 66. St M. Abi. 15, 12. 4. 1862. 67. Helminen (Syysjuhlat, s. 22) tietää m ikonpäivän ajan ennen vanhaan olleen samalla kihlamarkkinain (joukkoklhlauksen) alkaa. - K~ vätmarkklnat näyttävät tässä suhteessa ainakin Mikkelissä jo 1830luvulla muodostuneen vilkkaammiksi, mikä tämänluontoisten asiain kannalta onkin ymmä rrettävämpää. 68. Ks. Veikko Ruoppilan kirjoitusta • Suomalaista kielimaanticdettä> aikakauskirja Virittäjä n 1. vlhkossa 1944 (painop. Helsinki). 69. Selfridge, Kaupan voittokulku, s. 141. 70. Mikk. Viikko-San. 39 ja 40, 1864. 71. Finl. Allm. T. 70, 1863. 72. Mikk. V.-S . 12, 24. 3. 1864.

VI LUKU. 1. J ärj .-oik. pk. 11. 8. 1838 (§ 1). - Näitä maksuja, joitten oikeutu> pet·ustui jo Ruotsin aikaan, oli sUJotn nähtä västi muutamin paikoin k:innettu milloin mitenkin, Ilman edeltävää täsmällistä taksoitusta, koskapa tuon ajan loppupuolella kaup pakollegl kirjoitti Kymenkartanon 1. m aaherralle, että oli valmistettava taksa kojurahoj"en (ståndpenningar) nimisenä markkinakauppiaUta j a - käsityöläisillä kannettavan maksun laskemise.ksl. L iian korkellla maksullla ei ollut estettävä niitä, jotka halusivat markkinoita hyödykseen käyttää. - Kymen!<. 1. maaherran kirjelmä Loviisan ja Porvoon maistraateille (n:o 1055) 6. 8. 1802 sekä kauppakollegille (n:o 1365) 4. 10. 1802 (Hämeen!. maak.-arkistossa). - Aikaisemmin, ainakin keskiajalla, oli ruunukin kantanut markkinamaksuja (Voionmaa, Suomalaisia keskiajan tutkimuksia, ss. 329 ja 330. Porvoo 1912). 2. Kuvernööri Cronstedtiri kirjelmä 6. 9. 1838 Oärj.-olk. papereissa). 3. Sen mukaan Mikkelillä oli •muilta kaupungeilta n autittavan etuuden mukaan• oikeus kantaa maksuja •kauppakoppeleista (ståndeista) ja kauppapuodeista markkio~illa• . 4. Järj.-oik. pk. 12. 3. 1839. 5. S:n 2. 11. 1839. 6. S:n 21. 9. 1840 (§ 1).

165 7. S:n 25. II. 1840 (§ 1). Hopearuplan arvo ::: 4 mk, mikä nykyään on kerrottava monella kymmenellä. 8. S:n 20. 12. 1841 (§ 3). 9. S:n 5. 12. 1842 (§ 3) ja 20. 12. 1843 (§ 1). 10. Kts. siv. 115. 11. Järj.- olk. pk. ll. 12. 1844 (§ 5). 12. Taksoituspäät<is S. 12. 1845. 13. Ks. s . 113. 14. Järjestysoikeuden pöytäkirja 8. 3. 1849 C§ 1). 15. Toripäivillä v. 1867 kaupungin porvarit saivat alennusta puolet kalkista tori-, paikka- ja puolivuokrista (malstr. pk. 21. 9. 1867, § 203). SeurlUivUla toripäivillä tämä aJennus evättiin (maislr. pk. 16. 9. 1868). 16. Ks. s . 109 ja V luvun 17. mulsl. Myös malslr. pk. 27. 3. 1865 (§ 1) ja 29. 9. 1866 (§ 2). 17. Malstr. pk. 31. 3. (§ 2) ja 9. 4. 1866 (§ 2). 18. Seuraavat luvut perustuvat kaupungin tlleihin. 19. Torlpälvät, joille ei vieraHa kauppiaita, tehtailijolta eikä käsityöläisiä saanu t tulla. 20. J ärj.-olk. r aportti kuvernöörllle v:lta 1860 (laadittu 30. 8. 1861, konseptikirjassa n:olla 275). 21. Järj.- oik. pk. 3. 11. 1862 (§ 1). 22. S:n 17. 6. 1863 (§ 1). 23. Vlskaalin kaupplaii\JI itsellään keräämien tietojen mukaan (viskaalln kirje järjestysmiehelle 22. 6. 1843, konseptiklrja~ n:olla 9S). Viskaalln sanontaa •årliga rörelse Capitab voi tulkita toisinkin, mutta sana •Arllga• tuntuu viittaavan liikevaihtoon paremmin kuin pääomaan. - Manllaalikirjojen mukaan Mikkelissä oli main. vuonna 4 kauppiasia ja 1 hyökkäri. 24. Myöhemmistä ajoista ks. IV luvun 120. mulst.

VII LUKU. l. Pappissäädyn pöytäkirjat vv. 1863-1864 valtiopäivillä, 1 osa, ss.

71, 79, 353--361, 496-502. 2. Porvarissäädyn pöytäkirJojen U osa, ss. 344-3~~. 3. Aotelissäädyn pöytäk. rv osa, ss. 67-70. 4. Talonpoikalssäädyn pk. II osa, ss. 92-98 ja 646. 5. Kuvernöörin kirjelmä maistraatille 16. 6. 1864 (maistraatin papereissa). 6. Kirjejäljennös malstraatln papereissa. 7. N:o 73. - Tuntuukin siltä kuin tämä kirjoitus, Jow jo aikaisemminkin (s. 137) on käsitelty; olisi maistr aatin, siis Itse asiassa porm. Nygre nln, taholta läh töisin. 8. Kuvernöörin kuulutus 21. 11. 1866 maistraatin asiakirj oissa. 9. Malstr. pk. 13. 5. 1867 (§ 85). 10. Kuvernöörin lruulutus 13. 8. 1867 maislr. asiakirjoissa. 11. Maistr. pk. 1. 4. 1868 (§ 52). 12. Valtiovaralotolmituskunnan kirjelmä Mikkelin llilnin kuvernööritie 11. 6. 1866 (maistr. asiakirjoissa). 13. Kuvernöörin kirjeet maistraatille 25. 9. 1867 ja 3. 1. 1868 (maistr . asiakirjoissa). 14. Mikkelln torlpälvätkin olivat viel.ä tämän vuosisadan alussa verr attain väkirikkaat ja ne kulkivatklo tavallisessa kielenkäytössä markklnaln nimellä. 15. Ks. s . 118 ja V luv. 46. mulst.

166 16. Markkinoiden vaikutuksesta kaunokirjallisuuteen m•inittakoon eslme•·kkeinä Aleksis Kiven runo Anjanpelto, Juhani Ahon kuvaus Muuan markkinamies. Martli Merenmaan romaani Markkinat Kissapotissa, Artturi Leinosen näytelmä Markkinatori ja nimenomaan M i k k e 1 i n m a r k k i noista Joe 1 Leh t osen runoelma Markkinoilta maalle, joka on ikuistanut runoilijan markkinaelämykset kuluvan sataluvun

alkuvuosilta (• Rakkaiden Markkinoilta v. 1912).

muistojen>

sarjaa, julkaistu

kokoelmassa

HUOMAUTUKSIA TAULUKOIHIN. I T AULUKKO

(ss. 96-97) 1) KokkoJalaisia raasiseppiä (=karstantekijöitä), jotka lienevät olleet kotiteollisuudenharjoitt.ajia. e i ole yleensä otettu tähän laulukkoon, mutta tältä ·kohtaa sijoittelu jää epävarmaksi kaupungin luettelojen epäselvyyden takia. Vastatsenkin varalta huomautettakoon, että main. luettelot ovat usein epäselviä tai puuUeellisia joko kotipaikkaan ta i ammaWin tai kumpaankin nähden. Kaikilta markkinoilta ei luetteloja ole lainkaan tai ne ovat jokseenkin käyttöke1vottomia. - Kun 1860-luvulta joskus saatavina ole-

vat sanomalehtien luettelot markkinaliikkeenharjoittajista tavallisesti

sisältävät suurempia lukujä, kuin mitä olen kaupungin luetteloista sa~ nut, lienee syynä se. että, lehdet ovat laskeneet samannimisen ja samalla kotipaikkakunna!Lakln olevan henkilön a ina erikseen hänen myöntipaikkojensa lukumäärän mukaan, minä sitä vastoin lukenut yhdeksi. 2) Sulkumerkeissä vieraiden ja mikkeliläisten summa, ulkopuolella vieraat. 3) Tästä lähtien ovat liikkeenharjoittajien kotipaikat tuntemattomia, paitsi syks. 1857 ja syks. 1864, minkä vuoksi on tietämätöntä, kuinka monta on Mikkelistä, ku inka monta muualta, kuinka monta kokkolalaista, kuinka monta muuta raasiseppää. 4) M.m. 2. n ah ankauppiasta. 5) Pantu kokoon sekä markkinaluettelon että Mikk. Viikko-Sanomain 12. n :on (1864) nojalla, jotka monissa kohdin eroavat Epäselvyyttä aiheutuu sutäkin, että kaupungin luetteloissa ei aina - varsinkaan v:sta 1857 lähtien - mainita läheskään kalkkia ammatteja. 6) Koottu osittain kaupungin markkinaluettelon, osittain M.V.-Sanomain 40 n:on mukaan v:lta 1864.

7) Perustuu kokonaan Vib. Tldningln 25 n:oon v:lta 1867; siinä luetellaan kuitenkin vain vieraat li ikkeenharjoittaja!. Ma istraatin luettelossa on 2 lelpuria, jotka mahd. sisältyvät Vib . T:n mainitsemiin 23 rinkelinmyöjään. II TAULUKKO (SS.

98-99)

1) Tilastoon, joka osoittaa kauppiaiden lukumäärän ja kotipaikat, mikäli näistä seikoista tietoa on saatavissa järjestysoikeuden ja maistraatin laatimista luetteloista tai sanomalehdistä (Mikkelin V .-S:ista 1864 kev. ja syks., n:ot 12 ja 40, Vib. Tldnlngistä 1867 kev., n:o 2~). on kauppiaiksi otettu, ei ainoastaan ne. jotka on mainittu selvällä kauppiaan ~m-

167

mattinimellä, vaan myös hyökkärit (ruokotavarakauppiaat) ja muut, jotka merkinnästä päättäen tuntuvat parhailen soveltuvan kauppiaiden ryhmään (esim. k auppa-apulainen, kirjanpitäjä, hyökkärin tytär j.n.c.). 2) Suluissa olevat luvut tarkoittavat vieraiden j a mikkelil!.iisten kauppiaitten summaa, mikäli jälkimmäisten vuokraukset kaupungilta ovat tiedossa, ulkopuolella olevat vieraiden. 3) Arkangelista . 4) U.Kaarlepyystä ja Vienan Kemistä. 5) Kronstad\lsts. 6) 1 Kristiinankaupung!sta, 4 tuntemat!. paikasta. 7) 9 Venäjältä, 4 hyökkäriä luntematt. paikasta. 8) Tiedot Mikk. Viikko-Sanomain 12. n:osta 1864. 9) Osittain M.V.-S:ain 40. n:on v:lta -64, ositt. kaupungin markkinaluettelon mukaan . III TAULUKKO (SS. 100-101) !) · Hannoveristo. 2) Ruotsista. 3) Luult. Saksasta . 4) Samoin. 5) Ehkä ranskal. (Rungaldier). 6) Ainakin 2 suomalaista. 7) Luuli. kalkki Suomesta. 8) 4 Ruotsista, 1 Braunschweigista ja 8 Hannaverista (Vib. Tidn. 25, 1867). 9) •Eri pitäjistä• (Vib. T. s :n). 10) Luvut saatu Vib. Tidningin 25. n:osta, jossa on ammattiryhmittäiset (myös kauppiaiden) lukumäärät erikseen ·ja liikkeenh arjolttajain yhteissummat kotipaikoittain erikseen, mutta ei eri liikkeenharjoittajaryhmiä kotipaikkojen mukaan: mlkkeltläisiä ei tällä kertaa (kev. -67) ole mukana taulukossa. - Vuoden 1864 sekä kevät- että syysmarkkinoista saadut numerot perustu vat osittain kaupungin markkinaluettelon, ositt. Mikk. Viikko-Sanomien 12. ja 40. n:on tietoih in; edellisistä voi kotipa ikan puolesta vain yhteissumman laskea, koska käsityöläisten määriä ei ilmoiteta kotlpalkkakunnittain. ·

168

TARK.EIN KAYTE'ITY KIRJALUSUUS. Almanakat 1740-1874: markkinaluettelot sekä k irjoitussarja •Tietoja yh teiselle kansalle Kdsarllliselta Huoneenhallitus-seuralla Turussa• vv. 1823- 1833. C c d e r b e r g, A. R., Pohjois-Karjalan kauppaolot vuosina 1721- 1775. Ylioplsl vältösk. Helsinki 1911. Finlands orticieUa statlstik. II. .Ekonomlskt tillstånd. 1- 2, 3-4. Mikkelin läänin kuvernöörin viisivuollskertomukset 186&-1870 Ja 1871-1875. Helsinki 1875 ja 1879. Hartman. TOrsten, Borgå stads historia. Porvoo 1908. He 1m 1 ne n, Helmi, Syysjuhlat {Suomen cntisyy\tä ll). Porvoo 1929. Hy tönen, Viljo, Suomen valtion paloviinapolitiikka vv. 182&-1866. Yliop. vk. Helsinki 1912. K a II i o. 0. A., Muutamia piirteitä Mlkkelin kaupungin vaiheista vv. 1838- 1888. Mikkeli 1907. K a II i o, 0. A., Savo. Maakuntakuvau s. Helsinki 1904. Komi tea, •Jonka oli annettava ehdotus kotiteollisuuden edistämiseksi•. Mietintö. Helsinki 1873. K o r a n te r (Corander), A. G., K ertoelma Suur-Savosta eli MlkkellsUI. Mikkeli 1848. Nikander, Gabriel, Lovisa stads historia 1-fl. Loviisa 1930-32. N o r d e n s t r e n g, Sigurd, Haminan kaupungin historia. H amina 1909-10. P a 1m~ n, E. C., Historisk framställning af den svensk-flnska handclslagslittningen ete. Yllop. vk. Helsinki 1876. Q v i s t, J ohannes, F lnlands marknader och finska landsbygdens handelsplalser 1614-1772. Yllop. vk. Helsinki 1909. • Q v i s l, J ohannes, Handels1örhållandena 1 Finland under Custavlanska tiden. Sarjassa Skrifter utg. av. Sv. Lltteratursällsk. i Finland, n:o C. Hlstorlska uppsatser. Helsinki 1911. R ei n, Gabriel, Statisllsk tecknlng af storfurstendömet Finland. K olmas, muutettu laitos. Ensimm. osa. H elsinki 1853. R u u t b, J. W ., VIIpur in kaupungin his toria I. Viipuri 1908. R ti h s, Fr.-A r v 1 d s s on, A. 1., Finland och dess invånare. II osa. Tukholma 1827. Sanomalehtien uutisia Mikkelin markkinoista: Borgå Tidning 1848 n:o 25, 1850 n:o 79; Finlands Allmänna Tidning 1863 n:o 70, 1865 n:o 231; Helsingfors Dagblad 1865 n:o 230; Helsingfors Tidningar 1842 n:o 82, 1847 n:o 24, 1865 n :o 73; K anava (Viipuri) 1847 n:o 11; Maamiehen Ystävä (Kuopio) 1853 n :o 13; Mikkelin Ilmoituslehti 1862 n:o 22; Mikkelin VIIkko-Sanomia 1863 n:ot 10, 11, 12, 39, 40; 1864 n:ot 9, 10, 11, 12, 14, 34, 38, 39 ja 40;

169 Sanomia Turusta 1855 n :o 14; St Michels Annonce- Biad 1362 n:o 15; Suomen Julkisia Sanomia (Helsinki) 1858 n:o 77, 1860 n:o 79, 1863 n:o 28; Suomen Virallinen Lehti 1866 n:o 79; Suometar 1849 n:ot 15 ja 43, 1850 n:o 13, 1851 n:ot 14 ja 42, 18~2 n:ot 13 ja 41, 1853 n:o 14, 1854 n:ot 12 ja 40, 1855 n:ot 13 ja 41, 1856 n:o 14, 1857 n:ot 13, 40 ja 43, 1360 n:o 12, 1864 n:o 67; Tapio (Kuopio) 1862 n:o 40, 1865 n :o 39; Wiborg 1855 n:ot 24 ja 25, 1857 n :o 21, 1858 n:o 77, 1859 n:o 23; Wiborgs Tidning 1867 n:o 25, 1869 n:o 28. Sanomalehtien muita kirjoituksia markkinoista y. muusta: Länsi-Savo (Mikkeli) 1938 n:ot 27 B ja 28 (kirjoituksia Mikkelin kaupungin 100- vuotisjublan johdosta); Mikkelin Sanomat 1888 n:o 19 (kirjoitus Mikk. kaup. 50-vuotisj. johd.), 1889 n:o 22 (•Kotiteollisuus ja markkinat•), 1913 n:o 27 B (kirjoituksia Mikk. kaup. 75- vuotisj . jobd.), 1938 n:ot 27, 28 ja 29 (s:n 100-vuotisj. johd.), 1942 n :o 79 (• Mikkelin m arkkinois ta noin 100 vuotta sitten ja yleensä viime vuosisadalla•); Pellervo (Mikkeli) 1884 n:ot 21 ja 24 (polemiikkia maPkkinoista); Suur-Savo (Mikkeli) 1913 n :o 27 B (kirjoituksia Mlkk. kaup. 75-vuotismuistoksi); Vapaus (Mikkeli) 1938 n:ot 27 j~ 28 (s:n 100-vuotlsj. johdosta). Se 1f r i d g e, H. Gordon, Kaupan voittokulku. Porvoo 1929. Tietosanakirja VIII: •Markkinat~ ja •Markkinarauha•. Helsinki 1935. T o p e 1i u 's, Z., Finland framstäldt i teckning ar . Helsinki 1845- 52. Tu ne l.d, Eric-Port h a n, H. G., Gcographie öfwer Konungariket Swerige Samt Därunder h örande Länder. Neljäs (mm. Suome:;~ käsittelevä) nide. Tu.k holma 1792. Tune 1d, Eric-Port h a n, H. G., sama teos (uusi painos). Kolmas nid ~. Tukholma 1794. Tu o hi no, Kyllikki. Asikka laisten ka upasta Ja Ania npellon ma•·kkinoista. Hämeenmaa VI, Hämeen Heimoliiton julkaisuja 14. Hämeenlinna 1939. U o t i 1a, Ester, Pertuomaalaisten kaupasta. Hämeenmali II, edelläm. sarjassa n:ossa 6. H:linna 1932. Valt:iopälväpöytäklrjoja vuosilta 1363- 1864: ritariston ja aatelin, IV os.1 ; pappissäädyn, I osa; porvarissäädyn, II osa ; talonpoikaissä.lidyn, II osa. Helsinki 1864-65. Voi on maa (Vallin), Väinö, Suomen maanUet Ruotsin vallan aikana. Yliop. vk. Kuopio 1893. Vo ionmaa, Väinö, Tampereen kaupung in historia II. Tampere 19 ~9 .

170

SISÄLLYS. Sivu ALKUSANAT ....... ..

1 LUKU. - MIKKELIN MARKKINAT ENNEN KAUPUNGIN PERUSTAMISTA . ...... ........... ........... . .. ... ... . ....... . Markk inoista yleensä ja erityisesti Suomessa. - Itä-Suomen, erityisesti Etelä-Savon, vanhat kauppaolot. - Mikkelin syysmarkk inat syntyvät.. - Mikkelin ta lvimarkk inat syntyvät. II LUKU . - MIKKELIN KAUPUNGIN MARKKINAIN TEHTÄVÄ JA EDELLYTYKSET .. .. . . .. .. .. .. . .. .. .. .. .. . .. . .. .. . .. . .. .. . Markklnain merkitys kaupungille ja maaseudulle. - Mikkelin markklnaln asema maan markkinajärjestelmässä ja onnistumisen ed ellytykset.

III LUKU.- KAUP UNGIN MARKKINAVALMISTELUT JA - JÄRJESTELYT . .. .. .. . . .. .. .. . .. . .. . .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. .. . .. . 32 MarkklnapuoUen rakentaminen y.m. pysyväluonreiset valmistelut. - Kunkinkertalsct ja tilapllsjllrjeslelyt. IV LUKU. - MARKKINAKAUPPA .. . .. .. . .. .. .. .. .. .. .. . .. .. .. . 44 Markkinoihin vaikuttavia tilap!i lslekljöitä. - Markkinakaupan l'yhmät (1. Hevoset ja nautakarja. 2. Muut rn9alalstavaral. 3. Kollteollisuustuouccl. 4. Ammatlikäsllyöl!listcn ja kotima isten manufakturlslicn tuotteet. 5. Kauppiaiden t9vara\. 6. Seka~iset liikkeenba rjolltajat.) - Markkinakansan kotipaikat. - Kolme taulukkoa markkinaliikkeenhar joltta!ista. V LUKU. - MARKKINAELÄMÄÄ JA MARKKINATAPOJA .... 102 Markkinat lähestyvät. - Markkinat alkavat. Kestoaika. - Kalkkia rajoja uhmaava •Juhla•. - Taidella ja •taidetta• . - Väkijuomat ja väkijuomarikokset (Mikkelin oma väkljuomaliike. VIeraat kapakoitsljat. Salokapakoinli. Juopottelu.) - Muu l'lkollisuus ynnä s iveettömyys (LIIkennerikokse\. Eläin. rää kkäys. T appelut. Törkeitä rikoksia. Siveettömyys.) - Järj estyksen volvonta. - Markkinai päättyvät, vaikutukset j stkuvat. VI LUKU.-KAUPUNKIKUNNAN J A KAUPUNKI'LAISTEN HYÖTY MARKKINOISTA ........... ........... ....... <......... 131 Kaupuncln markkinataksoitus. - Kaupungin markkinatu lot ja -menot. - Kaupunkilaisten markkinavoitot ja -tappiot. VII LUKU. - MIKKELIN MARKKINA!N KOHTALO YLEISESSÄ MARKK!NAINJÄRJESTELYSSÄ vv. 1866-67 ........ .. . . .. 139 Yleisen mielipiteen suhtautuminen markkinoihin. -

Mar k -

171 kinakysymys vuosien 18~ valtiopäivillä. Mlkkelin maistraatin lausunto. - .Tuomio. - Toripäivät. - Tulevaisuuden näkllaloja. - Loppukatsaus. MUISTUTUKSET JA LÄHDEVIITTAUKSET ................ 150 HUOMAUTUKSIA TAULUKOIHIN ........ . .............. .. 166 TÄRKEIN KÄYTETTY KIRJALLISUUS . .. ..............•.. 168

KUVAT, KARTAT JA TAULUKOT.

Osa Mikkelin kirkonkylän kartasta v:lla 1775 . .......... ...... . , . . . Mikkelin markkinapuolien pylväsriv!stöjen luonnokset v:lta 1838 . . Ote kaupungin asemakaavasta v:lta 1838 • . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . . . . . . Kartta kaupung'i n alkuvuosilta .............. ........ .......... 0... Juhana ja Aatu Pylkkänen ......... 0.... ...... I taulukko: Käsltyöläisryhmät Mikkelin ma rkkinoilla II taul.: Mlkkelin ma rkkinoilla käyneiden kauppiaiden lukumäärät kotipaikkakunnltt.aln . . . . . . . .. . .. . . . .. .. .. . .. . .. .. .. .. . .. .. . . nr taul.: Kaikkien Mikkelin markkinoilla käyneiden Wkkeenharjoltt.ajain lukumäärät kotiseudultt.a!n .... 1860-luvun Mikkellll Julius Nyg'ren ja Carl v. Kraemer .... o •••••••••••••••••••

o ....... ... ............. .

•

••• •

•••••••

••••• 0

••••••• 0

........ ....... :

.. .. 0

....... ... .................

17 33 37 39 92 96 98 100 127 148