TNT – Nuori viisikymppinen

Minna Kaislakari-Mattelmäki, Saana Saapunki ja Aleksandra Frey.

Nuori viisikymppinen

Turun nuori teatteri on tutustuttanut turkulaislapsia ja nuoria lavaelämään puolen vuosisadan ajan, vuodesta 1972.

Vaikka hallintojohtaja Minna KaislakariMattelmäkeä ei koskaan nähdä lavalla ja vaikka hän ei ihan enää käy lapsesta eikä nuorestakaan, niin aika monelle juuri hän edustaa

Turun Nuorta Teatteria. Ja monta ikäluokkaa onkin hänen aikanaan saanut nauttia teatterikärpäsen puremista. Hän aloitti talossa -94 Tai oikeastaan jo vähän aikaisemmin:

– Tulin tänne tyttäreni Emmin mukana. Kun olin vuoden kuljettanut häntä ja odottanut tuolla sohvalla, ehdotin, että voisin samalla vaivalla tehdä jotain järkevääkin.

Nykyään Kaislakari-Mattelmäki vastaa teatterin hallinnosta, siis sopimuksista, budjeteista ja kaikesta tylsästä, kuten hän itse asian ilmaisee (saa hän tosin olla päättämässä myös ohjelmistosta).

Hänellä itselläänkin on pienen pieni teatterimenneisyys: – Olin noin kymmenen kun menin koputtamaan Turun kaupunginteatterin oveen ja pyysin saada tavata teatterinjohtajan. Kalle Holmberg

tuli siihen ja ilmoitin, että olen aika taitava ja että voisin tulla johonkin teidän näytelmäänne, jos tarvitaan. Ei tarvita, vastasi teatterinjohtaja.

Ehkäpä siinä, että Nuori Teatteri nyt haluaa ottaa avosylin kaikki teatterista kiinnostuneet lapset ja nuoret vastaan, on jotain kaikuja tuosta tylystä kohtaamisesta.

Monien roolien näytelmät Turun Nuoressa Teatterissa on vuosittain 5–8 produktiota, syksyllä aina jokin suurempi, tänä vuonna Viidakkokirja. Kevään iso juttu on puolestaan nuorisomusikaalin kantaesitys. – Meillä on kahdenlaista toimintaa: on taiteen perusopetusta, johon osallistuu noin 250 lasta ja nuorta. He käyvät täällä kerran viikossa. Nuorimmat ovat ekaluokkalaisia ja vanhimmat jo täysi-ikäisiä. Moni on käynyt täällä koko kouluaikansa. Lisäksi meillä on esittävä puoli, jos teatterikärpänen puree oikein kunnolla. Se vaatii sitten myös sitoutumista – harjoituksia on neljä kertaa viikossa ja esitykset päälle. Sitä porukkaa on satakunta, Kaislakari-Mattelmäki kertoo.

Koska porukkaa on paljon, pyritään valitsemaan näytelmiä joissa on paljon rooleja. – Ja jos käsikirjoituksessa on vaikka viisi apinaa niin meillä on 15. Repliikkejä voidaan jakaa, kaikissa näytelmissä meillä on kyläläisiä ja aina voidaan tarvita akrobatiaa ja tanssia! Mutta ei se replikointi tässä edes ole tärkeintä, tärkeintä on saada osallistua ja olla mukana. Yhdessä tekeminen on se juttu.

Joka vuosi joku Nuoren Teatterin porukasta pääsee myös teatterikouluun. Siellä ovat aloittaneet esimerkiksi Linda Wiklund, Kalle Lamberg, Lauri Tilkanen, Emmi Kaislakari ja moni muu. Teatteria ja hiukan koulua 17-vuotiaat Aleksandra Frey ja Saana Saapunki

opiskelevat klassillisen lukion tokalla luokalla, ilmaisutaidon linjalla. Alexandra tuli Nuoreen Teatteriin nelisen vuotta sitten ja Saana on ollut siellä yhdeksänvuotiaasta. Paraikaa he valmistautuvat nuorisomusikaaliin, jossa molemmilla on useampiakin rooleja. – Enskari lähestyy, joten treenejä on ollut nyt kuusikin viikossa. Aikamoinen aikatauluttaminen tässä tietenkin on, eli koulu saa sitten sen ylijäävän ajan. Mutta en minä usko että pärjäisin koulussa sen kum"Enskarin jälkeen tulee aina sellainen olo että JES!" memmin, vaikka ei tätä harrastusta olisikaan, Aleksandra nauraa. Saana kertoo, että vaikka he ovat ilmaisutaidon linjalla, niin teatterilla ei sinänsä korvata koulukursseja: – Mutta on tästä paljon hyötyä koulujuttuihinkin. Koulussa oppii teoriaa ja tässä voi sitten soveltaa sitä. Itselleni näyttelemisessä hienointa on roolin etsiminen ja sen sisään pääseminen. Eli että pääsee jonkun muun ajatusmaailmaan. Parasta on kaikki Molemmat tytöt toivovat, että voisivat joskus olla sellaisella alalla, jossa teatteria voisi hyödyntää. Esiintymistaidosta kun on monessa paikassa iloa, eikä sen tarvitse olla suoraan teatteria. Kumpikaan ei tunnusta, että esimerkiksi repliikkien muistaminen olisi erityisen vaikeaa, sen sijaan erityistä keskittymistä vaativat tekniset asiat: lavastevaihdot, pukuvaihdot ja se että muistaa seistä juuri siinä kohdassa missä valomies käski. Entäpä mikä on kivointa touhussa? – Rakastan ihan kaikkea tässä! Tässä harrastuksessa tulee isosti sellainen olo että on onnistunut ja että minusta on hyötyä! sanoo Aleksandra. – Enskarin jälkeen tulee aina sellainen olo että JES! Ja se on hienoa, miettii Saana. F