Perinnetietoa Anttolan Pitkalahden kylasta by Mikkelin Kaupunki

PERINNETIETOA ANTTOLAN •• PITKALAHDEN •• •• KYLASTA

PERINNETIETOA ANTTOLAN •• PITKALAHDEN •• •• KYLASTA Toimittanut Paavo K. Korhonen Perinneaineiston keräys, tietojenja kuvien hankinta: Rauha Pyrhönen

Heinäntekoväkeä menneiltä ajoiLta. "Pouta on paras heinämies", to!eaa vanha sananparsi. Kuva: Suomen-1\lfatkat

Paavo K. Korhonen

ISBN 951 -96939-1-2 S iniprint Oy Helsinki 1995

Kansi : Upea järvimaisema Pitkälahden Ruunavuorelta.

Anttolan kunnan vaakuna

Tätä PerinnetietoaAnttolan Pitkälahden

kylästä -kiljaa on valmistettu 40 numeroitua kappaletta, joista tämä on numero "31 .

0 ~ 1At:.. • L.&~~~ Paavo K. Korhonen Kirjan toimittaja

~--, <_

-- -

Jokainen uusi sukupolvijoutuu kulkemaan edellisen rakentalnaa tiet채. (Sim o Repo)

Lukijalle Anrtolaan liittyvää k irj all isuutta on viimeisen vuosikymmenen aikana ilmestynyt runsaastikin. Pekka Haaran kirj oitrama Anuolan historia valmistui v. 1993 ja Pekka Jormaloisen kirjoittama AnUolan kunna11 JOO-vuotias koululaitos 1884 - 1984 on myös ilmestynyt. Lisäksi Anttolan kyläperinnettä on pyriny keräämään kirjalliseen muotoon. Perinnetietoa Anttolasta ilmestyi v. 1988 käsittäen kirkonkylän, Kähkö län , Kääriälän, Siiskolan, Hovin, Nurholan ja Sydänmaan alueet. Vuonna 1989 on toimitettu kirja 1-,·/ettiinpii ennenkin Hauhalan perinnea luecsta, joka käsittää Hauhalan, Hylkylän. Ikolan, Piskolan, Paajalansaaren, ~urholan, \1utascnkylän, Kerinicmcn, Kangaskylän , Monro lan, Maijalan. Keljunniemen, Saukonsalonja osan Hirvensaloa. Tämä kirja sisältää perinnetietoa Anttolan Pitkälahden alueelta, lähinnä entisten j a nykyisten kyläläisten henkil ökohtaisia muistelm ia · heidän kirjoituksiaan ja haastattelujaan. Ki1jan ai neiston kokoamisessa ja haastatte lui ssa keskeisenä henkilönä on olltlt Pitkälahden Pyrhölän tilan emäntä Rauha Pyrhönen. joka vaativan päivätyönsii ohessa on jaksanut tarmokkaasti toimia kirjan aikaansaamiseksi. 1\äin ollen hänelle kuuluvat lämpimät kiitokset siitii. että Pitkälahtea koskevaa arvokasta muistitietoa on nyt saatettu ki1jalliseen asuun. Kiitokset on esitettävä myös ni ill e henkil öille. jotka ovat auttaneet häntä tässä työssä. Käillä tarkoitan mm. artikkelei den kirjoinajia. haastattelujen ja tietojen antajia sekä kuvien luovuttaj ia. Heistä mainitsen vain maanviljel ijä Veikko Korhosen ja professori 011o Wahlgrenin. Myös puhtaaksi kirjoittajat ansaitsevat kauniit kii tokset . heidän tietokonetekstinsä pohja lta on tämän kirjan ladonta suoritettu. Myös niitä. jotka ovat taloudellisesti tukeneet tätä kirjahanketta, on lämpimästi kiitettävä, eri tyisesti Anttolan kuntaa sen antamasta huomattavas ta tuesta. Palj on on varmaankin asioita ja tapahtumia, jotka olis i pitänyt saada tähän ky li\kirjaan. mutta hyvä näinkin - ottaen huomioon vähäiset voimavarat. Aine iston kokoaminen on ollut raskasta j a aikaa vievää. Kaikilta tahoilta ei ol e! saatu kirjoituksia ja kuvia pyynnöistä huolimatta. Kirjan liitteenä on kanta Pitkälahden perinneal ueesta: teksteissä olevat numerot viittaavat kartan numeroihin. Toivomme, että tämä vaatimaton perinnekirja omalta osaltaan lisää tietämystä aikaisempien sukupol vien elämästä ja myös harrastusta omien juurien etsimiseen ja selvittämiseen. Kiinnostus näih in asioihin on yleisesti ottaen kasvanut viime vuosien aikana. Tähän kirjahankkeeseen olen tu ll ut mu kaan vasta aivan viime vaiheessa ja lähinnä auttamaan kirjan saattamisessa pa inokuntoon. Tämän tehtävän olen mielelläni suorittan ut. To ivotan pitkälahtelaisille ja kaik ille mu illekin mukavia lukuhetkiä kirjan panssa.

Tuusulassa heinäkuun 12. päivänä 1995 Paavo K. Korhonen 5

Anttolan perinnealueet

Kirkonkylän alueet: Kirkonkylä, Kääriälä. Kähkölä. Siiskola. Sipilän tienvarsi- /Huolanki, Sydänmaan tienvarsi- Kmjalampi. Hauhalan koulupiiri. Ruokolan koulupiirija Pitkä/ahti. 6

Näkymä Ruunalahdesta Ilarvion selälle.

Yleiskuvaus Perinnealueemme Pitkälahti - Rasankylä- Hiidenmaa - Pihlajasalo sijaitsee Anttolan pitäjässä, kirkonkylältä katsoen pohjois-koillissuunnassa. Alueemme on hyvin vesistörikas. Eteläpuolella aaltoilce Harvio monine saarineen, kuten Pelto-, Jaani-, Kotkat-, Korkia-, Virta-, Vuohi-, Pieni- ja Iso Huhtisaari ym. sekä Lehes- ja Korvensaari, joiden toista rantaa huuhtelee Luonteri, se ulottuu naapuripitäjän Juvan puolelle. Pitkälahden saarista Vartio- ja Hirsisaari sekä lukuisat pikkusaaret ovat Luonterin rannoi lla. Mustasaari, Kotimus ja Petäjänsaari sijaitsevat Si ikavedellä. Vatascnsaari Nopolan lahdella, Kaapelisaari Takkuuselällä ja Suoponsaari sekä muutamat pikkusaaret Kojavedellä. Hämyt- ja Korvensaari kuuluvat Rasankylään j a niitä ympäröi Kolonpohjan ja Kylmälahden selät. Pihlajasalosta vain eteläpää kuuluu Anttolaanja perinnealueeseemme, tähän kylänosaan liittyvät Kukassaio ja Siikasaari sekä niiden lähettyvillä olevat pikkusaaret Paskasaari ja Lamposaaret ovat Luonterilla kuten myös Haikonsaari, jonka rannoilla ovat olleet hyvät nuotta-apajat. Hiidenmaa on suurimmaksi osaksi niin sanottua sydänmaata eli asumatoota korpea. Ainoastaan Mäntyniemen selän ja Siikaveden rannat ovat asuttuja. Sydänmaalla on Kaatron Iampi ja pienet Vilpolampi ja

Harvalainen sekä Rahilampi, joka laskee Sulamajärveen. Kojavedestä pistää pitkä Rauanlahti eroittaen Rasankylän ja Pitkälahden toisistaan. Eteläpuolella taas Oratinniemi ulottuu pitkälle Harvioon eroittaen Aninkaanlahden siitä. Pitkälahden keskivaiheilla on kuuden lammen jono: Lehmälampi ja kaksi Rauanlampea laskevat Laumastinlammen kautta Ruunalahdessa Saimaaseen. Ylimmäinen Rauanlampi P uksuon kautta ja Ahvenlampi omaa reittiään Saimaaseen. Luonterin Pihlajalahti u lottuu syvälle Pihlajasa lon sydämeen. Näin ollen me.lkein joka talolla on omaa rantaa, joka on ollut hyvin tärkeä 1iikkumisen ja kalastuksen kannalta. Maasto on Etelä-Savolle tyypillistä, sekametsäistä puolukka- ja mustikkavaltaista, savi-, multa- ja moreenimaata. Maastosta voisi vielä kertoa, että se on niinsanottua pienimuotoista, mäet ovat yleisilmeeltään pienehköjä samoin notkelmat. Suuria soita tai laakeita peltoaukeita ei alueella ole. Sen sijaan jo alussa mainitsemaani vettä riittää, jakaen perinnealueemme niin moneen osaan. RAUHAPYRHÖNEN 7

MAIJA KARKIA

Entisaikojen elämää Kitsinromussa ja muualla Työpäivät olivat pitkiä Voi niitä aikoja entisiä j a sen mu ka na eläneitii. Lapsuuskotini oli Kitsinrom u, jokä myöhemmin Rauanl ammiksi nimitettiin. Rauanlamp i on kirkasvetinen, kaunis Iampi. Niitä on kolme Rauanlampia peräkkäin. Siinä lammen rannalla, peltoaukeamanlaidassa on Japsuuskotini. Siellä sain herttaisen lapsuuteni viettää. Se oli aineel lisesti köyhää, mutta henkisesti rikasta aikaa. Minun köyhillä vanhemmill;mi oli antaa lapsi lleen turvallinen koti. Itse en ok lapsi lleni pystynyt niin hyvää lapsuutta antamaan. Aineellinen toimeentulo hei llä on ollut parempi. sitä henkist~ rikkautta he eivät o le saaneer, mitä itse sain sinii kurjana aik ana. Mi tä köyhän ihmisen eHimä siihen aikaan oli'? Vanhempien lisäksi sitä oli tukemassa sisarusparvi. Olen monasti miettinyt. miten lyhjää on ihmisen elämä ilman sisko_ia ja veljiä. Siinä sitä yhdessä nujurtiin. Aika ei k~iynyt pitk~iksi koskaan. Siellä juosti in pitkin kalliota. Työn teko oli halukasta, samo in leikit. Mi lloin siihen vain aikaa ri itti. Työhön piti mennä siitä asti, kun vain jotain pystyi td.ernään. Kivet ja kävyt olivat leikki lehmiä j a -lampaita. Niille rakennettiin na vetoita. :t\iitä myytiin ja ostettii n toisiltamme. Veli ~v1at illa on aina st: nik karin käsi toiminut. Hän teki hienon hcvosenkin puusta, laittoi pellavista harjankin sekii teki parirect. Sitten hän kaivoi sille maakuopan talliksi. Pelkiisi. jos Mauno sen särkee, kun hän on vHh~in raisumpaa sorttia. Aiti aina sanoiki n myöhemmin, että lapsena näkee minkii anunatin ihminen kenestäkin tulee. Aune harnlsti käsit öitä ja ruuan laittoa. Marjatasia tuli ompc lija, hän vei maton kuteet ja teki riepunukkcja sekä ni ille vaatte ita. :V1e \1atin ka nssa aina hävittiin . Sitten mlival hcinäniput ja tupposet sdässii. Niin olemme maataloutta harrastaneet. Maunosta hän ei puhunut, rnirä hän harrasti. Monenlaistahan tuo on e lämässään touhunnut. Jol lakin tavalla se työn leko oli elämässä mu1-:ana ihan alusta asti. Kesällä leikattiin saksilla pihanurmia. sitten sitii silputliin silpuil.:si. Si itä tehtiin kanoi 1Ie apetta. Luita hakattiin vasara lla murskaksi kanojen ruoaksi. etenkin sitt~n. kun tuli kanalle po ikasia. \"iitä oli hauska syöttiiä. Kahvilautasella nii lle vietiin ohraryynej ä, kokkd ipi imiiä sekä l.:ova ks i ke itettyä kananmunaa. Lammaskarsinassa lcikitt iin pienten vuonien kanssa. Se oli myös ~uuri päivä, kun äiti ta i isä hakivat sian porsaan. Porsas tuotiin viihäk<,i aikaa tupaan. Siinä siHi oli leikkikalua lapsille. Sitä oli hamka syöttää ja muutenkin leikkiä sl:n kanssa.

Lehmän poikiminen samoin oli j~nnä tapahtuma. Lapsia ei laskettu navettaan ennenkuin vasikka oli valmis. Kaikkea tällaista salattiin lapsilta. ~ ii tä ei pidetty luonnollisimt niin k uin nyt. Kiirehän sinne o li si tten navettaan mennä katsomaan, min kä näköinen vasikka siel lä o li . Leikkikaluja ei ollut, ei niitä myöskään tarvittu. Ihan tavallinen elämä siihen aikaan l ap~ i a ki innosti. Kaikki eWmii oli niin toisenlaista kuin mitä se on nykyisin. Kun äiti käski meidän pestä separaatin astioita, niilläkin oli hauska leikkiä. Lautas ista ladottiin lattialle kirkon torncja. Sitten sai ä iti j älkiä parsia, kun ei tahtonut ma ltraa ni itä pois lairtaa. Niillä oli niin mukava leik ki ä. Sähköjä e i o llut meidän kyläll ä m i ss~iän . Ölj ylampun valossa piti kaikki käsityötkin tehdä. Myöhemmin alko i olla kaasulyhtyjä. ~·i i ssH oli kirkas valo. Kun olli in pi eniä ja äidin piti paljon ommella , m:uloa ja kehrätä sekä kutoa kankaita, öljylamppu oli ainoa valonlähde. Sota-aikana taas poltettiin karbiclia. Ainahan isäkin teki käsitöitä. KylHi sit~i oli kcngän ja rukkasen paikkaami sta. Is~i oli myös vakan tekijä. Teki pärekoreja vaikka minkälaisia. Elilimilk kannettiin palj o lti rehur kanramalla . Isii ti:ki niitä isoja sc lkäkomteja, millä kan nertiin rusia j a ruumenia. Kai kille naapureillek in pi ti ni itii tehdä. niitä tarvitsi jokaine n. Kantamista tehtiin ihan jatkuvasti. lhmccl lisellä tuntuu miten ih minen jaksaa niin paljon, kuin mitä isä ja äitikin j akso ivat. Vesikin piti melkein aina Iammista kanraa e läim ille sekä kaikki muutkin huushollivedet. Pyykin äiti pe~i aina tuvassa. muuta pyykkipaikkaa ei ollut. Tuvan helialla piti pyykkivcsi lämmi ttää j a saavissa pyykki pestä. Ei ollut i.'d<.:s pyykkilautaa. Pyykki piti ä idille olla puhdastakin. Pellavaisia vaatreer suurelta osin olivat. äidin omia kutomia. Ampärillä äiti kantoi kaiken veden sisiilk sekä navettaan . Keitti tuvan hellaila sioille maissihultua ja lchmi lle kahdesti päivässä ma kujuomat joko perunoi sta tai lan ruista. Ensin kantaa ve~i sisälle, sitten taas navetalle. Lei pä~iki n seitsenhcnkiselle perheel le sai useasti paistaa. \1utta hevoselkkin leipää äiti melkein vakitu i se~ti paistoi. Hevonen oli tiuka lla, jotta toimeentulon sai. Lampa ita oli aina pidcltävä. että sai perheelle vaaretta . Itse iiiti ehti ne keri tä ja vi llat karstata, kehrä tä sukka- ja lapaslangat sekä kankaisi in vi lla- ja pellava langat . Joka kl:väl äidill ä ol i kangas. Paljon piti kutoa, ett~ koko pcrh~clk sai vaatreet. Sitten vieUi ne ommella . Yhtenäiin piti ommella naapureillekin. Yölliih~n sitH piti työ p~iiväänsä jatkaa ä idin sekä isän. Kyllä he tekiviitkin pitki~i päiviä.

juoksenndla. Ja kun sai l ehm~it koti in. ei tiennyt imettääkö lasta, vai lypsää lehmiä. Lypsyn j älkeen oli vielii maidon kierto separ<~atill a . Polttopuita hä nellä vielä oli sylissä kannetravana, kun lehmi ä etsimästä tuli . Eihän sitä auttanut tyhjiltään kiivellä. Si inä säästi vähiin ai kaa. Isän piti olla vieraissa töissä. ei o llut sittenkiiiin toi meentulo rehevää. Isä kävi monta vuotta Puumalan tietä tekemässä. Oli sielHi kesät ja talver. Kotihommat jäivät äidin tehtäviiksi. Pyhän a ikaan piti saada varattLla viikon eväät miehelle sekä hevoselle. Silppuja hakatti in talvella viikon vaihteessa pa lj on. ;\iitii piti olla hevosen evääksi sekä lchmille. Joskus kun isä tuli lauantai-i ltana sieltii, hän toi vähän rin kel iä kaupasta. Ainahan sen muistaa, miten hyvää o li rinkelisoppa. Isä ei ol lur jouten koskaan, kun hän o li peltotöissä. IIevosen levätessä hän keräsi pelolta kiviä. Kun hän tuli syömään, hänellä oli aina puira rai heiniä sylissä. !Iän toi tullessaan sioilk kitkuheiniä. L ( (.. ... Perunankin hän kitki. eihän siihen aikaan olh.it myrkkyjä rikkaruohoillc. 1\"eljältä äiti meni aamulla navettatöille . Sitten j ouSeitsemän vuoden ikäisenä hän oli maai lmalle lährui tupaan lasten pariin. Piti ehtiä keittää, paistaa. pes- , tenyt itseänsä elättämään. Omin avuin siitä asri pärjännyt, henkensä e lättä nyt sekä perheensä. :\ iukka<1 elätä ja lämmittää. Kirnuamistakin oli melkein joka päivii. Ämpärissä hän visp iläl lä kirnusi ja voi oli kysytmiiä hän sai kyl lä e lämänsä ajan viettää, kun sodan <likana tuli iäisyyskutsu. Jonkun vuoden perästä alko i vätyä. Kyllä ä idin voi kauppaan kelpasi. Kun sai kirnurtua. piti lähteä juoksemaan kirkolle viiden kilometrin hiin löysätä elämän tahti täällii suloisessa Suomessampiiiihän. Voi lla piti vaihtaa jauhoj a ihmisille sekä eläime. lsä el i juuri ne vaikeammat ajat. Hän kävi sen venäläisen sotaväenkin, joka kesti ko lme vuotta. Sieltä mille, niink uin muutkin elintarvikkeet. Ei sitä kotona hän o li saanut tarkka-ampujan paperit. Tiukka se varpaljon kannattanut syödiL Rasvasuoloja äiti paistoi. Voita maan ol i suomalaiseen sotaväkeen verrattuna. Ei ollut hiukan pataan j a siihen suoloja s~kä rui sjauhoja. Ne ihme, jos elämä loppui jo 65 vuoden iässä. Työn sanhän ruskisti. Sitä syötiin peruni'ln kanssa; taitaisi olla kari hä n oli. Konttisen Taavetti, sisaren poika. oli laitnykypäivänä pannaan tuomittu ruoka . Silti ne olivat ratanut hänen muistosanoik seen "Et etsin:y't eno mainetparperitkin keväällä ni in makcita. ellei äiti eht inyt niitä liioin ruoaksi ke ittää. tv1c söimme ne sellaisenaan ta ku nniaa , s inun su uruutesi ol i työ". sitä myöten kun ne keväällä nou$ivat. Lapset eivät olTa lvisodan ajt:ln oli isäk in vie lä kanssamme . Sitten leet huonosyöntisiå niinkuin nykyisi n. Nälkä opetti syöhän sa irastui 1940 syks yll ä ja kuo li keviiiillii. Paljon mään, mitä kiinni sai. Ylellisyyteen eivät lapsetkaan o li niinä aikoina vastoin käymi siä meidän perbeellämtottuneet. me. Kun isii kuoli toukokuussa, he in~iku ussa paloi sauna. Talvella tammikuussa rv1arti lähti armeijaan. Jäätiin äidin kanssa kahtkn. Toise lla vuodella oleva hcvoncnkin jäi "Sinun suuruutesi oli työ" minun hoitooni. kun \ 1atin teki mieli kasva\laa kunnon hevonen. Kcsäl..:uussa sa irastui iiiti aivokalvontuTaimet ä iti ka sv<~tti joka kevät itselleen sekä n<~ap u lehduksccn. llän ol i kolme päivää taj utlomana. Sykreille. Taimien hakij oita riitti . Airi kasvatt i itse siemcsyi W paloi ri ihi j a parhaat kaurat sen mukana. Minä netkin niin kaalista kuin lantusraki n. Ol ih<~n ni itä puolin vasta kuudentoista ik ~iint:n . Sen kan:;;an huollon j<~ najuuren ja porkkanankin istukkaita. Tupakasta otetkaikkien as ioiden hoito oli minulle va ik~aa, kun olin tii n myös :siemenet. Tupakkaa kasvattivat mdkcin kaikk i hyvin arka ja kaino. Eteenpäin täytyi pyrkiä silloink in. naapurit. taimet he hakivat äidiltä. Ja niin hän sitä on mentykin jc..1 m.c lkcin viisikymmentii Lehm ilk tehtiin kesällä heinähaudena. Heinät piti vuotta niistä ajoista. Ainahan ni itä on autraj iakin löyleikata sirpillii pientarcilta. Lehmiitkin olivat nälkäi tynyt. Kauraharjun Topi oli pa ik a l lispää llikkön~i. Hiin si~i. kun metsästä ruokansa kolusivat. Kaikkien eläihoiti asiar parhain piiin mcidiinki n a':uksemme . Autmet olivat metsissä, ni in ruoka kävi v~ih iiksi. Työtä li loiha n ne osaltaan muutkin naapurit. siisi kcsiill ä eläinten etsiminen mct:::i.i~ l ä . l.ehmär piti t\:;ukkaat ov<~t Kitsinromu lla kahdess<1 sukupoln:ssaada lypseHäväksi kahdesti piiivässä. i\it i sa noi sen sa raataneet. Kyllii veli \1allikin tek i kiwn ra ivaami~nsimmäiscn kesän olleen eri tiukka . Syhy llä olivar sen j a kaiken kan~sa työtä mie hen lai lla. Raivasi pelKit:-;i romun o~taneet, mini:i synnyin k~viiällä toukokuussa. lot . ra kensi rakennukset. Siinäkin paikassa on nyt kcOlin ihan pieni lapsi, eikä ollut vielä raja-aitoja. Leh~äas ukka at. ihan vieraat ihmi set. \-1uis toj~n joukossa mät pääsivät hyvin kauas, maat olivat häne lle ihan tunsäilyy rakkaimpana paikkana maan piiiillii. Siellä on tcmallNnat. kun Ruottilastu tulivat re ilun ':iiden kilolapsuus- ja nuoruu$ajan parhaat muistot. Sinne ovat jäämetrin pää:>tä. Hän sanoi. cuei tienny t mitä kohti Hihneet mon~t rakkaat ystävät. leikkipaikat ja rnarjarnaat. tec juoksemaan. mistii khmät löy tää. Tuntikaupalla sai

Koirakulkun suolla se iso kivikin, missä kahvia keitettiin töissä ollessa. Samoin viemälioja. Siitä sai vettä ottaa ja kaarnalaivoja uittaa. Ihana kotimäki, missä kasvoi keltaisia päivänkakkaroitakin. Sieltä laskettiin lotinalla mäkeä lammen jäälle. Heimosen Viijokin oli meidän kanssa mäessä. Toisella puolella mäen oli naapurikin, rattoisa Penttisen Jita ja Aapeli. Pitihän sinne usein kipittää. Ne paljon aherretut pienet pellot olivat: Penttisen rajapelto, Mäcntavuspelto, Mäkipelto, Kartanopelto, Rantaniittu, Luukkosenraj apelto ja Pollospelto sekä Koirankulkun suo. Kasvavatko puita jo? Kolehmaisen Eero viljelee ehkä suota.

Eero Kolehmainen perheineen 1950-luvulla.

Rasankylä ja naapurit Sukunimestä tämä kylä lienee nimensä saanut. Kun Rasan veUekset Otto, Hermanni ja Kalle ovat jakaantuneet kolmeen taloon. Kalle asui Kustaavansa kanssa Monninmäellä, Otto Miinansa kanssa Vanhalla paikalla, Hermanni Tildansa kanssa Ruskiossa. Lapsiakin on Kustaavalla ja Kaileila ainakin neljä, Miina, Eeva, Otto ja Viljo. Hermannilla ei omia lapsia ollut, vaimolla oli poika Lauri. Otolla ja Miinalla oli lapsia paljon, tyttöjä oli Hilja, Anna, Tyyne ja Hilkka, poikia Toivo, Veikko, Sulo, Eino ja Vilho. Rasan kylää ympäröi Saimaa toiselta puolelta. Kilpeelän puolta myös. Siellä on niitä kauniita Saimaan rantoja ja saaria. Hämytsaari ja Korvensaari ovat siinä Rasankylän liepeillä. Eivät enää nykyisin aivan saaria, kun on sinne autotiet jo tehty.

Hämytsaari on Kolehmaisen maata. Siellä oli ennen vuokralaisia. Vaan sitten kun Eero avioitui, hän on rakentanut ja raivannut Hämytsaaren ihan talon tyyliin. Eero on hiihtosankaruutensa ohella ollut myöskin työn sankari. Korvensaari on Nopolan maata. Siellä ei ennen asuntoa ollut, vaan Vi ljo eno, Nopolan Viljo, rakensi Annansa kanssa sinne talon ja raivasi pellot. Viljo, vaikka olikin pieni ja heikko, sai paljon aikaan. Ihmiset sanoivatkin, että hän ei tee voimalla, vaan tahdolla ja konsteilla. Olli pojasta on tullut yhtä sisukas ja yrittävä, vaikka ei miehen iässä ollutkaan, kun isänsä elämä sammui. Hän on kaiken laittanut kuntoon ja ehtinyt vielä muitakin ihmisiä auttamaan. Vanhan Rasan tyttäriä olivat Emma ja Anna. Emma oli aviossa Otto Kolehmaisen kanssa. Hän oli ihminen, jota vielä kaipaan, vaikka on ollut tuonen majoi 1la kauan. Samoin oli Anna, Törisevän Anna. Hän oli Venäläisen Jussin puolisona. Siinä oli lupsakka pari, ainakin vieraan silmällä katsottuna. Lapsia heillä oli Suurpoika, Liisukka, Asko ja Musikka. Heillä oli kaikilla lempinimet Oikeilta nimiltänsä Vilho, Liisa, Eino Antero ja Esko. Kilpeelän Kolelm1aisessa Kalle oli Malviinansa kanssa. Heillä oli lapsia Eero, Eino, Eeva ja Erkki . Heitä kohteli kohtalo kovin kourin . Kun Erkki syntyi, äitinsä kuoli samana päivänä. Kal le jäi ihan pienen lapsen kanssa, eivätkä isoja olleet toisetkaan lapset. Kalle vaan hoiti lapsensa ja huushol linsa. Otti vielä kaksi muutakin vaimoa. Hänellä oli huono tuuri, kun eivät vaimot eläneet. Hilja ja Anna vaimoilakin oli poika kummallakin, Pauli ja Veikko. Ollikaisen paikalta en paljon muuta muista, kuin Hannan ja Arvidin. Olihan siinä minun muistiaikanani vielä vanha emäntä elossa, kun Valma, mikä heiltä koulua kävi, kehui, ettei hän anna heidän mummon kuolla. Hän tekee aina tekohengitystä sille. Mutta eihän siinä Valman konstit auttaneet. Kun se aika tuli, kuolihan mummo. Hannan ja Arvidin ajan muistan. Heille syntyi lapsia vain yksi tytär Raija. Nyt hän on Venäläinen, kun meni naimisiin Törisevän Eskon kanssa. On siinä talon hommat pyörineet. Häyrysen paikalla, tai Mäkrämäessä oli Kalle Häyryrien Olgansa kanssa. Heillä oli kolme tytärtä, Katri, Maija ja Eeva. K ilpeelan talot ovat Saunaan rannalla samoin Törisevä. Mutta Mäkrämäki on Rauanlammen rannalla ja toisella puolella lammen Soittu. Karppisen mökki oli siinä välillä, joka on huvilana. Karppisen ja Soitun välillä oli ennen R iski Korhosen mökki. Se on jo häipynyt kaikkine ihmisineen. Heidänkin lapsensa saivat mieron polkua taivaltaa. Työmiehellä kun oli monta lasta, toimeentulo oli heikkoa. Siinä sai yrittää aikuiset sekä lapset. Eeva Sohvi kulki miehensä kuoleman jälkeen taloissa töissä. Sai sieltä ruokansa, eihän sitä palkkaa siihen aikaan li.ioin työstänsä saanut. Sitten hän oli Vehkamäessä kortteeria, kun sairastui. Kw1 ei jaksanut tehdä työtä, eikä Luukkosessa häntä kukaan olisi hoitanut, hän pyysi äitiä hoitamaan. Äiti hänet sitten hautaan hoiti. Meilläkään ei ollut kuin yksi tupa mi~sä asuttiin. Seitsemän henkeä oli omaa perhettä, mutta hyvä sopu antaa tilaa. Nykyi-

sa n Ailin kanssa hypätti in hyppyjen kkaa pitkin kal sin ei saa eniiä omat kaan van hem mat sa irastaa kotona. lioita. Ei tullut mieleen tarvita nuori::;oraloja. \tluistan kun hän oli kolme vi ikkoa niin . ettei saa nut enää alas menemään kuin vettä. Vettii iiiti hänelle lusiKievari nmäkikin on kadonnut. He imosten jälkeen kalla suuhun pisteli. Paljon ol i äidillä työtä muutensielHi oli vielä vuokralaisia . Poi s nvat kadonneet rakin . Mutta luulen hänen tunteneen kiitollisuutta. kun kenn uks~t. kai pcllotkin . Ihmiset ensin . Vi:hkamäellä on kcsäasu kkacn . Siinä ennen pitivät ta loutta Luukkosai hoitau sairaan i h mi s~n hautaan. tehdä se n mikä enää 0li tehtävi ssä. sen Mari ja Kalle. lie idän jälkeensä vielii Al fred Elsansa kanssa. Samalla tavalla katosi Koirankullmn möMonesta paikasta on sielläkin päin taloudet loppukistii asukkaat. Ihmi set tuppauwvat asutuskeskuksiin. neet. Ennen oli suur~t perheet niinkuin Vanhalla pait--.t onnin mäen Otto la ittoi sinne asunnon. llänen muukallakin. Si nne .sopivat naapurinkin lapset. Otto piti pyhäkoulua vuosikym menet. Niistä ajoista on hyvät teli uansa \1onninmäelle takaisin Koiraku lku lla asui mu istot. HäneWi oli hyvä lau lun ääni ja opetti meille vuokral aisia . lapsille kirkkomcssunkin. Hänen tehtävässäänjatkoi vielä Etelälahdella taas asui vuokralaisia. Seppä Taavetti sen omi sti hiin ~n vanhimman poikansa mentyä avioon tyttärensä Anna. Rasan Hilkan kanssa. Arvo asettui Hilkkansa kanssa Annankin j älkeen vielä Annan miehen tytär Eeva. Yhdessäkin pi<.lclliin Eevan kanssa pyhäkoulua. sinne. Minun koulukavereita ol i siellä vuok ralaisina . Kesämökithän ne on osaltaan asuttaneet Rasanky\1ontosen Liisa ja Leila kävivät sielt.ä mi nun kanssani koulus ~a . Samoin Penttisen Liisa. Kitsinromulla ovat länkin rantoja. Ennen ei ollut kesämökkejii, mutta ihmi siä ja eliiim iä oli joka paikassa. Ei elänyt ilman eläiPyrhöset asuneer ennen meitä. Nyt mei ltäkin Jäänyt jo miä. Joka mökissä oli vaikka yksi lehmii, j osta maidon muille. Veli Mauno asuu lähellä naapurissa M ~ikrämä essä. Kitsinromu, Vehkamäk i ja \1äkrämäki ovat kaiksai . Vaikka elämä ei ollut helppoa, huumori a ihmisillä ki saman kokoisia, kaks ikymmcmävi isi hehtaaria oli. Ehkii he ~ illä irsensä kunnossa pitivätkin. Rasan pinta-ala. Mökkiläisten elämää niissä on saanut viettää. Iivät o le elättäneet ilman muua lta hankittua leikyliilläkin o li kaksi oikein huumori-ihmi stä Rasan .Hermanni j a Viljo. Heillä aina huumoria riitti. Anttolassa pää. Vehkamäki ja Kitsinromu ovat loisen Rauanlammen sattui okmaan rotincn aptee kka ri. 1Iem1an ni oli päätrannalla, :Vfäkrämäki to isen. Kalojak in ni issii Iam mis tänyt pistää hänet nauramaan. Tilda teki Herm<mnill e poltikassäkistä pusi.:ron. mi nkä selässä luki ~orm o . sa on. Kalat ovat olleet pienenä tukena niiden asukHermanni meni se pusero päällä apteekkiin, hytkyttcli kaille. Antavat varmaan oman viehätyksensii kesäasukitsciinsä, otri pullon taskustansa j a sanoi, saisinko täkaillekin. Ranta on aina ranta, mukavahan rannal la on hän Manis lääkärin tippoja . Ja niin pääs i apteekkari lta asua . Ta lvi oli ennen hyvä matkan oikaisija. Pulkkilan ja Ruoko lan väkikin ajo ivat jäitse Kirsiiän ka utta kirnauru. Voitto oli saatu. Ke rran taas me penskat o ltii n pihalla ihmette lemässä, kun vanhcmmalla siskollani oli kolle. Vaikka ei niitä jääteitii enää ih miset tarvitse, kun paise peräpakarassa. Hermanni hiipi si ihen ihan vie- ' on tullut tiet ja autot. .Tä~itiet olivat siihen aikaan hyvin reen ja tokaisi, ei tuo tarvii ko tcrvoo. Rasan Viljo löysi tarpeen. 1\e viitoitettiin, että osasi samaa reittiä ajaa. aina leikkiii j a h uumoria asiaan kuin asiaan . Aune kun Lakcisten rmmasta pääsi taas suoraan Sahaniemeen. Matka on huomatravasti lyhyempi kuin maata myöoli Herman Rasa lla piikana, Viljo kävi siellä naisten kanssa vesisotasillakin. Hcrmanhan oli vaik ka miten ten. tarkka tällaisissa asioissa . .Ei vcträ saanut lattialle laittaa edes p~sularkoirukse ssa . Viljo vain ei pelännyt. SeTiet ja kulkuneuvot tähän Hermann i hänelle ol ikin . Viljo pisti vain huumo rin kukkimaan . Vi ljo kaat ui sitren ta lvisodassa. Kulkuneuvoj a ei muuta oll ut kuin omat jalat, tai heTalkoot olivat oikein leikin ja huumorin tyyssij oja. voskyyti. Teiden puurtuessa jäi hevoskyytikin kesäl lä Viljan lcikkuu- ja perunannostotalkoita pidettiin. Koolemattomaksi. Eikä ollu t hevoselle liioin perään laittonakin viljaa leikatcssa koitettiin saada toinen leikaltamista. \1eilläkään kotona ei ollut muuta kuin kovarua saareen. Sitten sai huutaa naapurin tyrtöä tai poipyöräkärrit. Tiet olivat niin kiviset j a h uonot. ettei siikaa auttamaa n saaresta poi s. N uorten piri k eksi~i pirisnä kärrissä o llut ilo kenen kään olla. Vara kkaimmilla tystä elämään. ku ten vanhempienkin. Ei o llut nuorisooli kiesit. F. ipä ne palj on kurnmemmat o lleet. Talvellatiloja, eikä nii s t~i osannur kukaan untakaan nkihdä. El ähan kyllii pääsi reellä. Jiiätiet tulivat talvisaikaan avuksi. mässä luotettiin omiin voimiin. Ei osannut luottaa valMatkatkin lyhenivät. kun pääsi jäitä myöten oikomaan. tioon eikä kuntaan . Hyvin kivinen heikko tie ol i Rasaan päin, samoin MulOl i sen puoleen hyvä, ett~i nuoriakin naapUJissa o li. tamäen ka utta Pitkälahden tielle. Muut o livat ihan k intSan1oin lapsena . .'vleitä kertyi aina useampia yhteen siitä tupolkuja. Koi rakulkun suoliekin mennessä jalan aina asti. kun alkoi naapuriin kyetii menemään. Kotona raas mt•ntiin siitä kallioiden yli. Miikriimäcn kautra oli lläyoli siskot ja vd j et. Ei ollut scllaiqa kuin nykyisin tahryseenkin mennessä kinttupolku. F.i sitä lahd~n kautra too maaseudulla olla, ettei lapsi lle ole enäii seuraa. Ei malt~ttu kie rtä~i. \ •1äkrämäellii olikin niitä polkuja pa lole ollut minunkaan o mi lle Japsilleni. j on. Elä imiä etsicssä kin ni itä myöten oli hyvä taiva lKievarinmäe llä asuivat Heinoset, Iida ja Kalle. Heillii taa. ll äyrysesW meni yksi polku Koira nkulkun mökilo li monta po ikaa. !\uorimmainen Viljo oli vielä minun le suoraan. Toin~n taas Penttisen rnöki lti:i lläyryseen. aikanani koulu:\sa j a kiivi meillä usein. O li Häyryscn Pitkin mäkiä oli yksi polku. Penttiseen m~ntiin siitä tytöt j a Monni nmäen lapset. Häyrysen .'vlaij an ja Rapelrojen poikki. Si inä olivat meidän pellon aidat välilII

Koulumarkallu. lii sekä Pentrisen pellon aidat. Aitoja piti ylitcllä. po rr ~ teja ja vcräitä aukoa . Ihmisil lä kun ei ollut k ulkuvä lineirä, eikii teitä, ki n t ~ tupolkuja tallaantu i. Lisäksi niitä polkivat e!iiimcl. koska metsissä kulkivat. \lcidänkin pellon ympiiri kiersi polku, mi tä Pentti sen Aapeli kulki kirkolle. Joka päivä näitä polkuja tal lartiin, ihmiset sekä eläimet kesän aikaan . Etelä lahdelle johti yksi polku Luukkosen pellon oh i. Se olikin kovasti marjam iesten tallaama. Siihen aikaan, kun Etelälahden maa lla Palokankaalla oli paljon puo~ Jukkaa. Toim:n vähän leveämpi polku meni t::te l ä l a h ~ delle Ko iraku lk un suo n kohdalta. Luuk kosen ohi S i l~ talahteen johti meidän kirkkopolku. Silta lahdesta oli kärrytie Pitkälahden tielle . Siltalahteen mennessä kuitenkin piti ylittää verinen suo, j ossa o li pitkospuut. Pitkospuita myöten ra itei lti in kulkea. Kengät otettiin kotoa lähtiessä aina käteen. Ne laiteHiin jalkaan juuri ennen Myntt.istä, tai vasta Pitkälahden tielle tultaessa. Paremmat kengät usein kirkkoon mennessä vasta kirkon mäen alla . Samoin Pitkälahden koulu lle, k un juhl iin mentiin. Juuri ennen Pyrhöstä laitettiin ken gät jal kaan. Pyrhösecn mennessäkin on vaikka minkä la ista kalliota, ojaa ja kostcita suopaikkoja. ;\e metsäpolut ol ivat hyvin vaih~ tclevia j a rattoisia kävellä. Sie llä puun juuret mutkirtclivat hauskasti tien yli. Oli isoja kiviä. mistä sai yli kimpua. Portteja ja vcräjiä rämä n rästii . Lammet sai mukavasri kierrettyii sieltä polkuj a pitkin. Kyllä siinä ja lkapohjat hierontaa sai. Kou luun k uljettiin j oskus Rauanlahden ympäri. Sie llä oli samanlaisia polkuja j a pääsi Pyrhösen maata kicrrellen Laamaseen. Siirä olikin jo koululle lyhyt matka sekä jonkunlainen tiekin . Rauan lahdesta pyydystettiin kolkkakalaa koulurcissulla . \-1ati koi ra oli hauska kolkkia jään läpi. Sitten ol i syö~ mistä kotiin vi~täväk s i illalla. Polkuja kiem urteli joka puolella. :\iihi oli hauska taivallella. ~idlä luonnon.kes~ kellä . Venettä piti pa lj on käyttää, koska Anttol assa on paljon järviä sekä lampia. Etelälahti lienee siitä nimensäkin saanut. Saimaan lahti sinne pistää llämyrsaaren ja Etclälahden väliin. Saaret olivat palj on käytettyj ä laitumia. Ei ta rvinnUT 12

edes raja-ai toja rehdä, koska järvi oli aitana . Lehmät ja hevoset vieriin saareen uittamalla. lampaat ja vuohet veneellä. \"opolan khmät olivat kesällä Suoponja Korvcnsaaressa. Oli niissä aikamoinen k ulj ~ ttami1 nen . Välillä maata myöten, väli llä uittamalla. Siell ä ne kesänsä vietti. Lypsymatka ol i pitkä etenkin Kor v e n~ saareen. Lypsyviilincet säilytettiin siellä luonnonhelrnassa. Siivilä . lypsyämpärir sekä lypsyliinat. Pestiin j ärve:\sä j a laitettiin puun oksalle kuivumaan . Vlairo vietiin tonkalla kotiin . Tonkat kannettiin vcneescen j a sitten Saimaan yli soudettiin Kalliorantaan. Siitä käsikärrillä työnnettiin 1\opolaan. Toinen suorilli aamulypsyn j a to ine n iltalypsyn. Kaksikin ihmistä välillä oli. Sitii nostami sen ja kantamisen pulj aam ista oli työeWmii siihen aikaan. Meiltäkin piti mylly!'isä käydä Kokkosenlahdessa. En5i pussit kärriin, Rasan ranna sra veneeseen ja soutaa piti mokoma marka Kokkosenlahteen. Talvella pääsi yhtä kyytiä ajamaan. Kesällä t~iy tyi hevonen järtää Rasan rantaan siksi aikaa, minkä myllyssä viipyi. Siellä saattoi väliin mennä kauank.in, jos oli pa lj on myllymiehiä. Ei ollut puhel imia. että olisi ajan voinut tilata. Kun ilmestyi kumipyöräkärrit, eli lavetit, se o li suuri kehityksen askel. '\'iillii oli kyyti j o pchmoiscmpaa. Paljon enempi sopi myös kuormaa. Teiden puuttuessa joutui kantamaan myöskin sai, raita sekä ruumiita. Laitettiin pcitehuopa tai loimi kiinn i kahteen riukuun. Siihen sai pitkälleen sellaisen ihmisen, joka ei kävellä voin ut. Kumpaankin päähän vain kanrajat. Siinähän se meni ku in ambuhmssissa . Eläi miä ei kannettu , jos ei parantunut, niin sitten teurastettiin. Eläimethän m uutenkin teurastettiin kotOna. t:: i niitä paljon elävinä myyty. Teurastctj ia oli j oka kyläs1 sä, kuka ei itse sitä suoritta nut. Ruhoja sensijaan j outui kanta maan, jos ei sitä kotona syöty. Sian porsaita kyllä kannettiin pitkiäkin matkop, mistä sen kulloinkin sattui saamaan. Porsas vain s~ikkiin tai porsaat. Väliin otetti in kaksikin yhde llä ke1taa. Yhtä ol i he lppo kantaa sylissä . Kyl läh än ne viil illä kastel ik in, kun sattui lirauttamaan, eihän sitä säkki pitänyt. Lehmiä sai taluttaa pitkiäkin matkoja. Ostovaiheessa ni inkuin sonnille vietäcssä. Siskoni Aune talutti sodan jälkeen kotoa lehmän Mik ke liin. · Polkupyörääkään ei meillä ollut. Matti osti sitten ! sotaväessä hankituilla rahoillaan käytetyn pyörän. :V1inä opettclin piiloa pä in ajamaan Aunen pyörällii, vuorma 1941 , kun käv in rippikoulua. Siihen asri en ollut saanut mitään tuntemusta pyöriiän. Pyörääkin piti kantaa j a nostaa veräjien yli, ennenkuin pääsi tielle meiltä. Enot olivat pyöränsä päällä kuljettaneet tninuakin ennen kuin opin itse ajamCJan. Pyrhösen Armas samoin otti minut pyöränsä päkillc rippikouluun mennessä. Hippi koulula iset olivat kirkon mäe llä katsomassa. kun minä menin vän rikin pyörän pääl lä. Armas ol i sellainen isähahmo, va ikka ol ikin opettajan mies, ettii piti ihmisenä köyhänkin lapsen ja osasi sääliä. Toisen kerran sattui niin, että tultiin samassa linja-autossa Annak::;en kanssa Pitkä lahden tien haaraan: Ol i vicHi svkwinen pimeä il ta. Hänellä o li valtava säkki tarakalla.' Hä.n otti minut rungolle ja niin sitä tul tiin. Hän ei raaskinut järtää minua yksin pimeään käve lemii~in. Hyvältä tuntui. kun toinen ymmärsi. Olin hyvin arka j a pelokas. Ei

ollut hauska yksin pimeässä taivaltaa. Pitihän minun loppumatka yksin mennä, kun hän meni Pitkälahden perukoille. Loppumatka oli sentään jo tutumpi tie. Kyllä sitä muistaa monta vaikeata reissuaja matkaa si ltä ajalta. Nyt istahdetaan autoon. Kyllä matka joutuu, kun on tiet mitä kulkea.

Rakennukset Rakennustyyli ja tapa on paljon muuttunut ja muuttuu jatkuvasti. Asuinrakennukset tehtiin hirsistä, sammalta laitettiin väliin. Katot päreistä ja oljista. Paljon oli yhden huoneen mökkejä. Taialaiset rakensivat kyökin erikseen ja parikin kamaria. Ikkunat olivat pieniruutuiset, kuusiruutuisia. Uunit kivestä, myöhemmin alkoivat tehdä tiiliuunia. Tuvan uuni oli valtavan suuri. Uunin päällys oli yksi säilytys- ja kuivauspaikka. Nukkumapaikkanakin sitä käyttivät. Hellan kohdalle jätettiin aukko, siellä säilytettiin ja kuivattiin puita. Siellähän porsaskin makasi niin kauan, kuin tuvassa pidettiin. Läpi ajettavia porstupia harrastivat yhteen aikaan. Toisella puolella porstuvan oli tupa, toisella puolella kamarit. Ruokahuone myös porstuan pohjassa. Ulkoeteisiä ei vanhaan aikaan ollut. Sitten alkoivat niitäkin rakentaa. Tuvassa orret olivat toiselta seinältä toiselle. Kalusteena pöytä ja pitkät penkit. Penkit kiersivät melkein ympäri tuvan. Peräpenkki ja sivupenkit Joll akin seinällä oli sitten sänkyjä. Laidasta- ja päästävedettäviä. Lapsia ladottiin sänkyyn poikittain, sitten sopi enempi, koska heitä melkein poikkeuksetta oli joka talossa paljon. Vanhaan aikaan e i helloja vielä ollut. Oli vain avokorsteen i katolle. Hiilloksessa roikkui pata hahloissa, missä lämpisi vettä. Hahlapadan vieressä olivat padan jalat, missä ruokaa ja muuta keitettiin. Siinä kahvipannu myös kiehui. Jokaisessa kamarissa oli sänky, sen lisäksi piironki ja muutama tuoli. P ienet lapset nukkuivat heij assa eli kehdossa. Heija oli joka talossa, missä lapsia oli. Lattiat, pöydät, penkit ja kaikki olivat maalaamatonta puuta. Lattiat pestiin hiekalla ja varsi- eli hosaluudal la hangaten. Pöytä ja penkit harjattiin hiekan ja huosiamen kanssa, eikä niitä pesty joka v iikko, pari kertaa vuodessa kumminkin. Talossa talon tavalla sanotaan. Se pitää paikkansa. Kuka oli siisti, kuka vähempi. Rukit ja miesten veistolekkeet kuuluivat tuvan varusteisiin, samoin kangaspuut ja verkkojen kudonta. Kesäksi ne vietiin aittaan. Kesällä ei joutanut käsitöihin. Rukki kuitenkin piti muistaa tuoda syksyllä ajoissa tupaan. Muuten se turposi niin, ettei sillä vähälle aikaa kehräämään päässyt. Rukin lisävarusteisiin kuului viipispuut sekä käsivarsi ja häkkyrä, mihin sai pellavakuontalon laittaa. Pellavat piti saada syksytalvesta kehrättyä. Kevättalvi käytettiin kutomiseen. Kyllähän ne naapurin emännät kyselivät toisiltaan: Joko teillä on pellavat kehrätty tai villa kehrätty? Talousrakennuksiin kuuluivat tärkeänä osana aitat. Oli vilja-aitat, jauhoaitta ja vaateaitta, vieläpä romuaittakin. Aitat olivat myöskin hirsistä rakennetut, mut-

Pärekattoa tehdään Pihlajasalossa. Harjalla Pentti Montonen. Kuva 1950-luvulta. ta ilman sammalta, liha-aittakin, missä oli lihatynnyri. Isojen talojen lihatynnyrit olivat isoja. Siihen teurastettiin syksyllä monta eläintä, joku mullikka tai maho lehmä, lisäksi sika, jopa useampikin. Lampaitakin suolaan teurastettiin. Muuta mahdollisuutta ei ollut li haa säilöä. Kun sitä söi seuraavaan syksyyn asti, sai sitä liottaa ja keittää suolaa pois. Kellarit olivat maakuoppia, sinne asennettin vain puutolpat, minkä päälle laipio laitettiin. Siellä säilytettiin marjasäilykkeet ja kaikki. Navetat rakennettii n kivestä. Mökeissä ja pikkupaikoissa oli puisia navetoita, kuten meilläkin kotona. Hevoselle isä rakensi tallin joka syksy, teki aidaksista kaksi seinää vierekkäin ja nuijan kanssa iskijäistä sammalturvetta väliin. Siellä oli sika tai lampaita hevosen kaverina. Tilastahan ol i kova puute eläinlen kin kanssa. Sen aikuisissa navettojen seinissä näkee niin isoja kiviä, että tuntuu ihmeelliseltä, miten ne on miesvoimalla sinne yläseinälle saatu. Sen ajan ihmiset ovat tehneet ihmeellisiä töitä ilman koneita. Koristeellisia rakennuksia myös, siinä on tarvittu paljon aikaa. Kaikki ne tehtiin alkeellisilla työkaluilla. lsommissa navetoissa oli puiset syöttöpöydät. Lehmät kahta puolta. Ne olivat lantanavetoita. Vesi kannettiin saavin ja korennon kanssa. Rehujakin kannettiin. Isoissa navetoissa oli rakennettu

Vanhan tuvan tunnelmaa. Emäntä Ida Leikas kutamassa kangaspuilla. Ku vassa näkyvät lisäksi vanha uuni, vesisaavi ja leipäorsi. Kuvan omistaa Martti Leikas. 13

Peltotyöt

Vanha savusauna läinpiämässä.

navetan vintti niin, että voi ajaa hevosella. Rehut ajettiin hevosella vinttiin ja sieltä pudotettiin luukusta pöydälle. Jonkunlaiset ikkunatkin oli. Valoisia ne eivät kuitenkaan olleet, niinkuin nykyiset navetat. Kuivikkeena käytettiin pelkästään havuja. Niitä piti j oka talossa ajaa ja se hakata. Pien Piekäinen kierteli talosta taloon havun hakkuussa. Hän tuli tietämään senkin, että köyhemmissä pienissä paikoissa sai edes syödäkseen; isoissa rikkaissa paikoissa olivat nuukia. Hän sanoi Seilassa olleen voitakin lautasella, ja sitä uskalsi ottaa. Joka talossa oli riihi, missä viljat puitiin. Riihet olivat hirsistä sammaleen kanssa tehtyjä. Missä vain tasanen kallio lattiaksi löytyi, ne olivat kalliolle rakennettu. Riihessä ei ikkunaa liioin ollut. Savuluukut olivat seinässä ja ovia pidettiin lämmityksen aikana raollaan. Sitten laitettiin kaikki luukut kiinni, kun savut olivat menneet, että ahos kuivui. Saunat olivat savusaunoja. Muita saunoja en tiennyt siihen aikaan olevan missään. Kyllähän siellä savua ja häkääkin välillä oli. Hyvät löylyt savusaunassa saa. Vesi lämmitettiin padassa kiukaalla tai kodassa. Kodat olivat avokotia. Niissä oli katto ja vähän seiniä, laudoista seinän tapaisia, niitäkään ei aina j oka puolella ollut. Savu tuli kodassakin sisään, mutta siellä pyykki pestiin ja siinä padassa keitettiin, tuhkalipeässä tai lipeäkivellä. Sillä keittolipeällä sitten pestiin kirjavia vaatteita. Pyykki käytiin talvellaki11 huuhtomassa avannolla. Kun kuumat pyykit mätettiin saaviin, siinä lämpöisessä vedessä sai välillä käsiänsä lämmitellä. Pyykit kannettiin rannalle korennolla tai vedettiin vesikelkalla. Minäkin pesin pyykkiä ihan rannal la talvella. Rantakiville vain pata ja siinä sai lämmintä vettä sekä keittää pyykit. Heinälatojakaan ei paljon ollut. Oli vain pieniä hirsisiä heinätalleja. Niihin oli aika survominen heinien kanssa. Eikä ne tahtoneet talleihin sopia. Pieleksessä säilytettiin heiniä sekä viljojaja myöskin tupposia. Riihessä oli kylkeinen tai riihen lähellä kappeli, mihin ruumenet ja rusat kannettiin. Siellä säilytettiin myös viskuukone. Pieniä koppeleita oli vähän siellä täällä. Nuottakodat oli rannoilla, missä nuotta säilytettiin. Myös muita kalastusvälineitä pidettiin, rysiä, mertoja sekä katiskoita. 14

Työt tehtiin ihmisvoimin. Työ oli raskasta, koska koneita ei ollut apuna. Työkalutkin piti ensin valmistaa. Ennen sotia ei vielä koneista tiedetty. Traktorit olivat kovin harvinaisia. H.evosvetoisia niitto- ja perunannostokoneita alkoi olla. Suokuokka ja Lapio olivat yleisiä, paljon käytettyjä työkaluja. Vieläpä sotien jälkeenkin. Velipoikakin raivasi pari hehtaaria metsästä vi Ljelyssuota suokuokalla kuokkien ja ojat hän kaivoi lapiolla. Talvella ajettiin pelloille maanparannusaineita, mutaa, savea ja soraa. Hakattiinpa havuja ja risujakin soille sekä pelloille. Keväällä oli ensimmäinen homma pelloilta kivien kerääminen ja aitojen teko ja korjaus. Raja-aidat piti olla jokaisen rajoilla. Koska karja laidunnettiin metsissä, peltojen ympärillä piti olla hyvät aidat, ettei eläimet vi~joja sotkeneet. Aidan teko oli hyvin suuri urakka, ennen kuin oli aidakset halottu ja seipäät tehty. Talvella kyllä piti jo aitatarpeita varata. Osa piti joka kevät aidoista uusia. Parempikuntoiset kierrettiin ympäri j a korjattiin. Sitten alkoivat peltotyöt Ensin äestettiin pellot risukarhilla tai hankmolla. Joillakin oli piikkiäkeitä. Viljat kylvettiin käsin. Kylvykopsa kaulassa sai kävellä, kunnes vi ljat oli kylvetty. Missä ei ollut kuin yksi mies, piti ensin kylvää ja sitten äestää. Hevosen Levätessä isäkin aina kylvi. Usein naisetkin äestivät, jos vain oli aikaa. Äiti ei peltotöihin palj oa ehtinyt, muutakin hommaa ainoalle naiselle riitti. Kun viljat oli saatu tehtyä, alkoi kesantohommat. Ruismaa oli aina kesantona. Sinne ajettiin lanta ja kynnettiin ennen juhannusta. Pitkin kesää ruismaata muokattiin, kunnes oli rukiin tekoaika. Peruna tehtiin keväällä viimeisenä. Juhannuksen edellä ajettiin perunan vaot. Vastat tehtiin myöskin ennenjuhannusta. Sitä ennen jo naiset tekivät vispilät koivun lehden ollessa hiirenkorvalla. Silloin irtosi kuori parhaiten. Juhannuksen kahta puolta tehtiin myöskin tupposet. Ne laitettiin pielekseen, ellei talleihin sopinut. Ensin kuivatettiin jossakin levällään. Olikin jo heinänteon aika. Heinäntekokaan ei ollut nopeaa hommaa siihen aikaan. Viikatteella niitettiinja vielä Iyhytvartisella eli kynkkävartisella. Se oli selkään käypää hommaa. Minäkin muistan, ktm pitkävartisia

Seilan heinäpellolla Pitkälahdessa 1967.

viikatteita alkoi olla. Luonnon takut, järvikortteet ja kaikki piti eläinten rehuksi haalia. Kylvyheiniä ei vielä paljoa ollut minunlapsuudessani. Käsiharavalla haravoitiin ne kasaan. Sitten laitettiin haasialle kuivumaan. Haasian viereen heinät ajettiin reellä tai kannettiin sapilailla. Heinähangotkin olivat puisia . Luonnonheiniä kuivatettiin levällään. Yöksi laitettiin heinät rukoon, samoin sateen yllättäessä. Talliin heinät usein kannettiin joko sapilailla tai kuormav itsa lla. Heiniä säilytettiin Pieleksessä myöskin . Latoja ei vielä paljon ollut. Tallit olivat pieniä. Talvella ajettiin heiniä pitkistä matkoista. Ajaminen kävikin talvella paremmin, koska teitä ei liioin ollut ja ajopelitkin olivat enempi reen varassa. Elokuulla alkoi viljojen leikkuu, usein heinäkuullakin. Anttolan kihupyhä oli elokuun ensimmäinen sunnuntai. Kihupyhänä oli monta kertaa ruis leikattu. Uudisleipääkin paistettu, samoin uudispuuroa ja rieskaa. Elokuu o li rukiintekoaikaakin. Sanaparsi sanoo, "kylvä ruis ta uutisella, Laurin ja Pärttylin välillä". Hyvinä rukiintekoa ikoina pidettiin Maunon ja Leevin päivää. Kun oli paljon seittiä oksissa ja heinissä, se päivä oli hyvä rukiintekopäivä. Viljojen leikkaaminenhan kesti myöhään syksyyn, riippuen paljon kesästä. Ahoksia piti puida välillä. Hoitaa marjankeruut, juurikasvin hoitamiset, kuin monet muutkin hommat niinkuin nykyisinkin on maamiehen tehtävä. Syksyä kohti tahti tiukkeni , koska päivä lyhenee, mutta työt lisääntyy. Onhan tämän v ilje lijäväki saanut huomata. Kun ei koneita ollut, työt edistyivät hitaasti. Työvälineet olivat alkeellisia. Syyskuu oli kiireistä aikaa . Monasti jäi syystöitä lokakuu lle. Syysvitjat leikattiin ja laitettiin viisikoi IIe. Rukiit kuhilaille. Usein olivat ohra ja kaura niin harvaa ja lyhyttä, että monet ottivat kalikan kouraansa ja sen ympärille alkoivat koota kourausta. Sideoljet piti jatkaa, ennenkuin ylettyi lyhteen ympäri. Niitä oli kiusallista keräillä. Hukkaan ei voinut mitään jättää. Kaikki piti tarkasti koota talteen, ihmisten sekä eläinten ruoka. Viisikoitakin niistä o li huono tehdä, kyllä ne olivat matalia nypyköitä. Räntäja lumisadekin väliin yllätti niin toukoviljojen leikkaajat kuin perunannostajatkin. Kyllä käsiä paleli. Kumikäsineetkin olivat si ihen aikaan vielä tuntematon asia. Riihessä samoin, kun oli oikein pilliheinäisiä viljoja, ne oli kiusallisia puistella ja käännellä. Maito-ohdakkeiset viljat taas pöllysivät kovasti, tuntui että vai-

lan tukehtuu sinne riiheen. Töitä ei tehty käsineet kädessä. Riihessä olivat pelsimet ja niiden päällä parret. Ylä- ja alapelsimet sekä parret. Ruk.iit kun on pitkiä, niitä laitettiin yhteen kerrokseen, kevätviljoja kahteen kerrokseen. Kun ahos oli lämmitetty kuivaksi, mentiin kukon laulun aikaan sitä puimaan. Ahoksen puinti oli sel lainen ylimääräinen homma. Se piti saada kuin varkain tehtyä, että joutui varsinaiseen työhön. Saunassa piti ehtiä vielä käydä, ja sapuskaa tai kahvia suuhunsa saada. Lyhteet ladottiin lattialle vieri v iereen latvat vastakkain. Puimamiehet kulkivat toinen etuperin, toinen takaperin. Vuoron perään lyötiin lyhteitä riutalla kuin vierasta sikaa. Jos 1iiheen sopi ja ihmisiä oli useampi, vo itiin puida useammassa parissa. Toiset käänteli sitä

Viljan puhdistusta luudalla ja haravalla.

Rukiin leikkuuta. Kuvan omistaa Erkki Pyrhönen.

myöten lyhteet, sitten puitiin toiseen kertaan. sen jälkeen puisteltiin oljet ja laitettiin kuvoille. Kun kaikki lyhteet oli pudotettu alas ja puitu, sitten alkoivat ne loppuhommat Harava lla otettiin rusat pois, ruumennos kasaan. Sen jälkeen v iskattiin, että ruumenet erosivat jyvistä. Meillä ei ollut v iskuukonetta. Isä viskasi ruumcnnoksen käsin. Äiti seuloi käsiseulalla leipävil15

jat. Sekin ol i hidasta ,ia raskasta työtä. Ei siihen käsi seulaan voinut jyvii1 kerralla ni in kovin paljoa ottaa. eikä sopinutkaan. Kyllä ~äkillisestä sai seulaänsa monta kertaa ottaa. Seulaa piti kovasti pyörittää, ettii roskat erosivat. "fe kerättiin seulan päältä käsin pois. Äiti ja isä kun kahteensa kaikki tekivät ja me lapset oltiin pieniä. .Äiti vei pienimmäisen riihen kiukaalle saaviin istumaan puirnise n ajaksi. Pienenä sitä sai keuhkoihinsa pölyä niel lä. '-!'iinhän sitä on e letty. Ei tuo vielä ole tappan ut. Isommat lapset saivat juosta riihen ympärillä, touhuta mitä ymmärsivät. Ei siellä saanut monen vuoden vanhaksi juosta. Isompien lasten piti olla siel lä riihen puolella kääntclcmässä ja puistelema~sa . lsomm issa paikoissa j äi puimisi a talveenkin. Mei llä kun vähän oli. ehdittiin puimiset saada kyllä pui tua syksyllä . Ol ihan siinä välillä hoidi.:ttava mon ta muuta työtä. Pellaviakin kuivattiin riihen pclsimell ä. [sä meni usein ö ljylyhdin valossa niitä luukultamaan jo aamuyöstä. Kyllii isä ja äiti tekivät pitkiä päiviä, yhdessä koiuivat kaikki työt tehdä, kun ei lapsista vielä apua ollut. Ihan pienestä asti kyllä piti työssä mukana olla. Perunannosto oli hidasta, ku n se kuokalla nostettiin. Etenkin, jos oli sateinen syksy ja talvi tuli aikaisin. sai niitä perunoita lumenkin seasta kuokkia, samoin vesisateessa. Ei o llut perunalaatikoita. vaan perunat kannettiin siikillä kuoppaan, tai piirekorilla. \1eillä oli sentään pärekori.:ja. isä teki niitii kotiin sekä kylälle. Perunanoston jälkeen oli miehillä syyskynnötja ojien kaivu, joka tehti in lapio lla s iihen aikaan. Kynnöt kynne ttiin so rkka-atralla hevosen kanssa. \1 yöhernmin alkoi olla jo auroJ a. Syyskyntö ihinhän ne varsinaiset syystyöt loppuivat. Maan jäiidyttyä ei kauan saanut enää ojiakaan kaivetuksi. Syksyn pakkasien aikaan oli m\:tsissä hyvä ahertaa. Oksat kerättiin kaikki läjiin, j otta ne saati in lumenkin aikaan kotia ajeruksi. Mets~i t ol ivat si istejä si ihm aikaan . .loka oksa laitettiin kasaan. Havun patukat olivat pol ttopuita, havuilla kui vitettiin eläimet.

1l1etsä~vöt Metsätyöt olivat ennen tärkeä elink~ino ni in pienviljelijälle ku in mök ki läisel lekin . Paljon o li ihmis iä, jotka e lättiviit itsensä sekä pe rheensii metsätöillä. Raskasta työtii se oli. muuta työti.i oli kuitenkin huono saada. Halon teossa kävivät keski:!nkasvuiset pojatkin. raha oli ni in tiukassa. Jotakin piti keksiä. mistä tOimeentulonsa sai. Kyllä minunkin vdj ~ni kävivät molemmat isän mukana rahdissa jo en nen kouluun menoansa. Pitkissä matkoissa kun piti olla yötiikin. Eihän se lapselk ha uskaa ollut. Sitä ei amtanut kalSoa. piti oppia työn tekoon pienc::;tii asti. ;\ykyisin saa kyWi lapset olla paljo lti ilman vastuuta. Parempaan pä in tämä elämä on kovasti mennyt. Onhan kuitenk in nykyisin lapsilla paljon vastuuta koulun käynnistä. Kolmeky mml:! ntiiluku ol i Su0messa erittäin tiukkaa aikaa. löitäkin oli huoM saada minki·iänl aista. Ei se lcipii leveä ollut. !\.kidän isäkin kun o li vii.: lä vanhana m ~;nn y t naimisiin. lt ~L: o li jo vanha. kun lapset olivat \ i\.'lä lapsen iiiss~i. 16

Leipä oli tiukassa sen ajan työvälinci llä metsässäkin . Tukit kaadettiin justeerilla. Siinä tarvitt iin kaksi miestä yht~i puuta kaataessa. Pokasahal la voi tehdä sen edes yksin. Nykyisin on metsureilla erikoisvarusteet. Siihen aikaan sai moni varmaan miettiä illalla m~irki.i nä kotiin tultuansa, löytyykö mitään kuivaa vaatetta, mitä päällensä saa. Ei ollut metSLtrin kamppeita. Kumisaappaitakaan ei silloin vielä ol lut olemassakaan. Pakkasilla sai pitää töppösiä, jos sellaiset omisti. Pent tiset, Aapelikin teki aina metsätöitä, halontekoa ja parrin veistoa. Töppösiii hänellä ei ol lut. Kun hän täytti scilsemänkymmentii vuotta, sitten naapurit osti hänelle ensimmäiset töppösel. Parrin veistossa kun joutuu olemaan niin paljon paikallaan. Vaikka se on raskasta hommaa, jalat eivät sillä tava lla liikettä saa. Kotikutois ia sarkahousuja pit iviit metsätöissä. Ne eivät niin nopeasti kastu. Meilläkään ei oikein riittänyt villoja eikä aikaa niin paljon äidillä, että olisi aina !'iarkahousuja saanut. i\iti kuroi eni.:mpi puollangasta, siihen meni vähempi villoja. kun ~e kudottiin pumpuliloimeen. Siitä äiti teki housuj a isälle sekä pojille. Sarkaan piti kehrätä loi merkin villoista. Se ol i vaativaa hommaa. Erikseen ol i saran loimcn ke hrääjät. Äiti kyllii sitåkin teki. Nahkasaappaan ri.:suja kun metsätöissä pi rivåt, ne kastui vat helposti. :Vlärk änä i lmana kastuivat vaattci.:l sekä j alkineet. Sitti.:n kun rahtim iehetkin joutuivat ajamaan jopa kymmeniä ki lometrejä. ennekuin kotia pääsivät. Saivat j uosta lämpimikseen hevosen perässä. jotta su lana kesti kotiin asti. Ku mirukkasia ei ollut, nahkarukkaset kastuivat. Harvoi n niitiikään monia oli, että sai edes vaihtaa. l.anellisia alusvaaw:ita miehet pitivät. Ne edes \ ähän lämmittivät. Kuta pitempi oli matka sitä aikaisemmin piti aamulla liihtcä. että ehti päiviin tultua metsään. Pimeästä pimeään piri tehdä . jotta ehti j otain ansaita. lltasilla oli si uen sa han viilaamincn ja kirveen tahkoaminen. Hcvosmichellä Yielii hevosen syöttö. kengittäminen. vulj aiden korjaaminen ja huolto. Tupaan tuntiin hevosen valjaat myöskin kuivu maan. \iiistä tuoksahti aina hevosen hien tuoksu. Usi.:in oli korjattava myöskin rekiä . Samoin tehtävä rect. lsälläkin oli aina reen jalaksia kuivumassa. Itse hiin rcet teki. Luokkipuut piti ~amoi n varata j a luokit painaa . Siinähän sit~i saatiin olla lap~ et kin mukana ja apuna. Pajusta taivu rettiin re~;n kaplaisiin paJut. lsii kuumensi niitä uunissa. Sitkn taipuivat. Samoin haudottiin luokkipuut ja reenialakset. Painamisessa sai olla knko perhe työssä :Vktsäpomot j akoivat myydyt metsät teko- ja ajopahtoihin. jo;; sama mies tai porukka sen teki. Tai sitten toiset tekivät, toiset aj oivat. Si itäkin saattoi kate utta väliin tulla. kuka sai parhaan palstan. Kyllä niitä pui ta piti kannella ja veddlii nwtsässä miesvo imin. Ften kin. jos o li harvaa metsiiii, piti halon tek ijänkin kannella aika paljon. että sui mottinsa täyteen. Sama juttu ol i pan·in veistossakin. [ i sitä telkamaa aina voinut vaihtaa , si inäkin meni aikaa. Kantaaha n ne piti parrupöl kyt kasaan. Tuorcissa männyissä oli kyllä painoa. sitä ei jaksakaan st:llaincn tehdä, joka ei ole siihen tottunut. Sama oli tukin ajossakin. Tukkipuita ei jaksa kantaa. mutta tukkisak sien kanssa niitii piti vedellä. Antto la on hyvin miiki:stil seutua . Kaihnlai!;ilta vuorilta

ja mäkilöiltähän niitä on puutavaroita pois saatava. Ei hevonenkaan joka paikkaan pääse. Jarrujakin sai reen jalaksiin laittaa. E i hevonenkaan jaksanut pitää isoissa alamäkilöissä. Alamäissä sai mieskin avuksi jarrutella. Ylämäessä ohjaksen perillä vetämällä auttoivat tiukassa paikassa hevosta. Hevonenkin veti mieluimmin, kun näki miehen auttavan. Hevoset olivat vielä kehnot. Köyhä ei jaksanut hyvää hevosta saada. Paljolumisena talvena haittasi lumi miehen sekä hevosen liikkumista. Suojan tultua reki ja kuorma veti lunta mukanansa. Sai kolistella ja Iapioida lunta kuormastansa. Kaatomies samoin tehdä lapiohommat, ennenkuin pääsi kaatamaan puun. Eikä siihen aikaan lumilisiä maksettu, työnantajat olivat puolellansa. Koska työmiehiä oli tulossa töihin, ei auttanut katsoa minkälaista työ on. Kyllähän sitä sai kotona olijakin pelätä, mitä s iellä sattuu. Paljouhan minäkin kävin veli Matin mukana metsätöissä. Isän aikaan olivat pojat hänen apunaan. Monta vaikeaa ja vaaralllstakin tilannetta ehdin minäkin nähdä. Muistan, kun Matti ajoi Mäkrämäiltä puutavaroita Varpaniemen metsästä, kuinka hirveäitä minusta näytti, kun hevonen meni istuallaan kuom1an edessä mäkiä alas. Käytiinhän me äidinkin kanssa kahteensa sodan aikana mattipakkoa suorittamassa . Aapeli Penttinen oli Venäläisen metsässä Pitkälahdel la halon teossa. Sieltä oli meidätkin määrätty tekemään motti naista päälle. Kun saatiin aamuhommat navetalla tehtyä, lähdettiin tallaamaan sinne mokoman matkan päähän. Kaikkine huonoine työkamppeinemme. Aapeli auttoi meitä sen verran, että laittoi pääpuut pinolle. Ja niin tuli iltaan mennessä kaksi mottia pinoon. Alettiin taas tallata kotia päin. Sie11ä odotti eläimet ja muut koti hommat. Oli vielä syksyinen lyhyt pimeä päivä. Siitä oli hyvä, ettei ollut lunta. Kahteensa äidin kanssa oltiin silloin huushollissa. Matti kun lähti sinne, missä miehiä tarvittiin, vaikka ei ollut vielä miehen iässä. Sodan aikana etenkin sai naiset kamppailla metsä- ja kotitöiden kanssa. Mattikin oli kolme vuotta siellä. Jsä kuoli keväällä v. 1941 ja Matti lähti sotaväkeen tammikuussa v. 1942. Nykyisin lähtee metsuri autolla töihin. Ennen ei ollut kuin jalat tai sukset. Eikä nykyinen metsuri paljon muuta tarvitse kuin moottorisahan. Ennen pistivät olallensa sahapukinkin, ketkä haloo tekoon lähtivät. Tai muuten oli pukin teko ensimmäinen homma metsään päästyä. Pokasaha pistettiin usein kappaleina rcppuun kirveen kanssa. Joka ilta oli sahan viilaaminen. Siinäkin oppi huomaamaan, minkä tehtaan tuotteet parhaita olivat. Jos ei osannut oikein sahaansa kuntoon saada, sen tiukemmalla markka oli. Taitoa ja kokemusta tarvittiin metsätöissäkin. Toiset saivat tehtyä huomattavasti enempi kuin toiset. Kaikissa töissähän näin on aina ollut. Kaikki ihmiset eivät ole yhtä tehokkaita. Kantapään kautta ennen piti ammattinsa oppia. Kouluja ei paljon käyty. Nykyisin koulutetaan metsuritkin. Vahvalla suomalaisella sisulla ennenkin pärjäsi. Jos ei ole yrittämisen halua ja tahtoa, huonosti pärjää niin nykyisin kuin ennenkin. Niin tiukalle ei enää tarvitse ihmisen itseänsä laittaa, kuin ennen sotia, sodan jälkeen ja kauan sen jälkeenkin. Onneksi on parempi aika koittanut. Toivottavasti eivät

Käsipelistäja pokasahasta moottorikauteen.

Parrin lastukeko Lakeistenrannan lähellä v. 1969. enää palaa tällai set ajat. Katkeruutta ei tämä ikäpolvi tunne. Kaikk i on ollut hyvänä opetukscna. N iin metsätyöt kuin kaiken muunkinlaiset hommat ovat helpottuneet. Koneet ovat tulleet ihmisen avuksi. Rahtihevoset eivät ole enää yleisiä kuten ennen. Metsiin on tullut traktorit sekä metsäkoneet Metsät eivät ole siistejä kuten ennen. Rumalta näyttää aukeaksi hakatut, metsäkoneilla säretyt metsät. Siellä ei ole helppo kenenkään taivaltaa. Laikutetut metsät ovat ihan mahdottoman näköisiä, eikä siellä voi liikkua edes marjamies. 17

Lehmää lypsetään Pihlajasalossa. Vasemmalta Raija, Maire, Airija Hilma Syrjäläinen. Kuvan omistaa Alpo Syrjäläinen.

Karja ja sen hoito Lehmät olivat pieniä kirjavia maatiaislehmiä. Myöhemmin alkoi olla länsisuomalaista punaruskeaa j a itäsuomalaista kyyttää. Tulipa pohjoissuomalaista vaikeistakin. Jalostetut lehmät ovat tulleet suurelta osin sotien jälkeen. Lehmät olivat niin pieniä, että teuraspaino oli sadan kilon kahta puolta, tulokset olivat sen mu kaisia. Pidettiin hyvänä lehmänä, jos lehmä lypsi viittä- kuuttatoista kiloa. Suurin osa jäi alle sen . Kun karjan tarkkailua alkoi olla, pääsi kantakirjaan sadallaviidelläkymmenellä rasvakilolla. Kolmetuhatta litraa oli maitovaatimus. Suurin osa karjasta oli heikompi tuotteista. Jalostus oli heikkoaja vaikeaa. Sonni jätettiin usein omasta

karjasta. Suku heikkeni. Päätarkoituksena oli, että saatiin jotenkin eläin~en lisääntyminen jatkumaan. Ravinto vielä oli vähäistä, joka oli osaltaan heikentämässä eläinlaatua ja kuntoa. Usein hiehosta yritettiin saada nopeasti lehmä. Astutettiin kovin nuorena, heti kun kiimaan tuli. Aina jätettiin omasta katjasta vasikat lehmiksi kasvamaan. Suku heikkeni jatkuvasti. Usein hevosetkin olivat pieniä. Hevosella piti ajaa niin kauan, kuin seisaallaan kesti. Hyvin huonokuntoisia ne usein olivat. Lampaat samoin olivat pieniä, usein j äi teuraspaino olle viidentoista kilon. Siat ol ivat sen mukaan, miten niitä syötettiin. Paljoläskisiä, jos olivat syödäksensä saaneet. Pa ljon on j alostuksel la aikaan saatu sikojenkin suhteen . Kanat o livat mskeita, mustia tai kirjavia. Sulkasadossa olivat kauan. Tuotosaika ol i lyhyt. Munivat enimmäkseen vain kesän aikana. Olihan niitä kanaJoita siihenkin aikaan j onkun verran. Niissä ruokinta ja tuotos olivat ehkä toista luokkaa. Väisäsessä oli kanala jo minun lapsena o llessani. Tiusasen Jussi sen kait oli laittanut, Kana lapoluksi sanottiin sitä polkua, mikä meni kanalan kautta suoraan. Siitähän sitä aina sinne mentiin. Nyt sekin polku on häipynyt. Tallaajia ei ole ollut. Ihmiset kulkevat kulkuneuvoilla, eivät jalan. Heillä oli hautomakonekin, olivat sen verran kehityksen kyydissä.

Ristljen silppuamista koneellisesti Pihlajasalossa. Silputtua risua käytettiin karjan alusina. Kuva 1950-luvun puolivälistä.

Kaarina Pylkkänen (Pitkä/ahti, Sei!a) lammasta keritsemässä v. 1942. 18

Eläinten ruokinta ol i pa ljon työtä vaativaa, hidasta j a raskasta. Navetat oli lantanavetoita. Lantaa piti tasailla j a uloskin mättää. Lehmien takajalkojen alle kertyi lanta korkeammalle. Takajalkojen allehan kuivikkeet piti laittaa. Kuivikkeina käytettiin havuja. Niistä tuli Jannan lisäksi äkkiä patteri lehmän takajalkojen alle. Päinhän lehmät ol isivat menneet, ellei olisi lantaa tasannut. Apetta syötettiin. Silppujen hakkaaminen oli aikamoinen homma, samoin appeen tekokin. Jauhoja ol i vähän. Piti keksiä keinoja, millä sai eläimet silppunsa syömään. Apetta keitettiin silmästellä ruumenilla, perunavedellä j a lanttuja myös keitettiin. Ei tullut mieleenkään antaa j auhoja sellaisenaan eläinten eteen. lmellosta jauhoista tehtiin, jos niin paljon j auhoja oli. lh-

miset vaistosivai lehmien sokerin tarpeen siihenkin ai kaan, samoin ruuan sulatukscn tarpeen . Lehmilk kost uteltiin eli haud utettiin rehu.t. Hautcita tehtiin kesä llä sekä ta lvella . Se vastasi myöskin tu orere hua . AIV:n re kohan on keksitty paljon myöhemmin. He iniäkin oli vähän lehmillc antaa, niitä piti jatkaa olj illa. Ruisoljet hakattiin silpuiksi, toukojen oljet syöteniin sellaisenaan. Sodan aikana o li kova puute olj istakin. Pyrhösen Taa vetti sai hommattua jostaki n Pohj anmaalta ruisolkia. Nekin olivat tunkkacmtuncira, mutta hyvin tekivät kauppansa. Veli Mattikin ajoi niitä sotatalvena Mikkelin asemalta asti. Vanha huono hevonen kun vielä oli. Ol i se aikamoista hommaa. Selluloosaa syötetti in myös . Sitä oli kokq sodan ajan käytössä. RintamaJlakin hevosille sitä syöttivät. Vesi piti koittaa saada ta lven aikana navettaan ennakkoon lämpenemään. Pitkistä matkoista kun jo utui sit~i monesti tuomaan, se jääty i vielä navettaan tuotaessa. Lypsäminen tapahtui käsi lypsynä joka paikassa. Lypsykoneita ei ol lut. Kun sai maidon kicrrettyä. piti juoksutraa vasikoillc. Sioilk teh tiin ruoka monessa pai kkaa si sä llä. St: piti ka ntaa äm päri!Ui sikojen eteen. Sioillchan syötl:Uiin ennen sotia j a senkin jälkeen hevosen kakarasoppaa. jos si ihen :\itren sattui perunaa tai n1 uura sekaan o lemaan. Jlcinärall ien j a latojen po hja lta kerättiin h~inä nmurskaa, sitä haudortiin kuurnalla vedellä ja siitä sa i sioillc ruuan jatketta. Katwillc tehtiin myös heinän mur~ka sta apetta.

Kotitalous Kotita loustyötkin ovat aikojen myötä pa ljon muuttuneet. Yksistiiiin sähkö on tuonut va ilava n muutokse n. Ei tarvi nnut enne n johtoa töpseliin laiHaa , jos meinasit ruokaa lail!aa ta i silittää, piti en ~in tehdä tuli. Hellaakaan ei vanhaan aikaan ollut. Vaattcitakin si littivät nii n, eWi ne laitettiin hyvin taitteelknsaja istuttiin pää llä. Siinähiin ne ajan myö tä -.ilen ivät. 1kllalla voi jo sitten kuumentaa rautaa. kun hella ruluuteen keksittiin. Räätäleillä oli isot moniki loi:\et raudat. Sillii kyl lä kanga ::: painui . Villasta vaa tteet tehtiin. Ne ol ikin kov ia präs:;ättäviii. Kotikuto is...:t sarat j a villakankaat. Ikkunaverhoja ei ni in kovin kauaa liene kiiytetty. eikä pöytiiliinoja. Ei palj on muuta :;il ittämistä ollut kuin pitovaatteet. Salu:\ii nit oli minunkin lapsuudessani tuvissa. Paljon oli huonei ta ilman mi nkäänlaisia verhoja. :vliesten paidathan ne olivat vaikeita, kun piti tiirkätä kaulukset, samoin tarjoilijoiden pä~ihin ecr. Vieläpä mekin karjanhoitokoulu n aikaan tä rkäHiin päähincitä, va ikka aika oli ehti nyt jo viisikymmcnlukuun. Olinha n siellä vuosina 56-57. Vaatteet olivat vaikeasti hoidettavia, ei ollut keinok uituvaattei ta n iinku in nykyisin. Villavaatteet ol ivat huolella pestäviä. Pe llavaisct laka nat ~e kä a lu~vaartee t olivar paksuja, vaikeasti käsin pe ~täviä ja kierrettäviii. Pyykkipäivä oli rankka päivä. Ja kun se oli ihan ylimääräinen homma . Pitihän pä ivän muut työt saada siinä sivussa tehtyä. Ruokatalous on muuttunut ajan myötki samoin kuin kaikki muukin. Ennen :;yötiin kolme kertaa päivässä. Aamulla juotiin vain kahvit. sodan aikaan korviketta.

Ei si inä mitään ka hv ikipää o llut. Sii hen aikaan e i tarvinnut valittaa kahvileivän p uutetta vieraalle. Ei osattu pitää hiipeänä pelkän kahvin tarjoamista vieraallekaan. Leipää ei ollut muuta kuin misleipää. hyvä jos sitäkin. Ryynirieskaahan minun lapsuu dessani kyllii jo paistettiin. Vaan se oli juhlaruokaa, eihän sitä kanna ttanut syödä kuin suurempina juhlina ja parempina Matin päivinä. Nyrkkilimppua josku~ paistetti in. sekin oli hyvää, kun oli hapoton. Kasti ke tehtiin ru isjauhoista. Ruisjauhoa käytettiin keittojen suuruksena myös. Sakearokka, joka keitettiin pavuista ja ruisjauhoista oli sen ajan ruokaa. Samo in lohkorokka. Siihen laitettiin herneitä, lanttuja ja ru.isjauhoa. Papu- ja hcrnerokkaa keitettiin lihan kanssa. Leipätaikinasta ja perunoista hapanpotattia. Kalaa syötiin paljon suolakalana. Kuivattiin kesällä auringossa suolakaloj a. Niitä sai syödä koko talven ajan. ne säilyivät vaikka vuos ia. Syöti inhän kalaa keittona, hiilillä paistettuna sekä pannulla paistettuna. l)eruna on ollut kautta aikoj en paljon käytetty ruoka ai na siitä saa kka, kun on Suomeen tullut. Pa ljon kyllä syötiin lanttuaja nauristakin. :\'amista vilje ltiin paljon sekä syöti in . Nauriit ::;yötiin pa istikkaina j a raakana. Lanttupaistikkaita viskatriin uuniin pai~tumaan, kun iso leivinuu ni lämpisi talvella joka päivä. Perunoita pa istetti in samalla tava lla . :\1c lapset pa istett iin heilalla pe runaviipaleita. Jota in piti suuhunsa keksiä . Kesiillä ke itetti in maitopcrunaa . .\!lunamaitoa, jos kananmunia oli. Kesällähän kanat par...:mmin munivatk in . Leip~i kui vui kes~i!l ä. Sitä sii ilytcttiin jyviihinkalossa. liha piti laittaa kovaan suolaan. Teu ra~tus tapahtui syksyllii. Sitä syötiin seuraavaun syksyyn asti. Kesällii ku n leipä kuivui nopea:;r i. tehtiin maitolämmitystä leivä n piiiillc, siinä ~c peh me ni. Keittoastiaina oli ra utapadat. Sen :;ai huoletta lai ttaa a\otule\lekin. Läk kiasti oita olivat lypsyämpiiritkin ja siivilät. Oli läkkimukil. läkkisct rnaitok<.lnnut. Kahvipannut olivat kuparisia. Tinurcita kierte li j atk uvasti tinai kmassa kahv ipann uja, kuin muitakin astioi ta. Kuparimyrkytyksenkin monet saivat niistä kah vipannuista. Saviruukkuj a sekii vateja oli. :\'ii:;sä sai uunissa paistaa. Puuroi~ta oli yleisin ruispuuro. sekin k...:itett iin rautapadassa . Työmaalle vieti in kesiill ä ruokatarpeet ja keitt oastiat mukaan. Kahv ia keih:ttii n avotuklla. Perunat pa i~ tuivat s i in~i hi i 1i llä. :Vfaito laskut olivat joka talossa. 1\e olivat puisia. Siihen laitettii n kokkelipi imää mukaan. Sianlihaa savustettiin saunassa kev~iäll ä. Savusaunat kun olivat. siellä se hy vin kävi. Savulihaki n piti siiilyttää aitan orn:ssa. Sielt~i sitä käyti in k ikkaamassa. Knkkelipi imä oli särpimenäkin hyvä. Voi kirnuttiin kotona, siirä sa i hyvän pi imiin. Si ihe n laitettiin kurrista pi imi teytyt paistctut kokot sekaan. Joka talossa oli i:mt tuopit. i:wmpiin pöytiin tuoti in niitä kaksi. pieneen pöytään riitt i yksi. Si itä joka inen \'uorollaan ryyppäsi piimää . Puurovati tuoti in keske lle pöytää, voisilmä vati in. Si it~i sitä pisteli jokainen omalla lusikallansa. Keittovati . amoin, samasta vadista jokainen söi. Ei laut<tsia ollut eikä käytetty. Tiskiä tuli vähempi . jos muuta työ tä oli pa ljon. Aam iainen syötiin kahdeksan aikaan aamulla, päiv~illin c n ol i kahden aikaan. sil lä välillä juotiin pä iväkahvi. lltanen syötiin kahdeksan, yhdeksän 19

maissa iltase!la. liialliseksi keitettiin tavallisesti puuroa tai ve lJiä. Aamiaisella syötiin kastiketta ja perunaa. Päivällisenä usein oli jokin keitto tai rokka. Kun eläimiä teurastettiin, tehtiin niistä aina sylttyjä. Lammaskaaliin tehtiin lampaan suoleen makkarat, ne olikin hyviä. Tappaiskaali keitettiin teurastuksen jälkeen aina. Lampaan pää ja sorkat korvenncttiin, että vi lla paloi pois. Mahapaita sammallettiin , se käytettiin kaikista eläimistä sylttyihin. Syltyt keitettiin ja suolattiin. Perunoiden keralla ne olivat syksyistä ruokaa. Sian makkarat tehtiin valmiiksi ja vietiin aittaan. Sitten ne laitettiin paistinpellille leivinuuniin paistumaan jouluksi. Ne kai korvasi joulukinkun, kun en muista lapsuudessani koskaan saaneeni joulukinkkua. Verestä paistettiin veripalttua, veririeskaksi sitä sanottiin. Sitä sai aina teurastuksen jälkeen. Kaikkihan ne piti eläimistäkin koittaa talteen saada. Nahkalkin olivat siihen aikaan kysytympiä. Pitihän niitä osa omaan tarpeeseen parkita. Kengäthän valmistettiin kotona, samoin rukkaset. Sianvillan ostajiakin kävi. Sitähän käytettiin hevosen setolkkaan. Rätikkäitä kierteli, ne ostivat häntäjouhia ja sikavilloj a ja möivät kaikenlaista pikkutavaraa, neuloja, nappeja, naskalia. Niillä oli loru valmiina, minkä ne lukivat taloon tullessaan. Rättiähän ne ostivat myös, kaikenlaista vanhaa riepua. Niillä oli puukantti nahkahihnoissa selässä. Kun laskivat sitä selästään, samalla lukivat lorunsa.

Juhlat Pyhät pyhitettiinja Jauantai-iltakin. Meillä ainakin lauantai- ja sunnuntai-iltana kokoonnuttiin pöydän ympärille koko perhe. Siinä yhdessä luettiin ja laulettiin aina virsiä sekä hengellisiä lauluja. Äidillä oli hyvä laulun ääni, myöskin hän sitä käytti. Äidillä oli tapana laulaa töitä tehdessään. Monta virttä on tuttua siltä ajalta, mitä äiti lauloi maitoa kiertäessään ja kaikkia töitä tehdessään niin navetalla kuin tuvassakin, teki mitä tahansa. Ei siihen aikaan paljon muutenjuhlia laitettu. ei pidetty syntymäpäiviä eikä sellaisia. Jos jouluksi sai pullaa ja juhannukseksi, siinä se melkein oli. Pidoissa sitä sai, kun sinne pääsi. Muuten äiti kyllä koitti aina siivota ja laittaa paikat kuntoon, sekä lapsille puhdasta pyhiksi. Vaatetta oli niin vähän, ettei niitä liioin vaihtaa ollut. Täytyi lauantai-iltana pestä, että sai sunnuolaiksi puhdasta päälle. Ristiäisiä en muista lapsuudcssani missään olleen. Lapsi vietiin aina sinne kastettavaksi, mihin pappi tuli. Kun oli j ossain seurat tai muut sellaiset juh lat, missä pappi oli mukana. Tai vietiin lapsi pappilaan kastettavaksi. Kastepuvun äiti oli kyllä meillekin laittanut. Kuuliaisia pidettiin. Siihen aikaan avioliittoon kuulutus tapahtui kolmena sunnuntaina peräkkäin. Viimeisenä kuulutusiltana pidettiin kuuliaiset. Ei kaikki niitä pitäneet. Vihkiminen tapahtui tavallaan morsiamen kotona, kesällä kotipihalla, talvella tuvassa. Tupakin koristeltiin katajaköynnöksillä ja kesällä kukkasilla. Kukkia ei kyllä ostettu. En muista olisiko edes kukkakauppoja. Olihan niitä tietysti kaupungissa. Morsiamen kotona oli läksiäiset, siellä nuori pari vihittiin. Ja sieltä lähti juohtoväki sulhasen kotiin rnorsiusparin myötä.

Morsiusparin onnea. Ruokaa ja kahvia ta1jottiin tavallisesti molemmissa paikoissa. Vähän sen mukaan miten oli varallisuutta. Sulhasen kotona tanssittiin myöskin. Joskus oli läksiäistanssit morsiamen kotona. Morsiusparilla oli tavallisesti puhemies, hän ajoi morsiusparin hevosta ja toimi kaikin tavoin esi- ja apumiehenä. Morsiamen piti laittaa lahjoja kai kille sulhasen siskoille sekä vclji lle . Anopilleen molemmat ostivat leninkikankaan. Pitoihin vietiin myöskin evästä. Ja pidot kestivät jopa kolmekin päivää. Kapioita tyttärille laitettiin paljon. Eihän siihen aikaan valmiina niitä saanutkaan. Tyttäri lle kudottiin matot, pyyheliinat, lakanat, patjakankaatkin. Myöskin pöytäliinat. Ei kuitenkaan ihan vanhaan aikaan ole pöytäliinoja ollut. Talon tyttäret saivat myöskin lehmän ja lampaan myötäjäisiä vietäväksi uuteen kotiinsa. Pitoja laitettiin aina monta päivää. Kaikki paikat pestiin ainakin kesällä. Veikko-enon vihkiä.i siin Arokallion Tilda pesi pihaportinkin, tuvissa oli hirsiseinät Kaikki pestiin, laipio sekä seinät. Kalja tehtiin ajoissa happanemaan. Taloissa oli isot kaljatynnyrit, niissä oli vorokki, mistä sai kaljan laskea. Leipää paistettiin aina kahta sorttia, hapanleipää sekä hi ivaleipää. Laatikoita paistettiin monta sorttia. Lihapaisti laitettiin aina, eli Karjalan paisti. Eläimet teurastettiin aina pitoihin. Alataopi kuului myöskin pitoruokiin. Aina minä muistan sen Teittisen Mantan hyvän maksalaatikon, mitä sa i Pitkälahdella aina pidoissa ja kinkereillä. Kinkerithän olivat myös suuri tapahtuma siihen aikaan. Ne toimivat myöskin kouluna ja henkirekisterinä. Kinkcreillä suoritettiin nimihuuto aina talo kerrallaan. Ruoka-ajat pyhitettiin aina kotioloissakin. Perhe oli ruoalla yhtäaikaa ja ruoka siunattiin myöskin. Sanaparsikin sanoo, yhtäaikooha syyvvä pittää olokoo työssä rnillo tahhaa.

Hautajaisten luonne ja tyyli ovat muuttuneet palj on. Ennen ihmiset yleensä saivat kuo lla kotona. Kotona pidetti in myös hautajaiset. Ruumis oli kotona, j oko aitassa tai riihessä. Hautajaisaamuna nostettiin arkku pihalle. Kansi avattiin, siinä häntä sai hautajaisväki hyvästellä, siinä arkun ääressä laulettiin. Kotiväen seppelekin oli siinä arkun luona juhlistamassa. Kun oli lähtölaulut laulettu, kansi suljettiin ja arkku nostettiin ruumishevosen kyytiin, talvella rckeen, kesällä kärriin. Sitä ajoi lähiomainen, vanhempi poika, jos isäntää tai emäntää hautaan vietiin. Hautajaispaikassa syötiin tavallisesti aamiainen ja juotiin lähtökahvit ennen kirkolle lähtöä. Koulu sijassa vielä arkun kansi aukaistiin, että kaikki saivat nähdä ruumiin. Sitten vainaja kannettiin ja laskettiin hautaan. Kun pappi ol i siunauksen toimittanut, luotiin hauta umpeen. Lapiot oli varattu siihen hiekkakasaan. Miehet sen suorittivat. Aina siihen koitti nuoremmat miehet ehtiä. Kohteliaisuus sen vaati. Sitten laitettiin havut kummulle ja seurasi seppelten lasku. Siihen aikaan ei ollut adresseja ollenkaan. Seppeleet olivat vahakukista. Elävistä kukista ei seppeleitä ollut, eikä kukkavihkoja käytetty. Joku voi kesällä viedä piha- tai luonnonkukkia. Sitten lähdettiin takaisin surutaloon hautajaisia viettämään. Hevosilla sai sitten kirkolta pois päin ajaa juoksujalkaa, kun mennessä hevosten ei annettu juosta. Haudalla puhuivat usein muutkin kuin pappi, samoin suruta lossa. Haudalta tultua tarjottiin tavallisesti kahvit, sen jälkeen päivällinen. Lähtiessä vielä lähtökahvit Pitempimatkalaiset tulivat surutaloon jo edellisenä iltana ja jäivät taas yöksi hautajaisten jälkeen. Koska hautajaiset kesti koko päivän, ei ehtinyt yhtenä päivänä. Naapurit käskettiin vielä seuraavana päivänä surutaloon syömään . Kaikkeen tarvittiin paljon aikaa, mutta ihmeesti sitä ihmisillä riitti, vaikka hitaasti menivät työt sekä juhlat. Ruumisarkut o livat mustaksi maalattuj a. Pitäjässä oli tavallisesti ruumisarkun tekijä, jolla arkku teetettiin. Arkku tilatti in, kun ihminen kuoli. Ruumis oli laudall a niin kauan. Anttolassa teki arkkuja minun muistiaikanani Kalle Mynttinen. On kait niitä tehdastekaisiakio ollut. Koska Rasan Tyyne ja Veikko, j otka ukkosen ansiosta kuoli , vietiin valkoisissa arkuissa hautaan. Lapsi minä silloin olin. Papit kävivät taloissa pitämässä herätys- ja virsiseuroja. Yhteen aikaan oli niitä körttiseuroja. Kirkossa ihmiset kävivät paljon. Monien kymmenien kilometrien päästä ajettiin ja soudettiin kirkkoon. Siellä oli ihmisillä tapaamispaikka. Sanottiinkin että, vieraskin käkiää kottiiko käinne vai kirkon mäille. Jokkaine jouluksee, köyhäkii kekriksee, sanoo sananparsi. Nehän ne olivat sen ajan suurempia juhlia. Joululahjoja ei kyllä oikeastaan ollut. Muuten j oul u oli s uuri juhla. Silloin hiljennyttiinjoulun sanoman ääreen. Joulukuusi on minun muistini ajan ollut muodissa. Herman Rasassa oli tapana tuoda ruisoljet lattialle muistuttamaan Jeesuksen syntymää. Enkä mu ista, että olisi joulukinkkua ainakaan meillä ollut. Eikä joululahj oja. Sitten minäkin aina aloin jotain saada, kun vanhemmat siskot ni itä j o laittoivat Ei isällä j a äidillä ollut se llaiseen varaa eikä aikaakaan. He olivat töiden kanssa niin tiukalla.

Juhann ustunnelmaa. Joulukirkossa käytiin joka joulu. Siitä on kauniit muistot, kun isä vei kulkusten kilistessä kirkkoon. Kun tultiin kotiin, oli vielä pimeää, alkoihan joulukirkko siihen aikaan kuudelta aamulla. Kirkossa ne jouluvalot olivat jotenkin niin ihmeelliset. Kotona sitten vielä laulettiin ja luettiin. Ei ne jouluateriat kurnmoset olleet. Tapanina mentiin Nopolaan. Mummolassa oli aina riisipuuroa. Se on jäänyt ikuisesti mieleen, miten hyvää se oli. Ei riisipuurossa enää sitä makua ole koskaan. Sitä nimittäin saa liian usein. Tämä joulukirkko j a mummulan reissu ovat parhaat lapsuuden muistot. Kyllä se niin on, että joulu on juhl ista jaloin. Muut kirkolliset juhlat eivät o le aivan sillä tavalla mieliin j ääneet. Kyllähän pääsiäinenkin hauska oli, k un saatiin värittää kananmw1ia. Pitkänä pe1j antainahan tietysti käytiin aina ki rkossa. Helatorstaina polttivat helavalkeita. Siihen aikaan se oli helatorstai, eikä lauantai kuten nykyisin. HelIuntaihan oli myös ilon juhla. Kun on keväällä vielä. sai nauttia kevään kauniista säästäkin. Juhannuksena tuotiin aina juhannuskoivut rapun pieleen, silloinhan se alkoi juhannukselta tuntua. Ryynirieskaa paistettiin piimitetystä maidosta. Niitä syötiin maidon kanssa. Niitä sanottiin nuormaitokokoksi. Munavoi, ryynirieska ja kokkelipiimä, se oli juhannusruokaa. Hyvin se juhannukseen sopii. Kesä on silloin parhaimmillaan. Tämä oli kevyt ja kesäinen ruoka ja on kai Anttolan ruokavaliossa säilynytkin. Juhannustaikoja tekivät, etenkin tytöt. Juhannusyönä piti nähdä unta tulevasta miehestään. Kenel lä Iie toteutunut, kellä ei. Johan se heila piti olla helluntaina, jos ei aikonut koko kesää ilman olla. Kel lä ei heilaa hellunta ina, sillä ei koko kesänä. Pyhäinm iesten päivä, keuru , kekri, miten sitä on missäkin sanottu, oli siihen aikaan suuri juhla. Sitä taloissa pidettiin s uurena syksyn juhlana. Kaikkia kirkollisia j uhlia pidettii n kuitenkin ehkä suuremmassa arvossa kuin mitä ne nykyisin ovat.

Pikkujouluja ei siihen aikaan ollut. Minä en ainakaan muista. Raittiusjuhlat sensijaan pidettiin Pitkälahdella joka syksy aina ensimmäisenä adventtina. Se oli tapahtuma, jota aina odotti. Opettajakin oli aina mukana niitä jätjestämässä. Hän hatjoitutti koululapsilla ohjelmaa. Tyyne Pyrhönen oli opettaja, jolla riitti aikaa vapaaehtoiseen työhönkin. Etenkin sota-aikana hän tekin suuriarvoista työtä nuorten hyväksi. Koululle kokoonnuttiin pari kertaa viikossa harjoittelemaan ohjelmaa. Opettaja harjoitutti näytelmät, kuorolaulut ja lausunnat. Aina hän keksi jotain hauskaa ohjelmaa. Sitten harjoitusten jälkeen saatiin leikkiä. Venäläisen Augusti oli oikein piirileikkitaituri. Siellä opettajakin oli aina luokassa meidän mukana. Hän opetti uusia leikkejä. Leikittiin piirileikkien lisäksi sokkosta ja vaikka mitä. Nuorilla oli hauskaa ja pysyivät hyvän harrastuksen parissa. Järjestettiin sitten juhlia omal la koulul la. Rekiretkiä tehtiin naapurikylille. Ihmiset olivat kovasti riemuissaan, kun saivat nähdä ilmaista hyvää ohjelmaa. Kansantanhut monet opetelti in ja esitettiin. Nurholan Kontiollakin käytiin rekiretkellä. Mon-

ta hevoslastia meitä oli mukana. Siinähän ne sitten reessä kulkivat mukana esitysvaatteet ja varusteet. Nuoret ovat aina jotain vaihtelua ja touhua kaivanneet. Sota-aikaan ei saanut tansseja järjestää. Pitkälahden nuorille ei aika opettajan ansiosta päässyt pitkäksi käymään. Yliveden puoleltakin nuoret kävivät siellä. Opettajalla oli taitoa harjoituttaa äänet lauluihin. Näytelmiinkin hän kyllä osasi roolihahmot valita. Mekin oltiin tavallaan kahdessa polvessa mukana. Veikko-eno ja hänen kahden sisarensa lapset. Oli niitä tekijöitä siihenkin aikaan, vaikka ei paljon koulua käyty. Vieläkin on silmissäni kuva siitä, miten nätisti Ikosen Rauha, nykyinen Korhonen meni kansantanhuissa. Loukon Seppo oli näyttelijä ilman koulutusta. Nämä eivät suinkaan olleet ainoat hyvät tekijät. Jokaisen opettaja kyllä pystyi tekijäksi saamaan. Ihmetteli ne kyllä naapurikyläläisetkin meidän taitojamme. Parasta asiassa kuitenkin oli nuorten säilyminen hyvän parissa. Meiltäkin lähdettiin aina kolmestaan, Matti, Mauno ja minä. Sitten oli Veikko-enokin, kun oli meillä tekemässä navetan puutyötä Matin kanssa.

Länsi-Savossa v. 1976 julkaistu kuva, jossa 87-vuotias teräsvaari Hjalmari Pulkkinen niittää ohraa seipäälle pantavaksi. Hän leikkasi sirpillä kolme vuotta. aikaisemmin samalla pellolla kasvanutta ruishalmetta.. Kuvan otti Pentti Jormanainen.

Pitkälahden miehiä. Vasemmalta.: Kusti Pyrhönen, Viljam Venäläinen, Kalle MutanenjaA lbin Noponen.

Kuvassa kauppias Issakaisen tervahöy1y Prinsessa Armadana. Kuva on Kaunis Veera -e/okuvanfilmauksesta.

Hjalmarin tyttären Sennin mies Lauri Torniainen Lappeenrannasta laivapoikana Kaunis Veera -elokuvan filmauksessa.

Aito kippari Hjalmari Pulkkinen Kaunis Veera -elokuvan kipparina tanssimassa kauniin Veeran kansa. I~ja/ mari Pulkkinen tunnettiin Pitkälahden kylällä merikapteenina, joka oli seilannut Saimaan-kanavasta Viipuriin ja jopa Ruotsiin puutavaraa kuljettaen. Vanhempana hän veisteli parruja kyläläisille, mm. Pyrhölässä. Hänet ja vaimo Alviina tunnettiin lupsakkoina ja mukavino sekä vitsikkäinä ihmisinä. 23

Kaunis Veera (Tatu Pekkarisen Saimaan balladi) Sen t..:rvahöyryn nimi oli ''Prinsessa i\rmada" , ja me rarrulastissa seilattiin noita Saimaan aaltoja Ka unis Veera se laivaan nousi Saimaan kanavalla, juu. Tuli, tuli kahvinkeittäjäksi kuukaLtsipalkalla, juu. Veera ol i kulkija luonnoltaan, Veera oli tummaincn heimoltaan. Veera meiltä kaikilta jiirjen vei. Veera sanoi kaikille "kammaa ei''. X ytkyt, nytkyt, hytkyt, j ytkyt, laineet ne laivaa kiikutti . Voi kuinka kummasti tumma tyttö poikien tunteita liikutti. Veeraa tanssitti kippari vaan. Veera hänet vangitsi katseillaan. Veera sanoi toisille, kiitos ei. Veera meiltä jätkiltä jiitjen vei. Kyllä me poijaat kummasteltiin. mikä oli meihin tullut. Kun joka mies oli jiirkeä vai lla ja ki ppari pähkähullu Puhut, ruksut, lyönnin muksut Veeran vuoksi me annettiin. Puuma lan rannassa komiata poikaa tohtorin luokse jo kannettiin. Lappeenrannassa lai vaan astui vieras. pitkä ja musta mies . Veeran korvaan se kuiskuttcli. mitähän se meinasi, vieras mies'! Sitähän se meinasi. sitähän se ties Vieras meillä sen Veeran vei. Turhaan rne, turhaan me VUI)tettiin. Veera ei koskaan palannut. ei.

Lappeenrannassa laivaan astui ...

Kuvar: Pauli ;lvfyl~vmäki

Kyllä me po ijaat kummasteltiin.

Sitähän se meinas ...

.·

l.ehessalmi oli kuil'immillaan kesällä 1942, jolloin Piekiiisen kohdalle kaivettiin talkoilla kanava. Purjeveneessä Ouo Wahlgren. (Kuvannut vuonna 1942 Vera Walzlgrenj

s/s Tähti höy1yää Lehessalmessa Salmelan kohdalla kesällä 1924, jolloin vesi oli korkealla. (Kuvannut Gösta Wahlgren)

.. .ei~

A-~.~--~~~· Uittajiell kalustoa l.ehessalmella. (Kuvannut 1960-luvul/a Otto Wahlgrenj

Periimies Vihtori Arokallio.

s!Y Pursi l.elzessalmessa 1930-luvul/a, lw(jettaen juh laväkeä liihety.sjuhlille Neitvuorelle. (Kuvannut Gösta Wahlgren)

Matkustajia ja laivan henkilökuntaa kannel la.

MATTI PlJLKKINEN

Oma-aloitteisuutta ja taitoa "Eläkeehä immeisiks" Pitkälahti on paljon kauniita saaria ja rantoja omaava kylä Saimaan pirstomassa Anttolan pitHjässä. Eliim~i ja toimeentulo puolivuosisataa sitten oli kokonaan kovan työn, ahkeruuden ja taitavuudenkin varassa. Käsityö oli sana, joka kätki sisälleen koko elämän. koska koneita eikä teollisuutta ollut. Kaiken tekijätlöytyivät ainakin Pitkälahdelta. K inoniernessä oli erittäin monitaitoinen seppä Pöntinen. Hänen ahjossaan ja alasimellaan syntyivät kaikki tarvittavat työvälineet ja koneet. Pöntinen valmisti muunmuassa silppukoneita, joita on vieläkin monessa talossa, vaan ei käytössä. Silppukone oli välttämätön työkone. Sitä kierrettiin iltapuhteella. Riihessä riuttojen kanssa puituja suoria olkia työnnettiin tuosta ihmemasinasta läpi ja tuloksena oli noin viisi senttimetriä pitkiä olenpätkiä, silppua, mitkä kostutettiin ja sotkettiin jauhojen sekaan. Se oli apetta, jota syötettiin kaikille eläimille, ei kuitenkaan kissatie eikä koiralle. Seppä Pöntinen valmisti myös pärehöyliä, jolla saatiin puusta noin viisi millimetriä paksuja päreitä. Niistä tehtiin kattoja rakennuksiin. Sähköjä ei ollut SepHnahjoon puhallettiin ilma käsikäyttöisillä palkeilla. Ahjossa paloivat tervankeittäjien sivutuotteena syntyneet hiilet. Raudan hitsaaminenkin täytyi onnistua ahjossa ja kyllä se onnistuikin mestarintaidolla. Rauta kuumennettiin kiehumisasteelle, tökättiin kiehuvat päät vastakkain, sekaan ripoteltiin puhdasta hiekkaa, käännettiin vikkelästi alasimella ja hakattiin vasaralla ja niin oli murtuma korjattu. Nopola on Pitkälahden pohjoispäässä. Se on Saimaan ympäröimä kaunis niemi, johon kuuluu myös Saimaan saaria. Nopolan taloa viljeli siihen aikaan Kalle Ville Noponen ja hän oli poikkeuksellisen monitaitoinen mies. Kaikki syntyi Kallen käsissä nopeasti ja siististi. Syntyivät kärrit pyörineen, veneet airoineen, astiat kaikkeen käyttöön kansineen, reet ja Hinget hevosi IIe, si istit jalkineet kaikenikäisille rotuun tai sukupuoleen katsomatta. Tarvepuut täytyi muistaa varata aina aikanaan. Rakennus- ja käsityöpuut varattiin talvella. Sensijaan länkien ja veneen perä- ja kokkajuurikkaat täytyi varata sulan maan aikaan. Veneen laudat, ja myös rakennusten, sahattiin käsisahalla. Tukki nostettiin korkeitten pukkien päätle, tuettiin hollihakojen avulla tukevasti paikoilleen, vedettiin suorat viivat ja niin sahaus saattoi alkaa. Mestari oli pukkien päällä, hän huolehti siitä, että saha suuntasi aina tarkasti viivan mukaisesti. Toinen mies riuhtoi sahan kahvasta pukkien alapuolella. Saha oli leveä, lähes kaksi metriä pitkä isohampainen, mikä kornisti puuta paremmin, kun oranenrotta. Nopolan silloinen isäntä teki myös kaikki rakennukset itse, joten lautaa tarvittiin. Nopolan Iitaemäntä oli hänkin taitava käsityöntekijä ja ehti teke-

Seppä Kalle Pöntinen pajassaan Lehessalmen rannalla 1930-luvulla. (Kuvannut Gösta Wahlgren) mään, vaikka oli kymmenen hengen perhe hoidettavana. Oma-aloitteisuutta ja taitoa tarvittiin siihen aikaan joka talossa. Monella nuorella parilla alkoi elämii aivan kylmHn luonnon keskellä. Muutaman mytistelyn jälkeen mentiin yhteen. Työvälineitä ei ollut muita kuin pokasaha ja kirves. Jostakin rinteen reunalla onnistuttiin saamaan tontti, velaksi sekin. Pokasahan ja kirveen avulla kyhättiin hätäisesti mökki. Mökintekoon oli aikaa vajaat yhdeksän kuukautta. Se oli useimmiten se maksimiaika, kun alkoi lapsia ilmestyä. Kaikki toimeentulo täytyi hankkia samanaikaisesti muualta, koska oman mökin teosta ei saanut palkkaa. Yhteen kun mentiin, alkoi lapsia tulla tasaista tahtia. Huvittelut olivat vähissä ja raskas työ vaati raskaan huvin. Muuta teatteria ei ollut, lemmenleikki vain. Lasten neuvomiseen ja opastamiseen ei aikaa juuri riittänyt, se sai riittää, kun sanottiin, eläkeehä immeisiks. Sillä evästyksellä lähetettiin lapsi maailmalle. Jokainen sai itse harkita mitä immeisiks elämine tarkoittaa. Sosiaalihuolto yhteiskunnan puolesta oli erittäin heiveröistä niin lasten kuin aikuistenkin osalta. Varsinkin aviottomat lapset joutuivat usein ja melko pienenä armottoman tilanteen eteen, kun jäivät yhteiskunnan huollettavaksi. Silloin ei ollut neuvoJoita eikä päivähoitopaikkoja. Lapset vietiin kunnantalolle "pitäjäntuvalle", kuten silloin sanottiin. Ilmoitettiin pitäjäläisille, että sinä påivänå ja kellonaikana huutokaupataan niin monta lasta. Isännät menivät tekemään tm:jouksensa. Tat:joukset tehtiin ylhäältä alaspäin, ikä ja koko myös vaikutti tatjoussummaan. Kysyttiin paljonko kunnan pitäisi maksaa hoitovuotta kohti tämän kokoisesta tytöstä tai pojasta. Isompi lapsi luvattiin elättää halvemmalla, laskelmoitiin, että hän kykenisi tekemään jotain työtå. Tähän syöttölapsen asemaan joutunut ei useinkaan päässyt osalli-

Jida Noponen. sek~i siitä läm n1öst~i ja rakkaudesta, mikä lapsen myönteisellc kehitykselle olisi välttämätöntä . Eivät he silti kaikki kasvaneet yhteiskunrakelvottomiksi, vaan puolustivat isie m me maata henkeen ja vereen, s amoin kuin nekin. j oilla oli tätä maata omassa hallinnassa . Kysyin eräältä huuto laispojan osan kokeneella viis ikymppiseltä miehe ltä muistoja niiltä ajoilta. Hiin totesi, että kun huutokauppa alkoi. ni kyllä myö vähä vielekuiltii toisiamme s il emii . Terveydenhuolto oli myös hivenen heikompaa, kuin mitä se on tänä päivänä. Lääkäri o li ha rvinaisuus, eikä tavalli sella kansalaisel la ollut rahaa lääkärin palkkaan , mihin ei yhteiskunta vähääkään osallistunut. AnuoJassa oli kanttorina joku Turunen. J Iän hoiti m uunm uassa luunmurtumat, tos in vaihtelevalla menestyksellä. Jal ka jäi usein venkal leen, mutta s illä s itä loppuikä ventustelti in. eikä valituksia kuultu. Ajan myötä ilmestyi terveyssisar "tijakoon" kute n hi enosti sanotti in. Hän kiiveli sipsutti nätisti kirko nkylä llä ja kiivi haite lemassa pitkäla hte laisia, kuten mui takin pitkijän asukkaita. Lapsista hän piti hyvää huolta, käski antamaan kalanmaksaöljyä.

Sammakoita lehmänlääkkeeseen Elä inten hoito o li myös puutteel lista. Anttolan kirkolla as ui tukeva monitaitoinen mies Valtteri Hänninen. Hän o li armeijassa ollessaan saanut jonkinlaista lääkintäopetusta ja hkin pystyikin hoitaman eläinten sairastapauksia yllättävän hyvi n. Valtteri ei ollut mik~Hin poppakonstien harrastaja, vaan häneltä sai usein tepsiviin avun. Poppakonstien harrastajiakin oli ja heidän toimestaan j outui usein eläimet turbi in kärsimyksiin. Puutostauti oli hyvin yleistä. K ivem1äisiä eikä vitamiincjä ol lut edes kaupoissa. Puurostaudissa makaavia lehmiä poppaeukot hoiteli omalla tavallaan. He nirsiviit hännästä nahkan rikki j a laittoivat haavaan jota in kirvelcvää a ine tta, jolloin lehmä tuski~saan kompuroi pystyyn . Sitten kehuivat, e ttä äkkiä se para ntui. Muistan eräänkin tapauksen, meillä oli lehmäl lä, e hkä se oli satakerran häiriö ja parantajaeukko sattui paikalle. 1Iän tokaisi "se on nor'', mäne poika hakemaan kuopasta sam-

makoita, niitä tarvitaan nyt tuo ho lehmänliäkkeese. Kävin kierroksen u lkona ja ilm oitin tuloksen, ei ollut kuopassa s am makoita. No täytyy rehhä se liäke ilema. sano eukko, mutta kyllähä se paremminkii on epävarmoo. k un e t löytänt sammakoita. Sitten se elämä n paras osuus, nuorten seurustelu ja sen tulokse na kehittynyt usein hyviä tuloksia mukanaan tuonut rakkaus. Pitkmahden ja Yliveden kylän erottaa toisistaan kaunis Takkuusalmi. Sen peilisilcäl lä p innalla kellui usein kauniina kesäyönä kahden nuoren p ursi, jo nka airoissa ol i nuori m ies j a jonka katse oli iskeyty nyt solakkasääriseen neitoon. Airot nousi verkalleen tasaise na välkehtivän vedenpinnan alta tehden samal la kauniisti levenevän kierukan kahden silmäparin ihasteltavaksi . Silloin ei m uita humpuukikierukoita tunnettu eikä harrastettu, vaan e lämä oli perustettu keskin~iisen kunnioituksen ja luottamuksen varaan. Tuloksena oli useimmiten e hj ä perhe, joka s isälsi laps ia viidestä kymmeneen. Moni nuorimies löysi elämänkumppanin jommalta kummalta puolelta Takuusalmen. Joskus sattui samanaikaisesti, että to isella nuorukaisella oli erittäin tärkeää asiaa toiselle puole lle ja toisel la päinvastoin . Ja kumpi selvisi paluumatkalle ensin, oli suuri viettclys htoda myös naapur in venh o tullessa. N äin tiesi kaverin liian Himmön haihtuvan, kun uiskenteli veneensä hake maan. Silloinen rakkaus oli aitoa j a pitemmäl le e lämäntaipalee lle suunniteltua. Ajatus avopari oli silloin vielä keksimättä. Tuo tärkeä i lmaisu liitettiin sanavarastoon vasta sitten, kun se oli käytännössä toteutettu. Siihen aikaan e i ollut autoja käytössä nuorisolla, vaan täytyi turvautua o miin jalkoihin. N iinpä tuo e lämänkumppani sirten löytyikin usein lähikyliltä . Kesällä oli edellytykset huomattavasti paremmat hoitaa nuo hommat kuntoon. Nuoriso nukkui aitoissa. Aitat oli hirrestä rakennettuja piha-a lueella o levia varastorakennuksia. Illal la, kun työt päättyivät, alkoivat nuoret miehet pohtia, kehtaisiko lähteä pötköö. Ellei asiasta ollut aiemmin sovittu, saattoi uros tulla tyhjin toimin takaisin. Kerrankin nuorimies purki aamull a tuloksettomasti päättynyttä pötköreissuaan, eihän siitä mitään tullut, kun isäntä ryki seinän toisella puole lla. Elämä siihen a ikaan oli kaikinpuolin niinsanotusti a lusta lähtem istä. Elä imille e i ollut la itumia, vaan jokainen yritti a itailla metsämaansa karjan laitumeksi. Aitoihin ei ollut mitä~in muuta materiaalia käytettäväksi kuin puuta. Puusta tehtiin se ipäät, seiväsparin väliin ladottiin viistoon asentoon kirveellä kalottuja aidaksia noin puolitoista metriä korkea le tka. Seipiiät sidottiin kolmella ohuesta katajasta taiv utetulla vitsalla yhteen . Tällainen metsämaiden aita aminen aiheutti sen, ett~i mi ssä tietä vähänkin oli ni in tiellä oli aina paljon portteja. Muun m uassa Pitkälahden tiellä oli yksitoista potttia avatrava ja myös s uljettava ennenkuin selvisi Takku usa lmesta postille. Sitten, kun Pitkälahde lle ilmestyi ens im mäinen auto kantti kertaa kantti Chevrole t, se joskus on nistui jopa käynnistymään. Tässä autossa oli vahva teräspuskuri. Jarrut sensijaan puuttui . 1 'iinpä portit sinkoi li kap paleina kankaalle. Lehmät kävel ivät oman mielensä mukaan ympäri kyliä. Muun nmassa kirkonkylälHi lehmät kävelivät vapaasti kuten Intiassa tänään.

AINO PULKKINEN (O.S. TIUSANEN)

Pitkälahden kylän Liimattalan tilan vaiheita I.iimattalan tila sijaitsee P itkä l ahd~n tien varressa n. 4.5 km kirkolta. Pulkk ilan kylästä kotoisin ollut esi-isä Väisiim:n on ostanu t se n l ROO-Iuvun alkupuolella. Hänelle syntyi viisi poikaa. j otka jokainen aikanaan to ivat vaimon kotiti lalle. Perhettä <.iunaantui IH he nkeä. /\sullavana oli tupa. keittiö ja kaksi kamaria. He rmanni-velj cksdk Riikkoineen rakennettiin Kestiki~va riks i nimitetty 30 hd1taarin tila. i\ irncnsä tila sai veden y Ii tullci<kn kirkonkiivijöiden Jcvähdyspaikkana. Viimeinen Kicvarinmkie n asukas oli Ecdla Piekäincn. Hintun Ect la. 1950-luvu lla. Hän oli aito luon nonlapsi. ilman koul usivistyksen tuomaa si lausta. Ecdla ol i ki innostunut kaikkien kyläläisten elämästä , mutta vankilanjohtaja R auta~cn kysycssä Eedlan kuulumisia hän vastasi: "\1itäs ~e sulJe kuuluu mitä mulle kuuluu!'' Matti Väisäsellc synt yi v. 1868 ankarana katovuotena Kalle-poika ja Emma ja Mikko seuraav ina vuosi na. :\ykyisi n hävityben Iu uda n lakaisressa lypsy karjoja tuntuisi mahdolloma lta ajatella silloisissa o loissa J a~ten selviy1ymistä ilman maitoa . Lehmät muokkasivai ala-arvoisenkin rehun i h m is ill~ sopivaan muotoon. Toivottavasti silloiset csivanh~mmat kadosta selviydyttyään vcisasivat t~i ys in rinnoin: .. Siis kiitos, Herra tai vaan, kun lahjas meill e to iL ja pal kaks työ n .ia vaivan taas puhtaan le ivän soit .'' l.iimattalan maalle Sa imaan ran taan ovat Oskari j a Mati lda Mantonen rakentaneet pienen hirsimökin. Lisänä oli laudasta rakennettu kesähuone, ''moikka··. Heille :;yntyi 11 elinvoimai sta lasta. Leipätaikina ja lasten "h]'y$ kä" kuuluivat tuvan vakiovaruqeis iin. Lisäksi tavall isesti maal iskuu ssa syntynyt Ruusu-vasikka ja kesäporsas Pekka. nimet toisru ivat. saivat e nsimm~iisen korinsa lu vassa . P~kka oli ma inio lasten leikkikaveri niin uimarannassa kuin s~lll nassakin . Kalle Viiis äs~n tilanhoitoa jatkoi kotivävy Juho Tiusanen. Vapaussodasta selviydyttyään hän alkoi innolla raivata j a kunnostaa peltoja ja metsiä. l lcvoskiertoinen puirnaknnc löysi Kalle Kokkosesta ostaj ansa. Tilalle hanki tti in öljymoottori ja puima kone. Omatekoinen p~ire höylä tuott i kattotarpeita naapure illekin. 1~J30 - Iuvun ankarina puolavuosina, .it,lloin pakko huutokaupat lakais iv<~t maati!oja. reki mieli yritWä kanataloutta "älittämättii <~ppiv<~<·trin varoituksesta: .. Minä en usko. että li ntu mitä~in tuottaa.'' Petrolikäyttöinen hautomakone tuli hankittua ja ö ljylamput loivat va loa<~n kanal aan ki n. 1930- luvu n aurinkoisina kesinä saatiin hyviä ru issatoja Lahtli.:nt<:lllspelloilra. Niinpä puimakoneet vieti in paikan päälle j a työ sujui avotaivaan alla. Lasten lisiiäntyessä ilman '·Elävä Maaseutu- kampanjoita" olivat kirkon ylläpitämiit kiertokoulut välttämättömiä opinahjoja. 1\iinpä kama reista isompi luovutettiin parikym me npäiscn oppi lasjo ukon käyttöön. ' 2R

Opettaja 1!clmi Poutasen koulutarvikeark ku oli jänniträvä rihvclitauluineenja kiehtovine tuoksuineen. 1930-luvulta vaikuttanut herännäispastOri /\ntti Hakala ha lusi pitää taloissa ns. körttiseuroja. Si ionin Virsii-i veisatt iin. Puvut olivat mustia. Jul istus fanaatt ista. ilo. ylistys j a pa lvonta o livat vieraita käs itteitä. 1930-luvulla hankitussa ensimmäisessä radiovastaanottimessa oli puulaatikon lisäksi erillinen iso torvi. Kuu]uvuus rajoittui lähinnä vinkunaa n. Seuraava radio oli jo vähiin parempi . Markus scd~in lastentunnit olis ivat olket naapurien lapsi llek in m idu i~aa kuunne ltavaa . :\i inp~i Pulkkise n Senni toivoi . että pitii isitte sen lastcntunnin päiviillä eikä iltapimcällä. Lasinen happoja si sii ltävä radioarkku o li hanka Ia k uljetcttava \fikke 1i in Luukkosen radioliikkeeseen ladattavaksi. Happo syövylti roiskuessaan puuvillavaatteet J\:ikäisiksi. Ei ollut edes kunnon polkupyöriä puhumattakaan pikkuautoista . l. inj a-autoliikenneki n ol i lapsen kcngissii . S ilti uhkaava ksi ki:hittyneestä maailmantilantec~ta tul i tietoa varmaan tarpeck:::i. Lotta- ja suojeluskuntaj ärj estöj en harrastukset kuuluivat ajan kuvaan. Suojeluskuntakivääri tuvan scinälHi j a kuvaraamatun ja hartauskitjat sisä ltävii nurkkahy lly pöydän päässä muistuttivat käsittei stä uskonto. koti ja isänmaa. Syksy llä 1939 m: sitten joutuivat varsinaiseen ru likokeesee nsa. Selma Kilkk i ja Helmi Tiusa ne n pitivät vuorosunnuntaisin pyhäkoulua. Pyhäkoulutunnin j ä lk e~n seurasi peuhaamista riihiladon pehkukasoissa. Poj illa o li soraleikki, pum-pum peli. He kyttäsivät toi$iaan piiltlpa ikoistaan ja sorme lla osoittaen ampu ivat: ''pum Olli, pum Lassi ." Ammuttu joutui heti pelistä pois. Pian muut tui sota lei kk i monen kohdalla karuksi todell isuudeksi. Kesällä ! 939 o li männyissä valtavasti muutaman Si..'H tin mittaisia tummapäisiä matoja . ~ i i rä riitti mi ltei joka n~ulaseen. ~e nostivat ja laskivat pli~itliä n j a etuosaan~a tiismälleen samaan tahtiin kuin paraskin armeija olisi marssinut. :\iitä om ituisia otuksia ei ole sen koomm in näkynyt. Talvisodan sytryessä jouduttiin taloihin majoittamaan cvakkoperheitä. Cusk irkkoisclle 5-henkiselle Roni mukscn perheelle o li itkun paikka hcidiin kuultuaan erittäin huonokuntoisesta radiostamme uutisen: ''Olemme menettäneet Uudenkirkon, Valkjiirvcn j a Raudun." Vaatteet ja aarteet ol i kaivertu turvasäilöön maahan. Sin ne ne jäivät ikuisiks i ajo iks i. \tl icstcn ollessa sielW jossa kin, j äivätpe ltotyöt na isten ja a laikäisen nuorison suoritcttaviksi. Erkki Pentrisen j a Kauko Pickäisen päiviin kohokohta lienee ollut hevosten kiihdyttämincn kilpalaukkaan laitumelle vietäessä. Ihmetystä herättää sota-aikaisen ö ljyhuollon toimivuus. Puinteihin sitä saatiin määräannoksct. Valaistuksessa sai luvan kiiyttäi:i lisänä karhidia . Sotienj älkeisen

j~illeenrakennus innostuksen

vallassa peru!'itettiin rantaan ti il ivcrstas. Kirkon kylän tytöt saivat työtä leipocssaan m uotei \Ia tiiliä laudoi IIe kuivumaan . Pohtouunimestarin a oli Einari Lo ponen, joka ve nä läissyntyisine Anni-vaimoineen ja Heikki-poikineen asui tilalla. Liikevaihtoverottaja teki touhusta lopun sangen pian. Seuraava yritys oli Olavi Tiusasen toimesta perustcuu lasinalaisvihannes- ja kukkaviljely-yritys tOmaatti- ja kurkkuhuone ineen ja varha iskaaliviljclyksineen. Taimivaiheessa se ra t:josi työtä naapurin tytöillekin. Kehittyvä ulkomainen tuonti aihcLttti vilj elyn kannattamattomuuden. Erikoisviljely jatkuu mansikan ja puuntaimien viljdynä. Sotienjälkeisen sähköistyksen myötä liityttiin ainee llisen j a henkisen hyvinvoinnin roivossa Osuusmcijcrin ja Karj aportin jäseniksi . Ylaamiesseura- ja puoluetoiminta virisivät. Mitä hengelliseen tilaan tulee, oli sill o isen kirkkoherra Väinö Hotin arvio, ertei koko Pitkä lahden kyläiUi o le yhtään eHivää uskovaista . Lieneekö Syd~inten tutkijan kirjoi ssa ~ama havainro'? Erään lainen uranu urtaja laj issaan oli Taaven i Pyrhönen ensimm~i i ~ine autoi neen. ll än autto i Pitkäla hden tien kymmcn~n portin häivyttämisessä. Lahden rannat kasvoivat rehevää pyöreäii kaislaa. Nii stä oli hauska t...:hdä sorsia laincille u iskent~:lcmaan . Clpukar ja lumpeenkukat olivat suuria ja kauniita. Revon rinteessä Pitkälahden tien varressa kasvoi vaa leanpunaista tuoksuvaa vanamoa. Männy issä oli pitkää naavaa. Poikaviikarit asettelivat siitä partaviiksiä itse llee n. Kangasvuokkopai kka oli l.akci~tenkankaalla. Pöytäliinojen kuiduk::;i kasvatettu harnp pu :;ai rehottaa kaikes:>a rauhassa kcnenkHiin kiinnostumatta. Sitävastoin pu la-aJan markkinarakoon kasvateru:;ra Virgini a-tupakasta kes sutt~ lijar saivat makuc l ämyksi ~i. Talvella puhderöinL-i kunnostetuista pyydyksisrä sa i yll in kyllin kalaa. Kaupu n ki l ai~rou vien ainoana huole na oli. ovatko torille myytäväksi viedyt metsämansikat ahoilta vai !ehdoista kerättyjä. llmL's tyskirjan protetiat luonnon saastumisvitsauksisra olivat kaikille täysin kiisittämättöm iä. toisin kuin nyt. Yhden henkilömuistin aikainen kehityksen kulku lukutaidouomisra vanhuksista aapiskukkoa muninancen ~i idin vä livaiheen ka ut ta tietokonekielten koukeroita opiske lcvaan nu oris<Jon on ollut hiimmä~ tyträvä. Nykyisten ihmiskunnan uhkien edess~i voi kysyä, onko myö$ vi isaus lisääntynyt tiedollisen kl:bityksen myötii. 1\ inoaksi turvaksi j ää ikiaikojen Juma la.

"Nrl 11imees Herra luoltaen /dinwn<! aikaw1 lltltehen. .Ia jäämme Si11u11 huomalws meir· ethän hvlkiici Armias." 111~

:\'1AIJA KARKI A

Ajan muuttuessa Ei tekniikan ihmeitä tunteneet tää lläkään ihmiset ennen. lhmisvo ima ja työt ovat vaihtuneet koneisiin vuosien mennen. Kuokka ja aura joutancct museon nähtävyyksiin. Ei hevose lla ajeta pellolle sontaa, sinne traktorit levittää apu lantaa. Pyykkisaavi ja tai kinari inu ronHtihin joutaneet la inaa. Fi emänrää tarvita enää, edes pesemiissä isännän paitaa. Yl eiskonel:na emänrä ennen toimi, e i rarvinnut sähkövirtaa. Aina se toimi sytkytt i, ei katkennut virta. ei kytkin. Vessan korvasi puusl:e, ei haitan nut pohjan tuulcr. Mitiipä::; tämän apn ihminen, tänä päivänä tästä luulet. Samaan pirtt iin aviopareja monen monta mahtu i. Vaan silti lapsiajokai se lle matkan varrl:lla syntyi. Vanhemmat usein miiiiräsivät tyttärelle emännän paikan . Pojille koitel! iin hankkia ernåntä tekevä, varakask in. Vaan pysyi hän parit ne yhdessä. lapsia toista kymmentä, oli pcrheillii usl:immilla. Sopu sointu siiilyi yl lä. Kesäaika oli hyvää riijuu aikaa. kun ryröt ni.' aitassa nukkui. Sai konkkapojat ne yrittiiä. kuka aittaan pääsrii taitaa. Pojat pitkiä matkoja konkalla kulki, väliin naapurin pojat ne aitan oven sulki. Jos poika ehti jo sisälle päästä. ei toiset sin ne sitii su lkcrnasta säästä. Pois romantiikka on kadonnut. ei pojat ole aittaan jääneet . Piika- ja renkiajatkin vanhoibi jo käyneet. \' iin ovat ajat m u urt un~i.'t, rekni ikan aika tullu t. Hmtm<.lri ennen kukkinut. Iie vaihtunut vakavuuteen.

RAUHA PYRHÖNEN

Muistikuvia Pitkälahden kyläläisistä V.:\NTTN VEI\ÄLÄISIS TÄ m uistan Viljaruin perheineen. V iljami itse oli j ämäkkä maanviljelijä, hoitaen t ilaansa huolella. Hän oli kunnanvaltuutettuna vuodesta 1945 lähtien 5 vaa likautta ja valtuuston puheenjohtajana vv. 1951-1953. Ida-emännän mui stan taitavana käsityöihmiscnä. Vielä 1980-luvun alkupuole lla hän o li mukana kansalaisopiston kudontapiirissä autellen meitä muita käämien teossa j a rättien leikkuussa. Hän kutoi myös itselleen poppanoita. Silloinen koulun keittäjän AnnaLiisa Lindhin ja miehensä ra ittiuss ihteeri Maun on lapset Maria ja Harri ristivHt Tdan "Hämäläiseksi", jota lcmpinimeii koko kylä sitten käytti hänestä. Ei la-tytär, käytyään ylio ppilaaksi, toim i opettajana Pitkälahdella puolivuotta 1950-luvun alussa. Nykyisin hän on terveydenhoitaj ana Porissa. Nuorin poj ista Pentti ja toinen tytär Anneli asuvat perheineen Mikkelissä. Vanhin pojista Matti ja hänen vaimonsa Leena ovat jatkaneet tilanpitoa . Matti on toiminut useissa luottamustehtävissä eri j ärjestöissä m m. metsähoitoyhdistyksessä ja Leena on ollut mukana maaja kotita lousnaisten toiminnassa. kyläseuran lakkauttamiseen v. 1994 asti . \1atin j a Lee nan tyrtäret Anna-Maija. Eija, Eeva j a Marja-Leena ovat jo muuttaneet pois kotoa. Venäläisen ve ljeksistä Eetu eli Edvard rakensi Kokkosen torpan lä he isyyteen o man asunnon. Hän oli poikamies. Mu istan na isväen ihmete lleen , kun Eetu leipoi leipänskikin itse, e ikä kuulemma tarvinnut leipälapiota, koska oli niin suure t kädet, että kämmenellä vaan

Viljam Venäläin en parrite!kamalla v. /9 54. 30

sujautti leivät uuniin. Vahva hän myöskin oli, äitini sanoi aina ih metelleensä Eetun heinänmättöä: toinen käsi taskussa hän to iset Ia kädellä nosteli täysiä hangoll isia seipäälle. August-veli av ioitui vasta kypsällä iällä Otto Kilkin lesken Toinin kanssa. O tto kuoli sodassa, ja Toini muutti vauva nsa Kaijan kanssa takaisin synnyinkotiinsa, Leinun taloon Ruokolaan. Sieltä "Riätäl Kust'', joksi häntä ammattinsa vuoksi kutsuttiin, haki emännän lapsineen ja rakensi o man talon saman pellon laitaan, kuin veljensä Edvart, kaunii lle mäelle, josta on hyvät näkymät Nopolan lahde lle. Kusti räätälöi paikkakunnan asukkaille, e te nkin mie hille, ja osa llistui raittiusseuran toimintaan a ktiivisesti vielä iäkkäänäkin. Olen silloisten nuorten puheista ymmärtänyt, että Kusti ol i seuran sielu j a hauskuttaja. Toini kutoi ne ulekoneella villavaatteet ympäristön ihmisil le ja osallistui lähetys- ym. työhön. Muistan kun Kaija tuli Pitkälahden kouluun toiselle luokalle, (hän oli aloittan ut koulun Ruokolassa) Kusti oli ommellut hänelle pitkät hiihtohousut. sekös meiHi ihmetytti, e ihän s itä ennen tytöillä päällyshousuja ollut. - Vaan kohta oli kaikilla. Ta isi oll a Kusti sellainen muodin edelläkävijä. Karjaa Kusti lla ja Toinilla myöskin oli, niinkuin si lloin kaikil la, koska elettiin luontaistaloutta. Nykyisi n paikka on Kaijan perheen kesäk~iytössä. Kaija n mies on MTV: n 1-:telä-Savon uutistoimittaja. Tyttäret, He li , Päivi j a Outi tUnnetaan laulutaidoistaan. NOPOLASSA isäni suku on asunut ja 1600-luvulta lähtien. 1940-luvulla asu ivat isoisäni Karl Vilhelm (Kalle-Ville) ja mu mmon i Tda-Sofia, jota koko kylä kutsui 1\opolan mammaks i. Albin-setä va imonsa Hilja-Maria (o.s. Pylkkänen) ja lapset Matti, Mitjaja Pekka. Veikko-setii ja Tilda-täti (Matilda) sekä Mykkäpoika. Sodan aikana sinne tuli myös evakkoja: Paavolaisen ja Kokoin perheet sekä Olga Va ltonen. Isäni perheeseen ku ului vaimo Anna (o .s. Syrjäläinen) minä ja sisareni Marja-Liisa. Paljonhansitä oli porukkaa. mutta hyvin s ilti mahduttiin . Mamma, Pappa, Veikko ja Tilda sekä Mykkä asuivat m uistini mukaan tuvassa, Al bin perheineen keittiön vieruskamarissa. me idän perhe takakama1issa ja cvakot luokkahuoneessa, joka oli j äänyt vapaaksi kylän saa tua uuden varsinaisen koulurakennuksen. Sora-aikana pyykinpcsukin oli hankalaa. kun ei ollut pesuaine ita. e i edes koti keittosaippuaa, koska sen valmistamiseen tarvittavaa lipeäkiveä ei ollut saatavilla. Tuhka lipeä ll ä naiset yri ttivät saada vaatteita puhtaiksi. Aitini kertoi, että vauvan pyykitkin olivat niin kovia koppuroita, että iho pyrki menemään rikki, nyky~iän käyte ttäv iä hie noja rasvojakaan ei ollut saatavilla, joten kerma kelpas i hoiroaineeksi. Ei silloin ollut vesijohtoja e ikä viernäre itä, sangolla piti kantaa vedet

sisään ja ulos joka talossa. Talvella saattoi kaivosta loppua vesi ja se oli kannettava korenno lla järvestä ni in tupaan kuin navetlaankin. Vaatteistakin oli sota-aikana pulaa. Äitini kertoi välirauhan aikaan Venäläisen Idan tUlleen sanomaan, että jos tarvitsette lapse ll e (minulle) nimeä, niin Pyrhölässä olisi Aaro-pappi lomalla, poikaa (Erkkiä) kastamassa. Isäni lähti pappia kutsumaan, mutta äitini huolesrui, e i oll ut tytölle kastemekkoa, silloin evakkotäti keksi: Onhan tuossa puhdas ilanell ivaippa.ja se kelpasi kastemekoksi! Kun me lapser oltiin vielä niin pieniä. ettei meistä ollut töihin mukaan, saatoimme leikkiä päivät pitkät. Mamma usein vahti , kun olimme uimassa. Hän istui rantakivellä sukkaa kutoen. Pylkkäsen Cllaja Irma tulivat usein joukon jatkoksi, varsinkin sunnuntaisin. Muistan eräänkin tapauksen, kun rannassa oli vastatervattu vene ja me lapset juoksimme sinne, aikui sten jäädessä kuunte lemaan radiosta j uma lanpal vc lusta. Joku meistä keksi kokeil la sormella veneen reunaa. Se tarttui mukavasti kiinni, silloin me kaikki hyppäsimme veneeseen tassuttelemaan käsillä ja jaloilla. Aamulla olimme saaneet puhtaat vaatteet yllemme. Hauskuus loppui äkkiii, kun joku aikuisista huomasi meidät. Muistan vieläkin sen harmistuneen paapatuksen, jonka saimme kuull a mielestämme viartoman ja hauskan leikin päätteeksi. Tulihan siitä hanka lasti pestävää pyykkiä ja venekin piti rervata uudelleen. Kokin pojat olivat kerran pyydystäneet kyykäänneen, ja sitä niskasta kantaen tulivat me ille muille lapsille saalistaan näyttämään. Kieltä lipoen se kiemurteli iljcttävästi -ja siitä lähtien olen käärmeiHi pelännyt. Vanhempani muuttivat 1947 keväällä Korvensaareen, Hämytsaaren naapuri in. Siellä syntyivät nuoremmat sisarukseni: Ulla, Enni ja Irja sekä Olli. Isäni ansaitsi elantonsa hevosrekiä, kelloja korjaamalla, leikkaamaila miesten hiuksia, suutaroimalla rukkasia, tal lukoita ja hevosva ljaita sekä laittamalla varsia kumiteräsaappais iin, jotka silloin olivat yleisiä työja lkineita. Veikko-setä rakensi talon Nopolanniemelle, jossa asui vaimonsa Sirkan (o.s. Arokallio) ja sisarensa Tildan kanssa muutamia vuos ia. Heillä ol i navetta ja karjaa. Veikko teki kirvesmiehen töitä. Hänellä oli Pylkkäsen Juhanin kanssa yhte inen tiiliruukki Vatascnsalmessa . Veikon muutettua perheineen Mikkeli in töiden perässä, hän rakensi Pitkälahdentien varteen (Kui van iemelle) mökin, jossa Ti Ida-täti sitten asui, kutocn ja kehräten kylän naisille. August-setä asui Suoponsaaressa perheineen. Vaimo Tilda (o.s. Kilkki) ja lapset Vieno, El li, Heikki, Pentti ja Arja. Kusti 1Ia oli paj a. jossa hän mm raudoitti isäni ni kkaroimat tukki- ja kirkkoreet. Suopossa oli myöskin tervahauta. Nykyään Suoppo on peri kunnan kcsäkäytössä. Albinin lapsista Matti jatkaa tilanpitoa vaimonsa Ai lan (o.s. Lampinen) kanssa . Heillä on kolme rytärtä. Kaisa on naimisissa Helsingissä, ja Riitta ja Katariina opiske levat vielä. Matti on mukana kunnallispolitiikassa, ja on ollut valtuutettuna ainakin viisi vaalikautta. Aila on aktiivisesti mukana jätjestötöissä. Ka~j anhoidon ohella he ovat panostaneet myös matkailuun. Maaseutukes-

Aino Venäläinen ja Vieno Pulkkinen saatlamassa sotapoikia Juha ni f~vlkkäs tä ja Veikko Noposta Mikkeliin. MaLka tehtiin polkupyörillä. Vienon pyörä oli menomatkalla rikkoutunut, ja Veikko hankki miesten pyörän Armas Pyrhöseltä, millä Vieno siuen ajoi kotiin. (Huom! Pyöräi~vvaatefu.\).

kuksen järjestämässä kolmivuotisessa "Paras matkailupiha"-kilpailussa, heidän pihansa palkittiin: PARAS MÖKKIPALVELUJA TARJOAVA PIHA"- tittelillä marraskuussa 1994. Mirja opiskeli mielisairaanhoitajaksi, ja muurti Kuopioon, jossa avioitu i Tauno Laukkasen kanssa. Pekka perheineen on Pohjois-Suomessa. ~opolanni eme n tilan omistaa nykyään entinen metsuri Eino Lauliainen. Lautiaisen perheeseen kuuluu vai mo Lydia ja poika Kaino, vanhin poika Reino asuu kirkonkyHillä. F.ino on myöskin innokas kalastaja. Monet makeat muikut on saatu häneltä. Nykyään hän on eläkkeellä. VENÄLÄIS E~ MAALLA Nopolanniementien risteyksessä on KOKKOSEN torppa. Lapsuudessani siellä asui Anna Kokkonen, joka toimi kylän kätilönii. Anna haettiin avuksi myös kotiini Korvensaareen Ulla-sisareni syntyessä. Annan tytär Inkeri on ompelijatar. Hän avioitui Onni Soikkelin kanssa, joka oli ammatiltaan nuohooja. 1\ykyisin paikka on Inkeri llä ja hänen lapsillaan kcsäkäytössä. TAKKUUNIEMESSÄ asui Kalle Mutanen vaimonsa Vienon (o.s. Pulkkinen) kanssa . .1-leillä oli kolme lasta: Paavo, Pentti ja Marja-Riitta. 31

PUUHIILIÄ 1 hl. "-· 1 Valmiatll.fa

MUTANEN & VENALAINEN llNTTO LA.

Kalle Mutasen ja Viljam venäläisen valmisramiin hiilisiikkeihin kiinni telli in rä/ laiset leimat.

Kaileila oli Venäläisen Viljamin kassa yhteinen lotja ja hiilimiilu. Nykyään Takkuuniemeä isännöi Pentri perheineen. LAPPALAA on aikoinaan isännöinyt Oskar Kilkki vaimonsa Miinan (o.s. Piekäincn) kanssa. Lapsista Otto oli na imisissa Toinin (o.s. Ukkonen) kanssa. Otto kaatui sodassa. Kalle muutti Pi eksämäelle poikamiehenä. Tilda oli naimisissa August Noposen (Suopon Kustin) kanssa. Juhana oli naimisissa Hiljan (o.s. Penttisen) kanssa. Eino kaatui myös sodassa. Aini muutti Haukivuorelle. Ilmari on naimisissa Väärämöisen Maijan kanssa. llmarilla ol i Ki lkissä kasvihuoneet, hän on puutarhuri, jota harrastusta hän nykyisi n jatkaa Vatasensaaressa luomuvi ljelijänä. Hilja ja Ilmari ol ivat aktiivisia raittiusseurala isia. Hilja to im i mm. useita vuosia seu ran sih teerinä. Ilmarin jälkeen Lappalan-tilaa ovat hoitaneet Uuno ja Aune Lampinen ostettuaan tilan itselleen. Uuno on ollut kova rahtimies ennen Lappalaan tuloaan, Aune taas ompelija. Nykyään he olivat eläkkeellä ja lapset ovat maailmalla. Lapppalaa koskevar riedor amoi Juhana Pylkkänen.

Ht:UHTISEl'i Pylkkäsistä muistan 1940-1 950-lukujen taitteessa "Ukko-J ussin"', kuten vanhaa isäntää kutsuttiin. Hän oli toprakka talon isäntä, ja piti ohjat käs issii loppuun asti . Voimakas persoona kun oli , Hannon Liljan kuuliaisiinkin hän oli karauttanut valjastetulla härällä. "'lluuhtiscn murnmo" Ida-emäntä, touhusi tuvassa ja navctall a apunaan van himman poikansa vaimo Aino, joka on Nopolan tyttäriä naapurista. '\uorimman pojan Veikon avioidurtua Rasan Ai lin kanssa taloon tuli kolmaskin emäntä. Tytär Hilja-Maria ol i ennen sotia avioitun ut Albin !'\oposen kanssa. Tytär He lvi avi oiduttuaan Tannisen kanssa muutti pois Anttolasta. Juhan i rakensi itselleen talon Yli-Aholle entisen Lauri Forss in paikalle, ja meni naimis iin Toivakaisen Helvin kanssa. Juhani on kyl ällä tunnettu taitavana puuseppänä ja kirvesmiehenä. Vanha Forss in talo toimi verstana. Yli-A holla Juhanilla on saha, jossa monet kyläHiis-

ten puut ovat muuttuneet kotitarve-laudoiksi . He lvi on jo edesmennyt. mutta kudontapiiri, kuten koko kylä, muistaa hänet lupsakkana, sovittelevanaja hyvänä ihmisenä. lieidän poi kansa Hannu korjaa autoja Anttolassa ja kasvattaa hevosia. Tyttä ret Ulla ja t:: lla ovat poissa kotoa, joten Juhani asuste lee yksin Yl i-Aho lta. Lauri oli taitava hirsien piiluaja. Lauri ja Aino muuttivat ki rkolle eläkkeelle päästyään. Siellä tätini elelee yksi n Laurin kuoleman jälkeen. Lapset Irma, Markku ja Ella. Veikko oli taitava käsistään. Hän toimi kiisitöiden opettajana Pitkälahden koul ulla. 1960-luvulta lähtien Veikko on ison osan aj astaan istunut traktorin pukilla, auraillut kirkonkylä läisten lumet. ja hoitanut siinä sivussa omat työt. autellut tarvittaessa naap ureitakin. '\ykyään Veikko ja Aili ovat e läkkeellä. heidän nuorin poikansa Pekka jatkaa tilanpitoa. Toinen poika on llelsingissii. Mistä lienee tullut tuo Huuhtinen-nimitys l(yliiläisten suuhun, kun talon nimi on oikeasti Piekälä. PIEKÄLÄl'i PELLO N.PÄÄSSÄ asuivat Kalle ja Manta Lampinen perheineen. Uuno on Lappalassa ja Tauno muutti Mikke liin. Toivo asui kotimöki ssä vaimonsa Vilman ja lastensa ka nssa. Sirpa ja Keij o asuvat kirkonkylässä, Hilkka ja Marjatta ovat muuttaneet poi s Anttolasra. Nykyään ti lalla asuvat Vi lma ja avomiehensä Erkki Laaksonen. 1KOLASSA, joka sijaitsee vanhalle koululle menevän tien vasemmalla puolella, asui tinuri Kal le Narine n vaimonsa kanssa. Heillä e i ollut laps ia . Naristen j äl keen tilan omisti Lauri Pohjolainenja vaimonsa Aini . Lauri oli vahvasti mukana kunnalli spol itiikassa . Laurin ja Tiusasen Olavin ansiosta Pitkälahdelle saatiin uusi koulu, entisen tuhoutuessa tulipalossa. jonka ukkonen sytytti elokuussa 1961. Aini oli koulutukseltaan karjakko. joten kyläläiset saivat häneltä asiantuntevaa apua eläinten ongelmissa. Laurin ja Ainin jälkeen Timo jatkoi tilan pitoa m uutaman vuoden, myyden sen sitten Arto ja Eila Kellmannille. Kellmannit ovat aloittaneet tilalla luomuviljclyn. Lapsia heillä on Atte, Alina ja Aatu. IKOLAl'iHARJULLA asui Albin Laamanen vaimonsa Sclman ja tyttäriensä Liisan, Lempin, Lainan ja Leenan sekä poikansa Laurin kanssa. Lauri menehtyi sodassa. Laina avioitui Ouo Pu lkkisen kanssa Hii denmaallc. Leena mentyään Iitriin kodinholtajaksi löys i sieltä elämänkumppanin . Liisa av ioitui Juvalle. Lempi men i naimisiin "li ilo Leistin kanssa . He asuivat koulun lähe llä, entisen Hanna Härköse n paikal la. Niilo rakensi sinne uuden talon, mutta appensa kuoltua he muuttivat taka isi n kotitilalleen. Lemp in ja Niilon lapsista Marjatta on Ristiinassa perheineen . Orvokki avioitui Seppo Parkkisen kanssa Yl ivede lle. Paavo asuu äitinsä kanssa ja tekee puusepän ja kirvesmiehen töitä tarvitsev ille. SEILASSA asui Albin Pylkkänen nuoremman tyttäre nsä Aunen kanssa. Vanhin tytär Kaarina ja hänen miehensä Seppo Louko olivat molemmat aktiivisia raittiusseuralaisia. Seppo oli hyvii niiyttelijä esiintyen monissa näytelmissä. He muuttivat Mikkeliin. Anja avioitui Auvisen Teuvon kanssa. he muuttivat kirkonky-

Hille. J\une avioitui t\·1atti Pyyn kanssa. Ja he jatkavat tilan hoitoa . Karjanhoidon lisäksi he ovat perustaneet marjatarhan. Matti on osallistunut aktiivisesti järjestötoimintaan. Heidän lapsiaan ovat Jorma. Anu ja Anne. Aune toimii maaja kotitalousnaisissa ja on ollut kirkkovaltuuston jäsen. VI YLLY JOELLA Nopolan torpassa asuivat lapsuudessani Kalle Avelin, Tilda Lampinen ja hänen poikansa Reino Lampinen ja Reinon vaimo Panja, jonka Reino oli löytkinyt sotare issullaan Aunuksesta. Muistan kun Panja kävi possakkaa (vuokraa vastaa n suoritettu työ) tekemässä Nopolassa. Koko naisväki pesi tuvan juuriharjojcn, huosirnien ja rätti en kanssa, rnäntysuovalla laipiosta lattiaan saakka. Lattian taisivat oikein hiekalla jynssätä puhtaaksi. Si lloiseen pesutapaan kuului, että lattia viimeksi huuhdottiin ilmivedellä, äm päristä vain heitettiin vettä pitkin lattiaa, ei sitä hiekkaa muuten saanut pois. Si ll oin talot rakennettiin kivijalan päälle, ja sillanalus jäi auki, "kissankotoista'' pääsi tuulctusi lma rakennuksen alle, joten vesi kuivui sie ltä nopeasti. · Lapsia Reinollaja Panjalla oli YJyllyjoen aikaan Eino, Pentti (hukkui ~1yllyjokeen talvel la), Anja ja Timo . uoremmat lapset syntyivåt lliidenmaalla, jonne he myöhemmin muuttivat. H~l~E~LAH DESSA oli Nestori Montosen torppa. S1ella asmvat Korhosen Albin ja Tyyne. Lapsia heille syntyi v ii ~ i , Jouko, Sirkka, Marj a, Helli ja Senja. LapSista MarJa (nykyisin Auramo) on pitänvt Pitkälahden hii htomainetta yllä kansainvälis illäkin 'hiihtoladuilla. Nykyään mökki on autiona, Tyynen muutettua Puumalaan. PELTOLAHTELASSA . "eitvuorcn juurella asui Albin Lahtinen vaimonsa Alman (o.s. Noponen) kanssa. Heillä ei ollut omia lapsia. Alman sisarpuolen poika Mauno Pulkkinen oli heitä auttamassa. Mauno ajoi rahtia ja avioitui Markkasen Maijan kanssa. Heidän muutettuaan Mäkrämäkeen Rasankylälle, Reino Lampinen muutti Myllyjoelta Peltolahtclaan. Siellä syntyivät ll elena, Matti ja Lasse. Nykyään Panja asuu siellä yksinään. HAKANIEMESS ..\ asuivat Leevi Markkanen. vaimo Ada sekä lapset Aino, Maija ja Eino. Eino oli merimies ja muutti eläkkeelle jäätyään kirkonkylälle. Paikka on ol lut autiona. HllDENl\IEMESS..\ asuivat Viljo Pylkkänen ja hänen vaimonsa Aino ( o.s. Markkanen) sekä lapset Reijo, Veini, Vei.kko, Sinikka ja Pirjo, Viljon äiti Emma ja velj et ErkklJa \tlatti. Nykyään pa ikalla asuvat Matti ja Veini . lKOLANl\IEMESSÄ, jota Kantturaniemeksi kutsutaan. asuivat Viljam Ikonen ja va imonsa Hilda Maria (o.s. Leppänen) ja lapset Rauha ja Taisto sekä Viljamin sisar Ida. Taisto ol i innokas järjestöihminen ja 1940-60-luvuilla hän osallistui NKL:n eli Nuoren Keskustan Liiton toimintaan omalla kyläl lä, sekä myös Etelä-Savon piirissä. Raittiusseuran toiminnassa hän oli sisaren sa kanssa aktiivisesti mukana . Rauha toimi maaja kotitalousnaisissa. Taisto asuu nykyään \lfikkelissä ja Rauha avioitui Korhosen Vei kon kanssa Siltalahteen. Entinen kotiti la on tyhjillään.

Nuorisoseura Kalevan Nuoret. Keskellä opettaja Ada S)11:jii1ä inen.

KUKASSALOSSA asuivat enoni Kusti Syrjäläinen ja hänen vaimonsa Elsa ( o.s. Hu lkkonen) sekä tyttäret Maire, Airi ja Raija. Maire av ioitui Jyväskylään~ Raija Puumalaan ja Airi Erkki Ran talaisen kanssa Sauko~l saloon, jossa heillä on Rantaharju-lomayritvs. Nvkv- ' ään Kukassalo on kesäasuntona. PIHLAJASALON Hämä läisistä muistan herastuomari Aaro Hämäläisen Acta-vaimonsa, heidän tvttärensä Annikin ja Ainon. Liisa oli muuttanut jo p~is. Aaronjälkcen talon pitoajatkoi Aino miehensä Eino Juutilai~cn kanssa. Nykyisin tilalla asuu Aino poikiensa Pertm Ja Markun kanssa. Tytär Hilkka on naimisissa Mauri Syrjäläisen kanssa ja toinen tytär on muuttanut muualle. SYRJÄLÄISESSÄ asuivat lapsuusaikanani isoisäni August ja mummoni Hi lma (o.s. Hämäläinen) ja tädi t Ada, Eli na sekä Alpo-eno ja hänen vaimonsa Meeri (o.s. Purhonen) ja he idän poikansa Mauri ja Ri sto. Aino-täti oli avioitunut Juvan puolel le Roikoseen. Ada toimi monet vuodet Kalevan nuorten vetäjänä Pihlajasalossa . Nykyisin tilalla asuvat Mauri ja Hilkka sekä heidän lapsensa Tiina ja Antti. · LElKKAASTA m.uistan Einarin ja hänen veljensä lapset Martin ja Eevan. Eevan kanssa usein leikittiin mummo lassa käydessäni. PITKÄPOHJANLAHDESSA asuivat ~cstori Montonen ja hänen va imonsa Ida (o.s. Leikas). Heidän tyttärensä Marj atta, Anja ja Elli olivat lapsuuden leikkitovereitani. Nestorilla oli kyläkauppa. Nykyään tilalla asuu heidän poikansa Matti.

·~OlCH~ja 11 kihlapareja. n7semma 1la Eli I!G 0. s. Leikas ja

.Sulo Mantonen, oikealla Eino Juutilainen ja Aino o.s. Hämäläinen.

AINO KAKKONEN

PENTTI JORMANAINEN

Vantti

August Venäläinen - räätälintöistä raittiusseuraan

Vantin Venäläinen on tyypillinen talonpoikais-talo, näkymät Saimaan Kojavcdclle ovat erittäin kauniit. Pinta-alaa oli ennen viimeistä veljesten kesken suoritettua jakoa n. 200 ha. Aadam (s. 1861) ja 1ida \tfaria (o.s. Tirronen) olivat muuttaneet Pitkälahteen Juvan MaaraJan kylästii. Heille syntyi yhdeksän poikaa, joista seitsemän eli aikuiseksi. Johannes (s. IHH7) aviossa Annan (o.s. Rasa) kanssa. Otto (s. 1889) aviossa Ida Kokkosen kanssa. Aadam (s. 1894) ei naimisissa. August (s. 18961 aviossa Toinin ( o.s. Ukkonen) kanssa. Viljam (s. 1898) aviossa Iidan ( o.s. Mutanen) kanssa. Eedvan ( s. 19021 ei aviossa. Albin (s. 1905) ei aviossa. Juho muutti Vantista avioliittoon mentyään. heille synty kuusi lasta. joista on elossa kaksi. Otto emäntineen kuoli nuorena, heillä oli kolme lasta. elossa enää yksi. Kerrotaan, että Otolla oli erittiiin hyvä päässälaskutaito. Hän oli saanut jotakin kaupallista koulutusta ja toimi liikemies Heikki lssakaisdla pomona sekä mm. lainaj:yvästön hoit<~jana. August oli räätäli. hänestä enemmän toisaalla tässä kirjassa. Viljami oli Anuolan kunnan luottamustehtävissä useita kymmeniä vuosia. Mainittakoon, että tilintarkastustchtävät kunnassa, yhdistyksissä ym. lankesivat Viljamin tehtäväksi. Vantin asukkaiden kohdalla 1920-luvun loppupuoli oli hyvin raskasta aikaa. Talon sukulaismiehen muutettua Amerikkaan, hänen vaimonsa II anna jäi Vanttiin parantumaan. Hanna sairasti keuhkotautia (tuberkuloosia). Hänen lisäkseen kuoli muutaman vuoden sisällä isä Aadam, Otto ja hänen vaimonsa lida Maria, ja poJat Aadam ja Albin. Juho oli jo pois kotoa. Vanhaemäntä lida ja August olivat ainoat, jotka eivät sairastuneet. Viljami, Eedvart ja Oton lapset paranivat. Siihen aikaan ei ollut minkiiiinlaista hoitoa keuhkotautiin sairastuneille. Kaikki he sairastivai ja kuolivat kotona. Kukaan ei käynyt edes lääkärissä. Talossa oli aina yksi kamari sairaammalk ovet toisiin huoneisiin oli tilkitty himapaperin avulla. Varhaislapsuuteni muistikuviin kuuluu myös riihi, jossa vainajia säilytettiin hautajaisiin asti. Keuhkotauti oli siihen aikaan hyvin pelätty tauti, on hyvin kuvaavaa miche:1i kuvaus kymmenien vuosien takaa: He menivät maantietä pitkin rekipelillä sukulaispaikkaansa Vantin ohi (talosta on tielle n. JOO m). niin heidän äitinsä sanoi talon kohdalla ''Pitäkää rättiä suunne edessii, clekä henkittäkkec, ruossa talossa on keuhkotautisia!" \1yöhemmin Augusti, Eedvartja Oton lapset muuttivat pois. Viljami jäi perheineen kotitilalle. lläncllä on neljä lasta, joista vanhin poika :\1atti vaimonsa Leenan kanssa jatkaa talon pitoa.

Pitkiilahdenkylän elämänmenossa oli täysin pur_1e111 mukana myös räätäli-maanviljelijä August Venäläinen. räätäli, opintokerho-ja raittiusmies parhaasta päästä. Hän syntyi seitsemän veljeksen joukkoon Vantin taloon 19.4.1886. August Venäläinen paneutui riHitälintöihin jo siinä vaiheessa, kun Suomi kuului suuriruhtinaskuntana Venäjään. Jo näihin aikoihin Pitkälahden kylällä elettiin vilkasta henkisten kulttuuritoimintojen aikaa. Kylällä oli oma koulu :\opolan talossa. Näin kyläkunnan piiristii löytyi hyvä ja antoisa maaperä myös opintokerhon ja raittiusseuran perustamiseen. Näin August VenäHiinen joutui. kuin itsestään mukaan kylän kulttuuritoimintojen kärkijoukkoon. Kylän toiminnoissa alkoi aikakausi, jota voidaan pitää vireimpänä koko kylän historiassa. Nykyään Mikkelissä asuva, entinen pitkälahtelainen puuseppä-kirvesmies Veikko Koponen muistaa vielä hyvin ne ajat, kuinka vilkasta aikaa kylässä elettiin tämän vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Pitkälahdelle perustettiin opintokerho ja raitriusseura, joka sai nimekseen Toivontähti. 1\ämä seurat yhdessä pitivät yllä monia ihmistä kehittäviä harrastustoimintoja. August Venäläinen oli ensimmäisten joukossa vetämässki ja johtamassa opintokerhon ja raittiusseuran toimintaa. Ja mitäpä se toiminta siihen aikaan olisi voinut olla muuta. kuin näytclmätoiminraa, piirileikkejä, kuoroharjoitusta ja rekiretkiä talvisin. Voimia purettiin myös urheilukentän raivausröihin, eikä sekään valmistunut tyhjän pantiksi. Urheilukentällä järjestettiin monia kilpailuj:•.. joihin osallistui pitäjän nuoria useista kylistki. Opintokerhon vetäjänä toimi monia vuosia Pitkälahden koulun pitkäaikainen opettaja Tyyne Pyrhönen. liän johti ja harjoitti laulukuoroa. lausuntaryhmiä, neuvoi ja opasti. Hän oli kansankynttiHi, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Riiätälöintiä myöskin naapuripit~iässä August VenäHiincn teki räätälintöitä ihan nuoruudestaan saakka. Vaatteita syntyi Augustin koronaja räätälin palveluita tarvinneidcn asiakkaiden kodeissa eri puolilla Annolan pitäjiiii. Räätiilöintimatkat suuntautuivat myös pitäjkin ulkopuolelle. kun Anttola ja Pitkälahden kylä raJoittui emäpitäjå Juvaan. Erityisen antoisia olivat räåtälöintimatkat Juvan Pihlajasaloon, jossa August Veniiläincn oli neuloincen ja lankoinccn tervetullut taloon, kuin taloon. Riikitkilöintiä löytyi myös Koikkalan kylän taloista. Veikko !\oponen mui::;raa, että Augustilta syntyi mo-

nen miehen vihkipuvut, paidat, ajorekiin rekiryijyt niin hyvin , että työn jäljestä ei löytynyt nokan koputtamista. Räätälintöissä August Venäläinen oli " kaikkiruokainen", kun petivaatteer, sukat ja villapaidat, sekä villahousutkin tuli valmiiksi ammattilaisen otte in. Ve ikko Noponen muistaa kaihoisi n mielin August Venäläistä hyvänä ja aina auttamaan valmiina ihmisenä, j oka ei tehnyt itsestään numeroa. Hän oli ihmisenä avarasicluinen, joka piti läheistä kanssakäymistä naapuriensa kanssa elämän rikkautena. Räätäl i /\ugust Venäläinen ol i todellinen monitoimi-ilun inen, joka teki aina mie lellään kaikkia niitä töi tä, joita eteen sattui . Ahkeran mi e le nlaadun ja kätevyyden lahjat saa nut kansanmies e i rakennellut koskaan ympärillee n korkeita kynnyksiä. Näin hänen hyväntahtoinen, leppoisa ja rauhallinen olemuksensa on jäänyt pysyvästi hänet vielä muistavien vanhojen pitkälahtelaisten mieliin. RAUHA PYRHÖNEN

Nestori Montosen kauppa Pihlajasalossa Kauppa oli perustettu 1930-luvun alussa. Myytävänä oli ruokatavaroita, kenkiä, vaatteita ja polttoaineita (valopctroo lia, mobilia ja polttoö ljyä). Nestorilla oli ensimmäinen moottorivene Pihlajasalossa. Paatti oli omatekoinen ja moottorina Wikström.

Pirkälahden pitokokki Manta Teitlinen (eturivissä toinen vasemmalta) apulaisineen.

Kauppatavarat kuljetetti in laivalla Ukonvuoreen, j osta omall a moottoriveneellä Luonteria pitkin omaan rantaan . Hevosella tavarat rahdattii n kauppaan, jonne matkaa rannasta oli n. 300 metriä. 1930-luvun loppupuolella tavaran saanti alkoi olla vaikeaa maailmansodan enteillessä tuloaan. Vuonna 1937 Turisti-laiva upposi Ristiinassa , mutta siitä saatiin pelastetuksi tavaraa kauppaan. Turmassa koitui peltikas kankainen rinkelisäkki erään ihmisen pelastukseksi, siitä pitelemällä hän kesti pinnalla. (Nokkosista kudottua kangasta nimitettiin poltikaskankaaksi). Ristiinan lääkäri antoi pelastuncille konjakkiryypyt ja se kyllä kelpasi absolutisteillekin . Sodan aikana kauppa piti sitten lopettaa tavarapulan takia. lida Mantonen, Nestorin va imo. kertoi tämän jutun muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa.

VIENO MUTANEN

Karjanhoito Karj atalous on keh ittynyt roimasti entisaikoihin verrattuna. Onhan se tosin ymmärrettävääkin, koska kaikki muukin on mennyt eteenp~i in . .Jos 50-60 vuotta sillen olisi sanotru mitä nykyisin on, ni in harva, jos kukaan olisi sen us konut. Kesäaamuisin oli ensiksi lähdettävii "leh mi in" eli etsittävä lehmät metsästä. Usein siihen kului parikin tuntia, joskus lehmiä ei löytynyt ollenkaan. Ne tuotiin karjapihalle, johon oli varattu " kiehukc". Se koostui tuoreista luonnonheini stä, jauhoistu ja lämpimästä vedestä. Joissakin taloissa kuten -opolassa, Kilkissä, Venä läisessä ja Huhtisessa lehmät olivat saaressa. Silloin lypsäjien täytyi soutaa veneellä saareen, etsiä ja lypsää lehmät siell ä. Lypsyn aikana kärpästen hosiminen oli lasten työtä. Samalla lauletti in myös lypsylauluja. Es imerkiksi Hintun Eetlan laulu : Minii se

~vpsää

/oro ttelen, lorolfelen, torottelen.

tai Vieno J4utcm en leivämeossa.

F:n minä lypsä härkäpoikia, enkä lehmiä mahoja. r:nkä mä riijaa sellaista poikaa, jolla ei ole rahoja.

Kun lypsy oli lopussa, lähtivät lchmär om ia aikojaan takaisin metsään. Sama toistui tietyst i illalla. Ta l velle~ kenjan hoito oli paljon han ka lamp<:w kuin kesällä. "\"av~tat olivat hyvin pimeitä ja valonavain öljylyhty. Ruoat lchmille oli kannellava kontilla. Kesäistä kiehuketta vastasi talvella apc. Se tehtiin ruumeni sta, olkisilpusta, j auhoista j a haudutetti in kuumassa vedessä. Kuivia he iniä täytyi pitää tarkasti, koska myöskin h~ vosct tarvitsivat niitä. /\ luksiksi hakatli in havuja .J<I I"ISUJa. Koska ei ollut keinosiementäjiä. lehmiä jouduttiin käyttiimään naapurin sonnin luona. jos ei ollut sonnia omasta takaa. Ennen separaatin keksimistä maito säi lytettiin puuastioissa e li puupytyi sä. \1a idon piimillyä kuoriniin kerma päältä pois ja si itä kirnuttiin voi ta. Kirnuttaessa ::;yntyi voin lisiiksi kirnupiimää. Piiminccstä maidosta tehti in kokkoja. jotka pirteytettiin uuni ssa ja syötiin il lallisena. Puupyttyjen pesu oli raskasta työtä . Ne pestiin hiekall a ja tuohesta tehdyllä huosialla. koska silloin ei ollut pesupulvcreita. Joskus pyttyyn laitetti in kichuvasta vedestä ja katajasra tehtyä kcltajavcrtä, jotta pylly säilyisi puhtaana ja hyväntuoksuiscna. Lelunien ohella oli joka talossa myös lampaita. Ke~äis in lehmät uitettiin ja lampaat vietiin veneellä saareen, jos siihen oli mahdollisuus. Lampaat käytiin keritsemässä j uhannuksen aikoihin sekä Laurin päivän paikke illa e lokuussa, sillä vanhan kansan sanonraha n kuului "Laur lampaat kcrissöö''. Juhannuksen aikoina tehtiin tupposia lampaiden talviruoaksi . Ne tehtiin lehtipuiden oksista ja kuivattiin. Ne muistuttivat paljon vastaa, mutta olivat paljon suurempia. Kun lampaat olivat syöneet tupposista lehdet. hakattiin oksat lehmille aluksiksi. KYLLI

PENNA~EN

saasti , pysyi koko katj a yhdessä. Mutta j os heinää oli niu kasti tai sää oli kuuma ja paarmoj a oli palj on, juo kse nre livat lehmät eri suuntiin ja hakije~ sai vain osan karjasta kcrra II aan kotiin. \1uistan laule lleeni polkuja kulkiessani, vaikka minulla -:i ollut erikois~n hyvä lauluääni. Sama laulu taisi tulla lauletuksi useamman kerran pcrätystcn . Teiden risteyksessä täytyi kyllä joskus sylkä istä kiimmcnpohjaan j a to isen käden etusorme lla läiskäten ky~y ä, että missiipäin ne lehmät taas makaavat kyiHiis inä. Kuumalla ilmalla ne saattoivat s~.:isoa Saimaan rannalla vedessä märL·htimässä niin hiljaa, ettei yhdenkään kellon ääntä kuulunut. Silloin oli vaara, että etsijä meni ohi . \fuistan kuinka kerran lehmien ha kumatkalla puh kesi kova ukoni lma. Olin ottanut seuraksi minua 6 v nuoremman pikkuisen ltjan. Taisimrne molemmat olla peloissamme läp imärkinii tarpoessamme. Yritin viilil lä kantaa lrjaa selässänikin. ellei häntä olisi niin kovin itkethinyl. Joskus saatto i käydä niin, ertä lehm~it menivät itsekseen kot iin j<J etsijä harhaili epätoivoisena pitkäänkin. Kyllä niink in kävi joskus, että lehmän hakija tuli kie rroksen turha<Jn kuljettuaan kotiin katsomaan. olivatko lehmät tulleet itsekseen ja sai lähteii !yhdyn kanssa niitä uudelleen etsimään. Kotiin ajaminen ei yleensä tuottanut vaikeuksia. \ 1uistelen, että niillä lehmillä oli oma arvoj ärjestykscnsä : ensin vanhat isokelloiset. sitten keski-ikä iset ja vii meisenä hiehot (tai sonnit),jotka eivät tahtoneetjaksaa pysyä polulla, vaan poikkeilivat puolelta toiselle. Karjan kotiuduttua paimenm tehtäviin kuului vielä kärpästen hosiminen lypsyn aikana. "\'yt yli 40 vuotta myöhemmin, si llo in kun käki kukkuu ja tuomi tuoksuu. tulee voi ttamaton halu lähteä "toivioretkclle" niille samoille poluille, eikä yhtään haittaa, vaikka useampikin käki on yhtäaikaa äänessä.

Lehmien haku

A Nl\"A NOPO.l\.EN

Ennenvanhaan eiviit lehmät syöneet kesällä hcinäpellossa, vaan ne etsivät ravintonsa ta lon metsistä. Kaikki pelloilta saatava vähäinen heinii korjattiin talviruokintaa varten heinälato ihin Aamulypsyn jälkeen lehmät ajettiin metsään. Sieltä ne eivät palanneet itsestään iltalypsyllc, vaan ne piti hakea. Tämä hakeminen kuului lasten j a nuorten tehtäviin . En muista, että si itä olisi koskaan riidelty, kuka kulloinkin oli velvo llinen lähtemään le lllnien hakuun . Tehtävii ei ollut helppo , kun metsät olivat laajat ja mäkiset. Jo kotimäeltä kuulosteltiin. missä mahdollist:sti kil kattaisivat lehmien kellot. Oli harmillista, jos joka puolella kuului vain käen kukuntaa. U:>eimmiten kiersin maat aina samaan suuntaan: lammelle , Väi::;äsen torp<!llt: . Lajuun, Rauanlahteen. Hiskin torpalle ja lampien rantoja takaisin kotiin. Tältä reitilt~i ne lehmät taV<Jl!iscst i löytyivät. Jokaisella ammulla oli nimi. Välillä huudeltiin HeJunaa, Kaunikkia, Ilonaa tai llcrttaa. Jos ruokaa oli run-

Lehmien laiduntaminen

Kirjoitan tähän lehmien laidunramisesta 50 vuoden takaa. Olin Nopolan miniä. \1iehcni Vi ljo oli sotahommissa. Vi ljon siskon Tildan kanssa hoidimme lehmät. :\e vietiin metsälaitumelle Korvensaareen. Se lehmien kuljetus oli sellaista. että lehmät vietiin Venäläisen. /\lbin Laamasen, Pyrhösen. J uho Venäläisen ja Ka lle Kolehmaisen maitten läpi Kilpisalrneen, jo::;ta kah laamalla yli ja niin siHi oltiin Korvensaaressa. Lehmät tuli vaan perässä, kun niitii nimeltä huuteli. Lehmien lypsämincn kävi. kun soudettiin tervaveneellä Kalliorannasta Kojaveträ pitkin aamuin ja illoin Korvensaareen. Nopolassa oli 40 litran ton ka, mihin ma ito laitettiin ja soudetti in Kalliorantaan. Viljo teki polkupyörän pyöri in laatikon ja aisat, millä vietiin maito !\opolaan. Siellä separoitiin kerma pois. Kurrista piimitertiin kokkclia. mikä sirten pantiin uuniin leivän paiston jälkeen niin , ertä siitä lähti hera pois. Kokkelia laitettiin kirnupiimän sekaan ja käytetliin ruokajuomana.

J804 ' .18)6 J6)6· J862 166~ . ,~

l866•J994 '~ · JC)IJ

~.14 · 19~

19J.6 ·J911 m~ ·

c--:. .il1mön Qsimerril!is~n Yiintymyfscm fobfontuun on Guomctn maan• 'l.Jilj~liJÖtn o.mmatillin<Zn \ärjQstö JoCQnt_lut jo on vaatimattomana tunnus ' tufs<Zna tö.män subun SUUNSto robin,fotiseuöunja isänmaanro.ftaub<tsta --~~ antanut tilo.n nyfljisdfq omistajalle muistot~i tämän

. ~um~lPaS\~~BS21~ ..

Nopolan li/alle annettu kunniakirja vuodelta 1988.

Korvensaaren asuttaminen Vuon na 1946 1opolan Albin j a Viljo o livat sopineet, että purkavat sellaisen jatkorakennuksen, joka o li Nopo lan rakennukseen tehty ja missä oli pidetty kansako u lua. He toivat hirret Korvensaareen ja niistä saatiin sauna ja aitta. Sitte n he kaatoivat hirret, joista tekivät asuinrakennuksen. Pylkkäsen Lauri veisti piilun kanssa hirrer. Veikko Noponen ja Viljo sekä Juho P ylkkänen rakensivat tämän as uinpaikan. Muutimme tänne Korvensaareen 2.6.1 947 ja asuimme saunassa. Tänne tuotiin kaksi lehmää. Svksvllä lehmiä pidettiin aluksi liiterin nurkkaan tehdy~sä ~<;ammalilla ja laudoi lla tukitussa suojassa. Rakentajat valmistivat tuparakennusta ja sitten alkoi navetan teko. Siinä oli mukana miehiä tältä kylältä k uka omilta tö iltään kerkisi ja joulukuussa he kattoivat päreillä navetan. ~1ar raskuun lopulla saatiin uunin tekijä ja niin päästiin j ouluksi tupaan as u maan ja lehmät pääsivät navettaan. Viljo teki tupaan ison pöydän j a sen eteen p enkin . Nopolasta tuotiin valmiiksi leivottu leipä ja sen jälkeen leivotti in tää!Hi, kun saatiin uuni valmiiksi.

Viljo kuokki aitan taakse su okuokalla ensimmäisen pellon. Vuonna 1948 kaskettiin salmen p elto, joka äestettiin risukarhilla sekä ostettiin hevonen ja Viljo teki omatekoisen aatran kyntämistä varten.

Viljo Noponen ja Albin Lahtisen Piku Kwjalan maisemissajatkosodan aikana. 37

RAIMO AUVIN EN

Muistikuvia Hannon sukutilan vaiheista - 1800-luvun a lkupuole lla M ats Laurinpoika ja Stina Noponen - 1800-luvun loppupuolella Johan i\oponen j a vaimo Eva Stina, o.s. Repo nen - 1900-luvun alkupuolella Otto Noponen ja vaimo, o.s. Pyykkinen - 1900-luvun puolivälissä Kustaa Vi ljam Auvinen j a vaimo Lilja Elviira o.s. Noponen. He idän jälkeensä Tuomo Auvine n, e dellisen poika. Nykyään ti Ia o n vapaa-ajan asuntona. -vuonna 1956, vesijohtotöitä tehtäessä, paljastui vanhan navetan pohjalta puisia vesijohtoputki a, vanhat ihmiset eivät muistaneet, millo in näitä o lisi käytetty. -pihamaalle viemäriojaa kaivettaessa löytyi noin 7080 sm syvyydestä kivimuuria, aivan k uin olisi ollut rakennuksen pohjaa? - vuonna 1964 lähe isellä suolla oj aa te htäessä paljastui noin 80- 100 sm syvyydeltä palamisj ätteitä,vanha nuo tiopaikka? -Nykyisen ta lo n kamarin seinät on tasattu jollain saviainec lla j a maalattu käsinkuvio ita koko seinän alueelle. EEVA PARKKINEN (O .S. HÄ YRYNEN)

.t · ·

Viljan tie pellolta j auhovakkaan

Vilj at leikattiin s irpillä lyhteiksi, j o tka s idottiin ja kuhiloitiin. Annettiin kuivua pello lla viikosta kahteen. Sen jälkeen viljat kuljetettiin riiheen (kotonani , jossa ei o llut hevosta , lyhteet ka1mettiin), missä ne ahdettiin parsille kuivumaan . R iihtä lämmitetti in kaksi vuorokautta, jonka jälkeen ahos puiti in varsto illa . Jyvät e ro tettiin ru umen ista käsin viskaamalla, j oka te htiin siten, että viskaaja seisoi riihen nurkassa ja heitti ruumennosta ko ht i vastapäistä nurkkaa, jollo in jyvät painavina lens i kauemmaksi ja ruumenet jäi välille. Sitten jyvät seulotti in niinestä valmisten1lla seulalla. Viskaaminen oli m iesten työtä j a seulominen naisten . Tämän jälkeen jyvät ka nnettiin vilj a-aittaan, j oka oli erillään riihestä pa lovaaran takia. Seuraava vaihe viljan tie llä o li jauhatus. Kod istani my llymatka tehtiin kesällä veneellä. Jyvät kannettiin rantaan. matkaa ol i runsas kilometri. Säk in koko riip pui kantajan koosta ja voimista. Venematkaa oli noin 10 kilometriä Kokkosenlahden my lly ll e, joka tehtiin soutama lla. Myl ly rannasta jyvät taas kannettiin myllylle. Po istullessa oli samat tehtiivät päinvasta isessa järjestyksessä. Yly lly lle lähdettiin tavalli sesti 3-4 viilillä

Ruunalahden myl~vn rattaat. i\1yllyrakennus purettiin 1950-/u vwl lopulla. Vasemmalta: Veikko J>afomäki ja Ta uno Lausama. Pentti Pilven ottama kuva vuodelta 195 7. aamulla. koska oli paljon jauhattajia ja kova jono . Kokkosenlahdessa saatiin jauhettua leipä- ja rehuviljat. Mutta ryynit ja veh näj auhot käytetti in Puumalassa tai Mikkelissä. M e il tä myllymatka tehtiin Mi kke liin s yksyisin laivall a naapurien kanssa porukalla. Matkaan lähdettiin iltayöstä. Pienemmät laivat kute n Ahti ja Tähti ajoivat Antto la -Mikkeli väliä 6-7 tuntia j a o livat aamulla ennen 8 M ikkelissä. Satamasta jyvät vietiin vossikalla (hevosajurilla) myllylle. Jos mylläri sattui hyvälle tuulelle , saattoi jauhot saada j o samana päivänä takaisin. Jos näin ei käynyt. joutui yöpymään Mikkelissä. Jauheita ei voinut häviäm isen pelosta jättää kulkemaan vartioirnatta takaisin . Meille nuorille, jotka ol imm e päässeet myllymatkal lc mukaan, tämä yöpym inen o li m ieleinen asia, koska s iten pääsimme ka tsomaan kaupunkia. Ja jos hyvin kävi , niin jopa elokuviin, j o ka oli s iihen aikaan mahtava elämys, mistä puhuttiin kauan ja hartaasti. Tämii o li k uvausta vuosilta 1945 - 1947. RAUHA P\:'RHÖ~EN

Pieni Hilma Pylkkäsen Juhani kertoi vaimonsa llelvin kertoneen tiillaise n ta rinan Juvalta kotois in olleesta "P ieni Hilma" HämäHiisestä. H ilma o li ollut Korhosen kahvi lassa apulaisena ja asunut siellä saunakamarissa. lli lma o li kerran kupann ut SeppäJäisen emäntää. Täm ä o li meinannut pyörtyä ja karann ut u los. Hilma perässä kupparin kirves kädessii, hyppäsi kailareisin e männän päälle ja veti sarvia selkään kiroten "'vai perke le meinasit karata''. Emäntä selvisi rytäkästä hengissä. !!i lma o li ollut palveluksessa myöskin pappilassa ja Ki lkissä. Kerran Hilma oli ollut kihloissa. vaan kun sulhanen ruli humalassa kuuliaisiin, Hilma nak.kasi kihlat pois.

EL"lO "'ENÄLÄ1NEN

Metsätöistä vuosina · 1930 - 1960 Pu uravaran hakkuut ja ajot työllistivät 1930- 1960 vä li senä aikana suuren määrän seudun miehiä. Hakkuumiehille annettiin pals ta, määräala , j osta puut hakatti in. Työ suoritettiin pokasahaa, justceria ja kirvestä käyttäen. Metsätyöt o livat melkein ainoa rahan hankkimiskeino ainakin talvisin. Melkein kai kki, jotka omistivat hevosen tai useampiakin, osallismivat puutavaran kuljetuksiin laani- eli varastopaikoi lle. Ensin ajettiin rantametsät ja pi temmistä matkoista päästiin puut kulj ettamaan pakkasen j a lumen tulon jälkeen. Ajotiet pyrittiin tekemään tasaisille maille; alueemme maasto on mäkistä, vuorista ja soista, joten usein aj oteitten teko oli vaikeaa. Soilie tal lattiin j a jäädytettiin teitä. Pahimmilta paikoilta esi m. vuorilta ja rinteiltä taiva lletti in eli juonnettiin puut ketjujen, narun tai hevosen kanssa tasaiselle maalle. Työ oli raskasta ja vaarallista niin miehille kuin hevosi llekin. A lueemme metsät sijaitsevat Saimaan rantamilla, joten ajomatkat eivät olleet pitkiä. Rahtitiet olivat usein samoilla paikoilla vuodesta toiseen. Hevosmiehel lä oli m ukana vänkäri eli apumies (useimmiten omat poj at) kuormien teossa ja purkamisessa. Ajokalustoon kuuluivat hevosen vetämät etu- ja takareki. Rekien välissä o li ristissä riimut ja niitä sanottiin jukiksi . Tukit ajettiin pitkinä, esim . vanerikoivut voivat olla noin 30-32 j alkaa pitkiä eli yli 10 metriä. Kuormien koot vaihtelivat maastosta ja hevosen voimasta riippuen . Laanipaikat el i pirssit olivat aina samoissa paikoissa. Esim. Rasankylässä R auan lahden, Ollinvaikaman j a Etelä-lahden pirss it. Kun puut o li ajettu laanipaikalle, tulivat pihkapuun kuorijat. Kuorinta suoritettiin petkelellä eli kuorimaraudalla ja vuoluraudalla. Ensimmäinen kuorimakone oli alueellamme töissä 1964, sen omisti Asikainen J uvalta. Keväällä puut vieritettiin järveen, sitte n tuli niputusporu kka, joka nipulti puut. Nipumsl aitteita oli monenlai sia. Tukkeja uitettiin myös !autoissa, joita ympäröi tois iinsa sidotut puomitukit. Niput j a lautat kerätti in tyyniin lahtiin uittoa varttumaan. Suurimmillaan metsätyöt o livat ennen konekantaan siirtymistä, ennen ja jälkeen sotien . Vuosina 1950- 1960 tuli metsätöihin rakennemuutos, j a koneeliist uminen puun korjuussa lisääntyi. Vuonna 1956 tuli ensimmäinen moottorisaha Eino ja Esko Venmäisellc. Sitä ennen Anttolassa oli ainoastaan Erkki Kurvisella Rauhalassa saha, joka oli ostettu samana vuonna. Sen j älkeen moottorisahat yleistyivät. Samoihin aikoihin myös maataloustraktorit yleistyivät ja ni itä aletti in käytt~iä myös metsätöissä. t,; i tot loppu ivat pääosi ltaan 19601970-luvuilla, puutavaran siirtyessä maantiekuljetukseen. Koska paik kakunnalla ei ole metsäyhtiöiden maita, ajo ivat isännät itse useimmiten omasta metsästä myymänsä p uut.

Metsätalouden opetusta luonnossa 1952- 1969. Kansalaiskoulun pojat retkellä Kokkosen lahdessa. Opettaj ana Pekka Pirskanen.

Ensimmäinen metsänhoitosuunnitelma v. 1960. Se tehtiin koko Antiolan metsilLe. Vasemm alta Väinö Suhonen, Pentti Karvon en (metsäsuunnitelman tekUä), Pekka Pirskanen.

Iliidenmaan Teräksen metsätien tekoa v. 1968.

ELINA MONTONEN (O.S. LETKAS)

Kalastus Kalastus on ennen ollut yksi tärkeimmistä el inkeinoista, va ikka kalastusvälineet ovat oll eet käsintehtyjä ja hyvin alkeellisia. Rysiä, mcrtoj a, katiskoja ja nuottaverkkoja on kudottu kotona pellavasta ja liinasta kehrätystä ri hmasta. Merta oli pyydys. j olla pyydettiin kutuaikana ennen j uhannusta salakoita aivan rantakivikoilta. Myöhemmin pyydettiin ahveni a ja särkiä kivien kupeista ja Juhan pohjista. Rysien puuvanteet valmistettiin katajasta, joten ne olivat kokonaan käsityötä . Rysi~i käy tetti in haukien pyynnissä varsinkin kevää llä. Entisaikojen päJ·ekatiskoiden jätteitä näkee vieläkin Juhan pohjissa ja lahden poukamissa. Rysä oli hyvä madetta pyydettäessii talvella. Nykyään yleisimpiä pyyntivälineitä ovat verkot ja nuotat. Nuotan veto 1920-40-luvuilla oli syksyisin kovaa hommaa. Miesväki lähti aamulla aikaisin muikkunuotalle. He tu livat iltahämärissä takaisin mukanaan kymmeniä ki loja muikkuja. Naisväelle ri itti yöhön asti perkausta ja suolausta. Muikut säilöttiin isoihin sill itynnyreihin pitkän ta lven varaks i. Osa voitiin an taa niill e, joilla ei ollut pyyntimahdollisuutta. Nykyään muikkua pyydetään korkeilla verkoilla. Aamull a miesväki käy nostamassa verkot ja koko porukka auttaa muikkujen irrottami sessa verkoista. Sen jälkeen muikut menevät myyntiin tai kotitarpeiksi.

RAUHAPYRHÖNEN

Kalastusjuttuja Keväällä 1988 kävimme Siikasaaren (Montosen) Elinan ja Pylkkäsen Juhanin kanssa jututtamassa Leikkaan Einaria. Einari on koko ikänsä asunut Pihlajasalossa ja hänen harrastuksi insa ja toimenkuvaansa on aina kuulunut kalastus. Nyt jo iäkkään mutta erittäin vireän Einarin ja Juhanin, joka myös on kalastanut isä Jussin kanssa paljon, kehkeytyi mielenkiintoinen keskustelu, josta yritin poimia muutamia j uttuja. Helmikuu on parasta matikan pyyntiaikaa. Silloin se on maukkaimmillaan ja käy parhaiten pyydykseen. Taklahden torpan (5) rannalla meni katiskaan 60 matikkaa samalla kertaan vuonna 1964. Ennen sotia oli Lehessa lmessa Aholaisen Matin rysään mennyt niin paljon marikoita, että rysä repesi. Kuupellonniemestä sai ennen sotia muik kua toista sataa kiloa samalla nuottareissulla. Pihlajasa lossa oli nuotta Mal bergeilla, Kauppisill a, Turusilla, Leikkaal la, SyrjäJäisillä ja Hämäläisill ä. Aaro Hämäläinen ja Einari kalastivat yhdessä vuoron perään kummankin nuotalla. Näin siit~i syystä, kun samasta talosta ei joutanut monta miestä yhtä aikaa kala lle, vaan mies paikastaan. He kävivät joskus Haikossa asti nuotalla. 40

NuotanveLOa. Titsemmalta Taimi Pyrhönen, Armas Pvrhönen ja Aug ust Pyrhönen. Kuvan omistaa Erkki !~vr hänen.

Yl' kyläläiset (Pitkälahtelaiset) kalastivat sieltä myös. (Toisen kylän kalastajia sanottiin yJ·kyläläisiksi, jos he ylittivät kylän rajat kalamatkoillaan). Saman päivän a ikana vedettiin useammasta apajasta. Lahnaa kesällä ennen juhannusta. Yfuikkua kesäkuun 15. päivästä lähtien, nykyisin kesäkuun alusta kohonuota ll a. Syönnösmuikkua pohjasta loppukesä llä. Niinsanottua hämäräkohoa vedetti in ilta- ja aarnuhämärissä, auringon nousun ja laskun aikaan. Parvikalat eivät auringon aikaan nousseet ylös, nii tä piti vetää yöllä. Koska parvet olivat pieniä n. 10-20 kg, piti vetää jopa kymmenenkin kertaa yössä. Eemil Tarkia ja Mannisen leski myivät pitkälahtelaisten ja pihlajasalolaisten kal at \ll ikkelin torilla. Kalat laitettiin laivassa Mikkeliin ja Kalle Väisäsen kanssa oli tehty sopimus, että hän on laivaa vastassa ja kuljettaa kalat torille. Torikauppias to imitti rahat laivamiehille tai kapteeni lle tuotavaksi kalastajille. Kerran kävi niin, ettei Kalle Taivalantti kerennyt saaliineen laivalle (saalis ei ollut kovin suuri). Niinpä hän souti saaliineen kaupunkiin ja takaisin. Leikkaan Einari on tehnyt olkiköysiä satoja metrejä heinänteon aikaan rukiin oljesta. Kivekset (painot) oli itse tehtyjä samoin kohot kaarnasta ja tuohesta. LaatokalLa tulleet siirtolaismiehet pauloittivat ensimmäiset verkot sodan jälkeen, Hatakka ja Hännikäinen Koikkalassa Alapöyhö lässä, Sauveenpäässä . Metsäpirtistä tulleet si irto laiset toivat isot rysät. Aiem min pyydystettiin nuotalla, rysällä ja merralla, jotka olivat kotona tehtyjä. Myöhemmin, kun teollisesti valmistettua verkkoa alkoi olla markkinoilla, tulivat katiskat.

kotona palstalla. Kerhonneuvoja kävi pitkin kesää monta kertaa katsomassa aarimaita. Syksyl lä ol i kirkolla Koiv ulassa kerholaisten tuotteiden näyttely ja ne myös arvosteltiin j a pa lki ttiin . Sokerijuurikas ja sikuri o li sellaisia, j otka myytiin ja saatiin vä hän rahaa. Savonlinnassa oli kesäll ä kaksipäiväiset leiripiiivät, jossa myös kävi mme. Siellä oli monenlaisia kilp1:1iluja pcrunankuorimiskilpa ilu ista lä htie n. Syksy llä oli säi löntäkurssi. Keitettiin omena- ja marjahilloja, säilöttiin kurkkuj a ja tehtiin kurpitsasalaattia. Näi llä kur~~eilla meitä kerholaisia opastctliin hyvään e lämäntapaan .

Lapsuusleikkejä

J>ilkälalzdella kantoi postia jalan kulkie11 Severiina Man ninen, o.s. Smolander. Sunnuntaisi11 hän polki urkuja. (Kuvann ut Gösta Wahfgren 1930-/uvufla) KAARINA LOUKO (O.S. PYLKKÄNEN)

Postin kanto Pitkälahdelle Ennen talvisotaa 30- luvulla Pitkä lahdelle kanto i postia Scvcriina Manninen o.s. Smola nder. Jalkapatikassa kiertäen An uolan kirkolta Ruokola n ja Yliveden kautta Pitkälahdelle ko lme kertaa viikossa. Severiina Mannisen jälkeen postia kuljetti Vihtori Jukarainen, kulkien talve lla jalkaisin ja kesällä pyörällä. Vuosina 1954-56 postin toi Mauno Turunen kulkien moottoripyörällä. Hänen jälkeensä Martti Paavilainen toi postin talvella hevoskyydi llä ja kesällä pyörällä. Martti Paavilainen on kulj ettanut postia noin 25 v uotta. Nämä kolme vi imeksimainittua postinkantajaa ovat tuoneet Pitkälahdel le postin joka päivä.

Päreiden teko

Laps uutemme leikkikavereina me illä o li naapuri Pyrhösen lapset Päivänkukka , Taimi ja Lauri. Meitii oli kaksi t\nja j a minä. Huuhtisen Pylkk~ises tii Veikko j a He lvi. Laskimme mäkeä Seilan kuopan luota saunalle päin. Kaikkien sukset oli vieretysten sauvojen avulla yhteen nidottuna. Siitä tuli hyvä suksimano. Sitten kaikki suksien päälle istumaan ja mäkeä a las. Voi sitä riemua! Sirten me keksittiin ottaa ajoreki, koska siihen mahdutriin kaikki kerralla. Silloin o li hyvät hankikelit ja saatiin hyvää kyytiä. Isii kielsi meitä o llamasta rekeä, koska me ei aina jaksettu vetää sitä takaisin mäelle ja kehoitti meitä ottamaan pienemmän reen. Kesäa ikaan leikittiin myös yhdessä, mi lloin Pyrhösessä tai Seilassa. Muistan kun meillä oli leikkipaikkana Seilan kuopan luona se pieni mctsikkö. Keräsimme kiviä ja sammaha huoneiden seiniksi, sellaista matalaa seinää, mutta oli mon ta h uonetta olevi naan. Lassilla oli tupakkamaa. M uistaneeko itsekään, m inä muistan. Sananjaloista nidottiin yhteen niin kuin vasta ja siinä meiWi oli hienot hatut. Seinäpalloa pelattiin . Oli s i s ii nä vielä opettelemista. Kyllä se voimistel usta men is i. Sitten pelasimme ruutus ta etenkin keväällä j a narua hypätti in . Mieleen on jäänyt myös ma1jareissu. Meidän äiti, Anja ja minä, Pyrhösen Päivänkukka, Taimi ja Lauri. Anja o li 1-2 vuotias ja rupesi itkemään, eikä se muusta rauhoittunut kuin Lassi lauloi sille, että "eikä ne pienet linjar iratraar keinutella kestä ja kestä --". Äitiä laulu nauratti ni in, että se jäi mieleen.

Pyhäkoulu

Pitkä lahde ll a on päreitä tehty ainakin Seilan tilalla 193 0- luvul la ja myöhemminkin. Pärepuiksi valittiin ok~artomia, hyviä suoria puita. Pärcpölkkyjen pituus noin 35-40 c m. Sei lan tilalla on vielä nytkin pärehöyläjääm istöä. Maamoottorin avulla päreitä höylättiin j a pärei llä katettiin taloja. latoja ym.

Oli myös pyhäkoulu, jossa kävimme. Kerran oli mieleen painuva Pyhäkoulu Seilassa : Pyrhösen Heta oli o pettajana ja aiheena Sakkeus puussa. Heta kysyi, että kuka on puussa. Anja viittasi ja sanoi, että Jumala. Me ruvetti in nauramaan. Heta ei nauranut. Sitten Arokallion O smo viittasi innokkaasti ja sanoi, että Aapraham. Taas nauru maistui.

Maatalouskerhossa vuosina 1935-38

Puimakoneesta

Maata l ou~kerho toi mi myös ja me olimme innokkaita kerholais ia. Aari oli, joka koitettiin pitää puhtaana, harattiin ja kuokittiin. Kesällä maide n s ulellua oli aarirnaiden kunnostus- ja kylvönäytös jonkun kerholaisen

lsälläni Albin PylkkäseWi ja newp uri Albin Laamase: Ia oli y hteinen puimakone ja maamoottori. lle kävivät puimassa vieraillekin kylillii . Samoin nuotta oli yhteinen.

Pitkälahdella toimineet järjestöt Ra ittiusseura, \laamiesscura.Maa - j a ko titalousnaiset, Lähetysompeluseura. Eriimichct. 4-11 kerho. Karjan tark1-:a iluyhdistys. Hevoskasvatus llanno ja Kilkki sekä "\"uorcnkeskusran liiton paikallisosasto Vcsai set

Rclittiusseura "Toivon tähti" Seura perusti:tti in v. 1922. To im inta on o llut hyvin aktiivista kibittäcn kerho t. urhe ilukilpailut. ii itienpiiiviit. rekiretket pikkujoulut ym . .Juhliin hatjoiteltiin runsaasti ohjelmia. näy telmistä alkaen. Puheenjo htajan<~ toimi pitkiin ajan " Riätälkust"' i\ug Venäläinen. Sihteerinä ovat olleet O lga Noponen. Hilja Kilkki. Ilmari Kilkki ym. Seuralla o li kirj asto. joka oli ahkerassa kiiytössä. Viimeksi kirjasto sijaitsi Nopolassa seuran omistamassa kaapissa. Nykyään j äljellä olevista kirjoista osa on i\nrtolan ja osa m aakuntakirjastossa. Seuralla oli myös oma khti "Sanatar". Lehdet ja pöytiikirjat ovat An uolan kunnan kotiseutuko koelmassa. Seura laitettiin uin umaan 1960 -luvul la nuorisokadon vuoksi. Väen ede lleen vähetcssä kylältä. päätettiin seura lakkauttaa kokonaan V,

1989.

Pitkälahden 1Uaa- ja kotitalousnaiset Pitkälahden Maa- ja kot ita lousnaiset on perustettu v. 1968. Toimialueena oli Pitkälahti - Pihlajasalo - Kirkonkylä. Perustava kokous pidettiin 19.3. 1968 Anttolan Pitkälahde lla O lavi Tiusasen talossa. Puheenjohtajana toimi maanviljelysseuran konsulentti rouva Hilkka Vakkilainen ja sih teerinä Anja Tiusanen. Koko uksessa olivat mukana Tilda Noponen, V ieno Mutanen, Eeva Parkkinen. Aino Kakkonen, Rauha Korhonen. Aune Pyy, Maija Pu lkkinen , Raija Venäläinen , Maire Turunen, Lempi Parkkinen, Helm i Tiusanenja Amanda Korho nen. Ensi rn mäiseen johtokuntaa n valitliin 8 jäsentä, puheenjo htajaksi Aila ~oponen, sihteeriksi Anja Tiusane n, ra hastonhaitajaksi Lempi Parkkinen j a jäseniksi: Vi e no Muta ne n, Rauha Korhonen. A ino Juutilainen, \1aij a Pulkkinen ja Eeva Parkkinen. Jäsenmaksu 1 mk. Perustettu osasto sai 275 markkaa Anttolan maatalousnaisilta. joista se erosi. Seuran toimintaan kuului opintokerhot, ompeluseurat ja retket. .Tä tjestetti in äitien päiväj uhlia, pi k kujouluj a , k irkkopyhiä ja er ilaisia kursseja. Suoritettu maata lousmesta rimerkkejä sek~i kotitalo usmerkkcjä. Ostetti in kutomakone yhteiseen käyttöön se kä kahviastiasto ja kutomavälineiHi. Seura avusti jäseniään Koti le hden tilauksissa. \tfikkelin maatalousnävnclvihin o n osallistuttu tvön ... ... " merkeissä vuosina 1975, 19~3 ja 19R8. Naisjaosto lopetti toimintansa Anttolan \ifaa- ja kotitalousseuran aloittaessa v. 199 1.

SIRKKA NOPONEN (O.S. AROKALLIO)

Raittiusseura-ja nuorisotoimintaa t-..1 uistc le n tässä entisen lapsuus- ja nuoruusvuo~ieni ky lä n illanviettotoimintaa j a m uitakin muistoja. joita ' tosin on paljon kylätapahtumista. Järjestäjänä to imi paikallinen ra ittiusseura Toivon Tiihti. lll anvictot j ärjestetti in y leensä kylän koululla. Ohje lmassa oli lausuntaa, laulua, pakina ja niiytelmä. tuo llainen !-osa inen huv inäytelmii ja lopuks i lei ki ttiin piir ileikkejä. :-.Jäitä illanvicttoja pyrill iin j ärjestämään noin kerra n ku ukaudessa. ~äytclmi ä ei tos in saatu aina uutta j oka illanviettoon, koska m e itä näyte lmissä olevia ei o llut kovin paljon. Samat j o umivat o lemaan kaikissa näytelmissä..\1inäkin kerran j ouduin esittämään miestä eräHss~i niiytdmässä. Varsinaiset kokoontum i~ i l l at o livat keskiviikko j a sunn untai. m utta näytelmien harjoituksissa oltiin joskus m uinakin iltoina, m illoin opettaj alle sopi. Opettajana oli silloin n uo ri ja inno kas Tyyne Häkk ine!l, myöhemmin Pyrhönen. Koulutö idensä ohella h~i n uhrasi iltansa meidän ohjaamiseen. Minun näytelmissii oloaikanani saatiin esityskuntoon a lun toistakymmentii näytelmää. Suurin ja kovatöisin o li A leksis Kiven Kihlaus. 1\äyte lmää esitettiin a inakin Pihlajasalossa Aaro Hämäläiscl lä, Piskolassa Lehkosella, Pulkkilassa Pentissä. Ruokolassa muistaakseni Parkkisella. Näissä näytelmissä esiintyi : [lmari K ilkki, Veikko Pylkkänen, Aino Venäläi nen, Kaarina ja Anja Pylkkä nen, Maija lläyrinen, Viljo Pylkkänen, Seppo Lo uko, Erkki Kolehmainen, Eino Pöntinen ja tietysti tämän kirjoittaja. Raittiusseura järjesti joka kevät ä itienpäivät. Ne oli aina toukokuun toinen sunnuntai. Seurakunnan pappi o li puh umassa ja nuoret esittivät m uuta ohjelmaa. Aiti enpäiväkukar käytiin tekemässä a ina edellisenä iltana. Y liaholla kasvoi villi om~napuu. Siitä saatiin kukat silloin kun se ehti kukkaan. Äidei lle tarj ottiin kahvit pul la n, kakun ja pikkuleipicn kera. Leipomistarvikkeet kerättiin kyUin taloista. Leipom inen suoritettiin millo in missäkin talossa. \tie n uoret olimme aina vuorote llen auttamassa leipomisessa . Ill anvietoissa oli myös väliaj a lla kahvitarjoilu . Siitä perittiin pieni maksu. Tul oi lla oste ttiin sitten sokerit, kahvit ja pullajauhot. Nopolan Tilda oli vakituinen pullan leipoja ja puuron keittäjä joulujuhlaan. Pikkujoulut o livat aina ensimmäisenä adventtina. Ohjelma oli sellaista jouluista. /\ina o li joku pieni kuvaelma, jonka esittivät ko ululaiset. Kylän oma kuoro lauloi Hoosiannan ja m uita joululauluja. Joulujuhlassa myytiin jou luko rtteja, j oita voi Jaitt<:~ a pukinkonttiin . :\äin monipuolista tämä raittiusseuran toimin ta oli. Varsinkin nuorille täm~i oli hyvää ajan viettoa. Ei siis ollut vapaa-ajan ongelmia. Kylällä oli silloin vielä paljon nuoria j a kHvihän siellä vanhempiakin, jotka ottivat osaa myös ohjelman suorituksiin . Venäläisen August oli eräs aktiivisimpia kävijöitä. Hän

ol ivat suuria puurakenteisia ja ni ihin mahtu i kerralla jopa toistakym mentä he nkeii keinumaan. Kortinpeluupaikka j a vielä kuului sin oli Tkolanharjulla suurin piirtein uuden koulun kohdalla männikkökankaalla, sateella pe lasivat llannon niityllä okvassa ladossa. Kuuluisuus johtui siitä, että se oli monena vuonna kinkerei llä puheenaiheena, koska sie llä pelattiin rahapelej ä ja toiset jOLltuivat rahattomiksi. Sitten kun Pyrhösen vanha isäntä oli kyliin vanhimpana, joka teki aina vuosittain papillc raportin j a rnuute11kin kävi niitä nuhrelemassa, se hiljalleen loppui .

Raittiusyhdistys Toivon Tähti Raittiusyhdistys Toivon Tähti perustettiin 22. päivänä lokakuuta 1922 . Perustava kokous oli -:\opolassa, jossa oli silloi n kylän kansakoulu. Hilja Härkönen oli opettajana. Hän oli tosi raittiusaatteen kannattaja. Hän oli Juvan Hiirkösiä, jotka o livat perustamassa myös Juva lIe raitti usseuraa. Kylä ll ä oli tälle aatteelle oivallinen maaperä. o lihan perustavassa kokouksessa peräti 60 henkeä. Nämä henki löt, jotka tulivat va lituiks i ensimmäiseen toimikuntaan, o livat raittiusmiel isiä ja olivat sitä myös koko elämänsä ajan. Raittiuden ystävien keskushal litus oli mä~irän nyt säännöt. joiden mukaan oli tehtävä raittiuslupaus. j ossa lupauduttiin noudattamaan raittiita e lämäntapoja. Sama sääntö on voimassa nykyisissäkin raittiusseuroissa. Seuran pääasiallinen toiminta oli estää juoppoutta ja itsekunkin oli omalla esimerkillään vaikutettava ja autettava ni itä, jotka olivat alkoholin o1jiksi joutuneet. lllanviettojen ja keskusteluiltojen tarkoitus oli koota nuoret ja vanhemmatkin hyvien harrastusten pariin. Eniten toi111in nassa mukana olleita o livat Aug Venäläinen , Antti ja Kalle .\1utanen, Albin ja Veikko Xoponen, Lyyli Parkkinen. myöhemmin Pyrhönen. Milja ja Ti lda -:\oponen, Otto ja Ilmari Kilkki, Toivo Noponen, Jaakko Pyrhönen. Juhan i Pylkkänen, Eila Ahol ainen, :Vfaija Pulkkinen. Aino Tiusanen , Matti Pulkkinen ja Hilja Kilkki. Sanatar, seuran oma lehti perustettiin jo vuonna 1923. Lehden tarko itus ol i tuoda micluisra luettavaa ja illanvietoissa sitä aina luettiin. llmcstyrniskenoja oli noin 2-5 kertaa vuodessa. Lehden toimittaj at määrättiin aina toimikunnan kokouksi ssa. Toimittajina toimivat Olga A.holainen, Lyyli Parkkinen, Milja Noponen. Otto Kilkki . Toivo \"oponen, Maija Yli- Pohja . Hilja 1\oponen, Viljo Noponen, Armas Pyrhöne n, Airi Kontio, Helvi :vrutanen , Mmja Tiusanen, !Jelga Siiskonen, Eeva Väi sänen , l\1a ija Aholainen, Ilmari Kilkki. /\ug Veniiläinen, Sirkka Arokallio, Aino Venäläinen, Kaarina Louko, /\une Laurikainen ja H ilja Kilkki. Toimillajia oli varmaan muitakin, kun pöyt~i kirjat puuttuvat 20 vuoden ajalta . saattaa j<.l]<U unohtua. Tuosta seuran nimestä vielä muutama sana. Perustami svuonna nimeksi tuli Toivon Tähti. Vuonna 1929 se muuttui sen verran , että siihen perään tuli Vlf. N~ii tä Toivon Tähtiä oli maassa kaikkiaan seitsemän eri seuraa, j oten tilastoj en takia jouduttiin lisäämään tämä seiska perään. Lieneekö ollut kyse perustamisjäijestyk-

Raifliusseura "Toivon Tähdellä" oli oma lehTi Sa naTai: Tässä lehden talvinumeron kansi vuodelta 1948.

ol i myös näytelmissä. lllanvietot pidettiin vain talviiltaisin. Kesäisin pidettiin muuta hauskaa. Kesäisin ol i tapana käydä melke in joka ilta tai pikemminkin yö laivan tulolla Kinoniemessä. Laiva llllivat siinä 24-01 välillä. Toinen laiva tuli Lappeenrannasta, toinen Savonlinnasta. Matkustajia ol i niin paljon, eträ molempi in laivoihin riitti. Sai matkustaa suuremmassa tai piene mmässä laivassa. Väli llä lähdett iin illalla Mikkelistä tulevalla laivalla toista vastaan . Laivan vaihto tapahtui Juvan Rantuussa. Yöllii tulimme sitten takaisin. Minulle itse lleni laiva oli rakas kulkuneuvo. Lienee johtunut siitä, että o len syntynyt la ivassa j a sa in lapse na usein ol la siellä . Täm~i siitä syyst~i, että isä oli perämiehenä Mikkeli -laivassa ja me äidin kanssa olimme usein mukana. Edis huvittelumuoto oli kesäisin talkoot. heinä-, eloja perunanka ivutalkoita .. iissii käyri in pitkissäkin matkoissa. Siellä sa i tanssia aina työn jälkeen. Urheilukenttii oli myös sellainen paikka, missä urheiltiin ja pe lattiin pallopelcjä. Varsinkin sunnuntai sin oli paljon sakkia kentällii. Toi mettomana ei siis o ltu kesälläkään. Eräitä suosittuja paikkoja olivat keinut. Suosituim mat olivat Hannonja Seilan välisellä mäe llä oleva keinu, toinen oli Pitkälahden rnaantien varre lla Parkki sen mökin luona . . "äillä keinui lla oli joskus useamman kymmentä henkeä yhtä aikaa i!tais in keinu massa. Keinut

sest~i.

P책n채ki1jaoie Pitk채lahden raittiusyhdistyksen pemsravasta kokouksestu 2 :!. J0. J 9::2.

路 --

路 -路 -

- - -

J7;fa7å ~ r~~

:;-~ ::/~~·~-;;

- ~ -· ......., ~·~A.~'"~~-z4.. i' r~ /

~U:?e~ .;.":?~.:{ ~o/~7 ;~ ~~~~ ~C(..,

fJ' •• J.-

ti> 9 . ~~~ ~ · /~ . 4-.eu.-~~

if 'å'4~.-?l-7d . v~~ ~d ·P~..z., ·~ 'C)~t=<-e/~. ~· ~ ~ . ~a IAR=t'?6- ~M ~~~~~ <f'1..

~/~~{ ~~·~~~-/. /f. if'<.~ .k<!-e--:>1 /o~e,;o::;'~7·~?~ ~,.T · ~q,

A~0.-?7 vp..u?~ ..?/~?-//""~ ~k ~~·7,-'7?~?,

. .(._ _1 ~

~a~~ k~~ t!~"4-Je~7, c~'a. ., oc::Z~~ - Y~ fr~ ,

J.f. J-e ~kvu~Ce~ ,A-~~ J~ ~ia..L& .s -lC?.. ~ ~~~'~ct/ J ~-sa e-c, . ..~4k.Zi <- ~?;r,;,.;;. ..- ;.,7k '~z-~ z!a:.tL~- ,/z..-z~() de~t.:e . Jdd~.:tå~ ,/6--~i ~ k~ i ~J e-/.e. ~ · ~~ ~Q.-~.

!! .o~4-??c: h€k-z..z·~rq_ II'!J6~ /

f ~d~~', /

~~ 1~~~.

~ ~-~ /f!~o ~

~, ~......,_x. -· :tt;___ ~/d~ Påytäkirjaore raittiusseuran "nukkumaanjiiträmiseslii "

1·.

1969.

__l

Lähetyksen ompeluseuralaisia Pihlajasalossa. 1'v1ukana olivat sekä miehet että lapsel. Vetäjänä toimi Helmi Poutanen.

Hengellinen toiminta

Raamattupiirit

Piirit toimivat koululla opettaj ien vetäminä.

Lähetysompeluseura Ompeluseura on toiminut kiertäen talosta taloon . Seuran varoilla ostetti in villalan koja ta i emännät lahj oittivat niitä. Niistä neu lottiin sukkia, j oita s itten myyti in lä hetysjuhlassa, joka pidetti in aina syksyllä omenien ja kasv imaan tuotteiden kypsymisen aikaan, koska niitäkin myytiin juhlassa. Varat toimitettiin Suomen lähe tysseuralle. Ompe luseuran vetäjinä toimivat H eta ja Ida Pyrhönen , heidän jä lkeensä Ida Venäläinen, Lempi Parkkinen ja Vieno Mutane n. 1970-!50 luvuilla ei enää ne ulottu sukkia. vaan kerätti in koiehti sääsröl ippaasee n. 1940-50 luvuilla lähe tysjuhla oli useimmiten Pyrhö lässä. Lähetysompeluseuralla oli kahvikupit ja 10 1kah vipannu (emalinen) , joita säilytettiin Pyrhölässä. Kupit o livat seuratoiminnan hiljetessä kansalaisopiston kutomapiirin käytössä uudella kou lu lla. nyt jo r ikki men neinä. Pmmu on vielä tallessa.

Pyhäkoulut

"Isä meidän. joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon Sinun nimesi. Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon S'inun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme... "

Pitkälahdella pyhäkoulun opettajina olivat mm. Heta Pyrhönen ja Ida Aholainen sekä myöhemmin Aune Pyy (o.s. Pylkkänen) ja Helvi Pylkkänen (o.s. Toivakainen.)

JUHANI PYLKKÄNEN

Seurojen välisiä kilpailuja Raiuttiusseuran ensimmäiset hiihtokilpailut olivat laskiaistiistaina v. 1926. Koulun loputtua iltapäivällä Nopolassa, alkoi väkeä kerääntyäjäälle. Koululaisille kerrottiin, että nyt alkavat hiihtokilpailut. Kilpailut olivat aikuisille, kou lulaiset olivat yleisönä. Ladun pituus oli 2,5 km. Naiset hiihtivät sen yhden kerran ja miehet kaksi kertaa. Venälä isen Vi ljami ja Noposen Toivo toimivat kelloja kirjamiehinä, he myös nostivat naisten sarjan voittajat Tilda ja Ida Mutasen ilmaan. \![iesten sarjan voitti Kalle \!1utanen ja toiseksi tuli hänen veljänsä Antti. Muita osanottajia olivat Otto Kilkki, Albin Noponen, Aug. Pyrhönen, Tilda Kilkki, Lyyli Parkkinen, Hilda Lehkonen ym. Muutaman päivkin päkistä opettaja piti sitten lapsille omat kilpailut samalla ladulla. Lasten kilpailuihin opettaja Siviä Salonen oli hankkinut palkinnoiksi appelsiineja, silloin Juhani ja monet muut söivät dämänsä ensimmäisen appclsiinin. -Vuonna 1927 pidettiin sitten jo koulujen väliset kilpailut. Suojeluskunta oli jo ai.emmin järjestänyt hiihtokilpailuja Anttolassa. Yhdeksänteen suojeluskunta-alueeseen kuuluivat Anttola, Ristiinaja Suomenniemi. Mikkelin suojeluskuntapiiri järjesti piirien vä lisiä kilpailuja. TUL järjesti omia kilpailujaan. Anttolan valistusseurat: Saariston, Pihjalasalon ja Pulkkilan nuorisoseurat sekä Pitkälahden raittiusseura, rupesivat sitten järjestämään kilpailuja, joihin kaikki voivat ottaa osaa. Ensimmäiset seurojen järjestämät kilpailut olivat Nopolassa 1930-luvun alussa. Saariston (Saukonsalon) nuorisoseura voitti ne. Palkintojen jakotilaisuus järjestettiin talvikisojen päätteeksi uudella koululla, johon raittiusseura oli järjestänyt ohjelmaa, mm. näytöskappaleen eli näytelmän. Ensimmäiset jäsentenväliset kesäkilpailut raittiusseura jär:jesti syyskuun 9. pv:nä v. 1928. - Kilpailupäivänä satoi lunta. 5-ottelun voitti Lauri Pylkkänen saaden kiertopalkintona olleen hopeisen kynttilänjalan vuodeksi itselleen. Palkinnosta kilpailtiin kolme vuotta, Armas Pyrhösen voittaessa sen sitten omakseen. Kilpailuja edeltävänä päivänä oli ollut kova myrsky. jonka seurauksena Kurulaiva upposi Näsijärvellä ja noin 130 ihmistä hukkui. Myrsky kaatcli myös kaurahaasiat Pitkälahdella. Talvi tuli aikaisin, perunaa ei ehditty nostaa maasta ennen maan jäätymistä. Routakuoren alta ihmiset yrittivät saada perunoita talteen, välillä käsiä nuotiossa lämmitellen. Suurin osa sadosta tuhoutui. Seurojen väliset kilpailut jatkuivat vuorotellen eri seurojen järjestäminä kesä- ja talvikilpailuina. Kilpailut olivat suurta kansan juhlaa väen kerääntyessä paikal le ympäri pitäjää.

Näin sujuu hiihto kiisivammaiselta Ada Syrjäläiseltä. Takana Raija Syrjäläinen.

RAUHA KORHONEN (O.S. IKONEN)

Koulunkäyntiä Hiidenmaalta Pitkälahden vanhalla koululla Koulu alkoi 1933 elokuun 8. päivä. Koulun käyntini alkoi alakoululla, joka kesti kolme viikkoa. Varsinainen koulu alkoi syyskuun alussa. Meitä oli kolme Hihtijää: Viljo ja Matti Pylkkänen sekä minä . .Ylcidän käytössämme oli tavallista hienompi savolaismallinen soutuvene. Alkusyksystä matka sujui hyvin, sillä olimmehan oppineet liikkumaan vesillä pienestä pitäen. Mantereen puolella valkamapaikka oli Mannikkalan rannassa. Sieltä oli tien tapainen Kilkin taloon , josta polku kulki peltojen halki koululle. Soutu oli jaettu vuoroihin. Vatasen salmessa vaihdettiin aina soutajaa. Syksyllä käytiin kotona niin kauan kuin sulaa riitti, vaikka aamuisin jouduttiin lähtemään pimeässä järvelle. Hankaluudet alkoivat, kun järvet alkoivat jäätyä. Rantariitteet sär:jettiin. Veneessä oli puoshaka, jolla vedettiin venettä jäälle ja näin murrettiin reittiä sulaan veteen asti. Kun Mäntyniemen selkä jäätyi, vaan ei vielä kantavaksi, käytettiin Siikaveden reittiä., joka kesti sulana pitempään. Silloin oli käytössä Pylkkästen isompi vene. Kun sekin reitti oli kelirikossa, yövyttiin mantereessa. Minun "koulukotini" oli Kilkin talo. Kotoa tuotiin kuivat

Pitkälahden / . koulurakennus.

PiTkälahden koulun johtokunta. ETurivi vasemmalw: Eino Pöntinen, Kalle i'vfutanen, Matti Aholainen. Toinen rivi vasemmalta: Lyyli Pyrhönen. /,uuri Polzjolainen, Edvard Piekiiinen. Takarivi vasemmalta: Tellervo Hin•en salo, Murjatta Luhtaniemi.

Opetwja T)~l'lle Pyrhösen perheitä. Vasemmalla perheen isii ll rmas Pyrhönen. Lapsel vasemmalTa: Tuula, A rmi, Olli. Irma ja lasten serkku Terl/11. TyTär Ritva puuttuu kuw:tsta.

KuorohCII:/oitukseT Pitkälahden koululla kanttori i\4akkosen johdolla.

Vaalitoim itus Pitkälahden koululla 1930-luvulla. (Kuvannut Gösta Hlcthlgren)

muonat, talosta saatiin lämpimät. ruoat ja kiitos riitti maksuksi. Kerran olimme rulossa koul ulle jäädäksemme kortteeripaikkaan. Viljami Pylkkänen oli saattajana. Pä~i simmc Mustasaareen maihin. multa saaren ja mantereen välinen salmi oli kantamatonta jäätä. Siinä oli vettä vajaan metrin korkeudelta. Viljami otti rneist~i yhden kerra ll aan harteilleen ja käve li pohjaa myöten yli j a samaa tietä takaisin, kunnes kaikki o lim me mantereel la. Se o li sen ajan koululai sk ulj etusta. Kun jää vahvistui kantavaksi oli usein viimeisenä riesana Korpikallion hinaajat, kun ne meni talvehtimaan Maijaatlahteen. Väylälie vietiin aina vene, että pääsimme yli. Ta lvella kulkuvälineenä ol i sukset. Pyryilmoilla ku ljettii n talvitietä ropolaan ja si itä omaa latua Man nikka lan rantaan. Nousua rii tti lähes ki lometri koulu lle päin. Mutta olipa kotimatkalla huikea alamäki , jonka va in pojat uskalsivat laskea ylhåältii asti. Jos oli poutail moja, tehtiin oikolatu Vatasensaaren kautta . .Jokainen kallion nyppylä oli poikien laskettc!urinne. Saipa silloin Hiidenmaan lapset liikuntaa koulumatkoillaan.

Helmi Poutanen, kiertokoulun opettaja Pihlajasa/ossa.

OpeTtaja Alma Ylös talo.

Pitkälahden koululaisia litienpäivä Pitkälahden koululla.

Edessä vasemmalta: Aimo Siiskonen, Pentti Venäläinen ja Erkki Pyrhc)nen, toinen rivi vasemmalta: Olli !~yr hi.inen, Yrji.i Pi.intinen ja Raimo Auvinen. Takana vasemmalta: opettaja Auri Pyrhönen. Ritva Pyrhönen, :'vlatti Noponen ja opelfaja Tyyne Pyrhönen.

Martti Talvela Anttolassa

Kiertokoululaisia Pihlc~jasalon Rasinmäessä v. 1928. Opettaja oli Helmi Poutanen. Valokuvan orti Veikko Hämäläinen.'

Kansainvälisesti kuuluisa oopperalaulaja, professori Martti Talvela on toiminut Anttolassa 1950- luvun loppupuolella nuoriso-ohjaajana, myöskin P itkälahde lla, sekä kansakoulun opettajana Yliveden kylällä 195758. Hän oli myöhemminkin, varsinkin kesäisin, tuttu hahmo Anttolassa ja Pitkälahdella. Monien vuosien ajan hän lauloi kesäasukkaiden kirkkopyhänä Anttolan kirkossa, joka aina oli täynnä hartaita kuulijoita.

Kahvihetki !Iämytsaaren isiinlliin kotona. Takana mesrari!Jiihtäjiin sauvullama upea palkinrokokoefma. Viimeiset hiihronsa Eero hiihti vuonna 7964.

Mestarihiihtäjä Eero Kolehmainen - Hämytsaaren isäntä Anttolan pitäjässä asuu myös tunnettu hiihtäjäsuuruutemme, maam-iljelijä Eero Kolehmainen, "Häm)1saaren isäntä" perheineen. Kolehmainen muistetaan yhten~i maailman sitkeimmistä viidenkympin hi ihtäj istä. Kolehmaisen pitkään jatkunut hiihtäjän ura huipentui Oslon olympiakisoi hin 1952, jolloin hän Veikko Hakulisen takana varmisti Suomelle 50 km:n kaksoisvoiton. Vielä 1956 Cortinan olympialadulla hän oli kolmas ja Lahden MM-hiihdoissa 1958 viides. Viimeisen SM:nsa hän saavutti 1959 41-vuotiaana. "Kollenilla kilpailin miel ellän i. Hopeahiihto olympialaisissa ei ollut ehkä urani paras. VieHi paremmin Holmenkollcnilla sain itsestäni irti pikamatkalla 1950, jolloin hunnionhiihdolla voiti n Ruotsin Karl-Erik Aströmin, maailmanmestarin . Ol in silloin Kolleni1lla ensi kerran.'·, Kolehmainen muistelee kotonaan Anuolan Hämytsaarcssa. 1957 Kolehmainen kukisti Kollenilla rakkaan ki lpakumppaninsa Veikko Hakulisen viidelliikympillä. Ko lehmainen on saavuttanut arvokkaan J.lolmenko llen mitalin samana vuonna kuten Salpausselkä -m italinkin.

''Haku- Veikko oli hiihtäjänä parempi , mutta huonona päivänään voitettavissa, jos itse onnistui saamaan hunTloshiihdon päälle." Kolehmaisen hiiht~ij~in ura puhkesi kukkaan varo;in myöhään, sotien j älkeen 29-vuotiaana. "Viide lläkympillä katkeaa nuorempana j okainen. Van hempana matkan luonteen oppii taitamaan paremmin. Toiset pääsevät voittoihin nuorempana, toisi lla tie menestykseen vie pitempään. L;rheilusta on ollut hyötyä siviilielämässii, työaskareet sujuvat herkenunin", Eero Kolehmainen mainitsee. Kokonaan Kolehmainen ei o le vieläkään sivussa hiihtourheilusta. Tytär Reetta Vauhkonen on hiihtiinyt kansallisella tasolla ja jokavuotinen Anttolan laturetki kantaa Eeron hiihto -nimeä. Hiihtouransa j älkeen Eero Kolehmainen keskitti tarmonsa karjan kasvatukseen eikä j äänyt siinäkään laj issa ilman mitalia. Kolehmaisen karja palkittiin Suomen parh aaksi vuosina 1973-74.

(Teksti pohjautuu Länsi-Savossa 1988 olleeseen Rauno Yläsen tekemään haasratte fuun 70-vuotiaasta Eero Kolehmaisesta.)

Tasavallan presidentti Urho Kekkonen 1970-luvulla tutustumassa maatalousnäyttelyyn ja samalla myös Eero ja Bertta Kolehmaisen karjaan. Hämytsaaresta oli näyttelyssä kolme lehmää. Puhe luisti Kolehmaisen perheen kevättalviseen matkaan Holmenkollenille, joka tapahtui 25-vuotisjuhlamerkeissä. Miten poikkesi tämä matka edellisestä, kysäisi tasavallan päämies. Voiteet olivat paremmat, vastasi Hämytsaaren isäntä.

1laittiub~tt !1stäui~n s~ura,

~a,<>..no~lj._Lj·c.· C:ro J;~~ hmai.ne..Y/ l.llUUkd/a 1?.3 r aiZacn o&/le .. :J 0 OUO{/a jJC<iaa&tedZmme a.,/w/l!Acna o/l/.,1; on acnjoluloala påälb!ihf!L anlaa 79,;1}; Mmdt> ka.nniak.;ja11 ja damalf:. .,i/uu/.. laa

?Jk,lfiil. kiMlamaan ~uMn

Jl.'/r.k~/~rs,{

Awht.-

.?_!!_.ouaLiam<.<:kA.iä.

--kuun 'r_ p:nä f9 6f

.9Taitliudur :Jj:M()(<:n G?fcacan

0 u.u r - S

a.uo11

'.! '

1 (5ovoolt/mossu

~~~ a?l-nk~

Eero Kolehmaisen kunniakirjoja. 52

15'- 3. ?!ltf9

./t;.Qt>Vo /tiiiam ~-kerhon puoå•s&o.·

Laulu Anttolan hiihdosta Nyt Anttolan hii hdosta laulun teen. Sepä mieltäni vi rkistää Käännän katseen i kauas menneeseen. Sinne voincn mä tirkistää. Eero Kolehmainen tääl lä oli ensimmäinen ja Kontisen Veikko toinen. Hänen nuorempi vckkul i-veljensii Veini varmasti samanmoinen. Kun maakuntaviestiä hi ihdettiin ykköskerralla Mikkeliin . Oli Anttolan joukkue kär:jessä. Heti paikalla palkitti in. Oli Saimaan hiihdossa vilskettä, Patalahdessa kansaa niin, että puoleksi pitäj än väestöstä maa lipaikalla lasketti in. Vuonna neljäkym mentäseitsemän Eero Puijolla voiton vei. Ja Kontisen Veini Mäntässä nuorten mestariks pääsi hei. SM-viestissä Mikkelin maastossa tuli pronssia tänne päin. Tatu Toivaka isen, Veini Kontisen sekä Eeron mä hiihtävän näin. Veinin hiihdosta ei voi kertoa tässä hauskoja satuja. Hänpä sauvonut myös on alpeilla niitä olympialatuja.

Hän voittanut on myös kulla tkin . Nyt on rouvalla poika ja mies. Kilpahiihto on sisukasta meininkiä, eikä suinkaan leikkiä. Siispii mui stettakoon tässä v iisussa tuota Ripatinkin Heikkiä. Eero Ykkönen manttcli käärittiin hälle kalliilla hinnalla. Heikki kierteli maita ja rnantuja. Vielä nyrkin on pinnalla. Tähän lauluhun liittyvi saatoksi vielä Jussista juttua. Miestä sanotahan seuransa Taatoksi. Kaikki Anttolassa tuttuja. Suk upolvesta toiseen kun kuiskaillaan vielä Anttolan aarte ita. Lastenlaslenkin mielissH muiste llaan hi ihtolatujenkin kaarteita . Toinen puolikas vuosisadassa nyt on alkanut aikanaan. Kiitos menneestä, Onnea Uudelle. On s iis varmasti paikallaan.

A nttolan Urheilijain 50-vuotisjuhlassa 4. 4.1982. Tämän voi laulaa siivelmällä: Olet maamme armahin

Kauko Juntunen

Kun Kolehmaisen Eerosta laulelen, niin hurraa se kolmesti soi. Ensikerralla Koilenin reissulla pikamatkalla voiton toi. Ja kun olympiafanfaarit raikuivat Oslon metsissä viisi ja kaks. Niin hopeat ne kassissa kaikuivat Tu li Anttola armaammaks. Hi ihtokeskukset vieraista tuttuihin ne Eeroa muistavat ain. Minä mieluisat a iheetjuttuihin myös itsekin varmaan sain. Monet miehet ne voitosta voittahon vei Anttolan mainetta. Jo ivat m ustikkamehua ja mainostivat tuota Hämytsaaren ainetta. Täällä ollut on naisiakin suksilla. Reetta nuorena kaiken jo ties.

Anflolan hiihtäjäkuuluisuus f..'ero Kolehmainen toimi aktiivikaudenjälkeen suksien esirte!Uänii.

~~-r~.ö_fån tifa Slinttofan t>itä)än ~itkäfaf)6ei'L? fi..yfa~sccon .-o((ut

5cu11an sul)un f?alfu~~a. buo6~~ta 1r56. Täna ai~ana-obat tHG.u t}oJfim1eet ~~utuaoot sliliun jä.senet: H% -!(;jG ~~o 'linna 6o~1li 3of\.claint~.1 lt~6 -1t50 5. ~Jlo.mi3$na~l!aiin~olfia~gr~nen ~~ 3iba Dllifmin~n

L trafci ~r~5nttt

2.. :\aakkOtt{un~oiftå~lJr~önm ~s~%tna. ~Rn

S. trhltiJ.aafum~oika SJ)!Jrf}ön~·~ t ~so 91UH±å.Sl1Eofah1ut 4. ~)1aH:1~hln~cill:a~lJl'f)öu;:.u

~. Sl1u.ku:~H S)hfamin~oif\a ~qt·~uw

18t~- ·1~34 1~))..

)>c:,o%.!ma.SJJyfispru·kftitttn

C"':-'

A,.~män <!sit?~r~.il!i~~n. fiintymlJfsen

fotifontuun on <Suomen maan'

'vtljehJal~: a~mahlhMn JOlJe.srö ,.to~Qnl)ut ja on v~atimattomana _tunnus'

tuf.s~na taman .subun SUUJ?Q$ta fo6m.fotiseu6un Ja tsänmaant'atfau6esta

.,_...,_ antanut tilan nytyi.sdle omistajaHe muistofsi tämän

. stu91~v~Stv!Ru2l~ .. .s).~lJii.nslsllä.,~tlnä.fuun 2 !J:nä 1%t.

>)Jliftitcli'Z>»ä....-~iniifuun.2Lp:nä 19_G_L ~)tihlt~tfi.nfäänin SXJ1aa.n'!>ifjd'!J%Wt'<lt1.

illlaataloussQUt'OjQn 5ZQsfus1iiton vo ..S.Uo.(tuustunta.. -~·~1~:.~...!;~::~..-

3cf)toltunta.

. :

~JIJ~.Y.'.C-·J.. <•.

(···-

· . ~®~""·

... 6itä fuu$kt fuu l.~ 1nincln,~· .. " jonf'a jt~uNila asunto[ :

Pyrhölän tilalle annettu kunniakirja vuodelta 1961.

Pyrhölän sukutila vuodesta 1756 lähtien Adam Pyrhösellä ja hänen vairooliaan Tdalla (o.s. Ollikainen), joka oli kotoisin Ruokolan Leinusta, oli 1900luvun alkupuolella yhteensä 14 lasta, 8 poikaa ja 6 tyttöä. Adamin kuoltua 2 1.6. 1934 tilanhoitoa ryhtyivät jatkamaan hänen poikansa August ja tämän vaimo Lyyli (o.s. Parkkinen, Ylivedeltä) . Heille syntyi neljä lasta, Pentti, Irja, Erkki ja Eeva. Eeva kuoli v. 1945 alle 2vuotiaana koiranpuremaan - silloin ei vielä ollut penicilliniä, jolla verenmyrkytys olisi voitu hoitaa. Veljeksistä Taavetti oli perustanut 1920-luvulla omenatarhan ja kasvihuoneet Pyrhölään, näillä hän ansaitsi oman j a perheensä elatuksen. Taavetin vaimo oli Elsa (o.s. Oksanen). Heillekin syntyi neljä lasta, Teuvo, Kylli, Timo j a Lulu. Timo kuoli 4-vuotiaana. Juhana oli opettajana Nivalassa, naimisissa Tyyne Sofia Kiviharjun kanssa, joka myös oli opettaja j akotoisin Karvialta. He molemmat kuolivat, kun lapset olivat 54

vielä pieniä. Lauri asui Pyrhölässä osan lapsuudestaan,Taimi ja Auri Päivänkukka saivat kodin Rajamäestä setänsä Villen luota. Ville Pyrhönen oli Alkon tehtailla töissä. Villen (Vilhelmin) vaimo oli Olga Erika Leppänen Korpilahdelta. Heillä ei ollut omia lapsia. Mikko asui vaimonsa Ellin (o .s. Kuvaja) kotikunnassa Rantasalmella perheineen. Heidän lapsistaan Mirj ami on Varkaudessa, Rauni Heinävedellä, Paavo Karungissa, Matti Mikkelissä ja Veli-Pekka Nastolassa. Mikko oli armeijassa kapteeni sodan aikana ja haavoittui rintamalla. Jaakko opiskeli kanttOiil<si, sai paikan Lemiltä, jossa myöhemmin avioitui opettaja Aune Y lhäisen kanssa. Jaakko elvytti lemiläisten veisaamisen kirkossa moniääniseksi. Heidän lapsiaan ovat Jorma, Markku, Raija-Leena ja Auri.

Jlmuvalokuva Pyrhölän tilasta 1960-/uvun lopulla. Arm as oli monitoimimies, hän avioitui Pitkä lahden koulun opettajan lyyne Hä kkisen kanssa toi mien itseki n opettaja na. Myöhemmin perheen muutettua poi s Anttolasta h~in o li mm. tullimiehenii. Perhe asui sittemmin Mikkelissä. Koko sodan ajan Armas oli rintamalla j a oli arvoltaan luutnantti. Talvisotaan hän osalli stui joukkueenjohtajana ja jatkosotaan komppanianpää llikkönä. Heidän laps istaan Irma perheineen asuu Tuusulassa. R itva asui Espoossa perheineen; Ritva kuoli v. 1992. Oll i asuu nykyisin Hankasalmella, Tuula perheineen Mikkelissä j a Anni perhe ineen Heinolassa. Aaro - ke nttärovasti toimi aikoinaan pappina Haukivuorella. Nyt hiin asuu vaimonsa Marjatan (o.s. Helanen) kanssa Mikkelissä. Matjatta on kotitalousopettaja. He mo lemmat ovat jo eläkkeel lä. Lapsia heillä on kaksi, Jukka ja Marja. Aa ro on ainoa elossa oleva 14päisestä sisarusmjasta. Aaro oli myös rintamalla ja haavoittui.

Ada min ja Idan tyttär istä Selma avioitui tehtailija Juho Klam in kanssa Virolahden Kl am ilaan. Heillä oli tytär Sirkku, joka oli vajaan kahden vi ikon ikäinen äitinsä k uoltua. Selman s isar Hilda m eni sitten SirkkuCI hoitamaan , jääden sinne loppuiäkseen . Hän ei avioitunut. Anna oli opettajana Nivalassa j a myöhemm in Anttolassa Hovissa, Kääri äläs s~i, Ruoko lassa ja Parkkilassa. Eläke päiviinsä hän vietti Mikkelissii. Anna ei avioitunut. Jda opiskeli puutarhuriksi Reitkallissa ja tul i sitten Pyrhölään auttamaan veljensä puutarhalla. Heta, ldan kaksoi ssisar, oli koko ikänsä Pyrhölässä, eikä avioitunut. Aino, joka toimi sodan a ikana lottana sotasairaalassa, oli myös opettajana Loukeen koululla, Mikkelin maalaiskunnassa ja Ruokolan koululla A nttolassa. ll än ei avioitunut. Eläkepäivänsä hän vietti Mikkelissä.

Viljaa puidaan. TausTalla maamoottori. Vasemmalla AugusT Pyrhönen, puinwssa Viljam Venäläinen.

Pyrhölän navetta. Ewalaila August Pyrhänen hevosmiehenä.

TAIMI PÄR:\IÄN E.:\ (O.S. PYRHÖN.EN)

Pyrhölän talon vaiheista "Jos sormi kasvaa, niin sitten ... " ls oi s~in i iski Matti Pyrhöm·n oli hukkun ut kalamatkal laan Lehmi-ilampccn . Taloa jäivät pitämään poikamiesvdj cbct :'\1ikh:o. Aadam ( 1855 193 4) ia .J aak ko. lsäntiinii toimi liihinnii Mi kko pysyen kuit~nki n poikamieben~i . Jaakko kuoli nuorena. Aadam kävi kosiomatkalla puhemiehen kanssa Ruoko lassa l.einun til a lla s aada k ~ee n kihl atuks i Ollikaisen vasta 17-vuotiaan Iida-tyträren 11 So6- 1944). Isoiii tini eli mamma. niinkuin häntä kutsuimme. kertoi nähneensä miesten tuleva n, ku n hän satrui o lemaan leh miä aja ma:.~ a. Hän aavisti mi esten as ian eikii mennvt näkyville ollenkaan ennenkuin vieraat olivat liiht~·ncSt. l'vlentyään tupaan rnamman il iti o li niivttiinvt kihlasil1-.in j~ sorrnukse n. jorka ol i morsiamd ie jiit~tty. Mamma C l ollut kovin ila htu nut j a so rmuskin oli iso . mutt a hänen äi tinsä ())i sanonut. että parempaa mi ~· stii kui n i\adam Pyrhönen et saa mist~i~i n . Mamma tvvlvi }iitin sä tahtoon .ia lupasi : "Jos S<..>rmi kasv aa . ni i,; ~i tlen." \'ii n tul i lida O ll ikais~:;la Aadam Pyrhöselle puoliso .J<1 vähitelkn cmiintii Pyrhölän ta l<xm. Y1ikkt) oli kui tenkin ankaranpuoleinen isiinl ii. jt1ka kalt\ inpöönätki n antoi kourastaan sijrvinaila:.-la . C:.i ol lut rniniäll ä sinne omin päi n asiaa . Vuosien myötä Mik ko pehmeni . Yla m- . ma kert~i . c_ttä _hiincl k tuli hyvii mi eli. kun Mikk~) jns- ' kus s!ltttJ c ~lkoiSpOJan piiiilä. Mikko kuoli ankaraan \'atsasairautccn . Isoisä ja mamma saivat ne ljätoista lasta. kahdeksan poikaa ja kuusi tyttöä; Juho, Hilda. Selma. Ida, Heta. Taawu.i , Anna, Ville. Mi kko. Kusti . .Jaakko. Armas. Aino. Aaro (!;yntyncct 181::5 19 12 ). Kaikki lap:>et el ivät aikuisiksi. Ta lossa ol i näin olle n pa ljon väkeä. joskin u!:'e immat lapsista löysivät a mmattinsa muualt;t ku in rn aataloude~ ta. 1920-luvulla talo korotettiin 2-kcrrok si<.cksi. Aik anaan Pyrhö län ta loon on ku ulunut kolme torppaa : Väi säse n. Laumastin ja Rauanlahden tor pe~ t. Ra uanlahden savupirttiä a:;usti Hiski Korhonen periH.:incL'n. Korhoset olivat mammalle sukua. Hiski Korhosen äiti oli marnma lla apuna laste n hoidossa . "Täl va inoo'' ol i :>isaruksilla hyvässi:i muistissa . \-faataloudessa tarvittiin siihen aikaan palj on tvöntek ijö itä varsinkin kesiiaikaan. Oli naisapulaisia j a.renkimiehiä. Aina muistan naurava isen, haitaria soiuelcvan Armas Ko rhosen. Hai ta rin :;oitosta isoisä ei pitänyt. Armaksen jälkeen oli Toivo Korhonen, jo ka leikki kans ~amme piilosilla ol oa. llcidiin sisarensa Hel mi ol i jo koulutyttönä Pyrhi.iliissii jatk aL'n koulun jä lkeen apu latsena kunnes si irtyi muualle pa lve lukseen. Renkimichi~tä muistan \iclii Mik ko Rokkasen. Kvllä ' Mikon naama loisti , kun mamma kehui . kuinka h~vä työmit:s tvlikko ol i. \lf ikko sanoi viihtyvänsä ta, iossa, ' .

kun ei o lisi tuota ··tasin allaisra'' tarko itta~ n kasvihuonniljc lyksiä, jo ka aiheutti lisätyötä vcdennostoineen · j a liimmityksincen.

Tsiin iloinen iltavirsi Haloohakkaaj ana kesäisin rnctsis ~ ä liikkui omine eväinccn ja lyökaluineen "Uatu" Korppinen. iso mustan p~ihu v:• ~,,i_cs, _j oka silloin tä llö in ilme!"tyi ruvan penkille. ~a ' s1llom lämp1män aterian ja yöpyi saunassa. Na1 spuolisia palvelij oitakin o li lähi nnä lehmien hoidon a>vustaj ina. Yluistan Ja iha n ronmla isen ison l itan. !Iän söi hirveästi lähinnä pe runoita . KeiWiessf:iän navetan . kodassa su uressa padassa sioille perunoita hiin ahmt 1 t~e suuhunsa ni itä peru noita. Mi sti.i liene<! h~incn la ih uutensa j ohtunut. mutta kyllä ruoka maittoi. . Marnman päivät tuvassa o livat kiirei:-; iii kipomukSineen. kirnuamisineen ja ruoan laittoint:cn . .Vfinun koke_muk~e ni mukaan hkin uli aina ystiiv~i ll inen ja nauru oli hä ne llä herk~issii. Viclii vanhanakin hän !;anoi. cllii jalat veis ivät h ~i n Hi kontsti. multa van ha ruumi s ei cnnätii peri·issi:i. Lap:;isaJ:iasta kaksi ti:itiii <.1li pysy v ii ~ ti kotona osalIistuen talon töihin. Kotona kudolliin kangaspuilla mi~s ten työpaita-j a alu~ ho usuk an kaal. lakanat. pövtäl iinat Ja pyyheliinat. llil·no immat langatmanllna kch;·äsi it::;c. Hcta-tytiir oli taitava kuloja. Pellavat ka!;vatclti in itse. Pcllavan käsittely en nen kehriiiim islä vaatisi j o oman lukunsa. Kaik ki ~ell aiset työt tehtiin kuiten kin siihen aikaan joka talossa 0m in v:lim_in. Samoin vi llal angat saati in omien larnpaitten vJ! IOISla . Karsta us- ja kchruutyör rehti in yleensä puhdctöinä. Isoisä oli harras j umalaapelkääväinen mies. Hän kävi ahkerasti kirkossa ja kuului ki rkkovaltuustoon. Kesäisin. kun oli enem mti n väkeä kotona. kokoonnuttiin tupaan iltapa la IIe. j on ka lopuksi isoisä ehdotti . että laulctaanpas "iloine n il tavirsi'·. Aina laulettiin "Taas pä ivä ajan virtahan iäks uppoaa ... Tunnelma oli harras ja erittäin mieleen painuva kesiiillassa h~irnärässä tuva.ssa . Seu raava isän t~i talossa o li Kusri ( .A. ur!Ust) Pvrhönen j a emänHinä vaimonsa Lyyli o.s. Parkk inen '\~ l ivc deltä. Kusti-setä oli erinäin s~·urallincn. juttu luisti. mutta saattoi tehdä töitäkin hull un la illa. Me i1k veljensä orvoille laps ille hän oli hyvii sctä. l.yyli -tiiti pL~olcstaan oli aina hillityn ystiivällincn. rauhallinen ja erittäin ahkera j a työteliiis. Pidin hänestä kovasti. Toivotaan, cttii nykyinen isäntäpa ri l{auha o.s. Noponen ja Erkki Pyrhönen j aksavat pitää vanhan sukutalon EU-myllenyksessä tulevi lle sukupo lville. Voi mia siinii tarvitaan.

Pyrhölän isiinfä Erkki Pyrhönen.

Pyrhöli.in emäntä Rauha Pyrhönen.

Pyrhölän !aion karjaa laitumella.

AINO K..<\.TARIINA PYRHÖNEN

Lapsuusmuistoja Taru kertoo, että joku esi-isi stä souteli Saimaan aaltoja pitkin. Katseli sopivaa rantaa, johon veneensä laskisi. Löytyipä sopiva ranta, johon hän veneensä ohjaili. Noustuaan veneestä hän löi kirveellään puun kupeeseen merkin ja nimitti paikan Pilkkarannaksi. Pilkkarannasta soutaja j atkoi matkaansa eteenpäin. Pysähtyi suuren kallion eteen ja laittoi konttinsa kallion viereen. Matkaaja antoi paikalle nimen Kontkallio. Esi-isät ovat rakentaneet majansa Kantkallion vierelle. Siinä on nykyisin lapsuuteni koti, jossa sain kasvaa hyvien vanhempieni hoidossa. Kotikylälläni oli lapsuudessani raamattupiiri. Sunnuntai-iltaisin tämii piiri kokoontui koteihin. Oli kolme isäntää, Aholaisen isäntä, Tahvo Väänänen ja isäni, jotka johtivat tätä raamattupiiriä. Lukivat raamatusta jakeita ja keskustelivat. Oli virren veisuuta välillä ja lopuksi kahvitmjoilu. Kyllä nämä hetket toivat siunausta kylän elämään. Ennen kouluun menoa olin mamman oikea käsi, niinkuin hän minua nimitti. 9-vuotiaana alkoi koulunkäyntitaivaL Monenlaisia muistoja on l<ouluajalta. Koulumme toimi vuokrahuoneessa Nopolassa. Opettajamme asui myös koululla. Koulumatkaa oli yli kahden kilometrin. Aamulla aikaisin lähdimme koulutielle. rsä teki töppöset. Ne olivat lämpimät ja keveät. Eivät estäneet kovaa menoa. Siihen aikaan piti lasten hoitaa koulun lämmitys ja siivous. Kovaa oli koulunkäynti siihen aikaan. Sytykkeet piti olla kainalossa, että sai tulen syttymään koulun luokan uunissa. Openajamme piti kurin koulussa. Väenhlpaan emme saaneet mennä. Opettaja pelkäsi, että häiritsemme talon väkeä. Oli kova pakkastalvi, piti näet välitunnit viettää ulkona. Nopolan Mamma sääli meitä lapsia ja kutsui lämpimään tupaan. Koko koululaisporukka oli isossa piirissä, myös Mamma mukana. Leikimme porsaita äidin oomme kaikki sinä ja minä, sinä ja m inä. Opettaja tuli tupaan ja leikki loppui siihen. Seurauksena oli tunti arestia. Seisoimme luokassa ihan hiljaa. Sen jälkeen emme porsasleikkiä uskaltaneet leikkiä. Koulun porti IIe oli laitettu ki ikku, johon kaksi oppilasta sopi. Kiikku kieri ympäri. Se oli hauska leikki välitunnilla. Monenlaisia ihania muistoja on kouluajoilta. Kylällä oli myös raittiusseura. Koulun jälkeen sain liittyä siihen seuraan. Toiminta oli vilkasta. Ohjelmallisia iltamia jätjestettiin. Kuorotoiminta oli vilkasta. Kanttori tuli kerran viikossa lauluhat:ioituksia pitämään. Laulajaisia jätjestettiin ja laulujuhlille osallistuttiin. Kun kylän nuoret pojat lähtivät sotapalvelukseen, niin aina heitä juhlimaila matkaan saatettiin. Kinoniemeen tuli laiva. Sinne kokoontui kylän väki heitä saattamaan. Tehtiin rannalle tuli ja odotettiin laivan tuloa. Laivan lähestyttyä hiljalleen rantaan, aloitimme laulun "Riennä riemuin eespäin vaan ...." Niiin lähetettiin kylän nuoret pojat oppimaan isiinmaan puolustajiksi. Lapsuuden muistoihin kuului myös riihen puinti. Veli 58

Isä-Adam verkkoa kutomassa. Taavetti käski opettajalta pyytämään lupapäivää, koska riihenpuinti oli huomenna. Sain koulusta lupapäivän. Riihen takana oli iso pyörä, jota hevonen pyöritti. Ylhäällä oli puimakone, johon veli Taavetti syötti lyhteitä. Kusti-veli kiersi hevosen kanssa sellaista rinkiä. Hevosen n imi oli Tomero. Minun iloni oli juosta riihen parsilta lyhteet koneen eteen ja siitä koneeseen. Oli hauskaa juosta syli täynnä lyhteitä parrelta parrelle. Laulaen "A in ' laulain työtäs tee". Kirkkomatkat kuuluvat myös lapsuuden muistoihini. Isä teetti kirkkoveneen. Nopolan isäntä oli veneen tekijämestari. Veneestä tuli kookas, neljällä airolla soudettava. Veneen valmistuttua hiljainen mestari sanoi, siihen sopii koko kylän väki. Sunnuntaiaamuna vene oli odottamassa kirkkomatkalle lähtijöitä. Kohta alkoi kuulua askeleita ja vene täyttyi kirkkomatkalle. Kylän nuoret asettuivat soutajiksi ja vene alkoi halkoa Saimaan aaltoja. Vene kulki kuin tervahöyry. Kirkkotoimituksen loputtua rannassa odotettiin venekuntaa. Siinä odotellessa aukaistiin eväskori. Mamma oli paistanut tattaririeskaa, jota maisteltiin kananmunavoin kanssa. Ihanalta maistui. Voi, voi, kun tekee mieli tattaririeskaa tuohisesta. Kiitollisena muistan kotipiiriäni. Isä istui verkkoa kutomassa ja Mamman rukki hyrisi ahkerasti. Onnellista oli lapsena juosta Saimaanrannan raikkaiden metsien katjapoluilla marjamailla. Kotikylälleni ja maallemme siunausta toivoen virren sanoilla:

Jumalanjohdatus isämme tänne toi, Hän heidän omakseen Suomemme kauniin soi. Hän heitä suojeli, vaaroissa varjeli, ja aina valoon päin mvc)s meitå vie hän näill ja kansaansa siunaa.

koulun naapurista. Arvi ja Eino työnsivät Pyrhöliin ri ihen takana kall iolla olevan ison kivcn vicri mään alas rinnettä kohti Oloko~ uota. Kivi sijaitsee nähtäväsri edcl kcn samassa paikassa, johon se si lloin vierinniiltiiän pysähtyi. Arvi tu li Pyrhölästä lähd~o.·tlyään Virpilahdcn Klarnilaan Kujalan taloon, joka oli ~i lloin minun kotini. Arvi haavoittui se lkään Talvisodassa ja kaatui jatkosodan aikana omaan vahingonlaukaukseensa talvel la 1942. Pyrhölässii kävi elonkotj uuaikana apuna siinii työssä ''Kuulematon Miina". Hän asui lo iscna Haruppalassa. Kerrottiin. että hänen kuoltuaan aitassa hänen tavaroissaan olisi ollut hänen oloihinsa nii hden y!Hittävä määrä rahaa . .\1uuta ni meä kuin edell ä mainittu en hänel le tiedä. Sitten kun Vl ik keliin oli rakennettu vehnämyl ly, ruvetriin vchnäncn leipomaan omasta vehniistä. Kun ensimmäinen j auhosarsi oli tullut ja siitä oli kivottu vehnästii, se ei ol lu sanottavasti kuorineen jauhettua vehni:iki pan;mpaa, mutta aikuisd kehuivat sitä hyväksi, mutta itse ajattelin, että kyllä elämä 1-;äy surkeaksi. kun vehnänenkin va~t'edes on tiillaista . Mutta kyllii myöhernmiit jauhatu kset olivat j o sellaisia. että niistä syntyi valkoista vehnästä.

Lauri Pyrhösen muistelemaa Pitkäluhdell elinkeinoista 1930-luvun a/w;sa Kylässä elettiin s uuressa määrin omavaraistaloudessa: elintarvikkeet olivat o masta peliosta ja omasra karjasta. Itse k01jattiin viljat ja teurastettiin siat ja muut elukat perheen ravinnoksi. Heinien niittoon ol i j o yleensä j oka talossa niittokone, yhden hi.:vosen verämä. Viljat sitävastoin, vieläpä kaurakin leikattiin sirpillä, sidottiin lyhteiksi ja pantiin kuhilailk. Niin tehtiin myös ohrallc, vehnälle, jos sitä viljeltiinkään, ja rukiille. Kaurankin leikkaamini.:n sirpi llä tehtiin nähdäkseni sen vuoksi , että kun se puitiin riihessä riutoilla (varstoilla), voitiin varstan iskut kohdisraa tähkiin. Riihen parsilta lyhteet pudotettiin lattialle j a levitettiin siren, ettii kahden lyhteen tähkät o livat vas takka in j a jopa piiiillckkäin ni in, että jokainen varslan isku osui kerralla lyhdeparien t~ih kiin, ja jyvät irtosivai siten vähemmillä varstaniskuilla. Pyrhölässä oli oma puimakone ladon toisessa kerroksessa riihen kupet:ssa, mutta minun oloni aikana Pyrhölässä sillä puitiin vain yhden kerran. Sen voimanlähteenä o li hevoskicrto. Tämä kiertoratas ol i rii hi ladon takana. Se nojasi tcrästapilla alla olevaan kiveen. josta kohosi pystypilari, ja pilarin yliipään korkeudelle o li puusta tehty ympy rän kehä. joka oli sidottu pystypilariin ja tuettu vi isto tui!le keskipilarin alaosaan. Lisäksi kehä oli tucltu keskipilarin huipusta kahdella viisroruella riihen ja ladon se inään. Hcvoskierron kehän ympäri oli kcttink i. joka meni ladon seinästä läp i puimako neen vauhtipyörään. Hevoskierrossa oli aisa, johon kytkettiin hevosen aisaparissa o leva vetokoukku. Hevonen kiersi ympäri hevoskierto laitetta ja ki.:hän ympäri oleva kettinki siirsi voiman puimakonet:n pyörivään p uintikclaan. j a niin kone pui , jotta pCJikat ruski . En tiedä. miksi tämä puimakonc o li ni in vähän käytössii. Nopolassa oli toisenlainen, modernimpi puimakone ja sen voimanlähteenä polttomoottori. Nopolan Kusri kävi kylän taloissa koncittensa kanssa puimassa. Kauntn sirppileikkuu sta luovuttiin ja se katkaistiin viikatteclla ja kuivatettiin scipäillä ennen koncpuintia. Vähitellen ruis ja ohrakin ruvetti in katkaisemaan v iikattcclla. Kusti-setii nii tti ja na iset sitoivat lyhtc iksi ni ittomiehen jättämiit kasat.

Pyrhölässä oli nuotta. Sellainen oli muutämassa muussäkin Pitkälahden talossa. Joskus nuottaa vedettiin keskikesiilläkin . i\rmas-set~ kertoi , crtä ke rran kesäll ä sunnuntaipäivänä o li sopiva tuuli ja lahnanku tuaika käsillä. Niinpä hän lähti Korhosen i\rmaksen kanssa muilta salaa pyhätyöhön eli vetämään nuottaa Armas-sedän tidiimään hyvään lahnankutupaikkaan. Lahnoja oli tullut yhdellä vedolla lähes veneen täysi. Oli pitänyt hakea hevonen j a kär ryt noutamaan lahnasaalis kotiin. Isoisä. eikä kukaCJn m uukaan, mo itt inut pyhätyöstä, kun suuri lahnasaalis oli niin mieleinen.

Syysnuottaus Kusti -sctä kävi syksyllä. kun kyntötyötkin ol i tehty. Sei lan Albiin in kanssa n uota lla. Yksi apajapaik ka ol i Pcsäniemi. Siellä kävi muitakin nuottamiehiä. Nuotanvcto tapahtui siinä järjestyksessä kuin paikalle oli saavuttu. Huuhtisen Vanha .Jussi oli o llut yleensä nuoralla yksinään vetii~n vuorotellen nuotan kummankin puolen köyttii. Syk syiset muikkusaaliit olivat kohtalaisen hyviä. Mmnmalla riitti iltaisin muikun puhkomista. Niitä riitti talveksi suolakalaksi kin. Kusti -setä sanoi. että syksyinen nuotanvctoj akso oli "talonpojan kesäloma".

Pyrhölän rengit aikajärje..,·tyksessä:

il-fuistoja koulunkiiynnistä

1) Armas Korhonen 2) Toivo Korhonen

3) r.ino Väänänen 4) Arvi Viljamaa ja 5) Mikko Rokkanen. Eino Väänänen j a Arvi Viljamaa lähtivät Pyrhölästä pois samanaikaisesri. Arvi oli Niva lasta aivan Ypyän

Kalastuksesta

Antrolan pitkälahden koulu oli ns. supistettu koulu. Alakoulua käyt iin muuraman vi ikon ajan syksyllä j<l kevää llä. Ensimmäinen opettaj ani alakoul ussa oli Irja Luomamäki. ll än oli meille poikaoppilaille suorastaan ihasruksen kohde. Se ilmeni oppimi sen innossa ja varsinkin laulussa. Jokainen poikaopp il as yritti saada äänensä kuulumaan yli muiden opcttajarnme korvissa.

Käsitöitäkin teimme hänen opastuksellaan. Mieleeni on jäänyt pumpulilangasta virkattu pallopussi. Se oli muuten valkoinen, mutta keskellä oli n. tuuman levyinen punainen raita. Alakouluun menoni on tapah tunut syyslukukaudella 1931. Seuraavat muistikuvani olostani koulussa ovatkin sitten yläkoulun ensimmäseltä ja toiselta luokalta. Opettajanamme oli Tyyne Pyrhönen, o.s. Häkkinen. Hänellä oli ns. palkkatukka eli leikattu, ettei se ylettynyt letille eikä hänellä ollut nutturaa. Hän opetti samanaikaisesti yläkoulun neljää luokkaa. Kahdella alemmalla luokalla oli esimerkiksi kaunokitjoitusta tai laskentah<ujoitusta, k un opettaja opetti kolmannelle ja neljännelle Iuokalle jotakin muuta, esim. historiaa. Kaunokirjoituksen ohessa voi kuunnella opettajan historian opetusta. Mieleeni on jäänyt, kun opettajamme valmisteli historian läksyä ylemmille luokille. Opetuksen kohteena oli lson Vihan aika. Opettaja kertoi muun ohessa mm. Tapani Löfingin sen aikaisista seikkailuista. Niinpä mieleeni on pysyvästi jäänyt, missä suunnassa isänmaamme vihollinen on . Sen aikaiset opettajat ovat luoneet oppi laisiinsa ehkä tietämättään maanpuolustushenkeä.

niksi palasiksi ja pudotti palaset puroon, johon laskeutuessaan ne väikkyivät valkoisina auringossa. Filmin jälkeen rahj ustimme jälleen jalkaisin kukin oppilas kotiinsa. Hiidenmaalla asuville oppilaille o li vielä liki 15 kilometrin kävelyn päälle soutumatka. Nykypäivän koululaiset eivät taitaisi edes kyetä sellaiseen suoritukseen.

Chevrolet voimanlähteenä VieHi yksi asia. Taavetti-sedällä oli Pitkälahden kyläläisistä ensimmänen auto. Hän osti sen 1930-luvun lopulla. Se oli Chevrolet-merkkinen henkilöauto vuosimallia 1929. Pyrhölässä oli silloin jo oma uutta mall ia oleva puimakone. Ainakin kahtena syksynä Taavettisedän auton takapyörä toimi puimakoneen voimanlähteenä.

Koulun hiihtokilpailuista Annas-sctäni opetti Pitkälahden koulussa sekä poikien käsityötä että voimistelua ja liikuntaa. Talvisin oli koulumme oppilaille tämän tästä voimistelutunnilla hiihtokilpailu. Rata oli melko vaativaa murtomaata. Poikien kilpailun tulosjärjestys oli aina sama: voittaja Eino Kolehmainen, toinen Matti Pulkkinen, kolmantena minä ja neljäntenä T örisevän Anlli eli Antti Venäläinen. Muiden järjestystä en muista. Anttolan kansakoulujen väliset hiihtokilpailut pidettiin kevättalvisin kirkonkylän koulun maastossa. Kilpailut pidettiin aina niin myöhään , että kevät oli jo käsillä ja joka kerran vesikeli. Kilpailupaikalle hiihdettiin suksilla. Armas-setä oli hankkinut meille asianmukaiset kelivoiteet eli vesikelin liisterin. Suk.semme olivat aina kilpailun alkaessa hyvässä hiihtokunnossa, m utta latu meni kohta lähtöpaikan jälkeen pappilaan johtavan tien poikki, joka oli paksulti hevosen sonnan peittämä. Sen yli mennessä sonta tarttui suksenpohjiin ja luisto loppui siihen. Sen jälkeen hiihto oli aivan töpeksimistä. K irkonkylän opettajan, joka teki ladun etukäteen olisi pitänyt huolehtia siitä, että sontainen tie peitetään ladun kohdalta lumella, mutta sama laiminlyönti jatkui keväästä toiseen. Kyllä suututti .

Ensimmäinen käynti elokuvissa Kirkonkylän työväentalolla oli jonakin syksynä 1930luvun alkupäässä nähtävänä elokuva Ne 45000. Me Pitkälahdenkin koululaiset kuljimme tihkusateessajalkaisin tätä opettavaiseksi tarkoitettua filmiä näkemään. Se oli meille jokaiselle todennäköiseseti ensimmäinen elokuvamatka. Minä en ainakaan saanut siitä mitään oppia. Ainoa muistikuva tuosta filmistä sen nimen lisäksi on se, että joku mies seisten puron s illalla repi kirjeen pie60

Taavetin auto Chevroler Pyrhölän talon pihalla 1930luvulla.

TEUVO PYRHÖNEN

Taavetin auto oli Chevrolet 29-mal linen; se oli ollut pirtuautona, jota oli ammuttu peräosaan j a oli ostettu Taavetille vuonna 1937. Kuskina oli ensin "Väinön poika", koska Taavetilla ei ollut alkuun ajokorttia. Istuimet pois ja Varkauden torille vietiin tomaatteja, kaaleja ym. Kerran tulomatkalla lammaslauma osui tielle ja auto lensi pois tieltä seurauksella, että autosta hävi si yläosa. Taavetti ajoi pelkällä alustalla kotiin ja myi sen jälkeen romun pois. Sitten hän osti Citroenin sodan jälkeen, jonka myi veljelleen Aarolle. Ministeriö ei myöntänyt pakettiautolle ostolupaa. Kerran Taavetin tullessa Mikkelistä Siiskosen Jussin kanssa Laurikaisen Oskarin torpan kohdalla sahureita katsellessa auto meni pitkin ojaa jonkun matkaa ja nousi sitten pois.

ERKKIPYRHÖ:\E~

Puhelimen ja sähkön tulo Pitkälahdelle "Puhelinlangat lauloi" Siitä, kun Graham Hei 1 LSA :ssa keksi ensimma1sen käyrtökelpoisen puhe! imen ( v. 1R76 }. ennätti kulua SR vuotta ennen kuin Pitkälahdelle saatiin puhelinyhteys. Varsinaisen sysäyksen hankkeelle aiheurti isoisäni äkillinen sairauskohtaus kesäkuun lopulla 1934. Lääkärin apua jouduttiin hälyttämään yöllä Annolan puhelinkeskuksesta. hevosella 9 km ja yhtä monen portin takaa. ja lähin lääkäri oli Mikkelissä. UWkårin apu ei ehtinyt ajoissa, isoisäni kuoli aamuyöstä. Isäni joutui påävastuuseen tilan hoidosta. Hkin oli Viipurissa varusmiesaikanaan saanut viesti ali-koulutuksen, ja siltä pohjalta tiesi JOtain puhelinli~jojen rakentamisesta. Anuolan puhelinkeskuksesta luvattiin pitkälahtelaisillc pt:räti 2 liittymiiä, jos he vain saavat langat keskuksen seinään. Elinikäisen ystävänsä Venäläisen Viljamin kanssa isäni suunnitteli kylälle mahdollisimman kattavan puhelinverkon. :Vlutasen Kalle Takkuuniemen takaa saatiin mukaan ja lähdettiin porukalla Aholaiseen kysymään, että liittyisikö talo puhclinhankkeesecn. Täten saataisiin Kinoniemen tienookin nykyaikaisen viestivälineen piiriin. - F.mäntä tyrmäsi hankkeen sanoen "Ei meil ole varaa, eikä sellaista tarvita!"- Miehet tOtesivat tilanteen tulleen selväksi ja lähtivät ulos suunnilte\cmaan uutta strategiaa. "Isä \tlatti" tuli samassa ovenavauksessa mukaan ja pihalle päästyään sanoi: "Kyllä minä siihen puhelinhankkeeseen rupeisin, mutta kun en uskalla kiivetä pylvääseen." 1säni lupasi hoitaa sen homman, joten ei muuta kuin toimeksi. Laskettiin montako pylvästä kukin toimittaa Pitkälahdentien varteen. Armeijan ylijäämävarikoita saatiin ostetuksi tarvirtavat eristimet. sekä riittävästi lankaa. Porukalla miehet pystyttivät pylväät tienlaitaan. Takkuusalmi ylitettiin Tikan-niemestä vastarannalle. Yksi pylväs tuettiin salmessa väh~in vedenpinnan yläpuolella olevalle kivelle. Puhelinkoneet kytkettiin rinnan kahden talon välille, joten numerotkin olivat muuten samat: esim. Venäläiselle Anttola 20 1 soitto Mutaselle 20 II soittoa Pyrhösclle 21 1 soitto 21 II soittoa Aholaiselle Hälytysäänen kuultua piti hetki kuunnella kumpaa soittoa hälytettiin. Vuonna 1944 \tlikkelin puhelinpiirikonttori Junasti Anuolan yksityispuhelinlinjat valtiolle. Pitkälahden linjasta luvattiin korvaukseksi linjan kaksoisjohdotus myöhemmin. Ylivcdelle rakennettiin puhelinkeskus v. 1954 ja Pitkälahden puhelimien määrä lisääntyi sen myötä. \1eidänkin puhelinnumero muuttui: Ylivesi 50. Ruunalahdesta "peräkylälle" päin kaikki puhelimet kytkettiin

Yliveden keskukseen, ja sen jälkeen kaikki soitot ovat alittaneet Takkuusalmen molempiin suuntiin kaapelia myöten. Automalisointi toteutettiin v. 1978. Saatiin uudet puhelinkoneet, joissa oli pyöritcttävii numerolcvy. Lusi puhelinnumero jälleen: 65150. Sitten vielä keskus digitalisoitiin ja saatiin vielä yksi numero lisää. ''Kun minä synnyin maailmaan niin - Puhelinlangat lauloi ja taivaalla loisti kuu.'' Olen melkoinen asiantuntija puhelinlankojen äänen suhteen ja voin väittää, ettei ·'kulkuripojalla heinäladossa'', ole kovinkaan romanttista, silloin kun langat vonkuvat. -Vietin varhaislapsuutcni Pyrhölän yläkerran päätykammarissa häkkisängyssä. Puhelinjohto oli kiinni talon nurkassa, muutaman metrin päässä '·häkistäni''. Kuulaina pakkasilmoina lanka tiukkaantui; ja alkoi väristä. Aäni oli näin jälkeen päin muistettuna kuin joku himoharjoittelija soittaisi jatkuvasti konrrabassoa, selloa ja alttoviulua vuoronperään ja välillä yhtäaikaa. Oikeata säveltn ei kuitenkaan tuntunut löytyvän, vaan se oli vähän ylempänä tai ehkä alempana. Itse asuin konrrabasson kaikupohjassa. ja lauloin mukana. Tämä selittää ainakin musiikkikorvani kehityksen. Aidillä oli melko paljon töitä, elimmehän luontoistaloudessa. Tuvassa oli kangaspuut ja pari rukkia jatkuvasti käytössä. Meillii oli 1940-luvulla paljon väkeä. omaa sekä vierasta. - RuokapöytHiin tarvittiin useampi vuoro. Päästäkseni ''häkistäni" huoltoon. minun täytyi voittaa puhelinlankojen- sekä alakerran töistä kuuluvat iiänet. Kyllii siinä keuhkot vahvistuivat. Olihan äiti kyllä järjestänyt vanhempien sisarusten toimesta jonkinlaisen kuulovartiopäivystyksen, mutta hehän eivät kuulleet kovin hyvin. Yluutamassa vuodessa kasvoin ja pääsin karkaamaan "häkistä" ja ilmestyin kaikkien yllätykscksi ja harmiksi alakertaan. Lankojen ääni vaimeni, kun kaapeli vedettiin viimeiseltä pylväältä seinään.

Tuulilataajasta sähkölinjaan Ensimmiiisen kerran sähkölamppu syttyi meillä jo vuonna 1940. Oli hankittu huipputekniikkaa edustava tuulilataaja. Se painoi noin 30 kg, ja siinä oli siivet kuin lentokoneessa. Lapa noin 2 m. Talon katolle pystytettiin paalu, jonka päähän dynamo nostettiin ja tuettiin vaijereilla läheisiin kallioihin. Sopivalla tuulella siivet pyörittivät laturia. ja siitä virta johdettiin rclcen läpi akkuun. Tukevat sähköjohdot asennettiin akulta eri huoneisiin; ja valot todella paloivat. Laturin ääni oli tuulen voimasta riippuvainen, mutta jo pienilläkin kierroksilla voitti komeasti puhelinlankojen äänen. Dynamossa oli jarruvanne, jolla se 61

liin vintistä käsin lukita yön ajaksi. Kovilla syysmyrskyillä se joskus laukesi ja meteli oli suunnaton. kuin vanha lentokonelaivue yrittäisi laskeutua talon katolle~ Onneksi kiinnitysvaijerit olivat riitr~iviin vahvat .ia hyvin kallioon kiinniretyt. Talo J~ii perustuksilk~!n ja jarrukin saatiin uudelleen lukinua. YlikicrroksL't rikkoivat rdeen ja akku kiehui kuivaksi. Huoltoa ei oikein mistiiiin löytynyt ja muutaman vuoden jälkeL'n 'iritys purettiin ja pala niin takaisin öljy- ja karbidilamppujen aikaan. Pylkkiiscn Aarne korjasi museoesineen pois meidän riihen nurkasta. Vasta nyt ymmärrän senkin laitreen arvon. Suur-Savon Sähkö Oy:n agentit liikkuivat kylällä kesällä ll)50 luvaten rakentaa sähkölinjan, jos tarpeeksi taloja liittyisi kuluttajiksi. Sitoumus allekirjoitettiin 31.R. 1951. l\1aaliskuun loppuun mennessä yhtiö vahvisti sopimuksen ja päästiin tekemään sisäasennusurakoita. Kesän ja syksyn aikana yhtiö rakennutti siihkölinjat ja korkean muuntajarakennuksen. Seurasin muuntajarakenmtksen valmistumista koulumatkallani. Se näytti kovin ihmeelliseltä tornitalolta. Anturit ovat vielä .Hiljdlii kuivaamorakennuksen lähellä. Sisäasennukset meiiHi suoritti Myllykosken S~ihkö

Oy:n asentajat Kauko :VIiinttäri j<:l Esko T(.lmpuri. l'vlänttärilHi olivat silm~ilasit unohtuneet \1yllykoskcllc ja hän teki kytkentäH sormituntumalla. \1uutamaa päivää ennen JOulu loman alkua tulin koulusta ja muuntajasia kuului selvåsti surinaa: arvl'lin. että kohta nähdään miten komiasti lamput palavat. Sähköasentajat olivat matkustaneet viikonvaihteeksi koniinsa. Kääntelin kaikkia valonkatkaisijoita, mutta mitään ei tapahtunut. Olin kovin pellynyt, kun kotona ei uskotru. että virta oli jo kytketty. Kului jonkin aikaa, Reino Kämppi siihköyhtii.htä tuli tarkastamaan virrankulkua. Hän avasi yhden sulakekotelon ja ihmetteli ihan ääneen, että minkälaisia ammattilaisia näitä johtoja on oikein tänne solminut. ym, ym. Hän purki entiset viritykser ja teki uudet kytkennät ja valot syttyiviit. Kun Kaukolie maanantaina kerrottiin Reinon terveiset hän totesi, että olipa tuuria,etten ollut paikalla. ~yt hänellä oli myös rillit mukana, joten loppukytkennät sujuivat varmasti. Sitten alkoi såhkölaitkidcn hankinta:. Kolehmaisen Eino toi tuvan t~iyteen radioita kockuunncltavaksi. Yksi niistii palveli moit.teettomasti vuosikausia. Sittemmin hankittiin myös silitysrauta, sähköpannu ja pulsaattoripesukonc tclamanke 1illa.

Evakkomuistoja Anttolan Pyrhölästä syksyllä 1939 KYLLIKKI KUNNAS (O.S. JOKELAINEN)

Minun talvisotani Syksyllä tulee 50 vuotta talvisodan syttymisestä. Itse olen täyttänyt äskettäin 60 vuotta, joten olin vasta lapsi sodan syttyessä ja niin ollen muistonikin ovat lapsen e lärnysten muistoja. Sodan uhka leijui ilmassa jo vuosia ennen syttymistään 1930-luvulla; olihan mm. Espanjan sota Ja Saksassa levotonta. Sotaa oli hatjoitdtu: ilmahiilytykscn äänimerkit annettu, mahdollisesta kaasusodan vaarasta oli puhuttu ja neuvottu suojautumisen hiitäkcinoja ellei kaasunaamareita olisikaan k~iytössä. Viit·stönsuojaan menemist~i oli myös hm:joiteltu sekii koulumaailmassa ert~i siviilivä~stön parissa. Kun sota silten syttyi marraskuun viimeisenä 19.39, lapsen mielessä väikkyivät toteutuvina kaikki ne kauhujen mielikuvat, joita oli näistä harjoituksista ja ctukätcisticdoista syntynyt. Perheemme asui silloin Viipurissa ja niin lähdettiin evakkoon viclii samana ihana kohti Savoa sukulaistaloon. Sotadämyksiä alkoi kertyä lapsen mieleen rajusti. 62

Jo itse evakkomatkaan liittyi uutta jiinnitystä; yön selkään pimeällä tiellä, paljon ihmisiä, aikuisten huolet ja hädät, kaikenlainen epiimukavuus matkan teossa. ahtautta, vilua, nHlkää. väsymystii. Lapsi on nähdiikseni luonnostaan sopeutuvainen, uteliaskin kokemaan uusia asioita. Lapsi ehkä hämmästyy erilaisuutta, mutta hyväksyy varsin pian "nyt on näin'' -asenteen ja elää tarjolla olevaa elämää sen antamin ehdoin. Kotona oli totuttu omaan sänkyyn, kauniisti katettuun pöytään perheen aterioidcssa niin aamiaisella kuin päivällisclläkin, ruokaliinat ja kaikki. Kaikki muuttui kerralla toiseksi. Maalaiselämä Savon sydämessä tarjosi runsaasti uusia asioita nimenomaan elämän arkipäivään oudosta murteesta alkaen. Talossa ei ollut sähköä, karbidilamppu valaisi tuvassa ilrapuhdetta eikä sitäkään heti hämärtyessä sytytetty vasta riukempaan tarpeeseen. jos oli mirä tärkeätä tekemistä jollakin. Ehkå pimennyssyistäkin. Valoahan ei saanut näkyä vihollisen lentokoneille. :\aiset tiskasivat iltatiskejäänkin pimeässä. Ilta-ateria oli erikoinen kokemus: uunissa kypsennetty liha nostettiin kulhoineen pöydälle ja siitä sitten leivän kanssa ruikattiin niin lihat kuin kastikket:tkin. Eihän siitäjuuri riskejä syntynytkäiin~

1hmiset olivat ystäv~illisiä "sopu sijaa antaa" -mentaliteetilla siinäkin talossa, vaikka väkeä oli sekä omasta takaa etHi vieUi näitä evakkoja muitakin kuin äitini viisine lapsineen. Joka aterialla oli yli 20 hen keä. Lapsilla oli seuraak in toisistaan ja uusia lcikkejäkin opittiin. Kait illan tullen kaikki löysivät yöpuunkin itselleen. Aitini lapsineen oli majoitettu talon saliin. Joka ilta rakennettiin siskonpeti salin sohvasta ja puutarhapenkisHi. Saunaillat olivat aluksi erikoisia. Emme osanneet talon tapaan riisuutua sisällä ja kipittää pihan poikki korkeintaan pyyheliina verhonamme, vaan pukeuduimme kaupunkilaiseen talvitapaamme lämpimästi damaskeihin, toppatakkeihin, vanHuitakaan unohtamatta. TidHihän ne olivat pikkuisen saunan penk illä. Talon väki ei sanonut rnitään vahvaan pukeutumiseemme, antoivat meidän itse kokea, mikä olisi kätevämpää ja opimmehan me toki sen. Navetan eläimet, lehmät, vasikat, possut. lampaat, kaikki olivat uusia tuttavuuksia näin läheltä. :\t:lyös aikanamme syntyneen ja jo lemmikiksi hcllityn pikkuvasikan teurastus toi elämän karuja totuuksia lapsen mieleen. Rintamauutisia kuunneltiin akkuradiosta. Talon omia miehiä oli useita rintamalla, jokunen jo varsin varhaisessa vaiheessa haavoittuenkin. Mikkeli lähimpänä kaupunkiml oli usein, ainakin arviomme ja tähyilyjemme mukaan, ilmahyökkäysten kohteena ja kaupungin sireenien ulvontaja pommitustenjyly kuului maalle asti. Joskus juostiin metsään suojaan pelossa, että pommittavat maaseutuakin. Aikanaan tuli joulu. Aivan uudenlainen joulu. Joulu maalaistuvassa kymmenien ihmisten kokoontuessa joulun viettoon. Talossa oli omat tapansa, joita ilmeisesti noudatettiin mahdollisuuksien mukaan sinäkin vuonna. Lahjojakin lienee ollut, joskaan en muista mitään erityistä mainitakseni niistä jotakin. Jouluaamuna mentiin kirkkoon . Vaikka hevosia oli joutunut paljolti sotaan, oli niitä vielä taloissa valjastettaviksi kirkkorekien eteen. Elettiin järviseudulla ja talvipakkaset olivat kattaneet järvet kantaviksi. 't\'iin tiet lyhenivät selkiä myöten kirkollekin. Asiaan kuului jonkinmoinen kilpa-ajo: kellä paras hevonen. Vieläkin voin kuulla korvissani reenjalasten kirskunnan ja tuntea takana tulevan hevosen huohoruksen niskaani. Pelottikin. Perheemme evakkomatka jatkui kevättalvella Länsi-Suomeen satakuntalaiseen maisemaan. Saimme asuttavaksemme pienen mökin suometsikön laidassa. Mökki o li hatara, hirsien rakosista paistoi päivä läpi ja vesi jäätyi sangossa lattialla . Pä.ivittäiset maitomatkat ol ivat pitkät, 4 km yhteen suuntaan yli aavan suolakeuden. Pihapiirin kaivokin jäätyi umpeen ja niin oli tuotava vettäkin tonkalla maitopaikasta. Lähimetsikköön teimme havumajan, jonne piiJouduimme ilmahälytysmerkin kuuluessa. Oli syntynyt käsitys, että on paettava asumuksista pois ilmahälytysten aikana. Asumuksemme lähellä oli vankileiri, jossa asioimme päivittäin postin , mahdollisten puhelinviestien ja kaupassa käyntien vuoksi. Silmiini on jäänyt kuva jäätyneistä hevosten ruhoista talon seinustalla. Niiden kerrottiin tulleen rintamalta, sodassa surmansa saaneita

f>vrhölän talon väkeä ja Jokelaiset Viipurista. hevosia. Lihoista keitettiin soppaa leirillä. Oli kovat pakkaset, joten ruhoilla ei varmaan ollut mitään hätää taivasalla. Jonkin kerran sain maistaa hevoslihasoppaa eikä se maistunut totuttua lihasoppaa kummemmalta muutoin kuin tiedon verran, hevoslihasoppaa. Jälkikiiteen olen useasti muistanut näitä eri vaiheita. Olen ihaillut sekä meitä evakoita ystävällisesti vastaanottaneita ihmisiä kuin äitiänikin, joka viisine lapsineenjoutui outoihin oloihin viedäkseen lapsiaan eteenpäin siinä tatjolla olevassa arjessa. Miten hän pesi pyykkimme? Niukoissa, vaikeissa, vedettömissä oloissa. Ei ole jäänyt mitään mielikuva si itä. En muista äitini koskaan valittaneen mistään mitään. Kukaan lähiomainen ei ollut rintamalla eikä siis sellaista jännitettä ollut elämässämme mukana. Yksissäkään sankarihautajaisissa en tullut olleeksi ennen kuin vasta ns. jatkosodan aikana ja silloinkin kaatuneen rintamaJotan hautajaisissa. Meni vuosikymmeniä ennen kuin tulin käyneeks i uudelleen evakkotalossamme niin Savossa kuin Satakunnassakin. Oli mukavaa tavata niitä ihmisiä, nähdä muistoista tutut talot ja pihapiirit ja havaita, että oikeastaan muistaa aika hyvin ja "oikein" monia asioita ja että talon väki Savossa saattoi vahvistaa muistoja omalla panoksellaan. Yhteistä hauskuuttakin löytyi koko joukon näistä muistoista, ainakin näin jälkikäteen. Aikanaan, 13.3.1940, tuli sitten rauha. Olimme sisareni kanssa jälleen maitomatkalla kuullessamme maitopaikan radiosta tämän uutisen. Tloinenhan siitä oli. Sodan pelottavuus oli ohi. Mutta rauhaan liittyi tieto: omaan kotiin ei enää päästä. Kaikkineen nämä kokemukset ovat merkinneet elämän rikkautta ja näkökulmien avartumista, jopa voiman lähdettä myöhempiin va iheisiini.

TELLERVO

JOKELAINE~

3.9.1989

Tulo Anttolan Pyrhölään talvisodan sytyttyä \-1arraskuun viimeisenä päivänä 1939 sodan puhjetlua oppilaatlähetettiin koulusta kotiin toteamalla. euä sota on sittenkin syttynyt. .luobin kotiin. asuimme Viipurissa, Viipurin lääninvankilan alueella. Isällä oli virka Lääninvankilassa, vankilan apulaisjohtajana. Kotona tehtiin kiireisiii liihtövalmisteluja, sillä oli tarkoitus lähte~i ·vielä samana iltana. Päämääränä oli tuttu talo Savossa, Anttolassa. Jo tutuksi tullut, jossa oli oltu muutamia viikkoja syksyllä ns. yh:n aikana. Talon silloinen isiintii Kusti Pyrhönen kaikkine sisaruksineen oli isämme pikkuserkku. Siis sukulaisiin, tosin kaukaisiin. oli matka. Ennen iltaa jouduimme kuitenkin vielä ..pommisuojaan". muist<m istum~eni perheeni kanssa talon "mchukdlarissa ... pihallamm~: okvassa maakellarissa. Ahdasta oli ja pimeää. PcloUikin. lllan hiimiirtyl!ssii alkoi evakkotai val. [ va Jokelainen. t~it.immc Helsingissä. sai matkaselostuksen kirjee:-;sä: "Se autO oli lava !Iinen kuorma-auto. mutta siinii oli kangaskallo ja seinät, joten siellä ei ollut kylmii. Ihmi<.iä oli 26 henkeä. Kyllähän skllä ahdasta oli, mutta minkäs mahtoi." Talon pihalle jäi muutamia miehiä lählövilkutusta amamaan. tupakan punainen tuli illan pim~ydessä loistaen. i\mo v.:i lastin Konnun~uolle. Konnunsuon varavankilan alueelle. Y\ivyimrne ~iellä eräässä perheessä sisaruspetissä nukkuen lattialla, mikäli o~asimrne nukkua. Matka jatkui aamulla Lappeenrantaan. Kirje kertoo siitä edelleen: ..Kun p~Wsimme Lappeenrantaan tuli ilmahälytys. Sullouduimme kaikkine tavaroinemme autoaseman lähellä olevaan SUOJaan, JOka oli pesutupa. Tarkoitus oli piiiist~i laivalla Savitaipakelle. mutta tuli hälytys. Kun tultiin rantaan. otettiin ihmisiä laivaan ja lähdettiin heti. muuten olisi jiiiity pommitettaviksi. KyiW vähii!Hi oltiin joutuakin . .Ylcitii pdotti jokaista. kun kuului sellainen pauke ja ryske ja laiva tiirisi. Tulimme Savitaipakdk. yövyimmc l.'räässki talossa. Arvi :\'opasella, isån llllluja. Jalk<.1immc matkaa henkilöautolla . .Yieidän mukanamm~.-· liihti Viipurista siitä suma:c;ta talosta 3 perhettä.'' Auto tOi meidät kaikki, 13 hL·nh·ii kimp:c;uim·mmc karnpsuincrnmc i\nttolaan joskus illalla. Vietimme yön suojeluskunnan talon lalt ia lla. Si e llii oli paljon muitakin. Yö oli rauhaton. rnutla aamukin koilli. Ei koskaan sitä ennen eikä sen jälkeen ole kaurapuuro ja mustikkakeitto maistunut niin hyvältä hm aamulla silii saimme ja totuttelirnme olemaan evakossa. kau].;ana kotoa. Saimmehan kuitenkin olla äidin kan~~a ja olin1me matkalla tuttuun Pyrhölään. Ehkä se oli Taavetti Pyrhönen. joka meidät siellä haki hen1sella. Pääsimme jo tutuksi tulleeseen huoneeseen, taisi olla talon paras ja suurin huone. tupaa lu64

kuunottamatta. t\ Joimme jatkaa syksyllä op~ttclcmaam me elämää maalla. Poikkcsihan se toki omasta siilm1 astisesta clämästänune . .loul ukuu oli hyvin kylmä. Pihanpcrälk juostessakin piti pukculua lämpimiisl.i. Puhelinlangat ulisival yöpakkasissa. se on jäänyt mieleeni. )\iti vaikuni huolestuneelta ja ikävöi isää. kirjcidcn perusteella t~imä oli tosiasia. Lap~en iltarukous sisaruspetillä sai uuden jatkeen: '·siunaa ja varjele Suomen urhoollisia sotilaita. Anna meille rauha." Meihi oli 5 lasta Ja äitimme. yhteensä siis 6 henkeä. Autossa meitä oli 13 Anrtolaan rul ijaa. Loput 7 ht:nkeä saivat katon päänsii päiille Aholaisesta. Heitä oli rouva Sainu1 Saarinen 2 tyttärensä, Kirstin ja Kertun kanssa. Hiim:n äitinsä vanha rouva Hänninen sekä hänen miniiinsii 2 laps~:nsa. Astanja Riston kanssa. Kai].;illa meillä on crill~iin hyvät j(;l hauskat muistot siitä ajasta. jonka AnuoJassa vietimml.'. Jokelaiset liihtiviit loppiaisen aikoihin Satakuntaan. Ki.iyliön Kakkurin suolle. lsälliimrne oli silloin rnäiiriiys olla Köyliön varavankilan solavan].;ileirillä toimessa ja hän halusi p~r heensä sinne. /\holaisen evakot lisääntyivät yhdellä hengeltä. kun "Hännisen pappa" eläkkeelle päästyään joulukuussa tuli perheensä pariin. He lähtivät pois i\nttolasta Köyliöön Porin suuren pommituksen aikoihin joskus tarnmi-helmikuussa 1940. Kirsti ja Kerttu Saarisella on paljon hauskoja muistoja.

Otteita kirjeistä tädeille Helsinkiin 9.10.1939

Olemme '\yt täällä Anltolassa. Täällä onkin oikein hauskaa ja ai].;a kuluu niin ellei huomaakaan. Olemme tllleet täällä ne lj ät tii viikkoa jo. Lapsia tiiiillii on ri ittiirniin. 12 yhteensä. Luclielen ne: Lulu. Tcuvo. Kylli. Pentti. 1rja ja 2 pakolaista Uuraasla. Pauli ja Raimo. ja sitten me 5 (Tcllu. Kylli. Eila. Terttu, Olavi) Olen tavallisesti Lulun kanssa, ].;oska hän on vanhin. 14 v. toiset ovat siitä nuorempia. Kävimme eräänä päivänä kirkonkylässä kävellen ja oli siinä kävelemistä. 1S km yhteensä edcqakaisin. Luonto täällä on hyvin kaunista. vaaroja ja vuoria. Järveä ei tässä kylläkään ole aivan lähellä. mutta pieni Iampi kylläkin. Puolukoita oli Hiällä aika paljon ja me söimme sen mukaan. \feillä on ki1jat mukana niin. että luemme JOka päivå Hiksyjämme. Olemme kuroneet sukkia itsellemme, kukin vuoroin (sellaisia. joita pidetään hiihtokenkienkin kanssa). Nyr sitten piräisi käydä neulomaan niitå _ja lapasia sotaviielle. Onhan tiiållii toisinaan viihän koti-ikäväkin. mutta kun koettaa olla reipas _ja rauhallinen. niin kylläh~in se menee. Toivotlavasti tämä pian selviiiä j(;l rauha palai:-i kaikkialle maailmaan. toivotaan niin. Tiihkin lopetankin tämän kirjeen. Kirjoitan toisti.' lisi:iki. Tcrveisiii tiiältä kaikilta Tl.'ilk Voikaa hyvin. Tellervo

Syk~~vllä

1939 Kyllikki kirjoittaa tädeilleen mm.

25.12.1939 Selostus}ou/u!)·fa

Tääl lä on ollut hyvin hau skaa. Vietän päivän melkein kokonaan navetassa. Olen oppinut lypsämään . Äiti ja Tcl lu kysyy usein , että mitä siellä navetassa on oikein tekemistä. Minua naurattaa silloin, sillä onhan siellä tekemistä : syöttämistä ja juottamista ja korjailemista lehmien aluksia. Minulla on oma nimikkolehmä . Sen nimi on Kaunikki. Lypsän sen joka ilta ja pari muuta lehmää. Aarnu lypsylle en koskaan kerkcä, kun ne lypsetään niin aikaisin. Tääll ä ol i 3 viikon vanha v<:~sikka, mutta se on jo teurasteuu. Sen nimi oli Söpö. Pidin paljon siitä ja rupesin melke in itkemään kun kuulin, että se tapcraan. Aika on kulunut hyvin. Olemme käyneet puolukassa . On ollut hyvin kuivaa ni in, että kaivotkin ovat kuivuneet. Tää llä on 5 kaivoa ihan kuivina. Koti-ikäväki n tuntuu toisinaan niin suuresti, mutta kun ajattelee, ettei se muuta ole kuin lomamatka, niin se häipyy mielestä. Toivottavasti tämä aika menee pian ohi. Miten Te sie llä voitte? Tähän lopetankin nyt tämän kirjeen. Terveisiä meiltä kaikilta. Voikaa hyvin. Kyllikki.

Täällä kävi Joulupukkikin. Ennen sitä kuusi oli tuotu sisään ja koristimme sitä kaikki lapset. Se oli hyvin kaunis siinä sciste~sää n . Illalla lauloimme ··enkeli Taivaan .." ym. lauluja. Tän~i aamuna kävimme joulukirkossa. Meillä oli 2 hevosta. Ol i pureva pakkanen ja tuli siinä vähän kylmä reessä istuessa, kun matka oli pitkä ja kun menimme jään yli. Matka oli siirä tavallista poikkeava, kun ei ollut aamuhämärä, vaan oli aivan va loisaa. Kirkossa oli samoin erilaista kun ei oll ut juhlavalaist usta eikä ollut jouluku usta. Tämä Anttolan kirkko on muuten kaunis. Kun tulimme kirkosta odotti meitä herkullinen joulupöytä torttuinecn ja muine hcrkkuineen. Ne maistuivatkin hyviltä, kun tul i sieltä kylmästä. Täällä onkin ollut kovia pakkasia, n. -20". On niin valoisaa, että illalla näkee ulkona aivan hyvin. 1Jauskaaja onne llista Uutta Vuotta. Tellervo Otteet ovat Kyllikf..i. nykyisin Kunnas, ja Tellen•o Jokelaisen kirjeistä tädeilleen Eva ja :'vfarua Jokelaiselle Helsinkiin. Ew.t-tiitimme on ne säilylfiinyt ja antanutjoitakin vuosia silfen kooltuina meille kullekin. Kertovatlwn ne pienen pätkän lapsen silmin nähtvnä ajasTa 50 vuolla sitten.

ILMARI KJlKKI

Kauppapuutarhat Lappala Ilmari Kilkki harjoitti puutarha-ammattia 1940-luvun alusta, pa itsi sota-aikana 1944 jäi väliin, sen jälkeen aina vuoteen 1954, jolloin muutti pois paikkakunnalta. Varhaiskaalin viljely oli voimakkaassa kehityksen huipussa paik kakunnan viljelijöillä, niin myös Lappalan puutarhassa, pienessä määrässä myös vihanneksia ja kukkia. Keväinen taimikauppa oli merkittävää. Pu utarhaan kuului myös pieni hedelmi:itarha, jossa omia jalosteita. Puurarhassa oli pienehköjä uunilämmittcisiä kasvihuoneita ja lavatarha. \;[aatalouskerhoneuvojan innostarna harrastus vihannesviljclyyn oli merkittävää ainakin allekitjoittajalle. Heistä erikoisen maininnan an saitsee Hilja Leskinen, sittemmi n Korhonen .

Pyrhölä Taavett i Pyrhönen Pitkä lahdella harjoitti puutarha-am111attia hyvin laaj assa mitassa. Puutarhaan ku ului useita kasvihuoncita, avomaan vihannesviljelyä, hedelmätarha seb hedelmäpuun taimi kauppa, joita hän jalosti itse. Kasvihuoneissa oli puulämmitys, niinsanotut ka-

naaliuunit Uunir oli rakennettu tiilistä ja kivistä huoneiden seinustoille savukanaali , joka antoi lämpöä tasaisesti kylmänä aikana. Näissä huoneissa kasvatettiin taimet, kurkut ja tomaatit. Avomaalla kasvoi varhaisvihanncksia. Varhaiskaali ol i pitäj än erikoisalana kauan aikaa. Puutarha tuotti vihanneksia jo sotaa edeltävällä aja !Ia. Hänellä ol i kylän ensimmäinen henkilöauto, jolla hän teki markkinointimatkoja !\1ikkeliin, Picksiimäelle, Varka uteen ja Savonlinnaan . Esimerkk ihenkilönä Taavetti Pyrhönen ol i kylän puutarhavilje lyn kehityksen innostajana hyvin huomattava "persoona"' . Kylällä kehitykseen vaikuttava tarina. K<n:iaa laidunnetti in metsiilaitume ll a. Maitten rajoi ll a oli pLtiset raja-aidat ja portit tai veräjät teitlen kohdalla karjan kulkua estämässä. \1 aanrie kylän periitä oli yli kymmenen kilometriä Anuolan kirkonkylälle ja portteja oli II kappaletta väli !lä, j oten matkanreko kiivi hankalaksi. Portinavaaja oli tarpeellinen. Siihen kelpasi aivan nuo ri nopea jaloistaan. heiltähän ~e kävi juosten, joten matka jo utui. Kolmekymmenluvun puolivälin jälkeen alkoi tapahtua. Yön p imt:än aikaan portteja särkyi epi:itavalli sc~n tapaan, jokin oli niitä vain kaatanut, ajanut yli p särkenyt samalla. Tietenkin sitH ihmeteltiin ja pa65

ANJA TIUSANEN

Puutarhaviljelyä Nykyajan sanonnan mukaan "sivuelinkeinoja'' pitäisi olla maatiloilla, jotta ne olisivat elinkelpoisia. Tämä oli huomioitu Pitkälahden Liimattalan tilalla (nykyisin Peltola) heti sotavuosien jälkeen, jolloin oma yritys oli tiilenteko omassa rannassa. Maamieskoulun käytyään vuonna 1947 Olavi Tiusanen aloitti puutarhayrityksen, mihin kuului avomaaja lasinalainen viljely. Kesällä kaksi kasvihuonetta tuottivat kurkkua ja tomaattia. jotka markkinoitiin \!likkeliin. Joulu- ja pääsiäisaika olivat kukkamyynnin aikaa. Nämä markkinoitiin etupäässä torilla. Kevätkes~i oli taimimyyntiä; vihannesten ja kukkien taimia myytiin Hihipitäj iin ja varhaiskaalia viljeltiin kotipellossa. ~äitä pienimuotoisia puutarhayrityksiä oli Pitkiilahdella kolme. Puutarhanäyttelypäiv~in~i myös maaherra Alpo Lumme vieraili Tiusasen Puutarhalla. Myöhemmin myös Pohjalaiset Pitkälahden tien laidassa ja Auviset Ahvenlammilla harjoittivat puutarhaviljelyii ja markkinoivat tuotteensa Mikkeliin.

Varhaiskaaliviljelys Tiusasella 1950-luvul/a. Kuvassa Olavi Tiusanen.

heksuttiin, ketään tuskin syytettiin. Useimmilla lienee ollut omat epäilynsä teon tekijästä. Portit hävisivät sitten aikanaan kaikki kylän maantieltä. 1950-luvun alkuvuosina Taaveti lla oli näitä jalostamiaan päärynä- ja omenapuitaan kaupattavana. Ennakkosopimuksien perusteella minä alleki1joittanut sekä Taavetti läksimme kauppamatkoille eri pitäjiin puuntaimet kyydissä mukana. Yövyimme taloissa, ta1josimme istutuspalveluamme ja kun kauppoja tuli, istutettiin taimet samalla maahan.

Tiusasen kasvihuoneet.

Peltola Olavi Tiusanen harrasti laajamittaista puutarhatoimintaa kotonaan 1940-1950-luvulla vierasta työvoimaa apunaan käyttäen. Kasvihuoneet oli varustettu keskuslämmityksellä polttoaineena halot.

Päiväranta Kalle ja Toini Pohjalainen omistajina. Vihannesviljelyn yrittäjinä he toimivat 1940-1950. i\ninkaanlahden rannalla oli ihanteellinen varhaisvihanneksien viljelypaikka. Apunaan heillä oli omat lapset. Tuotteiden markkinointi tapahtui Mikkelin torilla.

Tiusasen tiilitehtaan rakennelmia.

TATMl PARNÄi~EN (O.S. PYRHÖNEN)

Kasvihuone- ja kaaliviljelmät Pyrhölässä

Taaverri Pyrh6ne11 tomaattihuoneessaan 1940-luvulla. Kuva: Leo Aro. Kuvan omistaa Taimi Pyrhönen. TEUVO PYRHÖNEN

Teuvon kertomuksia isänsä puutarhalta Taavetin kasvihuoneessa kasvatett iin kurkkua , tomaattia ja iiitienpäiväksi ruusuj a, g ladio luksia, tulppaaneja ja hyasintteja. Talvella kudotriin olki matot kasvihuoneiden peitoksi . Parhaan lopputuloksen Taavetti sai varhai skaalilla, j ohon tehtiin itse taimel. Markkinoille tuotteet kuljettivat Kinoniemestä Mikkeliin Lappeenrannan laivat Tähti ja Turisti. Satamasta hcvosajurit toimittivat ne j unaan Varkauteen osuusliikkei llc j a torille. Sodan aikana Taavetti kävi omenakaupalla Rovani emen, Kajaanin ja Oulun markkinoilla. Veri veti sinne, vaikka ei se kovin kannattavaa o llutkaan, koska omenat ostettiin osaksi naapureilta ja kuljetuskustannukset veivät myös osansa. Vapaussotaan Taavetti oli lähtenyt Otavan opisto!ra. Hän ei ollut rintamalla viime sodassa ikänsä puolesta, mutta hän o li kodinturvajoukoissa siltavahtina Väätämässki. jossa myöskin Teuvo kävi isäänsä tuuraamassa. Puutarhurin koulutusta hän o li saanut Otavan opistossa ja lisäkoulutusta oman puutarhan perustamisesta h~in sai Aarni J Hukkiselta Hovista sekä Uisäkoskiyhtiöi Itä. Keväällä 1929 hän haki helsinki läiseltä kangaskauppiaalta Ilm ari Helanderilta puutarhurin paikkaa \ehti-ilmoituksen perusteella. Puutarha sijaitsi Keravalla Tu usu lan pääl lystöopiston naapurina olleella huvilalla, jota käytetti in Helsingin Ii ikkeen henki lökunnan virkistys- ja lomakotina . Sadasta hakijasta hän tu li valituk si - niin, ett~i on sitä j o silloin ollut työpaikoista kova kysyntä. Kasvi huoneet Taavetti oli perustanut 1935-1936.

Pitk älahden Pyrhölän tilalla oli Taavetti Pyrhösen kasvi huone- ja kaaliviljelmät. Kasvihuoneita oli kolme: yks i tomaattihuone, joka oli melko kookas, ja kaksi kurkkuhuonetta, nekin jokseenkin kookkaita. Kasvihuoneet o livat Taavclli Pyrhösen itse rakentamia 1930-luvulla. "'e olivat puilla lämmitettäviä ja niissä ol i tulipesä oven puoleisessa päässä. Tiilestä muuratut savukanavat kulkivat huoneen mole mpia sivuja pitk in toisessa päässä olevaan savupi ippuun, !Hmmittäen sama lla huoneen ja lavoilla olevan mullan. jossa taimet aluksi kasvatettiin . Uimmitys aloitettiin helmikuussa. Se vaati paljon työtä ja huolellisuutta. Istutusajan joutuessa apulaisiakin oli kylältäkin pari kolme tyttöä. Koulujen loputtua me "talon omat nuoret" olimme apulaisina. Kasvukauden alussa kasvatettiin taimia, sekä omaan tarpeeseen että myyntiin. Mm . tupakantaimet olivat sota-aikana erityisen kysyttyj ä. Taimikasvatuksen j~il keen kasvihuoneissa kasvatettiin lähinnä tOmaattia ja kurkkua . Kurkkuhuoneiden ikkunat savettiin aina tarpeen vaatiessa. ettei aurinko po lttanut kurkkuja. Kastelu, suihkuttaminen, oli erittäin tärkeää. Sitii ei saanut koskaan unohtaa - ei sunnuntainakaan . Tomaattihuoneessa ei ollut yhtä paljon huolta, mutta ne oli pidettävä "vark aista" puhtaanaja kastelua nekin vaativat, mutta ikkunoita ei tarvinnut saveta. Kaa lit istutettiin lä hipe llol le. Kaa lit ol ivat hihinnä kupukaaleja . multa kukkakaaliakin oli. Sora-aikana kaalien menekki oli taattu. Vaasaan saakka tilattiin suuria määri ä kupuj a. Ainakin kerran viikossa meillä oli kova pakkausl.ouhu, joka kesti usein yli puolenyön. Kuorma vietiin usein hevosella Anttolan kirkolle laivaan edelleen toimitettavaksi . .:Vlonta kertaa vietiin myös linja-autoon pienempiä kuormia. Mikkelin torille toimitelliin säännöll isesti tavaraa vakituise lle myyj älle. Joskus menimme itse torimyyjiksi. Aamul la neljältä lähdett iin pyörillä . Silloin ei ollu t nykyisiä asfalttiteitii. vaan Visulahden kautta kulkeva sorati e. Mikke lin satamaan piti joulua kahdeksaksi tavaro ita vastaanottamaan ja torille kulj ettamaan. Kahteentoista mennessä tavarat oli myyty ja toriaika päättyi . Sitten alkoi kotimatka-taas pyöri ll ä. VälilW istuttiin tien varrella kive llä ja syötiin eväitä. Oltiin tosiväsyneitä kotiin päästyämme. Loppupäivä le,·ättiin ja sitten taas aloitelliin samat touhu!. Useasti ajoin näitä kuormia Anttolan kirkolle ja muisLan , mikä vastus oli nii stä yhdeksästä portista, jotka o livat esteenä tiellä ja aina o li kiire. Ei niitä aina tullut sulj ettua, kunhan pääsi hevosen j a kuorman kanssa Wpi. Tätii touhua riitti koko kesäksi. Kiirettä piti ja minusta oli mukavaa.

KAlKO NOPONE:"

Lapsuuteni Varpaniemessä ja Kauraharjussa \'laaseudulla liene~ aina ollut varsin yleistä, että vanhin perheen pojista jäi kotitilaa pit~imään ja nuore-mmille pyrittiin lwnkkimaan talot muualta. Näin mcneteltiin myös 1900-luvun alussa. kun llannon tilan pojat olivat varttuncct siihen ikään. cllä omat pcrhcct olivat perusteilla. Viiden lapsen sisarusparvesta veljeksiä oli kolme Vanhin Ollo jäi kotitaloa pitämään. nuoremmille hankittiin omat tilat. Oskarilie löytyi tila Juva !ta ja Jalmarilie Varpaniemi v. 1901 aivan kirkonkylän liepeiltii. Sisaret lida ja Fredriikb avioituivar myöhemmin ja muuttivat rnuuallc. Jalmar löysi nuorikokseen Lampisen Matildan Ylivedcltä ja heille syntyi kuusi lasta ikäjärjestyksessä Toivo, Aadi. Sulo, Esteri. Aino ja Veikko. Jalmarilla ja \ilatildalla ei ollut mahdollisuutta rakentaa kaikkien lastensa tulevaisuutta Varpuniemen tilan varaan. He olivat edistyksellisi~i ja luottivat koulutLikscn antamiin mahdollisuuksiin. Toivo kävi kansanopiston, i\adi maamieskoulun ja Esteri puutarhaopiston. Aino meni kansanopistoon. Sulo suuntaasi tiensä seminaariin ja Veikko laitettiin opintielle Mikkdin Lyseoon. Toivoa ju Aadia lukuunottamatta muiuen lasten riet johrivatkin kotipitäjän ulkopuolelle. Varpaniemen tilalle jiii kaksi vanhinta. Näistä Toivo löysi nuorikokseen Takkuunicmcstä .\1utasen Oton ja Roosan nuoremman tyttären Tildan ja Aadi naapuripit~ijHst~ Väätåmöisen Toinin. Tila oli sen verran suuri. että katsottiin sen dättiivän kahta perhettä. Tilan rakennukset olivat ajalle tyypilliset. llirsinen päärakennus sisälsi ison tuvan. keittiön sekä vieras- ja makuukammarit. Pihapiirissä sijaitsivat kaksi hirsistä aittarakennusta, kivestä rakennettu navetta. puuliiteri ja hirsincn savusauna. Riihi sijaitsi hieman kauempana. Elettiin 1~:130-lukua. Pellot, metsä ja karja antoivat hyvinvoinnin ja perheet kasvoivat. L'hkaavat pilvet olivat nousemassa idästä. Syksyllä 1939 alkoi talvisota, joka vaati uhrinsa myös Varpanicmen sisarusparvcsta. Rintamalle lähti kolme veljestä, mutta sodan päätyttyä heistä palasi vain kaksi. Nuorin Veikko. joka juuri ennen sodan puhkeamista oli valmistllnut tuomariksi, kaatui Tolvajärvellä partiossa ollessaan talvella 1940. Tämä oli suvulle kova isku. Vanhin veljeksistä Toivo halusi myös rintamalle, mutta ei sinne jalkavammansa takia päässyt. [sänmaansa hyväksi hänkin halusi osansa tehdä ja toimi Annolan suojeluskunnan paikallispäällikkönä koko sodan ajan. Muistan hyvin, kun me Seppo-veljeni kanssa usein vierailimme isän työpaikalla suojeluskunnan paikallistoimistossa Koivulassa. Tutuiksi tulivat mm. konstaapeli Juho Venäläinen ja liikemies Aukusti Kontio, jotka meit~i jututtivat ja kyselivät erikoisesti havaintojamme vihollislentokoneista. Työ ei ollut isälle helppoa. Viestit rintamalta olivat surullisia. Pienen pitäjän miehistä kaa6S

tui sotien aikana kohtuuttoman suuri m~Hirn. [sån toimeen kuului myös rintamakarkureiden etsiminen ja palauttaminen. Hän saikin kuulla kritiikkiä siitä, ettei itse akri ivisesri osallistunut sotaan. Sodan päätyttyä moner isänmaallisesti ajattelevat näkivät Suomen tulevaisuuden epåvarmana. 1\iiin niiki tilanteen myös iså. Hiin osallistui as~kiitkcntiiiin, jo~ta sai sitten aikanaan asian paljastuttua ~.:hdollisi:n tuomion. Moraalisesti teko oli hyväksyttävä. Se ]Krustui syvään huoleen isiinmaan kohtalosta ja oikeuteen puolustaa its~n~iisyyttä SL'n malu.lollisi:sti vaarantucssa. Sota toi myö~ Varpanicmeen Karjalan siirtolaisia. Ongelmia ei ollut. lsiintäväki ja asuteltavat sopeutuivat tilanteeseen hyvin. Syntyi ystävyyssuhteet joita ylliipidcttiin sodan jälkeenkin useita vuosia mm. LiulUihin Joutsenon Korvenkylässä. Myös l.iehuaan rnuuttaneisiin Honkasiin ja Nuijiin syntyi nopeasti ystävälliset ja luontevat naapurisuhteel. Oli selvää. että miesten rintamalla olo vaikeutti suuri:sti tilan töitä. :\aiset joutuivat lujille. He vastasivat paitsi tilanhoidosta. myös nopeasti kasvaneiden lapsikatraidcn kasvatuksesta. Tietysti isä auttoi sen minkä virkatyöltään ennätti. \1yöskin me lapset osallistuimme voinrimme mukaan talon töihin jo pienestä pitäen. Eräs. useimmiten mieluisa työ, oli kesäaikaan lehmien haku metsästä. !\ itoja oli vain ti Jan rajoilla, joten karja pääsi etenemään päivän mittaan melko kauaskin. Matkaan lähdettiin jo aikaisin iltapäivälW. Kellokasta kuunneltiin, huhuiltiin ja taas jatkettiin matkaa. Useimmiten lehmät löytyivät ja ne ajettiin ka~japihaan. Lypsyn aikaan meitä tarvittiin kärpästen hätistelijöinä ja illalla separaattorin kiertovuoroista pidettiin tarkkaa huolta. Erikoisesti muistiini ovat j~iäneet iltapuhteet Valoa pimeinä aikoina saatiin päreistä, karbidi- ja öljylampuista sekä kynttilöistii. Sota-aikaan ikkunat peitettiin pimennysverhoilla. Askareita oli monia. Naisväki neuloi, kehräsi ja kutoi. Miehet valmistivat mm. rckiä ja muita tarvekaluja. Siinä me lapsetkin saimme työharjoittelua. Tieto ja taito siirtyi luontevasti "isältä pojalle''. Kylämatkoista miekcni ovat jääneet vierailut Kalle-enon viljelemälle äidin kotitilalle Tak kuuniemecn ja Iida-t~idin luo Vanttiin. Kesällä matkat tehtiin keinuvilla kiesei!Hi ja talvella rekipelillä. Naapuriniemessä sijainnut ruustinna Alina Hakasen kesäpaikka oli meille lapsille myös miduinen vierailukohde. Pyhäkoulua käytiin naapuritaloissa. Sitä pitivät emännät Selma Kilkki ja Helmi Tiusanen. Lapsuudeslani on jäänyt muistiin joitakin persoonallisuuksia. Eräs sellainen oli Abcl Penttinen. Hän asui Varpanicmen tilaan kuuluvassa \1äkrämäen torpassa. Olot olivat vaatimallomat. Meidän lasten tehtävänä oli aikoina, jolloin talon töissä tarvittiin lisätyövoimaa, käy-

dä pyytämässä torpparia apuun. Aina saimme miellyttävän kohtel unAbelilta ja hänen vaimoltaan lidalta. Abel oli töissään ahkera ja luonteeltaan vaatimaton. Käyrävartinen piipunnysä savusi suupielessä. Toinen mieleeni jäänyt henkilö oli Harvion rannalla asunut Yrjö Pohjalainen. H~in oli vam mauttanut jalkansa Viron vapaussodassa ja liikkui vaivalloisesti suoraksi jääneestä ja lastaan johtuen. Yrjö rakenteli kaivoihin pu usta vesipumppuja ja avusti naapureita karjan teurastukscssa. Luontee ltaan tämii mökk ilä inen oli lmumoria puheessaan vi lj e levä. Sodan päätyttyä päättivät is~ini ja äitini rakentaa oman talon viereiselle luonnonkauniille Kauraharjun niemelle. Talo valm istui v. 1945. Seinät tehtiin hirrestä ja talo katettiin päreillä. Kirvesmiehinä olivat Liimataisen veljekset ja Juho Väänä nen. Kone liiste iden höyläämistä varten rakennettiin pa ikan päällä. Varpaniemestä siirrettiin navetaksi toinen hirsinen aittarakcnn us. Saunan rakensi hirrestä Montosen Oskari, Kinoniemen Taavetti avusti aitan rakentamisessa ja pihap iiriä täydennettiin myöhemmin ti ilistä rakennetul la navetalla ja ladolla. i\'avetan muurasi Kohvakka ja puutyöt teki Eevett Liimata isen kirvcsm iesporukka. Ladon raken sivat aina avu liaat naapurit Arvi Auvinen ja Matti Pulkkinen. Vuonna 1956 jaettiin Varpaniemen tila kahteen osaan . t:: rilliset tilat sov ittiin siten , ett ~i Ve hkamäki tuli Aadi-sedällc ja Mäkri:imäki isäl le. Isä oli paljon mukana Anttolan kunnan luottamustehtävissä. Kunnanhallituksen puhee~johtajana hän toimi pa rinkymmenen vuoden ajan aina 1960-luvulle saakka. Isii ei kuulunut mihinkään puolueeseen ja ehkii osaksi siitä syystä hän nautti ehdotonta luottamusta kaiki lta tahoilta. Aikaa isä joutui käyttämään luottamustehtäviin paljon. Tilan työt piti myös hoitaa. Teitä piti tehdä ja lisää peltoalaa raivata. Koti töissä äiti joutui luji lle. Hämmästyttävän paljon hennosta varresta löytyi sitkeyttä ja voimaa, emmekä me ko lme poikaa aina olleet mitään helposti kasvatettavia. Sekä isän että äidin kasvatusperiaatteissa painottuivai ahkeruus, velvoll isuudentuntoja rehellisyys. Aidille ei juuri aikaa jäänyt mieluisten harrastusten pariin . Siksipä olikin ilahduttavaa, että hän eläkepäivinään pääsi nauttimaan hänelle rakkaasta kudontatyöstä Anttolan kirkonkylän vanhalla kansakoulul la. Isän mielui siin harrastuksiin kuului kansanperinteen tallentamincn , sen jälkeen kun hän oli jättänyt kunnan luottamustehtävät. Lukuisat olivat ne kirjoitukset. jotka hän lähetti Kansallismuseon käyttöön. Meidän poikien urheiluharrastus sai alkunsa 1940-luvun lopulla. Sen e hdoton sytyttäjä oli Anuo lan su uri poika, Hämytsaaren isäntä Eero Kolehmainen. Hänen ensimmäinen suurkilpailuvoittonsa Pu ijon 50 km:!Hi v. 1947 sekii muut menestykset tek ivät meihin poikasiin lähtemättömän va ikutuksen. Saimaan hiihdot veti kansaa Patalahtcen. Eeron ja muiden anttola laisten hiihtäjien menestystä seurattiin. Eeron olympia hopeamitali Oslon 50 km:ll ä v. 1952 oli ikimuistettava. Kaikki ne ajat, jotka talon töilHi ja koululta liikenivät, urheiltiin. Urheilukenttänä toimi aluksi piha. Myöhemmin rakennettiin suorituspaikat omin avuin Kaurahcujuun. Sulo-sedän meil le lahjoittama jalkapallo oli

Nuorisoa y hdessä upeaa maisemaa ihailernassa.

oikea aarre. Kyytiä pallolle anto ivat vclj ieni Sepon ja Veikon sekä itseni lisäksi serkkupojat Ma rtti ja Arvi. Pikirihmalla kursittuna pallo kesti käsitte lyämme vuosia ja nahan kuluttua ohuemmaksi käytimme sitä vie lä lentopallona. Tiusasen Tanen lahjoittamalla 4 kg:n kuulalla kymmenoteltiin ja talvella pidettiin kilpailuja omalla ladulla lähes joka sunnuntai. Samanlainen urheilui nnostus tuntui vallanneen koko pitäjän. Ki lpailuissa käytiin naapurikylissä .Hauhal assa. Saukonsalossa ja Kokkosenlahdella. Kentät olivat luonnonkenttiä. Sell ainen oli Pitkälahdellakin Viljam Venäl äisen maalla. Kirkonkylän urheilukentän va lmistuminen v. 1954 lisäsi innostusta. Yleisurheilukilpailuja p idettiin viikoittain. Seuraottelut yleisurheilussa käynnistyivät Ri stiinan Urhei lijoita ja Puumalan Viriä vastaan . Pesäpalloharrastus e lpyi. Ottelu ukkomiehet-poikamiehet ol i kesän odotettu tapahtuma. Kävin koulua Mikkelissä ja asuin myös siellä. Omat harrastukseni suuntautuivat viikonloppuisin paljolti kirkonkylään. Partio ol i urheilun li säksi yksi näistä toiminnoista. Kotona asuneet veljeni Seppo ja Veikko ovat oma lta osaltaan korostaneet sitä merkitystä, mikä heidän nuoru udessaan ol i pitkälahtelaisten nuorten yhteisissä kokoonturn isissa. Raittiusseura, nuorisoseura ja maaseudun nuoret ovat antaneet omien yhdistystensä puitteissa heille mahdollisuuden yhteisiin kokoonh1misiin ja henkisten voimavarojen kasvattamiseen.

MAIRE TURUNEl\ (O.S. KILKKI)

Oratinniemen ja Aninkaanrannan asutus Perimätiedon mukaan Oratinniemen ensimmäinen asumus olisi ollut Seilanmäeltä si irretty savutupa. Kirkonkitja kertoo . että Otto Viljam Kilkki muutti .luvatta ja vihittiin av ioliittoon 1874 Heta Myyryläisen kanssa. Jkiätyään leskeksi hän solmi to isen avioliiton Miina Pohjalctisen kanssa. Kaikkiaan heille syntyi kymmenen lasta, joista kCJhdcksan vmttui aikuisikää n. Otto Kilkin tiedelliin t<.1iminccn myös kirkon iskintänki. lläncn jälkeensä pojista vanhin Mikko jäi talon pitoa jatkamaan j a naimattomat sisaret Emma ja Riikka jäi vätmyös ajan tavan mukaan kotitilal!een. Mikon avioiduttua Selma Pöntisen kanssa heille syntyi kuusi lasta, joista nuorin poika .Yiauno hoitaa edelleen tilaa vaimonsa Eilan o.s. i\ holainen kanssa. II ei llä on kaksi lasta. Marja-Leena ja Kari. Karjaa ei tilalla enää ole, vain metsää vi ljellään. Tämän luonnonkauniin niemen kupeessa ovat asuneet j a om i~taneet mökin Alina ja Yrjö Pohjalainen, joka tunnettiin kaivon paikan katsojana ja pumppumestarina. '\'ykyisin paikan omi staa heidän kasvattipoikansa Martti Ta likka. Viereisen lahden poukamaan rakensi Juho Puhakka. vaimonsa Hildan kanssa oman tupansa. Juho oli parrunveistäjä ja lotjanrakentaja. Mo lem mis paikoissa hmjoitettiin yhden lehmän katjataloutta, ajantavan mukaCJn. Juhanpo ika Sulo Puhakka perheineen om istaa paikan edelleen. Kotkatsaaren niemeen rakennetussa mökissä asuivat Albin Teitlinen ja vaimonsa Manta . joka oli Mikko Kilkin si~ar. Manta tunnettiin laajalti erinomaisena pitojen laittaj<ma. Myöhemmin paikka on ollut kesäasuntona. 1\ykyisin paikan omistavat Matti ja Kaari na Väänänen o.s. Kilkki. Aninkaanrannan as ukkaista kaikki ovat harjoiuaneet pienimuotoista maaja ka~jatalo ut ta. Näistä Kalle ja Toini Pohjalainen oli,·at lis~iksi erikoistuneet kasvihuone- ja vihannesviljelyyn ja kävivät torikauppaa Mikkelissä. li eidän jälkeensä tilaa ei ole orni::;tajien taho lta viljelty. Sitä asuu tytär Irja Pohjolainen , hän en sisarensa Ritva asuu Mikkelissä. Rahinicmeä i\lviina-vaimonsa kanssa asunut Hjalmar Pulkk inen tunnettiin tervahöyryn kapteenina. kuljettaen puutavara lasteja aina Viipuria myö ten. Maataloutta heidä n jä lkeensä jatkoivat heidän poikansa TaaYi, vaimonsa Sannan. o.s. Siiskonen 1-.anssa. Sanna asuu edelleen tilalla poikansa Joukon kanssa. Hek in ovat äskertäin luopuneet karjanp idosta. Hilda j a Vi lj am Väätämöisen, joka myö::; oli lotjamiehenä elantoaperheel leen tienannut. paikka on kesäasuntona. Sen omistaa tytär Ttja Sa lo perheineen. Lemetin ti lan omistaj ien Vihtori j a Mari !\oposen kuoltua lapsettomina tila siirtyi 1950- luvulla asutuskäyttöön. Siihen muutti Juval ta Oskari Paavilainen per70

heineen. Hänen pojistaan \1atti j a Martti (vaimonsa Saaran kanssa) om istavat j a asuvat ti Jaa. mutta eivät enää viljele sitä. Samo in Juvalta muuttanut Nestori Turunen sai l.emetin tilasta kauniin ranta-alueen ja rakensi siihen perheineen asu muksensa. Myös täällä on harjoitettu pienimuoto ista maataloutta j a mansikan vi lj elyä. Paikalla asuu edelleen Mauno Turunen j a vaimo Maire, o.s. Kilkki. Lamnastin- ja kahden Rauanlammen välisellä kannaksella sijaitseva Saitun ti la on pu hekielessä saanut nimen Soittu. Tila on alunperin Harappalan tilasta lohkollu . kuten Oratinniemi. Talon aikaisempia omistajia tiedetään olleen: Ollikainen, Vihtori Noponen ja Adam Piekäinen. j o lta Kalle ja Hilma Siiskonen ostivat sen v. 1935. lieidän poikansa Aimo omistaa tilan edelleen ja kasvaltaa lihakarjaa . Lammen taustalla olevassa "Sickcrin'' mökissii ovat asuneet Matti ja hänen poikansa Viljam Karppinen j a vaimo Hilda. Sittemmin paikan om isti Reino Ollikainen . Nykyisin paikan omistaa Raake l Nousiainen.

LampinäAymä Pitkä/ahde/ra.

Perinneruoka Tab,en varalle Savo lainen ruoka on kaulla aikojen perustunut rui~lei pHiin. kalaan. sian lihaan, perunaan ja nauriiseen. Ruokatalous on pohjautunut ornavaraisuuteen, vain suola ja luli tikul ~)n ostctlu. \ •1austeena on oilur rasva. joka on irrotlanut makua ineet ruo ka-ai neista . Ruokaa varasloitiin aittoi hin ja ke llare ihin talon koon. vaurauden ja \äcn mukaan. Jo keväällä alkoi kalojen. \·oin ja piimän tai kokke lin varasto inti. Syksyllii po imitt iin puolukh:aa saaveittain vara~ won. Myös muslikkaa sä ilörtiin, murta puolukka oli tärkein. Lihaa suolattii n koko talven varalle heti :;yyskylmicn tultua. jol loin tcurasrukset olivat. Kaikki eWimcn ruhon os<ll käytetti in tarkoin ja lopusta. mikä ei ravinnoksi kelvannut, ke itetti in saippuaa . Suolakalaksi kiivivät: lahna. sä rki. muikku . ha uki ja siika. Kapaka!aksi kuivall iin hau kea j a ah n~ n ia j a joskus myös särkiä. Kapakalapai sti ja -ke itto ol ivat hyv in tava lli sia talviruo kia. Ruokavar~:~stoja pyrittiin kiiyltämään tietyn kalenterin mukaan, niiin varmistelliin , ~ Lt ä :särvintä riitti ympäri vuoden. :'\iinpki sanoniinkin: '' Paavalina piti karj an rehun olla puoli:;sa ja isiinnkin kok)Jnia.'· Lähes kaikkialla tehtiin samantyyppisiä ruokia tictyiksi merkkipäiviksi: " Pyy Pirkkona. kana Kai sana, koppelo köyrinä. apposet advcntlina. lohko loppiaisna, pässi npotka Paaval ina, siankynttä kynttcl inä, lapa luura laskia isena."' Samoin ruokataloustyöt pyritt iin suorirta maa n tiettyjen pi.ii vien m ukaan. " V1ikkeliltä akar sisäl le j a nauriit kuoppaan." Siinäpii talve n portti . .\tlikkc 1isunnumai ja köyri nl ivatkin syyspuolen merkilläv irnpiä pyhiä. :'\iitä juhlistettii n tuoreest~:~ lihasta ke itety ll ä sopal la. Mikkellksi teurastettiin yleensii lammasvuona ja siitä keitettiin lammaskaali, johon lampaan suo lista tehti in myvyiksi jauhomakkaroita. K~:~a link'h ticn päällä paistctriin nhrarieskoja j a j älkiru uaksi, jo sitä yleensä oli, ta rj otti in puolukkavdliä, jonka makeus saat iin ru isjauhoja imellyttäen. Jos make utta e i ol lut tarpeeksi . ta ~jotti in lisänä sokerilla mausteitua maitoa, nä in säästetti in sokeria. Nauris on ollut tiirkein ja kauimmin viljelty kasvi s kask ivilje lyn aikana. Savoluisct t <.~is ivat nauriin kii~it telyn ja sitä syötiin ~:~ina jouluu n saakka päivittäin. Naurishaudikkaita t~ujottiin jopa vicraalk h~ti. kun hän wli kylään. "\"iitä keitdtiin suuri vasullinen ja syötiin kyl mänä apposten kanssa tai sellaisenaan. Myös uuni ssa arinalla tai tuhkassa ne kypsyivät maukkaibi ns. paisrikkaiksi . N au riist~:~ valmistettiin muhcnnosta, laatikoita, puuroa, velliä, kukkoja ja paistia .Yhdessä sianlihan kanssa . Herku llista se oli jiiltcttynä sell aisenaan. Savolainen teki kukon, vaiHei täytteeksi olisi ollut m uuta kuin suolaa ja lunta. Kalakukko muikuista. ahvenista. matccsta tai muista ka loisra o li suurinta herkkua ja pyyntiaikaan lähes päivittäistä ruokaa. Kukko

syntyi myös Jantusta. perunasta. nauriista. pelki:istä lihasta. ryyneistä tai mm:i oista , e::;im. mustikoisla rh. rättii nä. Yksi nkertaistettu kukkomal li oli pala- 1. kuppikukko. Se tehtiin pikkukalo ista tai ka lanpäistä ja :;ia nlihasta j ~:~ vuo ralli in joko taik inal la tai papcrikanne lla. Pawk ukkoa syöti in perunoiden kera ja kyl mänä leivän piiiillii vuin h1rv ikk~cna.

Leipää leivottiin joka viikko Leivinuuni Himpesi p~iiv i tt~iin ja :;i cilii kypsyi iltasrunka maukkaabi j a mehukkaabi . Uuniruuat ovatk in tyypi ll isiä savolaisia herkkuja. Fri l ais~t laatikot ja lämmirökset sekii ns. kastikupit (paisti kuppi). joissa leipäpa laa kastett iin olivat iltasruokaa . .Joskus paistett iin mak k~:~roita . j oko ryyn i- tai v~ rim akk a ro it a herkuksi. \ ·e syöti in :;dlai:;cnaan tai pienen vo inokarcen kanssa. ~a kkl:lroita vakltiin \1artt ina ja säilytettiin aitassa jäätyncinii kL·viiäs~cn. jo:s riitti . Lehmät lypsiviil vain kevätkesä llä ja kesä!Hi. joku saaloi lypsäii jouluun saakka. Maito kuoriniin Jll kerma kirnultiin voiksi. joka ~ä i löttiin puukorvoihin talveksi tai osa myyti in. Voi oli yleensä melko suolaista. jopa niin suo laista ... crtci sitä raaskinut omalla puukolla otlaa." Kurri pii mitelt iin kokkeliksi ja sitii ~yö tiin ruisleivän ke ra. Kirn upi imlili säi lötti in myi.is koko kesän aj an. Sen happamuutta t~:~s~:~t ti i n lisiiämä llä sen jouk koon veträ ja myös kokke lia, jolloin sitii kutsutti in kokkel ipiimäksi. Ruiskipä kuului joka aterialle p sitki leivottiin joka vii kko suuri saavillinen . Lei pä~i s~iilytcttiin jopa pari viikkoa aitassa wi vi lj al~:~ari ssa ennenkuin sitä tarjottiin . Näin kat:>otti in leivån riitt ii v~in paremmin. Erilaisia rieskoj a tehtiin myös sckii sd:akipiä.

(Edell äoleva Perinneruoka-artikkeli pohjautuu kotitalousopettaja Rai.ia Hclis1ön csitelmään Suomen Kansanvalistusseuran pcrinncseminaat·issa Pieksämäellä. Artikkelin kuvaamat pcl'inne ruoat ja niiden valmistustavat ovat tuttuja myös Anttola n Pitkälahden kylästä)

Vesistöjä j a kylien rajoj a sovitellcn saatiin nykyiset seurojen raj at. Vajaan vuosikymmenen aikana Annolan miehet sai koko pitiijän kattavan metsästysseuratoiminnan käyntiin. Vuonna 1962 tuli voimaan uu$i laki riistanhoitoy hdistyksistä. Se antoi mahdolli suuden uusien yhdistysten perustamisell e ja toiminnan j ärjestämiseksi myös alueell isesti pienissäkin p uitteissa . Elokuussa 1962 oli tämän "kolmen koplan", Ri sti ina n. AnttolCJn jCJ l'vlikkelin ri istanho itoyhdis tyksen kokous Mikkelissä. Siellä oli 54 Anttolan edustajaa. Yksimie lisesti he päättivät erota entisestä suury hdistyksestä j a perustaa oman yhdistyksen. Näin o li metsästysasioista päättiimineo Anttolanmicsten käsissä . Valittiin ensi mmäinen j ohtokunta: Puheenj ohtaj aksi Pekka Pirskanen varapuheenj ohtajaksi Osmo Montonen Vi isikymmenluvulla tapahtui Anuolan metsästysoloisjäsenet Eino Niss inen toim.siht. ·• Toivo Myyryläinen sa j a tavoissa ratkaiseva muutos. Oravan ja kanalintuvarajäsenet Armas Mantonen j en metsästys menetti merkityksensä. Piisamin ja KeKalevi Eerikäinen tun raurapyyntiä harrastettiin. Ehkä ahkerin oli YliveRiistanhoitoyhdistys alkoi käynnistää omaa toimi ndellä Albin Tiusanen , jonka yhden ta lven saa lis oli 16 taansa. S iinäpä olikin sarkaa kynnettäväksi, kun kaikkettua. Joka kylältä löy tyi taitaj ia. Armas Mantonen ki piti alkaa alusta. Hirvimiehiä o li syntynyt kuin siesaaristossa. Veikko Penttinen Hauhalasta, Eemil Korni ä sateella. Hirvipassiin ei ole asiaa, j os ei ole suorihonen ja Arvi Kontio Nurholasta, Sulo Parkkinen Ruotettu vaadittavaa koetta. Yhdistyksellä ei ollut ampukolasta, Pentti Vesalainen ja Veikko Kontinen nykyimarataa. Ammunmmvalvojana oli Pekka Pirskanen. Yhsen Pitkälahden erämiesten alueelta j a monia muita. distyksen täytyi al uksi turvautUa Siekkilän ampumaAnttola ku ului Mikkelin, Ristiinan j a Anttolan Riisrataa n j a Mikkelistä ti lata valvojat . Olipa se aika hmJtanhoitoyhdistykseen. Vuonna 1954 Pekka Pirskanen kalaa aluks i. Omaa rataa aletti in puuhata ja kouluttaa val itti in yhdistyksen j ohtokuntaan. Seuraavana vuon ammunnan valvojia. 1964 yhdistys sai erikoisluvan suona yhdistys järjesti erämiesillan Koivulassa. Siellä esi rittaa koe seisovaan hirvikuvioon 100 m matkalta. Koetelmöi mm. lleikki Suomus. Hän tiihdensi sitä, kuinka paikkana oli soramonttu Vuorijärven rannalla. 1965 saatärkeää on saadajärjestys metsästykseen. Seuratoiminta ti in suorittaa nämä erikoisluvalla myönnetyt kokeet. luo parhaat p uitteet. että kaikki tCJpahtuu lakien ja asetusten mukaisesti . Näin oli ajatus saatu itämään. Vasta Kuntel vuokrasi ampumarata-a lueen Käärmeha1j usta 25 vuodeksi nimell isestä vuokrasta . TCJ lkootöinä valmispysyväksi muodostunut hirvikanta antoi lopul lisen sysäyksen järjestäytymise lle Anttolassa. tui 1966 poiltomoottorilla toimiva CJmpumarata. Nyt alkoi toiminta jo pyöriä kitisemättä. Pekka Pirskanen perusti hirviseurueen Hauhalaan 1960 ja sai hirven kaatolu vat. Vuonna 196 1 muutamat Jo vuonna 1964 Anrtolan riistanhoitoyhdistys järMikkelin erämiehet vuokrasivat Kääriäiän kylän maat j esti metsästäjätutkintoja, vaikka se oli silloin vapaahirvimaikseen. Nyt herkittiin j oka kylällä. Alko i seuroehtoista. Si tä pyöritetti in lähes talkootyönä. Vain tarvikkeisiin käytettiin rahaa . Toimihenk ilöiden pa lkat jen ja seumeiden perustaminen. Aluksi ol i kaavailtu vahvistcuiin vuos ikokouksessa "entisen suurui seksi'', koko pitäjän k äs i ttävä ~i metsästysscuraa. vaan se ajaei markkaakaan . Anttolan kunnan myytyä Käärmehartus e i saanut kannatusta. T\urho lan j a HuttuJan kylän jun alueen Keuhkovammaliitolle. j ouduttiin ampumamiehet perusti 1962 Anttolan ensimmäisen metsästysrata purkamaan. Alkoi taas ampujien hankaluudet. Risseuran Etelä-Anttolan erä ry:n . .loka kylällä alkoi omCJn tiinassa ja \-f ikke li ss~i Kyrönpellossa o li toimivat amreviirin valtaus. Aluksi se oli :::ummittaista: maita vuokpumaradat. N iissä oli käytävä harjoittelemassa. mikäli rattiin väl ittämätt~i alueen sopivuudesta rajoj ensa puolesta . vuoroja sa i. Kunta osoitti uuden ampumarada n pa ikan Sepänmäen maastosta. Periksi ei annettu, käytiin taas Pitkälahdelle Eino \' issisen hi rvi seu rue perustetti in 196 3, josta muodostui Pitkälahden erämiehet ry 1966. , rakentamaan rataa . :-.;yt oli pulma saada rakennuslupa . Sitkeän paperisodan jälkeen lupa saatiin. SyksyWi 1977 Veini Väisäsen seurue perustettiin 1963 . Siitä sai päästiin rakentaminen aloittamaan. Korvaukseksi pualkunsa 1968 perusteltu Länsi-Anttolan erä ry. Sulo retusta radasta kunta rakensi tien ampumarata-alueelle Parkkisen seurue pen.Lstettiin 1963 Ruokolaan. Tauno j a suoritti maansiirtotöitä. Rata päätettiin sähköistää. Tiusanen j a Eino Nissinen pemstivat oman seurueenYksistään liityntämaksu o li 30.000 markkaa. Joudutsa 1965 Yliveden ja Hi idenmaan alueelle . ;..Jämä seuti in käyttämään väl illä ve ksel ivetoakin . Yks ityisten ja rueet yhdistettiin 1968 ja ni istä syntyi Pohj ois-Anttolan erä ry. 1964 Jlauhalan seudun riistamiehet ry jatkoi Pekka yhteisöjen lCJhjoitusten avulla ja talkootyöllii vietiin hanketta eteenpäin. Pirskasen hirviseuruee n perillisenä. Erkki Rantalaisen Runsaan hirvikannan alueet. Hauhala ja Saari sto, 1964 perustama seurue sa i seuramuodon J969 Saaristo-Anttolan erä ry:n nimellä . ampuivat toistakymmentä hirveä huutokaupattavaksi

Metsästysseurat

hank keen raho ittamiseen. S anotaan. että metsämies o n ''kateellinen", vaa n j akaap e~ se saal ii:;taan. k un asia on o ikea. Näin yhteis in ponnist uksin saati in rata kä yttökuntoon . Ko itti v ihdoin päivä 25.6. 1978, j o lloin rata avatti in. Sähkö istetty erinomainen a mpumarata palvelee oman väen lisäksi myös lähipitäj ien miehiä ja naiS i a.

Vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa on toiminta kitkatta pyörimäiin. Riistanhoitopiirin tuki on ollur m e rkitt ävä toiminnan käyn nistämisessä. Myös Etelä-Savon piiriitä on saaru tu nnustus erinomaisesta toim innasta. A lussa o li ammunnanvalvoj ia yksi ainoa. 1 9~8 ni itä o li 27 valvoj a ko rt in o maavia j a 22 valan tehnyttä riistan vartijaa. Riistanhoitoyhdistyksen puheenj ohtajana vuoden poikkeusta luk uunottamatta on ollut Pe kka P irskanen alusta aina 1989 ma aliskuuhun, jolloin hän o masta pyynnöstään eros i. lläncn panoksensa vetäj ä nä on ollut merkittävä, " vaarin päivät" anse~ittu ja. Anttolan kunnan päättäjille kuuluu myös kiitos myönteisestä suhtautumisesta metsästäj ien harrastuksiin. Saaristossa toimi Erkki R antalaisen 1964 perustama hirviseurue vuoreen 1969. se~atu

Tietoja riistanhoifoyhdisryksen toiminnasra antoi Pekka Pirskanen.

Jälj ennös Saaristo-Anttolan erän perustavan kokouksen pöytäkirjasta. Saar isto-/\ntrolan erän perustava koko us pidettiin Armas j a Adi \i(ontosella 27.3 . 1969. Läsnä 13 osanottaj aa. Kokouksen puheenjohtaj akas i valittiin Erkki Rantalainen ja s ihteeriksi Viljo Pesonen . 1§ Pöytä kirjan tarkastaj iksi Pertt i Pylkkiinen ja Martti Pesoncn.

2 Päätetti in perustaa mctsästysse ura, jonka nimeksi tuli Saa risto-Anttolan erä.

3~ Luetti in sminnöt ja luettiin seure~ e~vaa. Seuran johtokuntaan valitaan 7 jäsentä. Seuran kokouksista päätettiin ilmoittaa puhelimitse. Muuten säännöt hyvä ksyttiin sellai senaan .

4§ Valittiinjohtokuntaa n seuraavat: A1mas Mantonen, Erkki Ran te~ l a i ne n , Martti Pesonen, Vilj o Pesonen, Viljo Huttune n, Risto Rantalainenja Arto Mo nto nen.

5§ Liittymismaksuksi seuraan 10 m k. jäsenmaksuksi 2 mk.

6§ Kokous ka tsottiin p~iiittynecbi . Antto lassa 27 .3. 1969 Viljo Pesonen, s ihteeri Pöytäkirj a tarkastettu ja hyväksytty. ~v1a rtt i Pesone n Pertti Pylk käne n. Seuran e nsimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Erkki Ranta la ine n, varapuheenjoh taj aks i Viljo Huttunen, sihteeri -rahastonhoitajaksi Viljo Pi.:soncn . .Johtokunta päätti avatä tilin osuuskassaan.

Kilpailutoimikuntaan valittiin Vi ljo Huttun~n. Ri sto Rantalainen. tv1atti Pesonen. A m 1as Mo monen ja \ 1artti Pesonen . Pe rustetti in ri istan hoitotoimikunta, johon valittiin Pe r tti Hämä läinen, Arto Ylonto nen . Erk ki Hyvönen, Erkki Rantalainen j a Pe rtti Pylkkänen. Seuran 13 perustavaa jäsentä alkoi pyörittää seuran toimintaa. Erk ki Rantalaisen hirviseurue o li tehnyt riistanhoitotyö tä tehden riistapeltoja maas toon ja Jiinistcn talviruo kintaa haapoja kaatamall a. Seuralle maata vuokraam aan va littiin Hirvensal on a l uee lte~ :Y1artti Pe:;onen, Saukonsalosta Matti Pesonen, Keljunniemestä Risto Rantalainen, Piekälänsaaresta Paajala Pertti Pylkkänen j a Petäjänsaa resta, Varpusaaresta Pertti Hämä läinen . Vuodelle 1970 hyv~i ksy tti in to imintasuunnitelma. Päätettiin tehdä riistapeltoja sekä suorittaa riistan hoitoa ed istäviä te htäviä. Jä1jcstetää n a m pumahiihtokilpailut 3.4.1 970 seurojen välisenä kil pailuna. Osanottomaksu 5 mk . A mmunnanvalvojakursseilk lähetettiin 3 miestä. Pidettiin kesän aikana a mpumakilpailut hirviradalla. ~ä in seuran toiminta käynnistettiin.

Seuran tulot ensimmäisenä toimintavuotena. Tulot: Y1cnot:

Jäsenma ksut 85 Osanotto m aks ut Palkinnot 120 Sekalaiset men ot Tilivuoden voitto

150

235

100

220 15 mk.

Pie ne t olivat tulot ja menot se uralla. Vuonna 1970 suoritettiin hirven laskenta vielä maastotyönä. Laskij o ik~ i va littiin Pertti Pylkkänen, Pickälän saari, Arto \tl o ntonen j ä Risto Rantalainen Saukonsalo, Onni hyvönen Keljunnicmi. \fartti Pesonen Jlir vensalo ja Pertti Hä1näläinen Petäj änsaa ri. Vuo nna 1970 päätetti in jiirjcstää a mpumajuoks ukilpailu 23 .8. Saukonsalossa Ru pakon maastossa. K i lpe~ il ua suunniteltiin 3-miehisin j oukk ue in se urojen väliseksi kil pa iluksi. Anttolan toisista seuroista ei löytynyt miehe n va stusta. Juoksu käytiin seuran jäsenten kesken hi kise nä , kovana "Kamattovuorcn juoksuna". Kilpailu jatk ui vuosia. Jo ensimmäisenki toimintavuo tena rajoitettiin seuran a lueella kanalintujen ja jäniste n metsästystä asettamalla saal is kiintiöt seuran jäseni lle. Varpusaari päätelti in rauhoittaa pienriistan metsästykseltä. Pienpetojen metsästystä tehostetti in määräämä!Hi hyvityspisteitä. Ketun. supin ja vill imin kin kan nan kurissa pitäm iseks i päätettiin järjestää seura n j äsenille kilpailu seuraavin säännöin. Ammutun eläimen pisteet jaetaan pyyntiin osallistuneiden keske n. Pi steitä kettu 5. mäyrä 2, sup i 2. villiminkki 1 pistettä. Kolme kertaa kilpailun voittanut saa kiertopalkinnon omakseen. 1970 ensimm ä i sess~i hirvikokouksessa p~i ätettiin : Kaikilla seuran jäsenillä on oikeus o:;a llistua hirvijahtiin. 'v1aan omistajilla on oikeus osa llistua hirvijah tiin i lman seuranjäsenyyttä maksama lla ja hdista koituvat maksut . Hirven rne tsästyksestä päätetti in seuraavasti: Hirven päii kuu luu am pujallc, samoin talja , e lle i o le aikaisemmin hirveä a mpunut. .Ios on aikaisemmin saanut taljan arvota an talja taljartomi~n kesken. Joka ei osallistu yhtään kertaa jahtiin, putoaa pois lihan j aosta. Tätä käytäntöä on noudatettu koko seuran toiminnan ajan.

Kilpailutoiminta oli seuran toiminnassa näyltäväii alusta asri. Vuonna 1972 Jiir:jt:sH:ttiin yleiset hirvenhiihtokilpailur. Seura Järjesti Suur-Savon piirin useita katsastuskilpailuja hirvenhiihdossa. Seura järjesti Suur-Savon piirin hirvenhiihdon mestaruuskilpailut 19~0. Kilpailujen Uipiviemincn oli kova urakka seuralle. Pöytäkit]amerkintöjcn mukaan toimihenkilöt nimetriin saunanlämmittäjää ja makkaranpaistajaa myöten. \1yös seuran jäsL·net ovat saavuttaneet tuloksia hirviammunnoissa. Oman pitäjän mestaruukskn lisäksi Taavi Kontisella ja Matti Pesosella on näyttöä Suur-Savon piirin ja Suomen mestaruuskilpailuista. Jlvekset verouivat lammaskantaa Saukonsalossa ja .\1äntynicmeltä yhteensä l R kpl. Etelä-Juvan erii Otamon erämiesten kanssa yhreisluvilla verotettiin ilveskantaa viidellä. Nämä kaikki ammuttiin Saukonsalosta. Alussa oli seuran jäseniä 13. Vuonna 1988 oli st.·uran jäsenmäärä 31. Hirvipeijaiset on saaristossakin metsästäjien järjestämä syystapaus. Maanomistajia muistetaan arpomalla 5 hirvipaistia peiJaisjuhlassa. Saaristo on runsaasti osallistunut riistanhoitoyhdistyksen ampumaratahankkeeseen lahjoittaen 8 hirveä huutokaupattavaksi rakennusrahastoon. Etelä-Anttolan edi ry:n perustava kokous pidettiin !\urho lassa L uukon talossa 11.7 .1962. Kokouksen avasi Erkki Korhonen. Kokouksen puheenjohtajana toimi riistapäällikkö. Kurnmimt oli Olavi Lotti Suur-Savon riistanhoitopiirin johtokunnasta. Pekka Pirskanen oli koonnut hirviseurueen Hauhalaan. Seuran yleinen kokous pidettiin Tervahaudalla 29.7. l 963. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Erkki Korhonen Eino :'1-Jurhonen, toimi siht. Varapuheenjohtaja Heimo Syrjäläinen Jäsenet Heikki Pesonen Viljo Pettinen Kokouksessa liittyi seuran j~iseneksi 19 :'\ urholan ja Huttulan kylän miestä. Ensimmiiisenä toimintavuotena seura vuokrasi metsästysmaita noin 3500 hehtaarin yhtenäisen alueen. Ampumaurheilu tuli seuran toimintaan alusta mukaan. Riistanhoitoyhdistyksen hankkima kiekkoheitin asennettiin Kalauoman-kan-kaan niemen aukkoon. Siitå virisi innostus ampumaurhci 1uun Anttolassa. Siitä ajasta, jolloin "Vanhantuvan Jussi'' Albin Piispa ja kymmenkunta mets~istäjiiä viriltcli rautoja. ansoja, loukkuja ym. muita ansoja Anttolan metsiin. on kulunut vuosisata. Heilh: se oli tarpeellinen ansioiden lisä. Vuosisadan jälkikymmeninä on /\nttolan mersäsräjät tehneet mittavan työn metsästysscurojcnsa ja oman riistanhoitoyhdi sty ksenä parissa. Vuosi kymmenessä, 1960-70 on asiat hoidettu mallikelpoisccn kuntoon. Kuudessa seurassa on jäseniä 2~4. On sanomattakin selvä~i, että ilman mitään sääntclyä tämäjoukko nykyaikaisin asein tekisi lopun riisrakannoista. Jo kerran kadonnut. hirvikanta on vakaa. Metsokukko soi Annolan metsissä. .\1clsokanra on elinkelpoinen. Samoin muut kotoiset lajit. pyyt, teeret ja jänikser on säilytetty kannaltaan vahvoina. Uudet tulokkaat villiminkki ja supikoira keståii "saalistamisenkin''.

Kyllä erämiehillä puuhaa riittää harrastuksensa parissa. Riisranhoitoa eri muodoissaan ja riistan laskentaa. josta tiedot toimitetaan riistantutkimuslaitoksellc. Ampumaurheilua kesä!Hi ja talvella hirvenhiihtoa ym. Kun Anttolan miehet ottivat 1962vastuun metsästysoloista omiin käsiinsä. he ovat myös vastuunsa tunteneet. On luotu puitteet harrastukselle, joka antaa oman lisänsä kylien diivänä säilymiseen. l.ähdcttäe~sä uudelle vuosituhannelle on kotoisten riistalajien säilyminen taattu. Tulevilla eränaisilla ja -miehillä on mahdollisuus liikkua eräpoluilla harrastuksensa parissa ja kirjoittaa oma lukunsa perinnekirjaan.

VEIKKO KORHONEN

Petoeläimet KARHL; Karhuista ei ole luotettavia havaintoja vuosisadan aikana, ennen vuotra 19RO. Siirä Hilltien on karhusta ollut ympärivuorisia havaintoja Anttolassa. Myös tänii talvena 1987-1988 karhu nukkuu talviuntaan Annolan alueella. sillä olen käynyt pesän tarkistamassa. (Se pidetään salassa). Toivon, ertä karhu pysyy (mar:jakarhuna).

Pekka Pirskanen ILVES Pysyvä ilveskanta levisi idästii päin AnuoJaan 1980 luvulla. Tälläkin hetkellä Anttolassa on viiden-kahdeksan yksilön kanta. Ilveksiä on erikoisluvalla muutama ammuttu Suukonsalosta (yhteisluvalla Juvan erämiesten kanssa). Pekka f>irskanen

KETTU Kettu on kuulunut aina Anttolan luontoon. NÄÄTÄ Näiitäii oli 1920-luvullc, mutta se puurtui lähes kokonaan aina 1950-luvullc asti. Viisikymmenluvun lopulla se alkoi yleistyä. Vuonna 1960 ensimmäisen näiidän Anttolassa ampui Pentti Vcsalainen.

VEIKKO

KORHO~ EN

Metsästäjien tarinoita

VEIKKO

KORHO~ El'\

Susitarinaa Anlto lassa on ollut pysyvä susikanta 1R60-90 -luvuil la. Niistä on tehty havai ntoja Saukon$alossa, eteliiiscssä ;\ nttolassa :Vtutusen kylässä ja N urho lassa. Montosen talO$$a oli a hoks~n puinti käynnissä. Siat o livat irrallaan ja ne keräsiv~it riihen edestä rippuneita jyviä. Susi hyökkäsi si an kimppuun. Puintimiehet saivat muki loitua suden hengiltä. Armas 1Hontonen . Susi lauma oli hyökännyt hevosten kimppuun. jotka olivat kesälait umella metsässii. l!iskias Smolanderin varsa oli paennut Valkjärveen ja juuttunut hako.ien väliin, jossa sudet raate li sen hengiltii. Järvi on lähellä Rakokallion 1uonnonsuoje lua luettu . PaanJ Korhonen Lampaat oli viet y ete lärinteelle Pujo lan ky lässä kevätpii 1vcen lainnm:Jk . Lapset paimcn ~;ivat laumaa. Susi hyökkäs i ja vei lampaan mennessään. Mari Korhonen. Ville ja Edla Korhonen olivat lähtemässä ;..1ik.kcliin kirkkoo n hevosella. Kun alko ivat laskeutu a Luukon talosta talvitietä Pyöri ön lamme lle. tuli susilauma vastaan . Si ih~n päättyi kirkkomatka sillä kertaa . Viime hetkellä saatiin hevonen talliin turvaan. Kusti Korhonen Pel lervo Haikaraincn muistaa isoisänsä kotona Muta-

sen kylässä nähneensä susiverkon. Se ol i suden pyyn ti ä varren tehty. suurisi lmäincn vah va~ta langasta kudnttu. \1elalavan nieme llä sitii oli käytetty suden pyynti in . Se oli viritetty kapeaan kannakseen ja kylänväen voimin ahdistetti in susi ansaan . l'v1utta ajomies, joka osui kohdalle ei uskaltanut nuij ia sitä hengiltä. Kun toiset arkalaiset rnanai livat puolusrautui hän sanoen ''en minä sitä voinut lyödä , k un se oli ni in hci luvainen :· Kertoja ~i tiedä , miten suden loppuj en lopuksi kävi . Pellen·o Haikarainen. Viim~

vuosisadalla oli suuri menety~. jos sus i raateli ht·vosen, lampaan tai sian. Olihan hevonen ainoa pel totyökone ja kulkuneu vo. Lampaan viiloista saatiin ai ne k~i a sukkiin. lapasiin ja kankaisi in . Siasta saatiin ra vintoa lähes vuodeksi eteenpäin . Eipä ih me. että sutta vihatti in. Tarinat ovat vuosilta 1860-SO. Tämän vuosi sadan puolella ei o le havaintop pysyv ä~tä susikannasta.

Vuosisadan alusta aina 1920-luvul lc a::;ti Paavo Piispase n isä Al bin mctsästeli amm atikseen syyskuusta tammi-helm ikuuhun. Muun osan vuodesta hän teki tilapäisröitä. mitä sattui olemaan saatavissa. Hänen metsästysaluettaan o li i\nttolan pitäjä iräistä saaristoa lukuunottamatta. \~ikke l in suunnassa pyyntiretket ulottuivat kaupungin tuntumaan asti. Pyyntiri..'tki saattoi kestää pa rikin viikkoa. Hänellä ol i tuttuja taloja ja mökkejä, joissa hiin voi yöpyä. Alkusyksystä yöpymispaikkana oli usCa$ti heini:ilato. llänen pääasiallista saalisraan olivat kanalinnut. Asi..'ena häne!Hi oli suusta ladattava haulikko. Ansapyynti oli myös yleistä ja sallittua si ihen aikaan. \1yöhäissyksyllä, kun lehdet lähti puista, teeriii pyyd~ttiin kuvilta. Siinä oli toverina veli Augusti (Aakusti). Linnut myyti in lähimmälle ostajalle. Anttolassa ne to im itl!ttiin laivoihin. Laivamiehet maksoivat linnut käte isellä ja välitrivät Mi kkeliin ja Lappeenrantaan ravintoloihin ym. Myös kiertäviä linnu n ostajia oli, he noutivat sovituista paikoista saal iitja maksu oli aina käteinen. Kun perhe kasvoi ja vakituinen työpaikka löytyi sahalta. mct:\ä::>rys j~i i sunnunraiseksi lisäansioksi. /\ lbin Piispanen vei myös itse saa lii nsa Mik kelin ravin toloihin n1yytäväksi silloin, ku n pyynti tapahtui lähellä kaupun kia. 1920-luvun puolivälistä liihtien Piispasen Paavo ol i isänsä mukana m~tsäret killä. Linnun pyynti toi sievoisct sivuansiot onnistuessaan. Lintujen hinnat 1925-1935 pysyivät melko vakaina. Kukkometso 1R-2 3 mk, koppelo (kanametstl) 15-20 mk. teerikukko 10-20 mk, teerikana 8-1 0 mk , pyy 4-8 mk. Joskus kuvastus tuotti 5-6 teertä kerralla. Se tiesi rahassa jo 60-65 mk . Haulikon panos maksoi 50-60 p itsi..' ladaten. Vertailun vuoksi halon tekijän ansio: keskimiiärin mies reki 3-4 pm ; päivä::;sä ä 4-5 mk/rn-' eli 17,5- lH mk. "Kun s<Jhalla työt loppuivat, ol i maassa lama. Teimme kaikenla isia ti lapä isiä töitä." kertoo Paavo. \1uistan, miren ke rrankin oli mme uudispcl lolta ra ivaamassa oksia ja lehdeksiä, niitä hakattiin eläinten aluksiksi kasakaupalla. Siitä saimme pi:iivkipalkaksi 5-10 mk. \1eillä oli aina ase mukana. Kerran kun !Siinä räntäsateessa risuja hakattiin. isä kehotti. että meneppäs koettumaan onneas i metsä llä (va rmaan hänestä kävi säiiliksi. kun minä mi-irkänä rääsynä piit kin ri:;uja pölkyn päässä poik ki). \1inä lähdin mieiKnii metsään ja kuinka ollakaan kohta pyrähti pyy lenwon. Minä hiipimiiiin perästä ja onnistuin sen saamaan. Jatko in siitä vielä kicrrostani. taas o li onni pojan puole ll a. Suuri ukkometso lensi aivan arnpumahollille. Nyt minä asdin haulikon oksahaarukkaan tuelle. amm uin j a sain saaliin. Niin o li päiväpalk kio tuplaantunut 4-5 -kertaiseks i. Siltä päivältä jäi risunhakkuu siihen paikkaan. kun palasin rctkelHini. Se o li erikoista isäni metsästystavoissa. ettei hän ampunut itse metsoja kevätsoitimesta. ja ki elsi myöskin meitä poikia siitä, vaikka ::;e oli ylcistii siihen

aikaan. Viisas mies ei syönyt siementä, niin oli satoa korjattavaks i tuleva na syksynä. l\ä inä menneinä niukkoina aikoina ol i metsästykse ll ä merkitystä sivuansi ona. Kai kella on oma hintansa. niinku in Tervahaudan talon jäniksellä vuosisadan 1890-1 900 vaihteessa. Gol in oli ostanut talon Piilokon·en palstaan metsänhakkuuoikeuden. Hakkuuaikaa oli kolme vuotta. Hänen oli lupa ottaa kaikki puut, mitkä parrun mitat täyttää. Hakattuaan kaksi vuotta oli ostaja saa nut puuta tarpeekseen ja p~iätti lopettaa hakkuut. Joku firman herroista kävi syksylW mcts~illii hakku ualueell a ja ampui jiinikst:n. Isäntä l<lpasi miekkosen itse tcosta. Hiinpii vaati maksua luvatlom asta metsästyksestä ja herra maksoi. Herralta kävi käsky työn johtaji ll e: hakataan vielä yksi vuosi , ja hakkuuta jatkettiin. Ka ll e Parkkisen kertoman mukan jokainen parruksi kclpaava puu kaadcuiin tältä l 00 ha käsittävä itä Pii lokorvcn pa lstalla. Lienee jäniksellc hintaa tul lut sen aj an mittoj en ja hintojcnkin mukaan. '\yt on Piil okorvessa uudet puut ja rnetsästäjillä uudet tavat. Onpa jäniksiäkin Piilokorvessa jäljistä päätellen runsaasti. Vuonna 1927 päätin kansakouluni 13-vuotiaana kertoo Eino Nurhonen. Aloitin työe lämä n paimenpo ikana. Te htäviini kuului hakea ja viedä karja la itume lle. Ruok kia se myös kotona aamuin. illoin. Palkkaa sain 35 mk puol ivuosittain, ruoan, housut ja työsaappaat vuodessa. Syksyllä paimenmatkoillani näin li nnuna nsoja ja ni issä lintuja. Pyytäjä oli Otto Liimatainen. Taitava ansapyytäjä, joka harrasti myös kettujen myrkyllä pyyntiä. Hän opetti minulle miten rihmanen punotaan hevosen häntäjouhi:;ta. Talon hevosen hännäsW sain jouhet, ja niinpä aloin punoa ansoja. 1\tlyös vipurihmasen mallin sain Otto Liimataisen <msoista. Liskiksi lintuloukun teon opin h~i neltä. Ansapyynti tuotti minulle sievoiset lisäansiot. Paras yhden päivän saalis oli 6 teerti:i, 1 pyy ja urosmetso, joka rahassa tuotti yli puo len vuoden rahapalkkani. Jäniksen lankapyyntini aloitin talven tultua . Ensimmäisen jänislankani tein purkamalla heitteille j ~i tetyn katiskan sicloslangan. Sillä sain yhden jäniksen. Sen nahka myytiin ja rahoill a ostin oikeaa jänislankaa eli kuparilankaa, joka o li parasta siihen käyttöön. Rahat ri itti 20 langan valmistuk seen. Tätä ansapyyntiä harrastin si vuansiokseni aina 1930-luvun puo liväliin asti. l'v1 in ulla ei ollut omaa ampuma-asetta siihen aikaan.

Eino Nurhon en on vulmistcmut valokuvausta varten mallit käy ttämistään unsoista ja loukuisw tähän perinnekiljaan. Nämä ovat my äs yleiset /1ntwlassa käytetyt loulwtju ansut. Kahau eli kirnua on käy tetty vuosisadan ulussa linnun pyynnissä.

Lintuloukun lukot. Pyvnti1•älineet mlmisti Eino Nurhonen, Falokln'al on ottanut !vfatti Laitsaari.

Kukkom etso lintuloukussu.

Kaularihm asia.

Vipuriflmasen eli pennin viriiys.

Kaularihman en virireltyn채.

Lintu kaularihmasessa.

Linr11 vipurihmasessa. 77

Ni inpä tuumasta toimeen. Köydestä tehtiin lasso. Sitten alkoi kilpasoutu ja hirvi saatiinjärvestä kiinni. Eino Venäläinen oli airoissa, Lauri /\vel in perässä ja lassom iehenä Kauko Rasa. Hirvi saatiin järvessä hyvi n kiinni. Pyynti kävi kuin lei kite n niin kauan, ku n hirvi oli järvessä. Senkun hiukan ohjailtiin uittokeksillä rantaa kohti. Keluveneen ankkuri s idottiin järvellä köyden päähän. Kun hirven ja lat tapas i pohjaan, he itettiin a nkkuri j ärveen. Mutta sehän ei hirveä piHinytkään. Siinä kävi rutina, kun hirvi painui rantalepikkoon. Siellä ankkuri tarttui rantapuihin. Tähän asti kaikki kävi kuin rasvattu . Tässä rytäkässä hirvi kaatu i ja sotkeutui köysiin jaloistaan. yt j aettiin pyyntijoukko. Kauko Rasa läksi nimismieheltä neuvoa kysymä~in, m itä saaliille tehdii~in. Vanhat ansapyytäjät jäivät saalista vahtimaan. Katseltiin s iinä makaavaa hirveä, Avelin in Lassi sanoi: "Minä olen senverran hevosmies, e ttä siinä e t kyllä makaile". Lassi hätisti hirveä uittokeksil lä. Tosi o li Lassin sana , ei se hirvi piiskaa sie tänyt, vaan karkasi pystyyn kuin noiduttu. Rasan Kauko toi nimismiehen terveiset. Sitä saa pitää kytkettynä korkeintaan pari päivää, jos kansa haluaa käydä sitä katsomassa. Mutta s itä pitää vahtia, ettei se pääse itseään laukkaamaa n. Ja sitten se on päästettävä vapaaksi. Kansaa kävi ih mettä katsomassa. Joku ehdotti, viekää se Suopon navettaan, johon Eino Ve näläinen tokais i: "Siinähän se on, a lkakaa taluttaa". Taluttajaa e i löytynyt. Pyytäjät päättivät, etteivät he käy hirveä vahtimaan. N yt o ltiin j o pyyntiin op ittu . Köysi kytkettiin keluveneen vaijeriin, hirvi irti p uusta ja se ohjailtiin järveen takaisin, ka ulaköysi puukolla poikki ja hirvi oli vapaa. Täm~i pyynti päkittyi ilman selkäsaunaa. Vallesmanni o li kansanmies ja jä1:jesti tällaisen näyttelyn, eikä lukenut lakia pyk~ilien m ukaan. sillä rauhoitetun eläimen kytkeminen oli rangaistava teko.

Hirvet

Riistaa laukussa.

Hirven pyyntiä rihma ..,·ella 1950 Kerran piiskatut rihmaspyyt~jiit. Eino Ven~iläinen ja Lauri Avelin ja ko lmantena pyyntimiehenä tällä kertaa Kauko Rasa. \1iehet o livat tukkitöissä j a vierittivät t uk ke ja järveen. Käytössä oli keluvene, siinä tukkilaisten varusteet. sinkittyä köyttä ym. Työporukka oli Kojaveden rannoilla. Siinä huilatessa rannalla kaverukset huomasivat hirven uivan järvessä. Miehillä oli kai muistissa, ettfi rihmaspyynnistä tulee vain selkäsauna. Niinpä pyyntiin vaan. vaikka tiedossa oli, e ttä hirvi on rauhoitettu. Ylutta voisihan tuon ottaa kii n ni ja kysyä nimismichcltä, tarvitseeko Korkeasaareen täydennystä.

Vuosisadan a lussa o li Anttolassa pysyvä harva hirvikanta. Salametsästäj ät verortivat sitä eri puol illa pi täjää. Kirjoi1tajan isoisä Mikko Pulkkinen kertoi ampunecnsa vuosisadan vaihteessa kaksi hirveä Hiehojärven a lueel la. Nurholassa Kall e Parkkinen ja Eerikki Heikkinen harvensivat vähäistä kantaa. Paavo Korhonen ke11oo olleensa Heikkisellä ruokatunni lla . Lihaa oli pöydässä. Tupa oli o maa ja vierasta väkeä täynnä. Tupaan asteli pohj alais-syntyinen Heikki Kivimäki, joka sanoi: "Vieläkös sitä metsähärjän lihaa myyntiin riittää". Vastaappas siihen sitten ! Kalle Parkki sen kaato oli iha n laulun arvoinen. Joku tunte maton viisunikkari oli sepittänyt seuraavan värssyn :

Käveleppä kirkkotiellä kilometrii kolme neljä, vaikka vähän viidettäkin, sie/1 on talo Tanelin, jossa hirvi ke/listettiin. Pellervo Haikaraisen kertoman mukaan e ri puolil la pitäjää tehtiin salakaatoja. Viranomaiset eivät tarkoin lakia val voneet. Ruokolassa Taavetti Parkkinen joutui nimi smie he n kuuluste luun. " Kyllä m inä pel käsin , että kiinni jää n, mutta kun hän e i tutki nut lihati inua, ei o llut todisteita. Selv is in kuin koira veräjästä."

Kaikista huono-onnisin salakaataja oli Adam Piekäinen Y livedeltä. H änen kaatama nsa hirvi j äi lähelle tien laitaa, koska hän ei uskaltanut viedä saalista talteen päiväsai kaan. Kun hän pimeän aikaan lähti lihoj a noutamaan, o li s iiUi takaosa hävinnyt. Vaan meneppäs varasta vaatimaan edesvastuuseen. Juvan puolel la oli kaksi metsästäjää, jot ka j ahtasivat ammatiksee n hirviä Juvalta ja Antto lasta . Lumen ai kaan he jäljittiviit hirveä niin pitkältä, kunnes saivat sen. Nämä ammattilaiset ampuivat tie ttävästi viime isen hirven Kalle Inkisen maalta lJ uttulasta 20-Juvun tienoilla. Juvan ammattilaisten ja Antto lan amatööri en toimesta hirvikanta ol i saatu sukup uuttoon. Kesti aina vuoteen 1943, ennenkuin Anttolassa jäl leen porisi hirvipata. Silloin oli läpikulkumatkalla ol lut hirvi liukastuessaan murtanut se lkärankansa Sappulanselän jäällä. Eino Nurhonen ja Kalevi Ollikainen teurastivat sen j a lihat myytiin po liisin toimesta kirkon kylässä. Viisikymmenluvul la a lkoi hirven jälkiä ilmestyä. Pysyvä kanta alkoi muodostua Hauhalasta leviten läpi Anttolan. Kuusikymmenluvulla oli j o muodostunut pysyvä hirvikanta. Anttolan ensim mäinen luvallinen hirvi ammuttiin Hauhalassa 1960. Ampuja oli Osmo Mantonen. Pitkäla hdelta ensimmäi nen virallinen hirvi saatiin 1963 Rauanlahden kannakse lta. Tiukkaan valvontaan ja tarkkaan laskentaan perustuva metsästys on kasvattanut Antielaan ja lähikuntiin vankan hirvi kannan.

Anttolan ensimmäinen Juva/lin en hirvi ammuttiin Hcwhalassa v. 1960. Taustalla hirven ampuja Osmo Mantonen.

Koira Koira on ollut Anttolan metsäst~~jien toveri ja apu kautta aikojen. Aina 1950-60 luvulle asti Anttolan metsästäjien koirat ovat olleet hyvin sekala ista seurakuntaa. Metsästäjät ovat ottaneet pentuja sellaisista koirista, joilla on käyttöä metsästyksessä. Koirat taas olivat irra llaa n ja lisäsivät sukuaan vaistojensa mukaa n. Ruhtinas Demidoff toi Venäjältä use ita koirarotuja 1910-luvun lopulla. Ruhtinaan Venäjän ajokoirat ja mäyräkoirat antoi oman lisiinsä tähän verenperintöön. Ruokolassa Lamminmäen Parkkisilla on 1920-Juvulta lähtien ollut Suomen ajokoiria. Kirkon kylässä opetraja Vilho Ruuskasella, autoilija Eino Anttilalla j a kauppias Issakaisen pojilla oli myös 1930-luvulta lähtien Suomen ajokoilia. Rauhalassa Toivo Mantosella oli ajokoiria 1920-1930 luvulla. Suojärve n a luemetsänhoitaja Toivo Ollikainen lähetti veljensä pojalle Nurholaan Suomen pystykorvanartun 1930-luvun alussa. \lämä lisäykset Veniijältä ja Laatokan Karjalasta paikkakunnan rakkeihi n ja m uutamaan p uhdasrotu iseen toi i\nttolaan käyttökelpoisen koirakannan .. ii ssH oli monia varsin hyviä yksilöitä. Yksi koira teki vähkin kaikkea, ajoi jänistä, haukkui lintua ja ennenkaikkea oravaa. Hyvä oravan haukkuj a hankki omistajalleen sievoiset lisäansiot hyvinä oravavuosina 1932- 1945.

Anffolan Pitkälahden hirvenmetsästäjiä.

VEIKKO KORHON E.~i

Metsästys ja laki

Hylkeen pyyntiä Saimaan norppa, kansan kielel lä hy lje, on oll ut Anuolan pyyntimiesten listoilla viim c vuosisada lla ja tämän vuosisadan puolella 1930-luvun lopul le. Juho Mutanen, Vanhan tuvan Jussi. ampui hylkeitä Louhi vcdeltä viime vuosisadan lopulla ja tällä vuosisada lla 1920-luvulle asti. Hänen aseenaan oli suustala dattava luodikko, rihla. Luodit Jussi valoi itse rihlaansa. Pe lle rvo Haikarainen kertoo nähneensä ukkinsa luod invalupihdit ja lyijytankoja, joista luodit tehti in. Ki rkonkylässä asunut Edvard Oll ikainen metsästeli hy lkeitä Luonteri lra \920-30 luv ulla. Hä nellä o li aseena Winseste rkivääri. Hän ja Jussi Mutanen ovat ampuneet useimmat Anttolassa pyydystetyistH hylkeistä. Armas M ontonen kertoo ampuneen::;a 1920-30 luvulla Luooteri ita puolenkymmentä hyljettä. A seena hänellä oli m etsästyskiväiiri. Kaikkein maineikkain on Miekkaniemen Kaisan hylkeen pyynti Luonterin kevii~jäi lti.i. Kaisa Nurhonen o.s. Ikonen Hjeli potkuke\kalla Luontcrilla. Jäällä o li hylje. Sen hengitysaukko oli j äätynyt umpeen, joten se c:i piiiissyt pakenemaan j ään alle . Kaisalla ei ollut ampuma-ase tta, mutta sisua ja nc uvo kkuutta sitäkin enemmän. Potkukelkassa oli jotakin kättä pitempää lyömäaseeksi ja niin pääsi hylje päivi stään. Vaan Kaisan voimat eivät riittäneeikään painavan ja liukkaan saaliin nostami seen kelkan istuime lle. Kai sa otti sukkanauhaosa ja sitoi hylkeen pyrstöstä ki inni potkukclkkaan. Näin arvokas saalis hinattiin kotirantaan Piekälänsaarccn . Naisten sukkanauha o li si ihen a ikaan narua tai kudottua nauhaa, joka kie taisti in ja lan ympäri po lven yläpuole lta. Tarvittaessa se kävi hinausköytenäkin . Hyl kee n rasva, traani, oli tärkeä hyö dyke aina 1930-luvulle Anttolan talouksissa. S itä kävtettiin kenkävoiteen valmistamiseen, tervan j a teuras]äterasvojen lisäksi . .Jalkineethan oli silloin valmistettu nahkasta ja ne piti voidella lähes päivitt~iin. H evosvaljaat myös voideltiin usein samalla aineella. \-1yös nähan muokkaaja! käyrtivät rraa nia nahkaa valmi staessaan. Sitä käv.tettiin myös voiteeksi paiseita pehmittämään ja ajHma~n tik kuja ulos ihon s isästä. Anttolassa trHani valmistettiin näi n: hylkeenrasva suikalo itiin. Jeikcltiin ohuiksi siivuiks i. S uikaleet laitettiin pulh.lllll, korkki kiinni ja pullo aurinkoon lämpiämiiän. Kun rasva suli, oli aine pakkausta myöten valmis. Myös hylki!cn nahka oli kauppatavaraa, mutta traani oli se tärkein ja arvokkain osa saa! iista.

19 10- 1920-l uvulla olivat säädetyt pyynti ajat. Ansapyynti o li kie lle ttyä. Aseille vaaditti in kantolupa. Ampumatarvikkeille nimismies antoi osto luvat. Vuonna 191 R takavariko itiin aseet ja ampumatarvikkeet Anttolassakin . Poliisina oli Alfors, vasta paikkakunnalle muuttanut. Paavo Korho nen kertoi la in luvusta 1918. O li ankara elintarvikepula. Hänet oli komennettu kirkonkYlä lle vartioimaan asevarastoaja taisi jok u vankikin o lla . Alfors o li pä~illikkönä , j oka kertojan m ukaan kovassa clintarvikcp ul<:~ssa tiedusteli hiindtiikin. mistä saisi syötäväii . Ol i paras metson soidinaika. Paavo kertoi sanont::ensa lainvartijalk: ·'Lihaa saisi, k un olisi vain ase. millä sitä otettaisiin.'' Paavo sai aseen ja ammuksia ja vakuutuksen. älä vaan joudu kiinni. !Iän kertoi ampuneensa toista kymmentä ukkomctsoa sinä keväänä. Konstaapeli sai osansa. Hätä ei Iuc la kia sanotaan. '\äin luettu lak i lievitti hätää.

Piiskaus oli rangaistus an.\·apyynnistä E ino Venälä isen kertoman mukaa n Rasankylän pojat. Eino Kolehmainen, Lauri Ave li n j a hän Eino Venäläinen harrastivat ansapyyntiä 1930- luvun alkupuolella. Kylälle ilmaantui linnun ostaja. joka kyseli: "Olisiko pojilla lintuja myyntiin.'' Kunhan käydäkin ansat kokemassa, saattaa niit~i ollakin. kehuivat pojat. Vaan täst~ oli seurauksena käriijäreissu. Linn un ostaja oli riistapol ii si. Tuomio oli: Riko lliset piiskattava (piiskaus housujen päiille, koska poj at olivat <.~la ikiiisiä ). Piiskaus tapahtui koton<J . Piiskaaja o li Tatu Ko lehmainen. Hän lievitti tuomiota kehottaen poikia panemaan kolmet housut jalkaan. Vähän pienellä ri sulla poikia rapsittuaan sanoi : "Jo se tuosta rikoksesta riittääkin''. Poliisille toi mitettiin todistus tuomion täytäntöön panosta. Piiskaajan lisäksi todistuksen allekirjoitti Eero Kolehmainen.

Luvaton oravan metsästys Koulutoverini O lavi Tiusanen jourui myös käräj iin siinä 12- 13 -vuotiaana . Hän taas aloitti oravan metsäsrvksen päivää ennen luvall ista metsästvksen a lkua eikä häne llä o llut aseenkantolupaakaan. H~net käräytti naapurin mies. Tuomio oli: piiskattava. Hänen piiskaustuomionsa jäi täytäntöön panematta. ~iin, ett~ eipä sitii lain kiiyttö~i visusti valvottu . ··~· .u ·~···

Jänis}ahtia 1920-luvun lopulla Ker tojan veljen Su lo Parkki sen j a serkun Kalle Parkkisen pyynt ire t ki Pi tkälahde lla oli sa alii n suhtee n Keski-Euroopan tyy linen . Heillä ol i naapurin miehen Aug . Ol likaisen koira. Rodultaan mävräkoira n tvv linen, matalajalkainen luppakorva nimeltään Jalo. K-ahden pä ivän jänissaalis oli korennol linen. kertojan arvion mukaan ainakin 20 jänistä. Kore nto: riuku, puu, johonjänikset o li ripustettu. Kertoja: A1Ti Parkkinen

Kertomuksia ketun myrkkypyy nnistä

VEIKKO KORHONF.I\'"

Ketun pyyntitapoja ~ .......

·~

-·--

Kettua on pyyeletty Anttola~~a Raudoilla, Jippusiimalla. myrkyllä. haaska!ta ampumalla, käpälälaudalla ja ajokoiraa apuna käyttäen . l'vlyrkkypyynri oli vuosisadan alussa useammal la puolella pitäjiW tunnettu .

Ketun pyyntiä Ruokolassa 1920 -luvun alkupuolella kettuturkis oli kallis. Kertoman mukaan ketunnahkalla oli niin paljon hintaa, että mies sai työskenne!Ui talven piiiistäkscnsä samaan an~ i oo n , jos sai yhden ketun. Isäni .\1ikko Parkkinen osti joka syksy hevosen ia teurasti sen ketun svötiksi. Mvrkkypyyntiä kokeiltii;1, m utta se jiii vähäi~ek~i. Ke(tuj a katosi. kuoli louhikkoihin ja lumipyryt peittivät jälj~t. Kall ista tavaraa meni hukkaan. Pyynti o li rautapyyn tiä . Ketun houkuttamiseksi lihaa "käristettiin'', kuumennetti in nuotiossa hajun lcvi ttämise ksi. Kettuja houkutelti in pyyntipaikoille jopa toi selta puolelta pitäjää panemalla lihapala reen perään . Kertojan eno Albin Pylkkiinen ho ukutteli ketun Jousanl ahdelta Hiekkaharjuun. saaden s~n heti ensi yrittämällä rautoihinsa. Siitä lcvi~i huh u: llickkaharj~n '·A lappo'' on pohu. Houkutussyötti laitcuiin riippumaan ylös puuhun, ett~i kettu t:i päässyt siihen käsiksi. Syötin ympärille hiihdettiin latu. Varsinaiset syötit he itelti in ladun vatteen. Kettu kävttää samoja latuja. Kun kettu alkoi kävdii svöti llä. a~c tcltiin raudat jälleen lumen alle. Rm~tojcr{ täytyi olla puhtaat ja hajuttomat. Raudat keitettiin ensi n ja sitten hangatriin puhtaaksi. Seuraava vaihe oli pihkaus. Raudat kuurnennettiin hiilloksella ja hangattiin petäjän kelekil lä (männyn latvakasvain) . .\,1itä rchcvämmältä paikalta se oli, sen enemmän se sisälsi pihkaa. Sen jälkeen ratltoj a käsiteltiin pihkatuill a käsincillä. l\e säilytettiin ulkona pyynnin aj an. et tä kaikki ihmi shajut pysyivät poissa . "Luja tahto vie läpi harmaa n kivenkin" ketun pyyt~ijä n . 1920-luvul la pyytäj ien ha rm iksi kertu kuoli louhoon Maijaatlahdessa tien laidassa. Sitä kaivettiin esiin useina päivinä. Väliin porattiin ja taas ammuttiin. "As iaan vihkiytymättömät" kävivät ihmettelemiissii hullujen touhua. Vaan periksi ei annettu. Uurastuksen tuloksena saalis viimein saatiin. Keru~ja:

Ka lk-Kusti Pienimaa '\' urholasta ol i myös kcnujen pyytäj ä 1900-1920 luvui lla. Hän pyysi raudoilla ja myö.;; myrkyllä. Hänen poikansa \1ikko Pienimaa hankki 1920 -luvun alus~a Suomenaj okoiran pt:nnun. 1 Iintakin 500 mk , se llainen keskiYerto lehmiin hinta. Vaan ei ollut pitkää iloa, koska hotki isii-Kalkn myrkkysyötitja heitti h e n"-en~ä. \1utta kyllii monta kettuakin pyytäjä ~ail Myös myöhemmiltä aj oi lla on näitii myrkkypyynnin kukkasia. Osmo Montont:n ll auhal a~ta kertoo. kuinka hänen variksen tapponsa onnistui 1950 -luvulla. Hän laitroi fosforiölj yii silakoihin, a ik ornuk~e na leviträä ne \·aristen surmaksi . Vaan emakkosika pääsi syömään nämä syötit. siiW oli seurauksena, ellä sika ja 6 porsasra heitti henkensii. Ra<:~toja tuli , vaikka e i variksista. Onneksi nyt on myrkkypyynti kiell etty. lsoisiini pyyti kettuja me lke in yksinomaan myrkyltä. Hän oli siinä taitavan pyytäjän maineessa. Hän houkutteli ketut ensin haaskasyötille, sitten heitteli picniii valesyöttcjä. Kun ketut alkoivat keräillä näitä valesvöttejä, heitettiin myrkytctty syötti. Paikka merkittiin n;uistiin niin, että myrkkysyötti voiti in hakea pois, jos kettu ei syölliä löytänyt. 1\äin hän hankki sievoiset lisäansio t, sillä ketun nahka ol i kallis turkis. 1920-luvulla ketun nahka mak~oi 1.500 mk. Pellervo /Iaikarainen

\ttyrkkypyynnistä oli myös omat vaaransa. Isoisäni oli haettu Ri~tiinan puolelle asiantuntiJaksi. Niinpä kaikki tehtiin taiteen ~ääntöjen mukaan. Hcitt:ltiin houkutussyötit j a lopuksi myrkkysyötti . biintä lupasi käydä aamulla katsomassa. joko vanha kettu olisi svönvr mvrkkyä. Vaan kuinka oi lakaan . Talossa oli siat.irra.llaa ~ ulkosa lla, ni in ku in yleisesti s i i h~ n aikaan aivan kesk ita lvea lukuunottamatta. Niinpä siat olivat lähteneet keräilemään syöttejii. Pistelivät suihinsa niin houkutuspalat, kuin myrkynkin. Nyt pyyn timiehet odottivat mitä tuleman pitää. Jsiintä oli vakuuttan ut isoisälleni: "tästä ei kerrota kenelkkiiän". Kävi niin onnellisesti, että toinen sika, joka oli cmakko. loi porsaansa. Henki säilyi sioilla j a pian kylillii kierteli tarina Vanhan tuvan Jussin sian pyynnistä. PelieHo Ha ikarainen

Arvi Parkkinen.

VEIKKO KORHONEN

Anttolassa eläneet ja kadonneet eläinlajit Vcsikkoa on Antto lassa ollut vuosisadan alussa. Sen turkki oli kallis ja sirä pyydettiin ni in. että 1930-luvulla se oli jo harvina inen . Myös luonnon olosuhteet ja kannan luontaiset vaihtelut lienevät vaikuttaneet, että laji on kokonaan hävinnyt.

Riekko eli ''fetsäkana. kuten paikkakunnal la sa nmaan on myös kuu lunut Anttolan luontoon. Muistan nähneen i talvipukuisia metsäkanoja 1930-luvun lopulla Kurkisuolla Nurholassa. Tuomo Auvinen kertoo myös nähneensä talvipukuisia mets~ikanoja Jlannon niityillä Pitkälahdessa 1950-luvun alussa. fv1ctsätalousneuvoja Pekka Pirskanen muistaa nähneensä riekkoja 1950-hnnm puolivälissä Kivilahdessa kirkonkyl än lähellä. Sen jä lkeen hän ei muista nähneensä merkkejä metsäkanoista, vaikka ryönsä vuoksi kierteli ympäri Anttol an metsiä. Metsäkanakantaa ei metsiistämiillä ole /\nttolassa vaarannettu. lienee aivan muutama yksilö joutunut metsissä ansoihin 1910-30 luvuilla . .Y1etsäkana puutruu Antrolan luonnosta ainakin toistaiseksi. Pcltopyy, täällä paikall isen nimityksen mukaan Rappakana, kuuluu myös kadonneiden riistalajien joukkoon. Vuosisadan alkukymmeninä jo aina 1930-luvulta asti oli ntppakana yleinen ympäri pitäjää. Silloin silHi oli talvi ravinto hyvin turvattu. Ruisra vilj eltiin yleisesti. Rappakanat kaivoivat ruki in orasta lu men alta . Vi ljaa viljeltiin kask issa 1920-luvulle asti. Niist~i korjattiin sato sirpillii lcikkaamalla. Lyh teet pamiin aumoihin. SyrjäisiltH paikoi lta voitiin aumar ruoda puitavaksi vasta talvikelillä. Kuljetuksen aikana tippui jyv i~i ja niitii karisi aina aumaa purcttae::;sa. Näitii rippeit~i rappakanat käyttivät ruokanaan talvisaikaan. Rappakanaparv('t kerääntyvät ri ihien ympär ille j a sieltä löytyi aina syötäviiii. Myöhemmin, kun puimakoneet yleistyivät . käytiin eri peltolohkoill a puimassa. lato ihin jäi aina pui majiittcitii ja niiden ympäristössä ntppa kanat talvehti vat. Rappakanaa pyydetti in rysi!Hi .ia katiskoi lla. Rysä tai kati~ka laitettiin oraspellolle. JYV i~i riputeltiin syö-

tiksi. Usein näin saatiin koko parvi kerralla. l\1yös ri ihil atoje n ympäristöt olivat hyviä pyyntipaikkoja. \'ärnä runsaat kannat ajoittuivat 1910-20 luvuille. Jo neljäkymmenluvulla alkoivat rappakanakannat harveta, vaikka pyynti oli v~ihäi stä. Viisikymmenluvulla on vielä rietoja eri puolilta pitäjää rappakanoista. Penrti Vesala inen muistaa nähneensä 1950-55 Anrtolan Hovin maatilan ympäristössä rappakanaparvia. Matti Ripatin havainnot oval samoilta aj oilta Hauha lasta Pä ivärinteen talon hi.:inä- j a rehuladon ympäri ltä, jossa rappakanat talvehtivat. Tuomo Auvinen kerroo myös 1950-luvulla Pitkälahdella llannon talon riihen ympHrilt~i ja jopa vilja-aitan altakin rappakanojen etsineen talviravintoa. 1960-luvulla rukiin kylvö väheni. Siirryttiin myös ylei sesti leikkuupuintiin. Näin talviravinto-olo-suhteet muuttuivat kokonaan . Monet muut luonnossa tapahtuneet muutoks(!t saivat aikaan sen. ett~i rappakana hävisi vähitellen luonnosta Anttolassa.

Uudet lajit Fasaani tuli uutena lajina Anttolan luontoon 1970-luv ulla. Aluksi Hauhalaan toi joku tuntemattomaksi jäänyt kesämökkiHiinen muutaman yksilön . Sieltä ne myöhemmin hävisiv~it. Lienevät ne siirtyneet tänne ;\nttolan keskustaan päin. 1')70-luvun puolivälissä ol i muuraman yksilön parvi asettunut Anuolan Hovin maatilan maastoon. Pitkä lahden erämiesten to imesta niitä ryhdyttiin ruokkimaan. Muutaman kerran on suori retru täydennysistutuksiakin. Vesatai sen Pentti on melkein yksinomaan suorittanut ruokinnan. Puintijätte irä on kerätty kylält~i ja myös viljaa on seuran roimesta hankitTu talviruuaksi. Vaikka ll ovin ympäristö on fasaane ille sopivaa maastoa, ei se tahdo tällä alueella menestyä. Ilman voimakkaita täydcnnysisruruksia ei kanta ainakaan suurmc . Talvi on täällä sille liian ankara ja paksu luminen. Lisäk$i poikasia verottavat ketut ja varikset sekii oikeat pcsärosvot, villiminkki ja supi. Kanta on sentään säilynyt. talvisin voi jonkun yksilön nähdä vanhan kuusiaidan kätköissä kunnalliskodin tuntumassa. Sen myös tietää haukka. sillä vuosina in se ottaa oman osansa tästä riistasra. Kevään tuntu massa kuulee sen liiän fasaanikukon so idinääntä Antto lassa. Pitkälahden erämiehet suosii suomalaista: ruokkii fasaaneja kotoi sen kanahaukkamme talviravinnoksi. Toivotaan, että aikaa myöten siitä paistiinkin pä~ist~iiin.

ri in. alkoi hän valkara nahko ja, erote lla niistä osan tar· j oten niistä vain puolet hin~1asta j a sillä lailla ~aada osan nahkoista ilmaiseksi. Kcsh~n tämän valinnan minä otin nahkapinka n ja sanoin, sinulle mi nä en mvv vhtäiin nahkaa mistään hinnasta. Nii ne hvvineni ·l~k-:;in kiivelcmään nahkoineni. Kauppias yritti pyörtiHi sanansa j<~ ryntäsi perään i saadakseen nahkat. \llinä taisin ki:ivttää vähän kovempaa ääntä. kun kicrroksellaa n okva poliisi tul i pihaan j a kyseli. että mikä hätä täällä on. \i1inä sanoin. etrei ti.:iällii mitään hätää o le. vaan tuo vrittää pettää nahkakaupassa. eikä usko mitä sanoin. cttl:n mvv 1 hänelle nahkoja mistään hinnasta. Yhteise~n nauru~;~ päättyi tämä jupakka. Oravan pyy nti~i ovat An ttolan m etsäs täj~it harrastaneet viime vuosisadalla ja tämän vuosisadan alkupuolelta 1950-luvullc asti . Vuosisadan alusta 1920-luvun lopul le pyynt iaikoja ei rajo itettu. Kun nahka oli ta lvi.... karvassa marraskuussa, aloitettiin pyynti ja sitä j atketKun nravan metsiistys tuli säädetyn pyyntiajan pi iri in, tiin aina maaliskuun markkinoihin, 15. maaliskuuta asti. toi se kuvaan myös nahkojen leimauk sf:!n. Pyynti ajan Kaksikymmenl uvul la orava n nahka oli arvok as rurkis. päätyttyä oli nahkat mcrkitlävä nimism iehen toimesta. Se joht i siihen. et lii oravaa jahdattiin sääl imättömästi. Antto lassa se tiesi rei ssua Mikkeli in. itäpiirin nimi s\1 etsiistyksenja luontaisen k~nmm vaihtelun vuoksi oramiehen toimistoon. :\ahkat la itettiin 10 kpl nipp uihin vakanta harvt.:ni uhkaavasti. Kolmekymmenluvun taitnimeen rautalankaan, joka pujotettiin päästä läpi. ~i 1 teessa orava rauhoitettii n koko maassa viideksi vuomism ies sinetöi langan lyijysinet i!Hi jt.J niin se ol i la ildeksi. :\1utta kun oravaka nta elpyi nopeasti, rauhoitus lista kauppatavaraa. Ol ipa se porinaa nimismiehen kanspäättyi 1932 kcstettyään vain kolme vuotta. Nyt pyvnliassa. Miehet kerto ivat juttujaan ja oravakirput j äivät ti sallittiin määräajoiksi. Tieto pyyntiajan alkamis;sta vallesmannin riesaksi . (Oravakirppu elää vain oravan annettiin etukäteen . mrkissa. mutta saattaa aiheurraa hetkellistä kutinaa myös Toivo Ahvcnainen Nurholasta kertoo saaneensa oraihmisen iholla.) van pyynni Itä me lkoiset lisiiansiot. Oravan nahkoilla Erkki Korhonen kertoi kuinka he Kakvi Ollikaisen sai silloin 8. 10 mk/kpl. Jos sai kaksi oravaa päivässä. kanssa kävi vät nravan nahkan lcimaus- ja myyntireisoli hyvä päiväpalkka ansaittu. llalon teosta sai palksulla v. 1943. Heillä oli runsaat 300 nah kaa vhteensi.i . 3 kaa 5 mkim j a mies teki keskimääri n kol me kuutiota Linja-auton kulku oli epävarmaaja sen tila nah;aus myös päivässä. To ivo myi sali insa Tuomasmarkkinoilla jouarvel utti . Niinpä reissuun liihdcttiin potkukelkoilla. lun aluspäivinä \f ikkeliss~i . Oravan nahkarahoillaan hän Matkaa o li yhteen suuntaan 36 km, mutta olihan pojilosti palttoon. päällystakin j a j atsarit. Jatsarit oli sen la metsäretkiitä hankittu kova kunto. Oli joulun alusboksinahkaiser saappaat. ajan muotij alk ineet päivät, o ravan metsiistys ol i päättynyt sopivasti TuoKoko kolmekymmcnluku oli oravan metsästäj ien maanmarkkinoiden edellisenä päivänä. 1'\imismieheskulta-aikaa. Oravia oli runsaasti ja hinta hvvä. Mettä ~e l v ittii n aikanaan. Sinä vuonna orava oli huippusästäj i llä oli myös käytössään met.säverisiii koiria siitä hinna ssa. Pojat kertoivat, että nahkar meinattiin viedä Anno lan sekakcnnelistä. Vuonna 1939 alkoi talvisota. käsistä. Puolet saa liista myytiin 12-1 4 mk:n kesk ihin Oravan metsästys jäi poikaste n tehtäväksi. taan. Puolet jätettiin odouamaan maalismarkkinoita, jos Tauno Tiusanen kertoo neljäkymmentäluvulla parvaikka hinta nousisi. Kun kaikki oli mennyt näin naphaana syksynii saaneen sa 130 oravaa. Paras päiväsaapi in. pojat päätti , että tätä täytyy juhlia. Pojilla ei ollut lis oli 18 kpl. Keskimäärin saalis oli 4-5 kpl!päivä. Aseepääsyä pitk~iripa isee n ikänsä puolesta. eikä ollut tietoa na oli pienoisk i vääri, panos halpa 10-20 pcn n iä, nahkaupung injoppare ista. Nii npä su unnauiin kelkat kohti hinta 8- 12 mk keski määrin. Tauno kertoo : "Uiotin kan Anttolaa. .Anttolan vanhan tien laidassa oli mökki, jossa Ylivedelle ja Hiidenmaalle asti. Kilmetsäslysrelkeni j anoisia autelliin ja se oli poikien tiedossa. " iinp.ä oskin La uri oli minun kanssa ni samoilla mcrsästvsmailla tettiin pullo miestä väkev ä m p~i~i. :Viatkaa jatkettiin hi lPitkälahden kylä llä. Hän myös saal isti saarist~. Piskopeiin_mielialan vallitessa. ·'Ja sitten me taas ryypättiin. la, Paajala ja kaikki liih imm~it saaret o li hänen aluetsanoi Taula \tlatti. " ... Vuosia myöhemmin pojat kertaan . Vuosisaa lis pyöri sadan par~m rna lla puolella." toilivat tästä raha kkaasta on1van nahkojen leimausrctllauhalassa oli Ve ini ja Erkki Kurvi nen, Kähköläskcslään. · sii Veini Väisänen . Nurhulassa naapurukset Erkki Korl'v'ahkojen myylltiä honen ja Kalevi Ollikainen. Monia mu ita heidän lisäk\1yös nahkojen myynnissä saattoi olla ongelmia. Arseen. Tämä kausi toi pojille sievoiset lisiiansiot. Erkki mas Montonen kertoi, kuinka hän kävi nahkakauppaa Korhonen kenoi hankkineensa rippipuvun . paidan ja j o<,kus 30 -luvun lop ulla: Vlin ull a oli hy vin käsilcl lvt "ravatit.. , solmiot . oravan nah koilla. oravan nahkat. :V1 ikkelissä nykyisen lin~j a-autoasem~n Vielä viisikymmenluvulla on oravaa Anttolas$a mctvieressä oli silloin tii liset varastorakennukset. Siinä eräs sästetty vähiiisessä määrin, mutta silHi ei ole enää ol nahkan ostaja tarjosi hyvää hintaa. Kun hintaa sovitlut mitäån taloude llista merkitystä. VEIKKO

KORHO.\E~

----- "

Susijahti Anttolassa 1962 kuinka joutui mukaan :;uur~cn Viljo <.lli kiiymässä kaupparL·issulla kirkonkylässä. Suur-Savon kaupan cdc~~ä ~ei soi Tuov i Ikonen haulikko olalla ja Viljon nähtyään hän sanoi: Nyt joukkoon rnukaan. susi on motissa Riiisän korvc~sa. Jäljet oli nähty Veisniemen suolla kohti korpea. Tietä se ei ole yl irtänyt. eikä poistunut jäätä myöten. motissa oli. \1inä palasin kiireellä koriin ja hälytin Antti Parkkisen susijahrlin. VIeidän oli määrä Yarmistaa Räisän pellon reunat. Antin ase oli vanha "Husgvarna"-haulikko. joka laukesi. jos laukesi. Antti kiiYi passiin ja varmuudeksi li\ysäili puukon tupessaan. Jos ase ei laukea. niin puukko löytyy helposti. JOS hätä tulee. Kirkolta löytyi siihen hätäiin Tuovin lisäksi Reino Valtonen. Pekka Pirskanen ja Alpo Saloranta kyytimieheksi. Pekka jåi passiin suden menojäljille Veisniemen suon laitaan. Reinon pas:;ipaikka Taikinalahdessa Lampisen suon laidassa. Taksi-Alppo Tuovin kanssa suden Jäljille, Tuovi maaston tuntijana ja Alpo varmuudcksi mukaan. Vaan smkn makuula ei löytynyt. JäljL·t johti Riiisän kartanolle. Susi osoittautui Augusti Kontion karhukoiraksi, joka oli käynyt sulhascna Riiisän koiralla. Kotiinsa päin se oli palaillut tietä pitkin. lltahkimärissii jahtimiehet palaili vähin äänin koteihinsa, A.nllikin painoi puukon tiukasti tuppccn. Viljo

VEIKKO KORHONEI'I 24.11.1990

lluttun~n k~rtoi,

~usijahtiin.

Hirv~iahti

Hirvijahti on tuonut Pitkälahden crämichilk omat kohokohtansa. josku~ myös pikku harrninsa. Joskus 1970luvun puolivälin aikoihin tehtiin monta tyhjää jahtir..:-1kcä. Koki) kesän hirviperhe asusteli I.uaruclamrncn ja Hidwjärven maastossa. Jahtiaikaan löytyi vain vanhoja jälkipainalluksia. Hirvistä ei löytynyt merkkiäkään koko alueelta. Kerran joku oli löytänyt verekset jäljet polulta Laufojan niityllä Luarueen runtumassa. \yt syntyi liikettä erämiehissä. Aikaa ei hukattu. Kutsuttiin kokoon ketä saatiin. Oli arkipäivä. miehet töissään kuka miss~ikin. että kaikkia ei tavattu. Tarkastettiin Kokkosenlahden tie. Jälkiä ei löytynyt. Kiikissäpä t)livat ja pienellä alalla. Laitettiin ampumamiehet passiin Kokkosenlahden tien tuntumaan hirvien tienylityspaikkoihin. :.V1uutamat ajomiehet ketjuun hirviii patistamaan. OhJeeksi vielä, tilkää hukatko j~ilkiä. Tarkkana ollen jiiljillä pysyttiin. Vaikka maa oli lumeton. kosteissa paikoissa ne niikyiviit hyvin. Kangasmailla oli vaikeampaa. Ajomiehet lähestyi vähitellen passia. Odoteltiin, koska alkaa paukkua. Vaan pauketta ei kuulunut ja jäljctkin katosi kuivalla kankaalla. 1'\yt ei hevin hellitetty. Kun oli v~rcks~t jåljl:l. niit~i kannatti etsi~i. Kun oik~in wrkk<ma oltiin, löytyi jiiljet Toivo Eerikäisen talon kohdalta. Yllätt~ien ne johtivat pihaportista sisään. \'lctsiisliijicn harmiksi ne p~iiittyiviit [erikäisen navettaan. Kun jiilkil·n tckijii huusi navt:tasta ammuu. ammuu. kutsui mctsiistyksi:n johto joukkonsa kokoon. Jahti päätettiin tältä päiviiltii lopdtaa siihL·n. Ecrikiiin~n oli ostanut lehmän Kaarlo Mulliha. !Iän talullcli sen mi:tsän läpi oikopolkuja kotiinsa. \:iinkuin lchmii oli ampujilla turvassa navetassa, on tiimii jaht.ijullukin pyritty pitärnään erämiesten omassa kaninassa.

Peijaispäivän mietteitä Tänä 1 tH.lmla J;i!tdclliin hinij;thtiin suurin toilt:in. Olihan .;y~syyn <hli alue~lla :nerU~jä hin islii run~ain miiiirin. :\iin~nin runoilija ~an1111: "Toi\'eet on 1urhia. \aikka ne kuinka nnnea uskot~lk(•vt". jahtimrnc kuite-nkin 11n ollt:t uih.::rika;,. Koko s.::uruc on oJ;ut kiit.::ttii1 ibti mukana. Se on nwttanut myös ontu' ia riim.:jä . .\luuwmLt nimiii myös mainitaan. Kuten ;;anuttu. jahti un kaikkien ylm·in~n. \;Ionia !yhjiiii ki!il-:kaa tehtiin. Eipä "•nomi~ta niissä. Vaan kerranpa 111~ retki lehtiin. josta tn;lin~ ~iiri mel~ein kaikkin lehtiin. Kokematta 1ie Jä KNYensaari. siispii rnieher wnhei~iin. P.::kka ohjaa toista niisrii. Hannu l1li>ra kipparoi. kun arma:!dassa lai1aa kaksi. Pekka rahtaa ai1lmidu:t. llannun kyytiin ampuj:H. niinp:i humma ~o' ittiin. Kumwllim:n P~:kan kUl•rma. ,·enht: soul<Ia ~l•Lkan lailla. Hannun kuorma kokk<wn pamiin. painoakin liikaa lie. Suunta 11li Puikonnieme~n. ail'an alkumatblla 1 en he ~aak in 'uNI on

pi~JWL

Kurssia nyt käännettiin kohti Otras-Pemin ramaa. Kun jo oltiin liki maata. kaasuh<Hlaa ke1 ennettiin. Vcnh~pii nyt rcmpun tL'ki. kokka painui alle pinnan. mi.:hct uimaan rinta rinnan. L1imarit sai uud;;n anon: 1\yläl:iis~t kck;;i maislcn:ibi mainita. Tl•tuu,; oli wi,;;;nlainm: Antehek~i Ahdill~ a~~;:t. midtct \l.'l~:;:n h~:itti. Lassi ryhtyy rikkuriksi. a~elta ei \et~en 'isba eikä suostuuimaankaan. 1aan kiinni wntuu wne;;-n keulaan. nyrkkiän~ä muille pui: "Tierää pitäis joka mieh~n. passiin mennään Puil\onniemeen~ ..

Hannu tuolloin hät:ipäis>äiin hattunsakin ,·crecn nakkaa. "Jos \aan piiäs.::n Katin lu<). tuon saa pit:iii Ahdin akka 1" Markun. Karin krooli roimaa. uinnis;;ansa oli 1oima:1. Kiitukdla kandidaatit.

Lliimiin~ii

t.:kus.:n teki vbin Veini. Olli pikku-\fikon. ';iliin l..r\11)1aa. 'äl iin koir:Ja. lopu>sa jo kiisiplthjaa. 'ähi;;ä kun oii ,·oima. j<lksoi scntiiiin r;mc;wn a~t i. $~npä 1armaan kai kk i tictiiii. maist.:n:i<.kn 1aaLi n1Uk:.iin 'uJ...~Iiu~kin kuuluu. V~ in i ll ii jo pari K(;rtaa 1..:tti.i t:iynnii l'li ~ uu. Sukellu> lll•) ilman muut:l kiiLoh.:lla rnai$Lcrin .ia piiällc mitalin. Pi..:n;:n pi;:ni \ likku-poika kandidaatin ki1jan >el<l. ~.:lkiiän

V..:ikko-,·aari jouJ...ostn jää ai1an norii~iJ..:;;i . Kun l.as5i n~nheen 1aras~a ja roiscr r:tmat<>rmällä apu:l jo huilaa. hiinpä 1·ietä m::nJ..:an piEissä pol~~ ullc:lee k•lir;la. Las:.in kans~ajo utuu hän taitonsa kcrla:ml<tan. Ot ra~ - P~ tltin

pirttiin käy miirb joukko itsciinsii kui1aam:tan. Otti Vt•iUo-Jwnarikin Otradta 1·;wtteet. ehtinyt .:i mi..:ni:: . ..:ttä saatlaa nii ~t ii taru un p<thimmat mw saa~tl.'i.'l. jo~ mieleen ,iiiiipi itämään nuo d..:marcid<.· n :wn.:.:t . 1\.tnvni;::m·n r;tnna;.sa kun miehet auhl•)ll lurppi. Varis-A~kon J...ommenui: "LiiJ..:sipä nyt lh>J'I'<trilta la ~ku tali iturkki." l.i~

mitä kuhin miettinyt unintN::.:llunsa. V~ ik~~H aari nöyränä kädet ristiin liitti. ~\) ~n ,i11ul..on puole:\ta Ki.:sustansa kii tti. Kuusi micstii ampuiista joutui ~i,·arihi . Vähän oli syyt:ikin: Ei as.:ilb wi ampua. kun lll<iali:t ..:i näy. kiikarit on pim~itä. ai,·;ul rcttii tiiys. Vihjc:..:ksi hin ijohtaji lloe Jvs jvuku~~<t on riitai$ia. l·;:nhl'l.:$c.:cn l ilin rinta rinnan. ~ itll.'ll ko kha poJkaiqakoon alle \'Cdcn pinnan. Jopa~ tU\'IIoin piteneepi pinna. Jahtiamme jatkettiin. K1)iteuiinpa koiralla taikka miesten 1·oimin. ~erta kerran jälk.:hcn tyhjä oli wimi. Vihd<,in rumpu 1·iidako~l;i ,·i.:~ t i,·i n~ in antaa: L inut <'mpi hin ipari Kt.ln .;n~uar~n rantaan.

HauJ..:J..:u käy nyt hanakasti. Rant:t raikaa. ntori kai!.aa. ott;ta ;:t•·cn. lllt<ta taa. kun hin·iwkba paimenta;l kokenut tuo koira. :\mpuj;H nyt hiljaa hiipii. piiiis.::.: t:tueste~n tun in ai\':tn pyssy n kantatmlk. R i ~ ukv~~a ri11te~n alla tmincn 011 tl'mmcllys. Jatk1.11aqi koira pauha" . Hin ilehmää suUTuttaa. kun hiiiritii:in ~~~~rauhaa. d liin antaa kmio>ta. 1ältin puskuun tunaul uu kää ntyy Yaikka mihin piiin. s i~ll ii räk:•11ä1 ä suu. AiJ..:ans:~ J..:un bulu jatkuu. kltira pääuää yhte)'{tä r:iliin ott:w isämii~n>ä. S:t<1tta:1pa tuo ihmc~;; JI;i. rni~si eil'ät ammu jo. :-.1u11a ampujilla i.'d::~$ä \)CI ~;lnkka ri;;uJ..:ko. Kä~k ) ~tii tai kä~kemänä työtiiiin liihto.:..: ;atkamaan. Siiniipii n_~-t hä:..~iikässä hin-ct :;uojap:ukan j:ittiiii. nukealle <l>ettuu. Ripo:ibti pomo toimii ci!-;ii yhtiiiin -:tuil..:: "\•finii ammun rasikan . .:tsi ~inii ru<.'ta khmiiii! " F.~k,) tärähyttiiii h·rr:u1. \armuudck~i tl'i~enkin. Hiljaa sitten kuisk:uscc: "Nyt on I'Ul1fO 1anhan herran ...

Vcrkk<tisct on \\:ikun l iik~tt-1. jalat lainaa tiukkaan tanaan . ,·irittc:k;: py~syn hamw. l\.v1· on !uo .:tupaine. kun \4nl ~ ki ~·se piin ant:tma tarkimtnan ltn :niehcn maine. Vaan kun alkaa ampua. tarJ..:kuu~ (1!1 jo tipu ti~~~iiii n. 'aik ~ <l panok;;et on kalliita. säii;;tämättii niitä pii:hää. On ammuman;;a kii~i rapaa. c: ' :tarin käsi ,·api~e. Tuh)~ta kun tarbmdlaan. kaikki (ISUillll un lapaan. Saaliqd sii> hinaama:m koh ti Kitwni~m~n w uaa. Onp<l. <'npa Otran..:n oi1a latllturi. 1·aikka li..:m::: 1idiikin ku' a d ~mari . ;\äinpii mon..:n mul bn kauttn keritty ,,n keittoon :~>ti. Kaikki. kaikki 1i-'·il<H. kaikki nmat. tyti.it ~umac. ntwr;;l P•).iat. kunnon 1·aimvc. l.unnnn mieh.:r. 1·anhatpoja1. pahat akat. KE ITTOA \ YT POPSIK.\ ,\ !

Toirc.:ikk<lana jahtiamrne al~tah a n jatkaa. Varo1·a~ ti nyt j(l u:hdään 1enehe llä matkaa. Koit.:tuan n;t kniralla. Pom<l lainaa pa~sim i ehet ympäriin~ii saarta. it~e V~ikk,H·aarin kanssa Jiri-koira apunaan käy hara1·oimaan ~a<~rta. Koira alkulämmikkeeksi j:inisk..:tkan ottila. Kun ruuli hirn·n h:ljun tuo. JO tck..::.: ciiyuä tOll<l. Vasta alkaa 1ar:-;inain;:n Jirin io:ipiityö. kun j uur..:..:n 1uor;:n Son alin ;..; hi n ·i ::litaa lyö.

lluomautus:

Lapa

a! • fu>lic~~Ht ~i~1oastuan

r.rn pn rnatarpe~dL··n

hr~nl\ilöHo.':

h;;nj\ J{il~~i~•:.:·~,,

jol ;tt on lup~ n: nr: uma~

us-eec Jw.l :n.~~.n piLO(Jfl .~ ~~ l~nu t : t n :i'-i•!.;~ I L

Otto Wahlgren oli Anuolan (Jdikkelin itäpiirin) nimismiehenä vuosina 1905-1929. Kuvassa Pa!lesmanni Salmelan pihamaalla kesällä 1930. Kumnnut (Gösta rVahlgren)

Vallesmannilta saatiin lupa ampumatarpeiden hankkimiseen tii llaisella lupaLOdistuksella.

Ruoan hintoja vuodelta 1931 OTTO \VAHLGREN

Vallesmanni Kinoniemessä .\ilikkelin itåpiirin, johon myös Anttolan pihijä kuului, nimismiehenä eli vallesmannina toimi vuosina 19051929 Otto Wahlgren. Hän asui Mikkelissä, missä varsinainen nimismiehen kansliakin sijaitsi, mutta oli hankkinut kcsäasunnokseen vuonna 1922 Salmelan Kinonicmcstä. Muistitietojeni mukaan tämä isoisäni vietti kesäisin pitkiä aikoja Kinoniemessä hoitaen virkaansakin silloin kesäasunnoita käsin. Poliisit tulivat tällöin Anttolan kirkolta veneellä allekirjoituksia hakemaan. Lähin puhelin oli niihin aikoihin Aholaisessa, joten ei kai viranhoito kovin tehokasta voinut olla. Joka tapauksessa kesäasuntoarnrne kutsuttiin "Vallesmanniksi" ja minuakin vielä pitkälti 1930- ja 1940-luvui lla Vallcsmannin Otoksi. Pöytälaati koista on löytynyt vielä vanhoja lomakkeita mm. ampumatarvikkeiden ostolupia varten .

Isovanhempani ostivat päivittäisen ruokansa kesäisin Aholaisilta. Allaoleva kirjanpito on säilynyt pöytälaatikossa. "Vuonna 1931 olivat maksut Aholaisellc seuraavat: Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu

6 päivästä 17 päivästä 1 päivästä 1 päivästä

Kesäkuussa maksoi

28 31 31 13

päivään päivään päivään päivään

maito kerma VOI

Heinä- ja elokuussa maksoi maito kerma VOI

187,00 131 ,00 554,00 130,00 1.002,00 1,25 mk/litra 7,00 mk/litra 17,00 mk/kilo 1,40 mk/litra 8,00 " 20,00 mk/kilo

Syyskuussa kuten heinä- ja elokuussa." Kyse oli tietenkin ns. vanhoista markoista, joten nykyhinroihin vertaamalla näyttäisi lähes kuudessa vuosikymmenessä tapahtuneen noin 50-kertainen inflaatio. ·rosiasiassa inflaatio lienee ollut noin 100-kertainen, mutta tukiaiset vaikuttavat nykyl1intoihin.

SALMELASSA KEVÄÄLLÄ 1988 OTTO WAHLGREN

Muistinvaraisia tarinoita Anttolan Kinoniemestä Kinoniemecn katson näissä tarinoissa kuuluvaksi koko nykyisen Kinoniemen yksityisen tien ympäristön eli Scilasta Harviol!c. Varsinainen niemihän, jonka alkuperäinen nimi lienee ollut Ki nosniemi, on vain 400 metrin pituinen ulottuen ns. Taavetinrannasta niemen kärkeen, jossa ovat jäljellä vielä vanhan laivalaituri n jäännökset. Kinoniemen ja viereisen Lchessaaren välistä kulkee 1,5 ki lometrin pituinen vesi väylä. Lehessalmi. Lehessalmi on aikain saatossa muodostanut tärkeän kulkureitin Pitkä lahden-Kokkosenlahden ja Pihlajasalon suunnista Antto lan kirkolle, lyhentäähän se matkaa Korvensaaren kiertävään laivareittiin nähden peräti kolme ja puoli kilometriä. Tämähän merkitsi kokonaista tuntia matka-ajassa silloin vielä, kun soutuvene oli pääasiallinen kulkuväline. Nykyisin salmea käyttävät niin paikallisten asukkaiden kuin kesäasukkaidenkin pienten ja keskisuurten moottoriveneiden lisäksi suuret huvipurret ja uittajien hinausmoottorit. lsoisäni, nimism ies Otto Wahlgren oli 1910- ja 1920-lukujen vaihteessa luopunut Hirvensalossa olevasta Ohmolan tilasta ja hankkinut kesäpaikaksccn Le-

Otto Wahlgren vaimonsa Edithin ja poikansa Göstan kanssa. (Kuvannut miniä v. 1925)

hessalmen rannalta pienen Salmela-nimi sen palstan rakennuksineen . Sal melan alkuperä on sikäli mielenkiintoinen. että palstatilan pidätti itselleen ja mökin rakensi Petter Noponen vuonna 1911 luovuttaen samalla koko muun osan omistamastan Halolan tilasta Aatami Aholaise lle, nykyisen isännän Matti Ahotaisen isoisälle. Olenkinjoskus Yfati lle ihmetellyt, että kumpikohan tila se on oikeastaan emäti la! Salmela joutui sitten eräiden omistajanvaihdosten jälkeen isoisälleni syksyllä 1922. Lainhuudon myönsi silloin Mikkelin tuomiokunnassa käräj iään istunut Hannes Saloheimo, tuleva appiukkoni . Si itä lähtien Salmela on ollut meidän perheemme kesäasuntona, nyt jo viidennessä polvessa. 1920-luvulla eivät mikkeliläiset, puhumattakaan helsinkiläi sistä, kcsähuviloitaan näin kaukaa hankkineet. On väitertykin, että meidän mökkimme olisi pitäjän vanhin tai toiseksi vanhin kesähuvila- en tiedä pitäneekö paikkaansa. Isoisäni toimi vuodesta 1905 alkaen Mikkelin itäpiirin nimismiehenä eli vallesmannina. Muistan, että kyläläiset kutsuivat kesäpaikkaammekin, Salmelaa ''vallesmanniksi". Nimismiespi iriin kuul ui Mikkelin maalaiskunnan itäosa sekä koko Anttola. Nimismiehen konttori oli kaupungissa Polttimokatu (nykyisin Päämaj akatu) 6:ssa samoinkuin hänen kotinsakin, mutta hän hoiti kesäisin pitkät ajat virkaansa Salmelasta käsin. Annolan kirko lla asuvat konstaapelit ja ylikonstaapeli! kävivät tarvittaessa hakemassa allek itjoituksia papereihin, ampuma-aseiden ja panosten ostolupiin yms. Useimmiten nämä virkamatkat tehtiin soutaen. niin muistan isiini, majuri Gösta Wahlgrenin kertoneen. Moo ttoriveneitä ei siihen aikaan pitäjässä mon taakaan ollut. Piskolansaaren isännällä, Aleksi Lehkosella oli perämoottori ja niin oli isoisällänikin, mallia 1925 oleva kaksijapuolihevosvoimainen Johnson, joka palveli meitä kaikkiaan 35 vuotta. Kinoniemcen tulti in kaupungista laivalla, niemessä oleva hirsiarkkulaituri oli kirkotlkyHin jälkeen seuraava pysäkki. S/s Mikkeli jatkoi siitä Puumalan kautta edelleen Savon linnaan ja s/s Tähti kiersi Korvensaaren matkallaan Pihl ajasa loon ja ede lleen Juvalle. Tähti -laivoja oli ainakin kaksi: 1 ja II. Toinen niistä kulki Mikkelistä Lappeenrantaan. Vuonna 1924, kun Saimaan vedenpinta oli harvi naisen korkealla, s/s Tähti toi kaupungista lastin huonekaluja suoraan kesämökkimme rantapenkkaan jatkaen sitten matkaansa pitkin Lehcssalmea pohjoi seen. Kalastus oli siihen aikaan varsin tärkeä sivuelinkeino, harrastipa sitä meidänkin perheemme hyvällä menestyksellä. Kerran kuitenkin kävi niin, että isoisäni koki tyhjät verkot. Palattuaan kotirantaan hän paiskasi verkot s uutu spiii ss~iä n rantan iitylle takaisten: "tulisikohan tuosta paremmin kalaa kuin jiirvestä". Seuraavana aamuna rantaan tultuaan hän näki ih meen tapahtuneen: 87

Vera Wahlgren kapuam assa Neilvuoren kolmiomittaustorniin kesiillä 1925. (Kuvannut Gösta Wahlgrenj verkot olivat tä ynnä komeita a hvenia! Halolan isäntä Aatam i Aholainen o li se issyt edellisenä pä iv~i nä le hmien kahl uu paikalla omalla puole llaan aitaa ja kuullut isoisäni manailun. N iinpä hän päätti järjestä ~i tämän hauskan yllätykse n. Kesä 1930 oli vähä llä päättyä minun kohdaltani ikävästi. Olin äitini kanssa niemen kärjessä mansikassa ja isoäitini istui samaan aikaan laivalaiturilla ongella . Keksin siinä r uveta paljaine jalkoincni leikkimään kalliolla veden rajassa, kun y htäkkiä lipesin ja niinpä mi nua vietiin usean metrin syvyyteen niin että hiukan vain vaatteita vi la hteli veden alta. Onneks i äitini huomasi tilanteen. potkaisi kengät ja lastaan j a hyvänä uimarina loikkasi perää ni. Isoäitini yritti huuto mme kuu ltuaan rientäii avuksi, mutta eipähän vanha ihminen ol lut tarpeeksi nopsa. Ikuisuude lta tuntuneen kamppailun jälkeen olimm e kuin ihmeen kautta taas kovalla maalla. A itini oli ensimmäisen maailmansodan a ikana käynyt Puna isen Ristin kurss it ja ni itä taitojaan hän j outui usein soveltamaan. 1Iän toimi jonkinlaisena " Kinoniemen tcrveydenhoitajana" kesäisin a ntaen ensiavun silloin, kun lähiympäristössä sallui tapat urmia. Jatkohoitoon oli s itten yleensä lähdettävä la ivalla Mikkeliin. Kerran hän hoiti Elina Pöntisen lehmänkin terveeksi . Meillä oli ai na talossa sidetarpcita. haavavoitc itaja muuta asiaan kuuluvaa varustusta .

Pyykinpesua Salmelassa kesällä 1927. (Kuvannut Gösta Wahlgren)

Ihanaa lapsuudenaikaa Kolmekymmentä luku on jäänyt mieleeni ihanana lapsu uden a ikana. Tul im me K inoni emeen a ina heti koulun loputtua ja oli m me siell ä syksyyn asti - is~ini ol i tieten kin va in vars ina isen kcsä lomansa, mutta isoi säni jäi j o vuonna 1929 eläkkee lle. Junama tka Helsin-. gis tä M ikkeliin kesti Kouvo lassa tapahruvine j unan-

vaihtoineen lähes 10 tuntia, sitten yövyttiin Mikkelissä isovan hempien luona. Aamulla tehtiin toriostokset ja puo leltapäivin läht i laiva . Perillä oltiin Kinoniemessä puolen viiden a ikaan iltap~ii vällä . Eipä sill oin tehty nykyisen kaltaisia viikonloppumatkoja- kun maalle kerran rultiin niin siellä sitä sitten oltiin. Matka Mikkel in suuntaan oli vieläkin hankalampi, kun laivassa piti viettää kokona inen yö. Muistini mukaan kesät olivat silloin aurinkoisia ja lämpimiä, marjoja oli runsaasti, niin myös kalaa, jota saimme pitkällä si imal la (koukuil la), syväongella (pilkillä), uistclemalla ja tietenkin tavallisilla ongilla, katiskoilla j a verkoillakin. Pitkää siimaa lähdettiin aina kokemaan jo neljän-vi iden maissa aamusella, va ikkei se kesäasukk aan kannalta o lis i ni in tärkeätä oll ut- ammattikalastajill ahan ti lanne oli toinen, kun kalat piti saada tuoreina torill e. Leikkitovereita minulla oli muutaman sadan metrin piiässä: Arokallion Esko ja Osmo asuivat Aholaisen torpassa - niin Harappalan perilli siä kuin olivatkin. Eskohan kaatui sitten valitettavasti kesän 1944 taisteluissa. Muistan aina, kuinka äitinsä Elsa itki elämän epäoikeudenm ukaisuutta. Vihtori Arokallio piti siihen aikaan kyläkauppaa aitassaan. Kaupasta sai jauhoja. suolaa, sokeria , hiivaa, tupakkaa. tul itikkuj a ym. kuivaa tavaraa. Hi ivaajoudu in usein kipaisem<~an hakemassa, kun emännät olivat ryhtyneet Jeipomaan puulleeliisin varuste in . 1\holaisilta ostimme pkiivitt.äisen maidon ja kerman , niinikään voin ja usein leivänkin, lihaa saatiin myös a ina silloin kun talossa oli teurastettu. i\holaiset laiclunsivat lehmiä~in Lehessaaressa. sinne ne uivat aamusella tullen illaksi pois, usein aivan itsestään. Hiekkaharjussa taasen oli paljon kanoj a ja niinpä munia käy-

Arokallionlapser torppansa edustalla 1930-luvu//a. Sirkka, sylissään l:"rkki, Esko ja Osmo. Mirja ei ole vielä syntynyt. (Kuvannut Cösla Wahlg reni

tiin Albin Pylkk~ise lhi. Hannon taloa ol i Otto ~oposen apuna ruvennut isännöimään hänen vävynsä Kustaa Auvinen. Hannon n uorimman polven kanssa ystävystyinja sieltä sain monta leikk itove ria. Aivan Whinaaplllissamme seuraavana meistä niemcen päin asui kyliin seppä Kalle Pönrinen, jonka Toivo-poika sitten aikanaan kasvatti iso n laps ikatraan. Pöntisen pajassa kengitelliin kylän hevoset, tehtiin akselit ja vanteet kärrinpyöri in, korjattiin j a va lmistettiin maanviljelyskaluja. Kilkutus alkoi aina aamuviideltä. Ivlinä istuskclin usein pajan kynnyksellä ihmetellen, kuinka rauta ahjossa hehkui . Seppä oli mukava mies - tekipä minulle ikioman a lasi rnen. Seuraavana Kinoniemeen pä in as ui Taavetti J lämäläincn, monitaituri, kirvesmies ja muurari. Toimipa hän lautlurinakin - muistan hänen maksusta kuljettaneen isääni kirkolle. Taavetti veteli tuon 7 kilometrin markan rcilussa tunnissa, kun siihen muilta soutajilta meni yleensä kaksi , paitsi kaksin hangoin soudettaessa. Seuraava mökki oli Piekäisten , joilta ostimme viinimarjoja. Sitten tuli ehkä kylän tärkein paikka, Kinoniemen laivala ituri "ototushuoneineen"'. Sinne tuli tavaraa ja matkustajia kahdella laivalla. Lait urilta johti kärritie kylä lle ja edelleen Pitkälahden tielle. Myös vene il lä tul tiin laiturille lähisaarista ja kyllä meki n usein ku ljetimme tavarcurune veneellä möki llä lai turille, mistä sitten nousti in laivaan. L<~ivan odotus eri tyisesti Mikkeliin päin mentäessä oli melkoinen tapaus - s/s Mikkeli saapui Savonlinnasta kello 2l:n ja 22: n välillä eikä tuloaika o llut mitenkään tarkka. Niinpä matkustajat saattajineen tulivat hyvissä ajoin niemecn ja tekivät nuotion laivalle merkiksi. Siinä odotellessa saatctriin joskus karkeloidakin myöhempinä aikoina joku toi muassaan veivattavan gramofonin eli levysoittimen, miksi sitä nykyisin kutsut<l<Jn. Meidän perheemme lähtö e lokuun lopussa oli jonkinlainen tapaus. Useat kylälä iset tulivat saattamaan, vcdCLtiin veneet miehissä ylös maihi n. juotiin lähtökahvit ja sitten kompuroitiin taskulamppujen valossa pimeässä e lokuun illassa la ivarantaan. Tav<Jrat vietiin joko hevosella tai veneellä jo etukäteen. l.aivaan noustua varas imme sitten tavallisesti hytin. missä nukuttiin aamukahdeksaan saakka. jolloin laiva saapui Mikkeliin. Koko aika ei toki matkantekoon mennyt, sillä laiva yöpyi kirkolla , otti halkoj a j a lähti jatkamaan vasta nelJ ~i ltä aamull<J. Savon linnaan rnennes sään laiva yöpyi Sulkavan Lohi koskella, tullakseen perille ih misten aikoina eli aamukahde ksa lta. Tällaisen matkan tei n eläm~issiini ensimmiiisen kerran aivan yksinäni kesällä 1935, olin silloin S-vuotias. Oli varsin jännittävbiä viettiiä yö laivan uumenissa o levassa hytissä ypöyksin - eipii uni oikein tahtonut silmiin tulla. Savonl innan satamassa oli jo tätini vastassa. Kuten jo aikaisemmin todetli in, Lehessalmi on aina ollut tärkeä kulkuväylä. Mu istan va rsin hyvin. kuinka ohitsemme lipui pyhäaamuisin lukuisia tervattuja veneitii matkallaan kirkonmeno ihin. Monia veneit~i soudettiin kaksin hangoin, joll o in matka joutui. Arkisilla kaupparnatkoilla sensijaan airoissa oli useimmiten vain yksi henkilö, tavallisesti emäntä isännän pitäessä arvok kaasti perää vanhan tavan mukaisesti. Nykyisen 89

Aholoisen lehmiä Laidunneitiin Lehessaaressa. Lehmät uivat salmen yli aamuisin ja palasivat illaksi takaisin, joko itsestään tai hakemalla: "kottiin kottiin see ". (Kuvannut 1930-luvulla Gösta Wahlgren)

Kustaa ja Lilja Auvinen Hannon pihamaalla lastensa Teuvon, Paavon. Tuomon, ;"v/iljan, Raimon ja Marjan kanssa. (Kuvannut Otto Wahlgren v. 1943)

Hiekkaharjun Albin (Pylkkänen) niittohommissa kesällä 1932. Kuvassa myös Vera W'ah.lgren poikansa Oton kanssa. (Kuvannut Gösta Wahlgren)

Taavetti Hämäläinen eli Kinonienten Taavetti lähdössä soutamaan Gösta Wahlgrenia kirkolle. (Kuvannut 1930-/uvulla Ot!o Wahlgren)

Ahotaisen Arfatti ja Jida, Eila ja ;\.-faija talonsa edustalla (Kuvannut Orto Wahlgren 1!J40-Iuvulla.)

Hiekkaharjun nuori isämä Arvi Parkkinen vaimonsa Lempin sekä Liisan, Riston ja Leenan kanssa. Kuvassa myös naapurit Gösta ja l!(~rcl JrVahlgren, Osmo Arokallio sekä IJiekkaharjun apulainen .)'irkka Tissari. (Kuvannut 1950 Otto /·V ahlgren)

Taavetin Anna pihassacm. (Kuvannut 1940-luvulla Otlo Wahlgren)

Ahotaisen Matti, Jida ja i'vfartta, Vera H!cthlgren, Alaija lastensa Pekanja Seijm1 kanssa. (Kuvannut Gösta Wahlgren 1960-/uvulla)

Toivo ja Elina Pöntinen Ailin, Yrjön, Toivon, Ilmin, Eeva ja Pirkon kanssa. Kuvasta puutwu Seppo eivärkä Lauri ja Esko vielä olleet .syntyneeT. (Kuvannut 1940-luvulla Gösta VVahlgren)

Aholaisen ;\1/atfi-poika pellolla. (Kuvannut Otto FVahlgren 1'. 1943)

llalolan ti lan isännän l\1atti Ahotaisen isä, Matti hänkin, oli valistunut m ies. Hän souti itse venettään aina kirko nkyliin lahdell e, vasta tultat:ssa näköetä isyyd e lle hän lausahti Iida-cmännälle. että "vaehetaanpas" ja niin isäntä säilytti kunniansa muitten silmissä. Korkean veden a ikana saimesta kulki laivoja. kuten jo edellä mainittiin. Muistan kuinka sis Pursi ja muutkin a lubet kul jettivat j uhlakansaa lähetysjuh lill e Neitvuorelle. H evoskyydiiHi raahattiin kenttäkeittiöt aina vuoren huipulle saakka j a kyllä hernesoppa siellä maistui.

Sotahommissa ja työvelvollisena Kesä 1939 o li sitten viimeinen rauhankesä, minun kohdaltani päättyi silloin lapsuus. Talvisodan aikana kesämökkiimme, jossa oli vain yhdenkertai set akkunalasit, sijoitettiin sodan jaloista paenneita evakkoja - mitenkähän mahtoivat niissä 40 asteen pakkasissa tareta! Seuraava kesii oli siinä rnielessii poikkeuksellinen. että koulua käytiin koko elokuu - niiin pyrittiin saamaan takaisin ta lvisodan aikana menetetyt koulupäivät. Ja kesällä 194 1 syllyi jatkoso ta, j oka vei monelta parhaan n uoruuden, jollei koko elämiiä. Minullakin meni kesä ja syksy sotahomm issa vapaaehtoisena. Tästä kaikesta sain s illä kertaa tarpeekseni, niin ellä seuraavat kaksi kesää vietin työve lvol lisena, tosin jälleen Kino niemessä, tu tussa ym päristössä. Kesällä 1942 tein Aholai s ille halkoja lepistä Lehessaaressa, siitä muistan lähinnä itiko itten aiheuttaman riesan. Seuraava kesä oli hauskempi, ku n Ahotaisen talossa renkinä työskennellessäni sain osan palkasta ruoka na. Työpä ivät olivat silloin pitkiä, aloite ttiin jo puo li kuudelta, juotiin kuudelta kahvinkorvikkeet yhdeksältä syötiin jo luja ateria, kahdentoista a ikaan nautittiin päiväkahvit ja kolmelta päivän pääateria. Ansaitu n ruokalevon - minkä vietimme yleensä piha n urmi kot ia selällämme maaten - j älkeen jatkettiin töitä iltakuuteen, jolloin j uotiin v ie lä yhdet kahvit. Tämän jälkeen v ielä tehtiin töitä tuonne p uo li y hdeksään saakka ja päätettiin päivä yhdessä na utittuun kylmään ilta-ateriaan, joka sisälsi leipää, piimää, viiliä ym. Tuli siinä päivä lle pituutta 15 tuntia, ruoka-ajatkin vähentäen 11- 12 tuntia. Nälk iintyneelle ka upunki la ispojalle runsaat ateriat ja terve ruu miillinen työ o livat parasta mitä voi aj atella. Hauskimpia töitä oli la nnan ajo navetasta Liikasen pellolle - me ajoimmepoika -Matin kanssa ki lpaa kahde lla hevosella. Myös heinätöihin ja ohran le i kkuuseen osall istuin saaden sen as iaankuuluvan lcikkausarven sirpistä vasempaan pikkusormeeni. Yhtenä päivänä leikkasim rne renki-Einarin kanssa jyrkähköön alamäkeen Li ikasen pellolla- ohra o li s illä lailla laossa. Yht'~ikkiä Einari tokaisi: "kyllä tiä tulloo isännälc he lepoks, meillchä e i tu u laenkaan nälä kä ku suolet on kaekenaekaa kurkussa". O san aikaa hautasin suuria kiviä peltoon: syvä kuoppa kaivetti in kiven vicreen ja sinne se kangetti in ja peitelti in. [sänHi-Matti kc haisi: '·kyllä siusta hyvä k ivenhautaoja tulloo, k u tiät nii reilu t kuopat". A ikaa jäi kuitenki n myös m uihin ha r rastuksiin, a ina kin pyhäisin. Kirkolla oli suoj eluskuntapoikain leiri ja niinpä m inä ilmoittauduin paikallispäällikölle, vää-

Veikko Ronkasen sism; Tyyne Rokkanen Korvensaaren Kapustalahdesza palve/upaikussaan Helsingissä v. 1939. (Kuvannut Ouo Wahlgren)

pe li Toivo Noposelle Koivulan yläkerrassa Iyöden kantapääni tiukasti yhteen. Topi tyym1ytteli: "otetaanpa raahallisesti . .'·. Leirillä oli maastoleikkejä ja pienoiskivääriammuntaa. Silloin tutustui n Ikosen Lassiin, Tiusasen ja Ko istisen poikiin eräitä mainitakseni. Varpaniemen To pia tapasin myöhemmin 1950-l uvu ll a ollessani Suur- Savon a luesuunnitteluyhdistyksen -nykyisen seutukaavaliiton- hallitukse n puheenjohtaja. Topi k uului kunnanhallituksen pu heenjohtajan om inaisuudessa myös y hdistyksen ha ll itu kseen. Tapahtuipa meille sitten hassumpiakio asioita, o limmehan vasta 15 - 16 ikäisiä, me ky län pojat. K un sota-aikana ei saanut bensiiniä vapaasti siviilikäyttöön ei kä näinollen perämoottoriimme , tei n moottorivcnccstä mme, joka o li itseasiassa merimalline n soutuvene, pm:jeveneen. Kun masto oli pystytetty mahdollisimman keulaan, pystyi veneellä luovimaan, vaikke i kö liä o llut . S illä me pojat läksimme y htenä vi ikonloppuna retkelle, Pyrhösen Teuvo, Hannon Teuvo ja Paavo sekä minä . Yövyim me ens in H uh tsaare ssa, kiersimme Ko rvensaaren ja vietimme sun nuntaipäivää Luonterin kallioluodolla harrastaen mm. pi lkkaan am muntaa pienoiskiväärillä. Takaisin Lehessalmelle tu limme illansuussa mukavassa myötätuulessa, minä rennosti peräsi men iiiiressä loi koe n. Veneen keulassa istuneille Paavolie ja Pyrhösen Teuvolle tuli jotain kärhämää - Paavo kai yritti saada Tcuvolta pienoiskiväärin käsiinsä ja silloin se lau-

kesi. Jos olisin is tunut normaal isti paikallani, luoti olisi saatta nut osua rintaani , mutta nyt se meni vain pieksun läpi kahden varpaan välistä luita rikkomatta vieden vain hiukan lihaa mennessään. Mu istelin silloin isäni kertoneen taiste lleensa aikanaan kesällä 19l8 Pyrhösen Teuvon isän, Taavetin kanssa samassa jalkaväkiryhmässä Etelä-Savon rykmentin mukana :Vtikkelistä Mouhun, Heinolan, Vierumäen, Tuohikotin, Valkealan ja Kouvolan kautta Karhulaan. Miesten ystävyys jatkui sitten vielbi myöhemmällä iällä. E rään to isen kerran o lin H annon Tuomon kanssa kahdestaan pUI:jeveneelHi Lehessalmella. Koska Tuomo oli vasta a lun toisella kymmene llä, varustin hänet pelastusliive in, ja si t~ihän tarvitti in. Juuri ennen Salmelaan tuloa pUijeesecn tarttui äkillinen sivutuuli, joka paiskasi p lnjeen mastoa vasten alkaen nopeasti kallistaa venettänune . Kehoituk sestani Tuomo loikkasi veteen ennekuin kö litön vene kerkisi kaatua kyljelleen. Tuomo siitä lähti pu li koirnaan kohti rantaa, mutta tarttui liiveist~iän kaislikkoon , mi stä minä hänet sitten "pelastin". Vaatteiden kas tumiscl lahan jutusta olisi selvitty, jolle i Arokallion S irkka o li si nähnyt tapausta ja mennyt siitä kerLomaan ä idi llen i. Sapiskaa si itä tietenkin tuli. Vuosi 1942 ol i siitä erikoinen, että silloin oli tämän v uosisadan matalin vesi Saimaassa. Lehessalmi k uivui umpeen , Piekäise n, nykyisen Leena ja Markku T iusasen mökin kohdalta. Koska veneillä oli päästävä kyliltä kirkolle, kaivoivat miehet talkoilla kolme metriä leveän kanavan, j osta pääsi läpi sauvoen, soutamaan ei sopinut. Kanavan kohdalla oli jalkamiehille tarkoitettu s iltakin y li Lehessalmen. Vuosi 1944 kului minulla j ä ll een sotahommissa. Yhden kerran pääsin kuitenkin lomal le ja silloin asuin Hannossa, koska Salmelaan oli jälleen kerra n majoitettu evakkoja peräti toista kymmentä. Seuraavista kesistä useimmat menivät työharjoitte lussa Uihinnä Lapissa j a ulkomailla. Tosin koko kesäkuun 1945 vietin Se~ lmclassa koirani kanssa kahden perunoita viljellen ja valkolakkia odotellen - sehän saatiin sinä vuonna tavallis ta myöhempään. Myös vuonna 1949 vietin koko naisen kuukauden maalla tenttiä lukien. Silloin rupesi kymmenen vuoden tauon jälkeen

Pitkälahden tien korjaus Tiusasen pellon notkossa

saamaan be nsiiniä vapaasti ja niinpä osallistuin kirkolla järjestettyyn moottorivenekilpailuun, alle 5-hcvosvoimaisten sarjassa . Kun en saanut 24 vuotta vanhaa moottoria heti k.äynti in. taisin h~ivitä tämän kilpai lun tai ai nakin o lla toiseksi viime inen sarjani viiden osanottajan joukossa.

Häämatkalla ja virkatehtäviä Kesän 1950 jälkeen loppui säännöllinen laivaliikenne Antto laan j a Kinoniemeen. La ivan sijasta ruvettiin tulemaan Mikkelistä linja-autolla ja matkaa jatkettiin yleensä vuokraveneellä Salmelaan. Tietä myöten ei silloin v ie lä päässyt auto lla Seilaa pitemmälle. Kesäkuun lopuksi 195 1 suunniteltua häämatkaamme varten olin jättänyt pe rämoottorimme valmiiksi kirkolle, sinne tulin nuorikko ni Ailan kanssa Mikkelistä linja-autolla. Bussimatkalla o li se ura namme ruhtinatar Demidoff: joka toivotti meille Wmpimästi onnea. Hän itse taisi siihen aikaan asua Tenin kanakopissa. Mootto1ivenematka sujui a luksi mainiosti, kunnes Leskenluodon kohdalla paukahti - a r velin pultin vain katkenneen ja soudin luodon rantaan. Mutta ei, koko aksel i oli poikki ja niinpii kahden ja puolen kilometrin m ittainen loppumatka oli soudettava raskasta venettä merityyp pisine hankaimineen. Vaan ei päässyt ruma sana silloin! Salmelassa a lkoi taas elämä vi lkastua, kun lapsemme tulivat kuvaan mukaan. Vaikka asuimme koko 50-luvun M ikkelissä. ei mökillä tullut viikonloppuisin käytvä - eihän meillä ollut a luksi omaa a utoakaan, sen~uolcen. että sillä o lisi perille päässytkään. Autotie ulottui vähitellen II iekkaharjuun saakka. Meidän pihassamme auto kävi muistaaksen i ensimmäistä kettaa kesällä 1954, j olloin Liepiirin autonkuljettaja tuli noutamaan minut kiireelliselle virkamatkalle. Silloin piti keinotella Ahotaisten kujasien kautta rantaan ja edelleen meille pitkin kive töntä ra ntapolkua. Takuusalmella kesämökkiä pitävä everstiluutnantti Viktor Platan tuli kyllä eräänä mvöhäisenä kesä ilta na sivuvaunullisella moottoripyörällä möki llemme " lullassa' ' istuen ja sotamies kuljettajanaan. Luul imme jo sodan taas syttyneen, mutta kysvmvs o likin Sotakorkeako ulun retkestä Anttolaan . Kesä ltä 1960 meille tuli myös yllätysvierailu. Istuimme pihalla päiväkahvia juomassa, kun yläportillernme ilmestyi tumma poliisia uto, josta lähti tulemaan meitä kohti kaksi poliisimiestä. Mietin kuumeisesti, mitä pahaa o n tullut teht y~i. Kysymyksessä ol i kuitenkin Liikkuvan poliisin partio, joka teki johtamaani tutkimukseen liittyviä nopeusmittauksia Ylikkelin läänin maanteillä - he halusivat vain lisäohjcita. Kinoniemen tietä parannettiin talkoorö inä vähitellen m eille saakka ja sillen a ina nierneen asti. Kinoniemen tiekunta perusteltiin kesä llä 1970 ja siitä lähtien on autolla päässyt Kinoniemeen kesät talvet. Pitkälahden kylätie, jossa o li lukui s ia portteja, oli uuden tielain voimaantultua kunnostettu ja otettu paikallistieksi 1960-luvun a lussa. Kinon ie messä ovat asukkaat muuttuneet vähite ll en . Va kinaiset asukkaat ovat poistuneet rintamai llc työnhakuun j a tilalle on tullut kesäasukkaita. Toivo ja Elina Pönti se n muutettua kirkolle tilalle tuli 93

Hengenpelastusta

Salmelan merimallista perämoollorivenettä vedetään ta!Fiteloilleen hevosella, ajomiehenä :\l! atti Aholainen nuorempi. (Kuvannut 1950-luvul!a Ollo Wah lgrenj

ylilääkäri .Juhani Riitahon perhe. Taavetti Hämäläisen kuol tua hänen leskensä t\nna asui niemessä vielä pitkään. ykyisin mökkiä pitää kesäasuntonaan metsätekn ikko Heikki Kähkönen perheineen. Piekäisten mökissä asu ivat mm. Toijoset ja nykyisin mökki on Hiekkaharjun nuorimman tyttären Leena n perheen hallussa, j osk in he ovat pystyttäneet uudenk in hirsimökin Harvion puolelle. Hiekkaha1jun isännkiksi tuli sodan jälkeen Albin Pylkkäsen sisarenpoika Arvi Parkkinen. joka rakensi uuden talon. Hän teki myös hirsimökin Kinon iemeen entisen "ototushuoneen" paikkeille. Hiekkaha ij u on nyt Risto Parkkisella ja niemenkärki hänen sisareliaan Liisa Liikasella . Aholaisen Maija rupesi opettaj aksi Suolahteen j a Eila em~innäksi Oratinniemeen Matin j~iädcssii isännäksi. Hmmon pojista Teuvo on kuonna-autoilijana kirkolla, Pa<~vo sta on aika jättiinyt, Tuomo on isiintänä, Raimo asuu kirkolla, .\tlirja on naimisissa Mikkelissä ja Marja Turussa . llirssaaren lnkaniemcn isiinnäksi, tosin vain kcsäasukkaaksi on tullut Sul o n arckin ja Eino Pöntisen jälkeen li eisingin kaupunginkamreeri Raimo Kaarlehto. Korvensaaren Peltotalon enti set asukkaat, Laurikaiset ja Toijoset ovat jo kauan sitten muuttaneet po is. Korve nsaaren viimeisen vakinaisen asukkaa n. Anna Pöntisen kuoltua on Ihanan tilalle mllut 6-henkinen Pentti Otrasen perhe -ovat rakentaneet a ivan uuden talonki n. i\nnan pojanpojalla Kaunolla on tosin kesämökkinsä siinä rannassa. Veikko Ronkanen pitää entistä kotitaloaan Korvensaaressa kesäasuntonaan ja entiselle Hannoon kuuluneel le Puikonniernelle on muodostunut lähinnä Paavo Mikkolan sukukunnan asuttama "kes~imök kikylä" - onhan saaressa vielä muitakin kesämökkejä ja kaupungin omistama venei lijöille tarkoitettu leirintäalue entisillä Korpikall ion mailla. Korvensaarelaiset pitävät veneitiiiin Kinoniemessii, mutta Hirssaaren ja Lu onterin saarten kesämökki liiiset käyttiivät venevaikamanaan Alaroimin rantaa Lehessaaressa . Kinoniemen tien vaikutuspiirissii on nykyis in neljä vakinaista taloutt<:t ja 32 kesiiasuntoa. lisäksi muita maanomistaj ia on VIISI.

Kesä 1987 ol i e lämässäni j älleen merkittävä. Rakennettuamme lämpimän talvimökin ja jiiätyämme Ailani kanssa eHikkeelle vietimme peräti viisi ku ukautta Kinoniemen Salmelassa. Kuusikynm1c1wuotisen ''kesämökkiläisyydcn" kunniaksi kutsuimme heinäkuussa vanhoja kyliin asukkaita luoksemme. Sateises ta kesästä huoli matta sattui si ksi päiväksi pouta ja niin saatoimme toivottaa tervetulleiksi yli 30-päiscn vierasjoukon-omaa väkeä oli lisäksi 13 henkeä. Oli mukavaa! Pari päivää ai kaisemmin poikani Aarne o li teh nyt urotyön; hän pelasti nelj ä ihmistä hukkumasta Harviolle. Torstaina 2 päivänä heinä kuuta Sulo Montonen o li lähtenyt vai monsa El inan, tyttärensä Ka ijan j a tyttä rentyttärensä Jennin kanssa kirkolta 10-hevosvoimaisella perämoottorivenee llä yli Harvion kohti Lehessa lmeaja edelleen kotiansa Si ikasaarta. Kirkonkylän lahdella vallitsi jo melkoinen myrsky ja aallokko, ni in että naiset olivat ehdottaneet taksikyytiin turvau tumista. Matkaan kuitenkin lähdettiin alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Näistä matkalaisista tietämättä oli poikani Aarne lähtenyt alle 4-vuotiaan poikansa Oton kanssa samankokoisella veneellä Lehessalmelle vain huvikseen. Aarne ll<~ ei ollut edes pelastusliivejä, pikku-Otolla sensi.i<wn oli päälläiinkunnon pclastusliiv it. Lähestyessään Kinoniemen kärkeä Aarne totesi ll arvion selällä vallitsevan voi makJ<aan lounaistuulen aiheuttaman korkean aall okon ja päätti kääntyä takais in. Sarnassa hän kuitenkin huomasi aallokon keskel lä jonkin esineen, jota hän ensin luuli kanootiksi, mutta pian ilmeni , että kyseessä o li kumollaan o leva vene. /\arne mietti ensin. pitäisikö hänen jättää pikku poikansa vaikkapa Lehessaare n kärkeen turvaan, mutra arveli, ettei poi ka ymmärräisi tilan netta vaan pelästyis i. Niinpä hän jatkoi matkaa ko hti merihädässä olevia. Montoset olivat onnellisesti päässeet kovasta aallokosta huolimatta jo ohi Lesken luodon ja lähestyivät Kinoni emen kärkeä, kun tavalli sta korkeampi aalto löi yli veneen keulan. Ennekuin matkalaiset ehtivät mitäkin tehdä, vene täyttyi vede!Hi ja kaatu i kyljelleen ja senjälkeen täysin kumolleen, pohja ylöspäin. Kaikki joutuivat veden varaan. Pelastusliivejii ei seurueesta ollut muilla kuin 7-vuotiaalla Jenni-tytöllä ja Clinalla. jälkimmäisellä liian pienet. Kaija. joka oli äskettäin tap<~htuneesta vatsaleikkauksesta huolimatta seurueen reippain, sai nostetuksi tyttärensä veneen päälle. muut sensijaan olivat noin 10-asteisessa vedessä pidellen veneen laidoi sta kiinni. Aarnen saapuessa paikal le olivat mat.kalai set o ll eet arviolta neljännestunnin veden varassa. Kaija pyysi Aarnea ensin pel astamaan tyttärensä ja äitinsä. Kovassa aallokossa. veneiden keinuessa eri tahtia o li erityisesti van hempien, painavien ihmisten nostaminen pieneen veneeseen vaikeata j a vaara llistakin . Tottuneena vesillä liikkujana Aarne ei pelännyt omasta puo lestaan, mutta kylläkin mukana olevan pikku-Oton puol esta. Kun Jenn i ja Elinakin. joka oli erittäin huonossa kunnossa, oli saatu nostetuksi veneeseen - Elina makas i liikkumatromana veneen pohj al la - Aarne aikoi lähteä viemään ensimmä istä lastia rantaan. eihän hänen veneensä ollut tarkoitettu enemmälle kuin 3-4

he nki lölle. S illoin S ulo kuitenkin ilmoitti. ettei enää jaksa pitiiä ki inni käsillään, vaan hukkuu. Aarne sa i Iiihes satakiloisen Sulukan vasta neljänne llä yrittärnällii hilatuksi veneensä laidalle ja siitä edelleen veneen pohjalle. Kaija sensij aan ilmoitti vielä jaksavansa. jääden odollamaan seuraavaa kuljetusta. Kinoniemen rantaa Hihcstycssään Aarne huomasi sie!Hi Pentti Otrasen. jolle h~in h uusi jo kaukaa avunpyynnön: Pentti kah lasi vastaan ja ott i ha ltuunsa pelastetut läh tien t\a rr1en kehotuksesta kuljettamaan Elinaa, Jcnni ä j a Ottoa Salmelaan. Sulo jäi sensijaan odottamaan Kaij a n pelastamista K inoniemeen. Elina oli melkein tiedottornassa tilassa, .fcnni huusi: ·'nyt äiti hukkuu'" ja pikku-Otto karjui täyttä kurkkua j outuessaan eroon isä stään . Tällaine n j oukko märk iä ihm isiä ilmestyi si llcn yht' äkkiä meidän pihaamme. Kul ui hetki. ennenkuin tajusimme tila nteen ja vasta kun Aarne saapui veneineen perille Kaija mukanaan oli kuva täydellinen . Onnistuneen pe lastusoperaation j mkeen kaikki pelastetut saivat meiltä kuivat vaatteet ja Himmintä juotavaa. Ku n ihm iset ol ivat pahimmasta j ärkytykscstään rauhoittunect, k ulj etin tv1ontoset S iikasaareen omal la 35-hevosvoimaisell a moottoriveneelliini. Jenniä pelotti vielä silloink in, mutta väylä oli jo suojaisempi ja venekin suurempi, j oten perille tultiin mainiosti. Pentti O trascn kanssa ol imme sopineet, että hän yrittää hinata .\'1ontosten kumollaan olevan veneen rantaan. kunhan myrsky hieman he lliträä. Se e i ku itenkaan onni stunut. si llä vene o li jo u ponnut syvyyksiin. Venettä yrittiviit myöhemm in ylös vielä nuottamiehet ja suke lrajakin, muna tuloksetta. Sinne se jäi parinkymmenen metrin syvyyteen. Elina järkyttyi tapauksesta ni in, että terveydenhoitaja joutui käymään Siikasaaressa ja myöhemm in häntä v ielä ku ntoutettiin. Sulo la usui minulle. ette i nähtävästi viel ä ol lut he idän vuoronsa. L isäa ikaa elämäänsä hä n sai ku itenkin vain 8 kuukamta, sillä maali s kuussa l9R8 Sul ukka saatettiin vi imeise lle matkalleen. Mutta elämä j atkuu. Kinoniemessä jopa entisestiiän vilkastuen. Lapsia on ilmestynyt kuin s ieni~i satedla: Risto Parkkisen m uutettua takaisin Hiekkaharjuun ja Pentti Otrasen Ihanaan Korvensaaressa koulutabit kuljettavat nyt neljää tyttöä ja kol mea po ikaa pä ivittäin kouluun ja takaisin. Kesäisin pyörii Sa lmelassa mei dän viisi lastenlastammc, samoin Kiihköscssäkin näkyy lapsia pihalla. lla nnossa ovat usein Raimon lapset j a Matja perheineen on pystyttiinyt mökin entisen kotirilansa maille. A hotaisen \faijan pojan perhe naurti i kesä lomastaan Lc hcssalme n ra nnalla j <~ Hiekkaharjun Lee nan perho.: viettää viikonloppujaan niemessä, jos kus Liisankin. Riitahon tyttäret tulevat kesämökilleen aina kuin päibcvät. Ko rvensaaren. Hir~saare n ja muiden saarten kesämökkiläiset lisMivät puolestaan liikennettii Kinonicmessä. Kolmenkymmenen ki lometrin nop~..·usraj o it us on ilmeisen pa ikallaan .

Siikasaaren viimeiset asukkaat N iinkuin vaimonsa Elina, S iikasaaren Sulo tunnetti in nimeno maan saarestaan - Y1ontoscn Sulo o li jo vieraampi käsite. S ulo o li nelj~inncn polven saarelaisia. A ina on ollut yksi poika. jolle saarclaisperintö on siirtynyt. Murta Sulon ja Elinan ne ljästä pojasta ei ybikään halunnut jäädä saarelle. Kun Sulo kuoli. vain muutama kuukausi sen j iilkecn, kun hänet. Elina, heidän tyttärensä Kaija j a tämän tytär Jenni he inäk uussa 19B7 pe lastett iin h ukk umasta !! arvioo n. Elina ei e nää halun nut jäädä saareen, vaan m uutti kirkolle. Vaikeata saaressa on ollutkin asua e rityisesti kel iri kon aikoina. Talvi~i n on saaree n useimmiten saatu aurattua jäätie - saaren mantereesta e rottava salmi on vain parinsadan metrin levyinen. Kuitenkin esimerkiksi talvella 1976-77 lum i satoi liian a ika isin. Jää o li vain 15-senttistä j a kun sen pää lle satoi saman ver ran lunta. ei sille pakkancnkaan mitään enää mahtanut, j ote n se n enempää traktorilla kuin autollakaan ei jäälle o llut asiaa. Montos illa o li siihen aikaan vielä hevonen, jolla kuitenkin pääsi , ja tietenkin jalkaisin. Siikasaari ol i Sulo Montoselk rakkain paikka si itäkin huo limatta. että saarelai seWmä o li vaati nut veronsa. S ulon isä vaj os i j äihin 44-vuotiaana. Jo a ika isemmin olivat joululo mansa aikana hukkuneet perheen 7- ja 9-vuoti aat tyttäret, Sulon sisaret. Lehmistä luovuttiin jo 19 70- luv un alussa ja koko maanviljelyskin lopetettiin viirise n v uotta myöhemmin. Aikanaan Sulo k uljetti talollisren ma itotonkkia suurella veneellään Juvan .Y1aaralanniemeen ja kalastusta hän harrasti koko i k än s~i . ''Kyllä se on myönnettiivä . että jo ka päivä ka lat ovat mielessä, eri asia s itten on, pääseekö joka päiv ~i kalas lamaan -useampana päivänä on kuite nkin päässyt" totesi Sulo häne ltH asiaa kysyttäc::: ~ä. t ikä hän sictiinyt sitä, että hänelle ka uppa-autosta ~ il akoita ta~jottiin. Elina kertoi Sulon motkottaneen j o siitä. kun hän o li ostanut sil liä j ouluksi . Kala n suhteen o ltiin o mavarai si<J. Multa yksinoma iseksi el inke ino ks i ei ka lastuksesta ollut. Vaikka kalaa o lisi tullutkin. olisivat e dessii olleet mark kinoi ntivaikeudet Si tä pait~i ka lastuksessa on hiljaisetkin aikansa, jo ll oin ei paljoakaan kalaa tule. ei a inakaan pä~iammat in harjoittamiseen asti. Sulo e i rakkaasta S iikasaarestaan muuttanut, ennenkuin sa i k uh un iäisyyteen. Kun Elina ei voinut yksi n jäädä saarta asumaan. s iellä on enää k~:;äasukkaita. \ äin o n päåttynyt eräs luku Pitkälahden kylän histOriassa.

fLä nsi-Samsso 20.2. 1977 o//eesra. Carmen Runo.sen rekemii.nii luwsllllltdusia nwkailruj .

RAIMO AUVINEN

Muutama muistelo Hämäläisen Taavetista "Kinonien1en Taavetista" Taavetti o li pidetty ja luote ttava monitoimimies. Häne ltä syntyivät kirvesm ie hen, muurarin ja pärckaton tekijän hommat ammatt ita idolla . Samoin metsätyöt ja ka lastus. Taavetti oli myös aikaansa seuraava mies. Hän kertoi lukeneensa esim. Raamatun neljä kertaa kannesta ka nteen, sanasta sanaan .

Kokkosen torpan asukas Ulla Haikurainen. Anna Kokkosen anoppi.

Kinoniemen tie oli kurritietä vielä 1950-/untl/a. Vem Wahlgren Linnakallion luona. ( KIII'WIIIU! Orto Wahlgren)

Siikasaaren seppä Ville Montasen rakenta111a 100 vuolla \'GIIha leikkimökki.

Ruouilan torpan asukas Hilnw Penklwnen. llän eli 10]vuotiuaksi.

Järjestys-N:o,p'<~t~ •

AnUolan pitäjän kunnallisverojen kuitti vuodelta 191f'.

Anttolan pltljln ldrkoUlaveroJen kulttl Nso }fjf ldr~ollisvaodel~ iJ6 1~~f. -tif 1919.

JAJ. .$..~~~ . . ~;(1~/(~~~ ...l·l /J 1 Antiolan pitäjän dM~

Smk. · p.

Hltr.

manttaaU

. manttaalilta manttaalikassaan . . . . . fveroäyriltä kunnankassaan . . . . . . kansakoulukassaan .

koirasta veroa

Kuitti . .

. . . • • . • . . ... 1

lf 1~

Kirkonrahastoon

Kirkon rakennusl'ahastoon

. ..

1~t

. lf (/

r Jr

P~untoonpaporahastoon

· 03

:.~teen~ Wf./J

Smk. p:iä

Maklava: ·

~~nr

. . . . . . .

. . . •.

......

. ................................... ....... .... ..

.~............ ....,..

Summa

u.l ·..

~-/

. i!_

Kanto-osuutta

l 1f~l

. Yhteinen summa

Kunnallisverojen kuitti vuodelta 1918.

f;CI

..... ...... ............................. ........... ..... .... .... .... .... ...

1 r / ' } ~

Maksettu 19-.'-1 J

....

~~ Urkurahastoon ,

mieheltä J henkilömaksua vaivaisnaiselta 1 kassaan · · · · · · · • · ·

/ /

. kglästå' .. N:o

To~~ t

Maksava:

lt.b1

1'1

Maksettu 19f/? ~rwt~ §,'lc1:<-, '

Kuitii kirkolliweroisw kirkollisvuodelta 1918 1919.

._1

suorittanut

·~

mk.

1 p:iä 1

litraa

jgrammaa

Rukiila . : .•••.•· · .....,-.................... ....lf....:..........

. . "T·J .......................... t.l.. , .. t· .........

Ohria ._ ••••••• , ....

Kauroja ..• ·..••• · ,,....

L . · "· · · · · . . .... .

;1.. . . . lrl'

Päivätöitä . . • • . • äyriä . . . . .

..... 1 1

Voita . • • . • . . . • · ·.... .

.. ! ..

. . ...... i

Kuitataan, ~- --

·----------

Kui1ti papiston palkkasaalavien maksamisesta n: 19181919.

..-------------~

A nlfolan kirkko.

d CLJ .· #/.---) / .-.

~·~/~' ~ grr.,.

~ rC~e/.{;

' ~

1.......

...

.·.,"'--~·~ . .. . _;_ ;~

. .. •

n ;,. ,

•• . . ,~

S(!ppc'i 1-'i//e Montosen /.:irjanpidosla .

1 t""'

"' • '

•

...

·1

.. . , .

•. ;

~.:;y l~

·~ ! ;

lf~. •

•

11:..;

II ~ rf

•

. .. .

~ i [. .

1. '

lf'

'(' • ., ·c.··Z'

?·.·

l'ädisius. jolla oikeutewan ajamaan polkuprörällä. vuodelta 1f.J 1-1.

Kutsuntaluettelon N:o

t{~~~~,.~. ·~~~ .11. ... ~t/.

. kplästä

..... pitäjän .....

/jo

~ ;-·

. .... -1.1 p:n~ ~ •

määrätään täten ....

kuuta

1918

ilmoit-

tautumaan Mikkelin kaupungissa Sotilaskulruntapäallikön lumsliassa.' Kntsura:u.:!.teloon merkittp.

~(),.;{.4Nfc,.

PifUiiS'

.!61 ~~ .. . paino · 6 / ~ .

do pillå~

'l~~ .. .

Kutsunta/aut.ak:mniw puolesta:

~··

/·~-ift.= ............

100

kuuta 18t8U ~

/C.I( UhA.~

Anllolan kalliomaalauksessajalat ovat se!Fästi erorettavissa muuten epämiiiiriiisessä ihmiskuviossa.

Anttolan kalliomaalaus Savon linnan maakuntamuseo ja Anuolan kunnan kulttuurilautakunta aloittivat vuonna 1987 Anttolan kunnan muinaisj äännösten inventoinnin , johon kuului myös rantakal lioiden systemaattinen läpikäynti mahdollisten kalliomaalausten löytämiseks i. Tämä työ tuotti vuoden 19R8 kesällä tulosta kun maakunnalli nen arkeologi Leena Lehtinen ja amanuenssi Juhani Grönhagen löysivät kaks ikuvioisen kalliomaalauksen Antto la n Pihlajasalosta Anttolan pohjoisosasta. Maal aus sijaitsee Siikaveden it~i ra nna lla Ahvenlammen j a Tikaskaarteenniemen välisessH rantakalliossa. Järveltä ja kallion juurelta maalausta on erittäin vaikea havaita. Maalauksesta pystytään erottamaa n kaksi epäselvää j a heikosti erottuvaa kuviota: 27 c m pitkä ja 8 cm korkea vene ja epämääräinen 2R cm korkea ihmishahmo, josta vain jalat erottuvat selvästi. Vene on kuvattu kal liomaalauks issa yleisellä tavalla ' 'kampaisena·· kuviona, mihin on merkitty vain kölipuuja s iitä lähteviä pystyviivoja. Kuv io t ovat vajaat 15 metriä nykyistä vedenpintaa korkeammal la ja noin 90 metriä merenpinnan yläpuolella. Alueen vedenpinnan korkeus noin 3000 eKr. on ol lut 88 metriä merenpinnan yläpuolella. minkä perusteella voidaa n sanoa. että maalaus on ainakin 5000 vuotta vanha. Aluee n vede npinta oli maala usten korkeude lla 5000 vuotta sitten. Maalaukset on tehty todennäköi sesti jäältä tai vedestä käs in. Maala uksen kuviot, ihminen ja vene ovat kaikkein yleisimpiä kalliomaalausten aihe ita. Tähän mennessä Anttolasta on löydetty vain muutama kivikautinen irtolöytö, asuinpaikkoja ja hautoja ei tunneta ainuttakaan. AnUola n e nsimmäinen kallio-

Karna: TIMO FILPUS

Tuhansia vuosia sitten kallioon maalatut kuvat löyty ivät Anttolan Pihlajasalosta. maalaus on tärkeä todi ste alueen kivikautisen asutuksen olemassaolosta. !\ Iueel la on todennäköisesti asunut kalastajia j a metsästäj iä, si llä satunnaiset ohikulkij at eivät vaivaudu maalauksia tekemiiän. Kalliomaalauksen paikka löytyy oheisesta kanasta. K allion juurel le on autotie. mutta itse maalaus on vaikeakulkuisessa ja suoras taan hengenvaarall isessa paikassa. ( Karttaliite: 205)

(Teksti perustuu Savon Sanomissa 14. 7. J988 ja Länsi.':)avossa 19. 7.1988 julkaistuihin uutisiin sekä niissä olleisiin kuvii n.j 101

· -· ·····- - -,

Reen va/mistuk!;eeu liit~.,·viii piirroksia.

t - - -- - - -

fl'o,. ~ /r... ." a Va-Lk .c...rve._a.~ 1 • . ~ _,_.,

I?J.'or..e-lc·

ri: V{.(

V!l.

.lc 1-CI t:l..

r 4.. : v u_ T~ /-.:

!..

1 0~

~t--

,.. ..

·~ ~.. L L .._.

··-

4.. ,.. •

r.,/.r.<;· v " t·l·-

/c 1t-

L ••~. · sfa!/.tt.

.....

et. /S~ L . r ' ·.s fe.... 1

.J.:· ~ , .V

,.. 5

t/e,·r'-Aff,·_. ___ J / c. - ·t".,

so- ...-... c . ·...._ · Ie ..... :....._ j- ......... rai-. ·,~ A -·.4s,' La.·a~'f

l ~.

.s ?<.. __.,.,._

(71 ;.,._

.5 Q . .-... o " :.,...

.r,. ... .,J~-sf_. ...

, ..,.,, •

P.e ,....: ;:..

.s~

..: 1 L ·' f /rf·

!. a. , ' f-,._/

<-<- ,._

f-,

'~ o, ·l/·-~· sf ""'

/.;_

.·,.,

[ / "'

L,._ /1'-'f.

~ ~4 ....-~ ;L-

1of..l ·,· , r,

lG II(

1-.

f 0"""' ,, '" tJ

r=(.........,..

........

~•c.,. L ~ '• .

·./

Pcv-w r e, /c ' :rr.

t' ""'

!.t.. /.<.. ,.,.....

·~

k "' ,..... -

,'55' r ..

1 •

!/(; ,' _'?.~-'(. r,rc

f-tt. , . V'<·

••

el .,,

f.t. f- A

103

Vuonna 1937 suoritettiin asuntotutkimus AlUtolan kunnassa. Oheisena kopiot Pitkälahden kylää koskevista sivuista. Laskijana oliAaro Pyrhönen.

! . !

1N:D.

104

0 0

<< O <

. .

..... .

M ,_

• •

, ,

+: ·- • •

O+

· ·· · -

•

•• •

fl~ao:;~: .v.-~i~~ --- - - l{;~-. ~~(~~0 -~ -

~~atr· ~e~- ! --- --:

1' !

"')

.: d..;.

{}1.:.-<.-~-:'t~~-

: ·· ·

: _ _; - __ . .. ... , ·

-; ;-~ •.:~- - ~~-~ - t

11':::. '/

: . ..

YV'-t'-!/)4

~, ~~

C/.•'7.// (!_(~~/ J-~'i, ' '•

-f/:Lt2~~~ ...... ., .... : ~ . ___ -~~h~~tb..M~__@-&

x -·

"_l

/'-?r:

.. ;.... ;

... -

l.. :

~ ~1Q4 .~

/. . ·

. . _~---4/#,M~< /.2~~ -

1 l

.. ... .. , ...

- i - -----~~-~'~ 7~-~- - --:

·- !· . l . f'~-. :~-~.;~ · ····

; ~~ 1~" - ,::~,.v/:;.'

! ..

. . ..

, ,.,_ _ ,

' M'

'- . -e-..K~/rAt.

.·

vfhu·~~,~.

?- C'A_ -l : .vit/if. --~-~'U _IJ/-7_ /;-(k.t:A.-v.~- . -d:~~,-r J: f!:._;._ ~-~ fk-~ ~ .

.. i . .} .

. _:

~,v.,. ~~ AJ-~ r

'fi[_d/;:;.·-./_~

r'-.

(,t~t.j ~L ~{c~ -~-• . ~~~- --;---,

) .. ,

. .!

105

X. . ....... -- .

!06

...•. ! ...

- ~-+

107

__......

··-·· · -l:.-. :.

-~1~~

Piirros pl.'irehöl)ästä.

10~

Kunnalliselämässä vaikuttaneita henkilöitä Aholaiuen iUutti:

- Kansa Ia iskoulu n johto!.: unta j~isen 196 5-68 - Ta l.:~oitus ltk. _jäsen 1952 -- 1kvosortolrk. k unnan cd. 1954-56 ll uo neenvuokraltk. pj. 1954-5 6 Kansakoulujen jo htok. 1954-56 Vlaa nrnyyntitoirnil-.. 1954-60 ~l äketoimikunta jä::;en 195 7-64 Ka lleustoimi kunta 1963 Kunna\liskl1din jo ht0kunta jäsen 1<)() I -oS Kunna \l isvaa 1i.:n keskusltk: 1%0-64 1\:unnanha lli tu::; pj. 1951-53 . 1954-5 ~. 1961·68

- Pitkii lahckn koulunjohtokunnan pj. 1923-26. Jl)29-32. 1946-4F:. 1949-51. 11)54-56 ja 1957-59. jä:\cnenii 1940-42 . . Pii rimiehenä 15.3. 1918- ? Taksoitus ltk. j ii s~ n 1948 Vaa 1i ltk. 58 59

,"rfuttm en Kalle: -- Kunnallis- ltk j iisen 194~ . valirtL1 uudclk('ll 1950 Kunnanhallitukst·n jä:;;cn 195 1-53. 1954-56 Pitkiilahden koulun johto kunta 1954-56, 1957-59 ;\sutusltk. _jiis~n 1940-42. 1946 -48. 1049 -5 1 1957-60 . 1965-6X 1960-62. Holhousltk. _j~i sl'n 1957-59. 1960- 6.3 , l 96R-71 Jarkosoda n a ikana kunnanvalruutd tu 1944-45 Vlaanmyy ntito imi kunta 1946

Pohjolainen Lauri: Pitkä lahden kylän asiantunti jajäsen taks()itus l!k . 1954 Pitkiilahdcn koulun _johiL;k-unnan jäsen 1'-.> :' 1-5.1. 1954-56. 1<)57-59 . P it k~i1ahdi.'l1 sa mmuruspiirin varapäällikkö 1954 -53 , 195 7-51.) - Ticltk. 1954-5 6. 1957-59 - Kunnam-altuuston_i äscn 1957-60. 1961 -64. 1969-72 - 1\:unnanha llituksen jiis~n 11)6_1-04 . 1969-72 - So ~ iaal iltL 1969-72 -Terveys ltk . 1<)72 -Ticl tl.:. 196 1-04 . 1966-(lg - Tu tkija ltk. 1966-69. 1970-73 - Vcro ltk. 1966-W. 1070-73

J.-futtmen , o..\·. Pulkkinen Vieno: Sos iaalilautakunta jäsen 1961-64, 1965-6f.:. 1969-72. 1973-76 . llJ77 -80. 19Rl-84 Kun nanva huusto jäsen l <)7 3- 76

Noponen :'l-fatti: Ki1:jastv\tk. 1% 5-M( 1969-72 Kun nanha llitus j äsen 1971 -72. 197:1- 74, 1975- 76. 1977-. 11.)7<-.qso, l9S I-R2. 1 9i.t1 -~4. 19R5-88 . 1989- Raittius- _ja nuorisl1työltk. jii ~cn 196X-6') -- Pitkiilah dcn äänestys alueen vaa liltk. j äse n 1970. pj. 1975. -76. -78. -79. -RO, -8.3 - \ ,1aatalllu(kn kehirtämisscuranta trnk . j ~be n 197';!. - Virkasääntötoim ikunta 1973· - Kun nanval tuusto j iist:n 1'-.) 73 -7o. 1977-80 . 1981 - ~4. 198 5 - ö~. 19R9-92 - Kvalt.vaal ilautakuntajiis('n 1977 -Järvi-Savo Oy:n yh ti ökok ou~cdustus j~i sen 1977 -!W. 1981 -lH. 19R5-88 . - Sosi aalilautaku nra vp_j . 197X - Tielautakunta kh.ed. 197'11.. l9S3 -R4 - El inl.:c inolautakunta k. cd . 1978 Lapsenvuoden tmk. k h.cd. 1979 Kirkonkylän kouluneuvosto kh.ed. 19ö3-R4 rvlajo ituslautakunla kh.ed. 1983-84 Loma lautakunta kh.('d. 19f.:3-84 Kirkonkylän iiiincstysa lueen vaali la utak unta vpj . 1984. 19RS. 1991 Kunnanva1t.nwlil autakunta p_i . 19S5-8R. 19R9Vaalilautakunta \·pj. 1987 Vaal iltk.k unnall isvaa lit vpj. 1992 Elinkt.!inotoimcn neuvottelukunta jäsen 1992

Noponen Toil'o: Kunnanva lt uus to j äsen 1948-1956 · TerveydenhoitOl autakunta j. 1949- ll)56, pj. 1960-1 966

-- Kansakoululautakunta jiiscn 1949-1951 . pj. 1954-56. J. 1957-59, pj . 196 1-64

Pylkkänen .Juho: - Taksoitus lautakun la. jäsen 1950 - Palo lamakunta jiisL'n 19 54-56. 1957-S l). 1960-62, I %5-6R

-- Varapäällikkö Pyhiilahdcn ~a m mut uspiirissä 1954-56. 1957-59. 1960-62 Rakennuslauta kunta jä'>en 1954-5Ci. 1957-59. puh.johl. 1960 Kunnanvaltuusto j äsen 1957-60

Tiu.mnen Olavi:

Kunnan valt uuston pj. 1964-(i4. l lJ65-6R, 1%9-72 .. ·' j äiien 1957-1960.1073-76. 1977- 19l:W. 198 1-S4 -Ku nnanhallituksen jäsen llJ8 1-R4 - Maatilaltt.... pj . 196 t'-(i4. 1956-68 - SainlLIS\ ak uurustoimikunta jä<,cn l 964-72 - Suht.\·aa licn vaal iltk. pj. 1%9. 1970. 1972, j. 1974. pj . 1975.j. 1976 . - K~ s kusvaaliltk . pj. l %0-64. 196S. 1970 - K. valtuuston vaaliltk. pj . 1977 -n - Eläkdoimi kunta _jiiscn 196 1-64 - Mk 1:n 1-:cskussairaalan k1. 1iittovaltuu:-.: tu. _jiiscn 1965-76 - Kan salai:\k. johtokunta jäsen 1961 -64 - Tc-o llistarni s- ltk. 1961-64 - Työvo imatoimikuma 106 1-70 -· Vero ltk. 195 7. 1960-61 Vc~ iltk. pj. 1962-65. ll)S3-R4 (khll vara cd.i Tai paleenlahden ja Tiil i:\aaren kaavoitustoimikunta 197R 109

-Mahdoll ista kuntaliitosta selvittelevä tmk. 1979 - Mkl:n seudun kuntien yhteistyö tmk 1979 - Terveysltk. pj. 1973 - Sairausvaku utustmk. 1973- 1.4. 1975 - Kuntasuunnittelutmk. 1974-76. -lautak unta 1977-84 - Sosiaalivakuutustmk. 1.4.1975- 1980, 1981-') - Sosiaaliltk. vpj. 1957-62 - Taksoi tusltk. 1954-59 - llcvosenho irolkt. 1954 - Asutusltk . pj . 1954-56 - Kirj astoltk (kh. vara ed.) 1983-84 - Kunnan metsält k {kh ed) 1983-84 Markailul rk !983-84 Nuorisoltk (kh vara ed.) 1983-84 -Tekninenltk (kh ed) 1983-84 -Arvopapereiden ja rahavarojen tarkastaja 1983 - Kunnanhallituksen henkilöstöjaosto 1983

Venäläin en Viljam: - Kansanhuolto ltk pj. 1943, 1946. 194 7, 1949 - Kunnallis- ltk 1943-45, 1949 - Pitkäi<Jhden kansakoulun j ohtok . 1940-4 2, J946-5 1 - Mets~i l tk pj. 1946-48, jäsen 1949-51 - Kunnallisltk. 1940-42, 1946-48 -Kunnanvaltuusto vpj. 1946-50, pj. 1951-53, j. \96 1-68 - Suht.vaaliltk. 194 7- '! - Pitkälahden al.vaalillk. pj . 1962-72 - Vuositilintarkastaja 1960-70, pj 1973 - Vero ltk.\962-7 3 -- Maanjakotoim. uskottumies 1959-76 - Sairau$vakuurus tmk 1965-72 - Tutkij altk . 1960-73 Kal leustutkimus rmk . 1963 Kih lakunnanoikeus ltk 1962-67 lautarn ies 1959-61

Lähteet: Anflolan kunnan arkisto

PIIILAJASA LO Vuodesta 1924 lähtien

O lga Montonen Ida Leikas Aug Syrjäläinen Ada Hämäläinen Albin Tiusanen

Lähde: kinkeripöytäkirjat

Kiertokoulut I.piiri - kuului Anttola Ruokola Pihlaj asalo

Ylivesi Pitkäl ahti

11. piiri kuului Kähkölä Nurho la Hauhala Saukonsa lo

Hutrula Monto la Maijala

Kaikissa oli viiden viikon koulunpitoaika, j oka toinen vuosi oli kuuden viikon koulunpitoaika. jolloin Kähkölä ss~i toimi ensimmäisen piirin opettaja. Ensimmäisessä piirisski toimi vanhempi opettaja, ja toisessa nuoremp i.

Kiertokoulun opettajat Hilja Häyhä Anna \ttontonen \ilontolasra l90R Johanna Korpinen \i1atilda Niemi 191 3 Anna Sof ia Pyrhöne n Johanna Cederström Hylkyiästä 1923 ·1yyne Montonen Pitkälahdesta Saara Ikonen 1924 Emma Pu lkkinen. V<Jralla Sdma Kontinen 1928-46 Helmi Poutanen 1906

PITK(\LAIITI Vuodesta 19 17 lähtien

110

Kääri ~lii

Kaikissa oli kuuden viikon koulunpitoaika, j oka toim·n vuosi oli viiden viikon koulunpitoaika, jolloin jälkimmäisessä tapauksessa ensimmäi sen piirin opettaja piti koulua toiseen piiriin kuuluvassa Kähkölässä.

Pyhäkoulunopettajat

Tah vo Väänänen Manta i\holaincn 1\dam Pyrhönen 1\ nna Pyrhönen Jalmar Noponen Kustaava Rasa \1aria l'vlontonen .\1iina Kilkki Kalle-Juho Harmoinen Aug Pylkkänen Otto Rasa

Elsa Syrjäläinen OlgH Parkkincn Kalle Turunen

Het<J _ja Ida Pyrhönen Ester !\oponen Malvii<J Kolehmainen Ida Heimonen Vilj am Jkoncn Anna Kolehmainen Anna :\oponcn 1klvi Pylkkänen Aunc Pyy Toini Venäläinen

Lähde: kirkkoneu voston p(htäkirja

Pitkälahden koulun opettajat Arvola Antti Ylöstalo Alma Härkönen Hilja Salonen Siviä Johansson ~anny Yli-Pohja ~1aija Pyrhönen Tyyne Aholainen Maija Väisänen Eeva Piskonen Marjatta Laajaluoto Aili Korpiranta Aulikki Lehkonen Liisa Venäläinen Ei Ia Räihä Airi Himancn Tuula Luhtaniemi Marjatta Hirvensalo Tellervo Naumanen Annikki Kananen Sinikka Tiilola Kerttu Palin Pekka \1aarela Eero Häyrynen Esko Häyrynen Seija

1911-14 1914-20 1920-23 1923-27 1927-28 192S 30 1930 49 1949 sl. 1949 -s50 1950. 1953 -54 1950 --52 1950-51 1951-52 1952-53 1951-52 1952-53 1954-55 1954-55 1955-56 1955-56 1956-62 1958-60 1960-62 1963-79 1963- 79

Käsitöitä ovat opettaneet mm: Pyrhönen Selma Paasonen Elina Pyrhönen Hilda Pyrhönen Tatu Pyrhönen Ville Pyrhönen Armas Kilkki Ilmari Noponen Veikko

Koulun siivouksesta~ lämmityksestä ja kcittolatoiminnasta ovat huolehtineet mm: I-aamanen Lempi Forss Albin l_aamanen Albin Kuorrti Antti Toijonen Aili i\rokallio Sirkka Piekäinen Aino Leisri Lempi Pylkkänen Aili Pyy Aune Laamanen Le~na Leinonen Signe Laatu Aune Laatu Vilho Lindh Liisa Pyy Matti 111

Johtokunnan puheenjohtajat: Korpikallio R.G Kontio Alhin Venäläinen Otto Ah(llainen \ilatti

1911 1912-16 1916-23 1923 26ja 1929 62

Laamanen Albin Pohplainen Lauri Tiusanen Anja Pyy Matti

1927 1963 1965 197:1

64 72 74

Kouluneuvoston puheenjohtaja: Pyy Malli

Muut johtokunnan jäsenet: Adam Pyrhönen Kalle Pöntinen Jaakko Lampinen Adam Aholainen Hiskias Lkkonen Mikko Lampinen Herman Hämäläinen Taavetti Parkkinen Juho Pylkkänen Miina Kilkki Aaro Hämiiläincn Lauri

fors~

Viljam VenäWincn Kalle Mutanen Albin Pylkkänen Eino Pöntincn Lyyli Pyrhön~n J.cmpi Parkkinen Arvo Turunen Viljo Pylkkänen Eino Venäläinen Taavi Pulkkinen Malli V~näläinen Mauno Kilkki Rauha Pyrhönen Martti Paavilainen

112

1974-79

Pitkälahden koulun oppilasmäärät Vuosi

Tyyne Pyrhönen

Opettaja ja kirjailija Pitkälahden koulun pitkäaikainen opettaja Tyyne Pyrhönen (o.s. Häkkinen) oli myös kirjailij a ja runoi lija. Hänen teoksistaan mainittakoon mm. romaanit Mäkimy llyn kaunis M01:jaana (WSOY, 1938) ja Kaltoin kasvatettu (Kansankulttuuri Oy, 1962; teos on myös käännetty venäjäksi) sekä nuorten seikkailukirja Yllätysren kesä (Oy Valistus, 1965). Hän on kirjoittanut myöskin satuja ja novelleja sekä runoja ja näytelmiä.

1911 1915 1920 1925 1930 1935 1940 1945 1950 1955 1960 1965 1970 1975

1978

Kansakoulu

Jatko-opetus

28 21 20

32 46 41 35 27 32 30 7 lk. 38 30 16 10

8 9

8 4 6 7

Pitkälahden koulua koskeva tiedot sivuilla JJ/ -- 11 3 on poimittu Pekka Jormaloisen kirjoillamosta teoksesta: Anuolan kunnan saravuo;ias lwululairos 1884 - 1984

Pirkiiluhden 1'. 1964 valmisnmut koulurakennus. Koulun toiminta Pitkälahdella lakkasi 1. 8.1979. jonka jälkeen rakennus on ollut ka11salaisopiston, pienteollislfuden ja asuntokiiytössii. 113

Ammatit

Unto, Toivo ja Tauno Lampinen Tahvo Väänänen

Nikkareita eli puuseppiä

Aapeli Penttinen Eemeli Montoncn Otto Noponen Juho Parkkinen

Otto Piekäinen 1900-luvun alkupuolella, käynyt käsityökoulun Anttolassa (ammatti puuseppä). Kalle-Ville Noponen 1900 luvun alkupuolella. Vihtori Arokallio Adam Piekäincn, Myllyjoki, 1900-luvun alkupuolella. Juhani Pylkkänen vuodesta 1930 alkaen. Viljo Noponen 1930-50 luvuilla Veikko Noponen 1930-50 luvuilla, jatkaa Mikkelissä.

Havun- ja risunhakkaajia Herman Rasa Viljam Piekäinen Juho Parkkinen Nestori Saariaho

Kirvesmiehiä Taavetti Hämäläinen Juho Puhakka Sulo Puhakka Juhani Pylkkänen Veikko Noponen Paavo Leisti Einari Leikas Mauri Syrjäläinen Oskari Montonen Juho Montonen

Kinoniemi vuosisadan alkup. Pitkälahti

Otto Piekäinen Taavetti Hämäläinen Tahvo Väänänen Herman Rasa Lauri Pylkkänen Esko Venäläinen

Pihlajasalo Pihlajasalo 1980-luvulta alkaen Pitkälahti Pitkälahti

Adam Piekäinen Otto Kilkki

lotjamestari lotjamestari Viljam Venäläisen lotja Soittu ollut rakentamassa Kalle Mutasen ja Albin Noposen yhteistä lotjaa heidän kanssaan.

Tahvo Väänänen Otto Piekäinen Kalle-Ville Noponen Topias Noponen Veikko Korhonen

Siltalahti

Tahvo Väänänen Otto Piekäinen Kalle-Ville Noponen Topias Noponen Vcrkkopaulat tehtiin jouhista, nuotaoköysi sianvilloista, köydet tuohista ja oljesta.

Pitkälahti.

Kirnuntekijöitä

Aidanlatojia

August Syrjäläinen

Pihlajasalo

Rasankylä Pihlajasalo

Pitkälahti Suoppo kiertävä Pihlajasalo

Ruumiskirstun tekijöitä Kalle-Ville ~ oponen Vihtori Arokallio ; Adam Piekäinen

Halonhakkaajia Adam "Uatu" Korppinen 1930-luvulle. Hän oli entinen mikkeliläinen ajuri (kertoo Juhani Pylkkänen). Asui loisina Viki Noposen paikalla Lemetti. Korppisen Uatu ollut oikea tarinan kertoja, hänellä oli myöskin omaperäisiä sanontoja: "kalloo leipee syötettiin, isollakellolla soitettiin. voi vennonkela". Tuo "voi vennonkela'' oli hänen voimasanansa. Kalle Lampinen Pitkälahti '

114

Korvensaari

Verkkopaulan ja nuotanköyden tekijöitä

Pumppumestareita

··vanha" Otto Rasa Aapeli Penttinen Otro Paasonen Juho Paasoncn Juho Parkkinen Kalle Lampinen Otto Noponen Eemeli Montoncn Ville Taivalantti

tuohi ja päre päre tuohi päre päre päre, 80-luvun puoliväliin

Tuohityön tekijöitä

Otto Mutanen

Yrjö Pohjalainen

Rasankylä Pitkälahti Pihlajasalo kiertävä

Vakantekijöitä

Lotjanrakentajia Juho Puhakka Albin Laamanen

Pitkälahti Varvinkorpi, Tahvontorppa, Hiidenmaa Rasankylä kierteli talosta taloon Suoppo

Reentekijöitä Kalle-Ville Noponen Viljo :\oponen Juhani Pylkkänen

vuosisadan alkupuolella 1948-

Kirkkoreet Viljo

~oponcn

Tervankeittäjiä Juho Malmberg Aaro 1lämäläincn Taavetti 1lämäläincn Aug Noponen

Rasinmiiki

Suoppo, Pitkälahti

Sorvareita Kustaa Auvinen Adam Piekäinen

Pitkälahti Myllyjoki

Sorvit olivat jalalla poljettavia.

Hiilenpolttajia Kalle Mutanen Viljam Venäläinen Seppä Kalle Pöntinen

Kinoniemi, pajahiilet

Suksentekijöitä Kusti Syrjäläinen Alpo Syrjäläinen Juhani Pylkkänen

Otto Rasa Reino Lampinen Viljam Venäläinen

Uittomiehiä Eino Antero Venäläinen Esko Venäläinen Lauri Avelin Kauko Rasa Markku Paavila inen Mauno Pulkkinen Eino Laitiainen

Muurareita - 1941

Ralttimiehiä Taavetti Pulkkinen Mauno ja Matti Pulkkinen Reino Lampinen Sulo Montonen Uuno Lampinen Lauri Pohj alainen Albin Lahtinen Lauri Pylkkänen Veikko Pylkkänen Juhani Pylkkänen Eetu Venäläinen Erkki Laaksonen Kalle Kolehmainen Eero Kolehmainen Kalle Parkkinen Viljam Ikonen Kusti Syrjäläinen Einari ja Kalle Lcikas Viljo Rasa Otto Rasa Kauko Rasa Eino ja Esko Venäläinen Reino Lampinen

Parrunvei.,·täjiä Taavetti Pu lkkinen Juho Parkkinen Taavetti Hämäläinen Adam Pylkkänen Hiekkaharju Kalle Kilkki Lappala Kalle Parkkinen Pihlajasalo Heikki ja Edvard Piekäincn Kalle Häyrinen Aapeli Penttinen Aaro Pulkkinen Kalle Pöntinen Korvensaari Antti Mutanen Ii irsisaari Hjalmari Pulkkinen Taavi Pulkkinen Otto Noponen Suoppo Lauri Pylkkänen Eero Kolc:hmainen

Taavetti Hämäläinen Kinoniemi Taavetin isä o li myös ollut muurari, tehnyt ensimmäiset uloslämpiävät uunit kivestä Pitkälahdella. "Mualiman Viki" kiertävä.

Kivimiehiä Kalle Laitinen Jaakko Kurki Juhani Pylkkänen

Petäänsaari

Ojankaivajia Otto Sw<un boo Nestori Saariaho Aapeli Penttinen Oskari Pulkkinen Eetu Penttinen Juho Paasoncn Ville Taivalantti nuorempi Adam Korppinen

Pihlajasalo kierävä Pit kä lahti Hi idenlahti Kievarinmäki Pihlajasalo Pihlajasalo

Tinureita Kalle Narinen Aug Noponen Kalle Sormunen

Pitkälahti Pitkälahti Pihlajasalo

Kaupustelijoita Janne Urpiainen (rihkamaa) kiertävä "harjukas"

Kalanpyydyksen tekijöitä Tahvo Väänänen Kalle-Ville ~ op onen Herman Rasa Otto Piekäincn Kaikki isännät omaan tarpeeseen.

Kuohareita Viljam Venäläinen

Pitkälahti

Salmreita Juho Pylkkänen Aini Pohjalainen

Pitkälahti Pitkälahti 115

Hierr~jia

Ketun pyytä}iä Albin Pylk känen \ 1al bcrit

lli lda Ruhanen 1-:dla Avc lin

Hiekkaha tj u Rasinmäki

Hiekkaharju. 2-rivinen haitari Kilpeelä. haitari Hiskintorppa , 2-rivincn haitari haitari \'{annik kal<:~ , gramofooni h<:~ i tar i

Pihlajasalo Hiidenmaa, 2-rivincn haitari

Kehräiijiä C lla Haikarainen

Hilma Penkkonen Hanna Härkönen Matilda Noponen Hilda Ruhancn Lyydia Turunen Emma Väänänen Klaani Ahvcnaincn

Kokkosentorppa, Pitkälahti Ruoltila. Pitkälahti Ruott ila. Pitkälahti Nopola. Pitkälahti Pihl ajasa lo Pihlaj asa lo Tahvontorppa, Hi idenmaa Pitkälahti

l.yydia Paasonen \1 ati lda :\oponen Anja Tiusanen

Pihlajasa lo Pitkälahti Pitkälahti

80- luvulta

Pihlajansa lo

60-luvu lla

Tyyne Pyrhönen ( o. s. Häkkinen), opettaja, Pitkälahti

Laivureita Juho ja :Yt<luno :Ylontoncn, Pihlajasa lo (Karhukangas) Jalmari Pu lkkinen, sisävcsikaptccni , Pitkälahti Vihtori Arokall io, sisävcsikaptccni , Pitkälah ti

Pihlajasalo asui 1. uontcrin Petäjäsaaressa

Suonenisk~jäitä

Pitkälahti Pitkälahti

Kaivopaikan katsojia

11 6

Pitkä lahti Pihlajasalo Takuuniemi

Satulaseppiä Otto Si iskonen Kalle Laurikainen

Pa rttt reittl Otto Kilkki Vilj o Noponen

Rasan kylä

Pitokokkeja Oratinniemi Pitkälahti

Pitkälahti

Aili \1onronen Toini Venäläinen

Pitkälaht i Pitkä laht i

Ruumiinpesijöitä Pitkälahti Pihlajasalo

Saunamuoreja eli kyläkätiMitä Edla Avelin Anna Kokkonen Hilma Syrjä läinr..:n Retriikka Ruhancn. 20-luv ulla,

J'v1annikkala, Pitkälahti Kok koscn torppa. Pitkälahti Pihl ajasalo Pitkä lahti

Malviina Kolehmainen Olga 1\oponen rnkcri Soikkel i Aune Turunen Olga Parkkinen Rauni Palo

Rasankyylä Pitkälahti Pitkälahti Rasinmäki Makoniemi Rasinmäki

Pihlajasalo Pihlajasalo Pihlajasalo

Suutareita

Ken~:itysseppiä

Ville Monronen Veikko :\oponen Arto Ke lman Ka lle Pöntinen

A ug Venäläinen ''Riätäl' Kusr· Aug Sytj ä läincn Taskinen Sää::;kinnicmen torppa

Ompelijoita

Verenseisottajia

Kal le-Ville :\oponen Albin Nnponen

Räätäleitä

Anna Kokkonen Elsa Turunen

Kirjailijoita

Otto Paasoncn Israel Kilkki

Kantturan icm i Hiidenmaa

Koneneulojia

Taulumaalareita Ada Syrjäläinen

Edla Avelin Matilda Noponen Tiina-Kaisa l.koncn

Manta Tcittincn Anna Kokkonen

Kankaankutojia

Yrjö Pohjalainen Lauri Pohjalainen Armas Pyrhönen

Uitonmäki .\1annikkala

Kuppareita

Pelimaun ~ja

/\lbin Pylkkänen Arvid Ollikainen Arma::> Korhonen Aug Nopo nen Ka lle /\vel in .Juho Kilk ki Vi lle Taivalantti Albin Laitinen

Pihl ajasalo Pitkälahti

Si ikasaari 1800-luvun lopulla Pitkälahti 40-luvu\la Pitkälahti -85 lähtien Kinoniemi

Otto Siisko nen Adam Tu runen Oskar Kakkonen Kalle Laurikainen Ville Kokkonen Kalle Iivonen Albin ja Armas Penkkonen Aapeli Penttinen Viljo -:\oponcn

Korvensaari llaamintorppa Korwnsaari Kokko!>entorppa Pitkälahti kiertävä Varpusaari

kumitcri1saappaat. rukkaset ym.

m uurari rakensi monet ta lousraken nukset sekii m uuras i tul isij at ni ihin . ko rjasi rik kimen neet uunit ja laittoi pärekato t. Hän o li hyvin ahkera j a j o ut uisa työssään. Aloitti työt aamulla varhain vaan lopetti myös i ltapäiviHlä ajoi so;a. En kuullut hänen koskaan kiroavan, vaan joskus "serkanen'' ja sylkäi si mälli syljcn perään, poltti piippua muuten ahkcraan. Te rvaa hän valmisti myös Kinoniemessä, mökkinsä lähe llä o li tcrvahauta. Asiakkaitten tarvikkeista hän valmisti e li "keitti", eihän sirii vars ina isesti keitetty. vaan kuumennettiin osaksi polttamal la.

j\-'faa/areita ··Maa lari Mark kane n" Pihlajasa lo kiertä vä

Välskäreitä eli lääkits(iöitä kiertävä (vaimo ja gramofooni mukana)

Hiisä

;1-Jaal/ikkosaarnaa}ia Tahvo Väänänen Adam Ahola im:n Vilja m fkonen

SIRKKA NOPONEN

Nahanostajia "Pastori" Kalle Pulkkinen, kiertävä.

Taitavia ammatinharjoittajia Parhaimpia aidanlatojia oli Kalle Lampinen. joka teki kauneimpia risuaitoja. Lampinen oli Pitkälahdcha. Kyntötöiden tekijöistä kuuluisin ja ahkerin oli Viljam Pic käinen . Hän kynti Pitkälahde n pellot. N iitto mieheksi sopisi Taavetti HämäHi incn. l län va imo nsa ka nssa ni itt i j a seivästi vilj at Hannossa. A hoJaisessa ja Hiekkaharj ussa. Samoin suuria luonnonniitryjä Taavetti niineli pienellä viikatteella. Kirkkorekiii wljcnsä Viljon lisäksi teki Veikko Nopo ne n. Rukinrekijöitii oli Kustaa Auvinen. llän teki kauniita rukkeja. Runoja kirjoitti !Iilja Kilkki. Hiinellä niitä oli pöytä laatikossa kirjan verran, vaan t:i antanut kustantajalle. Laivurcista Jalmari Pulkkinen seilasi myös meri llä , sill ä hän oli rahti la ivan ki p pari, joka kuljetti tavaraa Pietariin asti. t-.1 inun isäni. Viktor Arokallio. oli kymmenisen vuotta 20-luvun kahta puolta s s Mikkdin pcrä miehcnä linjalla Savonlinna - Mikkeli. Harvion selällä olevassa lluuhsaaressa oli kummeli (kivistä rakennettu mcrimcrkki) ja on vieläkin. Pumpp umestareit<J oli Po hj a la isen lisäksi Jaakko Kurki. Sorvare ita oli ainakin Auvise n Kustaa. Hänellä oli kaksikin sorv ia. L ienevät vie lä kin Hannossa. Anuo la n ensimm äiset pol iisit o livat Virolainen ja Ahlfors.

Lotjaveistämöt Lotiia va lmisti Kalliorannassa Viljam VenäWinen . Puutav;tran ku ljct uk<.iin käytettiin vesite itä pitkin hinattavia puusta valm istettuja a luksia . Pääosin ni issä k uljetettiin veistettyj ä " Egy ptin parruja" sekä nalikkahalkoja. Nali kkahalko oli polttopuuta kaupunkitalouksissa, mitaltaan 40 cm pitkiä enimmäkseen koivuhalkoja. 1\iiitä polttopuita rahdattiin Viipuriin, aikaisemmin myös Pietariin. Kyseisiä aluksia vnlmi ste rtiin Saimaan alueella runsa;sti. '\'iinpä maanvilje lijät rakensivat näirä aluk si a mersiensä puista. 1930-luvulla rakennettiin Pitkälahden rantamilla 2 alusta. Ensi nmainitun aluksen rakennusmesta rina oli Albin L aa m<~ ncn Pitkälahde\ta. Toinen a lus valmistettiin Takuunie messä, mestarina Kalle \1 uta ne n, apunaanpaikkakunnan kirvesm iehet.

Sepät Kinoniemessä 1.ehessalmen mntamaiscmissa sijaitsi tämä Kalle Pöntisen scpänpaja-hirs irakennus. jossa oli lakase inustalla ahjo eli rulisija. s iihen putkella yhdistetty pale. jo lla lictsottiin ilmaa ahjoon palamiseen. Palkeessa oli kansi ja pohjaos<1t lautaa, sivuosat nahkaa . Pohjaosa liik kui a isan avulla ylös alas a ntaen ilma massallc vauhlia ahjoon polttCJmaan hiilet kiivaammin. Tästä ulkomaalaisen hiilen palamiscsta ;:;yntyi kitkerän outo haju pajaan, jopa ··eksoottinen" . Paj a n kCJtossa oli iso savunpoisroaukko. Keskellä pajaa isohko pölkky, jonka pää ll ä painava alasin takomisra varten. Kun seppä takoi , kuului kauas hekä kilkutus sepän takoessa vasaral laan vuoroin taottavaa rautaa a ivankuin tahtia Iyöden , vuoroin alasimeen, josta lähti eri ääni. Se oli mus iikk ia. Suurempia rautakappaleita m uokattaessa apum ies ja seppä v uoro tahdissa lekal\a Iyöden m uok kasivai kuu ma n raudan miclei;:;ekseen hetkessä. Kun rautakap pa leet haluttiin liittää yhteen. kappaleet kuumennetti in kiehumapistecsccn. jonka jälkeen ne voimakkaasri takoen liittyivät yhteen. Kun seppä sitten vanhmmaan kuoli pois, hänen poikansa Toivo Pönrinen jatkoi lyhyen ajan sepän ammattia. Kinoniemessä oli toisiakin kiis ilyöammatin harjoittaji a, m uunmuassa Taavett i Hiimäläinen kirvesmies ja

Tiilen valmistusta i'Vopolanniemi 1

Omistajat Veikko '\'oponen ja Juhani Pylkkänen. Valmistus tapahtu i savesta, hiekasta ja vedestii hevosk ie rtovoimalla sekoittaen. Clkoilmakuivaniksen jälkeen nämä aiheet poluokuumennettiin p uul ärnmitteiscssä criko isu unissa. Vuosina 1945 - 1948 vilkkaan rakentamisen a iko ina tarvittiin runsaasti tiiliä.

Peltola Omistaja Juho Tiusancn . S aimaan rannalla, pellon reu nassa sijaitsi tämii tiiliruukki. 11 7

Nopola Aug Noponen on kotona asuessaan höylännyt päreitä naapureille. Toiminta loppunut hänen muutettua pois kotoaan 40-luvun alkupuolella.

Peltola Juho Tiusasella oli pärehöylä riihen yhteydessä.

l}'ynelä Kalle Kolehmaisen höylä sijaitsi myöskin riihen yhteydessä. Voimanlähde maamoottori.

Vantti Viljam Venäläinen.

1930-luvulla, jonka jälkeen hänen poikansa Toivo jatkoi kyseisellä paikalla suuren perheensä kanssa.

Ikolanharju Albin Laamanen.

Varpaniemi Adi Noponen

Siikasaaressa 1800-luvun loppupuolella seppä Ville Montonen on takonut lähiympäristön asukkaille tarviskalut. Hänen kitjanpitonsa on säilynyt jälkipolville. Siitä käy selville ne moninaiset työt, jotka hän on valmistanut. Tilikirja on säilytettävänä Anttolan kunnan kotiseutuarkistossa, jonne sen on luovuttanut Villen pojanpoika Sulo Montonen.

Oratinniemi Kilkin veljekset Viljo ja Tauno.

Pihlajasalo Aaro Hämäläinen.

Hiilen valmistajia Takuusalmen rannalla sijaitsi hiilenvalmistusuuni, jossa osaksi polttamalla valmistui haloista häkäkaasuun tarvittavaa hiiltä. Kalle Mutanen ja Viljami Venäläinen yhdessä toimivat siinä. Kun bensiiniä ei saanut riittävästi, hiilet korvasivat vajauksen.

Tuotanto Pajat Kinoniemessä on Kalle Pöntisellä ollut paja 68

Suopossa Aug Noponen takoi kyläläisille tarviskulut ja raudoitti mm. veljensä Viljon valmistamat reet. Paja oli toiminnassa 1940-50 luvulla. Rakennus on vielä jäljellä. Tyyneiässä Kalle Kolehmainen pienessä omatarvis pajassaan takoi myös vähän naapureillekin Rasankylällä. Rakennus vielä on.

Ikola Aug Purhonen vuosina 1923-25 on pitänyt pajaa pellon reunassa. Hän on viihtynyt kylällä vain vähän aikaa.

Hiilenpoltto 78

Takkuusalmi Kalle Mutasen ja Viljam Venäläisen omistama tuotantolaitos.

Tiiliruukki 88

~opolannicmi omistajat Veikko Noponen ja Juhani Pylkkänen, apumiehenä heillä oli Erkki Pylkkänen Hiidenmaalta. Ruukki sckoitcttiin hevoskierrolla.

Peltola Juho Tiusanen.

Myllyt 72

Myllyjoki vesivoimalla toimiva.

Ruunalahti vesivoimalla tämäkin toimi. MyiJännä Lampinen ennen vuotta 1918 ja Kalle Kokkonen v. 1918-37. Myllyn sijaintipaikka oli Laumastinlammen ja Saimaan välisessä ojassa sen yläjuoksulla. Myllyssä on jauhettu sekä leipäettä rehuviljat. Hevospelillä ja esim. Pihlajasalosta veneellä jyvät kuljetettiin myllyyn. Toiminta loppunut v. 193 7. Rauniot ja rattaanosia jäljellä.

Ruunalahti Viljo ja Tauno Kilkki n. 1950-luvulla. Tämä mylly oli puolidiiseli (hchkukupu). Mylly sijaitsi Paskolahden rannalla Pitkälahden tien varressa.

Omatarvis pajoja oli Monninmäellä Pentti Rasalla Rasankylä, 1950-luvulla, Pitkälahdella Piekälässä Juhani Pylkkänen ja Peltolassa Väisänen, myöhemmin Tiusanen.

Tervahaudat 66

Kinoniemi Taavetti Hämäläinen keitellyt tervaa tarvitsijoille ammattitaidolla 1900-luvun alkupuoliskolla. Paikka vielä näkyvissä. Suoppo Aug Noposen tervahauta 1940-50 luvulta. Pihlajasalo Hämäläinen

Sahat 75

Pärehöylät 79

Ruunalahti Kalle Kokkonen. Myllyn yhteydessä toimi myöskin piin:;höylä.

Scila Albin Pylkkänen.

118

Yliaho Juhani Pylkkänen suorittanut sirkkclisahausta naapureille ja muille tarvitsijoille vuodesta 1961 lähtien tarvittaessa. Toiminta jatkuu poikansa Hannun toimesta. Sahan sijainti Yliaholla metsän reunassa. Voimanlähteenä käytetty traktoria.

Tyynelä Kalle Kolehmaisella oli sirkkelisaha riihen vieressä, pellon reunalla. Voimanlähteenä maamoottori.

Oratinniemi sahureina Viljo ja Tauno Kilkki 1940-50. Kävivät myös pitäjillä koneineen. Voimanlähteenä maamoottori ja traktori. Suoppo Aug Noponen. Voimanlähteenä sähkö.

Lotjaveistämö Kallioranta Viljam Venäläinen.

Kauppapuutarha 90

Lappala Ilmari Kilkki.

Pyrhölä Taavetti Pyrhönen tuotti kasvihuoneissa kurkkua ja tomaattia, joita kävi torilla aina Varkautta myöten myymässä. Samoin kuin puutarhassa tuotettuja omenia ja pellossa kasvatettua kaalia. Tavarat aamuyöstä laivaan ja Mikkelistä junalla Varkauteen vuodesta 1937 lähtien. Keväällä naapurit kävivät hakemassa kaalin, lantun ym. taimet Taavetin puutarhasta. Taavetilla oli myöskin vierasta työvoimaa keväisin ja kesäisin puutarhalla. Toiminta on loppunut 1950luvun loppupuolella.

Ikola Armas Pyrhönen 1940-50 luvun taitteessa kasvatti tomaattia ja kurkkua myyntiin opettajatyönsä ohella.

Peltola Olavi Tiusanen harrasti laajamittaista kasvihuoneviljelyä 1950-60 luvuilla. Vierasta työvoimaa hänellä oli oman väen lisäksi. Yksi kasvihuone on jäljellä, jossa Olavin leski Anja Tiusanen kasvattaa salaattia, kurkkua, tomaattia ja taimia.

Päiväranta Kalle ja Toini Pohjalainen. Kurkun, tomaatin, vihannesten, omenan ja kukkien kasvatusta ja torimyyntiä. Apuvoimana heillä oli omat tyttäret. Jäljellä ainoastaan omenapuita.

Ahvenlampi Arvi Auvinen. Kasvihuoneviljelyä.

Arvo Pulkkinen yht. 1950 Viljankuivaamo, kyläyhtymä 1964 Puimuri, puimuriyhtymä 1964 Traktori, Peltola, Tiusanen 1954 Sirkkelisaha, Aug Noponen 1939 Pellavaloukku, Maamiesseura, sota-aikaan

Voimanlähteet - Polttomoottorit - Generaattori valaistukseen, Viljo Noponen v. 1919 - Tuulimoottori valaistukseen, Pyrhölä ja Lappalan Kilkki 1940-luvulla -Traktori voimanlähteenä

Pitkälahden puimuriyhtymä Pitkälahden miehet kokoontuivat pohtimaan 23.6.1964, josko ostettaisiin yhteinen leikkuupuimuri kylälle. Keskustelun tuloksena he päättivät ottaa pankista lainaa 23000 markkaa, ja ostaa sillä Massey-Ferguson 87-merkkisen puimurin. Perustavassa kokouksessa yhtymään, joka sai nimekseen Pitkälahden puimuriyhtymä, liittyi 8 osakasta: Adi Noponen, Albin Noponen, Olavi Tiusanen, Erkki Pyrhönen, Veikko Pylkkänen, Viljam Venäläinen, Arvi Parkkinen ja Matti Pyy. Enimmillään yhtymässä oli 14 osakasta. Nyt 1994 on vielä 8 osakasta, mutta puimista vain 4:llä osakkaalla. Samassa kokouksessa edellä mainitut isännät perustivat myös Pitkälahden kuivuriyhtymän, johon liittyi lisäksi Lauri Pohjolainen. Yhtymällä on käytössä nyt vuonna 1994 jo viides pmmun.

Pitkälahden kuivuriyhtymä on perustettu 23.6.1964. Tontti kuivurille saatiin Pentti Pyrhöseltä. Kuivaamorakennus pystytettiin talkoilla, koneet ostettiin pankkilainalla. Kuivuriyhtymän osakkaina ovat olleet etupäässä samat henkilöt kuin puimuriyhtymässäkin. lvfatti Noponen

Maatalouden koneeliistumisen alkua - Puimakone polttomoottorilla, Albin Laamanen ja Albin Pylkkänen 1927 - Puimakone, Nopola ja Venäläinen, polttomoottorilla - Puimakone, hevoskierto, Pyrhölässä 1918 - Puimakone, hevoskierto, Peltola - Niittokone, Pyrhölä 1920 - Haravakone, Pylkkänen 1926 - Silppukone, sepän tekemiä - Lypsykone, Peltola, Tiusanen - Kylvökone, hevosveto, Aholainen - Lajittelukone, kylän yhteinen 1935 - Perunannostokone, hevosveto, Pyrhölä 50-luvulla - Kasvinsuojeluruisku, Maamiesseura 1961 - Risukone, Viljo Pylkkänen sekä Viljo Noponen ja

August Noposen saha Suoponsaaressa, sahurina August itseja apumiehenä Viljo Noponen. Kuvassa näkyvä maamoottori oli yleisesti käytetty voimanlähde vuosisadan alkupuolella. Kuvan omistaa Pentti Noponen. 119

Vesitiet Kinoniemen laiva lai turi sij aitsee reirnatun laivaväylän varressa 'vlik kel istä Puuma laan Anttolan k<:JUtta , Harvion se län päässä . \1elkein ainoa ku lkuyhteys kesäisin Pitkä lahdelta li ikemaailmaan. Maantie oli olemassa, vaan ei yleisiä kulkuneuvoja tielHi. Kesiiisin tilapäisesti ajoi maanvilj elij ä Antti Lampinen Pursi-nimiscllä pienellä höyrylaivalla sunnuntaisin kirkkokyytiä Yliveden kylältä Kontion rannasta tähtien.

Talvitiet

Korvensaari, Lehtola, Noponen - koulureitti 1948 Ensin Kilpisa imesta venee llä, sitten rantapolkua pitkin Ollinvalkamaan j a Tyy ne iän peltojen halki Ki lpeläiin, josta koko kylän lapset kulki veneellä Lajun rantaan, siitä polkua pitki n met~än halk i, Ikolanharj un pihan läpi ja Pitkälahden tien yl i koulu lle . Vuonna 1950 raken nettiin Ki lpi ~a l meen si lta . jolloin yksi venereitti jäi pois. - kirkkoreitti 194 7 lähtien Veneel lä Ruskion rantaan j a siitii talon ohi \ionninmäelle. Loppumatka sama kuin edellä. 'Jonninmäki. Rasa - koulureitti RasankyHin tietä Ollinvalkamaan, josta sama reitti kuten edellä.

Pitkälahti - Anttolan kirkonkylä Pitkälahden maantietä Ruuna lahteen, siitä jäälle jäätietä kallioväli taipaleesta ylitse /\ninkaanlahteen, edelleen Kotkat$aarcn salmeen j atkaen Varpaniemen ohi kirkolle . Vaihtoehtona o li ajaa niemen ympäri Jaaninpäähiin ja kirkonkylän lahteen. Tuiskuilta suojaisempi vaihtoehto oli ajaa /\n inkaan rinteen editse Häränpersecn suon kautta /\ninkaan se lälle ja edelleen yhtyen Kotkatsaarcn sa l me~~a ede llä kerrottuun tiehen.

lVäköalapaikat Hiidcnmaalla N EITVUO RI ( 104), joka on Etelä-Savon korkein vuori ( 184 m). Vanhat ih miset kertoivat, että sieltä näkyy seitsemän kirkon tornit kirkkaalla ilmalla . Pitkälahdessa M ULlAMÄ KI ( 105 ), siellä sijainneesta jo nka \-fanta myrsky kaatoi v. 1ns, näkyi ympäröivä alue myös laajalti.

k o1 m i o mitta usrorn i~ra .

Talvitie lY/ikkelin kaupunkiin Pitkälahtelaiset kävttivät samaa jäätietä Etelä-juvalaisten ja Pihlajansalon a~ukkaiden ka~ssa . Juvalta t;1lcvat ajoivat \Jopolan lahteen, mistii maataipaleen ylitse Kalliorantaan. tästä jatkaen jäit~i myött:n Kokkoscnlahtccn, josta edelleen ~atkallt: sattuvicn lampien maataipaleita hyväksikiiyttkil:n cdclken Mikkeliin .

\1uita korkeimpia paikkoja ovat Pihlajasalossa Piilivuori sekä Rasankylällä Ka lanomanmäki j a M iikräm~iki sekä Ruunalahde~~a Ruunavuori (206).

Lähteet Pihlajasalos~a: Pitkäpohjansuolla ( 16 ). Lt:välahdensuolla ( 17) ja Musralahdensuolla ( 18) sekä Ontossa ( 19).

Pitkälahdella: Rauanlammella ( 1 II), Rauanlahddla ( l 07) ja Pyrhölä~~ä ( 112).

Kulkureitit Hämytsaati - kou lureitti 1\.llloa l. otinl ahtccn, ~ i itä \'e neel lä Ruokolan puolelle. Iie kulk i Peltomä keen ja Leinun peltoje n poikki Alankoon . josta taas veneellä Kokkosenlahteen ja si itä Rahulaan menevää tietä koulul le. - kirkkoreitti Kotoa veneel lä "l)'rynrantaan. siitä Monninmiklle j a Rasan kylän tietä Koirakurkun Stll)n päkihiin. josta Kit:sinrom;tn kautta Vehkamiikeen .ia nKtsiin halki Si ltalahteen j a si itä Pitkiilahden tiehi kirkolle. Sillan valmi~tuttua v. 1905 Tyryn:::alm~!cn. piiiistiin hevosella ja polkupyörällä RasankyHintietii Pitk~il ahdcn tielle ja siitä kirkolle. Talvi :;aikaan kuljettiin Rauanlan11nen jäiin yli ja Fuksuon ohi Lakeistenrantaan (n:ykyincn IC'irintiialuc) :ja jään yli Tiilisaaren ohi Saha nicmccn ja siitä kirkolle. 120

Rasanky lällä: Törisevässä (1 OH ), llämytsaaressa 11091. Koirankul kussa ( 110), Korvensaaren lähde ( 106) 1-:uivui pellon oj it uksen myi.i lii.

Hiekkahautoja Va rsinaisia hiekkahauloja ei paik ka kunna lla o le, ai noastaan pi cni ~i omatarvis kuoppia on muuta milla ta Joilla ticnparannustarpeisiin. Rakcnnu starpei~ i i n näiden hiekka ei ~oH·Ilu . koska !;C on c,aven j a mu llan sekaista.

illutalwutoja Pihli:.tjasalo::;::;a: l.cvii lahdensunlla i29l ja Ahvenlammen rannalla (30). Pitkiilahde ll a: :--Jopnlanlahti ( 101 ). Rauanlampi ylimmiiim·n ( 102 ). Lehmälam menoja ( 103 ).

Rasankyliillii : Töri~cvä~sä (99l ja Kalatromanlampi ( 100).

Luolat

Lappala

(3 1) Mustikkavuori Pihlaj asa lossa

198

Syväontto Pitkälahdessa Mustikkavuori on vuosisadan alkupuolella ollut peljärtävä paikka ainakin lasten mielestä, koska siellä asui varas.

Manuikkalan torppa

Varpanicmi

199

Mäkrämäki (Abcl Penttinen) Aahelin torppa

Peltola

200

Koulut 124

Nopolan tuvassa ja kamarissa Hannossa Ensimmäinen varsinainen koulurakc1mus Pyrhölässä v. 196 L-62 Seilassa v. 1962-64 Cusi koulu v. 1964- 1978

125 126 12 7 128 129

Kievarinmäki

Vantti

202

llintun torppa

Korpikallio

16 1 l-laamin torppa Hiekkaharju

Kirjasto

Pylkkäsen m~iki rauniot

162

Nopolassa Raittiusseuran kirjasto Kunnan sivukirjasto koululla

130 13 1

Koulupolut Vchkamäki-Kievarinmäki-Rauanlampi-l .chmälampi-Pyrhölä-koulu . Koirankulkku-'v1äkrämäki-Pyrhölä-koulu.

132 133 134

'v1onninm~iki -Rauanlahti -Rauanmäki -Pyrh ölä-

Pihlajasalo

koulu, tämå polku oli käytössä kelirikkoaikana. Nlonninmäki-Korvensaari -Tyynelä-Ki lpelä-l.aju-lkolanharju-koulu. Tähän liittyi myös Hämytsaari ja Etelälahti . Kukassalo-llirsisaari- Pentti länranta- koulu. Kork iasaati -lfarappa la- Multamäki-koulu. Korvensaari-Lehessaari- Kinonicmi -koulu. Ukonlahti -Pihi<Jj ansalo- Mustalahti-Rehulahdensuo-Pihlajasalan koulu. Pihlajalahti-A latalo-Pihlaj asalon koulu. Pä iväranta-maantietä k~iyttäe n -koulu. Ruokola- Y Ii vesi-Takkuusalmi-koulu. Aninkaan lahti- Varpaniemi-Tuul inicmi -kirkonkyliin koulu, kclirikkoaikaa n maantien kautta.

135 136 137 138 139 140 14 1

142 143

Torpat 1 2 3 4

Karhukangas savutupa Ontto Rasinmäki Uitonmäki Taklahti Makoniemi

Pärchöylät 7

Pihlajasalo

Kaupat 8

Pitkäpohja

Torpat Laanipaikat

Hanno 151 Ruottila 152 Vanha Hannon tilan paikka

153

Topiaan torppa L uvcntallin torppa Holbcrin m~iki Korvensaaren mökki Avokkaansaaressa Saarc Ia

154

155 156 157

160

Klaaran rorppa Liikasen torppa Halola (kuulunut Ahotaisen 1768 lähtien)

Pyrhölä

195 196 197

Väisiisen torppa Pöntiscn torppa Hiskin torppa

Pitkäpohjanlahti

10 11

M uslalahti

12 13

Lcvälahti Talviranta Ontto

KU111melit

Aholain en

158 159

(kummeli on kivistä rakennei/u merimerkki) 14 15

~uvu l l c

tv1ustasaari Ukonvuori

vuodesta

Lähteet 16 17 1~ 19

Pitkiipohja l.cvälahdensuo !\1 u~talahdensuo

Ontto 12 1

Erikoinen kas villisuus 20

Kivikkomäki

Nuotta-apajat

Harvinaisia lintuja 21

Piili vuori

kalasääksi

Peljättävät paikat 22

Mustikkavuori

Nuotta-apajat 23 24 25 26

Autiolahti Kaurasaari Uitonranta Pihlaj aharju

Nuottakodat 27 28

Ukonvuori Heinäsaari

Suurimmat mutahaudat 29 30

Levälahdensuo Ahven lampi

LuoJat 31

Mustikkavuori

Nurkkatanssit 32

Pitkälahti

kangasvu okko

Rasinmäki

33 34 35 36 37 38 39 40 .41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 144 145 146 147 148 149

Muor1nluoto Rokkalahti Matinapaja Kurkiahdenapaja Pölläapaja Mustasaarenniemi Kiiskiapaj a Penttilän valkama Hirsiniemi Kummelkallionlahti Hakom uksen lahti Kapustalahti Koira-apaj a Hamina-apaja Kiviranta Leskenluoto Louhon apaja Niemen apaj a Kuivani emi Kall1 oväli Aninkaanlahti Aninkaan lahti Häikiönlahti Niemen apaj a N iemenlaita Lehmälahti Vuohisaari Kilpisalmi Kiännekall io Tyrynsalmi Tyrynsalmi Kolonpohjanselkä Etelälahti Pesäniemi Avokas Varpusaari Petäänsaari Haikko Pekansaari

150

Inkatahti

Hiidenmaa Hiidenm aa Petäänsaari Kot1mus Kotimus Mustasalmi Mustasalmi Mustasalmi Hirsisaari Hirsisaari Korvensaari Korvensaari Korvensaari Kinoniemi Virtasaari Virtasalmi Aninkaanlahti Päiväranta Peltolanran ta Nopolanlahti Mäntyniemenselkä Mäntyniemenselkä Kojavesi Ky lmälahdenselkä

Haikonsari Soisaaret (Juvan puolella) Yöpymispaikka Hirsisaari

Tervahauta 66 67

Kinoniemi Suoppo

Paja 68 69 70 71 202

Kinoniemi Siikasaari Suoppo Ikola Takkuuniemen paj a

Jl1ylly 72

Martta ja Jaakko Kurki, joka on rakentanut Suopon navetan. 122

73 74

Myllyjoki Ruunalahti Ruunalahti

vesimoima vesivo ima puolidiiseli (hehkukupu)

Hiilenpo/tto 78 Takkuusalmi

Erikoinen kasvillisuus 113 KalaUomanmäki 114 Korvensaari 115 Korvensaari 116 Korvensaari 11 7 Neitvuori 118 Rauanmäki

lehmus valkoinen mustikka lehmus lehdokki lehmus näsiä

Pärehöylä 79 Ruunalahti

Harvinaisia lintuja 119 Multamäki 120 Hiidenmaa

kalasääksi kotka

Saha 75 Yliaho 76 Tyynelä 77

80 81

82 83 84 85 86 87

Oratinniemi

Seila Nopola Peltola Tyynelä Vantti Ikolanharju Varpaniemi Oratinniemi

Urheilukenttä 121 Pitkälahden urheilukenttä Kauppa 122 Vikinpuoti 123 Limsakauppa

Ahotaisen maalla Kinoniemessä

Tiiliruukki 88 Nopolanniemi 89 Peltola Kauppapuutarha 90 91

92 93 94 95

Lappala Pyrhölä Ikola Peltola Päiväranta Ahvenlampi

Laivalaitureita 96 Kinoniemi Ukonvuori 97 Hevosten juottopaikka 98 Kinoniemi

Pirssit eli /aanit 164 Hildenlahti 165 Aittalahti 166 Takkuuselkä 167 Myllyjoki Sääskynlahti 168 Kallioranta 169 170 Pilkkaranta 171 Laju 172 Ojasuu 173 ,,Rauanlahti 174 175 Tarhapirssi 176 Jouhiaisenniemi 177

Korvensaari Harviolahti Ruunalahti Ollinvalkama Etelälahti Ruskio Lotinlahti Aholaincn

Mutahaudat Törisevä 99 100 Kalattomanlampi 101 Nopolanlahti 102 Rauanlampi ylimmäinen 103 Lehmälammenoja

178 179 180 181 182

Näköalapaikat 104 Neitvuori 105 Multamäki

Nuottakodat Venäläisen 185 186 Pyrhösen 187 Laamasen 188 Huuhtisen (Pylkkäsen) 189 Rasan

Lähteet 106

107 108 109 110 111 112

Korvensaari Rauanlahti Törisevä Hämytsaari Koirankulkku Rauanlampi Pyrhölä

183

184

190

191 192 193 194 201

Aholaisen Hiekkaharjun Huuhtisen Hannon Lappalan Takkuuniemessä 123

TIEDOT ANNA NOPONEN (O.S. SYRJÄLÄINEN)

Ukonlahti Vanha sukutila

Kadonnut asutus

1800-luvun lop ulta Taln 'O ja Henriikka Le ikas 1900-luvulla August ja Kalle Le ikas, ede lleen Juho ja Manta Leikas 1980- luvu lla asukkaana Einar Leikas 1989-luvusta lähtie n Martti Lcikas, va paa-aj an asunto na.

Pihlajasalo l

Karhunka nkaa n torppa Lyydia j a Nesto ri Tur unen, viim eiset asukkaat 1950-luvulla. Rauniot.

Hamwn torpat 2

Ontto Aaro ja Eeli Turunen, 1900-luvun alkupuolel la. Nykyisin rauniot.

Rasinmäki O mistaj a Juho Venäläinen. arentilla 1920-30 Kalle ja Hilma \tla lmbergja Kallcn veljet August j a Juho. Ka ll en lapset: Olga, Anna, Kalle, Otto, Ida, Lyyli j a Aino. Noin vuonna 1930 omistaj ana Emi l Hämälä inen . Autiona 1950-luvulta läht ie n.

Uitonmäki torppa. 1930-luvulta lähti en autiona. Omis tajana Em il Hämäläinen, asukka ina 1900- luvun a lkupuole ll a .Juho Pohja la inen, sen jälkeen Robe rt Ruhanen.

Taklabti to rppa. Omistaja Le ikkaan pe rikunta. Asukka ina Lydia ja Juho Paasone n n. 1940-luvulla. Rauniot.

.\'lakonicmi Omista jana Kalle Tikkane n perheineen 1900-luvun a iussa. 1920- luvulra O lga j a Kalle Parkkinen. N ykyisin kesäpa ikka na. Omistajina A une ja Arvo Turunen.

151

Ruottila Kunnanki rj uri Ma tti Ruhancn, Alina ja Taavetti Pulkkinen, Otto \loponcn lunastanut torpa n itse lleen 1923 . Anna Väänänen . 1!anna Härkönen. Viimeksi He ikki j a Eedla Piekäincn asuivat tuvassa ja Hilma Penkkonen kamari ssa. Nykyisin e i mitkiän.

152

Vanha H a nnon tilan paikka

153

Topiaan torppa Topias Noponen. Nykyi sin ei mitään.

154

Uuven ta llin t o rppa

155

llolberin mäki. Manta ja Ka lle Lampine n 1930luvullc. ykyisin uusi vapaa-ajan asunto. Marja (o.s. Auvinen). Navetan kivistä tehty ka ivo koulu lle ( 126) .

156

Kor ven saare n to rppa. Kust<lava Pi ironen. Otto Noponen on v. 1925 lunastanut torpa n takaisin Hannoon. Nykyisin ei mitiiiin.

157

Saare la /\vok kaan saaressa. Himanen . :\ykyisin kesänvie tto pa ik kana.

163

Kukassalo. On 1800- luvun lopu lla 1900-luvun alkupuo le lle kuu lunut llannon taloon.

Sarenpää Omistaja 1940-luvulla Hugo j a Olga Rokkanen.

Siikasaari Omistaja se pp~i Vi lle Manto nen ja vaimonsa Ida 1800-luvun lopulla. Alti·edja Olga Monronen (o.s. Pohja laine n) 1900-luvu n a lussa. S ul o ja Elina Manto nen (o.s . Leikas) 1940 -luvusta läht ien .

Mustalahti Om istajana Hilma ja Adam Turunen 1800-luvulta 1930-l uvulle perheineen. 1930-luvulta Kaape Roikonenja vaimo Ada (o.s. f orss). Sen jälkeen Vilho Roikonen ja Saimi (o.s. Kontio) sekä sen j älkeen heidän lapsensa. 1990-luvulta lähtie n a utio na. Pitkäpol~ja

1800- luvun lopulta 1930-luvulle o mistaj ina Asarjas Kauppine n ja vaimo Maria-Elisabet (o.s. Sedeströrn), Topi as Kauppinen sekii vaimo Hilda (o .s . Sedc rström). 1930- lu vulla omistajina :\iesto ri \1 o nto nc n j a vaimo lda (o.s. Leikas). 1989 lä h-tien Ma tti Mon to nen. Tulipalossa asuinrakennus tuho utui 23. 12. 1990. 124

Neilvuoretta. joka on f:.'telii-Sa von korkein vuori (184 m), 011 upeat niikymär silmänkcmtmlwlfomiin. Se on aina ollw pitkälahtelaisten mieluisa rerkeilykohde. (Kuvannut Irma Korlumenj

Pirkälahteluisia 11/fOria Ne irvuorella.

Korkeiden vaarojen ja mäkien vastapainoksi Pitkälahde lla on runsaasti myös heleitä kaluisia lahtia. 125

Sisällysluettelo Lukijalle (Paavo K. Korhonen) .................................................................................................................................... 5 Yleiskuvaus (Rauha Pyrhönen) ................................................................................................................................... 7 Entisaikojen elämää Kitsinromussa ja muualla (Maija Karkia) ................................................................................. 8 Kuvakertomus Kaunis Veera Saimaan balladista ..................................................................................................... 23 Oma-aloitteisuutta ja taitoa (Matti Pulkkinen) ......................................................................................................... 26 Pitkänlahden kylän Liimattalan tilan vaiheita (Aino Pulkkinen) ............................................................................. 28 Ajan muuttuessa (Maija Karkia) ............................................................................................................................... 29 Muistikuvia Pitkälahden kyläläisistä (Rauha Pyrhönen) ......................................................................................... 30 Vantti (Aino Kakkonen) ............................................................................................................................................. 34 August Venäläinen- räätälintöistä raittiusseuraan (Pentti Jormanainen) ................................................................ 34 Nestori Montosen kauppa (Rauha Pyrhönen) ........................................................................................................... 35 Karjanhoito (Vieno Mutanen) .................................................................................................................................... 35 Lehmien haku (Kylli Pennanen) ................................................................................................................................ 36 Lehmien laiduntaminenja Korvensaaren asuttaminen (Anna Noponen) ................................................................ 36 Muistikuvia Hannon sukutilan vaiheista (Raimo Auvinen) ..................................................................................... 38 Viljan tie pellolta jauhovakkaan (Eeva Parkkinen) .................................................................................................. 38 Pieni Hilma (Rauha Pyrhönen) .................................................................................................................................. 38 Metsätöistä vuosina 1930 ··· 1960 (Eino Venäläinen) ............................................................................................... 39 Kalastus (Elina Montonen) ........................................................................................................................................ 40 Kalastusjuttuja (Rauha Pyrhönen) ............................................................................................................................. 40 Postinkanto Pitkälahdelle ym. (Kaarina Louko) ...................................................................................................... 41 Pitkälahdella toimineet järjestöt ................................................................................................................................ 42 Raittiusseura-ja nuorisotoimintaa (Sirkka Noponen) ............................................................................................. 42 Pöytäkirjat raittiusyhdistys Toivon tähden perustamisesta ja toiminnan päättymisestä ................................... 44-46 Hengellinen toiminta .................................................................................................................................................. 47 Seurojen välisiä kilpailuja (Juhani Pylkkänen) ........................................................................................................ 48 Koulunkäyntiä Hiidenmaalta Pitkälahden vanhalla koululla (Rauha Korhonen) ................................................... 48 Martti Talvela Anttolassa ........................................................................................................................................... 50 Eero Kolehmainen- Hämytsaaren isäntä ................................................................................................................. 51 Laulu Anttolan hiihdosta (Kauko Juntunen) ............................................................................................................. 53 Pyrhölän sukutila vuodesta 1756 (Rauha Pyrhönen) ............................................................................................... 54 Muistelmia Pyrhölän talon vaiheista (Taimi Pärnänen) ........................................................................................... 56 Lapsuusmuistoja (Aino Pyrhönen) ............................................................................................................................ 58 Lauri Pyrhösen muistelemaa ..................................................................................................................................... 59 Taavetin auto (Teuvo Pyrhönen) ................................................................................................................................ 60 Puhelimen ja sähkön tulo Pitkälahdelle (Erkki Pyrhönen) ...................................................................................... 61 Evakkomuistoja Anttolan Pyrhölästä (Kyllikki Jokelainen ja Tellervo Jokelainen) ............................................... 62 Kauppapuutarhat (llmari Kilkki) ............................................................................................................................... 65 Puutarhaviljelyä (Anja Tiusanen) .............................................................................................................................. 66 Teuvon kertomuksia isänsä puutarha! ta .................................................................................................................... 67 Kasvihuone- ja kaalivilj elmät Pyrhölässä (Taimi Pärnänen) .................................................................................... 67 Lapsuuteni Varpaniemessäja Kauraharjussa (Kauko Noponen) .............................................................................. 68 Oratinniemen ja Aninkaanrannan asutus (Maire Turunen) ...................................................................................... 70 Perinneruoka ............................................................................................................................................................... 71 Metsästysseurat (Veikko Korhonen) ......................................................................................................................... 72 126

Petoeläimet (Veikko Korhonen) .............. ....................................................................... .. .... .. ......................... ...... .... 74 Susitarinaa (Veikko Korhonen) ........................ ........ ....................... ... ......................................................... .......... .... 75 Metsästäjien tarinoita (Veikko Korhonen) .............................. ................... ............. ................... ........... .................... 75 Metsästys ja laki (Veikko Korhonen) ....................................................... ................... ................................ ............ .. 80 Ketun pyyntitapoja (Veikko Korhonen) .......................................... ....... ....................... ................................ ........ .... 81 Anttolassa eläneet ja kadonneet eläinlajit (Veikko Korhonen) ...................................... ...................................... .... 82 Uudet lajit (Vei kko Korhonen) .................................................................................................................................. 82 Oravan nahkoj en leimaus (Veikko Korhonen) ........ ........................ ..... ......................... ........ .... .... ............................ 83 Jutut susi- ja hirvijahdista ................ ........................................... .................. ............ ................ .............. ................. .. 84 Peijaispäivän mietteitä (Veikko Korhonen) .......................................................................... ....... ............................. 84 VaUesmanni Kinoniemessä (Otto Wablgren) ............................................................................................................ 86 Ruoan hintoja vuodelta 1931 (Otto Wahlgren); lupatodistus ampumatarpeiden hankkimiseen ..................... ....... 86 Muistinvaraisia tarinoita Anttolan Kinoniemestä (Otto Wahlgren) ..... ....................... ....... ....................... ...... ......... 87 Si ikasaaren viimeiset asukkaat (Otto Wahlgren) ....... .................. .............. ................................ ............................... 95 "Kinoniemen Taavetista" (Raimo Auvinen) .............................. ....................... ....................................... .................. 96 Kuitteja veroista ja papiston palkkasaatavista vuosilta 1918- 1919 ....................................................................... 97 Seppä Ville Montasen kirjanpidosta .................................................. .. ............................ ........ ......................... 98 -- 99 Lupatodistus polkupyörän käyttämisestä vuodelta 1914 .............. ....... ............. .......... ....... .................................... 100 Kutsuotamääräys vuodelta 1918 ....................... ..................................... .......... ....... ....... ....... ........ ............ ............... 100 Anttolan kalliomaalaus Pihlajasalossa ..... ...................... ....... .......................... .... ......................... ....... .................... 101 Reen valmistukseen liittyviä piirroksia ......................................................... ... ............................................ 102 - 103 Vuonna 193 7 suoritettiin asuntotutkimus Anttolan kunnassa. Pitkälahden kylään liittyvät tiedot ............ 104 ... 108 Piirros pärehöylästä ........................ ............................. .. .............................. .... ............................. ...... ... ................. .. 108 Kunnalliselämässä vaikuttaneita henkil öitä .................... ........... ...................... .......... ............................................. 109 Kiertokoulut ja niiden opettajat, pyhäkouluopettajat ..... .......................... ...... ..... .................... ..... ...... .................... 110 Pitkälahden kouluun liittyviä tietoja opettajista ym ..... ........... ......................... ....................... .................... 111 - 113 Ammatit ......... ........... .............................. ............................... ..................... ......... ......................... ................. 114 - 117 Lotjaveistämöt, sepät ... .. ..... .. ........................................................... .... ....... ... .................. .. ...................................... . 117 Tairavia ammatinharjoittajia (Sirkka Noponen) ................. ........ ............................................ ................. .............. 1 17 Tiilcn valmistusta, hiilen valmistaj ia .......... ................ ............. ........................ ......... ................ .................. .. 117- 11 8 Tuotanto ........ ................... ............. .................. ............ ................. ................ ................ .............. ............................... 11 8 Maatalouden koneeliistumisen alkua. Pitkälahden puimuriyhtymä, Pitkälahden kuivuriyhtymä ....................... 11 9 Vesitiet j a talviti ct ............. ........................................ .................................. ...... .......................... .. ................ ............ 120 Kulkureitit ............. .... ............................. ..... ............ ...... .. ..... ...... ........... ............... .. ..... ... ... ............ ..... ....... ................ 120 Näköalapaikat, lähteet yms. karttaliittecsecn liittyviä tietoja ...... .......... .... .. ... .... ....... .......... ...... .... ........... .. 120 -124 Kadonnut asutus (Tiedot Anna Noponen) ..................... .... .. ........................... ........... ................ ............. ................. 124

Karttatyöryhmä: Pitkälahti ja Rasankylä: Tuomo Auvinen, Ilmari Kilkki. Irja Lehtonen, Arvi Parkkinen, Eeva Parkkinen, Juhani Pylkkänen, Erkki Pyrhönen, Rauha Pyrhönen. Eino Venäläinen ja Helvi Venäläinen. Pihlaj asa lo:

1\ ino Juutilaincn, /\ nna Noponen, Rauha Pyrhönen, Vcini Roikonen ja

Meeri Syrjäläinen.

Kirjan taitto ja piirrokset: Paavo K . Korhonen 127

K.ynräjä kyntämässä kivikkoisw peltoa aatralla eli antrola/aisiltain nökköuatralla. Valokuva: Suomen -Alatkat

128

PERINNETIETOA ANTTOLAN •• PITKALAHDEN •• •• KYLASTA

Mitä on perinne? Ehkä perinnettä on koko esi-isiemme kulttuuri ja heidän elämäntapansa ja -muotonsa, josta me olemme yhdessä omaksuneet hyviksi havaitsemamme ainekset. Tätä perinnettä me puolestamme kehitämme ja kartutamme sekä lisäämme siihen "omat mausteemme". Tämän me siirrämme sitten jälkeemme tuleville polville. Näin perinne jatkuu sukupolvesta toiseen.