Pääkirjoitus: Kotiseuturakkauksia

PÄÄKIRJOITUS

Kotiseuturakkauksia

Rakastan Turkua kesällä. Jokirannan vilinää, juottolalaivoja, puistoja ja kukkuloita. Ruissaloa ja vanhoja asuinalueita, Itäharjua, Nummea, Raunistulaa, Kähäriä, joissa jokaisella asukkaalla on oma salainen ja viehättävä puutarhansa, pieni valtakunta.

Rakastan Turkua syksyllä. Pimeneviä iltoja, märkää asvalttia, vaahteranlehtien loimua, pimeitä puita kun yöllä kulkee kotia kohti.

Rakastan Turkua talvella. Valkeaa lun… Ei, ei nyt sentään liioitella, loskaa on vaikea rakastaa.

Mutta keväällä rakastan Turkua senkin edestä: Kun räystäät tippuvat ja kahdeksan lämpöastetta tuntuu helteeltä. Kun hiirenkorvat herkistävät kuuntelemaan, kuinka aurinko herättää ensimmäiset leskenlehdet. Kun ilmassa tuoksuu lumen alla muhinut maa, jonka joku käy yön aikana värittämässä vihreäksi. Usko, toivo ja luottamus väräjävät tuulessa: Kyllä tämä tästä! Ei hätää! Edessä on kokonainen uusi kesä, josta ei vielä päivääkään ole hukattu!

Olkoon tämä myös toivon kevät sikäli, että asiat

palaisivat parin oudon vuoden jälkeen normaaliksi. Toivotaan niin – onneksi keväällä toivominenkin on helppoa, tulee kuin itsekseen.

Roope Lipasti