~~~EgL::;·:::··· ... ..:;:: ··.:...: Myyrylän ka11ano
.Juha Hyti"\nen
Vehmaskyl채n vaiheita Mikkelin mlk:n VdJmaskyllin kyl채historiikki
... L ukij a lle VehmaskyHissäja Loukeella alkoi :VIikkelin maalaiskunnan kansalaisopiston peri nnepiiri syksyllä 1989. jolloin tarkoiwksena oli parin vuode n sb.ällä aikiiansaada alueua käsinelevä perinnekirja. Perinnepiirin vetäjiin Liisa Vepsäläinen- Juutilai!>en kuoltua yllättäen keväällä 1990 kirjan teo:.sa e1 oltu pääst) juuri alkua pitkmmälle ja ilman vetäjää hanke laantui seuraavana S) ksyn ii. Uudestaan perinnepii riä hcrätehiin syksyllä 1993. 1nuua ~i ll oin vain muutama henk ilö vaivatnui ensimmäiseen tilaisuuteen Vchmaskylan koululle. Saman vuoden marraskuussa perinnekirjan teko otettiin puhcck~i Vchma~kylän kylätoimikunnan kokouksessa. jolloin allekirjoinanutlupaut ui jos~akin aja~sn tekem liän ki1jan. Ki~jan teko onkin venyny t ja ve nynyt omien kiireiden scura t•kscna. V uusi nn 1994 - 1995 keräsin tietoja ja ki rjoitin kirjan piiäosat. muua kahtena seurilavana vuotena ei juuri edistystä tapahtunut. Kirjiln painokuntoon saauamincn.lietojentarkistaminen ja kuvien etsiminen yms. ~yksyllii 199X olil-in sitten yiHittii\iin botöinen urakka. Vehmaskylän perinnekirja tai kylli historiikki. joista jälkimmiiinen ehkä paremmi n kuvaa tätä kiJjasta. poikkeaa muista maalaiskunnassa tehd yistä perinneki rjoista ensinnäkin sii nä. että se on yhden henkilön käsialaa. Tub:~aha se rajomaa näkökulmaa. varsinkin kun itselläni 1%0-lu, un lopulla synt yneenä on omakohtaisia muistikuvia oikeastaan viista 1970-ltl\•un puoliviilin ticntlilla. Toisaalra taas i~ompi en työryhmien tekt! tni~sii p~ri nnck i rjoi~~a on u ~C'in lllOnia ri<.t iriitaisuuksia ja hajanaisuuttakin enernmlin. Toiseksi tässii k.i1jasc:ssa olen tietoi ~csti v;ilttlin) t mi.:ksJiini niin 111\lllia kylähistorii kk.ejii rasittavia työtap~jcn j<l työvhlincid~n ntnsasw kuvaust<'l. Joku vannasti kaipaa sellaistakin sisältöä. mutranibtii asio~ta on olemassa erin01m1i~ia tieteellisiä teoksia.joistn halut~!>saan ;aa paljon encmm:in s~h illc kuin vaatimattomasta kyliihistoriikistn. Kolmanneksi olen sisii llytt~inyt ki•:ia~e~ n mc:ll-oi ~csti hcnkilöhistoriallbta aincst<t nimineen ja vuosilukuineen. Se saaHan tchd;i J..irpn Ja\ alli:.ta raskaslukui~emmaksi. muna ajatuksena on ollut. enä 1-irjancn 'oi~i ta'<tllaan palvella erliiinlmsena haku teoksena. Vuosilukujen ja ni mi1.'n rtllb<b I-a} ttö 111) ih 1is<iii virhc t d~n mahtioli isuuk.sia ja esimerkiksi sy ntym~i- ja ku(ll inaikoj<::n suhteen olen luouatllt t ''<Iin rippikirjatietoihin. Toi<.:talta kirjant•n ei nkkaan tietccllint'n historia. vann huomattavasti vaatimauomanpi J:l llll.lllin t<l\oin pu utteiiJn<·n historiik!..i. Silti olen katsonut aiheell iseksi merkitä myös ka~ uiiman1liihtt'et lukujen loppuun 'nin sihl1 va ralta. euii joku saauaa kuitenkin ~i innostli<J rarl..<!lllll1i~ta tiedoista. Kiitän kaikkia haastatlelemiani ho!nkdtiilil ja lli~Ö' kaii..!..Ja niitli. jotka tl\ :ll tiedoin tai kuvin aunan.:et tämiin kirjnsentd..cmisessli. lt'.:llcni kirja~cn tekeminen on ollut välillä ryöHistäkin. mutta yhtiikail..ki kuitt:nkinllliclcnkii tlloistaja miki1 parasta. myös tun tuma oman alan työhön on s;unnlla siiilynyt t:desjollakin tavalla. Mi.:lly uäviii lukuhctkia ja mikäli halu:~t kt'IHic-. tt ~t<iii jo.;takin ki1jan <~sia~ta lisäii. niin olen kåytenävb~ii. jos vnin jt1tnin a~iasta u.:diin
\'ehma~l-yli•:.sii 28 . 11 . 199~
Juha Hytönen
Sisäll ys TV chmaskylän seutu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 Alueellista rajausta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . l Vchmaskyli'i j a Loukee - samaa kyliiä . . . . . . . . . . . . . . 1 Maastonkuvaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 II Sirpaletietoa menneiltä vuosis:ldoilla ....... . . .. . .... .. . 5 Esihistoria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
Kylä .......... . ..... . .. . ...... ... . ....... 5 Varhaiset tilat . .. . ... . ... . . . .. . . ...... . .. ... . 6
Elinkeinot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Isojako
. . . . . . . . . . . • . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Uihtect . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . . . . . II 111 Kantatalojen ja niiden omistajien vaiheila . . . . . . . . . . . . . . 12
Ratsutil at ja niiden omistajat . . . Myyrylii N:o 5 . . . . . . . . . Pekola N:o II . . . . . . . . . . Pyöri lii \!:o 16 ( Purhola l . . Vanhala N:o 1~ . . . . . . . . . r,äh t l:~t . . . . . . . . . . . . . . . . . . Muiden kantati lojen vaiheita ...
. . . . . . . . . . . . . . . . 12 ......•......... 0 . . . . . . . . . . . . . . . . 18
. . . . . . . . . . . . . . . . 21 . . . . . . . . . . . . . . . . 24
. . . . . . . . . . . . . . . . 26 .. ........ . ..... 27
T uhkala ~:o l .. . ....... . .. . .. . ........ . 27 Tuhkalan k<111rariia ... . . . . . . . . .. . . . .. ... . . 28 Itätalo (S ivuJ a} .. ... . .. . .. .......... .. . .. 28 Huhtinen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29 N~i rcscl kii . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Lehkola .............. . . .... . ......... Lcponi \l:o 3 . ....... . .. . . .... . . . . .. ... . Vinni N:o 6 . . ....... . ... . . . . . . .... .. . .. Loukio \l:o 8 . . ...... . .. .. ... . . ......... Päiviili\ N:o 9 ....... . . .. . .. ....... . . .... Jokela t\ :o 10 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Häkkilä f\:o 26 ( t\icmi ja Välitalo . .... ..... .. Norokorpi N :o 26 (enr. Saari- Vanhanen) .. . .... Toiva la N:o 19 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Antl ila N:o 22 . . ........ . .... . .... . . ... . Paavila 1\:o 27 (Kaj aani ) . .... ... ..... . ..... Latvaselkä :--J :o 34 (cnt. Pekontalo) . .. .. .. .... N:o 4 Koskio 1Ainokangas. Kosk~nt. kylää . . .... H<1apaporras ( Koskent. kylää N:o 2 Härnälii) Illaa N:o 2 (Alamaa) .. .. ... . .... . ........ Norola N :o 4 Rahula: Ui hessaio . .... ...... .. Nykyasutus . .. . .. ................... . . . . . . Entinen asut us .... . .... . ... . ... . ..... . ... .. Lähreel . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
29 30
31 34
37 38 :~ 9
40 41 42
43 45 46
47 49
4Y S1 51 55 6l
I V Talolliset. torpparil, palkoll i set ja muut .. ......... . ... 62
Lähteet . . . .... . ..... . ....... . .. . ..... . ... 65 V Maa- ja met:>ätalomlen muutoksista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
Maatalouden arkea men nein~i vuosikymmeninti ...... Hevosista traktorikantaan .. . . .. .. ...... . .. . ... Metsätyöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . uittomiesten l akko 1917 ..... . . .. .. ..... . .. L-ähteet . .. .. .. ........ . .. . . . .. . . . .... . . .. VI Myllyt. sahar ja pajat- maaseudun teollisuutta . . . .. ..... Vesimyllyt . . ..... .. ... . ... . .... . . ... . . . . .. f innäsin eli Vinnin mylly ... ... .. . . ..... . .. Haisevan mylly ..... ......... . . .. . . . .... Lylyjocn myll y ..... . . .. . .. . .. . . ..... . .. Vanhalan eli llu i~kon mylly ...... . ..... ... . Tuulimyl lyt ... . ............. . . .. . . . . . . . . . . Pajat . . . . .... . . . .. . . . . . . .. . . ... .. .... .. . . Sahat . . . . ...... . .. . .. . ... .. .. ..... . .. .. .. Vinnin saha ... . . . .. . . . .. ... . . ...... ... . Sirkkelisahat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Pärehöylät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Ti i liruukl-:i
66 69 71 74
74 75 75
75 76 76 77
79
80 Xl ~1
B2 82
..... .. .. . . . . . ... . .. . ...... . R.:!
I ,ähtcct . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . B4 VII K ierrt)koul usta perusk ou l uun . . . .... .... . . ... . ... . . 85 Kiertokoulu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ~5
Vehmaskylän kansakoulu 1892-1904 . . . . . . . . . . . . . 87 Alamaan kansakoulu 1902·· 197 1 .. . . .. . . . . . . .... 91 L oukeen kansakoul u 19:1 7-1964 .. .. ..... ... ... .. 94 Pckobn/V chmask ylän 1-:oulu 1949- . . . . . . . . 100 Muistoja k oul unkiiynni stä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10.~
Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 4 VIII Tiet ja muur ku l kurei ti t . . . .. ... . . .. . .. .. . ... . .. 100
Tie tvl ikkclistii Vehmaskylään . . . . . . . . . . . . . . . . . 106 Pyöryläntic . .. .. . .. . ... .. .. . ...... . .. . [()g
Tie Koskentaipalccsccn . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109 Soutjocnti~ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109 Vanhat kärrypolut . . ......... . .. .. ... . . .. . . 109 Kärrypolku Ko:\kentaipalct.:sta Pyöryläiin . . . . . . 1OY K iirrypol k u L amminmäel tä Loukeell e ..... . .. . 110 K~irrypol ku Vanilala:'> ta Mati skalaan . . . . . . . . . 1 10 Kärrypolku Hui skosta Paajalaan . . . . . . . . . . . . l l 0
Kärrytie :VlajaniemestUKontin peltoon . . . . . . . . 1 l 1 Talvioikopolku L amminmäeltä ,VIyyry!Hiin .... . I I J Kes~ioikopolk u
SuontauksciLa Outil anmaalle . . . . 111
Rahtitict . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
111
Rahtitie Halmelammilta Hiirolan asemalle . . . . . . 111 Rahtitie Loukcdta Kalvitsan as~.: malk ... .. .. . . 112
Rahtiti~: KwnmunkyHistä Kalvitsan H!.'cmalle Rahtitic Koskentaipaleesta Hiirolan asemalle Metsäautotiet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Uittoreitti .. .. ..... . ...... .. . .. .. . ... . . .. Koulurci ti t . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Koulureitit Al amaan kouluun .. . . .. . ... . ...
112 112
] 13 114
115
11 5 Koulureitit L oukeen kou l uun . . . . . . . . . . • . . . 11 6 Koulureitit Pd~olan kouluun . . . . . . . . . . . . . . . 11 7 Nykyiset koulureitit ...... .. .. ....... . . . . !I X Autot ............. . . . .... ... .. . . .. . . ... 11 9 Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
IX Palveluja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122 Posti .. ... .. . .... .. .. . .. ...... . .. ..... .. 122 Puhel inja radi o ... .. ... . .. . . . . . . .. . . .. . . .. 123 Sähkii . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125 Kokoontumi spaikat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . . 126
Kaupat ja kauppamatkat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12R Kal vi tsan kaupat
....... ... .. • .. . ....... 129
Kylän cnsimmiiiucn kauppa . . . . . . . Rantapaikan kauppa . . . . . . . . . . . . Raution veljesten kauppapuodit . . . . V itikaisen kauppa . . . . . . . . . . L ähteet . . . . . . . . . . . . . . . . X Yhdistystoimintaa VehmaskylässH . . Vehmask ylän työväenyhdistys Pcrustnrnincn . . . . . . . . . Lakkokaavaiiut . . . . . . .
. . . . . . . . . 130 . . . . . . . . . 130 .. .. .. .. .
. . . . . . . . . . . . . . . . . 132
. . . . . . . . . . . . . . . . . 133 . . . . . . . . . . . . . . . . . 1.'Li . . . . . . . . . . . . . . . . . 133 . . . . . . . . . . . . . . . . . J 34
Vapaussodanjiilkt:incn lama . . . . . . . . . . . . . . . Uusi in nostus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Yhdistyksen toimi nnan hi ipumincn . . . . . . . . . . K ai vit sa -Loukecn maamiesseura ry . . . . . . . . . . . . . Kaivitsa - L oukccn maamiesseuran maaralousnai .;;ct ry Kaivitsa- Loukeen maa- ja kotitalousseura ry . . . . . . Voimistelu-ja Urheiluseu ra Myry r y ......... . .. IV1yryn perustaminen
1 .1 1
. . . . . . . . . t3 1
U6 137 138 139
140 141
142
.. .. ... . ....... . .... 142
Toiminta alkaa .. ... .. . . . .. .... . ... Oma k cnllii ja lava . . . . . . . . . . . . . . . . . Pcsiipallolla m aineeseen . . . . . . . . . . . . . Ta11SSit ja muut vara inh ankintakeinot . . . . Mcncsty ~tä sot ien jäl keen . . . . . . . . . . . . Viiki vii henee . toiminta Jaanluu ..... . . . Seu ra herätetään henkiin . . . . . . . . . . . . . T oimintaa 1990- luvulla .............
. ... . 14.{ . . . . . 144 . . . . . 146
.....
14~
. . . . . 149 . .. . . 152 . . . . . 153 . .... 155 Vchmaskylii- Seppälän pi en v ilje lij ~i inyhdis t ys . . . . . . . 157 SKDL:n Vehmaskylän osasto . . . . . . . . . . . . . . . 159 Louk.ccn marttayhdistys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160
Maaseudun nuoncn lii ton l.ouke-:n o:;asw .... .. ... ;l)rolan metsäst) -;:;~ ura . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Loukeen kyläll)i mi ku nta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Vehmaskyllin kyl<itoimikunta . .... ... .. ...... . . Vehmasky läseura . . . ............ .•.. . .... . .
160 161 162
163 16-l
Lähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 164 XI Sota-ajat seuraub ine en . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 166 Vapaussota ... ..... . . • . ... . . . Suojelu~kunta . . . . . . . . . . . . . . . . T alvi- ja jatkosmh111 sankari vainaja! Sotamuistoja . . . . . . . . . . . . . . . . Siirtolai set ja a-;utustoi mi nta . . . . . Rintamami~st ila r
.. . . .. . . . .
.... . .. . . .. . . . .. . . ..
....... . . .. .. . . .. . .. . ... . .. . ... . . ..
167 16X 169
172 174
......... . . .. . . ........ . ... 175
L ähiCI.'l . . . . . . . . . . . ' ... .. . .. .. ' . . . . . . . . . . 17 6
Xlf Tunnettuja IK·nl-.ili'litti ........ . . .....• .. Eri nlo.kn taitaj ia . . . . . . . . . . . . . . . . . . \!l uita q til-.una.iia t:ri ai l-.nkausilta . . . . . .. I .ähteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
... .... .•. ... . . . .. . .. .. .. . .. X III Sallui j a tapalnu i . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . . . . . Karttali it~
. . . . .
17X 17X 183 19~
194
1 VEHMASKYLÄN SEUTU ALUEELLISTA RAJAUSTA Mikkelin maalaiskunnan koillisosassa sijaitseva Vehmaskylii on pinta-alaltaan kunnan suurimpia kyliä. Niinsanotn•na virallisena e li maakirjakyliinä se ulot tuu läheltä Mikkelin ja Juvan väliseltä valtatie viideltä aina H aukivuoren kunnan rajalle saakka, mutta tässä ki1jassa on kä~ i telty huomattavasti pienempää aluetta. Ensinnäkin Vehmaskylän eteWisimmät osat Hanhijärven eteläpuolella on rajattu pois, sillä ne kuuluvat lähinnä Kuvaalaan ja ovat aina olleet eri koulupiiriäkin. Kaakon suunnassa luonnollisesti rajana on ollut Koskentaipaleen kylä j a idässä Juvan ja maalaiskunnan raja. Pohjoistssa tu lee vastaan Kalvitsa. vaikka sekin maarekisterin mukaa n toki kuuluu Vehmaskyliiiin. Lännessä rajana ovat Alamaan ja Sepplilän ky lät. Hiirolan perinnekirja käsittliii myö~ A lamaan kylän ja osin Vehrnaskylänkin alueita, joten siihen e i tässä kirjassa yleensii puu tuta. Sen sijaan Loukeen alue tai kylä Vehmaskylän ja Kalvi tsan viil issä on katsollu jiirke väksi ottaa mukaan tähän perinnekirjaan jo siitäkin syystä, että se kuuluu nykyisin Vehmaskybn koulupiiriin. Aluetta ei kuitenkaan ole järkevää rajata täysi n mekaanisesti, siiHi eihän mi kään kylä cHi omaa eliirni:iiins:i erilläiin muista. Va rsinkaan siihen ei ole syytä sortu<l täällä Savossa, jllssa asmus satoja vuosia sitrcn pyrki muodostumaan sinne tänne mäkien rinlei lle ja järvi~:n rannoille ja yhtenäisiii kyl iä ei juurikaan syntynyt. Niinpä täss:iki n kirjassa väli llä
~aatctaan
k!isi tellii asioita tai tapahtu mia, j otka eivät pelkästään lii ty
Vehmasky liin alueeseen.
VEHMASKYLÄ JA LOUKEE
SAMAA KYLÄÄ
Edellii ma inittuj en rajausten j ii lkeenkin kirjan kattama Vehmaskyliin alue on mel ko suuri, sillii se on pisimmilliiän llihes 15 kilometriä pitkä j a k'vcimmi llään noin kuusi kilo metriä le v~ii . !\lue m uodostaa nyk yisin yhden ko ulupiirin alueen,' vaikka aikaisemmin alueen lapset ovat byneetmonissakin kouluissa. Juuri koulupi iri onkin nykyisin Vehmaskylän alueen selvi n yhteinen tekijä. Varsina isena Vehmaskylänä pidetään yle isesti Vehmaskyläntien Ojalan mu tkasta alka vaa j a A lamaantien ja Vehmaskyläntien risteyksen tienoille päättyväii aluetta mukaan luk ien Pyö ry läntit:n suunta. Loukee taas alkaa Lylyjijrven pohjoisosist<l ja jatkuu Vehmaskyliintien molemmin puolin liibelle Na rilantietii. Loukee on tavall aa n oma ky länsä, jola
2 selvimmin yhdistä;i muuhun Vehmaskylään yhteinen koulupiiri. Esimerkiksi Loukeelta eivät ihmiset j uurikaan toimi Vehmaskylän puol ei~issa yhd istyksissä ja päinvaswin. Käsite-ltäviin alueen summittaiset rajat ovat seuraavat: Lännessä Roit.onlammista itiiiin Lintusuon poikki ja :-.liin iselän eteläpuolitse kohti VehmaskyHin tietä, josta Pirttiselän tilan e te läpuo lelta itään kohti Kurjenlamminsuota. Täältä Kurjenlamminsuon eteläpuoli tse soita ja pieniä kankait~t pitkin koht i Pekolanaukcet.aja Juvan rajaa. Tämän jälkeen seuraten Juvan rajaa etelään reittiä Neslorinaukee, Pekolan korpi, ).1yyrylänkorp i, ku nnes tullaan Halmelammille. josta edelleen Kenkä-, ja Laajalammin kautla Isolle ja Pienelle Mujuselle. Mujuse lta edetään etelään Sikolamrnillc, jonka jtllkcen Pyörylänticn poikki kohti Sikamäkeä ja Isoa Koiralampea. Täältä "raja'' jatkuu lounaaseen koht i Hanhij ärveii. Hanhijiirveltä edetä~in kohti Honkaniemeii, jonka jälkeen länteen kohti Päivöllinmiike;i ja Kauhmäkt:H. Kauhmiieltii rajajatkuu lounaaseen Kauhjiirven poikk.i kohtj Leinakan ti laa. Sieltä jar.kctaan pohjoiseen kohti Kon ti n- ja Nik inlampia. Nikin lammclta edelleen pohjoiseen Karvasjärven itäpuoli tse kohti La utam;ikeii, j osta A laisen itiipuolitse edelleen pohjoiseen kohti Nerokorven ti laa. Nerokorvesta edellee.n luoteeseen Loukeisen järven länsipuolelt<t kohti K<"Yaan in ti laa ja siitä edelleen Roitonlammelle.
MAASTONKUVAUS Alueen eteHiosas\a hallitsevana ma:l'itokohteena on llanh ijärvi sekU pienenunUt järvet Leinakka ja Kauhjiirvi. S eppiiliin kyHiän ja Alamaahan päin si irryttäess ä o n myös pienehköjä järviä ja lampia (Konti nlarnp i, Nikinlampi, Toplancn ja Karvas). Jokia ovat pitkiihkö Lyly-, eli Tolvalanjoki, j oka alkaa l .ylyjän·en koillispäästii ja laskee Hanh ij ärven lJitonlahtccn, Myllyj oki, joka las kee. Kauhjiirvcstä llan hijii rven Pckolanlahtccn sekä Sahijoki, j o ka
l ask~~e
Toplasesta
K~:uhjärvcen .
Lisäksi
Karvaksesta laskt:e pieni puro Toplaseen. Hanhij ärven pohjoispään seudut ovat varsin tasn isia j a alav ia ja esimerkiksi Uitonlahden (L ylylahti) al ueet soistuneita. Itse järvi on parin viimeisen vuosisadan saatossa pien~nrynyt kin järvenlaskujen yhtcydessii, jt>bta c.nsimmäinen oli vuosina
1828-1 829 ja toinen vuonna 1936. Kau hjii rvcn ja Hanhijii rven v:iliss:i sijaitsevat melko korkeat m äet , Kaulimäki ja Päivöliinmiiki. joid<::n kork.;us merenpinn as ta on noin 150 metriii. Aivan perinnealueen eteläpäässä sijaitsevat tai
O\ 'lll
sijainneet nelj~i
3 ~uu rta
kantatilaa, Vinni, Leponi, Pckola ja Myyrylä. joita on lohkottu ja jaettu mon iin osi in. Kykyisin suurimmat pelto;tlueet ovat Vinnin, Pekolan ja Lcponin tiloi lla. j oista osa ei ole tosin viljelyksessä. Koko kyliin suurimman talon eli Myy ryl:in p~ll ot ovat metsitetyt noin 25 vuolla siuen . :'vluuten Vchm:1skylän eteltiosicm peltoalueet ovat varsin pieniä ja epäyhtcniiisiä. Oman värinsli alueelle antaa n1elko ru ns;1o; kesäasutus. Kun edetään hieman pohjoiseen Vehmaskylän tietä, tullaan Pyöt)•liintic::n risteykseen. Juvan Tuhkalaan vieviin Pyöryläntien varressa sijaitsee maatiloja, jo i~t a vanhimpia ovat kantatilat Toivaia ja Pyörilä, joista on aikojen saatossa lohkottu useampia tiloja. Alueen halkaisee Toivalan til;m itiipuolella Lylyjoki, jonka itäpuolelta taas Pyörylän tiestä crkance Koskentai palee~een johtava KehUlie. jok:t yhtyy noi n viiden kilometrin p~iiissä Koskentai paleentiehen. Lylyjiin·en itäpuolella ja Pyöryläntien pohjoi~ puo le l l a ovat laajat suoalueet, joista o~a on maalaiskunnan omi'ituksessa. Soita on myös Kehätien ja Pyörylänticn väliseiHi alueella. Täm:iki n ~eu tu on hyvin tasaista, :.uurin mäki sijaitsee aivan perinnealueen i tän~all a Sikomiiessii Juvan ja maalai~kunnan rajalla. Pyöryläntien ja Vehmaskyläntien risteyksen länsi- ja pohjoispuoldla sijaitsee Vehmaskyliin alueen tihein asutus. Vehmaskyläntie kulkee Avojärven Ja Lylyjärven länsipuolelta kohti Loukeeta j a tl:lstä tieslii erkance Hi irolaan johtava 1\ lnmaan paikalli~t i c. Avojtirvcn ja Vehmaskyläntien Hi nsipuolella s ij:l it~cl';\1 seudun korkeimmat paikat Lautamäki jn Vanhalanmäki. joista jälkirnmiiisen korkeus on yli 173 metriä merenpinnasta. Aikoinann alueen maat ovat suurimrn.1ksi osaksi kuuluneet Vanhalan ratsutilaan. Vanhalanmiien jälkeen edettiiessii kohti pohjoista ja Loukccn seutua alue muuttuu pinnanmuodoih:tan tasaiseksi ja alavammaksi. Jos edetään Vehmaskyläntkn rnukaan, niin nom kahden kilometrin päässä Alamaan tien risteyksestä pohjoi..,ecn vastaan llllct: Kaivonmiiemien risteys ja Loukeiscn jän·en eteläisin pää. K aivorll11~icntic johtaa Juvan puolelle Nuotilanmäkeen j a Kummunkylään. Kaivonmäentien ris t cyk~cn jalkeen Vehmaskylän tien Hinsipuolelle jää rnmala Luukeisen jUrvi ja oikealle pli(Jiclle Loukion ja Anttilan kantati lojen taakse hieman pienempi Liskon j iirvi. Tie kulkee j:irvicn välistä kannasta pitkin ja tämä kannas on ILihes kokonaan raivattu alueen talojen pellok~i. Kannas sekä Liskon itäpuoli ovat suhteellisen tiheä•ai a~uttuja :tlueita. multa edelleen itään päin mentäess!i alkavat. asumattomatjaJOSS:tkin mii:irin suopcräisct mel~äalueet, joista ~uuri osa on kuulunuttakamaina My) rylän ja Pckolan rntsutiloihin.
4 Loukeella ja myös Kalvitsan puolella on matalia pohjois-eteläsuuntaisia harjanteitä, joita kutsmaan seliksi. Näitä on muun muassa Närcselkä, Latvaselkä, Viitaselkä ja Kalvitsan puolella Pintiselkii. Loukeisen j~1 Liskon pohjoisplillssii sijaitsee entinen Loukeen koulu, jonka kohdalta erkanee Sysj äkankaan yksityistie pohjoiseen, kun taas VehmaskyUintie kicmurtelce ensin kohti itää ja sen jiilkeen samansuuntaisesti kuin Syrjäkankaantie kohti 1'\arilantietä. Sysjäkankaan tilan länsipuolella on enimmäkseen ojitel!ua ~uoperä istä alueua. Loukeen entisen koulun jälkeen Vehmaskyläntiestä erkanee oikealle Itätalon yksityi~tie. jonka varrella on useita tiloja. Suurin osa Loukeen pohjoisosan tiloista on Vehmaskyläntien liinsipuolella ja tien varressa onkin pitkiä multa kapeahkoja peltoaukcita. Tien itäpuolella on pääasiassa ojitellu~\ suota. Vesistöjä on seudulla hyvin vähän, muutaman pienen lampareen ja puron lisiiksi ainoa viihiiäkiiän kookkaampi vesialue on tien itiipuolella sijaitseva Latvalampi. Alue kuuluu vedenjakaja-alueeseen. Aivan perinnealueen pohjoisrajalla on useamman talon rykelmä, jota on sanottu "Neuvosten kyläksi", mikä nimitys johtuu siitii, enä seudulle tullut Neuvosten suku on asunut alueella jo 1800-luvulta lähtien. Tämän l'\euvosten kylän talot ovat kuuluneet aikoinaan :'-!orolan ~otilawirkatalon maihin, mitä vielli nykyään kertovat tilojen maarekisterinumerot
Niikymii 1960-lul'lllta Vanhalan tilan pihasw kaakkoon. Alempana näJ.."yy Ritomiiki ja kauempana siintäviit Myyrylän ja Pekolan peltoaukf'lll. Kuva Impi Hyyrylaillt'll.
5
II SIRPALETIETOA MENNEILTÄ VUOSISADOILTA ES IHIS TORIAA Mitä kauemmas menneisyydessä edetään. sitä vähemmän on tietoja saatavilla. Kivikaudesta tiedetään lähinnä esinelöytöj en ja asuinpaikkojen pen.1steella ja ilmeisesti ki vikauden ihmi nen aseuui Mikkelin seudulla Saimaan rannoille ~1su maan. Pohjoisempana kuten ehkä myös nykyisen Vehmaskylän alueella on saateuu toki käydä tilapäisesti mets~~tämässä, mutta mitään jälkiä kivikauden asuinpaikoista ei tilliitä ole ainakaan vieHi löydetty. Tosin varsi n lähellä Koskentaipaleessa Lampilan tilalla Saarijärven rannassa on muutama Museoviraston rauhoiuama paikka. joita epUill~iän kivikauden asuinpaikoiksi,joten on täälläkin saaHanut olla jo kivikaudella jonkinlaista asutusta. Kahdes ta seuraavas ta e~i historiallises ta kaudesta eli pronssi- ja rautakaudesta on oikea-;taan aivan yhtä heikkoja tietoja, mikäli halutaan nimenomaan kaL<>Oa alueuamme. Mikkelin seutuhan oli tunnettu mutakautinen asuinalue j a a~uinpaikkana oli nykyisen bupungin ympäristö. Rautakaudelta on olemassa yksi esinelöytö myös Vehmaskylästä, tämä on ku purasol ki, joka on löydetty Lylyjärven Wnsipuolelta. Solki on nykyisin Kansallismuseon kokoelmissa j a se on peräisin noin 1000-1100luvulta.
KY LÄ 1~00- 1300-J uvu ll a Vehmaskylän ktiän seudulla tuskin oli pysyvää asut usta, vaan Mikkelin pohjoispuolella kiertelivät erti michct, todennäköisesti niin hämäliiiset kuin brjalabetkin. Yfilloinka sitten ensimmäiset asukkaat asettuivat V::hmaskylän alueelle a<;umaan, raiva;;ivat kasken ja rakensivat savupirt in, ei ole tie toa. Todenn:iköiscsti kuitenkin ensimmäiset ''tilat'' syntyivät joskus 1300-1400-luvuilla, mutta niiden as ukkai ll a tai asuinpaikoilla ei välttämättä ole mitään tekemistä myöhempien tilojen kans<;a. Toisaalta voisi hy\'i n kuv itella, Cltä ensimmäinen pysyvii ~tsu tus täällii p:ii n on syntynyt Vanhal anm~ie n seuduille, vaikkei siitä sen tarkempia t~i:illii
todisteita olekaan. Viel:i 1400- 1500-luvuilla ei puhuttu oikt:::lStaan mistään kylistäkään. Pitäjä oli pienin v1 rallinen yksikkö ja sen nimi oli wolloin S:wolahti ja joskus 1500-luvun alkupuolelta liihticn Visulahti, ku n Savolahti oli j aettu kahtia. eteläisen osan ollessa nimeltään Pello<;nicmi ja pohjoisen siis Visu lahti. Kyläjakoa ei ollut, vaan Visulahti
6 jaeuiin neljään neljänneskuntaan ja ne edelleen kuuteen kymmenyskuntaan. Nyky i n~ n Vehmasky liin alue kuului MelkoJan neljänneskuntaan ja kah teen Vchma ~k ylii-n i mi secn ja yhteen Haukivuori- ni miseen kym menyskuntaan . Neljiinnes- j a kymmenyskunnat oli nimelly yksi nkertaisesti verotukse n tarpeiden n toksi ja niitä saatettiin muutella tarpeen mukaan. Ni inpä si lloin talokin saattoi kuulu :~ milloin mihinkin an·iokunraan ilman, euä sen sijaimi muuHui. Ky lät ilmestyvät asiakirjoihin va~ra 1600-luvun puolivälin tienoilla. Mikkelin pitäjän kylän nimi ilmestyy vuoden 1639 maakirjaan ja sattumoisin sen nimi on Vchmasby eli Vehmaan kyHi. Vehmaskylä. Mikkelin pitiijiikin perusteniin hall innoll i ~ena yhikkönii vasta samoihin aikoihin, kirkkopi täjiinä se oli ollut jo paljon kauemmin. Ky l ~ijako oli oikeastaan yhtä >attum::mv:lrai nen kui n varhaisempi jako neljännes- ja kymmenyskuntiin eli se tehtii n puht:tasti verotuksellisisra syistä. en~immåinen
Niinpii monen kyWn maita oli ympiiri pitiijää, muna se ei verort:~aa haitan nut. Ky liin nim i esiintyy \'anhoissa asiakitjoissa milloin missäkin muodossa. Tavallisimpia ovat Vehma.<;, Wehma!>, Wchrnais ja Wehm::tincn. Nimen Ve hmas on sanouu tarkoiuavan vihamaa. varpu metsää. nuorta mets;iii tai !ehtoa.
VARHAISET TILAT Talonpoika, joka oli rakenlanut itselleen savupirtin ja ruvenn ut asumaan vakinaisesti sai 1500-J uvulla kruunulta todistccn omistusoikeudestaan tilnk5i iosa. Niiin talonpoika va rmisti tilansa perintöoikeuden j~i l kcliiis i ll een ja kruunu sai pidetyksi ki rjaa veronmaks;uista. Todisteen nimi oli 1500-luvu lla anek kikirja ja 1600-luvull:t arvio- tai kukkarokirja. Ensimmäisen kerran anekkien eli tilojen omistajat on lueteltu vuonna 154 1. Seuraavassa ovat Vehma~kyWn alueen anekkien eli tilojen omistajat vuodelta 1561, jolloin t~htiin uusi ja tarkempi lucudo maanomistukscsta. Tiloilla ei toki silloin ollut käy tössä nykyisiä rekisteri- eli ma:•kitJanumeroita. multa anc:kit vastasivat seuraavia myö he mmi n käyttöön tullei ta maakirjata loja. Tlcnkilö ic.len nimet ovat ~uomenk i elisessli muodossa ja mu kaan on otell u ne ril:lt, jotka olivat aluccllammc myös 1850-Juvun puolivlilis>:i. kun isojako ei vicW ollul lopulliscsti piiiitöksessä. Vehmaskylä 1\:o 1 eli rnyöhemmiin Tuhblan tii:Jn omisraj:~t olivat Juho Juhonpoika BJörnincn ja Juho Paavalinpoika 13jörnincn.
7 Vehma~kylä
N:o 2 Halilan omistivat Paavali lhalaincn, Antti lhalainen ja Pietari
I3 jörn i ncn. Talo sija itsi Konepohja -nimi scllä maakappaleella ;\ vojiirvcn ctcläpuolella. Vehmaskylä N:o 3 eli Leponin omistivat Lau ri Johonpoika Laatikaineo ja Heikki Päyhkönen. Vehmaskylä N:o 5 Myyrylän ja myös N:o 23 Valkosen omistivat Pietari Loukeinen ja Niilo Loukeinen. Vehmaskylä N:o 6 Vinnin omisti Pietari Pekkonen. Vehmaskylä K:o 8, 9, 10 ja 11 eli myöhemmät Loukion, P:iiväHin, Jokelan ja Pekolan omistivat Paavo Paavalinpoika Loukeinen, Lauri Antinpoika Loukcinen, Pietari Antinpoika Loukci ncn ja Lauri Pietarinpoika Loukeinen. Vehmaskylä N:o 13 ja 14 eli Norokorven omistivat Olli Ollinpoika Oikarinen, Lauri Paavalinpoika ja Pietari Pekkonen. Vehmaskylä N:o 15 PylkkäHin j a N:o 21 Huiskon omistivat Juho Anlli Ikonen ja Pic::tari Ikonen. Molemmat tilat sijaitsivat Veliaho -nimisellä maakappaleella Avojärven eteläpuolella. Vehmaskylä N:o 16 Pyörylän omistivat Juho Laurinpoika Kuosm:nu:n, Lauri Paalanen ja Anni Paalanen ja Juho Laatikainen. Vehmaskylä N:o 18 Vanhalan omistivat Olavi Pekkonen ja Pekka !viikkoJa. Vehm<L~kylä
N:o 19 Toivalan omistivat Lauri Tolvanen ja Mani Ka ipainen.
Vehm<L~kylä N:o 22
Anttilan omisti Matti Lahinen.
Anckkien omistajien nimiii silmliillessä huomaa, ettei näitä sukuj;t ole enää seudul la. eikä ole ollllt enää satoihin vuosiin, minkä taas ke11ovat ki rkonki1jat. Jmain pysyvä~i on kuitenkin jäänyt, nimittäin nimi Loukcc tulee hyvin varmasti Loukci;;c11 suYusta samoin ku in tilan nimi Loukio. Myös Toivalan tila on saanut nimensä Toh·astcn suvun mukaan. Kyseisen anekin toisen omistajan Kaipaisen suku omisti Toivalan ti lan vielä 1800-luvun alussa. Vanhalanmäe n nimi on taas aikaisemmin ollut Mikkolanmiiki, joka on varmasti tullut <tnekin omistajasta Pekka Ylikkolasta. Huisko taas jiii elämään Vanhalan tilan torpan nimenä senkin jälkeen. kun itse talo siirtyi
8 Kalvitsaan ja samoin Halila jäi :'\1yyrylän torpan
nim~ksi
ja on
y lcisc~~ä
käytö-;sä
!Unminkin, vaikka Maui ja Anneli Kuparisen ti lan virallinen nimi onkin Pckola. /\nek it eivlit suoraan ke rro ta lojen kokona ismäärää, mu11:1 antav:n ai nak in jonk i n lais~n
arvion
asutuk~cst a.
Vi! hitellcn on asutus tihentynyt, taloja on halottu
osiin, vaik ka kruunu ei si tä virallisesti sallimukaan ja siten on tosiasiassa talojen määrli 1500- ja 1600-lukujen aikann kasvanut. Vehmaskylässä ilmeisesti asui aivan tava ll isia talonpoikia noina ,·uosisatoina, sillä säätyliiiS\'tiestö
ilme~tyi
oikeastaan
vasta 1700-luvun lopussa kylälle. 1600-luvulla \'allinnu t liiänitysjärjcstclmli eli verot tietyltä alueelta. VchmaskyEi 1'\:o 2! oli
sii~
ko~kelli
Hui~ko,
aateli~miehellc
lahjoitettiin oikeus kantaa
osin myös VehmaskyHiii, sillä täällä olivat laäniteuynä
N:o 22 Yinni ja N:o 23 Valkonen. Huisko, jok:t silloin
kantatalo, kuului maju ri Jöns Rosenschmidcin läiinityksiin. Valkon en, josta
myöhemmin muodostettiin Anttilan ja PaaviJan
t:~lot
sekä Yinnin talo kuuluivat
e' er~t ilu utnnntt i Johan Lichtonin leskelle Karin Giöt riehille ja myöhemmin hänen pqjallccn Robert Lichtonille. 1'\ärnä läUnityk~et oli annettu vuo!>ina 1650 ja 1651 ja ne pnuutetri in 1600-luvun lopulla. Kovin paljon ei läänitystalonpojan elämä poikennut muiden oloista, sillä suurin ero oli
~e.
e11ä verot kantoi läänityksen ~aaja.
c:il..ii h.ruunu. T oisin sanoen lliiinityksen saajalla ei ollut mitalin sen kaltaisia 'allnoikeuksia. kui n oli
Ke~ki -Euroopan
wi Baltian !:iiinitysalueilla.
ELJ :\.KEINOT ~lct~:, ... ty~
ja kalastus oliv:\t varhaisimmat elinkeino!, mutta ka)kiviljc ly o li jo selvii
t':i:iellnkcino 1500-luvu lla. Tuolloin oli koskemar10mia metsiä h.a~kim~netelmii
J,;u0ri11im. jotta ne \llmkk~ •
jouk;l
runsaa~ti
ja silloinen
oli niin sanoltu huhtakaski. Ensin puut koioltiin eli pyälleuiin ja kuivu1~ivat.
Silten isommat puut kaadeu ii n ja jätettiin kahdebi
kuivumaan. Vasta kolmantena vuonna kaski poltettiin ja kylvettiin ruis.
~ato ~aatii n
nelj:inten:i vuotena kaatamisen jälkeen. Tiimän hitaan menetelmiin
n10ks1 talo npojalla piti olla monta eri vaiheessa olevaa kaskea, jotta jostakin olisi aina ,,,anut sadonkin. Huhtav iljclyyn liittyv iä paikann imiii oli 1500-l uvu lla Vdunasky l ~issä
muun muassa Huhanaho ja Huhanjärvenmliki ~ekl'i Pyktillikangas.
Onpa vie bkin olemassa H a nhij:irve~~:i Iso Huuhtisaari jn Pieni ll uuhtisaari, jotka cp:iilemättä kenovat kasviviljely)tli. Lylyjärven Huhtisennit:mi ja Huhtinen (talo) lkne\':1!
~en
sijaan s~1:1neet nimen~ä talon omistajan mukaan.
9 Huhtakaskcsta saatiin vain yksi sato, mutta myöhemmin käyttöön tulleesta tavallisesta
k<l~ kesta
sen sijaan jo useampia. Tässä tapauksessa puut kaarleniin kesäll:i
ja poltettiin jo seuraavana keväänä. Kaskiviljely ei kui tenkaan ollut ainoa viljelymuoto, vaan talon läheisyyteen raivattiin pieniä pcltotilkkuja, joita viljeltiin kaksivuoroviljelyksessä elijoka toisena vuotena ne olivat kesantona. Karjaa ol i 1500- 1600-luvuilla vähän, lehm iä oli muutama talossa ja lisänä ehkä muutama lammas. Hevonen oli kiiytännössä jokaisessa talossa ja saattoi isommi lla olla kaksikin hevosta. Siat sen sijaan olivat 1500- 1600-luvu illa suhteellisen harvinaisia. Vehmaskylä maakirjakylän~i oli pitäjän suurimpia taloluvun mukaan jo 1700 -luvulla. Saman vuosisadan puoli\'iilissä tuli talojen halkominen laillisestikin sall ituksi, joten t:1loluku kasvoi. Samoihin aikoihin talonpojille annettiin myös lupa perustaa mailleen torppia. Useat niiistä torppareista olivat taioliisien omia poikia, joilla ei ollut muutakaan mahdollisuutta hankkia elantoaan. Talojakin oli erilaisia maanluonnon mukaan. Perintötalo, johon talonpojalla oli l600luvulla kchitcllyn teorian mukaan käyttöoikeus, multa kruun ulla eli V<lltiolla omistusoikeus, saattoi muuttua maksamuuomien verojen vuoksi kruununtilaksi. Kruununtilallinen pystyttiin häätämään helpommin tilallaan kuin perintötalollincn, sillä kruunulla eli valtiolla ajateltiin olevan sekä käyttö- että omistusoikeus tilaan. mutta k:iytännössä ero perintöliiall iseen ei ollut suuri. Ku itenkin kruununtilallincn pystyttiin häUUimään tilalta, jos sirä katsottiin hoidetun huonosti tai ko lmen vuoden verot oli maksamatta. Vastaavasti perintötila voi muuttua kruununt ilaksi v~ronmaksukyvyttömyyden
seurauksena.
Perintötiloja muuttui kruununtiloiksi etenkin sota- ja nälkävuosien aikana 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa. Kruununtiloja oli 1760-luvulla suurimmillaan jopa 75 % kaikista tiloista. Vehmaskylän taloista suurin osa muuttui kruununt iloiksi, mutta silti
t~iäll;i
selvittiin keskimiw r;iistä paremmin. 1700-lu vun jälkipuoliskolla kruu nu
salli kruununtilojen oston perinnöksi, mutta laajemmalti perinnöksiostot tapahlllivar vasta 18<Xl-luvun puolivälin tienoi lla. Ensimmäinen perinnöksiosto VehmaskyWn alueella oli vuonna 1765, kun Visulahu!!n kartanon omistaja kapteeni Jägemhorn osti Toivalan tilan perintötilaksi. Tämä oli ainoa kerta koko pitäjässä, kun ulkopuoli ne n osti toisen tilan perinnöksi. Kuiten kin entinen asukas sai jäädä asumaan tilalle. Kokonaan perintötilana aluccllammc säilyi ainoastaan Vanhalan tila.
10
ISOJAKO Tilojen maat olivat yleensä siellä täällä ympäri ky!ä;l pieninä laikku ina ja joillakin tiloilla saattoi olla tiluksia jopa toisessa pitäjässä ku ten Vinnin talolla ol i Haukivuorella ja VehnJ<l$kylä N:o 15 Pylkkälilllä jaKo 21 Huiskolla Juvalla. Vuosisatojen kuluessa tilarajat sekaantuivat ja rajamerkit hävisivät ja tiloja j aettaessa syntyi uusia pieniii maakappaleita, kun ennesriiän siellä täällä olleita tiluksia halottiin. Lisäksi jaetun tilan asukkaat yleensä rakensivat rakcnnu ksensa samalle ton tille kuin kantatila, jolloin tämii osaltaan aiheutti ahtaurta. Tämä sekava maanomistustilanne ko1:iattiin isojaolla, jossa lukuisat pienet maapalaset korvaHiin mahdollisimman harvoilla isoilla kappaleilla ja asuinpaikkoja avarretrii n to nttie n sij aintia muu ttamalla. 1sojako oli kokonaisuutena e rittäi n merkittävä toimenpide, se. muokkasi monipaikoin kylänäkymät täällä Savossakin tyysti n crilaise.ks i. Koska isojako oli hidas wime.enpanna, niin muutokset ei vät olleet hetkellisesti suuria, mutta
e~ imerkiks i
1800-luvun alkupuolella syntynyt
vehmaskyläJäinen eli vuosisadan puolivälissä jo tyystin criniiköisessä ympliristössä. Suurin osa isojukutoimituksista suoritcniin vuosien 1820- 1860 välillä, vaikka toimenpidettä koske vat asetu kset olivat periiisin jo 1700-luvun puolelta. Kaikkei n ongelmall isimpia olivat asuinpaikkojen siirrot, jotka koeuiin e.päoikeudenmukaisina, vaik ka paikalle.::n j:Hivli tilallincn
vc lvoit~lliin
siinä avustamaan.
Seuraavussa ovat aluecll;umnc tapahtuneet asuinpaikan muutol. Vehmaskylä N:o 1 Tuhkala ykc;i osata lo joutui muullamaan Alamaan "Nijblcnpellolta" torpanpaikkaan Liskoji:irven itlipuollelle. Syy oli se, että osatalo oli liian llihellii Myyrylän ratsutilaa. Vehmaskylä N:o 2 Halilan kaksi osataloa Parkkela ja Laatikkala, joutuivat siirtymlWn ko lmanne n osatalon Kovalan l:ihei:.. yytren Kaukostenlammin tienoille Vehmaskylän perukoi!Ie (Kai vitsa). Veh mas kylä N:o 10 Joke.Ja jouti muullamaan
Leikonmäeh~i
eli Päiväliinmäeltii
kaskiharjulle Latvalammen pohjoispuolelle.. Vehmaskylä N:u 14 Saari -Vanhasen yksi osatalo joumi muuttamaan Kivilaipaleelta Hanhijärven rannalta Norokorvcn k<L~k imaalle Lylyjärven rannalle. Syy muuttoon oli se, että talo oli liian liihellä Koskentai palan puustellia. tl1uuton jlilkeen talon nimeksi tuli Norokorpi.
ll Vehmaskylä N:o 15 Pylkkälän kolme osataloa joutuivat muullamaan Veliahonim iseltä maakappaleclta Avojärven eteHipuolelta Ro itonseläl!ä olevaan torpanpaikkaan, sen eteläpuolella olevalle kaskimaalle Jämsän torpan ja Jääskeläisen torp<lll paikalle. i'vluutto tehtiin, jotta Vanhalan ratsutilalle olisi saatu riittävän iso koti palsta. Vehmaskylä N:o 20 Suomes (nykyi•;in Suomela) joutui muuttamaan Lylyjiirven eteläpuollella olevalta Kääriiinselällä torpanpaikkaan Vehmaskyliin pcrukoillc. Veh maskylä N:o 21 Huisko, joka silloin käsitti kaksi osataloa, joutui muuttamaan Veliaho-nirniseltä maakappaleella Avojärven eteläpuolelta Savonra nnan torpanpaikkaan Kangasjärven eteläpuolelle. Kuten Pylkkiilii, myös 1luiskokin joutui muullamaan Vanhalan ratsutilan tieltä. Nimi Huisko jäi ku itenkin Vanhalan torpan nimeksi ja Ui mä torppa lienee jä;inyt entisen talon paikalle. Vehmaskylä N:o 27 PaaviJan yksi osatalo joutui muuttamaan Loukcisen itärannalta AnniJan eteläpuolelta Hiinnisen torpan paikalle. Tämä muuno oli ''apnehloinen. sillä osatalon isäntä Abraham P<lavilainen katsoi, ettei hänellä ollm vanhalla talonpaika!kl tarpeeksi laidunmaata. Isojaon aikaansaamia talojen paikkojen muuttoja tarkastellessa voi helposti todeta, että Vehmaskylän as utu skeskittymä oli ollut satoja vuosia Avojärven ja Vanhalanmäen ympäristössä, niinkuin se tavallaan on vieläki n. Voisi jopa enä ennen isojakoa cm. alue oli todella kylä
siin~i
viiill~lä,
merki tykse-ssä. kuin mi tä kylällä
tarkoitetaan Länsi-Suomessa. Talot olivat Sllhtecllisen !ähckk;iin ja kyllimiiisyyttli epäilemiillii lisäsivät lukuisat ulkorakennukset, joita täälläpäin rakenndtiin enemmiin tai v~ihcmmän sattumanvaraisesti. Vanhalanmäen ja Avojärven alueella talojen pellot olivat useina epäkäytännöllisinä lohkoina, joten jo siitäkin syyst~i jakotoimitus oli tarpeen. Muualla kyliin alueella, kuten yleensäkin Savossa, tilussckaannus oli suurin talojen takamailla, jotka saattoivat olla hyvinkin kaukana itse t:tlosla.
L..\HTEET Wiri lander, Hannele, Mikkelin pitäjiin historia vuoteen 1X6:i. \tlikkc:Ji 1982. Wirilander, Kaarlo, Savon historia III, Savo kaskisavujen aikana 172 1- 1S70, 2. p. Jyviiskylä 1989.
12
UI KANTATALOJEN JA NIIDEN OMISTAJIEN VAIHEITA Tässä luvussa kerrotaan Vehmaskylän talojen synnystä ja esitelliiiin lyhyesti niiden omistajia aina 1500-luvulta nykypäiviin saakka. Ensin on kiisitelty neljä
rat~uti laa ja
sen jälkeen rnuut kantatilat. Koska mikään tila ei o le voinut säilyä jakamattomana, niin olen pyrkinyt mainitsemaan tilojen lohkomisen jajakam.isen tuloksena syntym:et uudet tilat ja jopa jotkut torvat 1950-luvulle saakka. 1950-luvun jälkeen on lohkottu o ikeastaan vain omakotitalownlleja eikä niitä ole jo ti lanpuutteen vuoksi täss:i yhteydessä mainiuu. Vai kka VehmaskyHi on ollut enemmän tai vähemmän syrjässä ja huonojen teiden takana. ni in silti tiilillä on vuosisatojen saatOssa asunut yiHittäviin paljon ns. siiiilyliiisviicstöii. Isot talot :V1yyrylä, Pekola, Vanhahl, Vinnija Lcponi ovat olleet niin upse~r~::iden
kuin virkamiestenkin omistuksessa. Loukcen seudulla taas ~ä;ilyliiisiä ei
ticuävilsti ole asunut eivätkä he ole juuri k~t<m omistaneet siellä talojakaan. Isoista !<:~ loista
johtuen myös
torpparivUe~Lön
ja palkolliste n sekä loisten määrii oli etenkin
vi ime vuosisadan lopulla ja tämän vuosisadan alussa suuri. Henkilönimet olen ilmoittanut siten. että asiakirjoissa esiinty vä, usein ruotsinkielinen nimi on ensin ja suluissa on todennäköinen suomenkielinen kutsumanimi. Ns. siiäLyläisväestöslä olen luonnollisei>li k;iyttänyt vain yhtä nimimuotoa.
RATSUTILAT .JA NIIDEN OMISTAJAT t.: ud.:n
<~jan
tck ij~iks i
alkupuolella, noin 1500-luvulta lähtien, oli ratsuväki noussut tärkcti ksi
sodankäynnissä rnyös Ruotsin valtakunnassa. Kun kuningas j a kruunu
tarvitsiv<ll ra tsumiehiii palvelukseensa, ne menettelivät site n, että ratsun ja miehen varustanut talo sai tätä vastaan verohelpotuks ia. Aluksi ratsumiehen varustaminen ja s iitä seurannut verohe lpotus oli ollut tilapiiisluontoista, mutta 1600-luvun lnpulb se l:tUuttui pysyviiksi , ja ratsumiestaloista muodostui ratsutiloja eli rustholleja. jotka snivat
v~tpaut uksl~ll
kruunuveroista.
RatsUiiltljen ko konaismiiiirii vaihteli Mikkelin pitäjässä 32-37 til an välillä ja ratsumiehen pitäminen loppui 1810 eli sen jälkeen, kun Venäjä oli liiHiinyl Suomen i:se(;ns:i. Lopu ll isesti ratsutilat Iakkauteliiin 1886, mu tta sana rustholli on säilynyt mcidiin piiiviimmc saakka kuvaamassa vaurasta tilaa, joitajuuri ratsutilat aikoinaan olivat. Ratsulllidt<:.n pt:stauminen ja varustaminen ei näet ollut mitään halpaa puuhaa. minkä l i s~iksi r:l\sumichclle oli annettava oma torppa viljelläväksi.
13 Vehmaskylässä on ollut neljä ratsutilaa, nimiuäin Myyrylä (Vehmaskylä N:o 5), Pckola (N:o II), Pyörilä (aik. Björnilii tai Purhola) N:o 16) ja Vanhala (N:o 18).
Myyrylä N:o 5 Myyrylän ratsutila oli symynyt Pietari Pekkosen ja Pietari ja Niilo Loukchisen vuonna 1561 omistamasta anekista. 1600-luvun puolivälistä lähtien tila oli Jv1yyryläisi llä (tai Myyrymiehillä) aina 1810-luvulle saakka, joten silloisten omistajien mukaan lienee syntynyt myös talon nimi. Viimeisenä heistä oli Stephan (Tapani) Myyryläinen, joka oli myös yhdessä veljensä Jaakon ja Heikki Balisen kanssa viimeinen ratsutilall incn Myyrylässä. Tämän jälkeen ratslllila vaihtoi omistajia varsin tiheästi ja omistajina oli useampia henkilöitä samaan aikaan. :V1yyrylä oli jonkin aikaa 1800-lu vun alussa rykmentinkirjuri (myöhemmin sotilasarvol taan kapteeni sekä Vinnin perintötilan ja Vanhalan ratsuti lan omistaja) Anders Georg Dernerin (1775-1833) hallussa ja hänen jiilkcensä luutnantti Jacob Wilhelm Norrgrenilla (1772-1808), joka kaatui Suomen sodan aikana Kar~tu la n taistelussa. Myös luutnantti Norgrenin veli kersantti Mauritz Wilhelm 1\orrgrcn asui Myyrylässä. Norrgrenin kuoleman jälkeen tilan omistajaksi tu li b1im:n leskensä Mati lda Hippolita ( 1776-1861 , omaa sukua Weber), joka solmi avioliiton kapteeni Gustaf Jacob Järnefeltin (1776- 18 16) kanssa vuonna 18 12. Hirnefclt oli eronnut armeijasta vuonna 1801 ja toiminut sen jHikeen varamaanmiHarina. Kun kaptccui Jiirnefelt kuoli jo 1816, niin talo jäi toisen kerran leskeksi jääneellc lli ppolita Jlirnefchille. Vuonna 1819 Myyrylän osakkaaksi tuli osuutensa Vanhalan ratsutil:tst:l myynyt talollinen Abraham Ruuth ( 1774-1832), jonka kuoleman jiilkeen Hippolita Järnefelt ilmeisesti sai jälleen haltuunsa koko tilan. Seuraava omistaja oli muitakin kylän tiloja hallussaan pitänyt maanjako-oikeuden puheenjohtaja, varatuomari Johan Wilhelm 1\ygren ( 1797- 1858), joka muutti tilalle Viipurista vuonna 1842. Tuomari Nygrenin ensimmäinen vaimo oli Anna Johanna 1\orrgrcn (k. 1842), joka oli edellisen omista)an Hippolita Järnefeltin p luutnantti Johan Wilhelm t\orrgrenin t yt~r ja jonka perinnön kautta ja Hippolitan toisen avioliiton lapset poislunastettuaan 1\'ygren tuli Myyrylän omistajaksi. VaralUomari Nygrenin toinen vaimo oli Sofie Weber ( 1R17- '?), joka hän kin lienee ollut samaa sukuhaaraa kuin Nygrenin ensimmäinen vaimo ;iitinsU puolella. J'v1yyry!U oli Nygrenin suuren perheen kotina ainakin J850-luvulla, mutta itse he eiviit tiiM viljelleet, vaan viljelykset oli vuokrattu Siljander-nimiselle lampuodille. Tuolloin 1R40-luvulla Myyrylii oli jo varsin suuri tila, torppiakin oli seitsemän kappaletta.
14 Johan Wilhelm Nygrenin kuoltua hänen en~immäiscstä avioliitosta syntyisin ollut poikansa Julius Con~tamin Nygr~n ( !829-18!!0) omisti tilan vuosina 1858-J 863 ja :1sui äi tipuolensa ja sis:~rustensa kanssa ainakin vielä vuonna 1859 tilalla. Julius Constantin opiskeli is[insä tavoin lakimieheksi ja hän oli innokas suomalaisuusaatteen kannallaja säatyläistaustastaan huolimntta. Vuonna 1864 hänet valittiin Mikkelin kaupungin ensimmäiseksi pormestariksi, jota tointa hän hoiti kuolemaansa saakka. Myyrylän osti vuonna 1863 Haukivuoren Lietlahden tilan isänttl David Adaminpoika Pulkkinen ( 1803-1883). Itse David Adaminpoika ei kuitenkaan MyyryHissä asunut vaan tilalle muuttivat vuonna 1866 hänen tyttären~ä Ulrika Maria ja poikansa David Davidinpoika ( llD8-1876) ja tämän vaimo Maria Sofia os. Tuovinen (1841-?). David Davidinpoika Pulkkisen kuoltua varhain islinnäksi ja myöhemmin myös ~1 yy ry l än omistajaksi tuli hiinen Haukivuorella muuttanut nuorempi veljensä Hennon Pulkkinen ( 1847- 1879) vaimonsa Hilma Marian os. :-lyk11nen ( 1856-?) kanssa. 1Jerm:m Pulkkinenkaan ei ehtinyt MyyryHiii isännöimään kuin kolmisen vuona ennen varhaista kuolcma:111sa. Niinpli vclje~tcn varhaisen kuoleman jälkeen 1880-luvulla MyyryHW "emännöivät'' hcid;in Jeskebi jääneet puolisonsa Maria Softa ja II ilma Maria, kunnes Davidin ja Mana Sofion pojat olivat kasvaneet aikuisiksi 1880-luvun puol ivtil iin tullessa. David D:.wid1npojan ja Yl aria Sofian poika Johan David Pu lkkinen ( 1865- 1895) kiin ndjU vuotta Mikkelin Lyscotajajäi sitten Myyryllin isännäl\si, mutta hiinenkin kuoltua va rhain nuoremmasta veljesW Ferdinandista ( 11\71-1 902) tuli Myyryliin ~curaava isiintä. rerdinand Pulkkinen meni naimisiin ntonna !901 ··naapurin tytön'' eli Pckolan tilan isännän Reinhold Henrik Ehrnroothin tyttären Agneta Ehrnroothin ( 1881-1952) kans~a. mutta a' ioliiuo jai lyhyeksi Ferdinandin kuoltua jo seuraavana ~illoi~en
vuonna. Hennan Pulkkisen lc~k 1 Hilma Moria ja tämän poika Johannes puolestaan olh·at muuttaneet jo 1895 lhhciscllc Finnäsin (Vinni) tilalle, joka sekin oli ollut Pulkkisten suvun omistuk~es~a jo vuosikymmeniä. Torppia Myyry!Un kartanos~a oli vuosisadan vaihteessa jo 1\ymmenen. Kujansuuntorpassa (sijait~ i nyl\yisen ll anhijärventien risteyksen ja Myyrylän risteyksen puolivälissii) a<>ui Johan (Juho :v1atiskainen). Halmelammin torppaa viljeli tuolloin Kustaa Komppa mutta viimeinen lOrppari oli Reinhold Moilanen (nykyisin asuu Aino :\1oilanen) ja Muju~en uudistorpan oli raivannut Tobias Pylvänäinen, mutta vtimeisenä torpparin:t oli myöhemmin Juho Suhonen. Nykybio Mujusessa
15 asuu Unto Valjakka. Suontauksen torpassa asui Tuomas Pynnönen ja myöhemmin torpan Junasri itsenäiseksi Otto Pynnönen ja nykyinen omistaja on Juhani Pynnönen. Aunniemen (Majaniemi) torppari oli Antti Wanhancn, mutta tilan itsenäiseksi lunasti Taavetti Taavitsainen ja nykyisin tilalla asu u Jari Pulkkinen. Kontin pellossa asui tuol loin Johan (Juho) Liukkonen ja torpan lunasti Taavetti Liukkonen ja nykyisin tämä Rantaharju-niminen tila on Mauno Lipsasella. Heikkiliin torppaa (nyk. Närepelto) viljeli Kustaa Parkkinen ja nykyisin tilalla asuvat Koivusel. Halilan torppari oli Wilhelm (Ville) Hurri ja nykyisin tilan omistavat Anneh ja Matti Kuparinen. OutiJanmaalla asui Kustaa Huoponen, mutta torpan lunasti Itsenäiseksi Otto Pölhö ja nykyisellä tilalla asuu Toivo Pölhö. Lisäksi oli yksi nimetön torppa, jossa tuolloin asui Gabriel (Kaapo) Halinen. Tämä viimeksi mainittu torppa oli jo 1920-luvun al kuun mennessä hävinnyt, mutta muut olivat Kujansuun torppaa. lleikkilää ja Halilaa lukuunonamatta itsenäistymässä.
Myyrylii11 110in 40 metriä pitkä säterikatto inen navetta 1970-/uvllll alussa tilan ollessa Grahn Ov:n omisLUksessa. Navetw rakemreltiin vuosisadan vaiiltl!es.w ja tiliSiiliin J920:luvlln lopulla. Tilaa siinii oli liihes 50 lehmälfe. L11111i vaurio iui sotien jälkeen navetan harjakattoa ja se mulltettiin siiterikatoksi. Ku1•a Museoviraston valokuva-arkisto.
Tämän vuosisadan alkaessa Myyrylän omistajana oli Ferdinand Pulkkisen leski Agneta, jonka nimi näyttää esiintyvän asiakirjoissa milloin missäkin muodossa kuten
16 Anette. Anetta ja Anetti. Tuolloin Myyrylä oli
ehk~i
suurimmillaan, talossa oli
runsaasti palvelusväkeä ja torpparityövoimaa oli ka ikkiaan 14:sta torpasta, sillä myös muilla Pulkkisten omistamilla tiloilla oli torppia, joista tehtiin päiviitöitä Myyrylään. Torpista kaikkein kauimmainen oli Halmelampi muiden Myyrylän torppien sijaitessa suhteellisen lähellä päätilaa. Agncta Pulkkinen meni vuonna 1905 toisiin naimisiin Albin Pulkkisen (1871-1932) kanssa, joka kuului samaan Pulkkisten sukuun kuin Agnetan ensimmäinenkin mies Ferdinand. ilseasiassa Ferdinand ja i\lbin olivat serkkuj~1 keskenään. Albin ja J\gneta Pulkkinen muuuivat naimisiin mentyään omistamaansa Mannilan kartanoon Puuolan kyläiin (Otava) ja vuokrasivai Myyrylän Taavelli Mikonpoika Asikaiselle, joka muulli tilalle Mikkelin kaupungista vuonna 1907. Pitkään e i Taavetti Asikainen ku itenkaan vi ihtynyt iVIyyrylän vuokraajana, sillä hän muulti pois jo vuonna 19 10, jollo in uudeksi Jampuodiksi tuli Otto Lampinen (1869-1944) perheineen ja sisaruksinee.n. Lampiset viljelivät Myyrylää vuokraajina aina vuoreen 1926 s aakka. Tällöin \1yyt)•län torpatolivat jo itsenäislyoectja tilanhoidossa oli turvauduttava palkatluun työvoimaan, mikä ilmeisesti aiheutti
Lampi~ille
taloudellisia hankaluuksia. Lampiset
jou!llivatkin luopumaan Myyrylästä aikaisemmin kuin vuokrasopimus olis i edellyttänyt. Lampisten jälkeen omistajasuku Pulkkiset palasivat MyyryJä;in asuen siellä aina siihen saakka, kunnes he luopuivat tilasta. Albin Pulkkisen kuoleman jälkeen hänen vanhin poikansa Urho ( 190S- 1942) j iii Myyryliin isiinnäksi, mutra myös muut pojat Paavo, T oivo, Yrjö ja Matti asuivat pitkään tilalla. Vcljeksi~tii res. luutnantti Ytjö Pulkkinen kaallli Siiranmäen taistelussa kesiikuussa 1944 j;1 is;innyyttii hoi t;mut vanhin veljes Urho menehtyi veritulppaan sodan aikana vuonna 1942. Urho Pulkkisen leski Vieno (os. Ehrnrooth) oli Pekolan tila n Karl Ehrnroothin (VanhanKallen) tytär, joten vanha emäntä Agneta oli Vienolle serkku. Toisin sanoen aikoinaan \1yyrylässä olivat miniä ja anoppi serkuksia, jo ten sukulaisuussuhteet v li \•at varsin mutkikkaat. Vieno Pulkkinen meni myöhemmin naimisiin en~immUisen michensti veljen Toivon kanssa. Sodan _j:ilkccn Myyrylän loistoajat alkoivat olla ohitse työnteon joutuessa yhä enemmän omistajien hartei lle. Pulkkiset myivät myös maaomaisuuttaan pois . Viimeksi :V1yyryHiä asuivat ja viljclivät miehensä Toivon kuoleman ( l957)}ilkecn toisen kerran leskeksi jäänyt Vieno Pulkkinen ja hänen poikansa Seppo perheineen. JOtka kui ten kin vuonna 1972 myivät tilan mikkeliläisdlc Karl Grahn OY: llc, minkä
17 jälkeen tilan pellot metsitettiin ja rakennukset ränsistyivät käyttiimättöminä ja hoitamattomina. Myyrylä oli Grahnin hallussa yhtiön konkurssiin saakka eli vuoteen 1986, jonka jälkeen tilajoutui valtiolle. Valtio taas myi Myyrylänlisämaana paikallisille Lilallisille ja Norolan Metsäs tysseuralle vuo nna 1989. Norolan metsästysseura, joka oli jo vuonna 1977 vuokrannut tilan rakennukset omaan käyttöönsä, osti Myyrylän neljän hehtaarin kartanotontin, johon sisältyi jäljellä olevat rakennukset ja cntisöi ja ku nnosti päärakennuksesta metsästysmajan. Isojako oli Myyrylän osalta suoritettu vuoteen 1851 mennessä ja tuolloin tilan pintaala oli hieman yli 992 hehtaaria. Tämän kokoisena itse tila säilyi kin pitk ~iän aina torpparivapautukscc n saak ka, mutta Pulkkisten ja aikaisemmin Nygrenin omistuksessa oli joukko muitakin tiloja, jolloin yhteispinta-ala lienee ollut suuri mmillaan lähellä 2 000 hehtaru·ia.
Myyryliin kartan o joulukuussa 1997. Talon vanhin osa, joka 011 peräisin 1800luvun alusta, 011 kuvassa etualalla. Rokewwstc1 on laajennettu useassa ~·a ih eessa 1800-luvwl aikana ja sen lattiapinta-ala on noin 500 neliömetriii. Kuva Julia Hytönen.
18 Pekola N :o 11 Pckolan ratsutila symyi 1600-1uvulla ja se sai nimensä tilan
tuolloisi~ta
omistajista eli
Pekosista. Talo sijaitsi jo silloin nykyisciHi paikalla, jota silloin kutsuttiin Mäkipelloksi. Pckolan rekisterinumero oli 1850-1uvulle saakka N:o 13 ja vuonna 1663 siihen liiteniin talon länsi puolella sijainnut Kauppi Oikarisen autiotalo Vehmaskylä N:o I I (:V1onnikkala). Isossa jaossa nämä talot merkittiin yhdeksi Pekolan taloksi. Myös silloinen Vehmaskylä N:o 1 (Pyörilä) määräHiin vuonna 1663 Pckolan alaiseksi. PyiiriHi sijaitsi Pekolan luoteispuolella Björninvehmas-nimisellä maakappaleella, eikä se ollut sama kuin nykyinen Arffmannien omistama Pyöri iän talo. Viimeinen alkuperäiseen omistajasukuun kuulunut isäntä oli Matts (Matti) Pekonen 1?RO-Iuvun alussa, jonka jälkeen Pekola siirtyi Pekosten suvulla alun perin saksalaisen Dunckcricn sotilassuvun haltuun, joilla se oli 18 10-luvulle saakka. Tilan omisti Mikkelin kirkonk ylän Tuppuralassa asunut maj uri Sven Kristofer Duncker ( 17S 1- 1R11), joka oli Leponin tilan ornistaneiden ja siciW asuneiden Dunckerien veljesten isä. Samainen maj uri Duncker oli myös Suomen sodan ( 1808 -1 809) sankarin Joakim Zakris l)unckcrin scHi. Majuri Duneker oli myös viimeinen ratsuliiall inen Pckolassa. Hänen aikanaan vuonna 1798 oli ratsumiehenä Mårten Wall-niminen 30 -vuotias mies. josta mainitaan, että h~in oli naimaton ja 5 jalkaa ja yhdeksän luumaa pitkä. Dunekerin jälkeen vuo~ina 1ill3- l 8 16 omistajana oli sotakamreeri Petter Henrik Hultin. joka ku itenkin asui omistamaliaan Veikan tilalla Seppälän kylässä. Vuonna 18 17 Pekola siirtyi nykyisell.::, alunperin Liivinmaalta lähtöisin olleelle aatelissuvulle, Ehrnrootheille ja ensimmäinen omistaja oli luutnantti Gustav Henrik Ehrnrooth ( 1765-IR45). Gustaf Henrik Ehrnroothin isä Magnus Johan (syntynyt Ristiinassa 1730, kuoli 1785) ja t~im:in isii Gustaf Henrik ( 1692-1759) olivat molemmat olleet upseereja ja .~aavuttancct kumpikin majurin arvon. Pekolan ostanut Gustaf Henrik oli syntynyt Södervikin kartano:;sa Rlntasalmella j a jo 12-vuotiaana hänet oli kirjoitettu vapaaehtoisena Savon kcvyecscen jalkaväkirykmcnttiin. ~vlyöhemmin hän oli käynyt Haapaniemen kadettikoulua Rantasalmclla vuosien 1781 - 1787 ai kana ja saanut v1inri kin arvon vuonna 1783. Vänrikkinä Ehrnrooth oli mukana Kustaan sodassa 1788- 1790 ja hän yleni luutnantiksi vuonna 1790 Vuonna 1804 hänet tuomit tiin ~otaylioi kcudcssa mcnctt~im:i:.in virkansa, koska hän oli oikeuden päätöksen mukaan
19 mennyt ve näläisten puolelle ja sekä ajanut omaa taloudellista etuaan palveluksessa ollessaan . Gusl.af Henrik Ehrnroothilla oli seitsemän sisarusta, j oist~t kaikki kolme veljeli myös kohosivat upseereiksi Magnus Johanin ollessa ever.~ti lumnantti, Carl Adolfin ltrutnantti ja nuorimmaisen Gabrielin viinrikki. Luutnantti EhrnrooLh avioi tui vuonna 1826 taloudenhoitajansa Catharina Mannisen (1791 - 1860) kanssa, jonka kanssa hänellä oli jo ennestään viisi lasta. Kaikkiaan lapsia pariskunnalla kertyi kymmenen. Luutnan ui Ehrnroothin kuohua vuonna 1845 Pekola jiii hänen leskensä Catharinan omistuksee n. Syntyminen aviol iiton ~1lkopuo!ella eväsi Gustafin ja Catharinan pojilta ja heid:in jiilkeläisiltiiän aate!uuden ja ri ta rihuoneen jäsenyyden lähes ISO vuoden ajaksi, mu tta 1974 ritarihuoneen johtokunta palautti ritarihuoneen jäsenyyden kaikille Ehrnrootheille. Pojat Johan Henrik, Gustaf Georg ja Reinhold Ehrnrooth jatkoivat tavallisina maanviljelijöinä ja
lunastivat tilan 9/ 19 osaa perintötilaksi vuo nna 1S60. Loput siitä ol i ollut jo vanhasta~Ul pcrintöluontoista. Pekola oli kohtuu llisen vauras talo jo luutnantti Ehrnroothin vi imeisinä clinvuosina. Vuonna 1843 talossa oli viisi renkiä ja neljä piikaa, mu tta torppia oli tuolloin vasta kaksi. Pian uusia torppia kuitenkin perustettiin ja jo vuonna 1850 talolla oli neljä torppaaja kymmenen vuoden päästä jo kuusi. :V1yöhemmin Pekolan isäntiinä jatkoivat veljeksistä Reinhold Fredrik ( 1S25- l S99) yhdessii naimattoman veljensä Gustafin ( 1818-1891) kanssa. Kolmas veli Johan Henrik ( 1816-1874) osti vuonna 1866 Pelklsniemen tilan Olkkolan niemeltä, jonne hän myös muut ti maanvi ljelijäksi. Veljekset Reinhold forcd rik j" Gustaf taas kasvattivat maaomaisuuuaan muun muassa ostamalla Päiv;ilun tilan VehmaskyHistä ja Koskion tilan Koskentaipaleen kyliistä. Reinhold Fredrik Ehrnroothin kahdesta avioliiwsta syntyne istä lapsista isännäksi jäi Karl \Vilhelm Reinhold ( 1868-1941) yhde.ssä naimattoman veljensä Anders Werncrin (Vcntil ( 1855-1938), sekä nuorena tapaturmaisesti kuolleen Reinhold Henrikin ( 1S5 1-1SS~) bnss~\. Reinhold Fredrik Ehrnroothin vielä eläessli vulmna 1X97 t:tlossa oli kuusi torppaa. Romon torppari oli Ville Muukkonen ja nykyisin til::t on Katri Kdturin kesäasurnona. Ai!!aroi nen-nirnisiä torppia oli kaksi ja ne sijaitsivat Kalvitsan perukoilla Aiuaroisenlummin lähellä. jossa oli Pekolan ti lan maata. Torpparcina olivat Kalle Kiukas ja Ville Mlikcläinen, joista ensimmäinen lunasti torppansa itsenUiseksi. Toisen torpan lunasti Ville Kääriiiinen. Vehkalahden torppaa viljeli Albin Lappalainen ja se itse asiassa ei kul unut Pekolan maihin, vaan ol i Koskion talon mailla, joka oli kylliikin Reinhold
. 20 Ehrnroothin omistuksessa. Nykyisin tilalla asuvat Toini ja Toivo Muukkonen,jonka isä Taavetti lunasti to rpan. Matara-ahossa oli torpparina Heikki Hokkanen ja viimeinen torppari oli Taavcui Kaipainen j<t nykyisin tila on cm. Nhlukkosten omistuksessa. Mälkiäiän torpassa taas asui tuolloin Wilppu Hokkanen ja viimeinen torppari oli Kalle Tarkiainen ja nykyisin tila on Matti Tuhkalaisen omistuksessa.
Pekolan talo pwaarhan puolelta kllvattiiJW. Kuva on peräisin 1930-luvu/1 lopulw. jolloin mloa oli jo kororellu jc1 siihen oli lisäuy poikkipäiity. Kuva Malli Pulkkinrn/Mwja Pekonen.
Karl (Kal le) Wilhelm ja Hilma (os. Rcrnonen) Ehrnrooth in ~eitscrnä~tä lap~esta vanhin Kalle ( 1901-1974) jatkoi myöhemmin Pekolan isäntänä yhdessä Uuno-veljensä (1902-1983) kanssa, joka tosin 1940-luvun lopulla muutti vaimonsa Orvokin ( 19 19-1995) kanssa viljelemään kantatilasta erotettua Makonmäkcä, jonne he rakensivat uudistalon. Myös nuoremmat veljekset Toivo ( 1906-1932) j:t Veli toisek~i
Henrik (Heikki ) ( 1911 -1 941) asuivat kotitilallaan. Toivo kuoli vain 26-vuotiaana ja lleikki kaatui elokuussa 194 1 Taipaleenjoella. 1960-luvulla Kalle ja vaimonsa EvaMaija Ehrnrooth luopuivat lypsykarjasta ja pitivät sen jiilkeen vielä kanoja. Nykyisin Peko1an tilaa pitävtit Kalle Ehrnrooth in poika Eero vaimonsa Siljan ja lastensa kanssa. Ti lalla ei hmjoiteta nykyisin varsinaista maataloutta, vaan pellot ovat olleet vuokrauuina eri viljc1yskasvcillc.
21 Uuno ja vaimonsa Orvokki Ehrnrooth viljelivät Makonmäen tilaa 1960-luvun puoliväliin saakka, jonka jälkeen tilan pellot ovat olleet vuokrattuina. Pellot ja rakennukset ovat Markku Kähärin omistuksessa ja 1990-luvulla tilalla on kasvauanut hevosia Anja Männynsalo. Tilan metsiit ovat Harri Ehrnroothin omistuksessa. Isojako oli suoritettu Pekolan tilalla jo vuoteen 1816 mennessli, jolloin tilan pinta-ala oli 856 hehtaaria. Tämän suuruisena jakamattomana tilana se säi lyi aina torpparivapautukseen saakka 1920-luvun alkupuolelle.
Makonmäki 1960-luvzm puolivälissä. Talon rakennuspuiw sahattes.w ke1•iiiillii 1948 oli niin kamava hanki, että tukit voitiin vniiii hevosilla lllmkia pitkin Vimzin sahalle. Kuva Harri Ehmrooth.
Pyö r ilä N:o 16 (P urhola) Purholan ratsutilan vaiheet kuuluvat niin Vehrnaskylän, kuin Hiirolan ja Knlvitsankin kylien historiaan. Ti lan aikaisempi nimi oli Björni!U ja vuonna 1664 sen is:intä oli Juho Pekanpoika Laatikainen. Tilaan kuului Laatikaisten jo 1500-luvulta H:ihtien omistaman perintötilan lisiiksi kruununtila ja itse tila sijaitsi nykyisen Pyöriiiin kohdalla Pälväseläksi sanotulla maakappaleella. Laatikaiset omistivat ratsutilan aina 1740-luvulle saakka, jonka jälkeen se oli monien sukujen omistuksessa ja sliätyläisilläkin kuten 1770-luvulla kaph.:cni Otto
22 Andcrsin illa. 1790-luvun lopulla tila joutui Purhosille, saaden tästä uuden nimen Purhola. Isojako suoriteltiin tilalla vuoteen 1!!51 menness~i, jolloin ratsutila käsiui neljä osataloa. Päätalossa BjörniHissä (nyk. Pyöritti) asui Lauri Purhonen (1762-?), varsin kaukana Purholassa ja Honkamäessä asuivat Petteri ja Juho Purhonen (nykyisin namä lähellä Pieksämäentietä sijaitsevattalot lasketaan yleisesti Hiirolan kylään kuuluviksi) ja neljännessä osatalossa Vehmaskylän pohjoisosissa asuivat Schadevit7.it, joiden taloa alettiin kutsua K alvitst~ksi, (nykyinen Kalvitsantila). Kaivitsa lieneekin väännös omistajien sukunimestä. Seuraavassa ei puututa lainkaan mui hin kuin nykyisen PyöriHin talon vaiheisiin. Neljibost~ talostu oli vanhastaan pcrintöluontoista, ja osatalojen omistajat lunastivat loput perinnöksi vuoteen 1863 mennessä. Björni län osatalon, nykyisen Pyörii än omistajina olivat Purhoset aina !890-luvulle saakka. Lauri Laurinpoika Purhosen ( 1794-1867) jälkeen Pyöriiän isänUinä oli hänen poikansa Petter Juho Purhoncn
( 1818-1891). Pyöriiän talossa näyttäisi olleen jo 1840-luvulla kaksi torppaa eikä tilalla myöhemminkään ollut sen u~eampia torppia. 1890-luvun alussa Pohostorpassa asui t.orppari Johan (Jussi) Finne, mutta jo ennen vuosisadan vaihdetta torppariksi oli muut!Unut Kalle Matiskainen . Suomen itsenäistymisen aikoi hin torpparina oli Taaverri Pulkkinen. Nykyisin tilan nimi on Metsäläja sen viimeinen asuka~ oli Aune Pynnönen. Etelämäen torppa oli jo 1890-luvun alussa Tarkiaisilla ja tuolloin torpparina oli Malli Tarkiainen ja myöhemmin samalla vuosikymmenellii Kalle Tarkiaine n. Itsenäistymisen aikoihin torpparina ol i Kustaa Tarkiainen ja hänen jälkcens:i poikansa Ono Tarkiainen. Täm~in jmkeen Poikola-nimisenä tunnettu tila oli Hilja (os. Tarkiainen) ja Martti Svahnilla vuoteen 1997 .saakka ja nyt sen omistaa K:tija Liukkonc.n j a Teuvo Pöntincn. Lisäksi Pyörylässä oli vuosisadan vaihtccss:1 myös rniikitupa, jonka oli rakentanut Heikki Järnsäja myöhemmin vielä 1920-luvun alussa siinä asui Albin N~l r hinen. Miikitupa lienee hävinnyt jo 1920-luvun alkuruolella. Pe11er Pmhosen aikana 1880-luvun alussa tila jourui pakkohuutokaupattavaksi, ja sen huusi haukivuorelaincn Lictlahden isäntä ja hcrastuomari Paavo Pulkkinen, (Aibin Pulkkisen eli Myyrylän myöhemmän omistajan isli. ja Myyrylän edellisten isäntien David ja Herman Pulkkisten v~::l i) joka ei itse viljellyt tilaa, vaan vuokra~i sen vuonna 1SS4 Kalle HämiiHiiselle. Vanha isäntä Peucr Purhonen asui viimeiset vuotensa loiscna cntiseiHi koti tilallaan. Seuraava lampuori oli David (Taavetti) HHkkinen, joka viljeli tilaa vuOteen 1905 saakka, jolloin talo oli jo siirrynyt Vinnin isänniille Johannes
23 (Juho) Pulkkiselle p myöhemmin 1amun penll isi lle. Viitnciscnä lampuo1ina oli A lbin Lappalainen 1910-l undla,jnnkajiilkccn 1920-hll un puolidlissä liian omiswj iksi tuli Vinni n Juho Pu lkki~en t~tiir Tyyne (1903- 1927) Ja liimii n puoliso Lmui Arllman ( 1903-1929). Lauri A rffmannin kuohua oman käden kauna perheen lapset Eila ( 1923- 1980) ja Pa.·wo (s. 1924) jiiiYät OI"I"Oiksi p PyöryiU oli aina 1940-lunm lopulle saakka nmkralla. Vuokraaj ina ohal 1920-lu,·ulla edelleen 1\ lb111 l .appalai ncn pcrhetneen j a scunt:mtlla ,·unsikymm encllii enli nen Jokelan talon isiinlä Olin Keinui perheineen. Viimeinen 1·uokraaja oli Y1jö \tlarkkanen 1940-Ju,·uiJa. P:utYn Arffman tarttu i tilan ohjaksiin ,·asia sotien jälkeen ntonna 1<)47 tultuaan lli~ ~i -i kiii sebi. Paan1j a Mitjam (ns. Parkkinen) 1\riTmantckil·iu sukupoh·en ,·aihJ0k~cn 19HO-ht,·un loppupuolella ja n~kyisi n
lilalla hoita1a1
l~psykmjaa
P<1a1·o 1\riTm<lnln poika Veli ,·aimonsa Paulan
kanssa.
Pyörifiin ((1/o maatiskussa /997 kHI'atuma etelästii. Aminrake/11/IIS 011 mkennellujo
\'1/0illl( l
1830. Kt11·a Juha HYti.inell .
a/uperi11
24 Va nhala N:o 18 Vanhalan tila on alunperin muodostunut kahdesta 1500-luvun anckista eli arviok itjasta . .\1yöhemmin 1660-luvulla niimä kaksi anekkia eli tilaa olivat Abraham Eerikinpoika Vanhasen omistuksessa ja hHnen talonsa sijaitsi :Vfikkolanmiieksi kutsutulla paikalla. Vanhas ten suvulla tila oli 1700-luvun alkuun saakka, kunnes vuonna 1722 sen omistajaksi tuli Antti Paasonen, mutta 1700-luvun puolivälissä omistajina oli jälleen Vanhasia. Vanhaset olivat tilan osakkaita 1800-luvun puoliväliin saakka, vaikka omistajina oli talossa muitakin. Esimerkiksi taloll incn Abraham Ruuth omisti osan talosta 1800-luvun alussa, kunnes luopui siiti1 muuttaen vuonna 1::; 19 ostamallcen Myy rylän tilalle. Vanhasista 1820- 1840-Juvuilta omistajana oli Anders (Anui)Vanhanen, mutta myös hänen veljensä Lars (Lauri), Påb l (Pekka) j a Matts (Malli) asuivat tilalla. Ruuthin jiilkccn toisena talon osakkaana oli Mäntyhatjun kirkkoherran poika kapteeni Anders Georg Berner (1775-1833) ja hänen jälkeens;i muun muassa Gabriel Linko ja Anders (Ann i) Kaipiainen. Vanhasten suku luopui tilasta 1850-luvulla ja uusia omistajia olivat J\·1atts (Matti) Luttinen ja Thomas (Tuoma;;) Parkkinen. Isonjaon aikaan noin 1850 puolet ratsutilasta kuu lui :vtichcl (.VIikko) Johan Huttuselle, neljäsosa varatuomari Johan Wilhclrn Nygrcnilk:. jolla oli lampuotinaan entinen omistaja Lauri Vanhanen ja toinen nel,jiisosa kamarineu vos llolmbt,rgille, jolla oli Jampuotinaan myöskin entinen
omisu~a
Tuomas Parkkinen. Tuoll~)in koko
tilalla oli yhteensä viisi torppaa. joista kolme sijaitsi !Iuuuscn puoliskolla ja kaks i N'ygrenin neljänneksellä. Myöhemmin tuomari Nygren osti tilan kokona:m itselleen ja hänen perikunnaltaan puolet tilasta (Huiskon alue, tilan eteläosa) ostivat Pekolan tilan Ehrnroothin veljekset 1860-luvun alussa, joiden aikana tilaa viljeli lnmpuoti F:saias Taipalincn. Tilalla omistajanaja myöhemmin Jampuotina ollut Lauri Vanhanen oli vajonnut jo tuolloin
itselli~e n
eli loisen asemaan.
V:mhalan monimutkaiset omistussuhteet 1800-luvun puoliviilissä ovat seurausta siitii, että isojako muutti koko Vanhalanmäen seudun asutusta ja tilojen omistussuhteita ratkaisevasti monien alueen talojen jt)uduttua siinym;wn pois entisiltä paikoiltaan Vanhalan ratsutilan ticltii. Isonjaon aikaan Vanhalan pinta-ala oli noin 55S hehtaariaja se on ollut vunha perintötila.
25 Ehrnrootheilla olleen Vanhalan eteläosan osti seuraavalla vuosikymmcnellii ~atiskalnn
islintä Anders (Antti) Valjakka vanhempi ja toinen puoli (pohjoi!.osa eli varsinainen Vanhalan alue) oli joutunut Nygreuin perikunnalta Myyrylän omistajalle David (Taavetti) Pulkkisella. Mntiskalan isäntii Valjakka ei itse viljellyt tilanosaansa vaan vuokrasi sen aikaisemmalle lampuodille Esaias Taipaliselle, jonka jälkeen vuonna 1877 Wanhasten suku näyttäisi palanneen tilalle, kun uudeksi lampuodiksi tuli Johan (Juho) \Vanhanen vuoteen 1885 saakka. Myös David Pulkkisen perilliset vuokrasivat osansa vuonna 1879 Michel (Mikko) Huoposelle, jonka i~ii Gustaf (Kustaa) Huoponen oli ollut jo 1850-luvulla lampuotina ti lall:l. Mikko Huoponen muutti Vanhalaan Tolvala~ta, jossa hän niinikään oli ollut lampuotiviljelijär.:i. Lisäksi molemmilla tilan osilla oli torppia. Valjakan omistamaa tilan eteläosaa tuli vuonna lll85 viljelemii:\n lampuodiks i David (Taavetti) Kimari, joka viljeli tilaa ainakin vielä 1896. Sen jälkeen tilalla oli jonkin aikaa vain torpparcita. Todennäköisesti lampuoti Kimari a.~ui ns. Pohos-Huiskossa. joka sijaitsi isossa jaossa Kaiviisaan siirretyn Pylkk:ilän talon paikalla. 1X90-luvun alussa Huiskon t<'rpassa asui Salomon Hurskainen ja Lautamäen torpassa ol i torpparina Tahvo Ollikainen ja myöhemmin ennen vuosisadan vaihdetta Taavetti Halonen sekä myllyllä asui mylläri Matti Lehkonen. Lautamäen viimeinen torppari oli Taavetti Huoponen 1920-luvun alussa. Pulkkisten omistamalla tilan pohjoisosalla Mikko Huoponen oli lampuntina kuolemaansa (1906) saakka. jonkajälkeen tilaa viljelivät hiinen pcri llisensä. Torppia Pulkkisten osalla oli 1890-luvu!la kolme, joista Lähenpohjanselännettii (nyk. Lehenpohja) viljeli Ville Lautiai nen, Alavanhalaa Heikki Siiskonen ja Pönkköä Jaakko Ylönen. 1910-luvulla Valjakat myivät osansa Vanhalan ti lasta ja se siirtyi Antti Vanha.~en omistukseen. Mikko Huoposen poika David (Taavetti) jatkoi tilalla (Lautamäki) torpparina ja lampuoteina olivat nykyisessä !luiskun talon alueella Ville:! Viljakaineo ja myöhemmin Suomen itsenäistymisen aikoihin Albin Hotti, joka lunasti tilan eli nykyisen Huiskon talon itsenäischi. Hui!-.ko on edelleen san~Jn suvun hallussa Alhin Hotin tyu:irenpojalla Matti Lattu~~lla. Huiskosta erotettiin jo llJ30Iuvulla uusia tiloja, kuten Siiri (os. Hoiti) ja Oskari ll urrin tila :.licmelä ja myöhemmin myös muita tiloja. Pulkkisten suvun liianosalla oli Huoposten jälkeen torppareir:~. ja lampuotina pmitilan paikalla Augu~t Hyyryliiinen. Vuosina 1921-1923 Pulkkisten omistamalla tilanosalla teh tiin lohkomistoimitukset ja näin muodostettiin entisistä torpista itsen:tisct tilal. Silloinen lampuoti August Hyyryläinen lunasti itselleen noin 40 hehtaarin ,uuruiscn
26 Vanhalan torpanalueen 28 000 markan hinnasta, torppari Anna Pulkkinen Ritomäen (aik. Ala-Vanhala), torppari Maria Hämäläinen Lehenpohjan ja torppari Even Hytönen Pönkön. Tällöin jäi vielä Myyrylän omistajien Albin ja Anette Pulkkisen omistukseen yli 13 1 hehtaaria Vanhalan ratsutilan maata. Aukusti Hyyryläisen kuoleman jälkeen (k. 1926) jälkeen Vanhalan omistajaksi tuli hänen poikansa Kalle ( 1887- 1966) ja tämän vaimo Ester. Myöhemmin heidän poikansa Tauno Hyyryläinen ( 1926-198 1) ja vaimonsa Impi pitivät tilalla lypsykarjaaja 1980-luvun alkupuolelta lähtien tilaa on hoitanut Tauno Hyyryläisen poika Jukka ja vaimonsa Heli. Pellot ovat viljelyksessä ja tilalla on viime vuosiin saakka pidetty lihakarjaa.
Vanhalan tila
VIIOllila
1992 kuvattww mäen päällä sijaitsevastll GSM-mastosta.
Kuw1 lleli Hyyry/iii11e11.
LÄHTEET: Mikkelin maakunta-arkisto, Mikkelin maaseurakunnan kirkonkirjat ja Mikkelin pitäjän henkikirjat Vanhalan tilan asiCikirjat
27 Biografiska anteckningar om Savolax Brigadcns Män 1808-1809, samlade af E. S. Tig~rstedt.
13 oströ m H. J.• Suomen kaupunkien pormestari! 1800-luvulla, Suomen sukututkimusseuran j ul kaisu l, Hebinki 1924.Carpelan, Tor. Ättartavlor for de på Finlands Riddarhus inskrivna littcrna, Helsingfors 1954, osat A-G ja H-1 Kotiselltuni Savo, Kuopio 1973. Bergholm, Axel. (toim.) Sukukirja Suomen aatelinomia sukuja, 1osa, näköispainos, JY":iskylä 1984. Suomen maatilat IV, Kuopion, Mikkelin ja Viipurin läänit, Porvoo 1932. Den introducerade Svenska adclns ättartavlor med Gustav E.lgcnsticrna, Slocholm 1926.
ti ll~ig
och rättelse, utgivna av
Wiril:mder, Hannele, Mikkelin pitäj:ln historia vuoteen 1865, Mikkeli 1982. Wirilandcr, Kaarlo, Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1 S 10, Virkatalonhaltijain luettelo, Helsinki 1953. Paa\'0 Arffmannin (s. 1924) haastattelu 27.8. 1998 Toilli Pasoscn (s. 191 3) os. Pulkkinen haastattelu 1. 11. 1998 \1atti Pulkkise n (s. 19 19) haastattelu 2.1 1.199!-l \lfartti Purhosen ( 1902-1995) haastattelu 6.2.1994 Viljo Suhosen (s. 1925) haa.~tattclu 11.7. 1994
MU TDEN KANTATILOJ EN VAIHEITA Tuhkala N:o 1 Tuhka Jan talo on Vehmaskylän vanhin saman suvun hallussa ollut tila, sillä talo on ollut Paavilaisten suvulla jo ainaki n vuodesta 1697 liihticn. Kamati lan is:intinä ovat olleet mainitusta vuodesta lähtien: Juho Pmwilainen
1697- 1699
Paavo Juhanpoika Paavilainen
1699-1721
28
'llelim04l i[fliilt vaiheita
Mikko Paavonpoika Paavilainen
1721-1739
Juho Paavonpoika Paavilnint:n
1739-1770
Antti Juhanpoi ka Paavilainen
1770-1 804
Simo Antinpoika P;Javilainen
1810-1 845
Juho Simonpoika Paavilainen
1845-1879
Aukusti Juhanpoika Paavilainen
1879-1890
Ono Malakias Augustinpoika Paavilainc.-n
1890-1930
Adam Juho Otonpoika Paavilainen
1955-199 1
Tuhkala ei kuitenkaan ole ollut jakamaton tila, kuten c.-ivät juuri muutkaan wlot täällä pUin . Isojaossa, joka Tuhkalan osalta tapahtui \·uotecn 1851 mennessä. siirrel!iin mu un muassa yksi Tuhkalan osatalo Hiheltä Myyrylän ratsutilaa muiden osatalojen l~ihcllc Liskojiirven itäpuolelle. Noihin aikoihin Tuhkala muodostui neljästä osatalosta, j otka oli lunastettu pcrintötiloiksi vuoteen 1!>50 mennc:ssä. 1860-luvulla itse vanhan kantatilan omisti Juho Paavilainen ja kahden muun tilan is;inn;il olivat Carl (Kalle) Puhakainen ja Adam (Aatami) Huhtinen. 1'\eljä~ tilanosa oli pormestari Julius Nygrenin omistuksessa ja tällä tilanosalla oli kaksi torppaa. (Tästä cteenpiiin tilojen vaiheita klisitellään selvyyden vuoksi c ri J..:~een)
Tuh ka Ja n kanta til a 1HHO-Iuvulla varsinaisen kanlatilan isäntänä oli kyliinmieheksi (kyliinvnnhin) mainittu Augusti Juhonpoika Paavilainen ja tiirniin vuosisadan alu~sa isäntänä oli edellisen poi ka Oltu Augustinpoika Paavilainen (cltn\ uodet 1876-1930). Suomen itsenäi~tymisen jälk.ec:n TuhkaJan osatalojen vnihcct jatkuivat moni muotoisina, mihin \'aikuni tietysti torppien it~c:n1iistymincn. Ainoastaan ns. kantatila pysyi Paavilaisten ~uvun nimissä ja Otto P;mvilaiscn kuoltua \'Uunna 1930 is;innäksi tuli hiinen poikansa Adam Juho c:li Jussi (elinvuode t 1905-199 1). :--Jykyisin tilalla a~uu Jussi Paavilaisen leski An na (s. 19 15) ja tilan pellot ovat olleet vuokraviljclyssii jo
p:.trinkyrn mencn vuoden ajan. Kantatilaa on rotunu sanomaan ltataloksi, vaikka virallinen tilan nimi onk_in ollut Tuhkala. Samoin \'iimeistä isäntiiii kut~uttiin ylei~csti l!ätalon Jussiksi.
Itäta lo (SivuJa)
29 Tämän talonosan omisti 1880-luvulle tultaessa Kalle Puhukaisen leski Hippolita Paavilainen ja vuosisadan vaihteessa omistivat ensin Kustaa Taavetinpoika Myyryläinen ja hiincn vaimonsa ja vuodesta 1909 Jaakko Mäkelä. Itätaloksi sanottu osal<llo oli vuodesta 1920 l;ihtien Kalle Hurrin omistuksessa ja sen jälkeen vuodesta 1936 aina 1950-luvulle Tauno Muttilaisclla. Hurrien aikaan 1920luvulla TuhkaJan kantatilan Paavilaisten ja Itätalon Hurrien asuinrakennus oli yhteinen eli Hurrit asuivat pohjoispäässä ja Paavilaiset eteliipäässä samaa taloa. Myöhemmin talon pohjoispäätä rcmontoitiin, kun Tauno Mutti laisen perhe oli rakentanut vuonna 1930 oman asuinrakennuksen vajaan sadan metrin pä~ihän Paavilaisten talosta. Muuilaisten jälkeen tilalla on asunut vahliisiä aikoja monia asukkaita ja nyttemmin se on ollut useita vuosia au tiona. Tonlti j<~ talo ovat ollet viime vuosiin saakka viimeisen vakituisen asukkaan Vilho Oinosen (osti talon vuonna 1968) omistuksessa ja pellot omistaa Markku Tissari Kalvitsasta.
Huhtinen Tämä osatalo siit1yi 1880-luvun puolivälissä Alamaan kyHin Matiskal:tn isännän Anui Valjakan omistukseen hänen ostettuaan sen Adam Tuomaanpoika Huhtisen perillisiltä. Edellisen isännän nimestä lienee tullut myös talon nimikin. Valjakka vuokrasi talon ensin larnpuodille nimeltä Abraham Kä~i riäincn . 1890-luvun alussa Huhtisen lampuotina oli Mikko Paalanen, rnuua J896 oli lampuoti vaihtunut Fredrik Frilanderiksi ja tilan ainoassa torpassa asui Heikki Paasonen. :VIyöhenunin Suomen itsenäistymisen jälkeen Fredrik Frilanderin pojanpoika Alarik sai tila n itselleen (vuonna J922). Isä Juho ol i kuollut vuonna 1905 ja Alarik perheineen asui Huhtisessa 1920-Juvun lopulle saakka. Huhtisen talon osti 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa Frilanclereiden luo\'uHua tilast:.t entinen Myyrylän vuokraaja Otto Lampinen, jonka pojista cn:;in V~linö (kaatui 1 9~0} ja myöhemmin Adi jatkoivat isäntinä. Nyky isin tila <>n Lampistt'n suvull a kolmannessa polvessa ja sen omistavat Kauko ja vaimonsa Raili Lalllpinen pitiien lypsykatjaa.
Näreselkä Aikaisemmin Näreselkil ja Huhtinen olivat olleet yhtä ja samaa tila.."t, mutta il!neis.:sti Näreselkä oli aikaisemmin 1800-luvun lopulla ollut Huhtisen torppa,josta oli siucn tullut erillinen tila. Samalla se oli Huhtisen tavoin jmaunut 'vlatbkalan An tti Valjakalle. Näreselässä oli lampuotina 1890-luvulla Mikko Paalm1en ja vuodesta
30 1901 vuoteen 1910 Salomon Pulkki nen ja Salomon in kuoleman jälkeen hänen leskensä perheineen vuoteen 1922 saakka, jolloin ta.lon osti Loukion is~i ntä Ano ~ybncn. Nykäsen aikaan talossa asui vain loisia. Heikki PöiJänen osti tilan ~ykäseltä 1926. mutta hän myi sen jo kahden vuoden päästä Juho Kohvakalle. Kohvakan perhekään ei pitkään tilalla viihtynyt, vaan he myivät se.n 1931 metsätyönjohtaja Aadi Suuroselle, jonka suvt•lla tila on edelleenkin. Nykyisin tilalla
asuu Aacli Suurosen tytär Toini Rantalainen ja tHmiin poika Veijo Rantalainen ja tilalla kasvatetaan lihakarjaa.
Lchkola Julius Nygreni n omistama neljännes TuhkaJan tilasta (nykyinen Lehkola) oli vuonna 1863 Myyrylän ostOn yhteydessä siirtynyt Pulkk isten suvulle. Tällä ti lan osal la oli ollut lampuoteja, joista 1860-l uvulla tilaa hoitivat ai nakin Johan (Juho) Loua j:l Gabriel (Kaapo) Häkkinen. Myöhemmin seuraavalla vuosikymmenellä lampuoteina ti laa viljelivät Antti Dyster samannimisen poikansa kanssa ja vuodesta 1885 vuoteen 1898 Taavetti Halincn. Tilalla oli tuolloin myös yksi to rppa. jota ku tsuttiin Ke.roseksi. Vi imeinen torppari oli Hiskias Liukkonen, joka myös h• nasti torpan itsenäiseksi 1920-luvun alussa. Viimeist!l lampuodit olivat Antti Ju ho Paavi lainen (k. 1902) ja vaimonsa Anna Lovi isa Komppa ja heidän poikansa Otto Paavilainen. Hcidiin jälkeensä Lchkolan lum1sti it!:enäise-ksi Taaveui Lehkonen, joka asui perheineen siinä 1920-luvun puoli v;ilistii vuoteen 1949 ja hänen jälkeensä 1950-luvulla joitakin vuosia Toivo Maaranen. Hänen jälkeensä tilalla asui Arvi Hyytiäinen 1950-60-lukujen vaihteessa ja 60-luvulla tilalla oli viimeisinä a;~ukkaina Muinosten perhe. Myöhemmin tilan hankki lisämaana omistukseensa Huhtisen isäntä Kauko Lampinen. Pulkkisten omis tamasta N:o l maasta erotetti in vielä 1950-luvulla as utustila Liukkola, jonka rekisterinumeroksi tuli 39:2. Tilan osti Toivo Liukkonen perheineen j a nykyisin sen omistaa Paavo Pcrokorpi, joka asui vakituisesti perheineen siinä viimebi 1980- ja 1990-1ukujen vaihteessa. Lisiiksi 1930-40-luvuilla olivat syntyneet aivan uudet tilat Tuhkala N:o 1:1 0 jossa asui Albin Hasanen perheineen ja Tattarinmäki, jossa asui Villehard (Ville) Halinen, joka oli ostt~nut paikan 1936. Em. toisen TuhkaJa-nimisen tilan osti vat 1960-luvun alussa Hasasi!ta Aili ja Urho Korhonen ja nykyisin tilalla asuvat Aili Korhonen ja
31 tyltiirensä Liisa. Tauannäessä asui 1960-luvulla Viljam Marttinen, joka myi talon samalla vuosikynunenellii Penttilän perheen ke säasunnoksi.
Lcponi N:o 3 Leponin aikaisempi nimi oli Paavilainen, mikä on tiettävästi tullut aika isemmin isiintinä olleita Paavilaisista, jotka omistiva t talon vielä 1820-luvull a. Itse Leponi -nimessä on tiettävästi matkittu Monrepos'sta. Talon paikka on ollut vuosisatoja nykyisellä paikalla eli Leinakan ja Kauhjärven pohjoispuolella sijaitsevalla mäellä. Paavilaisten jälkeen Leponin omistajana 1800-Juvun alussa oli kapteeni Gustaf Magnus Duneker ( 1779- 1827) ja hänen vaimonsa Maria Sofia os. Södermark (17861825). Kapteeni Dunckerin rmimaton veli luutnantti Sven Kristofer Duncker ( 17701826) asui virkaeron palveluksesta otettuaan myös Leponissa ja hän kuoli traagisesti eksyttyä;in metsään. Dunckerien jälkeen Leponin omistivat Helsingissä asuva asessori ja kamarineuvos Olof Holmberg ja kersantti Carl Gustaf Hjclman ja tämän poika Gustaf Henrik Hjclman . Kersantti Hjelman oli Savon jalkaväkirykmemin majurin komppanian majoittaja vuosina 1790-1806, jonka jälkeen hän erosi. Tuolloin hänen virkatalonsa eli puus tellinsa oli Ri stiinan Närhiiänkylän Vainikka. Olof Holmbergin aikana Leponissa asui myös Savon ylisen kih lakun nan henk ikirjoittaja Robert Ulrik von Pfalcr vuosina 1824- 1832, eikä ainakaan Holmberg ilmeisesti itse a~onut tilalla. Von PCaler taas hoiti virkaansa Leponista käsin, s illä hänellä ei ollut miläiin toimistoa viran hoitoaan varten. Asessori Olof Holmbergin poika Werner Holmberg ( 1830-1 860) oli eräs e nsi mmäisistä suurempaa kansainvälistä mainetta saaneista suomalaisista taidcmaalareista. Leponissakin Werner Holmberg on mirä todennäkö isemmin pistUytynyt, sillä nuoruudessaan hän matkusteli ja oleskel i Ho lmbergie n suvun omistamilla maatiloilla. Puolet Leponin tilasta on ollut vanhastaan perintöluontoista ja kersantti Hjclmannin poika Gustaf Henrik Hjelman lunasti neljäsosan perinnöksi vuonna 1834 j a toisen neljäsosan lunasti Olof Holmberg in veli Johan Reinhold Holmberg vuonna 1854. Tilan koko on ollut 325,6 hehtaaria isonjaon aikoihin vuonna 1!\5!\, joten. mikään erit yise n iso tila Leponi ei ollut.
32 Edellä mainittu Johan Reinhold Holmberg (1797- 1856) ei ollut aivan tavallinen isiintä, vaan hiin oli ollut muun muassa hallitusneuvoksenaja Viipurin ja Mikkelin läänien lääninkamreerina ja saaden vuonna 1841 kamarineuvoksen arvonimen. Maaomaisuulla Holmbergillä oli miuavasti, Leponin lisäksi hän omisti ll:!OO-luvun puolivälissä SeppäJan ky lästä Veikan, Kaipialan, Nykiiiän ja
Lu~tigin
(Lusti) eli
yhteensä lähes 1 300 hehtaaria maata. Vuonna 1856 Holmberg nimitettii n kamreeriksi senaatin kamari- ja tilintekotoimituskuntaan, mutta hän ei ehtinyt ottaa virkaa vastaan, vaan kuoli Mikkelissä samana vuonna. Itse hän ei tiettävästi maata viljellyt, vaan tilalla oli puutarhamestariksi kutSUtltl tilanhoitaja
nimelt~i
Olaf Friberg.
Holmbergin aikana Leponin tilalla sijaits i vuosi na 1842-1851 Mikkelin piUijän viinanpolttirno, joka valmisti viin«a myymiin. Leponikin joutui 1800-luvun puoli vHI issä Holmbergin kuoleman jälkeen tuomari Johan Wilhelm Nygrenin ja myöhemmin hänen poikansa Juliuksen haltuun ja Julius Nygren perheineen ja s isaruksinecn myös asui 1850- 1860-lukujcn vaihteessa Leponin talossa. 1863 tila oli Pckolan Ehrnrooth-veljesten nimissä ja tilaa hoi ti lampuoti Gustaf (Kustaa) Valjakka. Tilasta oli tuolloin erotettu ja myyty noin 50 hehtaarin suuruinen ulkopalsta (nyky inen AhoJan tila Ro itontien varressa Kalvitsassa), joka oli Axel (Akseli) Eerikinpoika Kuvan omistuksessa. Leponin tilaan kuuluva ns. Haisevin mylly oli 1860-luvun puolivlilissä vielä Julius Nygrcnin omistuksessa ja toi minna~sa. l\oihin aikoihin tilalla oli kaksi torppaa. Lampuoti Valj akka osti Leponin p;mtilan itselleen, mutta hän kuoli jo 1866 ja hänen perikunnaltaan tilan osti Veikan kartanon isänt;i Karl (Kalle) Häkkänen vuonna 1874. Häkkäsen
aik~1oa
Lcponin tilalla
a~u i
vain torppareita. Tilan toisella osalla (Ahola)
isäntien vaihtuvuus oli melkoinen. sillä 1880-luvulla aikana omistajina ol i peräti kolme eri henkilöii. Vuonna 1895 tilan tämä osa oli jo August Sehadewit7.in, Kalvitsantilan isännän omistuksessa ja lampuotina oli Tsak Mikonpoika Jämsä. Tämän vuosisadan alussa
ll ~ikk iiscn
omistamalla Leponin ti lalla asui siis torppareita
ja Sahinjocn torpassa oli torpparina Heikki Hokkanen ja Nikinlammella Tahvo Hotti. Schadewitzin tilaa (Ahola) hoidettiin taas lampuotien voimin, joita olivat Jiims;in jiilkeen David (Taavetti) Keitu ri, Aatami Asikainen ja vuodesta 1910 August Hyyryläinen. Vuonna 1922!\iilo Hiikk[isen omistaman Leponin osti Taipatsaaresta kotoisin olleet Juho ja Anna Rautio, jotka muuttivat samana vuonna yhdeksän lapsensa kanssa tilalle. Tuolloin tilan pinta-ala oli 280 hehtaaria. 1920- 1940-luvuilla Leponissa asui
33 todellinen suurperhe, sillä Juho ja Anna Raution naimisissa olevista pojista Arvid (Arv i) ja Yrjö asuivat perheineen myös t ilalla ja myöhemmin myös Veikko perheineen sekä Arvid in poika Leo perheineen 1950-luvulla. Viimeksi talon isäntänä oli Juho Raution poika Veikko Rautio (1924-1988). Tilan pellot ovat olleet lähes kymmenen vuotta viljelyksettä ja siinä asuvat Veikko Rau tio n leski Eeva, Veikon naimaton veli Erik Rautio sekä Veikon ja Eevan poika Matti tyl!ärensä kanssa. Leponin päätilan mailla olleet torpal itsenäistyivät 1920-luvun alussa ja niistä muodostuivat nykyiset ti lat Sallinjoki ja Nikinlampi. Sallinjoen viimeinen torppari oli Fabian Joutsalainen ja viimeksi tilaa viljeli hänen poikansa Lauri (Lassi) Joutsalainen. Nykyisin tilan omistaa edellisen omistajan vel i Urho Joutsal ainen ja siinä asuu vuokralaisia. Nikinlampi itsenäistyi Augusti Tullisen aikana ja hänen jälkeensä omistajina olivat sotien aikaan Juho ja Aleksandra Kauppine n ja heid än jälkeensä He•man Mellanen ja vaimonsa Karoliina vuoteen 1958. Myöhemmin tila oli Fiina Kolin {os. Mellanen) omistuksessa ja nykyisin tämän perikunnalla kesäasuntona. Entisen torppari Augusti Tullisen poika Eino jatkoi maanviljelyä Nikinlammesta 1930-luvulla erotetu !Ia uudis tila Jia Ma1jalassa, jossa nykyisin asuu hänen poikansa Nii lo Tullinen. Ti lalla c.i ole nykyisin maanviljelyslii ja pellot ovat osin mctsitetyt.
Leponi talvella 1994. Edessä näkyvät kivimuurit ovat wGrenlw.K ol 1850-luvulta, jolloin talon etupuolelle oli tehty iso puutarha. Hytönen.
34
Vinni N:o 6 Vinni on ollut aikoinaan Mikkelin pitäjän suurimpia taloja, vaikkakin suurin osa ti luksista oli sijainnut Haukivuoren alueella. Vuonna 1863 talo halottiin kahdeksi tilaksi ja tämiin jälkeen Mikkelin pitäjän alueella jääneen Vinnin tilan pinta-ala oli noi n 427 hehtaaria, kun koko tilan pinta-ala aikaisemmin oli lähes 2 165 hehtaaria. Talo on 1500- ja 1600-luvuilla kuulunut Lahisille, joiden mukaan talonpaikkaa nimitettiin Lahinpelloksi. 1600-luvulla se kuului Katrin Gödrichin Hiiinityksiin (toi~dn sanoen Gödrieh sai kerätä talon verot itselleen.) 1700-luvun alussa talon isäntänä oli Olof Finne ja hänen sukunimestään talokin lienee saanut nimensä. Ensin talo oli tunnettu nimellä Finnäs, vuodesta 1875 nimellä Finnes ja sitten vuodesta 1897 nimellä Vinni . Finneillä tila oli vielä 1700-luvun lopussa, jolloin isäntänä oli Eskil Finne ja vähän myöhemmin vielä tämän poika Mt~rts (Matti). finnien jiilkeen tilan omisti joitakin vuosia luutnantti Sven Magnus Duncker, kunnes vuodesta 1806 lähtien Vinnin omisti ja siellä asui kapteeni Anders Georg Berner ( 1775- 1833), ennenkuin hHn vuonna 1819 muutti ostamalleen Vanhalan tilalle. Hiinen jälkeensä Vinnin omisti 1820-luvun alussa aatelissäätyyn kuulunut majuri Otto Furumarck ( 1774- 1823), Rantakylän Sokkalan ratsutilan isäntä, joka lunasti tilan perintötaloksi vuonna 1821. Furumarck ei tilaa viljellyt vaan hoidatri sitä lampuot.ien voimin ku ten ilmeisesti teki myös seuraava omistajå majuri Görän Conrad Willcm Weber ja hänen vaimonsa Barbara (os. Wirilander). Majuri Weber muutti tilal!e vuonna 1828 Halolan hovista Juva) ta ja hän myös asui vaimonsa sekä veljensä Johan Germundin kanssa jonkin aikaa tilalla. Tilan vuokraaj ana eli lampuotina oli vuoteen 1825 Adam Laamainen ja hänen jälkeensä 1840-Juvullc 1fenrik Hytönen. Y1yöhernmin 1840-luvulla isonjaon aikaan Vinni oli varatuomari Johan Wilhelm Nygrenin hallussa ja hiin viljeli tilaa palkoll isten avulla, joita johti renkivoudiksi kubuttu Esaias Taipa1inen. Torppia tuolloin vielä yli 2 000 hehtaarin tilalla oli kuus i. Vuonna 1863 Vinninkin omisti Haukivuoren Li et lahden isäntä David Pulkkinen. joka siis oli ostanm myös ;o.1yyrylän ratsutilan. Vinnin mylly oli tuolloin kuitenkin Gustaf Lundberg-nimisellä miehellä, joka perheineen asui itse päät Halla. Lundbcrgit luopuivat myllyosuudestaan jo 1860·1uvulla ja muuttivat pois. Pulkkiset viljeliv~it tilaajonk in ai kaa lampuodin avulla, mutta seuraavalla vuosikymmenellä tilålla asui liihinnä loisia ja palvelijoita, vaikka Pulkkiset itse todenniiköiscsti viljclivät rilan peltoja, olivathan ne hyvin lähellä Myyrylän kartanon viljel}'ksiä.
35 Vuonna 1895 tilalle muuttivat Myyrylästä leskiemäntä Hilma Pulkkinen ja hänen poikansa Johannes (Juho). Tuolloin talossa oli neljä torppaa. Lajun torpassa asui Ananias Kom ppa perheineen ja Jääkerin rorppari oli Israel Matiskainen. Leinakassa ~1sui Taaveui Launiainen ja Vinnin myllyllä Myllytorpassa asui Antti Waljakan perhe.
Vinnin hovissa Johannes Pulkkisen arkun ääressä aikuiset vasemmalta lukien Reinhold Fredrik Ehrnroothin leski Helena Katariina Ehrnrooth os. Halonen ( !846- 1934), Pekolan emälltä Hilma Ehrnrooth ja vainajan leski Adolftina Pulkkinen os. Ehrn rooth. Kuva Toini Pasanen.
Vuosisadan alussa Yinnin isäntänä oli edellä mainittu Juho Pulkkinen ( 1S77- 190R), j onka vaimo Adolfina os. Ehrnrooth (1 876-1934) jatkoi tilan pitoa miehensä kuoleman jälkeen. 1920-luvulla taloon vävyksi tullut Niilo Vahlman ja Johannes ja Adolfiina Pulkkisen poika Eino Pulkkinen hoitivat Yinnin tilaa. Vinnin neljästä torpasta kolme itsenäistyi, kun Lajun Ananias Komppa. Jääkerin Ivar Waljakka (muuuan ut Myllytorpalta) ja Lcinakan vi imeinen torppari Herman Jämsä (ent. Jämsen) lunastivat torppansa itsenäisiksi. Myllytorppa ei kukaan lunastanut itsenäiseksi, vaan siinä asuivat loisina Elias Hännisen perhe. 1930-luvun puolivälissä Vinnin isäntänä oli koti vävyksi tullut Nii lo Yahlman, joka maksoi Eino Pulkkiselle tämän osuuden tilasta, mutta jo vuonna 1936 Yinnin tila
36 joutui
p;~kkohuuto!.aupatl4n·ak~t
~1i lo
ja
Vahlman j;t ltumon-.a Aino JOUtlltl·at
muuuama;.ut pois. Pakkohuutokaup;tsta Vinnin osu
rn~in
Ranta!-~ Hin
kananon
ontist<~ja
Ferdinand
Sa1·olainen (sukunimi myöh. Rantakylii) muua hän lll) i sen jo I'UOnna 193 7 honkilahtclaic;tlle 1clJek-,ille Y tjö.
Ku~taa
Ja Viktor Sc1 etin (Se1·eri) \ HiJ...clUIIe.
:VIåkclät oli 1at lestadtolaisia Ja heilla oh 1.11 an mukaan palJon la!))ta. Niinpa \ ' tnms<;;i asui tuollotn parhaunnull:mn 1;11-ca noin ~5 henkc<i. t11äkelat e11at J...o1 in pitkiliin ulalla 1·iihtyncct, \'O:Ul n j o 1uonna 1'>51 he my11 ät ti lan hikcnucs Kmulo Veljeksi stä Se1·eri
.\~Ukelä
perheineen
to~in
muulli
takai~in
Topcliuk~cll.:.
kotiseudulleen jo 1·uonna
1945. Mielenkiitiloista l\ 1äkelöidcn <~alta on se. ellä w olloin ltl<t<;ta kaytcnim nimea Vchmaala, mikå mmenå ihmetytti taman kt rJOllla.Jn<t. Topeliuskaan e1 Vmni<t ko1·in pllJ...<t:in I'IIJcllyt, si llä n•onna 196-l -;en osti Jappilasta tullut JoukoN) k~lllCil , Jllka 1 1ljcii tilaa pcrhetnecn pitaen cn·mt lehmi[i ja myöhemmin lihakrujaa aina 1990-lttl'lll1 alkuun -;a<tkka.
Nykyt~in
ti lalln ei ole ka tjaa, muu•t pellot
onuluomu1 iljc l yk~essä.
Vinnin nykyinen j(l mnlw talo kumiiiiiUI lllaaliskuussa J998 talnneteläpuolelta. Kum Juha Hytiint•n.
37 Lo ukio N :o 8 N:o 8 Loukio, N:o 9 P<ii,·älä, K:o 10 Jokela ja K:o '26
H~1l.klla
mu<xlosti\at
jakokunnan ja ne muodosteuiin enti~1~ta Vehmaskylä N:o 8, 9 Ja 10 'uonna 18.:>1 isojaossa siten, eua Hakkisten hallussa ollut Loukio jaettiin kahteen osaan Häkkil:ik'l
JU Loukioksi. Loukto, Pat,·alä ja Jokela oli,·at 'anhop kantatalop Jil ne oli' at syntyneet Loukehisten n1mma 1561 on11stamasta anektsta. 1.ouk1\ltl talon nim1 tuleekin siis
Loukehisista.
,·aikka
,·arhemmtn
talon
nim1
nn
tosin
ollut
Loukehensytjä. Aatami Aataminpoika Hakkinen lumtsu 1.nukion perintötilaksi \'uonna 1848. Loukto oli H~ikki sten ~ll' ullaainakin jo 1800-Ju, un alus.•a. jnllo111 l'antan,, oh Adam (Aatami) Htikkincn. Tila py!:yi HUkkisten sm·ullu atna (g90-luntlle ~aakka.Jollom se joutui pariksi n 1osikymmcniksi Gabriel (Kaapo) Laitiselle, Jl)ka <>Ii tullu t tilan toiseksi omistajaksi JO lggO-I untlla. La1 tinen sai tilan \'<lrsin nllelcnkiinto1:-dl•1 ta\·alla, sillä tiellä\listi hän oh alunperin tullut tal oon rcng.ik;,i
J"<lll ~l
\1attl Hiikkiselle.
Y1aui lläkkiscn kuoltua \ uonna 1&'92 Kaapo Lattinen jäi ta\·allaan talon l~tnnäk;;• Ja sai sen kokonaan haltuunsa Häkkisen lesken Marian (os. Pit<>pa) kuoltu.1 'uonna 1903. Kaapo Laitmen i tse kuoli nwnna 1912.
LouJ..io11 wlo 19-10-lut·ufl(ul•un aYuSSOOII. Klll'tl Laila Yliinen.
Vuonna I<JI6 Louktnn os ti Lai ti sen pt•rikunnalta haukt\ uorcl.unvn ,\nn N~ k:tncn. joka
perhei neen
\iljcl i
pakkohuutokaupalla' aksi
tilaa ja
Pakkohuutokaupasta Loukion
\·uolcen
Nykånen ~Ii
1934
-,;1akka.
perhctneen
JOilnlll
joutui
tila
lahtem;ian
joutui po1~.
Kulle Kinnunen, jonka po1k<1 l iuno muutti ulalle
pcrhccnsa ja \'ciJen~<J perheen kanssa \ uonna 1934. Tah 1"xlan J·llkcen Uuno K innunen m~i ulan Ja Loukion osti\·at stuntiolat~ct Hcnnk Sten'•'ll Ja Gerda l::lcrglund
i l meise~ll
l<1h1 nn~i
siksi, cllii he t•esi,·ät joulu\ :111'" IU(l\.llltam<>an
38 maaomaisuutta siirtolaisten asutettavaksi, jolloin oli järkc::vää ostaa Loukio ja luovuttaa se, kuin luovuttaa arvokkaampaa maata Etelä-Suomesta. Ste.nvall ja Berglund eivät ticllävästi edes käyneet koskaan katsormLssa ostamaansa tilaa. Sotien jUlkeen valtiolle pakkoluovutettu Loukion tila jaelliinkin siirtolaisten ja muiden maanhankintaan oikeuttavien kesken. Itse pääLiian omistajiksi tulivat kylällä aikaisemminkin asuneet Ivar ja Tyyne Ylönen perheineen. He olivar tosin asuneet tilalla jo vuodesta 1941 lähtien vuokralla ja saivat tilan rintamamicstilana. Nykyisin ly psykmjataloutta harjoittavaa tilaa pitävät Ivar Ylösen poika Aimo, vaimonsa Laila ja nuori isäntä Juha. Raudusta kotoisin olleet Matti ja Aino Äikäs saivat Loukion tilan peltojen pohjoispäästä uuden tilan, Pohjoiskankaan, jolle rakensivat pientilan. Nykyisin tilan omistaa ja sillä asuu heidän poikansa Taisto Äikäs perheineen . Pohjoiskankaalla edelleen pohjoiseen päin mennessä sai siirtolaist.ilan Raudusta kOtl1isin oleva Juho Vaim un perhe ja tätä Suopelloksi nimettyä tilaa pitiiä nykyis in Heikki Vahnu perheineen. Suopellon pohjoispuolelta sai siirtolaistilan Nikolai Saintulan perhe j a Eino ja Aira Saintula asuivat tällä Ristola-nimisellä tilalla 1980-luvun lopulle saakka, kunnes myiviit se Ari Marttilalle. Kun vielä samasta suunnasta lohkaistiin N:o 9:n maista Syrjäkankaan tila Raudusta kotoisin olleille Haapsaarille, niin näihin taloihin johtavaa tietii aletliin syystäkin sanoa Karjalankaduksi. Lisäksi Vilppu Vanhanen lunasti Loukion talon eteläpuolelta pienen asuntotilan, jonka hiln ku itenkin pian sodan jälkeen myi Toivo ja Vie no Riikkiselle. Viime vuosikymmenillä tämä Kotiranta-niminen tila on vaihtanut omistajaa tiheästi ja ollut. ajoittain asumanomana. :.lykyisin siinii asuu Kari Alanne.
Piiivi:iHi N:o 9 P:iivälä on 1600-luvulla ollut Jokelaisten hallussa ja se on sijainnut paikalla nimeltä T.eikonrnäki.
Nykyisin paikkaa kutsutaan Päivälänmäcksi ja se sijaitsee Vinnin tilan
ml iden eteHlpuolclla Kuvaalan alueella. Päiväiän tilan maita on ku itenkin ollut ja on yhii edelleen Loukeella, joten myös tämä tila on syytä ottaa mukaan käsitcltäcssii
perinnealueen taloja. PUi väliin omistaja oli 1840-luvulla Matti Kaipiainen, joka vuonna 1840 lunasti tilan pcrintötaloksi, mutta seuraavalla vuosikymmenellä Päiviilä oli jo varmuomari "'ygrenin hallussa, joka viljeli sitä lampuoticn voimin. Nygreniltä tila siirtyi Pekolan omistaj ien Gustaf ja Re inhold Ehrnroothin nimiin, jotka antoivat 1!\70-1 R!\0-Juvuilla
39 tilan vuokralle Moses Antinpoika Svahnille ja tämän pojille. Tiiliöin tilalla oli yksi torppa, jota viljeli Moses Hokkanen perheineen. Päiväiän seuraava lampuoti oli Anders (Antti) Juho Antinpoika Waljakka,joka muutti tilalle Vinnin M ylly torpasta vuonna 1896. Antti Waljakan kuoltua vuonna 19 16, lampuotina jatkoi hänen poikansa Taavetti, joka kuoli 1930-luvun alussa ja les ki ja lapset rmlUttivat M ikkeli in vuonna 1937. Hisk ias Lautiainen osti tilan Ehrnroorhcilta vuonna 1936. Siihen mennessä Päiväiästä oli lohkaistu seuraavat Loukeella sijaitsevat itsenäiset tilat: Viitaselkä, jonka ensimmäinen omistaja oli Pekka Noponen 1920-luvun puolivälissä ja hänen jiilkeensä muutaman vuoden Aatami Paajanen ja tämän jUikeen talon ehti omistaa vielä Otto Tarkiainenkin 1920-luvun lopulla ja vuodesta J9291ähticn Oskar Meriluoto. Oskar Meriluoto (1884- 1957) myi tilan vuonna 195 1 Vilho (Ville) Väisäsel le, joka myi sen pian Toivo Nykäselle. Peltolan ti lan omis taja Tcuvo Hurskainen osti Viitaselän sivut ilakseen ja nykyisin siinä asuu vuokralla Risto Hokkanen perheineen. Toisen lohkaistun tilan eli Peltolan oli rakentanut 1920-luvulla Parkkinen-nim inen mies. Hänen jälkeensä tilan omisti Ivar Ylönen perheineen, muna he myivät tilan Evert j a Hilma Kurjelle ennen talv isotaa. Gabriel Luukkonen osti tilan vuonna 1950 Evert Kmj en perikunnalta ja hän asui siinä perheineen. Vuodesta 1968 liih tieu tilan on omistanut Teuvo Hurskainen,joka asuu perheineen tilalla vain talvisin. Sodan jälkeen Peltolasta erotettiin Raudusta kotoisin olleille Hanpsaarillc omn tila Syrjäkanga~.
jossa Eino Haapsaari asui vii meksi 1980-Juvun lopulla. Nyky isin tila
on autiona.
Jokela N:o 10 Jokelan nimi tulee Jokelaisista, jotka olivat ta lon isäntiä 1600-luvulla. Se sijaitsi 1600-luvulla lähellä Piiivä lää Leikonmäellä eli PäivälänrnäelHi. lso~sajaossa Jokela miiäräuiin muuttamaan kaskihmjulle Latvalammen pohjoispuolelle, jossa se sijaitsee nykyisinkin. Kuten Päivälä, niin myös Jokelakin ol i 1R50-luvu lla varatuomari )!ygrenin ha llussa. Tilaa vi ljeli larnpuotina Johan (Juho) Hänninen ja 1860-luvun puolivälistä lähtien Matts (Matti) Kcituri. Jokela joutui myöhemmin 1860-luvulla Matiskalan isänn iin Antti Valjakan haltuun, mutta Matti Keituri jatkoi lampuotina. Tuolloin tilal la oli ainakin yksi, mutta
" 40 mahdolli~esti <~oittain myös kaksikin tmv paa. 1880-luvulla oli Latva-ahon torpparina Hiskias Hasanen j a vuosisadan vai hteessa tämän poika Oskar, joka myö~ osti talon itsenäiseksi. Tämän vuosisadan vaihtuessa päätilan lampuo tei na jatkoivat. Matti Keiturin pojat Matti, Otto ja Antti. 1920-luvulla Keiturit luna ~tivat tilan itselleen,
mutta 1920-ja 1930-lukuj en pakkohuutokaupauavaksi.
vaihtee~~a
Otto Keiturin ollessa
i ~äntä nli
talo joutui
Pakkohuutokaupasta talon hu usi itselleen Vilppu Tissari ja siitä myös lohkottiin 1930-luvulla tjloja, kuten kantatilan pohjoispuolella sijaitseva Ahola. jonka osti vuonna 1931 Haukivuorei!J tull ut Eemil Kaipiainen perheineen. Ahola vaihtoi 1930luvulla omistajaa, stllä H a~ asi lta !'en ostivat veljekset Kalle ja Johan (Juho) Parantainen. Parantai~ i lla talon osti Arvi Paksu 1940-luvulla ja nykyisin sen omistaa ja siinä :L~uu Seppo Räihä. joka aikanaan on pitänyt talossa vuokralaisia. Vuonna 1937 itse Jokelan kantatilan omistajaksi tuli Kuopi o~ta tullut Lau ri Räihä, joka tuli tilan entisen omistajan Vilppu Tis~ arin koti vävyksi. Myöhemmin tilan isäntänä jatkoi Lauri IUiih:.in poika Seppo ja 1990-luvun puolivälistä liihtien tilaa ovat pitäneet Sepon poika Jari vaimonsa Teijan kanssa. Tuotan tomuotona on j o parikymmentä vuotta ollut sikatalous.
Hä kkilä N: o 26
( ~i e mi
ja Välia ho)
Häkki lä oli muodostl!ltu jakamalla Loukio kahteen osaan vuonna 1854. Tiiliöin HiikkiHin talon paikka oli jo ilmeisestikin nykyisen 1\icmen talon paikalla. Häkkiiän lunasti perintötilaksi jo vuo nna 183 1 Piihl (Paavo) Laurinpoika Häkkine n j a ti la j aettiin kahdå si ta lok~i lli60-luvun alussa ja toisen omist:tj<ma oli edellämai nittu Pu<tvo Häkkinen ja hänen aiku i~tl poikansa lsak ja Ahel (Aapeli). Toisen osatalon omistajana oli Pahl (l'aavo) !\likonpoika Paavilai nen ja poikansa Gustaf (Kustaa). Ensimmäi~t~~ä osatalos'a asuivat ~euraavilla vuosikymmenillä veljekset Tsak j a Aapeli Häk kinen perheineen ja toisessa t<Jas Kustaa Paavilainen. 1X90-lu \'lln puolivaliss:i Hiikki Hin (Niemen) isäntä Aapeli Häkkinen perheineen rnuuui pois tilal ta ja tilalla <L~u ik i n vuosisadan alussa loisia. Toinen osatalo eli Väliaho taas joutui Matiskalan is:innlin Antti Valjakan haltuun ja entinen isiintli Kustaa Pnavilainen joutui lois<'ksi. Paavibisen j~i l keen vuosisadan alussa Väl i aho~sa asui lampuotina Salomon Hokkanc:n. sekä vuodesta 1901 vuoteen 1905 filosofian maisteri David Anttnpoika Valjakka. Myös Vehmas kylän ensimmäisen koulun
41 opettajista ainakin Matti Mikander ja Edvard Raivo asuivatjonku n aikaa tilalla, mibi olikin luonnollista, koska Vehmaskylän koulu toimi talon tuvassa. Ivfyöhemmin 1920-luvulla Häk kiiässä eli nykyisellä :--Jicrnen tilalla asui vuokralh1 Paavali (Paavo) Aataminpoika Häkkinen perheineen, muna hän ei ilmeisesti ollut kovin pitkään, sillä 1920-Juvun lopulla tilan omisti tohwi G. Vallgren
!vlikkcli~tä.
Sodan jälkeen Niemen eli Häkkiiän omisti Aatami Paajanen perheineen. Aatami Paajanen oli ensin tullut 1920-lu vulla lampuodiksi, mutta myöhemmin hän oli l u ~astanut
t<tlon itselleen ja talonpitoa jatkoi hänen poikansa Huugo. Paajasilta 1960-
luvun alussa Niemen tilan osti Toivo Paksu perheineen ja nykyisin tilaa pitää hänen poikansa Väinö vaimonsa Marjatan kanssa. Tilalla pidetäännykyisin lihakatjaa. Antti Valjakan omistama Häkkiiän toinen osatalo eli Viiliaho taas oli jaettu 1920luvulla kahteen osaan, joista toisessa asui Jampuoti Herman Siitari
p~::rheineen
ju
toisessa maisteri David Valjakka, joka oli muuttanut uudestaan tilalle vuonna 1924. Myöhemmin 30-luvulla molemmat osat olivat David Valjakal la, joka tosin kuoli vuonna 1934. 1940-Ju vulla osa Valjakan entisestä tilasta. joka oli tuolloin nimeltään Paavola,oli joutunut Mikkelin mlk:Jle ja siinä asui vuokralla jonkin aikaa suut:1ri Taneli Huoponen. Toinen osan omistivat taas Ju ho ja Amanda Parantaisella, joiden poika Niilo Parantainen perheineen viljelee uudelleenyhdistenyii tilaa ny kyisin.
Nor okorpi N :o 14 (ent. Saari-Vanhanen) Saari-Vanhasen nimi on tullut siitä, että sen omistajina oli 1600-luvulta lähtien Vanhasia ja talo sijaitsi Hanhijärven Mäkränsaaressa. MäJ.:r;in$aaren nykyinen nimi on Kartanosaari. Isonjaon aikaan 1800-luvun
puol iv iil i ~sii
Saari-Vanhanen käsilti
·kolme osataloa, joi ~ta kaksi sijaitsi edelleen saan:ss:t ja kohms Hanbtj ~ir1·cn rannalla Kiviraipaleella. Tämä osatalo joutui vuon na l S46 muunamaan jako-oikeuden päätöksellä Koskentaipaleen puustcllin tieltä Norokorven
b~kimaallc
Lylyjärven
länsipuolelle. Siitä syntyi siis talon nimi Norokorpi. 1l\60-Juvullc tu ltl essa SaariVanhanen käs itti vain kaksi osataloa. jo ist:-~
sii~
toinen oli
saaressa ~ijaitseva kantatalo taas joutui Matiskalan islinnällc vanha p~rintöti l a .
~oroko rpi. .~ ntti
Hanhijärve n
Waljakallc. Tila oli
Norokorven uudistalon ensimmäinen isäntii ol i Mikko Antinpoika .'vlikka ncn ja hänen kuoltuaan 1880-luvul la talo siirtyi tytär Emma Sofian ja
täm ~in
miehen An ui
Huoposen haltuun. Antti Huoposen kuoltua vuonna l 92S talo j iii b;inen toisen
42 vaimonsa Anna Gretan ja lapsien halruun. Viimeinen isäntä oli Antin poika Kalle Huoponen ( 1907-1959), jonka kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Ilona ja poikansa Veli asuivat vielä joitakin vuosia tilalla. 1960-luvun alku puolella he myivät tilan Lahdesta kotoisin olleelle autoilijal la, joka viljeli tilaa useamman vuoden ajan, ennenkuin myi sen 1960-ja 1970-Iukujen vaihteessa tehtailija Luhtaselle. Tilan pellot ovat metsitetyt ja muuten tila on ollut kesäasuntona.
Norokorpi maaliskuussa 1998. Kuva Juha Hytönen.
T oivala N:o 19 Toivalan talo on syntynyt Lauri Tolvasen ja Matti Kaipiaisen vuonna 156 1 omistamasta anekista. Luultavasti nimi Toivala tuleekin toisesta omistajasta. Vuonna 1664 talo n tiedetään kuuluneen Antti Antinpoika Jokelaiselle ja asuinpaikkana oli Taivalpelto, mikä todennäköisesti oli nyky isen talon paikalla. Visulahden kartanon omistaja kapteeni Karl Fredrik Jägerhorn osti vuonna 1765 Toi valan, joka oli hiinen rusthollinsa aputila eli augmcntti perintötilaksi. 1850-luvun puolivälissä Toivalan omisti Matts (Matti) Kaipiainen perheineen. Tuolloin tilalla oli kaksi tOrppaa, joissa asuivat Michel (Mikko) Hurri ja Gabriel
43 ( Kaapo) Jokelainen perheineen. Toinen näistä torpista oli nykyinen Leluolan tila (silloin nimellä Mujusen torppa), mutla toisen paikka lienee hävinnyt. Vielä samalla vuosikymmenellä Toivalan tila päätyi tuomari Nygrenin haltuun, joka rakennu ui Lylyjoen myllyn ja myöhemmin tila joutui Myyrylän Pulkkisten omistukseen 1860luvulla. Niinpä Toivalaa alelliin hoitaa lampuotien voimin, joita olivat ~ils (1\:iilo) Laatikainen, Henrik Pulkkinen, Påhl (Paavo) Häk kinen ja \'iimeisenä oli Michel (Mikko) Huoponen 1870-luvun alu~sa. Entinen isäntä Matti Ka ipiainen eli talossa vielä ~yytingillä. Huoposten jälkeen 1880-luvun alussa tila joutui rappiolle. siiHi asui Ioi~i a ja tilan mailla oli enää vain Lehtolan torppa, jossa asui Antti IIimanen. Myöhemmin Lehtolan tOI'Passa asui Aleksanteri Lyytikäinen \'Uodesta 1891 vuoteen 19 11 ,jonka jälkeen torppaan muutti suutari Asarias Putkonen. Myllynpaikalla asui myllllrinä vuosisadan vaihteessa 1-Ieikki Pulkkinen, j onka kuolemun jälkeen mylläriksi muutti vuonna 1909 Antti Purhoncn perheineen. Antti Purhonen oli Tolvu l ~u1 myllyn viimeinen my!Hiri, hän asui perheineen noin vuoteen 1920 saakka rnyllyll:i. jonka jälkeen he muuuivat Lehtolan torppaan, jonka he lunastivat itsenäiseksi. Myllyllä toki asui vuokralaisia tai paremminkin loi,i<t myöhemminkin, sillä Myyrylän Pulkkiset saivat pidettyä myllypaikan tehd;t~aluecna. jolloin kukaan ei voinu t lunastaa sitä kuten tavallisen torpan kanssa oli mahdollista. Myllytorpan asukkaita olivat 1920-luvulla mm. Evert Svahnin perhe ja Mikko Jluopo~en Je~ki Anna. Lehtolan isäntänä oli Antti Purhosen jäl keen hänen poikansa Paavo ja vaimonsa Aili (s. 1915) os. Mutiskainen j a nyttemmin tilalla asu vat Aili Purhoncn ja poik:Jnsu Keijo perheineen. Itse päiitilalla Toivalassa asui 1920- ja 1930-luvuilla vain loisia, eik;i tilaa hoideuu kunnolla. l"iinpä se luokiteltiin rappiotilaksi ja "e jaelliin sotien jälkeen siinolabten ja muiden maanhankintaan oikeuttavien kesken. Itse päätilalle muuttivat Raudu~ta kotoisin oleva leskiemäntä Helmi Kuparisen perhe, jonka pojiMa Toivo Kuparinen (s. 1926) jäi Toivalan isännäksi. Nykyisin tilalla on lypsykarjaa ja tilaa hoitaa Toi\'o Kuparisen poika Heikki vaimonsa Arjan kanssa. Toi valasta erotettiin sotien jälket:n n$. kylmänä tilana rintamamiestila Kuusela. jonka lunasti Armas Kerminen ja vuodesta 1958 läh tien tilan ovat omistaneet Hytöset. Tauno ja Auni Hytö nen luopuivat kurjusta vuonna 1996. Toisen ky lmän tilan, Notkolan, lu n~sti Yrjö Markkanen ja tällii tila11a maatalous loppui jo 1970-luvun puoli vUiissä. ~otkola on nykyisin Yrjö Markkasen pojan Hennon kesiia~u mona.
Anttila N:o 22
44 Anttila ja Paavi Ia N :o 27 on muodostettu isossaj aossa vuo nna 1854 entisestä Vehmaskylä N:o 22 V<tlkoscsta, joka oli aikoinaan kuulunut samaan jakokuntaan kuin Myyrylä. An tti lan isäntlinä oli 1850-luvun puolivälissä Anders (Antti) Paavilainen, jonka e tunimestä talo ilmeisesti sai nimensä. Paavilaiset olivat tulleet kantatalon eli Valkosen osakkaiksi jo 1700-luv un lopulla. Anttilan talon paikaksi mainitaan Louk.cenniemen tyvi Loukeisen itärannalla. Antti Paavilainen lunasti Anttilan perintötilaksi vuonna 1X55. Isojako tilalla päättyi vuonna 1858. jolloin tilan pinta-ala oli noin 462 hehtaaria j a siihen kuului tuolloin kolme torppaa, jotka kaikki olivat Valkosten hall innassa. 1860-1 890-luvuilla AnniJan isäntänä oli Antti Paavilaisen pojanpoika Otto Paavilai nen (k. 1909). Hänen aikanaan talolla oli peräti viisi torppaa, jotka olivat Kasi nmaa. Kaipolankangas, Kuvalanrnaa, Haapaselkä ja vasta 1890-luvulla syntyny t lenn iemen torppa, joka ainoana kuul uu kirj assa käs iteltävään Vehmaskylän (Loukeen) alueeseen. lenniemen ensimmäine n torppari oli Petter Kaipiainen, joka tuli paikalle Kasinmaan tot-pasta. Tiimi.in vuosisadan vaihteesta Hilltien Anttilan isäntänä jatkoi Otto Paavilaisen poika Albin Paavilainen. Myöhemmin isäntänä oli Albini n veli Oskar Paavilainen. mutta hän sekä vaimonsa Johanna ellii puolivuotias tyttärensä Aino kuolivat vuonna J917. Tuolloin vain
kaksivuotia~
Evald Antero (Anlli) Paavilai nen jäi orvoksi ja tilalle
muutti Amerikassa ollut Oskar Paavilaisen veli David (Taavetti),joka hänkin kuoli jo vuonna 192 1. Vuosis ada n alm sa Anttilan mail le pcrustc!liin vielä uudistorppa Savilah ti. Savilahdessa asui Taneli Tiihonen perheineen ja hän myös lunasti torpan itsenäiseksi 1920-luvulla. Myöhemmin tilan omisti hänen poikansa Urho Tiihonen, joka asui pitkiWn yksiniWn tilalla. [.;rho Tiihosen kuol tua 1990-Juvun alussa, tila jäi hänen 'iukunsa haltuun ja on siitä läh tien ollut autiona. Ienniemdlä asui Otto Häkkinen vielä 1920-tuvun
ar u~sa,
jonka j~il kee n
to qnt~sa
asui vain loisia ja sen ostivat myöhemmin
sah anomistajave tj~ksct
jo kymmcni~i
Hjalmar ja Kalle Pölhö. Itse torpan rakennukset ovat puretut vuosia sitten.
1920-luvulla Anttilan o misti orvoksi jäänyt Antti Paavilainen ja tilaa piti tila)thoitaja Juho Suhone n perheensä j a veljensä kanssa. Suhosten jälkeen 1920-luvulla tila vuo krattiin Aatami 1!yötyHiiscllc. joka viljeli sitä joitakin vuosia. Omistaja Antti Paavilainen asui suur<: n osan 1920- ja 1930-lukua Juvalla Vesalan tilalla
45 sukulaistensa luona. 1930-luvun lopulla tila oli vielä vuok ralla Kalle Huhtisella, mutta Antti Paa,•ilainen muutti lopullisesti Juvalie vuonna 1939 saatuaan VesaJan tilan omistukseensa ja hän myi Anlli lan Otavan Se~han omistajille Pölh<iille. Vuonna 194 1 Anttilan talo j outui Pölhöiltä pakkoluovutetlavaksi ja valtiolta sen lunasti Raudusta kotoisin olevien Paksujen perhe ensimmäinen isänn:1n ollessa Antti Paksu, j onka kuoltua 1954 isänniksi jäivät häne n poikansa Eetu ja T<>ivo. Toivo Paksu perheineen muutti 1960-luvun alussa ostamallc.:n f'iemen tilalle ja Eetu Paksun poika Paavo Paksu otti AnHilan tilan ohjakset haltuunsa 1980-luvulla. Paavon Paksun yllättävän kuoleman jälkeen h<inen veljensä l'vlartti ja täm:in puoliso Anneli tuli vat 1990-luvun alussa jatkamaan maanviljclys t ~i. Tilalla harjoitetaan lypsykarjataloutta.
Paavila N :o 27 (Kajaani) Paavi Ia sijai t~i isonjaon aikaan 1850-luvulla AnHilan t:teläpuolclla. 1860-luvulla talo oli jaettu kahtia, jolloin toisen talon isäntinä olivat Abraham Benjaminpoika Paavilainen ja Adam Leikas ja toisen Jeremias Benjaminpoika Paavilainen. Osatalot lunasteHiin pcrintötiloiksi vuosina 1866 j a 1871. PaaviIa käsitti kolme osataloa, joista yhtä hallit~i Adam Leikaksen leski Anna-Stina Häkkinen, toisw eli nykyistä Kajaania Jeremias Paavi lainen ja hänen kuolemnnsa jälkeen Ouo Paavilainen ja kolmannen osan di nykyisen Haapaselän tilan (A Jamaan aluetta) omisti Matiskalan isäntii Antti Vnljakka. Myöhe nnnin 1};90luvulla PaaviJan yhtä osataloa as ui Anna-Stina Häkkinen toisen michcns;i Wilhelm Hytösen kanssa, mutta pariskunta muu tti pois vuonna 1903. PaaviJan tämän osatalon osti myöhemmin Tampella Oy, eikä sen myöhemmät vaiheet ole oleellisia. koska tila 1880-luvulla
kuuluu oikeammin Alamaan kyliin
aluee~een.
Vuosi~adan vaihteessa Kajaanin omisti edelleen Otto Paavilainen J:l oikell';taan myös Alamaan al uee.~een kuuluva Haapaselkli oli ;\nttl Valj-.kalla. mutta ne olivat osin aut i ~)na tai ni issä a~ui loisia. Haapaselkä siirtyi 1930-luvulla Antti Valj~1kan pcrillisilt:i
sahanomistajaveljesten Kalle j a Hj al mar Pölhiin haltuun ja Kaj<Hinin taas o.ti vuonna 1902 Kalle Kinnunen perheineen. Vuonna 19 19 Kalle Kinnu nen h:111kki lisliksi Latvasellin tilan eteläpuolella sijaitsevan Ku vala l'\:o 33 mai hin kuuluneen Kapakan torpan itselleen. Tämä torpp:t ei koskaan itsenäistynyt, vaan ~i inli on aina. asu nut vuok ralaisia.
46 Noin 220 hehtaarin suuruinen Kajaani on Loukeen alueen suu rimpia taloja ja Kalle Kinnusen jälkeen 1930-50-luvuilla isäntänä jatkoi hänen poikansa Eino Kinnunen. Eino Kinnusen kuoltua 1963 tila jäi perikun na lle ja myöhemmin Eino Kinnusen tyttärelle Ulla Savisalolle. Tila on tilapäiskäytössä ja pellot ovat vuokrauuina. Kinnusten ja nykyisin siis Savisalojen omistukseen kuu lui myös Pulikan torppa lähellä Kapakkaa. Pulikka ei koskaan oll ut itsenäinen tila, vaan siinäkin asui loisia ja vuokralaisia kuten Kapakassa Viimeksi siinä asuivat 1970-luvun lopussa Signe ja Oskar Venäläinen. Nykyisin paikka on autio ja rakennuksetkin on purettu.
Kajaani11 pihapiiriä marraskuussa 1998. Kuva Juha Hytönen.
Latvaselkä N:o 34 (ent. Pekontalo) Kuva ta N:o 33 ja Pckontalo N:o 34 muodostettiin isossajaossa vuonna 1854 entisestä Vanhala N:o 6 Kuvalasta, joka oli ollut Kuvasten e li Kuvan suvun hallussa 1500-luvulta isoonja koon saakka. Isossajaossa muodostetun Pekontalon omistajat o livat Pekka, Jaakko ja Paavo Ku va. Pekantalo oli vanha perintöti la ja s·e oli jo vuoteen 1865 mennessä jakaantunut kahdeksi osataloksi ja vuoteen 1870 mennessä kolmeksi osataloksi.
47 Näistä yhden omisti Peter (Pekka) Kuva, toisen Jacob (Jaakko) Ku va ja kolmas talo oli Krister Hermansson (Risto Hermanninpoika) Hokkasen hallussa ja se oli nykyinen Latvaselkä. Latvaselän edellinen isiintä oli ollut Loukion talon poika August Adaminpoika Häkkinen (k. 1878), joka lienee ostanut talon Paavo Kuva! ta. Risto Hokkanen taas oli tullut taloon kotivävyksi ja päässyt siten islinnäksi. Risto Hokkasen pojista Latvaselän isäntänä jatkoi Oskar Hokkanen (1886-1942) vuodesta 1900 alkaen, kunnes hänen poikansa Oskar (s. 1909) jatkoi isäntänä 1930luvun alusta lähtien. Nykyisin tilalla asuu vanhaisäntä Oskar Hokkanen vaimonsa Ailin kanssa ja tilalla hoitaa lypsykmjaa heidän poikansa Risto Hokkanen perheineen. Viimeksi mainitut asuvat läheisellä Viitaselän tilalla.
Latvaselän asuinrakennus noin vuomw 1940. Kuva Oskari lfokkanen.
N:o 4 Kosl<io (Aunokangas, Kosk entaipaleen kylää) Tämä tila kuuluu Koskentaipaleen kylään, mutta koska se on autio ja alueescemme kuuluva Vchkalahden talo on Jahkaistu Koskiosta, niin sen vuoksi tässä on lyhyesti kerrotnt myös Koskien vaiheista. Koskia muodosti jakokunnan yhdessä Koskentaipale N:o 2 Hlimälän ja N:o 3 Lampilan kanssa. Koskio oli muodostettu vasta vuonna 1854 entisestä Koskentaipale N:o 2 Kuuvasta, joka oli Lampilan kanssa muodostanut jakokunnan. -Tämän jakokunnan perustana olivat Olli Kauppisen ja Pietari ja Paavo Oikaraisen vuonna 1561 muodostama anekki . Molemmat talot olivat 1600-luvun puoliväli ssii
48
VeAmadhf;tiitt uailieita
Oikaraisten hallussa ja sijaitsivat Koskentaipaleen maakappaleella ja olivat silloin läänitetyt ratsurnc~tari Risto A~ikaiselle. l~onjaon
aikaan 1850-luvun lopulla Kuuvan ja Lampilan omi sr:~ina oli Hämäläisiäja Lampisia. Kun Kuuvajakaantui kahdeksi taloksi, niin vanhan kantatilan nimeksi tuli HHmiiW ja se jäi vanhalle paikalleen ja Juho Lampisen omistama Kosk io muutettiin kauempana sijaitsevalle ulkopal~tallc. Kuuva ku ten Koskiokin oli vanha perintötila. 1800-luvun lopulla Koskio oli Vehmaskylän Pckolan talon isännän Rei nhold Ehrnroothin ombtuksessa ja tilalla asui vain loisia. Myöhemmin vuosbadan vaihteessa tilaa viljeli lampuoti Peuer Svahn. Tila oli Ehmroothit:n omistuksessa vielä it~enii isyydcn ajallakin ja vuodesta 1915 vuoteen 1926 sitli viljeli lampuotina Taavetti Antinpoika Waljakka perheineen. Tuohon aikaan tilalla oli yksi torppa, jossa asui Petter Kääriäinen perheineen. Tämä torppa oli nimehään Aunokang<ls j a ilmeisesti aikojen ku luc::ssa torpan nimi vakiintui yleisessä kliytös~[i tarkoiuamaan itse taloa. Koskion nimi siis katosi viihitellen. Vuonna 1926 Koski on osti juvalainen Herman Kuu va ja hän omisti tilan perheineen vuoteen 1938 saakka, jolloin tila m<!ni pakkohuutokauppaan. Myöhemmin Kuuvat asuivat tilalla vielä työmichinli ja vuokralai~ina Lampilan i~iinnän Emil Rahi kaisen ostettua itse päätilan pakkohuutokaupasta. 1930-luvu lla oli tilan ainoa torppa jo autioitunut, rnulla saman vuosikymmenen lopulla Koskiosta lohkaistiin osatila, Vehkalahti_ jonka ornisrajana oli Taavetti Muukkoncn perheineen ja myöhemmin 1940-luvulb jo poikansa Toivo Muukkonen perhei neen. Itse Ko~k ion eli Aunokankaan tilalla a5ui sotien jälkeen vuok ralaisena Aleksanteri (Aiesl Muukkonen 1960-luvulle saakka, jonka jälkeen tila autioitui ja rakennukset riinsistyi viit vähitellen, kunnes 1960-luvun l opus~a ne purettiin. Nykyisin Aunekankaan ulasta mui~tuuavat puita kasvat pellot ja vanha kivinavetan muuri. Talo on <!ddleen Rahikaisten suvun hallu~sa. Sotien jiilkeen Vehblahden til:llla as ui Toivo :\1uukkoncn (s. 1915) perheineen ja 1-.iiyt:innössä aivan sa ma~sa pihapiiriin nousivat uuden ti lan, Kimolan, rakennukset. Kimola oli lohkaistu peri ntöosuurena Toivo Muukkosen sisarellc Anetalle. Toben mic hcn~ä Pekka Vcps;iHiisen kuoltua Anetta Vepsäläinen muutti pois tilalta 1960luvulla ja myi sen Pentri Kcitu rille, joka viljeli sit:i muutaman vuoden 196.0-luvun lopulla ja myi sen puole~taan pob. Tämän jälkeen tila oli useilla omistajilla, jotka pitivät siinä vuokralaisia vielä 1970-luvulla. Nykyisin tilan omistaa Penni Varjus Kalvitsasta. muna rakennuhei omistaa Toivo tvtuukkonen, joka asuu Vehkalahde:-.sa
49 vaimonsa Toinin kanssa. Sekä Vehkalahdcn että Kimolan pellot on metsitctly 1980luvun alussa.
Haapaporras (Kosk cnta ipa leen k ylää N :o 2
H ~imä l ä)
Koskentaipaleen kylän puolella Vehmaskylän nlueesccn kuuluu myös Haapaportaan tila, joka on 1930-luvulla lohkaistu Kosken taipnlc N:o 2 Hämiiliistä. Tilan omisti ensin Kalle Meinander perheineen, mutta jo 1939 omistajaksi tulivat \"Cljekset Emil ja Ferdinand Huttunen, jotka luopui vat ti lasta jo vuonna 1942. Seuraavm omistajat olivat Einar Rehnin perilliset, jotka vuokrasivai tilan 1945 Albin Sipi~el l e. mu tta asuivat kuitenkin vielä tilalla 1950-luvun alussa. 1950-luvulla tilan ostivat Juho Albin ja Helmi Hurri, joiden poika Sulo viljeli vaimon5a !.ainan kanssa tilaa 1960-luvulla. Sulo Hurrin kuoleman jälkeen Laina viljeli tilaa poikan-;a Timon kanssa vieW 1980luvulle saakka. Nykyisin Timo Hurri omistaa 1~SO-Iuntn lo pulla autiok~i j;iiineen tilan, jonka pellot ovat viljelemättä ja osin metsitetyt.
Illaa N:o 2 ( Al amaa) Talojen jakaminen kyliin on ollut aikojen saatossa ent>mmän tai vähemmän sattumanva rais ta, mistä todistaa keskellä Vehmaskyliin maakirjakyliiä aikoinaan olleet alueet AJamaan, Savilahdcn, Vanhalan ja Norolan kyliä. Alamaan kylän Rokkalan kantataloon maarek.isterin mukaan kuu luva lllaa srjaitscc noin 3 1 kilometrin päässä Mikkelistä ja kilometrin pituisen tien päässä Vr:hmasky l ~in tiestii. Tämä melkein huomaamaton tie Hihtee Pauli ~euvoscn talon Kuuselan kohdalta kohti Kalvirsan Niiniselkiiä. Tämä RokkaJan osatalo, jota siis ei pidä sotkea Ala-ja Ylä-Iliaan taloihin Alamaantien varrella, ~ynty i isossajaossa vuonna 1854. Silloinen Rokk:l km talo jaettiin k<>lmcksi taloksi , Rokkalaksi, lsolaksi j a Alataloksi. RokkaJa n i!>iin näk ~ i tuli Abraham Matinpoika Pulkkinen j a h~in joutui entisen as ui npaikan uhtauden sekä rakennusten huonouden vuoksi muuttamaan ulkotiluhillccn Rum m::kkohrmrni n pohjoispuolelle kahden vuoden kuluessa. Tiillc paikalle rakennctu~ta talo~l :l muodo~tui myöhemmin lllaa. Ahraham Pulkkinen lunasti RokkaJan perintöt i la k~ i vuon na 1865. jt1hon vuoteen mennessä talo oli jak:tamunut kahdeksi osataloksi. Toisen osatalon eli nykyisen lllaan omistaiabi tuli myöhemmin Matiskalan isiintä Antti Valjakka vanhempi (1821- 1896). Toinen osatalon c\1 nykyinen N i ini~elän omistaja Abraham Pulkkinen menelli tilansa jo \' Uorm:t 1873 jourucn loiseksi ja
50 uudeksi omistajaksi tuli Kustaa Komppa. Myöhemmin omistajia ovat olleet Emil Mäkelä, Alfred Fennander ja hänen jälkeensä Pylkkästen suku vuodesta 1919. Iliaan hank kinut Antti Valjakka vanhempi piti taloa lampuotien vi ljeltävänä. Tuolloin taloa sanottiin Rummakoks i, mikä nimi lienee tullut läheisestä Rummakkolammista. 1870-Juvulla Jampuotina oli Juhana Liukkonen ja hänen jälkeensä Henrik Siiskonen vuoteen 1897 saakka. Tällöin tu li lampuodiksi Heikki Vauhkonen, joka muutti pois jo 1901. Hänenjälkeensä olivat muutamia vuosia Jarnpuote ina Hennan Komppaja Jeremias Suhonen, kunnes vuonna 1907 lampuod iksi tuli Herman Kääriäinen perheineen. Kääräisen kuoltua vuo nna 1924, silloinen omistaja Anu i Valjakka nuorempi ( 1866- 1923) myi talon A leksanteri Hiskiaksenpoika Rasaselle. Hasanen oli aikaisemmin asunut Huiskon eli Puropirtin myllyllä.
Iliaan ralo marraskuussa /998. Kuva Juha Hytönen. Kuten edelläolevasta ilmenee, Iliaan talossa ehtivät asukkaat vai htua hyvi n usein. Vasta Hasaset juuriuivat tilalle ja Aleksanteri Rasanen omisti sen vuoteen 1936 saakka, jonka jälkeen talo oli parikymmentä vuotta perikunnan nimissä ja isäntin:i olivat yhdessä veljekset Eino ja Uu no Rasanen. Vuodesta 1957 sen omisti Aleksanteri Hasasen poika Uuno Hasanen vaimonsa Tyynen kanssa. Tila oli viljelyksessä 1970-luvulle saakka, jonka jälkeen se on ollut autiona Hasasten
51 muutettua pois. Nykyisin tila on toisen vcljeksen Einon tyttären Liisan ja tämän miehen Reino Janhusen omistuksessa. lllaa oli ja on paikallisen mittapuun mukaan varsin kooka~ tila. silla pinta-alaa siinli on 105 hehtaaria ja peltoakio oli 1960-luvulla yli 13 hehtaaria. :-.lykyisin pellot ovat pääosin mctsiteryt ja rakennus on kesäasumona.
l'ior ola N:o 4 Rahula: Lähessalo Kirjan kattaman Vehmaskylän alueen perukoilla on taloryhmii, joka kuuluu maarekisterin mukaan Norolan kylään. Alue on aikoinaan kuulunut Rahul:m puustellin eli soulasvirkatalon maihin ja paikalle on ilmeisesti 1800-luvun alus~a perustettu torppa, jonne muuui tuolloin ll:mkivuorelta Eeva Neuvonen ( 1785-1834) tylliirensä ja poikansa kanssa. Eevan poika Joonas ( 1814-1 !166) jatkoi Lähessalon to rpparina, kuten myös hänen po i kan~a Otto ( 1!\43- 1908) ja viimeinen torppari oli eddlisen poika 0Ho (1875- 1926) ja tämän vaimo Anna Emilia (1990- 1968) os. Hasancn. Ouo ja Anna Emilia Neuvosella oli kahdeksan lasta. joista Toivo jatkoi Lähessalon isiintänä ja Kallelle ( 1908-1968) eroteuiin tilan maista RajaJa-niminen tila. Nykyisin tiiliä tilalla asuvat Kallen tytär Raili ja miehensä Malli Arpiainen ja itse Lähessalossa asuu Toivon leski Aleksandraja heidanpoikansa Vesa perheineen. Veljeksistä myös Eino (1911-1995) ja Pauli (s. 1922) rakensi,·at omat tilansa sodan jHlkeen Uihessalosta erote!Uille maille. Einon entisellä til:tlla Harjulassa asuu nykyisin rsoharjujen perhe ja Pauli perheineen asuu Kuuselan tilaa . .'vlillään näistii ··:-.reuvostcn kylän" taloista ei ole enää ma:llaloustuotantoa, mutta itse Lähessalon pellot ovat viljelyksessä Räihiillii.
l'iYKY ASUT US KyHin nykyinen asu tustilanne on e~itcuy seura:n·assa luvus~a. Tiedot ovat marraskuulta 1998. Mukmm on otettu kaikki talot, jotka ovat joko vakituisessa tai nykyisin tilapäisessä asuink äytöss~i. Kesäasunnoiksi rakennetluja ja vain siinii käytössä olevia rakennuk<>ia ei ole huo mioitu. Ensi n on mainittu tilan nimi ja rekisterinumero, sitten asukkaiden/omistajien nimi ja lopuksi onko maataloustuotantoa vai ei. Jos tilalla on karjaa, se on mainiuu aina eriksec~. Pellot viljclyksessä tarkoittaa sit.ä, että omistajat VIljelevät erotukseksi vuokraviljelyksestli. On myös huomattava, että tilojen rek i~tc rinumerot jopa ensimmäisen eli kantatilan numeron osalta ovat 111uuttunceL monen tilan kohdalla, kun uusia tiloja on
52 muodo~tet tu
csim. yhdistämällä kahden tai useammankin tilan maita. Niinpä tiissä
esitCtt)jli maarekisterinumeroita on syytä pitli:i ,·ai n vii ueellisin;i.
T ilan nimi
Omistaja
Ma ata lo us
K ~iy Uö
LOt:KEEN ALUE Tuhkala 1:6
Paavilainen
pellot vuokralla
asuinkäyl!ö
Tuhkala 1:10
Korhonen
pellot vi1jelyksessä
asuinkäyttö
Tattarinm:iki 1:33
Penttilä
pellot vuokralla
tilapUi.,kliyttö
1\ärc~clkU
Rantalainen
lihakarjaa
asuinkäyllö
Koivula 1:39
Liukkonen
pellot ''uokralla
asuinkäytlö
Huhtinen 1:29
Lampinen
lypsykarjaa
asuinkäyttö
Halrnclampi 5:1
Moilanen
pellot vuokralla
asuinkäyttö
Liukkola 39:2
Perukorpi
ei \'iljelykse:.sii
tilapiitskäyttö
Rauhala 49:6
Puhakka
ei peltoa
tilapliiskiiyttö
''Heikkilä''
Heikkilä
ei peltoa
asuinkäy llö
"Purovuo''
Purovuo
ei peltoa
asuinkäyttö
Kapakka 33:14
Laurikainen/Savisalo pellot vuokrJIIa
asuinkäyttö
Lat\' asd kii 34: 13
Hokkanen
lypsykat:jaa
asuinkäyttö
l.at' a-aho 10:
Räihä
pellot viljelyksessli
asuinkiiyttö
Keituri 10:8
Harmoi ncn
ei viljclyksessli
asuinkäyttö
Jokela 10:
Räih:i
~ikati la
a~u i nkäyttö
R aja!:~
Arpiainen
pellot mct~ itetty
asuink!iyuö
Kuusc:la 16:5
Neuvonen
ei peltoa
asu in!\äyllö
Uihc)\alo 16:7
Neuvonen
pellot n10kralla
asui nkäyttö
Harju!::. 16:3
Isoharju
pellot vuokralla
asuinkäyllö
"Pamu uat'' 5:
Panurna
ei peltoa
asui nkäyltö
lllaa ~:6
Janhunen
pellot metsitetty
tilapiiisk_liyttö
Peltola 9:3
Hur:Skainen
pellot mcL~itelly
tilapäiskäyttö
pellot metsiteuy
asuinkäyttö
1:
16: 1
V i it::~sc::Jk:i
9:4
Hokkanen
53 Syrjäkangas 44:
Haapsaari
pellot mct~itctty
tilapäiskäytlö
Ristola 55:1
Marttila
pellot vuokralla
asuinkiiyltö
Suopelto 46
ValnlU
lypsykmjaa
asuinkiiyttö
Pohjoiskangas
Äikiis
pellot viljclyksessä
asuinki1yttö
Niemi 48:4
Paksu
pellot viljelykscssä
asuinkäyllö
Kajaani 27:2
Savisalo
pellot vuokralla
ti lapäiskäyltö
Loukccn toimintakeskus 49: , omistaa Mikkelin mlk, lilapiiiscsti autiona Loukio49:
Ylönen
lypsykarjaa
asuinkäyttö
Kotiranta 8:3
Alanne
ei peltoa
asuinkäyttö
Paavola 26:
Parantainen
1ypsykarjaa
asuinkäyttö
Anttila 43:7
Paks u
lypsykarjaa
asuinkäyttö
VEHMASKYLAN ALUE "Hänninen '' 14:
Hänninen
ei peltoa
asuinkäyllö
l\orokorpi 14:2
Luhtanen
pellot metsitetty
tilapiiiskäyttö
Tienristi 18:18
Rantanen
ei peltoa
asuinkäyttö
"Svahn" 14:67
Svahn
ei peltoa
asuinkäyttö
Rantapaikka 14:
Svahn
ei peltoa
asui nkäyuö
Kallioranta 14:66
Svahn
ei peltoa
asuinkäyttö
Liedes 14:
Ollikainen
ei peltoa
asuinkäyttö
"Svahn" 14:
TTämäJäinen
ei pclto:.t
tilnpiiiskäyttö
Lehenpohja 18:25
Oinonen
lypsyk:.lljaa
asui nkäyttö
Tuulihruj u 5:
Lipsanen
pellot vuokralla
asuinkäyttö
Rantapirlli 5:27
Liukkonen
pellot vuokra lla
asuin käyttö
Lahtela 5:12
Lampinen
pellot mctsitetty
a~uinkäyttö
"S . Hytönen" 18:
Hytönen
ei peltoa
lilapUisk;iyttö
Pönkkö 18:82
Hytönen
ei viljclykscssä
asuinkäyttö
Hakoranta 18:56
Lampinen
ei peltoa
asuinkäyttö
Majaniemi 5: 11
Pulkkinen
pellot vuokralla
<1SUinkiiyllÖ
"Taavitsainen" 5:
Taavitsainen
ei peltoa
asuinkäyttö
'Vi!Amad/v.fätz. uai/ieila
54 Vanhala 18:80
Hyyry1äinen
pellot viljelyksessä
asuinkäyttö
MiikeHi 18:
Anuonen
ei peltoa
a~uinkäyttö
Rantaharju 18:26
Jäliskelliinen
lypsykarjaa
asuinkäynö
Rauhala 18: 16
Seppänen
pellot vuokralla
asuinkliyllö
Ri10mäki 18:61
Pulkkinen
pellot viljelyksessä
asuinkäyttö
Yliikipirtti 18:
Horri
ei peltoa
a~uinkäyttö
:-liemelä 18:13
Haverinen
pellot viljelyk~es~ä
a~uinkayuö
Ranta-aho 18:
Kupiainen
pellot vuokralla
tilapäiskäyuö
Kalliola 18:75
Tuovinen
ei peltoa
~uinkåyttö
Tiensivu 42:0
Martti nen
ei vi ljelykscssä
;1.~u i nbyttö
Huisko 18:95
Lattunen
pellot vuokralla
a~uinkayuö
Lautamäki 18:89
Ristavao.ra
ei viljelykscssli
a~uink:iyuö
Puropirni 18:99
R.ista
pellot metsiteny
a~uinkayuö
Koivumäki 40:2
Nypelö
pellot n10kralla
til:~päi~käynö
Pekola 5:24
Kuparinen
pellot vuokralla
a~uinkayllö
ent. kauppa 5:
Lahikainen
ei peltoa
asuink:iyllö
"Almgren" 40:
Almgren
ei peltoa
a~ui n k:iyttö
Närepelto 5: 19
Koivunen
ei viljelyksessä
a~uinkiiyllö
OutiJanmaa 5:24
Pölhö
pellot vuokralla
asuinkiiyHö
Rantatila 18:3
Toivanen
pellot mctsitetty
tilaplii>kayttö
Yehmask. koulu 5:
Lipsancn/M ikkelin mlk
Toivala 19:14
Kuparinen
lypsykarjaa
asuinkayuö
Kuusela 19:5
Hytönen
ei viljelyksessti
<NLinkiiyllö
Romo 11:1
Keituri
ei viljelyksessti
tilapiilskiiyttö
Vehkalahti 4:6
Muukkonen
pellot metsitetry
asuinkUy ttö
Markkanen
ei viljelyksessä
tilapiii~kiiy ttö
Pyörilä 16:37
Arffman
lypsykarjaa
asuinkäyttö
Poikola 1G: II
Liukkonen
pellot metsiteuy
lL~uinkiiy uö
Suopelto 19:3
Hyyryliiinen
pellot metsitetty
asuinkäy ttö
~otko1a
19:14
'llelimc[{Jii{!tii11 ttailieita
55
Koivula 5:16
Tannu
pellot vuokrc~lla
tilapliiskiiyttö
Suontaus 5: 17
Pynnönen
pellot vuokralla
a~u inkiiyttö
Lehtolil 19:1
Purhoncn
viljelyksessä
asuinkäyllö
Mujune n 19:4
Vaijukka
pellot vuokralla
asuinkäyttö
Haapaporras 2: 1
Hurri
ei
Makomäki I I:2 1
Männyn~alo/K iih:iri
pellot vuokralla
<L~u i nkäyttö
Pekol<1 l 1:26
Ehrnrooth
pellot vuokralla
asuinkäyttö
Ylyyryl:l 5:S2
Ramala/Noro1an MS
ei peltoa
asLunkäyuö
Vuorela 3:13
Törnd Kupari nen
ei peltoa
asuin kliyltö
Sallijoki 3:26
''/Jouhalainen
ei viljclyksessä
:•~ui nk:iyttö
Miikih:uju 3:3 1
Tuhkalainen
1yp~yknrjaa
asuinkiiynö
Harmaakangas 3:
Tuhkalainen
ei pclroa
asuinkäyttö
Leponi >:33
Rautio
pellot vuokralla
asuink!iyttö
Toukola 6:14
Suhonen
ei viljclykscssä
tilapäiskåytlö
Yinni 6:53
Kykänen
pellot viljclyksessä
asuinkåynö
L<•ju 6:
Laihonen/~lil..l,.
ei pclroa
asuinkiiyuö
Tuomc:lu (1: 15
S:irkb
ei viljelykscssä
asuinkäy ttö
Marj:lla 3:29
Tullinen
<!i viljelyksess:i
<'ISuinkäyllö
Keminlampi 2:3
Haikonen
l yp ~ykarjaa
asuinkäyttö
t\ikinlampi 3: 12
K•>ll
pellot met1.itetty
ulap:iiskiiyuö
Ojala 3:
Lampmcn
ei peltoa
nsuinkiiyuö
Sanm 3:13
Ruoho
pellot vuokr:~llu
asuinkäyttö
Lcinakka 6:.1
J :im~:i
pellot mctsircny
:t.~uinkäyttö
mlk
viljel ykse~:;ii
rilapäisk1iyllö
ENTI NEN ASUTUS Scuraavah i on lueteltu sellaiset tilat.juiden rakcnnukso.:t eivät ole cniiä
a~ u inkäytössii
tai jotka ov:n jo hi"iviuncd. Ti<!dois~a on epäilemättä virheiUi, si llä kai ken muistitiedon tarkaJ;taminen
ark•~tomatcriaal in
avulla olisi ollut hyvin hankalaa, ellei jopa
mahdotonta. Entisc:.tä asmuksesra on kerronu viimeiset asukka<'ll, mkcmnusten ja
56 mahdollisten peltojen tila sekä mahdollisuuksien mukaan nyky1set omistaja!. Omistustiedot tosin saattavat olla jo tät:i kirjaa paineHaessa vanhenllmeita.
Loukeen al ue ltii-autio Uihessalon tilan itäpuolella on sijainnuttorppa, j o~sa asukkaita lient'e
viim~ksi
ollut
vuosisadan vaihteessa. Hdstä muistetaan nimeltä Henrik Pulkkinen. 1'\ykyisin tästä torpasta on jäljellä navetan raunioita ja kaivo. Iliaan torppa (Alamaa N:o 2) Iliaantien varressa s ijaitsi vuosisadan vaihteessa pieni torppa, joka lienee htivinnyt jo ennen Suomen
itseniii~tymistä. Nykyi~in
paikalla on vielä pren1 pchotilkku ja vanha
lato jäljellä. Iliaan Rasasten torppa Iliaan talon Hinsipuolella on myös ollut torppa. joka lienee ollut
r:~lon
omistajien
Rasasten tekemä. 1950-luvulla !'iinå a.\ui Oskari Hasanen ja mu1stiriedon mukaan siinii oli vielä hiinenkin jälkcensii vähän aikaa asukkaita. :-.lykyisin paikasta on jäljellii raunioita. r\hola Ahola erotettiin jo 1930-luvu11a Jokelan til:bta, ja ;~en asuk!;aina olivat Kaipaiset. Tila au tioitui l 960-luvulht ja sen rakennukset on o.-,main purc:tut. Latvamäki 34: lO To1vo Haajanen r:ll<cnsi mökin Oskan llol;k a~c ha o~ramallecn Wnllllt: ll okkasen mutkaan 1940-luvun lopulla.
Viimci~ct ao;uld.a~H
nitn~anonuun
,,[1\'llt l\ntti ja Ida
Valtonen 1960-Juvunlopullaja heidän omi~tul;scs,;tan tila·1.m ctklkcn. Pienet pellot ovat mctsittynect ja rakennukset romahtaneet ~isiian. Pulikka 33: 14 Pul ikka on ollut Kinnusten ja siuemmin S<\\'isalojcn
om i ~tuk,e,~a
ja
~e
kuu luu
it~ea~ia~sa Kuvalan talon maihin. Tila ei ole ko~kaan itscn!iht)·nyt ja viimeiset. vuokralaiset olivat Oskari ja Signe Venäläinen 1970- ja JC)SO-Iukujen vaihtee,sa.
Tilan pellot ovat
viljelyk~t:ss1i
ja rakennukset on purcuu
vHolllhl
1994.
57 Savilallli 22: 1 Savilahti oli aikoinaan Anttilan tulon torppia. Viimeksi siinä asui Urho Tiihonen 1990-luvun alussa. Tilan pellot on mctsiteny ja sen omistaa perikunta. lcnnit:men torppa Loukciscn lenniemessä ollut Anttilan talon torppa ei itsenäisty nyt koska:l!l. Viimeksi siinä asui Otto Häkkinen 1920-luvulla. Nykyisi n siitä ei ole mitään jäljellii. Tt:italo (SivuJa) Vehmaskylä l'::o 1 TuhkaJan entinen osatalo, jota viime vuosi~adalla kutsuttiin ltätalohi, sijaitsee samassa p ihapiiri s~ä Paavilaisten kantatilan Tuhkala 1:6 kan:.sa. Kalle llurrin vuonna 1930 rakentama tl!IOon ollut asumattomana jo toistaky mmcn t~i vuotta ja viimeinen vaki tuinen asukas oli tilan vuonna 1968 ostanut Vilho Oinonen. Pihapiirissä on jäljellä myös ulkorakcnnuksia ja korkeat kivinavetan muu rit. Pellot ovat vuokraviljclykscssä. L<'hkola 1:35 Lehkola on TuhkaJan tilan maista erotettu tila, jossa viimeksi asuivat 1960-luvulla \ luinostcn perhe. Tilan pellot on metsitcuy, mutta rakennukset ovat jäljellä. Omist~Ja on Kauko Lampinen. Kcronen 1:3S Kc ro~c n ti lalla asuivat viimeksi Hilja ja Fredrik Purhonen 1970-lunllln. Sen jälkeen tila oli ht!idän kasvattipoikansa Tapio Koivisen omistuksessa ja 1980- ja 1990lukujen vai hteessa sen o~t i Juhani Marttila. Pellot ka~,·avat metsää ja rakennukset
o' at vielä jiiljellii. Tanch Huoposen mök ki Suutari Taneli Huoponen asui joskus 1930-Juvulla pic nes~ä möki~sä , jol-.a ~ ij:ti t~i lluhtiscn talosta noin 400 metriä itii:inpäin. Huoposen jiilkecn mökki j<li auti1) ksi ja se l.lll purettu. Nykyisin siitii muistuttavat vai n rauniot.
Vehm asky län alue "Rantapaikka'' 14:
58 Tämli mökki sij ai tsi Alamaantie n ja Vehmasky liintien risteyksen aluee lla suuri npiirtein sillä p:~ikalla . mi ~sä nykyisin on suuri punainen lato. Viimeksi
rnökis~ä
asuivat Vtljam Kääriamen j a Ksllc Pulkkmen 1930-luvulla. MökistH ei ole nykyisin mitäiinjiiljcllä. ··Huoposen mökki" IM: Metsätyömies :--:fiilo Huoponen asui piencssii mökissä Puropirtiltä noin 300 metriä i t ~i lin
viimeks i 1940-luvulla. Rakennukset O\'at yhä jälj ellä ja paikan omistavat
Pulkkiset "Pohjois-Huisko'· Huiskon tilan
pohjoi~puolella
on muistitiedon mukaan ollut pieni mökki, jossa on
asutt.u vielä
täm~in
asutuk ~e~ta.
Paikka on saattanu t oll a entinen kan tatalon asui npaikka, josta
var~ i nainen
vuosisadan alkupuolella. Paikassa on vieläkin j tlänteit;i
tila on isonjaon jiilkccn siirretty Kalvirsan seudulle.
"Tinlta· Taavetin turppa" Taavetti ja Manta Parkkinen a~uivat pienessä mökissä Huiskon alapuolella viimeksi 1940-luvulla. :'-lykyisin
asui npai ka~ta ei ole
mitään jäljellä.
f\1yllytil:l 19:6 l.ylyjoen myllyllä oli myös mylliirillä oma torppa ja vähl!n peltoakin. Viimeinen myllari oli Antti Purhone n pcrlu.:i n~en 1920-luvun alussa. ll:inenjäl k.eensii paikalla asui' at Ferdinand ja Erkki Svahn ja viel ä 1940-luvulla Toi\O Meinander ja hänen Arvi Hiim:iHiineu perheineen. Lopullisesti niin mylly kuin muutkin
j ;ilk.,-en~ii
rakcnnuk.~t!t
purettiin 1950-luvun alkupuolella ei kä niisUi ole nykyisin mitään jäljellä.
Pellot O\'a t Kupari ~t e n omistuksessa ja viljclybessä. "Jörkin torppa·· Perimtitieto kenoo Pyörylän talon mailla
Hih ~ llä
nykyisiii rakennuksia olleen vii me
vuosisadan puolclb ruotusotamics Jörkin (todennäköisesti Björk) torpan. Tästä toqxlSta ei ole mitäiin jiiljeiW. :\lct!'ltlå 16:17
Velima.alifftdtt uailieita
59
Aune Pynnönen asui Pyörylän talon entisessä torpassa yksinlUin viimeksi vuonna 1993. Tila on nykyisin valtio lla ja kohtuukuntoiset rakennukset ovat jäljellä ja pellot vuokralluina. IV!iicnrorpp;'l (Koskentaipale Rno 3:5) Haa pa portaan til al ta noin 400 metriä Sikomlien suuntaan sijain nccssa Miientorpassa asui viimeksi Oskar Lauliainen vuonna 1939 tai 1940. Se oli tuolloinkin vain Lampilan tilan torppa, ei itsenäinen tila ja nykyisin jäljellä on vain ra unioita metsän keskellä. Syksyllä 1995 Rah ikaisen metsäautotietä on j atkettu \ Hientorpallc saakka. Suventulli (Koskcntai palc Rno 3:5) Myös Suventu lli oli Lampilan torppia eikii sckä(in koskaan itsenäistynyt. Viirndset
asukkaat olivat Taneli Huoponen ja A leksanteri Muukkonen J940-luvulia. Mataraahon talon raunioilta noin 300 met riä koilliseen sijainneesra torpasta ei ole nyky isin mi tään jäljellä. Mc tsiipirtti 1J: J5 Mcts~ipirtri
T oivo
oli sodan jälkeen Pekolan maista erotettu rintamamiestila, jonka raivasi
.'v1einandcr.
Vii meks i t ilalla
asui Toivo Mein anderin
le sk i
/\nna Mcinandc:r vuonna J968 . Nykyisin tilan omistaa Tauno Hytönen ja pellot ovat pH;io~in luonnontilassa J luonakuntoiset rakennukset ovat pliiiosin jä:jcllä. Matara-aho 1! :2 Entisessä Pekolan ti lan lO rpassa viimeksi asui Uuno Manninen 1960-Juvun alussa. Pellot kasvavat
mct~iiä
ja ra.kcnnuksista jiiljdlä on en;iä raun ioita. T ilan omistavat
Yluukkose! . ivf:ilkölii 1 1: 1s Tilalla asu i viimeksi Re ino Heikkinen perheineen vuonna 1968. Sen jiilkeen tila oli 11oin kymmenen
vuou:~
kcsiiasuntona ja
nykyi~ i n
Rake nnu kset ovat kaikki jäljeiHija pellot metsitctty. Kimmola (Koskcntaipalc 4: J 0)
sen omistaa :'v1att i Tuhkalainen.
60 Kimmola on lohkaisw 1940-luvulla Vehkalahden tilasta perimönä Anella Muukkoselle. Vii meksi tilalla asui Veikko Ju ntunen 1960-l uvun lopulla. Rakennuks ista on jäljellä eniiii navetta, joka on pienen tontin kera \ITuukkosten omistuksessa ja muu lila melsinyneinc pehoineen on Pentti Varjuksella. Koskio 4:8 Koskio oli Koskentaipaleen kylän kantatalo. Viimeinen omismja. joka viljeli tilaa oli Herman Kuuva 1930-luvulla. Tiimän jälkeen tila on ollut Rah ikaisten halussa ja siin;i on asunut monia vuokralaisia, joista viimeiset asui vat 1960-luvun lopulla. Nyk yisin rakennuksista on vain raun iot jäljellä ja pellol kasvat mets;iä. Tila on tunnettu myöhemmin nimellä Aunokangas. "Aunokankaan torppa" Aunekankaan torppa on ilmeisesti sijainnut Koskion tilan länsipuolella. Sen viimeisiii asukkaita olivat Petter Kääriäinen perheineen ja Antti ja Taneli Huoponen 1920-luvun alussa. Heidän jälkeensä torppa on amioitunut.ja ~iitli ei eniiii ole mitään jäljellä. "Uimin torppa'' Perimätieto kertoo Pekolan peltojen pohjoispiiiissä olleen ruowsorarnies Mikko Uimin torpan. Torppa lienee hävinnyt jo 1300-luvulhl. k~1ska siitii ei muistitieelon mukaan ollut mitään jäljellä tämän vuosisadnn alkupuok~llakaan. '' Kuja nsuun torppa" Kujansuun torppa sijaitsi Myyrylän kartanon maalla ! lanhijärventien ja MyyryEin tienhaa ran puoliviilissä vastapiiiitä Pienviljelijäin) ltdistyksen kuivuria. Torpassa asui aikoinaan Myyrylän työmiehiä ja esimcrkihi työnjohtaja Vilho Suhonen asui siinä 1930-40-luvu illa. Vii meksi torpassa asui Reino Salomaa perheineen 1960-Juvun lopulla ja hänen muutettuaa n pois torppa purettiin. t\ _.ky isin paikalla ei ole edes raunioita näk.yvissii. Jääkcri
6:6~
Hiäkeri on entisiii Vinnin tilan torppia. Sen itsc:n:iistytty:i til;llla asuivat Valjakat aina 1970-luvun alkuun saakka. Kykyisi n tilan pellot ov;lt vuokralla ja il.se talo on autiona. Mäkelä (Sepp:ilä Rno 3: 1)
61 Lei nakamien varrella ollut pieni mökki tuhou tui tulipalossa 1960-luvun lopulla. Nykyisin siitä ei ole juuri mitään jäljei Hi.
LÄHTEET M ikkelin maakunta-ark isto; Mikkelin maaseurakunnan arkblo,
M ik k ~ l in
mnast!urakunnan rippikirjat ja osin syntyneiden ja kuollcidt!n luettelot ~1ikkelin
maakunta-arkisto; Mikkel in kihlakunnan henkiki rjoi!t;yan arkisto, ~fikkelin
pitäjän henkikirjat Aspelin, Eliel, Werner Holmberg, elämlija teokseL Helsinki 1890. Kotiseutuni Savo, Kuopio 1973. l"krgholrn, Axel, (toim.) Sukukirja Suomen uatelittomia sukuja, 1 osa. niiköispainos. Jyviiskylä 1984. Suomen maatila! IV, Kuopi on. Mikkeli n ja Vii purin läänit, Porvoo 1932. Suomen pienviljelijät VI, Mikkelin lääni, Tu rku 1969. Wirilander, Hannele, :Vfikkelin pitäjän historia vuoteen 1865, Mikkdi 198:!. Raili Arpi aisen os. Neuvonen (s. 1934) haastane1u 6. 12. 1993 Oskar Hokkasen (s. 1909) haasta!tclu 7. 12.1993 Lempi Lampisen os. Karj alaint!n ( 1913- 1997) haas!allclu 25.4.1 99-1 Aino Moilasen os. Liukkonen (s. 1914) haastattelu 9.4.1994 Eino Ncu,·oscn (I 911- 1995) haastallelu 24.2.1994 Elvi Paksun os.Suuroncn (s. 1925) haastatte lu 31.3.1 995 Helmi Paksun os. Halincn ( 1922-1997) haastallelu 7.3.1995 Ai Ii Purhoscn os. Mati~kainen (s. 19 15) haastattelu 24.8.1991! :'-1artti Purho~en ( 1902- 1995) haastaucl ut 10. 1. 1994 j a 6.2. 1994 Albi n Tmwit~ai !>en (1906-1 994) haastallelu 6.2. 1994
62 IV TALOLLISET, TORPPARIT, PALKOLLISET JA MUUT Entisajan ky lä, sanotaan vaikka noi n 200 vuotta tai jopa vielä 100 vuotta sitten oli melkoisen Iuokkarajainen yhteisö. Ylimpänä arvoasteikossa olivat säätyläiset eli upseerit ja vi rkam iehet ja heidän perheensä, joita asui viime vuosisadan alkupuolella Vehmaskyliissäkin, ku ten tilojen historiaa kos kevasta luvusta käy ilmi. He oletettavasti poikkesivat muista talollisista osin jo vaatetuksensakin puolesta ja toise ks i he olivat ruotsinkielentaitoisia, ellei ruots i peräti ol lut heidän äidinkielensäk.in . .Monetkaan heistä eiviit varmasti ruumiillista työtä juuri tehneet, mistä kertoo jo sekin, euä esimerkiksi Leponissa oli llolrnbergeilla tilanhoi taja ja Myyrylässä tuomari Nyg ren taas oli antanut maat lampuotlin viljeltäviksi. Siiätyläis väeslö kuitenkin hävisi ky lält.ä 1800-luvun puolivälin tienoilla ja heidän tilansa siil1yivät talonpoikaissukujen haltuu n. Poikke.uksena oli Pekola. joka pysyi Ehrnroothin aatelissuvun hallussa, mutta Ehrnroot.hit jatkoivat tavallisina maanviljelijöinä. S~iätyläistcn
jmkeen o livat arvoasteikossa seuraavina muut talollisct, joista
rats utilall isel olivat yleensä muita arvostctummassa asemassa. Kylän neljästä ratsutilasta kaksi eli Myyrylä ja Vanhala joutuivat 1800-luvun alkupuolella kuitenkin tuomari Nygrenin haltu un ja myöhemmin Pulk.kisten talonpoikaissuvulle, jotka piti vät Vanhalaa vain sivutilnnaan. Pckolan ratsutila taas oli Ehrnrootheilla. niin neljäs entinen ratsu ti la eli Pyörylii oli tavallisen talo npoikaissuvun
Pu rho~te n
hallussa. Pyörylä oli tosin "ökytaloksi" pienehkö, sillä se oli vain ncljiinncs koko Vehmaskylä N:o 16:sta. l\iinpä Pulkkiset ja Ehrnroothit olivat viime vuosisadan loppupuolella ja vielä myöhemminkin kylän suurtilallisia. Koska Myy rylän Pulkkisil la ol i 1800-luvun lopulla Toivalan tilat. nii n kylän
t~issä
m yö.~
Vinnin, Van halan ja
osassa muut itsen;iiset talollisct ol ivat vain Pekolan
Ehrnroothit ja Pyi.iryliin l'urhoset. l.isäksi Pyöryläkin joutui 1880-luvulla Pulkkisten suvul!e. Leponi taas oli Veikan Häkkäste n omistuksessa. Maaomistus oli Vehmaskylän puolella oli yllällävän suuresti keskittynyt muutamien henkilöiden käsiin. kun
ta::~s T.oukccn
puolella oli tilat olivat keskimäärin pienempiä ja osatalojen
omistajina oli useita talollisia. Ökytilalliset olivat sclvä!-ti rnu it:. varakkaampia, vaikkei tuolloin esimerkiksi suurelle metsäomaisuudelle juuri kaan vielä arvoa annettu. Aik.a ku itenkin muu ttui nopeasti vuosisadan vaihteessa, kun Mikkelin ja Otavan sahat alkoivat ostaa puuta täältä päin.
L.
63 Varakkuus näkyi isojen tilojen rakennuksissa, karjaa oli kaksin-kolrninkertaisesti mitä oli mui lla tilallisilla ja taloissa oli runsaasti palvelusväkeä. fsäntit:n ;iäni myös kuului. sillä heille oli yleensä uskott u niin kirkollisia kuin kunna llisia luottamustehtävili. 'I hmisten entisajan varakkuudesta kertovat kohtuullisen luotettavasti perunkitjat. Suurliiallisten varakkuus saattoi olla nykykäsi tyksenkin mukaan melkoinen, kuten esimerkiksi oli Myyrylän kartanon isännän Herman Pulkkisen (1H47-l879), jonka perukirja tehtii n 1.10.1 879 Myyrylän kananossa. Muka na toimituksessa olivat lautamies Antti Wanhanen, rusthollari Reinhold Ehrnrooth, vainajan isä David Pulkkinen ja veli Paavo Pulkkinen. Kiinteää onutisuutta Herman Pulkkisella oli ollut seuraavasti: Myyrylän rustholli arvoltaan 39 000 mk, Winnin tila arvoltaan 9 000 mk, puolet Wanhalan rusthollista arvoltaan 6 000 mk. Toivalan tila arvoltaan 4 500 mk ja puolet TuhkaJan tilasta arvoltaan 1 500 mk. Lisäksi hän omisti Haukivuoren puolelta Lie.tlahden tilan arvol taan 27 000 mk ja Tuliniemen tilan arvoltaan 9 000 mk. Näin ki inteän omaisuuden arvoksi tu li 96 000 mk. Varsin arvokkaasta irtaimistosta voisi poimia seuraavat esimerkit: 2 1 viikatetta, 21 sirppiä, 2 silppukonetta, 2 viskuukonetta, yhdeksi1n hevosta, 100 lypsylehmää, 40 hiehoa, 60 lammasta, 6 vuohta ja 24 sikaa. Taskukellojakin vainajalla oli ollut kaksi kappaletta, mutta toisaalta myös v·elkoja oli ylllccnsii lähes 20 000 markan arvosta. Vertailun vuoksi puolet Häkkilä N:o 26:sw omistaneen liiallisen lsak Häkkisen (k. 1873) koko omaisuuden arvo oli vain noin 2 500 rnarkb:t tai Jokelan tilan lampuooin Matti Kciturin (k. 1897) omaisuus arvioitiin noin 1 0~2 markan arvoiseksi. Vastaavasti köyhiin torpparin omaisuus saattoi olla vain 300-400 markkaa ja jollakin rengillä tai loisella saattoi olla niin vähän om.lisuutta, että sinänsä lain määräämää perunkirjoitusta ei edes tehty. Loukeen suunnalh1 sen sijaan oli itsenäbiii talonpoikaistaloja niin viime vuosisadan ali.;upuoldla kuin sen lopullakin. Suurimmat kuten Loukio, Anttila ja K aj ~1ani e.iv:it olleet mirenk;:Wn suuria verrattuna esimerkiksi :vlyyryläiin tai Pekolaan. Kuitenkin nii::1:i talot oli var suhteellisen varakkaita, niissä oli jokunen renki ja piika ja karjaa!Jn oli ene<mmiln kuin aivan muutama lehmä. Millään tavalla erityisen rikkaita eiviit is;ianät vanman olleet, sillä elettiinhän tuolloin vielä paljolti luontoistaloudessa eik~i suuria summia rahoja käsitelty. Tibllistcn ja torpparien välissä olivat omana pienenä ryhmänäiin lampuodi t eli kokotilan vuokra,Yat. Heidän asemansa oli melko erik oi~ l aatuinen, sillä heillä saattoi
64 olla hallinnassaan
i ~okin
tila kute n Myyrylä oli tämän vuosisada n alkupuolell a
lampuotiviljclykscssä, mutta yhtä kaikki he ol ivat vuokralaisia kuten torpparit maksaen til astaan vuokraa isännällc. Useimmiten tilan antaminen vuokralle ol i suhteellisen väl iaikainen järj este ly ja mo ni l:1mpuoti ei samalla tilalla pitkään asunutkaan. Osa lampuodeista oli al kujaan tavallista varakkaampia torppareita, osa taas o li entisiU tilallisia, jotka oliv<tt syystä tai
toi~csta
mcnelläneet
til an~a .
Joskus
lampuoti pystyi vaurastumaan niinkin paljon, että pystyi ostamaan tilan itselleen, kuten esimerkiksi Otto Kein.ni osti vuokraamansa Jokelan tilan omaksi. Suurimpana ryhmänä olivat torppari t ja tilaton väestö, joista j;ilkimmUise.n osuus 1800-luvun loppupuolella kasvo i huoma ttavasti . Juuri ti lanoman väes tön lisiiiintyminen oli melkoinen ongelma ai kana, jolloin uusi~n torppien perustaminen ei ti lallisia enää houkutellut. koska metsien arvo oli alkanut nousta eikä niitä mielellään annettu torpparien haaskau.aviksi. Silti torpparit:n e lämä oli ka ikesta huolimatta suhteellisen turvali uaja monesti saaHoi käydii niin, eWi isänsä jäl keen poika jatkoi torpparina samassa torpassa. Koska liiallisten ja os in myös torpparien ja lampuoticn elämä oli varsin vakaata, nii n jälkipolville on
mone~ t i
syntynyt vääristyny t käsitys entisajan elämänta van
pysyvyydestä. Tosiasiassa jo 1300-Juvun puolivälin j lilkecn nämä väestöryhmät jäivät viihemrnistöön ja enemmistönä olevan riianoman viiestön eHimii oli kaikkea muuta kuin pysyvää. Joku ns. itsellinen eli loinen saaHoi cliimänsä aikana hyvinkin asua jopa useassa kymmenessii paikassa. Itse asiassa vanhoja kirkonkiljoja ru tkiessa tu lee vaiku te lma, että myös ti lallisrc n elämä saattoi olla nykyis tä liikkuvampaa. Lisäksi myös viime vuosisadan lopun ja jossakin määri n
Yehm~tskyläiikin .
Uim~in
alu n J\ merikkaan muutto kosketti
Amerikankävijöitä oliva t ainakin Myyrylän
vuokraajista Eevert Lampint.'n, Ant tilan tulon pojista Daavid (Taavetti) Paavilainen, Herman Hokkanen (Oskar Ho kkanen vanhemman veli). joka kävi Yhdysvalloissa kolmasti ja Norokorven Vihtori Huoponen. Huoposen muistetaan herättä neen melkoista huomiota tullessaan kiiymii:in joskus 30-luvulla ko tikylåssiiän j a kävellessään komeasti olkihattu päässii. ltsellisct tai loiset, ku t.cn heitä nirnit..:ttiin . asui vat tavallaan vuokralla torppicn ja tilojen kammareissa tai lUpien nurkissa. Saattoipa joskus käydii niinkin, että jonkin ison taiollisen sivutilalla asui
aino~tsla:m
loisia. :-.Jäin oli esimerkiksi Toivalan tilan
laira tämän vuosisadan alkupuolella, jota kyllii Myyrylän Pulkkiset viljelivät, mutta itse tilalla asui vai n loisia e ihi sit:i ~tn11cttu c:;imt>rkiksi lampuodillc viljeltäväksi.
65 Loisten elämä oli useimmiten vmin niukkaa, toimee;:ntulo saatiin ma:l\aloustöistä, jotka kuitenkin painottuivai kesäaikaan ja niinpä talvella ei vällt:imällä ollut mitään sellaista työtä, josta olisi voinu t palkkansa ja leipänsä hankkia. Tiimtin vuosisadan al kupuolella alkoi kuitenkin tu lla jo savottatöitä nliillc scuduilk ja. ne tulivat m on~llc tosi tarpeeseen, kuten myös hal kojcn teko, uitot ja parru nveisto sek1i su lan maa n aikaan ojankaivu. Palvelusväkeä eli lähinnä piikoja ja renkejii o li täälläkin päin isommissa tnloissa. Heidän asemansa o li loisia turvatum pi s iinä mielessä. että palbnmaksu ja toimeentulo oli varma, vaikkakin kovin kapea. Vanhastaan piiat ja rengit ottivat syksyllä vuoden mittaisen pestin taloon, mutta vuosisadan vaihteessa tämä tapa al koi jliädä pois ja piiat j a rengit oli vat taloissa enemmän tai vähemmiin ,·akituisia. jopa kymmen iä vuosia samassa talossa.
LÄHTEET Y1 ikkclin maakunta-arkisto, Mikkelin tuomiokunnan arkistoa. penmki•Jat Oskari Hurrin (s. 1906) haastattelu 27.1.1994 ja 13.2. 1994 Toini
Pa.~oscn
(s. 1913), os. Pulkkinen ha astattelu 1.11 . 1198
Ai li Purhosen (s. 19 15) os. Matiskainen hanstailelu 24.8. 1998
66
V. MAA- JA METSÄTALOUDEN MUUTOKSISTA MAA TALOUDEN ARKEA MENNEINÄ V UOSIKYMMEN INÄ Maatalou~.
entisajan ehdoton pääelinkeino. on viimeisten kymmenien vuosien aikana
supistunut dramaattisesti. Tämä kehitys on näkyvissä Vehmaskylässäkin, jossa entistä harvempi saa elalllonsa maataloudesta. Samalla maatalous on muuttunut hyvin paljon siilli, mikä se oli esimerkiksi vielä vi ime sotien jälkeen 1950-luvulla puhumatrakaan siitä millaista maatalous oli torppariaikana vaikkapa tämän vuosisadan alussa. Vehmaskylän maatalouden ja viljclysten yleisilmeeseen menneinä vuosisatoina j:l vuosikymmeninä on vaikuttanut epäilemättii se, että täällii on ollut melko monta suur1a tilaaja siten myös paljon torppia. Melko lähekkäin Vehmaskylän ydinalueella
ovat
~ ijainneet
Myyrylä, Pekola, Vinni, Leponi ja aikaisemmi n suurtilaksi
luokiteltava Vanhalakin. Loukeen suunnalla taas näitä suurehkoja tiloja ei ollut alunperinkiiän tai ne o livat jo viimeisUiän isonjaon aikaan 1860-luvulla tulleet lohkotuiksi. Vain Anttilan, Kajaanin ja Loukion talot olivat keskimääräistä suurempia ja ne olivat myös isonjaon aikaan jakarnattomia. Tiloista Myyrylä oli omaa luokkaansa ja sen ' 'iljelyksiä hoidettiin torpparityövoirnall:l aina torpparivapautukscen saakka. Myös muilla isoilla tiloilla oli useita torppi<t ja monilla picncmmilläkin tiloilla oli muutama to rppa. Torpparin asema e i ollut ll1itenkiilin kade.hdil!ava, s illä hänen piti tehdä talon työt ajallaan ja sinen vielä yrittää chtili tdtdU omat työnsii. Useimmattorpat lienevät syntyneet 1800-luvun puolella k;t~keamalla ja ratvaamalla korpea. Joukossa saattaa oli;~ joku 1700-luvullakin syntynyt torppa, mutta ne lienevht hyvin harvinaisia, si llä laki ei silloin oikein $allinut
t;~lonpoik ien
perustaa torppia
mailleen. Torpparin eHimä oli tavallaan hyvinkin ristiriitaista. Jos nimilliiin torppari onniMut raivaamaan lisää peltoa, niin isänlii ,.a~taavasli saauoi lisätä ~iitä päi\Utöitä. 1\iinpii torppari ei moncstikaan tuntenut ~uurempaa midenkiintoa pellon lisä) ksccn tai v iljcl y ks~n kehittämiseen. Parempi oli, jos juuri ja juuri tuli toimeen. Torpparin tai tilallisen viljely ei satakuntavuotta sitten paljoakaan eronnut toisistaan mi11a~uhtei1a
lukuunottamatta. Torppnrilla oli tavallisesti muutama lehmä, hevonen,
joilakin kanoja ja muutama porsas. Pcltorilkku oli muutaman hehtaarin suuruinen ja
67 siinä kasvatettiin viljaa. Tärkein oli tietysti leipävilja ruis, muua myös kauraa ja ohraakin viljeltiin.
Myyryliin navetta sora-aikana, jolloin siellä oli myös evakkojen lehmiii. Ku va Maui Pulkkinen/Marja Pekonen. Heinän viljely oli vielä viime vuosisadan puolivälinkinjälkeen melkoisen tun tematon käsite ainakin torppareille. Talveksi toki heiniä teh tiin, muuase tarkoitti lähinnä heinien niillämistä luonnonniityillä tai järvien rannoilta tai jostakin ojan pientareilta. Pel toa oli yksinkertaisesti niin vähän , ettei sitä edes olisi voinu t kiiyttää hein tlnviljelyyn, vaikka olisi niin halunnutkin tehdä. Niinpä heinät eivät lehmille riittäneet talven ajaksi etenkin kun hevonen oli tärkein eläin, jolle oli vähäisiä heinämliäriä varauava. Vähäiset heinlimäärät kuivattiin haasioilla ja ajettiin usein korsui hin eli pieniin latoihin, joita ra kennettiin sinne tänne niittyjen nurkkauksiin. Talvella sitten reellä ajettiin taas korsuista heinät navettaan. Haasiakuivausta käyteniin jossakin määrin vielä 1940-luvullakin, vaikka silloin se alkoi olla jo harvinaisuus. Kesäli U lehmät olivat usein vapaina toisten torppien tai talojen eläimien kanssa metsissä ja saivat ravintonsa, mistä sanuivat löytämään. VieHi 1940-luvulla useiden talojen lehmät laidunsivat aitaamauomilla alueilla.
68
Tyyne Ylönen heiniinLeossa Loukion pellolla 1940-luvulla. Kuva Laila Ylönen. Koska heinät eivät lehmille kunnolla riittiineet, niin lehmien maidontuotan to oli talvella lähes olematonta. Viime vuosisadan puolella lehmien maidontuotannosta ei nyt ni in huolta kanneltukaan, sillä tavallaan lehmien päätehtävä oli lannantuotanto, kos ka muita lannoitteita ei ollut. Monesti saattoi käydä niin, että keväällä lehmä oli suorastaan vedettiivä ulos navetasta, koska se ei omin avuin jaksanut kävellä. Eräs tapa selvitä talvesta oli antaa lehmä johonkin taloon ruoko!Ie, mikä tarkoitti sitä, ettii talo hoiti toisen omistaman lehmiin ja sai tavallaan palkaksi maidon, jos lehmä nyt sitten ylipäätään mitään lypsi. Köyhemm ilHi mökineläj illä tämä saattoi olla ainoa jiirkevä vaihtoehto ja vie lä sodan jälkeenkin 1940-Juvulla pidettiin ruokkolehmiä. Vuosisadan vaihteessa
hcin~inviljelyn
arvostus o li jo muuttumassa, kun varsinainen
karjatalous tuli tlirkeiimmäksi kuin viljan viljely. Katjatalouden tärkein artikkeli oli voi, sillä sitä voitiin kuljettaa ja varastoida scnaikaisissakin olosuhteissa. Perimätieto kertoo, että Myyryliin kartanossa kirnuttua voita vietiin aina Pietariin saakka ja muissakin isoissa taloissa kirnuttiin voita ja vietiin sitä myytäväksi Mikkeliin. Voin kirnuamincn myyntiin loppui vasta, kun maidon kuljetus Mikkelin osuusmeijeriin 1930-40-lukujen vaihteessa tuli mahdolliseksi. Tosin vielä jotkut kirnusivat pienimuotoisesti kotivoita myyntiin myöhemminki n, kuten Aune Pynnönen, joka teki tätä vielä 1970-Juvun lopulla.
Veli11U14tUptt uaiAeila
69
Siiri Hurri os. Hotti lypsylli:i Huiskon navetan päädyssä /930-/uvwz lopulla. Takana tytär Raija. Kuva Oskari Hurri.
HEVOSISTA TRAKTORIKANTAAN Maatalouden koneeliistuminen alkoi jo viime vuosisadan puolella, kun isoihin taloihin alkoi tulla hevosvetoisia nii ttokoneita, viskuukoneita ja myöhemmin myös puimakoneita ja niitä pyörittämään höyrykonei ta eli lokomobiilejii. Hevonen kuitenkin pysyi arvossaan hyvin pitbiän, vielä 1950-luvulle saakka, ennenkuin traktorit j a niiden vetämät työkoneet alkoivat yleistyä. Traktori yleistyi täällä varsin hitaasti, ja ensin sen tietysti hankkivat suuret tilat, joilla oli varallisuutta. Toisaalta raha ei ollut ainoa ongelma traktorin hankinnassa, sillä ostaminen oli muutenkin ha nkalaa, kun
trak to rit olivat sodan jälkeen
tuontisäännöstelyn piirissä. Joten vaikka rahaa olisi ollutkin, niin omaa traktoria saattoi joutua odottelemaan esimerkiksi vuoden verran. Myyrylän kartanoon hankiniin traktori heti sodan jiil keen ja tämä oli vielä rautapyöräinen Fordson- malli. TLim;in kylän ensimmäisen traktorin tuonti Myyrylään ei sujunut ongelmilla, sillä talven liukkailla keleillä se ei noussutkaan van haa Vehmaskyläntietä ns. Tepposenkenkulle el i Sallijoen sillalla Ivar Paasosen mökin kohdalle, ennenkuin hevosia oli tuotu apuun velämiiiin. Myöhemmin 1950-luvulla Fordsonin tilalle tuli jo kumipyöri!Hi kulkeva :vlassey- f.erguson .Vinnissii ol i traktori jo 1940-luvun lopussa Miikelöiden ollessa talon 0111istajia. Tiimii traktori lienee ollut silloin hyvin yleinen Massey Ferguson 20 eli ns. harmaa Fcrgu. Naapuri ti lalla
70 Leponissa Veikko Rauliolla oli vuonna 1951 samanlainen traktori ja vuonna 1956 hän hankki järeämmän koneen eli Fordson Majorin.
Itätalon Jussi peltotöissä Massey- Fergusonilla ilmeisesti 1960-/uvull alussa. Kuva Anna Paavilainen. Loukeella ensimmäisen traktorin hankki Lauri Räihä aivan 1950-luvun alkaessa ja tämäkin kone oli harmaa Ferguson. Tällä traktorilla nuori
is~intä
Seppo Riiihti teki
töitä koko kylällä käyttäen traktoria muu muassa kivenraivauksessa. Seuraavaksi traktoreita hankittiin Loukeella Kajaaniin, Anttilaan ja
Latvaselk~ii.i n
eli kylän
suurempiin taloihin. Vähitellen traktoreita alkoi ilmestyä pienemmiliekin tiloille ja ne olivatkin kovassa käytössä, sillä samalla koneella Lehtiin yleisesti monen talon työt. Joskus myös turvauduttiin erikoisiin ratkaisuihin, esimerkiksi Tauno Hytönen (Kuusela) käytti 1950-luvun lopulla Willys Jeep-maasLUria traklOrina kiinnittämällä sen taakse karhin sekä ajamalla myös tällä ku lkupelillä puita. Tauno Hyyryläinen taas aloilli traktori lla ammauimaisen rahdinajon vuonna 1962 ja teki tätä työtä noin kymmenen vuoden ajan. Leikkuupuimureita alkoi kylälle rulla 1960-luvulla, mutta kovin monta puimuria ei täälläpäin ole koskaan ollut. Ensimmäisen pienehkön puimurin hankki Myyryl;in nuori isäntä Seppo Pulkkinen vuonna 1962 ja samoihin aikoihin oli Kajaanissa Eino Kinnusella jo leikkuupuimuri. Seuraavan vuosikymmenen alussa puimureita oli muun muassa Leponissa Veikko Rautiolla, Lehcnpohjassa Mauno Lipsasell<l ja Pohjoiskankaalla Taisto Äikkiiällä.
71 Vielä 60-luvun lopulla varsin monessa talossa oli vielä työhevonen, mutta silten seuraavan vuosikymmenen puolella hevoset hävisivät kylältä lähes olemattomiin, ennenkuin taas 80-luvulla ravi- ja ratsastusinnostus on tuonut hevoset takaisin. Viimeisiä vanhan ajan hevosmiehiä oli Sulo Keimri ( 19 17- 1990), joka käytti hevosta maataloustöissä aina äkilliseen kuolemaansa saakka. Myös Eino Tullisella Nikinlammentien varressa oli hevonen maatalouskäytössä vie!H 1980-luvun alussa.
Uuno Ehrnrooth oli kova hevosmies, joka harrasti ra viurheiluakin Kuva Ha rri Ehrnrooth.
METSÄTYÖT Suomi elää metsistä, sanotaan nykyisin, mutta konkreettisemmin sanontn p1t1 paikkansa tämän vuosisadan alkupuoliskolla ja miksei vielä 1960-luvullakin. Tuolloin metsästä sai suoranaisen leivän suuri joukko maaseudun viihävaraista ja tilatoma väestöä. Monille metsätyöt ja uitot olivat lähestulkoon ainoa mahdollinen tulonlähde ja lisäksi tietenkin omistajat itse saivat joskus melkoisiakin tuloja metsän myynnistä. Metsätyö oli vielä 40 vuoua sitten kovaa ruumiillista työtä, jossa ei koneita tunnettu kuin ehkii puun kuljetuksessa. Justeeri, kirves ja pokasaha, jotka olivat olleet metsätyömiehen työvälineet jo vuosisadan alussa. säilyttivät asemansa aina 1950-
72 luvulle saakka. Vasta tuolloin alkoivat tu lla käyllöön suuret ja painavat moollorisahat, jotka pahimmillaan painoivat lähes parikymmentä kiloa. 1\iinpä nii tä voitii n aluksi käyttää vain puiden kaatlossaja karsiminen oli edelleen suoritettava käsin kirveellä.
Entisajan metsätyömieh istä on o lemassa lukematon määrä t.arinoita, joissa kerrotaa n heidän ma htavista työsuori tuksistaan. Vaikka osan niiisW jutuista panisikin Jiioittclun tiliin, niin yhtä ka ikki ei voi kui n ihmetellä sitä. kuinka ennen al keellisilla viilineillii ja puulleeilisissa oloissa pystyttiin todella mahtaviin suorituksiin. Eräs kova mets;ityömies oli Onni Laitinen, joka asui 1930-1950-luvuilia Ki nnusten omistamassa Pulikan 10rpassa ja myöskin Iliaan talon torpassa. Onnin kerrotaan pystynecn tekemään 8 m3 halkoja päivässä välineenään pokasaha ja ki rves. Lisäksi on huomatta\·a, ellii tuolloin pinokuuliossa piti olla 0,2 kuu tiota ylimäiiriiist;L jolloin todell inen määrä yli 9,5 m3! Myös Liukkosen Eino. Kontinpellon torpan poika o li ko\·a
mets;ityömie~.
jolta e i huumori päässyt herkästi loppumaan. Kerrankin Eino
valitti, eUä e ihän tuossa savottahommassa muu ta huonoa ole. mu tta tulitikkuja menee niin mahdottoman paljon. Kun toi nen sitten ihmetteli, eltä mi ten niin tulitikkuja, niin Eino sanoi, että pakkohan niitä on pimeässä raapia, että näkee missä puussa on leima ja missä e i. Eino teki vielä 1980-luvulla ke vychköjä metsätöitä, vai kka hänellä oli >illoin ik;iä jo l;ihes liO vuotta. Moni joutui lähte miiiin metsätöihin hyvin nuorena poikasena. Viiinö Liukkonen ( 1912- 1998) muisteli. eltii hiinellä oli jo ! !-vuotiaana oma palsta, mistii teki halkoja j a kun oli pienestä pitäen tottunut kovaan työhön, niin väh itellen päivässä sai 2,5-3 m3. l lallwjt:n teko o li toki hieman kev}'empää ku in tukkimetsässä uurastaminen, jok:1 oli todella raavairlcn mieste n työtä. Halkojen teko e i kuitenkaan ollut mitiiän pi<.'nimuotoista touhua. E~ i mcrki ks i talvisodan jälkeen !Vlyyrylän kartanon metsissii Loukcclla ol i todella iso halkosavotta, j ossa o li kuutisenkymme ntä
m ie~tä
töi<>sä.
ll:llot ajettiin he \·osilla Vehmaskyliintien varteen eräänlaisiin trukki lavoihin, josta ne sitten lastattiin autoihin ja kuljetetti in pois. Oskan l!mri (-;. 1906) llilni myös J ] -vuotiaana metsiitöihin, tosin ensimmiiinen työ oli uitto !.ylyjoessa vuonna 1917. Työnjohtaja laittoi Oskarin Pi lkkasuon kohdalle l'•hjailem::;mtukkc,ia ja maksoi puolet miesten palkasta. Vt:lunaskyWssU oli myös suuria tukkisavotoita, olihan esimerkiksi Lo ukeella suuria metsäalueita kuten Myyrylän j a Pekolan korve t. Tuolloin joskus 60-70 vuoua sitte n nlctslinmyynti o li perin erilaista nykykäytäntöön ven·auuna. Yhtiö nimittiiin osti koko mct~:in .
josta se sitten lcimautti itse sopivat eli sen kannalta riilläviin isot puut, jotb
73 sitten kaadettiin tiettynä aikana. Tällainen hakkuu oli myyjän kannalta vähemmän ~dullinen,
kun ostaja pystyi tekr:miiän mets:ille melkein mitä halusi. LisHksi
puunostajat pyrkivät painamaan hinnan mahdollisimman alas, sillä siihen oli hyvät mahdollisuudet tarjonnan ollessa monesti kysynt:iii suurempi. Esimerkiksi Loukeelb kierre llyt Haukivuoren sahan ostomies Jussi Pitkänen kysel i aina. euä tietäisikö kukaan ketään, j oka olisi rahan puutteessa. Myyrylän tilan metsistä ensimmäinen suuri metsänmyymi on tieltäviisti ollut vuonna !9!0, jolloin ostajana oli Halla OY.Myyrylän
metsäst~i
ITalla OY ajatti suuret, järciit
tukit Lylyjocn varteen norjalaisilla hevosilla, joilla oli myös
~orjasta
tuodu t vankat
parireet. Tuolloin oli varaa ouaa parha:lt puut päältä. jolloin tuk it olivat todella suuria, piiuudet lienevät olleet kuuden ja kymmenen metrin viilillii. Myös halkaisijaltaan ne saattoivat olla tyvestä hyvinkin usein metrin levyisiii ja joskus tät:ikin suurempia. Paikalliset metsätyömiehet kaatoivat ja karsivattukit, mutta llalla OY:n miehet taas ajoivat isot puut joen varteen. Paik:tlliset ajoivat vain latvatukkeja pajureillä, sillä siihen aikaan e i täälläpäin ollut olemassakaan isoja parirekiä. Lähellä Lylyjokea olevat tukit ajettiin ran taan niinsanotu illa pmilail l;1, mi kä tarkoitti sitä, että hevosella oli valjaissa aisat, joihin oli yhdistetty pankko, r::.li poikillainen parri, johon tuk it kytkelliin. Keväällä sillen tukit uitctti in l.ylyjokea pitkin Hanhijärveen ja siitä sitten eteenpäin.
1920- ja 1930-luvuilla savot;tt olivat jokavuotisia. Viilllilmäuä itse savotat eivät olleet aina VehmaskyHlssii, vaan s;tattoi va t o ll a .luvan puolella esimerkiksi Kummunkylässä, mutta ajoreitti kulki kui:.::nkin Loukeen alueen poikki kohti Hiirolan ja Kaivitsan asemia. Loukeclla Lat ntiammin t;tlo lHokkanen) oli tavallisesti ajomiesten majapaikka ja eräänä talvena .::nnen sotia ol i peräti 24 ajomiestä kort teerissa. talossa. Oskari Hokkanen muisteli miesten nukkuneen laLLialla pehkujen päällä ja aamul la ol i s itten todellinen kiire ylösnousussa. koskapa viimeistn tehtävUksi jäi aina kotjata pehkut pois lalli:tlta.
Su~tu i pa
niinkin, että muiden
ajomiesten käytyä illastamassa hc.:.vost·nsa. i:r:h mies lJhti tälle asio.lle aina muiden miesten jo tultua täl tä reissulta pois. Mmn alkoivat t;itii tapaa kummeksua j a Hihtiv;Hkin kerran miehen periiiin. Miehen hidaste.lu selvisi, kun muut huomasivat hänen vievän muiden hevosen hcin:it omalle hevoselleen.
'V.efittzadltpit uailieil a
74
Uittomiesten lakko 191 7 Ke viiäll ä 19 17 oli Vehmask yHissii iso uitto, jonka toimeenpanijana oli muisti 1ictojcn mukaan OY Kaukas Al3. Uitto alkoi Loukeisesra jatkuen Lylyjokeu pitkin Hanhijärveen ja sieltä edelleen eteenpäin. Lylyjoella, jolla jo joen pituuden vuoksi tarvittiin varsin runsaasti uittomiehiä, syntyi miesten keskuudessa tyytymUHömyyWi palkkausta ja työaikaa kohtaan. f\iinpä uittomiehet pitiviH kokouksen Lehcnpohjassa jll
pä~ittivät
tehdä lakon. Pitkään ei lakkoa kuiten kaan voitu sietää. sillii puut oli~ivat
ruuhkautuncct j a vedet joessa vam1aankin vähitellen laskeneet, joten uiton johwjien oli pakko suostua työmiesten vaatimuksiin. Nämii olivat vaatineet palkkansa kaksinkertaistamista, mikä sitten hyväksyniinkin. Niinpä miesten päivUpalkka no usi uitossa apupoikana olleen Martti Purhosen mukaan 50 pennistii kokonaiseen markkaan ja apupoikina olleiden pojankloppicn palkka vastaavasti 25 pennisW 50 penniin. Myös Oskari Hurri ol i mukana tässä uitossa, oikeastaan tiimii oli Oskarin ensimmäinen ansiotyö, vaikka hänellä ei ollut ikiiii vielä kuin II vuotta. 1länk in muistaa, että pojilla pal kka oli puolet miesten palkasta.
LÄHTEET Oskar Hokkasen (s 1909) haastattelu 7. l 2. 1993 Oskari HulTin (s. 1906) haastanelu 27.1. 1994 ja 13 .2. 1994 Väinö Liukkosen (1912-1998} haastauelu 23.5. 1994 :vl atti Pulkkisen (s. 1919) haastattelu 2. 11.1998 Albin Taavitsaiscn ( 1906-1994) haastattelu 6.2.1994
75
VI MYLLYT, SAHAT .JA PAJAT- :viAASEUDUl\ TEOLLlSUUTTA VES J:\.1 Y LLYT \Jyllyjä voidMn pirlili varhaisimpina
reullt~uuslnitok~ina maa~c:u<lttlln.
sillä vaatihan
niin vesi- kuin myös tuulimyllyn rakentaminen jn J..äylrlimincn ammaHi taitoa ja pcrchtyneisyynii
~en
koneistoon. l'v1 yllyt alkoivat ylci>ty:i t\ likkelin pitiijlissli
1700-lu vulla. mutta vielä 1800-lttvnlla ei ollut l;1inknan
harvinai~ta
V<l~tn
jauhaa viljaa
käsiki\'illå. Vchmaskylässit vaNin liihellä toisiaan on stpinnut k;likki:tan J..olmt> vesimyllyä. ky~.:i~~~~
ti l:m maalla Kauhjärvcstii
My llyjn~ssa.
L) lyjot' tt mylly Tulvalau
Nämä myl!yt ovat Finrtiisin eli Vinnin myll y llanh ijärveen
laskcvas~a
Yinninjoessa eli
ti lalla. ja Sallijoen yläj uoksulla ollut nykyisen Puropirtiu <llapuolclla sijainmu myll y. Nämä kaikki ovat olleet niinsanonujit tullimyllyja. el i ne ovat harjoittartcet ansiojauhatusta. josta ou kruunulle piriinyt
mak~an
\'Croa
~Ii
myll)'tull ia. Lisäksi
mttknan on utellu Hatscvan Mylly Kalvitsan alueella. ko$ka siitit et ok juurikaan mainintOja
Ka l vit~an
perinnekirjassa ja koska se on sijainnut l .eiXulintilan mailla.
Finnäsin eli Vinniu my lly ~ t ichcl
Paasoin
pcru~tedla
tilalla ei
Maaseurakunnan rippikirjoissa on mainillu rinnäsin ti lalla myll;iri (Mi kl..o Paasoncn) jo vuosina 18 l 8-1820. multa muidc:H liihteideu
olisi tuolloin pithnyt olla vtclä mylly;i. l'ai jos mylly ,1JiJ..in.
~e
oli saatettu
myöhemmin purkaa. l.uotetlavi mpiin rietoihin nojatt"n r-inniistn myllyn rakeunurti tiettävästi vuonna lll37 ti l;m silloinen omtstaja ntajuri Göra n \Vd)l.;r kntit<'l rvc myll yksi ja
a n si ojauhatuk~en
Wilhelm Nygren. kun joessa oli
siinä aloitti myöhemmitl uusi 0111istaja v:mlluomari Johnn
1\lylly~~ä
tarp~.:J..si
oli yksi kivipari jll se toimi ke,ållllä ja ~yl-. ~) llii eli silloin
ve ttä mtlaan
p)örittiim i~ccn . .\1)11)
0li tnc ll-.o \aatimaton.
vaiJ..kakin on luult:wna. ettå Kauhjä rvcn pulla oli \ iitu~ \ un:\hltdalla
~hä~tt
korkc:anunalla ku in nykyisin ja joc~sa oli vc:tt;ikiu sircn ..-ncmmiitt. \ l)ll)n asiakJ..aat tulivat Ychrnaskylltstii ja 1>c jauhatti noin l.lO tytmyri it vu()(kssa. Vero oli 2 tyn nyriii vu<•dessa. \llylly on siJainnut
Vin111njoes~a
suurin piirtein stlla paikalla. nw;.;it nykyisin
Hanhijärvcn tic: ylittiiii Yinninjoen. Nykyistn todennitktiisesti purettll viimeistään tärnlin Pulkkisen
oll<"s~a
mylly~tli
ei ole mitään Jtil jd!;, jn se on
vuosi~ndan
nlu~s.1
Vinnin isiintlimi. 18(,() lu vulla Yinni 11 ti litll
Johannes (.Jullll)
o l l.:~sa
jo
l'ulkl-i~tcn
76 omistuksessa itse mylly oli Gustaf Lundberg-nim ben miehen hallussa, mutt;l ilmeisesti tämä oli myöhemmin myynyt myllyn Pulkkisille. Petter Juhana Kaipiainen (18 12-?) oli my!Hirin:i 1H40-luvun alussa, joten hän saauoi olla myös ensimmiiinen myWiri. Myllärinä Kaipiainen oli vuoteen 1861 saakka eikii seuraavista myllärc istä ole muuta tietoa, kuin että MyllytorpaHa asunut Eljas Hänninen oli mahdollisesti rnylläri nä vielä vuosisadan vaih teessa.
Haisevan mylly Haisevan mylly ei kuulu Vehmaskylän alueeseen, sillä se sijaitsi Leponin toisen osatalon eli i\holan mailla Roitontien varressa eivätkä sitä ilmeisesti käyttäneet täss~i kiisitcllyn alueen asukkaat.. Koska siitä ei ole kuitenkaan Hiirolan eik:i Kalvitsan perinnekirjoissa juurikaan mainintoja, niin tässä kohtaa on ehkä syytii kerto hieman myös siitä. 1laisevan myllyn rakennu tti Leponin tilan omistaja kamarineuvos Johan Reinhold Ho lmberg, mutta rakennusvuosi ei ole tiedossa. Mylly sijaitsi pienessä, noin 200 mt~triii
pitktissä Haisevanjoessa, joka laskee Haisevinlammesta Roitonlampeen.
:--lykyisin myllystä ei ole mitään jäljellä. Verollepane oli tapahtunut. vuonna 1852, joten mylly on saattanut ensin toimia jonkin aikaa koti tarvcmyllynli. T:issä my ll y:;sä oli kaksi kiviparia. mutta ilmeisesti vain toinen oli yleensä bytössä. cikii mylly
py~lynyi
jauhattamaan kuin tavallisesti kaksi kuukautta vuodessa. Mylly
vl i ktutcnkin rakenneltu kaksikcrroksiseksi. mikä ei ol lm pienissä vesimyllyissä yleistä. Haisevan myllyn asiakaspiiri oli laaja, siiHi siihen kuu lui Kirkonkylä 1\:o 17. puolet Norola N:o 18:sta, Rämä!ä N:o l ja 2. Vehmaskylä N:o 2, 7, 15, 20, 3/4 :'-l:o:lta 16. Hiiro la N:o 2 ja 3, Väiirälä N:o 1, Alamaa N:o 4 sekä muutama talo jop<l Hauk i\'uorelta. Asiakaspiirin laajuus selittyy sillä, ellä Roiton/Kah·i tsan alueella ei ollut muna \'Csirnyllyjä. Mylly pystyi jauhattamaan noin 260 tynnyriä viljaa vuodessa ja sen vero oli kaksi tynnyriä ja viisi kappaa. Ens Hnm:iincn mylläri on ollut tQdennäköisesti Erik Johan Andersson (Ecrikki Juho Antinpoikal Jaa! inen, joka on ollut myllärinä ainakin jo 1R59. Seuraavista rnylläreistii ..:i ok tietoa, ku te n ei myöskään siitä, milloin mylly on ollul vielii toiminnassa. Todennäkö isesti s.; ei kuitenkaan ole ollut käytössä enää tämän vuosisadan puolella, ko~bpa
si iW e i ole olemassa
L ylyj nen mylly
mui~titictoakaan.
VelimaJ.Iiff.liin LL~ciliei!a
77
Ansiojauhatuksen Lylyjoen myllyssii aloitti varatuomari Johan Wilhelm Nygren, jonka hallussa oli Toivalan tila, jonka alueella mylly sijaitsi. Ttse mylly oli rakennuttu 1850-luvulla ja verolle se pantiin 1857. Myllyss1i oli kaksi kiv iparia ja se jauhani kaksi kuukautta vuodessa jauhatusmäärän kohotessa 305 tynnöriin. mistä veroa maksettiin 3 ty nnyriä. Myllyn asiakkaina olivat Vehmaskylän talot N:o 5 (MyyryHi), N:o 6 (Vinni), N:o 8 (Loukio), N:o 9 (J>äivälii), Ko 18 (Vanhala) ja tietysti N:o 19 (Toi vala). Ensimmäi nen myiWri oli todenn:iköisesti Michel (Mikko) Liukkonen, joka mainitaan mylläriksi vieHi IX60-Iuvun alussa. Mylläreistä tunnetaan nimell1i myös Heikki Pulkkinen. joka oli myllärin:i viime
vuos i~adan
vaihteessa ja tämän vuosisadan
al ussa ja hiinen jäl kee nsä myllärin:i oli Taavetti Pulkkinen. Viimeinen mylläri oli Antti Purhonen, j oka muutti myllyl le vuon na 1909 ja oli myllärinä noin vuoteen 1920 saakka, jolloin mylly j äi pois kiiytöstä. Myllyn omistaneet Myyrylän Pulkkiset suunnittelivat s iihen 1930-luvulla sähkölaitoksen
raken tami~ta,
mu tta asia jäi
suunnitelmien asteelle. Mylly on sijainnut Toivalan tilan itäpuolella muutaman kymmenen metrin päässä alaj uoksulla joen ylittävästä i'yöryläntiestä. Mylly purettiin joko vuonna 1947 tai 1948 ja hirret käytettiin rakennuswq,ei ksi. Tuolloin vielä myllytilalla, joka oli ollut 1860-luv ulla lähtien
My yry l ~i n
Pul kkiste.n omistuksessa, asui Toivo Mei nander
perheineen ja hänen jälkeensä Arvi 1HimiiWincn. Myllyn purkamisen yhteydes~ii pato jäi vielä paikalleen ja myllynlampi l\Htrltt tii n hyvänä uirnapaikkana. Pulkkisilta myllyn tontteinccn ja pcltoinecn osti Toivo Kuparinen j a nykyisin lähellii myllyn paikkaa on Toivalan tilan
ranta~aurw .i:l
Toivalan mylly!Hi on ollut myös
uimapaikka.
p~irchöyl:i
ainaki n 1920-luvulla, jolloin sitä käytiiviit
Ferdinand ja Erkki Svahn,jotk:l "'uivat loisina Toivalan tilalla. Lisäksi myllylle oli rakennettu tukkiränni vuoden II.JlO paikkeilla helpottamaan tukkien uittoa. Pituutta riinnillä oli noin 25 metri;i. Kun joessa oli u:no viimeistä kertaa vuonna 1948, oli paikalla hollantilain~n kuvausryhrn;i. joka
iku1~ti
tyypi llisiä purouiton työmenetelmiä
film ille.
Vanhalan eli IIuiskon mylly Toplasesta Kauhjärveen la~k<.: \';L~~a Sahi- d i Eteliijoessa sijaitsi Vanhalan msthollin maalla vesimylly, jonka oli Wtk nnii köisesti rakennutlanut tilan toisen puoliskon omistaja Anders {Antti) Valjakka vanhempi vuode n 1865 jälkeen. Mylly oli pantu verolle vuonna 1S70 ja siin;i oli kaksi ki vi paria. Myllyä käyttiviit Vehmas kylän talot
78 N:o 1 (Tuhkala) , N:o 2 (Parkkola), N:o 3 (Leponi), N:o 4 (OIIikkala)ja N:o 5 (Myyrylä) sekä puolet talosta N:o 18 (Vanhala) sekä Alamaa ::\:o 3 (lllaa) ja N:o 5 (IsoJa). Tulliksi oli määrätty 2 tynnyriäja 4 kappaa. Kovin iso ei myll yrakenn us ollut, pilllutta sillä oli I I kyy n1irlW. leveynii 10,25 ja korkeut ta 7 kyynäräii. Metrciksi muuteuuna mi tat olivat 6,5 x 6 x 4 metriii. Padolla oli pituuua noin 24 metrHi ja leveyuä sekä korkeutta 1.15 metriä. Vesipyörällä oli korkeutta noin 3,5 metriä. Joessa tuskin riitti vettä tuolloinkaan ympiirivuotiseen jauhatukseen, joten tode nnäköisesti mylly pystyi jauhallamaan vain keviiisin ja syksyisin korkean veden aikaan.
Vanhalu11 myllyn kivi Sulrijoessa syksyllä 1994. Kuva Juha llwönen.
Vanhalan myllyn ensimmäinen tunnettu mylliiri oli Maui Juhonpoika Lehkonen. joka toimi myllärinä vuodesta 1883 ai na vuoteen 19 10 saakka. Viimeinen mylliiri taas oli nimeltään Albin Tiihonen ja niinpä mylly tunnettiin 1920-luvulla "Tiihosen myllynli". Samoin myllystä lienee käytetty nimitystä Huiskon myll y, ko~ka mylly oli vain noin puolen kilometrin päässä Huiskon talosta. :-.lylly on sijainnut nykyisen Puropirttinim isen tilan kohdalla Sahijoessa, ja siitä on nykyisin jäljellä jonki n verran patoallasta, luhistunutta patoa. sekä iso myllynkivi keskell:i jokea. Toinen myllynki vi
79 taas löytyy Puropirtti-tilan pihasta. Itse mylly on ollut toimintakunnossa vielä 192030-lukuje n vaihteessa, vaikkakaan sillä ei en:m jauhatettu. Näihin aikoihm se kuitenkin purettiin Hiskias Hiinnisen ostetrua myllytilan ja puretun myllyn
h1r~ist::i
tehtiin osa Paajalan taloa. Perimätieto myös kertoo, eltii Lcponin talolla on ollut mylly Sahinjocssa, multa tästä myllystä ei ole olem<Lssa mitään kirjallisia dokumentteja. Mahdotonta se ei kuitenkaan liene, että viime vuosisadan puolella paikalla oli~i ollut jonkinlainen pieni jalkamylly. muna kovin pitkäikäinen se ei varmaankaan ole ollut.
TUULIMYLL YT Maalaiskunnan pohjois-ja itäosissa on ollut varsin monia tuulimyllyj:i, mikä sinäns!i on luonnollista, sillä seuduilla on ollut korkeita ja tuulisia mäk iä. Vehmaskylässä tuu limyllyjUon ollut tiettäv!isti ollut ainakin Vanhalanmäellä, Pekolassaja Pyöril:issä sek~
Louk.eella Lähessalon ja Jokelan tiloilla. Vanhalanmäen myllystä ei ole kuin
perimätietoa, eikä sen olemassaoloa ole voitu varmistaa, mutta Vanhalanmakeä tuulisempaa paikkaa saa toisaalta etsiä, joten olisi kovin outoa, ellei siellä joskus olis1 ollut myllyii. Ku itenkaan tuulirnyllyä Vanhalassa ei ole ollllt enää riimiin vuosisadan puolella. Pyöriiiin tuulimylly on sijainnut talon pohjoispuolella YlyllymUeksi sanotulla paikall:~ ja Paavo 1\rffman muistaa joskus vuosia siuc:n haudanneensa myllyn j!iiinteitä. Myllyn kivet taas oli hyödynnetty muuraamalla ne Pyöriiän van han navetan seinWin. Tästäkii ~in
myllystä ei ole muis titietoa, joten
~e
tuskin on ollllt pystys,ä en~iä thmHn
vuosisadan puolella. Myös Pckolassa on muistitiedon mukaan ollut tuulimylly,joka lienee ollllt toiminnassa vieHi tämän \'UOsisadan alussa. Martti l'urhmen mukaan myllyii käytti Pekolan isänniin Karl Ehrnroothin veli Werner (Vertti) Ehrnrooth. Loukeen Lähessalon tuulimyllyn rakensi silloinen torppari Otto 1\c::uvonen noin 191 0-luvun
al u~~a,
mutta ~e käyttöaika ei ollut l..o\ in pitkä. M yli)' pureniin jo 19:!0-
lu,·un lopulla. Otto 1'\euvosen poika Eino Neuvosen mukaan tästä myllystä repeytyivät siivet irti erälin kovan myrskyn aikana ja ne lensivät
u~cidcn
kymmenien
metrien päähän. Jauhatus tällä myllyllä vaatijostakin syystii hyvin kuivan viljan. jotta jauhoi•;ta olisi tullut kunnollisia. Jokelan tilalln Otto Keiturin ollessa isäntiinii 1900luvun nikuvuosikymmeninä oli myös tuulimylly. Se henee purl·llu kuitenkin viimci~tään
l 910- ja 1920-luktuen vaihteessn.
80 Niin tuuli- kuin pienet vesimyllytkin meneltivät merkityksensä jo itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä, kun myllymatkan tekeminen kaupunkiin Emolan tai IIauskan myllyille tuli houkuttelevammaksi. Tavallisella mökinellij:ilHikin alkoi mlla t:nernmiin nwkava~ti
tarvetta käydä kaupungissa asioilla j a asiat hoituivat
cs!merk iksi
myllymatkoilla. Tosin kaikki eivät käyneet myöhemminkäiin ka:1pungissa mylly matkoilla, vaan Loukeen pemkoilta käytiin sotien jälkeenkin Kalvit>an
~1scmalla
Häkkisen myllyllä. Eivätkä perinteiset käsikivetkään joutuneet unohduksiin, sillii niillä jauhettiin ainakin vielä sota-aikana viljaa kotita11>eiksi.
PAJAT Yksi arvostetuimpia taitoja entisajan maalaisyhteiskunnassa oli tai to käsitelW rautaa eli sep:in ammatti. Useimmat työkalut kuten viikaiteet ja muut rautaiset esineet aina nauloista kärrynpyöriin vantcisiin syntyivät taitavan ky läsepän takomina. Seppiä oli toki monenlaisia ja -tasoisia. Toiset saivat elantonsa sep:-intöistä ja toiset taas takoivat ja k01jasivat esineitä oman talon tai lähinaapurien kiiyttöön. Lisäksi isoilla taloilla. joilla oli torpparcita ja palkattua työvoimaa oli yleensä oma paja, jossa syncyiv:-it tarvittavat ko~jaukset ja miksei myös aivan uudet esineetkin. Pajoja on ollut isoissa taloissa ainakin Leponissa, Myyrylässä, Pckolassa j a l'yöriWssii. Myyrylässä on ollut talon koonkin perusteella ilmeisen kookas p;~arakennus,
jossa on perimätiedon mukaan ajoiuain työskennellyt useamFia seppiii.
1\imeltä heistä muistetaan Antti Niiranen. Nykyisin Myy,ylän pajaa ei ole olemassa ja wrlennilköbesti se on purettu sodan jälkeen joskus 1950-luvulla. l.cponin pajarakennus on yhä jäljellä, tosin käyttämäuömänii, mutta Pekolan ja Pyöriiiin pajat ovat jo hävinneet kymmeniii vuosia sitten. Lautamäen tilalla Niilo 1luoposen ollessa isäntänä 1930-luvun alussa oli myös
p;~a
jll isäntä itse teki siellä
<.ep:intöitä. Vii me
vuo~ikymmenin ii
metallialan töitä on tehnyt paj assaan Unto Yaljakka.
f\ykyisin myös 19RO-Iuvulla kylälle muuttaneet Juha Almgren, Timo Ran tanen ja Juha Ollikainen ovat tehneet metllllitöitä "pajoissaan''.
~ykyi~in
on rnomin taloi hin
han kittu hitsauslaittcct.. joten varsinaiset sepäntyöt ovat siten siirtyneet jokaisen itse tc htiiviksi. Kuuluisin seppä Vehmaskylässä oli kuitenkin Loukecn TuhkaJan isänt;i i\dam Ju ho Paavilainen cl i ltlitalon Jussi ( 1905- 1991 ), joka oli tunnettu
l:H~emmalla kin
alueella.
!lätalon Jussi oli oppinm sep;intaidot isältään Otto Paavilaiselta, jonka isäkin lienee
81 ollut seppä. Jussi valmisti pajassaan yleensä kaikkea, mitä nyt seppä yleensä pystyi tekemään ja korjailipa hän jopa ase itaki n. Itätalon Jussilie sepänammatti oli tärkeä tulon lähde, kun pellot j a ka1ja eivät olleet erityisen suuret. Hänen pajarakennuksensa on yhä hyvässä käyttökunnossa, mutta käyttöä sillä ei enäii ole ollut pariinkymmeneen vuoreen.
lrätalo11 Jussin edelleen kiiyttiikuntoinen paja syksyllä /998. Kuva Juha Hytönen.
SAHAT Vinnin sah a A lueellamme e i ole ollut laajamittaisempaa sahaustoimi ntaa lukuunottamatta yhtä yritystä. Yinnin tilan mailla toimi raamisaha, jonka olivat perustaneet tilan omistaneet M äkelän veljekset joskus 1930-luvun lopulla. Saha toimi höyryvoimalla ja siinä sahattiin puutavaraa niin kyläläisille kuin muillekin paikkakuntalaisille. Ajoittain sahalla sahattiin myös puutavaraa vient iin ja ilmeisesti sahatavara ku ljetetti in joko H iirolan asemal le tai Mikkeli in Salmisten omistamalla kuorma-autolla. Saha työllisti vierasta työvoimaa satunnaisesti, mi hin o li syynä sekin, että Mäkelöillä oli m iehiä omastakin takaa. Saha oli ilmeisesti toiminnassa niin kauan ku in Mäkelät omistivat Yinnin eli 1950-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen saha on seissyt kaikkine
82 koneistoineen käyttämättömänä ja nykyisen se on saharakennuksen katon romahdenua sisään 1980-lu\·ulla.
surkea~sa
kunnossa
Muita raa misahqja ei alueellamme ole ollut. tosin Alamaan kyHin puolella Mntiskal<m tilalla on ollut höyryvoimalla kiiyvä raamisaha jo VaiJakoiden omistac:ssa tilan 1920luvulln. Saha on ollut toiminnassa vielii agronomi Ni ilo Koskimaan o l lcs~a isäntänä 1930-1950-luvuilla, jolloin käyttövoimaksi muutettiin siihkö. Sahan konebto raameineen oli vielä jlystyssä 1970-luvun puolivälissä. muii:J sen jälkeen sekin on pääosin purettu. Matiskalassa kuitenkin k;ivivät myös Vehma~kyHin asukkaat sahauttamassa rakennustavarna, joten se on syytä mainita, vaikkei se sin;insä kuulukaan alueeseen.
Si rkkelisahat Sirkkelisahoja on ollut ja on edelleenkin useitaki n alueellamrnc. Pckolassa on ollut ennen sotia sirkkelisaha. joka on toiminut höyryllä ja Myyryl äs~ä tnas sirkkeliä on pyöritetty sähköllä. Vi1min entisen raami~ahan vieressä on pitkiii.in k:iyttämättömänä seissyt sirkkelisaha, jonka omistavat Salmiset, joiden kesäpaikan mmtlla saha sijaitsee. Myös Albin Taavitsaisella oli aikoinaan sirkkelisaha, joka nykyisin on jo lahonnut ja rapistunU[. Loukeella Atlam Juho Paavilaisdla on ollut 1950-1970luvuilla sirkkelisaha,jota on pyöritett y ainakin aluksi tr.tktorilla. Ny kyisi n sahausta harjoillaa ki intc:i!IJ sirkkelisahalla Pasi Oinm1~·n. jolla on myö~ puutavaran höyläfimö Lehenpohja-tilalla. Tilan emisellii l)mistajalla Mauno Li]ba~clla oli sirkkelisaha jo vuosikymmenili j a höyläämön hän laitloi 19SO-Iuvun lopussa. Lisäksi Mauno Lip~asella on Hciniilahden kylässä puut:.l\'aran kuivaamo. jo.;<;a Pasi Oino~en höyläämää puutavaraa on kuvattu. Kiinteä sirkkelisaha on ollut Matti Kuparisella jo kymmeniä vuos•a J'l h:in on myös ~ahannut kyläläisten puutavaraa. Myö~ Taisto Äikä~ Loukcclla 0:1 .:;ahannut siirrettävällii sirkkelisahalla puutavaraa useita kymmeni:i \·uosia.
Pä rchöylät Pärehtiylä on ollut tärkeä laite enti<;;tikaan, kun Hihes kaikki kntot oli tehty p:irec<;Ui. Vielä sodan jälkeen 1940- ja 1950-luvuilla piirc oli yleinen kattomatcri:l:.ili kaik is~a rakennuksi~sa, koska kattohu(Jpaa oli pula-ajasta johtuen hankala sa.ula l'iirehöyliii oli olemas~a miesvoimalla k;iyviä rnallejakin, muua rav:~llist·~t• ne toimivat joko
Velimaalb,;fätt uailieita
83
vesivoimalla tai höyrymoouorin ja myöhemmin pohtomoottorin avulla. Viimeksi pärehöyliä on yleensä pyöritetty traktorin voimalla. Toivalan myllyllä on ollut pärehöylä,jota on tietenkin pyöritetty vesivoimalla. Laite on ollut käytössä vielä vuonna 1938, jolloin itse myllyä ei enää käyteny. HöyHimiehenä on ollut pääasiassa Ferdinand Svahn, joka asui loisena Tolvalassa. Vehmaskylä-Seppäiän Pienviljelijäyhdistyksen pärehöylää säilytettiin vajassa Huiskon risteyksessä. Höylä on ollut säännöllisessä käytössä 1930-luvun lopulta vuoteen 1962, jolloin Mauno Lipsanen höyläsi sillä päreitä. Nykyisin höylä Matti Kuparisen maalla ja sillä on kokeeksi höylätty päreitä keväällä 1989.
Illaan talon pärehöylän massiivinen vauhtipyörii. Ku va Juha Hytönen.
Myyt-yiän kartanossa oli myös oma pärehöylä, jota ilmeisesti on aikoinaan pyöritetty höyrykoneella ja mahdollisesti myös sähköllä. Sitä on Martti Purhonen käyttänyt viimeksi vuonna 1942.
84 Loukeella Lähessalon tilalla vuosisadan alussa olleessa tuulimyllyssä oli myös pärehöylii, jok~ myllyn purkamisen jälkeen ostettiin Hokkaselle. Höylii;i pyöriteltiin myöhemmin autonmoonorista muunnetulla voimanliihteellä ja
O~ka ri
Hokkanen
höyläsi si llä lukuisat kattopiireet 1940- ja 1950-luvuilla. Loukcel la oli lis;ib,i piirehöyl;i TuhkaJan isänn;illä Adam Juho Paavilaisella eli Itätalon Jussilla sekä myös Iliaan talossa Hasa~ill a. Näitä höyliii on tuskin käytetty silten 1960-luvun alun.
T iiliruukld Juho Rau tio oli ilmeisesti jo 1920-luvun lopulla Juiltanul Lepon in tilalle tiiliruuk in. joka toimi vielä 1930-luvun puolivälissä. Ruukk i oli Leponinjoen rannassa, josta saatiin myös tarvillava savi raaka-aineeksi. Työvoimaa oli tilalla omasta rakaa, mutta mest~ri
oli ulkopuoline n palkattu henkilö. Itse ruukki toimi hevoskicrrolla ja tiilet
ku ivattiin pitkissä kawksis<;a ja sen jälkeen polteniin mahtavissa uuneissa. Valmiita tiilejä vietiin hevosilla ja joskus e.hb kuorma-autoillakin Hiirolan asemalle tai suoraan Mikkeliin. Tiiltä on paikalla tehty j o aikaisemminkin. Leponin nykyisen asuinrakennuksen kohdalla oli vielä 1930-luvulla näkyvissä tiilisen rakennuksen rauniot. mutta m: purettiin, kun nykyinen talo tehtiin. Mahdollisesti tämä tiilitalo oli rakcnnctru viime vuosisadan puolivälissä, kun omistajana oli kamarineuvos Holmberg.
LÄHT EET Mikkelin maakunta-arkisto, Mikkelin kihlakunnan kruununvoudin arkisto, katsclnmspöyräkitjat Paavo Arffmanni n (s. 1924) haastallelu 27.8. 199X Oskari Hurrin (s. 1906) haastattelu 27.1. 1994 U no Neuvosen ( 19 11-1995) haastattelu 24.2. 1994 Toini Pasusen (s. 19 13i, os. Pulkkinen haastattelu 1.11. 1998 :V1aui Pulkkisen (s. 1919) haastattelu 2.11.1998 :vlarui
Purhos~n
( 1902- 1995) haastaltelu 10.1 . 1994
Leo Raution (s. 19:Z5) llaa~tattelu 15.3.1996
'llelima<tlifflä~t
tJailieita
85
VII. KI ERTOKOULUSTA PERUS K01.JLUUN KJ E RTOKOULC Jiirjc~te ltmillincn la ~t<'n
OJX!latnin<.'n on oikca~taan jo var~in van haa JX rtla. vail-kei itse kansakoululai tos <,Jck;wn kovin vanha. :--Jiinsanotun kans;rnOI~tuksen j uuret ()\ at 1500-l uvulla Suonw..:nkin lcvinnecssä velvoitti krist ityn
lu~emaan
l ut eri l ai~cssa
uskonpuhdistUk,essa. joka
Rllamattua. Tiiliä lil\Oin lukutaidon opettamisesta tuli kirkk<•lc•i~sa
yksi kirkon tehta' isr1i ja jo 'uude n 16R6
veh·,>itelliin pappeja
opellamaan scurakuntnlaisi lle lukutaito:\. Lukutaidolla tosi u tarkoitett iin pitkään vain lähi nnä ulkolukua ja kano;anopetus pysyi Vuonna 1838 ei
~illout
vuosi~~toj<r
kaupungi<>~'l
pcnht<.'tus,n Mikkelin
koulua j11 va'-a a D$47 aloiui rni rm nta nsa cnsimmäi nc.n pcru~ tanri <.c l l a
Maaseudulla koulun .\•likkclin
piräjiin
kunnallisiaurakunta
perustanHSI:l ja samana Vaikk:~
ei pidetty
~yl,synä
ollut ~ htään qusinaista
ala -:rlkei ~koulu
kiir~ttii . ~i l lii
esittr
ka upun gissa.
vasta vuou rrn IS6Sl
kuntaknkouksellc
nl<>ltl t Linnanmäen
hyvin
ki rkon u:hHiviina.
kansakoulun
kau~akoulu toirnintan~a.
maalaisku ruaa n J..an~aktHthiJa p.:rustenii n usc-;Hnpikirl lllOO-luvun puolelln. ei
se merkinnyt kirkon
~uorillaman ~ansa nopetukscn
alasajoa. 1\tmittäin vielä vuonna
1886 v<tin l)Clt lap:-r't.'l 1;;" i , ·arsrnaistn 1-ansa koulua ja toiseksi n~ata
kansakouluun piti lap-;ct.n alk uopetus
j:~ , ~eurnkrnllicn
1800-luvun
,·iim.:i~llla
lul.ea ja wnh!ll krblinopin
tar ,·anhcmpien vasru ulk.
,.,uJ-;ik~ lllllltninä
pano!:taa
piia~t~~k~.:.:n
pit:rkapp~lcct.
Se ur:~kunnat
eril) isesti
i\;iin
alkoivatkin
kiertokou lujen
kehillä11usccn ja 1!\9<1-ltl\ u llt~ kirl.kn perusti neljli kicnok oulunop<.:ttajien '>ern ina<~ril1. On muistewwa. cll;i kylillii
ainoana
h: icrt~>J..(Iuln
koulun...
i t~-:näisyydc n
t\,i llli <lina
\ ·:r ..;t,l
v uO<f~tl
1<.!21
s<w~ka
monilla
oppi,·elvolli;;mt-lain
m~ ötii
alkuvuosiin
kit:rtokoului.;ta tuli h.rr,a:urasmurlla ""uduilla "\alnu,ravia.. ala nlkebkouhiJll. jt•tka Mil-kelin
maalai~ k unna"'' _1at k••h at
K an~a'-oulmt~..:wJ..,cn
wimimaan$1\ pcr.iti vuoh!Cil 1939 snakka.
IIXfi)J arl.oihin oli kiertokoulu 'akiinnullanut :rscmansa
seurnkunnalli:;en.l al!..ei")fl\.'llll-,en muotona myös 1\1ikkclrn 11lucd la. T,).,in ' uonna 1X<,-:- .:-i <>lltll ku in
kak~i
opettajaa. jvtl!tl J..i,·noJ...-•ulua Iien.:.: prd<.:ll) pari
'"iik~oa.
joll0i 11
kie rtnkoul upii1 i,·nkin
kict1o koulupiirejlt j:1 kappaletra.
lll.l<~llilj i ;r
måitrii
kienok<•ul upi iriii ja 'il<.'ll vni n kaksi
J..u~sakin ky lä~sli
Kolma" J..r.: r1ol..1•uluu op,' lldjlt
lllail'::urakunnan
~•wtiin li~li:mt) i
tupd uspliris:.lt) vai n
"..:untl-uuraan ' uvrura 1836. yhddla.
\'uonna
lll92
oli edelleen kolrnc. mutta op.:ruspiirejä jo 37
1 86 Opewsaika kus~aJ.:in opetus piirissä (kylä tai kinkeripiiri l oli tn\'a llisesti kuusi viikkQa ja koulu viiJ>Yi ) hdr~s:i talossa kaksi viikkoa.
\'~h lll:lSk)lris!--;i
taloi~a
pidetty 191 0-luvulla ainakin 1\.1) yrylän. Pekolan ja Lepouin suppe11lla
alueella.
1.oukeo::n
seudu lla
l..ierttlkoulua oli eli melkoisen
koulunpi tOpllik koja muiqctaan
olleen
Paavilaisten Tuhkalan. Anttilan. Viiliahon ja Norokorve11. PiiivitUiinrn koulutyö saauoi kestil<i 1!$70- 1880-1uvuilla jopa 7-8 tnntia ja
\UOd~ n
J)l(J 1 jiilkccn lyhyemmiin
koulupmvån pituudt'k~t miiärättiin viisi tuntia ja pitcmmiin \..uuSI tunlill. Vuonna 1892 ki enokonlu n opettaja Hilda .lonikan piin in ku ulu ivat mm. tv\;mkola. Al:~maa.
Loukeentaipak eli Loukonen. Vchmaa (ta rkoiuaa Ve hmaskyliiii) ja
Koskentaipale. Vuonna 11597 kienokoulutu>pettajia oli jo vii-;i ja openaja Anna Luukko~cllo::
kuului uillöin mm. l..oukeentaipalc j a OJ~Uaja ld:t l.aatikaisdle Vchmais
(Vehmaskylä ). i-,iitt ii n
Kiett<>koulttopetusta maaseur..1kunnassa
1
j:~
al ku>nn~i kym mo::ninä
1900-luvun
Mik kel in
laaji mmi II aan se oli vuosi ua 1912-1 92J. F.:.imerkik,;i vuonna
1915 oli seurakun nan alueella seitsemän opt'ttajaa. Opcn.t.ra Anna Luukkoselle kuului edelleen ) htCilii opetuspti ri nii Loukeemai r ale ja Vchmai~C' Il vastasi llilma
Tars~auc n .
Pömi~cn
.VIyös Ida
J.. i c l10k(.llli110pl!lllkSc!~fa
n un ~ t<: t:~an
t<)imincen ky lällä
ki ertokoulu n opettaJana ai n:~ k i n 1<) 10 -ltrvulla.
Opellajnn ,·alinnan mie l enl:~atu
pe ru~t.:ma
Mikkdi n
maa~l·ur:tk unn •.-~a
oh \ :11 todcn u knstillmo::n
ja hyvat tiedot ja taidot. OpeWIJan \rtlibi kiah>koul upiiri n johtokunta.
joka oli valinnasta kylliikin vasllntssa kirkkonc: u,·<)Stolk. 1St\0
luvu ll;~ ~ u uri
c>ngclma
oli saada edes jotenkin piitC\ iit opcnajia. sillä ''IX'llaj;,J,..;j pyrk ivät olivat tuskin sa11neet mitään
kouhHII~t<~
5-eumkunualli,cn ko uluruJ...-;cn t:Ji ir-;copiskelun ltsäksi.
Vasta vuo nna 1890 alflitt:ttiin ns. Mikkelin
maaseura k unna~sn
alk uJ..<)II I lllli'(X'lla j:~.;l' Tnln:mri
vain hyvin
h an·:~
llämo::~uliunassa .
kll"n,,J..,,ulunopc:ttnja oli saan nt
varsinaista opellista t) öhilllsii. Jos opett njilla ei uscinJ..aan 1lll ut påtevyytta loimccth:e. c>i hc tlk toisilaita maksettu paljon
pall.kaak;wn.
E~1 ml'rk i bi
vuo~in a
1SlC' -1<JI ;
vuosipalkka l'li vain JOO murkkaa. mikii oli .i•>pa
palkkaa alempi. Viihitcllc:n palkka t' pettajil lakin nnu,i. virka ei J..o<;kaan ollut. Elakeoikcmlen kin he sai\ at Opettajat '!tivat aika palJO n
i t~e
J.. i CI1nk vu lu nopeltaj~ul
l la h[l:t l knll i~tc n 1111111a
\ <l~ta
(kuten piik<>jeu)
mik(iiin hyv in 1Xtlkauu
\ "''nlla 1924.
pliiitriiii miw ja mitc:n Jt,· np.: lli\at lapsia. Sdviiä oli.
että IXOO-I uvu n puo lella ulkolnkn pysyi ) kb.::n ii mt'netclmänii jll uskonto tiirkcimpanli ai nt::~na. \ luita npctt•tt;wia aineita olivat luJ..emin.:n. kitjoi ttamino::n. laul u
UelimatJ.Iifflätz u.ailieita
87
ja lnskcnto. joista jlilkimmiiisclle ei pantu kovin paljon painoa. l.isiiksi jonki n verran saatettiin opettaa mMnriedon alkeita. kiisitöitli,
Scu raa\'ista a luccllamme toimineista
pi i ru~tustct
o pcttaji~ta
ja leikinomaista liikuntaa.
on tarkrmpia tietoja:
Opettaja .4.nna l.mtkkmum ol i >yntynyt IX63 Vehmaskylä t':o -1 Oliikkalassa ja hänen isiinsii oli tnl<>lli nen \,ilikko Lampntcn. Koulutusta ki t'rtokoulunopcttaja n toimeen h;m oli s;utnut kahdella ku ukauden pitui-;clla kiertokoulurwperrajien Anmt Luukkonen to imi kiettoko ul unopettajnllll vuosina 1897-
se minaarikurs~i ll a.
alus~a .
1929 ja muutti maalaiskunnasta kaupun kiin vuodt' n 193 1
Eliikkcdle Anna
l.uukkoncn surtyi ,...,1nna 1935. OIJI!tt<!ia 1/ifda JouiJ..I..<t t>n ollm kicnokoulunopctt<tian
vira ~S<l
oli suorittanut ktcrtl)kuuluopeuaja kurs;;in 1X78 ja) lenunän toimin ut kicttok\lu lut>pr tlajantyön ohella Openaja Ida l.amik<illl('ll
kan~a koulu n
~yn lyi Hii rola~sa
vuo:)oina 11!77-1890 ja
kan~akoul ukurssin
sekä
apuopcttajana.
vuonna 18i3 ja hiin <:uoritti ylemmän
kansakoulukmssin 'uonna IX87. L1atikainc:n haki l..ie rtt)ko nl unopettajan virkaa toim.:~~a
,·uonna 1896 J:l oli Hauki vu,>rclk
l..a k ~i
aiuai-in
1897. Vuonu.t 1910 hän muulti
\ tll>lllla
'Ull\la aikaisemmin ' ihityn mich.:ns.i Johannes Hlyu kanssa.
Opc:uaja /d(( Maria l 'ihuim·n ( 1 88~ 1970) t>li syntynyt V milass11. Hiin oli kii ynyr ylemmän
kan~al..oHi u ku~;in
-;ckä jatk okur<;sin ja
isilksi
1
~aamn
opetusta
kicnokouh uiOI>l'tt:tJan roima vartt'll. 1-:icn,,koulun opeuajan11 hiln toimi ,·uosina 1905
I~J<J.
VEHMAS KYL\1\ KANSAKO ULL 1892- 1904 ~ l:wlai~k untaan
oli 18':Xl lu,·un alk uu n mc:tlllt'5Sä
~n aru ;~i kaan
eli l.innamiicn. ')uon,aar,•tt- Rahulan p Hatjunmaan koulur. peru,taa
koulut
kuntakokouk;;e~\il
1 iul..kola:111 ja
kolme kansakou lua.
St•ura;wak~i
\ chmask) läiin.
ja
kunuall •->lautetkunna~;;n
Ja
kun nall i~ l<~u taJ..utt 1 a
tul i tarve
kes ku~teltiin
valitsi kc,·ääll;i
1891 Vchma'ik) hin l..a n,alwulu11 paikkaa .;uunn itldt'ma:Hl komitean. jt,hon ku ul ui va t Scpplilitn kyliiSiit \' ri kan kartnnnn
Otto Paavilat no:n Valjakkil.
Lou k ~el ta
Komilt'a piiiith 1a
kuntal.ol..tlll~
JH Liskojärveu
,,;li~l'n
Valjakan omhlau tll n
ja
om i~taja
Al w n~an
Karl 1liiJ.:kiincn. Auuilan tn lon isäntii
k) Hi~ti1
.\ l ati ~~ala n i~::111 tii
Anders (:\ nlli l
hy' iik~yi ka n~akou lun sijoituspn•knksi l.oukecjan·en J..annaksen er,·lilp<iassit .:;tjllinno:cn (kllmtt.:an jitsent'n ~ ) Anui
V:thahtHiillli~cn
ti l;w. jouka pirtis.;;ä koulu alniui toimi ntansa
Ve/ima,_/ifflätt uailieita
88
syksyllä 1892. Samana vuonna aloitti myöskin Liukkol<tn koulu ro iminmnsa. Kunta vuokrasi Valjakan omistaman Väliahon tilan asuinrakermukst>n koulukäyniiön 10 vuodeksi. muna vuokrasopimusta joudurtii n vielä jatkarnaan kahdt!l la vuodell a vuoteen 1904 saakka. Tiiliöin koulu sii rrett iin Kalvitsaan. Koulun sijoittam inen vanhaan maa laistaloon ei varmasti ol lut ratkaisu. mutta se tuli
kunnalle epäilemärtii siiHi
IXtra,;
h~tkelHi
mahdollinen
critliiin paljo n
edullisemmaksi kuin uuden koulutalon rakentarni nt: n. Kunta maksoi :\ntli \'aljaka lle vuokraa 300 markkaa vuodesta ja lisHksi Valjakka sitout ui kuiulostamaan ilmeisen huono kuntoisen rake nnukse n koulukäyttöön sopivaksi. Rakennuks.::n kullll(lsta kertoo se. ettii
vuokrasopimukses~a
velvoitettiin Vnljakkan uusimaan uu nit. lartiat.
ovet ja ikkunat ja opclt<(ja!Je tuli lisäksi rakentaa asulllt>ti lat. Vehmaskyliin kansakoulul le valill ii n myös johtokunta,jnnka .:n~ imm:iinc n pöytii ki1ja on päiväny 2.:U. IS92 Myyryliin kattanos:;a.
l'uheeujolitajak~i
,·afittiin Veikau
isäntä, rustholl ari Karl Hiikkäncn ja kirjuril..si mnanviljtlijii D:w id J>ulkk iiiCII eli Myyrylän kartanon silloinen nuori isäntä. \ ·lu ut jiis<:: nt>l olivat t\nttilan talt'll isiilllii
Otto Paavilainen Loukecha. talollinen Matti \V<1cjus Knll ir::;a~t:L Palljaian isiinrii Gustaf ( Kustaa) Wa ljakka Pcko l:~n
1\ l a ma<~sta.
cmlintii llilma l'ulki..incn \ ' tnnul taiosia ja
cmiintä Lt!emr-Kaisa EhrnruNh.
Johtokunta päliHi esiu.ää kunnalle. eu ti knulullc val iua i:-.iin
l nic~t'pdtaja .
~ o~ka
" e/lelllpi OS(I opj>ilnista ru/ee olemaan JHiikia" . i\äill oli 1-.rn. srl lii ~yb~ IHi l s9:;
sisäänkir:joittautuneista ensimmäisistä 21 :stii oppi la;bra 1.\ oli 1x1cki;1. Oppilnidcn vanhemmista puolet oliv:H talollisia ja puokt torpparcita. j oki!
niiytt:1 i ~ i
osoitta\'an.
että myös vähe nun;in va rakkaat kyliiläisct kat:'tlivat opint i ~·n t' k·van t:irkdiii lupsi lk . Cdellii!)lninittu johtokunta myös esitti,
~Itä
opettajalle
markknn \'UOdrssn ja sen lisäksi ilmaiset halot ja
ll lak;:;euai~iin
palkkaa 200
,·aion (iamppui,ljyll}. Sanll'in
johtokunta piiätti tilata kirjat ja muut koulu tarvikkeet mukaanlukien l:'i kappal-:rta pulpelteja. Johtok unn an työ niiynfiisi lähtcn.:-rn qr,;in inno:-; ttllh'ö tr kliynr iin . j:r opcttajakin S<Wti in ko ululle vali tuksi he inäkuussa 1S9:2. Kou lun t!nsi mr näin~ n
<!pcm~ja
uli opellajako kcla:=; Juhana Knnvan.:n t tai Knvanr.:n )
Jyväskylästä. Liekö o pettajan palk ka ollut liian alhaiHt'il. vai olilw til at. niin opettajien
vni htu vu u~ Vehma$k~ Iä n
k<•ulu;;s:l mlmdn:-.tni
VU<Hlna 1894 j <)hlokunta pyysi kuutaa mnl-.snrnaan opcttaj;tlk llHilt<t kuntakokous ei siihc:n su o~aun ut.
~) :-nii hUl\fh\l suur.:k~i.
~uurcmpaa
,1 ,,
ralkk:ta.
'llelima.Miv län u.ailieita
89
Seuraavat henkilöt toimivat Vehmaskylän kansakoulu11 opettajina vuosina 1892 1904.
Juhana Ko uvanen
1892- 1895
Vihtori Uihde
189.5-1 896
Karle Kustaa Kruus
1896- 1897
Aksel Emc:rik Soininen
1 897- 1 89~
Ju ho Fredrik Pursiainen
1898-1899
/\ . F. Winter
i 9CXl- 190 1
/vlalli \ likan<.ler
1901-1902
Edwa rd Ra ivo
1902-1904
T yuöjcn ka<.ityöu- ja
v~li mi stelunup<!ltajina
Waljakka. Hilma Paavilaiucn ja
sijainen
v:t. npe llaJt
toimivatllinak in paika ll betasukl,.aat Anna
!,.icrrokoulunopettaja Ida l.aatikainen ja sekä
e n ~im måi~cn opem~jm1
v:umo Anua Kouvancn. Johtokuunan puhcc: njohrajuta oli1·at
Karl Häk kiiS('Il jiilkceu
111 ode~ta 1S9.\
wa~
vuoreen 1896 David Pulkkin en .
.-it:H
jiilkccu
Ka rl Hi1kkiinen 'uotc.'cn 1902 ja tämän jälkeen Kall'ibantilan omistaja Au~n~t
Schadc:\\·itz vuntcen 1!)()..l. Opettajina toimineet viiva t l,.oulutukseltaan
''ar~in
Sekalai ne n Selll'<lklHlla. 0~11 nli loimi lllil kict1okoulun opellajina jil varmasti ai n0a!'taall l'innein~n
op~llaJa
1-:J\\ ard
l,.a n~a kou l unnlwllaja. "- 0\'1 11
Ra11 0
oli
scminaarisra
,·almistunut
piil \:lli
paljon ei opella.Ji't:l ole tie toa. vail,.kn h.:- c>lil'<ltklll
cpiiilemiitrii wolwn aik.lan jn l'i<'lii palj<Ht myöhemminkin kylän mcrkkihenk iliiith. S<'UI<I<l\'ana
~ln ~anomak-h ti
L'in,t-Savnn edeltiijässä
.\ l i k ke li -lehclc~~i
9 10. 1S'>5
llllut juttu \' ehm,,~l,.} litn 1-.mrlu:;ra. Opt!traja \ 'i/um·t 1ii/ult •tJiri \ 'l'lullo\·/..yliin koululla puheellllflii'Wii f'rumdi11 .lmtrljeo johdCisM: ",Vim mi11it ''•1111/1!111111'111 rm tietä, t!llii l<' ~iinä /..ul.\lllllill'.'Vt.jo/wn,.. /..ut.lltl/11 nii11 l'llt'ftai,tllc' kmn .ll>pii. kaikt•lla iiÖ.\ T\'.'ilt•!lii. lil'l:.llft'l/it )'1 pil~<'imie!is.rnldlu j.t krtr., iJ..iiiittoi/1('// Toist/11111(' mk/..aude.\'Scl . .. '/ (; 1'01/ti/1/W!I'IIIl.\ cloSII. J.:rm/ulmmll'cl ,:n·wll!tii'.!P~ ,,·nt .\'(lttU.a. uli "l'riiiillll/11'1 hnrtaa.\'li kuwlld<'l'(lfl ylt·i.liii:. . . Sr11nasxa rilui 'wrclr '11111111\ui o:wurya Uihdt• myiis mktll'ia J..dwilll.'>lllllll/ll t·rmftf'!l!llllllt•fa,f<'ll.\li ltunll'f!i,ccll kasmtuk.lt'l'llja koulcmomiseen. Varmowt sanat liiysin'il .1'1'(/itmi"(i ht·cfclllwii ka~I'(II 'Ua 11/aopertiii. k<lsku "Y."IIi'liii kiilui u.l<'flll
"'''II<'.
,·i/mi.l.,ii.
lrsc k.oulltt )ö ,,ua \'tiPtta
~i tt<'ll
lienee: ollut lli) ÖS 1ursin erilai>tn nykyi s<'Ctl
vcmmuna. f:, inwrkik-;1 .·\ . !-. \Vi nterin toimiessa opeHaja na oli alkaneen
v i il..nnlukujiil'l<'~t)~
seuraavanlainen. Huomi<.• l,.iin niH))
'2().1 1. 1()()()
u~k0fllh.lll
sutll\'t."ll
'/)efimatJ.liv-tän. uailieita
90
tumimäiiriUin, ainetta oli m uodn~s.t tai toisessa joka päivä. Viik os~a tunteja oli kaikkiaan 27 eli ~chlist i .:uemmän kuin c:simc:rl-..iksi ll)kyisi n. Maanantai 1. luoJ...ka
2. luokka
kl o 9- 10
niblinn historia
8 iblian hbtoria
klo 10- 11
1~'lskc nto
'llein.:n hi~wri a
klo 11 - 12
RuokauuHI
Ruokatunti
klo 12- 13
:\laantieto
Kirjoi tus
k1ol3 - 14
Kii sityö
1\.ä ~iryö
klo~)- 10
Hi blitHl hi~toria
f3iblian histona
kl o 10- 11
1..1~ kCill\l
Suomen historia
klo 11- 12
Ruokatunti
Ru0knl ttllti
kl o 12- U
~ttomr n
l..asl-.en to
klo U · l4
1\.trjoitt• ~
.-\ i nrkirjoi tu~
kl o 14-1 5
\l aammd.ll] <l
1\.ttvaanw
klo 9-1 0
Km.-k • ~" na-.
f(;ueki$11 111 ~
klo 10- 11
1-: i.:litlppia
f( i,·lioppia
k lo II 12
Rtl(l J...atuut i
Ruokatunti
klo 12 13
1-:it:joitu,
1..1skemo
klo 13- 14
1-~ '-k<'lliO
Kirj oi ttts
kl o 14- 15
\ laan11nåi•:i•1
Ku vaanw
kk• 9- 10
Bihlian ht ~toria
f3iblian histt\ri a
klo 10 - 11
:\ laanti..:to
\l:tanti\'lt'
klo I I 12
Ruokatunti
Ruokatunti
klo 12- U
1\.itj\liHI'>
Yl.:i11cn hi) tt•ria
klo 13 14
K a~it) \l
K it~ityö
Tiistai
his1on;1
Ke~J...i, ii J...ko
Torstai
'llelimtulir;Cätt ttailieita klo 14-15
91
Käsityö
Ka) ityö
Biblian historia
l'lrhlian historia
Lasl;entll
Suomen historia
k.lo 11-12
Ruokatun\1
Ruokatunti
klo 12- LI
Ki rjnitus
f .llllllllOllti~tO
klo 13-14
.\ la;unmekirja
Kirjoitus
klo 1! ·9
La~kento
Kirjoitus
klo9-10
Suomen hrstoria
Suomen historia
kl o 10 I I
Katd. ismus
Kate kismrrs
klo 11- 12
l':v. Lut.
Syksyllå 1902
Ve hma~ky liin
Perjantai klo9- IO kl ~)
10· I I
LMrantai
~clitys
eckllt'~rr
ruutia l;oulu toimi
Ev.Lut. Selitys
h.oulupiirin ni111i muute ttiin Kalvitsan koulupiiri h.si.
Valj11l;an ornisramassa Viiliahon talossa. si llä vuokra-
aikaa jatkettii n kahdella \ uodclla. Tuolloin jn JOhtokumaJ..m oli valinu pääosin kalvitsalaisista. si lnr ..:simies el i puheenjohtaja oli Kal vitsantilan omistaja August Scha<.lr" it1 ja
11111111
\\ ihtori \\ ar:ju~ ja
jlisenct ruannviljc:lijät
kauppm~
olivat Loukion isii ntä G. l..aitiuen ja
G:rbrid 11\;rapo) Pajunen
Kalvit ~a~tn .
Kl>l rlun siir1irrlli'C'='ii Ka h itsaan oli onrnt
syyn~:i.
pr::rtr~h.'tubi J..an~ak ,>III U
wi111i todella "-arrsakou lu bi
ki i nrci"öss~ roi~i11 Vehrna~k ylän
K;rlvitsnn
kauppra~
190~
ja
~c
F.nsinniil..in Alamaahan oli saatu
l;uin \ chtna,J.:ylan koulu. Srksi
koulun
~· IH1piro
ei
a~l.'mrtn l ;i ht>i~)) tec::n
kou l uikiti~iir c~i rrircn.
\ uonna
lnp~ia.
ktllltaknkouk-.~~ta
t)l i
Kll ntakok<> u~
~)
.;u hte~lliscn
ra~ennctus,.a
Hrhellä
~ijainrr~<!n
wnwnutjärkeviiltii, varsrnl;in
nt) mässä 1111\ta asutusta ja
~it~n
~un
r11)1is paljon
to,in vastu,ti Kal\'itsan koul un ra"-entamista
että J..nu lullc \ uoh. rauai,iin huonee t. joitlr tat:josi Hicrajii rven ti lan isiintii ja Kmrp,r P.tjunc-11. Kurr 1-arhakoulumarkaqaja ei tiirä h) vaksynyt. nirn
1-unrak<lkt.ll" wimintausa
p!ratt i ra"-c-r rrl llll:rcr ~yl..~~lla
A I.A\<I AA~
Suunnmrallc Vchma~l..yllirl
Kah itsaan 1-..oulun. j<l"a
l'J!l4opcttajllll:lill1 raavi llirnanc n (vi ra~~tl
piHisi aloinamaan 11){)4. 1()18).
K AKSA KO LIU.: 1902- 197 1
o~alk
perirtr!caluc::emmc lapsista uudeksi l;ouhrksi wli Crbrmmms,-n l..<llllun tultua lakkautewl..si.
A lau r~an
kou lu
92 Alamaan koulua varten k unta osti vuonna 1899 Paajalan talosta Anna ja Kustaa Valjakalta 2.25 ha:n tontin, jolle rakennettiin kaksi luokkaa ja kaksi asuinhuoneistoa käsittävä koulutalo. Koul u aiQilli
toimintansa syksyllil vuonna
1902. Sen
ensimmäisen j ohtokunnan jiisenct olivat M yys')'län kananon isiintii Fc rdin<~nd Pulkkinen, Anttilan isäntä Ouo Pnavilaint!n, Taa vetti A sikai nen j a Ku sta<! Waljakka. Koulun oppilasmäärät olivat kymmenien vuosien aj an hyvin suuret, sillä tässä koulussa kävivät niin Vehmaskyliin. Loukeen. AJa maan. kuin llii rolan kylienkin lapset.
/\lamaan koulun 1. ja 2. luokka .1 I'Å.w Wi 193Y. Opmaja Kaino NorokumJm. Velmwskvliiläisiii on rtmnisre/lal'isw ainakin Pauli lliimäliiinen (keskiril'in t·as. reunassa}. Rauno Hurri (rakarit·i,·.,ii 101/ll'lloik('(l//a)..\)!t·i Paaso//e/1 (l'turit•issä roinen oikealra)ja Raija Hurri (erwil'i 1 lll l..t·m~iir jala.»a /. Kum Raija Hurri. Koulun ensimmäinen opettaja ols I:Jso;a \ aioharju (os. Flsnk) joka toimi koulun johtajaopettajana harvinaisen pitkään. aina vuotel'n 1939 saakka. Ensinumiisct vuodet koulua toimi yksiopeuaja i ~c lla. kunnes ,·uonna 1906 koul uun palkattiin toinen opcu aja. j ona ensi mmiiiscn1i <>Ii F.bn Asikain<'n. Kouluun rakenncniist 1C)20luvun puolivälissä kolmns luokkahuon.: ja yllil\cna;m kolmas asuinhuone j a vuonna 1926 koulu muutettiin kolmcop.::u nj~i se l,.si. KolmcoiK'ttajniso::na koulu ol i vuoteen 1948 saakkn,jolloin koululle l>alkaniin nelj;is opcuaja.jonka virka oli olt:massa vain vuoteen
1951
saakkn. Tiimhn jiil~t>en
koulu
pyS) i liki kymmenen vuotta
kolmiopcttajaisena. kunnes ~c vuonna 1962 muuttui oppilnsmaiirien yhä vähetessä
'llelitna<J,/ifflå'tt uailieita kaksiopcttajaiseksi.
Mikkelin
maalaiskunta
lopetti
93 koulun
keviiällä
1971
oppilasmäärän viiilennettyä ja talo myytiin vuonna 1973 Lii sa ja Reino Waldenillc. Va loha~jun
lisäksi pitempiaikaisia opettajia olivat Pekka llassincn Vlll)Sina 1908-
1922. Hdgc 1\'ybcrg vuosi na 1922-1949, Kaino :\ybc.rg (myöh. Norokumpu}. j oka ei ollut sukua edelliselle. vuosina 1927- 1943. Onni \/yyssönen 1940- 1953 ja Syl vi Koskimaa 1948-1966. Alamaan koulun opettaj at. erityises ti Helge :\yberg. olivat urhciluhenkisiii ihmisiä. l\'iinpä 1920- 1930-luvuilla erityisesti hiihto- ja hi ihwkilpailut olivat liihellii niin opettajien kuin <)ppilaidenkin sydämiä. Perinteiset hiihtokilpai lut AJamaan. Kalvitsan
ja Rämälän koulujen j <irjestctti in
Alam11an
välillä olivllt yleensä /\lamaan juhlaa. varsinkin jos Jl~ koululla. j onka ympäristöstä
löytyi
sopivan
rank koja
hiihtoreittcjä. Oppilasmäärät olivat kyläkouluksi todella suuri a. esiu1erkiksi lukuvuonna 1926-
1927 nppivd vt>llisuuslain tultua voimaan oppi laita oli peräti US k~skimiiiiri n
hc nk~ii
di
siis 45 oppilasta kutakin opettajaa kohd.:n. 1930 luvulla uppilasm;iärä
laski alle sadan. kun Louke~n koulu peru st~ ttiin. mutta se: nousi uudestnan sodan jiiiJ..:cc:n liihell~ 130 oppilllsta. Vielä 19.50-l uvulla oppilasmäiirii pysynl'ii 80-90 oppilaan välillii. mutta ('l{l-luvulla se laski alle 30. kun $uuriu tnue<tn \
.:hma~kylim
koulu un. r\lamaan koul un
lopptll·~sa
o~a
Alamaan koulun opcttajnt 1902-1971 Elisa V<'lloilarju
1902-19.\<.J
r:tsa :\sikai ncn
1906 1907
Viktor Salonen
1907 1908
P.;okka Hassin.;n
(')())\ . 1922
11J2 2- J9-19 KcnHt T:unmist\)
1926- 192'7 I'J27- 1943
Onni :\yy;;söncn
oppilaista
~i irtyi
<)ppila.;,mi'iiirii l)li eniiii 21.
1')-10- 19::;:> 11)-1.'\- 1t).:J.)
IJna Pitkänen
1•H7- I <.J:Il)
Sylvi Kosknnaa
1941)-1%6
'llelim~lit,;fätt uailieiia
94 Martta Pettersson
1948- 1950
Las-;i Vuorinen?
1949-1966
Eeva Matiskainen
1950-1951
Sinikka Salojärvi
1953- 1954
TerHu Pöyhönen
1955-196 1
Tap io Oinonen
1971
Sinikka Sinkko
197 1
LOUKEEN KANSAKOULt: 1937- 1964 Vehmaskylän kansakoulun lakkauttamise n jälkeen koulunkäynti vaikeutui ainakin Loukeen kyni n lapsilta. Osa heistä kävi kou lua, jos nyt yleensä vicJ;j vuosisadan alussa kiivi la inkaan, Kalvitsan kou lussa ja osa taas Alamaan koulussa. Molempiin suumii n matkat olivat varsin pitkät ja tiet lähinnä olemauomal.
~ i inpä
monet
koulul:liset asuivatkin viikolla kou lun lähellä olevis~a taloissa tai joskus jopa kou lulla ja menivät kotiinsa vai n viikonlopuksi. Varsinaisen Vehmaskyliin ydinalueen e li Pyöryliin, I\·1yyrylän ja Vanhalan suunnan lapsille kou lumatkat taas lyhenivät, sillii Alama:Hl kouluun c iviit
rn~ttkat
muodosmneet läheskään niin pitkiksi kui n entiseen
Vehmaskylän kou luun. Ilmeisesti
L ouk~.en
ku nnanvaltuusto
S(.UJun huonot kouluo lot vaiku Hivat
perusti
Loukcc n koulupiirin j o
~e n
ve rran . ctti.i
1920 - luvun
alu., sa
oppiH: ivo l l i~u usla in
tultu;! ,·oimaan. Kuitenkin koulun varsinainen pen1staminen siirtyi niinkin k:t:wn. ,~uii kmllu aloini toimintansa supistetruna kouluna vasta vuonna 1937, vaikka ..;u·.mnitclmissa oli aloittaa se viimeistään vuonnl 1933. Kunta ei kui t(·nb~lll
r~1kcnnunanut uutta koulua,
vaan Se o~ti maisteri David Va]jakan
leskc-! :ii i\111::1 Valjakalta kcväiill:4 1937 tämän omistaman Paavola n tilan ntkc:J;luksin,·.:ll 64 000 m;!rkalla kou lua varten. Kysecss ii oli aivan sama tila, jossa Vehmaskyliin kouiUllli to iminut vuokralla vuosina 1892-1904. Kun jo vuosisadan vaih teessa ei koulu ollut ili is~iikiWn o lois$a kaik kien vaatimusten nn.tka in::n, saattoi <H'\':!t;L ettii sitii se oli viclii viihcmmän 1930-luvun lopulla. Kun Vehmaskylän koulun aikoih in olivat opcuajat olleet koulun
pcru~tamisen
miehi~i.
tapahtui Loukeen
ai!-:<lna niin, cuä opettajaksi haluttiin nainen. l\'iiin piii.ilti
johtokunta cn:<.immiiises~:i kokouksessaan ke-smlä 1937. En<;imm äb~en johwkuntaan kuuiu i ,·at
p tth~ enjohtaj a n a
Loukion sil loi nen is;in lä l ;uno Ki n nunen .
95 taloudenhoitajana Adi Lampinen, kirjurina Iivari Ylänen ja muina jäseninä Tilda Kinnunen ja Oskari Meriluoto. Openajan saamisessa näyui olleen ongelmia valittujen kieltäytyessä yksi toisensa perään, kunnes lopulla saatiin väliaikaiseksi opettajaksi Toini Sutinen (myöh. Mustonen) Vaasasta. Ensimmäisenä veistonopettajana toimi Eino Lampinen ja poikien käsityöluokkana käytettiin mm. Loukion Ii lan tupaa, jonka Uuno Kinnunen vuokrasi tähän tarkoimkseen.
O{Jellaja Toini Mustonen ja Loukcen ~·upistetun kansakoulun oppilaita vuomw 19J<) silloisen koulun .~einustalla. Kuva U1ila Ylönen.
Kou luruokailua oli jo Loukcen koulun alkuajoista lähtien, sitä annettiin
~e ll aisina
piiivinä, kun kou lu kesti kolmt:en asti eli maanantaina, keskiviikkona ja pctjantaina. Ruuan teki silloisen opettajan Toini Suti~en äiti, joka teki samalla omat ruokansakin. Koulu ehti toimia normaalisti supiste\luna kansakouluna pari vuotta, kunnes talvisota ke~keytti
ja vaikeutti normaalia elämänmenoa ja siten myös koulun toimintaa. Talvisodan aikana koulutyö olikin usein pysähdyksissä. Syksyllä 1940 aloini viransijaisena Aino Sihvola ja hlinen jälkeensä syksyllä 1941 jatkosodan alettua viil iaikai!'cna opel!ajana Eedia Vanhanen, joka oli kotoisin Muolaan piliijästii. Seuraavana keväiinä hänet nimitettiin vakinaiseksi opettajaksi. Vanhanen valittiin vuoden 1943 lopulla opettajaksi Äyräpään kuntaan, jolloin sijaisena toimi Alamaan kou lun entinen opettaja Elisa Valoha1ju. Sodan päättyessä Eedia Vanhanen palasi takaisin Loukeellc ja kouluryö palasi notmaaliin uomiinsa. Olosuhteet koulutyölle olivat vanhassa maatalossa kaikkea muuta kuin sopiv<ll. Johtokunnan pöytäkirjoissa onkin 1940-luvulla asiasta jatkuvasti mainintoja. L::s•mcrkik:,i marraskuussa 1946 johtokunta päätti esittää kunnanhallitukselle ja
96 viranomaisille, että " uud(m koulutalon rakennuspuuhiin ryhdyttäisiin kiireellisesti . " Syksyllii
1951 johto kun ta päätti lähettää anomuksen
kunnanhallituksellc, jossa se esitti. enä Loukeen koulun rakentaminen otenaisiin ensimmäiselle tilalle suunnite l ~.;1cssa km1lujen rakentamisia. Perusteluina käytelliin kylän asukasluvun kohoamista ja oppi Ia~ määrän lisääntymislii. Tuolloin oppilaita oli 39 ja luokan tilavuus (huom. ei pinta-ala) oli vain 60 kuutiomcrriä. Lisäksi luokka eli talon tupa oli rakenteeltaan (pitkä ja kapea) v<~rs i n sopimaton luokkahuonceksi. Kun nalla oli olenut.~sa periaatepäätös kou lun rakentamisesta Paavolan tilan maalle, mutta asia edistyi varsin hitaasti.
Kunnanvaltuu~to
muutti kin mielensä ja teki
Loukion uuden isännän Iivari Ylösen kanssa vuonna 1952 sopimuksen, jossa tämii sitoutui myy miiiin 1.5 hehtaari n tontin Loukion til<lsta kou lua varten. Syksyllii 1955
K <~arlo
Aureliu ksen suunniuclema uusi koulutalo oli vihdoin saatu
valmiiksi loonnonk.auniille paikalle Loukeisen j a Liskon järvie n pohjoispään väliselle kan naksclle. t:usi nykyaikainen koulurakennus j ossa oli asunnot kahde lle opetlajalle ja kc iuäjälle oli edellytys täysi pai noiselle koulutyölle ja syksyllä 1955 Loukccn koulu a loitti kaksiope!tajaisena kansakouluna. Scuraa\'ana syksynii Loukeella aloitti opettajina 1lictalan pariskunta ja samalla kunta perusti koululle myös piirik ir:j<L~ton. Syksyllä !959 opettajiksi vali ttiin Eeva ja Osmo Jussila. Kou lun tulevaisu us alkoi kuitenkin pian n:iynti;i \·arsin ~ynk.:ihii oppiht,määrän laskiessa. Opettaja Eeva Jussi b oli lisäksi virka \·apaalla suuri mman osan ajas ta ja häne n s ijaisenaan toimi 1\ll eeri Meriluoto, kunnes syksyllä 1962 vai iuiin v~iliai kaiscksi
opctt<~jaksi
Ilja II ilkcmaa.
Kesiillii 1963 kunn an hall i tu~ teli.i periaatep;1;itöksen, jonka mukaan Loukeen kou lun 1.-3. luokat siirrettiin P.:kolan eli
Vchrna~kyliin
kouluun ja oppilaille jätjestetriin
kyyd itys. l.ouki.'cn kou lun jolllukur;:a katsoi, ettei sillä ollut mitä:in liltii jiirje.stystii vastaan, multa esitti
s~unall a.
toinen opellaja voi'i toimia
\:ttci wista openajanvirkaa vielä l::lkkautt:ttaisi. vaan
kan~alaiskou lu n opettajan:~.
SyksylUi 1963 Loul\ccn l;oulul!c \'alittiin sen viimeinen opeH:1ja. j oksi tuli Vesa Hynnine n. Lukuv uosi 1963- 1964 1auotlostui viimeiseksi Loukeella, sillii keviiHIIä 1964 kunnanhalliius piWtti lopctwa Loukcen kansak~)ulun ja siirllW loputkin oppilaat Vehmaskylän kl.llll uun. KyiH!iiiset eiv:it olleet asiasta mielissiiiin, mikä tuli ilmi muunmuassa
Loukee n
ja
Vehma:;kylän
koul up i irien
yhteisess ä
vanhempainko k.oukscssa toukokuussa 1964: "Olisi hyvä, jos Louktm: koululla
97 voitaisiin myös kokoontila esim. noin iiitienpäivän merkeissä. etrei tämä uusi koulumme jäii kokonaan unohduksiin. "
Koulun lakkaultamiscsta huolimatta johtokunta näytti kokoontunec::n epäviralli~esti kerran vielä vuo~ina 1967 ja 1968, jolloin jålkimmtii!>essä kokouksessa pantiin papc::rille seuraavaa: ··J.§ Johtokunta esitttiä kall~·c.zl..:ouhm
yksimielise.~ti,
l'ltii Loukeen
toimiiltaa jatketaan Loukeen kansakoulussa, koska koulumme on
hyviikuntoinen ja kyydityksellii
koulupaikak.~i
siirtiiii
hyviillil paikalla, jmenko voitoisiin tänn e
oppilaira
ti~ää
lähikou/upiirdstii.
/963
kunna nha/1i lll kun esityksestä joi! rokuuta suostui vii1ia ika i s ra t ka iswza 1.-3.-/uokan oppilaat kuljetetttn•nksi Pekolcm kansakouluun. seuram:ana vuot/'llll siirretriin kaikki oppilaat ilman johtokwllum suosttllnusw Pekola11 kan.wkoulurm. jmen kwlllanlrallituksen mntf'ttely johtokwrnan miell'slii ei o(/m oikea."
Kokoukse~sa
olivat läsnä Aino :vtuinonen. Eetu Paksu, Oskari Hokkanen
(pj.) ja Eino Neuvonen (siht.), mutta tämä vetoomus ei asiaa auuanut, voikka toki hyvän koulun käyullmäuäjättämincn olikin tavallaan tuhlausta. Virallts.:sti J.ouk.:en koulupiiri liiteniin Vehmaskylän koulupiiriin vasta vuonn:t 1969. Loukeen koulu ei kuitenkaan jäänyt tiiysin käy ttöä vaille, vaan jo syksyllä 1964 alkoi koulun ti l o is~a toimia poikien kurssimuotoinen kansalaiskoulu, jota Loukcclla pidettiin vuoden 1967 kevääst:t:n saakka. Tiimiin jälkeen Loukccn enti~~· :• k.ansakoulun tiloissa toimi kunnallisen keskikoulu kahden vuoden ajan .ia kc:-.ktkoulun siirryttyä Rantakylään, kunta vuokrasi Loukccn koulun Geologi~cn tutkimuslaitoksen käyttöön. Vuodesta 1980 lähtien koulu on ollut maalaiskunn:m nuoriso- ja vapaa-aika toimen hallinnassa nimell ä Loukeen toim intakcsku:-.. Rakennuhei on 1980-luvun lopulla rcmontoilll :-.opiviksi k iri· ja kurssikäyttöön j:\ Loukccn toimintakeskuksessa on pidetty mm. rippileirejii, leirik.ouluja j:t en jurjc::~töjen kokouksia ja kursseja. Loukeen koulun opettaja t
Toini Mustonen os. Sutinen
1937-1940
Aino Sihvola, sijainen
1940- 1941
F..:dia V anhancn
194 1- 19·13
El i i~a
Valoharju, stjainen
Ecdia Vanhanen
1 944-19~9
98 Pirkko Piispanen, sijainen
1949- 1950
Ecdia Vanhanen
1950 syksy
He lka Hon kanen, sijainen
195 1
Rai li Laitinen
1951 - 952
A nja Koskela, os. Rantanen
1952-1955
Irma Anneli Kokko
1955-1956
Anja Sinikka Piispanen
1955-1956
Raili Hietala
1956-1959
J:~akko
llicw1a
Ee,·a Jlts~i la
1956-1959 1959 kedt 1961
:vlt:.:ri :'\kriluoto. sijaisena
1960- l9G I 1962-1963
Ju:.sila
1959- 1962
Irj a Hilkcmaa
1962-1963
Ve.,a llynn i111.:n
1963-1964
o~mo
K iisi työno pc(tajat:
1-:tno J..;unpinen
1937
Arvo Hokkane n
1938
Ka1k
1938
:--:.:u\'~lllen
L'uno Kinnunen
1939-1942
H :l~ancn
1942-1944
Onni L::tincn
19-t4- 1946
Iivari \'! oncn
1946
Eino
I:::c:u
P;lk~u
1947- 1956
l.o uk ccn k ou lun kc iW:ij ä-talo n rn ieh et
f\l artta Huoponen
19-16-1948
Tyyth! :"-.l}yryläinen
19-18- 19-19
Autt.: Ha•\iancn
19-19- 1951
99 Tyyne Ylönen
195 1- 1953
Anja Hyyryläinen os. Ylönen
1953
Anja Hyyryläinen
1953-1955
Beata Halinen
1955- 1959
Mailis Soijander
1959- 1964
Loukccn koulun j ohtok unnan puheenjohtajat:
Uuno Ki nnunen
1937- 1942
Oskari Meriluoto
1942-1943
1\di Lampinen
1944-1949
Lauri Räihä
1949- 1951
Toivo Moilanen
1952- 1958
Oskari Hokkanen
1959- 1964
Oskari Hokkasen VW Kleinhus-koulubussi Loukeen koulun kohdalla Syrjäkankaamien ja Vehmaskyläntien risteyksessä vuonna 1967. Kuva Jukka lfyyryliiinen.
100 PEKOLAN/VEHMASKYLÄN KOULU 1949Sotien jälkeen lapsiluvun ollessa kylillä suuri päättivät kunnanisH t perustaa myös Vehmaskylään koulun. Koulu aloitti toimintansa ;\ lamaan piirin sivutoimipisteenä syksyllä 1949 Pekolan talosta vuokraluissa tiloissa ja niinpä sitä alettiin kutsua Pe.ko lan koulu ks i. Ensiksi Pekolaan, joka silloisen omituiselta kuulostavan kou lupiiri_jaon mukaan kuu lui Kuvaalan koulupiiriin. siirrettiin Alamaan koulun 4. luokka. Vasta huhtikuussa 195 1 kunnanvaltuusto p:iiilli perustaa e-rillisen Pekolan koulupiirin. muna kou lu r~tkenn uksena toimi edelleen Pekolan tilan työmiesten asuinrakennus, jo nka tuva)>sa kou lua pidettiin. Koulu lOimi vain supisteu una kouluna.
yksiopellajai~ena
F.deiW mainiuu koulupi irijako o li vaikuttaa niiin j :iJI,:ik[itecn varsin oudolta. Kun Ala111~1an
kou lupiiri in kuuluivat esimerkiksi Kontinpt:llo ja M:tianiemi, niin sinen taas
Lehenpohjan ja Rantapai kan talot kuu lu ivatkin Loukecn kou lupiiriin. Vielii ihrncclliscrnpää on
~e.
euU esimerkiksi PyöriHi, Tolvala, Leponi ja Myyrylä kuuluivat
Kuvaala n koulu piirin. Tosiasiassa !ärä koulupiirij akoa ei noudatettu ja esimerki ks i viimeksimainituiqa taloista käytiin kyllä Alamaan koulua e ik~i suinkaan tietlömän tai paleen takana olluua Kuvmtlun koulua. Kute n Loukecn koulun alkuaikoina toimi Pekolan kin koulu puulleeilisissa oloissa. Tästä antila esimerkin kaJNtkou luntarkastajan lyhyehkö lausunto vuodelta 1952: " Yksi luokka, kwuo n·wlyuiivä, luokan kalusro tyydyaiivii, veisrokalusro hyvä,
ryttäjt:ll kiisiryiioptluskalusroa ei ole, voimistelu· ja urheiluvälineitä e i oh:. ei oppi/askilja.,roa. " Ti lan ne e i juurikaan paran runtll, joten vuon na 1954 kansakoulunT.<lrk a~t:tja
kirjoitti pöytiikirjaan, cuä uusi koulu o lisi saatava mitä
pikimmi ten. Koulun olosuhte ita ja sen väliaikaista Juonnella kuvasi myös se, että .:des koul uruok.ai lu:l ei oppihlilk j iitjestetly, ainoastaan maito jaelliin, mutta mu uten kukin S3i tuli:! toi meen omine cväinccn vielä koulun loppuaikoinakin. Oppilas mii;\rä kou lus>:t
h1k~1
sen toiminta-ajan pysyi tasaises ti noin 40 oppilaan
tienoilla. jote n s iinii o n varmasti ollut yhdellä opeltajalla tekemistä kerraksee n. Siksi p:i ei ole ihme. cu:i opellaj ien vaihtuvuuskin oli melkoinen . Peko lan koulu n opcttapt asuivat yken:-:i Pekolan piUirakennukscssa viiko t j a matkustivat viikonlopuksi Mikkeliin pcrheiclensä luo. Oikean koulutalo n tarve oli huutava, mutta kyläliiisillii oli erilaisia mielipiteilii siitii, mihin koulu
oli~i
rakennettava. Osa olisi halunnut koulun nykyisen Kehätien varteen
101 niinsanottuun Pettäikkölehtoon eli paikkaan, josta nykyisin eroavat Kehätiestä Mälkölään ja Matara-ahoon vievät metsäautotiet Tuolloin 1950-lu vu n lopulla oli Pyörylän suunnassa paljon laps ia, joten kou lunpaikkakin tu ntui perustellulta. Lisäksi suunni telmissa oli se, että Koskentaipaleen lapset o lisivat myös käyneet koul unsa Vehmaskylässä. Toinen suunnitelma oli rakentaa koulu Pyöryläntien varteen kunnan maalle vastapäätä Notkolan tilaa. Kolmas ajatus oli tehdä koulu Vehmaskyläntien varteen Myyrylän maalle ns. Hevoshaan mäelle noin 300 metriä Pyöryläntien risteyksestä Myyrylään päin. Tätä viimeksi mainittua vaihtoehtoa ka nnattivat erityisesti Lepo nin Arvi Rautio ja Pekolan koulu n silloinen opettaja Martta Pettersson .
Vehmaskylän koulun alaluokkalaisia vuonna 1968. Alhaalta vasemmalalta Satu Kähäri, Riitta Lipsanen, Kirsi Lipsanen, Anneli Lipsanen, Tmja Hytön en, Eija Räihä.Keskeltä vasemmalta opettaja Ulla Patakangas, Kari Kaarrinen, Jari Lyytikäinen, Asmo Kaartinen, Jukka Hyyryläinen ja Kirsi Valkone11. Ylärivissä vasemmalta Ilkka Kuparinen, Malli Rautio, Kari Ehrnrooth, Risto Hokkanen ja Ismo Kontiainen. Kuva Jukka J-Iyyryläinen.
Adresseja kerätt iin eri vaihtoehtojen puolesta ja kunnanvaltuustossaki n käytiin tiukkaa kädenvääntää koulun paikasta. Valtuusto päätti äänin 18-11 ostaa Myyrylän kartanon Pulkkisilta Pyöryläntien varresta ns. Korvenkalliosta yhden hehtaa rin suuruisen tontin, j olle rakennettiin uus i kou luta lo sekä opettajien ja
Velim.a<JIU;fäte u.aiAeita
102
keittiijävahtimestarin asuntorakennus, jotka otettiin käyttöön syksyllä 1959. Syksyllä
1959 aloitti Peko lan UtJsi koulu toimintansa opettajapariskunta Hilkka ja August Karin johdolla. Koulun vihkimisjuhliin oli Karin opettajapariskunta koonnut kyläi tä ~ekakuoron,
joka ei valitettavasti jatkanut toimi ntaansa. Oppilasmäärä oli vielä 60-
luvulla melkoinen, suurimmillaan se oli lukuvuonna 1965-1 966, jolloin oppi laita oli
66
hen kc~i.
Oppilasmäärä kuitenkin romahti 1960-1970-lukujen taitteessa, sillä
esimerkiksi lukuvuonna 1973-1974 oppilaita oli enää 26 he nkeä.
J..oukeen kou lupiirin lapset kuljeteniin vuodesta 1964 alkaen Vehmaskyliiän ja koko Loukeen piiri li iteniin virallisesti Pe.kolan koulupiiriin vuonna 1969. Lisäksi vuonna 1971 Alamaan kou lun lakkaunamisen yhteydessä osa Alamaan koulupi iriä liitettiin Pckolan koulupiiriin ja tällöin nimeksi muutettiin Vehmaskylän kou lu piiri. Koulun niJHi säilyi ku iten kin kauan ihmisten suussa Pckolan koulunaja vidä nykyisinkin ,·anhcmmat ihmiset saattavat puhua Pekolan koul ua kiiyvisHi lapsista. Vehmaskylän kou lun tulevaisuus oli koko 1980-luvun vaakalaudalla ja kunnalla ol i <lllut tarkoitus lakkauttaa koulu oppilasmäiirän ol lessa kok() ajan laskeva.
Heikommil !aan oppilasm1iiirä oli 15 oppilaan paikkei lla. mutta 19<JO-Iu vu lla oppilasrniiiirien lasku on kuitenkin pysähtynyt ja jopa lähtenyt nousuun, niin e:ttii ntosituhannc n vaihteessa oppilaita pitäisi olla reilusti yli 20. 1'\iinpii voiki n sanoa. ct U.i wlevai ~uu'
niiylliiii jo hieman valoisammaha koulun säilymisen kannalta.
Pdwlan koulun opettaj at (Koulu Pekolassa) M"arHa Pesonen (myö h. Pettersson)
1949- 1950, 1 95~
r:~:va :v.rmiskainen
1950- 195 1
Alma J\lhan na Yalvc
1952-1953
,.\;1na-:Vhtij<t 1.inclen
1954--1957
Toini Komppa
1957
.-\nna-\ bija Salonen
1958-1959
Rauni Haglund
195X-1959
l'ekolan kou lun veistanopettajat :\rvid Rautio
1949-1952
1952-1958 l!cku la n/Vehmask ylän u uden koulu n opettajat
103 Hilkka Kari
1959-1965
August Kari
1959-1963 1964-1966
Seppo Anualainen
1963-1964
Salli 1\ummela
1966
:\1ikko Rahikainen
1966- 1967
Clla
Patakanga~
1966-1970
Penni Kentiainen
1967-1975
1Tclga Lappi
1970-1971
Sin ikka Haponen
197 1-197.3
Raili Arpiainen
1973-1993
Jukka llyypiä
1975-
Irja Haataja
1994-
Keirtäjii-lalonmiehenli Vehmaskylän koulussa toimi vuodesta 1959 vuoteen 1979 F.lli 1laikonen ja hiinen jälkeensä on tointa hoitanut Inneli Lipsanen.
J\·1UISTOJA KOULUNKÄ YNN I ST ;~ Loukct'lla
Kero~en
torpao;sa syntynyt Väinö Liukkonen ( 1912-1998) muisteli, o:llli
hlinen scusemastä sisaruksestaan vain osa kii\·i koulun loppuun. :-.1:11ka Alamaan kouluun oli varsin pitkä jn tkt oliva t huonoja, lähinnä kinuupolkuja. Kiertokoulua ~en
sijaan kiiytiin ahkera~ti ja sitä pideuiin hänen mukaansa Paavilaisto::n Tuhka!;,~~••
(lllitalo).
Anllila~sa, Loukio~sa, Vliliahos~a
ja Norokorve~sa. Opettajana oli ,;iih.::n
ai kaan Anna Luukkonen. jonka Väinö mui~telee olleen äkäi,cn vanhanpiian. f>.lidcen on jiUinyt muu muassa se, c::llä karttakeppili saattoi saada Yarsin herklisll. lt~c koulua pidettiin talvella neljii viikkoa ja koulupäivä alkoi kahdeb.an ma i ~-.a ja lnppui 11-cin vasta kellon ollessa neljä
i ltapäi v~illä.
Kirjoja olivat liihinnä katkismus. R;lamallu,
Raamatu n hi•aoria ja virsikirja. Ttlki kou lussa oli myös rih vclitaulut, JOi hin piti k i1jaimia yrittiili ruapustaa ja oppilailla oli peräti pulpetil, j otka lumiin koulutaloon llevo,kyydillä. Väinön sisko Aino Moilanen (s. 1914) puolestaan kävi kansakoulun Alam:lan koulussa. vaikka koulum:Hkaa oli 9.5 ki lometriä ja välillä piti kulkea pitkospuitakin pitk in. Aamulla piti kou luun llihteiijo puolen seitsemän aikaan eikä se ollut m it~uk:iiin helppoa pienelle tytölle varsinkaan pim~iiän ai ka.m. Niinpä isä-llic;kiac; ki\koi pärcitii.
104 joita po luamalla näki kulkea Souljoelle saakka, josta s itten o li o lemassa jo jonk inlainen tie Alamaahan päin. Elvi
Pak~u
os. Suuronen (s. 1925) muistaa
koul umatkan o lleen melkoinen koettelemus pienelle tytölle. Loukeelta 1\'äreselästä lähdettäessä saattoi aikaa mennii joskus jopa kaks i ja puoli tuntia ennenkuin oli perillii Alamaan koulussa. Toini P<L<;onen os. Pulkkinen (s. 1913) muistelee pienenä tyttönä pcliinneens:i kotinsa Vinnin ja Leponin tilan välissä olevaa notkoa, jonka kaulla hänen oli ku ljettava koulumatkallaan. Notkossa näet sanoltiin kunm1ittelevan ja vasta kun pimcän:i aamuna oli päässyt Leponiin saakka, niin olo helpottui, vaikka siitä eteenpUin oli melkoinen korpiwival Alamaan kouluun. Tiimän vuosisadan alkupuolella e ivät vielä kaikki vanhemmat pitäneet lastensa kou lunkäynti:i tarpeellisena. Monesti ajateltiin, ett.ä tyydyttäv:~ luku- ja ki tjoitustaito sai riittää ja senhän oppi toki kicrtokoulussakin. Toiseksi koulunkäynti ei ollut ilmaista. l.isiiksi erityisesti monilla miehillä lienee ollutjonkinlainen pelko siitä, cttii lapsista voi~ i mlla vanhempiaan viisaampia eli että he "oppisivat vielä hcrroiksi". TUliaisia ajatuksia lienee o llut mielessään Al bin Taavitsaisen ( 1906-1994) is:ill:i T aavet ill a. Albin oli k:iynyt k iertokoulua ja kerran oli Ma tiskalassa kie rtokoulunopettaja Anna Luukk11ncn sanonut isä-Taavetille, että pankaa se poika oppimaan kouluun. Tiihiin oli Taavetti vastannut, eWi osaa se kyntiiii ilmankin. Myös l\1arui Purhoscn (1902-1995) koulunkäy nti jäi vähäiseksi, kun hänen isänsä Antti totesi Martin kahden vuoden koulunkäynni n jiilkcen, että nyt saa rii ttliä, ei jouda cnc mp:i:i.
Monel la oii juuri työnteon pakko koulu nkäynn in esteenii. Esimerkiksi Oskari Hu rri (' 1906) ke rtoo, cu:i h:incn siskonsa bvi kansakou lun, mutta hänen täytyi Hihteä
työnte koon jn 1 !-vuotiaana. Niinpä koulunkäynti jäi silloin kiertokoulun varaan. Opc11;1ja11a oli wolloin Hilma Tarssanen ja kou lua pidelliin Myy•yliissä, Pckola'isa ja Vinniss:.i di kyliin
~uu rimrni ssa
taloissa. Opettaja Tarssasesta Oskari Hurriliu on
tiimpimät muistot: "hirnwisen hvvä opeltaja .. . lapset rykkiisivär kowwi" .
LAHTEET: \1 ikkelin maalaiskunnan arkisto; Vehmaskylän koulun arki$lO, Kalvit~an kou lu n
.1rkisto. t\!anuwn koulun arkisto, Lou kcen koulun arkisto l[ölnä, l'cnt1i, Kansakou lut, peruskoulu ja oppikou lun kiiynti Mikkelin maalaisku1;nassa, teoksessa Mikkelin maalaiskunnan ki rja, toim. Teppo V iho la. Jy,·:iskylä J9n.
105 Kostamo, Merja Helena, Matomäki, Iiris Marika, Mikkelin maaseurakunnan kiertokoulutoimin la 1866- 1939. Joensuun yliopisto, Savonlinnan opetrajankoulullrslaitos, kasvaLuMieteen syventäviin opintoihin kuuluva tutkielma, huhtikuu 1986. H1irolan perinnekirja. Pitkospuilta kiskojen kolkkeeseen. Perinnetietoa Kalvitsan seudulta, työryhm:i Ahti Hämäläinen. Eero Niskanen ja ~'Iauri Sikanen. 1990. Turkka Helena, Turkka, Esko. Mikkelin maalaiskunnan koululaito ksen historia, Kasvatustieteiden syventävi in opintoihin kuuluva tutkielma, Oulun yliopis10. Kasvatuslieteiden 1iedekunta, Kajaanin opt!ltaj ankou lutuslaito~. 1989. Vehmaskyliin perinnepiirin Vtlonna 1992 kokoarnm1aineiqoa koulurcilcislii. Oskar Hokkasen (s. 1909) ha:mauclu 7. 12.1993 Oskari Hun in (s. 1906) haastouclut 7.12. 1993 ja 27.1.199-+ Väinö Liukkosen (1912-1 998} haastatlelu 23.5.1994 Aino Moilasen os. Liukkonen (s. 1914 ) haaslallelu 9.4. 1994 Elvi Paksun os.Suuronen (s. 1925) haas1auelu 3 1.3. 1995 Helmi Paksun os.Halincn ( 1922-1997) haastattelu 7.3.1 995 Toini Pasusen os. Pulkkinen
(~.
1913) haaslallelu 1. 11. 1998
Eeva Ramion (s. 1930) haaMaltclu 11.3.1996 Vi lho Suho~en
(~.
1925) haastattelu 11.7.1994
Albin Tanvilsaisen ( 1906-1994) haaswuelu 6.2. 1994
106
VIII TIET JA MUUT KULKUREITIT TIE MIKKELISTÄ VEHMASKYLÄÄN Vehmaskylä, vaikka oli <likoinaan pitäjän suurin kylä, oli pitkään ilman kunnoll ista kylätictä. Vielä 1860-Juvulla ei ilmeisesti ollm Loukeelle mi nkää nlaista tietä olemassakaan, ja oletettavasti vain jonkinlainen kärrytie saattoi olla Myyrylän kartanoon asti. Sitten vuosisadan vllihteessa oli jo saatu rakenne ttua kär rytie Ramapaikalle saakka ja siitä eteenpäin tie tä tehtiin noin itsenäisyyden alkuu n mennessä aina Loukeelle Anttilan taloon saakka. Täytyy myös muistaa, ellä nykyiset tiet ovat aivan muuta ku in mitä vaikkapa maantiet olivat vielii 1930-luvulla. Vanhat. tiet olivat syntyneet tavallaan itsestään eli polulla oli ;llenu kul kea hevosajoneuvoilla, jolloin jalkapolun uralle oli syntynyt k;i rrytie. Mitäiin Lidinjauksia tuskin tehtiin. vaan tie kulki siitä kohdin, mistä oli hdpornpi kulkea. Niinpä kun kärry teitä tai kyläteitä alettiin myöhe mmi n ku nnostaa varsinaisiksi maanteiksi tai paikallisteiksi, ne yleensä jäivät mutkaisiksi ja mäkisiksi. Seuraavassa kuvataan Vehmaskyläntietä sellaisena kuin se oli vielä sotien jälkeen 1940-ja 1950lukujen vaihteessa. Tuolloinkin vielä tie oli ns. jakotie eli ku llekin talolle oli
1~1Wirätty
oma osuutensa tiest:i, mikä piti pitää kunnossa. Liihdettäessä :Vtikkelislii tultiin ensin Juvan!ietii pitkin Ui hemiielle , jossa Kuk karonkäänteessä (suurinpiirtein nykyisen Lähe miicn koulun kohdalla) käännyttiin vasempaan vanhalle Pieksämäentielle, joka kul ki ny ky isen TupaJan asuntoalueen kautta Tuomaalanmäelle. Sieltä tie käiintyi Rärniiliin koulua kohti eli se olisi tässä ylittänyt nykyisen Picksämäcntien. joka rakennettiin tosin vasta !960luvun lopussa. IUmiilän koulun kohdalla e rkani si lloisesta Picksiirnäenticstä vars inainen Vchrnaskyläntie. joka oli tavallinen kylätie. ei sen kummempi. Tiimii tie on pääosin kul ke nut nyk yisen nyky i ~liikin
nyk yisen
Vehm ~iskyläntien
linjaa pitkin. vaikka se on ollut tietysti
tielii mutkaisempi . Tie saavutti alueemme ns. Ojalan mutkassa
~i kin l arnmen
~Ii
yksityistien kohdalla. Tiissii kohd in tie c>n aikaisemmin
ku lkenu t nykyisen tien länsipuolella Leponin korven halki. Maaperä tiealueella on ollut savihiesua, joten tie on ollu t varsin he rkkä routirnaan, eli kelirikka on ollut keväisin melkoinen ongelma. l.eponin korven jälkeen tultiin Harmaakankaanrnädle, josta e rkani Lcponi in johtava kiirrytie. Vars inainen Vehmaskyläntie taas kaanui vase mpaan seuraten nykyisen
107 Mäkiharjun tilan pellon laitaa ja ylittäen Sahijoen nykyisen tien pohjoispuolella. Joen jälkeen tie eteni erittäin jyrkkää Tepposenmäkeä ylös, joka oli henkilöautoille varsin vaikea paikka erityisesti liukkaalla kel illä. Esimerkiksi matkustajat joutuivat usein työntämään linja-autoja, jotka eivät täydessä lastissa jaksaneet kivuta mäkeä ylös. Kun oli päästy mäki ylös, oltiin niin sanotulla Tepposen kenkuJia eli nykyisen Hanhijärventien ja Vehmaskyläntien risteyksessä Ivar Paasosen mökin kohdalla Tässä kohtaa tiellä oli su uri portti. Portteja oli karjan vuoks i toki vanhoilla teillä muutenkin paljon, vaikkak in ei enää varsinaisilla maanteillä, joksi silloistakin Vehmaskyläntietäki n voisi kai nimittää.
Hjalmar Pastisen linja-auto Latvaselän pihassa 1930-fuvun lopulla. Aikuiset vasemmalta lukien: Oskar Hokkanen vanhempi, Oskar Hokkanen nuorempi, edellisen sisar Beata ja linja-auton silloinen kuljettaja. Kuva Aili Hokkanen. Teppose n kenku lta tie eteni nykyisen tien länsipuolitse saavuttaen Myyrylän kartanoon lähtevän kärrytien. Tästä tie kulki kohtalaisen suoraa linjaa pitkin Halilaan eli Pyöryläntien ja Vehmaskyläntien risteykseen. Edelleen tie seurasi nykyistä tie linjaa kohti Huiskon mutkaa, jota ennen siitä erkani kärrytie kohti Lylyjärveä ja Majaniemeä. Huiskon mutkasta tultiin niin sanottuun Porttimäkeen joka oli nykyisen tien länsipuolella.
108 Tämän jälkeen tie kulki nykyistä tieuraa pitkin Avojiirven rantall seuraten Pönkön talon ollit.se, jonka jälkeen alkoi Myryn suora, joka sai nimcnsli 1920-luvun lopull11 rakennetusta Myryn lavasta. Suora jlllkui Rantapaikan kaupan j<t Alamaantien risteyksen ohitse nykyistii tieli njaa noudattaen muna varsin
mutkai~ena
kohti
Sontjokea. Souljoen jälkeen tie laskeutui scumamaan Ll'ukeen ranwa edeten Anttilan ja Loukion talojen ohitse kohti Louki on talon peltojen pohjoisreu naa, jossa tie nous i mii keii ylös kääntyen ti la päisesti itäiinpäin. Jo ennen sotia oli
Vehma~kyliin
tietä jntkerttl Anttilan talon kohdalta aina
Lat val;unmellc (llokkanen) saakka. Tien olivat tehneet ky liiläisc: t. ja yhtciscssii kokouksessa oli kull ekin määrätty tietty piitkii. mikä piti pitää kunnossa. TiiUi jätjcstclmiiii kutsutt iin ykiscsti jakotieksi. L.atvalarnmc:lta eteenpäin tie .Jokelaa n ja ~\1dan
j1ilkecn tie
Uihe~salon
tilalta ain<t
.. Neuvosten kylii n'" !aloille oli lii hinnä kärrypolkua. \1 yöhcmmin tehtiin Neuvl>sil le <1Sti ja vuonna 1954 v;tltio raken nuui tien Kalvitsa- Narila-tielk
~aak k a.
Tuolloin
kok<>
tietä
parnnuelliin
muutenkin
levc:nläiniillii sitä ja kaivamalla ojat . .\•1uutenkin
1950-lu vulln
kunta al koi
huolehtia enemmiin te id.:n
kunnosta.
Vchmaskylii ntietiikin oikaistiin 1950-luvun lopulla useasta kohdasta. j(>lloin chkii tärkeimmät
parannuk~et
olivat ns. Lcponin mutkan oikaisu. jolloin tie muutetti in
ny kyiselle paikalleen sckii lluiskon ja Norokorve n mmkicn (>ikaisut. Kun ta olisi hal unn ut Vehmaskylii n j~ Pyöryläntiet valtion
paika l l i stc:ik~i
jo vuonna 19.'iS. mutta
tuolk>in siitä ei vielä tull m mititän. \'clnna:>kylän tie pysy i pitkään soraticnU.
En~in
1970-luvunlopul la öljy>orapiiiilly.stc
tehtii n Rämiiliiiin asti nyky isen llaposen talon kohdalle jll vuonnn 191!4 piHillystcrtii jatkettiin
Loukeel k
Souljoentien
risteykseen saakka. Tiist1i ''tcenpäin ai na
1'\arii;Httiellc saakka Vehmaskyläntie on edelleen
sorapii<illystci~rii
ja k.: lirikkoaik:tna
usein hyv inkin huonok umoista.
Pyöryläntie Halilasta
l ii hre v~i
Pyiiryhiutie oli itsenäisyyden alussa pahaincn kiirrypnlku, jota JUuri
ja juuri kui vien kd ic n aikaan pystyi hcvoskiirryi llii kulkellllllln. Huonoimmillaan ti..: 11li nykyisen i\otkohtn tilan alapuolel la, jossa oli suoperiiistii
a luctt ~
ja ti ckin ns.
kapulatictii. Tic piiäny i käytänn össä Pyöryliin taloo n. jostajatkui polku eteeupäin. Lauri ;\riTrn.-. nnin ollessa Pytilyliin isiintänä 1920-l uvun lopnlla
h ~n
knrjaurti tietii
hieman parempaan kuntoon. mutta silti tie jiii varsin heikoksi ja pitkiiätl sodanjiilk..:cn
109 se o li juuri ja juuri autolla ajetravissa. 1950-luvulla Pyöryläntie oli kun nantienä ja lopulla se vuosina 1959-1960 se rakennettiin Pyörylän mäen al ta Juvalie Tuhka laan Hautkankaalle saakka, jonne taas ulottui valtatie viideltä Whtevä Tuhkalantie Tämän jälkeen Pyöryläntietä pystyikin ajamaan aina valtatie viidelle saakka. 1960-luvun alussa PyöryHintietä levennettiin ja Lylyjoen silta uusittiin ja tiestä tehtiin Yaltion tie.
Tie Koskentaipaleesccn Vielä 1950-htvulla PyöryHintiestä Koskentai paleen s uuntaan vievä tie oli vain hevosella ajeuava ja käytiinnössä hevospclilläkään ei päässyt kuin Au nekankaan mäelle. Silloinen kärrytie lähti nykyisen Kehätien risteyksestä kulkien Purukorvcn ( nykyinen Kuuselan ti la) ohitse nykyisen tien vasemmalta puolen ko hti Pettäikkölchtoa, jossa se leikkasi Ivlatara-ahosta Pckolaan menevän kärrypol un. Vanha tiepohja on vieläkin näkyvissä Kuuselan k;u:jahaassa. Pettiiikköle.hdosta ti<:: eteni Romon tilan pihan läpi aivan asuinrakcnnuhen pC>rlaiden juuresta kohti Vehkalahtea, josta se jatkui vieW kohti Aunokankaan m;H;,eä. Kun tie tehtiin Koskentaipaleeseen saakka vuonna 1970, ni in samalla vanhaa tiepohjaa oiottiin muun muassa siten, että uusi tiema vede uiin Romon ja ~1etsäpirti n tilojen välistä kohti Vehkal<lhtea. Nykyisin tien nime nä on Kehätie ja se on edelleen yk~ ityi stie,
vaikkaki n yleisessä liipiajokäytössä.
Soutjo cntic Vanha Souljoentie on ku lkenu t lluhtiscn t<llon pihan l:ivitse kaan aen sincn pohjoiseen ja yh tyen nykyiselle tielinjalle. Liskon pitkiiiin
huono~sa
cte Upä~issii.
Tämä tie o li hyvin
kunnossa ja vasta 1960-luvulla saatii n nykyinen tie rakennetuk <;i
niin, ettii se yhtyy Juvan puolella Kaivonmäcnt ichcn.
VANHAT KÄRRYPOLUT Kärry polku K oske ntaipalees ta
l' y öry Hi~in
Koskentaipaleen Puustellista on Wh tc nyt brrypolku, joka on edennyt ensin IIämäliin torpan ja Lampilan t'1lon (Rahikainen) kauua kohti pohjoista suurinpiirtein nykyistä Rahikaisen soramontulk vit:vää metsäautotietä pitkin. Pienen Koiralammen kohdalla kärrypo lku o n kään tynyt luoteeseen edeten Sudentullin ja Matara-ahon torppien viilistä kohti Miiemorppaa, josta edelleen EtcHimäcn torpan (Poikola) kautta PyöryHin
110
talon itäpuolelle. Täällä se yhtyi Pyörylästä Mujusen suuntaan menevään kärrypolkuun. V iimeksi tämä kiirrypolku lienee ollut b ytössä joskus 1920- 1930-luvuilla. Nykyisinkin tosin maastossa näkyy vieläjossakin kohdi n polku-uraa.
Kärrypollm Lamminmäeltä Loukeelle Huhtiseen Nykyisen Vehmaskylän kou lun länsipuolelta Larnminmäclt:i on aikaisemmin lähtenyt PyörylänLieslä erkaneva kärrypo lku kohti Lylyjiirveii. Polku on kulkenut Lamminsuon polku on
it~i puoli tse
kä~i ntynyt
kohti Heikkilän torppaa (nyk. Näreselkä), jonka jälkeen
hieman itiiänpäin kohti Lylyjiirven itUrantaa. Heikkilän torpan
jälkeen on ollut kosteaa aluetta, jossa on ollut noin 300 metrin matkalla kapu latietä. Polku on sen jälkeen seuraillut Lylyjärvcn itiirantaa kohti Outilanmaata ny kyisen Outi lanticn länsipuolella. Outilanmaan jälkeen polku on jatkunut kohti Lylyjocn suma, jossa on ollut silta ja täsut edelleen kohti Huhtisesta Halmelarnmille meneviW kii rrytietä. Tämä polku on edelleen olemassa välillä Vehmaskylän koulu-Lylyn eteläpäii ja Omilanrnaa- Huhtinen. Vehmaskylän koulun hiihtoura on kulkenut
ensimmliisen~i
mainittua polun pätkää pitki n ja Outilanmaa - Huhtinen väli on ainakin kesäisin käytössä oikopolkuna.
IGirrypolku Vanhalasta Matiskalaan Vanhalanmäen p:iiillii on liihtenyt k:irrypolku luoteeseen laskeutucn kohti Alaisen rantaa. josta se on edennyt Rantaharjun kautta
~vl atiskal aa11. Nykyi.~in
väli Vanhala-
Alaisen ranta on Hyyryläisten rnökkitienä. Tämä kiirrypol ku näkyy vanhoissa kartoissa varsinaise.na tit:nä, jote::n luultavasti jossakin vai heessa 1800-luvu lla Vehmaskyläntie 011 kulkenut Vanhalanmäen ja Matiskalan kautta. K~inypolku
Huiskosta Paajalaan
Huiskon pohjoispuolelta on lähtenyt kiirrypolku kohti Lautamäkcii. Tiimän polun vanhempi haara on mennyt etcliimpUnä kohti Hiidcnvuorta, rnistii se 011 sitten kääntyny t luoteeseen kohti Paajalan taloa. Nykyisin tämä polku on osin hiivinnyt metsähakkuiden vaikutuksesta.
11 J Saman polun uudempi reitti on kulkenut pohjoisempana nousten Lamamäen pellon o::teläpäähän talon riihen luo, josta se on laskeutunut alaspäin nousten taas kohti Paajalaa ja yhryen vanhempaan polkuun. Nykyisin Alamaantielrii lähtevä Lau tarinteentie jatkuu P:utjalan pohjoispuolilse pohjoisen suuntaan Lautarinteen mökki:t\utukselle ja niiitlen ohitse kohti Ram::tharjua ja Matiskalaa. Vanhalasta tuleva kärrytie/mökkitie yhtyy tähiintiehen Vanhalanmäen alapuolella ennen Parkkisten mökkiä.
Kärrytie Majaniem estä KontinJ>Cltoon Vehmaskyliintiestä erkanee Pyöryliintien risteyksen j älkeen
~ l :!jan iemenrie,
j oka
ennen eteni :vtajaniemen peltojen itäpuolibe kohti Lahtela:! (Lampisten mökki ), JOSsa siihen yhtyi Heikk ilän torpasta (nykyinen t'\iireselkä) tuleva käiTy polku. Lahtelasta polku jatkui nykyis til Ko nti npellontietä pitkin Eino Liukkosen paikal le ja si itä varsinaiselle Kontinpellon torpan paikalle (nyk. Tuuliharju). Kontinpellolta tämä vanha kärrypolku oli vielä jatkunut
,·a~o::mmallc
kohti Pönkön
torppaa, mutta tätä pätk mi ei ole enää näkyvissii.
T alvio ikop olk u La mminmäeltä Myy ryJl.iiin Pyöryllintieltä Lamminmäen päältä olt läht!!nyr <llkoinaan ta lvioikopoll.:u \1onikansuon länsipuolitst: kohti Myyrylän kartanoa. Tämä polku oh kiiytössii viel;i sotien jiilkecn, mutta se oli ehtinyt melkein hitvitä,
kunn~s
Mauno Li psanen teetti
polun Lamminmäcnpuoleist:n pään mebliautoticksi 1990-luvun alussa.
K csäoiko polku S u on ta u kselta Ou tilanmaall e Tämii polku on kulkenut suoalueen
lävit~~
ja alue on ol lut ennen 1960-luvulla
tapahtun utta ojittamista niin märkä, että Lylyjoen it:ipuokl la o n ollut kolmessa kohd:\SS:l p11kospuita. Polku on olcmas~a nykyisin. mihin on l:ihinnä syyn;i se, että ~iih kölinja
ku lkee suurinpiinein ~amaa reiui;i kuin polku aikoinaan.
RAHTITIET
Rahtitie H a lmelammilta Hiirola n asemalle. Tämä rahtitie alkoi Halmelammin seudulta pohjoi splHL~sU
edl! t ~n
kohti Suursuota, jonka
reittiin yhtyi toinen haara, joka tuli Isolta Mujusclt<1 (Iampi). Suursuon
112 pohjoispuolelta rei tti jatkui kohti Lylyjärveä kulkien Huhtisenniemen eteläpuolelta Lylyjärveä lounaaseen kohti Mustikkaniemeä. Mustikkaniemen kohdalta tähän tiehen yhtyi idästä, Lehtolasta päin tuleva tie, joka oli tullut Metsälän pohjoispuolitse ja Pilkkasuon eteläpuolitse ylinäen Lylyjocn ja edeten tästä Lylyjärvelle OutiJansaaren ja Kont insaaren välistä Mustikkaniernelle. Näiden saarien kohdalla cm. idästä tulevaan tiehen yhtyi myös toinen haara, joka oli alkanut :vl.ata.ra-ahon seudulta ja edennyt Purunsuon poikki ja Lylyjoen yli kohti mainittuja saaria. Mustikkaniemen kohdalla rahtitie nousi maalle ja eteni Myryn lavan pohjoispuolitse Vehmaskyllintien yli tse lounaaseen. Suurinpiirtein nykyisen Seppo Hytösen omistaman mukin itäpuolella rah titiehen yhtyi jälleen uusi haara. Tiimä tie oli alka nut Hanhijärven Kalvolahden tie noilta edeten !Vl:ilköliin
jr~
Uitonlahden pohjoispuolitse kohti Pyöryläntictä ja Lamminsuota. Tiiiihä tämä tie eteni M<~aniemen
eteläpuolelta Avojärvelle nousten maihin llannes Lautiaisen mukin
kohdalla ja jatkuen siitä Pönkön ohitse edellä mainittuun paikkaan, jossa se siis yhtyi pääliehen. Edelleen rahtitie kaarsi kohti Alaisen rantaa. josta edelleen Alaista pitkin sen eteläpääh:in,josta reitti jatkui Alamaantien yli Laajalle. Rahtitie jatkui Laajaa pitkin nousten jälleen maalle järven länsipäästä ja edeten täältii Alamaantien ja Papinkankaan pohjoispuolelta Hiirolan asemalle.
Rahtitic Loukeelta Kal vitsan asemalle Yksi rah ti tie lähti Loukeiscn jiirven pohjoispiiästä Niemen talon (cnt. JTäkkiHi) iWpuolelta luoteeseen kohti 1'\iiniselbiii. Alue oli hyvin suoperäistä, vaikka re itti kiersi osittain Lintusuon itiipuolelta. Reitti meni tästä edelleen suolle (nykyinen turvetuotantoaluc), josta ei enäii ollut kuin puoli kilometriä KalviL~<m asemalle.
Rahti tie Kurumunkylästä Kalvitsan asemalle Myös Juva n puolelta Kunmmnkylän alueelta on ajettu raluia Kalvitsan asemalk. Reitti lähti Kummun talon mailta kohti 1'\estorinaukecta ja Pekolankorpca, josta se jatkui Takakankaansuon poikki kohti Larvalarnmin pohjoispiiätä. Tiiii!Ul reitti jatkui Jokelan talon kautta Illaan ja Niiniselän pohjoispuolitsc suolle (nykyinen tllrvetuotantoalue), jossa tämä reitti yhtyi edellä mainiuuun Loukeisen pohjoispäiistä I:H1tcneeseen reiuiin. Tlistli kohdin molemmat rahtitietjatkuivat samaa uraa Kalvitsan asemalle.
Rahtiti e Koskcntaipaleelta Hiirolan asemalle
113
Tämä rahtitie alkoi Salosaaren eteläpään ja Hanhijärven itärannan seuduilta edeten Ison Huhtisaaren poikki llanhijärveä länteen ja nousten maalle Jukolanpeltojc:n kohdalla. jo~ta tie jatkui Kauhjarveä kohti. Tie kulki Kauhjtirvcn pohjoispääHi pitkin ja edelleen siitii Leinakasta Kauhjärvec:n la!.kevaa puroa pitkin Leinakkaan.Tie seuraili Leinakan pohjoisrantaa nousten maihin ennen järvessä olevaasaanaja täältä tie jatkui suurinpiirtein nykyistii Saarelantic::Ui pitkin kohti Vehmaskyläntietä ja yhttäen sen ja kääntyen länteen kohti Kontinlampea. Kominlammmclw reitti eteni Vestjiirven Kanavalahdelle ja siitä Vestjärveä pohjoiseen nousten maalle Taa tiaisenojan kohdalla. Tästä tie jatkui kohti Taatiaista edeten Taatiaisen poikki Jfiirolan asemalle.
lVIETS ÄAUTOTIET MetsHautoteit!i on teh ty 1960-luvulta alkaen, kun puutavaran ajaminen
hevo~i ll a
talviteitä pitkin loppui ja puutavara-autot valtasivat alaa. Moni metsäammie on tehty olemassaolevan kiirrypolun paikalle, mutta on niitä tehty toki aivan urnpimetsäi.inkin. Joistakin met~äautoteist!i on puolestaan tullut mökkiteitii, sillä johtavathan monet niistäjtirvicn rannoille. Viime vuosikymmenen lopussa ja tällä vuosikymmeneiWon metsäautoteitä rakennettu var~in runsaasti. Seuraa,•assa on lueteltu joitakin met~äau toteitH, multa muitakin on toki olcm:Js~a. Kehä tietä Koskentaipalecseen tm:nnessä erkanee Vehkalahden tilan jälkeen metsäautotie kohti Han hij:ir,·en Kalvolahtea. Tie on tehty 1980-luvun puoliväliss!L Nykyisin se on kiiytos~!i mökl-.itic:nä puutavaranajon ohella. Samoin Kehätiestii erkanee syksyllä 1994 rakenneltu met~äautotie kohti entistä Matara-ahon taloa. Tiim:i tie on tehty vanhan kärrypolun p:~iblle. Sarn:.l!a kohdalta erkanee Kchiiticstii myös tie pä inva~taisen ~uuntaan kohti MiilköHiii. Tämäki n tie on ollut aikaisemmin kärryt ienä. Pyörylän soramontulla 1:\htcc Sikom:icn metsäautotie etelään kohti Sudentullia. Tiimä tie on rakennettu 19SO-luvun puolivälissä ja se melkein yhtyy Koskentaipaleesta Rahikaisen somrnontuillc tulcv:•an uehcn. Vehmaskylän koulun ja T~1 lvalan puolivälistä erkanee Pyöryläntiestä metsäautotie kohti Hanhijärven Uitonlahtea. Tte on tehty 1970-luv un lopulla ja se yhtyy Makonmäeltä Uito nk1hclclk johr:.,•aan mcrs:iautorichen, joka on rakcm;cau 1980luvun puoliviilis~il vanhan kiinytien paikalle.
114 Loukeella lenniementie erkanee Vehmaskyläntiestä kohti Loukeenjärven Iennierncä ja Takasenkangas ta. Tämä tie on rakennettu entisen kärrypolun pai kalle ja tien varressa on useita kesämökkejä. Myös Halmelammin pohjoispäästä aivan .Mikkelin mlk n ja Juvan rajalta lähtee metsäautotie pohjoiseen kohti Myyryliinkoq"Jea. Pisin metsäautotie lähtee Vehmaskylämieltä Latvaselän talon eteläpuolelta itäänpi1inja sen to inen haara etenee Takakanka<llle pohjoiseen ja toinen taas it;Hin Ncstorinaukeelle. Pit uutta jiilkimmäisellä haaralla on lähes neljä kilometriä. Tie on myöhem min muutettu yksityistieksi nimellä Sakinsalontic.
UITTOREITTI Tiimi.in vuos isada n alkupuo lella puiden uittaminen on oll ut hyvin tiirkeii kuljetusmuoto, koska maaku ljetukset hevosil la ol ivat työläitä, mihin syynii oli osi n teiden huono kunto. Talvella toki puita ajelliin talvi teitä pitkin, muua sulan maan aikaan tilanne oli toinen. Sihi puita py rittiin uiuamaan hyvinkin pieniä puroja pitkin. Alue::ellamme on uitettu puuta todcnnäköise::sti ensimmiiisiä kertoja tämän vuosisndan alussa ja uitot jatkuivat vielä sotien jiilke.enkin. Viimeinen uitto tapahtui Lylyjoessa joko vuonna 1947 tai 1948. Vielä 1970-luvun puolivälissä oli Lylyjncssa siellä täällä näkyvillä mutkapaikkoihi n laitettuja ohjauspuomeja, mutta nyt nek in ovat jo hävinneet. Uitwreiui on alkanm Loukeiscsta, josta tuki t on uilellu Souljokea pitkin
Lylyjiirv~en.
Lylyjiirvcstä ui tto on jatkunut Lylyjokea eli Toivalanjokea pitk in Han hijiirven Uitonlahteen. IIanh ijärveä pitkin pu ut
(l!l
ui tettu kohti Salosaarlaa. joka on kierretty
ja puut on viety Puustellin ran taan. Edelleen ne on uitcttu lyhyUii Puustellinjokea pitkin SaarijHrveen, josta uitto on jatkunut useiden jiin ,ien kautta aina Saimaalle saakka, jossa puut on saatu himtUkseen. Loukeiscssa, Lylyjärvcssä ja Hanhijärvessä puita on joudut!u varmasti vetiimä;in niinsanotulla keluvenec.lliL Tällöin on tukkilauttaan ki innitetty vaijcri, jonka to:nen pää on ollut kiinni kc luvc ncessä. Sittt:n keluvene on wudwu rantaan ja ki innitetty köys i tukevasti puu hun tai
jo~
on ollut mahdollista, niin ankkuro itu vene nii n
tukevasti , euä se pysyy paikoillaan. Veneessä on ollut kcskcllii kelupyörä, jossa on ollut kaks i tappia, jotta kaksi miestä pystyi ki ertämään vaijeria, jolloin tukki la utta alkoi liikkua.
115
Tiiflainen puiden kuljetus on tietysti ollut varsin hidasta, ja jos on sattunut vastatuuli niin keluaminen on tie.tysti ollut mahdotonta. Vastaavasti myötätuulessa keluamincn on ollut varsin helppoa. Kun sitten vaijeria oli vedetty niin paljon, että lautta oli kiinni ke luveneessä, oli aika siirtää ve neen kiinnityspaikkaa ja aloit taa keluamincn uudestaan. Pienissä joissa, joita kaikki joet tä~illä olivat, oli tietenkin mahdollista uittaa puita ainoa~laan
kevättulvien aikana, jolloin vesi oli riittävän korkealla. Silloinkin tarvittiin
runsaasti uittomieh iä ohjailt:maan puiden kulkua kekseillä mutkapaikoissa ja suvantokohdissa. Lisäksi Lylyjocssa oli Toivalan mylly, joka patorakennelmineen esti uiuamisen. Myllyn kohdalle oli rakennetru tieuäviisti vuonna 1910 noin 25 metriä pitkä uittoränni, j ota pitkin puut saaliin kohmu llisen vaivattomasti liikkumaan. Saattaa myös olla mahdollista. että uitot aloitelliin vuonna 19 10, sillä jos myllypaikalla ei ole olltH aikaisemmin ränniä, niin puiden uittaminen lienee ollut mahdotonta. Myös Kauhjärvest.ä Hanhijärveen Jaskevaa Myllyjokea pitkin on uitenu puita. Tässä joessa on viimeinen uitto pidetty muistitietojen mukaan vuonna l928, jolloin ei enää moniin vuosikymmeniin ollut olemassa Vinnin myllyä, joten ).-1yllyjoessa ei ainakaan padosta oliut uilolle haittaa. Toise ksi Myllyjoki on varsin lyhyt, joten uitolla ei juuri aikaa tai kustannuksiakaan <>Ie paljon säästetty.
KOULUREITIT Alamaan kou lussa kävi suurin osa kirjassa käsitellyn alueen e,nnen vuotta 1930 symyneistii asukkaista, koska Vehmaskylän kou lu toimi vain vuosina 1892-1904 ja seuraavan kerran koulu aloitettiin Loukeella vasta 1937. Tosin aivan pohjoisimman osan lapset ovat biyneel Kalvirsan koulussa, koska sinne on ollut paljon lyhyempi matkakin , mut.ta esimerkiksi Oskari Hokkanen (s. J 909) kävi neljii vuotta Alamaan koulua, vaikka malk~ta sinne kertyi encmmiin ku in Kalvitsan kou luun. Lisäksi Loukeen koulun peruswmisen jälkeenkin varsinaisen Vehmaskylän (eli So uljoella e~eläiin)
asukkaat kävivät /\lamaan
kouluss:~
aina vuoteen 1949 saakka, jolloin
Pekolan kou lu aloitti toimintansa.
Koulureitit Alamaan kouluun Yksi koulureitti /\lamaan kouluun alkoi Itäkylästä eli Pyörylän suunnalta, jossa kauimmainen paikka oli Mujunen. Sie!W !Hhdettiin Leluolan kautta Pyöriniän, jossa reittiin yhtyi Vehkalahdestajajopa Koskeo tai palee~ta kUrrytietä pitkin tulleet lapset,
116 samoin kuin Suomauksen suunnan koululaiset. Pyörylästä reittijatkui Pyöryläntietä pitkin Toivalaan ja tästä edelleen Pyöryläntien risteykseen Halilaan, j osta mentiin Vehmaskyläntietä Huiskoon, josta kärrytietä pitkin Paajalan kautta Ylä-IIIaaseen ja sieltä Alamaan kylätielle ja kou lulle. Matkalla tähän koulureittiin yh tyivät eri talojen lapset. Talvisin saatettiin ku lkea Huiskosta Karvaksen jäälle ja siitä Ala-Iliaan kautta koululle. Matkaa kertyi pisimmillään perinnealueemme lapsilla noi n 8,S ki lometriä, muua Koskentaipaleesta tulleille sitä oli vieläkin enemmän. \1 yyrylii n, Pckolan, Vinnin ja Leponin alueelta kuljettiin ensin Leponiin, josta matkaa jatketti in Vehmaskylän tie tä pitkin ns. Ojalan mutkaan. josta kärrytiet:i (nykyinen Nikinlamment.ie) pitkin päästiin Ollikkalan talon kautta Alamaan koululle. Täältä suunnasta matkaa kertyi pisimmillään noin seitsemän ki lometriä. Halilasta, sekä Lyly- ja Avojärven väliseltä alueelta ja Vanhabnmäen aluee lta ku ljeuiin Huiskon pohjoispuolitse polkua pitkin Lautamäcllc,josta k1irrytie tä pitkin Paaj alaan,josta edelleen kärrytieläja polkua pitkin Ylä-Tilaan talon kautta Alamaa n kylätielle ja siciHi edelleen koululle. Talvisin saatettiin oikaista Paaj::~lan etcläpuolclm Hiidenvuoren ohitse Karvakscn jäälle ja järven poikki Ala-lllaaseen, josta edelleen Alamaan kylätietä pitkin koululle. :'>1yyrylästä p:iin muistetaan myös käytetyn polkua, joka alkoi heti Myyryläi1n menevän tien pohjoispuolelta j a joka jatkui Sallijoen vierilse Huiskon myllylle ja siitä Niilo Huoposen möki n kau tta Lautamäelle ja s iitä edelleen edellä kuvattua reiu iii myöten koululle. Loukeclta koulurcitri alkoi Hokkasten omistamasta LatvaseWn talosta, josta kuljettiin suurinp iirtein ny kyistä Vehmasky läntietä pitkin Rantapaik alle ja siitä cdclk.::n Alamaantietä pitkin koululle. Talvisin on kuiten kin kiiytetty hy v:i ksi järviä eli on hiihdetty Lis koa pitkin sen eteläpäähän, josta ede lleen Huhtisen itäpuole lta Lylyjärvcn ltälahtccn, josta on oikaistu Lylyn poikki Ra ntapaikalle j a si itii sinen ede lleen tietä tai Alaisen jäätä pitkin hiihtämiillii koululle. Tähän Loukee lta tulc v<)an reittiin ovat sitten yhtyneet muun muassa Itätaiomien suunnasta tulleet
lap.~et
Li;;kon
pohjoispiilissä tai sitten talvella on oikaistu suoraan Liskon poikki ja liitytt.y reittiin vasta järven eteläplUissä. Samoin on Halmelammin suunnasw tul tu kli rrytietä pitkin Soutjocllc Huhtiseen ja siitä sitten Vehmm;kyläntictä eteenpäin. lvl yö:;
lcnnicmcstiij:.~
- Kasinrnaan suunnasta on liitytty tähän koulureittiin Sotltjocn kohdalla. Pisimmiiltiiin täm~i
re itti I -atvaselästä lähtien oli noin l 0 kilometriä pitkä.
Koulureitit Loukeen kouluun
117 Loukeen kouluun eiviit koulumatkat muodostuneet erityisen pitkiksi, vaikka c.~imcrkiksi Kasinmaalta asti käytiin Loukeel la koulua. Sieltä tu lti in Hakosuota myöten Takaistenkankaan ja suon kautta Loukeisen itärannalle. josta kierrettiin Loukcisen etelärantaa pitkin Vehmaskylän tielle Soutjoen kohdalle ja tä.~tä jatkettiin edelleen Vehmaskyläntietä koululle. Talvella saatettiin kuitenkin oikaista Loukeisen poikki, jolloin matka lyheni huomattavasti. Tämän rei tin käyttö loppui kuitenkin 1940-luvun alkupuolella. Matkakaan ei ollut ku in 4 kilometriä pitkä. Halmelammilta tulti in kiirrytietä pitkin kohti Liskon rantaa ja talvisin oikaistiin hiihtämällä Liskon poikki suoraan koululle. N!iin matkaa ei tullut pisimmilläänkään kuin vajaa kolme kilometriä. mutta kev!i!illä ja syksyllä oli kierreträvä Huhtisen kauua Soutjoellc ja siitä tieti'l pitkin koululle, jolloin matkaa tuli yli kilometri enemmiin. Tiimä reilli oli kiiytössii niin pitkään kun koulu ol i Väliahon talossa eli vuoteen 1956. Kun
~itlen
Loukecn
uu~i
koul u rakenne ttiin, niin Halrndammin suu nnalta tultiin
myös kou luun oikaisemalla polkua pitkin Tuhkalan talojen kaurta Itätalon tielle ja sen suunnan lapsien kan~~a slita sitten Vehmaskylän tielle ja koululle. Pääasiallinen koulu reitti Halmelammin suunnalta oli kuitenkin sama kuin vanhankin koulun :~ ikoihin. Pi~immät
kou lumatkat olivat Loukeen kou lupiirin pohjoisosien eli lähinnii ":-.Jeuvosten kyli:in" lap~illa. Sieltä suunnasta tultiin lähinnä Vehmaskyl !in tie::tä pitkin niin uudelle kuin vanhalh!kin koululle. Matkaa tuli pisimmillään 5-6 kilomwiii. lt~e
Loukee::n koulun l:ihi) mpäristössä oli monia talouksia ja niinpä
u~eilla
lapsilla
0li" in varsin lyhyet kuulumatkat. Samoin oli tilanne Loukcen uuden koulun valrnistuttu:t. sillä ns. Karjalankadulla (nykyinen Syrjäkankaantie) asui monia perheitä ja nimi Karjalankatu johtui liihinnä karjalaisista siirtolaisista, joita oliv:H maimtun tien varressa Haaps:1arct. Sainrulat. Valmut ja Äikk!i!it.
Kou lureitit Pekolan kouluun Pckolan kmlluun tuli oppilaita Yarsin pitkän matkan takaa. Pisin matka, noin 6 kilo p1ctriii, oli Kosken taipaleen ky lästä (H!imäHin ja Hanhirannan talot) tulevilla lapsilla. He tulivat kärrytietli pitkin Aunekankaan kauna Vehkalahtecn. josta edelleen Romon talon pihan lavitse brrytictii nykyisen Mälkölän metsäautotien ja Kehätien risteykseen . Tästä jatkelliin Uitonlahden pohjoispuolitse menevää kiirrytrctii pitkia L) lyjoen yli ja siitti .;incn kangasta pitkin Yfakonrniielle ja Pekolaan.
118 Varsin pitkät koulumatkat olivat myös Mujusesta ja Lehtolasta tu levi lla oppilailla. joille matkaa kertyi reil usti yli viisi kilometriä. Reitti lähti Mujusesta Pyöriiän taloon, jossa matkaan yhtyivät Suontauksen suunnasta tulevat lapset. Pyörilästii reitti jatkui tietä pitkin sinen Toi valaan, josta polkua pitkin Uitonlahden pohjoispuolelle, jossa tähän reittiin yh tyi edellä mai nittu Koskentaipaleen suunnasta tuleva kärrytie ja sieltä sekä Mata ra-ahosta ja Mälkölästä tu levat lapset. Uitonlahden pohjoispuolella molemmin puolen Lylyjoessa olevaa siltaa oli varsin kosteaa suoaluetta ja s iihen olikin rakennettu kapulasilta. Halihm seudulta ja Avojärven e teläpäästä kou lu un p;1ast1 tn a ivan tavallisesti Vehmaskyläntietä pitki n aina My yryliin tienhaaraan, josta sitten Myyrylään ja sieltä kärrytietä pitkin Pekolaan. :V1yös Leponin ja Vinni n suunnalta oli matka Pckolan kouluun varsin lyhy t. Lapset kulkivat Hanhijärven tietä pitkin Pekolan tienlHl<l raan ja siitti sincu Pekolaan. Nämä kaikki reitit jäiv~it pois k:iy tö~tii, kun Vehmaskylän koulu aloitti toimintansa syksyllä 1959.
Nykyiset koulureitit Vehmasky län koulun valmistuttua ja Loukeen kou lun tu ltua lakknutetuksi vuonna 1964 alkoivat koulukyyditykset. Loukeen suunnalta lapsettulivat aamulla linja-auton kyydissä Vehma~kyliin koululle ja iltapäivällä heidät haki Oskari Hokkanen ja 1980luvun puolivälistä a lkae n Risto llokkancn VW Kleinbussi llaan. 1980-luvun lopulta liihtien
011
Loukecn suunnan lapset on tuotu aa mullakin taksilla kou luun. Ensin
taksi<l :1janut Tauno Hytönen ja myöhemmin
h~inen
0 11
tyttärens:i Tuija Hytönen.
Pyöryliinticn suunnasta ei ku nnalla ole o llut matkojen lyhyyde n takia kyyditysvclvollisuuua, mutta silloin tällöin ovm vanhemmat j iirjest~~ncct pienimmille lapsille kyytejä sieltäkin suunnasta. Sama tilanne on myös ollut Hanhijärventien varresta sekä koulupiirin etcWrajoilta Qjalan mutkan tienoilta. Erityisiä koulureittejä e i c n ä~i ole ollut moniin kym meniin vuosii n. vaan nekin lapset jotka tulevat ilman kntiä, k:iylliivät normaaleja teitä. Suuremmassa määrin ei ede:talvclla c niiä hiihdetii kou luun, vaikka vielä tämiin
ki!joitt<~a
muistaa monien
oppilaiden itscns:i mukaanl ukien hi ihtänccn varsin siiännöllisesti kouluun 1970luvun loppupuolclh Joitakin oikopolkuja on toki vielä kily!eU.y, kuten Kon tinpellon suunnas ta on tu ltu polkua myöten Närepeltoon ja si it:i polk ua pitkin suoraan koululle.
119
AUTOT Myyrylän kartanossa lienee ollut ky län ensimmäinen henkilöauto 1920-luvun lopulla. Ajopeli oli vuosimallia 1927 oleva Dodge avoauto, jolla ajelivat pääasiassa sisarukset Urho ja Anni Pulkkinen. Auto oli rekisterissä vain kesäisin, sillä tuolloin 1930luvulla teitä ei aurattu talvisin, jolloin henkilöauto oli täysin käyttökelvoton kulkuvä line. Auto vaihdettiin 1930-luvun lopulla rautapyöräiseen Fordson-traktoriin. Myös Pckolan nuorella isännällä Karl (Kalle) Ehrnroothilla oli samoihin aikoihin 1920-luvun lopulla auto. Kulkupeli oli Ford T-malli vuosimallia 1926 ja auto oli Pekolassajo ainakin vuonna 1929. Kallelle autolla-ajo tuotti hieman vaikeuksia, sillä monesti hän ehti saada auton ojaan, ennenkuin hän oli päässyt edes Vehmaskyläntielle asti. On olemassa myös tarinoita, että Kalle saattoi joskus ajaa Fordilla komeasti tiellä olevien porttien läpikin. Fordin jarrut eivät tainneet olla parhaat mahdolliset vai liekö s itten lyhyiden matkojen päässä toisistaan olevat portit ja veräjät häntä harmittanect. Kalle Ehrnrooth luopui kuitenldn autosta 1930-luvun puolivälin jälkeen, eikä hankldnut koskaan toista autoa.
r"'
Kalle Ehrnrooth T-Fordinsa kanssa Pekolan kartanon edessä 1920-luvun lopulla. Apumiehen paikalla veli Uuno ja takana isä Karl, sisko Vieno ja äiti Hilma. Kuva Harri Ehrnrooth.
120 Samoihin aikoihin 1930-luvun alussa oli Loukion isännällä Ano Nykäsellä pieni ja kevyt Ford-merkkinen kuorma-auto, jolla Nykänen kuljetti muun muassa tavaroita Hiirolan asemalta kauppaansa Rantapaikalle. Ano Nykäsen muutettua vuon na 1934 pois, Loukeella ei ollut pitkään aikaan kenelläkään minkäänlaista autoa, ellei mukaan lasketa Anttilan omistajan Antti Paavilaisen Nash-henkilöautoa 1930-luvun lopulta. Paavilainen ei kuitenkaan pitkiä aikoja asunut talossaan, sillä se oli vuokralla ja Antti itse asu i vakituisesti Juvalla. Seuraava autom ies Loukeella oli Oskari Hokkanen (s. 1909), joka aloitti ammattimaisen autoilun sodan jälkeen vuonna 1947 Volvokuorma-autolla vm 1940. Tällä autolla ajettiin niin rahdit kuin myös henki lökuljetukset no in seitsemän vuoden ajan. Myöhemmin 1960-luvu n alussa Oskari Hokkanen hankki Volkswagen Typ 2 Kleinbussin, jolla hän aloitti Loukeen seudun oppilaiden koulukuljetukset Vehmaskylän kouluun.
Aili ja Oskari Hokkanen Volvon edessä 1940-50/ukujen vaihteessa. Kuva Aili Hokkanen. 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa oli MyyryHin kartanossa myös kevyt kuorma-auto, jolla kuljetettiin niin ihmisiä kuin tavaroitakin. Henkilökuljetukset kuorma-auto illa sujuivat siihen aikaan kätevästi Iaillamalla lavalle puiset penkit. Mukavuus ei ollut kaksin en, mutta nopeus ja kuljetuskyky voittivat hevosajoneuvot kirkkaasti. Juuri ennen talvisotaa Vinnin Mäkelät hankkivat Buick-henkilöauton, jolla Yrjö Mäkelällä, niin lestadiolainen kuin olikin, oli tapana ajaa komeasti musta lierihattu päässä ja kyynärpää ulkona. Myös Salmisten perheellä, jolla oli kesäasunto Kauhjärven rannassa, oli henkilöauto ennen sotia. Myöhemmin heillä oli myös kuorma-auto, jolla he ajoivat mm. Vinnin sahan puutavaraa.
121 Leponin tilalle autoja tuli muita suuria tiloja myöhemmin, \'asta !953 Leo Rautio osti henkilöauton ja seuraavana vuonna Ford Thames-kuonna-auton, jolla hän ajoi muun muassa maitoja meijeriin. Tosin Leon isällä J\rvidilla oli ollut jo hieman aikaisemmin pieni pakettiauto o mistuksessaan. Itsenäisyyden alku vuosikynunen illä moottoripyörät oli\·at suosittuja ja monesti autoja käynökelpo isempia kulkuvälineitä, mutta Vehmaskylässä muistetaan vain Toivo Ehrnroothilla (1906-1932) olleen ennen sotia moouoripyörän. Sitten 1940-luvulla Armas Mäkelällä lienee ollut seuraava moottoripyörä ja 1950-Juvun puolella niitti alkoi ilmestyä jo enemmänkin. Vielä 1950-luvulla autoja ei kylällä ollut sc nkätin vert aa kuin oli ollut ennen sotia. M yyryliissä, Pcko lassa, ei kä Vinn issä oll ut autoa enää tuolloi n. Tosin sitten 1950luvulla alkoi autoja väh itellen tuliaja IopulEa kylän ensimmäinen raksi kin, ku n Unto Hyyryläinen aloitti taksiautoilun 1950-luv un alussa. Aikaisemmin h1inella oli jo ollut kuorma-auto GMC. jota hänen veljensä Tauno Hyyryläinen o li myös ajanut. Tauno Hyyryläinen ryhtyi vuonna 1958 taksiautoilijaksi ja ajoi taksia neljän vuoden ajan. Autona oli tuon ajan s uosikkiauto Moskvits 407, joita hänellä ehti olla kaks ikin kappaletta. Kaksivari sestä Mosscstaan Tauno Hyyryläisellä oli tapana todeta, eu;i yläosa on vekselin vihreä ja alaosa tuskan punainen. Sinänsä Mosse oli tuona aikana ihan oiva taksiautoa, esimerkiksi korkean maavaransa vuoksi o;i!Hi pystyi ajamaan hankali inkin paikkoihin ja tarvillaessa aivan mök in kun mökin portaiden eteen. Tauno Hyyry läi nen luovuttua Iaksista luvat s iirtyivät Tauno Hytöscllc. joka aloitti taksiautoilun toisella kuuluisalla itäautolla Volgalla.
LÄHTEET Paavo Arffmannin (s. 1924) haastattelu 27.8. 1998 Oskar Ho kkasen (s. 1909) haa<;tattelu 7.12. 1993 Oskari Hurrin (s. 1906) haastatte lut 7. 12.1993 ja 27.1. 1994 Elvi Paksun os.Suuronen (s. 1925) haastattelu 3 1.3.1 995 Helmi Paksu n os.Halinen (1922- 19971 haas tattelu 7.3. 1995 Matti Pulkkisen (s. 191 9) haastattelu 2. 11 . 1998 Toini Pasosen os. Pulkkinen (s. 19 13) haastattelu 1.11.1 998
122
IX PALVELUJA POSTI Yarhaisernmasta postinkulusta on varsin hankala saada tietoja. Todenniiköisesti ennen Savonradan valmistumista ei posti edes käytännössä tullut Vehmaskylälle m illäiin säännölli:;ellä tavalla. Niinsanotut postitalonpojat kulje ttivat virkamiesten postia aina 1640-luvulta 1900-luvun alkuun saakka ja he saattoivat joskus kuljettaa maksua vastaan myös yks ityisten kirjeitä. Myöhemmin alelliin perustaa postikonttoreita kaupunkeihin ja kirkonkyliin, mutta aikaa vierähti vielä yli sata vuotta ennenkuin esimerkiksi Vehmaskyläläisiä koskettava Hiirolan postikonttori on avattu. Mikkelissä postikonttori oli oll ut jo vuodesta 1744 saakka, mutta Hiirolan konttori on ilmeisesti perustettu vasta Savonradan rakentamisenjälkeen !890-Juvulla ellei peräti 1900-luvun puolella. Rautatie mahdollisti postinkulun ratkaisevan nopeutumisen. Esimerkiksi M ikkelista Hihetetty kirje tuli nopeirnmillaan seuraavana päivänä vastaanottajalleen, eikä se missään tapauksessa viipynyt viikonloppua pitempää aikaa matkassa. Itse postinkulku hoitoi Hiirolasta käsin ns. jalkapostina, eli postinkantajå kiersi jalkaisin (talvella usein suksilla) varsin pitkän reitin. Ensimmäinen postinkantnja on ollut Eetu Asikainen, joka on hoitanut tätä tointa ainakin jo vuonna 1910 ja vuoden 1924 tienolla hän lopetti postinkannon. Posti jaettiin kolme kertaa viikossa, tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin, ja reitin pituudeksi tuli melkoinen matka, noin 40 kilometriä. Posti nkantaja lähti Hiirolasw Alamaan kylätietä Vehmaskylään ja Loukeelle ja sieltä takaisin Vehmaskyläntietä Seppälän ja Rämtilän kautta Hiirolaan. Alueellamme postinjtittöpaikkoja olivat Rantapaikka, Norokorpi, Soutjoki, Anttila, Loukio ja täältä tultiin takaisinpäin ja seuraava paikka oli Huisko, sitten Halila, Myyrylä, Pekola, (myöhemmin Yinni), Lcponi, Leinakka ja siitä edelleen niin, että postinkantaja palasi Karpp<llan kau tta Hii ro!aan. Asi kai sen jälkeen postinjakajana oli Eino Nykänen Alamaasta noin vuoteen 1930 saakka. Hän kuljetti talvella postia hevosella ja joskus myös suksiHaja kesä!Hi hän ajoi reitin polkupyörällä. Hänen jälkeensä postia jakoi Aarne Rau tio kesäaikaan hevosella tai pyörällä ja talvella hevosella. Vuonna 1939 Hiskias Kovancn aloitti posti ljoonin toimen ja hän kuljetti postia aina vuoteen 1954 saakka, jolloin postin
123 jako alkoi linja-autoista. Kovanen kuljetti posti<• aluksi talvisin potkukelkalla ja kesäisin pyörällä, mutta myöhemmin hän alkoi ku ljettaa sitä myös hevospelillä. Kun vuonna 1954 Vehmaskyläntiellä alkoi säännöllinen linja-autoliikenne tien rultua tehtyä läpi aina Narilantielle saakka, niin postinkulku siirtyi Mikkelistä lähteville linja-autoille. Posti jäteniin heiuolaltikoihin, joista silten kyläläiset saivat käydä hakemassa lehtensä. Postin saaminen pa rantui huomattavasti, tuli han posti viitenä piiivänii viikossa jo lehdet jokaisena arkipäivänä, mutta matka posti n hakuun oli yleensä yhtä pitkä kuin ennenkin. Esimerkiksi Pyöryläntien kauimmaisessa päässii asuvilla Halilan heittolaatikollc oli matkaa viitisen kilometriii ja tilanne oli samanlainen esimerkiksi Hal melammilla Loukeen suunnalla. Jokainen sai noutaa postiosa itse heittolaatikoista, mutta käytiinnössä usein ensimmäinen postille saapunut vei myös naapurien lehdet ja moni laittoi oman laatikon aidan tai portin poskeen, jotta hyväntah toinen naapuri voi jattää po~tin siihen. Varsinaista postikonttoria ei Vehmaskylässä ole koskaan ollut, mutta vuodesta 1959 aina 1970-luvun lopulle toimi Loukeella
Pohjoi~kankaan
tilalla Vehmaskylän
posti asema, jota hoiti talon emäntä Aino Äikäs. Taloon voi tuoda kirjeet, jotka sitten aamulla vietiin linja-autoon ja vastaavasti linja-auto toi illalla kirjeet, jotka voi käydii noutamassa. Tämä järjestelmä muuttui vasta 1980-luvun alussa, ku n posti ulotti laatikkokannon myös haja-asutusalucille. Siitä lähtien on postia kuljettanut autolla Hannu Piipari, joka tulee Mikkelistä päin jakaen lehdet ja muun postin aina Rantapaikalle saakka, jossa hän kääntyy takaisin ja ajaa Pyöryläntien suunnan jatkaen Kehätietä Koskentaipaleeseen. A luksi hän tosin kääntyi (Purukorven) Kuuselan kohdalla takaisin jatkaen Mikkeliin. Lou keelle posti aletti in tuoda Kaiviisan postin kautta (lakkautettiin 1995) ja vii meinen jättöpaikka on Soutjoki. Postin kantajana on 1990luvulla toiminut Vuorenmaassa asuva Kari Lahtinen.
PUHELIN JA RADIO Puhelin o li maalla harv inainen kapine vielä ennen sotia, vaikka se oli taajamissa ja kaupungeissa yleistynyt jo Venäjän vallan aikana. SeppäJään Veikan kartanoon oli puhelinlinjat vedetty Mikkelistä jo vuonna 189 1, joten siellä oli lähin puhelin, mutta sitä tuskin Vehmaskyläläiset käyttivät. Puhelin tuli varsinaisesti Vehmaskylälle 1930-luvun alussa. Hiirolassa oli perustettu puhelinosuuskunta jo 1923 ja linjat o li yhdistetty Rämälän puhelinosuuskunnan
124 linjoihin. Keskus oli kauppias Albin Kääriäisellä Hiirolan asemalla. Vuoteen 1932 mennessä puhelinjat oli vedetty H iirolasta Vehmaskylään jo Rantapa ikan kaupalle, Myyrylään ja Pekolaan. Vuonna 1943 Mikkelin puhelinyhdistys rakensi jo omat linjansa Vehmaskyläntietä pitkin Myyrylään asti. Kun linjat tulivat Pekolaan saakka, niin Myyrylän ja Pekolan väli toimi sisäisenä linjana, jolloin talojen välillä soitetuista puheluista ei tarvinnut maksaa. Niinpä Myyrylän Agneta Pulkkisen ja Pekolan Hilma Ehrnroothin olikin helppo vaihtaa kuulumisia vaikka useita kertoja päivässä. Sinänsä vanhat linjat ol ivat hyvin epäluotettavia ja puhelimella jonnekin edemmäs pääseminen oli onnen kauppaa. Usein oli tarpeen lähteä oikomaan johtoja linjalta, mutta aina sekään ei auttanut. Vähitellen Hiirolan puhelinosuuskuntaan liittyi uusia jäseniä, etenkin sodan jälkeen. Ni inpä kun yaltakunnallisia linjoja rakennettiin sodan jälkeen päätti osuuskunta liittyä Mikkelin puhelinyhd.istykseen, joka sitten rakensi omat linjat alueelle. Vuonna 1961 oli jo vanhat linjat purettu ja tilalla oli Mikkelin Puhelinyhdistyksen omat linjat.
Loukeen seudun nuorisoa Tuhkalan (ltätalo) edessä vuonna 1928. Kidekoneen ääressä sen rakentaja Adam Juho (Jussi) Paavilainen. Alarivissä kolmas oikealta Siiri Paavilainen, tuntematon, Elna Paavilainen, Keruu Neuvonen (os. Paavilainen) ja miehensä Kalle. Takana seisoo kainaiosauvojen kanssa vanha isäntä Ouo Paavilainen. Kuva Raili Arpiainen.
125 Puhelinyhdistyksen linjat ulottuivat pohjoisempana Huhtisen tilalle saakka ja siitii pohjoi~een koko Lou keen alue kuului ja k\luluu edelleen vallion puhelimen eli Telen
verkkoon. Loukeella juuri Huhtisessa oli puhelin ensimmäisenä sodan jälkeen. Radiot ilmestyivät kylälle jo varsin varhain 1920-luvulla, jolloin ainak in Pulkkisten palatessa Myyrylään vuonna 1927 heillä oli jo akkukäyttöinen radio. Loukeella tekniikasta innostunu t Adam Juho (Jussi) Paavilainen rakensi itse yksinkertaisen kidekoncen samaan aikaan. 1930-luvulla radio yleistyi isomotissa tal oissa ja se:: löy tyi akkukäyttö iscnä ainakin Leponistaja Pekolasta. Kuitenkin radio o li vielä talvija jatkosodan aikoihin sellainen harvinaisu us, että uutisia saatetti in keriiänty ä isonunallakin joukolla kuuntelemaan. Näin kerran Lähessalossa kävi nii n, enä väke~i oli penki llä istu massa ja uutisia kuuntelemassa ni in paljon, että pen kki yksinkertaisesti katkesi ke skeltä.
SÄHKÖ Sähkön rulem inen taloon o li epäilemättä suurempi tapahtuma kuin puhelinlinjojen vetäminen. Maaseudun sähköistäminen alkoi jo ennen sotia 1930-luvulla, eikä sotaaikaka•m pystyny t hidastamaan kehitystä kovin kaan paljoa. 1950-luvun lopulla suurin osa ky lämme taloista oli jo kytketty sähköverkkoon. Sähkö oli ennen sotia kuitenkin vielä pelkkä haave kylällä. Tosin Myy ryllin kartanossa oli jo ennen sotia omat sähkölaitos. Generaatroria pyöritettiin bensiin imoouo rilla ja se latasi mahtavaa akkurivistöä. Tätä sähkölaitosta varten oli oikein oma rakennuksensa. Vehmaskylässä My yrylän, Pekolan ja Leponin isännät olivat hai kailleet sähköii tiloillcnsa ilmeisesti jo e nnen talvisolaa ja kc.~ällä 1940 nämä käiintyivät Rämälän sähköosuuskunn an puoleen tiedustellen ehtoja linjojen vetämiseksi. RämäHin sähköosuuskunta oli perustettu jo 1922 ja sillä oli tuolloin jo melkoinen mtiärii jäseniii myös ttluualla kuin Rämälän alueella. Osuuskunta ilmoitti isännille. että näiden oli vedettävä itse linjat ja va~tattava kahden muuntajan rakentamisc."a. N~iin myös leh tiin ja Vehm~skyltin eli Myyrylän muuntopiiri liitettiin Rämälän siihkö-osuuskunn an verkkoon vuonna 1941. Muunlaj ista toinen tuli Myy rylän kuuselta noi n 50 metri ä kartanoon päin.
126 Linjojen rakentamisella oli ilmeisesti todella kiire, koskapa työn aloittamisesta ei Leponin tilalla tiedetty yhtään miUiän, ennenkuin Leo Rautio sattui metsällä ollessaan näkemään tilan metstiiin hakatuo linjan. Ilmeisesti ensin sähkö tuli vain Myyrylään, Pekolaan ja Leponiin. Mittari oli vain Myyrylässä ja vain Myyrylän Pulkkisia laskutettiin sähkön käytöstä, jolloin he puolestaan laskutti vat Pekolan Ehrnrootheja ja Leponin Rautioita oman harkintansa mukaan. Laskutusperusteena Myyrylälle kuten muillekin tiloille siihen aikaan oli peltohehtaarien ja asuinhuoneiden lukumäärä. Heti sodan jälkeen Myyrylän muumopiiriin liittyi muitakin taloja VehmaskyHistä. Nämäki!l vetivät linjat itse, mikä siihen aikaan oli melkoinen ongelma, koska sopivaa sähköjohtoa ei juurikaan ollut saatavilla.
KOKOONTUMISPAIKAT Menneinä aikoina vapaa-ajanvietto on ollut vähemmän eriytynyttä kuin nykyisin. Monesti nuoremmalle polvelle tulee mieleen vain latotanssien kaltaiset tilaisuudet, vaikka esimerkiksi nuorisolla on ollut aina tapana kerääntyä yhteen ilman varsinaista tarkoitusta. Aikoinaan suosiHu nuorison huvittelu- ja yhdessäolcrnismuoto oli rakentaa sopivien puiden väliin suurikokoisia kiikkuja. Näitä kiikkuja tehtiin viime vuosisadal la yleisesti ja viel~i tämän vuosisadan alkupuolella oli olemassa suuria 8-12 hengen metsäkiikkuja. Yleensä nämä kiikut rakennettiin talkoilla. Yksi kiikku on ollut OutiJanmaan talosta noin 300 metriä itäänpäin metsässä Suontaukseen menevän jalkapolun varressa. Kiikkuja muistetaan olleen myös Sammalahon kankaalla ja Lautamäen maalla Lylyjärven eteläpuolella. Loukeclla on ollut kiikku TuhkaJan tilan maalla 1900-luvun alkupuolella. Tuhkalan silloisen isännän Otto Paavilaisen (k. 1930) muistellaan hermostuneen nuorten remuamiseen kiikulla ja niinpä hän kerran oli mennyt ja purkanut koko kiiknn. Rautateiden rakentaminen toi mukanaan myös eräänlaisen harrastukse n eli junien "passaamisen". 1920-1930-luvuilla oli nuorilla tapana ajaa polkupyörällä sunnuntaiiltaisin Kalvitsan tai Hiirolan asemille katsomaan junien tuloa ja lähtöii. Samalla tavattiin tuttuja, kerrottiin kuulumiset ja tietysti vilkuilliin tyttöjä ja poikia puolin ja toisin.
127 Suosittu ja paheena pidetty ajanviete oli myös kortinpeluu. Korttia on pelattu kesäisin muun muassa Huiskon mutkassa ja sekä lähellä noin 30 metrin päässä sijaitsevalla ns. suruttomien poikien kukkulalla. Viimeksi korttia näillä paikoin on pelattu ennen sotia 1930-luvulla. Paikassa oli koivt1un ripustettuna soittokello, jolla kutsuttiin korttisakkia koolle. Aivan 1930-luvun alussa oli Martti Purhosen mukaan kerran olleet pelaamassa korttia järvenlaskuyhtiön pomo Uuttu, Taavetti Hänninen, Myyrylän isäntä Albin Pulkkinen ja Huiskon isäntä Albin Hotti. Miehet eivät malttaneet lopettaa, vaan pelasivat kokonaisen yön korttiaja Martti Purhoscn vaimo Hilma keitti miehille kokonaisen padallisen kananmunia syömiseksi.
Pulkkisen veljekset pyhäpuvuissaan 1920-luvun puolivälissä. Vasemmalta lukien Yrjö, Urho, Toivo, Paavo ja edessä Matti. Kuva Matti Pulkkinen/Marja Peko11en. Myryn lava on ollut valmistumisestaan lähtien kylän nuorison kokoonrumispaikkana, muulloinkin kuin tanssien tai urheilukilpailujen aikaan. Tärkeitä kokoontumispaikkoja 1950-1980-luvuilla ovat olleet myös maitolaiturit, joita ei enää ole montakaan jäljellä. Kokoontumispaikkoina olivat muun muassa
128 Loukeen uuden koulun kohdalla ollut laituri, Souljoen lailuri, Huiskon laituri ja Halilan laituri, sekä Hanhijärven ja Vehmaskyläntien risteyksessä olllll maitolailtlri. Toivalan myllyllä on poltettu juhannuskokkoa ainakin 1920-luvun puolella ja Avojärven kokkokall ioll a samoihin aikoihin . Myryn kentällä on poltettu juhannuskokkoa kentän valmistumisesta alkaen lähes joka vuosi ja kokkoa poltetaan vieiH nykyisinkin j uhannustanssien yhteydessä. Myös Loukeella Liskon pohjoispäässä nykyisen Äikkään talon Hinsipuolclla on poltetltl kokkoa ainakin vielä 1930-luvulla.
KAUPAT JA KAUPPAMATKAT Kaupassakäymi nen ei ollut maaseudun asukkaalle joskus sata vuotta siuen mikä1in jokapäiväinen tapahtuma, sillä kauppoja oli vain kaupungeissa ja rahaa tavaroiden hankkimisen niukasti. Toi~aalta ei silloin kovin paljon ostettukaan, vaan pyrittiin tekemään ja hankkimaan lähes kaikki tarvittava itse. Luonnollinen kauppapaikka oli Mikkeli, josta oli vuonna 1838 tull ut kaupunki, mutta joskus saatettiin käydä kauempanakin, mikäli kotona oli jotain myytäväksi kelpaava. Maalaiset näet eiviit v;dn ostaneet kaupunkituuueita, vaan myivät esimerkiksi voita tai lihaa kaupunkilaisille. Tärkeä tapahtuma oli luonnollisesti Mikkelin markkinat. joita pidettiin vuosittain kahdet. toiset maaliskuussa ja toiset syyskuussa. Markkinat eivät olleet vain kauponkäyntitilaisuus, vaan myös tärkeä tapahtuma tuttujen tapaamiselle, huvittelullc ja scurustelullc. Ja valitettavasti myös sopiva tilaisuus yleuömälle viinanjuonni lle. Markkina- ja muiden kauppamatkojen lisäksi maalla hankittiin joitakin tarve-esineitä t;•i esimerkiksi kankaita kulkukauppiailta, vaikka kulkukauppa olikin kiellettyä. Sen valvominen oli kuitenkin mahdotonta, joten viranomaiset eivät edes tosissaan yrittäneet ~itä valvoakaon. Kaupoille olisi maa:.eudulla ilmeisestikin ollut tarvetta, mutta autonomian alkuajan talouspoliiuinen suuntaus eli merkantilismi pyrki rajoittamaan kauppatoiminnan vain kaupunkien porvareiden etuoikeudeksi, kuten oli aikaisemmin jo ollut. Vasta 1800luvun puolivälissii aletti in purkaa kaupankäyntiä rajoittavaa lainsäädäntöä. Senaatin asetuksella sallitti in vuonna 1859 perustaa kauppapuoteja maaseudulle, mutta maakauppa ei saanut olla 50 virstaa (noin 54 km) lähempänä kaupunkia. Lisiiksi k:lupan perustamiseen tarviuiin Suomen senaatin lupa, Suomen kansal aisuu~ sekä luku-. kirjoitus-. lasku-, ja kauppakirjanpitotaito. Koskapa mikään silloisen Mikkelin
129 pitäjän kolkka ei ollut 50 virsran rajan ulkopuolella, ei kauppoja tänne alkuvaiheessa pentstettu. Vähitellen kaupan perustamista hdpotetti in mm. vuoden 1868 elinkeinovapauslain perusteella j:l vuonna 1873 perusti suu tari Michel Tiusanen Parkkilaan Mikkelin pitäjän ensimmäisen maakaupan. Seuraavan kaupan pentsti tilallisen poika Juhan Avik.ainen Harjumaahan vuonna 1876.
Kalvitsan kaupat Kolmas kauppias Mikkelin maalaiskunnassa oli Gregorei Rumbin. joka perusti kaupan Vehmaskylään huhti!>uussa 1882. Rumbinilla oli ollut aikaisemmin kauppa Kangasniemellä ja Vehmaskylään hän perusti kauppansa omistamansa Leponin tilasta lohkaisruun tnloon. Tämä tila tunnetaan nykyisin nimellä Ahola, ja se sijaitsee Roilontien eli vanhan Pieksämiientien van·cssa. Vehmaskyläläisil le kauppias Rumbin tuskin tuli kovin kaan tutuksi, sillii kauppatoiminta jiii lyhytaikaiseksi, sillä Rumbin ilmoitti lopcrtaneensa kaupan joulukuussa 1883. Ensimmäiset maakaupat olivatkin usein lyhytikäisiä yrityksiä, sillä maakauppiaana toimineo vaati melkoisia kauppamiehen taitoja, koska mnalla oli väht!n rahaa ja kauppaakäytiin siksi velaksi. Ja monesti velka saattoi jäädä maksamanakin. Rahan puutteessa asiakkaat an toivat myös maksuksi maataloustuotteita, joita kauppiaan piti sitten vuorostaan myydä eteenpäin, jotta h1in olisi saanut ylipäätään jäämään jotain omaan tilipus~iinkin. Seuraava kaupanpitäjä lähia lu~ella on ollut rusthollarinpoika Daniel Nykiincn, jolla oli pääliike Hauki vuorella. Nykänen piti kauppaa vuoden 1!!88 aikana Kalvitsassa Israel Halisen omistaman Suomelan tilan N:o 20 mailla. Kaupan paikka oli todennäköisesti nykyisellä K::llvitsan asemalla, jonka tienoilla tuolloin rakennettiin Savon rataa. Vuonna 1888 on myös lakannut William Tiilikaisen pitämä kauppa. joka sekin on arki stotietojen mukaan ollut Suomelan mailla Kalvitsassa. Mahdollisesti Tiilikaisenkin kauppa on toiminut korkeintaan vuoden tai pari. Neljäs kauppias Vehmask.ylässil on ollut Juhana (Juho) Pulkkinen, joka al koi vuonna 1889 myydä ''koti- ja ulkomaalaisia tavaroita" omassa kaupparakennuksessaan Suomelan tilan mailla ja eli tode nn äköi~esti myös Kalvitsan aseman luona. Pulkkisella oli pääliike Mikkt::lissä j a vuo nna 1891 hän anoi tu van myös nahkurinvcrstaan pitämiseen Vchmaskyliissä. Molemmat liiketoimensa Pulkkinen lopetti kuitenkin Kal vitsassa jo vuoden 1892 lopussa, mutta hän ilmeisesti piti
130 ainakin kau ppaa jossakin muualla vielä vuonna 1896 Ychmaskylässä. Nämä Kalvitsassa sijainneet kaupat ovat tietysti olleet lähinnä kalvitsalaisten käyttämiä, mutta varmasti myös loukeelaiset ovat käyneet kaupanteossa sielläkin. Ilmeisesti seuraava kauppa on perustettu vasta vuonna 1904, jolloin Hietajärven isäntä Gabriel Pajunen aloi tti kaupanpidon, mutla arkis tolähteis tä ei ilmene tarkemmin, missä Pajusen kauppa sijaitsi, mutta todennäköisesti sekin oli Kalvitsan aseman ympäristössä tai sitten itse Hietajärven tilalla.
Kylä n ensimmäinen kauppa Ensimmäinen kauppias täm1in kirjan käsittelemällä alueella oli Eevert Pyy. Pyyn kauppa toimi syyskuusta 1908lokakuuhun 1909 Loukeella Häkkiiän tilalla N:o 26, mikä mahdollisesti tarkoitti Väliahoa eli entistä kansakoulun paikkaa, jonka omisti tuolloin Antti Yaljak ka. Tästä ei ole olemassa mitään muistitietoa, joten kaupan paikkakin on arvailujen varassa. Alueellamme ei siis näyttänyt vielä tämän vuosisadan alussa olleen kauppaliikkeitä tai ei ainakaan kovin pysyviä sellaisia. Kalvitsaan ja myöskin Hiirolaan oli rautatieasemien vuoksi told syntynyt useita kauppoja ja vehmaskyläläiset kävivätkin varmasti hankkimassa tavaroita niistä. Loukeen suunnalta käytiin tietysti enemmän Kalvitsassa j a etelämpää taas Hiirolassa. Tämän vuosisadan aikan:1 Hiiretaan ja Kalvitsaan perustetut kaupat onkin käsitelty näiden ky lien perinnekirjoissa, joten niistä ei enää sen enempää.
Rantapaikan kauppa Ensimmäinen pysyvä kauppa ki rjan käsittelemällä alueella perustettiinkin vasta 1920-luvun loppupuolella. Loukion tilan vuonna 1916 ostanut Ano Nykänen osti pienen tontin Yehmask)·läntien ja Alamaantien risteyksestä ja rakennutti :.iihen yksityisen kauppara kennul<sen. Tätä Rantapaikan kauppaa Ano Nykänen ei itse ehtinyt kauppaa kovin pitkään pitämään, vaan kaupanhoitajana toimi hänen siskoosa ja tämän mies Aatami HyötyHiinen, joilla oli jonkin aikaa vuokr(lJia Anttilan talo Loukeel!a. Loukion tila meni ku itenkin vuonna 1934 vasaran alle ja siihen loppui myös Nykäsen kauppiaan ura Rantapaikalla. Rantapaikan kaupan tontin ja kiinteistön hankki omistu kseensa virtasalmelainen Taavetti Kantanen, joka oli Ano Nykäsen vaimon isä. Myymälänhoitajana oli ensin
131 1930-luvun puolivälin tienoilla Oskar Nulpponen ja hänen jälkeensä Antti Rautio osti vaimonsa Siirin kanssa kaupan ja piti sitä vuoteen 1939 saakka. Vuonna 1939 Mikkelin Työväen Osuuskauppa r.l. vuokrasi kiinteistön ja ostikin vielä sen samana vuonna itselleen. Mikkelin Työväen Osuuskauppa tunnettiin myöhemmin nimellä Osuusliike Savonseutu ja se oli muun muassa perustanut myymälän Kai vitsaan vuonna 1919 ja Hiirolaan vuonna 1922. Osuustoimintaperiaatteen mukaisesti myymäläneuvostot huolehti vat kaupan toiminnasta ja Rantapaikan kaupan ensimmäiseen myymäläneuvostoon kuuluivat puheenjohtajana Taavetti Hänninen ja muina jäseninä Martti Purhonen, Antti Huoponen, Tauno Muttilainen, Albin Taavitsainen ja Otto Pölhö. R~mtapaikan
kaupan kanssa kilpaili jonkin aikaa 1940-luvulla myös Seppälän kylän puolel la Lustin talossa toiminut Osuusliike Suur-Savon pitämä kauppa. Siinä kaupassa kävivät ainakin Lepon in ja Vinnin seutujen ihmiset Vchmaskylänkin puolelta. 1940-luvulla myymälänhoitajana toimi Reinar Savander ja vuonna 1949 tuli myymälänhaitajaksi Erkki Svahn ja hänen jälkeensä 1950-luvun loppupuolella Jaakko Purhonen. Tämän jälkeen kaupassa ehti olla vähäisiä aikoja monia eri myymälänhoitajia, kunnes Savonseutu lakkautti myymälän vuonna 1971. Myymälänhoitajat myös asuivat kaupparakcnnuksessa. Kaupan lopettamisen jälkeen sen osti Osuusliike Savonseudulta Moilasen perhe vuonna 1972 ja he asuivat rakennuksessa 80-luvun alkupuolelle. Heidän jälkeensä entisen kauppakiinteistön ostivat Irja ja Timo Rantanen perheineen ja he asuvat siinä nykyisin.
Raution velj esten ka uppapuodit Lc!ponin talon pojista Arvid (Arvi) Rautio piti kauppapuolia talon tuvasta erotetussa nurkkauksessa. Tämä puoti oli toiminnassa noin kolmise.n vuotta 1940-luvun ja 1950-luvun vaihteessa. Leponin talon pojista myös Ytjö Rautio kokeili kauppiaa n ammattia hänelle perintönä lohkaistulla Mäkiharjun tilalla 1950-luvulln. Tämäkään li ik~ ei ollut toiminnassa muutamaa vuotta kauemmin.
Vitikaisen ka u ppa Mc!<!ri ja Sulo Vitikainen ostivat 1960-luvun alussa tontin läheltä VehmaskyWnticn ja Pyöryläntien risteystä ja tähän he rakensivat vuonna 1962 yhdistetyn kaupan ja
auki. Kyliin väkiluvun väheneminen pakotti lopettamaan kaupan pidon, joka erityisesti talvisnikaan alkoi olla kannattamatonta. Vitikaiset asuivat paikalla kcsälin 1994 saakka, jolloin he myiviil kaupparakennuksen Harri l..ahikaiselle ja Riia ykäselle asunnoksi. Vitikaisen kaupan jalkeen Vehmaskylil onkin ollut ilman kauppapalveluja. Epäilemättä nykyisellii väestöpohjalla 1-.aupanpi to olisi vähi ntäänkin kyseenalaista. mutta tobaalta kesäaikaan kauppnpalvcluilla saattaisi olla yllättävii n hyvinkin kysynL.'lä. sillä seudulla on varsin paljon kesäasukkaita.
J o~
jollakin olisi uskallusta
yrittää kaupanpitoa, nii n ehkäpii au tomarketteihin ja muihin valintamyymälöihin tottuneet ihmiset sittenkin olisivat halukkai ta ostamaan osan tavaroista omalta kylältä.
LÄHTEET Mikkelin
maak uma··arkisto.
Mikkelin
kihlakunnan
kruununvoudin
arkisto.
elinkeinoilmoitukset 1879- 19 11. Hölträ, Pentti, Råmäliin Sähköosuuskunta 1922- 1972 Lummelahti. Jukka. Mikkel in m<~alaisk.unnan kauppa- ja pankkitoiminta 1860-luvulta nykypäiviin, te{>ksessa :VIikkelin maalabkunnan ki1:ja. toim. Teppo _Y ihola, Jyväskylä 1992. Mikkelin T)öväen Osuuskauppa r. 1. 1915-1940. Mikke li 1941. Oskari llokkasen (~. 1909) haastanclu7.12.1993 Oskari liurrin (s. 1906) haastattelut 13.2.1994 Matti Pulkkisen (s. 19 19) haastattelu2. 11.1 998 Martti Purhosen ( 1902- 1995) haa~tattelu 10.1. 1994 Leo Raurion (!>. 1925) haastattelu 153.1996
Uelima61i(flän aaili eita
133
X YHDISTYSTOIMINTAA VEHMASKYLÄSSÄ vuosi~adan
VIaalla yhdisryswiminta alkoi viime
lopulla raittius-. nuoriso-. ja
maarniesseuratoiminnalla. Suomen itsenäistymisen aikoihin ja sen jiilkeen 1920luvulla
perustettiin
runsaasti
erilaisia
yhdi~tyksiå
ja
toinen
vastaava
yhdistystoiminnan kulta-aika sattuu viime sotien jälkeen 1940-luvun lopulle. Tämä tosiasia näynäsi pit.'ivlin paikkansa myös Ve hma ~kylän osalta etenkin 1940-luvun ollessa kyseessä. Sekä itsenäistymis<.'n aikoihin että 1940-luvun lopulla oli maaseudullakin elämäntapa selvästi muutt umassa voimakasta. Tämän lisäksi väkeä oli maalla
~amoin
kuin poliittinen toiminta
runsaa~t i .
<;iitii löytyi innokkaita
yhdistysihmisiäkin.
VEHMASKYLÄN TYÖV ÄENYHDJSTYS Perustaminen Kylän
ensimmäinen
varsinainen
yhdistys
oli
VchmaskyHi n
eteläinen
työväenyhdistys. jonka perusta va kokous pidetti in 6.5. 1917 Ylyyrylän kartanon Kontinpellon torpassa (nyk. Tuul iharju. om. lvlauno Lipsancn).
Kuitenkin
jonkinlaista toimi ntaa on ollut aikaisemminkin. sillä jo joulukuussa 1916 oli ilmoitettu yhdistyksessä ollc:en 20 miestä ja 7 naista j:bcninä. Tähän
l ien~e
selityksenä se. ctt;i jo keviiällii 1916 Lylyjoella lakkoille<!t nirtomichct olivat perustaneet yhdistyksen saadakseen lakolleen laillisuuden leiman. muna
~hdistyksen
toiminta ei kuitenkaan ollut virallisesti käynnistynyt .:unen kevällä 1917. Vehmask) Iän tllaa lai ~k ttn nassa i t~c näistyni stä wimi Suomen työväenyhdistyksen lisäksi jo kolme muuta työ~aenyhdi qy~tä. nimittäin :\lamaan, Ennen
Ka!vitsan ja Otavan työväenyhdistyksel. Otavan
työviknyhd isty~
oli perusterlll jo
1903, ja sen syntyminen selittyy luonnollisesti Li u!l.kolan Jaluc:en perustcllln Otavan sahan työväestön vuoksi. mutta kolmen muun l) ö,·äenyhdistyksen synty liiheisille kylille. joissa ei ns. teollisuustyöväestöä ollur, onkin mielenkiintoi sempi seikka. Mainirtak(XJn, että Alamaan työväenyhdistys oli pentstenu vuonna 1907 ja Kalvits<tn työväeny hdistys
oli
ollut
työväeny hdistystoiminnan
toinlinnassa
innoiw~jana
rakennettujen rautatieasemien
Bi nakin
JO
vuonna
19 12.
F.:hkli
Kalv itsassa j~ t\lamaa:>sa (Hii rola) oli ky lilk
nHtkll tHl~n
tuoma uusi cHimänmuoto ja uudet a:Htcct.
Vehmaskylässä puolesL'Ian oli paljon torpp;mita ja maataloustyöviikcä isoilla tiloilla. joten tämä seikka on epäilemåttä vaikutt;utu! työviicnyhdistyksen symyyn merkiHiivästi.
134 Vehmaskyliin eteläinen työväenyhdistys siis perustettiin vimllisesti toukokuussa 1917. Se, että nimeksi valiHiin juuri eteläinen, saauoi tarkoitt<m sitä, että toiminta aiottiin kohdistaa lähinnä Vehmas kyliin eteläosiin. Siihen taas lienee ollut syynä suu ret tilat Myy rylä. Pekola ja Vinni. jois!>a kaikissa oli
run~aasti
työviiestöä sekä
torpparcita. Saattoi tietysti o lla myös niin, euä Vehtnask) Iän pohjoisiin osiin (Loukeelle) l)li myös kaavailtu työviienyhdistystä. joten si ksi valittiin ni me kst VehrnaskyHin eteläinen työväenyhdistys. lJ uden
yhdistyksen
puheenjohtajaksi
valittiin
perustavns.~ a
kokouksessakin
puheenjohtajana toiminut nikkari (puuseppä) Ouo Huoponen ja vara puhcenjoht ajt~ksi Vinnin tilan työmies Juho :vlatiskainen. Sihteerinä toimi työmies ja myöhemmul herastuomarin arvon saavulla nut Vin ni n tilan
työm i r~
Taavetti Hån ninen.
varasihteerinä Toivalan mylläri Antti Purhonen ja rahastonhallajana torpparin p<•ika Kalle Hyyryläinen Vanhalasta. Johtokuntaan kuuluivat
li ~iik s i
Aukusti Parkkinen.
Amti Huoponen sekä varajäseni nä Otto Pynnönen ja Jaakko Huoponen. Perustavass.'l koko uksessa todettiin, että yhdistykseen oli liittynyt 52 jits.:urii ja samalla päätettiin liittyä Suomen T) ö laisliittoon. Jäsenmaksuksi mä:irättiin 50 penn•il ja
ku ukau~imaks u ksi
25 penniä. Samalla päätettiin pitäll iltamat, josta tu liki n
yhdistyksen tärkein rahanhankintamuoto koko sen toiminnan aikana.
Lakkokaa \'ailut Vehmaskylän eteläi nen työväenyhdistys pistikin tuu lemaan ja vaati
l :~ kolla
uhkaamalla heinäkuussa 8 tunn in työpäivää paika llisille ja torpparcille Mn J) lnn. Pekolan ja Vinuin tiloilla. Jo hieman aikaisemmin olivat Sairiian seudulla torppari r lakkoilleet ja vaatineet myös lyhyempnii työpäivää, joten tässä saattoi olla mylb kimmoke Vehmaskylän miehille ryhtyä lakkoon. Toisa<llta myös edellisenä keväänä Lylyjocn uittomiesten onnistunut lakkoilu saartoi olla
innostamn~sa
puole~tua n
torppareita ja maatyöläisiä lakkoon. Vehmaskylän
eteläisen
työväe ny hdi ~ty ksen
kuu kausikokour..sen
pöyta(..irja
15.7 .1 917:
1§ Päätettiin vaatia 8 tunnin työpäivä käytäntöön otettavaksi f\ lyy rylän. J'ekolan ja Vinnin tiloilla. 2§ Tä ma vaati mus tulee koskemaa n torppareita, päivätyölitisiiL palvelijoita ja kni l.kia <llustalaisia. 3!i Tähän vaatimukseen on vastattava 3 piiivlin kuluttua tämli n j ulki luetlll:l.
135 4§ Jollei isännistö suostu nliihin vnatimuksiin. niin työt
l akka uteta<~n
siksi kunnes
isännistö SU()StUU. 5§ Valittiin yllä ot.:vat vaatimukset isännistölle esittiimiiän Otto lluoponen. Aukusti
Liukkonen ja Aukusti Parkkiuen. Myöhemmi n heinäkuussa työ\'lic::nyhdisrys piitilli tarkentaa vaatimuksiaan ja niinpä ehdoiksi rnäåntttiin. että työpiliviiu pituus lokakuun alusta huhtikuun alkuun olisi 7 tuntia ja huhtikuun alusta syyskuun loppuun
C)
tuntia. Lakko määrä ttiin alkamaan
23.7. 1917. mikiili tiihiin ei olisi s uostuttu. Lakko uhkaus ilmeisesti puri. koskapa
pöytäkirjassa on seuraava merkintä: "Y llä oleviin vaatimuksiin olen minä allekirjoittanut Pckolan ja Vannin hovin ryoläisten \'aatimuksi in suostunut. jota ovat yllä olevassa pöytäkirjassa vaatineet. Mikkelissii heinäkuun 22. päivänä. Karl Eh rnrooth." Pekolan isäntli chrnrooth siis taipui nopeasti työläisten vaatimuksiin, mutta tietoa ei ole kuinka Vi nnin leskiemiantå 1\doltiina Pulkkinen (joka oli Karl Ehrnroothin sisar) suhtautui vaatimuksiin. Sen sijaan .\·lyyryHin vuokraaja Otto Lampinen ei myöntynyt yhdistyksen vaatimuksiin. jot<!ll lakko alkoi sillen kiircisimpään hcinämekoaikaan. Siitä ei ole tietoa. kuinka pitkää n lakko kesti. mutta Lampinenkin joutui lopulta taipumaan. Aiva n s:amaan aika:an oli myös Veik<m kaa1anon 1\'iilo Häkkäsen omistamilla tiloilla lak kouhka ja näihin tiloihin kuului silloin myös lcponin sivutila Vehmaskylilssä. lläkkäsen ti loilla torppareiden ja
päiväl äistc~n
työaika oli ollut II
tuntia ja palvelijoiden pcriiti 16 tuntia. joten ei ollut ihme. että lakko puhkesi. Häkkän<!n kui tenkin otti lusikan J..auniisccn käteen ja taipui jo parin päiviin ku luttua vaatimuksiin. J..akkouh k:~i l un
ohdla työviienyhdistykscn toimintll
pää~i
muutenki n vauhtiin vuoden
19 17 aikana. Yhdistys perusti syksyllii laina kirjaston. jonkll ensimmiiisenä hoitajaM
oli
Lauri
lluoponen. Joulukuussa
yhdistyksen
kokouksessa
keskusteltiin
jlirjestökaart in (ilmeisesti järjest)'skaartin eli punakaartin) perustamasesta. mutt.1 asia päätettiin
j:attäil
työväenyhdist y~ten
toi~t aisck~r
tavoi11
~ivuun.
"päiitcttiio
Saamalla lausu11
kuitenkin jyrkkä
monien
vastalause
muiden porvari<!n
sotalaitoksen peru•>tamista va~taan". Yhdistykse n vuosik~rtomuk sessa todettiin. että ki rjastossa oli 75 nidosta. oli !'aatu 8 tu nnin työpäivä. pidetty neljät iltamar ja jäsenmäär'å oli 57 henkeli. Albin Taavi tsainen {1906 1994) muisteli paenenå poikama kuulleensa, kuinka työväenyhdistykseen kuuluneet torpparit lauloivat seuraava<~ laulua:
136 On karvas se leipä. mitä torppari syö täälHi kylmässä pohjolan maassa. Kun korpia raataa on raskas se työ vast<l helpollls on hällii kuolemassn. V uosisntoja kesUinyt torppariyö nyt vi hdoinkin päiväksi muuttuu. Hän veljen ja veljen kättä nyt lyö ja kiduttajinsa hän jo suuttuu. Se tietää, joka tölliä laittanut Iie joko ko rpihin taikka kallioihin että isäntä armotta tulokset vie ai ttoihinsaja aarrckammioihin. Me nousemme. tartumme ohjaksihin ja johdamme veljeysryöhön ja luotamme kourihin kän),aisihin kun joukkomme tietä nyt raivaa. On vaikea sanoa. kuinka syvä juopa isäntien ja työläi~- ja turppariv1iestön väliiHi oli. mmta ilmeisesti vapaussodan tapahtumat eivät kuitenl\aan ki ristiineet lisää vehmaskyläläisten välejä. Isännät tunt ui vllt ki n myöhemmi n suhtautunt:en yhdistyksen toimintilan melkoisen välinpitämättömästi
Vapaussodan j ä lkei ne n lama Seuraavan vuoden toiminta oli vapaussodan vuoksi
luonrwlh!>e~ti "ar~in
"ähiiistä,
kuten vuoden 191 8 vuosikertomuksessa todetaan. Yhdistyksen johth>ss<t j<ttkoi,·at samat henkilöt, tuloja ei ollut lain kaan, mutta edelliseltä vuodelta oli sc:ntiiiin jäänyt vä hän säästöönkin. Kirjaston kirjojen lukumiiärä oli nous<. ul 9:'i kappaleeseen ja lainauksia oli tehty peräti 442 kappaletta.
Lainak i ~jasto
olikin Martt i Purhosen ( 1902·
1995) tietojen mukaantodella i.ihkcrassa käytössä, kirjoja
j äsenet kuin muutkin kyläläiset. Vuoden 1919 puolella sitten alkamaan taval laan uudelleen ja uuden
J:~im1 sivat
niin yhdisty ksen
yhLlisty k~e n
puheenjoht::~jan
toiminta pääsi
Juho
:VI au~kaisen
johdolla. Toiminta alkoi kuitenkin pian lnantua, mistä osoituksena oli j<lsc:nmiiiiriin lasku ja maininta vuosikertomuksessa vuodelta 1920: ''Yhtlistyk:>en
toiminr:~
on ollut van;in
taimenta varsinkin loppuvuoden''. Seuraavana vuonmt alamitki jntkui, kttn koh)uksetkin jäivät usein pitämättä osanottajien puuttc:c:n vuoksi ja vuoden 1927 lopu.ssa rnaksaneita jiiseniä o li enää vain kuusi hc.nkeii. Ehkiipii
c!rtli~itl ä torpparei ll ~
ei enää ollutkaan kiinnostusta aatteelliseen toimintaan. kun he
ul i,·<~ t ~aaneet
oman
tilan asuttavakseen. Yhdistyksen toiminta pää.<>i ilmeisesti kokonaan sammwnaa n vuoden 1930 aikana, koskapa
~i llii
vuodelta ei ole lainkaan
koJ..ousm~rkimöjii.
Uelima<J-!ir;tän u.ailieita
137
Uus i inn os tus Niinpä seuraava merkintä pöytäkirjassa olikin tämä: "Pöytäkirja tehty Mikkelin Wehmaskylän eteläisen työväenyhdistyksen toiminnan aloittamisen jatkamisen johdosta pidetyssä kokouksessa 15pv maaliskuuta 1931. Puhena johti Oskari Salonen ja pöytäkirjaa piti Taavetti Huoponen." Oskari Salonen ei ollut kyläläisiä. vaan nähtävästi Mikkelin työväenyhdistyksen miehHi. Kokouksen tulos oli se, että toimintaa päätettiin jatkaa ja samalla johtohenkilöitä vaihdettiin. Uusi puheenjohtaja oli Niilo Huoponen, varapuheenjohtaja Martti Purhonen, kirjurina ja rahastonhoitajana jatkoi Taavetti Hänninen ja puheenjohtaja toimi myös kirjastonhoitajana. Vuoden 1931 vuosikertomukseen kirjattiinkin, että yhdistyksen toiminta oli ollut paljon vilkkaampaa kuin monen aikaisempana vuotena. Uutena toimintamuotona oli hiihtokilpailut, mutta jäsenmäärä pysyi varsin vaatimattomana vaihdellen noin 10 ja 20 välillä. Vuonna 1935 puheenjohtajaksi valittiin Martti Purhonen, j oka toimi tässä tehtävässä liki 20 vuotta.
Martti Purhosen tila Ranra-aho vuonna 1998. Tilan omistavatnyt Kupiaiset. Kuva Juha Hytönen.
'llelzmatili!ftä,t uailieila
138
Mielenkiintoinen tieto löytyy yhdtstyksen pöytäkirjasta 26.3. 1939: "Keskusreltiin Voirni~1elu -
ja Lrheiluseura Myryn 10ntin ja tanssilavan ostosta, hinnaksi ilmoitettiin
15.000 mk. Asia päätettiin siirtää huhtikuun 16. pv. pidettäviiän kokoukseen, johon
mennessä otetaan
~elkoa
miten kauppa on mahdollinen.'' Asia~ta ei kuitenkaan löydy
tämän jälkeen mitään yhdistyksen pöytäkirjoista, eikä asictan anna valaistusta sen paremmin Myrynkään pöytäkirjat. Nähtävästi asia liittyi yhdistyksessä suunniteltuun toimipaikan
hankkimiseen. mistli
T yöväenyhdistys näytlää
~ii ~
keskusteltiin mm.
vuouen
1940 aikana.
toimineen myös sota-aikana. vaikkakaan toimintaa ei
voi kovin aktiiviseksi luonnehtia. Sodan jälkeen yhdistyksen toiminnassa koitti jälleen vi re;impi aika. Esimerkiksi vuonna 1945 pidettiin Remojärvi-Tulikalan työväenyhdistyksen kanssa yhteiset hiihtoki lpailut. samoin pidettiin urheilukilpailuja, periiti 14 iltama- ja huvitilaisuutta ja yhdistyksen vuosikokouksessakin oli läsnli peräti 20 jäsemä. Yhdistyksen jäsenistä Arvi Jouts alainen ja !vl<ut ti Purhonen tulivat valituiksi myös kunnanvalt uuston. mikä katsottiin vuosikertomuksessa maininnan arvoiseksi seikaksi. Jaseniä oli samana vuonna peräti 75 henkeä, joista tiiysin rnaksaneita 60. Toiminnan li sliäntymi n~n oli o kteuuakin. sillä vasemmisto ()Ii hävityn s<xlan j älkeen voimissaan j a kylällä o li vä keä enemmän kuin koskaan ennen. Toisaalta ns. vaaran vuodet ( 1945 1948) olivat työväenliikkeen jakaantumisen aikaa. mutta Vehmaskylän ryiiväenyhdistystli ei niiytii kansandcmokrnartinen tai suu remmin pi irissii.
kiinno~tance n .
komm uni~tinen
suunta
vaM yhdistyi pysyi sosiaalidcrnokr:tattisen liikkeen
Vuonna 1946 yhdistys ja Vehmaskylä-Seppäiän Pienviljelijäinosasto päättivät perustaa yhteisen pien\'iljelijiiinjaoston. johoo työväenyhdistyksen puolelta tulivat kuulumaan
~la rtti
Purhonen puheenjohtajana ja Sulo Joutsalainen sihteerinä sekä
jasc111nä Ville Suhonen ja Eino Reponeo ja Pienviljelijäinosastosta jaostoon tulivat Albin Taavi tsainc n ja Onni Aholai ncn.
Yh dis tyksen to iminn a n hiipumincn Kumma kyllä. yhdistyksen to iutint<t hiipui hyv in nopeasti ja niinpii vuotuJa 1950 ei
ilmc ise~ti
vuo~ien 1947-49
:tikana.
enää pidetly lainkaan kokouksia. Seuraavana
vuonna kuitenkin poyt;ikirjojcn mukmm päätettiin jatkaa
yhdisty k~en
toimintaa.
Samalla valittiin puheenjohtajaksi Yrjö Markkanen ja entinen pitkiiaikainen puheenjohtaja :VIartt i Purhonen jatkoi sihteerinä. Raha5tonhoitajaksi valiuiin Rantapaikan kau pan myymaJanhoitaja Jaakko Purhonen.
139 Johtohenkilöiden vaihtominen ei toimintaa kuitenkaan aktivoinut, vaan vähi tellen työväenyhdistyksen toimi nta kutisrui ja loppui kokon~an. 1950-luvulla pidettiin enää yleensä pakolliset vuosi kokoukset, joiden merkinniit pöytäkirja~sa loppuvat vuoteen 1956. Tämän jälkeen yhdistys oli katsottava lakanneeksi. Sodan jälkeinen innostus haihtui siten hyvinkin nopeasti. Ilmeisesti Mikkelin riennot kiinnostivat ihmisiä entistä enemmiin ja toisaalta voi olettaa. että monet perheet keskiuyivät oman kodin rakentamiseen ja el inolosuhteiden parantamiseen, jolloin aikn:t ei työväenyhdistyksen kaltaiselle toiminalle löytynyt. Ja toisaalta vaikka viikeä oli kylällä paljon. niin ns. työväkeii alkoi olla yhli viihemmän. Useimmilla oli oma mökki ja vähän maata, joten h~
eivät ehkä enää tunteneet kuuluvansa työväkeen.
Työvaenyhdistyksen paperit jäivät viimeisen
~ihteeri n
Martti Purhosen haltuun, joka
viisaasti otti yhteyttä :VI ikk.din Työväenyhdistykseen, jonka kautta asiakirjat s.1atiin Työväen arkistoon Helsinkiin.
K ALVITSA-LO UKEEN MAAMIESSEU R A R Y Samoihin aikoihin vuonna 1917 perustett•in myös Kalvitsa- l.oukeen maamiesseura ry.joka toisin kuin työväenyhdistys toimii eddlet>nkin. Seuran vanhat asiakirjat ovat vai itettavasti hävinneet, joten varhaisista vaiheista ei ok tarkkaa tietoa. Oletettavasti seura kuitenkin toimi etupäässä Kal vitsan alueella, vaikknjo alkuperiiisessä nimessä oli Loukee mukana. Maamiesseurojen yleisenä tavoitteena oli levin:ää uusia tyomenetelmili, järjeståä kursseja eri aloilta.
lisätä yhteistyötä liiallisten kesken ja yleensäkin lisätä
maanviljelijöiden tietoja ja taitoja. Niinpä voi olcrtaa, ett:i Kalvi rsa-Loukeen maamicsseurakin on alkuaikoina toiminut näin. Myöskiiiin .'icuran jäsenistä tai johtokunnassa olleista ei ole saatavilla tarkempia tietoja, mutta olctel!avasti jäseninä on ollut vakaavaraisia talollisia eikä niinkään torpparcita tai pienvi ljelijöitä. Tarkempia tietoja on vasta sotien jälkciselta ajalta. jolloin mukaan tu livat myös metsänhoidolliset asiat ja esimerkiksi ravien jitrjcståminen talvisin Aholaularnmilla Roitontien varressa ja kesäisin itse tiellä. Seura hankki myös tarpeellisia koneita. joita sittenjäsenet saivat vuokrata sekä teki retkiä maatalousniiyllelyihin. 1950-luvulla seuran puheenjohtajana toimivat ainaki n Paavo Hyvärinen ja Aimo Kiukas Kalvitsasta ja vuosina 1957-1961 puheenjohtajana oli Eino Haapsaari Loukeelta. Sihteereistä muistct<wn Aimo Häkkinen Kalvitsasta, jok<t oli erityisesti ravien puuhamies. Vuonna 1966 puheenjohtajnna oli KalviNtntil nn isäntä Aimo
'llelimtMiiv-tä fl. ttailieita
140
Kiukas ja hän toimikin Uissä
t~htävässii
aina vuoteen 19!!4 saakka. Sihteerinä oli
1970-luvulla munien vuosien ajan Kalvitsan Suomelan isäntii Pentti Kärkkäinen. 1980-luvun puolella seuran toiminta alkoi vähitellen vähentyä, jo yksin siitäkin syystä. että monilla tiloilla lopetettiin tuot;mtu 1970-luvun loppupuolella. Seura toimi noina aikoina järjestämällä eri kursseja ja osallistumalla maatalousnäyttelyiden järjestämiseen ja tekemällä retkiä ja vierailuja . .\1yös ns. tupailtoja pidettiin ja niihin pyyderciin esitclmöimiiäJl ainajuku m11a- tai metsätalousalan runmattilainen. Isompi ja seunm varoja kovasti sitonut hanke oli klapikonccn hankinta vuonna 1982. Kuitenkin toiminta alkoi 80-Ju vun lopulla pikkuhiljaa laa ntua yksin jo siitä syystä, että jäsenmiiär'tikin pieneni. Niinpä seurassa alettiin pohtia mahdollisuuta yhdistyä tvtaatalousnaisten kans,;a.
SPuran puheenjohtajat ja !i ihteerit vuodesta 1981 Puheenjohtaja
Sihteeri
Aimo Kiukas
198 1-1984
Erkki Harmoincn
1981-19!!6
Pentti Varjus
19!!5-1992
Simo Tiusanen
19!!7-1992
KALVITSA- LOUKEEN MA AMIESSEURAN MAATALOUSNAISET RY Kalvitsa-Loukccn maamiesseurassa toimi l uonnollise~ti nail'iakin ja he katsoivat vuonna 1939 tarpeelliseksi peru~taa seuman naisjamton. joka rekisteröitiin )'llårnainitulla nimellä. Toiminta lähti innokkaasti kiiyntiin ja ensimmäisenä toiminta vuotena ehdittii n pitää kolmet kurssit, nimittäin istlnus- ra parperi- Ja omenien siiilöntäku rssit.
Oma
tnimintakertornu ~
toiminta
luonnollisesti keskeytyi sodan
takia, mutta
Ka l vi t~an
lottien kanssa.
ket1ou naisjaoston toimineen yhdessä
Jäseniä oli ensimmäisen toimintavuoden lopussa jo 3 1 henl-eii. !\ 1aatalousnatsten
ensi mmäiseksi
puheenjohtajaksi
valittiin
oikeutetusti
alan
am nHlttilai nen. agronomi j a myöhempi kansanedustaja Sylvi Halinen Suomeltlrl Illalta Ka lvitsasta. IHin toirni puheenjohtajana peräti Vllotcen 19i0 saakka. Varapuheenjohtajaksi valittiin Alina Rantalainen, sihteeriksi Hilma Kovancn ja varainhoitajaksi :vtartta Varjus. Lisäksi ensimmäisen johtokuntaan tulivat Clna Hltkki nen ja Kat n Kinnunen. joista viimeksi mainittu Kajaanin tilalta Loukcclta. So::ura toiminta oli sotavuosi!ita huolimatta 1940-luvullakin kol11uulliscn vil kasta. pidettiin kerhoiltojn. järjestettiin kursseja ja tehtiin retkiä
l ~h iscud uille.
Toiminta
Velimaaliv-tätt uaifieita
14"1
jatkui samantyyppisenii seuraavailakin vuosikymmenel!ii, jolloin vuosikokoukset aleHiin pitää yhteisenä
maamies~euran
kanssa. Seuran toiminta painottui aika selvästi
Kalvitsan alueelle ja johtokunnan jiisenetkin olivat etupiiässä kalvitsalaisia. Loukcdta olivat aktiivi);c~ti mukana 50-luvulla ainakin Beata Halinen ja Aili Hokkanen Vanhoista
pöytäkirjoism
voi
löytää nykyisin
huvittavanoloisilta
vaikunavia
merkintöjä. kuten seuraava ote Ma&talousnaisten vuosikokouksen pöytäkirjasta 26.5.1941. '"wpuhi saatiin nähdä A. Hirrosen lwvaintoesirys vuoteen/(litosfCI ju luteidrn
hä~·irtämist·.~tii."
Kuitenkaan
kokouksessa olleet eivät varmasti nähneet
asiassa mitään huvittnvaa, kyseessä oli sen ajan normaali toimenpide ja luteet oli vnt osa jokapiiivi.ii~eu elämän hankaluuksia. 196().. ja 1970-luvuilla toiminta lienee ollut vielä kohtuullisen vi lkasta, ilmeisesti maataloustuotannon viihenernineu ei vaikutt;mut naisten toimintaan niin selvästi ku in miesten puolella varsinaisessa maamiesseurassa. Perinteisten opintokerhojen ja kurs~icn
ohella Maatalousnaiset tekivät myös retkiä ja hankki vat varoja osallistumalla
myyjiiisiin. Näillä vuosikymmeniiiU myös Loukeelaisia alkoi tulla enemmän mukaan seuran toimintaan
j:~
johtokuntaan. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että
jäsenistö ikääntyi jatku vasti. eikil nuoria sa<ltu houkuteltua mukaan toi mintmm, mistii johtokunta al koi ka111aa huoltn 1980-luvun puolella.
Seur an johtokun nan puheenjohtajat ja sihteeri t Puhc!'njohtaja
Sihteeri
Sylvi Halinen
1939- 1970
Hilma Kovancn
1939- 1950
Elvi Lips.111en
197 1- 1988
Sirkka Häkkinen
1951 - 1954
Marjatta Paksu
1989- 1992
lieimi Asikainen
1955- 1959
F.lna Paajancn
1960-1968
Meeri Suvikallio
1969-1975
Anita Kaartinen
1976--L98.l
Tuula Väisänen
J9!l4-1992
KALVITSA-LOU K F:RN MAA- JA KOTITAL OUSSEU RA
RY 19XO-Iuvun lopulla sekä!\ Jaamiesseuran että Maamlousnaisten johtokunnat ja jiisenet alkoivat kallistua seurojen yhdistämisen kannalle. sillä naisten ja miesten toiminta
142 erillään ei näyttänyt enää kovin mielekkäältä. Asia ei kuitenkaan onnistunut heti. vaan vaati useiden vuosien kypsyttelyn. Johtokunnat päänivai hyväksyä yhdistymisen huhtikuussa 1990 ja Maamiesseura ehdotti. että uuteen seuraan perustettaisiin naisjaosto. Uuden seuran nimeksi ajateltiin Kalvitsa- Loukcen maa- ja kotitalousseuraa ja yhteisessä vuosiko kouksessa asia hyväksyttiin samana keväänä. Maatalousnaisten johtokunta LUii saman vuoden joulukuussa
kuitenkin
toisiin
mietteisiin
ja
niinpä
seurojen
yhteisessä
syyskokouksessa asia kaatui naisten vastustukseen. Vuoden päästä eli joulukuussa 199 1 Maatalousnaisten johtokunta pälitti sittenkin esittää yhdistyrnistli ja yhteisessä syyskokouksess,, asia meni läpi aikaisemmin esitetyllii nimellii. Samoin kävi seurojen kevätkokouksessa ja syyskokouksessa vuonna 1992 ja uusi seura pååsi aloittamaan toi mintansa vuoden 1993 alkupuolella. Seuran puheenjohtajaksi valittiin Pentti Varjus Kalvitsasta ja sihteeriksi Milrjatta Paks u l..oukcelta. jotka valittiin tuolloin kolmeksi vuodeksi ja uudestaan keväällä 1997. Jäseniä seurassa on reilut 40 henkeä ja noin puolet
ovr~t
Kaiviisan ja puolet
Loukeen puolelta. Toiminna~a ei siminsä ole tapahtunut oleellisia muutoksia, muttf! yhdistynccnii seurana toiminnan edellytykset ovat parantuneet ja tulevaisuus näyttää paremmalta
VOIMI STELU- JA URH EILUSEU RA MYRY RY :vlikkelin mlk:ssa urheiluseuratoiminta on nähtlivästi käynnistynyt varsin hitaasti. vaikkakin urheilutoimintaa on toki harmstt>ttu t'Simcrkiksi nuonsoseurojen ja suojeluskuntien
yhteydessä
jo
vuosisadan
nlkupuolella.
Vilkkaimmillaan
urheiluseurojen perustaminen oli maalaiskunnassa viime sotien jälkeen. 1920-luvulla perusteni in kui tenki n jo viisi urheiluseuraa. nimittiiin Harjunmaan
Kaja~tu s
( 19 18),
Otavan Taisto, Kalvitsan Urheilijat ( 192t>). Otava n Viesti ja Voirnistelu- ja Urheiluseura Myry ( 1926).
1'\iii~lli
vain Oravan Taisto jäi lyhytikäiseksi muiden
scmojen jatkaessa yhii toimintaansa.
My t·yn perustamine n Varhaisemmat tiedOt urheilutoiminnasta kylämme alucclm on noin vuodelta 1910. jolloin Mikkelin pitäjän koillincn
111aamie.s~c ura
jär:jc::sti hiihtokilpailut. Ajan t11van
mukaan silloin lykittiin tasamaata ja järvenselkiii pitki n ja kyseinen kilpailu käytiin lähtö- ja maalipaikan ollessa Myyrylässii ja klhintöpai kan ollessa Lylyjärven
Uelitnadlifflätt u.ailieita
143
pohjoispäässä. Voittaja oli Juho (Jussi} Matiskainen Vehmaskylästä ja osanottajia lienee ollut pcrliti 16-17 henkeä. Urheiluinnostus lienee sitten joksikin aikaa laantunut, mutta scuraav;~lla vuosikymmenciHi urheilua Vehmaskylässäkin harrastettiin ;~inakin vastaperustetun työväenyhdistyksen piirissä. Pian kuitenkin kypsyi ajatus peru5taa oma urheil useura. Seuran perustamiseen vaikuui varmasti yleinen urhciluinnosllls, mihin olivat syynä erityisesti suomalaisten yleisurheilijoiden loistavat kansainväliset menestykset. Myös Alamalin koulun silloiset opettajat Elisa Valoharju ja Helge Nyberg suosivat urheilua ja osaltaan vaikuttivat myönteisesti nuorison urheiluharrastu ksiio. Ehkå lopullinen heriittiijä oli Alamaan kylään Matiskalan tilalle vuonna 1925 tullut pchtoori. maatalousteknikko Jalmari Manninen, joka oli tiettävästi kotiseudullaan ollut innokas urhei luseuramies. Perustava kokous pidettiin 27. 1.1 926 :Yiatiskalan tuvassa ja seuraa perustarnass11 olivat \1annisen lisliksi ai nakin Oskari Hurri. Albin Taavitsainen, Erkki Taavitsaino:)n Vilho Rautio. Arvid Rautio. Norokorven Antti Huoponen, Sulo Moilanen. Aino Valjakka ja Marni Savenius. Perustajina oli etupäässä nuoria miehiä kuten Hurri. Savenius ja Taavitsaiset kuin myös iäkkäämpää vlikeä kuten l"orokorvcn isiintä Antti Huoponen. Perustettavan seuran puheenjohtajaksi valittiin Leponin tilan nuori isäntii Arvid (Arvi) Rautio ja seuran toiminnan ensimmliincn vuosikymmen sujuikin Raution veljesten Arvidin, Vilhon ja Antin ollessa seuran johdossa. Seura toim1 kahden vuoden ajan ns. villinä seurana. sillä virallisesti se rekisteröitiin vuonna 1928.jolloinliitytllin myös SVUL:n. Perustamispäivä oli sunnuntai ja silloin sattui olemaan melkoinen lumitub.ku. oikea myräkkä. Kun kokousväki sitten pohti perustettavan seuran nimeä. niin joku kek~i. enä myryhän olisi sopiva nimi. Seuran nimeksi tuli siten Voimistelu- ja Urheiluse ura \-lyry. jolla nimellä seura myöhemmin rekisteröitiin. Käytännössä nimeksi kuitenkin vakiintui Alamaan Myry, joka lyhennys oli AJMy. Perustamispaikka Matiskalan talo kuuluu näet Alamaa n kylään ja monet alkuvuosikymmenien urheilijoista olivat j uuri Alamaan kylästä kotoisin tai ainakin he asuivat Alamaan koulupii rin alueella. joka tuolloin käsitti myös ~uurimman osan Hiirolaaja VehmaskyHm.
Toimin ta alkaa Seuran toiminta lähti ripeiisti käynriin. Myryn ensimmliisenä kilpailuna olivat hiihtokisat helmikuussa 1926. Tuolloin ei enää hiihdetty tasamaata. vaa n noin 10
Uelimatt.li!flätt oameita
144
kilometrin reitti kulki Vanhalasta metsiiP<>Ikuja pitkin ns. Ojalan mutkaan ja takaisin. Voittaja ksi selviytyi Va nhalan tilan i ~äntä Taavetti Hyyryltiinen. Oskari Hurrin ollessa toinen ja Albin Taavitsaisen kolmas. Samana vuonna pidettiin ainakin kahdet muut hiihtokil pailut. joiden pitopaikkoina olivat Kasi nrnaan talo ja Kajaa ni Loukeella. Innostus hi ihtoon oli kova. kun osallistujia miesten sarjassa oli usein lähelle 20 henkeii. Hiihdon harrastaminen oli talvisaikaa n helppoa, koskn ''suori tuspaikat"' alkoivat kotiovelta. Lauut tehtiin itse hiihtiimällä ei kä mistään koneellisesta latu-urasta osattu edes kuvitellakaan. Lndut hiihdettiin talkoilla isolla poru kalla siten. että osa hiihti varsinaisen latu-uran vierösä, jolloin santiin vähän kovempaa alustaa sauvoillekin. Tuolloin ennen sotia löytyi Vanh:~lanmäen ja Lautamäen rnaastoista hyviä j:~ oikein raskaita
hiihtonma~t~ja,
mutta pidettiin ki lpailuja toki
Ala maa~~a
ja jopa Loukeella
saakka Oska ri Hokk:lscn talossa l.<'l tvnselii llä. Kesä lajien harrastamistn varten raivattiin ensimmäinen kenttä Huiskon tilan länsipuolclln sijainneellc aholle jo kesällä 1926. Siinä pystyttii n jo vähän harjoittelemaan pesäpalloakio ja korkeus- ja
piwushyppy~i.
Samoin Huiskon.
Lautamäen ja V:~nhnl anmäen maa toon saatiin mainio polkuja pitkin menevä juoksulenkki. jolla ol i pituutta 4-5 kilometriä. Tällä lenkillä oli hyvä jiirjestää rnurtomaaj uoksukilpailuja. jotka kuuluiva t scurnn harrastamiin lajeihin pesäpallon ja hiihdon ohella aivan
:~ l k uajoista
liihtien.
Lyhempiäkin matkoja kokeiltiin.
llui~kon
tienoilla oli kolmionmuotoinen pieni
tienpiitkä, joka oli noi n l!(Xl metri<i pitkä ja siinä päästiin jo jollakin tavalla ha rjoittelemaan keskimatkan juoksua. Juoksipa edellii
m;~ i nittu
Jalmari Manninen
lluiskon maalla olevalla kärryticiHi 100 metriä ai kaan 12.6. mikä siihen aikaan ja niissä olt)~ uh tci ssa oli varsin hyv;i wlos.
Oma kenttä ja lava Kesällä 1927 seura pääui hankk ia tontin, jolle voitaisiin mkentaa oikea urheilukenttä . .loh tokun nas~a a ~iasta
oltiin rnontaa mieltä. sillä oli selväii. että tontin osto
edellyttäisi velan ottamista ja kovaa työtä. Aluksi piiiidyttiin vuokraamaan Onni Laitiselta Lehenpohja-tila>ta lohkaisru puolen hehtaarin lOIHti kcnttäli varten.
Uelintad!ivtätt aailieita
145
Yleisurheilukilpailut Myryn kentä/fä vuonna 1938. Kiekkoa heittämässä Eelis Laitinen. Kuva Oskari Hurri.
Kentän ja lavan tekeminen maksoi sen ajan mittapuun mukaan melkoisesti ja niinpä seuran täytyikin ottaa laina Säästöpankista. Puheenjohtajana ollut Vilho Rautio ja sihteeri Erkki Taavitsainen ol ivat keränneet nimili lainan takaajiksi ja menneet Säästöpankin johtajan Harin junusille. Hari oli lukenut takaajien nimet ja todennut, ettei tämä nyt kiiy, kun takaajilla ei ole oikein omaisuutta hallussaan. Takaajina oli nimittäin ollut isojen talojen poikia kuten Pekolan Uuno Ehrnrooth. Siihen oli sitten sattumalta tullut Karl Ehm~ooth eli Pekolan Vanha-Kalle ja mainitun Uunon isä. Pankin hallituksen puheenjohtaja ollut Vanha-Kalle oli kysynyt, että mitäs pojilla oli asiana. Kun "pojat" olivat kertoneet tilanteen, Vanha-Kalle katsoi vähän aikaa johtaja Haria ja sanoi: "Anna poji lle rahat!" Näin oli l ai najä~jestynyt. Kun tontti oli saatu vuokrattua, niin kesällä 1927 alkoivat välittömästi raivaustai koot. Torttilla kasvoi lähinnä leppää ja joukossa joitakin män tyjä. Puiden kaadon ja kantojen repimisen jälkeen maa tasoitettiin ja kivet ajettiin pois ja niinpä jo saman kesänä pystyttiin kentällii pelailemaan pesäpalloa. Seuraavana talvena hankittiin rakennustarpeita lavan tekemistä vanen ja päiitettiin antaa lavan pystyttäminen urakalle. Urakkamiehet saivat lavan keväällä 1928 siihen kuntoon, että helluntaina pystyttiin pitämään jo ensimmäiset tanssit, vaikkei kattoa oltu vielä saatu rakennetuksikaan. Kesällä sitten !avaa vii meisteltiin ja laitetti in
146 kenttää kuntoon. Vuonna 1930 seura hankki kentän omistukseensa 3 000 markan ka up pasummalla.
Pesäpallolla maineeseen My ryn urheilutoimintaan ennen sotia kuuluivat kesällä pesäpallo ja ykisurhcilu ja talvella hiihto ja voimistelu. Pesäpalloa pelaniin vähintäänkin kolme kertaa viikossa Myryn kentällä ja pelaajia löytyi aina vähintään kahden joukkueen verran. Pelaajia tuli ni in Vehmaskylän ydinalueelta kuten Hotin
velj~kset.
Mmti Pulkkinen
Myyrylästä, Veli Henrik (Heikki) Ehrnrooth. Raution veljekset l..<:ponista. Tuukkanen, Urho Joutsalainen
unohtamatta tietenkään
O~kari
Ja:~kko
Hurria. joka oli
Hihestulkoon aina mukana ja useimmiten lukkarin;1. Samoin löytyi pelanjia Alamaasta. kuten Laitisen urheilijaveljekset Eelis ja Aulis. Sen sijaan L<>ukeclla asuvia pesäpalloilu ei sanonavasti kiinnostanut. Myryn miehet pelasivat ystävyysotteluita lähiseutujen seuroja vastaan sekä myöskin piirisarjaa jo ennen sotia, jossa menestys oli varsin hyd. Kuitenk:lan Suomi-sarjan kars intoihin ei aivan ylletty. Ystävyysoneluissa kovempi:~ seuroj11 vast:~ an 1\lyry kuitenkin pärjäsi oikein hyvin, kerrankin tuli voitto llaukivuoresta. jok:t si lloin pelasi pcriiti Suomi-sarjassa. Kovin paljon seuralla ei ollut varaa pesäpalloon laittM rahafl.
Mai l~ l
jn pal lot olivat
!>euran ornaisuuna, mutta räpylät tai oikeammin sanonuna rukkaset olivat i"e tehtyjä tai omilla rahoilla ostettuja. Kaikki tosin eivät rcipylöistii piitanneetk11an. ainal-.in Svahnin Otto otti pallon kii nni ai na paljain käsi n. Pelimatkat tehtiin usein kuorma-autoilla. 1930-luvulla käytiin pclimatkotlla \l y) ty län kat1anon kuorma-a utolla ja myöhemmin sotien jälkeen Unto Hyyrylltisen tai Raution veljesten kuorma-autoilla sekä mikkeliläisen Onni Loposen autolla. Joskus matkustettiin vieraspaikkakunnille junalla Hiirolan asemalta. Unohtaa ei myöskliän sovi tyttöjä, jotkfl myös otti vaL pesiipallon omakseen viimeistään sotien jälkeen, vaikka he pelasivat kyllä jo 1930-luvullakin. jolloin saavutettiin jo piirinmestaruuskin. Esimerkiksi Elvi Lindström Hytönen. Hotin tytöt ja Helka Kuparinen Vehrnaskylästli olivat
Väär1ilii~tä.
in nokkn~sti
Sall i
mukana
194Q-Iuvulla. Varsinkin Aili Hotti (nyk. Loponen) muistetaan ilmiöm1ii$cnä keskikenttäpelllajana.jl)ka sai kiinni lähes minkälaisen lyönnin. Yleisurheilua
harrastettiin
lähipaikkakunnilla
myös
seumot1eluiss.1.
innokkaasti Lähin
ja
käytiin
kilpakumppani
löytyi
!930-luvulla Kah i1san
147 Urheilijoista. joiden kanssa ki lpailtiin muun muassa 5-ottelussa. Eelis L1itisen hallussa on näistä kil pailuist:. pcräesin oleva kom.::a pokaali. johon Myry oli saanut kiinnitykset vuosina 1930. 1931 ja 1932. jolloin Myry oli siis voittanut palkinnon oma kseen. Tuolloin 1920-JQ.Iukujen vaiht<!essa suorituspai kat olivat vielä hyvin
alkeclli~ia.
Seuran al kuaikojen aktiivi Erkki Taavitsaincn muistaa erään Myryn ja Kalvitsan Urh~ilijoiden
välisen
5-ottelun.
joka
käytiin
Kalvitsassa.
Pituus-
ja
kuulantyöntöpaikkollla oli 1\lål'l.tnteri Kaipaisen perunapelto ja juoksumatkat jotka oli vat 100 ja 3 000 metriä käytiin kyläticllii. 3 ()(X) metrin juoksussa piti rnolemmi ~ta seuroista olla kolme ki lpailijaa. mutti\ Kalvitsalla ei ollut kuin kaksi. Silloin oli Väinö Varjus hypännyt iHIIOOnsa ja s:1 non ut hakevansa kolrnanncn miehen. Kolmas juoksija to ki saatiin paiknlle. mulli\ enie~ oli siinä kunnossa. ettei pysynyt pystyssii ilrnan kahden miehen tukea. Miekkosen kunto hcditti melkoista hil peytHi. mutta ilmeet muuttui vat kun kyseinen k av~::ri olikin mMiissa tuista sataa metriä muita edellä~
Yleisurheilun edell ytykset paranivat, kun vuonna 1932 Myryn kentälle rakennelliin juoksuratn. pituus ja korkcu~hyppypai kat sekä hd ttopaikat kuularinkeineen kaikkineen. Tav:1llisesti Myt)'llä pidettiin yleisurh~i lun 5-otteluita, jolloin lajeihin kuului lOOm . 1500rn. pituus. kuula ja keihäs. Olipa vuonna 1931 ohjelmassa peräti 10-ottclukin. 1930-luvulla s~::uran nuniin tuli yksi piirinennätyskin. kun Veikko Honi vuonna 1935 loikl.i kolmi loikan pc:n 13.89. Tämä ennätys kesti harvinaisen kauan. se rikottiin
'a~tn
1953. NnisctJ,en harrastivat jonkin verran yleisurheilua. mutta
pesäpallo o li kuitenf..i11 heidän ykkösha rr<~Slltksensa vielä 1930-luvun puolella. Talvella ohjelmaan kuului useat muuallakin. Seura jiirjesti
lllll:H
lll)Ö:>
hiihtof..ilpailut ja käytiin hii htokilpailuissa toki
piirikunnallisia kilpailuja. joista ensimmäiset jo
vuonna 192K. Vuonn:~ 19.10 Myry jlirje,ai jo piirin hiihtomestaruuskilpailut. jolloin kilpailijoita saapui niin paljon. ~tlä heidän majoittamisensa oli muodostua pieneksi ongcl maksi. Lähin ki lpakumppani hiih <.loul..in puolella oli Kalvitsan Urheilijat, jonka kanssa käyt iin seuraotteluiw 1930-luvulla. Seurojen välisen mieskohtaisen hiihdon voitti vuosina
1935-1939
Eelis
Laiti nt"u.
Naapurikylän
seuran
voittaminen
oli
kunniakysymys ja niinpä kun vuonna 1936 Eelis Lai tinen sotaväessä ollessaan olisi päässyt armeija n mestaru uskisoihin. niin hiin piti ki n Myryn ja Kalv itsan välistit ki!>:ta tärkeämpänä. Seuraotteluita järjestettiin myös toisen suuren kyläseuran Mai valan Jylyn kanssa sekä myöhemmin 1940-luvulla Haukivuoren Kisail ijoi<.len kanssa.
Uelimadliv-fän aailieita
148
Kerran 1930-luvulla oli hiihtokil pailut Vanhalass.'l ja :.illoin påateniin. ellei ylämäkeä saanut edetä juoksemalla.
~1ukana
kilpailemassa Jääkerin tilalta kotoisin ollut Ivar
Valjakka ei ehkä kuullut sopimusta, kun hän hc::ti
cnsi mmäis~~sä
ylämiil!ssä otti
sukset jalasta ja al koi juosta. Hänet tietenkin hylättiin. Seuran nimessä luki
Voimistel u- ja Urheiluseura ja kylHi hiin
voimistelua
alkuvuosikymmeninä harjoitettiinkin. Hiihdon ohella se ol ikin ai noa urheil umuoto. jot;\ ylipäätääu pystyttiin tal vella harmstarnaan. Ongelmana voimistelussa oli riittävän ison tilan löytäminen, mikä ratkesi. kun seurn sai vuokrata Alamaan koulun salia käynöönsä. Voimailuakin harmstettiin. :-limittain Myryn lavan takana oli vuosikym menet suuri irtokivi. Se palveli voimainkocruksessa paikkakunnan miehiä. jotka usein iltamailtoina koettivat nostaa kiven aidan ylitse. Onni
L1it i n~ n
ja Sulo Parkkinen
muistetaan miehinä, joilta tämä voimainkocrus onnistui helposti. mikii sinänsä ei ollut ihan helppo juttu, silläkivellä lienee ollut painoa pitkälti yli sadan kilnn.
Ta nssit j a muut varainh ankin takeinot Varainhankinta kes kittyi lavan mkentamiscsta lähtien ilramien tuonoihin ja tietysti myös osansa kassaan toivat jäsen- ja osallistumismaksut. Arpajaisrakin pidettiin, jolloin oikein isot arpajaiset olivat vuosina 1929-1930. Tulos et vnin tai nnut o lla o ikc.>i n mairitteleva. sillii arpoja j !ii myy mättä
melkoi n~n
miHirä. lltamia pideni in 30-
luvulla myös talvisin isommissa taloissa, mutta cpäilemiitlii juu ri kes<iiset ta nssit ja ennen kaikkea juhannustanssit olivat tärkeimmiit tulonlälnet:t. Tavall isten tanssien lisäksi seur:t järjesti yleensä yhdet suuremmat kesäjuhlat ja ensimm1iiset pideuiin jo vuonna 1928 oman lavan valmistuttua. N<i rnii ensimmäiset juhlat alkoi vat sunnunraipäivå nii jo kello 14.00, jolloin
t>n~in
0 li urheilukilpailut
lajien ollessa 10-<>ttelu ja 30<Xl metriä miehille, 400 metriä alle 16 -vuuuaillc pojille ja 3-ottelu naisille. Sinen seurasi muutaman tunnin viiliaika. mikä oli rarpccn. jotta ihmiset ehtivät käydä
lypsiim iis~
~incn
lehmät ja ohjelma jatkui
kello 20 aikoihin
iltamilla. Nii hi n kuului juhlapuhe, laulu· ja runoesityksiä. nåytdtnii ja lopuksi tanssia. Kesäjuhlista tuli sittemmiu perinne, joka jatkui 1C)(J0-Iu vullc sMkka. /\siat eivät aina edenneet sopuisasti, monessa muussakin seurassa.
kut~n
oli ja on tietysti edelleen ti lannc: niin
Esimerkiksi
1930-luvun
johtokunnalla ja rahastonhoitajilla erinrielisyyksiii seuran
a l u~~~~
va roj~n
oikeusjuttu oli lähellä. Tiimä ei ollut toki ainoa kcna. kun
oli
muulla
kiiytösrä ja jopa
a~ roista
syntyi jyrkkiä
Velima~tlifflän ttailieita
149
erimielisyyksiä. Esimerkiksi muutama vuosi aikaisemmin johtokunta oli uhannut periä maksamaaomia saatavia seuran arpojen myyjiltä oikeusteitse.
Menes tystä sotien j ä lkeen Talvi- ja jatkosota hiljensi Myryn toiminnan ja sodan jälkeentoiminta oli jonkin aikaa lamaannuksissa, mutta virisi pian, sil lä ol ihan ky lä täynnä nuoria ihmisiä. Vehmaskylän Eteläisen Työväenyhdistyksen kanssa suunniteltiin jopa yhteistä seurojentaloa, multa asia jäi syrjään, vaikkH siitii pidettiin yhteinen kokouskin vuoden L947 puolella. lloitrunatta jäänyt kentt."i kunnostettiin ja aloitettiin pesäpallon pelaaminen ja yleisurheilu. Uutena lajina ohjelmaan tuli sodan jälkeeu suunnistus. Seura piti myös
suunnistuksen piirinmestaruuskilpailut Alamaassa YHi-lllaassa.
Suunnistuksessa seuran menestyksekkäimpiä urheilijoita olivat Aulis ja Eelis l .aitinen Alamaasta ja Oskari Hurri Vehmaskylästä sekä Tapani Kirvesniemi Seppiilästii. Hiihto oli kuitenkin se laji, jossa Myryn edustajat menestyivät kaikkein parhaimmin. Kemu Pylkkänen (nyk. Paavilainen) Hiirolasta saa\•uu i ylliittäen vuonna 1944 peräti hiihdon Suomen mestaruuden Jyväskylässä 5 kilometrin matkalla. Tuolloin hän työskenteli asemamiehenä ja kilpail umatkalle hän pääsi siten. että teki
en~i n
24
tunnin vuoron, jonka jälkeen hän sai sitten ki lpailupäivä lauant<tin sekä sunmmtain vapaaksi.
.Jyväskylään
matkustettiin omilla kustannuksilla junassa yhdessä
kiipakumppani Marjatta l.,aitisen ja tämän veljen Eel ikscn kanssa. Palkintojen jako oli sunnu ntaina ja pois tultii n sitten tavarajunilla ja sitten maanantaiaamuna suoraan töihin ilman sen kummempia juhlallisuuksia. Kerttu Pylkkäsen mestaruus jäi Mikkelin seudulla aivan olcmattornalle huomiolle, kun Linsi-Savokaan ei noteerannut mestaruutta kuin laitwmalla pienellli palstalla pelkät tulokset. Mestaruuden voittaessaan Kerttu Pylkklincn oli vasta 21 -vuotias, joten hänellä olisi voinut olla ma hdollisuuksia vai kka kuinka pitkälle, mutta hån lopetti aktiiviura nsa jo seuraavana vuonna mentyään naimisiin. Seuran naisten menestys sai kuitenkin jatkoa. kun vuonna 1947
toi \ <larjatta Laitinen
(nyk.
!'iurminen) seuralle SM-hopeaa naisten 10 km:n hiihdossa Noki<tlla. Voittaja oli Kerttu Pehkonen. joka ha llitsi tuolloin Suomen naishiihtoa.
SM-hiihdot 1944 Jvväskvlässä Naiset 5 km ' · 1. Kerttu Pylkkänen AIMy 2. P. Kare 3. H. Kyllönen
27.34
2ll.OO 28.31
SM-hiihdot 1947 Nokialla Naiset 10 km Ket1tu Pt:hkonen 41.20 MarjattaLaitinen A IMy 45.29 A-L Vallenius 45.4 1
150 Hiihdossa seuran edust<~al menestyivät muuten kin hyvin. joten mitään sattumia eivät nämä mitalit olleet. M:yryn naisista :-.1arjatta Laitinen ja Aune Valkonen olivat Suur. Savon naishiihdon kärjessä sotien j;Hkeen molempien saavuttaes5a merkiltä\ ien kansallisten kisojen voi ttoja pii ri n mestaruuksien ohella. \llarjarta Laiti nen kävi vuonna 1947 Ruotsissakin Sundsvall issa. jOSS3 hän sijoittui pnrhaide.n ruotsalaisten hiihtäjien joukossa neljänneksi Suomen Kcmu Pehkosen voi uaessa. Vuonna 1<.)47
S<!Um
päiitti liittyä jiiseneksi edellisenä vuonna perustetutun pitäjän
keskusseuraan eli Savilahden Urheilijoihin. Tämän jälkeen maalaiskunnan urheilijat mukaanlukien myry läi~e1 esiintyvät monissa wloksissa Savilahden Urheilijoiden nimella. jolloin ei aina voi olla varma. minkä aJaseuran kilpailijasta oli kyse. Tämä koski tHin yleisurheilua kuin hiihtoakin. Itse keskusseumjärjestelmä purkaantui 1970-1uv un l>ltolivitlissä Savilahden Urht:ilijoiden keskittyessä jalkapalloon. Seuran omien hii htokilpailujen pito jatkui edelleen ja kilpailijoita riirti. Tavallisesti päivällä oli ki lpailut ja illalla pidettiin sirten jossakin talossa ohjelmalliset iltamat. joissa oli tunti Lan-;sia, ohjelmaa ja palkintojen jako. Palkinnot olivat tuolloin tavallisesti hopealusikoita. Hyviä hiihtomaastojahan riiui _niin Alamaan kuin Vehma~ky l än kin
J)Uolt:IJa. Kilpailujen pilnpaikkoina olivat usein Ylä-JIIaa, Ne uvosen
ja Takkisen talot j!l Oliikkala Alamaassa ja Vanhilla tui joskus myös Huisko Vehmas!,.ylässä. \ 'arsinkin Vanhalanmaen-l.autamäen maastoissa pidettiin usein kilpailuja. Hiihdon ohella
mene~t ystii
tuli mppakaupalla myös yleisurheilun puolella. vaikkei
:.ielHi SYJ-tasolk ylleuykään. 1940-luvun puolivälin jiilkeen :\1yry oli muutaman vuoden
ajan
punn
) leisurheilu n
piirinmestaruuskilpa i lu i s~a
lOOm,
Aili
Loponen
kärjessä.
Esimerkiksi
Eelis Laitinen voitti 400rn pituuden
ja
aitnjuok~un.
kuulan.
vuodt:n
1945
Aune Valkonen
Seuraavana
vuonna
piirin meo;taruuskilpili luissa J\.lyryn menestys jatkui. Eelis Laitinen oli tällä kenaa 400 metrin aitojen
kolma~.
mu1111 ;'.1yryn naiset Katri Hämiiliiinc:n, Sirkka Rautio ja Aili
Loponrn ottivat &00 metrillä kolmoisvoiton Katri lliimäläisen juosilta samalla piirinenninyksen 2.40.8. Keväällä 1946 Eelis Laitinen oli (lltanut piirin !ll~a s toi ssa hop<:aa 10 km: n matkalla ja Oskari l lurri oli ollut ik1imiesten neljäs. Myryn kentällä jätjestettiin myö!> yleisurheilukilpailuja. joihin saatiin joskus varsin tasokkairaJ,.in lajeja. Kermn 1950-luvulla oli pituutta hyppäämässä nykyinen lieisingin
eläkkcc:JI~
pehmiteny~i
jlHiv1i ylipormestari Kari Rahkamo. Pituushyppypaikalla oli
aluetta !\citscmisen mctriii, mutta Rahkamolie se ei riittänyt. Ensimmiiinen
151 hyppy menikin kovalle Rlustalle, jolloin järjestäjille tuli kiire jatkaa hyppypaikkaa. Vähän samalla tavoin kävi kerran seiväskilpailuissa, kun telineet eivät eräälle hyppääjälle riittäneetkään. Niinpä telineitä oli kiireesti korotettava, jotta kilpailua päästiin jatkamaan.
My1ynjoukkue osallistui myös Suomen Suurkisoihin vuonna 1947. Alhaalta vasemmalta lukien Katri Hämäläinen (nyk. Martikainen), Anja Rautio (nyk. Purhonen), Maire Matikainen (nyk. Kohvakka ), Pirkka Kääriäinen (nyk. ?), Saimi Väisänen (nyk. Tiihonen) ja Inna Hämäläinen (nyk. Rautio). Keskeltä vasemmalta Tauno Marttinen, Rauno Hurri, Usko Halonen, Urho Joutsalainen, Kauko Vauhkonen ja Pemti Rawio. Ylhäältä vasemmalw Tapani Kin•e.miemi, lllntemaron, Eelis LLiirinen, Matti Pulkkinen, Esko Kääriäinen ja Oskari Hurri. Ku1•a Oskari Hurri.
Joukkuelajeista ykkönen oli sotienkin jälkeen pesäpallo, jota pelasivat niin naiset kuin miehetkin. Joku oli tuonut kerran kentälle jalkapallonkin ja olivathan pojat sitä kokeilleet, mutta vielä 1940-luvulla se todettiin oudoksi lajiksi. Lentopalloa sen sijaan alettiin pelailla virkistysmielessä Myryn kentällä 1940-luvun lopulla. Pesäpallossakin juuri Myryn naiset pääsivät kaikkein pisimmiille. Naisten joukkue pelasi pi irisarjassa 1940-luvulla ja myöhemmin myryläiset pelasivat keskusseura Savilahden Urhei lijoiden joukkueessa muodostaen joukkueen rungon. 1940-luvulta lähtien olivat mukana Aili Hotti (nyk. Loponen), Vieno Hotti, Tyyne Houi (nyk. Lattunen), Raija Hurri, Maija Hurri (nyk. Venäläinen), Aune Purhonen (nyk. Kuparinen) Vehmaskylästä ja Sirkka Laitinen ja Marjatta Laitinen (nyk. Nurminen) Alamaasta sekä Hilkka Haminen (nyk. ?) Seppäiästä ja Aune Valkonen (nyk. ?)
152 Hiirolasta. Kun Savi lahden Urh eilijat voittivat piirinmestaruuden 1952, pääsi joukkue jatkamaan otteluita kohti Suomen mestaruutta cup-systeemillä. Joukkue kuitenk in
hävi ~i
Lahden Kori palloilijoiden joukkueelle Mikkelin Hänninkentällä ja
siihen SM-karsinta tyssäsi. Myös miehet pärjäsivät pi irisarjassa varsin hyv in saaden mitaleitakin. Jo 1930luvulla aloittancidcn pelaajien joukkoon tuli uusia kasvoja 1940-ja 1950-lu vuilla kuten Kauko Strengell ja Rauno Hu rri ja heitä vielä nuorempia poikiakin kuten Harri Ehrnroot h, Risto Tmwitsainen ja Pertti Haikonen. Il tamien pit.äminen jatkui edelleen vilkkaana, vaikkei niiiW mitään suuria tuottoja saatukaan. Monesti lauantain iltamatuloiJJa kustannettiin sunnuntai piiivän pelimatka. Etenki n :vlyryn järjestämät
kest~juhlat
olivat suosittttia ja ni ihin saapui viikeä aina
Hauki vuorella ja Juvalta saakka. Seuraavassa on eräs 1940- ja 1950-lukujen vai hteessa Länsi-Savossa ollut kcsäjuhlailmoitus. Alamaan Myryn{Jerinreiser kesäjuhlat piderään sunnumaina 12.8. klo 13.30 alkaen. Ohjelmassa mm. ra/sastusnäytös (koulu -ja esreratsasrusra),
suurkisavoimisreluol{ielmaa (naiset ja t-ytöt). Useita suositrujataiteilijoita - Orkesteri t1llt01 Oravasw J 1.30. il,fikkefisti.i (2 autoa) lliirvlan kauua 12.00, Kall'itsasta 12.30.
Kesäjuhlawnssiaiset klo /9.30. Orkesteri - J\uto Mikkelistä Hiirolan kauna klo !lUO. Tamsiaiset sumwntaina 5.8., soiuaa Matti Valjakko (Vironen sairas).
Alamaan Myry ry
Kesäj uh l iss:~
eräs vakioesiintyjä oli Pauli Frilandcr eli " Rillan Pate•· Alamaasta. Hän
o li erinomainen juontaja ja puhctyylistään hän sai lisän imen ministeri. Muutenkin kesäjuhlissa ohjelma oli tasokasta ja siellä oli senaikaisia huippuesiintyjiäkin kuten Esa Pakarinen. Itse lavak in alkoi kaivata kunnostusta 50-luvun puolella ja vuosi na 1956-1957 sitii rakcnn ~nii n
paljolti uudelleen.
T~i rkeintä
oli uuden pärckaton teko, joka sitten saikin
kestää niin kawur. kunnes uusi katto saatiin aikaan 1970-luvu lla.
Väki vähenee, toiminta Jaantuu 1%0-luvulla alkoi Myryn toiminnassa näkyä lama n 1\lerkkejä. 1'-·1enneiden vuosien aktiivit al koivat
vanh~ta
ja osa heistä muutti pois seudulta. Myöskätin nuorilla ei ollut
intoa tmttua seuran toimiin, vaikka urhei lussa oltiinkin vielä mukana. Lisäksi !avaan ja siellä säil ytwyyn kalust<xm kohdistui ilkivaltaa. Jopa tanssitkin tuottivat joskus
153 tappiota. mihin lienee. ollut syynii niin kalliit esiintyjät kuin myös vähenevät kävijämäärät ja ilmeisesti niin sanonu välistiivetäminenkin. Kun sitten vuonna 1968 pidettiin tanssit. niin seuraavat pidettiinkin vasta 1980-luvun alussa. Itse urheilupuolella seuran leipälaji pesäpallo joutui 6{)-luvulla sy1jHän jalkapallon ja lentopallon rynniessii tilalle. Myryn kennä oli tosin jäänyt 1960-luvun lopulla huonolle hoidolle ja kyliin pojat ja miehet olivat seuraavan vuosikymme nen alussa alkaneet pelata jalkapalloa Vehmaskylän koulun kentällä. Koulun kenttä ei pitemmän päälle tyydyttänyt, joten
1enO-luvun
alussa päätettiin kunnostaa talkoilla Myryn
kenttä jalkapallokemäksi poistamalla juoksuradat ja muut suoriruspaikat. Siitä tulikin kunnan ainoa nurmikentili pitkäksi aikaa. kunnes Rantakyliin nurmikenttä valmistui 1980-luvun puolivälissä. Jalkapallossa pelattiin maalaiskunnan sarjassa, joss<s menestys oli hyvä niin miesten kuin alle 16-vuotiaiden joukkueen osalta. Väki alkoi kuitenkin vähetä ja seuran toiminta hiipua 1970-luvulla lukuunottamatta jalkapallon pelaamista. Tosiasiassa seuran toiminta loppuikin tuolloin, sillä edes kokouksia ei onnistuttu pitämään moniin vuosiin. Tällöin hiljaisena aikana oli puheenjohtajana Lauri Haikonen. joka oli tullut seuran puheenjohtajaksi jo 1%0luvulla, jolloin toiminta oli vielä varsin vil kasta.
Seura herätetään henkiin 1970-luvun lopulle tul111ess<t seuran toiminta oli täysin lamassa. Kenttä oli toki jalkapalloilijoiden käytössä, mutta lava oli huonossa kunnossa ja etenkin sen pärekatto vuoti vettä runsaasti ja siten lavan lattia oli vaarassa lahota. Tuolloin vuonna 1977 \'latiskalan emännän Helka Hynnisen, Otto Svahnin ja Oskari Hu•-rin aloitteesta kyläläiset tavallaan heriisivät ja yhdessä päätettiin laittaa lava ja kenttä kuntoon. Otto Svahn ja
O~kari
llurri hankkivat ensin omilla rahoi llaan kattopellit ja
lava katettiin talkoilla. \ifyöhcmmin maalaiskunta antoi kunnostukseen avustusta. llclka ja Lassi Hynninen esiintyivät ilmaiseksi tansseissa ja lavalle vedettiin uudelleen sähköt. jotka olivat olleet katkaistui na kymmenis~n vuotta. Seuralla ei ollut varoja. mutta varainhankinta lähti ripdisti käyntiin. kun laviJlla alettiin jiilleen jiiljestäii siiiinnöllisesti tansseja. Kesällii 1980 seura järjesti peräti kahdeksat iltamat, mitä määrää ei myöhemmin ole ylitetty. Lavalla vieraili 1980luvun alussa suhteellisen k\luluisiakin esiintyjiä kuten esimerkiksi Jaakko TepPo ja kiivipä \-1yryllä Joha11nes Virolainen ja Paavo Väyrynenkin puhumassa llclka !Jynnisen ji·irjestärnissä ti laisuuksissa. Myös kunta antoi seuralle av ustusta ja niinpä seuralla alkoi olla edellytyksiä toimintaan.
154 Juuri 1980-luvun alussa lavatanssi-innostus oli korkeimmillaan ja seura pystyikin iltamien järjestämisellä hankkimaan varoja melkoisen hyvin. Tansseissa oli väkeä parhaimmillaan reilusti yli 300 henkeä. Lisäksi lavalla järjestivät tansseja myös muut yhteisöt ja sekin toi vuokratuloina oman pienen lisänsä seuran tilille. Myöhemmin 1980-luvun lopulla väki alkoi kaikota pikkulavoil la ja niin Myrykin alkoi vähentää iltamien pitoa.
J990-luvun
puolella seura itse on pitänyt useimmiten vain
juhannustanssit, jotka ovatkin vetäneet lavalle väkeä yleensä noin 250 henkeä.
Myryn 1940- ja 1950-lukujen naispesäpalloilijoita seuran 70-vuotisjuhlissa heinäkuussa 1996. Kuva Heli Hyyryläinen.
Rappiolla ollut Myryn kenttä vaati perusteellisen kunnostuksen, mutta koska se oli aikoinaan tehty huolellisesti muun muassa rakentamalla siihen salaojat, niin kunnostuksesta selvittiin varsin vaivattomasti. Kesällä 1983 lava kunnostettiin muutenkin ja se maalattiin kokonaan uudelleen. Hyvin suj uneen varainhankinnan myötä itse urheilutoiminta saatiin myös käyntiin ensiksi järjestämällä hiihtokilpailuja jäsenille ja osallistumalla maalaiskunnan jalkapallo- ja lentopallosarjoihin, joihin oli toki osallistuttu jo 1970-luvullakin. 1980luvun alkupuolella seuran jäsentenvälisissä hiihtokilpailuissa oli osanottajia ihan
kohtuullisesti. mutta myöhemmin hiihtoinnostus on pliässyt laskemaan. pi lkkikilpailntj<l rantilonginwkilpailu t tulivat
s~::uran
Myö;
ohjelmaan 19ll0-luvun alussa.
Seuran toiminnan uudclleenkiiynnistämiscn jälkeen puheenjohtajana jatkoi jo 1960luvulla puheenjohtajana oll ut Lauri Haikonen vu01eeu 1984 saakka. lliincnjälkee nsä puheenjohtajaksi valittiin Maui Tuovinen, joka oli puheenjohtajana vuot<'ert 1992 saakka. 1990-luvulla seuran j ohtokunnan jäsenet ovat vaihtuneet melkei n kokon aan ja samallajohtokunta on myös nuorentunut. Yksi syy Myryn
toiminnan aktivoitumiseen oli myös vehmaskyläläisten ja
hi irola laisten nuortenmiesten ajatus lentopalloilusta sarjatasolla. Syksyllä 1984 Myry tuli
mukaan
piikiistä
ai kllll
varsinaiseen k ilpamheiluun.
kun
seura ·ilmoitti
lt:ntopallojoukkuccn V- smjaan. Joukkueen vetäjinii toimivat Juha Houi ja Hannu Savenius. Lentopallossa riiui pdaajia ja j oukkue mcnc,tyikin varsin mukavasti nousten IV -sarjaan parin vuod en sislil li:i. :\iinpii seura kokeili pnri kautta pelaamista kahdell a joukkueella. toisella IV - j a toisella V -sarjassa. 1Iarjoituksissa Myryn lentopalloilijat kävJviit
Rnnt<~ky lii n
urhdlutalussa, miss<i
harjoittelumahdollisuudet olivat aivan mainiot verrattuna Vehmaskylän kou lun pieneen saliin. jossa oli harjoiteltu ennen urheilutalon valmistumista. Koulun salissa pelattiin toki cdcllccn, mutta pclaajina olivat ky J;in nuoret Tapio Koi vusc::n valvonnassa. Pelailu koulun salissa kuitenkin lopahti vuonna 1988. eikä sen jälkeen sirii ole uudelleen saotu käyntiin. Lcmopalloilu
sarj ~t!lS(lila
lope tettiin kaudella 1991 -
1992.jolloin Mytyn j oukkue luopui sarjasta kc;;kcn kauden. Lentopalloilu ei kuitenkaan loppunut tähiin. l'vlaalaiskunnan lt·nr.op:tl lon <\ ·s<trjassa Myry tai oikeastaan Vehmaskyl ii on j atkanut vuodesta toisec::n mcrH:styksåkäästi ollen yleensii kolmen parhaan j oukkueen ryhmä;;sli. Viime vuosinn seuralla n n ollut talvisin lemopallovuoro kerran viikossa Rän1ähi11 uudessa •;alissa ja. kesäisin on !entistä pclatlu ;..1yryn kentiillii.
Toimintaa 1990-luvulla Kun
~v1y ryn
varsinai11 cn toimima 19SO luvulla
$(!Jjatasolla. niin kuluvan
vuo~ikymmenen
kc- ~ki u yi
liihi11n(i lentopalloiluun
plt<llclla kilpaurheilu on jiiänyr <>ivuun ja
tilalle 011 noussut paremminkin virkistysliikunta ja kuutourho::ilu. j ..,~sa etusijalla ovat lapset ja nuoret.
'lJe&na,Jlvtätt ttaifieita.
156
1990-lu vu lla pesäpalloharrastus tu li uudt::lleen seuran ohjelmaan jn pesist1i onk in pdailu
va~in
innokkaASti kaikcnikäist.:n voimin \lyt)'ll ja Vchmaskylan koulun
kentillä. Lisäk$i
l<~psille
on järjestetty yleisurheilukilpailuja J:l pidert)' urheilukunlua.
'vlyös kaukalopalloilu on tull ut mukaan kuvi oihin kuntoilumielessä ja niin nuoret kuin vanhatkin ovat pelailleet innokkaasti
p~ri
kerma viikossa Vehmaskyllin k(>ul un
kentällii. Talviseksi suosikkiharrastuksck$i on nous.:.'lll:ISS:t siihl) . jota on aloih!llu pelaamaan Riimälän $:1lissa. Myös
perintei ~et
ranraon~intal..ilpailtn
hiihto-. piikki- ja
kuu luvat edelleen seuran toimintaan ja onpa myös pieniä laum:tkiäkin järjt·\tcrry ja mitehy voimia omissa Voimamieskisois~a. Jalkapallossa Myry ei ole koskaan pelannut smjatasolla. vaan on tyydytty pdanrnaan maalaiskunnan omassa sarjassa. josta on tullut sarjan ,·oirtojakin. Taitavinuilat tl\ at pelanneet &'lrjajalkapalloa liihinnii t9SO-Iuvun puolella Myryn kcntalhi ha t)Oitcllcen Hiirolan Hakan ri veissii. Seura on j~it:j csrliny t junioreille ohjartuil jalbpalloluu:joi uelua ja myös miehet ovat pclaillel!t kuntoil urnickssä. !\ vojärvthölkkä oli ensimmäisen kerran ohjelma~sa kcsäkuu~a 11.)9~ ja sillo111 todella
kicrretliin Avojärvi maalin ja liihdön ollessa 1\lyryn kentm llt. Rl!itli sai ensinumitscllä k.t::rralla pieniä
moitt ~ita liia~ta hel ppoude~taan
joten seuran vana vuonna seura unutlti
reitin Vanhahmmäen-Lautamäen maastoon. Polkuja j:1 mökkiteitli etcnevli 5.5 1\ilometnn reitti on varsin rankka hyvakumoisellekin ja osallistujia
t:tsok l..aa~sa
hölkas).it on yleensi\ ollut 40- 50 henkt::H Suuri urakk a myös seuran kann111ta oli
k c~:il l ii
1995 Vch111nskyliin kyliitoimikunnll tl
yhdessä Hiirolan, Riimiilän ja Kalvitsan kyHitoimikunttetl sekii kyliiHi toimh i<:n ~
hdi-;tys ten kanssa jiirj.:!itämä Vehmaskylåpäiva Myryn l..entäiHi ja liiheisilla Otno<.l!n
pclloilln. Tätä tapahtumaa varten seuran jås.:nct ja kyW iaisct tekivät suuren mäånin taikootyötä muun muassa um,i malla lavnn lattian ja penkit ja ntk.entamalla eteliipiiiityyn viisi metriä korkean verkkoaidan. Kaiken kahdek~an
metriä
pohjoi~en.
lis<il..~ i
Muita suurempia mpahrumia
itse lavaa
M~ f)' ll
~cnt:m
~ iirre u i i n
kentiillii
O'<H
1990-luvulla olleet seuran 70-vuotisjuhlat hein:iktni$Sa 1996 s.:ka Mtkl..elin maalaiskunnan järjestämiit lavatanssit nimekkäine esii tnyjine.:n kcsäkuus:>a I1JrJX. ~J yry n
p uhee njohtaja t
M)' l") ' ll
s ih teerit
Arvid Rautio
1926-1929
?
ll)26-19?.7
Vilho Rautio
1930- 193 1
crkki Taavit~ainen
192X
Antti Rautio
19:12- 1935
Vliinö Pölhö
1929- 1930
V.e/U,Uldfivliin uailieita
157
Kauko Hotti
1'>36- 1938
E. Taav i t~aincn
1931- 1932
Tauno Hall ikainen
19.W
Veikko Honi
19.)3
Oskari 11urri
1940- 1945
Y~iö lhutio
I Y.tt
0. Villanen
1946
Mami SaH:nius
19) 5 .. 1940
O~kari
l lJ47- 1949
Sir~ka
19-H-1<>45
Kauko Strengell
1950- 1953
Ma11ti Savenius
1lJ46
Toivo Hokkanen
195~1lJ5'?
I.:Jis Laiti nen
19-'1 7
Lauri Haikonen
19(10-ll)84
Pauli Taa' itsainen
?
Malli T uovi nen
1985-1992
Veli Arffman
1 9~D
Hannu Savenius
1993
Ki r.; i Ronkanen
199.\
Juha Hytönen
1994-
Seija Li psanen
1994
i\nlli Haveri nen
19'>5-
Hurri
1~iti n cn
1992
VEHMASKYL Ä-SEPPÄLÄN PJE:'IJV IL.J ELI.J Ä l ~Y HDLSTYS Yhdistys merki ttiin yhdistysrckistt'riin nimc:lli1 S~ppiilän Picm djeliJäi n osasto 7.2. 1933. Ensimmäisenä puheenjohtajana oli Tanveni Strcngcll Seppltlilsl<i jtt ,ihteerinä Albin Taavitsainen
VehJna~ky l iistä.
Lisiiksi johtokunlailn kuu luivat Taavi Aholainen
Seppälästä. Marni Purho ncn. Hjalmar Jämsen (myöh.
Him ~a)
\'ehmaskylästä. Yhdistys oli liinynyt Picnvdjclijilidcn liiton
ja Aluin Ho tti
p:'li kall i:>osasr..Jk~l.
Vuonna 1937 yhdistyksen puhcenjoluajab• valllltl n Albin T:lil' itsaincn. joka jatkoi puheenjohtajana aina
yhdistyk~en
toiminnlln lopcttambcen ~aakl..a (C)'70-Iuvulk asti.
Samana vuonna sihteeri ksi wli tvlartti Purhoncn. jnka oli tas~ii 1953 saakka. Tuolloin Kuten
niin
us.:in
~ ihtecrin
toin•e~.:.il
tehtiiviii ryht yi hoitnmaan Onni
vanhojen
yhdi o;ty~t.:n
kohtia li n
nina vu<•tcrn
,\hol ain~n.
on
wvall i ~w.
niin
pienviljelijäinyhdistykst:nkin asiakirjat ovat im•tun.:et teille tietymäuomilk. niin pii toiminnasta ja henki löistä on lähinnä s11atavana muisti tieto:J. Yhdi sty~
erosi Pienviljelijöiden Liitosta vuonnn llJ49 ja liinyi
~eurtt:l\nn;l
vuonna
uuteen ka ttojärjestöön Suon11::n Pienviljclijc\idcn Liittoon. t'crustc>l111na cro:unisdh: mainilli in liiton sisliisistii eri 11lielisyyksistä j<lhtunut wiminuan IM111antuminen. Samalla myös yhd istys muu tti nimens:i Vchmaskylä- Sepp:tl:in Piem iljrlljäin osastoks1. mikii o li odotettuakin. ko:-.ka toiminta k<!skitt) i alueelle.
suurc~u \'dullas k~· lä n
158 Pienviljelijäin osaston pemstamisen Iähtökoinana lienee ollut viihemman varak kaiden vi ljelijöidemarvc hankkia koneita ja tehdä tienyjä töitä yhteistu umin. Esimerkiksi puimakone oli 1930 luvulla lllOnelle pienviljelijälle aivan liian kallis. mutta jos se han kittiin suuremman porukan rahoilla ja sitä kuljetelliin puimapaikasta toiseen. niin tilanne ~>Ii jo aivan toinen. Puimakon~
oli ilmeisesti JUuri se kaikkein tiirkcin kone, j<'l se o likin uuden
yhdistyksen ensimmäinen merkittävä hankinta. Kone ostettiin vuonna 1934 ja oli nunt'ltäiin Teijon Tanno. Voimanl<ihde oli IO-hrvosvoim11inen kaasuöljymoottori eli ns. Porilainen. joka wli koneen mukana. Kone moottorcineen maksoi 27.!Xl0 s illoi~ta
markkaa ja se ostettnn Mikkelin
siiä~töpankista
s:wdun lainan turvin.
Tuolloin koncna kuljetettiin hevosella talosta toiseen ja konee lla oli nimetyt
~1iyttäjät.
joina tllimivat muun muassa Purhosen Milmi, Taavitsaisen Albin. Eino ja TtlaveHi Liukkonen ja myöhemmin 1940-luvul la Haikosen Lauri ja Aholaisen Onni. Myöhemmin yhdistys hank ki uusia puimakoneita ja yhteen ai kaan silla oli käytössä niitä
kak~ikin
kappaletta moottnr<!i nccn. J'\äistii toistn käytettiin Seppälä n kyHi lhi ja
toista VchmaskylässJi. Merk kejä o li vat sel laist' t vanhemmille ihmisille tutut nimet kuten Esa. Sampo ja Ott:. Puimakoneer alkoivat siuen lll)öhemmin yleistyä lähes joka rilalle. puhumauakaan lcikkuupuimurien ilmestymbeslii, mutta vielä 1960-ltJ\ ulla Lauri llaikonen kie rsi puimas~a
yhdisryk:>en koneella. ·1uoll11in konetta pyöritclliin jo kuitenkin traktori lla .
.lopa 70-lu vun puolellakin saatloi olla vielä tarvetta kiiytt <iil vai~ka
y hte i ~tä
puimako netta.
ldkkuupui mureitaki n oli kyliillit jo muuuunia.
Yht1istyo; hankki muitaki n koneitll lähinnä 19-:«l luvulla. jolloin hanki11i111 muun muassa viljanlajittelij<l ja kabi kappalella työnncttäviä
heinän~i em~nen
kyh·ökont>ila
scl.ä puutarharuisku. Er'.i:- laite o li myö' tiilcntekokone. JOnka yhdistys hankki omislllkst'cnsa. Sillii pystyuiin tekcmaiin niin 5einätiiliii kuin kattotiiliäkin jll k:iyuöpaikkana oli l..eponi. jossa oli ti iliit te hty ennenkin. Pärehöyl<t oli myös hyvin tarpeellinen ja se hankittiin 1940 luvun lopulla 'v1arni Purhosen tehtyä siihen puuosat. Sekin oli pyönc n piiiillii liikuteltn vM mallillja ~it<i siiilyteuiin lluiskon luona l)levassa vajassa. Var~in s uuri hnn kt' oli yhdistykselle viljankuivurin rakenwmi nen. T:~lkootyönti te hty kuivuri valmistui 1960-lu\ un alussa Myyrylän pellon Iai tilan Ve l~rnaskylän tien
varteen. Alkuvuosina kui\lJrilla oli melkoisesti käyHöäkin ja viimeksi sitä kiiytelliin 1()70-luvun puoli,·älissii. \ ' uonna 1985"1 kuivurin osri bla Tuhkalainen. mutta
V.elimaafiv.lätt uailieita
159
seuraHvana keväänä kyl älhi tilapäisesti asuneet heukilöt ~ytyuiviit kuivurirakennuksen tulee ja se paloi rnaant:tsalk. Lisäksi yhdistys jätjesti erilaisia kursseja kuten puut.arha nhoitokurssit, emäntäk urssit ja lannanhoitokurssit Lisäksi oli jonkinlaista kilpailuto imintaakin kuten talvella hiihtokilpailuja ja oli myös koko valta ku nnanlaajuineu kananhoitokilpailu, johon yhdistyksestä osall isruivat Martti Purhonen. Albin Taav itsainen ja Aholaiset. Martti Purhonen menestyi hyvin ollen roisena koko maassa. Yhdistyksen toimirna ja koneiden hankinta r&hoitettiin jäsenmabujen lisäksi pitämällä iltarnia ja ottamalla koneiden käytöstii pientä vuokraa. Yhdistys oli va rsin toimiva ja epiiilemättä hyvin tarpeellinen onwna aikanaan. Kun sitten. monet pienviljelijät lopeui vat
m~~ataloudcn
ja va rakk:tammat olivat hankkineet jo omat
koneensa, niin yhd istys tuli tavallaan tarpeettomaksi. Toiminta loppui varsi naise~ti 1970-lu vun lopulla.
SKDL:l\ VEHMASKYLÄN OSASTO Uusi innostus yhdistysellimiWn virisi sotien jiilkeen. jolloin yhdistystoiminnan nousun kannustimena oli toisaalta muuttunut poliittinen ti lanne ja
toisaaltt~
myös
kyl ien suuret väkimWirät ja nuori vliestö. Poliittisella puoh!Jia merkittävi n muutos oli kommunistisen puolueen toiminnan (SKPl laillistaminr.>n ja kattojärjestö SKDL:n synty . .lumi S KDL oli erityisen akti ivinen
levittäessään
v<tllan kumouksen
sanoma;~
maascud ulle.
:-.1yös
Vehmaskylään pcmsteuiin ntaalisku us:>a 1940 SKDL:n paikallisosasto. jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi vali ttiin jonkin aikaa Loukeella asunut työmies Väinö Kiandcr ja sihteeriksi maanviljelijä Kau ko l\4erilul)[o Kalvitsan puolelta. Rt~haston
hoitajana toimi Reino Parkk inen ja yhdistyksen e••simmäisen halliwk,;en
muut jäsenet ol ivat Pauli Neuvonen. F.inar Vä ntti nen ja llu ugo Paajanen. SKDL:n Vehmaskyliin paikallisosaston perustaminen d ollut tnikään erillinen tapah tuma. sillii saman vuon n11
p~ru stettiin
paikallisosastm myö;; Hiirolaan ja
Koskentaipaleeseen ja heti jatkosodan piilityttyä kcslillii 1945 oli perustettu jo Kaiviisan
paikallisosasto.
paikalliso;;asto. joten
Kalvitsaan
iiiirivasemmi~to
perustettiin
on ol lut
a l u~ella
vielii
1950 S KI':n
oma
ai nakin nimellisesti aktiivista,
joskaan toimintaa ei ole voinlll kov in tehokkaaksi kehua. Niirnii yhdistykset kuihtui vat varsin pian ornMn
mahdonomuuteenst~.
sillii maatalousvaltaisella ja
160 maalaislii uolaisel!a kylällä ei vMsi nkaan äärivase mmiston touhuja otenu kovink11a11 \'akavasti.
LOL"KEEN MARTTAYHDISTYS Marttatoiminta on tull ut näille seuduilk varsin myöh;iii n alullepanijoina wirni vat
si inok arj alai~et,
j~
oikeastaa n sen
jotka toivat tilmii11 harrastusmuodon
mukanaan Karjalasta. Ilmeisesti Mi kke.lin ympäristön ensimmäisiä mama kerhoj<t oli Vehmaskylän l.oukeen Y1arttayhdistys, jonka perustava kokous pidet.ti in U.5. 1945 Loukeel la ja yhdistysrekisteriin kerho hyviiksyttiin seuraava11 vuoden maalisku us:>a. Toiminna n kiiynnistäjä oli Luukeen koulun silloi n ope1111ja F..::dia Vanhanen, joka oli kotoisin
Karjalasta
Mlll)li!an
pitäjästä.
Marja
Laitisen
(~d i kkel in
mukaan
maalaiskunna n kirja, "· 502) Rantakylän mantayhd istys olisi oll ut ensimmäine n rnilntakerho l'vtikkclin maalaiskunnassa. mutta sr pemstcrtii n vasta keväällä 1946. jolloi n l.oukeen martatolivat olleet toiminnass11 jo vuocl.:rl. Loukeen marttayhdistyksen ensimmäiseksi puhcenjohtajak~i valittiin Eedia Vanhanen ja varapuheenjohtajaksi Aune .vhrllill!i ne n. Sihteeri nä toimi Aino Svahn ja muina hallit uksen j~senina l3cata Hokkanen, Aino Paksu ja !..ompi Lampine n. Vamjiisenrnä olivllt vielä Tyyne Ylönen ja Aino Moilanen. rvl arttatoiminta ei kuitenkaan oikein juununut. kylälle. ehkä syynii 1>l i se. euii uaisi lla ol i silloin pula-aikana nii n paljon huolta ja mone nlaista tdllliv1iä ja monilln oli perheessä
paljon
lapsiakin.
hnrrastukseen löytynyt.
~Hei
~uorcmpia
,;in~i nsii
hyödyl liseen
naisia marnawiminta taas ei
e rityi ~erurnirr
ylimääräistä
:~ikan
kiinnostan ut ja niinpä marttakerhon toiminta ei ptiiissyr kun nolla alkuun ennen kylällä
toimi
jo
Kaivirs:~·-Loukccn
loppu rnista;1 rL
Lisäksi
Maat:~lnusnaisct
ry.jolloin marttatoiminta ehkä miellettiin tarpeettomaksi.
Maamiesseuran
MAASEUDUN NUORTEN LIITON LOUK EEN OSASTO Poliinisen nuorisotoiminnau puolella syntyi myös yhdistyksiä. kuten :vlaasc:: ud un 1\uorten l .iiton l.oukccn osasm, jonka perustava kokous oli l.oukccn va nhalla kansakoululla 23.4. 1956. Maase udun 1\uort<! ll Liillo oli :vtanlaisliiton el i nykyisen Suomen Keskustan nuorisojärjestö. 1.oukcen osaston puheenjohtajaksi valilli in 't euvo Liukkonen ja sihreerinä toimi Mami Meriluoto. Muut hall iwksen jäsener olivat
A1mo Ylöncn, Aii<S Räihä. Ma rai Liukkonen, Seija :v1oilancn ja Meeri !Vkriluoto. Tämäkään yhdistys e i montaa vuotta pysynyt hengissli.
161
NOROLA N METSÄSTYSSEURA Norolan metsästysseura sai ali-.unsa Norulan kylälle nmutt<ween rakennusmestari Olavi Lotin aloittee,;ta vuonna 1946. Lvtti valittiin myös s.:uri\11 t'nsimmäiseksi puheenjohtajaksi ja hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 197(, saakka. Seuraavat puheenjohtajat olivat Tapani
Kirvesniemi
( 1977- 197S).
Veikko
Pietiäi nen
(1979-1987), Se.ppo Ruokolainen ( 1988- 1997) ja Jukka Juutilai nen ( 1998-). Seura perusteniin nimellä 1\orollln metsästysyhd istys ry jll nykyisen nimensii se sai 1965. Seuran tarkoituksena oli harjoiU.MI metsiistySL.'i ja riistanhoi toa. myöhem min toimintaan tu li mukaan myös koi ri en jalostus ja ampumaurheilu. Seura toimi 40-luvulla ja 50-luvun alkupuolel la pätiasiassa 1\orolan .Ja Ralullan kylillä. mutta vähitellen jäsenmäärän kasvaessa mukaan tul i myös nykyi:<.cn Vehmaskylän koulupii rin asukkaita ja
s~: ura
vuokrasi metsästysmaita aina Loukcclta
saakka. Seuran vuokraamia maa-alueita on nykyisin noin 15 000 hehta<tria, joista .3 500 hehtaaria on J uvan puolella. Norolan metsästysseuran näkyvin wirnirnamumo on (>llut
hirvenmetsästy~.
jota
harrastettiin ensimmäisen kerran vuonna 1957. Tuolloi n seuras:;a oli vasta 57 jäsentä. mutta seuraavan vuosikymmenen
puol iväl is~ii
jo yli 150 ja jiiscnmiiärä on
jatkanut kasvuaan ollen nykyisin 270 jäsenen paikkctlla. Muille kuin metsästyksestä kiinnostunei lle 1\'orolan metsiistyssema on ti tllut tutuksi Myyrylän kar1anon kunnostajana ja omistajana. Jo vuonna 1961
~cura
piti kar1anossa
ensimmäisen kerran hirvipcijaisct ja vuouna 1977 kartanon ollessa Gra hn OY :n hallussa seura vuokrasi sen metsästysmajaksi. Tuolloinkin ka rtano ''Mlli melkoisen kunnostuksen yksin jo ilkiva ltavahinkojen ko tjaatnisessa. tnutta toJdl inen umkka seuralle alkoi SO-Iuvu n lopulla. Tuolloin. vuonna 1lJXil seura oli ostanut !\·1yyrylän kartanon ja sen noin 4.5
h eht~~arin
kananotOtlli n valtioii<L Hinta oli 75 000 markkaa
ja kau ppaan sisiiltyi velvollisu us entisöidii ja kutlt lostaa kultttlurihistoria lliscsti arvokas kiinteistö. Kymmenen
vu~1den
ajan seura on telln yt
piiiiasia~sn
ta lkootyönii
erittäin miuavan kunnostusurakan. jolla tode lla huonoon kunwon päässyt mkennus on saatu varsin hyvään kumoon ja jopa asuinkäyttöönk in.
:Vlyyryl ~i n kartllno.~ra
tullut myös suosiuu häiden ja perhejuhlien sekä muiden
t i lai~u ul\sien
mets~ist ysseuran
on
pitopaikka
o man käylön lisäksi.
Norolan metsästysseurassa on luonnollisesti vaikuuauut monia v.:hmas kyliili1isiii. si llä onhan
metsästys
tiiiil liipäi tl suosittu
hii!Tastus. .lttlulni
Pynnönen
on
162 kunnostautunut erity isesti aktii visena talkoolaisena ja innokkaita metsästäjiä ovat olleet muun muassa Toivo ja Matti Kuparinen, Paavo A1ffman ja Harri Laihonen. Johtokunnassakin on ollu t vehmaskyläläisiä, j oita viime vuosina on edustanut Veli A rffman.
LOUKEEN KYLÄTOIMIKUNTA Loukeen kylätoimikunta perustettiin 18.11.1980 Loukeen toimintakeskuksessa ja aloitteentekijänä oli maalaiskunta, j onka kulttuuri- ja sivistystoimi irmosti noihin aikoihin kyläkuntia kehittämään yhteistoimintaa. Samoihin aikoihin perustettiin myös useimmat muutkin maalaiskunnan kylätoimikunnat
Patikkaretkeksi muuttuneilo hiihtoretkellä kylätoimikuntien ja Myryn yhteisellä laavulla maaliskuun alussa 1997. Vasemmalta lukien Väinö Paksu, Juha Ylönen, Juha Hytönen ja Ari Moilanen. Laavun edessä vasemmalta lukien Laila Ylönen, Aune Parantainen ja Tiina Tuovinen. Kuva Jorma Hytönen.
Ensimmäiseen
kylätoimikuntaan
valittiin
puheenj ohtajaksi
Toivo
Moilanen,
sihteeriksi Raili Arpiainen, varapuheenjohtajaksi Liisa Hurskainen ja muiksi j äseniksi Niilo Parantainen, Ri sto Hokkanen, Jukka Harmoinen, Paavo Paksu, Taisto Äi käs, A nja Purovuo. Seija Pulkkinen j a Merja Yalmu. Loukeen kylätoimikunta on jä1jestänyt pieniä juhlia kuten äitienpäiväjuhlat ja isoimpana tapahtumana Suomen itsenäisyyden 80-vuotisjuhlat. Samoin on piderty
163 kunno~sa jn
hiihto- ja ulkoilutapahtumia. ylläp1deny kylän hiihtolatu yhdyslatua
Vehma~kyhiim.
90-luvulla myos
Rahaa kyl ätoimikunta on kerännyt muun muassa
myyjaisillä.
·1oivo Moilasen jälkeen
puheenjohH~jana
oli Liisa Hurskaim:n vuoden 1982 aikana ja
vuodesta 19&3 alkaen puhee njohtaja na on ollut J\iilo Paranwinen. Kylätoimikunnan sihteerin tehtiiviä ovrtt hoitaneet 80-luvun al kupuolella Seija Paksu ja Anja Heikkilä (OS.
Purovuo) ja vuodesta l9X6 vuoteen 1993 sihteerinä oli Marjatta Paksu. jonka
jalkec:n sihteerinä on ollut Laila Ylonen. 1<)<)().Juvu lla l.ouJ..een kyl;itoim1kunta on tehnyt yhteistyötä .\.lyryn JA Vehmask) hin
kylätoimikunnan rakenn~ttu
kan~sa.
josta
konkreett i ~ena
esimerkkinä on Lylyjoen. suuhun
hi rsim:n laavu. Laavu l11!ldn palvell ut sopivana reikipaikkana niin
hii htorctkill ii kuin myös pa11iolaistcn yiipymispaikkanakin.
VEH MASKYL ÄN KYLÄT0 1,11 Kt:NTA Vehrna<;kyl:iän kyllltoimikunta kunnan lähes kaikissa
mu i~sn
pcru~tett i i n oikea~taan
hyvin myöhään. sillli ohhan
k)l il>sa kyliuoimi kunnat olleet
toi minnas~a
jo 19&0.
luvun alkupuolelta lähtien. Idea Veh mask) Iän k) liitoimikunna n perustamiseen lahti liikkeelle
kyl iiliiistcn
kah,·ipö)'täkeskusteluista.
joissa
kai,attiin
kylälle
ylHei!>toimintaa ja yhteisiä tapahtumi:l. Asian
;~ lulkpanij ana
oli Ki rsi
Ro11J..an~n
ja ky liiläisct kutsuttiin 24. clnkuutn 1992
Vehmaskylän koululle j<t 44 ihmisen voi111111 päii teniin perustaa kylätoimikunta. Kirsi Ronkanen v<tlittii n }ksimit'li,;c,;ll
~ y l iit o iu1ih.u nna n
puhee njoinajaksi j<t sihteerik'ii
val itti in Seijn l .ipsaue11. Tyosarkaa ky lätoimikunnalla ri iHi ouanu t l-antaa Vapon hankkeisiin
al u~ta
sankka. KylätoimiJ..unta
H:ll-o~ uon
järviin. vedonnut kyläk('Uiun säilyttiimisen puoksta. veslenkunnostussuun nitdm;tn kcriiy~ pi stc<!n j~rjest ll n y t
t~llll
r~hnyt
muun muassa la~kcmis~sta
ui manmtaa. toiminut
puolesta. järjestänyt kylaitn o ngclmajiiueiden
ja rakentanut linja-autokmoJ..sia. Tii111iin
juhlia. kuten
llll
kuivawksesta ja vesien
~i i ti c n p~i väju hl<tt
.i<~
l i sä k ~i
kyllitoimikunta o n
pikkujoul ut sekii jo paintciscr1
laskinisri ehan yhtlt:ss<i \1 yryn kanssa. Kirsi Ronkasen nun1tettU:1 pois paikka kun nalta uudeksi puhccnjohtajnksi
syks~ llä
1993 vnlittii n .>\ri \h1itila ja sihteen ksi Pekka Lampinen ja syk:.y:.ta 1994 Tem
l.incll>lild. Lokakuusta 199.S lähtten puhec:njohtajana toimi Tero L1ndl>lad ja Sihteerinä
164 taas A ri Mart!i Ia. Keviiällii 1996 Ari 'v1<'lrllilnsta tuli uusi puheenjohtaja ja sihteeriksi valittiin \'larja-Liisa Svahn. i\ri tvhutti lan jälkeen puheenjohtajaksi valittiin syksyllä
1998 Satu Hyyryläinen ja vuodcst<t 1997 sihteerinä on (rl lut !vlarja Haverinen. Kyliitoimikunnan
voima1111liytteeksi
muodostui
T cro
Lindhladin
ideoima
Vchmaskyläpäivli l1einäkuussa 1995, joka oli kunnan pohjoisten kylätoimikuntien ja seurojen yhteisesti ji:iljestämä päivän kest.ävä messutapahtuma tv1yryn urheilukentällä ja sen ympäristössä. Kokonaisuutena nnnistunut laJ)ahtuma keriisi odotettua paljon suuremman yleisön. arviot vaihtelivat 5000- 8000 hengen väli!Hi. V alitettavasti vain tapahtuman menot kasvoivat odottamattoman suuriksi j a ti laisuus tuotri wppiota lähes 30 ()()()markkaa. josta tosin osan kuma kor vasi. :"Juoresta iästään huolimaHa Vehmaskylän k.yll'itoimi ktll1ta on vilfrnasti ollut yksi kunnau aktii visimrnista ja eniten ai kaansaane i ~ta kyllitoi mikunnistll. Toiminta on vaikuttanut
koko
kylän
ylei sc~n
ihnc:.•cse~n
ja
muille ihmisille ja
kunnan
viranhallijoille syntyneen kuvaa mcrkitt.ävästi . Vehmaskylli tunnettiin vielä 1980luvulla melko isen kuolleena kylänii. mutiii ti lanne on jo aivan
tui n~ n.
V.EHMASKYLÄSlWRA Kylän uusin yhdistys JJerustdtiin syksyllii 1995 ja sen reru~tam iscn syynä oli se. että kyliitoimikunw re.kistcröimänömänä yhdistyksenä ei voi esi111erkiksi saatla avustusta juurikaan muualta kuin kun1J<tlta.
Vchma~kyliiscuran
idea kylätalosta. joka n11isi koul un yhteyteen j a
~eurn
perustamisen wk11 na o li myös siis toimisi keräten eri tavoin
varoja tähän hankkeeseen. Seuran puheenjohtajak si valiHiin T ero L iudblad ja sihteeriksi Pasi Oinonen.
s~uran
toiminta ei juurikilitn edennyt 11ll\ua pidemmälle.
Samana syksynä tosin ehdittii n hankkia mtuitama parakk i, j oissa valmistetti in erilaisia puutuotteita myyntiin. mutta Tcro l.indbl:tdin muureilua pois kylältä seuran toiminta kuivu i kokoon. cikii yhdi-;tystii chditry virallisesti rekisteröidä.
LÄHTEET Työväen arkisto. Velnnnskyllin ett'läi sentyöviienyhdistykS<'ll arkisto Mikkelin
maakunta-arkisto.
l'vl ikkclin
kihlakunnan
henkikirjoittajan
arkisto
(rckistcrit<>imisto). yhdistysrekisteri asiakirjat 1900- 191i4. Ka lvitsa-Loukeen Maamiesseura ry:n pöytäkirj<tl 198 1- 19<)2 Kalvitsa-Loukcen Maamiesseuran tvlaatal ousiHtisct ry:n pöytiiki1j:1t 1939- 1992
165 Ka lvitsa-Loukeen Maa- ja Kotitalousseura ry:n pöytäki rjat 1992V oimistelu- ja Urheil useura Myry ry pöytäkirjat J928- 1956ja 1993Hytönen, Juha. Voimistelu- ja Urheiluseura Myry ry 1926-1996 Norolan Metsästysseura ry 1946-1996, 50-vuotisjuhlahistoria Rahulan ja Kuvaalan perinnetieto, Mikkelin mrmlaiskunnan kansalaisopisto ''Tunne kotikyläsi- tallenna perinnettä" ryhmätyö Vihola, Teppo, (toim.) Mikkelin maalaiskunnan kilja. Mikkeli 1991 Lauri Haikosen (s. 1921 ) haastauelu 26. 11.1994 Oskari Hurrin (s. 1906) haastauelu 7.12.1 993 Eelis Laitisen (s. 19 16) haastauelu 17.3. 1996 K erttu Paavilaisen os. Pylkkänen (s. 1923) haastattelu2.7.1996 Martti Purhosen ( 1902- 1995) haastattelu 10. 1.1994 Albin Taavitsai scn ( 1906- 1994) haastauelu 6.2.1994
Innokas urheilumies Moni Pulkkinen suojelttskttntapttVttssa Mankolanmiiellä Hiiro/assa 1930-lul•tm lopulla. Kuva Maui Pulkkinen/Mmja Pekonen.
11efi.t!W4Iiv-tätt u.ailieita
166
XI SOTA-AJAT SEURAUKSINEEN Sodat o,·;u vuosisatojen saatossa koskettanect
vehmas.kylt~ liii~iii
lålunnä miesten
solaan lähtö nii. haavoitlumisina. knutumisintt j a eri tavaroiden pul;uw. \ ' ar.;inrus.::t sotaroirnt>t ovat ticttävlisti ulouuneet näille paikoin ainoastann Venäjä nsodan aikana 1590-ln vu ll n. Tällöin hiivitysretkellä
Vehrna.~ kyliis~ä.
jossa
tied et~iän
hävitettiin
Yrjännnpojan ja Pekka Pc:kanpojan wlot viljclys- ja
n~.
25-vuotisen
venäläisten joukkojeu kiiynccn 1leikk.i
Niilonpojan.
Lauri
verorunnksuke lvoll<>mi k~i .
Myös nuijasodaksi sanotun tahmpoikaiskapinan tapahtumat 'uosina 1'i96-l S'T lienevät koskcnancct vehmasky lrililisiåkin Täällä tuskin oli mitään kahakurta. unrlla heti Juvan pitäjän puolella Remoj;irvellii (Tuhkalassa l
tammikuu~~~~
1597 :-) 111) i
taistelu noin 60 kapi nallisen tnlonpoja n ja hallituksen soti laiden vålill:a. 5oti laa t eli huovit sytyuivät taiOnJXlikien majapaiknn tuleen, jolloin paloivat tai lyötiin hengiltä. Samoi hin aikoihin
liihe~
talon J)<~Jat
l.. rri Ui
Kenkii wronnicmc~s;i
:ttllaul un HI
nuijamicsjoukko. johon kuului huomatta vasti myös .VIikkelin pit~jii11 tal\• npo ik i:l. ~urmattiin raa 'asti. lvla hdnl l i sc~ti myös vehmaskyliiliiisi:i on ollut mrip mk,tcn joukossa. vaikkakaan ~i itä ei ole ,·annan tietoa. Merkittä vä soti laallinen msi tus oli ai l..oitman sotnmic-sten orot clr
l.. nnmun
toimeenpanemat jalkaväkisotilaiden pakkovårväykset. Rm1han ai l\oina 1<11\mpoik<t ,a, ykensa olla rauhassa, nru11<1 levnUNninn aikoi tt<l oli uh l..aamas"' ai na111C11 ,,,,1r.r joutuH sotilrniehcksi. Tiih;rn 1-.iiytiintöl:\n tuli muutos vasta IWO-Iuv un lc.1pull:t. joll0111 kruunu
peru~ti
ruowjnkolaitol\scn. sotamiehen hankk imiqa ,·;utcn. Talot r) hmit,· lti in
kolmen ') 'hmii n eli ruotuihirr. jonka tchtiivii oli hankkia rut>tusotarnie, ja titlle lorppa ja vä hii n maHta viljeltiiväksi. T<imit ruotujakoinen jillk::t\äkr hajoit<'tlllll vu <>nmr 1Xtn
Suorm:n tultua liitetyl\si Veniijå:in. Pennnealneellammc ei
ol~
en;iä olemassa yhtään n rNU"<>t<u nidu: n lllrpp.t:l.
perimiitieto kcnoo Pyori län maill:t ollecn ruotusot<tmies Jur-!..in e li 101p:Hl 1800-luvun alussa. Samoin
lll)ÖS
Pel\olan nlan mai lla
mukaan o llut ruotusotam ic-hcn torppa, jonka
viim~inc-n a~ ul\;r ~
ilm~r~e:-11
<'11
lllllll:l
11ji•rkrn
p<rt nraltt'doll
on oll ut nirnt: lr.r.tli
:VIikko Uimi joskus ISOO-Iuvun alkupuolel la. Ku~taon
sodasta ( 1788-1790) o n
ol cnut~sa
seuraava Vehrnasky lii:l kin k1>'\l\cnava
tieto. Viikko kun l ui~a n ~\>JTa~sa lr nen taistelun ( U.6.17X9) jlrlk.:cn 'euali'""' yritti vai uudestaan Mikkeliin. i\ lrkl\eliin sijoitetut joukot p) Sl) iviit ,·ai n vi r ,-~ ll<ll na.r" vihollist.1. joka nopeasti
valta~i
1-irl..onkylän. J\likkelin
varusvara~tou
ho1111ja m:qun
1lelim aallfflätt uailleita. Sven
Kri stof~ r
167
Duncker ( 1734 lllll ) evakttoi kiireesti ta rvi kkeita ja sytyni lopulta
varastontulc-t'n pacten itsekin "enäläistcn alta.
''Sen jiilke<'ll k1111 ka.m/..m jo 11tfim1 ramam:. i111111dum piellf'<!ll l'ellt!('Seeni. jonka c,fin lumkki1111/ paikalle ja piiii.1·in lahden yli wlonni 'Jitppumlalln , josro kuilenkin viivyllelemällä liiksin rarsain metsiin läpi ja pääsin perille S\'ljiiisn'll VelunaskyliiänJa
siellä oleman raltxmi." Tuo talo oli Pckolan ratsutila. joka oli Tuppuralan ohella majuri Dunckerin lwllussa. Pekolasta nähtiwästi tuli Ounckerin asunto lyhyd.si miehitysajaksi. si llä veniiläiS(?t tuhosivat hti nen henkilökohtaisen omaisuutensa TuppuralASSil . .\'luutenkin venäläiset kasAkkajoukot <iiheuuivat tuhoa Mi kkelin kirkonkylibs;i jn lähiympäri$IÖ!'Sii. mutta csimt'rkih.si Vehmaskylään asti he eivät kuitenkaan wllcl't. Suomen sow 1808- 1809 ei liicmmalti koskettanut syrjiiiscn Vehmaskylän asukkaita. Tosin
tnukokuus~a
miehi tysjoukkoja
va~taan .
vcnäläisvaniota taistclui ~sa
1R()<) tied~tiiäu pitiijiiläisten kapinoinecu Mikkelissä olleita
vastaan
mu1111
muassa
hyökkii:inuillii
mutta pian olot rauhoitt ui\'al.
Rli miilässä
o llutta
~uomcn ~oda n ai kai si~sa
kn<HUI aiual..in Myyryliin omistaja luutnantti Jakoh Wilhelm Norrgrcn.
Autonomian ai ka toi ;;uomalaisille helpotuksen ;;otilasrasiruksicn pienen<:misen muodossn. Ruotujakoi nen jall\a\'äki hajoitl'ttiin 18 10 ja samall A loppui myös ratsutiloilla
ratsumiehen
RuOUisotalli it'~tl'n
mutta mnni koskenaa
jotka
molemmat
knrvau tuivat
maksuilla.
kohtalo t' li usdn hei kko, joku hcistit pa<isi ta vnlliscksi torppanksi.
i l m~iscsti
lll)'Ö~
joutui loisviiestön joukko011. Smilascllimll alkoi uudestaan
\'eh111askylal:iisili vasta 'uo<'l en 138 1 jillkeen. jolloin uusi
a!'cvclvolli~u uslaki
v;ikeen··. vaa n
pito.
tuli voimaan. Tuolloin ei toki autoilliWili<;csti jouduttu "\'cnäjån
kut~u nnois~a
nostettiin arpa. j.1 j,)ka kolinannclla
s~
johti
palvelukseen.
VAPAL=SSOTA Vapaussota ei lll)'ÖS
~in lllläiin
j uurikaan ,·aikuttanut \'chma:-k) lilliiisrcn eHlmään. vaikkakin
täiill:i olivat is:inticn ja torpparcide n ja maatyilll•isten välit kiristyneet, mistä on
tarkemmin ryöviicnyhdisryk,cstli kertovan lu vun vapaussoraan punaistenkaan
osnllistunci>ta puolella.
Sen
kyläläisistä sijaan
yl1 tcydc-;~it
sen
Ouo
cn5irnmäim:n puheenjohtaja vangittiin Ja tiettiiviisti
Tarkem paa tietoli e i (lle
paremmin Huop0ncn. lll)'ÖS
valkoisten
kuiu
tyoviienyhdi st yk~cn
lelnitcrtllll sodan jiilkec::n.
168 Vapaussudan jälkeen tunnelrnat olivat edelleen jänninynect. Mami l'urhonen muistelee. kui nka suojeluskuntalaisd tul ivat keväällä 191 R Vehmaskylään hakemaan helmi- maal iskuun kutSUI\IlOista kiel täytyjiä. 1\iiissä kutsunnoissa oli Mikkelin maalaiskunnassa jäiinyt saapumatta noi n 40% kutsutuista. joten ei ihme. että laistajia koetettiin saada vast.uuset>n myös ky lässii mmc. Martin mukaan erityisesti halutti in ottaa kiinni Otto Tarkiaine.n. J uho (Jussi) Matiskainen. Heikki La pj)alainen. /\nlti Liukkonen ja Vihtori Pylväliiinen. Näistä miehistä Ono Tarkiainen oli torppari ja mutlt olivat talojen työmiehiii. renkcjii tai loisia. Osamiehistä saati in ki inni Pyöriiästä ja Manti muistaa katsellee nsa Toivalan myllyiHi. kui nka Vlllll!itm suojeluskuntalaisten komennossa marssivatl>hi ja lauloivat työ,·iknlauluja. Martti Purhoscn mukaan vangit vietiin cns1n Vei kkaan ja pantiin lapiomaan auki ja
Pieksiimiicmictä
myöhemmin
teken•äiin
RokkaJanjokeen
siltaa.
Yksi
vehmaskyliiläisisW vangeista oli Vihtnri (Viki) Pylviil:iinen.jokn asui tuolloinloisena Mujusen torpass<t. Kerran Vihtorin i1i ti tu li T<)lvalan myllylle:, jossa Purhosct silloin asuivat ja pyysi IUolloin 16-vuoliasla Mnrttia. eHii ciki\ tiimii
v~isi
ruokaa pojalleen.
joka oli valkoisten vankileirissä \llikkclissii. :vlanti liilni 'iemiHin, mutta vm1ija otti hänet kii nni jaamoi kovan sclk<isaunan ,·cte.lemäl lii vyön solkipäällii poikaa selkään. Tapaus tul i isä-Antin tietoon ja tästä kimpaantuneena hiin aikoi lii htcä niiyttämään kyseiselle vartijal le ·'kuka
kä~kee".
Ma rt in mnkaan onneksi Toivalassa asunut
loismics Pekka Svahn :;ai kuitenkin ta ivutell uksi 1\ntin 11lemaan lä htemhllä, sillä seuraukset olisivat voi neet olla kohtalokaat.
SUOJELUSKUNTA Suojeluskunnan pai kalli sosnstna t'i kyliillä ollut. IIHHI:l
$~)ti en
välisdlii ajalla ja myös
viirne sotien aikana toki osnll istuttiin suojrluskuntatoimiuta<ln Hii rolan ja Kalvitsan pii rissä.
paikallisosastojen
Jo.-;k us
~uojclukunta
I1Mvoin
piti
h<11joituksia
Vchmaskyliissäkin. Ilmeisesti 1930-luvulla oli jo vapaussodan haavat sen verran tn np<:uiiHICCt. suojeluskuntaan
cttii
snm11lla
ilman
eWi
voi
kuu lua sitä
sc:kii
pidettiin
t~· iiviien y hdistyksce n .
mi tcnkäån
ett ii
kummoiscna.
Suojelusk un tatoimi ntaan osalliswi isojen taloje n poikia kuten Myyrylän, Pckolan ja Vinnin nuoria michiii. mutta myös tavallisill
möki ncl~jii1.
kiinnosti suojeluskunnassa erityisesti urheilutoiminta ja
Monia poikia cpäilcmättii ~ nikenlnisct
kilpa il ut, joita
myös Hiirolan ja Kal vitsan paikall i sos~• st ois~a h:mastcttiin. Ka lvitsassa oli jo 1920lu vulla ra kennettu suojelunnalle oma
an•pu • n~rata.
miehetkin kiivivht ampumMaitojnnn harj,>ittamassa.
j\lSSll luultavasti Loukecn
'Uelimatili!flätt uai/ieita
169 o~a l li stu ivm
Suojel uskunnan rin nalla roi mi vann Lotta Svärd- järjestön toimintaan
myös vchmaskyliiläisct naise1 Hiirolan ja Kalvitsan paikalli.;oc;astojt:n puittei%a.
Talvic;odan aikana nuoret keribi\lit pelloilta piiklolangat ja niirna langat toirnitertll n suojeluskunnan kautt<t rintarnnllc. jossa 1\'uoret tekivät
myö~
nii ~tä
tietenkin lehtiin piikkilankacs1ei1ä.
ris ukimppuja. jotka toimitett iin
suojelu ~ku nl ata l ol le
Näillä risukimpuilla oli tarktlitus rakemaaja tukea ~uoj;walkja
TALVI-JA JATKOSODAN
\1 ikkel ii n.
rintam~tll a.
SANKAR I VA I ~AJAT
Talvi- ja jatkos<lla koeneli ankaras1i kyliin väestöä. 1 htcensii 16 micstii koki sankarikuoleman. t:p::.ee reim
k<taltlneist~t
oli
yk~i .
luulilantti Yrjö Pulkkinen ja
aliupscrrci1a ) hker!':t ntti \eli Henrik (lleikki ) Ehmrooth ja alikersanrri" 1leikki
K innuncn. tulleita
Kantunci ~ta
sii rto l ai~i a
T uoma.; "up<trinen ja l:l.j11s Pekkanen olivat
Ka1ja la~ ta
t'i viitkii h.:: chtin,·et asua ky llil la lai nkaa n. Otto lVI einander. Ensio
Muttilainen j:l Vilj\l
R~hn
taas ol i\'at itse
:-tsia~sa
Koskcmaipetleen kyllin puolelta.
muna käytänniissii hdlii on 1-.unenk in pidcuiivä vehmaskylalaisinä. sillå heidän kotitilans<~
kuuluhal
~ill oinkin
\ 'ehmaskylän
koulupiiriin. Toivo Pulkkisen
kotipaikk:t (.Sanni) on m;Jarcki~reriu urncmn mukall n Scpp1i11in ky lää. mutta hänetkin on tässri laskcnu
vehmaskyWhii sr:k~i
kutenm yös Oliikkalan loisen 111l0n rx1ika Toivo
:'-Jeuvonen. Vehmaskylän koululla on :>:1111-.llri,Ctinajar mulu. muun -;iitii pu utluu moni ninu Ja 1isäksi
esimerk1 ksi
~ymymliajat
ovat
pu uueelliscr. Joslaki n syyst:i
kolm ~n
vchmaskyliiliibcn sankanvain:1jan nimc1. nituiltäin Vel i UutlWOth. Y1jö Pulkkinen ja Toiv0 Valjakka lisäksi viclii \
'''1 lllerl-.ill)
c:lunn~kyl ån
R<thulan koulu n
~a ukari,·ainaat-ta ulu un
ja Ehrn roo1h
knulu llc. l:.hkllpii huo limattomuus ja vithnpitäm:iuömy) ~
tässä asiassn km a~taa 60 111\ ul l:t 'alla-ssa ollutta ) lt·istä nuivaa :.uhtautumistll niihin. jotka oman hc:ukenså uh raan1nll n puo l u~t! Vat isiinmaat:tan. Seuraavassa on J..erilll) k,ti kl..i ti<'Ot:l) t k<~atu n~~~ ja hcidiin
~yntymli - ja
kuolinaiknnsa.
Suluissa on mainittu kunkin kotitilli tai ao;uinpnikka j.t l i~äksi kustak111 on jonkinlaisia
elämänkcr1mietoja.
ISÄ NMAAN PC OLESTA KAATU"'Et<:T Veli Henrik l::.hrnwoth (Pckola}
14.2. 1l) ll - 1.9. 1941
170
'lJelimadlifftän 0-ailieit a
Veli Henrik (1 leikki) Ehrnrooth asui kotonaan kiiytyiilin neljä vuo!l;l Mikkelin Lyseota ja sen jlilkec::n maanviljelyskoulun. Harrastuksia hiinellä oli urhei lu Ja suojeluskuntatoimi ota. Sotilasarvoltaan hän oli
y likc::r~anu i j~
toimi jiiiikärijoukkuc::en
varajohtajana. !Iän kaatui Taipaleenjoella. 18.6.1 925 . .., _7.1944
Tuomas Kuparine n
Tuomas Kupa ri nen syntyi Raudussa Vakkilan
kylii~~:i
maanviljelijii !leikki
Kuparisen ja Helmi os. Koukoscn poika na. Hän toimi kotitilallaan maanviljdijiinii ja sodassa hän palveli tykkim iehenä KTR 3:ssa. Tuomas Ku parinen karo'i Äyriipiiiissä jtmden tulenjohtokorsuun Vuoksen ·'väärälle'· puoklle. Hii11e n omaisensa tulivat sodan jälkeen Vehmaskyläiin.josta hankkivat Toivalan tilan
01 nistu kst>en ~~ - .
29.6.1906. 9 ..>. l ~).4()
Väinö Lampinen (Huhtinen)
Väi nö L·unpincn ,·iljeli Hu htisc::n ti laa yhdessä veljicns:i Aadin j a Einon kanssa. Aikaisemmin L·unpisct olivat olleet Myyrylän nai misissa Lt:!llf.>i os.
Karj~laiscn
kanssa, joka
Vl h)kra:~,!ia.
Viiinii l.amri ncn oli
myö h~ llllll in ~neni
m1i111i$iin .:\ d i
Lampisen kansstL Orto :'v1einander (Vehkalahti)
:u.7. 19 U . 9 .7.Jl.l..w
Otto Meinander oli kotoisin l laapapomw n pientilalta. j"nka h1incn
i~iin<.ii
Kalle
~1eina ndcr
oli lunastan ut itsenäiseksi. Hän oli naimisis..;a ,\n<!lta :vtu uk k~ls~ n kan~sa asuen tämän koritilalla Vchkala hdessa. [ianwnsn l1li n hankki mnaral(llldcsta .Ja mersiitöit1i rckcmiillii. Ensio Mut tilainen (Haapap<'ITas)
28.5. 19 14 - l<U.1940
Myös Ensio Muttilainen oli kotoisin Haapapc.lltaan tilalta ja hii11
hank~i
toimeentulonsa metsätöitä tekemällä. Hän oli kotoisin.lu,·all<lja ~inn-: hiinet ()II myös haudattu. Uljas Pekkanen (Pcknla d i Halila)
19.10. 19 14
' .R. I941
Uljas Olavi Pekkanen oli kotoisin Karjalasta, Raudun kunnasta ;:vta:J nseliin kyUstii. Hän hankki el<ullonsa tekemällä ki rvesmiehen töilii Pekkanen kaatu i Käsniiscliissä ja hän oli
i~<in$/i
n<~imisi s~n ~ klcna
.-\ utin !..ttnss;l. Llja< ns. Sojakan ka ns.-;a.
Ilcidiin lapsensa ja Liljaksen v11 nhemmat muuttivat ,odan j:ilkeen Vehntaskyliifin Halilan (mnarekis[erissä ni mi Pekola) tilalle. j ouk:~ ostivai i t sdl.:~ ll .
'llelimattli(fliill u.ailieita
171
29. 11. 1916 - 14.6. 1944
Yrjö Pulkkinen (.\11yyryHi)
A lhin ja Agnera Pulkkisen Jluorin poika Yrjii Gabrir!l opiskeli M ikkdin Lyseossa ja kirjoitti ylioppilaaksi Yhteiskoulusta. llän suorilli rescr,·iupseerikoulun Haminassa Ja pal\·di -;odassa luutnamin arvoisena joukkueenjohtajana J R 7:ssa. YrJÖ Pulkkinen kaatuiSiiranmäen mskais.~a torjuntataistclms~a.
19.8.1907-28.7 .1 942
Eino Pynnönen (Suontaus)
Eino Pynnönen asui kotitilallaan entisessä MyyryHin kananon Suontauksen to1-passa. jonka hänen i<;än<;ä Otto oli lunastanut it~enäiseksi. Hän oli naimaton ja hankki elantonsa viljr!lemällä
kotit i laan~
yhdessa \Cijen$ä Vliinön kans'>a.
12.2. 1922 - 2R.5. 1943
\'1lj o Rehn tH nnpaporms)
Viljo Einar Rehn asui vdjineen llaapaJ)Ortaan tilalla. jonne he oliYat muuuanect vuonna 1941. Hän oli naimaton ja hän hankki toimr!entulonsa mMta viljekmälla ja meto;iitöihi tekemällä. Hanen jouk ko-osa~tonsa oli J R 29 ja hän haa\'oittui vaikca<;tJ s~
\arin voimalai toksen luona kuoli en
haa \(lihin~a sotasairaalas~a.
U. l9 13 · 10.6. 1944
Taito Suuronen 1:-.iiire sel kii)
Suuroset ol ivat nwuttancct i\äreselkiiän Haukivuorella vuonna
193 1. Tai to
Suuronen oli naimisissa Helvi os. Paavilaisen kanssa ja hii11 teki nutmw iljely::.töi tii kotitil allaan Loukeell:-t isänsä toimiessa Heil.ki K innunen ( Kajaani)
metsiityoujohr~ana.
24.10. 19 18 __, _12.1943
l lcikki Kinnunen asui kotitilallaan Loukeella Kajaanissa. Hän oli ~masairaal assa kcuhkok tHllllC(;~een. ~ii lo
Johannes 1hu1onen (Vinni)
nai mis i~sa
ja kuoli
Sotilasarv()ltaan hän oli alikersantti.
5.12. 1898- 1.3. 1940
1\iilo Hartonen oli Vlllnin tilan työmiehtit l\11iikelöidrn
olle~sa
tilan omistajia. Hiin ol i
nnimi o;issa. l 'uno Pul kkinen ( Ritomiiki)
25.6. 19 15 - .'U. 1940
Uuno Pulkkinen viljeli Ritomäcn taloa. Hän oli naim<ttOn ja kuoli lomalla ollessaan :>.1ikkclin pommituksi<;sa.
172
Uelimattli{ftätt u.ailieita
A rmas Olavi Taavitsainen (Majaniemi)
23.9. 1915 - 22.1 2.1939
Entisestä Myyrylän kartanon Majaniemen torpasta kotoisin ollut Armas Taavitsainen toimi myymälänhoitajana. Hän oli naimisissa ja harrasti urheilua. Hän palveli alikersanttina Kevyt Osasto 12:ssa j a kaatui Agläjärvellä Toivo Armas Neuvonen
(OIIikkala)
26.8. 1916-15.7.1941
Toivo Neuvonen oli Oliikkalan toisen talon (Neuvonen) poika. Hän ol i naimaton ja hoiti kotitilaansa. Harrastuksiin kuului pesäpallo Myryn joukkueessa. Toivo Johannes Pulkkinen (Sarmi)
3.5.1 925- 15.7. 1944
Toivo August Valjakka (Jääkeri)
2.2.1 912- 10.6.1944
Toivo Valjakka oli kotoisin Vinnin tilan entisestä torpasta Jääkeristä. Hän teki metsätöitä ja muita sekalaisia töitä asuen koti tilallaan.
Yrjö Pulkkinen (1916- 1944) vänrikkin an·oisena ja vieressä nuorempi veli Matti (s.1919). Kuva Matti Pulkkinen/Mmja Pekonen.
SOTAMUISTOJA Kun kaksi sodassa ollutta veteraania tapaa toisensa, ni in pianpa juttu kääntyy sotakokemuksiin. Kylähistoriikkiin sotakokemusten ki1jaaminen ei nyt ole erityisen tärkeää, muttajotain on toki syytä mainita.
173 Pientilallinen Sulo K.:itu ri ( 19 17 1990) eli vaatirnanoma~ti vaimonsn Katrin kanssa Ro n1o-nimiscllä tilalla pitiit'n muutamia lehmiä ja hevostn ~ti nn kuolemaansa s~tn k ka. Kotoisin hiin nli
Loukcen pLilllel ta Jokelan ti lalt<1. joka meni
1930-luvulla
paklwhuutokauppaan. Sen j äl keen Sulo oli isänsä Oton kanssa Pyöry län tilan vuokraajana. kunnes hän 1940-luvun lopulla o~ti nykyiSt'n Kehä1.ien vaJTest~l Rornnn tilan i tselleen. Seuraavat Sulo Kri turin muistelmat on lainattu teoksesm .\~ i nuun sattui ... Mikkelin seudun sotainvalidit k(:rtovat. toirn. M ikkelin seudun sowinvalidit ry. Mikkeli 1994.
.. }'H:n kä:~ky wli ju 1-1.10. koortiin kws~tm!ia Mikkelin lwlliwstorille. Viikeä oli kuin kc1·ätmarkkinoilla. Su<~jl:'luskmaapiirin keulat kOk(li/ircu rt.terviltiiset passimerkinu)jm mukaan wrin lairloille. K-kil:iaimet hwrdo~uiin läiininlw!lituksen puolelle. mi.11ii kcrsmmi Kh·isen jofulolla marssiuiin kasanuille rakemwkseell42. Alk<>i Ken·t Osasro 13 peruswmispuuhat: jako joukkueisiin ja rvhmiin. aseidl!ll ja l'Ortr.ueiden 1'(1Sfctanmro ja wrka.\·rul.:set. Jouduin tiedustl'!t(ioukkueeseen ... Seurttm'WW i/f{IIW. 16. 10.. /.:uormalliin W WIIWII pohjoispuu/eliaja alkoi kiirijul'fy sinne jomrekin. J>urkauspaikk(l oli Suistamo. misrii nwrssimme Läske/iiiin . ... Olin tiedustelr(ioukkuec'Jsa ja riedustelua riiui. Friiiillä reissulla oli11 ampua mrorioi(l kohe111mw1 krl\·erin. joka o.wi11a1111rikin naapuripomkanliiäkintiimielt<?ksi. Mcikiiliiisf<'ll \'t'hkc·ca olh·ar väitän sekalaisia. liasrapduri11 raas erofli 1'(1/'1/I(ISTi piippaloki.lrajl.lll/11111/disw sekii ftimeäl/ä molm uksesw . ... 'l irli siirro Rukajiirl'f:lh·. Olimme asemm \'a stanaiiälrä pp-porukalta. Niillä oli o/lw km'(// utpf>dllt. Kl'l·roil'llr. e11ii f)(lj>pikin oli o/lw joukkueenjohwja11 mk(mssilla. Tää!W <'fimnw jotr!un ,·a.wa(l/1. Aaroksi oli rttllur paketteja ja yhdessä ofi kymtilii. S\'fYrinunc sc·11. j, : se kier.~i mil'lwstä mieheen. kunnes rksi kerk<'Si kiinniuäii .1en lj;_,(imen kiinni~:kl'C.(I!Cit. Senmlossa me hiljemlyimme·:;a ajarukset olh·at l'amwa!l kaikilla ko/111/(/, Fiipinii f(ll:iosijoulupuumnj a .W!fli Fidlio fltt/lr>n kippumhäntäii reltt(W kohde11. l'(illiin niinkuin elnoo/Jisr_rlfH'f. .lrmlupiih·äll (1(/JIIIthämäris.\·ä oli ktlltt(i/W 1'/a/IS . ...Tmmnikuussu ,,;, <'llniiryspakkaset. a/rariinsa yli -40°C. Jouduimme asemaan Nietjär rl!fle. Oli sn1·iuu Yhden wnnin l:aihdoisw. Tunti meni. meni toinenkin. eikä miliwa kwtft(IWJ. )'ritin i)<Jterossani jlitäiJ icseni lämpimiinä. Yi<N'IISäjännitysja WJifJe/11 panil·w t·c·re/1 kicnänuiiin. N_rr ei o/lu; kumpaa/.:aa11. Tumin kuinkajalkani ulkoinu flullfua . .Ziwisrdl· loppui. Kolmannella ttmnilla tein rikoksen. Jiirin l'<:rtiopaikkoni. Kom111sin telillllr. }11/kcmi drät kamaneet. Kaveritnukkul'(lf hurskaasti. Mimr: 1·ieriin ill'msdla Jsp:llt?. siellä l'edetriin pwrkol/a jalkineer irti. Jarkerriin matko,: P.,p:lle ht' Fo.w'l!a. Ka(H?alla ja iljameise!lu tiellä 111/i \'astawl kuormoamo. i\Woll.JliiTi/1 olimr jiiiill'/leer. Joten kolarilwn siirä ru/i. ;Heiltii meni aisa poikki ja ojoimme IIJIW!I. l'iiiisrii11hiin .Ii itä matkaan aikanaan. M(l(kalla .'·ksi lwat·oirtwTei>m kuoli. f>.,p.-lrii mmkasin Sortamlaan ja edt>l/e,•n sairaalc(itmalla Varkauteen . Toipumi.1lomalle l11skellii11 7.5.40. \liiliraulwn piiiviiuä liplll olimt ptwlirangossa . .. Jatkl>sodan alk nc~sa Sulo Kciwrin jalka ei olut ehtiny t parantua. joten hiinel
määräui in
\tikkcltn
Va1t iokomppaniaan
ja
myöhemmin
Syvärille
174
Uelimatt.lifflätt uai/ieita
K.:nttätykistörykmentti 2
h.:vo~vetoiseen
5. Patteristt>on rat::.uribi. jossa hän soti
jatkosodan loppuun.
S HRTO LAISET JA ASUTUSTO lMI NTA Yksi viime sotien suuri mmisw ja vaikeimmista seur:lll ksi5ta oli liki 400 000 evakkoon joutuneen siinolaisen asuttam inen. :vti kkelin Hr,lalaisk untaan asutettiin Hihinnä Kannakselta Ra udun kurlltaSt<l o levia siinolaisia. F.nsirnrnäiseksi c:vakkoon joutuneille oli ylip;iätåän saat;\\'a kmh> pmm piiiille. jolloin hei tä sijOitettiin isoihin taloihin
a~umaan
,·aliait-.ai::..:sh.
kartanossa asui aluksi Kuparisen. Kesä ku us5-a 1940 pohjalta alettiin
sii nol ai~i l lc
F.'>uncrkik~i
Myyr) Iä n
~a;itkty n ptk:l-a~ulllslain
jätjeslitii ti loja liihinnä pakkoht''''tlluksen l..eiru,in. Ensin
luovutusvelvolli..,ia olivat valtio, kunttat ja yhtiiitja ,·iirncbi
y k sity i ~el. Myiih~ rnmin .
toukokuussa 1945 siiiidettiin mmm hankimalaki. joka \':tt kuu i stir1,llaisten asuuamisen 1isäksi myös
rintamamiesten ja sotnles ki en as uttarn i ~e . . n.
Vehmaskylässä ei valtion maata ollut juuri lain kaan. t'ikii kumHlllknnn maata ol lut tuohon ai kaan paljon. joten maiden pakkoluO\ IIIUS k,,l>l..t lahrnna )' ksit) i~iä ja yrityksili. Eniten maata jouiiJivat luovuumnaan
a~unhtar!-.oitttk~iin
1\ lyyrylän
kartanon Pulkkis.:t. siiHi hctlt:i pakko-tltcttiin T(•lvalan ulnn parhatrnrnat maat peltoi nc!cn. Toivala oli J..atsouu rappi!ltrlaksi. ~e
J..o~ ka
til:rlln a,u i ntnNI~taa n loisia. eib
o llut esimerkiksi vuoknwiljclyssii. Tolvahu' tilan lltnasu lcskicmiitllii l ieimi
Ku parisen p.:rhe j<t isännäksi jiii hltnt u poil..ans11 Toiv('. Li<iksi Tolvahtn tilau 111aista lohk:ti.Stiin Juho Kiihärin perheelle
uudi~ti la S uopclt~l ..io!..<~
oli raiv:r:r maw n.
mc ts~iä
kasvavn alue. jonne Kähäri t raivasivat pellot ja ra!...:nSI\ ;11 1alon. Edelleen Myyrylän maa~ta
lohkaisti in ;>.iypclöidcn IJI!rheelle uudisula Kol\·umiikt ja ,\ntt i Pekkasen
perheelle luonneniin entinen 1\lyyl)•län torppa Hal ila \ Himii kaikki ti lllt ovat yha samOJ<'Il ~ukuj~n Loukee n alueelle asutettiin
Wi l..e~tlta
nimclt.'Wn Pckola.)
Olll l~ltlk~cs,a.
tll)ÖS siirtol~tisperhc rt;i
p -;it'lla juutui\:'H
omisl<ljat Hjalmar ja Kall e Pmhö luovul!amaan vuo1Ul:l llJ.l<,)
Ota\:tll
o~wrnan sa
-;ahan
/\ ntti lan
kantati lan asutusr~~rkoi tuk si in. Anttilan tilan sai halrutt lba Anui Paksun perhe ja rila on edelleen saman suvu n hallussa. \1 ) ös toinen l.oukeen iso kantatila eli l .~)uki o pak!..t,lunastcui in j<t lo hkottii n
asutustarkoituksiitl. Cttno Kinnunen oli myynyt rilarN t stttntrnhusille Gerda 1:3erglundille ja llcnrik Stenvallille. joiden
t:trkottuk~cna
ul ikin luovuu:w rämii tila.
175 jottei heidän ctclä-Suomcssa oleva maa olisi joutunut
pakkoluna~t t::ltavaksi.
l.oukiosta Iohkaisiiin .\1atti .Ä ikkäiin perheelle uudisti Ia Välikangas, Johannes (Juhoi Valnwn perhet::lle uudistila Suopelto, Einn Saintuhllla Ri stola ja Eino llnapsa<~rd l c uudistila Syrjäkangas. Ristolan omiswa nykyisin Ari fvlaruila perheineen, mutta
rnulll kolme tilaa ovat edelleen sam(~jen sukujen halussa Loukeella nämii ncljti uutta siirtolaistilaa olivat kaikki saman tien (nykyisin Syrjlikankaantie.) varressa, joten paikafliset koinlnleuat alkoivat nimittäii ti ctii Karjalankaduksi , jolla nimellä vanhemmat ihmiset vieläkin muistavat kyseisen ti~n. Itse Loukion tilalla asui jonkin aikaa myös Nikolai Sointula. mutta hän ei lunastanm mitäan tilmt itselleen ja myös l.oukeen koulun opettaja Edia Vnnhanen ja mkhensä vakuu tusasiamies Vilppu Vanhanen olivat sii rtolaisia.
RI NTAM AMI ESTILAT T~ll valan tilan mnista muodostettiin siirtolaisti lojenlisäksi asutustiloja rintamam i.chilk
ja muille maanhankintaan oikeutctuille. 1\otkolan asu tustilan lunnsti vuonna 1~49 entinen Pyörylän vuokraaja Yrjö lv1arkkanen ja Purnkorven (oikealta nillleltäiin Kuuselan) A rmas Kcrminen. Notkola on nykyisin kesäkäytössä Herltlo :vlarkkns.::lla ja Am1as Kerrninen perheineen puolestaan
luopui
Kuuselasta jo 50-l uvun
puolivälissä ja vuonna 1958 tilalle muuttivat Hytöset. Pekolan tilan maista lohkaistiin T oivo IVIcinanderi11 perheelle asutustila M <!t~iipirtti . joka on ollutautionajo 25 vuott<J Tauno Hytösen omistuksessa. /\sutustilalliseu arki oli ank;traa. esimerkiksi :V1einanderin T oivon eli Topin kc~ rr• Htii n istuneen kiven päällä katsellen puoliksi raivattua kivistä ahoa ja huokaill<:c' ll puoliääneen, ettii onkohan tässii hommassa oikein mitäiin järkeä. Topi kuten niin moni muukin puski hartiavoimin töitä, mken~i pienen mökin. navetan ja muur ulkorakennukset, muua ter veys ei eniiii kestänyt eikii tilasta tullut elinkelpoi:;ta. Loukeclla Loukion tilan maista l<lhkottiin asutustiloja myös muille kuin siinol:ri:;ilk. Itse Loukion talon sai viljcltäviiksi tilan aikaisempi vuokraaja lvitr Ylöncn pcrh.::irh' <'ll j a sarn11 suku viljelee tilaa edelleen. T~1i vo Häkk inen sai pienen asuntotomin L<Juki,m tilan eteläpuolelta j a siihen hän rakt>nsi pienen mökin. Paikka on vaihtanut omi; raj aa useasti. Juho Parantaisen perhe luuasti itselleen Väliahon til an. joka oli pakko -<,tcttu Hjahnar ja Kalle Pölhöltä. PMnrnaiset viljelevät ti laa edclleenkiJl.
'lleltmaaliv t än aailieita
176
Valtio osti Taaveni l..chkoseha Lehkolan tilan (entinen torppa) ja asuui tllllc tilalle ToiH> Maara~en perhccn. Tila on ollut autio jo useita kymmeniä omistaa nykyisin Klluko l..lllllpinen. 1'\c siit1olaise t tlli asutusti lalliset. jotka
~ai vat
vuo~ia
ja sen
asuttavakseen vanhan tilan valmiinc
raken nnksinccn ja pd toineen olivat aivan eri asemassa kuin ne. joiden piti aloiuaa uusi eliimä ns. kylmällä tilalla otrarnalla saha ja ki rves käteen ja kaataa ensin puu t pois pihasta. jotta olisi päässyt r:tkcntamaan omaa rnökkiii. Pitää tuolloin oli pulaa kaikista
tarviJ.. k~bta. F~~i mcrki ksi
myö~
muistaa. että
Väinö Liukkonen. joka mkensi
talon kotitilansa Liukkolan maalle. muistelee. kuinka hän 50-luvun alussa sai hankituksi ainoastaan kaksi ki logrammaa nauloja. :V1ustasta pörssistä nauloja olisi toki saanut. mutta monin vetTOin ka ll iimpaan hintaan. i\"ii npä moni kylmiin tilan asukas totesi jo 1960-luvu!la. crrä vi is11ampi oli muu traa pois kaupunkiin tai jonnc:kin llluualle parcmmi lle viljelysmllille. Varmaan moni kylmän tilan asukas oli myös katkcmt niill~. jotka saivat Vlllmiin tilan viljclräväksi. nHtU:\ olihan toisaalta pakko ymmiiltiiii. että kniki lle ei voinut riittii:i
va l mi ~ta
mivauua
111aata. Yhtakaikki. ei se helppoa ollut siutolabillakaan, joiden omaisuus oli suureksi osaksi jälinyt rajan taa. t ludc:-n cl;uulin aloiuamincn vieraalla paikkakunnalla ja tottuminen uusiin tapoihin ei varmn;:,tt ollut helppoa. vaikka täiilliipäin paik11ll iset asukkllat suhta utuivat varsi n myötitmic:l i ~eM i tulokkaisiin.
LÄHT EET Mikkelin maaku nt<Hlrki,;ro,
t\·li kl-.~lin
maaseurakun nan kirkonkirjat, kuolleiden
luettelotl939- 1945. t\lattti Purhosen (1902 1995) haa!>tatlelu6.2. 1994 Vi lho Suhosen
(S.
1925)
haa~l<ltttl u
11.7. 1994
Ki rjoittaja n kaa tuncidc:-n omabi lta keväällä 1996 keriiiimåt tiedot, teoksessa \.1in uun sau ui...
Mik~el in
joi tr~
k;iyrcttiin
seudu n sotainvalidit kenovar. toim. t"vlikkelin
sendun sotai nvalidi t ry. t\·lil-.kcli 1994. Mikkcltn
mlk:n
kansal:~i.~opiston
tallennettu muistitieto
Vehmaskylän
perinnepiirin syksyllä
1988
Uelima,.lirflätt u.ailieita
177
Mikkelin kohtalonaikoja, M i kkeli n kaupunginkiljasto-maakuntakirjastossa syksyllä
1988 pidetty luentosa1ja, toimittanut Raili Veikkanen, M ikkeli 1989. Minuun sattui ... Mikkelin seudun sotainvalidit kertovat. toim. Mikkelin seudun sotainvalidit ry. Mikkeli 1994. Berghol m, Axel, (toim.) Sukuki rja Suomen aatelinomia sukuja, 1 osa, näköispainos
1984. Wirilander, Hannele, M ikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Mikkeli 1982.
Taipaleella kaarunw Heikki Ehrnrooth l'arttsmiesajan rakmmauniformussa. Kui'G Maui Pulklänen!Matja Pekonen.
178
XII T UNNETTUJA HENKILÖITÄ ERI ALOJEN TAITA.H A Luoki n tckijä Pekka Svahn. llän
a~u i
Tolvnlllssa lniscna 1900-luvun :-tlkupuolella ja oli Hmm:llu
luoki ntckijänä.
Karjakko All>in Lampinen. Cs. 18741 Alb111 oli
yk~i
1~1mpi~cn \djt:ksistä. joilla olt aikoinaan
\ •lyyr)Hi vuokralla qrusinn 1912- 1926. myöhemtJJin hiin a\u t lluhtisennit:mr!IHi. kn~jakkokoulun
1\ lbi n L1mpinen oli k<i)nyt el ~inlääkrm:iran,~ja.
JOita
ail..oin:1~n
.i<~
ltiin~llli
wrvittiin. sillä ei
oli jonktt1 \erran
~i ll oin
niin vain lithdeuy
cHiiniWikiiria ha k.:rnan11. kau~an michek~i
Alhin <>Ii pnikami<!s ja hän oli vanh;tn
si llä hiitl oli taita\it kutnmaan :-ukkia jtt lapasia innoka~
kchrääm:iän. vaikka lriin
hl~t n
j~t
mclkois<.!n erikoinen ka\·eri.
j0pa kangasta. Hlin ol i myös
hio.!man hiipesi tiitii. jos kävi niin. l!ttä joku
vieras sattui nakerniriin.
Par·a ntajat j a hiunja 1 Outil arHH.l.1n toq>an emitnrii
Anna~tiina
Huoponen (s. lll62) ornasi llilikintataitoja.
lliin asui k) l:illli vidli 1<J20 19."\0 lukujen vaihteessa. tvlaija \lle ri luoto. Oskar Meri luodon vai n1o \ kul~n
myö:' llilda
i ila~cHiltii.
tuuudliin Loukcclla hicmjana 1930-1950-luvui lla.
Ka~jal a i nen Alamaa~ta
:.autoihi n aikoihin
llinttu (Hdkki"!J lluopon<.!n tlll perimiiticdon mukaan ollut verr!nscisaunaja Vel unaskyl:i,~ii.
llim lienee
llimlin Vth>:>t!>adatt
1!1~11~
t vitmc
vuosi~dan puol~ll:l
ja kenu cs vichi aivan
a lu,s:~.
l'uu sepät Otto llu,>ponc n olt uikbri.
pttn~c ppii
ja a;,ui yksinään. hiin oli
lll) Ö~
Vehmas'-yla n
ctcliiiscn tyoviieny hdi >tyksen ensimmUinen pulteenjohtajil. j~1ka ticnlh ii~ti arnmu lliin vapau$SOdiln jiilkl..;l'lvi ttcl yi~~ii.
Uelimattlifftän. aailieita
179
Hannes Lauti:~ incn, mies j osu. on olemassa yhtä jos roistakitl tarinaa, teki aikoinaan myös puu:miotta. kuten saavcja ja kiuluja. Hiin.:sta kerrotaan enemmän scuraava~sa a l aluvu!>~a.
Eino Lampin.:n, yksi lluhtisenniel\lellä asuneisw l..ampi;en veljehisW oli tait:wa puuseppä ja hyvä vcnccntekijä. /\ikoimtan hän oli myös monta vuotta Loukeen snpistctun kansakoulun vebto nopcnaja.
Räiitä li t ja vaa tturit 0110
Hyy ryHiinen tili tililava vaanuri, jokll asui Seppälän kylässii l.ustissa j a jtlllknu
aikaa .\htiani.:rnessii ennen sotin. 1930-lu vun puolh·älin jälkeen hän asui perhei nccn j onkin ai kaa l..autamäellii. Riiätäli Kiuklt'i {18<>5- 1945) oli nuorempana 111iehenä kicrrd lyt maalaiskun nan pohjois.Jsissa mutta v:111 hcmpana hä n asui ennen sotia Pulikan torpassa Louk.eella Ja sotien aikana ja jälkeen taas /\nui lassa. lieimi Valknnrn joka tcf..i monenlaisia vaaueita. !Iän kiersi
Seppälii~tli
lll)ÖS Vchma~f..yt;issii
oli ompelijn.
viclll ~otien jälkeen.
O mpelij at ja kut ojat Anna V:lljakl\a teki ompel ijan töitii kotonaan JiUikerissä. Loukeelta muistetaan Lilja :O.lotto Kalvitsan ,\ arikasta ja hiinellä Loukeen seudun asukkaat kudotrivat kanka ita. :\ lött\; lit·nee luu:joillanut tlitä amma11ia ainakin 1940-- 1950-luvuilla.
P e limanni t ~iilo ja
l ~'luri ll uopon<!n oli vat molemmat haitari n~oi ttajia.jotka soittivat kylällä mi tit
1110ninat~immi~sa tila•suuk~iS)<I nurf..katans~eissa.
kuten :\·Jyryn jn työväenyhdistyksen
Ajankoht:l oli liihinnii 1920-1940-lunlt. \
iltamis~1
clj.:k~istä
ja
varsinki n
Lami (Lassi) muistettiin hyvin taitava na pelim:1r1nina. Onni 1\holaincn ( 1906- 1995)
a~ui
aikoinaa n
S~ppalä n kyliis~li
hän victtt Suonsnarcn vanhainf..odissa. Onni o li soitti
\'<'hma~kylän
myö~
ja vanhuucknpiliviä
taita va haitarinsoiuaj11. joka
ui tilaisuubissa vielä 1950- ja 60-luvuilla. r-.•työs ·1aaveui
(Taavi) Aholain.:n mlli:>tetnan haitarins<•ittaja 1940-1950-lnvuilla. Louk.ion v11osina l 916-1934 omistanut A no t\ ykiinen osasi ~oi uaa viulua. jota hiin soiueli tal kotssa ja muissa käytettiin muun mua!.sa
sellaisi~sa
tilaisuuksissa Lisäksi hän omisti pi;mon. jota
slic~t)ssoittimena Louke~n
kuoron
harjoitclk~sa
1920-
Uelim a" lir;lätt uailieita
180
luvulla. Kuoro oli sekakuoro Ja ~e n llli koonnut T yyne Hurri. joka olt amma ti l taan kansakoul unopettaj a j a j oka vietti 1-.~~ålomansa usein kotiky läiHtiin. Itätalon Jussi eli Adan1 .I nho Paavi laineu soi tteli myi\~ ' iulua sekii crity i se~ti rnand oli inia talko issa Jan,. IHirkkatan ssri s,a, kuten myös !Iasasen ve ljekset F.ino j a Uuno Iliaan talos ta L oukt:en p~rukoilta noin 1~)30- 1 950 l u vu i ll ~t . Siipi mi t:het
on
Ve hmask)Hiu
oma
bändi.
Orke~te ri
on
ollnt
kasa,>a jo
toistaky mmentä vuotta ja alussn siinä soini vai Timo Rantanrn. Juha Ollikainen j:t Jari Svahn. j otka 1-.ai kki asuivat noin 1-.h euheiton päässä toi!-.i ~ta:lll Rantapaikan seu dulla.
\ lyöhe mmin Jari Svahn hitipy1 pms ku,·ioista jn ti lalle tu livat Juha Hotti ja Juha A l mgren. Enrin~n m ikkcli liiint'n Sari J usl ~nius keikk:t ili 19()()-lu vun a l uss~ j o!lki n :-~i k aa
Siipim iesten k an~sa j a kokoo npano \ ahvi ~tu i saruoi hin aikoihin vid a
vehrnasky läläisell ä Pekka l..ampi:-clla. Ke sällii 1993 Juha Iloni ja Juha Oll ikainc::n erosi v:tt bändistii ja tilalle ttlli ri~ti i na l a i nc:n Juh~ T kon<~ll . 19<JO-Iuvun puoli välin jälkeen Siipimiehissä ovat soittant:<: l Timo Ramancn. ~aksofoni . basso j a laulu. Juha I kon en, kosketinsoittimet j a laul u. Juha ,\ lmgrc:n. rummm ja Pr kka Lampinen. basso.
R ake nn us m iehet Rakennusmiehistä puhuttnessn on c nsi mmäi,~:nii 111aini ttava Neuvoset Loukeelt<t. Otto ~ e u vonen . joka lunasti U 1he<-s<tlnn torpan i t~e n ithe l-.si. o li nuoru udessaan kierrelly t rakennuksil la j a mkennusmi c:: hi k ~i rylnyi vlit hiincn poj istM n Pauli j <t Eino. Eino Neuvonen teki rakel lllll~michc n töi tii 1940 -luvulta 1960-luvun lopulle ja velj c nsii Pauli 1940-lu\ ulta aina 191{0-l uvun puoli v:iliin saakk:1. Pauli f\euvosen poj i sta Jouko j a Raimo Jatkoi vm i s!iJ a~å amm:m ia j a yhJes~ii is;insä kans~a he muodostivat
rakennusporukan.
onnettomuudessa
19SO-Iuvun
Jouko lopulla
:-.Jeuvo~en Nc uvo~i !-.ta
menchdy tt) a
enää
Raimo
auto-
harjoittaa
rakc::nnusmiehcn nmmattia. lluugo Juuti n~n asui j oi takin v uosi a sotien jälkeen Ki nnusten umistam ass<t Kapakan mök i ~sii
elätt äen itsensä l ~hi nn:i rakennusm ie-hen töill;i. Eräänlain en erikoi sm ies oli
Tah v<' Ylönen. joka ra ke n t~l i alkupuolt'l la.
Ku lkukauppiaat
k ive~tii
naw narakenn11ksia tlimlin
v u o~isadan
Uelimatt-liffläu. uaili eita f:etu
A~ikainen.
lliirolassa noin 'uosi na 1920-1930
181
a~unut
kulkukauppial> kiertc li
myös Vehmaskylii~sii. Han.::l lit o li •~<' kontti seliis~<iän. jossa hänellä oli mo ncnlaisra pientnrvikeua. ralvisinkin [eiU /\sikainen kiceteli kaupustckmassa ja silloin hli nellii :;allttoi o lla ku lkttvitlinccna potkukelkka. Kalle Janhunen 1111111eta:m myös joskus 1920-1930-luvuilla.
M)'Ö~
Vehma~kyläs~1ikm
kiertiinecnä kulkukauppiaana
hanellli olivat tll\'arat isos:-.a sellbsä pi<leuiivliss<i
kontissa.
Suuta1·it Taneli Huoponen. Tandi HuoJxmen ol i tunnetuimpill suutarclta Vchma,kylån a l u~tn
alueel la. llän hMjoitti amenllttiaan it:;eniiisyyderwj<11l saakka
asuen
monissa
paikoi~S<t .
Loukct"JI:e
hän
ai r1a 1950-luvun
a~ ui
picne~51i
lor~ull<:
torplls~a
Huhtiscuniemeltii länteenpiiin \'lliii!Onsa Mnnan kan,sa. Muita suutareitn Loukcella oli
111111 .
Ouo 1Utkkincn. joka ele II kiertil\'llllil suutarina ja
loisena taloissa Loukecn puolella asuen mm. lenniemen
tnrpa>~:l
alkupuolella. Syntynyt h;in oli IR52. :\lyiis Kuswa Suhllnen oli Sillitari T uhkal:!n osatalossa
Tntta nn1ics~il
1920-luvu n pnoliviilbt;i
til<~lla
han asui
kn ok mnan~a
saakka. Anui Romanoff oli siirtolnisiil Aun uksen Kttrj11la,;t:1 Repolan asui 1940-luvulla :-licmen
1'120 -l uvun j~
harjoittaen suutarin ammattia.
(1934)
pitiijfi~tä.
IJ ~aksi
l liin
Loukccllil
kiertelivät 1930-luvullil Juvan puolella kotoisin olleet suutarit Albiu Pöyey j:1 Anui Hurskainen Vehmaskyliin alueen suut11rcista tunnclllimpi<l oli !\ lrkl..o 1Uinnincn. Taawlt• Hännisen vdi Yinnin myll) !tie. joka
hn~joitti
suutarin ammattia !920-19-l-0-lu vuilla.
1\uorempana Mikko ki c11eli talosta taloon asucn muutaman piiiviin tai viikon talossaan ja tehden tarvitt:wat jall..ineet. muna \'an hempana han asui "eljcnså Tila' etin kanssa kotonaantehden siclläjnlkineita. Asarias Putkonen asui
l .chtolr~ss<t
ennen Purhos•a ja hiin oli ammatiltaan
F.rityisesti hauet muistetaan lapikkaitlen
tc~ijänii.
~uuwri.
Tointaan hän harjoitti ll)l0-IH\'IIII
alusta aina ll)20-luvun ;,IJ..uun. Lautamäen torpparin 1>:1\ id Huoposen poika !\ ntti muass;~
a~ui
cliimänSli aikana nunm
Aunokankaa n tmpassa Koskentaipaleen puolella l.ekä myöhe mmin t'riuäin
pienessä mökissä l'uropiniltii l'li entis~ltii myllynpaikalta noin 300 mttrii1 lånh:.:n. Huoposen mökki . jo~sa myöhemmin asui hänen veljen~ä Niilo. on edelleenkin
182 innokka~tsti
paikoillaan. Antti Huoponen oli
k u:ja~tonhoi taja.
p.!ruswmisestll lähtie n oll<!n sen
mukana
työvlicnyhd•~t) hö~l•
sen
SIHIIarin ammattia Ant1 1 l lu npo nrn
hnrjomi 1411 0-luvullillliM 19.30-l unnl loppuun. vu u~ i ~adil ll
:VIujuscn torpassa nsu i viime
lopulla ja tämänkin vuosisadan puolella
chl.ä vielä 191 0 -luvulla T opia::. P) 1viiläi nen. j~Jlla oli oike in
k:~rvarinvc r~tcb.
oli ollut torppariua. muu a joutunut ::.itt<.' n jostakin syystä loi:.eksi.
11HilW
Topias
:-- lujusdl a
han kui1enl. in a~ui ja tietti1vl1Sii häne llä oli joskus apulaisiakin töis~ä.
Muut·arit l" rh o
.lout~al:~i ncn
Sahij,k!n
t i l :~lta ha~l!'i ui
muumrin :lnunani:l 1940-1U\1111 lopult:l
vuotw • 195 1. jolloin hl111 muutt i pois kyliil!ä. .\lyös labiautoilija T:luno 1!~ t\inc'll 19.H l on tehnyt
muun•u ~ll iitä
~~-
nu olTillpana ollesSMIL
Pa rrun ve istäj ä t Ou 1ilas~a
! luopH~t c::n
asun<!ista
veljäsistli
Mikko
! luoponeu
pn rru nvc istliji ii !930- ja 1940-luvuilla. Myös Osk;ui 1-lurri parrunvei ~ton
pan un vd~täjiii olivm
vcljck~ct
mui~tctaan
Kauko
j~t
l.onl\ctlta ja
myö!. tihtll työstä J:l
vum.:1~1111pra
Tauno l·l:rtöncn !950 19()0 lukujen
'a ihtcco;~a.
P:munvcistajia l)li wkr palj<lll muitakin jr. tlimii työ antoil.rn
pienditja ll~
1arpcd!is1n li-.;aansiuita
mu ullui
kon~cll i scl\si
:~ina
etu ri ' in
Luukkon~n
ja hanl\k t ai l.oina:m sillä clantoa. Gabriel
Hannc::s l.antiaincn \ ,·hmasJ..yltistä
oli
V ehmaskyllhr<~ ~>pett~l i
mon~lle
1950-luvulle saakka. Tuullc:>in ,.c.;;tämin.:n
cikit niiitii kiisit)öntckijöitä ~niiä tarvi ttu.
Hirs is e in ä n ve is tä j iit Ku n t>lln~n
•~ htilll r~1kcnnuhe1
,1siiscmåt .. puhtaiksi..
hirsistä. niin tapana oli ral.entlllllisc n jälkeen veistitli
,·ar~ inl. rn
asuimaJ..ennuksista. Tämäl\in oli st>llaineu lyö. joka
t'i al\ au JOk:u-;clt,! -;ujunut. \ ' iimebenä ,cinän veistäjänä muistelaan \ rhmask) Iästä 19li() hl\ un alu,!>a 1-uollut Yrjö lllar!-1-an<!n.
K u orma -a ut oi lij at L"nw H)Yr}lliincn Vanhalasia omisti kuorma-auton !940-luvu u loppupuPiclla . .\!yöhr mmin hän rnuuu i Kalvu!'aan ryh1_>e11 siella taksian roilijnk-.;i. O~kari
llokk<mcn osti ht·ti stllien jäikecn kuorma-auton. jolla hiin 11joi rahtia noi n
.;eHscmitn 'uolla. Siihen aikaan autolla kuljelel!iin myös 1-rrl.koou lili kaupunkireissu ille
J..ut~n
i h m r~ili
e;imerkiksi
markkinoille yksinkrrlaist:sti laillamal!a hl\·alle
183 penkit. Hokkasen kunrma-m1to oli vuoden 1940 mallia oleva Volvo. j olla ajettiin palj on puuwv:ww Etelä-Savon alueella j a josku~ kaucmpnnnki 11. Tuolloin ei ~~llut vielä pnutavarano~turia. joten puut oli saatava kyytiin kltsipelissli. mikä ei ollut mitään eri tyisen helppoa tyutii. Oskari Hokk anen lll)ÖS aJoi Loukeen alueen lasten koulukyydit V W
Kl ci nbu~i lla
aina Loukeen koulun lakk:•uttlllni scsta 1980-luvun puol iväliin saakka. jonka jälkeen koulukyydeistii huolehti muutaman vuoden h;inen poil\ansa Ri sto 1-hlkkanen ja tämän j lilkcen wksiauroi lija Tauno Hytönen ja nykyisin T uij a Hytönen.
Taks iautoilijat Tauno llytönen ajoi taksia yhteens.'i 3 1 vuotta eli vuodesta 1%2 vume<:.~t 1993, j olloin hän jlii ~ai m~dä kkeellc ja hänen työtii:in tuli j atkamaan tyll<lren:;ii Tuija Hytönen. Tauno
Hyt ö~e n
ensimmäinen auw oli käytcuy Volga. idän ihme. j oita ei
cnl1ii liikenteessä tapaa. Y htecnsii h;inelle tuli piiri miljoonaa ajok i l om~t l'iii ja autoj ak i n ehti <'lla parikymmentä. Tauno llyyryläiuen aJoi 1940-l uvun lopulla j<1 1950-l unm aiJ..upuoklla ,·elj ensii Cnto
II)Yr) Jäisen
omi sta m<~<•
tak~i a
Velunaskylå!>:>å ja
!;:alvitsassa.
Umo
llyyrylainen oli saanut taksiluvat vuonna 1941:! ja ensimmiiiscnii autona oli 1930luvulta peräisin ollut l::s~ex Supcr Six-merkki ntn henkilöauto. \1yiihcnnnin l.'nto ajoi taksia itse.
Ta iteilij at Yuonn<1 1950 Puropin111 mökki in
Yanhcm pien~a
k<1nssa muuttanut l\.1r ti Sutoncn b .
1935 ). nyk. Rista, on <t ~ unut suuren osan elämästään ll c lsi ng•~~ii. unma viettitnyl kc~~i l omansa
kuitenkin Vehrnaskyl ässii. V liOnna 191:! 1 h ~in nwuni pysyvlisti takaisin
kotipaikalleen Puropirtt iin. Kirsti
Rista on
c nkoi~tunut
puupiin·oksii u.
Hän
•>n
opt~k cllm
Suomen
Tau.lt:akatemi:. koul us:-.1 Helsingissä. tehnyt opintomatkoj a ulkomaille: j:. pitiin) 1 lukuisia näyttel)itii niin yksinään knin muiden taiteilijoiden ka n s~a teok~iaan
löyty y
111111 .
~hte i scst i .
H;inen
KOP:n. \1ikl\clin kAupungin j a taidemuseon ja Helsingin
kaupungin kokoc lmi ~ta jn lisäksi ti etenkin vehmaskyläläisten kodeista.
Mu lTA VA IK UTTAJI A E RI AIK AKAllS ILTA Adam .Juh o Paav ilai nen ( 1905-1 99 1)
Ue.hma~llv-tå'tt
184
uailieita
Loukecn Itätalon ('luhkala N:o 1:.\6) 'anha isäntä Admn Johannes
Pt~avilnin en
sai
vuonna 1989 Kal evala-seuran ttt tliHtstuspalki nno n arvokkaasta Jlllll'rc ja asiatietojen 1uovumuni se~ta. Pnnvilaista oli keviti'illl'i ~uomen
kiden laitoksen ja
J()l!C)
licl~ingi n
haaslatclru
yliopiswn
Kmimaisten kielien tmkimuskeskuksen toimesta Ja
saadut kokonaiselle \'tidclk kase1illc tallennetut murrenäytteet <yht. noin 5 mntia> j a tarinat
osoittnutuivat
toimintakcskuksess;l
erittäin
al'lokkniksi.
jiitjestely%ii
koko
PaU,:nto
luovutettiin
Loukcen
kyliin
yhtt:ise$Sii
juh l a~~a.
Tunn ustuspalkintoja ou jileUu vuodesta 1964 Hihtien ja Paavilaist'n tunnustuspalkinto oli .l\·1ikkelin seudulla ~iihen
mcnnc~sii
t<>inen.
Paavilaisen suk u on asu nut seudulla ainakin !()()() luvun lopulta li•htien ja Adam .l us~i
Juho Paavilainen eli ltatalon
asui
ntyö~
koko dämä nsli kotitilallaan maata
viljellen ja sepiintoitii tehden. ltitlalon Jussi n muka<ln iliincn van he10pansa oli'at kov ia
Juk~lli<IIH1,
i lm~sty nccn
Ct<.:llkin h1illCil blins;i luki tarkkaan 1-.0 IIllC kc r1aa viikossa
satH>malehclcn ja
J u~~i
tMs pienenä pniknnn
n ~iyni
piireellä vak•a.
l.nkcmaan Jn s~i oppi. knn hänen ;iilin~ii opetti kukkoaa pis~St:l ki rjaimet. .hiSSI arveli kin oppineen:-a hy,·in lukcm:~:m. si lla " kukko 1111111i ahkemsfl aapi1e11 1 iiliin sokeripaloja " .
" l::n ofe housWtJ)(! r.wwhia k.oulunpe1tkiflii kuluttanut . !'.-!irti 11,1'1 !..ierrokoulua Uil ·in
muutamia kerrojn. Missii se OJWih!ia l11111i l .uukkmum sird pirikiiiin: Matiskalas)a.
\larjuk:w.ua. Nienwlii,q ii ja llll.'illii ko/01111 kammaris.,a.
Siil~<•n
aikaan kun oli rapo.
Ntii mis)t/ pidNtiinlukusct. siellii oli flidcuii•·ii kwoi l'likkoamyii.( kit.mokuulua. ··
Kyliinvanhimm:tkq
-;anollu
ltät:~lon
Ju~si
muistetaan
kylällä
erinomaisena
tarinankenojana ja lwumorimiehen:i. jolla oli ain:t sopi va j urtu tarj olla tilanteeseen kuin til<l ntecsccn.
Martti Pu rhonen Toivalan 'iimeiscn
111) llärin
elämiinsä aikana nwkana l i~iik~i !.ehtolas~tl.
Antt i Purhosen va nhin poika \1ami ( 1902- 1995) oli
tod~lla mm11:s~a
asiaS$a. Asumaankin hän ehti Myllytorpan
Rämälä o;sä I'i.: n-Riim iilässii.
Vanhali\11 eli l luisko11 myllyllä. Lauta mlid lii,
Kosk.:ntaipr~ lccssa mökis~ä
uudestaan l .< tutam1iellä ja sitten vttoclesla 1938 lähtien
t\ unobnkaalla.
1\lamaan kou lun lähellit. pien~ll:i
Rauta-ahon tilalla
Avojärven rannalla, jonka hån oli ostanutl\nui Huoposell<!. Vii mcisl't vuodet \1al11i Purhonen "ieui Suonsaaren vanhai nkodissa ja nykyis111 Ran1:1-ahon ti Jan omist:l\ at Kupiaiset.
185 Jo 13-vuotiaana .\ lartri joullli lähtemäiin
h:lll kki ma:~n d;ullo~
itselleen Ja ensimmäi nen
tyo oli hal onhakkn u..VI et~ii- ja uittotyöt totvat :vlarulk l ehiin. kunnt's han 19JOIuvulla
aloitti
rah.ennusm idten
ja t<illä ty(illii
hommm
sekii
myiihe111111in
pienimuotoisdla maatllhJUdclla elätti i tsensii Jil rxrheen-;.'i. \!altti Purhosclla oli m) ÖS lukui si a luonarnusroim ia. Työvn.:n y hdist)'ksen sihteerinii
han toimi liihes 20 VIIolla ja 1-.unnam altn uMossa hän •>Ii vuodesta 19_14 ' 'lloteen 1946. Lisäksi hän ol1 eri lauta k11ntien jäsenenii ja toimi pitkiilin Pien viljelijäin yhdi sty ksessä.
Eetu Paks u Eetu
Pnk~u l l 9 1R- 1993)
joutui pt'rhccnsä mukan:\ Hihtcmiiän 1:\l vbodnn- jaloista
evakkoon. K owisin him oli RauJun pi t~jibtä. Vdnnasky liiiin han tu li jatkosodan
loputtua j:t hiinen
suku n~;t
sa t haltulllhil A ntt ilan tilan l.ou l..~dta. Ectu)l:l tu li
myöhemmin ta lon ()Jilistaja.
Eetu Paksu oli ennenk:tikke;t mukana hengellisen clltm1in asioissa. 1Hin nli pitk;hitt sekä kirkkoneuvostossa ellä ki rkkovaltuustossa ja toimi Louk.:c:lln pyhäkoul un
opettajana aina 1980-luvun alkuun saakka. Kununnvalruuston
j a~cnc uii
hiin o li
vuosina 1%8- 1972 sckii oli Loukeen koulun taloudcnhoitotjana j :t Lvukccn ja
Alarna<t n koulujen
' eishmllJXIt<\ian:~ .
Seppo Rä ihä :-.1aanviljt'lijii
St:ppo
l uottamu stehtiivi ~sä.
Riiih<i
LoukeciUt
l tJ3 ~ i
(s.
on
roi nunut
l u k u i ~i$~a
Kunnanvailuuston jibenenä han o n oll ut VU(Idc:sra 1980 alkae n
ed ustaen ensi n K okoonwsta ja 111) \ihemmin Kc::skust:t:t. i'\ykyi sin hän 1Hl va l tuuston
ensimmäinen
vara puheenjohtaja
ja
hän
oli
ehdn\..ka:tna
' uoocn
199.5
ka nsancdust:ljten vaalissa.
Valtuusto~~~~
on ollut ribs.'i luvussa mainittujt!n
li~itl..~i
m ui ta kin 'c::hmasky liiliti:;iä.
kuten Latuamiten A ntu H uoponen ( 1937-1939). Arvi Jout sclainc: n t 1946- 1947). Toi vll M oi lanen ( 1% 1- l 9(d). Jnlnwri Jiimsii (192 1J. K al le K innuth:n ( 1924). Luno Kin nunen
( 1 92K-1 9.~0)
cnsimmUisessii v uokmaj:~
vnltu usros~a
ja
J\ili
1-tol..kanen
( 1 976- 1 9~0).
tvlaal ai~~:unna n
vuonna 1908 oli kaksi vehllliiSkyläliiiSt:i d i .\lln ry liin
Taavetti ,\ sikainen ja Kontinpellon torppari T;mvc:rti l.iukl..oncn.
Vefimaalifflätt uailieita
186
Kansanedustajia ei ptlinncalueellamme ole ko~kaan ollut. tosin ai,·an liihiscuduha .:Ii Kalvitsa~ta
olh ar kollli) in
kan~aedustnjlll
k<~nsancdustaja
llämiiHtinen o li SDP:n
Alcx Hamäläincn ja Sylvi Hiilinen .•\Ie: >. vuosina 19.\0-194.\ ja agmnollli
Halinen oli .\laalmsliiton ka nsan<::dtJstajn \Uusina 1954
~)
hi
196~.
Hannes Lautiain cn llannr~
l.autiainc:n. ":-alaJXräinen kulkija··. oli mtc:-. JOHka \ilin h<t r,·at
nm~ivat
tarkemmin. Hannes asusteli 1930-1940-lu vuilla vaimonsn kotipail-.allil Ritoma<!llä p raken~i
myi.ihc.- mmin
i t sell ~.:-n
pienen m(ikin A vojiin ·c.-u ra ntaa n. J o~k ns lll)'Öht>mnJin asu~t<! ll a
vanhoilla pliivillään hiin sa;moi
tilapäisesti Ju\a il puolella t<1i .\n o P<ilhön
tila IIn Outilaumaalla \ ';Hsi naisesti hän ei tchn) 1 mitiiiin erllyista tyci!<i. mutta joh:nki n hän ' ai n han!-.k i llllmet' ntulon~a. ehkä han sai suur<!n man el:umost;,; m ·vain metsiiqlirniillå jn lihaa Hanncksella muistcman oll<!en ai na. vaikka silta C'~i mcrkik~i hirv~n l ihat
olivat
vuosiky rmneninli yleinen
pt'riii~in.
m i~tii
saartoi vain esiuliii arvailuja. t\lyth nW IIlC'illii
pontikankeitto
kuulu i Han neksen harrastu ksii n ja
cpäikmitllii tavallaan myös lt'i plityöhön. Hanne:- <::J paljon tekemisistitiin kato nut. vaikkn ei hiili mi l-.ittin erakko ,lllut. Häntä oli ku itenkin vail-.ea tavoiltM, sillä kotonaan hiin ei juurikMHl VIihtynyt. vaan oli ai na jos~aki n
metsällä.
Ag nE' ta Pulkkin e n Anetlt' Pulkkint:n v ~t osikyn uue n icn Kahd~~t i
Ehrnrooth ( 188 1-1956). Myyryl:in ,·anha emåntii oli
O):.
aja n kunnioitettu persoona ni in itse
jiilkccnl-.in. 'ail-.ka nw<x.lollisesti toi~ella
karr a no~~a
kuin J.. ) liilliikin.
bkd..si jiilmyt nainen piti \l y) rylän ohjat tiukasti kibissään ' icla sodan i ~iinnyys
oli ensin pojalla Urholla ja
m~ oh.:nunin
pojalla Toi\'QIIa. Joskus ti ukanoloine n va nha emilntä oli kuitenktn liimmin
ihm1nen. josm erityisesti
la p~et
pitiväl.
Taa\'ctt i Hä nnin l'n Vin111n Myllyllii ja myöhemmin myös L:uulla asu nut Ta;l\etti Hiinnincn f 1891 19561 oli
l)lllalai~ensll
pcrsot'na. lläncn
is.'in~ä
oli ilrneisesto toiminut \ ' innin myllyiHi
n1 yll<t ri na vuosisadan v11ihtccn tienoilla ja sen jälkeen Vi nnin l) Öilliehcna. Taavetti llhnninen teki
satunm1 i~i a
' l)o' aenyhdistyksen k<iyn~t' ll
töitä ja auttcli kyläläist ii kai kenlaisissa kiljoiltlstöis,;h.
~lhtetrinä
k il n~akoulun
hän roimi kymmenet 'uudet. llänen tiedettiin
neljä luokkaa kahdessa
'uodc~~a.
kicknk1iy tön mukaan ollut crityis.:n "hyväo ppinen'' mies.
joten hän oli ajan
!\:~ imi~i i n
hän ei rn<.' nnyt
'llelimaa.fir;lätt ttaineita
187
koskaan, kuten ei myöskään velj ensä Ytikko, j oka hänk in di -;ama$sa torpa ssa harjoittacn suutarin ammattia. Oikeastaan
voisi wdeta. cthi Taavetti
Hänninen teki elämiintyönsii kun nan
luoltamusmiehenä, sillä 1920-1950-luvuilla w skin oli lautakuntila tai j ohtokuntaa raittiuslautakuntaa ehkä lukuunottamatta, missä Taa vetti ei ol isi ollut jäsenenä. Voisi hyvinkin
todeta.
ettei
Taavetti
tehnyt
k unnon
töitä
vaan
kunn»n
töitii.
Kunnanvaltuuston hänet valittiin ensimmäisen kerran jo vuodeksi 1922 j a sitten edelleen vuosiksi 1925. 1929- 1930. 193 1-1 932, 1934-.\5. 1936-47. 194X-1949 j a 1954- 1956. Puoluekannalwan hän oli sosiaalidcmokraalti . vaikk;l toisanlta ei ainakaan ensimmäisissä valtuu stovaaleissa puolueilla ollut juurikaan merkitystä. Kunnallislllutakunnan
eli
myöhemmän
k.unnanhnllituksen
jiisenenii "Taavo::tti
Hänninen vaikutti ainakin vuosina 1934- 1950 ja mahdoll isesti jo aiemmi nkin. Lisäksi llänninen ol i raksoitus- ja takS(lituksen tutkijalautakumien j äsencnli. kihlakunnanoikeuden lautamiehenä, asutus-. tilanhoito . tie . bnsanlwolto
jil
työasiainlautakuntien jäsenenä vuosikymmenien ajnn. l .autakuntien j äsenluenelois$a hänen
ammatikseenkin
kirjoitettiin
lautamies
ja
hlin
sai
pitkliaikai scsta
luottnrmlstoimestaan hcrastuomarin arvon. Taavetti ei ollut mikään lnsiin sylkijä ja joskus Sitttui niin. ettei hänen matkatessaan linja-autolla Vehmaskyläiin kuk:wn tarjonnut ryyppyä. niin Taavetti saatt0i tokaista. että korotetaan sitä sitten veroja. Olihan hiinellä siihen mahdollisuuksiakin
i sruessar~n
taksoituslautakunnan jäsenenä.
Karl Ehrnrooth Karl Ehrnrooth eli Pekolan Vanha-Kalle ( 1R6S- 194 1) oli Pekolnn isäntänä ralon ollessa kenties mahtavimmillaan ennen torppari vapnutusta. Hl·inellii oli myös 1uottamustoimia. kuten ison talon islinnällii kuuluiki n. K unnanvahmtstossa hlin <>1 i vuosi n<~
1919.
1920.
1926- 1927 ja
193 1-1932 sckå oli .iäscll('nii us.:is;a
lautaknnnissa ja Säästöpankin hallituksen puheenjohtajana 1920-lu vulla.
Johan Wilhelm Nygren Varatuomari
j<~
maanjako-oikeuden puheenjohtaja Johan \-\'ilhclm \J ygrcn (s. 1707 -
I XSX) oli Mikkelin pitiijän suurimpia maanorni~tajill. V~hrnaskyllissti hiin nm i ~ti 1830- 1850-luvuilla :\1yyrylän. Tolvalan, V innin. Leponin. Jokelan. l'tiivälän, puolet Vanhalasta ja neljäsosan Tuhkalasta, sekä Suomelan. joka isossa jaossa siirr.:lliin
188 Kalvitsaan. Suurimmillaan hänen maaomaisuutensa Vehmaskylässä lienee ollut llihemrnäs 5 000 hehtaaria. Vehmaskylässä hän asui itse ti ettävästi Myyrylässä 1840-1850-luvuilla ja Leponissa 1850-luvun lopulla. Suurin osa hänen maaomaisuudestaan joutui 1860-luvun alussa Myyrylän kartanon ostaneille Pulkkisille.
Karl Ehrnrooth ( 1868- 1941).
Kuva
Matti
P 11 1k k i n e n l Marja
Pekonen.
Julius Constantin Nygren Johan Wilhelm Nygrenin poika Julius Constantin (1829- 1880) :1sui 1800-luvun puolivälissä jonkin aikaa Myyrylän kartanossa. Isänsä tavoin lakimieheksi opiskellut poika valittiin vuonna 1864 Mikkelin kaupungin ensimmäiseksi pormestariksi, jota tointa
hän
hoiti
kuolemaansa
saakka.
Hänet
tunnettiin
suomalaisuusaatteen kannattajana ja sanomalehti miehenä.
myös
innokkaana
Uelimaali!flätt aailieit a
189
Os kari Hurri Vuonna 1906 syntynyt Oskari Hurri kuuluu eittämättä Vehmaskylän ''teräsvaarien" joukkoon. Kuten naapurinsa Martti Purhonenkin. niin myös Oskari joutui lähtemään nuorena poikana elättämään itsensä. Työt olivmuitto - ja mctsätöitä, sekä ojankaivua. Myös parrunveistäminen k uului aikoinaan Oskarin hallitsemiin taitoihin. Metsästä hän sai lopulta leipänsä hankittua toimien metsätyönjohtajana Mikkelin ympäristössä. Oskari Hurri tunnetaan kylällä kovana urheilumiehenä ja hän oli muun muassa perustamassa
urhei luseura
Myryä
ja
toimi
seurassa
niin
sihteerinä
kuin
puheenjohtajanakin. Oskarin vahvimpia lajeja olivat hiihto ja kei häänheitto, joista edellä mainitussa hänellä on tukku hyviä sijoituksia kansalliselta tasolta ja keihäskin lensi parhaimmillaan lähemmäs 60 metriä. mikä aikanaan oli kova tulos. Myös pesäpallo kuului Oskarin lajeihin ja hän toimi Myryn joukkueen johtajana ja vai mentaj ana. 1930- 1950-luvui lla hän kuului kunnan urheiluhwtakuntaan toi micn myös sen puheenjohtajana. Yli 90-vuotias teräsvaari on yhä hyvässä fyysisessä ja ulkoilee säännöllisesti ympäri vuoden tekemällä kävelylenkkejä ja vieläpä talvisin hiihtääkin. Urheilun aktiivinen seuraaminen kuuluu myös Oskarin harrastuksiin.
Oskari Hurri Myryn 70- l•ttotisjuh/issa 1996. Ku\'0 Juha
Hytönen.
190 A no Nykä n e n Loukion talon isUntä ,\ no Nykiinen oli myös vaikuttava persoona seud ulla. lliin JX'rliSti Rantapai kan kaupan. omisti jo 1920-hl\·ulla kumma-a utlln ja kaik ki ensiluokkai<>et
maan viljelyskoneet
ollen
sano~n
sanalla
k•lva
:rittåjå.
Kun nanvaltuutettuna hän oli vuonna 1924. Tila npidoso;a ja liiketoimissa kuitenk in tuli epäonnea ja Loukio ajautui vuonna 19]4 pakkohuutokauppaan. julloin
Nykli11~n
rnuuni pois s.:udlllta.
Otto Huoponen Otto Huoponen. yksi OutiJanmaan torpassa
asunei~1a
Huopos1en veljeksislä. oli
t) öväenyhdistyksen puuhamies ja Ilmeisesti juuri hänen an.;io~laan yhd.'~': < pt"rusteuiin vuonna 1917. Työvaena111e lienee koitunut hitne11 "Cihtalokseen. ~illä ticttiiviisli
vapaus~o<.Jan
jälkiselvittelyissä hiinct tcloiteuiin.
David Waljakka David Waljakka syntyi Alamaan vanhemman
t\li se"~i
Matis~alan i ~iinUi
Matiskala~sa
nuorimpana poikana. .
j<• kahdesta muust:l
pojn~ta
\UOnna 1~63 Antti
uorim •un~la
poja~ta
\\':~ lja k ka
:\ ntista 111li
Daniel <:li ra.;tui henkisesti ja .Joh:ln
ku oli nuorcm1 miehenä. David sen sijrum kiivi Mikk <·lin lyscota neljii luokkaa ja myöhemmin kirjoittautui ylioppilaaksi .lyviisk) Iän opintoja David
Hel~i n~ i n
l ysl.'o~ta ' 110111 1<1 1 8~S.
yliopistossa, josta valmistui vuonna 18')4
W<~ljakan clåmilnvaih~i sta
l liin jath'i
maisterit.. ~i .
opinlojen jäl keen ei <>Ie paljon tieloa. 1!l90-Ju, un
lopulla hän kuilenkin oli kotonnnn f\<latiskalassa. Loukeelle Viiliahoon eli
fil o~otian
veljen~ii
jo~"'
hlin muutti vuonna 1901
omistamalle tilalle. jossa silloin toimi ' icla
VehmaskyHin cnsimmiiinen koul u. Vuonna 1905 hän kuitenk in nwuui taalw s y~m ään .
Scuraav<lll kcrmn David Valjakka omi~ti
il me~t yi
VehmaSk)l<ian vuonna 19 24. jolloin h:in
Viiiinho-tilan (nyk Paavola). Tuolloin hån oli naimisissn Anna
kanssa ja hänlä nimitettiin
a~i aki rJOiSl>ll
fi losofian m;usterik:.i ja <:ntisd,s•
ka nsakoulu n opettajaksi. Kansakoulun opettajana hän oli .luvan
:Vlaivllla~sa
vuosina
1922-1923.
l .eskl~<'ll
Vebma~kyliiän
t i ettii vä~ti
ollut 'iim.;-k ,i
hiin nwu tri kuitenkin
Viipurista. Täiilhi hiin asui kuukmnansa saakka vuoleen 1934 ja hänen vnimnnsa viclii kolme vuotta sen jälkeen, kunnes muulti \1 ikkclii n myydt n tilansa mnalaiskunnalle.
~vlikl-.elin
191 Taiollisen pojaksi David Walj akka oli aikoinaan harvinaisen ,lppinut mies ja tiede !!~
oikein suhtautua
seh·entiinyt cri lai s<.'t
huhut miehen
paikkakunnalla hän oli jonkinlainen kummajainen. j ohon ei millään
tavall<\. ;\ sian ei
varm aankaan
m<'nneisyydestä. l liimmästystä herätti myös se. että k uinka mnisterin paperit omaava mies oli ollut vain kansakoulunopettajana aikana. j olloin vielii suuri osa kansakoul un opettajista ei ollut kiiynyt edes seminaariakaan.
Anders Geog Bcrncr :\nders Georg Bernerin (1776- 1883) isä oli Miintyh;lljlln arvostettu kirkknherra Emanuel Bern er. Papin poikll Anders pantiinkin opiskdcmaan j a ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1792 j a myöhemmin hänet mai nitaan Turun hovioikeuden auskultanttina. Sotilaan ammatista urkcni kuitenkin A ndcrs Bcrn..:ri n Lm; ja · hiin palveli Karjalan rakuunarykmentin kitjurina j a Suomen sodassa korndtina. Vuonna l!lOY hän erosi palveluksesta kllpteeninllrvol la. Anders Berner omisti 1800-luvun alktJVttOSina :Vlyyryliin ra lst ttilan. Erottuaan p<ilveluksesta Bcrncr hankki orniswkseensa Vinnin ti!an. jos~a h>in llt) ö;; asui. 1R20 luvulla hän oli luopunut siitii ja hankkinut omistuks.:ensa Vanhalan rat~u tilan. j <>ssa hän asui kuolemaansa vuoteen 1833 saakka. Hänen leskeltSä Milria Sot'in os.l.inden asui tilalla vielä tämänkin j älkeen. Bernerit eiviit ku11I Uitt'd aateloi luihin
->u~ uih i n .
Johan Reinhold Holmberg Hämeenlinnassa syntynyt J. R. Holmberg ( 1797- 1856) ,llni,;ti
1800-luvun
puolivälissä Lqxlllin tilan ja ti ettävästi itse myös asuikin til alla. Hiindlii l>li snyös mmsomaisuuta Seppälän kyl ässä, nimittäin Nykm än. 1,ltsttn. Veikan p l<aipolan tilat. j olloi n maaomaisuutta kertyi noin 1600- J7(X) hehtaaria. l lolmbN;,?illa <lli mdko vaikuttava virkamicsum. j ohon mahtui kamarikirjurin,
hall i t usneuv~>k>c'n
j n Viipurin
liiiininkamree.ri n virat. \llik kclin läänin Hiäni nkamrrcriksi hänet nimitettiin vu<>nna 1836 j a vii si vuotta myöhemmin hiin sai kamari neuvoksen arv<>n. Vutllllta hänet nimitettiin senaatin eli silloisen hallituksen kamari- ja
t856
til im~kmoimiru sk unn an
kamreeriksi, mutta hän ehti kuolla. ennenkuin otti tnimcn vastaan.
J. R. Holmberg oli kahdessa avioliitossa j:1 cnsimm:iiscstii :l\·ilhta A k xandra Pistolekorsin kanssa syntyi muun muassa A ugust Reiubold i\1agnus. j ok:1 itik ~ni'lan yleni kenraalimajuriksi. Myös toisesta avioliitosta t\dcl c ldmnnin k<111ssa syntynyt Axel Fredrik nousi yhteiskunnallisesti korkeaan asern<wn. sillit h;in~st a kirurgian rohtori.
liiitketi~tccn
ja
?lelimaalivtätr. ttailieita
192
J. R. Holmbergin veli Olof Henrik Holmberg oli aikaisemmin 1800-luvun alussa ollut Lcponin omistajana ja myös hänellä oli menestyksekiis virkaura asessori na j a kuten veljensli, hänkin sai kamarineuvoksen arvon. Olof Holmbergin poika Olof Fritjof (1828- 1852) asui myös Leponissa ja hiinkin oli virkamies, kamarikirjuri. Tunnetuin Olof H olmbergin lapsista oli kuitenkin taidemaalari Werner Holmberg ( 1830-1860).
Johan
Reinhold Holmbergin
halliakivi Mikkelin
lwurausmaal/a. Kuva Juha Hytönen.
maaseurakunnan
I'Onhal/a
193
LÄHTEET \likkclin maakunta arkisto. 1\likkelin maa~eurakunnan Mkisto f\likk~lin maalaiskunnan :trkisto (tvi?.11K:\ ), Kha ll II Bd: 1 Lautakunticrl j äsenluettelot
1935 - 1953 \ ·1 MKA. Khall II . 1:3d:2 Lmrtakunu en jä~cnluenclot 1954MMKA, Keskul>\'l!alilauwkunnan pöytål..irjat 191 S- 1930 Ca: 1 ja Ca:2 I Y30· \,.1ikkclin Lyseo 1872 · 1947. K uopio 1948. Bergholm.
Axe l.
(toim.)
Suku kirj a
J.
Suomen
aateli uomia
sukuja.
Sukullltkunus~eumrr näköi~ painos 1984. J) 'äsky lå 19X4. Bo~tröm O~kar
II.J .. $ u (>IIIC I1 kaupunki<·n
porme~ tari t
Hokkasen (s. 1909) haastattelu
IXOO-Iuvnll11. Helsi 11ki 1924.
7 . 1 2. 1 99.~
Lempi Lampi sen os. Karjalaine n ( 1913- 1997) haasta ttelu 25.4. 1904 Väinö Liukkosen ( 1912- 10<)7 haastattelu 23.5. 199-l Aino ?.·loilasen<)S. 1.iukkoncu (s. 1914J haaqatrt'lu 9.4.1 994 Eino !'icuvo~cn ( 191 1- 1995 ) haa,tattt'iu :!-1.:!.1994 Anna Paavilaisen os. Hal111c11 (s. 1C) J5) hall ~tatte lu Elvi Paksun os.Suuronen ts. 1925)
l wa~tauc lu
2~. 12. 1994
J I .J. I 995
Helmi Paksun os.llalincn ( 1922- 19':17 J haa~tauclu 7 .3. 1995 A ili Purhoscn os.
~hlfi-;k;~incn
t:.. 19 15) haa:.tattl'lu24KI99X
11.1artt i Purho~t· n ( 1902 - 1995 l haa~t:~ uclut 10.1. 11:1~.14 j a <•.2.1994 t\1hin Taavi tsaisen ( 1006- 1994)
il a:l~tatte lu 6.2. 1 994
194
XIII SATTUI JA TAPAHTUI... Seuraavaan lukuun on k~räuy eri ihmisiltä kuu i tuj a hau~kojn pikku satuunuksia ja jutluja, jotka
ovat rapa lwmcct VchmaskyHis:;ii tai
muistaa jonkun tarinan
vch maskylii l iii~i l lc .
misdlaki n tapaa. j oten 1Iissii on
vHiu
\loni ~a;maa yksi
versio
tapahtuneesta.
Rikka1·uohonpoistoa vasa ra ll a j a ta ita Ji a Sodan jälkeen j a jo 1930-lu vullllkin raivattiin Ve hmaskyliissiikin innt,kkaasti peltoa. Myös Eino Tullinen raivasi picncllii uudisti tal iaan pdwa. muna onnettomuudeksi maa sattui olemaan hyvin J..ivistii. Eino teki hyvin tarkkaa työtii pellonmivauksessa. Kerran liän anoi m;tatalouslainaa ja nii npii maatalouspiirin m iehet tu livat tarkastamaan J.:ino11 pel toja. He pi ti vii t Finon tilaa Marjalaa elinkelvottomana. muna ihmrttcliviit. kuinka r:i non kivisilEi p~l l oill a ei näy missiiän maaki vcn juurcssa kaan edes hcinätllthlla. Tähiin Eino totesi. että kun ensin nökköaatralla kyntäli j a sitten vielä vasaralla ja taltall:~ nakunclcc kaikki multapaakut pois ki vien juurelta. niin ei siinii sillen heinli kas va. Tarina ei kerro. saiko Tullisen Eino haluamaansa maatila lainaa. mutta yri tys oli ainaktn kova. kerwi Osl-.ari Hurri
Verense is auttaja Ti etoja verenseisauttajista on olemassa hyvinkin rllthaasti j11 melke in jokn kyHi :;.ti=i m uistetaan joku tlihän tekoon kyennyt henkilö. vai kka ny k) ihm isen on vaikea si i h~ n uskoa. tv1 yös VehmaskyHi~tii tu n n era:~n yksi ve re ns~ism•tt<lja. Hinttu (1 k:ikki'.'l Huoponen asui joskus vuosisadan alussa Puropinin my llyllii ja hiuK'n ticdw iin osaavan tiimiin ta idon. Perimätieto kertoo, e.ttii kerran ta lkoissa putosi puun ok.sa;111 ripustettu viikate erään ta ikoomi ehen kasi vam·cn. Silloin paikalle k utsuun Hinuu Huoponen vain k<JISOi vertavaluvaa kiitt ii ja käski vuodon loppum:tan . .\iiii n myös ta rinan ke11oneen O skari Hurrin mukaan kävi. kc rtui Oskari llun i
Rä väkkää mctsänmn ntiii
Uelimai1Rf1läu uailieitu Rauhalan tilan
omi~tanm
Heimo ''liemi ..
lly~
195
ry läi nt>u myi ai koinaan kuvasti puita.
llcimo. joka tunnetaan myos mell..t,is~na supltikknn ichcntt. ~a ttni k~rntn puukaupan tehtyään toteamaan: .. Ko hta o n puut nii vilhis~ii. että Na\':\h.in joutuu Jal<rkamichck~:· "~noi
Ju ha I loni
Oravan illallinen ~1älkölän
ti lalla asuivat viimeksi 1%0-hrvulla Ora\'at. Oravan poj:n <rl iv;n melkoisia
viiaråleukoja ja heistii Tauno kavi
~• Horn
tällöin auth::kma.;!>a
kir rci~irnmissli t6is~ä
Purukorvessa eli Kuuselan tilalla. Kun Tmtn<> 011r•a illalla uli smcn t)öpä ivlin jälkeen
llihtcrnä~sä
kohti kotiaan. oli hant:IHr tapan.t sano:-r. että pitåa tiissii liihtcä
katselemaan. jos nyt sattuisi löytiirrrii;in vielir jonkrn kil•yn iltapala ksi. kcrt(li Tauno Hytim.:n
Sä rk yikö pullot? Kerran sotien jälkeen linja-amo kMrttr i V.:hmaskyl;m ti.:-Jiii ·\ vt>jarve n kohdalla ja jotkut ihmiset loukkaantui\'al sen 'erran. että jouti' at Mantincn. joka silloin asui l.oukeella mukmtil autossa. Hån
~i
enll~essir
l..;i~
mii<in
:'1-·huti lnisten
sair:wla~<;n.
V rljam
tal1>~~a Sivuh•~~a
juuri onncttomuudöta hiltkirluånyt. si llil
oli
t'n~inuniiincn
huolenaihe oli: ''Särkyikö pullot?"
Mies hcvoscna Jos kus vii mevuosisadan puolella Loukct·ll;, oli prcni torppa. jota myöhemmin 011 kutsuttu Itä-Autioksi. Torpiln viicll;i cr ollut ht'\(>sla. joten k~ lliÖt)Öt tehtiin nrin. cttå mies meni vetämåim aatraa ja ,·aimo
~lltcll
1>hjasi. Sanurp."l
Låhessalon torpasta naisihrninen ka) måån J:l riun:i
k~ .,, i
""""n ~ineu
naapurista
midJ<·Itä. cttn pniJonko l..ello
on. Torpan eukko oli tähiin todennut: ''t\o . ..-ihan hrn>n.:-n tiia . paljonl..\> kello on!"
" H i h ulileipäii" Josku~
1940-luvun lopulla Paan> Arffm1111 oli o ll ut
MåkeHi oli pyytänyt Paavoa syönriiiin. Paa'o ,,,,
t\ir~~ti \' i n11 i s~a
<'~tc llyt
ja
J<l
~:tll\lllUI. l'lta
i~iintii
Yrjö
himt:llii oli
196 kyllä omat cväiit mukan~. Tähän oli lestadiolainen :VIiikelii sitten ka ikessa ystävyydessii todennut: ''Eikös sinul le. siHen ilihulileipä kdpaakaan~· ·
Vanhan korjauttamin eu 193(). Juvulla Lautamiiellä asui Viljam Ollikainen.
j ok~
asemalla odottamassa junaa. Siihen sattu i siuen
sitten kerran oli Hiirolan
tu l e ma~~n
Hiskias Tarvonen
emäntiinsli kanssa. jolta Viljam kysyi . että mitäs asiaa teillä on kauptmkiin. Kun l liskias sitten vastasi, ettri pitää viedä emäntii Hiiikäriin. niin Viljam tuumasi: ''Kannallaako sitä noin vanhoo crHK'C korjuuttooT kertoi Paavo Ar1fman
Hyvät ihmiset Vuosisadan alkupuolella Lylyjärven rannalla OutiJanmaan torpan pohjoisp11(1lella olevassa pienessä mökissä asuivat Matti ja Lii s:-~ Pnrkk inen. Lii$a lähti kerran heikkojen jiiiden aikaan ylittärnäiin Lylyjärveä ja sattu ipa nii n. ettii jiiii pett i alta. "Tulkaa nyt hyvät ihmiset auttamaan". 1>li Liisa hiidissäiin lnuuanur. Oliliianmaan torp<~ ssa
miehin
silloin
as uv~t
pela~tarnaan
tehn yt elettäkään
Huoposet kuu livat Liisan <tv unhuudot ja Hihti vä t monissa
jäihin vajonnuna. Vanha isäntä \1ikku Huoponen ei 1-.uitenkmrn
menn~ikseen
Liisaa aul\arnaan ja niinpii toiset Liisan pclastcnuaan
ihmettelivät Mikon käytöstä. \llik ko wtesi vain ykskantaan: "f\o kun kä>kcttiin. että hyvät ihmiset, enhän minä nyt silloin .. .'' kertoi Oskari Hurri
.Ei kiirettä m aal iin Joskus
1 9SO~l uvulla
Matti
Pulkkinen oli
Pekolan koulun
h i ih toki l pail ui s~a
ajanottajana ja lopul ta kaikk i ol i Ehrnroothin !leikkiä Iukuunoiiamalia saatu maaliin. 1lcikkili odoteltii n ja odoteltii n. mutta poikaa ei vai n kuu lu nut.
Eiv~ t a i k u i~ct
oikein
osan neet huolestuakaan, si llä tut uissa maise missa poi ka ei varmasti t'byisi. Pitkli11 odouelun jälkeen Heikki hiihrdi hyväkunroisen
näköisen~
maaliin ja kun aikuiset
ihmettelivät pojan viipy mistli. ni in !leikki ilmoini vain pitii neensii taukoa kaikessa rauhassa Lcponin kaupassa limonaadia nautiskcllcn. kertoi Malli Pulkki nen
Vehmaskylä
Picni'J Mujunen
• Mujunen
• Poikol>
• Haapapoms
e Romo
chrnaskyläntie
Loukee
Jokela •
Halmel
1
Tattarmäki T
•
uhkala
•
• Lehkola
•
•Li
Keronen